Ensimmäinen aalto (1.10.-25.10.) Status: Peli päättynyt Pelaajia murhattu: 33 Tappoja: 4  Sivullisia uhreja: 3 + 2 kissaa + koira
  Pidätyksiä:13 Todistajia: 1  Silminnäkijöitä: 2

Ensimmäinen aalto 1.10.-25.10.2009

Tapahtumat



HYSin 12. salamurhapeli on päättynyt. HYS kiittää kaikkia osallistujia.

Pelin palkintojenjako- ja palautetilaisuus järjestetään torstaina 5.11. illalla. Laittakaa kalenteriin.

Kaikki pelin tapahtumat on nettisivuilla, viimeisiä raportteja päivitetään. Lopullinen pisteidenlasku on käynnissä ja valmistuu 26.10. 23:59 mennessä. Kumpi vie kakkostilan, Myy vai Widelec?

Peliin osallistui yhteensä 62 pelaajaa, joista 8 pelasi peliä uhrina, eli heillä ei ollut kohdetta. Pelissä tapahtui 33 murhaa, joista 26 suoritettiin pistoolilla, 1 veitsellä, 2 kontaktimyrkyllä, 2 pommilla, yksi myrkyllisellä eläimellä sekä yksi asetuomarilta luvanvaraisella tuhopoltolla. Tappoja pelissä tapahtui 4 sekä pidätyksiä 16. Pelin lopussa hengissä olivat seuraavat pelaajat (* merkityt olivat etsintäkuulutettuja):

Jaakko "Kettugangsteri" Laasanen
Matti "Rayunovich" Pajunen*
Panu "Tukkis" Rautio*
Riina "Pikku-Myy" Niemi
Tuomas "Nätti poika Jussi" Parviainen*

Useat pelaajat ansaitsivat kunniakirjoja, jotka esitellään ja luovutetaan palautetilaisuudessa kuten myös palkintosijojen veitsipalkinnot.

Pelin palkintosijat ovat:
1. sija                 Suvi "Lordi Almsbury" Nurmi
Jaettu 2. sija*    Sami "Pan Widelec" Sillman
                           Riina "Pikku-Myy" Niemi
Paras tulokas    Jaakko "Kettugangsteri" Laasanen

* Tuomaristo päätyi jaettuun toiseen sijaan pelaajien jäätyä 0.5 pisteen päähän toisistaan.

Pelin aikana suoritettiin myös HYSin tutkintojärjestelmän mukaisia suorituksia ja vielä useampi jäi vaivaisen yhden suorituksen päähän tutkinnon saavuttamisesta. Seuraavat henkilöt ansaitsevat uuden arvonimensä seuraavassa promootiossa, joka järjestetään uhrijuhlan yhteydessä:

Kalman kandi: Riina Niemi, Sami Sillman
Murhamaisteri: Suvi Nurmi


25.10. 22.20 Pikku-myy tekee viimeisen murhan! Mutta riittääkö se? Ratkaisua odotetaan

Pikku-myy iskee vielä kerran! Vain puolitoista tuntia ennen pelin loppua kaatuu saappaat jalassa Emma "Farkas" Kantanen.

Murhaaja kertoo:

Tshiäähähähää!

Jälleen yksi, joka tahtoo haastaa Pikku-Myyn. Ei ymmärrä, että siinä käy hullusti. Kertoi auliisti lokaationsa eikä osannut aavistaa, että olen salamanteriakin vikkelämpi. Ajelin muiden leikkien jälkeen terhakkaalla menopelilläni paikanpäälle ja hipsin varjoissa, kunnes näin tädin kulkevan sateessa.

``Siellä sinä olet.´´

Seurasin tätiä varjoissa, ensin ohitin hänet kaukaa, sitten kiersin talon ja ohitin uudemman kerran lähempää, alamäessä, auton valojen sokaisemana. Tädillä oli ystäviä, jotka etäämmältä turvasivat hänen selustansa. Luulin heidän tietävän, että minulla on jekku mielessäni, joten olin varpaillani. Kiersin jälleen talon ja menin katsomaan, josko täti olisi taas mäellä. Näin hänen takkinsa liehuvan raskaana hänen noustessa hissukseen mäkeä. Hyppäsin täyden pyörätelineen yli ja luikahdin kulman taakse odottamaan. Tädin tovereita ei näkynyt. Tsihih...

Täti astui esiin kulman takaa, ja minä täräytin ammolaukauksen hänen kylkeensä. Tykkini hyrisi tyytyväisenä. Ei muumi, ei mamma säästy minun kammotykiltäni! Tsihäähähähää! Täti tuijotti minua verissäkasvoin. ``Sinä oletkin nainen...´´

Niin. Niin olen. Puhelinnumeroni on vain sattunut siirtymään ukkoni nimiin liittymänvaihdon myötä, senkin nuuskija. Oveluutesi kääntyi sinua vastaan. Tsih! Katosin puiden varjoihin, ennen kuin tädin onnettomat ystävät saapuivat itkemään kaatunutta toveriaan.

- Pikku-Myy on työnsä hoitanut -

Uhri kertoo:

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 2p (raportti) = 12p

Uhri: 3p (raportti) = 3p


25.10. 12.12 Loppukiri alkaa, Kettugangsta on asialla

Kettugangsteri ilmoittautuu tulokaskilpaan tosissaan lyömällä toisen murhan peräkkäsinä päivinä. Piippua haistelee Matias "Quaze" Fontana.

Murhaaja kertoo:

Nurkissa nysvääjät! Uuninpankolla makoilevat kotikissat! Tälle päivälle minulla on kaksi kohdetta, mutta lähteet eivät kerro kummastakaan oikein osoitetta kummempaa. Lisäksi toinen saattaa olla viikonlopun Kouvolassa. Aloitan kuitenkin hänestä ja matkaan metrolla Rastilaan. Oven pielessä hetken norkoiltuani pääsen asukkaan jäljessä sisään opiskelijagettoon, ja kohta jo soittelen ovikelloa virallisesti kansio kädessä. Kohteen kämppis kuitenkin ilmoittaa että etsimäni henkiö ei ole paikalla. Tyhjä arpa, raaputetaanpa uusi.

Pian olen jo Kumpulassa puutalojen juurilla, oranssien lehtien täyttämillä kaduilla. Kävin jo eilisen murhani jälkeen täällä juoksulenkillä tarkastamassa osoitteen. Nyt vain kansio repusta, ase kansioon ja ovikelloa soittamaan. Vanhempi mieshenkilö avaa oven, uhrin isä kenties? Voi, voi, tästä tulee rumaa, ajattelen ja ilmoitan etsiväni sen ja sen nimistä henkilöä. Poika kutsutaan ovelle, mies katoaa eteiseen ja uhri esiintyy. Tervehdin ja ammun häntä rintaan. Virkamiesmurha. Niin se käy.

Pakenen ripeästi läheiseen metsikköön ja ammun matkallani citykanin sunnuntailounaaksi.

- Kettugangsteri

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 2p (tyyli) + 1p (vaikea kohde) - 2p (kotiovi) -2p (silminnäkijä) + 2p (raportti) = 11p

Uhri: -5p (raportti puuttuu) = -5p


25.10. 22.31 Ei kauaa nokka tuhise etsivä Sillmanilla

Etsivä Sillman pidättää heti tilaisuuden tullen Iida "O-ou!" Aution. Onko se viimenen naula?

Etsivä kertoo:

On synkkä ja sateinen ilta kun suuntaan kulkuni kohti itäistä Pasilaa, jonka sijoitus pelätyimpien kaupunginosien listalla on kohonnut edellispäivän ampumavälikohtauksien jälkeen hurjimpaan kärkeen. Ohitan paikan, jonka kuvan näin aikaisemmin päivällä sanomalehdessä; artikkeli kertoi kahden ruumiin löytymisestä Rauhanaseman pihalta, mutta en jaksa vaivata päätäni kuolleilla rikollisilla. Ajatukseni ovat täysin vielä elävien mätäpaiseiden kitkemisessä. Olen saanut tiedon erään hämäräveikon osallistumisesta juhliin, jotka ovatkin täydessä käynnissä minun saapuessa kyseisen talon eteen. Ei ole vaikea päätellä missä asunnossa juhlaväli karkeloi. Virkamerkkiä näyttämällä pääsen naapurin mukana rappukäytävään. Luikin oikeaan kerrokeen ja kaivan kännykkäni esille. Kertaan vielä kerran kohteeni tuntomerkit ja pimputan sitten ovikelloa. James Bondilaista small-talkia hyödyntäen saatan itseni osaksi juhlakansaa. Neitokaiset ovat avuliaita kohteeni paikantamisessa ja hänet tavoitettuani katson vielä viimeisen kerran iloisesti juhlivaan ihmisjoukkoon. He tulevat pettymän, sillä olen aikeissa vetää sen ikävimmän pelikortin taskustani.

Vain hetken katsoo kohteeni minua kysyvästi, sillä jo silmänräpäyksessä muuttuu hänen kasvoillaan oleva ilme ensin hämmennykseksi ja sitten paniikiksi. Tässä vaiheessa toimin: vedän virka-aseeni taskustani ja kajautan ilmaan kovaa ja kuuluvasti "O-ou! Antautukaa!". Naiset alkavat kiljumaan, miehet nousevat istuimiltaan ja kohteeni joutuu epätoivon tilaan. Pienen häilyvan hetken on asetelmamme kuin herra Bobrikovin työhuoneessa 17. kesäkuuta 1904, mutta paikalla on huomattavasti enemmän hämmentynyttä kansaa. Päätän laukaista aseeni, ikän kuin varmuuden vuoksi. Jylähtävän laukauksen jälkeen olohuoneen seinältä putoaa taulu ja pidätettävä katsoo minua tyhjin silmin, tammenterhon kokoinen reikä rintalastassaan. Päättelen juhlien olevan jota kuinkin pilalla, joten sytytän savukkeen ja poistun paikalta kohteliaasti illanjatkoja toivottaen.

-etsivä Sillman

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) + 2p (raportti) = 7p

Pidätetty: -5p (raportti puuttuu) = -5p


24.10. 22.14 Rauhanasema ei todellakaan ole rauhallinen

Kettugangsteri murhaa samaan rytäkkään mainetta niittääneen Sami "Pan Widelec" Sillmanin. Jännitys tiivistyy. Mitä tekee Pikku-myy?

Murhaaja kertoo:

Kettugangsteri poimii kirsikan kakun päältä:

Lenkkitossut jalkaan, tänä iltana ei murhailla vaan urheillaan. Lähteeni ovat tosin kertoneet kohteeni piipahtavan 22.00 Pasilan Rauhanasemalla, joten voisihan tässä sinnekin jolkotella, kun se lähimaastossa kuitenkin on. Sujautan pistoolin taskuun ja vedän pipon päähän, sitten raikkaaseen tihkusateeseen.

Itä-Pasila ei ole kaukana ja määränpäässä olenkin jo hyvissä ajoin. Puurakennus on harvakseen valaistu, eikä ihmisiäkään juuri näy. Jos täällä ei mitään tapahtumaa ole, miksi kohde on tänne suuntaamassa? Pyrähdän taas juoksuun, ehkä törmään kohteeseen lähempänä hänen kotiaan. Niinpä törmäänkin, Pasilansillalla, juna-aseman edessä. En tosin satavarma vielä ole, joten jään tarkkailemaan miestä kauempaa. Kiertelee ja kaartelee, kulkee vainoharhaisen oloisesti. Eiköhän meillä pojat ole tässä voittaja?

Juoksen takaisin Rauhanasemalle ja ohitan kohteeni uudestaan. Siirryn taas kauemmaksi ja havainnoin. Miehellä ei ole aikomustakaan mennä aseman sisään, pälyilee ja maleksii. Mitä, mitä? Pensasaidan takana kyyhöttää tyttö, vaanii myös miestä. Kiertelevät asemaa kuin kellon viisarit, mitäs peliä tämä on? Katselen tilannetta kaukaa, kuitenkin selkeästi esillä lampun alla, mutta minuun ei kiinnitetä mitään huomiota.

Lopulta hippaa leikkivä pari yhyttää toisensa ja molemmat vetävät aseensa esiin. Kaisintaistelun alkaessa piiloudun pusikkoon, älkää minusta välittäkö. Laukaustenvaihto on kuin 1800-luvulta: taistelijat seisovat alle viiden metrin päässä toisistaan ja pyssyt paukkuvat, mutta kumpikaan ei tunnu osuvan. Lopulta tyttö tuupertuu maahan ja kohteeni hihkuu voitokkaana. Niin se käy. Sen sijaan että mies pakenisi murhapaikalta, hän jääkin seuraamaan uhrinsa sätkintää.

Minun hetkeni astua näyttämölle. Sysään aseeni pipoon ja lähden hölkkäämään kohti. Kun kohde huomaa minut, olen jo kantoetäisyydellä ja paukuttelen hänen keuhkoihinsa uuden ilmastoinnin. Niin se käy. Verivellit rinnuksillas on tällä kertaa omiasi, vanha kuoma!

- Kettugangsteri

Uhri kertoo:

Makaan maassa kuolleen dievutskan vieressä ja annan tihkusateen laskeutua kasvoilleni. Hymyilen virnistäen ja värisen kylmästä.

Onnellinen hetki päätty ajatusteni takerruttua tämän maailman murheisiin ja velvollisuuksiin. Nousen ylös ja ajattelen lähteä kotiini juomaan teetä. Ahdistaa. Yllättäen havahdun kuitenkin ajatuksistani lähestyviin juoksuaskeliin. Käännän päätäni ja suuliekki valaisee pimeän pihamaan hetkeksi. Kelpo drukan ampuma luoti pirstoo niskani ja menen hervottomaksi.

Valahdan jälleen maahan makaamaan ja näen dievutskan vierelläni. Minulla ei ole enää kylmä, päin vastoin.
Tunnen lämpimän tunteen sisälläni ja annan sen kasvaa ja kehittyä rauhassa. Sen on vielä arka ja häilyvä tunne, mutta kuulen jo kuinka se laulaa hiljaa. Vähä vähältä kuulen yhä tarkemmin hyvin kauniin sävelmän.

Se on laulu toivosta.

-Pan Widelec, vihdoin vapaa

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 1p (kylmäverinen toiminta) + 2p (raportti) = 13p

Uhri: 2p (raportti) = 2p


24.10. illalla, Widelec on taas asialla, Rauhanasema ei ole rauhallista seutua

Pan Widelec kaataa jo kuudennen. Mutta se ei olekaan murha vaan tappo! Riittääkö se? Tällä kertaa jalkoihin jää jo kaksi murhaa tehnyt Anne-Marie "Mot" Grönroos

Puolustautuja kertoo:

Päivä on vasta alkamassa minulle, vaikka kasvottovat yhteiskunnan pikku robotit palailevat töistään jo koteihinsa. Olen piehtaroinut rappion järvissä koko edellisen yön ja aamun, ja vaikka golovaani jyskyttää kuin Engels Prospektin tietyömaa, on velvollisuudet repineet minut sängystäni ylös. Kääriydyn lämpimiin villavaatteisiin, takkiini ja äherrän kengät jalkaani. Kyyristyessäni hiki nousee ohimoilleni runoilemaan korvaani tarinoita tuhansista lupauksista, mitä pieni levon hetki minulle soisi.

Ei, sanon ääneen, Minje nushnija idtji!

Suoristaudun ja silmissäni säkenöi. Avaan oven ja astuessani ulos kelpo silmäni näkevät rappukäytävässä hurmaavan dievutskan! Hän on juuri astumassa alas vieviin portaisiin kun astun ovestani. Hänen vilkaisu minun suuntaan on kuitenkin volosin verran liian pitkä ollakseen vain tuntemattoman naapurin "kukas siellä menee"-tyylinen kurkistus. Astun kuitenkin hänen peräänsä ja askelista kuulen, että hän kävelee liian hitaasti. Hän miettii!

Vedän rusjoni esiin ja astun vielä yhden askeleen ja näen hänet oma orusje kädessään. Hän ampuu kohti, mutta ammus lentää ohi. Hyppään takaperin portaita ylös ja kauhon itseni takaisin omaan kerrokseeni.

Nyt on hetken hiljaisuus.

Kuurupiilottelemme puolin ja toisin vielä hetken kun päätän vetäytyä asuntoni suojiin. Dievutska pudottaa postiluukusta hetken päästä kirjeen jossa hän pyytää pikaista välienselvittelyä. Hän ehdottaa, että tapaisimme läheisen hylätyn rautatierakennuksen liepeillä tänä iltana kello kymmenen.

-Doodliedoo! Kai tämän joskus pitää tulla eteen.

Jätän ehdotuksen hautumaan ja karkaan asuntoni parvekkeelta alemman kerroksen välikatolle ja sitä kautta aina kadulle. Juoksen bussipysäkille ja lähden omiin tehtäviini. En kuitenkaan pysty keskittymään koko päivänä. Jäljittäminen tuntuu vastenmieliseltä sekä edellisyön jättämän burjan myllätessä sisuskaluissani että ajatuksieni pyöriessä tämän ehdotuksen ympärillä.

Illan tullessa päätän lähteä sovittuun paikkaan. Pukeudun jälleen, mutta edellisyön molokoplussat ovat jo unohtuneet ja hikikarpalot ymmärtävät pysyä hiljaa. Sen sijaan puntaroin mielessäni sopivaa reittiä lähestyä rakennusta. Saapuessani paikalle löydän kyseisen neitokaisen hiippailemassa pimennossa. Annan hänen kiertää rakennuksen ja astun puistokadulle hänen eteensä. Hän pelästyy ja vetää rusjon esiin. Teen samoin.

Hän perääntyy suojiin ja aloitamme piirileikin hiljaisen puurakennuksen ympärillä. Lopulta päädymme samalle nurkalle ja tulitamme toisiamme krovin maku suussa! Ammukset repivät kylmää ilmaa ympärillämme kunnes saan yhden mokoman osumaan kohdalleen: luoti porautuu maalauksellisen kauniisiin kasvoihin ja dievutska rojahtaa maahan.

Ruumis makaa selällään hiljaa ja silmät auki. Päätän käydä hänen viereen makaamaan ja katselemme hetken yhdessä harmaata pimeää taivasta.

-Pan Widelec

Epäonnistunut murhaaja kertoo:

Pisteet:

Murhaaja: 5p (tappo) + 2p (raportti) = 7p

Uhri: 3p (raportti) = 3p


23.10. 16:47 Virkavalta kunnostautuu jälleen

Etsivä Säynevirta jakaa lakia ja muutaman luodin salamurhaaja Johannes "qwerty" Remitziin

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) + 2p (raportti) = 7p

Pidätetty: -5p (raportti puuttuu) = -5p


23.10. 16:25 Tapaturmainen kuolema Rautatieasemalla

Petri Pauli Lackmann on nousemassa junaan hyvin ansaitulle Lapin lomalle rankan työrupeaman päätteeksi. Suureksi harmikseen, mutta tavallisten tallaajien onneksi, tämä murhamies kompastuu junalaiturilla juuri väärällä hetkellä. Palapeliä kasaillessaan virkavalta toteaa, että tapahtumasarjaan ei liity rikosta.


23.10. 14:24 Etsivä Immoselle jo neljäs pidätys

Etsivä Immonen jatkaa toimeksiantajien ilmiantamien salamurhaajien karsimista. Nyt pidätetään Matleena "kotitonttu" Myntti

Etsivä kertoo:

23.10

Illalla 22.10 huomasin että jos haluaisin seuraavan kohteeni kiinni, minun olisi toimittava seuraavana päivänä. Niinpä suuntasin tänään klo 12 hakemaan pariani Mr. L:ää. Tällä kertaa jouduin suuntaamaan kauemmaksi, Otaniemeen saakka. Sinne mennessähän tarvitsee maksaa seutumatkan, ei sellaiseen ole varaa näillä etsivän palkoilla. Olisi pitänyt mennä sinne lääkikseen, kirosin itsekseni. Mr. L kuitenkin suostutteli minut pahantekoon ja rahaa säästyi.

Odotimme kohdetta luentosalin ulkopuolella ja kahdelta hän astui ulos. Tykkään seurailla kohteitani hetken, jotta murh.. ööö pidätyksenhimo kasvaisi, enkä tälläkään kertaa tehnyt poikkeusta. Kohde näytti helpolta, tämä olisi varmasti helpoin pidätys urani aikana. Otin aseen esiin ja tajusin ettei kohde tajua mitään. Siispä kävelin rauhassa lähemmäksi ja lausuin antautumiskäskyn. Kohteen ilme sanoi: ihan sama, tapa mut, joten toki noudatin kehotusta. Yksi laukaus kaulaan ja verta suihkusi iloisesti huivilleni. Kävin siistiytymässä vessassa ja jatkoin tyytyväisenä matkaa. Päivän hyvä työ suoritettu.

Etsivä Immonen

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) + 2p (raportti) = 7p

Pidätetty: -5p (raportti puuttuu) = -5p


22.10. Pikku-myyn ja Calebin kaksintaistelu päättyy ennen alkuaan Myyn jekkuun

Pikku-myy käyttää ystäväänsä häikäilemättömästi syöttinä ja murhaa Rubran kuoleman kostoa himoinneen Lasse "Caleb" Hämäläisen. (Tuomaristo huomauttaa, että Myyn syötiksi kutsuma sivullinen ei tiennyt pelistä eikä tapahtumista mitään. Hän vain odotti kaveriaan saapuvaksi sovitulle tapaamispaikalle. Sivullinen lasketaan silminnäkijäksi.)

Murhaaja kertoo:

Tsiihihi!
Tämä ilta on ollut hulvaton!
Pikku-Myy oli taas saanut uuden tehtävän hoidella joku setä pois jaloista pyörimästä. Tämä setä ilmaisi haluavansa kaksintaistelun kanssani, kuin tietäen jonkun haluavan hänet hengiltä. Niinkö? Kaksintaistelu, Pikku-Myyn kanssa? Räähähähähäää! Ihan miten vain, jos setä niin haluaa.

Sovin tapaamisen sedän kanssa Maunulan kauniiseen uurnalehtoon. Sovin myös jonkun muun kanssa sinne tapaamisen. Valkoiselle, valaistulle ristille, jonka ääreltä ihmisen varmasti erottaa. Saavuin itse paikalle hetkeä aiemmin ja asettauduin kyykkyyn ristin lieppeillä olevaan kuusikkoon. Toverini saapui sovitusti paikalle ja jäi odottamaan minua ristin juurelle. Hän odotti kärsivällisesti tietäen, että olen usein myöhässä. Hän ei turhia soitellut, tiesi minun olevan autolla liikkeellä. Tihutti.

Kului hetkinen ja huomasin ystäväni katsovan jotakin. Joku oli saapunut lehdolle. Asetelma oli valmis. Tsiihihihi!

Luotin siihen mielikuvaan ihmisistä, että käyttäytyvät hillityn hallitusti ja kulkevat tietä pitkin, vaikka olisi olemassa mahdollisuus oikaista nurmikentänkin poikki. Tämä setä ei ollut poikkeus. Hän lähti lähestymään ystävääni, ase selkänsä takana, rehtiä kamppailua odottaen. Kuulin jo sedän rapisevat askeleet, ja näin ystäväni kaivelevan taskuaan... varmaan hapuili pippurikaasua käteensä. Kuusen alimmat oksat peittivät minut alleen eikä setä nähnyt minua, ei sen puoleen ystävänikään. Setä oli pitkä ja verhoutunut mustaan, kuten minäkin. Hän jätti minut taakseen valmiina rei'ittämään hätääntyneen ystäväni. Mutta oi, eipä ehättänyt setä tehdä kolttosiaan, kun hän tunsi kammotykkini haulien pureutuvan syvälle selkänahkaansa. Mies yritti vielä paeta ennen kuin hänen jalkana pettivät alta. Nauroin äänekkäästi ja latasin uuden erän hauleja sedän selkään. Tämä yritti epätoivoisesti ryömiä karkuun ja vastata tuleen, mutta hänen otteensa ei pitänyt. Hän omisti myös kammotykin, muttei ollenkan niin siistiä kuin omani. Baittari! Katsoin setää hänen sumentuviin silmiinsä ja totesin:

``Pääset nyt rakkaasi, Rubran, luo, kiitä minua.´´

Setä korahti viimeisillään: ``Pikku-Myy... sinä... kirottu...´´

Kätkätin potkaistessani hiekkaa sedän naamalle ja palasin hyvin hämmentyneen ja säikähtäneen toverini luo ja vein hänet sumpille. Nyt on vain päätettävä, onko hän luotettava, eikä laveretele töistäni kellekään.

...kaksintaistelu, PHAH! Salamurhaaja ei käy kaksintaisteluja, vaan ampuu selkään! Niin kauan kuin Myy on hengissä, ei pelata reilusti!

- Epärehti Pikku-Myy -

Uhri kertoo:

These are my final lines
I've lived all my nine lives
My life is over
cannot feel your heart anymore

Vielä viimeiset koukeroiset kirjaimet ja se on valmis. Rullaan pergamenttikäärön, sinetöin sen ja jätän sängylleni. Siinä lepää sieluni, siihen olen vuodattanut kaiken tämän tuskan, jonka elämän katoavaisuus voi saada ihmisessä aikaan. Sitten otan sulkakynäni, katson sitä hetken rakkaudella ja taitan sen siististi keskeltä kahtia. Hyvästi, ystävä!

Rakkaimpani, Rubran, menehdyttyä kavalassa myrkkykirjehyökkäyksessä en ole palannut enää ennalleni. Sen jälkeen olen suhtautunut elämään masentuneesti ja täysin välinpitämättömästi. Päätin esittää jahtaajilleni täysin avoimen haasteen kaksintaisteluun ja menin tiistai-iltana Pirkkolan liikuntapuiston synkkyyteen odottamaan, josko joku päästäisi minut kaikesta tästä tuskasta. Ei päästänyt. En kuitenkaan luovuttanut, vaan toistin haasteen. Ja tällä kertaa osui. Tänään päivällä kännykkääni tuli viesti: Maunulan uurnalehto, 21.30. Uusi paikka kaksintaistelulle oli toki oma ehdotukseni: tiistaina oli selvinnyt, että Pirkkola ei olisi läheskään riittävän kauhuromanttinen ympäristö kuoleman kohtaamiseen.

Niinpä noin kello 21.20 loikkaan hautausmaan rautaisen aidan ylitse. Kiertelen ympäriinsä ja mietin, olenko hullu tuntiessani oloni näin seesteiseksi. Hetkenä minä hyvänsä hän saattaisi loikata minkä tahansa pensaikon takaa, ja kädessäni olevasta kammotykistä (jolla tosin ei osu Mörköönkään, kokeiltu on) olisin todennäköisesti vainaa ennen kuin ehtisin sanoa "Voi saatana!", tai no, ylipäänsä mitään muutakaan aiheeseen liittyvää. Mutta toisaalta, kenties jopa toivon sitä. Silloin tämä kaikki olisi vihdoin ohitse.

Kierrettyäni hiljaisten korttelien välissä huomaan hautausmaan keskellä suuren, valaistun ristin. Sen juuressa on hahmo, vaaleaan takkiin pukeutuneena, täysin paikallaan valossa seisoen. No, ainakin vastustajani osaa kohteliaasti tulla esittäytymään ennen taistelua. Alan kävellä häntä kohden rauhallisesti. Mutta kun olen jo ehkä kymmenen metrin päässä, tilanne alkaa vaikuttaa kummalliselta. Hänellä ei ole asetta esillä, eikä hän tee elettäkään suojatakseen turvallisuutensa. Pysähdyn, ja samalla hetkellä viereisestä pusikosta hyökkää tumma hahmo. En tosiaankaan ehdi tajuta mitään ennen kuin selässä tärähtää ja kaadun maahan. Aavistuksen verran harmittaa, että en saanut kaipaamaani rehtiä, tasapuolista ottelua. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä, nyt minä menen...

I lived only by you,
My scar, my heart, my truth
My sole reason to die for
There's no life without you


Hetken ajan silmissä siintävät ne yhteiset onnen hetket. Ja kun niitä katselee, tuntuvat ne kestävän kokonaisen eliniän ja pidempäänkin. Ja niin ne kestävätkin. Jossakin toisessa ajassa ja paikassa. Siellä missä sinä olet.

Caleb

Lainaukset kappaleesta Sonata Arctica - Juliet (Caleb-saaga, osa 4/4)

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 1p (tyyli) - 2p (silminnäkijä) + 2p (raportti) = 11p

Uhri: 2p (raportti) + 1p (koskettava rakkaustarina) = 3p


22.10. Etsivä kuolee pidätystilanteessa!

Etsivä Arjoranta kuolee yrittäessään pidättää Lordi Almsburyn. Homman vie kuitenkin loppuun etsivä Immonen. Lordi Almsbury on saatu tunnistettua Suvi Nurmeksi.

Etsivä kertoo:

22.10

15.00 sain tehtäväkseni tappaa Lordi Almsburyn. Olin kuullut hänestä paljon huhuja ja olin tyytyväinen, että sain kohteekseni niin pahamaineisen murhaajan. Mr. L lähti mukaan siltä varalta, että jotain odottamatonta tapahtuisi.

Olin saanut tietooni, että Lordi työskenteli liikkeessä, joka menisi kiinni kahdeksalta. Saavuimme paikalle noin kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa ja astelimme sisään. Lordi seisoi kassan takana ja myhäilin tyytyväisenä. Tämän pitäisi olla helppoa. Kiertelimme kaupassa hetken ja kun olin verrannut pari kertaa Lordia saamaani kuvaan, kävelimme ulos. Teimme vielä hetken ikkunaostoksia kunnes päätimme siirtyä kauemmas ratikkapysäkille.

Pian valot liikkeessä sammuivat ja jäimme odottamaan. Ovesta astui nainen sateenvarjo kädessään. Emme nähneet niin kauas kunnolla, mutta olimme melko varmoja sen olevan itse Lordi. Lähdimme kävelemään suojatielle päin, josta pääsisimme kohteen eteen, mutta puolimatkassa kuulimme laukauksen. Käännyin katsomaan ja näin tumman hahmon makaavan maassa. Nainen sateenvarjoineen käveli rivakasti pois ja olin näkevinäni aseen hänen toisessa kädessä. Ylitettyämme suojatien nainen käveli vastaan. Kyllä se on Lordi, totesimme ja käännyimme hänen peräänsä. Otin aseen esiin. Tähän hän ei olisi varautunut. Antautumiskäsky, kaksi laukausta niskaan ja Lordi makasi liikkumatta maassa. Jatkoin matkaa jo seuraava kohde mielessäni.

Etsivä Immonen

Pidätyksessä kuollut etsivä kertoo:

Keskiviikko 21. lokakuuta

"Lordi Almsbury, tuon nimen olen kuullut ennenkin", totean mietteliäänä vastaanottaessani toimeksiantoa kontaktiltani. Vasta myöhemmin tuon nimen todellinen merkitys palaa mieleeni - se liittyy vanhempaan rikokseen, jossa menetin läheisen ystäväni. Tekijää ei koskaan saatu kiinni, mutta peitenimi, jonka taakse tekijä todellisen identiteettinsä verhosi saatiin selville. Lordi Almsbury, tästä tuli hetkessä henkilökohtaista.

Kontaktini kertoi minulle kellonajan, jolloin Lordi Almsbury poistuisi Kuvataideakatemian tiloista. Olen nyt odottanut sisäpihalla tunnin ja kylmyys on jo pureutunut syvälle luihini. Tutkin jokaisen ihmisen tarkkaan, joka astuu akatemian etuovesta ulos, mutta kohdettani en näe. Tietolähteeni on pettänyt minut.

Torstai 22. lokakuuta

Eilisen jälkeen veriset rystyseni toimivat todisteena siitä, ettei enää koskaan tietolähteeni valehtelisi minulle. Taas olen Kuvataideakatemian ulkopuolella odottamassa ja katseeni on kohdistettuna tiukasti etuoveen. Tuosta ovesta astuessaan Lordi Almsbury varmistaisi oman kuolemansa - tätä kostonhimoa eivät pelkät käsiraudat riitä tyydyttämään - tänään jakaisin omaa oikeuttani.

Tunnin odottamisen jälkeen minulle alkaa selviämään, miksei häntä saatu viimeksi teoistaan tilille, sillä huomaan, että kyseessä on liukkaampi pirulainen kuin osasin edes odottaa. Onneksi eilen, puolen tunnin huolellisen suostuttelun jälkeen, kontaktini sai kerrottua minulle Lordi Almsburyn vakituisen työpaikan osoitteen, ennen kuin mursin hänen leukansa. Siellä hän saisi illalla maksaa teoistaan.

Illalla nousen bussista Rautatientorilla ja lähden kävelemään sateeseen. Saavun kohteeni työpaikan ulkopuolelle ja näen hänet. Meinaan rynnätä heti sisään ja maalata seinät hänen aivoillaan, mutta hillitsen itseni välttyäkseni turhilta sivullisilta uhreilta. Juuri kun osaan vähiten odottaa, hän ilmestyy takaovesta. Suunnittelemani hänen varjostamisestaan ja yllättämisestään pirstoutuvat samalla hetkellä. Hän kävelee ohitseni ja vilkaisee olkansa yli. Kun katseemme kohtaavat tuon sekunnin murto-osan ajan, tajuan, että nyt tarvitsee toimia. Lähden kävelemään hänen peräänsä ripein askelin tarttuen samalla aseeseeni, mutta hän vain kiristää tahtiaan työntäen kätensä laukkuunsa omaa asettaan tavoitellen. Oma kostonhimoni on sumentanut loogisen ajattelun kykyni enkä tajua olevani tekemisissä ammattilaisen kanssa. Hän pysähtyy ja kääntyy ympäri vetäen aseensa esiin laukustaan samalla hetkellä kun minä vedän esiin omani. Laukaus kaikuu lähitalojen seinistä. Hetken luulen kostaneeni läheiseni kuoleman, kunnes pistävä kipu rinnassani palauttaa minut todellisuuteen ja kaadun vesilammikkoon värjäten sen punaiseksi. Silmissäni sumenee ja elämä on juuri menettämässä otettaan minusta kun kuulen huudon: "Lordi Almsbury, antaudu!" Näen kuinka kaksi luotia lävistää tuon edessäni seisovan murhaajan rintakehän ja hän kaatuu kuolleena maahan viereeni. Viimeisen henkäykseni aikana hymyilen, koska tiedän läheiseni kuoleman olevan nyt kostettu.

Etsivä Arjoranta

Pidätetty kertoo:

Lordi Almsburyn viimeinen limerikki:

Seisoi sateessa mies tuonelasta.
Hänet yllätin mua seuraamasta.
Kun aseen esillä näin,
ammuin laukauksen päin.
Itse kuolin korttelin päässä vasta.

Pisteet:

Etsivä Immonen: 5p (pidätys) + 1p (kandin pidätys) + 2p (raportti) = 8p

Etsivä Arjoranta: 2p (raportti) = 2p

Pidätetty: 5p (etsivän tappo) + 2p (raportti) = 7p


22.10. 8:47 Kriminaaliset mielet harvenevat jälleen etsivien toimesta

Etsivä Lankila suorittaa näyttävän teloi... siis pidätyksen Exactumin ATK luokassa. Päätään jää kaipaamaan salamurhaaja Pekka "Severi" Haavisto. Taas maailmassa on turvallisempaa.

Etsivä kertoo:

Kirjauduin aamusella intraan tarkastelemaan kohteita, ja huomasin listalla yllättävänkin tutun näköiset kasvot. Hämmästyin aidosti - miestä ei olisi murhaajaksi uskonut, vaikka poliisin vanha tuttu olikin. Hämmennys vaihtui pian suunnitelmallisuudeksi. Tällainen liki soluttautujamainen tapaus olisi ehdottomasti hoideltava esimerkiksi muille yrittäjille.

Olin suunnitellut operaatiota vasta perjantaiksi, mutta torstaiaamun verkkoliikenne paljasti kohteeni olevankin työpaikkansa sijasta Kumpulassa. Otin pistoolini mukaan ja lähdin kiipeämään mäelle. Alkoi olla jo hieman kiire, sillä vaikka arvasin kaverin pysyvän samassa tietokoneluokassa toistaiseksi, ounastelin hänen olevan paikalla siirtyäkseen johonkin aamuyhdeksältä alkavaan loppukokeeseen.

Saavuin Exactumin luo ja valitsin pääsisäänkäynnin sijasta sivuoven. Siirryin magneettiavaimen avuin juurikin kyseiseen luokkaan. Miestä ei näkynyt, mutta erään koneen luota löytyi isännätön reppu. Odottelin kärsivällisesti. Lopulta kohteni saapui, tervehti ja istui jälleen viereeni muina miehinä. Röyhkeys sai loppua tähän. Vedin pistoolini esiin.

Painoin piipun hänen ohimolleen ja lausuin antautumiskäskyn hitaasti. Miehen katse seisahtui. Kasvoille nousi ehkäpä hieman ironinen, kohtalonsa hyväksyvän miehen hymy. Ammuin.

Etsivä Lankila

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) + 2p (raportti) = 7p

Pidätetty: ?p (raportti puuttuu) = ?p


21.10. Etsivät ovat todellakin vauhdissa!

Klaara "Hiisi" Viisanen on tullut etsivä Acarin pidättämäksi.

Etsivä kertoo:

Keskiviikkona 21. lokakuuta

Vihdoin kauan odottamani haalarikokous oli alkanut. Paikalla oli kiltalaisia meridiaanista sekä eräs naispuolinen henkilö, jonka murhaa olin suunnitellut jo pitkään. Valitettavasti minut murhattiin ennen suunnitelmani toteutumista, mutta taitaa olla kohtalon ivaa että tyttö oli myös pidätettävien listallani.

Tänään minulla ei ollut mikään kiire. Tyttö istui Physicum kolmannen kerroksen opiskelijatilassa, jota kutsuttiin muotonsa vuoksi hiekkalaatikoksi. Korkeat reunat you know, impossible to escape. Ainoa uloskäynti tilasta on samalla myös sisäänkäynti, jonka vieressä minä istuin. Pidätettävä Klaara ''Hiisi'' Viisanen, oli tehnyt tyhmän virheen ja istunut hiekkalaatikon nurkkaan; tiedettävästi nurkkassa oleminen ei koskaan tiedä hyvää.

Keskustelimme kokouksen aluksi haalareista ja varoista joita meille oli luovutettu haalarihankintaa varten. Yhtäkkiä, kuin tilauksesta eräs kokoustaja alkoi lausumaan apaattisia haikurunuja kuolemasta ja tuskasta. Toinen kokoustaja osallistui runoilemaan myös. Mietin itsekseni, että kuinka paljon tilanne voi vielä parantua, ja päätin odottaa. Tästä tilanne vielä parantuikin: kokoustajat alkoivat kyselemään kuuluisten ihmisten, kuten Aleksis Kiven, viimeisiä sanoja.

Hiisi totesi, että pitäisi varmaan itsekin alkaa miettimään omia viimeisiä sanoja, jotta voi kuolinvuoteessaan ne lausua ja jäädä historian kirjaan. Annoin siis hänelle mahdollisuuden vielä hetken miettiä, pystyin haistamaan ilmassa leijuvan jännityksen. Samalla huomasin etsivä Charonin vinon ja salamyhkäisen hymyn suunpielessään: hän tiesi mitä kohta tapahtuu.

Juuri sillä hetkellä nostin rakkaan äänivaimennetun pistoolini taskustani ja osoitin sillä suoraan kohti pidätettävän otsaa. Lausuin antautumiskäskyn, ja kysyin:'' olisiko sulla niitä viimeisiä sanoja?''

pidätettävän katse jäätyi kuulin hänen manaavan jotakin, mutta nyt oli liian myöhäistä. Etsivä Charon ei ollut yhtään ymmällään, kun taas kaksi muuta kokoustajaa katsoi sivusta äimistyneenä, pitikö juuri tässä kokouksessa tapahtua välienselvittely?

Hiisi huudahti ettei antautu, joka automaattisesti kiristi etusormeni liipaisimen ympärillä: kokous oli minun osaltani ohi.

Van Hex

Pidätetty kertoo:

Poistuin kiire kantapäilläni Otaniemen lempeästä syleilystä kohteenani teekkarikylän ulkopuolinen alue, jonka tunnen nimellä 'Muu maailma. Suuntaan kohti sen sykkivää keskustaa - Physicumia tietysti. Hiidenluolaani Ossinlammen kosteuteen levän, veitsien, kuristusnauhan ja muiden arkipäiväni hyödykkeiden joukkoon unohtunut tikarini varjostaa jo valmiiksi stressaantunutta mieltäni - edessäni odottava kokoontuminen voi saada hieman ikävän lopun...

Varovaisuus unohtuukin pian, kun kunniallisiksi luulemani Meridiaanin jäsenet aloittavat kokouksensa. Tyrmistyneenä saan kuitenkin huomata luottamukseni olevan vain naiivin ja itsekeskeisen luonteeni ylläpitämä harhakuva, joka pirstoutuu brutaalisti herrasmieheksi luulemani miehenpuolen nostavan esiin häijyn sorttisen pistoolin ja osoittavan sillä - MINUA!?!?!

"Antaudutko, Hiisi!?!"

Mitä tämä tarkoittaa? Miksi minä koskaan antaisin periksi, saati antautuisin? Katson hämmennyksissäni ympärilleni, jolloin virnistelevät, silmissäni kummitusmaisiksi vääntyvät kasvot paljastavat minulle ihmisluonteen anteeksiantamattoman saastuneisuuden: nämä hirviöt ovat koko ajan olleet liitossa minua vastaan!

Ah, keskustelut ystävieni kanssa, sanoilla leikkiminen, verbaaliakrobatia! Eih, rakkaat ystäväni, kuinka te voitte tehdä minulle näin!?!

Katkeria ajatuksia ruokkiessani en edes huomaa tappavan hiljaisen aseen laukeamista. Hampaideni välistä tuleva järkyttyneen kostonhimoinen sihinä hiipuu kuitenkin hiljalleen muuttuen joksikin punaiseksi ja virtaavaksi...

Ainoa toivoni on enää luottaa siihen, että ympärilläni pälyilevien kasvojen taakse kätkeytyy edes sen verran kunnioitusta, että maailmalle kuulutetaan viimeisiksi sanoikseni jotain hieman ylevämpää, kuin harmistuksesta tukahtuneella äänellä päästämäni kiukkuinen huudahdus - DAMN!!!

Nuolaisen mietteliäänä raudan makuisia huuliani. Mikä häpeä.

Salaa narsistista luonnettani tyydyttää kuitenkin hieman se tieto, että viimeiset hetkeni kietoutuivat nokkelien sanaleikkien ja karuudessaan kauniiden runojen alakuloisen euforiseen maailmaan...

-Hiisi

Pisteet:

Etsivä: 5p (murha) + 1p (tyyli) + 2p (raportti) = 8p

Pidätetty: 2p (raportti) = 2p


21.10. Aina valmis, vaikka kuolemaan!

Pan Widelec murhaa partiokokoukseen matkalla olleen Pertti Itävuoren, joka toisissa piireissä tunnetaan nimellä Henri Olavi Österberg.

Murhaaja kertoo:

On keskiviikko 21.10 ja aamuinen väijytykseni törkeä epäonnistuminen nakertaa edelleen otsalohkossani: kohde jallitti minut vanhanaikaisesti hyppäämään raitiovaunuun, ja juuri ennen sen lähtöä itse jättäytyi kyydistä.

Hyppän autoon ja pakotan moottorin samoille kierrosluvuille hermojeni kanssa ja suunnistan kohti Espoota. Valtaväylän katuvalot nauravat minulle. Yritän hillitä ajatuksiani ja keskittyä vain olennaiseen - taas ollaan töihin matkalla sillä kelpo druka odottaa verivellien iloista tanssia!

Saan autoni nätisti parkkiin suoraan partiokolon eteen, jonne kohteeni on matkalla. Katselen ympärilleni ja huomaan lähiympäristön autoteiden ja kävelyteiden olevan juuri piirun verran liikaa kansoitettu jotta ottaisin riskin yrittää ampua tai puukottaa kohdetta kadulle. Pakko taas pelata vanhan kaavan kautta ja kykkiä partiokolon oven edessä odottamassa, että druka hyppää ovesta sisään.

Odotellessani mietin onko aivoissani kenties jotain vikana? Eikö minulla ole omaperäisyyttä ollenkaan vai olenko vain tyhmä kun ainoa tapa saada henkilö turvallisesti hengiltä on leikkiä kukkuluuruu-leikkiä rappukäytävissä? Ajatukseni katkeaa pahimmalla mahdollisella hetkellä kohteeni pärähtäessä dveristä sisään juuri kun huomaan ajatuksissani pörränneeni portaikkoon erityisen epäedulliseen kohtaan. Kuuntelen kohteen kolme ensimmäistä askelta ja niiden tahdissa alan astelemaan portaita alas ja aina niiden alle. Kohde ei kuullut mitään, mutta kelpo pioneerilaisena ja aina valppaana hän ymmärtää kuitenkin kurkistaa portaiden välistä. Onnekseni ehdin ampua drukan portaiden väliköstä juuri samalla hetkellä kun hän havaitsee minut. Rapussa kajahtaa kuitenkin vielä toinenkin laukaus, joka viuhahtaa ylitseni seinään, kun kelpo prokasnik vielä viimeisillä voimillaan ampuu sokean laukauksen. Eri prokasnik!!

Pyyhkäisen lattialta verta sormellani ja piirrän sillä itselleni viikset. Ajan meren rantaan polttamaan tupakkaa, ja istun virnistellen autossani pitkään ennen kuin suuntaan kohti keskustaa.

-Pan Widelec

Uhri kertoo:

"Aina valmis, sir", James heittää tuodessaan lasin kylmää, jäämurskalla höystettyä veriappelssiinimehua työhuoneeseen. Kopparille tämä tulee kuitenkin yllätyksenä: Jamesin "heitto" osuu suoraan ykköspesänvartijaa päähän ja kaataa lasillisen punaista nestettä Pertti Itävuoren valkoisen kauluspaidan päälle. Unenpuute ja alati lisääntyvät työt olivat alkaneet ottamaan veronsa.

Klo 19:51 Pertti pyyhältää kiireissään pihansa poikki ja suuntasi kulkunsa kohti Kivenlahtea. Partio oli hänen sydäntään lähellä, vaikka olihan hieman ironista kävellä toisessa kädessään verinen kirves ja toisessa maailmanrauhan puurokauha. Joka tapauksessa partionjohtajuus ja nuorten ohjaus oikealle polulle kompensoi riittävästi Pertin varsinaisen ammatin varjopuolia auttaen pysymään ns. moraalisesti puhtaana.

Matka Laurinlahdesta Kivenlahteen taittuu normaalilta kulkijalta noin 20 minuutissa, Pertin tapauksessa siihen menee vain 18 minuuttia. Partiokokous oli kuitenkin alkanut jo tasalta eikä ajoissa paikalle ennättäisi muutaman minuutin puristuksella. Laurinlahden koulun viereinen asfalttitie vaihtuu pienen viherkaistaleen hiekkaiseen versioon ja matka jatkuu. Vielä mäki ylös, ovesta sisään ja portaat alas niin oltaisiin perillä.

Rapun ovi avautuu ja nuori mies astuu sisään. Omissa ajatuksissaan hän siirtyy käytävällä rappusten eteen ja astuu portaalle. Kenties vaisto tai muu kuudes aisti saa tämän muissa maailmoissa olevan nuorukaisen tarttumaan taskussa olevaan pistooliinsa ennen seuraavan askelman ottamista. Jatkaessaan laskeutumistaan, mies katsahtaa vielä rappujen alle, eikä turhaan. Muutama äkillinen hengenveto, vaatteiden kahinaa ja kaksi laukausta. Metalliset projektiilit vaihtavat omistajiaan rappujen ja kaiteen välistä, toinen tömähtäen pohjakerroksen vastamaalattuun betoniseinään ja toinen uuden onnekkaan omistajansa reisivalttimoon.

Välittömästi kohtauksen jälkeen Pertti jatkaa matkaansa alas portaita, ei kylläkään enää kävellen. Todellisuus tahtoo kadota Pertin ajatuksista yhtä nopeasti kuin oli ensimmäisen portaan jälkeen takaisin tullutkin. Ikuisuudelta tuntuvan portaissapyörimisen jälkeen Pertti avaa silmänsä viimeistä kertaa. Hänen valkoisella kauluspaidallaan on kaatunut lisää veriappelsiinimehua. Utuinen mies kastaa sormensa näköjään myös lattialle läikkyneeseen mehuun ja piirtää sillä itselleen varsin huvittavan näköiset viikset. "Pitänee viedä paita pesuun", Pertti ajattelee ja sulkee silmänsä viimeisen kerran.

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 3p (raportti) = 13p

Uhri: ?p (raportti puuttuu) = ?p


21.10. Pidätys alamaailman paheidenpesässä!

Etsivä Arjoranta pidättää Resonanssin kertsillä Daniel "Buman" Landaun.

Etsivä kertoo:

Keskiviikko 21. lokakuuta

Tutkittuani yhä syvemmälle edellisen päivän tapahtumia Kumpulan kampuksella huomaan, ettei kyseessä ollut vain yksi salamurhaaja, vaan kokonainen organisaatio, joka operoi yliopiston alueella. Tietooni on tullut myös toisen sieluttoman ruojan todellinen henkilöllisyys ja tulen pitämään huolen, että tämän päivän jälkeen hän ei uhkaa enää kenenkään henkeä. Aion saattaa tämän päätökseen.

Kävelen Resonanssin opiskelijahuoneeseen, paikkaan jossa hänenlaisensa moraalittomat ihmisten irvikuvat viihtyvät, mutta hän ei ole täällä. Istun alas ja jään odottamaan. Katselen ympärilläni tapahtuvaa toimintaa syvästi sitä paheksuen, mutta yritän pitää mielipiteeni salattuna, ettei täällä asiointini todellinen luonne paljastuisi. Jonkin ajan kuluttua näen etsimäni henkilön kävelevän ovesta sisään. Käteni alkaa hakeutumaan aseeni kahvalle ja silmäni lukkiutuvat kohteeseeni. ”Antaudu kurja!” huudan samalla kun vedän aseeni esiin. Kun havaittavissa ei ole minkäänlaisia antautumisen merkkejä, en jää odottamaan, vaan laukaisen aseeni. Hän kaatuu kuolleena maahan ja verilammikon alkaessa muodostua hänen ympärilleen, kävelen tyynesti ulos huoneesta. Tilannetta seuranneille jätän vierailustani muistoksi vain heidän toverinsa hitaasti kylmenevän ruumiin ja ruudin tuoksun, joka täyttää pian koko huoneen.

Etsivä Arjoranta

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) + 2p (raportti) = 7p

Pidätetty: ?p (raportti puuttuu) = ?p


20.10. 21:20 Widelec murhaa Gabron kaksoissisaren

Pan Widelec iskee takaisin murhaamalla Eva "Gabro" Janssonin kaksoissisaren. (Murha tapahtui niin pian pidätyksen jälkeen, että murhaajalla ei ollut mahdollisuutta tietää kohteen kuolleen. Kaksoissisaren murhasta saa vain puolet pisteistä koska kohde ei ole niin varauillaan.)

Murhaaja kertoo:

Ilta verhoaa hämärällään läntisen Pasilan punatiilitalot ja samoilen taloryppäiden pihamailla kuin mummo sienimetsässä. Löydän lopulta oikean osoitteen ja käyn rauhallisesti rapunoven viereen odottamaan, että naapurustolle ilmenee asiaa ulos kotikolostaan.

Minua ärsyttä suunnattomasti käyttämäni lapsellisen alkeellinen ja epäreilu keino, mutta herra podpistsik, siis toimeksiantajani, nimenomaisesti toivoi ripeää toimintaa, joten täälläpä sitä pyllyillään. Syljeskelen äänekkään kapinallisesti ja pyyhin räkää hihaani.

Pujahdettuani sisälle teen pikaisen pyörähdyksen ympäri rappukäytävää: hyvä suunnittelu on puoliksi murha!

Lopulta kyyristyn istumaan portaisiin ja annan ajan kulua omia aikojaan. Tässä minä olenkin hyvä!

Kaksi ja puoli rattoista tuntia myöhemmin kohteeni saapuu kavaljeerinsa kanssa rapunovesta sisälle. Kuuntelen rauhassa ja täysin hiljaa kuinka parivaljakko tepsuttelee porras portaalta ylöspäin. Nyt he ovat aivan lähellä!

Annan kohteeni kiljaista ennen kuin vedän liipasimesta. Pikkurouva putoaa nopeasti pyrstölleen ja hänen seuralaisensa hämmennystä hyväksikäyttäen ponnistan kohti alasvieviä rappuja.

Viimeinen vilkaisu kohteeseeni paljastaa kuitenkin jotain kamalaa: ampumani dievutska ei olekaan kohteeni vaan hänen erehdyttävän yhdennäköinen kaksoissisarensa! Otan suunnan kohti käpälämäkeä ennen kuin miliisit ehtivät paikalle ja kiroilen matkallani kuin vanha merirosvo.

Ainakin tein parhaani!!

-uhmakas Pan Widelec!!!

Kuollut kaksoissisar kertoo:

Mikä taivaallinen ilta, loistokkaan esityksen jälkeen shamppanjaa ja suklaakakkua vatsan täydeltä! Kotikadulla lokakuisten vaahteroiden lehvästöt kuiskailevat ja niiden takaa pilkistää yötaivas, joka hellästi valvoo kaupunkia kuin äiti pienokaistaan kehdon äärellä. Rinnassani lepattaa perhonen, kun ajattelen loppuiltaa sydänkäpyseni kanssa. Malttamattomina sysimme toisiamme ylös portaita päällysvaatteitamme jo riisuen. Tuossa, tuossa on se ovi, jonka lukkoon rakkaani pian avaimensa työntää! Mutta voi, kauhu kouraisee vatsaani, kun eteeni ilmestyy tyhjästä tumma hahmo ase kädessään: kirkaisen ja laukausten voima sinkoaa minut seinää vasten. Itken repivän kivun kynsissä ja lyyhistyn nurkkaan, sydämeni valittu seisoo sijoillaan ja katsoo murhaajani perään. Enkelini, ota pääni syliisi vielä pieneksi hetkeksi.

Breksia

Pisteet:

Murhaaja: 5p (kaksoissisaren murha) + 1p (kaksoissisar maisterin kaato) - 2p (kotiovi) - 2p (silminnäkijä) + 2p raportti = 4p

Uhri: 1p (kaksoissisaren raportti) = 1p


20.10. 20:50 Etsivä Immonen laittaa tuulemaan

Etsivä Immonen pistää maisteria pakettiin. Eva "Gabro" Jansson kuolee vastustaessaan pidätystä.

Etsivä kertoo:

20.10 20.50

Jatkoimme matkaa Aleksanterin teatterille, jossa toinen salamurhaaja oli nauttimassa viimeisestä teatterinäytöksestään. Odotimme ja odotimme ja viimein kello tuli puoli. Kohta näytös loppuisi. Pian lähettyville ilmestyi mystinen tyyppi, joka kierteli ympyrää ja välillä istahti alas. Toinen etsivä, totesimme yhteen ääneen. Tällaista käännettä en olisi kaivannut.

Näytös venyi, mutta lopulta ihmisiä alkoi virrata ulos. Ovia oli kaksi, joten lisäsilmäpari oli tarpeen. Mystinen tyyppikin tuijotti ovia silmä kovana. Päätimme, että jos kyseessä tosiaan on toinen etsivä, hän ei saa kunniaa itselleen. Siispä siirryimme Mr. L:n ehdotuksesta lähemmäksi ovia. Paikka olikin parempi. Ihmisten kasvot näki paremmin ja sulauduimme hyvin massaan joka jäi ulos seisoskelemaan. Helpotuksekseni mystinen mieskin oli kadonnut näkyvistä.

Vihdoin kohde ilmestyi Mr. L:n vahtimasta ovesta. Hän näytti erilaiselta kuin kuvassa, mutta hiukset paljastivat kohteen oikeaksi. Kävelimme rauhassa hänen perässään ja Mr. L ehdotti toistuvasti "nyt", mutta halusin päästä mahdollisimman lähelle. Metrin päässä vedin aseen parini taskusta. Illan toinen niskalaukaus, illan toinen hyvä työ.

- Vihdoin vauhtiin päässyt etsivä Immonen

Pidätetty kertoo:

Hautakiven pinta voi olla hyvin elävä, sitä kirjovat moninaiset mineraalien viirut ja läikät. Joka hautakivellä on tarinansa kerrottavanaan, jos malttaa kuunnella. Eivätkä ne ole yksin, vaan kaltaistensa seurassa. Mutta vainajat ovat yksin, ja kiviäkin kuolleempia. Paino rinnassani on käynyt vuosien vieriessä yhä painavammaksi, enkä tiedä kestäisinkö, jos se otettaisiin minulta pois.

Teatterissa istun kolmannella parvella. Breksia ja Hän istuvat jälleen aitiossa. Siskoni posket hehkuvat kun hän leikillään irrottaa oman kaninkarvakauluksensa, sitoo sen toisen kaulaan ja vaihtaa itselleen tämän liperit. Esityksen jälkeen seuraan yläaulan ikkunasta, kuinka he astelevat kohti raitiovaunupysäkkiä. Sen jälkeen palaan istumaan tyhjään saliin. Minulla on sellainen tapa.

Myöhemmin vahtimestari kulkee permannolla keräämässä käsiohjelmia. Hänen vilkaistuaan minua kohotetuin kulmin napitan villakangastakkini leukaan asti ja astun ulos. Kulkiessani aukion halki puut kurottelevat haaraisia varjojaan pyyhkäistäkseen minut kumoon. Talojen seinät ja katuvalot ovat kulisseja, joiden takaa palavasilmäinen yleisö ilkkuu minua. Arvottoman elämäni aikaansaannoksia ovat olleet kahden rikollisen palkkamurhat. Äidit vievät lastensa haudoille kynttilöitä ja viipyvät niillä pitkään.

Takanani lausutaan hiljainen autautumiskehotus, samassa selkääni ammutaan. Aika hidastuu; voin katsella, kuinka luoti tulee ulos rintojeni välistä ja kuinka se jatkaa matkaansa vastapäivään pyörien. Pienenpienet pisarat seuraavat sitä ilmassa ja piirtävät kierteisen tunnelin, joka laajenee yhä avarammaksi. Kaupungin äänet kaikkoavat ja korvani täyttyvät huminasta, joka on rannattoman meren maininkien vyöryä.

Käännyn katsomaan etsivän nuoria kasvoja. Hän on saava kiitosta esimiehiltään. Etsivä tarkastelee minua: elänkö vai kuolenko? Nyt hän laskee aseensa ja puhuu radiopuhelimeen. Hän menee myöhemmin naimisiin ja ostaa talon, kukaties useammankin. Hän saa muutaman ylennyksen sekä muutaman lapsen. Mutta ne eivät ole minun asioitani. Aamunkoittoon mennessä minä olen pyyhkiytynyt hänen muistoistaan.

Katukivet ovat nyrkkini kokoisia ja hyvin kovia kylkeäni vasten. Niiden kylmyys leviää ruumiiseeni solu solulta. Taivas ylläni on äärettömän korkea ja musta. Minulle ei ole sijaa tässä maailmassa. Tihkusade kipinöi ilmassa, kun hengitän viimeisen kerran ulos. Rintaani hiipii suuri hiljaisuus.

Gabro

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) + 2p (maisterin pidätys) + 2p (raportti) = 9p

Pidätetty: 3p (raportti) = 3p


20.10. 19:40 Aikaansaamattomia salamurhaajia karsitaan taas, nyt pidättäjänä etsivä Immonen

Etsivä Immonen laittaa lapinmiehet ruotuun pidättämällä Saara "Poromies"Akkasen. Pidätystilanne päättyi kuolemaan pidätetyn vastustaessaan pidätystä.

Etsivä kertoo:

20.10 19.40

Viimeisintä kohdettani en saanut ikinä kiinni, mutta onneksi sain monta uutta tehtävää ja vieläpä hyviä vihjeitä kohteideni olinpaikoista. Kävi kuitenkin ilmi että osa tiedoista olivat vääriä ja olin etsinyt kohdettani turhaan koko maanantain. Tiistaiaamuna uutta informaatiota saapui korviini ja illalla lähdin uudelle keikalle parini Mysterious Mr. L:n kanssa. Tällä kertaa olin varma tietojen luotettavuudesta. Paikalle saapuessamme näimme käsien huiskintaa ikkunassa ja koska kohde oli vanha tuttuni, tunnistin tanssin ja tiesin olevani oikessa paikassa. Vetäydyimme ikkunan edestä takaisin varjoihin, vaikka sisältä tuskin näkisi hyvin ulos pimeään.

Aikaa oli vielä runsaasti, joten aloimme tutkia ympäristöä. Mr. L ehdotti kyttäyspaikaksi erilaisia puskia, mutta ne olivat liian kaukana tiestä ja olisimme saattaneet näkyä niiden takaa. Pian näin täydellisen paikan aivan tien vierestä, josta oli täydellinen näkymä, mutta meitä ei voisi mitenkään nähdä sieltä. Asetuimme odottamaan, Mr. L lähemmäksi tummissa vaatteissaan ja minä kauemmas varjoihin.

Pian alkoi kuulua suuremman porukan askelia. Tiesin että kohde oli tulossa. Näin hahmon, jonka tunnistin melko varmasti. Mr. L näytti merkin, mutta täysin asian varsisti tuttu nauru.

Odotin rauhassa, että kohde käveli ohi. Hän ei kävellyt yksin, joten tämä olisi helppo nakki, kohde ei huomaisi mitään keskittyessään seuralaiseensa. Lähdin kävelemään perään ja kiihdytiin hiljaiseen juoksuun. Olin todella lähellä ja tajusin ettei kohde ehtisi huomata mitään. Vedin aseen esille. Kaksi osumaa niskaan ja kohde romahti maahan. Viimeisillä voimillaan hän käänsi päätään ja huusi "Sinä!"

Etsivä kertoo:

Ennalta suunnittelemattomat tapahtumat ajoivat minut lokakuussa tilanteeseen, jossa salamurhalliset tehtäväni joutuivat ajatuksissani taka-alalle. Olisinpa ollut varovaisempi, kun tietoni päätyivät verenhimoisen etsivä Immosen käsiin...

Tuiki tavallisena tiistai-iltana olin kohottamassa kuntoani Arabiassa. Olin tyhjentänyt aseeni panoksista, jotka aiheuttivat haittaa varustelaukkuni sisällölle. Lähdin ulos säkkipimeään syysiltaan. Vain parisataa metriä käveltyäni takaani kuuluu nopeita askelia, ja sitten huuto: "Poromies! Antautukaa!"

Luoti iskeytyi lävitseni jo ennen kuin tajusin, että loppuni oli tullut.

Saara "Poromies" Akkanen

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) + 2p (raportti) = 7p

Pidätetty: 0p (raportti myöhässä) = 0p


20.10. 17:22 Myy iskee jo neljännen murhansa Udun haihtuessa pilviin

Tilanne tiukkenee salamurhaajain taistossa Pikku-myyn murhatessa Matti "utu"Palomäen. Jännitys on huipussaan - pystyykö Widelec vastaamaan? Kenellä muulla on vielä viimeiset kortit käyttämättä?

Murhaaja kertoo:

Tsiihihih!

Miten kaunis keikka! Siisti ja tyylikäs. Helppo kuin Nipsun keksin ryövääminen. Kammotykkini sai taas laulaa! Mörkö matalaksi ja lipettiin! Tsihihih! Setä-Kohde kömpi ajallaan ulos luolastaan ja lähti patikoimaan kohti ilmoittamaansa määränpäätä. Suoraan synkälle metsätielle hän kulki. Suoraan metsään ja surman suuhun. Jouduin kipittämään vikkelämmin perässä, jotta saavuttaisin sedän. Pienet jalkani ovat kuitenkin nopeat. Kammotykki odotti hetkeään takkini pieluksissa, se murahti. Sen oli nälkä. Hiekkatie oli äänetön ja näin hetken koittaneen. Ruoka-aika.

Metsän olennot näkivät punaisen nutturani sujahtavan ohitseen, kun kiisin Setä-Kohdetta kohti tykkini tanassa. Setä kuuli juoksuni, kun olin jo kantomatkan päässä, ja kääntyi. Hän ei edes yrittänyt tervehtiä, hän tiesi kuolonsa koittaneen. Hihitin hengästynyttä nauruani kun tykkini räjäytti hänen rintaansa ammoaukon jättäen hänet korisemaan hiekanjyvät suussaan. Taisi siinä kyllä pääkin lähteä samassa rytäkässä, mutta se pää korisi siellä sivummalla. Hihitin mielipuolisesti, kuin saatteeksi hänen matkalleen Tuonelaan. Syöksyin kuin Hattivatin puremana, veriroiskeet kasvoillani metsään ja katosin metsän olentojen sekaan.

- rohkea, uljas Pikku-Myy -

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 3p (raportti) = 13p

Uhri: -5p (raportti puuttuu) = -5p


20.10. 17:05 Jälleen pidätys

Etsivä Arjoranta näyttää lain kovaa kouraa Ömer "Van Hex"Acarille.

Etsivä kertoo:

Maanantai 19. lokakuuta

Olen saanut nimettömän vihjeen, että Kumpulan kampuksella on salamurhaaja liikkeellä - tällaista en salli. Illalla otan yhteyttä vanhaan tuttavaan, joka on minulle palveluksen velkaa, ja pyydän häntä toimittamaan minulle aseen seuraavana päivänä.

Tiistai 20. lokakuuta

Yhdentoista aikaan luennolla istuessani saan viestin, että ase odottaa noutamistaan opiskelijahuoneessa kätkettynä laatikkoon. Lähden luennolta hetkeä ennen sen loppumista ja livahdan opiskelijahuoneeseen herättämättä ylimääräistä huomiota. Kävelen suoraan laatikolle, jossa tiedän aseen olevan, ja livautan aseen huomaamattomasti laukkuni kätköihin. Nyt olen valmis.

Siirryn aulaan odottamaan salamurhaajan saapumista paikalle. Viimein, pitkällisen odotuksen jälkeen, näen hänet. Vedän aseeni esiin ja hän jäätyy paikalleen silmissään lasittunut katse, joka on kohdistettu suoraan pistooliini. Vaadin kohdettani antautumaan, mutta en jää odottamaan vastausta. Laukaisen aseeni, jonka piipusta ulos lentänyt luoti uppoaa suoraan hänen rintakehäänsä. Hänen rintalastansa päästää kovan äänen murtuessaan paloiksi luodin vaikutuksesta. En minä tätä salamurhaajaa oikeasti halunnut pidättää vaan tappaa, mietin kuunnellessani tuota murtuvan luun ääntä ja katsoessani hymyillen kuinka hänen eloton ruumiinsa tipahtaa lattiaan. Raporttiin laitan toisenlaisen tarinan: hän kuoli vastustaessaan pidätystä.

Etsivä Arjoranta

Pidätetty kertoo:

Elettiin lokakuun 20. päivää. Olin jo pitkään ja hartaasti sunnitellut täydellistä salamurhaa, jonka olisin toteuttanut iloisen pirtäessä Physicumissa. Mielestäni paikka on ollut jo pitkään liian hilpeä ja iloinen. Jotain tyrmäävän kauhistuttavaa pitäisi tapahtua, jotta äärimmilleen virittinyt hysteria voisi vihdoin vapautua lukuisten opiskelijasielujen syvyyksistä.

Suunnitelmani oli siis varttia vaille valmis, enää piti vain päättää ajankohta, milloin toteuttaisin nerokkaan salamurhani. Yritin miettiä asiaa laskiessani naulakolle tunkkaisen hajuisen syystakkini, jonka hihaan oli runnonut mustavalkoisen kaulahuivini. Otin olkalaukkuni kantoon samalla tarkistaen, että rakas .32 kaliiperiseni oli tallella sille kuuluvassa taskussa. Siellähän se oli - turvallinen olo laskeutui hartioilleni. Jatkoin kävelyä kohti luentosalia, jossa oli juuri alkamassa Fysiikan Matemaattisten Apuneuvojen luento. Mietin itsekseni miksi ihmeessä raahaudun MaPu:n luennoille jos ne tuottavat minulle vain tuskaa. Toisaalta ymmärrän, että ihmisen syvimpään alter egoon kuuluu tuskan ihailu, joten hyväksyin kohtaloni ja jatkoin matkaani kohti luentosalia.

Yhtäkkiä kuulin nimeni huudettavan. Kääntyessäni huomasin, että vanha toverini oli moikannut minua. Hänellä oli jotain asiaa yliopiston kiltahaalareistamme ja joistakin ihme sponsorirahoista; ei voinut sillä hetkellä vähempää kiinnostaa. Tein kuitenkin keskustelun aikana elämäni ainoan ja pahimman virheen. Lopetin ajattelemasta minua ympäröivä uhkia. Kuin korppiparvi taivaalta ystäväksi luulemani henkilö veti taskustaan revolverin ja osoitti sillä kohti minua. Hän kehoitti minua antautumaan; jota en tietenkään olisi tehny vaikka siihen olisikin annettu mahdollisuus. Ei kestänyt sekunnin murto-osaakaan kehoituksen jälkeen, ja kuula oli rinnassani. Peli oli pelattu Van Hex, totesin itselleni vielä kun tietoisuuteni oli tallella. Samalla silmieni ohi lipu tuntikaudet salamurhasuunnitelmani parissa, jonka oli määrä toteutua seuraavana päivänä ainejärjöstemme haalarikokouksessa. Enään kuulin vain kaukaista naurua, joka yltyi yltymistään, kunnes en enään aistinut mitään.

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) + 2p (raportti) = 7p

Pidätetty: 2p (raportti) = 2p


19.10. 10:14 Pian voimme nukkua jälleen yömme rauhassa, virkavalta toimii jälleen ripein ottein ja teloittaa salamurhaajan keskellä kirkasta päivää.

Etsivä Hynönen on tällä kertaa asialla ja pidättää Physicumin tupakkapaikalla hermosavuilta saapuneen Tomi "Kapteeni James Happo" Penttilän. Pidätetty ammuttiin vastustaessaan pidätystä.

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) - 5p (raportti puuttuu) = 0p

Pidätetty: -5p (raportti puuttuu) = -5p


19.10 14:02 Virkavalta pääsemässä niskan päälle, jälleen pidätys.

Etsivä Hopkins jatkaa pidätyksiä pysäyttämällä Aino "Kesäyön cowboy" Ahvon murhasuunnitelmat. Pidätetty kuoli luoteihin vastustaessaan pidätystä.

Etsivä kertoo:

"It is most distressing to us to be the agents whereby our erring fellow- creatures are deprived of that liberty which is so dear to us all - but we should have thought of that before we joined the force." (Gilbert & Sullivan: Pirates of Penzance)

Need more be said? It was with great sadness that I received the arrest warrant, especially since I knew the accused. Not even a large crime, merely some informer claiming she intended assassination. Where's the fairness in that? If anyone should be arrested it's the big shots who order these assassinations, I'm prepared to bet the informant was one of them.

Still, "Our feelings we with difficulty smother etc.", at least I'd easily be able to recognise her. Presumably this is what the employment advisers mean when they talk about the advantages of a wide contact network.

I tracked the suspect to a lecture hall in Viikki, waited until she was outside the hall during the break, and arrested her with the immortal words "I'm probably going to have to arrest you, I'm afraid. Sorry." Or at least words to that effect. Lamentably the standard arrest procedure proved too much for her, and she died of her wounds soon after.

"A policeman's lot is not a happy one"
Constable Hopkins

Pidätetty kertoo:

Taas koitui tämän cowboyn luontainen laiskuus turmioksi, kun luennon jälkeen jäin etsivän nalkkiin. Olin juuri päättänyt ryhdistäytyä ja ratsastaa preerialle tarkkailemaan sairauden heikentämää kohdettani. Käännyin katsomaan ovelta lähestyvää hahmoa, tuttua kasvoa. Kylmät väreet tavoittivat selkäpiini liian myöhään, kun näin aseen kiiltävän etsivän kädessä. Liian myöhään tajusin myös jättäneeni oman kuudestilaukeavani toiseen satulalaukkuun. Mikä häpeä! Etsivän sanat eivät tavoittaneet korviani tässä itsesyytöksen puuskassa, mutta tiesin ettei mitään ollut enää tehtävissä. Tunsin veren valuvan kyljestäni, ja viimeisenä kuvana mielessäni oli vain laskeva aurinko ja loppumattoman preerian horisontti.

Kesäyön cowboy

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) + 2p (raportti) = 7p

Pidätetty: 2p (raportti) = 2p


19.10 09:12 Virkavallan tietomurto tuottaa heti tulosta, vaarallinen salamurhaaja pidätetään aamulla.

Etsivä Lankila ahertaa heti aamusta ja pidättää Kerttu "kepaist" Kaikkosen. Virkavalta oli saanut nimettömän vihjeen todennäköisesti odotteluun kyllästyneeltä toimeksiantajalta.

Etsivä kertoo:

Viime viikko oli ollut varsin mielenkiintoinen. Hautausmaaepisodin tuoman hetkellisen jännityksen jälkeen aloin jälleen alistua partioimaan yksinäisen kohteeni perässä Viikin tuulisilla bussipysäkeillä. Perjantaiaamuna tilanne kuitenkin muuttui kertarysäyksellä: kuulin aamun linjurissa, että päämajassa oli lähtenyt täysi rähinä päälle. Kohteita ilmestyi yksi toisensa jälkeen tietokantaan. Joulu tuli kaksi kuukautta etuajassa.

Hiljaisen viikonlopun jälkeen sain vihdoinkin mahdollisuuden päästä toimintaan. Ennen siirtymistäni aamubriiffaukseen otin suuntiman kohti keskustaa. Kohdehenkilön piti saapua yliopiston päärakennuksen pääsaliin luennolle. Asetuin postaamaan hyvälle paikalle aulaan. Minuutit kuluivat, mutta kohdettani ei näkynyt. Päätin tehdä viime hetken kierroksen saliin ennen luennon alkua, mikäli vain kykenisin siihen häiritsemättä valtiovallan kustantamaa opetustyötä.

Tuuria oli - paikalla olivat vasta opiskelijat. Kävelin rauhassa portaat alas salin eteen ja paikallistin kohteeni keskipenkistä. Etenin tylysti kohti hänen kiinnittämättä minuun mitään huomiota. Ehdin ilmoittaa antautumiskäskyn ja painaa taserinkin kaulalle, ennen kuin minut suvaittiin huomata. Nainen henkäisi "voi ei" ja kumartui nopeasti kohti laukkuaan. En jäänyt odottelemaan, vaan vedin liipasimesta.

Tyttö sätki aikansa villisti ja tuupertui sitten lattialle. Eikä liikahtanut. Tarkistin pulssin. Hiljaista oli. Ehkä olisi pitänyt tähdätä muualle kuin kaulaan. No, kerta se on ensimmäinenkin. Nyt kävi näin - ja hyvä niin?

Etsivä Lankila

Pidätetty kertoo:

Huonosti nukutun ja levottoman yön jälkeen raahustin pitkästä aikaa viikon ensimmäiselle ja viimeiselle aamuluennolleni. Olin jo vaipuimaisillani koomaan istuessani luentosalissa odottamassa maailman kaikkeuden tylsimmän luennon alkua enkä kyennyt tarkkailemaan ympäristöä muiden opiskelijoiden valuessa paikalle. Yritin ainoastaan pysyä hereillä edes luennon alkuun asti.. Etsivän muodossa lähestyvää vaaraakaan en sisäistänyt, kunnes tajusin sen osoittavan minua aseellaan lähietäisyydeltä. Minut oli ahdistettu nurkkaan; asettani en saanut kaivettua esille enkä juoksemaankaan päässyt. Tilanteesta ei ollut enää pakenemista, joten olin pakotettu siirtymään ajasta ikuisuuteen ilman vastarintaa.

Vasta katsellessani maailmaa kuolleen ruumiini ulkopuolelta tajusin, että jos aivoissani olisi näin aikaisin aamulla liikkunut edes yksi pieni aivosolun poikanen, olisin ollut enemmän varuillani vieraan miehen kävellessä penkkiriviä pitkin minua kohden; käsi varmaankin taskussa pitelemässä asetta.

Autuammilta salamurhausmailta,
kepaist

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) + 2p (raportti) = 7p

Pidätetty: 2p (raportti) = 2p


18.10 22:01 Myrkkyposti löytää kohteensa

Pikku-myyn nauru kaikuu jälleen, tällä kertaa Myy iskee myrkytetyllä postilla. Kuollut salamurhaaja on tunnistettu Tuuli "Rubra" Helmiseksi.

Murhaaja kertoo:

Tsihih tsihih!

Ottipa täti myrkkylehdykkäni! Niin otti ja saastutti verensä. Tsihih!

Jekku temppu, mutta toimiva. Vaikeaa oli päästä sisään rappuun, kun ovi oli lukossa, mutta muikun elkein livahdin ovesta satunnaisen kulkijan mukana ja etsin oikean sopukan. Roiskaisin myrkkymällit Ylioppilas-lehdelle ja survoin sen tädin postilokeroon, josta hän sen sittemmin varomattomana noukki. Tsihih!

- Pikku-Myy -

Uhri kertoo:

Kukaan ei pystyisi koskemaan minuun. Astelin bodyguardini suojaamana kattohuoneistooni. Hänen muskeloidut kätensä pitelivät konepistoolia (Pistooli sointui design pukuni sävyyn.) Olin valmis. Kenkäni ja laukkuni sointuivat yhteen. Olin valmis mihin tahansa.

Ja kuitenkin. Jälleen kerran kukaan ei odottanut minua. Korkokenkäni kopisivat tyhjässä rappukäytävässä. Teroitin juuri suojeluskaartilleni, että epämääräisiä kirjeitä ei pitäisi avata. Ei yhden päivän ainkana voisi tulla hyökkäyksiä kummastakin suunnasta. Siinä olin kuitenkin väärässä.

Huomasin, että jälleen kerran posteljoonini ei ollut osannut käyttää postiluukkuani. Sille, todellaki, pitäisi antaa potkut. Lehti oli tungettu, luukun rikkoen, metallisen suojaläpän väliin, joka kiinnittää luukun oveen. Tämä oli ollut kiusanani jo turhan monena aamuna. En kuitenkaan tajunnut, että oli ilta. Ja se oli virhe. Napatessani närkästyneenä manikyroiduilla käsilläni (joissa oli uudet muodikkaat korallinväriset rakennekynnet) ja käteni osuivat johonkin tahmeaan. Käsiäni alkoi pistellä. Pääsin sisälle huoneistooni, ja rojahdin lattialle.

Ja silloin silmissäni välähteli viimeiset kuvat kohta ohi menevästä elämästäni. Kuva ulko-ovesta, joka oli valkoisen tahman peitossa. Viimeiset ajatukseni olivat: "Murhaajani saa vielä maksaa, ainakin siivoojan."

Rubra

Kuoleman nähnyt sivullinen salamurhaaja kertoo:

Ilta on juuri sellainen kuin lokakuussa sopii odottaakin. On pimeää kuin tervatussa jätesäkissä, jokainen askel lotisee ja räntää sataa yläviistoon. Ja myrskyn sydämessä taivallamme yhtä matkaa samassa rappukäytävässä asuvan Rubran kanssa. Tuntuu suurelta ilolta ja helpotukselta päästä kotitalon lämpöön kuivattelemaan.

Ilo kuitenkin jää varsin lyhytkestoiseksi. Rubran kotiovella jäämme kummastelemaan, mitä ihmettä siellä on tapahtunut.
"Jahas, joku idiootti on näemmä käynyt rikkomassa postiluukun."
Tuore Ylioppilaslehti on onnistuttu kiinnittämään oveen vähintäänkin epätarkoituksenmukaisella tavalla eli jota kuinkin niin, että koko luukku on puoliksi irrallaan ovesta. Rubra alkaa repiä lehteä pois, itse taas tähystän ympärille mahdollisten rappukäytävämurhaajien varalta.
"Ei saatana..."
Käännyn Rubraan päin. Hän ei sano mitään, näyttää vain lehteä joka on yltympäriinsä kontaktimyrkyn peitossa.
"Koskitko sinä siihen?"
Hän ei sano mitään vaan alkaa huojua ja vajota kasaan. Jähmetyn täysin paikoilleni enkä tiedä mitä tehdä. Ja mitä voisinkaan? Vain muutama ohikiitävä hetki ja hän on makaa kuolleena maassa. Kauniina niin kuin aina, vailla mitään vahingonteon merkkejä. Ja silti ikuisesti poissa.

En tiedä, olinko siinä paikallani sekunnin vai miljoona vuotta. Havahdun vasta, kun havaitsen pientä liikettä selkäni takana. Käännyn välinpitämättömästi, odottaen jonkun verenhimoisen muukalaisen täräyttävän itsestäni ilmat pihalle. Mutta hetkeni eivät olekaan luetut: takanani ollut henkilö on Rubran kämppäkaveri, joka on huomaamattani ollut todistamassa tämän viimeisiä hetkiä. Jos hän olisi ollut vain viisi minuuttia aiemmin paikalla, makaisi hän nyt hengettömänä maassa... Kuka tällaista voi tehdä? Huomaan maassa punaisen lapun, joka tippui Rubran kädestä tämän pudotessa lattialle. Sotkuisen viestin lopussa on allekirjoitus: Pikku-myy. Kukapa muukaan. Tiesin jo ennalta, että tällä murhaajalla ei ole piiruakaan tyylitajua, mutta nähtävästi hän ei myöskään välitä, kuinka moni viaton sivullinen päätyy hautaan tehtävää suoritettaessa.

Rumaa, ajattelematonta lottoa. Salamurhaajalle anteeksiantamatonta. Toivottavasti joku, jolla siihen valtuudet on, antaa hänelle ansionsa mukaan. Mutta jollei kenelläkään muulla kykyä ole, tekisin työn mitä mieluimmin itse. Banaani sille, joka luovuttaa tarvittavat tiedot, jotta yhden hengen tuomioistuin voi toimia...

Caleb

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) - 2p (kotiovi) + 2p (raportti) = 10p

Uhri: 2p (raportti) = 2p


Kuolleiden raportteja kaivataan

Tuomaristoa vaivaa kuolleiden pelaajien krooninen raporttien puute. Tarjoamme tästä lähtien auliisti -5p jokaiselle ilman kysymyksiä jolla ei ole raportti ajoissa. Ymmärrämme, että kuoleminen ei ole ehkä mukavaa, mutta se ei silti oikeuta jättämään velvollisuuksiaan suorittamatta.


16.10.2009 21:10 Pommi räjähtää Siltavuorenpenkereellä

Lordi Almsburyn asettama lankalaukaistava pommi räjähtää Siltavuorenpenkereellä vieden mukanaan Juho "Charon" Arjorannan ja yhden sivullisen.

Murhaaja kertoo:

Oli kuudes Vallilasta mies.
Treeneissään hän tuskin ties,
ettei pitkään porskuttaisi:
pommi häntä odottaisi.
Harteiltaan nousi elon ies.

- Lordi Almsbury

Uhri kertoo:

Viikonloppu, olet viimeinkin täällä! Nyt saan viimein levätä - ikuisesti.

Kaikki viittasi siihen, että tänään kuolen. En vain kuunnellut kun maailma yritti sitä minulle kovaan ääneen huutaa.

Aamulla herätessäni löydän kaapista vain tyhjän kahvipaketin. Päivä on jo pilalla ennen kuin se on ehtinyt edes alkaa. Aamukahvi jää juomatta, joten väsymys, tuo kofeiinin puutostila, vaivaa minua läpi koko päivän. Yliopistolla aika kuluu hitaasti eivätkä väsyneet aivoni jaksa rekisteröidä minkäänlaista uutta tietoa. Illalla olen jo melkein päättänyt jättää treenit väliin, mutta mietin, ettei se tilannetta voi ainakaan pahentaa - olen väärässä. Lähtiessäni kodistani, muistan unohtaneeni aseeni kotiin, mutten käänny hakemaan sitä. Se, että unohdin edellisenä päivänä ostaa lisää kahvia, on pieni virhe tähän verrattuna.

Kun olen puolentoista tunnin ajan tutustunut aikidon perusteisiin ja käynyt suihkussa, lähden pukuhuoneesta lähintä bussipysäkkiä kohti. Matkalla ulos keskustelen toisen aikidokan kanssa liikkeiden sulavuudesta ja loogisuudesta unohtaen samalla oman turvallisuuteni täysin. Innoissani harrastamani lajin hienoudesta, ja aistieni ollessa jo tukahtuneina väsymyksestä, en tarkkaile ympäristöäni kunnolla. PIIP PIIP PIIP! Aivoni ehtivät rekisteröimään mustan laatikon maassa kun seuraavaksi näen kaverini lentävän paineaallon vaikutuksesta seinää päin. Samaan aikaan minun lentoratani on vastakkaiseen suuntaan kuin seinään paiskautuneen ystänäni. Paineen vaikutuksen tunteneet sisuskaluni eivät ole enää tunnistettavassa muodossa pudotessani maahan. Nyt saan viimein levätä.

Juho Arjoranta

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 1p (tyyli) + 2p (raportti) = 13p

Uhri: 2p (raportti) = 2p


16.10.2009 16:05 Pienen hiljaiselon jälkeen ruumiita syntyy taas

Murhaaja, Pikku-myy, aseen kanssa esiintyy, Gorba kuolee taisteluun, hurmehiseen tuokioon, käy murharinkiin.... Kuollut henkilö tunnetaan myös nimellä Andres Levitski.

Murhaaja kertoo:

Tsiiihih tsihih!

Sainhan minä sen viimein kolmannen stalckauksen jälkeen! Tsihih! Niin sain ja helposti! Minulla on sellainen tykki, ettei siltä pelastu Mörkökään! Kohde saapui aikataulunsa mukaan luentosalista muita opiskelijoita hännystellen. Seurailin hiljaa perässä ja katsoin, kun setä haki takkinsa ja istuutui käytävälle tutkimaan läppäriään. Toverini saapui puoliyllättäen. Tervehdin häntä iloisesti halaten silmäillen kulman takaa kohteeni mustia tossuja. Käytävällä oli väkeä. Toverini totesi olevansa nälissään ja päätti noutaa itselleen murkinaa. Jäisin hetkeksi yksin ennen kuin siirtyisimme yhdessä viinakaupan kautta toverini luolaan. Tsihih!

Olin jo aikeissa täräyttää kohteeni pään täyteen hauleja, kun hän sulki läppärinsä ja nousi. Setä käveli rauhakseltaan ulos, aikeissa lähteä ilmeisesti kotiinsa. Seurailin takaa-alalla. Joku kulki perässäni ja parkkipaikallakin oli yksittäisiä yksinäisiä ihmisiä; en voisi täräyttää vielä. Setä oli ilmeisesti itsemurhakandidaatti; hän kulki suoraan hiljaiselle, metsän suojaamalle hiekkatielle. Kipitin vikkelämmin perässä. Nyt ketään ei näkynyt. Pinkaisin pikaiseen juoksuun, nutturani leikkasi tuulta ja huusin kohteeni nimeä. Setä kääntyi ja yritti tervehtiä minua vaatimattomalla pössykällään. Vastasin tervehdykseen kammotykilläni, joka kantoi paljon pidemmälle. Hän oli seula. Vuosi ja sottasi kuin reikäinen ämpäri.

Luikin paikalta hihitellen ja puuskutin toverini luo, joka jo hämmentyneenä etsi minua kampuksella. Läksimme viinakauppaan ja nautimme toverini luolassa herkkuaterian. Tsihih tsihih!

- Pikku-Myy -

Uhri kertoo:

Raportti eilisestä:

Päivä pulkassa, tai niin sen oli määrä olla, kun astelin tyytyväisenä Exactumin väljiä käytäviä pitkin naulakkoa kohti. Rentoutuminen on kuitenkin helpoin tapa päästä hengestään tällä alalla, varuillaan olo ja hengittäminen käyvät käsi kädessä ammattikuntani riveissä. Tästä syystä siirtyessäni kohti ulko-ovea, en voinut olla huomaamatta keskeisellä paikalla tyhjää toimittanutta pirtsakkaa likkaa. Jotakuta selvästi odotettiin, mutta olisinko minä se joku? En jäänyt vastaamaan omiin kysymyksiini, vaan pingoin ulos ovesta ja annoin muiden vastata puolestani.

Päivänvalossa kiperä tilanne valkeni minulle kokonaisuudessaan: perääni oli lähdetty! Tarrauduin uskolliseen Makaroviini ja siirsin sen vaivihkaa povitaskusta käteni tasalle. Nyt en suuntaisikaan pysäkkiä kohti vaan välimme tultaisiin ratkaisemaan sivummalla, lehtien suhinan ja hiukkasten surinan keskellä. Laskin tarkkaan jokaisen askeleen takanani. Kiihdytinlaboratorion äärellä laskut sekosivat - askeleet olivat kiihtyneet juoksuksi. Kuului huuto. Käännyin. Juoksija veti aseensa. Seurasin esimerkkiä.

Alkoi elokuvamaisen hurmiollinen laukausten vaihto. Kerta toisensa jälkeen sinkautimme kuulia toistemme ohitse, mutta turhaan. Olimme kumpikin joko liian taitavia tai taitamattomia, mutta hetkeen emme saaneet toisiamme hengiltä. Ehdin jo haikailla sarjatulen perään, kun ajatukseni katkesi. Jotain valui reittäni pitkin. Lämmintä. Yhtäkkiä. Paljon. Mutta aistillisuudelle ei ollut aikaa, hetki janosi yhä ruumiita. Valmistauduin puristamaan matkaan seuraavaa luotia, mutta kas, ase ei ollutkaan enää kädessäni, eikä käteni edes ilmassa; itse asiassa, lojuin maassa poskeni hiekkaa kyntäen, mustavalkoistuvaa maailmaa kummeksuen. Karu loppu häämötti jo, mutta ainut minkä siitä lopulta näin, oli jonkun hyypiön tupakantumppi nenäni edessä - missä oli elokuvien glooria?

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 1p (kammotykki, jolta ei pelastu Mörkökään) + 2p (raportti) = 13p

Uhri: 2p (raportti) = 2p


Kohteiden määrä muuttunut

Pelissä oli mukana pelaajia jotka toimivat vain kohteina ja jotka herätettiin henkiin tarpeen tullen. Kaikkien kuolleiden pelaajien nimet on nyt julkisia (ellei pelaaja ole erikseen asiaa pyytänyt). Ylimääräset kohteet on poistettu renkaista ja jäljellä on enää varsinaisia murhaajia. Tuomaristo kiittää uhreja työpanoksestaan paremman pelin eteen.


Ylimääräinen bonustehtävä keskiviikon bonustehtävään osallistumattomille

Osallistumalla perjantaina salamurhaajien kerhoiltaan (Uusi ylioppilastalo, B rappu, 4. krs) 18.00-22.00 välisenä aikana, merkitsemällä sen kalenteriin ja olemalla paikalla vähintään tunnin ajan voit ansaita 4 bonuspistettä. (huom! nämä bonuspisteet on mahdollista saada vain, jos ei osallistunut keskiviikon skenaarioon. Paikalle saa toki silti tulla.)

[4p] Lordi Almsbury


14.10.2009 12:30-0:30 Monta etsivää selvittää mystisen kukitusoperaation, myös yksi kuollut salamuhaaja löytyy.

Tuomaristo huomauttaa, että erikoistehtävää varten oli hankittu luvat molemmista kohteista.

Kokoelma erikoistehtävän raporteista lähetetään pelaajille kun raportit on saatu kerättyä. Odottakaa kärsivällisesti.

Pisteet (murhaajat):

[7.5p] Pan Widelec
[7.5p] Pertti Itävuori
[7.5p] mot
[7.5p] Caleb
[7.5p] Rubra
[5p] Myoni
[5p] Pikku-myy
[5p] Nätti poika Jussi
[5p] Gorba
[5p] Farkas
[5p] hiisi

Pisteet (etsivät):

[7.5p] Teljomaa
[7.5p] Magnusson
[7.5p] Harmaajärvi
[5p] + hieno kartta ja kattava raportti [2p] = 7p Lankila
[2.5p] Säynevirta

Kaipaamme edelleen raportteja KAIKILTA erikoistehtävään osallistuneilta!

Kuollut salamurhaaja on tunnistettu Myoniksi - murhaajana Pan Widelec

Murhaaja kertoo:

Saan omituisen kunniatehtävän liittyen edesmenneiden suurmiesten ja heidän kulttuuristen ja yhteiskunnallisten - joskin kiisteltyjen saavutusten muistamiseen.

Saavun tapahtumapaikalle ja näen huppupäisen dievutskan kipittävän kauempana edessäni. Vaihdan tien toiselle puolelle ja poikkean kävelytielle varjojen suojaan. Onko hänkin tulossa tänne, ajattelen. Todistettuani minzin epätoivoisesti etsivän reittiä sisään päättelen vastauksen olevan kyllä.

Kierrän rannan kautta kohteen lounaispuolelle, missä muuri on jopa 12 metriä korkea. En tiedä onko niin sanotut drugat minua väijymässä, mutta täältä minun ei ainakaan odoteta tulevan yli! Kiipeän puuhun ja sen oksalta hieman riskiäkin ottaen skippaan itseni muurin reunalle roikkumaan ja siitä punnertaen yli. Henkilö, jonka minun on määrä tavata näkyy kynttelikköjen lepattavassa valossa tummana hahmona kaiken pimeyden keskellä. "Salut!"-tervehdin. Saan kaksi ruusua ja salamavalo sokaisee silmäni. "Jepjepjep!" Sylkäisen maahan enkä jää puntaroimaan tilannetta vaan riennän seuraavan etapin suuntaan. Tässä vaiheessa kytken itseni haudankaivajan työkumaraan ja hiivin hiljaisuuden ympäröimään hautakivien yksinäiseen maailmaan.

"Welly welly welly welly well!!" Sama tuskainen sanonta pääsee sihisten suustani kun havaitsen liikettä lähellä. Jähmetyn ja annan hahmon mennä ohitseni. Sama toistuu hetkeä myöhemmin. Tällä kertaa etäinen katulamppu - tuo vanha kuoma - paljastaa seuralaiseni ulkomuodon: hän on sama huputettu dievutska, jonka näin aikaisemmin ja tällä kertaa hän kantaa kädessään ruusua. Aivan saman laista kuin minulla. Nyt annan hänen poukkoilla hautarivistössä kunnes fortunan malja ryöpäyttää hänet minun eteen hiekkakäytävälle. Onko hän minun kohteeni, jonka tiedän saapuvan myös paikalle? Ehkä? Tai sitten ei. Otan kuitenkin sen riskin ja harppaan hautojen takaa kohteeni taakse. Rusjo kalauttaa yöhön yhden laukauksen ja hahmo kipristyy kukka-asetelmiin makaamaan. Parempi näin, totean hyräillen tuttuakin tutumpaa sävelmää.

Uhri kertoo:

Ruumiini rapistuu ja sieluni on saanut viimein rauhan...

Ilta pimeni ja kylmeni, tunsin sen luissani ja ytimissäni. Portit halkoivat tummina siluetteina muuten tasaista ympäristöä. Vilkaisin taivaalle ja sain lohtua rauhallisista lähes muuttumattomista tähdistä. Siellä oli Pegasus, onnea tuottava kohteeni, lähettäen tasaista kauniin valokäyrän spektriä. Saavuin porteille, jossa seisoskeli yksinäinen hahmo. Päätin kiertää hahmon ja livahdin huoltoportista alueelle kiiveten toisen muurin yli. Luulin, että olin kadottanut mahdollisen jahtaajani ja lähdin rauhallisin mielin toimittamaan tehtävääni. Yhtäkkiä joku osoitteli valolla suuntaani, päätin paeta muurien ja hautakivien turvaamaan pimeyteen, sillä tunsin kylmän käden kuristuvan kaulani ympärille. Pimeydessä tasoittelin hengitystäni ja tunsin tutun adrenaliinipuuskan kehossani. Selvisin täpärästi!

Onneani kesti kuitenkin lyhyen aikaa, sillä jostain pimeydestä astui yli-inhimillisellä nopeudella julma murhaaja. En tiedä, millä hän minut murhasi, sillä kaikki tapahtui niin nopeasti. Tunsin vain vihlovaa kipua kaikkialla kehossani ja jotain tahmeaa, lämmintä, raudantuoksuista eritettä pulppusi nenästäni ja suustani. Kauhtunut ruumiini lyhistyi jonkun muinoin menneen muistomiehen haudalle, kun epätietoinen sieluni jäi vielä vaeltelemaan pimeyteen. "Tehtävä olisi suoritettava, tehtävä olisi suoritettava", paholainen kuiskii korviini. Lähden leijumaan kohti Malmia, jossa päädyn Kalmistontieltä vanhalle siunauskappelille. En ehdi enää suorittaa viimeistä tehtävänantoani, sillä aikani poltergeisthenkenä on ohi. Sieluni palaa haudalle lyyhistyneeseen ruumiiseeni ja kuolonkankeus hiipii hitaasti jäseniini. Viimeiset ajatukseni kertaavat lyhyttä elämääni. Miksi en saanut vietyä ketään mukanani? Miksi kaikki ovat niin seurallisia? Eikö yksinäisyyttä enää arvosteta? Viimeisillä voimillani kaivan viskipullon taskustani ja otan tutun, rauhoittavan huikan. Hymyilen irvokkaasti verisillä hampaillani. Vihdoin olen yksin.

-Myoni-

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 2p (raportti) = 12p

Uhri: 2p (raportti) = 2p


14.10.2009 15.00 Arvatkaa vaan missä on kuoltu...

Kotiovellaan hengestään pääsi Eliphas, alias Lasse Paalanen. Hänet saalisti Pauli.

Murhaaja kertoo:

Useiden epäonnistuneiden varjostamisyritysten jälkeen olin päättänyt vaihtaa strategiaa. Toimeksiantajani olisivat varmasti jo kärsimättömiä, mahdollisesti jo laittaneet myös oman pääni kohteeksi toiselle, luotettavammalle salamurhaajalle. Mutta tällä kertaa onnistuisin, kohteen epäsäännöllinen elämänrytmi ei auttaisi häntä pysymään piilossa myrkkykirjeeltä, vaikka on siinä toistaiseksi onnistunut.

Olin ylpeä itsestäni, olin onnistunut luomaan täysin viattoman näköisen kirjeen, jonka avausta kukaan ei voisi vastustaa, vaikka epäilisikin kirjettä jopa omalta äidiltään. Luottamus tämän onnistumiseen oli täydellinen, kun lähdin toimittamaan kirjettä kohteen kotiosoitteeseen. Kohde itse olisi tietojen mukaan poissa päiväsaikaan, jolloin olin kirjeen päättänyt toimittaa. Edellisiltainen tiedusteluretki oli paljastanut, että kohteen rappukäytävä oli lukittuna kaiken aikaa, minun olisi siis päästävä sisään jonkin toisen kävijän mukana, mielellään virallisen postimiehen vanavedessä. Olin varautunut useamman tunnin odotukseen, mutta saapuessani paikalle ajoissa huomasin ulko-oven olevan aavistuksen raollaan, onni vaikutti toimivan tänään, mietin, ja astuin sisään rappukäytävään.

Olin täydellisen ihastunut omaan kirjestrategiani toteutukseen ja matkalla ylimpään kerrokseen hädin tuskin huomasin portaissa vastaan kulkevaa miestä. Sain omituisen aavistuksen ylhäällä, mutta otin kirjeen silti repustani ja sujautin sen samoin tein kohteen postiluukusta sisään. Välittömästi pudotettuani kirjeen, kun tyytyväisyys itseeni hellitti hetkeksi, kuulin viimein mitä aivoni olivat viimeiset 20 sekuntia yrittänyt huutaa minulle. Vastaantullut mies portaissa – pitkä tukka, tummat vaatteet, oikea käsi visusti takin taskussa, epäilevä katse – oli ollut kohteeni. Luultavasti se, että en kiinnittänyt häneen huomiota ohi mennessäni, pelasti minut saamasta luotia nahkaani välittömästi. Pienikin tunnistamisen ilme tai muu reaktio kasvoillani kohdatessamme, niin uhri olisinkin ollut minä. Lähdin vauhdilla alakertaa kohti kaivaen samalla repustani pistoolia. Ehkä kohde ei olisi ehtinyt vielä kauas. Astuin ulos pihalle ja huomasin kohteeni oven edessä parin metrin päässä avaamassa pyörän lukkoaan. Kutsuin kohdetta etunimeltä, ja kun hänen päänsä kääntyi minua kohti, nostin välittömästi aseen ja laukaisin kerran. Osuma keskivartaloon, toinen laukaus varmistukseksi, ei todistajia. Poistuin paikalta onnistuneena, mutta liian läheltä liipaten.

- ”Yskä”

Uhri kertoo:

Olen krooninen myöhästyjä. Joskus ajattelen, että se koituu vielä kohtalokseni. Tänään kävi niin.

Aamun luennello herääminen oli kuin pakanan kupsahdus: ei toivoakaan ylösnousemuksesta. Kun viimein pääsin pystytasoon oli mahdollisuudet ehtimisestä olemattomat. Päätin tähdätä ajoissa seuraavalle luennolle.

Astuttuani ovesta kuulen rappukäytävässä ulko-oven avautuvan. Varmuuden vuoksi puristan käteni aseeni kahvan ympärille, joka on visusti laukkuni kätköissä. Minut ohittaa epäilyttävän näköinen tummapukeinen mies, joka ei osoita eleelläkään, että olisi tunnistanut minut. Rentoudun hiukan ja kävelen ulos avaamaan pyöräni lukkoa, mutta joku pentele on jättänyt omansa aivan liian lähelle ajopeliäni! Operaatio vie täten aikaa juuri sen verran, että epäilyttävä hahmo rappukäytävästä ehtii tulle takaisin. "Lasse?" se kysyy, mutta sanojen sijaan minä kuulen vain kuolinkellojen ilkamoivan pauhauksen. Seuraavissa hetkissä värjäydyn yhtä punaiseksi kuin polkupyöräni, joka niin toverillisesti kaatuu maahan kanssani.

-Eliphas

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) - 2p (rappukäytävä) + 2p (raportti) = 10p

Uhri: 0p (raportti myöhässä) = 0p


Toimeksiantajat eivät ikuisesti odota. Aikaansaamattomien salamurhaajien tietoja on levinnyt vapaille markkinoille.


12.10.2009 8:23 Rappukäytävä. Mikä on esimmäinen asia joka tulee mieleenne?

Poliisi noutaa jo kahdennentoista kotiovimurhan uhrin. Asialla lienee toisen kaatonsa tehnyt Caleb joka koitui Eva "Naappa" Eskelisen kohtaloksi.

Murhaaja kertoo:

Maanantaiaamuna krapula ja vapina
nostelin liikaa maljaa
Kuuluu muovisesta pussista kauhea rapina
kuljetan asetta kuin kaljaa

Olen kuullut väitettävän, että maanantaiaamu on sielun-, ei ajantila. Asialle on kaksi vahvaa perustetta: Ensinnäkin, modernien huippufyysikkojen mukaan koko ajan käsite on vain illuusio, ihmisten kulttuurinen luomus siinä missä esimerkiksi progressiivinen verotuskin. Kumpikin murenee heti, kun ihmiset lakkaavat uskomasta siihen. Toiseksi, nyt ei tunnu yhtään maanantaiaamulta. Lievästä pahoinvoinnista huolimatta mieleni on kirkas ja riemullinen - ilmassa tuoksuu kalma.

Silti Myllypuron tyttöjen synkimmissä unissa
rappukäytävissä vehtaan
Tunnen hullua poltetta, suurta voimaa sormissa
minä se vasta lahtaan

Rappukäytävässä jälleen. Tyylipisteitä tästä tuskin saa, mutta vaihtoehtoja ei ole. Uhrini pakenevat kohtaloaan itsepintaisesti pimittämällä kaikki olinpaikkatietonsa, joten vähäisimpäänkin tiedonmuruseen on tartuttava. Lisäksi pidän rappukäytävien tunnelmaa rauhallisena ja kodikkaana, etenkin kun olen päässyt niin sanotusti sisustamaan hieman.

Ilahduttavaa, tämänkertainen uhrini on sentään täsmällinen. Ja muutenkin avulias; kun odotan häntä portaiden alapäässä ase kourassa, hän jähmettyy täysin ja luovuttaa ilman minkäänlaista taistelua. Kaunis nuori nainen kuolonkauhun vallassa - mikä voisi olla ihanampaa?

Tahdotko että sut pois näistä kuvioista veisin?
Jos haluat, voin vaikka istua kotioves' eteen hajareisin
Ja syviä haavoja raapia selkääsi verisellä veitsellä,
puhua luodeilla, kiusata hengiltä tekemällä kaiken
Kaiken

Muodollisuuksien jälkeen poistun hiljaa valkenevaan syysaamuun. Vapautunut hymy nousee kasvoilleni kuin itsestään. Tänään ei ole maanantai.

Leevi and the Leavingsin Unelmia ja Toimistohommia hyvin vapaasti mukaillen, Caleb

Uhri kertoo:

Maanantai-aamu. Olin kaikesta huolimatta ajoissa hereillä ja seisoin asuntoni pimeässä eteisessä, täysin pukeutuneena. Vain kengät puuttuivat. Halusin ottaa laukunkin olalta ja takin päältä, palata vain peittojen alle. Ah ihanaan, lämpimään peittojen alle. Seisoin siinä vain oven suussa sitten viime hetken miettien, tahdoinko todella lähteä. Vaikka tiesinhän jo etten muuta voisi, olen liian tunnollinen. Kengät jalkaan vain. Laukkuni pohjalle laskin eteisessä odottaneen aseen, lipaston laatikossa sitä tapasin pitää aina valmiina. Hassua kyllä, laitoin sen laukun pohjalle, en etutaskuun. Liian luottavaista, kenties.

Ehdin ajatella vain arkisia asioita, miten selvitä tulevasta päivästä, mitä sitä tänään tekisi, samalla kun laskeuduin rappusia alas kiireettömästi. Ehkä tappaisin viimein jonkun tänään, miten kevyt ajatus se sillä hetkellä olikaan. Juuri ennen ensimmäistä kerrosta, näin hahmon odottamassa portaiden päässä ja säikähdin. Niin kävi usein, kun törmäsin ihmisiin rappukäytävässä. Ehkä odotan että vastaantuleva ohittaa, tai hänellä on jotain asiaa, mutta aina katsekontakti, ja pulssi kohoaa hieman. Tällä kertaa kuitenkin pysähdyin, kokonaan, liikkumatta. Tajusin hetkessä mistä on kyse, enkä voi sanoa etteikö se olisi ollut odotettavissa. Vaan silti pelästyin lähenevää loppua, otin kaksi hätäistä askelta taaksepäin. Tajuten ettei pakotietä ole, jäin paikoilleni, katsoin suoraan silmiin. Näin pistoolin kohoavan kohti. Suoraan sydämeen, halusin uskoa.

Näin on ihan hyvä, ajattelin.

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) - 2p (rappukäytävä) + 3p (raportti) = 11p

Uhri: 0p (raportti myöhässä) = 0p


10.10.2009 Jälleen pidätys!

Espoossa on pidätetty salamurhaaja nimeltään Daniel "dread" Ahopalo. Lakia ja järjestystä ylläpitää etsivä Teljomaa.

Etsivä kertoo:

Lauantai 10 lokakuuta 2009. Olen saanut toimistolta tehtävän: etsi ja pidätä salamurhaaja peitenimeltään dread. Hän on aseistettu ja vaarallinen. Puen päälle pukuni ja pitkän manttelini sillä ulkona on kylmä ja joutuisin odottamaan häntä todennäköisesti pitkään. En kuitenkaan saanut hakea häntä kotioveltaan sillä siellä olisi liikaa sivullisia jos joutuisin vaihtamaan laukauksia. Saavuin kohteen kotiseudulle Espooseen vartin yli neljä. Kohde on päässyt töistä jo neljältä ja huolestun että olen liian myöhässä. Tästä huolimatta rupean tutkimaan ympäristöä ja etsimään todennäköisintä reittiä jota pitkin hän saapuisi. Seikkaillessani ympäriinsä dread kuitenkin on ehtinyt livahtaa jo kotiinsa. Ovela nilkki, ajattelin. Jään kyttäämään hänen kotiovensa lähimaastossa sijaitsevaan lasten leikkipuistoon ja sytytän savukkeen. Useita savukkeita myöhemmin kello lyö 16:42 ja olen menettänyt jo toivoni ja kiroan huonoa onneani. Samalla hetkellä kohteen kotiovi aukeaa ja hän astuu ulos koiransa kanssa. Tämä olisi tilaisuuteni! Seurasin häntä lähellä olevalle tienvarrelle ja havaitsen että hän suuntaa kohti läheistä bussipysäkkiä joten kiihdytän vauhtia ja menen pysäkille muka bussia odottamaan. Kohde kävelee ohitseni ja juuri kun hän käveli ohi, huudahdin antautumiskäskyn. Hän ei kuitenkaan vaikuttanut siltä että aikoisi antautua joten ammuin häntä kaksi kertaa rintaan ja kerran päähän. Eipähän tapa enää ketään. Tämän jälkeen poistuin paikalta, hyppäsin autooni ja jatkoin matkaa kohti uusia tehtäviä.

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) + 2p (raportti) = 7p

Pidätetty: -5p (raportti puuttuu) = -5p


09.10.2009 15:48 Polkupyöräpommi räjähtää Physicumin edessä! Se on taas Lordi.

Salamurhamaailmaa dominoiva Lordi Almsbury iskee päivän tauon jälkeen. Perinteikkään polkupyöräpommin kohteeksi joutuu salamurhaaja Salla-Maaria "Möriä Patja-aivo" Latva-Äijö.

Murhaaja kertoo:

Oli viides kohde Koskelasta.
Pyöränsä löysin Kumpulasta.
Satulaan kun ennätti,
pommi ilmaan lennätti.
Se siitä salamurhaajasta.

- Lordi Almsbury

Uhri kertoo:

Tervehdys rajan takaa..

Perjantaina 9.10 syöksyin väsyneenä ja erityisen nälkäisenä ulos läkähdyttävästä tietokoneluokasta, jossa oli taas vierähtänyt yksi ylimääräinen tunti -ah niin kallisarvoisen lyhyeksi osoittautuvasta- elämästäni. Työntäessäni auki Physicumin raskasta ulko-ovea minulle tuli kumma tunne, ja pysähdyin miettimään.. mutta ehkei se ollutkaan mitään. Rysäytin oven auki ja silmäni havaitsivat uskollisen tulipunaisen ratsuni,siinähän se oli ikkunan vieressä, mihin olin sen parkkeerannut. Puuhastelin kaikessa rauhassa ja pahaa aavistamatta: Etsin repustani hanskat, pannan korvilleni ja tiukensin kaulaliinaa, sitten tartuin ratsua sarvista, mutta ei,että pitääkin olla elämän hankalaa; en ollut vielä avannut lukkoa. Tongin avaimen olkalaukustani, napsautin jo kärsimättömänä lukon auki, ja riuhtaisin kovaotteisesti uskollista kyydittäjääni. Sitä ei olisi pitänyt tehdä! "Tidi dii dii dii dii.. " Liian myöhään huomasin, että ratsuni suitsiin oli viritetty ohuttakin ohuempi valkea lanka, joka johti niin huomaamatta jääneeseen, maassa lojuvaan tavallisen roskan näköiseen muovikassiin, jossa soi jo iloisesti sävelmä: Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan.. Ja niin kuin olin kehuskellut vahtivani ratsuani erityisen tarkasti! Olinhan minä, mutta juuri tänään, tietenkin, sattui se henkeni maksanut UNOHDUS. Ruumiini lojui räjähdyksen jäljiltä yhtenä sotkun maassa, yhdessä rakkaan punaisen ratsuni kera. Usvaisena henkenä leijaillessani murhapaikan yllä, nappasin tuulen puhaltamasta pölystä kiinni käristyneen pommiviestin palasen, josta selvisi enemmän kuin tarpeeksi: Lordi Almsbury.

Olisiko minulla aloittelijana ollut mahdollisuuksia? Se jäi näkemättä. Käyttämättömäksi jäi hopeoitu veitseni, joka tuhoutui räjähdyksessä. Jos vain voisin saada elämäni takaisin, en enää milloinkaan olisi yhtä huolimaton, enhän? Nyt huhuilen haamuna liihotellen kostoa Physicumin käytävillä.

Möriä

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 1p (uusi murhatapa) + 2p (tyyli) + 2p (raportti) = 15p

Uhri: 2p (raportti) = 2p


09.10.2009 8:15 Ruumis löydetty keskeltä katua Sörnäisissä. Tapauksella ei tiettävästi silminnäkijöitä.

Salamurhapiireihin sekaantunut Mari Brontosaurus Akkanen päätti päivänsä keskellä kirkasta päivää Sörnäisen kaduilla. Brontosauruksen tiedetään kuuluneen mafian nuorisojaoston johtoportaaseen ja joutuneen näin kohteeksi. Virkavalta on vahvistanut murhan takana olleen salamurhaaja Mot.

Murhaaja kertoo:

Tänään murhasin lukiolaisen.

Aluksi tehtävä arvelutti minua, koska pelkäsin joutuvani soluttautumaan Helsingin kuvataidelukioon päästäkseni lähelle kohdettani. Tutkailtuani kuitenkin lukion lähiseutua ja kohteeni todennäköistä koulumatkaa huomasin Torkkelinkadun tarjoavan herkullisen tilaisuuden, jos minulla olisi vain vähän onnea ja hyvä ajoitus: kiitos parkkeerattujen autojen ja kadun kapeuden kadulle jäi kaistale muille kaduille näkymätöntä aluetta, ja ellei juuri sillä kadulla sattuisi väärällä hetkellä olemaan sivullisia, saisin veriteolleni työrauhan. Olin jo kerran ollut onnekas, joten päätin luottaa siihen nytkin.

Kello 7.50 asetuin Sörnäisen Kurviin odottamaan kohdettani. Busseja tuli ja meni jatkuvasti, mutta minua kiinnostivat vain seutulinjat Vantaalta. Kello 8.15 aloin tuntea lievää hermostuneisuutta ajatuksesta, että olin ehkä arvannut väärin uhrini reitin, ja toisaalta synkkää mielihyvää varmuudesta, että koulusta pian myöhästyvä (ja sen kohta lopettava) uhrini tuskin olisi niin tarkkaavainen kuin pitäisi. Kun viimein näin oikean lukiolaistytön astuvan ulos bussista, liimauduin hänen kannoilleen ja seurasin parin metrin päästä ennakoimalleni kadulle, joka oli nyt, tuntien jo alettua, paljon hiljaisempi kuin vartti sitten. Kiivettyämme valitsemaani kohtaan tarkistin, että olimme täysin yksin, ja pysäytin hänet kouluunsa vievälle kadulle.

- Mot

Uhri kertoo:

Oli kylmä ja sateinen perjantaiaamu, jäin pois bussista kurvin pysäkillä, ja lähdin ripeästi kävelemään kohti Helsingin kuvataidelukiota, missä opiskelen. Noustessani torkkelinmäkeä joku kutsui minua takaapäin. Käännyin ja sain vettä päin pläsiä ennen kuin ehdin reagoida asiaan mitenkään. Totesin ääneen että taisinpa kuolla, ja murhaajani oli samaa mieltä. Hän lähti juosten pois ja minä jatkoin koulumatkaani naureskellen tapahtuneelle.

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 2p (raportti) = 12p

Uhri: 1p (raportti) = 1p


08.10.2009 Rappukäytävässä roiskuu!

Samu "Kride" Elovaara on löytynyt kuolleena rappukäytävästään. Ballistiset testit viittaisi, että asialla oli Pan Widelec.

Murhaaja kertoo:

Saavun tylsän näköiseen rappukäytävään ja minua etoo jo edeltä käsin murhan mauttomuus, mutta itsepä kohde päätti olla vaikeasti tavoitettavissa. Kolme ja puoli tuntia kökimistä pimeässä rapussa tuntuu ilkeältä, mutta tavaramerkkinsä tunteva murhaaja ei tunne ajan käsitettä: olen täällä niin kauan kun tarve vaatii. Piste. Kunnon drukamme saapuu mitään aavistamattomana ja rusjo kalauttaa pistävän laukauksen. Ai että porraskäytävä osaa kaikua! Ja taas olen yltäkylläisen onnellinen vanhat kunnon verivellit naamallani, ja jalkojeni juuressa mönkii minulle täysin tuntematon herrasmies sopertaen jotakin Jeesuksesta Kristuksesta. Hieno päivä!

-Pan Widelec

Uhri kertoo:

"Lisää sauvasoluja! Tai pimeämpiä syksyjä Suomeen! Nämä olisivat kenties riittäneet pelastamaan henkeni. Joka tapauksessa pimeänäkö teki tepposet. Kun syysillan viimeiset valonsäteet vaihtuivat rappukäytävän pimeyteen, en nähnyt mitään turvallisuuttani uhkaavaa. Tämä illuusio kesti noin puoli sekuntia.

Ensimmäisen merkin vaarasta aistin rintalastallani, joka pirstoutui palasiksi luodin voimasta. Vasta tämän jälkeen varjoista piirtyi esiin ihmishahmo ase ojennettuna viimeiseen jäähyväiseen. Vaimentimesta kiemurteli lämmin savukiehkura. Kärsivällisesti minua väijynyt saalistaja tervehti kohteliaasti kävellessään ohitseni, kun lyyhistyin silmiäni ja huolimattomuuttani kiroten synkän rappukäytävän sydänvereni lämmittämälle lattialle.

Mutta tuonen teillä on turha valittaa..."

Samu Elovaara

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) - 2p (rappukäytävä) + 2p (raportti) = 10p

Uhri: 2p (raportti) = 2p


08.10.2009 Viattoman sivullisen puukottanut salamurhaaja on pidätetty.

Etsivä Säynevirta pidätti vaarallisen salamurhaajan, joka aikaisemmin oli puukottanut viattoman sivullisen. Esa "Narri" Perkiö ei enää uhkaa turvallisuutta kaupungissa.

Etsivä kertoo:

13:55 Pihlajamäen terveysasema, astun ulos linja-autosta ja katselen rakennusta ulkopuolelta. Olen todella kovan luokan murhamiehen jäljillä, Esa "Narri" Perkiön lääkäri on kuitenkin pettänyt tämän ja paljastanut poliiseille miehen olevan käymässä vastaanotolla kello kahdelta. Epäilen olevani myöhässä napatakseni etsintäkuulutettua matkan varrelta ja en sivullisille aiheutuvan vaaran takia voi lähteä metsästämään miestä tämän ollessa vielä terveysasemassa sisällä. Minuutit kuluvat ja kiinnitän huomion myös toiseen pysäkillä odottelevaan hahmoon jolle ei tunnu mikään ohikulkevista busseista kelpaavan, vilkaisen tätä merkitsevästi mutta en tohdi rohkaista mieltäni aloittaakseni keskustelua, pahimmassa tapauksessa kyseessä on alamaailman palkkaama salamurhaaja sillä Narrilla on kuulema vihollisia monessakin suunnassa. Ennen kuin vaivaantunut odottelu saa kumpaakaan meistä puhumaan näen puiden välistä mustat reisitaskuhousut, omistaja kävelemässä terveysaseman ovista poispäin, lopullinen varmuus tulee kun tämä lähtee kävelemään bussipysäkkiä kohden, tuttu naama. Melkein syliin käveltyään poka kuitenkin pysähtyy ja vilkaistuaan ympärilleen jää nyhertämään jotain kännykällään. Tiedän miehen siinä määrin ammattilaiseksi, että liikkeellelähtö olisi tässä vaiheessa kuin kutsuhuuto tulla ammutuksi joten jatkan "bussin odottelua" pysäkillä laiskasti nojaillen. Nyt se liikkuu taas, ylittääkin tien kauppakeskuksen puolelle, vilkaisen toista hahmoa pysäkillä ja lähden rivakoin askelin Narrin perään, rohkein voittakoot.

Tempaisen aseeni vyökotelosta ja karjaisen ukaasini tietäen kuitenkin täysin varmasti ettei tästä kohtaamisesta molemmat hengissä selviäisi. Laukaukseni kuitenkin vain räjäyttävät kauppakeskuksen ikkunoita sisään ja murhaaja singahtaa juoksuun yrittäen samalla ampua heittolaukauksia. Spurttaan perään kauppakeskustunnelin läpi, mieshän juoksee kuin piru! Jalkani kirkuvat armoa, mutta luonne ei anna periksi. Rinkka ilmeisesti kuitenkin hidastaa takaa-ajettua pitäen kamppailun tasaväkisenä. Parkkipaikalle käännyttäessä mies kuitenkin singahtaa piharakennuksen taakse, aavistan ansaa ja lähden kiertämään puurakenteen ympäri toiselta puolelta. Väsyneenä kuitenkin kaiteen ylitys kestää ja Narri aavistaa aikeeni ilmestyen nurkalle ase tanassa. Nopea laukaustenvaihto, .32 revolveri paukkuu ja salamurhaaja kaatuu kuolleena maahan, katsahdan itseäni enkä löydä reiän reikää. Pikainen tarkistus paljastaa vaimennetussa pistoolissa toimintahäiriön, tietämättään hänellä ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia yhteenotossa. Putsaan häiriön nopeasti pois ja palautan sen kuolleisiin käsiin, en halua liikaa paperitöitä. Poistuessani tapahtumapaikalta ohjaamaan poliiseja paikalle lähestyy aiemmin bussipysäkillä myöskin kytiksellä ollut hahmo minua ja selviää että olemme olleet molemmat saman etsintäkuulutuksen perässä, jepjep firma taas hallitsee tämän kommunikaation, päätän vaihtaa yhteystietoja vastaavan varalta vaikka tällä kertaa otankin kaiken kunnian itselleni. Jos tämän jälkeen eivät kakkukahveja kamarilla tarjoa niin eivät sitten millään.

-Siipensä ansainnut etsivä Säynevirta

Uhri kertoo:

Edetessäni kaikessa rauhassa kadulla huomasin edessäni bussipysäkillä miekkosen, joka hymyili liian tyytyväisesti. Pysähdyin tutkimaan kädessäni olevaa paperia. Muutin suuntaani ja lähdin ylittämään katua kävelemättä bussipysäkin ohi. Miekkonen näytti pettyneeltä.

Aloin edetä kiireisin askelin, tarkkaillen maisemia sivusilmästä. Yllättävän nopeasti näinkin liikettä ja kohta takaani kuului "Narri, antautukaa!" ja luodit lensivät. Vastasin parilla laukauksella ja katosin kulman taakse, mutta sitkeä vainolaiseni hyökkäsi uudelleen. Lähdin juoksuun, niin hänkin. Toisin kuin minulla, hänellä ei ollut täyttä reppua selässään, mutta hetken välimatkamme kasvoi. Yhtä ostaria, korttelia ja kahta parkkipaikkaa myöhemmin näin tilaisuuden väijyttää vainoajani ja päätin tehdä aropupusta lopun.

Käännyin näköesteen taakse ja pysähdyin. Juoksuaskeleet takanani pysähtyivät roskakatoksen taakse ja muuttuivat varovaisemmiksi. Hetken kiersimme katosta vastakkaisiin suuntiin. Pistoolini oli valmiina, niin luulin, ja niin epäilemättä hänenkin. Odotetusti hän tuli näkyviin, suoraan jyvällä. Naps. Naps?! Ei "PUM", ei "klik" vaan "naps" kun liipasin ei painunutkaan peukaloni alla. Aseeni petti minut viimeisen kerran. Hänen ei.

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) + 3p (lisensiaatin pidätys) + 2p (raportti) = 10p

Pidätetty: 2p (raportti) = 2p


08.10.2009 klo 09.35 Murhaaja saa viimeisen leposijan, rappukäytävästä.

Pertti Itävuori päästi päiviltä aamutuimaan Arto "Kekkos-Arto" Kekkosen.

Murhaaja kertoo:

Tässä tarina: "James, auto", virkkoi ääni puhelimessa ja eikä aikaakaan kun musta tummalasinen Honda Civic jo lipui erään espoolaisen kerrostalokorttelin pihalle. Rapusta 4B riensi verkkain askelin vaalea kaksissakymmenissään oleva mieshenkilö, heitti mustan keikkakassinsa takapenkille ja kömpi itse perässä. ”Minne tänään”, kysyi kuljettaja. ”Susirajan taa, perkele!”

Itävuoren Pertti vihasi aikaisia aamuja, kuten myös tätä aamua. Kello ei ollut kuuttakaan kun jo joutui kiskomaan itsensä ylös sängystä kolmen tunnin unien jälkeen, kun peite-elämän piinalliset paperihommat veivät aina aikansa myöhään yöhön. Kirotut olivat myös etäisyydet: mikseivät työt voineet asua hiukkasen lähempänä, jotta niitä vaikka omalta kotiparvekkeelta käsin kykenisi kätevästi hoitamaan. Eipä kuitenkaan käynyt valittaminen, työstä kieltäytyminen tällä alalla merkitsi usein lisätöitä jollekin toiselle alan ammattilaiselle. Sisään, pum, ulos olisi sen tarkoitus tapahtua. Auto pysähtyi noin 100 metrin päähän oletetusta kohtaamispaikasta. Pieni kävely aamutuimaan Hakunilan kuolleenhiljaisen viheralueen läpi ja siinä jo tönöt kohoaisivat. B-rapusta sisään. Sitten alkoivat ongelmat.

”Saatanan tiedot!”. Kohde ei asunut siellä missä osoite kertoi. Itse asiassa koko osoitetta ei ollut olemassa. Rappu kukaan ei ollut varastanut, mutta asuntoa numero 15 ei ollut. Numerointi alkoi 28:sta. Lisäksi kohteen nimeä ei ollut yhdessäkään postilaatikossa, ei myöskään A-rapussa, jossa numero 15 taasen sijaitsi. Oli tehtävä valinta: A vai B? Tiedottaja saisi vielä maksaa. Ensimmäinen vaihtoehto oli yleensä kannattavin, kertoi kokemus. B-rapun pohjakerroksen pimeydessä kuului kärsimättömien askelien vaimea kopina aina pimeyden laskeutuessa. Valoisan aikoihin syden tykytti ja käsi teki jo rutiiniksi tullutta kuivatreeniä aseenvedosta. Valot syttyivät ja sammuivat noin puolentoista tunnin ajan eikä kohdetta näkynyt ja epätoivo alkoi jo hiipiä osingoilleen.

Juuri kun toivo ”hyvin” hoidetusta keikasta oli sammumassa, rapussa kuului jälleen sama tuttu oven avaus, joka jo niin monesti oli edeltänyt valojen syttymistä ennenkin. Tällä kertaa valot eivät kuitenkaan syttyneet, ovi meni kiinni ja hissi tilattiin yläkerroksiin. Aistit valpastuivat. Hissi lähti alaspäin. Pohjakerroksen portaiden välistä näki ykköskerroksen hissinoven ikkunaan ja hissin laskeutuessa hymy ei tahtonut olla pysymättä pois huulilta. Hissin tömähti alas, ovi aukesi. Pupillit laajenivat ja käden näki vielä epätoivoisesti haparoivan takintaskusta jotain. Sekunnissa hissin takaseinän peili oli säpäleinä ja harmaa hissi sai hieman intohimoisemman värin seiniinsä.

”Sir, miten meni?” ”James, tänään syömme lihaa.”

Uhri kertoo:

Rappukäytävään, kautta Zarquonin! En minä nyt ihan niin kunniattomasti ollut sentään ajatellut lähteväni - en saanut edes ketään mukaani ennen kuin potkaisin tyhjää. Sekin yksi sankari, jota olin jo muutaman päivän väijynyt ja laatinut sekunnintarkat suunnitelmat hänen nirhimisekseen, meni sitten tapattamaan itsensä ennen kuin kerkisin jakaa oikeuttani.

Tai kenties on ihan hyvä, etten päässyt yrittämäänkään. Turpaan sitä olisi tainnut siinäkin tulla. Piti taas lähteä leikkimään isojen poikien leikkejä. Olisi kai sen kaverin legolinnan korjauskustannukset saanut muutenkin maksettua kuin salamurhapalkkioilla. Hitto vie.

Noh, ainahan minä olen ollut sitä mieltä, että turha hätäily on pahasta. Kiire tappaa, sitä mieltä minä olen. Niinhän siinä sitten kävikin. Hakattuani torkkuherätystä puoli tuntia, minulla oli suihkun ja pukeutumisen jälkeen noin kaksi minuuttia aikaa ehtiä talosta ulos ja sen jälkeen kolme bussille juoksemiseen. Ei siinä oikein ehtinyt kyyläillä ympärilleen. Astuin hissistä ulos ja näin edessäni sen saman pitkätukan, joka oli muutamaa päivää aiemmin ilmestynyt treeneihin, molottanut ties mitä järjettömyyksiä ja tilannut baarissa siiderin.

Hittolainen, olisihan se mies nyt pitänyt tajuta ampua jo siihen paikkaan, kun se tilasi baarissa siiderin. Vaan enpä tajunnut, joka viikkohan sinne paikalle ilmestyi ainakin puolisen tusinaa hippiä, joita en ollut eläissäni nähnyt. Seliseli.

Siinäpä se sitten toljotti portaikon takana. Nostin salamannopeasti pistoolin taskustani ja vein sormeni liipaisimelle ja painasinkin, mutta turhaan. Mihinlie seinille roiskahti, siinä oli kyse sekunnin sadasosista. Jos olisin tajunnut ottaa sen esille jo hississä, olisi Pyhä Pietari saanut ottaa vastaan ihan toisen tyypin. Niin, sitä se kiire teettää. Sen minä vain sanon, että älkää lapset ikinä hätiköikö. Siitä hommasta ei tule mitään muuta kuin noutaja.

Eipä tässä verilätäkössä maatessa sitten enää juuri muuta mietittävää ole, kuin että menisiköhän Taivaasta metro Sörnäisiin kätevästi. Vähän tekisi olutta mieli.

- Kekkos-Arto

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) - 2p (rappukäytävä) + 2p (raportti) = 10p

Uhri: 2p (raportti) = 2p


07.10.2009 Uusi ylioppilastalo koituu jälleen kohtaloksi.

Mot on teurastanut animeiltaan matkalla olleen Aurora "Feenix" Tolosen.

Murhaaja kertoo:

Noin kello seitsemän aikaan keskiviikkoiltana tarkkailin ihmisvilinää Mannerheimintiellä ja haravoin vieraiden kasvojen joukosta uhriani. Olin odottanut jo yli puoli tuntia ja suunnitellut murhapaikan tarkkaan. Ennen pitkään kohteeni saapuisi Yliopiston anime ja manga –seuran kokoukseen, ja silloin hänen pitäisi astua sivullisten katseilta piilotettuun rappukäytävään ja jäädä odottamaan hissiä. Oli pieni riski, että joku sattuisi rappukäytävään samaan aikaan, mutta sen olin valmis ottamaan. Pidin vahtia kadun puolella paremman näkyvyyden ja helpomman pakoreitin vuoksi vaihdellen silloin tällöin paikkaani ja teeskennellen puhuvani kännykkääni hälventääkseni epäilyksiä. Animeyhdistykseen menijät oli helppo poimia muun populan joukosta, ja heitä kulki seuraan tarpeeksi harvoin, että sopivan välin osuminen iskuni kohdalle oli todennäköistä. Baaria etsivät humalaiset lappalaismiehet melkein onnistuivat pilaamaan väijytykseni, mutta pääsin heistä eroon juuri ajoissa pari minuuttia ennen kuin uhrini käveli minusta lainkaan välittämättä ohi, suoraan rappukäytävään. Kävelin hissiä odottavan uhrini luo, huikkasin hänen nimensä ja ammuin kahdesti hänen kääntyessään ympäri. Hänen vähemmän hohdokkaiksi viimeisiksi sanoikseen jäivät ”Hyi saatan—”. Palasin kadulle adrenaliinihuumassa törmäämättä keneenkään.

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 1p (raportti) = 11p

Uhri: -5p (raportti puuttuu) = -5p


07.10.2009 Liian suurisuisille salamurhaajille käy heikosti.

Etsivä Harmaajärvi on nostanut pääministerikauden jälkeen selkärangan housuista, ja tarttuu ripeästi toimeen oikeuden puolustajana. Hän pidättää kaksi salamurhaajaa, jotka julkisesti esittelivät aseitaan ja kehuskelivat aikaansaannoksillaan.

Etsivä kertoo:

Limeksen appro. Hieno keino välttää arjen ankeudet. Kiertelyä kaartelua keskustassa, muutama iloliemi nautittu. Mukavan leppoisa olo ja rauhallinen olotila. Kaveriporukka on iso ja sanavaihtoa tapahtuu suuntaan jos toiseenkin. Muutaman kierteen kautta keskustelunaiheeksi tulee viime aikaiset "sattumat" uutisrintamalla. Ihmisiä on myrkytetty,puukotettu ja ammuttu tiheään tahtiin, poliisivoimat eivät pysy edes mukana. Sen takia itsekin vihdoin töitä saanut, mutta ne voivat odottaa huomiseen, vielä ei ole kiire. Keskustelun lomassa hyvä ystäväni naureskelee ja toteaa, että kohta saamme lukea hänenkin suorituksistaan lehdessä. Asia alkaa epäilyttämään ja mietin jo mielessä josko tässä nyt saisi ennaltaehkäistyä yhden jos toisenkin ihmisparan kohtalon. Mokoma tekee vielä virheen, esittelee murhavälinettään. Tässä vaiheessa jo suorastaan panikoin, odotan hyvää hetkeä kun kaveri ei osaa odottaa. Lähdemme tutusta baarista kohti toista ja ylitettyämme mannerheimintien lausun kuuluisat sanat "Salamurhaaja, Antautukaa!" ja lähetän lyijysateen toverin rintaan. Taas yksi hyvä ystävä hoidettu päiviltä, mutta itsehän on tiensä valinnut. Eipä siinä mitään, huhhei ja kaljaa naamariin! Jo seuraavaan baariin päästyämme törmään toiseen ystävääni, samantapaiseen laitapuolen kulkijaan kun edellinenkin. Keskustelunaiheet taas siirtyivät ihmeen kaupalla viime aikaisiin tapahtumiin ja suureksi yllätyksekseni toverini kiroaa virkavaltaa ja toteaa näyttävänsä vielä kuka on kingi. Noh, tämä kingi ei paljoa ehtinyt esitellä taitojaan, kun on taas aikani kaivaa kuudestilaukeava esiin ja hoitaa homma kotiin. Harmiksi käy vain sivullista, jota suudellessaan miehen ammuin. Ainakin lähti tuonpuoleiseen hyvä muisto huulillaan. Itse taas liikuin seuraavaan baariin, mutta omilla huulillani ei suinkaan ollut muisto, vaan mairea hymy.

Etsivä Harmaajärvi

Jorma Teräs kertoo:

Istuinpa iltaa ravintola Dublinerissa muutaman miellyttävän herrasmiehen ja kauniin neitosen kanssa. Humaluuspäissäni saatoin lörpötellä hieman liikoja, sillä neitosen puoleen kääntyneenä tunsin yht'äkkiä kylmän raudan painautuneena niskaani vasten. Takaani kuulen karhean äänen käskevän: "Salamurhaaja, antaudu!" Kiroan mielessäni edessäni seisovien tuoppien riviä. Yritän kurottaa asettani ja kaikki pimenee.

Haudan takaa: Mr. Teräs

Kodinkone kertoo:

Limeksen appro. Pakko juoda olutta. Ihan pakko oli.

Pisteet:

Etsivä: 5p (pidätys) + 5p (pidätys) + 2p (double feature) + 2p (raportti) = 14p

Kodinkone: 1p (raportti) = 1p

Jorma Teräs: 1p (raportti) = 1p


07.10.2009 14:00 Huhuja myrkytyksestä kuntosalilla liikkuu...

Lordi Almsbury jatkaa tiukkaa murhaputkeaan myrkyttämällä Iida maapähkinän Hinkkanen.

Murhaaja kertoo:

Oli neljäs Länsi-Pakilasta.
Voi kuntoilu olla kohtalokasta:
lukon kun aukaisi,
myrkyn tuntea taisi.
Ovi manalaan aukesi kaapin sijasta.

- Lordi Almsbury

Uhri kertoo:

En ole vainoharhainen! Olen pienestä pitäen tiennyt että minua seurataan, että joku ilkeämielinen ihminen haluaa riistää kallisarvoisen henkeni. Siksi olen aina ollut erityisen varovainen. Jo lastentarhassa kieltäydyn järjestelmällisesti ottamasta vastaan minulle tarjottuja karkkeja. Mukanani kulkee pienoisperiskooppi, jonka avulla tarkistan kadunkulmasta kääntyessäni, onko reitti selvä. Kun saan kirjeen tai paketin, vien sen läpivalaistavaksi ennen kuin kosken siihen ilman turvahansikkaita. Sanomattakin lienee selvää että käytän foliohattua, jotteivät hallituksen palkkaamat viranomaiset pystyisi lukemaan ajatuksiani.

En olisikaan ikinä uskonut, että minut saataisiin hengiltä. Minun onkin järkytykseltäni vaikea kirjoittaa tätä, kuoleman sinertämät käteni tärisevät vieläkin. Yritän kuitenkin selittää tapahtuneen mahdollisimman yksityiskohtaisesti ennen hautajaisiani.

Tänään klo 14 menin tapani mukaan Fabianinkadun kuntosalille. En suinkaan pahaa-aavistamattomana; päin vastoin erittäin epäluuloisena. Olihan rakennus kapeine käytävineen otollinen paikka murhalle. Kuntosalitreenin jälkeen olin täynnä voimaa ja tarmoa; minua ei ovelinkaan murhaaja saisi hengiltä, siitä olin varma! Poistuin salista käytävälle ja taakseni koko ajan vilkuillen riensin pukuhuoneeseen. Sinne päästyäni hengähdin helpotuksesta. Luulin nimittäin tietäväni kuka minua vaanii, ja käsitykseni mukaan henkilö oli miespuolinen, joten olisin hetken turvassa. Tartuin pukukaappini lukkoon aikomuksenani avata se. Mutta mitä ihmettä! Käteni olivat valkoisessa tahmassa. En käsittänyt mitä oli tapahtunut, ennen kuin henkilö vieressäni alkoi nauraa ivallista, kolkkoa naurua. ”Kuolit!” hän huudahti.

maapähkinä

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 1p (uusi murhatapa) + 1p (tyyli) + 2p (raportti) = 14p

Uhri: 2p (raportti) = 2p


07.10.2009 08:30 Ylipappi kuolee sitkeän työn tuloksena.

Kale "Nurglen ylipappi" Aalto ei ehdi uhraamaan ketään, sillä hänen tielleen astuu Rubra, jälleen rappukäytävässä.

Murhaaja kertoo:

Työläiset nousevat aamuisin sängyistä ja käyvät töihin. Niin minäkin. Kuljin aamuruuhkan mukana kohti omaa työpaikkaani, kohdettani, uhriani. Paikka oli turhankin tuttu. No, nyt sentään tiesin kohteen aamurutiinin ja reitin. Ja ikäväkseni, hän tunsi minut. Minun täytyi löytää väijyntäpaikka. Tuuli ja satoi, ilma ärjyi kuin haluaisi varoittaa uhriani tämän tulevasta kohtalosta. Olin jo päättänyt, että aikoisin hivuttautua taloelementin alle väijyksiin ja maata kukkapenkissä. Siitä näkisin kaikki, jotka tulivat ulos ja pystyisin kastelemaan heidät, heidän omalla verellään. Olin jo asettanut tavarani piilopaikkaan ja kapuamassa ylös, kun minut yllätettiin.

Söpö pellavapäinen poika tuli ulos rappukäytävästä, harjoitellen sählymailallaan ilmaveivausta. Päätin odottaa, että poika menisi pois, ennen kuin kipuaisin kukkapenkkiin. Mutta ei. Poika tuijotti minua. Ja piti väen vängällä herrasmiesmäisesti ovea auki. Mitä te oikein opetatte lapsillenne? Päästää nyt tuntemattomia ja vaarallisia ihmisiä omaan kotiin.

Päästessäni sisään menin väijyksiin portaikkoon ja tähtäsin kohti ovea. Odotin. Kiireiset aamuihmiset rämisivät portaat alas ja katosivat ovesta. Kohteeni ei ollut vanha täti. Viimein. Kuulin hiljaisia ja varovaisia askelia. valmistauduin. Tumma hahmo ilmestyi näköpiiriini. Ja jäi siihen, muuttuen iloisesti kirkkaan punaiseksi.

-Rubra-

Uhri kertoo:

SuURi SalAMurhAkIsA oN aInA meSTAriNi MIEleEn, ylISTeTty oLKoOn iSoIsÄ NURGLE! kUOleMaN lÄhesTyeSSä kuOLevaISet KÄänTyVÄt heLPoMMin MEStarINi hUOstAaN, jA HänEn vOimAnSA YltYY! SInä AAmUNa HuoMASin sYyLIen väHENtyNeEn ja VIsVan väHEntYNeEn. SiLVoTuT SUkUpuoLIEliMet senTÄÄn! TäMÄ oN paHA meRkKi. NURGLEn hUoMio On MUUaLLa, SyYlÄiNEn siuNaUKseNsa TIessäÄn. VIilTelIn mUuTamAn UhrIVIilLon vArtaLoOni, hAaVojA HaAroIhiNI! VErI oLi vaLMiS viRTAamAan kUn lAsKeuDUin RapPusIA kOhTI kOHtaLOaNI. PIaN yHTyiSiN HErRaNI PuUTarHAn TanSSivIiN dEMonEIhin, aUtTAen uuSIen sAIrAUksIEN mUOdosTuMisTA. LAUkauS PimEÄstÄ, PuoLI keRRosTA MaAn ALta, LUotI TaHrII KaaPUaNi EnTIsestÄän. VirTAA VerI, JuoKSE, TäMÄ oLKoOn EnnE MonILle muILLe jA TodISTus NURGLEN VoiMAstA! MURhaaJA HymyILEE, VAan SE ParHAIteN NauRAa, joKA VIimeKSi NaURaa!

NURGLEN YliPaPPi

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) - 2p (rappukäytävä) + 2p (raportti) = 10p

Uhri: 0p (raportti myöhässä) = 0p


06.10.2009 Viimeinenkin teuraspäivän uhri on saatu tunnistettua.

John Titor, alias Reko Hynönen on poistunut kuvioista. Eliphas on poistanut aika-avaruuden vääristäjän. Tulevaisuus on turvattu.

Murhaaja kertoo:

Murhaisaa maanantaita seuraa tuomiollinen tiistai.

Maanantaipäivän verimyrskyn laannuttua murhanhimoni oli kaikkea muuta kuin tyydytetty. Tiistai aamuna heräsin innoissani katsomaan uutta toimeksiantoani silmästä silmään ja kohtalon ivaa: tämä antagonisti, Reko Hynönen, asui samassa talossa ja vieläpä samassa rapussa kuin edellinen uhrini! Eikä siinä vielä kaikki. Toimittaessani edellisen kohteen Herran tykö tämä Hynönen näki minut seisoskelemassa ylikulkusillan porrastornissa ja pelästyksestään päätellen luuli jo päivänsä koittaneen. Tämä kiero yhteensattuma ei kuitenkaan minua lannistanut, päinvastoin! Tiesin juuri kuinka siihen vastata. Otin yhteyttä satamaseudun kontaktiini ja ei aikaakaan kun kädessäni kiilteli vaimennettu Kalasnikov. Ei mikään sekundasurmaajan työkalu ei.

Illalla varttia yli yhdeksän minä olin varjoissa väijymässä, kohteeni asuinkerroksen käytävän nurkassa. Kerrosten käytyävät ovat talon seinustalla ja ulkoilmassa (tätä käytin hyväkseni tarkkaillessa edellistä uhriani). Piilopaikastani näin pihalle ja rappukäytävän ulko-ovelle ja suunnitelmani oli surmata tämä vääryydentekijä ylhäältä käsin kun hän palaa töistä ja aikoo astua rappukäytävään - siksi siis Kalasnikov ja pidempi kantama. Varttia yli kymmenen näin kohteeni tulevan ylikulkusiltaa pitkin silminnähden varuillaan. Vainoharhainen ryökäle! Hän tuli rapun ovelle kiertotietä ja vesitti suunnitelmani. Seuraavaksi hän nousi asuinkerrokseensa ja käytävän oven avautuessa päätin, että nyt menee sitten likaiseksi. Hän ei nähnyt minua varjoissa ja kääntyi harppomaan kohti oveaan - selkä minuun päin. Aloitin hirvittävän ryntäyksen ja vedin liipasimen pohjaan. Kelmi yritti vielä puolustautua pistoolillaan, mutta peli oli selvä. Mies oli selvästi kokenut, mutta Kalasnikovia hän ei karannut.

Ei todistajia.

-Eliphas

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) - 2p (rappukäytävä) + 2p (raportti) = 10p

Uhri: -5p (raportti puuttuu) = -5p


06.10.2009 Onneton sivullinen saa puukosta. Virkavalta ylityöllistetty.


06.10.2009 Rikosvyyhti alkaa purkautua vähitellen.

Tulitaistelu on vaatinut kaksi uhria. Ajasta ikuisuuteen siirtyvät somasti yhdessä Jesse "Pedro" Lankila ja Helena "Gorilla" Korte.

Gorilla kertoo:

6.10. Mietin pitkään, miten se oikein käy. Vielä ei ollut näkynyt ketään. Ase ladattuna taskussa. Omista väijytyksistäni ei tullut mitään. Miten voi ihminen olla koko baari-illan menemättä vessaan? Seurapiirirakko, jaahas. Tulen ulos keilahallista turvallisesti isossa porukassa. Näen ylätasanteella epäilyttävän henkilön. Unohdan asian (virhe!). Yhden pitkän siiderin jälkeen kotimatkalla puhelu käynnissä. Huomaan epäilyttävän henkilön takanani, siirryn kauemmalle kävelytielle. APUA. Hidastan kävelyä, henkilö hidastaa myös. Se on se sama! PANIIKKI. Kaivan kauhuissani asetta taskusta, saan sen käteeni ja henkilö kääntyy äkkiä ja juoksee täysiä päin ja AAAAAA kiljun ja huudan puhelimeen ja lopetan puhelun, laitan kännykän taskuun (virhe!), ja laukaukset lentävät joka puolelle! Häneen osui! Hän kaatuu maahan! Mutta mikä on tämä tunne mahassa? Silmissä sumenee. Kosketan kädellä mahaani, se on märkä. Punaista. Seuraavassa elämässäni haluan olla gorilla.

Pedro kertoo:

Työvuosieni aikana olen oppinut vihaamaan opiskelijoita. Se kaikki mussutus salaateista, raaka-aineiden alkuperästä, hinnoista, kasvisruuasta puhumattakaan - joskus malja vain vuotaa yli. Oli aika kylvää pelkoa, jotta ainainen valitus lakkaisi. Kukaan ei enää uskaltaisi avautua ruoasta ja astioita palautettaessa sanottaisiin "kiitos" kuuluvalla äänellä.

Olin saanut kontaktiltani muutaman hyvän nimen, joista aloittaa. Tavallisia opiskelijoita eikä mitään HYY-pomoja, joiden kuolema tuskin Unicafen asiakaskuntaa edes liikuttaisi. Niinpä läksin tiistai-iltana tekemään urani ensimmäistä liharuokaa. Saavuin Kampin Keilahallille juuri parahiksi odottelemaan kohteeni ratavuoron loppua. Seuraan kerrosta ylempää seurueen poistumista ja ohitan heidät matkalla alas. Poistun ulos, huomaan ryhmän siirtyneen pohjakerrokseen ja palaan sisään tarkkailemaan heitä aikataulujen katveesta. Pienen palaverin jälkeen jatkopaikka näyttää selviävän ja annan heidän hävitä näköpiiristäni yläkertaan. Näköyhteys palaa Tennispalatsin edustalla. Välimatkan päästä näen määränpääksi varmistuvan ravintola Nollan. Aprikoin seurueen tuopin pituudeksi vähintään puolituntisen ja käyn ruokakaupassa. Paistit näyttävät yllättävän mehukkailta.

Palaan todetakseni arvioni oikeaksi ja menen itsekin ravitsemusliikkeeseen odottelemaan. Seuraan olueni ääreltä ruoka-annosten siirtymistä ahnaisiin kitoihin sekä toki kohdettani aina välistä. Mokoma ei käy edes vessassa. Lopulta neitokaiset läksivät. Seuraan kaukana perässä aina takaisin Tennispalatsin kulmalle, jossa seurue pysähtyy toviksi ja ohitan heidät jälleen. Yhtäkkiä kohteeni syöksähtää ohitseni kohti lähestyvää raitiovaunua. Nousemme samaan vaunuun eri ovista.

Nousemme pois vaunusta kohteeni kotikadulle. Yllättävän lyhyen ajan sisällä opin vihaamaan opiskelijoiden lisäksi kanssamatkustajia, ohikulkijoita, iltapyöräilijöitä sekä U-käännöksiään tyriviä autoilijoita. En saa hetken rauhaa kuin vasta loppumetreillä.

Etenen samalle tasolle tyttösen kanssa ase valmiina sivuillani - ja POLKUPYÖRÄILIJÄ! Ohikiitävässä hetkessä kaikki menee pilalle. Kohteeni aavistaa jotain ja jää takaviistoon. Pyöräilijä menee menojaan. Suolapurkin kansi irtoaa. Käännyn ja avaan tulen, kuten tekee vastapuolenikin. Seuraa sarja vaimeita tussahduksia katupuiden katveessa. Huomaan pian pippuroituvani pahasti, mutta saan kuin saankin laitettua uhrini lihoiksi. Tähän on hyvä lopettaa. En joutuisi enää ikinä koskemaankaan kasvishöystöön.

Pedro

Pisteet:

Epäonnistunut murhaaja: 10p (murha)+ 2p (raportti)+ 1p (nolo)=13p

Puolustautuja (kuollut): 5p (itsepuolustus)+ 1p (kalman kandin kaato)+ 1p (raportti)=7p


06.10.2009 22:XX Kolme ruumista löydetty lisää. Virkavalta on voimaton. HYSin historian verisin päivä on nähnyt pimeyden laskeutumisen.

Ruumiit on saatu tunnistettua ja jäljet siivottua.


06.10.2009 22:02 Tulipalo espoolaisessa omakotitalossa. Salamurhiin sekaantunut kuolee. Virkavalta haistaa palaneen käryä.

Pikkulinnut laulavat tuhopoltosta, josta on vastuussa salamurhaaja Lordi Almsbury. Tulipalossa kuoli ainakin murhapiireissä tunnettu Aino "Vaino Korppi" Papinniemi sekä yksi sivullinen. Virkavalta jatkaa tutkimuksia.

Murhaaja kertoo:

Oli kolmannella Matinkylässä talo.
Nurkalla sen syttyi pikkuinen valo.
Se laajeni, talon ympäröi
ja kaiken sisältä sen söi.
Vei kohteeni hautaan tuo tuhoisa palo.

- Lordi Almsbury

Uhri kertoo:

Tiistai 6.10.2009 Istuin rauhallisesti kotona katsoen dokumenttia kulutushysterian vaikutuksista. Ilta oli pimeä ja viileä. En uskonut, että kukaan liikkuisi enää siihen aikaan sellaisella säällä, joten koin olevani turvassa. Viimeiset viisi päivää olin ollut todella vainoharhainen. Yritin tutkia kaikkia ja kaikkea, olla varuillani jatkuvasti. Tiesin, että minua katseltiin. Olin valmis pinkaisemaan juoksuun hetkenä minä hyvänsä. Kukaan ei saisi minua kiinni, ei kukaan! Vai saisiko? Minua pelotti.

Kello oli noin kymmenen illalla kun tausin, ettei kaikki ole hyvin. Koira oli haukkunut hetki sitten aivan vimmatusti, mutta komensin sen vain pitämään kuononsa kiinni. Olisi ehkä pitänyt kuunnella. Yritin tähyillä suurten ikkunoiden läpi pimeään syysiltaan, mutten nähnyt mitään merkittävää. Sitten haistoin sen. Etäisen bensiinin katkun ja palaneen käryn. Käännyin paniikissa ympäri ja katsoin eteiseen. Siellä paloi! Ihana kotini paloi!

- EI! huusin ja juoksin eteistä kohti. En päässyt kuitenkaan pitkälle, kun liekit iskivät jo vasten kasvojani. Peräännyin hädissäni. Äiti juoksi yöpaidassaan talon läpi paikalle. Yritimme etsiä peitteitä ja vettä, joilla sammuttaa palo, mutta se oli liian myöhäistä. Liekit levisivät ja nielivät kauniita kalusteitamme. Oli kuuma.

Katsoin ympärilleni. Miksi juuri, kun minä kuvittelin olevani turvassa tapahtui jotain tällaista? Miksi joku halusi tappaa minut ja perheeni näin julmalla tavalla? Miksen minä ollut varovaisempi? MIKSI MINÄ ANNOIN TÄMÄN TAPAHTUA?! Itkin hysteerisesti ja vajosin maahan. Koira oli toivottavasti päässyt jotakin kautta karkuun.

Pian koko talomme oli ilmiliekeissä. Minä ja äitini olimme keskellä olohuonetta. Tiesimme, että tämä oli loppu. Emme voisi asialle enää yhtään mitään. Ja me paloimme, paloimme, paloimme...

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 2p (uusi murhatapa)+ 1p (tyyli)+ 1p (kolmas kaato samana päivänä)- 2p (kotiovimurha) + 2p (raportti)=14p

Uhri: 2p (raportti)=2p


06.10.2009 19:59 Virkavalta on kauhuissaan, marraskuun kuudes näkee jo kuudennen ruumiin!

Vain tuntia aikaisemmin itsepuolustuksessa onnistunut Tapani "Sus svecia" Hopkins ei onnistu toista kertaa. Tästä pitää huolen uusi nimi, Caleb

Murhaaja kertoo:

Smiled at his funeral:
“Happy you’re dead.”

Sonata Arctica – Caleb

Tämän miehen jos kenen pitäisi olla kuollut. Sen verran useaan otteeseen oli julma kohtalo (joka näissä piireissä useimmiten Tuomaristona tunnetaan) meidät yhteen heittänyt - ja aina minut saalistajan asemaan. Jo vuosi sitten Syksyn Sävelen soidessa annettiin minulle tehtäväksi toimittaa Tapani Hopkins pois päiviltä, mutta silloin epäonnistuin surkeasti. Tänä vuonna sain uuden tilaisuuden, mutta yrityksistäni huolimatta en ollut onnistunut näkemään miehestä vilaustakaan.

Mutta kotioveaan ei kukaan voi välttää (ellei satu asumaan puistossa). Siispä suuntaan hiljaa hämärtyvässä illassa kohti Vallilaa ja käyn virittämään ansaa jo tutuksi tulleessa kerrostalossa. Hopkins on ovela veijari, ei hän varmastikaan kulje kolmanteen kerrokseen tavallisen sisäänkäynnin kautta. Siispä asetun odottamaan varauloskäynniksi tarkoitettuun rappukäytävään. Minuutit kuitenkin matelevat kuin kuollut käärme (siis varsin hitaasti) ja taitavat olla tunneiksi muuttuneet, kun alan epäillä, että kohteeni on jälleen kerran onnistunut välttämään varman kuoleman. Niinpä otan tavarani sekä rakkaan pikku pitkänmatkan konetuliaseeni ja alan kävellä portaita alas. Mutta juuri sillä hetkellä ylös kapuaa kuvista niin tuttu hahmo. Ohitan tämän rauhallisesti, mutta sitten käännyn samantien takaisinpäin ja nappaan pyssyni esille. Hopkins tajuaa, mitä on tapahtumassa, ja ehtii ottaa muutaman hätääntyneen juoksuaskeleen, mutta on silti aivan liian lähellä. PUM. Siinä hän vihdoin on. Ja siihen myös jää.

Kerrostalon pihalla pysähdyn hetkeksi katselemaan ympärilleni ja hymyilen. Syksy on kaunista aikaa: Ilta-auringot muuttuvat punaisiksi. Vaahteranlehdet muuttuvat punaisiksi. Näköjään myös rappukäytävät muuttuvat punaisiksi.

Cheers, Caleb

Uhri kertoo:

Alas! They got me! The loss to the genetic pool is irreparable!

I’d only just warded off one attack - someone delirious with swine flu attacking at random - and thought myself safe. But when I returned to my flat the first person I met in the stairs whipped out a gun and ran after me! Obviously also delirious, surely no one would ever, ever want to hurt me if they weren’t driven insane by the flu! I mean I’ve lived a blameless life, never killing anyone except for my attacker but that was just putting him out of his misery. Oh, and one other person as well come to think of it, but he’d probably have caught the illness anyway.

I tried to run up the stairs and whip out my pistol but had time to do neither. With me perished the last bastion of uninfected, nonviolent thinking. The world is doomed to insanity, to become a place where people attack each other for no reason at all...

...come to think of it, how long has this been coming?

the late lamented Sus svecia, a.k.a. Tapani Hopkins

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) - 2p (kotiovimurha) + 1p (raportti)=9p

Uhri: 3p (raportti)=3p


06.10.2009 19:00 Uudella tapahtuu taas, nyt saalis on metsästäjäänsä nopeampi.

Aleksei "Céir" Frisin väijytys epäonnistuu kuolettavasti. Sus svecia jatkaa porskutustaan.

Puolustautuja kertoo:

Eureka! Jag har det! Paras tapa estää sikainfluenssaa on tietenkin tappaa kaikki sairastuneet! This way, not only is the disease restricted due to fewer infected individuals, but an evolutionary pressure is created by removing those who easily catch the illness. With time, only healthy flu-resistant humans will be left!

I kväll fick jag gå från ord till handling. Någon-uppenbarligen otillräknelig tack vare stark influenssa- försökte avreagera sin feberfrossa genom att anfalla mig.

Olin Uudella, ja epäilin jo saaneeni tartunnan. Uskoin näkevinäni latinankielisiä kylttejä aulassa ja toogaan pukeutuneita ihmisiä yläkerrassa! Minkään ei ollisi pitänyt enää hätkähdyttää, mutta nähdessäni jonkun lukevan lehteä toimiston edessä rupesivat hälytyskellot kuitenkin soimaan. Enkö ollut nähnyt tuon henkilön jo aikaisemmin? When he suddenly ran after me I finally understood the situation: I wasn’t ill, it was everyone else in the building who had caught the flu! Obviously they were in so bad a condition that their mental facilities had totally collapsed.

Lyckligtvis hade jag redan min pistol i handen (gömd under mössan), så jag kunde lätt avliva min anfallare utan att skadas själv. Det finns dock mycket arbete kvar, alla som har denna farliga och uppenbarligen sinnesrubbande sjukdom måste förintas, det räcker inte med bara en.

“Sus svecia”

Epäonninen salamurhaaja kertoo:

Pisteet:

Puolustaja: 5p (tappo)+ 2p (raportti)=7p

Epäonnistunut murhaaja: 3p (raportti)=3p


06.10.2009 Rappukäytävä, rappukäytävä, rappukäytävä...

Suvi "Alaska" Helle ei pääse asuntoonsa asti, kenties hissi vie alakertaan.

Murhaaja kertoo:

Kuumehoureinen yö. Nuorukainen herää nihkeässä hiessä. Yskii xylitolin makuista limaa lavuaariin. Rutto. Päivän puhdetyöt. Iltapäivä, valmista. 18. Apollonkadun pysäkki. Punatiilinen talo. Nuorukaisen olo on vilunväreinen kuumeessaan, talvi tekee tuloaan. Ase repusta ruskeaan paperipussiin. Tiedottaja kertoi: kohteella on rutiini: 16.00 koiran kanssa lenkille. Näköhavainto. Kohde on tyttö, punainen verkkatakki, huomioväri. Ei kannata seurata, palaa vielä. Nuorukainen odottaa. Asukkaan vanavedessä rappuun. Ylin kerros. Matelevat minuutit. Hissi käy, ylös asti, mutta kohde on väärä. Hetki vielä. Väkipyörät, vaijerit, vastapaino. Hissi käy uudestaan. Nuorukainen asettuu kuolleeseen kulmaan. Tyttö astuu ulos, näkee. Laukaus alavartaloon. Tyttö pakenee hissiin. Nuorukainen rusauttaa piipun hissin oven ristikon raosta. Toinen laukaus. Kolmatta ei tarvita. Niin se käy. Isännättömän koiran vaikertava ulina kaikuu vanhan talon rapussa. Peittää alleen nuorukaisen pakenevat askeleet.

- Kettugangsteri

Uhri kertoo:

Tiistaina, lokakuun kuudentena, olin ollut jotenkin levoton koko päivän. Pälyilin ympärilleni ja säpsähdin naapurista kuuluvia kolauksia. Sunnuntaina oli ollut täysikuu ja oloni oli myös vähän flunssainen, joten laitoin oudot tuntemukseni niiden piikkiin. Iltapäivällä lähdin tapani mukaan lenkille ja toivoin, että fyysinen rasitus ja raitis ilma saisivat mieleni rauhoittumaan. Tunnin juoksulenkin jälkeen olin ainakin väsynyt. Ja hikinen. Kotikadulla koira kiskoi hihnassaan, joka ei ole lainkaan tavallista, mutta arvelin sen vain olevan uupunut ja janoinen.

Miten paljon jätinkään arvokkaita vihjeitä huomiotta! Miksi en luottanut omiin tuntemuksiini? Miksi en pannut merkille kotieläimen erikoista käytöstä?

Astuimme koiran kanssa hissiin ja hissi lähti nytkähtelemään kohti ylintä kerrosta. Kuten aina ennenkin, aloin avata hissin ovea mennäkseni käytävään ensimmäisenä: koiran kouluttamisessa on tärkeää ettei se saa suinpäin rynnätä ovista. Astuin käytävään ja sen jälkeen muistikuvani ovat epäselviä. Nurkasta ryntää tuntematon mies. Hänellä on jotain kädessään. Ase? Peräännyn hissiin, mutta turhaan. Harppauksella hyökkääjä on hissin oven edessä ja ampuu minua. Kerran? Vai kahdesti? En tiedä, en ehdi tuntea kipua. Tuijotan tappajaani silmiin ja lyyhistyn hissin lattialle. Miksi hississä on ristikko-ovet? Miksi? Ristikko-ovet, vasta vahattu lattia, ja sitten kaikki pimenee.

Suvi "Alaska" Helle

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) - 2p (kotiovimurha) + 2p (raportti)=10p

Uhri: 2p (raportti)=2p


06.10.2009 18:25 Alter-egon kerhoillassa ruumis kaatuu ovesta kerhohuoneen lattialle. Tekijä pääsee paikalta karkuun.

Ei-oikeastaan-niin-järkyttyneiden kuulusteltujen mukaan ovensuuhun ilmestynyt Miika "Suojelus" Säynevirta kaatui kuolleena huoneeseen. Tapahtumalla oli sekä silminnäkijä, että vähintään yksi todistaja. Poliisi onkin toiveikas Pikku-myyn henkilöllisyyden selvittämisessä.

Murhaaja kertoo:

Tsihih tsihih!

Tasan kello 15.00 toverini saapuu nuudelikuppilan eteen ja astumme sisään mutustamaan herkkuja. Paikka on yllättävän rauhallinen, mutta sen takoitus on vain luoda toveriin luottamus. Maittavan aterian jälkeen siirrymme namisiiderille Kaislaan. Valitsen mukavan hiljaisen sopen, kuin Nipsus luola. Tässä on mahti paikka mykyttää toverin tuoppi! Mutta oi, huoneeseen alkaa virrata väkeä, enkä voi toimia ollenkaan. Voi Mörkö! Juttelemme siis mukavia. Tuhdin siiderin höpsöttämänä seuraan toveria Alter Egon kerhoiltaan. Täytynee hieman tasoitella. Nuttura alkaa olla jo vähän vinossa. Ja ehkä rapussa olisi mahdollisuus. Ei, siellä on ihmisiä. Ehkä hississä. Nousemme hissillä kerrosen verran ja toinen ihmisistä jää pois ja olemme kolmen. Yksi ei haittaa. Yhtäkkiä jäämmekin pois ja päätän: NYT ON PAKKO!

Toveri romahtaa äänekkäästi maahan tönäisten käytävän oven auki. Näen ihmispaljouden, yksi tulee katsomaan hengetöntä hahmoa. Pakenen. Nauruni kaikuu käytävillä. Tsihih tsihih!

- Sotkuinen Pikku-Myy -

Uhri kertoo:

14:09, herään kuolemanväsyneenä, en aamuisen tappotyöni jäljiltä ole ehtinyt nukkua kuin silmällisen kun lounastapaaminen jo odottaa minua kolmelta. Peseydyn ja valmistaudun kotoa lähtemiseen, pistooli ladattu, myrkyt taskussa ja veitsi paikallaan. Ovella hetken paranoia valtaa mieleni ja poistun rapusta varareittiä käyttäen luottavaisena että viimeistään tämä karistaisi mahdolliset väijyjät kannoiltani. 14:57 Olen jo tapaamispaikan kulmilla kun seurani soittelee kärsimättömästi missä olen, siinä kohta. Nuudelit maistuvat rupatellessa vaikka pidänkin ruokaani ja juomaani silmällä, taustatietojeni mukaan lounasseura on myös alan tekijöitä. Siirrymme läheiseen olutravintolaan yksille ja onnistun keskustelemaan kohteeltani tietoja tämän toimeksiannosta, huolettomasti nauhoitan kämmenmikrooni keskustelut joissa toinen kertoo aikaisempien koittelemusten lisäksi myös tämänhetkisestä toimeksiannostaan, omaa osallisuuttani en myönnä. Juomien loputtua jatkamme vielä ylioppilastalon suuntaan sillä lounasseurani väittää epäilevänsä ajokuntoaan, en ole väkijoukossa liikkuessa kovin huolissani ajatuksesta käydä kerhotilalla sillä hölmöyksissäni luotin kykyyni tarvittaessa puolustaa itseäni. Aulaan saapuessa myhäilen tyytyväisesti, kaksi muuta ihmistä myös paikalla joten mitään erityistä huolta ei ole, hississä pidän toki sormiani rauhallisesti veitsen ympärillä mikäli jotain uhkaavaa ilmenisi. Toinen kerros, yksi tuntematon matkustaja poistuu hissistä, toinen jää ja matkaa mukana aina neljänteen asti. Heitän suuremmat huolet mielestäni olen jo käytännössä omieni seurassa kun poistun hissistä, enää tällä ei olisi edes aikaa iskeä vaikka haluaisi. Luuloni osoittautuu aloittelijan viimeiseksi virheeksi, sillä ehdin vain ovelle asti näkemään ystäväni jo seuraavassa huoneessa kun luodit iskeytyvät kylkeen. Hölmistyneet katseet kääntyvät ja ihmiset säntäävät avuksi kun kaadun rikkinäisenä käytävälle vaan murhaajani poistuu hihittäen hissiin ovien sulkeutuessa perässä.

- Suojelus jolla ei tälläkään kertaa ollut enkeleitä matkassaan

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) - 2p (silminnäkijä) + 1p (raportti)=9p

Uhri: 1p (raportti)=1p


06.10.2009 Torakka vie lampaan hautaan. Lordi kerää mainetta.

Lordi Almsbury käyttää tällä kertaa ovelasti H1N1-virusta kantavaa torakkaa ja poimii jo toisen murhan samalle päivälle. Epäonninen kätensä väärään taskuun tunkenut salamurhaaja tunnettiin myös nimellä Kalle "Hausschaf" Niukkanen.

Murhaaja kertoo:

Oli Viikistä kotoisin uhrini toinen.
Häntä kohtasi kokemus aikamoinen:
käden taskuunsa pisti,
joku siellä nipisti,
kun sormeaan puraisi tappava loinen.

- Lordi Almsbury

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 1p (uusi murhatapa) + 2p (tyyli) + 2p (raportti)=15p

Uhri: -5p (raportti puuttuu)=-5p


06.10.2009 Aamut eivät ole turvallisia edes irlantilaisille typeryksille Pajalassa.

Vilma Lappalainen alias "Omadhaun" on löydetty puukotettuna pajalalaiselta bussipysäkiltä. Veitsitekniikasta päätellen asialla on ollut Lordi Almsbury alamaailman huhujen mukaan.

Murhaaja kertoo:

Oli ensi uhrini Pajalasta,
hänet löysin bussia oottamasta.
Hetken vain epäröin
ja veitsen kylkeensä löin.
Minut huomasi, onneton, silloin vasta.

- Lordi Almsbury

Uhri kertoo:

"Bussipysäkillä seisoo joku, jään muutaman askelen päähän odottamaan. En irrota otettani aseesta, sormi liipasimella ja valmiina puolustamaan itseäni tilanteen niin vaatiessa.
Ihmisen aivot pystyvät käsittelemään kolmesta seitsemään asiaa samanaikaisesti. Omani ylittävät suorituskykynsä jo yhden jälkeen. Muistan yöllä saamani tekstiviestin ja uppodun vastauksen näpyttelyyn niin, etten näe enkä kuule mitään muuta. Vasta viltävä kipu rinnassani herättää minut - aivan kuin joku iskisi veitsellä. Kohotan katseeni vain huomatakseni jonkun todella iskeneen veitsen kylkiluitteni väliin. Murhaajani hymyilee hämmästyksen ja ihailun sekaiselle ilmeelleni. Vuodan kuiviin bussipysäkille, oikea käsi yhä pistoolin kahvalla."

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 1p (pelin ensimmäinen puukotus) + 2p (raportti)=13p

Uhri: 1p (raportti)=1p


06.10.2009 08:35 Aamuiset rappukäytävät koituvat taas yhden kuolemaksi

Suojelus-nimimerkillä toimiva salamurhaaja on laittanut pistoolilla koreasti. Virkavalta on selvittänyt kohteen kulkeneen alamaailmassa nimellä Lamia "Lamzy" Taha.

Murhaaja kertoo:

Maanantai 5.10. klo 20 Paikallistiedustelua, taustatyö hiljattain tapahtuneista salamurhista viittaa uhrien tappamiseen näiden kodin lähistöllä olevan kasvava trendi. GSP näyttää reitin kohteen kotiosoitteeseen, kierrän hetken kerrostalosokkeloa kunnes löydän haluamani portaikon. Porrasovia ei tässä naapurustossa pidetä näemmä lukossa, menen sisään ja tarkistan nimilistan. Kuudes eli ylin kerros. Kuusi muuta nimeä samassa kerroksessa, kaksi ulkopuolista samassa huoneistossa, tämä tarkoittaa etten voisi luotettavasti käyttää epäsuoria keinoja. Siirryn hissillä kerrokseen ja käyn nurkat läpi. Tasanteella on hylätyn näköinen runkopatja, intuitiivisesti haluaisin harkita sen käyttöä murhaamiseen, mutta ymmärrän nopeasti ettei sänky tarjoaisi riittävää näkösuojaa ollakseen eduksi. Asunnon ovessa onkin vain kaksi nimeä, otan kännykkäni kameralla kuvia hyökkäysanalyysiä varten, myös ovisilmä kiinnittää huomioni. Vasta-aihe suoraan asuntoon hyökkäämiseen. Poistun rappusia pitkin arvioiden mahdolliset kuolleet kulmat, myös piha vaikuttaa yöhämärällä houkuttelevalta lukuisine piilopaikkoineen. Olen vakuuttunut löytäneeni tulevan murhapaikan.

Tiistai 6.10. 07:58 Saavun jälleen Myyrmäkeen, tutkimuksen yksi yliedustettu ryhmä salamurhaajista on kuollut tehtävällään tyhjähköllä vatsalaukulla. Tunnen oloni nälkäiseksi joten pysähdyd läheiseen pikaruokalaan syömään nopean aamiaisen, muistan olla tiskin takana olevalle asiakaspalvelijalle miellyttävä, mutta en liian mieleenpainuva. Syön rauhassa ja otan kahvin mukaan, olen havainnut kofeiinin nauttimisen hyväksi korviketoiminnaksi tylsinä postaamishetkinä. Näin myöhään aamusta on jo valoisaa ja ohikulkijoiden määrä on tarpeettoman suurta, en voisi hyvällä luottamuksella väijyä ulkona pokaani. Kokeilen jälleen rapun ovea, edelleen lukitsematta. Myhähdän tyytyväisesti ja hörppään kahvistani samalla kun kävelen portaita ylös kuudenteen kerrokseen. Kaikki on ennallaan, sänky nojaa ylätasanteella seinää vasten ja rapussa on kuolleen hiljaista. Asetun piilooni portaisiin, hissi olisi aivan nurkan takana ja minä näkymättömissä kaikilta paitsi niiltä jotka haluaisivat välttämättä kulkea hissin sijaan ylimpään kerrokseen tai sieltä pois nimenomaan portaita käyttäen. Puristan kevyesti taskussani olevaa pistoolia ja jään odottamaan samalla lämmintä kahvia nauttien. Hetken kuluttua kuulen ääniä kun ovi aukeaa, ilmeisesti viidennestä kerroksestä joku poistuu asunnostaan ja tilaa hissin, kuuntelen tapahtumia vienosti hymyillen päätökselleni olla piiloutumatta katutason kulmaan josta saattaisin tulla ohikulkijoiden havaitsemaksi. Ristiinhaku reittianalyysistä ja tietomurrolla hankitusta viikkoaikataulusta antoi kaksi aikaikkunaa, raukkaparka tulevan uhrini lepäsi tietämättään yhden siirron päässä shakkimatista. Kahvini loppuu kesken, lasken pahvimukin varovaisesti portaisiin odottamaan, vilkaisen kelloa ja kuulen hetken päästä ääniä kuudennessa kerroksessa olevasta asunnosta, epäilen asukkaan olevan valmistelemassa poistumista. Ovi aukeaa, odotan askelten lähestyvän ja pysähtyvän hissin ovelle, tiedän hissin olevan yhä ensimmäisessä kerroksessa joten en hätiköi, hissin ulkokutsua painetaan, otan yhden harppauksen portaita ylöspäin ja kurkistan tasanteelle, hölmistynyt katse kääntyy päin, musta huivi, silmälasit, kohde on edessäni alle kahden metrin päässä. Kaksi ihmistä samassa rappukäytävässä, minä ja toimeksiantoni kohde, tilanteessa on liikaa muuttujia ollakseen hallittavissa, joudun yksinkertaistamaan yhtälöä, osoitan aseellani ja ryhdyn tulittamaan. Poka horjahtaa takaisin käytävällä kun .22 kaliiperin taskuaseeni sylkee lyijyä, hylsyt kilisevät pitkin lattiaa ja luisti lukkiutuu lopulta taakse osoittaen lippaan loppumisen, nainen makaa maassa liikkumattomana, vapautan luistin ja kadotan aseen takkini taskuun samalla kun lähden poistumaan sanaakaan sanomatta rappukäytävästä portaita pitkin. Matkalla poimin tyhjän kahvimukini mukaan huomaten käteni vapisevan, adrenaliini oli salakavalasti lähtenyt kohisemaan suonissani. Ulkona havaitsen sisäpihan olevan autio, olen varma ettei teollani ole silminnäkijöitä. Poistun silti kiertoreittiä pitkin juna-asemalle ja lähetän matkalla salatun statusviestin eteenpäin, toimeksiantajani saisi pian tiedon suoritetusta verityöstä ja tietojärjestelmä katkaisisi automaattisesti tuntitaksani.

Henkilökohtaisena muistiinpanona: en ymmärrä miksi henkirikoksille annetaan niin suurta painoarvoa, omakohtaisesti väitän tapponi sujuneen ennakkoon tehtyjen mielikuvaharjoitteiden mukaisesti. Toinen henkilökohtainen muistiinpano: joudun uusimaan oman asuntoni ja päivärutiinieni riskikartoituksen. Rutiininomainen tarkastus antoi merkkejä, että itseäni koskeviin tietojärjestelmiin on hiljattain hakkeroitu ja tekijä on saanut selvitettyä minusta henkilökohtaista tietoa, jos siis joku lukee tätä päiväkirjamerkintää niin haluan varmistaa, että ymmärrätte leikkivänne hyvin vaarallisen ihmisen kanssa!

- Suojelus

Uhri kertoo:

Tarkistan vielä että kaikki tarpeellinen on mukana: avain, kännykkä, lompakko ja ase. Kaikki hyvin ja nyt äkkiä asemalle. Olen vähän myöhässä. Nopeastin sujautan kengät jalkaan ja ovi auki. Tilaan hissin kuudenteen kerrokseen ja jään miettimään jokin jäi huomaamatta. Mikä? Rupeaan asettamaan kenkääni paremmin jalkaani kun kuulen kohinaa. VOI EI! En ehtinyt ottaa asettani esiin, kun minuun osui! Nostin kädet suojaksi vaikka tiesin sen olevan turhaa. Kuolen. Kaatuen taakse.

-Lamzy

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) - 2p (kotiovimurha) + 1p (raportti)=9p

Uhri: 1p (raportti)=1p


05.10.2009 Jälleen ruumis kotiovella!

Joakim "Tenrai" Store on löydetty hengettömänä rappukäytävästään. Syypää tähän oli Eliphas, joka väijyi leijonaa ovelasti juomapaikalla.

Murhaaja kertoo:

Toiset aloittavat viikkonsa kahvilla, minä aloitan viikkoni murhalla. Salamurhalla.

Maanantai klo 11.00 ja minä odotan tulevaa ruumista ajoväylän ylikulkusillan tornissa. Olen sen toseksi alimmalla tasanteella, mistä on nuhruisen ikkunan läpi näköyhteys yhteiskunnanvihollisen kotiovelle 4. kerrokseen. Ajattelin, että on paras olla ajoissa, mutta tämä ruoja on sellaista sorttia, joka myöhästyy omista hautajaisistaan. Kolme varttia odotan silmä kovana ja viluisena mitään arvaamattomien sivullisten kävellessä silloin tällöin ohi pakottaen minut kätkemään murhanhimoni. Sitten ovi ylhäällä avautuu. Mies laskeutuu alas ja tulee ulkosalle. Piiloudun ja odotan jokainen lihas jännitettynä ja kuuntelen lähestyviä askeleita, käsi aseen kahvalla. Mies puhuu kiinaa kännykkään ja astuu tornin portaikkoon. Olen naulata sen täyteen lyijyä, mutta refleksini toimivat ja ase pysyy piilossa. Kohteeni ei ole kiinalainen! Odotan että sivullinen menee ohi ja huomaan, että ryökäle unohti jotain (aseensa?) asuntoonsa. Tapahtuu toisinto edellisestä, mutta tällä kertaa tiedän kenellä on kiire metroon ja luennolle. Peijooni astuu torniin ja rappusiin, minä harppaan kulman takaa ja revolverini puhuu. Sen argumentti on kaksi luotia. Portaat värjäytyvät kauniin punaisiksi ja minua melkein harmittaa - ettei kukaan ole näkemässä.

Rest in peace Joakim Store.

-Eliphas

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) - 2p (kotiovimurha) + 1p (raportti)=9p

Uhri: -5p (raportti puuttuu)=-5p


04.10.2009 Rappukäytävästä löytyy ruumis!

Kerhotäti on kerhoiltansa pitänyt. Hän kohtasi tiensä pään rappukäytävän hämyssä. Tien tuonpuoleiseen viitoitti Farkas aseensa suuliekeillä. Kerhotäti on tunnistettu Lauri Torikaksi.

Murhaaja kertoo:

Uhri kertoo:

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Ja sitä seurasi samanlainen aamu ja päivä. Kävelin kotiin kaatosateessa rankkojen harjoitusten jälkeen. Ainoat asiat mielessäni olivat syöminen ja suihkussa käynti. Ajatukseni harhailivat eivätkä hälytyskellot päässäni soineet tarpeeksi aikaisin, kun kävelin portaita ylös. Salamurhaaja oli väijyssä ja ampui minua suoraan silmään. Paha päivä sai arvoisensa päätöksen.

-Kerhotäti aka Lauri Torikka

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) - 2p (kotiovimurha) + 3p (raportti)=11p

Uhri: 1p (raportti)=1p


04.10.2009 Pääministeri kaatuu!

Pääministeri on kaadettu. Syy ei suinkaan ollut tuppeen sahattu koivulauta, eikä edes erikoishöylätty, vaan nopeat laukaukset itseään puolustaneen Kettugansterin aseesta. Pääministerin salkusta joutui luopumaan Hannu Harmaajärvi.

Puolustautuja kertoo:

Jou! Oltiin kotipoikien kans kalliolaises thaimestas vetääs tofumättöö, sen jälkeen punkkulasillisten ääressä suunniteltiin ilmastoskeptikoiden likvidiointia. Aika riens, huomasin et kohta oon jo myöhässä sovitusta tapaamisesta Etu-Tölikän reunalla. Kaikeks onneks Frank oli vuoden 59 Impalalla liikkeellä. Hypättiin kiesiin ja hurautettiin määränpäähän. Jo kaukaa huomasin, et rapun edessä bostaili semisti kuumottavan olonen ukkeli. Käskin Frankia ajamaan snadisti eteenpäin, kelailin et jäisin kyydistä vasta sen jäbän näköpiirin ulkopuolella. Astuin sateeseen ja kaivoin mutkan taskusta, piilotin sen katseilta rotsin liepeen alle. Rapulle tullessani helpotuin: dude oli hävinnyt. Ehkä se lähti kytkeen, kelailin ja työnsin oven auki. Siinä se sitten saatana kuitenki oli, nojaili tuulikaapin seinään. Sen käsi tais värähtää ensiks, mut olin nopeempi - heilautin käden suoraks ja lasautin. Valkoseen rappaukseen tuli nätti veriruusu. Äijä tuupertui maahan. Kattelin sen tuskallista kiemurteluu ja samassa mun päässä kaikui drive by shootingissa kuolleen ystäväni Alfonson lause: "Unload on that nigga, yo!" Tottelin Alfonson viisaita sanoja.

- Kettugangsteri

Epäonnistunut salamurhaaja kertoo:

Viimeisin vaalirahakohu on syönyt uskottavuutta. Eihän sen näin taas pitänyt mennä. Nyt on rahat loppu ja uskottavuus mennyt. Ainoa vaihtoehto tässä vaiheessa on pistää päitä pölkylle. Virallisesti asioita ei enää voida tosin toteuttaa, sen aika on jo mennyt, joten viimeisenä keinona täytynnee ladata kuudestilaukeava jälleen. Vaalirahatkin on jo palautettu, joten ulkopuoliseen apuun ei voi turvautua, kaikki pitää hoitaa nykyään itse. Lähteeni kertovat kohteen kokoustavan kampin seutuvilla iltapäivällä, sinne siis odottelemaan. Kokoushan olikin sopivasti hieman syrjässä olevassa kerrostalossa, mahtava tilaisuus yllätykselle. Olen oven lähettyvillä hyvissä ajoin ja tarkastan paikat. Ovenpieli vaikuttaa suhteellisen turvalliselta, ei tarvitse sentään sateessa seisoskella. Aika kuluu ja alan jo närkästymään odotteluun. Yhtäkkiä ovi pamahtaa auki, kohde rymistelee sisälle ase kädessä ja huomaan, että lähteeni ovat pettäneet minut, niinkuin moni muukin jo kuluneiden vuosien ajalta. Ajattelen mielessäni, että jos kansan tahtoa ei saada diplomaattisin keinoin läpi niin pitää turvautua jykevämpään kalustoon, on siis aika siirtyä johtajan pallilta tuonpuoleiseen. Yritän vielä epätoivoisesti laukaista oman lyijysateeni ilmoille, mutta on jo liian myöhäistä. Veri tahraa tuulikaapin ja uusi hallitus on jo varmasti päätetty valmiiksi.

Hannu "Pääministeri" Harmaajärvi

Pisteet:

Puolustautuja: 5p (tappo) + 2p (raportti)=7p

Epäonnistunut murhaaja: 2p (raportti)=2p


03.10.2009 Kotoa poistuminen on todellakin vaarallista...

Kun lähdet kotoasi kiireessä ja pää ajatuksia täynnä, niin voitko päätyä muualle, kuin ruumissäkkiin? Tämän sai tuntea selässään Vilja "Jesse James" Rydman. Tällä kertaa kuolinapua antoi Nätti poika Jussi.

Murhaaja kertoo:

Herään. Ulkona maailma näyttää hiljaisen julmalta, kuin pianonkieli joka kietoutuu kurkun ympärille soittamaan viimeistä sinfoniaa, kuin pomo joka hymyilee kohteliaasti kun saneeraus alkaa. Punatakkinen tyttö, en tiedä miksi hänen täytyy kuolla. Tietääköhän kukaan oikeasti? Otan aseeni mukaan ja lähden, enkä mieti asiaa enää. Tässä maailmassa tuollaisille kysymyksille on yhtä paljon tilaa kuin on aseen piipun ja luodin välissä. Syksy on tulossa, pihan kasvit värisevät kuin kulkurin kitaran kielet nuotion äärellä, joka ei anna tarpeeksi valoa eikä lämpöä. Aika niittää viljaa.

Leppävaara. Alue on tuntematon ja tunnen, ettei minua tahdota tänne. Silmäkulmissani en näe muuta kuin punaisia takkeja, muut värit on pesty pois. Joka kerta sydämestäni lähtee tykytys suoraan liipaisinsormelleni. Yritän pitää mieleni kasassa. Olen aikataulustani jäljessä, olenko jo liian myöhässä? Missä olet, punatakkinen tyttöni? Viimein saavun perille. Ruutikatu, kuinka sopivaa. Astun kuolleiden lehtien päältä etsiessäni sopivaa paikkaa odottaa. Aika kuluu, eikä häntä näy. Miltei toivon, että hän ehti jo lähteä, ehti elää seuraavaan päivään. Ehkä en olekaan tullut tappamaan ketään, vaan olen vain tullut nauttimaan luonnosta, olen virkistävällä kävelyllä enkä murhareissulla. Hetken ajan olen kuin kuka tahansa muu. Illuusioni särkyy pian.

Punatakkinen tyttö kävelee ovesta ulos. Seuraan häntä vähän aikaa vain katseellani ja sitten lähden perään. Olen jo kohottamassa asettani, kun näen eläkeläispariskunnan tulevan meitä vastaan. Käännyn heistä poispäin ja suojaan kasvoni heidän katseiltaan. Odotan, että he ovat menneet ohi, ja lähden takaisin punatakkisen tytön perään, nyt ripeämmin askelin. Varjostan häntä hetken, jotta eläkeläiset ovat varmasti tarpeeksi kaukana. Sinä aikana mieleeni hiipiikin ajatus, onko tyttö muka ainoa uhri tässä tilanteessa? Emmekö me kummatkin ole tämän maailman uhreja? Mitä jos varoittaisinkin häntä ja lähtisimme yhdessä pakoon. Pakoon leppävaaraa. Kuka olet, punatakkinen tyttö? Voisitko hyväksyä minut ihmisenä, joka olen, ja jollainen en ole? Tiedän, ettet voisi rakastaa minua, mutta sanoisitko sen edes suloisena valheena? Sitä en saa koskaan tietää.

Tapan kuten panen: yksi laukaus selkään riittää. Lähden pois leppävaarasta. Tyttö jää. Kauempana puun lehdet havisevat hetken ennen kuin kuolevat ja putoavat.

Uhri kertoo:

Lauantai 3.10, klo 13 ja jotain. Päivä oli raskas. Tänään juhlisimme syntymäpäiviä, joita ei koskaan tullut. Menetys yhä kirveli sisimmässäni ja tilanteen ironia sai minut jälleen ajattelemaan eläkkeelle siirtymistä. En tarkkaillut ympäristöäni, en välittänyt miehen hahmosta rappukäytävän oven vieressä. Minä olin tappanut ehkä kymmeniä. Mielessäni makasi kasvottomia ruumiita. Osaa heistä oli ammuttu raukkamaisesti selkään, toiset olivat kuolleet tehokkaisiin hermomyrkkyihin. Oli joukossa niitäkin, joilta oli brutaalisti viilletty kurkku auki ja jätetty vuotamaan kuiviin. Kaikki se veri värjäsi käteni punaiseksi ilta toisensa jälkeen. Mikään saippua ei pesisi tätä likaa.

Silti kävelin tässä nyt syvissä mietteissä mieli mustana. Eikö sotien teloituskomppaniatkin vaihdettu noin kuuden teloituksen jälkeen? Heitä oli aina useampi ampumassa, jotta jokainen voisi tuudittautua harhaluuloon, ettei juuri oma luoti tappanut. Minä olin tappanut liikaa. Minulla oli aina kovat piipussa. Kuten alussa jo kerroin, mieltäni painoi syvät mietteet, enkä tarkkaillut ympäristöäni. Kuoleman läheisyys sai selkäpiini värisemään, mutta ajatukseni olivat vain läheiseni kuolemassa. En aavistanut, että pääsisin pian hänen luokseen, jos kuoleman jälkeen nyt on olemassa enää mitään. En usko, että siellä on yhtään mitään, ei taivasta eikä helvettiä. Ei tyhjyyttä, eikä uutta elämää. Kaikki vain loppuu.

Ehdin säikähtää laukausta ja sitten kaikki loppui.

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 1p (raportti)=11p

Uhri: 1p(raportti)=1p


02.10.2009 klo.16.20 Pohjois-Helsingistä löytyy ruumis!

Kotoa poistuminen voi olla yllättävän vaarallista. Sen oppi tänään Laura "Super Omega Jesus 2000" Immonen, joka toisissa piireissä tunnetaan Laura Immosena. Opettajana toimi Pan Widelec. Tämän siitä saa, kun kuljeskelee huolettomana ilman asetta...

Murhaaja kertoo:

On perjantai 2.10 ja noin 11:30 kuiskaan vierustoverilleni jotain "mun pitää alkaa lähtemään" tyylistä. Pakkaan tavarani ja poistun luentosalista kuin kansakoulunopettaja erotiikkakaupasta. Suuntaan reipaan kulkuni kohti rautatieasemaa ja samoan itseni laiturialueen halki kohti iivana-junaa. Matkalla kurkkaan vielä kohteeni asunnon ja lähialueen maastoa kännykkäni google mapsista. Pienen näppäilyn jälkeen ruudulla näkyy auringon porottama punatiilikatto. "Ter-verve! Kapteenis kohottaa käden ja kohta laulu alkaa."-kuiskaan kännykälleni.

Hyppään ulos Pukinmäessä ja polttelen savukkeen kävellessäni kohteeni asunnon suuntaan. Rakennan mielessäni erilaisia reittivaihtoehtoja, joita pitkin kohteeni mahdollisesti kulkisi. "Juna-aseman ulostulo on tuolla... Tuossa on seiskaykkösen pysäkki... Harosho...."

Löydän itseni oikeaan osoitteeseen ja tämä "asunto" paljastuu pikemminkin omakotitaloksi, jonka pihalla kasvaa oikein terhakka omenapuu. Welly, welly, welly, welly, well! -ajattelen, tännekö majaudun ja odottelemaan että pikku drukamme astelee pihamaata pitkin? Lyön itseni laiskan tehastyöläisen olkanoja-asentoon naapuritaloa vasten ja sytytän savukkeen. Tiirailen seniorimallisten nokkosten seasta vaaleaa vesiränniä seinässä. Siitä kun kohde taapertaa ohitse niin alkaa vanha kunnon verivelli lentämään!

Mutta sitten saapuu kylmyys ja kaksi tuntia vierähtää. Lopulta päätän käppäillä talon lähellä - ja heti pihamaalta poistuttani huomaan naapurin jo toheltavan hylkäämääni piilopaikkaa kohti vanhan ruohonleikkurin kanssa. Leikin vielä puolisen tuntia huumekauppiasta norkoillen ja pälyillen ympärinsä - ja lopulta kohteeni saapuu silmäni piiriin. Piskuinen kävelytie on autio, tarkistan molemmat suunnat takanani, molemmat tyhjiä ihmisistä. Päätän kohdata uhrin kävelytien puolivälissä olevien rappusten keskitasanteella. Lähden liikkeelle - nyt uhri näkee minut, mutta olen kuin en huomaisikaan. Tulemme keskitasanteelle ja viimeistään nyt minulle on tullut selväksi kohteeni olevan hyvin kaunis nuori neito. "vitut siitä" -tuhahdan ääneen, vedän luotettavan rusjoni taskusta ja ammun tytön ale metrin päästä. Huisia! Juna-asemalla vanha nainen tuijottaa veristä asuani. Virnistän ja syljen hänen päälleen.

-Pan Widelec

Uhri kertoo:

Oli kaunis perjantai-iltapäivä. Torstaina vallinnut vainoharhaisuus oli jo unohtunut, kun kävelin kotiin juna-asemalta. En osannut aavistaa lainkaan tyhjillä kaduilla odottavaa vaaraa. Asekin oli unohtunut kotiin. Kävelin hyvillä mielin rappuja ylös, kun vastaan asteli kädet taskuissa nuori mies, joka ei näyttänyt kiinnittävän minuun mitään huomiota. Hänet ohitettuani kuulin nimeni mainittavan ja käännyin. En vieläkään aavistanut mitään pahaa. Ihmettelin vaan miten tyyppi tunsi minut. Ehdin juuri näkemään murhaajan kasvot. Ilme murhaajan kasvoilla oli julma, enkä ehtinyt reagoimaan mitenkään. Kuulin aseen laukeavan ja yhtäkkiä makasin maassa. Näin kaulaliinani värjäytyvän punaiseksi ja kuulin askelten loittonevan. Katkerana mietin miten olin voinut olla niin hyväuskoinen ja kävellä ulkona yksin, aseetta.

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 2p (raportti)=12p

Uhri: 1p(raportti)=1p


Kuinka ilmoittaa verityöstä?

Tuomaristo haluaa muistuttaa, että kuolemasta/murhasta ilmoitetaan kuolleen pelaajan tuomarille. Molempien tulee lähettää tekstiviesti viimeistään tunti murhan jälkeen.


02.10.2009 klo. 08.00 Ensimmäinen ruumis löytyy!

Tuonen viikatemies on vieraillut salamurhaajien keskuudessa! Niitetyksi tulee Eemeli "Epigorf" Piesala. Viikatetta heilutti Sus svecia.

Murhaaja kertoo:

Han bor nära. Och jag råkar känna dörrkoden, det här blir ovanligt lätt. Tidigt på morgonen stod jag utanför dörren, iklädd vanliga innerkläder (“Måste vara nån som bor här, ofarligt”), bärandes på Huvfudstadsbladet och brev (“Antagligen grannen som hämtat morgonposten, inte nån mördare”) och med en lämpligt sömnig utseende (“8 på morgonen, vem mördar så här tidigt?”). Knackade på dörren, och den öppnades. “Inte råkar det här brevet vara till dig? Den sattes i...” Nej usch, blixtsnabbt så fattar han misstanke och börjar stänga dörren. Hur kan han vara så på alerten klockan åtta på morgonen? Plan A (ta fram kniven gömd inuti HBL) är skrotad , likaså plan B (nackskott med pistol). Lyckligtvis finns fortfarande plan C. “Nej dock, du missförstår, någon satte det här brevet i min brevlåda. Måste ha kommit till fel address...” Han tar oerhört misstänksamt tag i brevet, och märker för sent att utsidan är insmörd med kontaktgift. Jag hör ett duns från andra sidan dörren.

Så går jag tillbaka till min bostad och kokar morgongröten.

Uhri kertoo:

Aamulla oveen koputettiin kummasti, ei ennen moista ole nähty, epäilykset heräsivät. Pienien epäilysten saatelema pahaa aavistamaton uhri lei minä menin ja avasin oven, sillä oli joku tyyppi lehden ja kirjekuoren kanssa. Ovi äkkiä kiinni ettei kuolisi. Sen jälkeen epäilin ettei henkilä ollutkaan murhaamassa minua. avasi uudelleen ja otin kirjeen käteeni ja ovi kiinni taas. Mutta kuolema koitti. Pisara kontaktimyrkkyä koitui kohtaloksi j omalla koti ovella ensimäisellä murha yrityksellä.

Pisteet:

Murhaaja: 10p (murha) + 1p (pelin ensimmäinen murha) + 1p (tyyli)- 2p (kotiovimurha)+ 1p (raportti)=11

Uhri: 0p (raportti myöhässä)


Onko turvaton olo? Kaipaatko pistoolia?

Jos asekaappisi on vajaa, niin ota yhteyttä tuomaristoon.


01.10.2009 klo 00.01 Ensimmäinen aalto leviää kaupungin kaduille!

Ensimmäinen aalto on vihdoinkin levinnyt pääkaupunkiseudun kaduille. Milloin tulee ensimmäinen ruumis?


30.9.2009 klo 21.15 Salamurhaajat tutisevat jo...

Onko se odotus vai pelko?!