Pääkallonmetsästyskausi on päättynyt, ja kallojen laskennan jälkeen tilanne näyttää seuraavalta:

Pelikohtainen tilanne:

Murhia suoritettu yhteensä: 13
Tappoja suoritettu yhteensä: 4
Pidätyksiä suoritettu yhteensä: 0
Silminnäkijöitä yhteensä: 6
Onnistuneita rituaaleja suoritettu yhteensä: 4
Keskeytyneitä rituaaleja yhteensä: 2

Pelaajakohtainen tilanne (laskevassa pistejärjestyksessä):

Neia Orimenor: 56,0
Luna: 54,0
Amatsoni: 40,5
Ruska: 36,5
Tinder: 12,0
zuvi-zukka: 1,5
Foley MacGuffin seikkailee: 0
Rutabaga: 0

Pääkallonmetsästäjät kokoontuvat vielä polttelemaan rauhanpiippujaan ja ripustamaan sotakirveensä naulaan myöhemmin ilmoitettavaan aikaan. Kuunnelkaa viidakkorumpuja, ne kertovat tien.

Amuletin haltuunsa anastanut Etsivä P on suorittanut Malmin hautausmaan rituaalipaikalla synkän messunsa onnistuneesti. Pahaa aavistavat kaupunkilaiset kurkistelevat pelokkaina verhojensa välistä, kun maa järisee ja tuuli ulvoo. Pimeys on läpitunkematon. Nouseeko aurinko enää milloinkaan?

Pisteet:

Amuletin kantaja: Onnistunut rituaali 5p

Etsivä O oli pimentää auringon amuletin suomilla voimilla, mutta viime hetkellä Etsivä P pysäytti pahan messun luotettavalla pistoolillaan ja kaappasi amuletin itselleen.
Amuletti kutsuu uutta kantajaansa kohti Malmin hautausmaata. Kenties aurinko pimenee sittenkin.

Etsivä kertoo:

Ruman rituaalin tuli tapahtuman Kissaklusterin kulmiolla. Edellinen episodi oli osoittanut O.n oveluuden, joten järkevästi juonin jahkailevani, jottei rivon riitin raivotessa ryökäle ryntäisi. Yrmeäksi yllätyksekseni sika silti saapui sukkelasti suunnasta, josta silmäili suojaisaan soppeeni. Epäröimättä epatto etsi rituaalivälineitä repustaan. Lähdin laukkaan lieron luo. Huusimme hurjia herjoja pensaiden poikki, mutta O. oli pahoilla poluillaan päättäväinen, ja minä kovin kaukana. Silti, O.:n olisi oltava hetki hievahtamatta. Huusin hullun haaveeni hengille ja laukaisin läpi mahdottoman matkan huuruisen häväistyksen huipentumaan. Olin onnekas. O. virui verta valuen mutaisessa maassa. Kammoksuen kaappasin kavalan kapineen kylmenevistä käsistä kaikotakseni kauheuksien kentältä.

Uhri kertoo:

Luotin liikaa amuletin onneen. Aivan liikaa. Olin varma että se antaisi riittävästi suojaa. Olin varma että selvittyäni eilisestä sama tulisi toistumaan uudestaan. Olin väärässä. Ehkä taikaesineisiin ei tulisi luottaa niin sokeasti.

Tällä kertaa vuorossa oli Kissaklusterin lasipyramidi. Tiesin, että jos selviäisin hengissä, olisin hyvin todennäköisesti onnistunut tehtävässäni pitää amuletti turvassa itselläni viikon loppuun asti. Siksi matka sinne hiljaista katua pitkin oli todella epämiellyttävä. Jokainen ihminen näytti silmissäni uhalta. Mitä lähemmäs pyramidia saavuin, sitä kovemmin puristin asetta taskussani. Kuitenkaan minkään kulman takaa ei tullut yllätyshyökkäystä. Pyramidin ympärillä ei myöskään näkynyt ketään, mikä oli outoa. Eilisen perusteella olin valmistautunut kohtaavani edes yhden henkilön kokoisen vastaanottokomitean. Astelin lähemmäs ja, kuten olin odottanutkin, näin tutun naaman tuijottavan tiukasti puhelintaan ja selvästi odottavan minua. Jäin seisomaan hänen näköetäisyydelleen; halusin tehdä selväksi, etten pelännyt häntä, sillä tiesin amuletin suojaavan minua. Aloitin rituaalin. Mies ei edelleenkään katsonut minuun päin. Tuttu lämpö levisi ympäri kehoani. Sitten hän huomasi minut. Rituaalia ei voisi keskeyttää. En voisi estää häntä. Älä tule lähemmäs. Pysy kaukana. Tämän on pakko onnistua. Ei, älä ota asetta esille. Lopeta. Vielä hetki. Pysähdy. Älä ammu. Älä tee sitä. Älä vain paina liipais-

Amuletti putosi käsistäni. Makasin maassa ja katsoin kuinka vieraat kädet nostivat amuletin. Viimeinen asia, jonka tunsin oli kylmyys. Kaiken nielevä kylmyys, joka voimistui varkaan viedessä amulettia yhä kauemmas minusta.

Pisteet:

Etsivä: Amuletin kantajan murha 10p + raportti 2p = 12p
Amuletin kantaja: Raportti 2p

Pasilasta kantautuu huolestuneita viestejä virkavallan keskinäisestä väkivaltaisuudesta. Pasilan alikulkutunnelin rituaalipaikalla vaihdettiin kiihkeitä laukauksia, kun Etsivä P ja Etsivä M yrittivät hyökätä amulettia yhä kantavan Etsivä O:n kimppuun. Tämä kuitenkin onnistui kuin ihmeen kaupalla taikakalun lataamisessa ja pääsi pakenemaan.

Amuletin kantaja kertoo:

Pasilan alikulkusilta kaikessa karuudessaan oli mitä oivallisin paikka rituaalin suorittamiseen. Minulla oli muutenkin menoa siellä päin, joten se oli luonnollinen valinta. Tiesin paikan entuudestaan; siellä betonin ympäröimänä saisin ladata amuletin ilman häiritseviä ulkopuolisia. Mutta en tietenkään ottanut huomioon heitä, jotka myös halusivat amuletin itselleen.

Lähestyin alikulkusiltaa. Amuletin värinä voimistui ja näin sen hehkun reppuni läpi. Alikulkusillan pimeys suorastaan kutsui minua. Astuin pimeyteen jättäen valon taakseni. Autiossa, graffitien peittämässä tunnelissa oli hiljaista. Suorastaan pelottavan hiljaista. Kuulostelin käytävää hetken, mutten kuullut muuta kuin tärisevän hengitykseni. Hyvä. Kaivoin amuletin ulos repustani ja aloitin loitsun. Oloni voimistui sekunti sekunnilta. Nostin katseeni vain nähdäkseni kahden tumman varjon kävelevän minua kohti. Hetken uskalsin toivoa, että he olisivat vain sivullisia, jotka eivät tietäisi amuletista. Jatkoin rituaalia pitäen katseeni tiukasti varjoissa, jotka näyttivät vain kiihdyttävän tahtia. Kyseessä ei todellakaan ollut pari viatonta sivullista. Suoritin rituaalin loppuun alati kasvavassa paniikissa, vaikka tiesin että amuletin tuottama onni ehkä vielä riittäisi pelastamaan minut tilanteesta. He lähestyivät. Amuletti oli valmis. Minä olin valmis. Pinkaisin juoksuun eikä minun tarvinnut edes katsoa taakseni tietääkseni heidän juoksevan myös. Täynnä itsevarmuutta pysähdyin päästyäni hyvän matkan päähän alikulkusillasta ja vedin pistoolini taskusta. Käännyin kohtaamaan jahtaajani, jotka pysähtyivät nähtyään aseeni. He tekivät selvästi yhteistyötä. Molempiin olin törmännyt aikaisemminkin, eikä kumpikaan ollut saanut minua hengiltä. Eikä varmasti saisi nytkään. En tiedä kauanko olimme siellä. Joka tapauksessa luoteja lensi minua päin. Paljon. Kaksi yhtä vastaan, ja silti minuun ei osuttu. Itse ammuin pari luotia umpimähkään jotain liikkuvaa kohti, mutta kaikki energia meni hengissä pysymiseen.

En halunnut tuhlata heihin enempää aikaa. Odotin sopivaa hetkeä, jolloin ihmisiä kävelisi sen verran ympärillä, että pääsisin pakoon. Ampuminen hiljeni hetkeksi, kun jokainen mietti seuraavaa liikettään ja varoi silminnäkijöitä. Nyt. Lähdin juoksuun enkä pysähtynyt ennen kuin pääsin kunnon jalkakäytävälle jossa jatkuva ihmisvirta imaisi minut mukaansa. Sulauduin väkijoukkoon, enkä nähnyt jahtaajiani enää sinä iltana.

Pisteet:

Amuletin kantaja: Onnistunut rituaali 5p + raportti 2p = 7p

Amulettia kantava Etsivä O käy lataamassa taikakalua onnistuneesti Siltavuorenpenkereen rituaalipaikalla.

Pisteet:

Amuletin kantaja: Onnistunut rituaali 5p

Amulettia rituaalipaikalle viemässä olleen Neia Orimenorin onni kääntyy, kun hän joutuu Etsivä O:n väijyttämäksi. Myös Foley MacGuffin seikkailee saman puiston varjoissa, ja juuri haltuunsa tullutta amulettia varjellakseen Etsivä O ampuu hänetkin.

Etsivä kertoo:

Olin saanut selville, että arvokas amuletti kiersi väärissä käsissä kaupungissamme. Se oli kuulemma varastettu oikealta omistajaltaan. Olin seurannut tilannetta sivusta sen enempää siihen puuttumatta jo parin päivän ajan, mutta moni oli sitä tavoitellut, joten tämä mystinen objekti alkoi lopulta kiinnostaa minuakin. Varsinkin nyt kun jokin salaperäinen voima oli herättänyt minut kuolleista, päätin toimia. Harmaan syyssään turvin suuntasin kauniiseen Hesperianpuistoon, jossa amuletin nykyinen haltija suorittaisi jonkinlaisen rituaalin saadakseen sen voimat.

Pakkasin koko asearsenaalini mukaan tietäen juoksevani taisteluun. Neia Orimenor -peitenimellä kulkeva varas ei luopuisi amuletista helpolla. Hän oli jo lahdannut sen verran ihmisiä, että hän ei tulisi olemaan helppo kohde. Saavuin Hesperianpuistoon vartin etuajassa katsoakseni hieman paikkoja. Korkeat puskat suojasivat täydellisesti silminnäkijöiltä, joten päätin mennä niiden taakse odottelemaan. Hämmästyksekseni huomasin, että eräs vanha tuttu oli myös saanut saman idean. Aseeni poltteli taskussani, kun kävelin häntä kohti. Saisin kostettua oman kuolemani nyt kun olin saanut toisen mahdollisuuden. ”Ei vielä”, pieni ääni kuitenkin sanoi pääni sisällä, ”meillä on yhteinen vihollinen. Välienselvittelymme joutuu odottamaan.” Neia saapui paikalle vahvasti aseistautuneena. Hän oli selvästi osannut odottaa hyökkäystä. Kaivoin sarjatuliaseeni repusta ja ryntäsin häntä kohti. Luoteja sinkosi ympäri puistoa, kunnes osuin Neiaa rintaan. Hän kaatui kuolleena maahan, ja amuletti putosi hänen käsistään. Tunsin amuletin kutsuvan minua luokseen. Minun täytyi saada se. Syöksyin sitä kohti, mutta Foley tunsi sen kutsun yhtä voimakkaasti. Hän aikoi ampua. Ei, tällä kertaa en kuolisi hänen luotiinsa. Olin nopeampi.

Maassa makasi kaksi ruumista. Ja niiden välissä hehkuva amuletti. Huohottaen nostin sen käsiini, ja miellyttävä lämpö levisi ympäri kehoani. Aistin siinä sykkivän voiman ja tiesin mitä minun tulisi seuraavaksi tehdä. Kohta sen voimat olisivat minun.

Amuletin kantaja kertoo:

Tarkkailen Rituaalipaikkaa kauempaa. Näen siellä kaksi hahmoa jo odottamassa minua. Amuletti on meidän! Ne eivät saa viedä sitä! Tiedän, mitä minun on tehtävä. Ase kummassakin kädessä astelen päättäväisesti kohti hahmoja. He huomaavat minut, ja valmistautuvat. Tiedän, että haluamme kaikki samaa asiaa. Amuletti, suo meille voimaa!

Aloitamme tulittamisen. Tunnen epätoivon kasvavan sisimmässäni, sillä voimasuhteet ovat epäreilut. Kaksi yhtä vastaan. Sitten säpsähdän, ja pysähdyn. Kipu leviää koko vasempaan puoleen kehoani. Meihin oli osunut. EI! Ei saa! Amuletti kuuluu meille! Kaadun voimattomana maahan, ja näen Amuletin vierivän kauemmas. Näinkö kaikki päättyy? Voin vain katsella sivusta, kun kumpikin hahmo ryntää Amulettia kohti. Kuulen vielä laukauksen, mutta se on etäinen ja vaimea. Toinen hahmoista kaatuu viereeni. Viimeinen asia jonka näen, on yksinäinen hahmo poimimassa Amuletin itselleen. Jos pystyisin, nauraisin. Tiedän, millainen kohtalo häntä odottaa.

– Neia

Pisteet:

Etsivä: Amuletin kantajan murha 10p + itsepuolustus 5p + raportti 2p = 17p
Amuletin kantaja: Raportti 2p
Toinen uhri: Raportti puuttuu -2p

Rutabaga kohtaa kotiovellaan Neia Orimenorin veitsen. Toistaiseksi amuletti vaikuttaa tosiaan tuottavan onnea.

Murhaaja kertoo:

Jäljitän kohdettani ympäri Kalliota. Lopulta löydän hänet hankkimasta ruokaa. Amuletti tosiaan tuo onnea! Täällä en tosin voi toimia, liikaa silminnäkijöitä. Kohteeni poistuu paikalta. Seuraan häntä katua pitkin. Hän tietää katsomattakin, että olen hänen kannoillaan, ja kaivelee taskustaan asetta. Mitä teen? En usko, että Obgunabalin rukoilusta on enää apua. Amuletti, suo meille voimaa!

Kohteeni saavuttaa oven, ja astuu sisään. Ryntään perään, ja isken puukolla ennen kuin ovi edes ehtii sulkeutua. Kohteeni kaatuessa tavoitan hänen katseensa. Emme ole koskaan ennen tavanneet, mutta hän tuntee minut silti. Näen sen hänen silmistään. Kuka paljasti hänelle että Amuletti on meillä? Olenko suututtanut henget jotenkin? En ehdi jäädä miettimään sen tarkemmin. Meillä on kiire seuraavalle Rituaalipaikalle.

Matkalla mietin, mitä olin mennyt tekemään. Tunkeuduin toisen majaan surmatakseni. Se on luonnotonta, ja väärin. Ansaitsisin rangaistuksen. Toisaalta, uhrini olisi lahdannut minut ennen pitkää, sillä hän selvästi kaipasi Amulettia. Tein siis oikein. Ja tällä kertaa en edes käyttänyt luonnottomia aseita! Olen hyvä ihminen, olenhan? Vai mitä, Amuletti?

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p + tyyli 1p – kotiovi 2p + raportti 2,5p = 11,5p
Uhri: Raportti puuttuu -2p

Neia Orimenor onnistuu lataamaan onnea tuottavan amuletin Kumpulan rituaalipaikalla ilman häiriöitä.

Rituaalin suorittaja kertoo:

Saavun Rituaalipaikalle etuajassa, varmistamaan sen turvallisuuden. Kolea aamu on täysin hiljainen. Sitten joku lähestyy uhkaavan näköisesti rituaalipaikkaa. Pelkään, että hän yrittäisi estää meitä. Mutta hän onkin onneksi vain tavallinen kuolevainen.

Tunnen Amuletin värisevän hiljaa laukussani. Se aistii Rituaalipaikan heräävän voiman. On aika. Otan Amuletin esille, ja nostan sen korkealle. Värinä voimistuu. Tunnen Amuletin imevän energiaa maasta. Me ollaan pysäyttämättömiä! Voimasta haltioituneena en edes muista tarkkailla ympäristöäni. Sitten värinä loppuu ja palaan takaisin harmaaseen aamuun. Aistin Amuletin voimistuneen. Jatkan matkaani itsevarmempana kuin koskaan. Kauan eläköön Obgunabali!

Pisteet:

Amuletin kantaja: Onnistunut rituaali 5p + raportti 1p = 6p

Shamaani jää Kumpulassa Neia Orimenorin saaliiksi, ja myös hänen kanniskelemansa himoittu amuletti päätyy murhaajan käsiin. Mutta tuottaako taikakalu tosiasiassa kantajalleen onnea vai onnettomuutta? Se jää nähtäväksi!

Murhaaja kertoo:

Obgunabali haluaa Amuletin. Amuletti on Shamaanilla. Amuletti täytyy viedä Shamaanilta. Liian monta kertaa olen jo tuottanut pettymyksen. Tässä tehtävässä on pakko onnistua.

Vaanin Shamaania Kumpulan Unisportin luona. Onneksi ei tarvitse odottaa kauaa. Seuraan häntä kohti Chemicumia. Rakennuksen ovilta hän kääntyy kuitenkin eri suuntaan kuin olin ajatellut. Hänen on täytynyt aavistaa aikeeni. Ja siksi hän käyttää kiertotietä. Jään odottamaan. Lopulta hän tulee minua vastaan käytävässä, mutta paikalla on liikaa silminnäkijöitä. Kaiken lisäksi Shamaani katsoo minua suoraan silmiin. Tunnen hänen näkevän suoraan sieluuni. Vatsani kääntyy ylösalaisin. Viimeistään nyt hän tietää aikeeni. Pakenen kauhuissani paikalta. Hetken päästä pystyn taas ajattelemaan selkeästi. Tiedän, minne Shamaani matkaa seuraavaksi. Menen edeltä odottamaan häntä. Piiloudun nurkan taakse. Pian näenkin kohteeni. Vai näenkö? Sama ruumiinrakenne, samanväriset kengät, samanvärinen kassi. Epäröin. Jokin ei täsmää. En tiedä mitä tehdä. Ja sitten tilaisuuteni on ohi. Tuotin taas pettymyksen. Lähden masentuneena kävelemään kohti bussipysäkkiä. Matkalla kohtaan odottamattoman vastaantulijan. Hän se on. Shamaani. En ole uskoa silmiäni. Noituutta! Shamaani osaa luoda itsestään kaksoisolentoja! Hämmentyneenä en osaa muuta kuin kävellä hänen ohitseen. En ehdi keksiä mitään toimintasuunnitelmaa. Toimin vaistojeni varassa. Käännyn ja alan seurata Shamaania. Saavutan häntä. Käsi tiukasti veitsenkahvan ympärille puristuneena. Hän huomaa minut ja kaivaa esiin pistoolinsa. Nyt tai ei koskaan! Vapaa käteni ottaa oman paukkurautani esiin ja ammun Shamaania juuri kun hän kääntyy minua kohti. Vihaan käyttää tällaisia luonnottomia aseita. Mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja. En olisi ehtinyt puukottaa. Anna anteeksi, Obgunabali!

Noukin ruumiilta Amuletin. Poistun paikalta nopeasti. Iloitsen. Me saatiin amuletti! Obgunabali on varmasti tyytyväinen. Kauan eläköön Obgunabali!

Pisteet:

Murhaaja: Lisäkohteen murha 10p + raportti 2,5p + tyyliuskollisuus 0,5p – 2 silminnäkijää 4p = 9p

Maagista amulettia kantanut Shamaani kuolee Pasilan kirjaston fantasiahyllyn edustalle, kun Ruskan virittämä ansa laukeaa ja tämä viimeistelee verityönsä veitsellä. Hyllyjen välissä vaaninut Etsivä A näkee, kun amuletti siirtyy uudelle omistajalleen, ja hyökkää tämän kimppuun kirjaston edustalla vain hetkeä myöhemmin. Ruska on kuitenkin valppaana ja ehtii ampua, vaikka saa myös itse kuolettavan osuman. Yllättävän sinnikkääksi osoittautuva Shamaani nousee kuolleista noutamaan rakkaan amulettinsa kahden maassa lojuvan ruumiin välistä.

Murhaaja kertoo:

Tiesin, että Shamaani, tuo hyvin tuntemani salatun tiedon mestari, oli tulossa kylämme kirjastoon etsimään esoteerisia totuuksia. Henget olivat kertoneet minulle jopa hänen etsimänsä kielletyn kirjan nimen, joten minun oli helppo löytää paikka, jossa hän tulisi olemaan. Katselin ympärilleni: Okkultismia notkuvat hyllyt tarjosivat kyllä jonkin verran näkösuojaa, mutta murha ilman silminnäkijöitä olisi silti onnenkauppaa. Alustavan tiedustelun aikana kohtasin jopa toisen saalistajan, Etsivä A:n, jonka olin nähnyt ennenkin tänä veren sesonkina. Vaihdoimme varautuneet tervehdykset ja muutaman sanan, ja erkanimme toisistamme; hän katosi jonnekin ulko-oven tienoille.

Poimin niteen hyllystä ja etsin paikan, jossa tehdä omat valmisteluni Shamaanin varalle. Askartelin tovin pienessä huoneessa, jonka ovella luki sopivasti ”Runous” – sitä tämä tulisi olemaan – ja palautin pakoilleen teoksen, siitä lähtevän langan ja pienen yllätyksen. Juuri, kun poistuin hyllyltä näinkin Shamaanin, selvästi edellä aikataulustaan. Häneltä ei voinut pysyä näkymättömissä: tovin kirjastoa kierrettyään hän näki minut. Tervehdin häntä kunnioittavasti ja päätin pysytellä enimmäkseen hänen lähettyvillään, kierrellen samoilla alueilla, tullen välillä näkyviin hyllyjen takaa, jotta hänellä olisi muuta ajateltavaa kuin varoa opusta. Joskus henget ovat suopeita. Kuulin parahduksen hyllyn takaa, kun julma mekanismi laukesi, ja käännyin ihastuttavan autioon käytävään, jossa haavoittunut Shamaani piteli grimoireaan. Varmistin kuoleman pikaisesti veitsellä, poimin taikakalun ja lähdin tietämättä, että Etsivä A. oli ehtinyt näkemään minun saavan palkintoni.

Lähdin kirjastosta ulos synkkään säähän. Taikakalu painoi enemmän kuin koostaan olisi uskonut ja se kuiski minulle hiljaa. Ehkä juuri siksi Etsivä A. pääsi niin lähelle, ehkä juuri siksi hän sai aseensa esiin. Olimme nopeita, olimme tarkkoja ja ruumiimme jäivät viilenemään kirjaston eteen. Kuolleeksi luulemamme Shamaani ontui kirjastosta, poimi taikakalunsa ja katosi viidakkoon.

Etsivä kertoo:

Vaanin amuletin/kristallikallon haltijaa Pasilan kirjastossa. Hyllyjen välissä selkäpiini kuitenkin vapisi ja tunsin tutun varjon laskeutuvan ylleni. Vanha tuttu löytyi väijymästä samalta apajalta. Jälleen vaihdoimme kuulumiset ja vajosimme hyllyväleihin. Menin vaanimaan sivummalle ja näin miten vanha ystäväni ja shamaani keskustelivat. Kassista amuletti myös vaihtoi omistajaa. Mietin mitä tehdä. Tiesin nyt kenellä on hallussaan maaginen amuletti mutten hänen nimeään tai oikeuttani anastaa kyseinen aarre itselleni. Päätin ottaa riskin ja kirjaston ulkopuolella syöksyin uuden kohteeni perään sanoen kuuluvasti: ”Antaudu”. Ja ammuin. Samalla kirpaisi. Tiesin osuneeni, mutta niin oli hänkin. Viimeisenä näin vain miten shamaani poimi amuletin hellään huomaansa.

Pisteet:

Murhaaja & itsepuolustaja: Lisäkohteen murha 10p + tyyli 2p + itsepuolustus 5p + raportti 2,5p = 19,5p
Etsivä: Amuletin kantajan murha 10p + raportti 1,5p = 11,5p

Amatsoni törmäsi kadulla vanhaan tuttuun. Niin teki myös Tinderin veitsi. Yksi silminnäkijä jäi harmissaan pohtimaan omien ystäviensä luotettavuutta.

Murhaaja kertoo:
Ken toisen tunnistaa, se verta pääsee vuodattamaan

Tiesin kohteeni saapuvan naapurustooni keskiviikkona klo 14 paikkeilla, tämä olisi aivan täydellinen paikka iskeä, totesin itselleni. Kaiken kukkuraksi olimme tuttuja jo ennestään, joten hän tuskin osaisi epäillä motiivejani, ajattelin. Suuri suunitelmani olisi kohdatessa tervehtiä ja halata häntä, ja halauksen lämpimässä otteessa viedä hänen henkensä, tiedossa olisi siis kirjaimellisesti selkäänpuukottamista. Hymistelin siis tyytyväisenä itsekseni ja valmistauduin lähtöön. Menin jo hyvissä ajoin kytikselle sopivaan paikkaan. Kohde antoi odottaa hyvän tovin ja olikin 20 min myöhässä alkuperäisestä ajasta, alkoi tulla jo kylmä ja silminnäkijöitäkin vilisi paikalla uskomattaman paljon. Aloin jo hermostua, mutta hoin itselleni että hän on aina myöhässä, kohta hän saapuisi ja saisin kauan odottamani koston. Pitkä odotukseni onneksi palkittiin ja pian jo näinkin rakkaan ystäväiseni kävelevän loivaa rinnettä alas, täysin tietämättömänä mikä häntä kohta odottaisikaan.

Tervehdin häntä yllättyneenä, sillä olimmehan viimeksi nähneet yli puoli vuotta sitten. Raukka tervehti myös iloisesti, halasimme jälleennäkemisen ilosta, ja siinä, tiesin hetkeni koittaneen, vedin oikealla kädellä veitsen taskustani ja iskin häntä selkäpuolelta suoraan vasempaan keuhkoon. Hämmentyneenä uhri irroitti otteensa halauksesta ja pistin häntä vielä useamman kerran rintaan varmistaakseni tekoni. Kunnes hän tuskasta vaikertaen luhistui jalkoihini anellen armoa. Työni oli tehty. Harmillisesti paikalle oli sattunut yksi silminnäkijä, hän ei tosin onnekseni reagoinut tapahtuneeseen mitenkään sillä oli tapahtumahetkellä jo selkä meihin päin. Jatkoin matkaani keskustaan muita tehtäviäni kohti ja jätin tämän mätäisen raadon keskelle katua villipetojen tuhottavaksi.

Uhri kertoo:
Olin viattomalla kävelyllä länsi Pasilan viidakossa. En tunne täältä oikein ketään, mutta äkkiä eteeni ilmestyi ihminen, joka selkeästi tunsi minut ja vaikutti haluavan halata. Minulla ei ole kasvomuistia, enkä halunnut olla epäkohtelias, joten näin kuolin hänen tikariinsa silminnäkijän vain valuessa katua pitkin. Helsinki on kylmä paikka jossa kehenkään ei voi luottaa ja jossa parin päivän suunnittelutyö valuu hetkissä hukkaan. Toivottavasti jatkajani on kerännyt tarpeeksi tietoa nirhatakseen kohteeni. Itse tuhoan myrkkyni ja siirryn kotona työskentelyn pariin toivoen haamulleni metsästysonnea.

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p + tyyli 2p – silminnäkijä 2p + raportti 2p = 12p
Uhri: Raportti 1,5p

Foley MacGuffin seikkailee Porthanian 6. kerrokseen norsupyssy kourassaan. Torrakko tuleekin tarpeeseen kun Lunan myrkkytikka viheltää seikkailijan korvan ohi. Kamppailun jälkeen taivas on kuuton mutta seikkailijan matka jatkuu.

Epäonninen murhaaja kertoo:

Tämän piti olla varma murha. Tiedän, niinhän kaikki sanovat, mutta tämän oikeasti piti. Ei todellakaan samanlainen kuin ne kaksi edellistä, jotka hoidin ”ei tästä mitään tule mutta kokeillaan silti”-asenteella. En tiedä mistä kiikasti, kun ei onnistunut; ehkä puoli tuntia aikaisemmin tehty salitreeni oli ollut liian raskas, tai jostain syystä luottoaseeni ei tänään suostunut yhteistyöhön. En tiedä. Omista ampumistaidoistani ei ainakaan ollut kyse. Siitä olen varma.

Melkein viikon kestäneen hiljaiselon jälkeen päätin pitkästä aikaa suunnata väijymään seuraavaa uhriani, tällä kertaa Porthanian hiljaiseen kuudenteen kerrokseen. Matka Tiedekulmasta tosin keskeytyi arvaamattomaan kohtaamiseen, kun kohteeni käveli yllättäen minua vastaan. Hän huomasi minut ja yritin peittää ”voi vittu”-tunteen ystävällisen hymyn alle. Miksi hänen piti juuri nyt tulla vastaan? Pysähdyimme hetkeksi juttelemaan ja sain olla todella tarkkana, etten vain paljastuisi. Lopulta kohteeni lähti ”kauppaan” (niin varmaan – toimeksiantajan antamissa tiedoissa ei kyllä ollut sanaakaan mistään kaupasta ennen luentoa) ja itse pääsin etsimään kuutoskerroksesta sopivan odottelupaikan. Se löytyi lopulta hissien edestä. Jäin nojaamaan pylvääseen siten, että portaista minua ei huomattaisi – tällä kertaa oikeasti päätin, että nyt niitä silminnäkijöitä ei oikeasti ole. Ihmisiä käveli kerroksessa silloin tällöin ja läheiselle sohvalle istahti aina välillä joku, mutta hän ei koskaan siinä kauaa viihtynyt, joten sain aivan rauhassa yksin visioida tulevaa murhaa. Lopulta kohde astui ulos hissistä, mutta arvatkaa, oliko yksin! Ei tietenkään! Kohteellani oli mukanaan kaksi sivullista. Kolmas kerta toden sanoo -sanonta ei selkeästi päde minuun, joten ammuin. Sivullisista huolimatta.

Jos kaikki olisi mennyt putkeen, raportti päättyisi tähän ja olisin vielä hengissä. Mutta kaikki ei mennyt putkeen. Luotini ohitti hänet vain parilla sentillä, mikä selkeästi yllätti meidät molemmat. Jäimme yhdessä tuijottamaan luodin tekemää reikää seinässä, kunnes hän kaivoi oman aseensa taskustaan. Pistoolini osoitti tässä vaiheessa tyhjänä kohdettani enkä olisi mitenkään ehtinyt täyttää lipasta. Ei ei ei… Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt vain viimeistellä homma puukolla mutta päätin juosta karkuun. Kuulin laukauksen ja kaaduin lattialle osuman voimasta. Kohteeni nauru kaikui korvissani, kun vereni jäi koristamaan Porthaniaa muistona epäonnistumisestani.

Pisteet:

Itsepuolustautuja: Tappo 5p – raportti puuttuu 2p = 3p
Epäonninen murhaaja: Raportti 2 + tyyliuskollisuus 0,5 p = 2,5p

Päänoitatohtorin rauhaton ruumis jäi surmapaikalle kummittelemaan. Etsivä M palasi viimeistelemään työn veitsellä, mutta kostonhimoinen kalma oli oppinut ampumaan kovilla. Kaksi lähti saattamaan toisiaan tuonpuoleiseen, varmistaakseen että kumpikaan ei eksyisi matkalla Exactumista.

Murhaaja kertoo:

“Hoitelitko varmasti oikean henkilön??” ärisee ääni puhelimessa. Ei, ei, ei, ei, ei! Ilmeisesti Päänoitatohtori on yhä elossa. En ymmärrä, osuin varmasti, näin sen omin silmin. Onko mahdollista että Päänoitatohtori käytti jotain taikaa? Onko hänellä monta elämää? Voiko häntä edes tappaa tavallisilla aseilla?

Minun on pakko yrittää uudestaan. Ja tällä kertaa en voi epäonnistua. Lähden aamuvarhaisella Kumpulaan väijymään Päänoitatohtoria hopealla päällystetty puukko taskussani. Hopeahan toimii taruolentoihin, toimiihan?

Tarkkailen ikkunasta kampukselle saapuvia ihmisiä. Aikaa kuluu. Päänoitatohtorin pitäisi olla täällä jo! Voiko olla niin, että toimeksiantajani olisikin ollut väärässä? Haluan yhä uskoa onnistuneeni eilen. Sitten näen tutun hahmon kävelevän aukion poikki. Sydämeni on pysähtyä. Siinä hän taas seisoo, varsin elävän näköisenä ollakseen niin kuollut. Ryntään ovelle odottamaan tilaisuuttani. Mutta hän ei tulekaan sisään. Näen ikkunasta hänen pysähtyneen ulos, turvallisen matkan päähän. Olin taas paljastunut. Päänoitatohtori kääntyy ja kävelee pois. Mitä nyt? Toivon hänen valinneen toisen oven. Juoksen sisäkautta rakennuksen toiseen päähän ja piiloudun pylvään taakse. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen näen lopulta kohteeni saapuvan. Seuraan häntä pidemmälle Exactumiin. Vaikka aulassa oli useita sivullisia, käytävä ammottaa tyhjyyttään. Aivan kuin olisimme siirtyneet toiseen todellisuuteen. Saavutan Päänoitatohtorin parin juoksuaskeleen jälkeen alimpaan kerrokseen vievissä portaissa, ja isken häntä puukolla selkään. Hän taisi tietää mitä odottaa, sillä hänellä oli oma teränsä jo esillä. Muu maailma tuntuu katoavan ympäriltä ja häviävän sumuun. Mikset voi vain pysyä kuolleena!? Isken häntä uudestaan ja uudestaan välittämättä sakenevasta sumusta, tai mistään muustakaan. Taisimme molemmat osua toisiimme.

Uhri kertoo:

Ei kovin hienovaraista, Etsivä M. Mikset vain kävellyt vastaan sieltä ovelta?

No, aika tehdä katoamistemppu taas. Harmi, että ovienavaamisamuletti on vielä hankkimatta; sivuovi olisi tehnyt tästä helpompaa… Pääovella kaikki hyvin toistaiseksi, ei ketään näkyvissä. Ripein askelin vain! Portaissa kuulen sen, epämääräisen sihahduksen, joka ei kuulu asfalttiviidakon rytmiin! Ei, siltä kuulostaa metsästäjän syöksy saaliin kimppuun teräaseen kera! Onneksi elän ase kädessäni, ehdin ampua ja vielä varmistaa pamauksella.

Kuten arvasin, hän oli jo selustassani, mutta nyt hän lähtee rinnallani kohti pimeää.

Pisteet:

Murhaaja: Lisäkohteen murha 10p + tyyli 1p + raportti 2p = 13p
Uhri: Tappo 5p + raportti 1,5 – tuomaristovähennys 6,5p = 0p

Päänoitatohtori on saanut virkistävän kylvyn; joitakin roiskeita löytyy yhä Exactumin portailta, ja tarkka maistaja huomaa, että veden suolaisuus ja mineraalipitoisuus viittavat Etsivä M:n kotiseutuun.

Murhaaja kertoo:

Olin yötä myöten pohtinut, kuka tai mikä voisi olla pääkaupunkiseutua riivaavan henkirikosaallon takana. Suurimmalta osalta uhreista on nyljetty päänahka irti, aivan kuin kyseessä olisi jokin rituaalimurha. Kuka tämän takana on? Kuka voisi tehdä jotain tällaista? Toimeksiantajani on epäillyt, että tähän liittyy jotain ikiaikaista ja pahantahtoista. Mustaa magiaa. Oletettavasti vyyhdin takana on yksi henkilö, “Päänoitatohtori”, jolla on apunaan useita kätyreitä.

Herään siihen, että puhelin piippaa tekstiviestin merkiksi. Puhelimeni näytöllä näkyy yllättävä viesti: “Tiedän kuka Päänoitatohtori on.” En jää voivottelemaan huonosti nukuttua yötä vaan nappaan pistoolin mukaani ja juoksen ovesta odottamatta hetkeäkään. Päänoitatohtori on pysäytettävä! Ja meillä on vihdoinkin mahdollisuus siihen! Päivisin hän esiintyy tavallisena opiskelijana. Yöllä hän on betoniviidakon kauhu. Hän lähettää kätyrinsä riistämään viattomien kansalaisten henkiä (ja päänahkoja). Anastamiaan ruumiinosia hän käyttää loitsuihinsa ja rituaaleihinsa. Ja tällä hetkellä katseeni seuraa häntä tiiviisti Exactumin ikkunan takaa. Rakennus on kuitenkin pullollaan ihmisiä, joten en voi iskeä vielä. Joudun poistumaan paikalta hetkeksi, ja hoitamaan muita velvollisuuksiani. Palaan juuri ajoissa, Päänoitatohtorin kävellessä jo portaita pitkin kohti aulaa. Ryntään ulos ja asetun valmiuteen ulko-oven luokse, nurkan taakse. Kuluu hetki. Ja toinen. Päänoitatohtoria ei kuulu. Miten tämä on mahdollista? Olin aivan varma että hän kulkisi tästä. Katselen ympärilleni ja huomaan kohteeni kävelevän jo takanani kohti bussipysäkkiä. Miten hän pääsi ohitseni? Noituutta! Hänen on täytynyt aavistaa aikeeni ja tehdä jotain temppujaan. Miten voin ikinä onnistua tehtävässäni, kun hän tietää että olen hänen perässään? Seuraan Päänoitatohtoria keskustaan, mutta kadotan hänet väenpaljoudessa. Pahus. Täällä on muutenkin liikaa silminnäkijöitä. Täytyy keksiä toinen suunnitelma. Tiedän Päänoitatohtorin palaavan vielä Kumpulaan, joten lähden edeltä odottamaan häntä. Bussipysäkin ja kampuksen välissä on puistikkoa, joka tarjoaa näkösuojan. Tarkkailen puiden välistä busseista nousevia ihmisiä, kunnes lopulta näen kohteeni. Juoksen parkkipaikalle autojen taakse odottamaan sopivaa hetkeä. Odotan parin silminnäkijän menevän ohi, minkä aikana Päänoitatohtori on jo ehtinyt melkein sisälle. Riennän hänen peräänsä, sormet tiukasti aseeni ympärille puristuneena, kunnes lopulta tavoitan hänet toisen ja kolmannen kerroksen välillä kierreportaissa. Sydän hakaten vedän liipasimesta, ja – osun suoraan maaliin. Seison hetken tyrmistyneenä paikoillani, mutta sitten palaan takaisin todellisuuteen. Liukenen paikalta nopeasti, sillä en halua että minut yhdistetään millään lailla viimeaikaisiin murhiin. Pikku hiljaa adrenaliini vaihtuu helpotuksen tunteeksi, kun tajuan, että kaikki on ohi. Helsinki on pelastettu pahalta Päänoitatohtorilta, ja toimeksiantajani on tyytyväinen.

Onneksi kaupungillamme on minunlaisiani sankareita.

Uhri kertoo:

Kenenkään ei pitäisi olla liian rauhallinen asfalttiviidakossa.

Siksi kannan aseitani yhä mukanani, valmiina. Tiedän kuitenkin, että pimeys lähestyy. Päivä on ollut pitkä, edellinen yö pidempi, edeltävät kuukaudet kaikkein pisimmät. Pelastuin kerran, mutten tule pelastumaan kahdesti; moinen rikkoisi luonnon tasapainoa. Tunnen sen ja tiedän, ketä odottaa. Saapuessaan viileä nesteen kosketus on lähes armollinen, mutta…

Olisiko silti pitänyt ottaa hissi?

Pisteet:

Murhaaja: Lisäkohteen murha 10p + raportti 2,5p – pituus 0,5p = 12p
Uhri: Raportti 1,5p – tuomaristovähennys 1,5p = 0p

Äänettömin askelin Luna hiipi zuvi-zukan taakse Kissaan ja silpaisi päänahan mukaansa, zuvi-zukan tavoitellessa liian myöhään asettaan ja vain yhden henkilön katsellessa teurastusta avuttomana sivusta. Henkimaailma on hiljaa, ja antaa Lunan jatkaa matkaansa rauhassa.

Murhaaja kertoo:

”Okei, tällä kertaa pitää vähän tsempata”, ajattelin kun istahdin parin metrin päähän kohteestani eräässä pienessä keskustan kahvilassa. ”Ei silminnäkijöitä enkä varmasti paljastu samalla tavalla kuin aamulla”. Tätäkään murhaa ei pitänyt tapahtua. Ei ollut tarkoitus metsästää enää ketään tänään, mutta minulla sattui juuri olemaan mukava parin tunnin tauko ennen seuraavaa menoa ja tietenkin kohteeni sattui tarjoamaan minulle mukavan tilaisuuden yrittää, joten miksi en olisi hyödyntänyt tätä mahdollisuutta?

Kohteeni nenä oli kiinni kirjassa koko ajan. Kannen perusteella jotain teologiaan liittyvää. Yritin itsekin näyttää siltä, että teen jotain järkevää ja viimeistelin puolikeskittyneenä esseetä juoden samalla ihan hyvää kaakaota. Ajatukseni olivat tosin tulevassa murhassa, ja vilkuilin kelloa neuroottisesti odottaen hetkeä, jolloin hän lähtisi. Sekunnit ja minuutit valuivat. Essee tuli valmiiksi. Aloin olla jo sen verran hermostunut, että tuijotin vain tyhjää läppärin näyttöä ja pohdin, kauanko menee, että murhaamiseen tottuu eikä pulssi nouse taivaisiin aina, kun pitäisi lahdata joku. Viimeinkin hän nousi penkiltä. Poistui kahvilasta ja lähti kävelemään kohti Kissaklusteria. Kahvilan ohi kulkiessaan hän vielä vilkaisi ikkunasta sisään ja katsoi minua hieman epäluuloisesti. Voi paska. Kamat kasaan ja perään. Pysyttelin sopivan etäisyyden päässä hänestä, mutta hän vilkaisi aina välillä minua ja tiesin, että aikeeni paljastuivat. Taas.

Yhtäkkiä hän pysähtyi ja kysyi, olinko menossa Alter Egolle ja voisinko näyttää tietä. Vastasin ystävällisesti, että olin (en ollut) ja mennään vain samaa matkaa (vielä parempi; jos kohde kävelee vieressäni niin ei tarvitse edes juosta, kun haluan iskeä). Onneksi tiesin tasan tarkkaan missä Kissaklusteri sijaitsee, muuten tilanne olisi muuttunut hieman noloksi omalta osaltani. Rupattelimme niitä näitä matkalla, vaikka molemmat tiesimme, mitä olin tekemässä. Katu hiljeni ja jossakin vaiheessa huomasin tilaisuuteni tulleen. Hän huomasi saman vain hetki liian myöhään. Hänen pistoolinsa oli jo hänen kädessään ja tulossa ulos taskusta, kun oma luotini lävisti hänet. Jäin ruumiin viereen miettimään, mitä tekisin sille, ja silloin huomasin yhden kauhistuneen sivullisen seuraamassa järkyttyneenä tilannetta. Huoh. Ehkä vielä joku päivä en mokaa tätä… No jaa, ainakin sain homman hoidettua.

Uhri kertoo:

Hemmetin penskat olivat varastaneet äitinsä aseet omiin seikkailuihinsa. Piti aloittaa pääkallonmetsästys uusien sopivien aseiden etsinnällä. Aseiden kokoaminen vei liiaksi huomion viidakon vaaroista ja niin kävikin, että vaikka huomasin lähestyvän vaaran, olin liian hidas ymmärtämään, kuinka nopeasti viidakko iskeekään. Uusi ase liukasteli sormissa niin, että itsepuolustus ei onnistunut, vaikka tieto vaarasta oli ajoissa tiedossa.

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p – silminnäkijä 2p + raportti 2p + uskollisuus tyylille 0,5 p = 10,5p
Uhri: Raportti 1,5p

Päänahkoja keräillyt Amatsoni joutuu maistamaan omaa lääkettään kuollessaan salametsästäjän luoteihin Leppävaarassa. Asetta piteli häikäilemätön Luna, jota edes silminnäkijä ei hidastanut.

Murhaaja kertoo:
Oloni oli kaukana toiveikkaasta, kun matkustin kohti Leppävaaraa. Maanantai ei tuottanut ollenkaan toivottua lopputulosta, enkä nähnyt omia kohteitani kertaakaan. Hieman samanlainen fiilis oli tästä päivästä. Mutta ajattelin silti kokeilla, koska parempaakaan tekemistä ei ollut – luennolle meno ei juurikaan houkutellut.

Leppävaara kuhisi ihmisiä yhdeltätoista, mikä ei tietenkään parantanut odotuksiani. Pahin työmatkaruuhka oli jo ohitse, mutta porukkaa oli silti paljon. No, menin alikulkutunneliin, jossa pystyin tarkkailemaan tilannetta. Yllätyksekseni kohde löytyi hyvin nopeasti; pian tunneliin astumisen jälkeen huomasin hänen seisoskelevan jonkin tolpan vieressä. Eipä siinä mitään, jäin itsekin seisomaan vähän matkan päähän hänestä ja mietin sopivaa tilaisuutta iskeä. Hän vilkuili ympärilleen ja lähtikin yhtäkkiä kävelemään ihan eri suuntaan kuin olin ajatellut. Lähdin perään hyvin hämmentyneenä tästä liikkeestä. Eikö hänen pitänyt mennä keskustaan junalla? Jossakin vaiheessa hän pysähtyi, kääntyi 180 astetta ympäri ja palasi tulosuuntaansa. Silloin tajusin paljastuneeni. Se oli ollut vain ja ainoastaan testi. En tiedä missä vaiheessa hän arvasi minun olevan hänen perässään mutta ilmeisesti siihen ei kauaa mennyt. Seuraavaksi tein juurikin sen mitä kuka tahansa salamurhaaja tällaisessa tilanteessa tekisi. Naamioiduin. Toisin sanoen otin pipon pois päästäni ja epätoivoisesti ajattelin, ettei hän ehkä enää tunnistaisi minua, jos/kun hän vilkaisisi olkansa yli. Kuten arvata saattaa, ei toiminut. Pysyin kaikesta huolimatta hänen kannoillaan, vaikka tiesin että yllättäminen ei enää olisikaan mahdollista. Hän pysähtyi juttelemaan jonkun kanssa – mietin, onko tämäkin vain hämäystä vai hoitaako hän oikeasti joitain bisneksiä – ja pyörähdin kulman taakse pohtimaan seuraavaa liikettäni. Järkevin idea, jonka sain, oli mennä hissin taakse piiloon. Se taas toimi. Kohde käveli minua huomaamatta hissin ohitse ja jatkoi matkaansa kohti toiselle laiturille vieviä portaita. Siitä eteenpäin homma oli selvä. Rauhallinen poistuminen hissin takaa, pari reipasta askelta, nopea vilkaisu ympärilleni, kun kohde oli portaissa – kyllä siinä joku viaton sivullinen käveli, mutta tulin siihen lopputulokseen, että murhan onnistuminen on tärkeämpää kuin jonkun sattumalta paikalle osuneen mielenterveys – ja pam, laukaus.

Kohteeni kaatui kuolleena maahan, ja kävelin ruumiin ohitse junaan, jolla myös tämän piti mennä keskustaan, jos tätä pientä välikohtausta ei olisi sattunut.

Uhri kertoo:

Olin saapunut etuajassa asemalle sovittua kauppaa tekemään. Etsiessäni nahkatakkista kauppiastani huomasin silmäkulmasta jonkun seuraavan. Käännyin ympäri keskellä alikulkua. Nainen pysähtyi. Ja vilkaistessani uudelleen seurasi hän minua edelleen mutta ilman pipoaan. Ihmisiä oli paljon ympärillä ja löysin kauppiaani. Tein ostokset ja sillä välin oli seuraajani kadonnut kuin tuhka tuuleen. 3 minuutin päästä juna keskustaan oli lähtevä. A- ja U – Juna lähtivät samaan aikaan. Onnellisena ostoksestani seurasin miestä rappusiin ajatellen olevani turvassa. Mutta ei! Kuulin nimeni huudettavan ja luoti osui kainalooni alhaalta kello 11.00. Mies katsoi meitä mutta jatkoi matkaansa ja minä ajattelin vain miksi en osannut mennä A-junaan ja ajatellut reittiäni. Mitä käy loppupäivän murhasuunnitelmille. No sen ei ole enää väliä. Taruni loppui tältä erää. Paloin hetken kirkkaasti, mutta innostuminen herpaannutti keskittymiseni ja lankesin tuhooni.

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p – silminnäkijä 2p + raportti 2p = 10p
Uhri: Raportti 1,5 p

Tuomaristo kiittää draaman kaaresta.

Tuuli on tuonut Kaivopihan Unicafén suunnalta hätähuudon. Kuulostaa siltä, että Foley MacGuffin seikkailee tästedes vain muistoissamme. Henkien mukaan paikalta poistui pian tämän jälkeen Amatsonia muistuttava henkilö kantaen kädessään veristä päänahkaa.

Murhaaja kertoo:

Kirjaimellisesti stalkkasin uhriani koko matkan luennolta unicafeen. Sulauduin massaan ja lopulta lyhyessä portaikkovälissä käännyin ja nopeilla veitsen sivalluksilla oli sekä henki, että päänahka mukanani. Ei silminnäkijöitä, vaikka yksi jästi yritti hidastella tielleni. Kello oli 18.47.

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p + tyyli 2 p + raportti 1p = 13p
Uhri: Raportti puuttuu -2p

Kumpulan kampukselta on löytynyt puukotettu ruumis, joka on tunnistettu Neia Orimenoriksi. Silminnäkijöitä verityöllä ei ollut, mutta skalpeeraustyyli kertoo Amatsonin olleen asialla.

Murhaaja kertoo:

Kumpulan kampuksella tutkin ympäristöni ja löysin kohteeni. Valitsin paikan, johon jäin rauhassa väijymään tulevan uhrini heikkoa hetkeä. Lopulta yhytin hänet nurkkaan iskien häntä puukolla. Ei silminnäkijöitä ja hiljainen paikka, joten veistin päänahan mukaani ja jatkoin matkaani hymyn huulillani.

Uhri kertoo:

On aika. Obgunabali vaatii päitä. Se saa kuitenkin odottaa. Hoitelen kohteeni illalla. Ensin täytyy saada tehtyä kurssitehtäviä. KELA on Obgunabaliakin mahtavampi voima.

(Myöhemmin) Kävelen yksin tyhjää käytävää. Olen hieman varautunut – onko se vain vainoharhaa? Varjoista syöksähtää hahmo. Nopea kuin mustamamba. Kiiltävä veitsi edellä. Havittelen viidakkoveistä taskustani – mutta liian myöhään. Parkaisen. Tunnen kuinka terä lävistää kylkeni. Kaadun lattialle. Oliko hahmo samalla asialla kuin minäkin? Ironista. Tämä oli Obgunabalin tahto. Kauan eläköön Obgunabali!

Putoan pimeyteen.

Pisteet:
Murhaaja: Murha 10p + pelin ensimmäinen murha 1p + pelin ensimmäinen puukotus 1p + tyyli 1p + raportti 1,5p = 14,5 p
Uhri: Raportti 2p