Syksyn sävel (29.9-17.10.)

Status: Peli päättynyt

Pelaajia murhattu: 23

Tappoja: 7

 Sivullisia uhreja: 3

 

 

Todistajia: 2

 Silminnäkijöitä: 4

Syksyn sävel 29.9.-17.10.2008

Tapahtumat



Salamurhaajat suuntaavat Sörnäisten William K :hon (Helsinginkatu 2) 30.10. klo 19. alkaen!

Tämän et halua menevän ohi suun. Täällä kokoontuvat salamurhaajat muistelemaan kunnian päiviä.
[Eli kyseessä on pelin palautetilaisuus, jossa puretaan posttraumaattinen stressi letkeissä merkeissä (rigor mortis on jo hellittänyt).]

17.10.2008 klo 23.15 Peli on päättynyt.

Henkiin jäi Parsa-Aatos, alias Maiju Siltaniemi. Tuomaristo kiittää vauhdikkaasta ja monipuolisesta pelistä, ja toivoo näkevänsä ja kuulevansa paljon pelaajia palautetilaisuudessa.

17.10.2008 klo 23.15 Kaksi ruumista amfiteatterissa!

Töölönlahden rannalla on käyty verinen kaksintaistelu amfiteatterissa. Kuten kunnon ottelun kuuluukin, tämä päättyi molempien kuolemaan. Keltaisten vaahteranlehtien seassa retkotti nuupahtanut Ruusu, alias Esa Perkiö ja Mr. BadDog, alias Olli Väisänen.

Ruusu kertoo:

Hetki lyö, viime hetki lyö
Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan
Hetki lyö, meille hetki lyö

- Hetki lyö, Kirka

Rauhallinen aikeeni öisestä kävelystä Töölönlahden rannalla muuttui äkisti toimeksiantajieni ilmoittaessa, että molemmat kohteeni olisivat siellä. Tämä ei voinut olla sattuma. Joku oli vuotanut. Varustauduin tukevalla tuliaseella ja saavuin puistoon muka aiempia aikeitani noudattaen. Rantaa pitkin kulkeva tie oli näennäisen rauhallinen, yksittäisiä ihmisiä kulki harvakseltaan, kaikki heistä epäilyttäviä.

Käveltyäni puolisen tuntia suuntaan jos toiseenkin eräs hattunsa alle kätkeytynyt vastaantulija näytti tutulta. Aivan kuin olisin nähnyt hänet jossain, kenties valokuvassa. Luotin reflekseihini ja Uzini tulivoimaan ja annoin hänen tulla lähemmäksi ja lähemmäksi. Ahaa, hän aikoisi kävellä ohi ja kuvitteli voivansa ampua minua selkään. Hän tulisi yllättymään.

Kun kohteeni kaiketi kuvitteli kadonneensa katseeni katveeseen, hänen kätensä sukelsi takin uumeniin. Omani syöksyi aseelleni, mutta kirotun tukeva tykkini takertui kantolaukkuunsa hidastuen vaarallisesti. Lähdin juoksuun ja lopulta sain tempaistua aseeni esiin samalla kun hän omansa ja laukausten vaihto alkoi rantatieltä ja jatkui pimeille syrjäpoluille.

Klik. Luulin loppuni tulleen, mutta hänenkin aseensa oli tyhjä. Katsoimme toisiamme, me ammattilaiset. Toimeksiantajamme vaatisivat tuloksia, Voisimme kumartaa ja kadota yöhön, mutta se ei olisi tämän taiston loppu. Ei! Ei enää viisiminuuttisia matkoja ylös kotirappua! Ei enää aseöljyn tahrimia vaatteita! Tämän täytyi päättyä tänä yönä.

Esittäydyimme. Minä ja Mr. BadDog olimme asiasta yhtä mieltä. Lyhyen neuvottelun jälkeen siirryimme Oopperan päädyssä olevalle himmeästi valaistulle amfiteatterille, karistimme päällystakkimme, otimme veitset esiin ja aloimme viimeisen tanssin.

Hän oli sulava, hän oli taitava. Niin minäkin kuvittelin olevani. Äkisti tunsin piston sydämessäni, eikä se ollut omatunto. Tältä se siis tuntui. Huomasin harjoituksen parantaneen omaakin tähtäystäni. "Aika samanaikaisesti," totesi hän lakonisesti. "Niin," minä nyökkäsin. Kaaduimme ja tuli pimeää.

- Ruusu

Mr. BadDog kertoo:

[Now playing: Disco Ensemble - So Long, Sisters]

Aika on käymässä vähiin ja toimeksiantajani vaatii tuloksia. Parin tuloksettoman kyttäyskeikan jälkeen joudun katselemaan avuttomana vierestä, kun kohteeni pidätetään edestäni. Kun saan toimeksiantajalta tiedot uusista kohteistani, arvaan että me kolme olemme viimeiset jäljellä tässä kierossa pelissä, johon olen arvaamattani sotkeutunut. Työnantajan antamista tiedoista käy harmillisen ilmeiseksi, ettei minulle jää kovin montaa mahdollisuutta yrittää kummankaan listimistä. Aikaa on annettu perjantaihin kello 23.59 asti ja molemmat kohteeni ovat aikeissa viettää perjantai-iltansa Töölönlahden rannalla pimeää puistoa kierrellen, raskaasti aseistettuina ja odottaen hyökkäystä. Valitettavasti minulla ei vain ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä puistoon itsekin. Mahtavaa.

Perjantai kello 20.00
Puen päälle siistit vaatteet: tummat housut, kauluspaita, musta solmio ja pikkutakki. Jos kohtaloni on kuolla tänä iltana, miksi en lähtisi tyylikkäänä? Lataan Scarlettin ja sujautan hänet taskuuni. Vastustajani voivat olla aseistautuneita vaikka singoilla, mutta Scarlett on kaikki mitä minä tarvitsen. Aion matkata puistoon toisen kohteeni kotioven kautta, mutten herättele suuria toiveita siitä, että saisin hänet tapettua ennen kuin on aika kohdata hänet Oopperatalon varjoissa.

Kello 22.30
Saavun puistoon ja kierrän alueen ympäri tarkkaillen jokaista siellä liikkuvaa hahmoa. Puistossa liikkuu lenkkeilijöitä ja rakastuneita pareja iltakävelyllä. En näe epäilyttäviä hahmoja liikkumassa varjoissa ja silti jokainen rasahdus puskissa saa minut puristamaan aseeni kahvaa. Aikani kierreltyä huomaan toisen kohteeni kävelevän tietä pitkin minua vastaan. Annan hänen ohittaa minut ja vedän aseeni esiin. Kaveri kuitenkin arvaa aikeeni ja pistää juoksuksi, enkä osu häneen. Vastustajani vetää esiin oman aseensa ja kuten arvasin, se on huomattavasti omaani järeämpi. Tulitaistelumme vie meidät läpi puiston, laukakset vaihtuvat, mutta kumpikaan ei osu vastustajaansa. Lopulta Scarlett pettää minut ensimmäistä kertaa ja naksahtaa panospesä tyhjänä. Kuin ihmeen kaupalla myös vastustajani ase on lauennut viimeisen kerran. Laskemme aseemme ja mittailemme toisiamme. Lopulta vastustajani kysyy nimeäni ja kertoo omansa. Kättelemme ja päätämme että tilanne on ratkaistava kaksintaistelulla, mies miestä vastaan. Loppujen lopuksi, kummankin ura tässä ammatissa olisi ohi jos toimeksiantajamme saisi selville meidän jättäneen toisemme eloon näin lähellä viimeisen aikarajan umpeutumista. Koska aseemme ovat tyhjät, jää ainoaksi vaihtoehdoksemme veitset. Kunniallisena miehenä vastustajani ystävällisesti tarjoaa minulle kättä pidempää, sillä en ole varautunut tähän tilanteeseen tänä iltana. Valitsemme ottelumme paikaksi Oopperatalon takaa löytyvän amphiteatterin. "Taistelu kuolemaan amphiteatterissa." Kuinka ylidramaattista. Riisumme päällystakkimme ja astumme vastakkain keskelle teatterin lavaa. Puristan veitsen kahvaa ja alamme kierrellä toisiamme. Kumpikin summailee vastustajaansa ja vuorotellen yritämme iskeä toisiamme. Lopulta syöksähdän vastustajaani päin ja samalla hetkellä kun tunnen veitseni osuvan häneen pistää kylkeni läpi viiltävä kipu ja veri purskahtaa ulos haavasta. Paras paitani on piloilla. Vajoan polvilleni ja puiston äänet tuntuvat hiipuvan, valot himmenevän. Kohta en enää edes tunne terää kyljessäni. Kohtaan loppuni ennen aikaani, mutta ainakin jätän jälkeeni hyvännäköisen ruumiin.

[...So long, my sisters
We'll never see again
We'll never kiss again
So long, my brothers
We'll never see again
We'll never meet again...]

Hyvästi.
- Mr. BadDog

Pisteet:

Ruusu: 10p (murha) + 3p (tyyli) + 2p (raportti)=15

Mr. Bad Dog: 10p (murha) + 3p (tyyli) + 2p (raportti)=15


16.10.2008 klo 11.45 Pidätys Kumpulassa!

Jessica "L.Pavlichenko" Luceniuksen tavoittaa lain pitkä koura etsivä Hynösen muodossa.

Etsivä kertoo:

Yllätyin pahemman kerran saadessani seuraavan toimeksiantoni: oma kollegani, jonka olin tuntenut vuosia, oli langennut, jo kauan sitten, eikä loppua hirmuteoille näkynyt. Hän ei ollut edes käyttänyt oikeaa nimeään vuosikausiin, mutta vasta nyt tutkinta oli pystynyt selvittämään hänen todellisen henkilöllisyytensä.

Pääni oli sekaisin ja olin hämmentynyt ja tolaltani. Suorastaan toivoin jonkun muun pidättävän hänet, joten käytin keskiviikon passiivisesti toimistossa lusmuamiseen ja paperitöitä vältellen. Häntä ei näkynyt toimistolla, mutta löysin hänet tutkintaosastolta tietokoneelta – mikäpä parempi paikka suunnitella seuraavaa keikkaa. En ollut tunnistaa häntä enää, enkä yksinkertaisesti voinut hoitaa pidätystä, en täällä. Vielä illalla näin hänet samassa paikassa ja harkitsin käytäväpidätystä, mutta pelkäsin hänen olevan siellä erityisen valppaana, ja minun pitäisi kuitenkin lukea hänelle hänen oikeutensa.

Torstaiaamuna tulin jälleen toimistolle. Haahuilin ympäriinsä toivottomana, tiedustelu oli kertonut Luceniuksen, alias L. Pavlichenkon lähtevän liikkeelle vasta illalla. Äkkiä hän käveli sisään ja moikkasi iloisesti kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Mutta *kaikki* oli muuttunut. Annoin hänen odottaa hetken aikaa, totutella oloonsa: hän ei tuntunut tietävän pidätysmääräyksestäkään. Parempi niin. Kävelin hänen taakseen ja takeltelin sanoissani, unohdin hänen nimensäkin ja jouduin tarkistamaan sen papereistani ennen kuin pystyin lukemaan pidätysmääräyksen. Äsh, henkilökohtaisten asioiden ei muutenkaan pitäisi antaa puuttua työasioihin.

”You are fired, bang bang.”

Etsivä Hynönen

Uhri kertoo:

Hän oli väijynyt minua jo 24h luokassa illalla monenyt sisään ja ulos monta kertaa, pois tulessani olin varma että hän on käytävässä mutta se oli tyhjä.. Aamulla hän ei kytännyt oven edessä joten menein huolettomasti opiskelijahuoneeseen. Rupattelin niitä näitä ja tunsin kylmäs suihkun kädessäni. Reko oli pidättänyt suuren ampuja mestarin joka oli ollut liian hiljainen tämän turnauksen aikana ja näin etsintäkuulutettu. (Ammunta tapahtui tänään 11:50 opiskelijahuoneessa)

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) + 2p (raportti)=7p

Uhri: 1p (raportti)


16.10.2008 klo 08.45 Puukotus Kumpulassa!

Riina "Bubble" Niemi saa puukon kylkeensä Chemicumin käytävällä. Ruusun tikari taitaa olla hyvässä terässä.

Murhaaja kertoo:

Hiljaisuuden rikkoo
lähestyvät askeleet
Sä kuulet kuiskauksen:
"Tänään on sinun päiväs viimeinen"

- Kuuluisa, 51 Koodia

Kohteeni aloitti aamunsa varhain laboratoriokurssilla. Saavuin Chemicumiin aikeenani vähintään selvittää kohteeni työpisteen sijainti myöhempää käyttöä varten. Opetuslabrojen käytävä oli painajaismainen: siihen saapui lukuisia ovia, yhdet portaat ja muutama sivukäytävä ja vaikka laboratoriot olivatkin aamulla vielä enimmäkseen tyhjiä, käytävän seinät olivat pitkälti lasia, joten sillä tunsi olevansa suorastaan näyttämöllä.

Nopeasti varmistuin siitä, että kohteeni ei ollut vielä paikalla. Halusin edes näköyhteyden. Koska seisoskelu tyhjässä käytävässä vaikuttaisi ylettömän epäilyttävältä, aloin kävellä rauhallisesti edestakaisin soveltuvaa reittiä, jonka varrella minun pitäisi ainakin nähdä kaikki sisääntulijat.

Olin juuri poistumassa B-siivestä kun kohteeni käveli suoraan vastaan. Käytävillä kulki muitakin. Joissain labroissa oli ihmisiä. Kohteeni oli vaarallinen ammattilainen. Olisi pieni ihme, jos tämä onnistuisi.

Kävelin rauhallisesti eteenpäin kunnes kohteeni pääsi kulman taakse, käännyin terävästi kannoillani ja lähdin hänen peräänsä nopein, hiljaisin askelin. Laboratoriokäytävä aukeni edessämme tyhjänä. Lasiseinät kimmelsivät oikealla puolellamme ja joidenkin niistä takana loisti valo. Kävelimme. Äkisti tajusin, että hetken päästä kohde siirtyisi tyhjän laboratorion kohdalta käytävän ainoan viisimetrisen kiinteän seinän luo. Nyt tai ei koskaan! Tempaisin veitseni esiin, hylkäsin varovaisuuden ja lähdin juoksuun. Nopea pisto, pieni vääntö ja lämpimän lepän lempeä laine laskeutui lattialle. Livahdin viereisiin portaisiin ja tieheni.

- Ruusu

Uhri kertoo:

Luulin jo selvinneeni. Olin elänyt elämääni lähes normaalisti, mitä nyt hieman varjoja ja autioita paikkoja peläten, mutta muuten rauhassa, ilman uhkaa. Ajattelin, että minä selviän, kunnes tänä aamuna...

Olin menossa labraan vääntämään synteesiä, enkä nähnyt mitään kummallista matkallani. Joku tuli ovella vastaan siirtyessäni B-siiven käytävään. Kävelin reippain askelin kohti perimmäistä laboratoriota, kun kuulin askeleita takaani. Työnsin käteni taskuuni ja tunnustelin asettani. Juoksua. Voi saatana! Olin jo kääntymässä ja vetämässä pistooliani tervehtiäkseni juoksijaa, kun tunsin inhottavan piston selässäni. Urahdin yskäisten. Tältä siis puukko selässä tuntuu. Vasen polveni petti ja horjahdin polvilleni. Näin mustat kengät ja hieman ylempänä murhaajan kädessään pitämän veitsen verisen kärjen. Minulta taisi valua verta suustakin. Sylkäisin. Lysähdin kokonaan lattialle ja maailma alkoi sumentua. Joku tuli käytävän päähän, mutta murhaaja oli kaiketi jo tiessään. En oikein erottanut enää. Sapetti niin perkeleesti. Sattuikin. Korvissa humisi niin että alkoi ihan häiritä. Sitten kaikki hiljeni ja rauhoittui. Minä... taisin kuolla.

-Poksahtanut Bubble

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) +2p (raportti)=12p

Uhri: 3p (raportti)


14.10.2008 klo 16.05 Hermannissa sattuu vakava verivahinko!

Tohtori Mäyrä, alias Sami Sillman, sai vieraakseen huoltomiehen, joka ratkaisi vesivahingot lopullisesti. Toiminimi Ruusu muutti ne verivahingoksi keuhkovaltimossa.

Murhaaja kertoo:

Duunari on duunari, ja se mikä tehdään, tehdään huolella,
Veri on punasta ja sydän vasemmalla puolella

- Raksalla, Notkea Rotta

13.10.
Yritykseni tavoittaa uhrini taideharrasteidensa lomasta olivat epäonnistuneet surkeasti, joten vaihdoin tyyliä oopperasta ja teatterista arkisempaan. Vedin ylleni sopivan kuluneet työhaalarit, koristelin ne sekalaisilla työkaluilla, varustin ne kätketyillä aseilla ja marssin suoraan kohteeni ovelle aikana, jona hänen piti olla lukemassa tenttiin.

Toinen asukas avasi oven. Niinpä tietenkin. Kerroin tarinani yläkerran kylpyhuoneessa tapahtuneesta vesivahingosta ja pyysin päästä sisään vilkaisemaan kylppärin kattoa. Ystävällinen ja hieman huolestunut kämppis kutsui minut sisään. Sivuhuoneissa ei näkynyt ketään.

Katselin vessan kattoa ja kuuntelin kiinnostuneena asukkaan kertovan, kuinka tuosta kohdasta oli joskus valunut vettä ja kuinka siitä oli ilmoitettu. Roolimme huoltomiehenä ja asukkaana kiteytyivät ympärilemme, ja tajusin, että alkuhyväksynnän jälkeen minun pitäisi tehdä jotain suorastaan tökeröä, jotta illuusio särkyisi.

Päästäkseni kurkistamaan muihin huoneisiin selitin, että vaikka vesieristyksen pitäisikin pitää mahdolliset vahingot korkeintaan päällekkäisissä kylpyhuoneissa, yläkerrassa oli pari rikkinäistä laattaa ja varmuuden vuoksi vilkaisisin myös viereisiin huoneisiin. Toisessa huoneessa vessan seinää vasten oli kiinteä kaapisto, eikä minulla ollut halua penkoa sitä. Toisessa huoneessa varmistuin lopullisesti siitä, ettei kohteeni ollut paikalla.

Kerron asukkaalle, että kaikki näyttää olevan kunnossa ja että tuomme kuivurin yläkerran vessaan yöksi - "Älkää ihmetelkö, jos siellä vähän hurisee" - ja että tulisin huomenna vielä varmuuden vuoksi tarkastamaan, ettei vaurio ole levinnyt.

14.10.
Uhrin aikataulu ei tehnyt selväksi, missä hänen oli tarkoitus olla silloin kun hänen loppunsa minulle parhaiten sopi, joten päätin tehdä asialle jotain. Selvitin kämppiksen numeron ja soitin hänelle prepaid-liittymästä - olinhan asioinut hänen kanssaan ennenkin, joten olisi outoa, jos en ensin soittaisi hänelle. Esittäydyin keksityllä nimellä todellisen kiinteistöfirman keksityltä putkipuolelta.

Kysyin mahtaako kukaan olla kotona vähän uhrini lähdettyä opintopiiristään. Hän ei tiennyt. Kerroin siis soittavani toiselle asukkaalle ja varmistin, että he olivat puhuneet asiasta keskenään.

Tavoitin uhrin, sovin tapaamisen, vedin vermeet ylleni ja olin kohta ovella. Sydämeni hakkasi villisti vielä ovikelloa soittaessani, mutta kun puhelinta korvallaan pitelevä kohteeni nyökkäsi minut muitta mutkitta peremmälle, tunsin jäisen rauhallisuuden leviävän mieleeni.

Puhelun päätyttyä aloin puhua uhrin kanssa yläkerran vuodosta ja aikaisemmasta kosteusvauriosta asemoiden itseäni iskuetäisyydelle. Hän ilmaisi huolensa homeesta. Tempaistessani veitseni taskusta tokaisin, että se on hänen pienin huolensa ja puukotin häntä rintaan.

Jätin taakseni viimeisiään pihisevän uhrin ja laajenevan lammikon lattialla. Lahtaajaa laulattaa.

- Ruusu

Uhri kertoo:

13.10
Asunnossani vierailee huoltomies. Olen itse muualla, mutta kämppikseni ottaa hänet vastaan. Yläkerran asunnossa on kuulemma sattunut vesivahinko ja vessan kattoa tulisi kurkata. Huoltomies tutkailee vessaa ja sen kattoa. Käy välillä minun huoneessani. "ai täällä on kiinteät kaapit" -hän mutisee ja korjaa silmälasien asentoa. Hetkeä myöhemmin hän ilmoittaa tulevansa seuraavana päivänä uudestaan ja, että yläkerran kuivurista voi kuulua yöllä pientä ääntä.

14.10
Olen matkalla yliopistolta kotiin. Käyn ruokakaupassa, josta ulos tullessani puhelimeni soi. Huoltomies kyselee olenko kotona neljän maissa, sillä hän tulisi taas vähän kurkkaamaan sitä vuotokohtaa. Imoitan yrittäväni keretä neljäksi. "Me voidaan tietysti tula yleisavaimella sisään, mutta tietysti mielummin näin päin" -huoltomies juttelee. Tulen kotiin ja ehdin juuri purkaa ostoskassini kun ovikello soi. Vainoharhaisena kurkkaan vielä ovisilmästä ennen kuin avaan. Siniset työhaalarit. Uskallan siis päästää sisään. Huoltomies tervehtii reippaasti ja puhelimeen puhuen vinkkaan hänelle vessan suunnan. Hän jää vessan ovelle ja on sen näköinen että nyt olisi asiaa. Lopetan puhelun ja huoltomies osoittelee kynällä kattoon jupisten jotain kosteista rakenteista. Keskustelemme hetken, mutta olen aivan omissa ajatuksissani, sillä olin saanut tiedon, että toimeksiantoni lähtisi asunnoltaa harrastusten pariin reilun tunnin kuluttua.

Yllättäen huoltomiehen käsi käy taskussa, ja hän ehtii todeta mahdollisen kosteusvaurion olevan pienimpiä murheitani ennen kuin veitsi suljahtaa nätisti vasemman kyljen kolmannen ja neljännen kylkiluun välistä keuhkopussiin. Saan nopeasti shokkitilan ja kampean itseni seinää myöten lattialle puoli-istuvaan asentoon. Tuijotan välillä pesukoneeni kylkeä, välillä rinnastani tursuavaa verivaahtoa. Ei satu, mutta väsyttää.

Puukkonsa lavuaarissa tällä välin huljutellut murhaaja tekee lähtöä ja muistaa laittaa ovenkin kiinni perässään. Tunnustelen kalvennella kädelläni vatsaani. Pallealihas (diaphragma) on kova, pistohaavasta tulee vaahtoa. Diagnosoin keuhkopussin (pelura) ja vasemman keuhkovaltimon (truncus pulmonalis) olevan puhjenneen. Olen mennyttä.

-Tohtori Mäyrä

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) +4p (tyyli) +2p (raportti)=15p

Uhri: 2p (raportti)


14.10.2008 Pidätys lauman keskellä!

Etsivä Hynönen tarjosi noin viidellekymmenelle ihmiselle kunnon shown pidättäessään Physicumin suuressa luentosalissa kauan virkavaltaa pakoilleen KLuupon alias Verner Henrikssonin. Etsivä Mäkelä seurasi tapahtumia kylmäverisesti vierestä.

Etsivä Hynönen kertoo:

Myöhään maanantai-iltana sain viestin erinäisistä yhteyksistä minulle tutuksi tulleelta etsivä Romanalta: mitäpä jos järjestettäisiin kunnon vanhanaikainen houkutuslintuväijytys etsintäkuulutettujen kuninkaalle. Kuulosti hulppealta – olinkin jo pahasti kyllästymässä paperitöihin. Latasin siis hilpeän karkinpunaisen lippaan konepistooliini ja tiistaiaamuna olimme kentällä tositoimissa.

Sörnäisten metroasema. Ah, tuo *tärkeiden* kohtauspaikkojen yhdistäjä: sellaisia ovat esimerkiksi kaksi rikollisia lapsosia tihkuvat territoriot Rastila ja Kumpula. Rastbölen roisto tulisi Kumpulaan fysiikanluennolle kymmeneksi, todennäköisesti metrolla Sörkän kautta. Taktiikkamme olisi yksinkertainen: Romana huutaisi hänelle näennäisenpakolliset lakitermit, jotka hän muistaa minua paremmin. Sitten minä hoitaisin likaisen työn, kun vaarallinen rikollinen olisi keskittynyt toiseen etsivään ja vieläpä epäilemättä lyijyisellä vastaanotolla, joten olisi oikeutettua, hmh, ”pelastaa” kollega pulasta. Suorastaan rikollisen yksinkertaista, ja kaikki olisi ohitse hetkessä.

Odotimme vartin. Sitten toisen. Kolmannen jälkeen alkoi jo vähäsen kyrsiä. Aikamme oli lopussa, eikä pahista kuulunut tai näkynyt. Kempele oli varmaan ollut hyvin ajoissa tai sitten liikkeellä omalla autollaan. Lisäksi etsiväparini piti palata toimistolle täyttämään joukko lomakkeita, jotka liittyivät viikonloppuisiin pidätyksiin, joten olin omillani.

Kumpulassa oli rauhallista. Luentosali oli täynnä, mutta arvelin tunnistaneeni kohteen takaa. Tarvitsin silti vahvistuksen epäilyilleni. Tätä varten minun taas piti päästä jotenkin luentosalin eteen ilman, että hän pitäisi sitä jotenkin kummallisena, koska jos hänellä todella oli 15 etsivää perässään, kuten toimeksiannossa sanottiin, hän olisi luultavasti turhankin varovainen. Alibi löytyi aivan yllättäen toimistosta, jossa vietän kaiket päivät, sillä kauan odotettu tilaus raskaan sarjan ”fysiikkaa” oli saapunut. Siispä sivubonuksena asiasta luentotauolla tiedottaessani sain vahvistuksen: Siellä se lymyili, eikä ymmärtänyt, että virneeni tarkoittikin vain hänen pikaista poistumistaan tältä olemassaolon tasolta.

Sai kyllä pelleilyt riittää tältä erää. Varmistin pidätysmääräyksen päämajasta ja palasin saliin. Joku hiipparikollega seurasi perässä ja jäi ”varmistamaan selustan” salin ovelle, mutta mitäs minä hänestä, kun on tuo epäiltykin tuolla. Naksautin luodin paikoilleen ja ilmoitin tyypille pidätysmääräyksen minimimuodossaan. Heebo vaikutti yllättävän yhteistyöhaluiselta, mutta minua kaiveli kylmä, kipeä tajunnanvirta – tätä tyyppiä minä odotin tunnin sekä perjantaina hakkerien työpajalla että tänään asemalla, näkemättä tätä kertaakaan. Ihan pikkaisen se kiehautti, ja antoi täten tekosyyn aseelle laulaa oma taikasanansa ”PUM!”. Oho! Pidätys ei ollut mitenkään kaikista puhtain ja päätynee huomisen lehteen, mutta ei huolta! Ensi viikolla siitä on varmasti jo soveltava laskaritehtävä.

Etsivä Hynönen

Uhri kertoo:

Mä en oo saanu olla rauhas sen jälkeen ku tää alko. Mitä kauemmin tätä on kestäny, sitä hirveämpää tää on ollu. Joka päivä oon kuullu uusia rääkäsyjä. Ovien saranat kirkuu kun niistä kulkee, liikennevalot lävistää tuijotuksellaan. Mä oon nähny mun vaimon kävelevän ympäriinsä, ja kuolevan taas, ja taas kävelevän. Tää on painajainen, johon herää joka päivä uudestaan.

Verta, lisää verta, sitä ne huutaa. Sil ei oo enää mitään väliä et onks se mun vai jonkun muun. Ne on kyltymättömiä.

Sit eilisaamuna se tapahtu. Yritin sulkeutua oman pääni sisälle, onnistuenkin siinä jossain määrin. Kuulen nimeni kaukaalta, joko vierestäni tai tuonelasta, vaatien antautumaan. Samassa sairaalloinen kipu kiertää minut sisältä ulospäin, repien yläruumiini kappaleiksi.

Lopulta on hiljaista.

-KLuuppo

Etsivä Mäkelä kertoo:

Kluuppo, tuo yksi pikkunilkki, tuli listalleni, hiton niljakas ja liukas tapaus - vaikea saada päiviltä hyvässä rauhallisessa paikassa. Olin jo aikaisemmin törmännyt etsivä Hynöseen saman kaverin jahdissa ja niin kävi tänäänkin. Jätin Hynöselle likaiset hommat ja katselin itse näytöstä vierestä.

Te tiedätte sen jo mitä täällä tapahtuu ja te tiedätte myös miksi en halua likaa julkisuutta. Physicum, tuo kaikkien rikollisten mielten tyyssija oli taas tapahtumien kohteena. Tapasin etsivä Hynösen sattumalta jälleen tuon rotanloukun aulassa ja kysyin kuulumisia: "onko sitä näkynyt". Hän nyökkäsi ja totesi: "nyt mennään". Itse hoidan hommat mielummin hieman pimeämmissä paikoissa joissa on vähemmän kinnostuneita silmäpareja seuraamassa töitäni, mutta toiminnasta en jää silti paitsi mistään hinnasta.

Seurasin siis etsivä Hynöstä hänen perässään täpötäyteen rikollisliigan kokoukseen. Ammattimaista toimintaa, pidätysmääräys, jota seurasi tarkkaan tähdätty laukaus, sekä koko monikymmenpäisen rikollisliigan katseet. Yhteisen ja yksityisen hyvän eteen on jälleen yksi nilkki pois päiviltä ja etsivä Hynösellä monta uutta ystävää.

-Etsivä Mäkelä

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) +3p (raportti)

Uhri: 2p (raportti)


13.10.2008 Kolmastoista päivä on kohtalokas!

Kotiovi on maineensa veroinen jälleen kerran. Tänään sen joutui kokemaan Persona non grata. Juomapaikalle saapuvaa leijonaa vaani onnistuneesti Mr. BadDog.

Murhaaja kertoo:

[Now playing: Death From Above 1979 - Blood On Our Hands]

Nyt kun Scarlett on pääsyt veren makuun, hän vaatii sitä lisää enkä minä pysty kieltämään ainoalta rakkaaltani sitä mitä hän haluaa. Minun on siis aika lähettää seuraava kohteeni haudan lepoon.

Seuraava kohteeni on tavallista kokeneempi tapaus. Hänen rekisteristään löytyy useita murhia ja muita rikoksia. Listimällä hänet siis parannan maailmaa. Ja lisäksi työnantajani tarjoaa kokeneen kohteen päästä ylimääräisen palkkion.

Maanantai kello 18.55
Olen matkalla kohteen työpaikalle. Toimeksiannossa kiellettin kohteen työpäivän häiritseminen, joten minun on hoidettava hänet pois päiväjärjestyksestä hänen kävellessä töistä kotiin. Minulla on reilusti aikaa tutkia tulevan uhrini kotimatkan tarjoamat väijytysmahdollisuudet läpikotaisin ennen kuin hänen työpäivänsä päättyy. Taustatyö tulee tarpeeseen sillä näin kokeneen kohteen yllättäminen vaatii luovuutta, on keksittävä jotain uutta, jotain mitä hänkään ei tulisi ajatelleeksi. Lauantaina onnistuin yllättämään tyypin jumittamalla hänen aseensa murhayritykseni epäonnistumisen varalta (katala veto, myönnetään, mutta sitä voi ajatella henkivakuutuksena), mutta en kostunut tempusta muuta kuin sen, että varjostusyrityksen muututtua tulitaisteluksi säilyin hengissä siihen asti, että päädyimme pattitilanteeseen, josta molemmat päättivät vetäytyä silminnäkijöiden vaaran takia. Nyt kaveri osaa siis odottaa minua ja minun on löydettävä täydellinen paikka yllättää hänet. Mietin valmiiksi kohteeni mahdollisia reittejä ja kierrän hänen kotinsa lähialueet useaan kertaan. Mistään ei tunnu löytyvän sopivaa puuta tai puskaa jonka taakse piiloutua odottamaan.

Kello alkaa jo lähestyä yhdeksää ja tiedän aikani olevan lopuillaan. Epätoivoisena valitsen maailman mielikuvituksettomimman puskan kohteeni kotirapun edestä ja yritän asettua niin ettei minua näe ovea lähestyessä. Miksi tämän pihan täytyy olla valaistu kuin leikkaussali? Jos kohteeni on puoliksikaan niin vainoharhainen kotiin tullessaan kuin itse olen joka päivä, osaa hän epäillä naurettavan ilmiselvää piiloani. Tunneilta tuntuvien minuuttien odottelun jälkeen kuulen askeleita pihan suunnalta ja puskan läpi näen kohteeni saapuvan ovelleen. Hyppään puskasta ja puristan liipaisinta. Scarlett kuiskaa jälleen kahdesti ja uhrini valahtaa oven eteen ennenkuin ehtii kirota varomattomuuttaan. Tältä etäisyydeltä ammutut laukaukset eivät kylve tummanpunaista verta vain porrassyvennyksen seinille, vaan myös minä ja rakas Scarlettini olemme yltäpäältä roiskeiden peitossa. Haistan ruudinkatkun ja maistan veren suussani, kun nousen puskasta ja katoan pihan valojen ulkopuolelle. Työni täällä on hoidettu.

[...There is blood in all the things you say
I won't hate you if you go away There is blood on our hands again
From the bedroom is where we will
bring it back to the start again
bring it back to the love we had...]

Uhri kertoo:

Oli päivänselvää kuka oli perässäni, se oli oma kohteeni. Toimeksiantajat olivat pettäneet minut. Olin jahdannut kaveria jo aikaisemmin ja seurannut kotiin, kävin jopa ovikelloa soittamassa, mutta ei uskaltanut avata. Viime lauantaina näin tutun hahmon lähtevän seuraamaan minua töistä. Luulin olevani ovela, kun kiersi nopeasti tolpan ja pääsin ampumaan jahtaajaani neljän metrin päästä kolme kertaa selkään, mutta vastustajani oli selkeästi askeleen edellä, piippuni oli tukittu! Häntä jalkojen välissä juoksin suojaan korjaamaan asettani. Muutama laukaus vaihdettiin ilman tuloksia, sivullisia ilmaantui paikalle liikaa.

Maanantai-iltana kotiin tullessani huokaisin jo helpotuksesta, kun näin rapun edustan tyhjänä ja aloin kaivamaan avaimiani ostokset toisessa kädessäni, kohtalokas virhe. Tiheä pensaikko solukämppäni rapun vieressä rapisi ja muutama luoti läpäisi minut, loistava piilo ehdin ajatella ja kirota huonoja pihavaloja. Viimeisillä voimillani tunsin kuinka suuri taakka katosi harteiltani, ei enää olan yli vilkuilemista, jatkuvaa kyttäystä ja paineita pomon suuunnalta, minä kuolen keveillä mielin, nähtävästi minä olin Persona non grata.

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) -2p (kotiovi) +2p (maisterinkaato) + 2p (raportti)

Uhri: 2p (raportti)


12.10.2008 Toimeksiantaja poistuu keskuudestamme. Osa Toimeksiantajista pakenee kuitenkin maasta turvallisesti.

Etsivä Mäkelä "pidättää" Toimeksiantajan kesken kokouksen, jolloin pakoon päässeet Toimeksiantajat tajuavat paeta maasta.

Etsivä kertoo:

Tiesin, että jokin haisee. Tiesin, että jossain on pahasti mätää edellisen keikkani johdosta. Mutta mitä tämän takaa paljastuikin oli paljon suurempaa kuin odotin. Vanha tuttuni, tuo kaveri joka on niittänyt mainetta ympäri maita kuuluisana poliisinmurhaajana, joka ei ole päivääkään linnassa istunut, El Comandante, hän se on.

En vielä tiedä mistä saakka, mutta lopputulos on karu: hän hallitsee niin poliisivoimia kuin eduskuntaakin. Todellinen ammattinen, kaikki toimii kulissien takana ja petturit mustamaalataan niin, että kukaan ei heitä usko. Kun itse rupesin asiaa kaivamaan se vasta pikku hiljaa aukeni minulle. Miksi luulette, että huumepoliisille tuli äskettäin yht'äkkiä tiettyjä ongelmia? Miksi Kanerva vaihdettiin Stubbiin? Mitä Patria itseasiassa ihan oikeasti teki? Miettikää itse, aika paljon outoja asioita lähiaikoina, eikö? Ja miten ihmeessä ihmiset nielevät tämän kaiken semmoisena kuin lehdistö kirjoittaa?

Se ei ole perinteistä lahjontaa, se ei ole pelkästään perinteisiä murhia, se on ammattitason mustamaalaamista, asioiden järjestelyä tyylillä. Uhkailua jota ei tajua kukaan paitsi uhri. Jos teet jotain mitä me emme halua, sinulla _on_ ongelma.

Helvetti, nehän pyörittää koko maata.

El Comandanten on kuoltava. Ja koko lössin oli määrä kokoontua sunnuntai-iltana yhdessä kantapaikoistaan. Valitsin hämärän nurkan kapakasta, josta tarkkailla tilannetta kaikessa rauhassa huomaamatta. Hyvin täsmällisesti liigan johtoa rupesikin valumaan paikalle, mutta itse Comandantea en havainnut saapuvan tiskille. Vedättääkö joku minua taas, vai onko hän kenties niin vainoharhainen myrkyille ettei uskalla juoda edes kantakapakan juomia? Rupesin valumaan lähemmäs paikkaa jossa liiga piti kokoustaan. Käsi kahvalla odotin minkä nurkan takaa Comandaten pärstä paljastuu valmiina “pidättämään” hänet siihen paikkaan. Mutta, mutta, ei, hän ei ollutkaan kokouksessa. Valuin takaisin seinän taakse odottelemaan ja jonkin ajan kuluttua tuo vanha karvanaama tulikin paikalle. Nopeat askeleet, litaniat ja pum. Muu liiga jäi hymyillen katselemaan tilannetta. Johtajan paikka liigassa aukeni juuri ja se riittää minulle. Uudelleenjärjestäytymisessä menee varmasti hieman aikaa ja se aika riittää meille.

-Etsivä Mäkelä

Pisteet:

5p (pidätys) + 2p (raportti)=7p


11.10.2008 Taas yksi Toimeksiantaja poistuu keskuudestamme.

Etsivä Harmaajärvi "pidättää" Toimeksiantajan rivakoin ottein.

Etsivä kertoo:

Jooh, päivä alkaa taas hyvin, tulee piiristä ilmotus, et ois tietoja toimeksiantajista. Ei tarvis juosta pelkästään alamaailman alimpien apinoiden perässä enää, nyt ois jotain isompaa tarjolla. Ei siinä mitään, hakemaan tiedot pomolta. Jooh, normaali setti. Jannut on liikenteessä vaan viikonlopun ajan tekemäs pahuuksiaan ja sit äkkii haneen. Noh, tää jättää vähän aikaa toimia, onneks aikataulu on aika yksselitteinen ja helppo seurata, ei siinä muutaku ase kuntoon ja odottelemaan.

Lauantaina sit aamulla tulee uudet tiedot piirist, aikataulu onki muuttunut, helvetti soikoon, tää on niin tätä. Noh ei siinä mitää, vaatteet päälle ja äkkiä liikenteeseen. Nyt ei haluis myöhästyy, ei täs ois ku pari päivää aikaa saada kiinni se mokoma. Aikataulun mukaan jannu tulis Bulevardi 32-34 käymään siin 12 maissa, ite pääsin paikalle 11.45. Tsekkasin mestat läpi, paras paikka napata konna oli siin rapun ulkopuolella, siihen jäi hyvät reunat ulkopuolelle, jonka taakse se ei näkis ku kävelee ulos.

Meen sit venailee sporapysäkille sen pakuu, oli kuulemma oma kuskiki matkassa. Yks spora kulkee ohi ja hiema kismitti jäädä yksin siihe pysäkille, aika epäilyttävän näköst siin seisoksella yksinään. Nooh, sit se paku tulee, jannut hyppää kyydistä ja kuski räpeltää aikansa oven kanssa, tais olla jotai ongelmii saada sitä kiinni tai jotai. Sit ne menee sisää rappuu, ite lähen sit perään ja otan oman aseman siin rapun ulkopuolella, kattelen aseen valmiiks käteen ja jään venaa.

Hetken pääst kattelen et niide pakun luona pyörii joku semi epäilyttävä hahmo, no ei siin mitää se huomaa mut ja osottaa pakuu kysyvästi. Nyökkään sit sille ja arvaan etten oo ainut joka o laitettu tän kohteen perään, onha tää sentää melko iso juttu. Noh tää etsivä sit tulee siihe oven toiselle puolelle venailee ja esittäydytään: se oli etsivä Romana.

Jonnin verran ehitään siin jubailla niitä ja näitä, oiskohan siin joku 5-10minsaa menny, sit ovi käy. Äkkii piiloo et ne ei huomaa meit. Hetken siin pohdiskelen et mitä käy ku kuulen Romanan antautumiskäskyt, äkkii sit hyppään itekki esiin piilost ja pistän lyijyn lentää. Oli melkonen yllätys näemmä, jannu ei ehtiny ees reagoida mitenkää. Sen kaveriki jäi vaa tsiigaamaan et mitä helv... Se oli siin sit, homma hoidettu. Nyt maistuis taas yks huurteinen.

Etsivä Harmaajärvi

Pisteet:

5p (pidätys) + 2p (pidätysmääräyksen nouto) + 2p (raportti)=9p


11.10.2008 Teloitus Bulevardilla!

Etsivä Romana teloittaa säälimättä toisen Toimeksiantajan Bulevardin varrella.

Etsivä kertoo:

Pidätysmääräyksen noutaminen, Kafe Moskova, 19.00
Alkaa sataa. Kävelen pimenevää radanvartta vain siluettina harvoja katulamppuja vasten. Koiranomistaja vetää murisevaa eläintään hihna kireällä. Lähestyvä juna kirskuu tyhjillä raiteilla. Suojaan kädellä kun sytytän savuketta. Olen polttanut sen siihen mennessä, kun astun Kafe Moskovan eteen. Painan sen kengänkärjellä osaksi katua ja astun sisään. Kontaktini on tullut sisälle vain hieman ennen minua. Käyn tiskille ja tilaan teetä. Nainen tekee sen venäläisittäin. Saan kontaktiltani, synkän komealta mieheltä, pidätysmääräyksen valkeassa kirjekuoressa. Samalla hän pyytää haarukan ja veitsen syödäkseen hapankermaa valuvan leipänsä. Suolakurkun ellottavan kiillon näkee mustavalkokuvastakin. Juon teeni. Kaksi henkilöä hakee kontaktilta kuoret. Painan heidän olemuksensa mieleeni, vaikka oletankin heidän olevan etsivä-kollegoitani. Palaan synkeänä sateenkiillottamia katuja kohti pientä asuntoani. Askeleeni kostealla asfaltilla kuulostavat luonnottoman äänekkäiltä teatterin äänentoistosta.

Epäröinti, Kallio, 11.30
Aamu on synkkä ja vihmoo vettä ikkunaan. Lataan asettani massiivipuisen työpöytäni ääressä savuke suupielessä. Lähikuva kasvoistani paljastaa tummat silmänaluseni. Auton noutopaikalla on autiota. Rikollistaustainen kaupunginosa lymyää harmaassa aamussa. Sitten näen kaksi mustaa hahmoa tulossa kivitalon sisäpihalta. Yritän kuunnella heidän keskusteluaan, mutta filmiprojektorin tasainen ratina peittää äänet. Maksan epäröinnistäni kalliisti, kun Gangsteri astuu läheiseen autoon. Nahkahansikkainen kuski kiihdyttää auton liikkeeseen, ja kääntyessään kulman taakse renkaat ulvahtavat. Auton takaosassa on luodinreikiä. Varmistun, että auto on sama kuin vähän aikaa sitten Sompasaaren satamakonttien lomassa käydyssä takaa-ajoammuskelussa.

Pidätys, Aleksanterin teatteri, 12.15
Syrjäkujalla matkalla Bulevardille perääni liimautuu lauma romanialaisia katulapsia. He yrittävät tarrautua kiinni takkini liepeisiin, mutta aseella uhaten saan heidät hajaantumaan. Perillä tunnistan auton. Jään tarkkailemaan, kun Gangsteri astuu tien toisella puolella erääseen rappukäytävään. Talo on mustanpuhuva ja kun lähestyn sitä, näen että lavastus on yrittänyt saada sen näyttämään rapautuneelta. Huomaan Etsivä Harmaajärven painautuneena murenevaa seinää vasten sisäänkäynnin toisella puolella. Nyökkäämme. Astun siihen kulmaan, jossa samettiverho on jäänyt varjostamaan valkokangasta ja poistan aseestani varmistuksen. En epäröi, kun näen Toimeksiantajan liituraitapuvun hihan lymypaikastani. Huudan protokollan ja ammun kaksi laukausta. Kuulen kun Harmaajärven ase laukeaa Gangsterin takana. Itseksensä mutisevat, nilkuttavat ohikulkijat tuskin kiinnittävät huomiota. Jos kuva ei olisi mustavalkoinen, olen varma, että Toimeksiantajan sadeveteen sekoittuva veri olisi täydellisen viininpunaista. Välinpitämättömyys kasvoillani raapaisen tulitikun askinsyrjään. Sytytän tupakan ja heilautan tikun sammuksiin.

Etsivä Romana

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) +2p (pidätysmääräyksen nouto) +3p (raportti) =10p


11.10.2008 Aikainen etsivä nappaa Toimeksiantajan!

Etsivä Ketolainen nappaa Toimeksiantajan aikaisin lauantaina. Selviääkö yksikään Toimeksiantaja yli viikonlopun?

Etsivä kertoo:

Toiset tykkäävät pyykkäyksestä, toiset ruoanlaitosta. Ja vaikka Amanita jaksoikin vouhkata niistä sienistä, niin kiistatta syksyn ykkösruoka on kuitenkin verinen pihvi – itse pyydetystä lihasta tietenkin. Kyllä siinä sielu lepää, kun pääsee raittiissa ulkoilmassa jahtaamaan ja lahtaamaan.

Koska olin varma, että tavoittelemani namipalan perässä olisi muitakin gastronomian ystäviä, olin tihkuisena lauantaina aikaisin liikkeellä. Siitä huolimatta pelkäsin koko ajan, että joutuisin kuluttamaan aikaani tuijottamalla muita samalla asialla olevia. Siitä seuraisi vain kilpailua ja tappelu, enkä minä pidä tappeluista: muut eivät koskaan lyö tarpeeksi kovaa, jotta niissä olisi minkäänlaista haastetta.

En yrityksistä huolimatta ollut saanut selville etsintäkuulutetun kotiosoitetta, joten tyydyin saapumaan ensimmäiseen hänen aikatauluunsa merkittyyn paikkaan. Kesken kaiken tulikin tieto, että paikka oli vaihtunut. Olin mielissäni, koska toivoin sen hämmentävän muita. Minuahan ei hetkauta mikään.

Kaikki sujui suhteettoman nätisti. Saapuessani annettuun osoitteeseen kohde oli jo siellä. Paikka tosin oli hieman epäotollinen ja sivullisiakin oli. Metsästyksen tenhoa myös hieman latisti se, ettei takaa-ajoa tai muutakaan kamppailua päässyt syntymään. El Comandante Aalto putosi kuin kivi. Toisaalta yksi ainoa tarkka laukaus jätti ruumiin niin ensiluokkaiseen kuntoon, että sain mehukkaimmat palat helposti leikattua mukaan. Hain vielä Kauppahallista rosmariinia kastiketta varten.

Ehkä kutsuisin turvallisuusviranomaisen illalliselle.

- La nueva comandanta aka. etsivä Ketolainen

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) +2p (pidätysmääräyksen nouto) +3p (raportti) =10p


09.10.2008 klo 07.55 Salamurhaaja tekee sen rappukäytävässä!

Tapani "whey-sir" Hopkins on löytynyt kuolleena rappukäytävästään. Asialla on ollut Bubble.

Murhaaja kertoo:

Olin suunnitellut, etsinyt osia ja rakentanut nerokasta pommiani jo jonkin aikaa. Olin todella näynyt vaivaa sen eteen, ja kyllä siitä tuli hieno! Tänä aamuna päätin viedä sen kohteelleni, joka niin ovelasti oli selviytynyt parista aikaisemmasta yrityksestäni myrkyttää hänet. Kuljetus oli helppoa, kuin lapsen lyöminen, eikä kukaan osannut epäillä mitään. Saavuin aamun sarastaessa kohteeni asunnolle, hiivin rappukäytävän ja asettelin viritetyn pommin hänen ovensa eteen toivottavaan hyvät huomenet. Jäin odottamaan varjoihin.

Kului hetki jos toinenkin ja alkoi jo tulla valoisaa, mutta sitten kuulin hänen ovensa avautuvan. Hänen ensin reippaat askeleensa hiipuivat, kun hän huomasi pommini. Kuulin hänen tekevän jotain hiljaa, ja odotin innoissani. Kohta hänestä olisi jäljellä vain sotkuista tahmaa seinillä!

Ovi narisi hieman ja kuulin hänen varovaiset askeleensa etäältä. Se vei sen kotiinsa! Minun pommini! Suutuin ja vedin esiin pistoolini. Minun pommiani ei anasta kukaan! Kun kohteeni tuli ulos asunnostaan ja sulki ovensa, jäin rappuun väijymään. Hän hiipi hiljaa ja varovasti kuin säikky eläin. Laskeutuessaan tuskanhiki otsallaan alas portaita hän näki minut. Olin kai hänen viimeinen näkynsä, ennen kuin annoin pistoolini laulaa. Kaivelin kumihanskat kädessä avaimet hänen verisen takkinsa taskusta ja kävin noutamassa omani takaisin. Minun pommini.

Teidän, epäonninen Bubble

Uhri kertoo:

A week ago:
I was treated to the sight of a large poisonous spider. Someone had rather carelessly left it in my hat.

Two days later:
I spent the morning waiting for a customer, and left him a letter when I couldn't find him. A similiar letter, dripping with poison and sent by the spider's owner, was waiting for me when I got back to the flat. "Some people", I thought, "will go to any lengths to get their pets back". This being the case, I was naturally rather cautious when leaving the flat this morning. And surprise, surprise, I found a small present waiting by the door. "Oh look!" , I thought, "Someone, and I bet I know who, has left me a parcel!" "How nice. If I wasn't in such a hurry I'd try opening it. From a safe distance of course. With adequate protection. And preferably with that dashed arachnid sitting on top of the thing." I was in a hurry, however, so the parcel went in the cupboard together with the spider and the letter. Happy to have warded off yet another deed of unreasonable violence, I rushed out of the flat, planning deeds of reasonable (ie. properly targeted) violence. Sadly, I had failed to realise that "parcels" are rarely left unattended. The sender was waiting one floor down, and rather impolitely shot me. My last words should have been, but weren't: "Just how far will people go for one spider?"

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) -2p (kotiovi) +2p (raportti) =10p

Uhri: 2p (raportti)


Myyrä ilmiantaa Toimeksiantajat!

Toimeksiantajien joukkoon on onnistunut pääsemään myyrä. Hän on vuotanut Toimeksiantajien tiedot turvallisuusviranomaisille. Toimeksiantajat viihtyvät Helsingissä vain ensi viikonlopun, joten heidät pitää saada hengiltä tuona aikana. Varmistaakseen hengiltäsaannin turvallisuusviranomaiset käyttävät aivan kaikkia resursseja, eli sekä etsiviä että salamurhaajia. Saat pian yhteydenoton turvallisuusviranomaisilta sähköpostiisi.

Jotta toimeksiannon noutamisesta saa täydet pisteet, on se mainittava aikataulussa viimeistään 24 tuntia ennen noutoa. Kuoria on toimittamassa kaksi korkeaa turvallisuusviranomaista, jotka molemmat ottavat yhteyttä virkavaltaan, mikäli sattuvat olemaan silminnäkijöinä veriteolle. Etsivät saavat toimia noutopaikalla vain omia ja näkyvästi asetta kantavia kohteita vastaan.


08.10.2008 klo 13.00 Sekä murha, että pidätys Viikissä.

Viikissä tapahtuu, mutta tutkinta takkuaa. Murhaaja ei ole enää vapaalla jalalla.

Etsivä kertoo:

Aamuyöstä tulee tieto, nyt ois keikkaa tarjolla. Tsekkaan läpi nopeasti konnan tiedot ja painun nukkumaan, huomenna olis aikainen herätys. Herään ulkona kulkevan liikenteen mölyyn. Katson kelloa ja totean nukkuneeni pommiin. Kauhealla kiireellä suihkuun, hampaiden pesu, vaatteet päälle, kuudestilaukeava taskuun ja liikkeelle, aikaa oli jo tuhlattu tarpeeksi.

Hyppään bussiin ja suunnistan kohti Viikin kampusta, jossa tiesin kohteeni käyvän luennoilla. Tämän päivän luennot jäisivät kuitenkin hänen viimeisiksi. Saavun paikalle noin 15minuuttia ennen kuin kohteeni saapuisi paikalle, ainakin lähteiden mukaan. Tutkin kampusta, ostan jopa kahvin, se kun oli kotona jäänyt nauttimatta. Asetun odottamaan bio1:n unicafen läheiseen tuntumaan, siellä kun kohteeni tulisi käydä lounastamassa. Minuutit kuluvat, mutta kohdetta ei näy missään. Alan jo huolestua, olisivatkohan lähteeni olleet sittenkin väärässä? Melkein jo luovun pelistä, olen jo odottanut 45minuuttia ilman vilaustakaan. Totean että, ruuan hän saattaisi jättää väliin tai syödä toisaalla, on siis aika siirtyä luentosalin lähettyville odottamaan.

Närkästyneenä odottamisesta olen jo luovuttamaisillani, kun rappusia pitkin tallustaa tuttu henkilö ystävänsä kanssa. Vielä hetken epäröin kuitenkin, varovasti huudahdan "Heidi?", jolloin kohde kääntyy katsomaan hämmentyneenä. Silmät pullistuvat kun vedän revolverini esiin ja lausun asiaan kuuluvat sanat: "LaaLaa, antautukaa". Hän yrittää epätoivoisesti juosta karkuun, mutta lyijysade on nopeampi. Mitään ei ole enää tehtävissä ja kohteeni jää tuijottamaan tyhjyyteen. Taas yksi onnistunut keikka takana, nyt siis kaljalle.

Etsivä Harmaajärvi

Pidätetty murhaaja kertoo:

Viimeisin kohtaamiseni toimeksiantajani kanssa oli kaikkea muuta kuin mieluisa. Tiedän, tähän asti olin ollut hänelle täysi pettymys, olinhan täysin mokannut kaksi edellistä keikkaani. Murhattavat oltiin viety suoraan nenäni edestä. Tiesin myös nyt saavani viimeisen mahdollisuuteni ennen kuin hänen olisi eliminoitava minut joukoistaan. Hän tuuppasi minulle kirjekuoren, jossa seuraavan kohteeni tiedot olivat. ”Saat aikaa huomiseen asti”, hän murisi happamasti. Murhattavaksi hän oli valinnut hyvän ystäväni. Tiedän, hän teki sen ihan vaan testatakseen minua. Omatuntoni kolkutuksesta huolimatta (kyllä, välillä salamurhaajillakin on sellainen), soitin illalla ystävälleni ja sovin hänen kanssaan tapaamisen. Olisikohan hän tervehtinyt minua niin innokkaasti seuraavana aamuna, jos olisi tiennyt mitä minulla oli mielessäni koko tapaamisen ajan? Odotin vain oikeaa hetkeä.. Pian sen sainkin: tyhjä käytävä, kolme murisevaa laukausta, rakkaan ystävän veri vuotamassa käytävään, ei silminnäkijöitä. Salamurhaajan unelma, ah niin katkeransuloista. Lähdin vaivihkaa paikalta, ajatukseni silti äskeisissä tapahtumissa.

Täysin arvaamatta, täysin varoituksetta, seuraavan käytävän varjoista hyökkäsi kimppuuni etsivä. ”Antautukaa!” hän huusi jykevin sanoin. Lyijysade seuraa pakoani, ja säilyttääkseni henkeni minun on antauduttava hänelle. ”En aio ampua sinua, en halua sotkea paikkoja”, hän tokaisee ja naurahtaa ilkikurisesti. Nyt toivon että hän olisi vain ampunut. Sillä mikä olisikaan salamurhaajalle nöyryyttävämpää kuin tulla etsivän nappaamaksi. Tämä jääkööt siis viimeiseksi laulukseni...

-LaaLaa

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) +2p (raportti) =7p

Pidätetty murhaaja: 10p (murha) +2p (raportti) =12p

Uhri: -5p (raportti puuttuu)


08.10.2008 klo 9.45 Jälleen pidätys!

Yksi murhaaja on hävinnyt Helsingin alamaailmasta. Lotta "Jone" Pietilä kohtasi etsivä Mäkelän Kauppakorkeakoulussa.

Etsivä kertoo:

Poliisille ei anneta tarpeeksi rahaa, kaikki sen tietävät, mutta tämä uusi säästöbudjetti on jo liikaa. Työt on tehtävä, rikollisuutta kitkettävä, mutta millä keinoilla kun pätäkkää ei ole?

Ja sitten joku neropatti sen keksi. Mitä jos kaikki rikolliset vaan katoavat? Ilman jälkiä, ilman otsikoita. Paperisodan käymiseen se kaikki aika ja raha kuitenkin menee.

Idea hyvä, jopa kannatettava, mutta tämä on jo ihan älytöntä. Vanha parta, SUPOn helmi, laitetaan jahtaamaan jotain pikkurikollisia. Pitää muka säästää resursseja ja poistaa nämä tapaukset kartalta huomaamatta. No eihän puhtaaseen suoritukseen kuka tahansa pysty, mutta helvetti, tähänkö minun vuosien koulutukseni käytetään?

Rehellisesti, epäilen vahvasti korruptiota. Joku alamaailman peluri käyttää poliisivoimia omiin tarpeisiinsa. Ei ole muuten todellista, että saan tämmöisen homman. Jokin tässä vaan haisee. Mutta pakko on toimia, hoidetaan tämä ensin ja haistellaan sitten lisää uusia tuulia.

Kohde on töissä kirjanvälityksessä tietojeni mukaan. Niin, juu, ihan varmasti. Taitaa olla tuon kaverin kirjat olla kyllä lähempänä pillereitä ja pieniä muovipusseja, lienee ahkera lukija itsekin.

Lipastan kaksikymmentä luotia ja kahtakymmentä yli yhdeksän ohitan Runeberginkatu kahdenkymmenen. Olen sopivassa aikataulussa. Löydän kohteeni työn touhussa, mutta paikalla on asiakkaita. Odotan hetkeä jolloin “kirjanvälittäjän” bisnekset hiljenevät, otan kaksikymmentä askelta, tokaisen lakisääteiset litaniat tyylisyistä vaikka niitä ei kukaan kuulemassa olekkaan ja lopetan hänet. Pakkaan ruumiin kaksikymmentä vuotta vanhaan, kaksikymmentä markkaa maksaneeseen perintölätkäkassiini ja poistun kirkkaaseen aamuun.

-Etsivä Mäkelä

Uhri kertoo:

Olin aloittanut rauhallisen aamun kulissityöpaikassani koulun kirjakaupassa ja vasta ensimmäinen kuppi kahvia oli valunut kurkustani alas. Esitän nähkääs siviilissä herttaista opiskelijatyttöstä ja siksi työ kirjojen parissa on omiaan vahvistamaan tätä imagoa. Todellinen työni on kaikkea muuta kuin herttaista ja rauhallista. Aamu oli hiljainen ja asiakkaita ei ollut nimeksikään. Olen vasta aloittanut, joten kollegani oli aamulla kanssani avaamassa puotia ja opastamassa päivän askareisiin. Jutustelimme aamun mittaan mukavia opiskelusta ja työstä ja syöttämäni valheet elämästäni upposivat häneen tietenkin kuin kuuma veitsi voihin. Miten hän olisikaan voinut arvata kenen kanssa on tekemisissä? Siinä kulissitarinoita kertoessani melkein itsekin unohdin todellisen karvani. Kohtalokkain seurauksin.

Hieman ennen kymmentä kollegani kiirehti jo opintojen pariin ja jäin kauppaan yksin. Turvallinen ympäristö kirjojen keskellä sai oloni rauhalliseksi, aivan liian rauhalliseksi. Valppauteni herpaantui, ja unohdin totaalisesti minkälaisessa vaarassa olen jatkuvasti. Kauppaan astui nuori mies, joka lähestyi minua tuttavallisin elkein. Hän kysyi olenko nimeltäni Lotta Pietilä. Nyt kun kerta toisensa jälkeen käyn tilannetta läpi mielessäni, en ymmärrä miksen kieltänyt identiteettiäni ja sanonut hakevani ”Lotan” myymälän perältä. Paikalle olisin tietysti palannut pistoolini kanssa ja tehnyt kyselijästä selvää. Olin kuitenkin niin kirjakaupan myyjän tunnelmissa, että en haistanut vaaraa vaan luulin kyselijän olevan kirjantoimittaja tai opiskelija. Vastattuani kyselijä veti pistoolinsa esiin, vieläpä identtisen omani kanssa, ja vaati antautumaan. Aseeni oli aivan liian kaukana, jotta olisin voinut tehdä mitään pelastautuakseni. Etsivä nimeltä ”Pyykkipoika” laittoi raudat käsiini ja kirjakauppa oli yhtä myyjää köyhempi.

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) +3p (raportti) =8p

Pidätetty: 2p (raportti) =2p


07.10.2008 klo 9.20 Etelä-Haagassa kaksi ruumista

Verenvuodatus jatkuu. Etelä-Haagasta on löytynyt kaksi ruumista, jotka ovat mitä ilmeisimmin Aki "Mustarastas" Savolaisen ja Tuuli "Rubra" Helmisen. Tapahtumiin sekaantui myös korruptoitunut etsivä.

Murhaaja kertoo:

Hiivin koleaan tiistaiaamuun mielessäni ainoastaan lauantaisen nöyryyttävän epäonnistumisen kostaminen. Suuntasin päämäärätietoisesti kohteen talolle ja valitsin väijymiseen kellarin oven luona olevan katoksen. Kohteeni poistuisi kotoaan noin yhdeksältä jolloin ripeästi toimivalle salamurhaajalle tarjoutuisi tilaisuus tulittaa pahaa-aavistamatonta uhria tämän laskeutuessa portaita ulko-ovelta jalkakäytävälle.

Odottavan aika on pitkä, ja minuutit tuntuivat matelevan. Joka kerta ulko-oven käydessä siirsin käteni aseelle, mutta lähes yhtä monesti jouduin pettymään ja jatkamaan kärsimätöntä odotustani. Kun kohteeni lopulta päätti poistua betonin suojista ei hän poistunutkaan niin varautumattomana kuin olin ilmeisen vajavaisella uhrin profiloinnilla odottanut. Syöksyessäni piilostani näin kohteen lisäksi portaissa nopeasti esiin vedetyn käsiaseen, jonka piippu osoitti kannaltani aivan väärään suuntaan. Ehdin ampua kohti vain kerran ennen kuin kiivaan tulituksen johdosta päätin ensisijaisesti suoriutua hengissä selviämisestä.

Lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen löysimme molemmat itsemme toisen jyvältä, kohteeni portaiden ylä-, minä alapäässä. Manasin itseäni tilanteen päästämisestä luisumaan salamurhasta kaksintaisteluksi. Hetken päästä vaihdoimme niin kuulumisia kuin tulikivenkatkuisia uhkauksia. Tilanne ei tuntunut etenevän, ja koska kohteeni osoittautui potentiaalista surmaajaansa pelottavasti verenhimoisemmaksi ei neuvottelu tuottanut minkäänlaista helpotusta mitä makaabereimmin pysähtyneeseen hetkeen. Kumpikaan ei ollut valmis jatkamaan lippaan tyhjennystä, muttei myöskään päästämään toista pois noilta kohtalokkailta portailta hengissä.

Reilun vartin pituisen ikuisuuden jälkeen ovesta ulos törmäsi minulle entuudestaan tuntematon etsivä, joka lähes epäilyttävän nopeasti päätteli kumpi meistä oli uhrin, kumpi hyökkääjän asemassa. Etsivän pohtiessa mahdollisia tulemia tilanteelle sekä omia toimintamahdollisuuksiaan kohteeni totesi hetkensä tulleen ja ryhtyi parhaaseen puolustukseen, hyökkäykseen. Hänen syöksynsä ei kuitenkaan jäänyt minulta huomaamatta. Allekirjoittanutta ei sinä hetkenä juurikaan laulattanut, joten annoin pienen metallisen ystäväni esittää sonaattinsa. Vaimea kalkatus kaikui lähiökerrostalojen ulkoseinistä ja ikkunoista kun läheisen ystäväni suosikkikappale upposi kohdeyleisöönsä kahdesti rintakehään.

Tarkempaa konserttiarviota en kuitenkaan päässyt tekemään jalkojeni valahtaessa tunnottomiksi. Kohteeni oli ilmeisesti käyttänyt kaiken tuurinsa saadakseen tussarillaan osuman lävistäen oikean keuhkoni. Kivuliaiden yskösten mukana maistoin veren suussani. Etsivä poistui näköpiiristä näyttäen kovinkin tyytyväiseltä, mutta en jaksanut enää välittää hänestä. Minua lähinnä heikotti, huimasi, ja hengittäminen oli vaikeaa. Salamurhaajan urani päättyisi Pohjois-Haagan lähiöön, mutten tuntenut lainkaan katkeruutta. Olin onnistunut viimeisessä tehtävässäni ja pääsin sentään jättämään eroanomukseni saappaat jalassa.

-Aki "Mustarastas" Savolainen

Puolustautuja kertoo:

klo 9:00
Latasin aseen ja heitin takin niskaani. Hiivin ulos asunnostani sormi valmiiksi muskettini liipasimella. Rappukäytävässä ei ketään. Astuessani ulos en nähnyt ketään. Salamurhaajani ei tällä kertaa istunut kaiteella, samassa paikassa kuten ennen. Saattoiko hän tosiaan viisastua?

Vilkaisin kaiteen yli. Siellä hän tosiaan oli. Ja samat vaatteet yllä kuin viime kerrallakin. Tunnistin hänet helposti. Yllätin hänet ja ammuin musketillani. Samassa hän katsoi ylös ja onnistui väistämään luotini. Hän kiersi kaiteen ja alkoi nousta rappusia. Minä tulitin häntä ja hän tulitti minua. Luodit eivät kuitenkaan kantaneet tarpeeksi kauas. Aina hänen ampuessaan saatoin kumartua jykevän sementtikaiteen taakse. Olimme pattitilanteessa. Tajusimme, että tällä menolla ammukset loppuisivat ja mitään ratkaisevaa ei tapahtuisi. Hänen omaisuutensa oli kaiteen alla, minun tulitusetäisyydellä. Hän sen sijaan oli minun poistumistielläni.

Nojasin kaiteeseen, hymyilin ja nauroin hänelle päin naamaa. Juttelin hänelle niitä näitä, esittelin hänet muun muassa siskolleni, ja annoin hänelle pari tyylivinkkiä, näin salamurhaaja salamurhaajalle. Tunnistin hänen asemerkkinsä. Tiesin kyllä, että se ei yltäisi minuun siltä etäisyydeltä.

"Tiedätkö mitä tapahtuu 20 minuutin kuluttua?" Kysyin ja sain tämän salamurhaajan todella tärisemään pelosta kerrottuani, että etsivä saapuisi piakkoin paikalle. "Sinä taisit etsintäkuuluttaa minut eilen?" salamurhaaja kysyi pelokkaana. Nyökkäsin ja nauroin. En ollut oikeasti tehnyt sitä, mutta eihän hän sitä voinut tietää.

Puhelini pirisi ja vastasin kesken piiritystilanteen. Osoitin vasemmalla kädella yhä murhaajaa musketillani. "Hei kulta, tuleppas tänne." Salamurhaaja alkoi perääntyä välittömästi. Pian etsivä, jonka olin kietonut kätevästi pikkusormeni ympärille (salamurhaajilla on oltava omat keinonsa säilyä salassa ja hengissä), saapuikin. Salamurhaaja oli todella pelossaan. Päätin ottaa tilanteen haltuun ja aloin kiertää nurmikon kautta kohti salamurhaajaa. En aikonut antaa hänen päästä päälkähästä. Tämä kina saatettaisiin päätökseen nyt. Syöksyin häntä kohti ja tulitin. En osunut tarpeeksi nopeasti ja hänkin ehti ampua minua. Luoti osui minua päähän.

Pimeys.

Rubra

Etsivä kertoo:

Vihdoin aamuaurinko, joka ei ole verenpunainen! Ennustaisiko tämä sitä, että kieroutunut ja juonitteleva yhteisömme saisi kerrankin viettää yhden päivän ilman ainuttakaan ruumista? Otan puhelun viehkolle salamurhaaja Rubralle, jonka kanssa olemme viime aikoina viihtyneet hieman muutenkin kuin ystävällisissä merkeissä. Nytkin aikeenani on ehdottaa yhteistä ajanviettoa, mutta puhelimeen vastaava kiihtynyt ääni murtaa kuvitelmani rauhallisesta aamusta. En saa täyttä selvyyttä puheesta, mutta epäilemättä nyt on etsivän aika toimia.

Juostuani nopeasti yhteisen kerrostalorakennuksemme ulko-ovelle silmiini aukeaa vähintäänkin sekavan oloinen tilanne. Tuuli "Rubra" Helminen seisoo ase ladattuna ulko-oven edessä, pienestä betonikuistista suojaa hakien. Samassa suojassa on myös pelin ulkopuolinen henkilö, hänen sisarensa. Alempana, noin kymmenen metrin päässä odottaa minulle ennalta tuntematon mies, joka paljastuu Aki "Mustarastas" Savolaiseksi. Hän odottaa ase avoimesti esillä, valmiina vastaamaan Rubran liikkeisiin.

En tiedä mitä ajatella. Tämä on ensimmäinen välikohtaukseni etsivänä, ja tehtävääni liittyvät säännöt ja valtuudet eivät vielä aivan muistu mieleen. Miten tätä tilannetta tulisi lähteä selvittämään? Käsittääkseni etsintäkuuluttamattomat henkilöt ovat valtapiirini ulottumattomissa, mutta toivon saavani tilanteen selvitettyä ilman verenvuodatusta. Olen luonnollisesti äärimmäisen huolissani rakastettuni kohtalosta, ja yritänkin saada Mustarastasta pakenemaan hyvän sään aikana. Tilanne on kuitenkin jo kiristynyt liikaa. Yhdessä hetkessä molemmat osapuolet avaavat tulen. Ja hetkeä myöhemmin he molemmat makaavat kuolleena maassa.

Hän on mennyt pois. Tuntuu siltä, että pää räjähtää, en enää kestä tätä julmuutta. Varokaa, te vielä hengissä olevat! Tämä tapaus on sytyttänyt minuun liekin, jota ei voi sammuttaa!

Etsivä Hämäläinen

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) -2p (kotiovi) +3p (raportti) =11p

Uhri: 5p (itsepuolustus) -1p (etsivän hälyttäminen) +2p (raportti)=6p


06.10.2008 Ensimmäinen pidätys!

Toimeksiantajat ovat kyllästyneet aikaansaamattomaan murhaajaan, ja ilmiantaneet hänet etsiville. Etsivä Leinonen pidätti Hannu "Haava" Harmaajärven Wanhan kellarissa. Haava kuoli vastustaessaan pidätystä.

Etsivä kertoo:

8:04
tiitiidididi... tiitiidididi...

Voi ***tana! Kuka **tun ääliö haluaa herättää mut tähän aikaan? No, kappas. Pomohan se. Kyselee missä oon ollut ja olenko enää tulossa töihin. Eikö tässä maassa saa enää raavas mies vetää viikkoa putkeen kun siltä tuntuu? Mitään en kyllä siitä viikosta muista, kuin pari naamaa, yhden pimeän tien ja helvetin hyvät juhlat. Pitäähän sitä näin rankassa hommassa aina välillä relata. Näköjään koko asema taas leviämässä käsiin, kun meikä lähtee lomalle. Kaipa sitä on pakko lähteä duuniin.

9:53
Kattelen uusimman tapauksen kuvaa ja tietoja koneelta. Näköjään joku salamurhaaja olevinaan ja pyörii vielä mun mestoilla. Kuka se oikein luulee olevansa? Näillä kulmilla on vain yksi laki ja se olen minä! Missäs kaikkialla se on oikein tänään pyörimässä? Jaahas, "Tapaaminen niemessä ja poistuminen 11-12 Kumpulaan".

10:42
No ei kyllä tyyppiä näy! Pyöritään tunnin verran dösärin kulmilla ja lähdetään lähikapakkaan istumaan kun alkaa tulla kylmä. Mistäköhän sais safkaa?

17:01
Asemalla taas. Vai on tyyppi menossa tapaamaan rikostovereitaan baariin illalla? Yritetäänpä uudestaan...

19:54
***tu, eihän se ollu tämä baari, mihin se oli tulossa! Ei pitäisi mennä ottamaan ihan vain muutamaa kavereiden kanssa duuniaikana.

20:16
No niin, oikea baari. Narikan kautta sisään ja tiskin luo. Ei näy sitä pujopartaa. Pitänee lähteä koisaa ja yrittää huomen uudestaan. Hetkinen, tuoltahan kävelee sellainen samanlainen tyhmä karvanaama tännepäin. Ei se kyllä se ole, vai onkohan se vain saanut vähän lihaa luittensa päälle? Voisin lähettää vähän postia piirin kuvien laadusta. Ei ne voi olettaa meidän tekevän töitä tälläisestä paskasta. Seurataan kuitenkin hetki...

20:21
Nyt riitti! Mennään pöydän viereen. "Hei. Onks sun nimi Hannu?" "Ööö...on?" Jes! pistoolia esiin. "Haava, antautukaa!" Ja sitten se lähtee vetämään omaansa ja mä telot... Mitä? Se ei vetänytkään asetta? Eikä edes lähtenyt karkuun. No, ohjeet on ohjeet ja teloitan tyypin siihen pöydän ääreen. Voin jo nähdä huomisen lööpit: "Poliisi ampuu rikollisen, vaikka tämä antautui! Mitä tekee sisäministeriö?" Onneksi se ei ole enää mun huoli. Himaan ja vääntämään sitä ikuista paperityötä.

Now can you feel the pressure?
Have you got the measure
of being a wanted man?
Cold drink in your hand ---
hot sweat on your brow.
And there's no understanding
going to help you now
. (Jethro Tull - Heat)

Etsivä Leinonen

Uhri kertoo:

Koko viikon hain aktiivisesti hetkeä, jona pääsisin vihdoinkin maistamaan taas pitkään odotetun veren maun suussani. Hetkittäin verenhimo jo pyrki niin vahvasti esille, että olin valmis uhraamaan identiteettini, koskemattomuuteni ja vapauteni sen eteen. Pitkään en tätä enää jaksaisi. Pitkän viikon tuloksena siis vain nipullinen havaintoja ja tunneittain väijymistä, ilman tulosta. Myös viime perjantain aamuinen myrkkykirje pyöri mielessäni, joku oli kannoillani ja hyvin lähellä.

Maanantaina kuitenkin päätin uhmata metsästäjiäni ja lähteä ystäväpiirini kanssa viikottaiseen tapahtumaan Wanhan tanssikellariin, rentoutumaan rauhallisen valssin tahdissa. Tämä kuitenkin oli selvä virhe, kuten loppuillasta jouduin toteamaan.

Tuntien tanssimisen tuloksena jo väsynyt kehoni suuntaa takaisin pöytään odottamaan seuraavaa tanssia ja nauttimaan lasillista vettä. Hetken päästä eteeni astelee synkkä hahmo, kysyen nimeäni. Hetken ihmettelen henkilöä, mutta sitten ajatus juolahtaa.. ei perkele, ei voi olla. ei nyt. Kokeilen taskuani aseen takia ennenkun vastaan, mutta mitä helvettiä, se ei ole siellä. Kiroan tyhmyyttäni, ase jäi takin taskuun ja takki jäi narikkaan. Enempää en voinut empiä, pakko oli jotain vastata ja tyytyä kohtaloon. Aina tulee oltua väärässä paikassa väärään aikaan. Olin tanssinut viimeisen tanssini.

Hannu "Haava" Harmaajärvi

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) +2p (raportti) =7p

Pidätetty: 2p (raportti) =2p


05.10.2008 Siilitien metroasemalta löytyy ruumis!

Anna "Professor Chaos" Kamula löytyi Siilitien metroaseman liukuportaista kuolleena. Asialla on ilmeisesti ollut Mr. BadDog. Tutkinta takkuaa.

Murhaaja kertoo:

[Now playing: Lapko - Kill, Fuck, Die]

Ensimmäinen viikko jälleen töissä ja jo nyt joudun rikkomaan itseomaksumiani sääntöjä. "Ei naisia, ei lapsia." Tätä sääntöä olen noudattanut kohteitteni valinnassa tähän asti, mutta nyt uusi toimeksiantajani vaatii minua joustamaan. No, ainakaan tämä nainen ei ole täysin viaton, sillä myös hän on salamurhaaja. Kun tähän hommaan lähtee, joutuu hyväksymään tietyt työn tuomat vaarat.

Lataan ysimillisen puoliautomaattipistoolini ja kierrän äänenvaimentimen paikalleen. Olen kaivannut rakasta Scarlettiani ja Scarlett on kaivannut kuoleman kylvämistä. Olemme siis kuin luodut toisillemme. Nyt on aika lähteä jahtiin.

Lauantai kello 20.15

Kohteeni pääsee töistä. Varjostan häntä sopivan matkan päässä toisella puolella katua. Metroasemalla hän huomaa minun vilkaisevan häntä, joten nousen eri vaunuun epäilyn hälventämiseksi ja yritän parhaani mukaan muuttaa vaatetustani. Jään pois hänen pysäkillään ja seuraan häntä vähän matkan päästä. Hän vilkuilee hermostuneesti taakseen minuun. Kiristän tahtiani, yritän päästä ampumaetäisyydelle. Juuri kun hänen kotimatkallaan tulee tarpeeksi pitkä hiljainen kohta, että voisin yrittää murhaa, hänen edelleen liittyy kävelemään pari sivullista. Aivan ennen hänen kotioveaan, kun päätän etten voi suorittaa tehtävääni yleisön takia, pysähdyn katsomaan kohdettani vielä viimeisen kerran ja samalla hetkellä hän katsoo suoraan minuun. Hän tietää nyt varmuudella, että olin hänen perässään. Kirottua. Taidan olla ruosteessa.

Sunnuntai kello 06.30

Minun on oltava aikaisin liikkeellä, jos haluan yllättää kohteeni. Vaivihkainen lähestyminen ei tule kuuloonkaan eilisen mokani takia. Saavun aamun ensimmäisellä metrolla hänen pysäkilleen. Tiedän kohteeni kulkevan tästä pian matkallaan töihin. Laiturilla on muutamia ihmisiä, mutta se ei haittaa. En aikonut jäädä näin avoimelle paikalle väijymään. Kävelen asemalle johtavien portaiden yläpäähän. Ikkunoista näen hyvin alas kadulle ja voin helposti tarkkailla kohteeni saapumista jo kaukaa. Hetken odottelun jälkeen näenkin hänen saapuvan aseman suuntaan. Peräännyn vähän portaista ja tarkkailen kattoikkunan heijastuksesta liukuportaita. Hän astuu liukuportaisiin ja on ansassa. Voin kävellä viereisiä portaita alas ja vaikka kohteeni kääntyisikin ja pakenisi, hän joutuisi juoksemaan liukuportaita väärään suuntaan ja olisi helppo saada kiinni. Laskeudun portaita enkä edes yritä näytää siltä, että olisin täällä tekemässä mitään muuta kuin työtäni. Kohteeni katsoo suoraan minuun eikä hänen katseessa ole epäilystäkään siitä kuka olen. Nyt on vain kyse siitä kumpi vetää aseensa esiin nopeammin. Puolessavälissä portaita kiskaisen pistoolini taskusta ja uhrini karjaisee kirouksia hapuillen asettaan. Ammun kaksi nopeaa laukausta: ensimmäisen, pysäytyslaukauksen, keskelle rintaa ja perään tappolaukauksen viisi senttiä yläoikealle ensimmäisestä, keskelle sydäntä. Scarlettin vaimennetut kuiskaukset eivät taatusti kuulu laiturille, kymmenien metrien päähän. Kohteeni lyyhistyy portaisiin ja ruumis jatkaa matkaa ylös värjäten kaiken punaiseksi. Kiirehdin portaat alas ja tarkastan pikaisesti ympäristön todistajien varalta, mutta ketään ei näy missään. Täydellistä.

Uhri kertoo:

[played before: Goresoaked – Circle Of Chaos]

Ensimmäinen viikko uutta uraani lähestyy loppuaan ja toimeksiantajani alkaa olla kärsimätön. Huolellisten väijytysten ja jatkuvan suunnitelmien hiomisen tuloksettomuus painaa mieltäni jo muutenkin, mutta kun uskollinen käsiaseeni pettää viikon alussa eikä uutta ole mahdollista hankkia ennen ensimmäistä toimeksiannosta saadun palkkion kuittaamista, tiedän tähtien olevan itselleni mahdollisimman epäsuotuisassa asennossa.

Jo eilen huomasin epäilyttävän hahmon seuraavan turhan tiiviisti perässäni. Raukkamaisesti jouduinkin turvautumaan silminnäkijöiden suomaan turvaan, sillä olen vain veitseni varassa enkä usko pääseväni lähitaisteluun asti mikäli varjostajallani on tulivoimaa nimeksikään.

Aamulla aavistelen pahinta ja pidänkin veitseni tiukasti kädessä, toki takin sisällä piilossa. Aamu-unisuuteni kuitenkin kostautuu, minua kun ei ole tehty heräämään ennen puoltapäivää, saati sitten kuudelta aamulla, jolloin mielelläni vielä kittaisin viskiä hyvässä seurassa. Metroasemalle (joka makuuni on aivan liian tyhjä) saapuessani astun rullaportaisiin huomaten liian myöhään, että se tulisi olemaan viimeinen virheeni. Olen ansassa: veitsen kanssa en pääse hyökkäämään näin kaukaa portaisiin. Näen eilisen hahmon laskeutuvan portaita. Hitaasti, tuskallisen hitaasti lähestymme toisiamme ja päätän sekunnin sadasosan liian myöhään heittää veitseni hänen rintaansa kaikin voimin. Veitsi ei kuitenkaan koskaan pääse lähtemään käsistäni, tunnen voimieni kaikkoavan. Murhaajani poistuu silmiään räpäyttämättä.

[Death is merely the ultimate and final reaction to birth,
it occurs that my mission in this chaotic order is to be
the creator of the action, and the mission of this blade to be
the tool of reaction.

By the endless circle of chaos these atoms have somehow ended up
to form me, you and this pretty little blade of mine.]

This time I may have failed, but just you wait...
Your's truly
-Professor Chaos

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) +2p (raportti) =12p

Uhri: 2p (raportti)


04.10.2008 Ystävän ovelle on kuoltu!

aina kotiovi ei ole se vaarallisin. Murhaaja voi vaania myös ystävän ovella. Sen joutui huomaamaan Vesper, alias Kristiina Visakorpi.

Murhaaja kertoo:

Seison täydessä junassa ovien luona. Matkaan kohti luoteis-helsinkiläistä Malminkartanon kaupunginosaa. Ihmiset junassa änkeytyvät yhä ahtaammin ja ase taskussani painautuu minun ja jonkun herrasmiehen väliin. Sen kylmä pinta luistaa tweed-kangasta pitkin, minä hymyilen. Tiedän osoitteen, mitä kohti vaeltaa. Matka ei ole pitkä ja olen reilusti ajoissa. Potkaisen lehtikasaa paikallisen koulun vieressä ja kuulokkeista tulvii korviini WASP:in sanat:

"You say you don't wanna run and hide
A face that no-one knows
And everyone ya meet, you're gonna show
You're nobody's slave, nobody's chains are holdin' you
You hold your fist up high
And rule the zoo"

Saavun perille ja teen rappukaytävän tutuksi itselleni. Rauhoittelen itseäni kertaamalla mielessäni munuaispyramidin, eli pyramis renaliksen rakenteen ja toimintaperiaatteen. Etenen papilla renalikseen ja pelvis renalikseen, ennen kuin huomaan pihalla olevan ihmisiä. Sivullisia! Pikainen kurkistus ovesta saa sykkeeni kuitenkin laskemaan asialliselle tasolle. Pihalla grillailevat henkilöt kun ovat näkymättömissä pensasaidan ja pressuseinän takana. He eivät koskaan näkisi minua.

Nojaan seinään ja annan ajan kulua. Kukaan ei kulje rappukäytävässä.

Illan hämärä kurkistaa jo sisälle ja käyn sitä tervehtimässä, ja siinä samassa näen kohteeni ystävättärensä kanssa kävelemässä pihatiellä! Rento "unohdinko kahvinkeittimen päälle"-tyylinen käännös ja nopeasti takaisin porraskäytävän suojiin. Käännyn portaiden luona ja käteni on omatoimisesti vetänyt aseen jo takin sisältä. Lausun kohteelle hänen nimensä värisevällä äänellä ja hän tietää heti mistä on kyse. Hän ottaa kaksi askelta karkuun, laukaisen kolmesti. En pystynyt erottamaan mikä laukauksista osui, mutta nykivä ruumis jää rapun ovelle kyyryyn. Mieleeni pamahtaa tuhansia ajatuksia, mutta päälimmäinen niistä käskee juoksemaan paikalta. Piilotan aseen ja poistun juna-aseman suuntaan.

Hysteerisesti itkevä silminnäkijä jää kyyhöttämään ystävänsä viereen.

Tohtori Mäyrä

Uhri kertoo:

4.10

Olen yhdessä ystäväni kanssa kävelemässä kohti hänen asuntoaan, tarkoituksenamme viettää meidän kummankin syntymäpäivää. Keskustelemme huolettomasti milloin mistäkin, samalla Beatlesia mielessäni hyräillen:

"You'd better run for your life if you can, little girl,
Hide your head in the sand, little girl.
Catch you with another man,
That's the end - ah, little girl. "

Viileä syysilta, tuuli käy luihin ja ytimiin. Jokin koko päivässä on ollut synkkää, jopa pahaenteistä. Ehkä jollakin tapaa aavistin loppuni koittavan? Mutta vielä omilla syntymäpäiväjuhlillani?

Saavumme ystäväni asunnon pihalle. Epäilyttävän oloinen mieshenkilö pyytää meitä mukaan grillijuhliin, samalla typerästi virnistäen. Lupaamme tulla käymään, vaikka epäilykseni on herännyt. Mutta ei, vaaraa vaaniikin aivan toisaalla...

Astumme yhdessä rappukäytävään. Rappujen juurella mustanpuhuva hahmo kääntyy minua kohti ja vetää aseensa esille. Ehdin kääntyä ja pinkaista juoksuun. Kuulen murhaajan huutavan jotain perääni ja samalla luodit iskeytyvät selkääni. Kaadun. Veri virtaa selkäni ampumahaavoista punaiseksi lammikoksi alleni. Viimeisillä voimillani kuulen vielä murhaajan voitonriemuisen "minä osuin!"- huudon ja loittonevien askelten äänen...

Näköjään ystäväni saa juhlia tänään aivan yksikseen...

- Kristiina "Vesper" Visakorpi

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) -2p (silminnäkijä) +2p (raportti) =10p

Uhri: 2p (raportti)


04.10.2008 68:sta löytyy ruumis!

Bussikuski ihmettelee Rautatientorilla raukean oloista matkustajaa. Hän epäilee biologeilla menneen myöhään, mutta huomaakin reiän Pyykkipojan, alias Mika Mäkelä, niskassa. Pyykkipojan kanssamatkustajana on ollut Vesper.

(Tuomaristo haluaa huomauttaa, että näin sen ei pitäisi mennä. Perusajatus on, että silminnäkijän katsesuunta ei vaikuta siihen, että onko hän silminnäkijä vai ei. Koska murhaamistapahtumasta lähtisi jonkinverran ääntä, niin kyllä ne päät kääntyisivät. Tuomaristo suuressa erehtymättömyydessään kuitenkin päätyi tähän ratkaisuun, koska äänenvaimentimen kanssa ammuttu kosketuslaukaus on aika äänetön ja bussi meluisa. Lisäksi uhri oli herrasmies ja ilmoitti itse olevansa tyytyväinen tähän tuomioon. Mutta älkää hyvät ihmiset enää venyttäkö venymätöntä. Teitä on nyt varoitettu! Jos teitä vähääkään arveluttaa suunnitelmanne sääntöjenmukaisuus, niin ottakaa yhteyttä tuomaristoon, vaikka soittamalla omalle pelaajatuomarille.)

Murhaaja kertoo:

4.10.

Lauantaiaamu, kello ei ole vielä edes kahdeksaa... kaikkien kunnon ihmisten olettaisi vielä nukkuvan, mutta ei! Kohteeni on liikkeellä, joten niin olen minäkin.... Harmaat pilvet peittävät taivaan, odotan bussipysäkillä ja katselen hiljakseen tippuvia, kullankeltaisia vaahteranlehtiä. Tällä kertaa onnistuisin, minun on pakko, tai toimeksiantajani varmasti alkaa hermostua... Nousen bussiin jossa tiedän kohteeni olevan, ja menen istumaan vinosti hänen taakseen. Odottelen että ihmiset vähenisivät, kunnes.... jos olisin huolellinen ja nopea, ei ylimääräistä hälinää... Nousen paikaltani, hiivin kohteeni taakse ja painan liipasimesta.

Sotkuista mutta äänetöntä.
(ja syvimmät pahoittelut todistajista)

- Vesper

Uhri kertoo:

04.10.08

On aamu. On aika herätä uuteen jahtiin. Eilinen turha Porvoonmatka painaa hieman mielessä, mutta kampeudun ylös sängystä ja valmistaudun lähtemään bussille.

Rappukäytävä ammottaa tyhjyyttään, pettymys, olisin nyt edes tulitaisteluun kuollut. Samoin bussipysäkki. Nousen bussiin ja menen istumaan vasemalle, kolmanneksi viimeiseen penkkiriviin. Olisi kai sittenkin pitänyt valita viimeinen. Bussi täyttyy pikkuhiljaa ja rupean käymään suunitelman variantteja päässäni. Ihmisiä tulee ja menee. Edessäni pariskunta vaihtaa epäilyttävästi paikkaa suoraan eteeni istumaan. Mutta vaara ei vaani siellä, vaan hieman eri suunnassa.

Bussin takaosa on tyhjä, yhtä lukuunottamatta. Oikealla puolellani rivin taaenpana oleva henkilö painaa nappia ja nousee ylös. Samassa hän istuukin taakseni, painaa pistoolin niskaani ja KÖH - sanoo äänenvaimennin. Bussin neljä muuta matkustajaa ja kuski tuijottavat eteensä lasittunein silmin. Ehkä he eivät vaan halua tietää, se on terveellisempää. Kuski pysäyttää bussin ja murhaajani poistuu bussista. Pirulainen, mutta minkäs teet.

Teidän, narulta pudonnut pyykkipoika

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) +2p (maisterinkaato) -1p (varomattomuus) +1 (raportti) =12p

Uhri: 2p (raportti)


03.10.2008 Toinenkin sivullinen kuolee! Joko resurssit heltiävät?

Bubble menettää autonkuljettajansa Pyykkipojan kapean ajattelun takia. Pyykkipoika on unohtanut, että autossa voi myös matkustaa...


03.10.2008 Sivullinen kuolee! Tutkinta viivästyy resurssipulan takia.

Kaupungissa on salamurhaaja, josta tuli leski! KLuuppo menettää rakkaan vaimonsa tämän avattua Parsa-Aatoksen jäykistävän paketin.

Oikea kohde kertoo:

Mä tiedän et ne on mun perässä. Mä kuulen niistä. Kappaleet kertoo niistä mulle. Mä tunnen niiden massakeskipisteen lähestyvän.

Tää on ollu ku vuoristoradassa. Vaunu vaan ei koskaan mee ylös. Todellisuus kietoutuu harhaisuuteni yhä pidemmälle. Eilen ja toissapäivänä mun sydän on käynyt ylikierroksilla, pumpannut liemiänsä korviini ja silmiini, aivoihin. Mun korvat kuulee, toisinaan uhkauksia, toisinaan lupauksia. Mun silmät ja aivotki puhuu mulle. Mä nään ääniä ja kuulen mitä ajattelen. Mä nään ne kaikkialla. Tunnen massattoman narun kiristävän kurkkuani.

Tänään kaikki on ollu hiljasta. Aamulla kuuliin linnun laulavan, suussani huojui parsan maku. Tiesin linnun olevan oikea. Ajattelin kaiken olleen vain unta, pahaa painajaista, josta olisin nyt herännyt. Päivääni repi vain ajoittaiset ahdistukset, mutta viime päiviin verrattuna oli rauhallista kuin muistotilaisuudessa.

Iltapäivällä kaikki räjähti. Tunsin kuinka viimeinen yhdysside todellisuuteen katkesi. Putosin värikkäiden äänien sekamaailmaan, muodot ja värit vaihtuivat toisikseen. Kuulin vaimoni putoavan lattialle. Maistoin tömähdyksen, kun eloton ruumis rojahti maahan. Sanoin itseni polvilleni ja itkin. Kyyneleet huusivat minulle pudotessaan. Ne liuottivat mattoni. Liukenin itsekin.

Heräsin, ja otin kirjan vaimoni kankeista sormista nitriilihanskoilla. Avasin kannen ja näin nimen, joka polttaisi sisintäni hamaan ikuisuuteen. Parsa-Aatos.

-KLuuppo


03.10.2008 Yksi kuollut löydetty. Huhuja liikkuu... Jälleen joku on haukannut liian ison palan.

Rubra osoittautui liian isoksi suupalaksi Shiki Tohnolle, alias Toni Okuogume.

Puolustautuja kertoo:

Klo 16:00

Lähestyin kotiani armottomassa rankkasateessa. Sadepisarat piiskasivat kasvojani. Askeleeni kopisivat ja lätisivät märällä asvaltilla. Sormeni hyväilivät aseeni, rakkaani, liipasinta.

Minua vastaan käveli monia ihmisiä. Mutta huomioni kiinnittyi minua vastaan kävelevään mieheen. En nähnyt hänen kasvojaan, sillä niitä varjosti musta sateenvarjo. Ensimmäinen ajatukseni oli nähdessäni tämän miehen, että miten helppoa olisi ampua joku sateenvarjon suojista. Olin varuillani jo valmiiksi.

Ohitin tämän miehen. Minua alkoi vain hymyilyttää kun huomasin miehen kääntyvän katsomaan minua. Mies alkoi seurata minua. Kiristin vauhtiani. Olin valmiina juoksemaan. En kuitenkaan tehnyt sitä, sillä en pelännyt. Mies kiristi askeliaan. Käännyin, hymyilin ja ammuin miestä rintaan. Hän oli vasta saanut veitsen esille. Punainen veri pursui miehen rinnasta, kuin punainen ruusu joka pudottaa terälehtiään. Hymyilin. Mies kaatui maahan. Jatkoin matkaani.

Hyökkääjä kertoo:

Tänään veitseni saa maistaa verta

Aloitin toimintani yliopistolta. Tutkailtuani ympäristöä tiesin sen olevan huono väijymiseen, mutta halusin saada näköhavainnon kohteesta. Sieltä hän tulikin salista ulos. Hieman erinäköinen kuin toimeksiantajan kuvassa, mutta ehdottomasti hän. Paikalla oli kuitenkin liian paljon silminnäkijöitä, joten lähdin nopeasti sinne minne tiesin hänen suuntaavan...kotiinsa

Tutkittuani kodin ympäristön lähdin etsimään sopivaa paikkaa väijymiseen. Mutta kas kummaa...sieltähän kohde tuleekin vastaan. Sade kuitenkin haittasi näköä, joten päätin lähestyä kohdetta ensin. Ohitin hänet ja huomasin kuinka viimeinenkin mahdollinen silminnäkijä kääntyi sivukadulle. Mahdollisuus! Käännyin kannoillani nauttien tilanteesta. Kohde huomasi minut. Livautin hitaasti veitsen hihasta ja otin juoksuaskelia. Heilauttaessani veistä kohde kääntyi ja ampui luotikuuron minuun.

Ainoa veri, jota veitseni sai maistaa oli minun tippuva vereni...

Pisteet:

Murhaaja: 0p (raportti myöhässä)

Puolustautuja: 5p (puolustautuminen) +2p (raportti) = 7p


03.10.2008 Viikissä kaksi ruumista!

Viikin A-talosta on löytynyt kaksi ruumista sankan sienirihmaston peitossa. Miila "Amanita Virosa" Romana osoittautui aavistuksen liian kovaksi palaksi Irwin G-manin alias Reko Hynösen, sieniveitselle. Amanita Virosa oli ilmeisesti niin vainoharhainen, että hän ehti ampua samalla hetkellä, kun terä upposi häneen.

Hyökkääjä kertoo:

Perusteiden seuraava harkkatyö oli ollut työn alla jo monta päivää. Tiistaina, jo ennen ensimmäistä työtäni, olin tarkkaillut neiti Romanan asuntoa, mutta pahaksi onneksi katseemme kohtasivat, kun hän istuskeli ikkunassa kaikessa rauhassa.

Tämän jälkeen jätin kotikäynnit sikseen - niissä oli liiaksi riskiä tulla huomatuksi. Tuon aamun käytin tarkkaillakseni hänen liikkeitään, jotta tietäisin mitä kautta hän poistuisi kotoaan, ja silloin tiesin, että tuo ympärilleen jatkuvasti vilkuileva nilviäinen olisi hankala kohde.

Siten jätin hänet pitkälti oman onnensa nojaan ja loppuviikon ajan keskityin toiseen viikkiläiseen, nähden vähän väliä vilauksen myös Romanasta. Harmikseni tämä toinen harjoitustyö väisti keskiviikkona liikkeeni samaisessa käytävässä, missä tänään asiat menivät käsille kirjaimellisesti.

Olin jälleen tarkkailemassa toista kohdettani. Odotin kärsivällisesti hänen poistuvan tentistään samalla, kun tein iltapäivän askareitani ympäri Viikin A- ja B-taloja milloin missäkin. Samassa huomasinkin neiti Romanan seurueineen kulkevan ohitse ATK-luokkaa kohti, joten lyhyen arpomisen jälkeen lähdin perään.

Se oli lyhyt katsekontakti, nopea veitsen viilto ja samassa tunsin kipua veitsikädessäni - hän oli ampunut, yhtä nopeasti kuin minä olin iskenyt. Kävimme väittelemään siitä, kumpi sai kumman, ihmisten kävellessä satunnaisesti ohitsemme ja vähät välittäen ahdingostamme. Tunto katosi nopeasti kädestäni, sitten muualtakin kehostani. Lyyhistyin käytävälle verenhukan saavuttaessa kriittisen pisteen. Samoin näin käyvän neiti Romanalle: viimeinen muistikuvani tästä elämästä.

Suoritusmerkinnän saamisella ei enää olisi väliä.

- Irwin G-man

Puolustautuja kertoo:

Sienikauden päätös

Vesi ropisee lakkiin ja hartioille, kun yritän jättää jatkuvasti huomiotta säryn päässäni. Laastinpurema otsassa on alkanut huolettaa minua. Kun kiinteän ulkopinnan halkaisee, juuri se kaunein metsästä poimittu tatti osoittautuu mädänneeksi. Kävelen katkonaisin askelin Viikkiä ja joka puolella olen näkevinäni mätiä vahveroita ja lyyhistyneitä seitikkejä. Särky päässäni pysyy.

Ja käy niin, että A-talon avarassa aulassa tapaan tiistaiaamuisen härmävalmuskan ikkunani alta. Harpon vastustamattomaan hämärien betonikäytävien ristikkoon ja arvuuttelen, tuleeko mustanpuhuva ystäväni perässä. Odotus sokkelon toisella puolella on sietämätön ja minun on palattava. Siinä hän on. Ja minä. Laukaisen aseen, mutta en ehdi edes nauttia siitä häviävästä luodinäänestä ihmislihassa, kun kylkeni halkeaa. Veitsi on vetänyt varteni katki ja kaadun käytävän seinään yskien viinihaperonvärisiä itiöroiskeita ympärilleni. Valkoinen takki saa hetkessä sisareni Muscarian värit.

Limanuljaska hengittää tukalasti. Tuijotamme toisiamme kun vuodamme käytävälle. Jo tajuttomuuden puolella kähisen äänettä: ”Sienen voit poimia mutta rihmasto ei häviä. Ensi syksynä samalla paikalla.”

t t t,
Amanita Virosan
sienirihmasto Romana

Minä heräsin sammaltyynyjen päältä
salot hohteli kullankauniilta säältä
ja sienitytöt tanssien vuoteeni ympäröi.
Minä kurotin ukonsienityttöjä, mutta ne väistyi,
vain amanitatytöt, valkeissa hunnuissa, lähelle työntyi.
Nälkääni söin minä tyttöjä niitä, ja silloin mä tiesin:
en herää mä enää siitä vaan oikeesti kuolen
helvettiin vaivun alimpaan
missä saprofyytit mua pitää ruokanaan…”

- Uuno Kailas

J.K. Nyt sallittaneen mahtipontinen runovalinta minullekin.

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) +1p (tyyli) +2p (raportti) =13p

Puolustautuja: 5p (itsepuolustus) +3p (raportti) =8p


02.10.2008 klo 18.50 Myrkkysävel tappaa

Myrkylliset nuotit Mustarastaalta saavat Janne Salon, alias Gaerraty Emplidoor, kangistumaan kotiinsa.

Murhaaja kertoo:

Kaksi turhaa väijytystä, kolmatta ei tulisi! Sappeni lähes kiehui matkalla pois uhrin arkiympäristöistä. Kotiin päästyäni olin jo rauhoittunut ja ajatukseni olivat selkeät. Uhrin kohtalo tulisi sinetöidä vielä tänään.

Valitsin myrkkyisän ansani lymypaikaksi mahdollisimman vähän epäilyttävän kirjekuoren. Kohteelle sekoittamaani cocktailia pyrin levittämään vaikeasti havaittavaan mutta helposti tappavaan kohtaan, sillä tästä pitäisi tulla salamurha jonka hän muistaisi lopun ikänsä, eli vajaat 30 sekuntia. Kuoren sisään laitoin uhrin osoitteella varustetun paperin lisäämään viatonta ulkonäköä sekä mielestäni aiheeseen oivallisesti sopivat nuotit, Astor Piazzollan kohtalokkaan tangon Otoño Porteñon pianosovituksen.

Liidin kehätietä pitkin Vantaalle ja lyhyehkön harhailun jälkeen löysin kohteen asunnon, juuri sellaisena kuin herra pääministeri sen toivoisi jokaisella olevan. Katsoin ympärilleni ketään näkemättä, luotettavan kelloni mukaan kohde ei olisi vielä ehtinyt kotiin päivän kiireistä. Jätin sydänkohtaukseen lopulta johtavan ansani verannan tuoliin odottamaan pahaa-aavistamatonta uhriaan ja poistuin tuulenvireen noustessa paikalta. Positiivisen tuloksen saisin lukea aamun lehdestä, toinen mahdollinen tulema johtaisi puhelimessa huutavaan toimeksiantajaan sekä väijytysrumban jatkumiseen. Epäilys aukottoman suunnitelmani mahdollisista puutteista kalvoi ankarasti. Aliarvioinko kohteen vainoharhaisen varovaisuuden? Vai onko ansani vain liian läpinäkyvä?

Matkalla takaisin sivistyksen pariin huoleni hälvenivät hiljakseen. Miksi minä epäonnistuisin? Syksyn sävel on kuolema, ja tunnetusti Mustarastas laulaa sen kauneimmin.

Uhri kertoo:

Olin varsin yllättynyt päästyäni kotiin tänään iltapäivällä. Jo ties kuinka monennes päivä ilman mitään kovin epäilyttävää. Siis tietenkin ellei lasketa kaikenlaisia vainoharhaisia hetkiä, kun milloin minkäkin siivekkään linnun luulin hyökkäävän kimppuuni.

Päivän päätyttyä kiireenvilkkaa lähdin kotiin, tarkistaen selustani aina jokaisella vähänkin hiljaisemmalla kadunpätkällä. Bussimatkalla Vantaan vyöhykkeen puolelle päästyäni jo hieman hellitin otetta. Eihän kukaan Helsingin helmoista Vantaan vaaroihin vapaaehtoisesti tule?

Kotiovelle päästyäni ja postin haettuani tuudittauduin jo omiin kieroihin ideoihin, joita olin huomiselle suunnitellut. Valppauden menettäminen oli kuitenkin ilmeinen virhe. Verannan muovituolilla lojui yksinäinen hieman ilmankosteudesta vettynyt kirje. Tarkemmin sitä tutkailtuani huomasin, että osoitehan oli väärin – 21 B? Mietin hieman hymyillen, että mukava naapurini oli palauttanut kirjeen oikeaseen paikkaan, siis 21 A:han.

Ei kuitenkaan aikaakaan kun sitä jo keittiössä availin. Harmillisen tiukasti oli liimattu kiinni mokoma kirje. Lopulta saksilla kirurgisesti sen avattuani tutkailin sisältöä. Nuotteja? Kuka kumma lähettää nuotteja minulle? Enhän edes erota niitä toisistaan. Siltä sekunnilta samalla kuin lamaannuttava kipu levisi kädestä muualle kehooni tajusin kaiken – myös nuotit – tosin liian myöhään.

Mustarastas rääkkyi ulkona, ilmeisesti juuri niiden nuottien tahtiin.

Pisteet:

Murhaaja: 10p(murha) +1p (tyyli) +3p (raportti) =14p

Uhri: 2p (raportti)


02.10.2008 klo 17.30 Veitsi heiluu kaapelitehtaalla

Ilmeisesti Pyykkipoika jatkaa terrorisointiaan, tällä kertaa on heilunut stiletti. Uhriksi on joutunut Samu "Kride" Elovaara.

Murhaaja kertoo:

01.10.08

* Käsinpestävä * Ei saa silittää ilman teräasetta * Ei silminnäkijöitä * Tarkemmat pesuohjeet järjestön palvelusta * Perussetti *

Teräase on huomisen sana. Lisäksi aion olla myös edes vähän sosiaalisempi ja kommunikoida uhrini kanssa. Jotenkin se on vaan epäreilua kun ne raukat eivät edes huomaa kuolevansa.

02.10.08

Murhaympäristö on tarkistettu ja parhaat murhapaikat selvitetty. Kohde saapuu hieman aikaisemmassa kuin oletan paikalle. Olen kuitenkin hereillä ja seuraan häntä jo rutiiniksi tulleella tavalla rappuun ja lähden kävelemään hänen kanssaan ylöspäin portaita saavuttaen hänet. Kohteen kädet on poissa taskuista ja tunnen oloni varsin turvalliseksi. Siispä heittäydyn tuttavallisempaan keskusteluun: “Etkös sinä ole Elovaaran Samu?” kysäisen kohteliaasti. “Juu olen minä”, kohteeni vastaa. “Pahoittelen, mutta siinä tapauksessa minun varmaan pitää murhata sinut tällä veitsellä”, totean. Teen työtä sanottuani ja leikkaan yhden kauniin viillon. Jälleen yksi ruumis rapussa ja minä katoan sateisille kujille kengät märkänä.

Ripustan vaatteeni jälleen pyykkinarulle, sateessa kyttääminen on nihkeää.

Teidän, Pyykkipoika

Uhri kertoo:

Noin kello 1740 nousin metrosta Ruoholahdessa kaikki aistit jännittyneenä. Nyt jos koskaan joku saattaisi olla perässäni. Kävelin kaapelitehdasta kohti vilkuillen ympärilleni ja jokaista perässä kävelijää, mutta kun mitään epäilyttävää ei näkynyt aloin rentoutua ja ajatukseni alkoivat harhailla.

Kun pääsin ovelle olin jo tyystin unohtanut, että minua voisi mikään uhata. Menin sisälle ja hetken kuluttua perässäni ovesta tuli hiljainen tumma hahmo. Ihmettelin itsekseni, että mistä tuo tuohon tuli kun en nähnyt ketään, joka olisi ollut matkalla sisään, mutta vieläkään eivät hälytyskellot soineet.

Portaiden puolivälissä tyyppi sitten kysyy minua nimeltä. Ajattelin, että hei onkos täällä uusien treenikavereiden seurassa tuttujakin ja vastasin myöntävästi. Se jäi viimeiseksi vastauksekseni ikinä, sillä samalla hetkellä rintaani viilsi ja kun katsoin alaspäin näin hopeanhohtoisen veitsen törröttävän kylkiluideni välistä. Elämäni ei juossut silmieni ohi, vaan sen sijaan ymmärsin hetkessä, miltä hämähäkin verkkoon ja hampaisiin joutuneesta kärpäsestä tuntuu... Tämä kärpänen vain toi itsensä tarjottimella.

PS. Krematoikaa minut! En halua hölmistyneen ilmeeni näkyvän hautajaisvieraille.

-Samu "Kride" Elovaara

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) +1p (tyyli) +2p (raportti) =13p

Uhri: 2p (raportti)


01.10.2008 klo 17.00 Haamukirjailija joutuu ristituleen!

Lasse "Haamukirjailija" Hämäläinen muuttui pelkäksi haamuksi armottomassa ristitulessa. Huonoksi onnekseen hän sai seurakseen sekä Ruusun, että Pyykkipojan Mannerheimintie 5 B :n aulaan. Murhaajat ilmeisesti pelästyivät toisiaan niin, että molemmat pääsivät elossa pakoon.

Pyykkipoika kertoo:

30.09.08
* Valkopyykkiä * Pestävä korkeassa lämpötilassa * Kuivatetaan rummussa * Tarkemmat pesuohjeet järjestön palvelusta * Peruspalkka *

Eikä edes makseta hyvin, mutta jollain on pakko elää. Teen suunnitelman, hyvän sellaisen. Tähän liittyy sekä korkea lämpötila että kuivausrumpu. Työnantaja tulee olemaan tyytyväinen.

Mutta paskat, se siitä suunitelmasta sitten. Se pomon ketale palkkasikin kaksi, ei yhtä. Eikä edes vaivautunut mainita asiasta. Hemmetinmoista epäluottamusta kykyihini.

01.10.08
Odotan kohdettani jo tutuksi tulleeseen tapaan rapun ulkopuolella. Kohde saapuu ja lähden hänen peräänsä, mutta samalla tajuan että perässäni seuraa myös aiemmin lähistöllä pyörinyt epämääräinen kaveri. Suunnitelmat valuvat kaivoon ja päätän ratkaista tilanteen nopeasti. Kohteeni on jo hississä epäröintini takia, ovet ovat sulkeutumassa. Juuri ennen kuin ovet menenvät kiinni nappaan ovenkarmista kiinni ja hissin ovet aukeaa. Avaan tulen hississä olevaan hölmistyneeseen uhriini ja vielä suuremmaksi hämmästyksekseni perässäni ollut hiippari tekee samoin. Hänen hylsyt satavat päälleni ja putoavat helisten kivilattiaan omieni seuraan. Lattia peittyy kahden eri kaliiperin hylsymattoon ja kohde lyyhistyy hissiin.

Käännyn katsomaan kohti toista tulittajaa ja näen hänen takanaan sivullisen. Pirut, silminnäkijä joka näki koko näytöksen. Laitan aseeni taskuun, toinen tulittaja tekee samoin. Mittailemme hetken toisiamme katseillamme, painan hänen tuntomerkkinsä tarkasti mieleeni ja poistun kadun vilinään.

Vielä minä tuonkin hiipparin narulle ripustan.

Teidän, Pyykkipoika

Ruusu kertoo:

Kun yössä yksin vaeltaa,
voi kaltaisensa kohdata...

- Hetken tie on kevyt kulkea, Yö

Ensimmäinen murhani. Halusin tunnelmaa, haaveilin taiteesta. Sain sähellystä ja sekasortoa. Saavuin Uuden ylioppilastalon liepeille, sillä tiesin kohteeni aikovan sivistää itseään Go-kurssilla. Ajattelin mennä kohteeni seurassa hissiin ja suolestaa hänet siellä, joten pysähdyin rapun läheisyyteen odottelemaan. Ihmisiä meni ja tuli, enkä ollut ainoa hengailija, joten uskoin sulautuvani maisemaan.

Kiitettävällä täsmällisyydellä helposti tunnistettava kohteeni saapui ja harppoi pahaa aavistamatta sisään. Rapun edessä oli yksi silminnäkijä, joten epäröin hetken ja päätin valita yhden vaihtoehtoisista suunnitelmistani, sellaisen, jonka voisin toteuttaa vasta yläkerrassa. Halusin tehdä tämän kunnolla.

Äkisti "silminnäkijäni" käänsi katseensa sisään ja lähti tuimin ilmein harppomaan uhrin perään. Ei helvetti! En ollut ainoa tällä apajalla! Vaaroista välittämättä syöksyin rappuun ja saavuin hissille samaan aikaan kuin nyt muka hissistä myöhästynyt ilmeinen kollegani tarttui hissin ovenkarmiin. Hissin ovet alkoivat avautua. Uhrimme oli hississä yksin, tempaisimme aseemme esiin samanaikaisesti ja äänenvaimenninten yskä täytti rapun hylsyjen sinkoillessa.

Sivusilmällä huomasin lamautuneen hahmon ulko-ovella. Oikea silminnäkijä. Helvetin helvetti. Aseemme katosivat hetkessä näkyvistä, katsoin kilpakumppaniani, hän katsoi minua, nyökkäsimme sanattoman, mutta kireän yhteisymmärryksemme ja katosimme kadun väkijoukkoon. Me tapaamme vielä.

- Ruusu

Uhri kertoo:

Miksi toisten vaahteroiden lehdet ovat kellastuneet, kun taas toiset kukoistavat vielä täydessä vihreydessään? Mikseivät myös havupuut voisi osallistua tähän ruskan ajan värien ilotulitukseen, miksi niiden pitää olla ympäri vuoden niin tympeän samanlaisia? Entä saako yksityisalueella kasvavan omenapuun omenia syödä?

Täysin absurdit ja merkityksettömät kysymykset pyörivät päässäni kuin maapallo (se pyörii sittenkin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Galileo_Galilei), kun kävelen hitain, lyhyin askelin Yliopiston kasvitieteellisessa puutarhassa. Tunnen, että jokin on nyt vialla, ja se jokin ei anna minulle mielenrauhaa. Yritän muistella päivän tapahtumia taaksepäin, mutta jostakin syystä pääni on jopa pankkitiliäni tyhjempi. Tiedän vain, miten jokin detalji on jäänyt minulta huomaamatta, ja sen huomaaminen olisi epäilemättä elintärkeää.

Tässä iltapäivässä on ollut jotain epätavallista. Haistan sen ilmassa. Ilma on liiankin raikasta ollakseen suurkaupungin ilmaa. Sen sijaan siinä hetkittäin häivähtää pieni, katkeransuloinen tuoksahdus. Kalmaa. Äkisti ahdistava tunne valtaa minut. Minun ei pitäisi olla täällä, ei liikkeellä laisinkaan. Pyhä jysäys, miksi minä en ole kotona odottamassa tämän pahan karman poistumista yltäni? En ole kuitenkaan koskaan ollut riittävän viisas totellakseni kuudetta aistiani. Tähän asti olen selvinnyt hengissä ilmankin sitä, mutta silti minun olisi pitänyt oppia tottelemaan sen käskyjä. Sotkeuduttuaan mukaan näin vaaralliseen leikkiin pitää pystyä pelaamaan poikkeuksellisella taidolla. Kuka tahansa heistä osaa järkeillä, joten minun pitäisi osata luottaa tunteeseen.

En kuitenkaan tee näin, vaan kellon lähestyessä 17:ää kävelen kohti Uutta Ylioppilastaloa osallistuakseni YliGo-yhdistyksen alkeiskurssin loppuhuipennukseen. Olen jossain määrin iloisella mielellä päästessäni pakenemaan hetkeksi tätä tosimaailman kauhua, joka on minuutti minuutilta alkanut vallata alaa ajatuksieni pelilaudalta, aivan kuten Go-lautapelissäkin tarkoituksena on. Jotenkin alan pitää entistä todennäköisempänä sitä, että on minun vuoroni tulla syödyksi.

Astun B-rapun ovesta sisään. Samalla hetkellä etsimäni detalji jysähtää mieleeni kuin aikapommi: Cajsa-sali! Minun ei olisi pitänyt kertoa sitä. Nyt on kiire. Kiihdytän askeliani ja painan hätäisesti nappulaa kutsuakseni hissin. Huh, onneksi se on jo valmiiksi samassa kerroksessa! Astun sisään ja tunnen hetken aikaa itseni jo voittajaksi, sillä ylhäällä en ole yksin, enkä näin ollen lainkaan yhtä suuressa vaarassa. Mutta jo riemuitessani käytävästä kuuluu muutama nopea askel, ja juuri kun hissin ovet ovat jo painumassa kiinni, käytävästä kuuluu pyssyn paukahdus.

Hetkeksi tajuntani sumenee täysin, ja löydän itseni hissin lattialta. Pistävä kipu rinnassa kertoo sen, että minun elämäni on päättymässä. Ajatuksia alkaa jälleen tulvia mieleeni kuin vettä. Miksi minun on kuoltava juuri tänne, miksen olisi saanut jäädä lepoon vaikkapa kotiseutuni kauniille niityille? Miksi näin nuorena, ennen kuin ehdin tehdä itse ainoatakaan murhaa tai mitään muutakaan merkittävää? Ja miksi tämän pitää sattua niin helvetin paljon?

Ja tuleehan lopulta sekin hetki, kun koko lyhyt elämäni vilisee pikakelauksella silmieni edestä. Katsellessa tuntuu siltä, että eipä se kovin hääviä ole ollut. Siihen nähden ei varmaan kuolemaltakaan voi odottaa kovin paljoa. Mutta vielä viimeisillä hengenvedoilla jaksan olla yllättynyt siitä, että ei tämä loppujen lopuksi niin pahalta tunnukaan. Fyysisesti olen yhä tässä maailmassa, mutta kaukana omassa horisontissani näen jo valkoiset rannat... ja niiden taa... ja...

No, ehkä en kerro enempää. Ettehän te silloin tätä pelkäisi.

Pisteet:

Murhaajat: 10p(murha) +5p (kaksoisveli) +1p (tyyli) -2p (silminnäkijä) =7p molemmille

Raportit: Ruusu 2p, Pyykkipoika 2p

Uhri: 1p (raportti)


01.10.2008 14.22 Tulitaistelu!

Vähitellen varmistuvien tietojen mukaan filosofian laitoksella on käyty tulitaistelu Amanita Virosan ja Leimun välillä. Paikalta löytyi vain Ifeoma "Leimu" Kulmalan ruumis ja jokapuolelle levinnyt sienirihmasto.

Murhaaja kertoo:

On luvattu hyvää sienisyksyä

Vedän sormea massiivisen, tyhjän vitriinin reunaa pitkin. Nahkahansikkaaseen jää valkea kerros pölyä. Tuhkaantuneita filosofisia ajatuksia kenties. I.K. on luennolla. Haen kahvia ruokalan automaatista, mutta se on kuraista ja tiputan sen roskakoriin, jossa pahvikuppi halkeaa auki. Vanhan rakennuksen käytävät ovat tyhjiä ja hädin tuskin valaistuja. Hämyiseltä seinustalta tuijottaa valettuja miehenpäitä. Pylväiden musta rappaus on rapissut. Valitsen ruskean nahkaisen nojatuolin toisen kerroksen autiosta aulasta ja käyn odottamaan.

Ensin kuulen korkosaappaat. Ne ovat punaiset, tiedän sen eiliseltä. Näen epäluuloisen katseen ja palan beigeä nahkatakkia vilahtavan sisäpihan ohittavaan käytävään. Nousen. Kuljen identtisen käytävän ja sen päässä näen, kun I.K. katoaa pienen huoneen ovesta. Se jää raolleen, mutta ehei, sinne en mene. Kun hän astuu ulos, on hän ilman takkia ja luultavimmin ase helposti käsillä. Ohitamme toisemme ja jatkamme käytävää suuntiimme, kun muutama sivullinen kävelee käytävän varrella oleviin huoneisiin. Sitten käännyn ja astun ripeästi ohi oviaukon, josta hän ampuu laukauksen minua kohti. Se leikkaa palan seinää aivan vierestäni. En tunne sormeani liipaisimella, mutta olen jo laukaissut.

Punainen itiöpöly leviää ilmaan I.K.:n takana. Se on kuin paksu, raskas hajuvesi. Tympeä, imelä haju täyttää suuni kun vedän kiivaan henkäyksen. Käännän valkoiset kaulukset ylös ja lähden. Kuuluu askelia kauempaa.

Oikokadulla pyyhkäisen otsaa. Laastinsiru on vetänyt otsansyrjään viillon kuin madonreiän sienen lakkiin.

t t t, Amanita Virosa

Pitkien sateitten jälkeen
syksyn keltaisten lehtien lomista
puhkeavat sienet
omituisesti tuoksuvina
kasvaen kylmiksi ja lihaviksi
kuolleitten kasvien ja eläinten ruumiista.
- -”

- Katri Vala: Sienet

J.K. Mr. Grey, my dear, kovin mahtipontinen runovalinta. Voisinko suositella kenties jotakin kevyempää luettavaa?

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) +2p (raportti) =12p

Uhri: -5p (raportti puuttuu)


30.9.2008 klo XX.XX Posti kulkee!

Limaista postia on jälleen jaettu. Kai "Ruosteinen naula" Löfgren on saanut korroosiota edistävää postia. Lähettäjäksi oli merkitty kauhua herättävä Bubble. Vielä ei ole tiedossa mitä Bubble oli kirjoittanut, mutta jotain hyvin pysäyttävää se oli... Tutkinta etenee.

Murhaaja kertoo:

Nauroin kauluksiini haihtuessani paikalta, tupakkaani sytytellen. Tämä lähes 'mahdoton tavoitettava' kompastui oman nokkeluuteensa ja suorastaan yllytti minua turvautumaan hieman halpamaiseenkin ratkaisuun. On ihan luonnollista avata uteliaisuuttaan kaikki hieman oudonkin täköiset kirjeet, kun ne niin kutsuvasti postilaatikossa odottavat. Mutta kaikki sen tietävät, kuinka sanonta kuuluu... Surkuhupaisaa. Tälläinen pikku 'keppostelu' piristää aina kummasti harmaata aamuani.

-Mitä iloisimmin, Bubble-

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) +1p (raportti) =11p

Uhri: -5p (raportti puuttuu)


30.9.2008 klo 21.15 Kotiovi on vaarallisin.

Illan pimeydessä oli kotiinsa palailemassa Arttu ”Mr. Grey” Leinonen. Mr. Grey kuoli jo alaovella Kluupon luoteihin. TKK:n mustamagia on kuitenkin vahvaa, Mr. Grey yritti paeta asuntoonsa, mutta hänen taipaleensa pysäytti Rubra. Silminnäkijä on virkavallan hellässä huomassa.

Murhaaja kertoo:

Ne pitää mua hulluna. Sanovat et mä kuulen jotain mitä muut ei kuule. Eihän se tarkota et mä kuulisin ylimäärästä, vaan et ne muut ei. Ne on mulle kateellisia, ne haluu mut hengiltä, koska mä Kuulen. Viimeks paahdoin leipiä, ja ne puhu mulle jostain örkistä, jonka nimi oli Arttu, Arttu Leinonen. Leivät sano et se örkki pitää tappaa... ne kerto mulle kaiken sen liikkeistä tällä viikolla. Sit ne viel uhkas, et jos mä en hoida hommaa, niin ne laittaa jonkun hoitaa mut. Mun oli pakko tehä jotain. Kun ne laulo mulle niin näin pimenevän syysillan Munkkiniemessä.

Ei jumankauta. Mä seison jossain pimeellä tiellä nojaillen paksuun puuhun ja oottelen örkkiä, jonka mä kaiken lisäks tunsin. Tunsin ittenikin harhaiseks. Eilisaamuna olin kuullu leipien laulavan, kelatkaa, LEIPIEN! Ja sitten mä oon täällä kytiksellä jos ne vaikka ois puhunu totta. Eihän täs ollu mitään järkeä. Odotin kuitenkin, ja odotin. Olin odottanut jo kolmatta tuntia, kunnes ohitseni käveli isokokoinen hahmo, örkki. Sillä oli kavereita mukana, ei niin isoja, mutta kuitenkin. Nyt mun täyty tehä se. Ei enää epäilystäkään oliko ne ollu harhoja, olinko nukkunu, oliko se totta. Pakkohan sen oli olla. Avasin autoni oven, ja tähtäsin örkkiä selkään. Vedin liipaisimesta, ja tajusin ensikertalaisuuteni. Aseeni oli varmistettu. Pikaisesti nousin ulos autosta ja lähdin rivakasti marssimaan tuon ihmisyyden vihollisen perään, samalla runkaten asettani toimintakuntoon. Lopulta sain sen vireeseen, ja työnsin takaisin taskuuni.

Muutamankymmenen takaa-ajoaskeleen jälkeen örkki oli jo lähellä turvaansa, kotia. Oli pakko ottaa viimeiset juoksuaskeleet, ja ampua. Kuulin laukausten osuvan örkin valtaisaan ruhoon, ja tiesin onnistuneeni, vaikka örkin toveri varmasti yrittäisi usuttaa jonkun perääni. Häivyin takaisin autooni, verestäni edelleen puolet adrenaliinia.

-KLuuppo-

Murhaaja kertoo:

Väijyin mustan nahkatakin suojissa pimeässä porraskäytävässä. Tuijotin pitkään hissiä ja sen liikkeitä. Hisin numerot hehkuivat helvetillisen punaisena pimeydessä.

Viimein hissi liikkui. Näin kuinka se kutsuttiin alas ja kuinka numerot hiljalleen vaihtuivat isommiksi. Kyllä hissi lähestyi kerrostani. Kuutonen hehkui helvetillisenä. Valmistauduin. Hissin kaikui tömähtäessään paikalleen. Hissin ovi alkoi avautua ja näin kohteeni kasvot. Mustan nahkatakin lieve heilahti kun syöksyin kulman takaa ja ammuin kohdetta rintaan.

Minulla kesti hetken toipua hämmennyksestäni ja kauhustani. Luoti ei pysäyttänyt kohdettani, tätä olentoa, joka ei ollut enää ihminen... se oli jo kuollut!

Terveisin
Rubra

Uhri kertoo:

Syksyn myötä saapui myös pienen "yhdistyksemme" uudelleen organisointi. Kuvat ja uusi organisaatiokaavio tippui postiluukusta ja totesin saman tien ettei tämä kävisi. Päätin kuitenkin olla herrasmies ja onnitella organisaatiossa itseäni hieman ylemmäksi päässeitä erityisillä onnittelukirjeillä. Miksi ihmiset ovat liian paranoideja?

No, emme tästä lannistu vaan alamme suunnittelemaan jo seuraavaa tempausta. Koko Kallio tulisi tuntemaan jyrinän! Kuitenkin palatessani räjähteiden haku -reissulta, näen silmäkulmassani varjostajan. Kaivan asettani. Se tulikin vain tapaamaan tyttöystäväänsä ja asetta takaisin taskuun. Pois kääntyessäni hänen takaansa tulee toinen tyyppi ja olen vain liian hidas. Kämppikseni jää ihmettelee miksi makaan ulko-oven edessä reikä rinnassani.

Hieman myöhemmin, kun ylösnoussut ruumiini raahautui sisään, sai toinen salamurhaaja huomata luotien toimivan heikosti epäkuolleita vastaan yrittäessään tappaa minut sisäoveni eteen.

Terveisin

Arttu "Mr. Grey" Leinonen

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) -2p (kotiovi) -2p (silminnäkijä) +2p (raportti) =8p

Toinen murhaaja: 5p (kaksoisveli) -2p (kotiovi) + raportti 1p =4p

Uhri: 2p (raportti)


30.9.2008 klo 16.40 Sirkkeli soi Bottalla!

Sirkkeli on soinut kaunista säveltään Bottalla. Hullun viipaloijan uskotaan olevan Pyykkipoika. Tutkijoita odottanut palapeli oli haastava, koska ilmeisesti muutama pala puuttui. Mutta nyt on saatu tunnistetuksi Laura "Abd al Hassan" Mursu.

Murhaaja kertoo:

28.09.08

* Likapyykkiä * Pestävä nopeasti * Tee mahdollisimman varoittava esimerkki * Tarkemmat pesuohjeet järjestön palvelusta * Maksetaan hyvin *

Viimeinen lause on avainsana. Teen työtä käskettyä. Virittelen käsisirkkelini toimintakuntoon.

29.09.08

Päivällä soluttaudun kohteen “ystävien” joukkoon. Tämä sujuu helposti, mutta en saa sopivaa paikkaa toimia. Siirryn suunnitelmaan kaksi.

Kohde saapuu iltapäivällä aikataulussa. Kävelen hänen perässään rappuun hypistellen sirkkeliä kädessäni. Olemme kahden. Sirkkelin moottori pärähtää, terä uppoaa uhriin. Kuuntelen terän sulosäveliä, ihailen rappukäytävän uutta värimaailmaa. Mahdollisimman varoittava esimerkki? On siinä muilla mafioilla mietittävää, laittakoot paremmaksi.

Ripustan vaatteeni pyykkinarulle.

Teidän, Pyykkipoika

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) +2p (uusi murhatapa) + 3p (tyyli) +2p (raportti) =17p

Uhri: -5p (raportti puuttuu)


30.9.2008 klo 13.47 Viikissä tapahtuu!

Viikissä tapahtui surma Toimeksiantajan silmien alla, tekijäksi epäillään osuvasti nimettyä Persona non grataa. Toimeksiantaja on harmissaan alaisensa, Annukka "Garrulus glandarius" Närhen, menetyksestä. Mutta onneksi niitä riittää... Toimeksiantaja liukeni paikalta ennen virkavallan tuloa, mutta virkavallan hoteissa on järkyttynyt silminnäkijä. (Koska Toimeksiantaja oli paikalla katselutarkoituksella, ei häntä laskettu silminnäkijäksi.)

Murhaaja kertoo:

Vaikka murhasta onkin jo lähes vuorokausi, näen vielä tapahtumat kirkkaina silmissäni. Näen epätoivon kohteeni silmissä hänen tajutessaan tilanteen. Näen tuhoontuomitun yrityksen suojautua käsillä luotejani vastaan. Näen kauhun uhrin kaverin silmissä ja kuulen vieläkin sen huudon, en koskaan unohda sitä huutoa.

Olin jo edellisenä päivänä yrittänyt tavoittaa Närheä toimittaakseni hänelle lyijyisen tervehdyksen pomoltani tässä kuitenkaan onnistumatta. Hän tuli vastaani eräässä aulassa, jossa kuitenkin oli kolme todistajaa, yksi liikaa makuuni. Mutta tiistaina onni oli puolellani. Uhrin luennon päätyttyä luonto kutsui viimeistä kertaa, vessasyvennys oli loistava paikka muuten niin vilkkaassa Biokeskuksessa. Kylmäverisesti ammuin kolme laukausta ylävartaloon hänen astuessaan ulos, vielä viimeisillä sanoilla hän sai sanottua "just kävin lataamassa mun aseen". No, parempi onni ensi kerralla.

Uhrin ystävä on todistanut koko tapahtuman ja kirkuu kauhusta kurkku suorana. Jätän hänet suremaan menetystään, sillä minä todellakin olen Persona non grata.

Uhri kertoo:

Tiesin heti aamusta, että tästä tulisi huono päivä. Eilen hankkimani ase osoittautui vialliseksi, luodit eivät pysyneet sen sisällä, joten jouduin muutenkiin kiireelliseen aamuuni sisällyttämään uuden aseen hankinnan. Olin myös tehnyt vaikean päätöksen karsia aikatauluani, jotta ehtisin suorittaa elämäni ensimmäisen toimeksiannon. Kiire ja stressi eivät kuitenkaan olleet suurimpia huolenaiheitani, sillä ollessani edellisenä päivänä kampuksella olin tuntevinani enemmän kuin yhdet silmäparit niskassani. Tunne vahvistui päivän mittaan, kun samat henkilöt olivat näköpiirissäni jatkuvasti. Se ei voi tietää mitään hyvää.

Kun saavuin kampukselle olin edellisestä päivästä johtuen erittäin varovainen. Jos kenelläkään olisi mitään käsitystä aikataulustani olisin helppo uhri, olettaen, että väijyjillä ei olisi puhtaat jauhot pussissa. Päätin ennen luentoa käydä ostamassa kahvia, jotta edellisen yön vajavaiset unet eivät liikaa hidastaisi reaktiokykyäni. Kävelin ihmismassan keskellä kohti bio 3:sta, kunnes tajusin että joutuisin kävelemään yksin yhden ankean käytävän läpi. Harkitsin tarkkaan ja päätin kuitenkin yrittää. Tuliterä ase laukussani (lataamattomana) lähdin kipittämään käytävää niin nopeasti kun kerkesin. Huokaisin jo helpotuksesta, kun yhtäkkiä nurkan takaa eteeni astui edelliseltä päivältä tuttu hahmo. Säpsähdimme molemmat ja ensimmäisenä reaktionani meinasin heittää kuumat kahvit hänen päälleen. Päätin kuitenkin olla käyttämättä arvokasta pirteyden eliksiiriä, kun ohitin pikaisesti henkilön ja pakenin luentosaliin.

Kauan en kerennyt huokaista helpotuksesta, kun luennon loputtua ystäväni halusi mennä naistenhuoneeseen. Ajattelin, että olisin turvassa hänen seurassaan, sillä eihän kukaan ole niin tyhmä, että murhaa minut silminnäkijän läsnäollessa. Kuinka väärässä voi ihminen ollakaan! Vessassa latasin aseeni kaiken varalta, sillä olin havainnut tuttua liikehdintää luentosalin ulkopuolella. Astuin ystäväni perässä vessasta ulos käytävälle, ehdin nähdä hänen hämmästyneen katseensa, kun jokin lävisti rintani. Olin ollut liian hidas, sinisilmäinen hölmö. Vertavaluvana kaaduin lattialle kirkuvan ystäväni viereen. Kuulin murhaajani lausahtavan: "homma hoidettu" ja poistuvan paikalta. Sisuuntuneena tyylittömästä tavasta kuolla tartuin verisellä kädelläni ystäväni käteen ja sanoin viimeisinä sanoinani: "Tämä ei jää tähän, minä lupaan sen."

Garrulus glandarius alias Annukka Närhi

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) +1p (eka pistooli) -2p (silminnäkijä) +1p (raportti) =10p

Uhri: 2p (raportti)


30.9.2008 klo 11.45 Puukko heiluu keskustassa!

Keskustasta kuuluu kummia! Veitsi on heilunut keskellä kirkasta päivää! Asialla on ollut viiltävä Irwin G-man ja uhriksi joutui Liisa Ketolainen alias DC. Lisätietoja odotetaan.

Murhaaja kertoo:

Hienon musisointiuran onnistumiseksi pitää yleensä myös vähän opiskella, tai ainakin näyttää opiskelijalta. Ja ohjata kansan huomio pois omista mokista.

Yliopistolla tähän tarjoutui loistotilaisuus. Salamurhauksen harjoitustyöt on mitä mielenkiintoisin kurssikokonaisuus. Ensimmäinen harjoitustyöni oli eräs Liisa keskustan ihmemaasta. Tutustuakseni hänen sielunelämäänsä osallistuin hänen kanssaan samalle luennolle. Istuimet olivat sopivan epämukavat, joten hereillä pysyttely oli aiheesta huolimatta helppoa. Lisäbonuksena istuutuessani huomasin Liisan välittömästi istumasta kahta riviä minua edempänä.

Luento oli melko kuivaa ja hiljaista seurattavaa, mutta onneksi se ei kestänyt kauan. Ruokala kutsui opiskelijakansaa, joten valuin ryhmän mukana alakertaan. Säikähdin vähän – olin kadottanut hänet! Kun muut olivat menneet ohitseni, käännyin ja lähdin takaisin portaikkoon, jota pitkin Unicaféeseen pääsi ja ällistykseseni ja ilokseni huomasin Liisan saapuvan alakertaan juuri näitä portaita pitkin – yksin. Varmistin nopeasti, ettei kukaan ollut tulossa portaikkoon takaani, mutta kaikki söivät onnessaan välittämättä muusta maailmasta.

Niinpä hänen saapuessaan kohdalle vihjaisin hänen kuolevan nyt, sohaisin karkeatekoisen itsetehdyn veitseni hänen sisälmystensä lävitse ja juoksin portaat ylös tunkien samalla veitsen takaisin piiloonsa. Hän jäi hämmästyneenä tuijottamaan perääni hetkeksi, ennen kuin tuupertui portaikon juureen. Se oli ällistynein katse, jonka olen kellään nähnyt.

Edes matkalla yläkertaan ei tullut vastaantulijoita. Perfect, ensimmäinen harkkatyö tehty!

Uhri kertoo:

No tätä se feissari ei kertonut.

Minua oli epävirallisesti varoiteltu siitä, että kun piiriin kerran on liittynyt, siitä EI enää erota. En silti osannut kuvitella, että Maan ystävät käyttää näin järeitä keinoja.

Eräänä harmittomana tiistaiaamupäivänä olin leppoisien luentojen jälkeen suuntamassa Unicafeeseen. Kaverini menivät edeltä, kun jäin hetkeksi juttelemaan toisen seurueen kanssa. Kiirehtiessäni täysin pahaa-aavistamattomana portaita alas muiden perään jouduin arvaamatta tunnistamattomaksi jääneen hipin silmittömän vihan kohteeksi. Tunsin vain mäiskäyksen käsivarressani ja sanat "you died". Tuijotin jähmettyneenä karvaista murhaajaa ja lasin takana ruokailevia opiskelijoita. En tuntenut kipua enkä mitään muutakaan. Tässäkö tämä oli?

Ase oli ideologian mukaisesti kierrätystavarasta valmistettu, todennäköisesti kotimainen, maatuva ja poltettava - suorastaan niin hentoinen, etten osaa sanoa, olenko kuollut vai en. Ehkä luomuvälineellä tapetut päätyvät jonkinlaiseen välitilaan? Viimeisen pysäkin välttäminen kyllä sopisi minulle mainiosti, minä kun en pidä edes saunasta.

Ympäristöterroristille haluaisin vielä huomauttaa, että olen postuumisti lisännyt testamenttiini kohdan, jonka mukaan tuhkauurnaani pitää lennättää yksityisjetillä muutaman maailmanympärysmatkan verran ja sen lopullista sijoituspaikkaa varten pitää raivata kolme neliökilometriä koskematonta sademetsää. Lisäksi leposijan viereen sijoitetaan jumalattoman kokoinen suihkulähdekompleksi, johon päivittäin lennätetään makeaa vettä niistä maailman järvistä, jotka eivät muuten olisi kuolemassa.

Puunhalaaja tappoi palkkamurhaajan - ja sitten sitä sanotaan, että tuolilta putoaminen on nolo tapa kuolla.

-DC

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) +1p (eka puukotus) +2p (raportti) =13p

Uhri: 3p (raportti)


29.9.2008 klo 18.42 Ensimmäinen murha!

Huhujen mukaan rauhallisessa kerrostalorappukäytävässä jaetuista mainoslappusista yksi oli myrkytetty. Uhriksi joutui Krista ”Yöperhonen” Holm, ja tekijän epäillään olevan pahamaineinen Parsa-Aatos.

Pisteet:

Murhaaja: 10p(murha) +2p (eka murha) -5p (ei raporttia) =7p

Uhri: -5p (ei raporttia)


29.9.2008 klo 00.01 Peli käynnissä!

”Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista...” Nyt se alkaa, eikä Helsingin kaduilla ole enää turvallista liikkua. Onnea matkaan!