Kevätuhri (28.4-12.5.)

Status: Peli on päättynyt

Pelaajia murhattu: 6

Tappoja: 14

 Sivullisia uhreja: 16

 

 

Todistajia: 0

 Silminnäkijöitä: 3

Kevätuhri 28.4.-12.5.2010

Tapahtumat


Aplodit ja loppukumarrukset!

Palkintojenjakotilaisuuteen Olutkellarin kabinettiin saapui kiitettävät kymmenen pelaajaa. Jälleen kerran keskusteltiin pelin ikimuistoisimmista tapahtumista ja tietysti jaettiin lukuisia kunniamainintoja:

Viimeinen eloonjäänyt: Tuomas "Pretty Boy Bob" Parviainen
Paras tulokas: Skjold "Silver" Haugstad
Paras peitenimi: Tuomas "Maamurmelin kevätsiivous" Puikkonen
Turnauksen teemaan sopivin peitenimi: Miika "Kuiskaaja" Säynevirta
Paras raportti: Tuomas "Maamurmelin kevätsiivous" Puikkonen ja katkeroitunut maamurmeli
Kunniamaininta selviämisestä elossa kolmesta eri murhayrityksestä: Anne-Marie "Aetius" Grönroos
Kunniamaininta hyvästä urheiluhengestä (sivistynyt kohtaaminen kahden salamurhaajan kesken samoilla apajilla): Jaakko "Frank Armoton" Laasanen ja Manuela "Jezebel" Maurer
Kunniamaininta hurjista suunnitelmista ja kattavasta raportoinnista: Manuela "Jezebel" Maurer
Itsetuhoisuus-kunniamaininta: Tuomas "Pretty Boy Bob" Parviainen: "ampukaa vaikka kantaisin hääkakkua ja puhuisin samalla kahdenkin esimiehen kanssa"
Kunniamaininta pisimmästä matkasta kohteen perässä: Mika "Riidenmarja" Mäkelä ja Porvoon myrkytys
Terroristi-kunniamaininta: Arttu "Omaa sukuaan Tappaja" Leinonen ja häpeämätön Pasilan junapommi
Kunniamaininta täydellisestä kontrollinmenetyksestä (tulitaistelu Porthanian edessä): Lauri "Puheenjohtaja" Torikka ja Miika "Kuiskaaja" Säynevirta.

Lisäksi jaettiin tuttuun tapaan veitsipalkinnot kolmelle parhaiten menestyneelle murhaajalle:

I sija: Tuomas "Maamurmelin kevätsiivous" Puikkonen: Kit Rae -heittotikari
II sija: Mika "Riidenmarja" Mäkelä: kiväärinluoti-taittoveitsi
III sija: Miika "Kuiskaaja" Säynevirta: kiväärinluoti-taittoveitsi.

Palkintoveitset

Tuomaristo onnittelee voittajia ja kiittää kaikkia pelaajia hyvästä turnauksesta!


12.5. klo 23.59 Esirippu laskeutuu. Näytös on päättynyt.

Pelin saapuessa päätökseensä elossa oli sopivasti enää yksi pelaaja, Tuomas Parviainen eli Pretty Boy Bob, joka oli myös lopulta ainoa etsintäkuulutukselta säästynyt. Tuomaristo kiittää pelaajia jännittävästä turnauksesta!

Pelissä suoritettiin kuusi murhaa, joista kolme pistoolilla, kaksi pommilla ja yksi kontaktimyrkyllä. Pidätyksiä tehtiin peräti kymmenen. Lisäksi tapahtui neljä itsepuolustautumista. Sivullisia uhreja oli järkyttävät 16!

Pelin aikana myös suoritettiin kaksi uutta murhatutkintoa: kalman kandidaatin (KK) arvonimeen ylsivät tämän pelin myötä Heli Honkonen ja Jaakko Laasanen. Tuomaristo onnittelee! Seuraava promootiotilaisuus on vuoden 2011 Uhrijuhlassa.


12.5. klo 18.20 Loppukohtaus: kohtalokas tulitaistelu. Yleisö villiintyy.

Esitys saa dramaattisen päätöksen, kun Juho Arjorannan eli Mr. Mufflesin pidätystä kaavaillut etsivä Mäkelä kuolee puolustautuvan salamurhaajan luoteihin. Molemmat osapuolet saavat surmansa ammuskelussa.

Etsivä kertoo:

Eikä aikaakaan kun etsiväksi ylennettyäni sain heti pidätysmääräyksen. Tuttu naama, Mr. Muffles oli näemmä ollut liian aikaansaamaton ja päässyt listoilleni. Luopio oli pitämässä krapulapäivää kotona ja sai itsensä ulos vasta kuudelta, kauppareissu tiedossa.

Olin passissa hyvissä ajoin, mutta en havainnut kohteen lähtevän kotoa. Niinpä päätin vaihtaa parempaan lokaatioon. Paikkaa vaihatessa havaitsin pidätettävän joka tulikin eri suunnasta kun olin ajatellut. Kävelimme toisiamme suoraan vastakkain.

Tervehdin kohdetta, tuttu kun oli ja kävelin ohitse. Muutaman askeleen päästä käännyn nopeasti ympäti, huudin pidätysmääräyksen ja tyhjensin lippaan. Pidätettävä oli kuitenkin arvannut tilanteen ja hän käätyi lähes samaan aikaan. Luodin lentelivät ympäriinsä ja molemmat saivat useampiakin osumia.

Lyhyt oli tämän etsivän tarina.

-Etsivä Mäkelä

Uhri kertoo:

Tuntuu kuin joku hakkaisi lekalla päähän - ehkä eilisen viimeinen drinkki olisi pitänyt jättää ottamatta. Kämppikseni keittämän aamukahvin tuoksu saa minut voimaan pahoin. Suihkun jälkeen oloni tuntuu hieman paremmalta, mutta aamukahvi ei vieläkään maistu eikä päänsärkyni ole yhtään hellittänyt. Tunnit kuluvat ja eilisillan aikana juomani alkoholi takoo vieläkin kalloni sisäpintaa.

Myöhemmin, kun olen saanut ruokahaluni takaisin, päätän lähteä kauppaan ostamaan jotain, millä saisin nälkäni tyydytettyä ja verensokerini ylös. Lataan aseeni, sujautan sen pitkän nahkatakkini taskuun ja astun ulos auringonpaisteeseen. Kirkas valo sattuu silmiini ja puristan aseeni kahvaa kävellessäni kauppaa kohti. Matka sinne sujuu rauhallisesti, mutta kävellessäni takaisin kotiin näen tutun näköisen miehen tulevan minua vastaan. Nuo kasvot kuuluvat miehelle, jonka tiedän ennenkin vieneen ihmisen hengen. Hänen toinen kätensä on kätkettynä mustan takin taskuun - näen hänen kasvoistaan, että hänen sormensa hakee jo aseen liipaisinta. Kävelemme toistemme ohi, vilkaisen olkapääni yli ja kuulen huudon: "Mr. Muffles, antautukaa!" Mies vetää aseensa esiin, mutta minä olen myös valmiina. Seuraavaksi rauhalinen katu täyttyy laukausten äänistä. Ampumani luodit lävistävät etsivän rintakehän, mutta myös minuun osuu. Me molemmat kaadumme kuolleena maahan. Viimein päänsärkyni hellittää.

-Mr. Muffles a.k.a. Juho Arjoranta

Pisteet:
Etsivä: 5p (pidätys) + 1p (raportti) = 6p
Uhri: 5p (itsepuolustus) +1,5p (lisensiaatin tappo) +2p (raportti) = 8,5p


12.5. klo 18.15 Paha saa palkkansa: Faust pidätetty toisen kerran.

Etsivä Haugstad pidättää jo kertaalleen kuolleista nousseen Liisa Ketolaisen alias Faustin. Ehkä kuolema nyt on lopullinen?

Etsivä kertoo:

Even though the information that Faust would be attending this sit sit looked genuine, I had my doubts, after all last time I acted on what I thought was reliable Intel on her she changed location at the last minute, after I went out of contact range to following the lead. And I ended up spending two hours trying to blend in at a meeting in Finnish; needless to say there are more fun ways of spending a Thursday afternoon.

I waited outside the Alina hall for the sit sit to start, since I did not want to bring attention to myself, I took a look at the seat chart, and easily found her, sixth seat from the right side door, in the row closest to the door. I took a look while they were all singing (something about having lots of booze tonight and more tomorrow) and sure enough there she was. To minimize the attention the arrest would get I chose to wait a little and go in only when the eating and talking had resumed.

I approached her with my gun ready and ordered her to surrender, she said something in Finnish, I did not understand it and chose to shoot her in the shoulder just to be on the safe side, after all that should not kill her but stop her from getting away.

Detective Silver

Uhri kertoo:

Nyt on kai jo pakko myöntää, että minulla on taipumus tehdä pirun huonoja diilejä. Kännykkäliittymäni on markkinoiden kallein. Työsopimukseni pikkuprintti ilmoittaa palkanmaksun olevan työnantajalleni vapaaehtoista. Avioehdossamme lukee, että minä en saa mitään, kävi miten kävi. Ja Luciferin kanssa tehtyyn sopimukseen kaikesta tiedosta ei sitten näköjään kuulunut tieto siitä, että menehdyn peruuttamattomasti kesken pöytäjuhlien.

Olin juuri istahtanut kesäiseen sitsipöytään, sali oli täynnä juhannustanssihenkeä, kukkamekkoja ja ystäviä. Kuohuviini ja puheensorina kuplivat miellyttävästi. Alkuinnostuksen keskellä kaverini huomautti, että oven luona näkyi joku hiippari, mutta arvelin kyseessä olevan jonkun bändin jäsenistä. Seuraavassa hetkessä tunsin kuitenkin aseen piipun olassani. Luonteeni ei antanut periksi antautumiselle, joten altistin itseni veriselle kuolemalla vielä kerran. No, kai sitä perinteisissä suomalaisissa kesäjuhlissa aina jonkun kuuluukin heittää henkensä.

Nyt tunnen itseni kuolleeksi.

Ja täällä on kuuma.

- Faust

Pisteet:
Etsivä: 5p (pidätys) + 1p (raportti) + 1p (tyyli) = 7p
Uhri: 1p (raportti)


12.5. klo 17.02 Yleisö viheltää, kun Fat Tony kohtaa kuoleman.

Etsivä Puikkonen kunnostautuu pidättämällä Fat Tonyna tunnetun Laura Immosen.

Etsivä kertoo:

Aurinkoinen päivä!

Torkun yli tunnin ystäväni luona, ei jaksa nousta. Lopulta kuitenkin repäisen itseni ylös ja päivätöihin. Etsivän liksa ei ole enää pitkään aikaan elättänyt.

Töissä rakennan kohteestani kokonaiskuvaa viilaamalla epäsopivia paloja niin, että ne saisi runnottua toisiinsa ja arvoitukset ratkeaisivat. Siinä neljän aikoihin lataan aseen ja suuntaan Pukinmäkeen, paikkaan, jossa kohteeni on viimeksi lymyillyt. Väkisin runnotut palat kertovat minulle karua kieltä: kohde on liikekannalla.

Pukinmäkeen saavun ajoissa pystyäkseni sisäistämään kohteen mahdolliset kävelyreitit. Sitten vain odottamaan. Oikeasta talosta astuu ulos pari minuuttia ennen oikeaa hetkeä oikeanlainen ihminen.Kyttäämistä ja odottamista. Kohteen ohittaessa minut lähden reippain askelin kulkemaan vaihtoehtoista reittiä. Hieman ennen asemaa reittimme kohtaavat, kohde vilkuilee muutaman kerran hermostuneesti, mutta jatkaa silti matkaansa. Junaradan alla vedän aseeni esiin, spurttaan lähemmäsja huudan antautumiskäskyn. Kuten arvata saattaa narttu lähtee juoksemaan. No ase laulaa ja narttu lyyhistyy maahan. Kai tästä taas pari kymppiä tienattiin.

-Etsivä Puikkonen

Uhri kertoo:

Viimeiset päivät eivät menneet kuin olisin toivonut. Sain useita toimeksiantoja, mutta aina joku muu ehti ensin. Kun kaikki hommat vietiin nenäni edestä, kasvoi murhanhimoni sietämättömäksi. Tulisipa perääni edes joku etsivä, jonka voisi listiä, uhosin mielessäni kun kävelin kohti bussipysäkkiä.

Hyvästelin poikaystäväni bussipysäkillä ja jatkoin matkaa. Ase poltteli kärsimättömänä laukussa kun ohitin parkkipaikan, mistä minua kohti käveli epäilyttävä miekkonen kädessään vielä epäilyttävämpi pussi. Seuraako se minua, mietin ja tyytyväinen virne kohosi kasvoilleni. Jatkoin matkaa rauhallisesti kohti tunnelia ja unohdin koko miehen kun uskottelin itselleni, että olen vain vainoharhainen. Tarkistin kuitenkin aseen kun kävelin tunneliin.

Pian juoksuaskeleet kopisivat takanani ja tajusin heti mistä oli kysymys. Käsi tavoitteli asetta ja tunnellissa kaikuivat sanat "Fat Tony, antautukaa". Pinkaisin juoksuun, mutta ennen kuin ehdin kääntyä ampumaan, lävisti luoti selkäni. En ehtinyt ampua laukaustakaan. Maassa maatessani puristin asettani ja mietin mikä pettymys olinkaan toimeksiantajilleni...

-Fat Tony

Pisteet:
Etsivä: 5p (pidätys) + 2p (raportti) = 7p
Uhri: 2p (raportti)


12.5. klo 10.59 Loppu lähenee: Aetius pidätetty.

Ripeäliikkeinen etsivä Laasanen on jälleen vauhdissa, kun pitkään virkavaltaa pakoillut salamyhkäinen Aetius eli Anne-Marie Grönroos saadaan viimein oikeuden eteen.

Etsivä kertoo:

Tämä viattoman sivullisen Kumpulassa murhannut lurjus oli onnistunut pakenemaan vääjäämätöntä jo kohtuuttoman pitkään. Tänään hänen onnensa tulisi kääntymään. Olin selvittänyt kohteen varanneen itselleen lääkäriajan Töölön YTHS:n palvelupisteestä klo 11.00. Valkoisten sisarten työtä ei ole etsivänkään syytä häiritä, joten kohde olisi napattava ennen kuin hän ehtisi tuon rakennuksen suojiin.

Odottelen pääovia vastapäätä kadun toisella puolella jo puoli tuntia ennen annettua aikaa, lääkäriinhän tullaan ajoissa. Aika kuitenkin vierii, eikä ketään kuvaukseen sopivaa näy. Kellon lähestyessä tasaa alan epäillä, että murhaaja on onnistunut livahtamaan sisään katsoessani muualle tai käyttänyt takaovea. Päätän kuitenkin odotella ainakin yhteentoista asti. Viisareiden ryömiessä viimeisiä millimetrejä kohti tasatuntia päätän vaihtaa paikkaa ja kävellä suoraan pääovien eteiselle tasanteelle. Pian näenkin kohteen, joka vainoharhaisesti kurkkii kaikki piilopaikat läpi matkansa varrelta, vilkaisee myös sen pakettiauton taakse jota pidin vielä hetki sitten näköesteenä. Sitten hän ryntää kohti pääovelle johtavia portaita. Paljastan aseeni ja ilmoitan: "Aetius, antautukaa!" mutta kohde on kuin ei kuulisikaan, kenties stressi myöhästymisestä on tukkinut hänen korvansa. En malta päästää häntä pakoon turvapaikan uumeniin, vaan ammun kiireesti niskaan.

- Etsivä Laasanen

Uhri kertoo:

Kello oli paria minuuttia yli lääkärinaikani, ja kroonisena myöhästelijänä juoksin kohti Töölön YTHS:n toimipistettä. Rakennuksen ovella joku saattoi sanoa takaani jotain antautumisesta, mutta olin liian keskittynyt ehtimään määränpäähäni kiinnittääkseni siihen huomiota, ennen kuin puhuja ampui minua. Etsivä. Paikassa vilisi niin paljon siviilejä, että olin jopa uskaltanut päästää otteeni irti aseestani, uskoen reitin turvalliseksi salamurhaajilta. Olin täysin unohtanut etsivien toimintatavat, ja nyt oli liian myöhäistä kääntyä lääkärin puoleen, eikä vain varatun aikani osalta.

- Aetius, viimeisen kerran

Pisteet:
Etsivä: 5p (pidätys) + 1p (raportti) = 6p
Uhri: 1p (raportti)


12.5. klo 8.20 Juoni tiivistyy: Riidenmarja pidätetty!

Porvoon myrkyttäjänäkin tunnettu Riidenmarja eli Mika Mäkelä pidätetään Kumpulassa. Asialla on etsivä Laasanen.

Etsivä kertoo:

Pyöräilin aurinkoiseen ja kesää lupailevaan toukokuun aamuun pidätysmääräys mielessäni. Kohteen olivat ilmiantaneet odotteluun kyllästyneet toimeksiantajat, mutta olipa hän myöhemmän tiedon valossa myös murhaamaankin ehtinyt, joten vaarallisen yksilön poistaminen yhteiskunnasta oli enemmän kuin suotavaa.

Saavuin Chemicumin Unicafeen sen juuri auettua. Kohde söisi täällä aamiaista näihin aikoihin, mutta paikalle saapuessani ei häntä vielä näkynyt. Otin kahvin ja marssin lähellä kassaa olevaan pöytään. Istuutuessani vilkaisin taakseni, huomasin kohteen ja katseemme kohtasivat. Olin kuin en tuntisikaan ja kaivoin repustani kansiollisen muistiinpanoja kuin reipas opiskelija konsanaan. Kohteen lapatessa aamiasta tarjottimelleen huomasin hänen pitävän oikeaa kättä visusti taskussaan, kenties asetta piilotellen? Jos yrittäisin pidättää hänet nyt voisin saada äkillisen yliannostuksen lyijyä, tuumin, ja päätin odottaa parempaa hetkeä.

Kohde mutusteli aamiaistaan salin turvallisimmassa paikassa, aivan toisessa päädyssä ja minä syvennyin kahviini sekä muistiinpanoihini. Ohraisestikohan tässä käy, mies tuntuu osaavan asiansa, mietin, mutta päätin kuitenkin rohkaista mieleni ja kohteen käveltyä astioiden palautuspisteelle nousin pöydästä kahvikuppi toisessa kädessä, ase toisessa. Antautumiskehotuksen "Riidenmarja, antautukaa!" tokaistuani en jäänyt odottelemaan vastarintaa, vaan ammuin kohdetta empimättä olkapään läpi. Ja maailma oli taas hiukan turvallisempi paikka.

- Etsivä Laasanen

Uhri kertoo:

Hemmetti pomo on tiukkana. Ensin vaaditaan täydellistä suoritusta ja sitten laitetaan jeparia perään heti jos homma ei natsaa. Suoritusyhteiskunta, perkele. Ja sitten sillä pirulaisella ei ole edes luottamusta sen vertaa, että laittaisi meikäläisen yksin johonkin keissiin. Edellinen kohde otti ja kuoli johonkin räkänokkaan vaikka oli projekti menossa.

Kuolema kuittaa työstressin.

Ilman aamupalaa ei murhaa synny ja siellähän oli vielä tuttua naamaa paikalla aamiaisella kanssani. Kävelin hyvin epäluuloisena yhden ruojakkeen ohi pöytään, mutta kaveri ei tehnyt elettäkään.

Rauhallista ruokailua. Sitten pitäisi vielä päästä pois. Lähdin liikkelle ja yksi harmaapukuinen hiippari lähti heti peesiin. Menin palauttamaan astioita ja pidin harmaapukuista hiipparia tarkasti silmällä. Ja niin nopeasti kun se aina tapahtuu, se ei ollutkaan se harmaapukuinen hiippari, vaan aikaisemmin ohittamani ruojake, joka pomppaa esille ja pamauttaa aseensa.

Viimeinen näytös on osaltani näytelty.

-Riidenmarja

Pisteet:
Etsivä: 5p (pidätys) +1,5p (lisensiaatin pidätys) +2p (raportti) = 8,5p
Uhri: 2p (raportti)


11.5. klo 21.02 Yleisö kohahtaa: Maamurmeli kohtaa loppunsa!

Söpöstä olemuksestaan huolimatta raivotautiseksi osoittautunut Maamurmeli saadaan viimein lopetettua, kun etsivä Okkola tarttuu toimeen Oulunkylän asemalla.

Etsivä kertoo:

Sain tiedon, että maamurmeli aikoo kömpiä kotiinsa tiistai-iltana kymmenen maissa vaihtaen junaan Oulunkylän asemalla. Hienoa, varjostuksen voisi vihdoin saada päätökseen. Kevätsiivouksen seuraaminen alkoikin jo kyllästyttää. Leikit on leikitty, on toiminnan aika.

Saavuin juna-asemalle ja odotin. Maamurmeli saapui asemalle odottamaan junaa ja selkeästi huomasi läsnäoloni. Kiertelin huvikseni laiturilla piristääkseni ilmapiiriä jännityksellä ja katselin kuinka maamurmeli hieman hermostuneena hengaili siinä ystäviensä kanssa. Kyllä olen täällä sinun takiasi. Hehe. Harmi, ystäväsi eivät nyt auta sinua yhtään. On aika päättää jo rasittavaksi käynyt kevätsiivouksesi. Junan lähestyessä asemaa päätin hyökätä: "Maamurmelin kevätsiivous, antautukaa." Maamurmeli pinkaisi vielä viimeiseen pakojuoksuunsa ottaen esiin aseensa, mutta se oli huono idea. Saavutin maamurmelin ja tulitin sarjan luoteja kohti hänen selkäänsä ja kylkeä. Katselin vielä maahan lyyhistyvän murmelin silmien sumenemista, ei, se asekaan ei enää auta sinua. My work is done.

Etsivä Okkola

Uhri kertoo:

Taistelumaamurmelin loppu koitti myöhään tiistai-iltana.

Ihmiset, nuo kaikkein pahimmat luopiot maailmassa, luulevat omistavansa koko maailman. Tämäkin neiti patsasteli kuin mikäkin alfanaaras! Ei tuo näky tietysti tuntematon ollut, olihan "alfa" käynyt jo muutaman kerran haistelemassa pienen murmeliparan päivärutiineja.

Loppu kuitenkin koitti lähes äkkiarvaamatta siirtyessäni muutaman murmeliystäväni kanssa virkistäytymisillasta pesää kohti. Juuri siirtyessämme "kissabussiin" ihminen hyökkäsi kimppuumme, muut pääsivät pakoon, mutta minut hän raateli. LEIKITTELI! Otti ensin jalan, sitten toisen! Teki syviä viiltoja kehooni ennen viimeistä kurkun katkaisevaa leikkausta.

-"Nykyään täytetty" Maamurmeli

P.S. Jotkut väittivät minun olevan raivotautinen. Ei pidä paikkansa! Olin kilttien ihmisten rengastuksen kohteena. Minut oli tutkittu perinpohjaisesti ja rokotettu kaikkia tauteja vastaan. Tappakaa nuo valehtelijat keskuudestamme! Maamurmeliarmeijamme kyllä kostaa!

Pisteet:
Etsivä: 5p (pidätys) + 2p (raportti) = 7p
Uhri: 3p (raportti)


11.5. klo 18.05 Roolit vaihtuvat: Itsepuolustus rappukäytävässä!

Aetiusta väijymässä ollut Jezebel eli Manuela Maurer saa maistaa omaa lääkettään, kun valppaana ollut kohde niittaa tämän kotiovensa läheisyyteen.

Epäonninen murhaaja kertoo:

Lying here in the emergency room of the hospital, trying to remember what happened. Beep. Beep. Stupid machines. I can see my own heartbeat. I guess I fucked up again.

After my friends left I immediately went to finally get Operation Aetius done. Thou shalt not leave things unfinished, my mama always said. So I grabbed my gun and - oh god. I remember. I wanna die. Out of shame. I went to her house, waiting with my practised smoker's appearance at the doorstep, until I could get in after somebody else. Went upstairs. Looked for her door. Found it, sat down on the stairs with a piece of paper to read and look random. Then she came, but up the fricking elevator instead of the stairs. Urgh. Mistake No. 1. She came out of the elevator nonetheless, even though she saw me. I just wanted to shoot her, so I drew my gun. In fucking FRONT of her. Mistake No. 2. Shoulda waited. That is, I TRIED to draw my gun. But this USELESS PIECE OF CHINESE "§$%&(/)=?`GOT STUCK IN MY POCKET GODDAMMIT, and hers of course didn't. SHE had a micro-tiny-picometer gun in a size that would have made A.J. Angstrom jealous. Fast as hell of course. AWESOME. Shoulda stayed at home when I saw the dead bird in front of my doorstep in the morning. Mistake No.3. And mistake No. 4, I know for sure, was to try and go all mafia on her ass with a hangover. PRKL.

Kohde kertoo:

Olin ollut koko hedelmättömän työreissun aikana kiitettävän tarkkaavainen, mutta riskialttein osuus oli vielä edessäpäin: kotiinpaluu, erityisesti rappukäytävä. Otin hissin, ja sen noustua oman kerrokseni kohdalle epäilykseni terävöityivät. Portailla istui henkilö, joka joko odotti minua tai oli lukinnut itsensä asuntonsa ulkopuolelle, ja asia oli helppo ratkaista osoittamalla häntä aseellani. Vastustajani vielä vetäessä asettaan esille laukaisin omani, ja lyhyen ammustenvaihdon jälkeen selvisin myönnettävästi vain onnekkaampana osallisena, mikä näytti olevan kehittymässä trendiksi. Päätin huolehtia siitä myöhemmin ja siirryin asuntooni jättäen ruumiin rappusiivoojille.

- Aetius

Pisteet:
Puolustautuja: 5p (itsepuolustus) + 1p (raportti) = 6p
Uhri: 2p (raportti)


11.5. klo 9.30 Yllätyskäänne: Myrkytys Porvoossa!

Riidenmarja-nimen takaa toimiva salamurhaaja ei välimatkoja kavahda. Porvoolaisen omakotitalon pihaan kuolee Aino "Rapu" Ahvo koskettuaan kontaktimyrkyllä siveltyyn auton ovenkahvaan.

Murhaaja kertoo:

Helsinki - liian aikaisin
Herään synkkään todellisuuteen. On jälleen työpäivä. Suunnitelmani lojuvat paperisotkuna pöydälläni. Ja tuo liukas luopio on vetäytynyt taas Porvooseen piilopirttiinsä. Helsingissä ohjelmaa kello 10:15. Oletettava liikenneväline bussi. Pirtti pyörämatkan päässä bussiasemalta. Myös autokyyti asemalle mahdollinen. Ajo-ohjeet paikalle ja kuvia ihan tarjoillaan netissä. Toivotetaan vielä tervetulleeksi. No niinhän kuolema aina onkin.

Porvoo 7.20
Saavun landelle. Talo mäen päällä. Hyvä näkyvyys talosta joka suuntaan. Kiusallista. Valmistelen myrkkyliinan, lähestyn taloa autotallin suojassa ja käyn pyyhkäisemässä kerroksen apumiehen puolelle oletettavasti käytössä olevaan autoon. Olen avoimella sen viisi sekuntia ja jos joku katsoo nyt ikkunasta, on peli pelattu. Raportoin pomolle toiminnastani ja menen kytikselle valmistautuen eliminoimaan kävelevän/pyöräilevän kohteen.

Porvoo 8.30
Ei kohdetta. Paikalliset mulkoilevat pitkään kadunvarteen pysäköityä autoa. Luonnollisestikaan autossa ei ole omat rekkarit. Seuraavan puolen tunnin aikana odotetaan toimintaa. Vaihdan parempaan paikaan.

Porvoo 9.15
Ei kohdetta ja kaikkien skenaarioiden perusteella kohteen olisi pitänyt jo lähteä. Valmistelen operaation C. Päätän olla kohtelias, soittaa puhelimella, kysyä missä kohde sijaitsee ja tarjota kohteelle kyydin - samaan suuntaan kun ollaan menossa. Kohde ei vastaa. Tosin, jos olisi vastannut olisiko hän luottanut murhaajan kohteliaisuuteeni? Sitä emme koskaan saa tietää.

Porvoo 9.30
Ei kohdetta. Raportoin pomolle ja päätän poistua paikalta. Ja silloin näkyy liikettä. Kohde saakin siis suoran autokyydin Helsinkiin. Hymy nousee huulille, kohteen käsi auton kahvalle. Hän avaa oven, istuu sisään ja minä heitän jäähyväiset Porvoolle.

-Riidenmarja

Uhri kertoo:

Herään säpsähtäen ja katson kelloa. Minun olisi pitänyt olla menossa jo viisitoista minuuttia sitten! Juoksen alas tavaroineni, rukoilen isältäni kyytiä, ja juoksen autolle. Laitan kassini takapenkille, ja istun itse pelkääjänpaikalle. Ajatukseni ovat täysin keskittyneet bussiin, josta olen mahdollisesti myöhästymässä, enkä huomaa kihelmöivää tunnetta oikeassa kädessäni.

Ehdin bussiin. Matkalla katseeni lipuu pelloilla ja maalaistalossa, kevät on vihdoin tulossa. Illalla voisi mennä terassille. Istun luennolla. Saan tekstiviestin. Se on tuomarini. Hän kertoo kontaktimyrkystä auton ovenkahvassa. Vereni hyytyy. Sydämen lyönnit hidastuvat. Luennon loputtua hoipertelen ulos auringonpaisteeseen. Se ei enää lämmitä poskiani, kun lyyhistyn jalkakäytävälle elottomana.

Rapu

Pisteet:
Murhaaja: 10p (murha) + 1p (tyyli) + 1p (pelin ensimmäinen myrkytys) + 3p (raportti) = 15p
Uhri: 2p (raportti)


10.5. klo 18.06 Viimeiset kohtaukset käsillä: Murha Maunulassa!

Hiljaisen viikonlopun jälkeen Maamurmelin keväsiivous jatkuu, kun Lotta Pietilä eli Jonezio teloitetaan kotipihaansa. Järkyttävää tilannetta todistaa uhrin läheinen ystävä, jonka toipumista shokista poliisi nyt odottaa päästäkseen kuulemaan tämän todistusta tapahtuneesta.

Murhaaja kertoo:

Kolmas leopardi toden sanoo!

Tiedusteluosastomme oli saanut vihiä paljon suuremmasta uhasta, kuin olimme aluksi olettaneet. Seuraavaksi kohteeksi minulle, pienelle maamurmelille, annettiin vihollisen tiedusteluosaston johtajanaaras. Kohteeni tehtävä oli pysyä varjoissa ja näytellä vain toisten kautta. Tämän kaiken hän osasi näemmä todella hyvin. Kävin kahtena aamuna väijymässä hänen pesänsä ulkopuolella, mutta kumpikaan aamuista ei tuottanut toivottua tulosta. Joten kyllä: vihollisnaaraat ovat viekkaita otuksia, ei niitä noin vain saa kiinni.

Lopulta kolmannella kerralla leidimme esittäytyi koko maailmalle. Olin aikaisen aamun epäonnistuneesta väijystä vihaisena kivunnut takaisin pesän suuaukolle vahtiin. Tiesin paikan, pakotiet ja mahdolliset väijypaikat. Tiesin myös, koska kohteeni oli järkevä lähteä. Toivoin vain, että tiedustelumme olisi nyt oikeassa, eikä enää kolmatta pettymystä tulisi.

Oikeaan aikaan kohteen pesästä astuu päivänvaloon kaksi naarasta, otan aseeni ja jään katsomaan heitä. En ole täysin varma tunnistamisesta, mutta kohteeni jänistää ja paljastaa itsensä suojautuen kaverinsa taakse. Kierrän kaverin ja ajojahti alkaa. Pienet jalkani vipeltävät konetuliaseeni laulaessa. Voimakas tuuli ja liikkeestä ampuminen johdattavat luodit kuitenkin harhaan. Lopulta kohde realisoituu omaan epätoivoonsa ja hiljentää, jolloin luotini lävistävät useaan kertaan tuon inhan vihollisnaaraan kehon!

-"Katusiivooja" Maamurmeli

Pisteet:
Murhaaja: 10p (raportti) -2p (kotipihalla) -2p (silminnäkijä) +2p (raportti) = 8p
Uhri: -5p (raportti puuttuu)


7.5. klo 12.15 Juoni etenee: jälleen pidätys!

Ilmeisesti toimeksiantajat ovat kyllästyneet odottelemaan tuloksia. Tällä kertaa oikeuden eteen joutuu Bright Sunshine eli Suvi Okkola.

Etsivä kertoo:

I had information that Bright Sunshine would be at a meeting at 12:15 in Kumpula, I took a seat outside the door of the meeting to wait for her.

She showed up with what appeared to be a innocent civilian, she spotted me, seeming a bit nervous but entered anyway.

I waited a bit, strolling a bit back and forth, to see if there would be more people joining this meeting, noticing her following my every move trough the window. From what I knew she would be armed and dangerous, and now she was expecting me. But the room had only one exit and I was covering it, there would be no escape.

At 12:14 I chose to enter the room, there were still only her and the civilian she arrived with inside. I presented her with the option of surrendering, but she chose too pull a knife in stead. I was forced to shoot her. I guess you have it coming when you bring a knife to a gunfight.

-Detective Silver

Uhri kertoo:

Jo aamun pilvinen taivas enteili, ettei tämä päivä olisi paras mahdollinen kirkkaan päivänpaisteen kannalta. Saavuin kuitenkin Kumpulaan hoitamaan opiskelujuttuni loppuun tältä viikolta hyväuskoisesti ja varmasti ajatellen: tuskin minulle täällä tänäänkään mitään erikoista tapahtuu, iltapuolella voisin käydä vaikka eliminoimassa kohteeni.

Ollessani matkalla sähködynamiikan laskarisaliin Physicumissa hain varmuuden vuoksi suojaa samaan paikkaan suunnistaneesta kaverista - silminnäkijä. Kiinnitin jo käytävällä huomioni outoon tyyppiin, joka istui salin oven lähellä. Menimme kaverin kanssa sisään. Pian sen jälkeen outo epäilyttävä tyyppi alkoi hymyillen kävellä edestakaisin salin editse käytävällä. Aivan kuin petolintu, joka kiertelee tähyillen saalistaan ennen hyökkäystä..Adrenaliini kohisi suonissani ja olin hieman peloissani. Mitä ihmettä..Hilasin laukkuni lähemmäs..Sitten pelkoni kävi toteen. Epäilyttävä tyyppi avasi oven ja riensi eteemme. Antautumiskäsky. Perhana se on etsivä. Kaivoin laukusta ensimmäisenä käteeni osuneen aseen, veitsen, ja kurotin epätoivoisesti kohti etsivää, juuri ja juuri osuen, mutta pelini oli jo menetetty. En päässyt pakoon nurkastani ja etsivä ampui minua. Luoti lävisti keuhkoni. Lysähdin pöydälle läppärini ja kauhistuneen kaverini väliin tukehtuen omaan vereeni viimeisellä hengenvedollani.

"Kevät toi murhaajan,
päivänpaisteenkin tappavan,
mutta hieman liian aikaisin,
täytyi pimentyä tältä näyttämöltä"

-Suvi "Bright Sunshine" Okkola

Pisteet:
Etsivä: 5p (pidätys) + 2p (raportti) = 7p
Uhri: 2p (raportti)


7.5. klo 9.10 Yleisö riehaantuu, kun etsivä Honkonen pistää tuulemaan.

Helsinki on jälleen astetta turvallisempi paikka, kun ripeästi toimiva etsivä Honkonen pidättää Omaa sukuaan Tappajan eli Arttu Leinosen, joka oli taannoisen tuhoisan junapommin takana.

Etsivä kertoo:

Olen päättänyt viettää rauhallisen viikonlopun ilman töitä, joten viikon viimeiset keikat on hoidettava tänään. Olen juuri lähdössä kotoa, kun appiukko tarjoaa autonsa käyttööni. Mikäs sen parempaa, vaikka aurinko ei tänään paistakaan.

Hyvästä fiiliksestä huolimatta ensisijainen kohteeni onnistuu luikahtamaan jonnekin juuri kun olen saanut havainnon. Tuoreen Audin ja navigaattorin innoittamana päätän jättää harmittelut sikseen ja jatkaa seuraavan kohteen perään Munkkiniemen puistotielle.

Parkkipaikka löytyy uskomattoman helposti. Kävelen kahvilan ovelle ja skannaan nopeasti paikan. Junapommittajaa ei näy. Nyt on uhrauduttava ja ostettava pulla. Pohdin sopivaa odottelupaikkaa ja onnekseni keksin, etten näe alhaalta koko yläparvea kokonaan. Marssin ylös.

Onneton massamurhaaja kääntyy kohti lehteään kuullessaan jonkun tulevan. Vasta kun lasken lautaseni viereiselle pöydälle, hän katsahtaa ylös. Ei aikomustakaan paeta tai puolustautua. Mikä näitä murhaajia oikein vaivaa? Tarkemmin ajateltuna, syyllisyyden taakka on varmasti raskas ja moni kaipaa jo seuraavaan helvettiin. Toteutan toiveen. "Omaa sukuaan Tappaja, antautukaa!"

Näkemiin,
etsivä Honkonen

Uhri kertoo:

7.5 9:00, Munkkiniemi

Kävelen lähikahvilaan saadakseni päivän ensimmäisen kofeiiniannoksen latten muodossa ja mieltäni lämmittää vieläkin keskiviikon hyvä työ. Se oli ihanaa, mahtavaa ja todella rajähtävää. Istun alas ja alan lukea päivän hesaria siemaillen samalla latteani ja ihastelen otsikoita. "Poliisi varmistanut Pasilan onnettomuuden terrori-iskuksi." "Supo ymmällään tapahtuneesta, mutta epäilee TVR:ää." "Huolestuneiden tanttaroiden järjestö vaatii juna-asemille metallinpaljastimia ja matkatavaroiden tarkastuksia."

Tätä se hyvin tehty homma on. Olen tehnyt tehtäväni ja tuonut TVR:n koko kansan tietoisuuteen. Lueskelen lehteä innokkaasti latteni vähitellen jäähtyessä kunnes yhtäkkiä viereiseen pöytään istuu joku tuntematon henkilö. Katsahdan ylös ja katson uhriani Pikkunälkää silmiin. Jäikö hän henkiin? Ei, se onkin vain kaksoisolento. Ajattelen juuri kysyä onko hänellä kaksoissiskoa kun hän kaivaa pikkurepustaan tykin ja lahtaa minut siihen pieneen nurkkapöytään. Tässäkö tämä oli? Tähänkö loppui vallankumouksellinen urani? Lohduttaudun sillä että TVR tulee jatkamaan työtään turkulaisia vastaan ja viimein silmieni sulkeutuessa iskee ajatus mieleeni. Latteni jäähtyy...

Pilven reunalta
Arttu, omaa sukuaan Tappaja, Leinonen


Pisteet:
Etsivä: 5p (pidätys) + 2p (raportti) = 7p
Uhri: 1p (raportti)

6.5. klo 19.15 Toinen näytös alkaa: Rappusiivooja vauhdissa.

Myös nimellä Dolofonos tunnettu Lauri Lönnström on löytynyt ammuttuna rappukäytävästään. Syynä oli Maamurmelin kevätsiivous. Verityötä todisti kaksi silminnäkijää, joita poliisi nyt kuulustelee selvittääkseen murhaajan henkilöllisyyden.

Murhaaja kertoo:

Herääminen talvihorroksesta.

Maamurmeliyhdyskuntamme on tiivis yhteisö, vaikka emme olekaan fyysisessä kontaktissa kovin paljoa. Pitkät matkat katsos. Lajillemme perinteisen vihellysvaroituksen olemme vaihtaneet sähköiseksi, ihmisteknologian kehittäessä meille mikroskooppisen pieniä siruja kommunikoinnin parantamiseen.

Viikko sitten yhteisömme toiselta laidalta tuli varoitus. Vihollisemme ovat taas liikkeellä. Olen siitä erikoinen maamurmeli, että minun tehtäväni on, muiden juostessa pakoon, siivota vihollinen. Mieluusti tietysti näkymättömästi ja hiljaa ja niin, että vihollisen kuolema näyttäisi jonkin muun eläimen tekosilta.

Kuitenkin:

Kohteeni pesä sijaitsi keskustan läheisyydessä suurella betonialueella. Omat polkuni johdattivat minut kohteen luo jo aiemmin päivällä, mutta aiemman yön pesänsisustusriemuni oli syönyt yöuniini monen tunnin aukon ja väsyneenä jäin vartomaan kohdettani pesän yläpuolelle. Lähes ajallaan kohde pomppasi pesästä valiten yhden lukuisista teistä ulos ja huonoksi onnekseni pienet jalkani eivät tavoittaneet kohdetta ennen ulkoilmaan siirtymistä. Teknologiamme ei myöskään päivällä palvellut minua täysin, joten hukkasin kohteen liikennevälineisiin siirtyessämme.

Viiden tunnin päiväuniannos piristi kuitenkin mieltäni ja päätin yrittää uudelleen auringon jo laskiessa. Kohteen tiedustelutiedoissa puhuttiin kulkuvälineestä, jolla hän aikoi liikkua illemmalla. Aurinkoinen keli oli kuitenkin houkutellut pihalle myös muita eläimiä, joten olisi ollut liian riskialtista kontaktimyrkyttää kulkuväline. Näin ollen uudelleen pesän luo väijymään, nyt kuitenkin aiemman kulkureitin varrelle.

Ääniä oikeasta suunnasta. Valitsevat toisen kulkureitin, onnekseni polut risteävät ennen ulosmenoaukkoa. Juoksua. Konetuliase valmiuteen. Positiivinen tunnistus. Ase laulaa. Kaksi silminnäkijää. Pienet jalat vipeltävät. Olen jo kaukana. Yhteisömme on taas turvassa.

-Maamurmeli

Uhri kertoo:

Päivä alkoi hyvin ja harkitsin jopa suorittavani iskun keskellä kirkkainta päivää, jos aikataulu sallisi. Heräsin aikaisin aamulla hoitamaan pakolliset toimet pois alta, jotta iltapäivälle saisin aikaa   väijyä varten. Päivä jatkui hyvissä merkeissä, kun ehdin Pasilasta hyvissä ajoin tenttiin, joka vielä osoittautui itselleni varsin sopivaksi. Ruokailtuani tentin jälkeen, kävin kirjastosta lainaamassa pari kirjaa, jotka osuivat silmään ensi yrittämällä. Hyvä tuuleni antoi minun melkein unohtaa laukun pohjaa polttelevan aseen ja mahdollisen saalistajan jokaisen nurkan takana.

Pysyttelin julkisilla paikoilla mahdollisimman pitkään. Olin kuitenkin menossa hakemaan vanhempieni autoa Oulunkylästä, jossa tiesin olevan hiljaista päivisin. Olin lähdössä illalla ajamaan viikonlopuksi Lappeenrantaan ja odotin seuraajani iskevän juuri autoa hakiessani, kyttäävän jossain viereisessä puskassa. Selvisin kuitenkin ehjin nahoin takaisin Pasilaan.

Kotiin päästyäni ryhdyin pakkaamaan tavaroita autoon viikonloppua varten, vilkuillen samalla kelloa, jotta muistaisin lähteä ajoissa tuomaroimaan futismatsiin läheiselle Kumpulanlaakson kentälle. Jouduin lopulta kiirehtimään siinä määrin etten muistanut enää varoa vastaantulijoita. Onnekseni en joutunut urhiksi tällä kertaa.

Palatessani kotiin olin jälleen hieman varuillani, kuitenkin pitäen kiirettä jotta ehtisimme, tyttöystäväni ja hänen veljen kanssa, ajamaan Lappeenrantaan vielä saman vuorokauden puolella. Lähtiessä jätin aseeni pöydälle, luottaen sivullisten karkottavaan voimaan. Se koitui viimeiseksi virheekseni. Mennessä hissillä alas, näin pienestä ikkunasta ovessa portaikossa ripeästi liikkuvan varjon. Saman tien hissi tuli katutasolle ja ennen kuin ehdin tajuta varjon aikeita, peittyi tajuntani sen suurimman varjon alle...

-Dolofonos

Pisteet:
Murhaaja: 10p (murha) -2p (kotiovella) -4p (silminnäkijät) +3p (raportti) = 7p
Uhri: 1p (raportti)


6.5. klo 14.20 Väliaika: kenraalin liittolainen pidätetty.

Etsivä Honkonen tarttui rivakasti toimeen ja pidätti Liisa ”Faust” Ketolaisen keskellä kirkasta päivää.

Etsivä kertoo:

Lähden ulos pitkästä aikaa rauhallisin mielin. Aurinko paistaa ja on lämmintä. Tällaistako elämä on valoisalla puolella? Mahtavaa!

Ajelen raitiovaunulla 9 Kaarlenkadulle. Vastakkaisella puolella tietä on vastaanottokeskus, jossa tiedän kohteeni olevan vierailulla. Päätän jäädä pysäkille odottelemaan. Pian tulee ykkösen spåra, jonka alle yrittää juosta joukko vastaanottokeskukselta tulevia nuoria aikuisia. Seuraan jännittyneenä, sillä voin aistia odottavan kuoleman. Kuljettaja onnistuu kuitenkin jarruttamaan ja vieläpä ottaa opiskelijatollot kyytiin.

Itsariyritysepisodin aikana oven ulkopuolelle on ilmestynyt saamiini tuntomerkkeihin sopiva nainen. En ole aivan varma, onko kyseessä oikea henkilö. Punnitsen epäonnistumisen mahdollisuuksia. Nainen keskustelee minulle tuntemattoman miehen kanssa ja toteaa, että hänen täytyy nyt lähteä seuraavaan paikkaan. Arvuuttelen hetken ja päätän, että kohteen on oltava oikea, sillä muita tuntomerkkeihin sopivia ei näy. Lähden perään kadun toista puolta. En välitä siitä, vaikka tulisin huomatuksi - enää en puikkelehdi varjoissa.

Seuraan kohdetta seuraavalle pysäkille. Kohde puhuu puhelimeen ja kääntää minulle selkänsä, kuin piilottaakseen kasvonsa. Otan kaikessa rauhassa aseen esiin, nostan sen kohdetta kohti ja sanon ”Faust, antautukaa!” Kohde kääntyy - kuten pysäkillä seisoskelevat vanhemmat rouvashenkilötkin - ja näen hänen silmissään aikeen paeta. Tai ehkä vain tyhjän ilmeen. Miten vaan, ammun jalkaan, itse on sitä kerjännyt. Ja rouvat varmasti olisivat lopulta kanssani yhtä mieltä siitä, että poka yritti paeta, jopa uhkasi muita.

Aseeni ei ole ollut täysin luotettava edellisen "huollon" jälkeen, joten luoti päätyy puolisen metriä tarkoitettua ylemmäs. Hups. Tiedän, että tekniikka löytää aseestani vian, joka aiheutti tämän fataalin harhalaukauksen.

Ylitän kiskot ja lähden kohti Pasilan kirjastoa lainaamaan tilanteeseen sopivan kirjan Etusivun juttu (Kunnas, 1990), ennen kuin oma pärstäni päätyy etusivulle.

Näkemiin,
etsivä Honkonen

Uhri kertoo:

Tätä ei pirukaan arvannut. Kirjaimellisesti.

Olin juuri saanut jälleen yhden keikan onnistuneesti hoidettua ja sen jälkitunnelmissa lähdin kadulle täysin varomattomana. Siinä kulkiessani luin vastaankävelleen naisen ajatuksia, ratkaisin Collatzin konjenktuurin, puhuin kielillä ja selvitin maailmankaikkeuden syvimmän olemuksen. Ei siinä kaiken tiedon hekumassa yksinkertaisesti voinut huomata yhtä lippispäistä heeboa. Kunnes oli liian myöhäistä.

Koska puhuin puhelimessa ja olin selin etsivään, en tajunnut tilannetta ennen kuin kuulin nimeni. Salamannopeasti selvitin pakoreitit, mutta tiesin heti paon olevan mahdotonta: joka puolella oli mummoja. Istuvia mummoja, seisovia mummoja, keskustelevia mummoja. Varmasti jostain Vanhan testamentin kirjeistä tavanneet, että nyt kannattaa tulla Karhupuistoon taivaspaikkansa varmistamaan. Olihan se kymmenen sekunnin pönöttäminen siinä varmasti helpompaa kuin Herätkää-lehtien jakaminen vuosikausia asematunnelissa.

Etsivä näki aikeeni ja kiirehti pidätystä. En voinut kuin seurata katseellani luodin uppoamista ihooni.

Kiroiluni kirvoitti puhelimen toisessa päässä kiusaantuneen naurahduksen. Tiedekuntamme opintoneuvoja ei selvästikään ole tottunut puheluihin, jotka päättyvät voimasanoihin ja kuolonkorinaan.

-Faust

PS. Onneksi olin ennen kuolemaani selvittänyt, miten herätään takaisin henkiin. Etsivän kannattaisi nyt selvittää, miten kadotaan maan alle.

Pisteet:
Etsivä: 5p (pidätys) +2p (raportti) = 7p
Uhri: 2p (raportti)


6.5. klo 11.45 Antikliimaksi: Tulitaistelu Porthanian edessä.

Kuiskaaja eli Miika Säynevirta huomaa Puheenjohtajan virittämän pommin, ja räjähdystä väistettyään lähtee pakenevan murhaajan perään. Molemmat saavat surmansa tulitaistelussa, jota todistaa sankka joukko sivullisia. Puheenjohtaja on saatu tunnistettua Lauri Torikaksi.

Murhaaja kertoo:

Olin saanut vihiä, että järjestööni olisi soluttaunut kurjia pasifisteja, rauhaa rakastavia hippejä, jotka aikoivat tuhota jalon salamurhaseuramme sisältäpäin. Kaksi heistä suurella todennäköisyydellä olisi lounasaikaan keskustakampuksellä pörräämässä ties mitä propagandaa jakamassa. Pakkasin pommin reppuun ja veitsen taskuun, otin myös pistoolin mukaan, koska pelkäsin poliisivoimien jo olevan kannoillani.

Saavun Porthaniaan, kello on puoli kaksitoista. Ihme hörhöjä on joka puolella eikä kohteita näy, joten istuudun aulaan odottamaan. Kohteista toinen, se pienempi paha, saapuukin paikalla ja kiertelee paikkoja ikäänkuin etsien jotakin. Olisikohan lounaskumppani häneltäkin kateissa? Hetken päästä hän istuutuu kaiteelle ulos ja jähmettyy siihen, on aika toimia. Pommi kädessä kävelen hänen edestään toiseen suuntaan, pois päin Porthaniasta. Kierrän korttelin ja olen hänen selässään. Painan pommin nappulaa, 25 sekuntia aikaa sijoittaa pommi ja suojautua. Laitan pommin kukkapenkkiin kohteen taakse. Pommin kansi kolahtaa ikävästi, kun kiireellä asetan pommin paikoilleen. Olen kusessa ja tiedän sen. Lähden pakenemaan, mutta on jo myöhäistä, kohde on bongannut minut. Hän kaivaa aseen esiin ja lähtee perääni. Juoksen pienen matkan ja tajuan ettei minua kiinnosta oikeastaan juosta, kuolee vain hikisenä. Pysähdyn kulman taakse ja ammun perässä tulijaani kylkeen. Tuuperrun maahan saadessani myös itse osuman. Pommi räjähtää kukkapenkissä parinkymmenen metrin päässä ja ihmiset kirkuvat kauhusta. Ainakin lähden tästä maailmasta sulosointujen saattelemana.

Puheenjohtaja aka LL Lauri Torikka
-on jo pehmustanut pommin kannen

Uhri kertoo:

11:30 Istun Porthanian edessä istutusten viereisillä kivillä, katunäytöksen pitäisi alkaa näihin aikoihin kunhan pääosan esittäjä suvaitsisi ilmaantua. Selailen taskutietokoneesta vielä käsikirjoitusta ja pidän sivusilmällä vahtia ovista. n. 11:45 kuulen takaani kolahduksen ja käännyn katsomaan, mies oli tiputtanut huolimattomasti kovakantisen Hamletin nurmikolle ja ääni kuului kun kirja osui kivijalkaan. Hetken ällistyksen jälkeen tunnistan uhan, kilpaileva teatteri yrittää kavalasti toisten tontille! Otan etäisyyttä pahaenteiseen näytelmäkirjoitukseen kun vastanäyttelijä huomaakin yrityksen menneen mönkään ja lähtee pakenemaan kun lähden tämän perään. Ovien luoksi päästessä näkyy pommiattentaatin yrittäjä jääneen kuitenkin väkijoukosta huolimatta väijyyn nurkan taakse. Ammun ja niin ampuu hänkin, exeunt omnes, esirippu laskeutuu ja kuulen yleisön aplodien raikuvan katsomosta.

Käytetty räjähde

Murhaajan käyttämä räjähde

Pisteet:
Murhaaja: 5p (itsepuolustus) +1p (tyyli) +1p (kuva) +2p (raportti) = 9p
Uhri: 5p (itsepuolustus) +1,5p (lisensiaatin tappo) + 2p (raportti) = 8,5p


5.5. klo 15.15 Ensimmäisen näytöksen loppukohtaus: Tuhoisa junapommi!

Salamurhaajien uusi sukupolvi ei tunne armoa sivullisia kohtaan. Nimellä Omaa sukuaan Tappaja operoiva salamurhaaja räjäyttää Turkuun matkalla olleen junan erään vaunun koko kerroksen Pasilan kohdalla. Noin kahdentoista uhrin joukossa on myös rikollispiireistä tuttu Pikkunälkä eli Heli Honkonen.

Murhaaja kertoo:

8:00, Tuntematon paikka
Oli mennä latte väärään kurkkuun kun lueskelin lähikahvilassa aamun hesaria. Mitäs otsikoita sieltä löytyykään? Turkulaisten maahanmuutto Suomeen kasvamassa. Turku vaatii Suomen valtiolta tukea velkakriisiin. Turun lähistöllä tapahtuneen tulivuorenpurkauksen nostattama pölypilvi seisauttaa lentoliikenteen. Tässä osa parhaimmistoa, joka kaltaistani aktiivista TVR:läistä risoo. Kävelin kotiinpäin sadatellen ja avatessani oven löysin lattialta kasan laskuja ja pienen kuoren, jonka pelkkä näkeminen jo nostatti pulssia.

Kirjeessä oli päämajan lähettämä käsky jossa oli kuva ja tiedot eräästä tunnetusta Turku-sympatisoijasta ja kehoitus hoitaa asia mahdollisimman näyttävästi, sillä oli vihdoinkin aika muun Suomen ja varsinkin noiden turkulaisten tietää, mitä tapahtuu niille, jotka joutuvat Turusta Vapautusrintaman eli TVR:n mustalle listalle. Tietojen mukaan lähdössä myöhemmin illalla Turkuun junalla. Mainiota.

Eipä sitten muuta kuin keittelemään isoisän ohjeiden mukaan soppaa keittiöön. Kasa nauloja, kilo teräskuulia, pari pötköä dynamiittia, puoli desiä nitroa, ruokalusikallinen napalmia, pienessä rasiassa valkoista fosforia makua antamaan ja koko homma tiiviiseen laatikkoon, jonka keskelle on koristeeksi muovailtu pari kiloa muoviräjähdettä. Nalli muoviin, ajastin nalliin, kansi tiiviisti kiinni ja koko hoito laukkuun. Loppupäivän sitten mietittiin, oliko nalli nyt kunnolla kiinni, heiluuko paketti liikaa räjäyttääkseen nitron ja olinko nyt varmasti asettanut ajastimen oikeaan aikaan.

15:00, Rautatieasema
Käteisellä lippu automaatista, jotta jää mahdollisimman vähän jälkiä. Sitten laiturin viereiseen pikkuliikkeeseen juomaan kahvia ja lukemaan lehteä tarkoituksena saada näköhavainto kohteesta. Olisi nimittäin sääli hukata hyvä pommi tyhjään junaan. Tosin olisihan siellä kyllä muita Turkuun menijöitä, joten se siitä murheesta. Istun kuitenkin paikallani, sillä haluaisin varmistua siitä että kohde todella kuolee. Päämaja pitää sellaisesta täsmällisyydestä. Kahvi on pahaa, eikä uutisiakaan lehdestä löydy, sillä mitä ilmeisimmin toimittaja on erehtynyt pitämään populismia journalismina.

15:48, Rautatieasema
Näköhavainto kohteesta tai ainakin uskon niin. Päämajan kuvat tosin on mitä on mutta olen suhteellisen varma osumasta. Jään kuitenkin odottelemaan siltä varalta, että kyseessä olikin väärä hälytys. Kymmenen minuuttia myöhemmin olen täysin varma, että kyseessä oli kohteeni, ja poistun junalle. Lähtiessäni nostan aurinkolasini silmilleni peittääkseni katseeni suunnan ja estääkseni kohdettani pelästymästä niistä hehkuvaa vihaa ja verenhimoa.

16:02, Rautatieasema
Ostaessani lippuni viime tingassa olen saanut paikan viidennestä vaunusta ja oletan, että kohteeni on saanut paikan samasta vaunusta, mutta varmistuakseni asiasta aloitan ensimmäisestä ja kuljen eteenpäin kohti viidettä tarkkaillen, ettei kohteeni ole jossain toisessa vaunussa. Aina välillä kulkiessani katselen kädessäni olevaa lippu yrittäen näyttää eksyneeltä, jotta en herättäisi huomiota kulkiessani suoraan vaunujen läpi. Tulen junan eteen asti ja seuraavana on veturi eikä kohdettani ole vieläkään näkynyt. Alan epäröidä. Enkö vain huomannut häntä? Olinko väärässä kohteestani? Toinen kerros! Portaat ylös ja taaksepäin.

Tullessani portaista vaunun toiseen kerrokseen kylmä sydämeni hyppää lyönnin, sillä siinähän tuo vihani kohde istuu vaunun keskiosassa hieman kauempana minusta kuin keskikohta. Onneksi hän ei kykene näkemään silmiäni sillä uskon että hän olisi paennut samantien, niin suuri oli sisälläni hyökyvä viha. Yritän kävellä eteenpäin mahdollisimman rauhallisesti ja varmistan mielessäni olevaa kuvaa vasten että kyseessä on kohde. Varmistuttuani kohteesta valitsen paikkani. Lippuni on alempaan kerrokseen, joten mikä tahansa paikka käy. Keskellä on hyvä, sillä olin arvioinut ulkopuolelta tappavan säteen olevan noin puolet yhdestä vaunusta. Laukku varovasti matkatavarahyllylle, takki naulaan ja istumaan kasvot poispäin kohteesta. Älä katso olkasi yli. Älä tarkkaile kelloa kymmenen sekunnin välein. Älä näytä hermostuneelta. Ennen kaikkea, näytä luonnolliselta.

Vaunussa on muitakin matkustajia, mutta tajuttuani heidän kaikkien olevan matkalla Turkuun oloni paranee, sillä heidän kuuluukin kuolla, tuollaisten pettureiden. Uskoisin tämän päiväisen jälkeen kaikkien oppivan, että Turkuun matkustamalla vain kuolee.

16:11, Pasila
Aika poistua ”vessaan”. Kuin ihmeen kaupalla juuri ollessani tulossa kohdalle eräs toinen matkustaja nousee ja menee edeltäni sinne. Täydellistä! Nyt ei vainoharhaisinkaan voisi ihmetellä miksi odottelen oven luona. Kello tikittää ja kuullessani pienen kilahduksen, joka kertoo ajastimen päässeen loppuun ja nallin syttyneen, poistun nopeasti portaikkoon. Paineaalto lyö korvani lukkoon ja selkääni lämmittää korventava ilmavirta. Tehtävä suoritettu, aika esittää hätääntynyttä matkustajaa pelastuslaitoksen ilmaantuessa.

Mika, omaa sukuaan Tappaja, Hukka

################################################################################

Pääuutisista hyvää iltaa.

Koko Suomea on tänään ravisuttanut Pasilassa tapahtunut räjähdys. Kello 16.03 Helsingistä Turkuun lähteneen junan etummaisessa vaunussa Pasilan ratapihalla tapahtuneen voimakkaan räjähdyksen aiheuttamat pelastustoimet ovat ajaneet koko Etelä-Suomen junaliikenteen kaaokseen. Räjähdyksessä on kuollut tämän hetkisten tietojen mukaan kymmenen ihmistä ja neljä muuta on siirretty Meilahden sairaalaan teho-osastolle, jossa lääkärit yrittävät pelastaa heidän henkensä. Lisäksi turmassa loukkaantuneita on useita kymmeniä. Poliisi ei ole toistaiseksi kommentoinut asiaa, mutta siirretään reportterillemme Pasilaan.

Kiitos.
Täällä Pasilan ratapihalla on lähes ennennäkemätön kaaos, jonka vertaista on nähty viimeksi silloin kun Helsingissä satoi lunta talvella. Junan matkustajat ovat jo poistuneet paikalta ja täällä on enää pelastustyöntekijöitä, mutta junaliikenteen normalisoitumista voi kuulemma odottaa aikaisintaan ensi viikolla, sillä räjähdyksen jäljiltä koko ratapiha-alueella on suuria määriä sirpaleita junasta ja VR:n teknisen toimen johtajan mukaan koko itälinjan raiteet sekä ajojohdot joudutaan uusimaan ennenkuin niitä voidaan turvallisesti käyttää. Poliiseja täällä Pasilassa on tällä hetkellä jokaisella nurkalla, mutta yrityksistä huolimatta en ole saanut ketään heistä haastateltavaksi. Takaisin sinne Pasilaan.

Kiitos.
Tällä välin olemme saaneet tiedon, että poliisi epäilee, ettei kyseessä ollut onnettomuus ja että heillä on syytä epäillä että kyseessä on saattanut olla terrori-isku. Suojelupoliisi pitää parhaillaan tiedotustilaisuutta asiasta ja saamiemme tietojen perusteella he epäilevät tekijöinä olleen jonkinlaisen Turku-vihamielisen ääriryhmän, jonka tavoitteena on irroittaa Turku Suomesta ja tunkea se jonkun muun maan harteille. Tällä ryhmällä ei epäillä olevan yhteyksiä Al-Qaidaan.

################################################################################

Uhri kertoo:

Kenenkään ei pitäisi matkustaa Turkuun. Etenkään, jos vihollinen suorastaan painostaa kansalaisia: "Tainnuta Pikkunälkä" ja "Sano Pikkunälälle näkemiin!" Olin siis junassa kaikessa rauhassa matkalla häiritsemään turkulaisten päivää. Koska nälkä kasvaa syödessä, ei pelkkä napostelutarpeen aiheuttaminen ole enää viimeaikoina tyydyttänyt ilkeää mieltäni. Aloinkin jo laiturilla matkaseuraa odotellessa pohtia, kuinka käyttökelpoinen junapommi voisikaan olla: Sen kanssa voisi huomaamatta kiivetä hattuhyllylle ja sen jälkeen poistua itse vaikkapa ravintolavaunuun. Ja maiskis, niin häviäisi taas yksi ulkomaisen jukurtin syöjä! Tiedän, olen katkera. Ettekö itse olisi, jos teidän lynkkaamisenne olisi suurta kansanhuvia? Ai mutta sehän on. Joka tapauksessa, ideani ei sitten ollutkaan kovin uniikki. Tällä kertaa junan istuin ei syönyt minua vaan jouduin - yllätys, yllätys - junapommin uhriksi: Vaunuun saapui mieshenkilö, joka katsoi turhankin tarkasti lippuaan valitessaan istumapaikkaa. Epäilin, että nälkä on sumentanut hänen näkönsä ja tunsin ylpeyttä. Hetken matkustettuamme mies poistui paikaltaan, mutta jätti sinne takkinsa ja, kuten myöhemmin huomasin, laukkunsa hattuhyllylle. Olin kai keskittynyt liiaksi tarkkailemaan lähestyviä jukurttipurkkeja, koska hälytyskelloni eivät soineet - ennen kuin hälytyskello soi. Tällä kertaa kanssani poistui sentään huomattava joukko kylläisiä turkulaisia.

Näkemiin,
Pikkunälkä

ps. Imuroikaa myös sohvan tyynyjen välistä!

Räjähdysdiagrammi (pdf)

Pisteet:
Murhaaja: 10p (murha) + 1p (tyyli) + 3p (raportti - pituudesta huolimatta, ei sen takia) = 14p.
Uhri: 2p (raportti) + 1p (kuva) = 3p.


4.5. klo 8.50 Jälleen sivullinen uhri!

Peitenimen Aetius takaa toimiva murhaaja ampuu Kumpulassa viattoman sivullisen. Harmaa ja sateinen sää ilmeisesti vaikeutti kohteen tunnistamista. Poliisi selvittää tapausta.


3.5. klo 18.25 Toinen kohtaus: Armoton pamahdus.

Kuiskaaja iskee jälleen Aleksandriassa. Häikäilemätön murhaaja ei epäröi käyttää pommia, vaikka se vie mukanaan kolme sivullista. Neljäs uhri on saatu tunnistettua hammaskaluston perusteella pahamaineiseksi Frank Armottomaksi, joka tunnettiin myös nimellä Jaakko Laasanen. Ehkä Kuiskaaja oli hänen jäljillään myös edellisellä kerralla Aleksandriassa vieraillessaan?

Murhaaja kertoo:

Kello 16:58, tarkistan lavasteet, pyroteknikko oli unohtanut laittaa yhden ilotulitteistaan paikalleen, viritän kellon 75 minuuttiin, asetan pahvilaatikkoon ja nostan ylähyllylle odottamaan näytöksen alkua. Kömmin itse piiloon koppiini ja jään odottamaan. 18:02 näyttelijät ilmaantuvat ja show alkaa, sydämeni tykyttää kärsimättömästi, lavalla on pääosan lisäksi kaksi muuta näyttelijää. 18:11 kolmas esiintyjä astuu lavasteiden sekaan, hetken pelkään tämän olevan jokin öykkäri joka varastaisi shown nenäni edestä, turhaan, kaikki kuuluu käsikirjoitukseen. 18:14 räjähdys! Katselen ihastuksen vallassa liekkien loimua ja kuulen yleisön huudahdukset ja kaukaiset ambulanssien pillit. Hiivin vaivihkaa pois tyytyväisenä tulokseen, lehtiartikkeleista päätellen näytös oli jymy-yllätys.

Uhri kertoo:

Pommit, nuo viheliäiset pikku veitikat. Itse en ole moisen käyttöä murha-aikeissa edes harkinnut - olen mieltyneempi kasvokkaisiin kohtaamisiin - enkä semmoiseen osannut siis tarpeellisella varovaisuudella suhtautua. Kello lähestyi kuutta odotellessani Aleksandriassa tasatunnilta alkavaa palaveria ryhmätyötilassa. En halunnut mennä huoneeseen ensimmäisenä ja odottaa siellä yksin, että joku sukeltaa sisään ampumaan minut. Kun huoneeseen oli jo muutama kulkeutunut, uskaltauduin minäkin siihen suuntaan. Oven lähellä näin miehen, joka oli vajaa viikko sitten nuuskinut jälkiäni päärakennuksella. Tai sitten mies vain muistutti häntä, mutta olin joka tapauksessa varuillani ja ryhmätyötilassa alas istuuduttuani kaivoin aseen käteni ulottuville. Meitä oli minun lisäkseni kolme muuta ja odotellessamme lisää osanottajia rupattelimme niitä näitä. Jutustelumme katkaisi yllättäen ja armotta vaimea naksahdus ja vieno piipitys. Hetken ehdin ihmetellä äänen lähdettä, sitten räjähdys pirstoi huoneen puupinnat säpäleiksi ja ruumiimme riekaleiksi, paineaalto puski ikkunat lentoradalle ja sirpaleet viiltelivät Aleksandriassa iltaa viettäviä opiskelijoita ja helevetillinen pamaus aiheutti naarmuitta selvinneille elinikäisiä kuulovauroita.

- Frank Armoton

Pisteet:
Murhaaja: 10p (murha) + 1p (pelin ensimmäinen pommi) + 2p (raportti) = 13p
Uhri: 2p (raportti)


2.5. klo 22.30 Juoni käynnistyy: Kolmiodraama Pasilassa!

Kolme salamurhaajaa kohtaa toisensa sunnuntai-illan hämäryydessä, mutta kuin ihmeen kaupalla kaikki selviävät välikohtauksesta ehjin nahoin.

Murhaaja kertoo:

Odottelen kohteen ulko-oven lähettyvillä. Suurin piirtein ilmoitettuun aikaan ovi käy ja ulkoiluasuun pukeutunut naikkonen suunnistaa kohti vehreämpiä maastoja. Olen kaukana ja on pimeää, joten en ole vielä satavarma, mutta vaikuttaa niin lupaavalta että lähden seuraamaan valkonuttuista naista Kumpulan lenkkimaastoon. Seuraan varsin pitkään ja olen Kumpulan kampuksen liepeillä osumaetäisyydellä, mutta ilta on jo niin pimeä etten ilkeä koittaa onneani ja posauttaa päiviltä viatonta sivullista. Typerää vaiheilua näin jälkikäteen arvioiden, mutta minkäs teet. Annan kohteen ottaa etäisyyttä ja puikkelehdin pimeässä metsikössä seuraten hänen kulkuaan valaistulla polulla. Välimatka on jo varsin pitkä, kun kohde kääntyy takaisin kotia kohti. Tässä vaiheessa en nyt ainakaan tahdo päästää häntä karkuun, joten kirmaan juoksuun ja jolkottelen verenmaku suussa toista reittiä takaisin kohteen huudeille. Ehtikö jo kotiinsa? Ei, siellähän mokoma tulee. Seison kotioven läheisellä tasanteella, kun katseemme kohtaavat ja huomaan seuranneeni koko ajan oikeaa henkilöä. Otan rauhallisia askeleita alas kierreportaita, riuhtaisen haulikkoni esiin ja lasautan - ohi. Samalla hetkellä kierreportaiden alta säntää mustiin pukeutunut hahmo ase kädessä. Kohde kirmaa pakoon ja musta hahmo ammuskelee, mutta tuloksetta. Kohde hakee suojaa ohi kulkevan sivullisen takaa ja pääsee tämän helmoissa kotiovelleen. Pudistelen päätäni; kaksi murhaajaa käy toisistaan tietämättä saman kohteen kimppuun täysin samalla hetkellä täysin samassa paikassa, eikä kumpaakaan onnista. Kohde välttää tuplamurhayrityksen ehjin nahoin, kunnia hänelle. Aika epeli!

- Frank Armoton

Murhaaja kertoo:

While I´m writing this, I find myself to be in a weird, diffuse state of mind. Everything´s blurry and I wonder whether I´m alive and it´s just the onset of a heavy fever, or I´m actually dead and just deny to realize it yet...

It was a cold and gloomy Sunday night at the beginning of May, a weather and atmosphere that would pass as bleak November in any other country than this one. I clutched the gun in my pocket tighter and tried to draw my leather coat closer around my waist. Here I was, standing in some dark dirty corner diagonally opposite of the door my target was bound to come to any minute now. I had been standing there for half an hour, my fingers were cold and I really didn´t want to smoke another cigarette to keep the pretense of "casually waiting for a friend" up. My head was hurting from the fever I caught the day before - Finnish "Spring" festival, no one would have guessed it without a calendar - and I was wondering wether it had been a good idea to come here at all. I had no idea how experienced my target was, and my resources just said she´d go for a walk between 22 and 22.30. It sounded like an open invitation for an assassination attempt to me, since I knew at least she HAD been tipped off. But like a cat in front of catnip, I just couldn´t pass on the opportunity. Could it be a trap? But then, how could she set one up?

I decided to throw away the cold cigarette butt and readjust my weaponry. I wanted everything to fit perfectly when the time to strike would come, after all. Handgun in my pocket, loose enough to draw quickly, but concealed from the sight of passers-by. Backup revolver in a holster on my belt - just in case. Knife in one trouser pocket - you never leave home without a knife, do you? - and a waterbomb in the other one. I decided against bringing an actual grenade because it would make a hell of a big boom, and I still hoped to keep thing silent. Not my good old war zone, after all. Maybe run up to her while she was fiddling with the doorkeys and stabbing her in the back. Fast and quiet. That would be ideal.

There was movement behind and above me. The corner I was lurking around in was actually the underside of a staircase, coming down from a higher level playground platform of sorts. I chose the spot because it was simultaneously shielded from sight from three sides, and had three possible escape routes as well.I could just see the target´s door while still staying in the shadows. So I looked up and saw a guy coming down from there, a bag of groceries or something in his hand. "Not my target" I thought, and tried to look as unsuspicious as possible, as far as one can do that with a black leather coat, lurking around in a dark corner. I heard him say something that sounded remotely like "ah, hello", and then several things happened at once: I turned my head to look at the door again, because a sound was coming from there. I saw the target in her jogging suit, crouched already for running away. I saw a big, colourful gun and some water coming down from the staircase from the corner of my eyes. I fiddled my gun out of my pocket and started to run and shoot. I noticed there was a second eye witness which I had not seen before, but he seemed too startled to do anything, so I decided to ignore him. I figured that, since apparently there was another hitman after the same target - MY target, I would have to talk some serious business to my employers - and since he had shot already, we were exposed like chickens on a MacDonalds plate anyway. So the primary objective now was only: KILL THE TARGET.

I blame it on the fever which had been numbing my brain, but probably the most stupid thing I´ve ever done was to start after her at this moment. Out into the open. She was running, and not so fast at that, with her back towards me. Ignoring the dumbfounded witness - I´d deal with him later - I trusted way too much in my little handgun. Fucking Chinese import. I could probably spit farther than it shoots. It was so dark by the time that I couldn´t even see where the bullet went. The only thing I CLEARLY noticed was the waterbomb in my pocket, deciding that this was too much stress for her. GREAT. I ignored it and almost caught up with my target after a dozen meters or so, close enough that I shouldn´t miss. But the sudden drenching of my leg had distracted me, and I was a little startled to find that insolent woman shooting back at me. Shooting back! I felt damn stupid. No cover around. I ducked and kept firing, but I wasn´t sure whether the stuff trickling down my leg was that water from the bomb or actually my own blood. The target seemed fine enough, and started to run back towards her door in a circle. I used the opportunity to finally duck behind something, and noticed how the guy with the flashy monster perforator on his staircase platform did either not fire again, or inexplicably kept missing. AC/DC´s "Big Gun" started to play in my head. I watched my precious target diappear into the safety of her house, and started to think about how to deal with the winesses, and above all, that other assassin.

Some minute later we were talking on a bench on said playground up the staircase. He turned out to be an ok guy, called himself Frank. German army jacket, I chuckled to myself. Probably a good boy trying to impress bad people. Anyway, we talked in a very civilised way, and decided to let our employers sort out the whole mess. No use shooting each other there, we weren´t paid to do so. From then on my vision started to get slightly blurry. I excused myself and he seemed eager to get away too. So now I am home and wonder... Am I still alive or is my ghost writing this, and my dead body is actually slowly cooling down on that wet grassy field in Pasila...?

- Jezebel

Kohde kertoo:

22.40 palasin iltalenkiltä, joka oli jäädä viimeisekseni. Luonnollisesti olin puristanut asetta kädessäni koko lenkin ajan, mutta vasta noin joitain metrejä kotioveltani se osoittautui... itse asiassa täysin hyödyttömäksi, koska korkeammalla lipputankotasanteella väijynyt saalistajani huusi iloisesti tervehdyksen (epäilemättä nähdäkseen kasvoni) ja veti esiin aseen, jonka kantama oli kymmenkertaisesti pidempi kuin omani.

Oletin oikein, ettei potentiaalinen tappajani yrittäisi hypätä viiden metrin matkaa lipputankotasanteelta, ja lähdin juoksemaan tulosuuntaani kantavien mutta harvojen ammusten välistä. Olin tuskin päässyt yhtä lyhtypylväänväliä, kun toinen hyökkääjä (lipputankotasanteella väijyneen liittolainen vai sattumalta yhtä aikaa paikalle osunut? kuinka monta vihollista minulla voi olla?) ilmestyi näennäisesti tyhjästä ja antautui lähitaisteluun kanssani aseella, joka onneksi ei soveltunut tehtävään yhtä hyvin kuin omani. Pienempi ja nopeampi aseeni pakotti vastustajani pidentämään etäisyyttä, missä vaiheessa puhdas onni pelasti minut viattoman ohikulkijan muodossa. Juoksin kerrostalorappuuni matkalla olevan sivullisen viereen ja käytin häntä häpeämättömästi ihmiskilpenäni päästäkseni edelleen lipputankotasanteella seisovan salamurhaajan ohi.

Rappukäytävässä varoin päästämästä tietämätöntä pelastajaani selkäni taakse ja tuijotin herkeämättä hänen epäilyttävästi taskussa pitämäänsä kättä, mutta tällä kertaa "ei kahta ilman kolmatta" ei pitänyt paikkaansa, ja pääsin asuntoni turvaan onnistuttuani kiertämään avainta lukossa. Vasta tämän raportin kirjoitettuani adrenaliinini on palannut normaalilukemiin, ja alan vakavasti harkita myöhäisten iltalenkkien terveellisyyttä.

- Aetius


2.5. klo 17.30 Ensimmäinen kohtaus: Ovimurha Otaniemessä.

Kotiovea ei kannata avata ventovieraille. Sen tuli tuntemaan Skjold Haugstad alias Silver, joka sai ovea raotettuaan luodin rintaansa Pretty Boy Bobilta.

Murhaaja kertoo:

Kello on 16. Kiitän äitiä vappumunkeista. Hyviä munkkeja. Sujautan aseen taskuun ja lähden Otaniemeen. Kohteella on kirjattu meno klo 18.

Otaniemi. Täällä ei voi luottaa tuntemattoman vieraanvaraisuuteen. Kukaan ei katso silmiin. Tunnen kurkussani epämiellyttävän paineen aina kun olen täällä, ihan kuin teekkarit voisivat haistaa etten ole yksi heistä. En haise alkoholilta. En ole krapulassa. Ainoastaan sokeria suupielessä.

Saavun kohteen kerrostalolle. Se on syrjässä mahdollisilta ohikulkijoilta, vain yksi mahdollinen silminnäkijä on puistelemassa mattoa parvekkeella, mutta hän menee takaisin sisään. Hyvä. Kerrostalossa on kuitenkin kaksi ovea vastakkaisilla puolilla. Ovet ovat numeroyhdistelmän takana. Jos jään oven luokse odottamaan, kohde voi huomata minut ja varmuuden vuoksi lähteä toisen oven kautta ulos, jos sitten juoksen hänet kiinni kohde varmasti arvaisi tulevan. En voi laskea avoimen tulitaistelun varaan. Toisaalta jos jään kauemmaksi ovesta, ettei minua nähdä sisäpuolelta, ottaisin 50% epäonnistumisen riskin. Ei hyvä.

Onneksi joku toinen talon asukki tulee ovelle ja avaa sen. Livahdan sisään hänen jäljessään. Pysyn maatasossa teeskennellen lukevani ilmoitustaulua ja tehden jatkuvasti puheluja joihin kukaan ei ikinä vastaa. Pian kuulenkin jo askeleita portaikosta. Askeleet koventuvat samassa tahdissa kuin sydämenlyöntini. Pidän vasenta kättäni taskussa, sormi liipaisimella. Toinen käsi puristaa edelleen kännykkää, aivan kuin olisin juuri aikeissa soittaa puhelun. Nyt hän tulee. Ase on jo miltei poissa taskusta. Viimeinen porras kumahtaa, astun eteenpäin.

Sujautan aseen takaisin taskuun ja nostan kännykän takaisin korvalleni. Katson kun naisen selkä katoaa ovesta ulos. Kohde on mies. Yritän rauhoittua, sydämeni hakkaa yhä. Palaan takaisin tutkimaan yllättävän mielenkiintoista ilmoitustaulua. Maassa on kolmen eri pizza-paikan mainokset.

Kohteen olisi pitänyt jo tulla. Olen odottanut, ulkona ja sisällä, yhteensä tunnin. Kusihätä. Vasen käteni puristaa edelleen asetta, sen pinta on kostea kämmeneni hiestä. Kohde ei selvästi ole tulossa, mutta en voi jättää tätä tähän. Nousen portaat, välillä pysähtyen sillä kuvittelen omien askelteni kaiun joksikin toiseksi. Kohteen ovi. Nyt tämä menee nopan heitoksi: ovessa on kuusi eri nimeä. Niiden yllä on itsetehty Ei mainoksia -lappu. Todennäköisesti oven avaa joku muu kuin kohde, joten se olisi jo yksi todistaja. Oven läheisyydessä voi myös olla vielä toinenkin todistaja. Pyytäisinkö kohdetta tulemaan ovelle? Hän ei välttämättä tulisi. Pyytäisinkö oven avaajalta itseltään lupaa tulla sisään ja sitten etsisin pahaa-aavistamattoman kohteen? Sitä ennen saattaisin kohdata viisi muuta kämppistä, liikaa todistajia. Missä ihmeen kämpässä sitä paitsi asuu kuusi ihmistä? Soitan ovikelloa. Arpa on heitetty.

Aikaa kuluu, sormeni liikkuu pitkin liipaisinta. Ehkä kukaan ei ole sisällä. Vieritinkö itselleni nollan? Luulen kuulevani ääniä sisältä, mutta ne voivat olla toisestakin asunnosta. Valmistaudun jo koputtamaan, kun ovi avautuu. Noppa pyörii.

Yatzy! Suljen oven. Pistän aseen takaisin taskuuni. Askeleeni kaikuvat yksinäisinä portaikossa, vailla kuulijaa tai näkijää.

Uhri kertoo:

I was stupid enough to get murdered on my own doorstep, at 1730 today. I took a pistol hit to the chest after foolishly opening the door to a stranger. There where no witnesses.

Silver

Pisteet:
Murhaaja: 10p (murha) -2p (kotiovella) +2p (raportti) = 10p
Uhri: 1p (raportti)


29.4. klo 16.55 Esinäytös: Aleksandrian portaikosta löytyy nuoren miehen ruumis.

Verityöllä ei ollut silminnäkijöitä, mutta tekotavasta päätellen asialla on ollut mystinen Kuiskaaja. Onneton uhri oli alamaailman välienselvittelyn tielle tietämättään joutunut viaton sivullinen. Järkyttyneet omaiset vaativat poliisia toimimaan.


00.01: Lavastajien hääriminen esiripun takana on jo lakannut.

Katsomossa liikahdellaan levottomasti. Näytös alkaa minä hetkenä hyvänsä.


Esirippu on alhaalla. Yleisö odottaa.