Lokakuun kobra (3.10.-21.10.) Status: Peli on päättynyt Pelaajia murhattu: 20 Tappoja: 6 Pidätyksiä: 13
Sivullisia uhreja: 1 Todistajia: 1 Silminnäkijöitä: 10

Lokakuun kobra 3.10.-21.10.2011

Tapahtumat


06.11.2011 klo 20.53 Pelin lopulliset tulokset ja palautetilaisuuden ajankohta!

Arvon salamurhaajat!

Turnauksen tulokset ovat viimein täällä.

Pelin voitti Ville "Juoksee Saksien Kanssa" Lovikka
Toiseksi tuli Mirjam "KillerNinjaOnSteroids2.0" Rongonen
Kolmanneksi tuli Juho "Wolfsbane" Arjoranta

Pelin palautetilaisuus pidetään torstaina 10.11. klo. 20 Kaivopihalla sijaitsevassa Dublinerissa. Palautetilaisuudessa jaetaan pelin veitsipalkinnot ja kunniakirjoja ansioituneille pelaajille.


06.11.2011 klo 20.36 Kerhoillan ekstrapisteet

Kerhoillan ekstrapisteet (5p) jakautuivat seuraavasti:

Henri "Isä Aurinkoisen läheisin palvelija Sasha Ivanov" Korhonen
Juho "Wolfsbane" Arjoranta
Antti "Suurkauhistus" Halava
Tapani "Inyoka Samasi" Hopkins
Uine "Murhe" Kailamäki
Ville "Juoksee Saksien Kanssa" Lovikka


22.10.2011 klo 00.00 Peli on päättynyt

Peli on päättynyt ja kaikista mielenkiintoisista tapahtumakäänteistä huolimatta eloon jäi kaksi pelaajaa:

Mert "Janitsaari" Sasioglu, etsintäkuulutettu taparikollinen
Miika "Kuolonkorjaaja" Säynevirta, päätuomarin ajatusvirheen kautta etsintäkuulutetuksi joutunut salamurhaaja

Pelissä tehtiin yhteensä 18 murhaa, 5 tappoa (joista 4 tulitaisteluiden tiimellyksessä) ja 12 pidätystä!

Suosituin murha-ase oli odotetustikin pistooli, muttaa Juoksee Saksien Kanssa piti huolen, että veitsiäkin murhaamiseen käytettiin (2 puukotusta). Lisäksi kaksi onnistunutta myrkystä tehtiin pelin aikana, joista toinen oli myrkkykirjeellä ja toinen kontaktimyrkyllä ovessa.

Tokikaan kaikki myrkytysyritykset eivät onnistuneet ja hienojakin suunnitelmia tuomaristolle väläyteltiin.

Suvereenisti eniten pelissä murhasi Ville "Juoksee Saksien Kanssa" Lovikka, joka murhasi 9 pelaajaa (7 pistoolilla ja 2 puukolla) ja lopussa ampui vielä pidättämään tulleen etsivän.

Pelin palautetilaisuuden ajankohtaa ei ole vielä päätetty, mutta siitä tiedotetaan viikon sisällä pelaajille. Loput pisteetkin ilmaantuvat sivuille kunhan tuomaristo ehtii kokoontua.


21.10.2011 klo 21.47 Viimeinen (mutta laiton) pidätys!

Etsivät Lovikka ja Rongonen pidättävät "Kuolonkorjaaja" Säynevirran. Virkavallan pidätyskeinot ovat kuitenkin laittomat (sääntörikkeitä) ja Kuolonkorjaaja kiidätetään teho-osastolle, jossa hänen tilansa on vakaa.

Näin ollen kamppailu betoniviidakon käärmeiden kuninkuudesta päättyy. Pelin toiseksi eloonjääneeksi jää Mert "Janitsaari" Sasioglu.


20.10.2011 klo 14.08 Sakset pois!

Etsivä Hirvonen on pysäyttänyt Ville "Juoksee saksien kanssa" Lovikan. Minervan kellarikerroksessa käydyn tulitaistelun seurauksena myös etsivä menehtyi.

Etsivä kertoo:

Torstaiaamu. Pikkulauantaita tuli juhlistettua tekniikan poikien kanssa perusteellisesti Ruskeasuolla, missä ilkuimme kylmiössä makaaville murhaajille. Kaupungin viskaalit ovat olleet hyvin tyytyväisiä osastomme toimintaan ja jotkut heistä ottivat osaa näihin makaabereihin kekkereihin. Kantona tyytyväisyyden kaskessa on kuitenkin edelleen vapaana rellestävä saksimurhaaja. Hän juoksee saksineen pitkin kaupunkia jättäen ruumiita jälkeensä. Mutta eilen hän teki virheen antaessaan todistajien nähdä kasvonsa. Tiedän kuka hän on, ja tiedän missä hän on. Päätän pidättää hänet yksin. Nappaan pari buranaa naamaan ja suuntaan asevarastoon. Juoksee saksien kanssa on vaarallinen joten päätän ottaa mukaani pidätykseen hieman tukevamman aseen, sellaisen jonka kanssa ei pieni käsien tärinä haittaa. Valitsen konepistoolin, jonka tungen takkini alle suunnatessani kohti Siltavuorenpengertä. Saksisurmaajan pitäisi tietojeni mukaan viettää nuhteetonta opiskelijaelämää silloin kun ei saksi muita hengiltä. Hän on kurssilla, jonka pitäisi alkaa läheisessä salissa ja odottelen kaikessa rauhassa salin edustalla. Viimein näen hänet portaissa, ikävästi muutaman sekunnin liian aikaisin. Hän tunnistaa minut välittömästi. Vedän aseeni ja hän vetää omansa, surkean pienen pyssyn, jolla ei varmasti pärjää luotiliivein varustetulle etsivälle. Hän ampuu ja nauran painaessani liipaisinta. Lasikaide pirstaloituu ja luodit jotka eivät kohtaa murhaajaa kimpoilevat ympäriinsä. Murhaaja jää rappusiin makaamaan kauhistuneiden opiskelijoiden katsellessa penkkien ja pöytien takaa kun kävelen ihastelemaan ”pidätystäni”. Otan hänen kädestään vanhan, hieman oudon oloisen aseen ja suljen hänen silmänsä. Aseesta näkee, että sitä on käytetty paljon. Käännyn katsomaan alhaalla lymyäviä ihmisiä ja huomaan väijypaikassani verilammikon, josta johtaa vana suoraan oikean jalkani alle. Osuma, kimmoke? Sillä ei liene enää väliä. Päättelen reisivaltimoni katkenneen ja sen pään vetäytyneen noustessani rappusia sillä en sormin enää pysty tukkimaan sen päätä. Ensimmäinen muista etsivistä saapuu juosten paikalle. Ojennan murhaajan aseen hänelle ja sanon ”tiedät, mitä tehdä tällä”.

Etsivä Hirvonen

Kohde kertoo:

Laskeuduin pimeyden alimpaan syöveriin, sinne missä kaikki unohdettu lojui kätköissään. Siellä minua odotti rautahepomies. Viimein olin löytänyt hänet. Raudan ratsastaja oli aina ollut lähelläni, vaikka joka hetki olin pitänyt hänet itseltäni piilossa. Koskaan en ollut katsonut niin syvälle kuin tänään. Ehkä silloin kaksi viikkoa sitten, ehkä silloin olin ollut rehellinen itselleni sen hetken verran. Nyt sain kohdata taakse jättämät totuudet uudelleen: parta, jykevä olemus, mustiin pukeutunut omatuntoni.

Tänään jalkani kantoivat minua vaivatta. Olin Esi-isieni voimaannuttama, ja Kohtalo kutsui minua karnevaaleihinsa. En vain pitänyt muista kutsuvieraista, ja hän oli kaikista pahin: Ratsastaja tiesi kaiken mitä olin tehnyt, ja nyt minä todella ymmärsin kaiken sen, mitä hän tiesi. Katsoin häntä syvälle silmiin ja tunsin, kuinka omat muistot tunkivat silmiini tuhannen palavan auringon voimalla. Mitään ei jäänyt näkemättä ja se häiritsi minua. Jokainen jatkuva henkäys vähensi minua, enkä minä voisi sallia sitä. Silmiämme yhdistivät hehkuvat hopealangat, kun jokainen valheeni valettiin betoniin ja heitettiin totuuksien katkeransuolaiseen mereen. Minä uin siinä, poskia myöten märkänä.

Ase oli kädessäni ajatusta nopeammin. Eivät täällä fysiikan lait päteneet, sillä vain Arkkitehdin hulluus saneli tahdin. Käteni piirsivät seisovaan ilmaan Hänen sanansa, ja niiden tavut jäivät hohtamaan savunharmaina. Lauseita pisteyttivät punaiset välähdykset toitottaen käskyjen lopullisuutta. Ne ilkkuivat elämän katoavaisuutta.

Katsoin ylös tähtiin, mutta ne olivat vaiti. Katsoin tappavaan piippuun, joka oli kuin omani, mutta en enää nähnyt mitään. Oli vain metallisia toukkia syömässä lihaa. Olimme vain minä ja sisareni, Dr Jekyll ja Mr Hyde, häntäänsä pureva käärme. Kuolin olemassaoloni mahdottomuuteen, minä sekä hän.

***

Ehkä vielä jonakin päivänä verestämme nousee maailman kaunein perhonen, kuin Feenix-lintu tuhkistaan. Eläköön Hän, ja kertokoon tarinaa päivästä, jona esi-isät korjasivat koston satonsa.

Pisteytys:
Etsivä Hirvonen: 5p (pidätys) +2p (raportti) = 7p
JSK: 5p (tappo) +1p (raportti (vähemmän sieniä ensi kerralla)) = 6p


19.10.2011 klo 20.00 Sakset koituvat jälleen yhden salamurhaajan kohtaloksi

Max"Kojootti X"Korpinen on löydetty puukotettuna kotioveltaan. Virkavalta pyytää kansalta apua: kuka kumma Juoksee Saksien Kanssa?

Murhaaja kertoo:

Wolololoo! Esi-isäni olivat puhuneet. Kohtalo saneli, että tänään täältä lähtisi vielä yksi.

***

Mitenköhän tästä toimeksiannosta saisi väännettyä sopivaa tarinaa. Kohteen reitti kulkee kotimatkani poikki, ehkä vaikka "kohtalo kietoi polut yhteen ja solmi niistä lemmitylleen, Kuolemalle, verenpunaisen kiehkurarusetin" ... ööhh, parempi miettiä sitä sitten myöhemmin. Jaksaisikohan edes sitä tuntia odottaa, että kohde kömpisi viereiseen kauppaan. Olisinpa löytänyt tyypin tehtäviensä äärestä saman talon kirjastosta, jossa olin päiväni taas viettänyt. Niin, kaupan vieressä olikin pizzeria... jaa, kai sitä voisi jaksaakin odottaa, ruoan äärellä ja kohteen kulkureitin varrella. Ehkä ensin tarkistan kuitenkin kohteen rappukäytävän. Sinnekään ei ole kuin yksi kadunväli. Tulee kyllä olemaan varmasti niin jännittävää yllättää kaupassa hyllyjen välistä. Ensin pitää silti tarkistaa, mistä suunnasta hän kauppaan lähtee.
... yllättävän hiljainen kadunpätkä ollakseen näin keskustassa. Ei sadakaan. Ehkä syönkin tässä oven vieressä evästä, niin ei tarvitse kävellä takaisin sataa metriä. Murha se on etuovimurhakin, paitsi että sisällä olisi kiva olla.
*Ulko-ovelle kävelee nainen, joka pitelee ovea auki*
No jos sitä sisälle sitten. Paitsi että viitsiikö tähän jäädä odottamaan, syömään ja lukemaan rappukäytävään? Voisi ehkä kuitenkin mennä pizzeriaan ja sitten palata. En taida jaksaa. Vai jaksaisinko? *kumarrun repun puoleen* Täällä on ruokaa, lukemista... Voi hitsi kun en taaskaan muistanut pyytää aselupaa saksiin. Vai tarvitseekohan siihen aselupaa? Kai kahta veistä saa käyttää? Harmi kun ei ole nyt toista veistä ja teippiä mukana. Olisi hieno ottaa kuva tositilanteesta, jossa musta hansikas tökkää foliosaksilla kylkeen, niin tulee vähän jännempää kuin aina vesipyssyllä etäältä ruikkia. Jaksaisiko sitä odottaakaan tässä, kun voisi istua ravintolassa kohteen reitin vieressä ja lukea samalla tenttiin.
*Ulko-ovi käy*
Heh, näytän varmaan hassulta, kun jäin pyllistelemään ihan tähän. Vielä kun kohde näkisi. En kyllä jaksa kääntää päätä, kun tuskin se on tärkeä tyyppi. *Kääntää kuitenkin päätään* %¤&#¤&! Sehän on kohteeni! Näki varmaan pärstäni. Paitsi että olisi kyllä tunnistanut muutenkin, jos jotakin tunnistamista olisi ollut. No tuossa se kävelee ohi, ja missä on folioveitsi? Pyssyjä en kyllä nyt käytä. Miksi hitossa en vieläkään ole jaksanut askarrella uutta taskuun menevää taittoveistä? Äkkiä, missä veitsi! Tyyppi katsoi hassusti, mutta onneksi ei ampunut. Tuossa on veitsi! Kohde ehti jo kadota kulman taakse. Paha juttu, hänellä on asunto heti vieressä. Juoksenpa perään. Tuolla se jo oveaan avaa. Kaivelee jotakin. Veitsi ojoon ja rynnätään ylämäkeen. Jee, osuin. Oho, nyt se löysi aseensa ja koettaa ampua... jaa että oli ollut perässäni jo aiemmin päivällä... O.o' ... No, joskus käy näin. Hyvä että ei pitänyt asetta valmiina, kun minullakaan ei ollut veistä lähellä. Olipa taas nopea keikka. Tätä helpommaksi menisi kai enää vain, jos joku paikanninta käyttävä kulkisi päivittäin kotitaloni vierestä, mutta kuka nyt niin tekisi! ^____^ (Myöhemmin tuli havaittua, että uusi kohteeni oli tuttu, joka käyttää paikanninta, ja kulkee töihin kotini läheltä. Valitettavasti sinä iltana kohde valitsi 5 minuuttia liian aikaisen vaihdon Sörnäisistä, jotta olisin ehtinyt samaan kyytiin.)

***

Se oli ihan vahinko, sopersin ruumiille! Ihan totta, ainakin melkein! Asettelin veitsen takaisin kirjan tahmautuneiden sivujen väliin ja virnistin katon lävitse tähdilleni.

Kohde kertoo:

Astun ulos Siltavuorenpenkereeltä painostavaan ja sateiseen ulkoilmaan. Askeleet tuntuvat raskailta pitkän päivän jälkeen. Seisahdun katselemaan eteeni aukeavaa kaupungin karua kivikatua hämyisine katulamppuineen. Nyt on syksy. Revin kaulahuivia kireemmälle ja nostan takin kaulukset pystyyn ja sukellan kohti kotiluolaani.

Missä avaimeni ovat? Pengon laukkuani ja kuin heijastuksena ulko-oven lasista rappukäytävässä kyykistelee tumma hahmo kaivellen omaa reppuaan. Saan oven auki ja suuntaan kohti toiseen kerrokseen vievää portaikkoa. Katson ohi mennen rapussa oleilevaa henkilöä ja hän katsoo minua takaisin. Kasvot, joita olin itse aikaisemmin päivällä etsinyt kirjastosta opiskelijoiden keskeltä tuijottivat minua nyt kahden metrin päästä. Huomaan, kuinka hänen ilmeensä vaihtuu hetkellisestä yllättyneisyydestä vakavaksi ja intensiiviseksi. Hän survaisi kätensä takaisin laukkuunsa. Ohittaessani hänet ja kääntäessäni katseeni kohti ensimmäistä porrasaskelmaa, minut valtaa tyyneys.

Kuulen päättäväiset askeleet takaatani. Pääsen ovelleni. Oikea käteni survaisee avaimet oveen ja vasen käsi alkaa riuhtoa itseään irti laukun hihnoista ja alkaa hapuilla taskussani odottavaa pistoolia. Päättäväiset askeleet kiihtyvät juoksuun juuri kun saan oven auki. Minähän en pakene. Heitän laukun lattialle, heittäydyn matalaksi ja suuntaan pistoolini ääntä kohti.

Hiljaisuus. Voimattomuuden tunne valtaa minut. Aika pysähtyy. Tuijotan hyökkääjääni kunnioituksella suoraan silmiin. Tunnen, kuinka sormeni yrittää puristaa liipaisinta, mutta lihakset eivät enää tottele. Ruumiini veltostuu ja silmäni sumenevat. Vihlova kipu kyljessäni vaimenee, kunnes en tunne enää mitään.

Kojootti X

Pisteytys:
JSK: 10p (murha) -2p (rappukäytä) +1 (veitsi voittaa varautuneen pistoolin) 0p (raportti) = 9p
Kojootti X: 2p (raportti) = 2p


19.10.2011 klo 14.45 Käärmeet vähenevät

Metsätalossa luikerrellut Vilma "Eleni" Lehtinen kohtaa kuolemansa, kun joku tyyppi Juoksee Saksien Kanssa häntä päin. Hautaa jäivät kaivamaan kaksi silminnäkijää.

Murhaaja kertoo:

Tutustuin "Metsätaloon". Pettymyksekseni talossa ei ollut lainkaan metsää. Kanssani asiaa taivasteli minuun hyvin tuttavallisesti suhtautunut mies. Hän oli aloittanut tänään saksan opintonsa, mutta jäi innostuneena tuntinsa alettuakin tarkkailemaan rappukäytävän toimintaani. Hän hymyili leveästi ja toivotteli hienoja hetkiä. En ymmärtänyt oliko se tarkoitettu minulle vai menikö hän taas mumisemaan ääneen. Ainakin kalpeanaama ymmärsi hyvin rappukäytävän hienoa arkkitehtuuria ja materiaalia. Askelmat oli työstetty upeasti muotoonsa ja sovitettu hyvin paikalleen. Kotimetsieni kallioissa ei tällaisia lempeitä värejä näe. Tarkistin huolella rakentajien työn alas asti, kun kukaan ei kerran tullut häiritsemäänkään. Oli silti kivaa, että sitä ei tarvinnut tehdä aivan yksin. Antaumuksellisesta tutkimisesta päätellen uusi tuttavani ei tule koskaan saksaa osaamaan, mutta hyvä portaikkojen arvostelija hänestä tulisi.

Palasin seuraavana päivänä tauolla katsomaan hienoja porraskäytäviä. Juoksin lähistöltä suureen "Metsätaloon" ja tutkin lempikohtaani, kunnes ihan outo squaw tuli siihen tallomaan. Ajattelin käydä siirtämässä häirikön pois edestä, sillä hän seisoi juuri väärässä paikassa.

Minulla oli kiire ja siksi lähestyin naista juosten, ja oho! Arvasihan sen, miten siinä sitten kävi. Tuliaseissa on se hyvä puoli, että omat välineet eivät sotkeennu. Parempi siis juosta tuliaseiden kanssa, niin ei jää saksille käsiin tilaa. Armeliaampi asekin se on, koska luotia ei voi haavassa enää vahingossakaan vääntää.

Tutkin askelmia vielä hetken ennen kuin punainen peitti muut värit alleen, ja palasin sitten juosten takaisin opettajakouluun. Vielä joskus opettaisin itseni tavoille. Saisin näin itselleni Opettajan, joka ei voisi kuolla tapaturmaisesti pois.

Pisteytys:
JSK: 10p (murha) -4p (silminnäkijät) +1p (raportti) = 7p
Eleni: -5p (raportti puuttuu) = -5p


18.10.2011 klo 12.00 Pidätys

Etsivä Lappinen pidätti Santeri"Shift"Räisäsen. Salamurhaaja kuoli vastustaessaan pidätystä.

Pisteytys:
Etsivä Lappinen: 5p (pidätys) -5p (raportti puuttuu) = 0p
Shift: -5p (raportti puuttuu) = -5p


18.10.2011 klo 11.50 Pidätys Kielikeskuksessa

Etsivä Pursiainen on onnistunut pidättämään pahamaineisen naamioitumisen mestarin Jaakko "Elfantástico Señor Zorro" Laasasen. Käärmeenä esiintynyt Zorro ei valitettavasti halunnut antautua, joten etsivän oli ammuttava hänet.

Etsivä kertoo:

Ammun hänet. Murhaajan joka kieltäytymällä antautumasta kyseenalaisti auktoriteettini. Kukaan ei voi sanoa minulle ei - maksamatta siitä.

Keikka oli tavanomaista helpompi. Istuskelin kaikessa rauhassa Fabianinkadun Kielikeskuksen toisen kerroksen aulassa luentosalin ulkopuolella ja seurasin luentosalista ulosvirtaavaa väkijoukkoa katseellani. Tunnistin kohteeni vakoojani toimittaman valokuvan perusteella ja seurasin häntä portaat alas. Kulman takana vedin aseeni esiin ja annoin antautumiskäskyn. En koskaan, röyhkeä rikollinen julkeni sanoa.

Tämä tiedoksi kaikille niille kurjille sieluille, jotka joutuvat kanssani vastakkain: vaikeneminen on kultaa. sillä kaksi sanaa voi maksaa henkesi. Kaksi väärää sanaa ja liityt Zorron seuraan viettämään ikuista siestaa.

-etsivä Pursiainen

Kohde kertoo:

Kahden murhan päivästäni on jo liian kauan. Uudet kohteet eivät sytytä. Toisaalta minuakaan ei ole yritetty tappaa, joten rauha maassa. Vielä on aikaa.

Lounas mielessäni olen poistumassa Kielikeskuksesta alakerran käytävää pitkin, kun ihmisjoukon hälinässä kuulen takaani epävarman antautumiskäskyn. Pysähdyn kannoillani ja käännyn. Nainen osoittaa rintalastaani pienellä pistoolilla. Luun ja piipun välissä on ilmaa vain muutama sentti. Oma aseeni on olkalaukun kätköissä. Mutta että antautuako? "En koskaan!" totean.

Mitään ei kuulu. Mitään ei tunnu. Haistan ruudin ja näen muutaman savukiehkuran nousevan rinnastani. Tuuperrun vastustelematta. Jään makaamaan kaakelilattialle kuin meritähti.

Pisteytys:
Etsivä Pursiainen: 5p (pidätys) +1p (raportti) = 6p
Elfantástico Señor Zorro: 1p (raportti) = 1p


18.10.2011 klo 10.10 Etsivät tehostavat työskentelyään.

Etsivä Nurmi pidättää Antti "Suurkauhistus" Halavan Physicumin auditoriossa ja kansa hurraa. Tavallinen kaduntallaaja alkaa jo vähitellen tuntea olonsa turvalliseksi...

Etsivä kertoo:

Saavuin Kumpulaan hieman ennen kymmentä aikeenani pidättää pahamaineinen Suurkauhistus. Seurailin kuitenkin Exactumissa kohteensa perässä palloilevan etsivä Lappisen touhuja ensin, ja saavuin Physicumin puolelle hieman myöhäisessä vaiheessa saadakseni kohdetta enää kiinni aulan puolelta. Hänellä oli luento auditoriossa, ja noin viittä minuuttia ennen luennon alkamista kurkkasin ovesta sisään. Paikalla oli noin kuutisenkymmentä opiskelijaa sekä luennoitsija. Astuin sisään ja laskeuduin auditorion portaita niin viattoman näköisenä kuin osasin, pälyillen samalla, näkyisikö penkkirivistöillä tuttuja kasvoja. Lopulta bongasin kohteeni. Hän istui jotakuinkin niin keskellä auditoriota kuin vain mahdollista: suunnilleen keskimmäisessä penkkirivissä, ja vielä kyseisen rivin keskellä. Luuli olevansa turvassa väkijoukossa, mokoma!

Pyysin kohteliaasti muutamaa saman penkkirivin toisessa päässä istuvaa opiskelijaa antamaan tilaa ja etenin kohteen huomaamatta aivan tämän viereen. Sitten auditoriossa kohahti: vedin virka-aseeni esiin ja latelin antautumiskäskyn - toki madalletulla äänellä, etten aiheuttanut liikaa häiriötä. Kohde ei tehnyt vastarintaa, mutta koska olisi ollut hankalan tuntuista lähteä raahaamaan pidätettyä mukanani kamarille täydestä auditoriosta, katsoin parhaaksi ampua hänet siihen paikkaan, mikä ratkaisi ongelman kätevästi. Poistuin paikalta tyytyväisenä. Suurkauhistus jäi nuokkumaan läppärinsä ääreen järkyttyneen ystävänsä viereen, mutta näin oli parasta: kaupunki pääsi jälleen eroon yhdestä murhaajasta.

Pisteytys:
Etsivä Nurmi: 5p (pidätys) +1p (tyyli) +2p (raportti) = 8p
Suurkauhistus: -5p (raportti puuttuu) = -5p


17.10.2011 klo 18.10 Virkavalta siivosi viikkiläisen

Aiemmin tapolla kunnostautunut Yagmur "Hector" Derman on viimein pidätetty. Pidätyksen hoiti jo rutiininomaisin liikkein Etsivä Ott. Hectorin nopea liipasinsormi koitui kuitenkin virkavallan epäonneksi Etsivä Ottin kohtaloksi.

Etsivä kertoo:

Tehtävä aamulla sujui mainiosti ja toimeksiantaja käski minut heti uudelle! ’Hector’ on vetäytyväinen, mutta pahamaineinen rikollinen. Päätän poistaa hänet kaduilta niin nopeasti kuin mahdollista, vielä samana iltana.
Hectorin pitäisi olla kielikurssilla. Sellaiset voivat loppua melkein milloin vaan, jopa vain yhden tunnin jälkeen, joten menen hyvissä ajoin paikalle tutkimaan ympäristöä.
Tämä kurssi vaikuttaa tiukemmalta kuin useimmat muut, ensimmäiset opiskelijat lähtevät vasta viitisen minuuttia ennen virallista loppua. Hector ei tule. Mietin hetken, pitäisikö minun itse mennä sisään, vaikkapa tekosyyllä, että haluaisin puhua opettajan kanssa. Ei, ensimmäistä tekosyysunnitelmaani (joka olisi ollut melkein täydellinen, koska silloin tekosyy olikin myös oikea syy) pilasi eräs opettaja, niitä ei kannata vetää enää mukaan asioihin. Odotan vielä hetken. Salista tulee mies, jonka tunnistan vasta parin metrin jälkeen Hectoriksi. Toivottavasti ei ole liian myöhäistä. Vedän aseeni esiin ja aloitan antautumiskäskyn, hän ei piittaa siitä pätkääkään ja vetää oman aseen. Painan liipaisinta, mutta niin tekee hänkin. En pysty enää väistymään. Muut kurssilaiset katsovat minua kauhistuneina, kun makaan lattialla. Olen kuitenkin melko tyytyväinen, sillä olen hoitanut tämänkin tehtävän loppuun.

Pisteytys:
Etsivä Ott: 5p (pidätys) +1p (raportti) = 6p
Hector: 5p (tappo) -5p (raportti puuttuu) = 0p


17.10.2011 klo 09.08 Jälleen pidätys

Etsivät Nurmi ja Ott eliminoivat pitkään piilossa pysyneen Eva "EvaBlij" Bleyenbergin.

Etsivä Nurmi kertoo:

Olin kohdannut etsivä Ottin sattumalta edellisen viikon torstaina. Olimme tuolloin molemmat päärakennuksella väijymässä yhteistä kohdettamme, joka tunnettiin nimellä "EvaBlij". Tunnistin hänet etsiväksi ja ehdotin yhteistyötä, mikä sopi Ottille, mutta kohde ei ilmaantunut sillä kertaa. Olin kuitenkin vakuuttunut Ottin ammattimaisesta käytöksestä ja arvelin häntä kelpo taistelupariksi. Niinpä annoin hänelle puhelinnumeroni ja ehdotin, että jos hän menisi uudestaan metsästämään samaa kohdetta, hän voisi mielihyvin kutsua minut apuun.

Sunnuntai-iltana sainkin häneltä tekstiviestin, jossa hän tiedusteli, haluaisinko tulla seuraavana aamuna hänen seurakseen kohteemme kotitalolle odottamaan tämän lähtemistä asuntonsa suojista. Suostuin ilomielin, ja niinpä maanantaiaamuna heräsin epäinhimillisen varhain ja suuntasin Pohjois-Haagaan.

Kohtasimme Ottin kanssa talon luona ja astuimme sisään rappuun, ulko-oven ollessa armollisesti auki. Pahaksi onneksi kohteen osoite oli saatu selville ainoastaan rapun tarkkuudella. Talossa oli kahdeksan kerrosta, missään ei näkynyt listaa asukkaista, ja ovissakin oli lähinnä vain numerot, joten emme mistään voineet tietää, missä kerroksessa, puhumattakaan asunnossa, kohteemme mahtoi asustaa. Ehdimme kuitenkin pohtia tilannetta vain vartin verran, kun samassa EvaBlij paukkasi eteemme aivan vieressämme talon pohjakerroksessa sijaitsevan asunnon ovesta. Olin juuri ollut soittamassa toimeksiantajalle kysyäkseni lisätietoja, ja puhelin yhä kädessäni jäädyin totaalisesti. Onneksi tarmokas etsivä Ott oli nopea ja tehokas: hän kajautti antautumiskäskyn hämmentyneen kohteen suuntaan ja antoi pistoolinsa laulaa vielä varmuuden vuoksi.

Annan mielelläni pidätyksestä kaiken kunnian työparilleni, joka sen todella ansaitsee. Oli ilo olla seuraamassa niin vakuuttavaa toimintaa!

Etsivä Ott kertoo:

Toinen tehtäväni osoittautui huomattavasti vaikeammaksi kuin ensimmäinen. Kohde oli pysynyt piilossa eikä suoraan rikkonut lakia, mutta hänet oli saatava kiinni.
En ole tällä kerta ainoa, joka on saanut tehtävän. Edellisenä keskiviikkona olin ollut yhdessä etsivä Hirvosen kohteen opiskelupaikalla, jonne tämä ei koskaan ilmaantunut. Torstaina yritin uudestaan toisessa paikassa, siellä sain sitten tavata etsivä Nurmen. Päätimme tehdä yhteistyötä kohteen pidättämisessä, mutta: jälleen kerran ei kohdetta. Ennen lähtöä etsivä Nurmi antoi minulle puhelinnumeronsa ja tarjosi jo etukäteen apunsa mahdollisiin muihin pidätyksiin.
Eilisiltaan, eli sunnuntaihin asti, kukaan muistakaan etsivistä oli onnistunut jäljittämään kohdetta. Nyt riitti. Jos hän ei käynyt koulussa, mistä hänet voisi löytää kuin kotonaan? En uskaltanut lähteä sellaisen kohteen perään yksin varhain aamulla – mitä tehdä? Etsivä Nurmi, tietenkin! Lähetin hänelle tekstiviestin ja pyysin hänet huomiseksi avukseni. Laitoin sitten herätyskellon soimaan seitsemältä (!) seuraavana aamuna ja menin rauhallisin mielin nukkumaan.
Seison etsivä Nurmen kanssa kohteen talon rapussa. Kumpikaan meistä eikä toimeksiantajakaan tiedä tarkkaan, missä talon yli neljästäkymmenestä asunnosta hän mahtaisi asua… Olemme molemmat ajatuksissamme, kun ulko-oven vastapäinen ovi pamahtaa auki. Kohteemme! Olen hetken aikaan kuin shokissa, samoin etsivä Nurmi, mutta käteni löytää kuin itsestään aseen takkini alta. Kohde on jo melkein päässyt talosta ulos, huudan antautumiskäskyn ja ammun varmuuden vuoksi heti perään. Toimeksiantaja tulee olemaan tyytyväinen.

Pisteytys:
Etsivä Nurmi: 1p (vaikea kohde) +2p (raportti) = 3p
Etsivä Ott: 5p (pidätys) +1p (vaikea kohde) +1p (raportti) = 7p
EvaBliv: -5p (raportti puuttuu) = 5p


14.10.2011 klo 13.00 Physicumin kolmannesta kerroksesta löytyy toinen ruumis

Edellisen ruumiin läheltä on löytynyt toinen ruumis, joka muistuttaa Juho"Wolfsbane"Arjorantaa. Kauhua viljeli tällä kertaa Suurkauhistus. Traumatisoitunutta silminnäkijää pyritään kuulustelemaan mahdollisimman pikaisesti.

Murhaaja kertoo:

Avasin raskaan oven auki, kun kylmä syystuuli iski kasvojani vasten. Kallistin pääni alas ja aloin edetä rivakammin. Kylmyys pisteli kun poistuin Physicumista kohti Chemicumia. Olin aikataulusta jäljessä, ei ollut sekuntiakaan hukattavana. Avasin mustan kassini ja varmistin, että revolveri oli siellä, valmiina toteuttamaan hirmuteon. Kylmyys pisteli, mutta, se ei ollut mitään verrattuna siihen kylmyyteen, mikä löi rinnassani. Avasin laitoksen oven ja pyyhälsin ruokalaan. Minun oli varmistettava, että kohteeni oli vielä siellä. Ikuiset kiitokset pimeyden voimille, että ne johdattivat minut tänne, sillä uhrini oli jo lähtemässä. Tiesin, että hän oli menossa Physicumin puiseen torniin, hiekkalaatikkoon.

Menin vaijyksiin ylös, sydän takoen. Näin hänet aulassa, nousevan portaita. Mutta paikalla oli liikaa silminnäkijöitä. Pysyttelin piilossa, hiekkalaatikossa. Kun havaitsin, että ihmismassat olivat kadonneet, nousin kävelemään pois. En nähnyt kohdettani, pelkäsin, että kadotin hänet. Mutta yllättäen jämähdin paikoilleni. Kuulin uhrini äänen, tiesin, että nyt tuli aika toimia. Kävelin välittömästi takaisin kohti hiekkalaatikkoa, mutta uhrilla oli seuraa. Piilouduin seinän taakse ja odotin, kunnes hän olisi yksin. Ikävä kyllä hänellä oli vielä seuralainen. Katsoin portaikkoon, näin liian monet silmät, jotka olivat tulossa kohti tuomion kolmatta kerrosta. Tiesin, että nyt oli ainoa tilaisuuteni. Vaikka paikalla oli yksi silminnäkijä, kohta olisi kymmenen. Tiesin, että riski oli otettava. Vedin syvään henkeä, kävelin kohti ja mumisin hänelle jotain epämääräistä. Hän nosti katseensa ja ammuin häntä rintaan. Kauhistunut silminnäkijä jäi tuijottamaan minua kun livahdin pimeyteen.

Ylimääräisiä huomioita: Minusta vaikutti siltä, että kohteeni oli äskettäin kuollut ja uudelleennoussut zombi, mutta nyt olen varma siitä, että kyseinen ruumis ei enää nouse. Silminnäkijän rauhallisuus zombin läheisyydessä ihmetyttää.

Pisteytys:
Suurkauhistus: 5p (kaksoisveli) - 0p (silminäkijä oli pelaaja) +2p (raportti) = 7p


14.10.2011 klo 12.55 Physicumin kolmannesta kerroksesta kuuluu laukauksia

Juho"Wolfsbane"Arjoranta on löytynyt luodinreikiä täynnä Physicumin kolmannesta kerroksesta. Järkyttyneen silminnäkijän mukaan paikalta poistui joku, joka Juoksee Saksien Kanssa.

Murhaaja kertoo:

Harjoittelin pienen pistoolin käyttöä. Wigwam oli täynnä ihmisiä, ja niinpä olin löytänyt vain yhden paikan, jossa saisin olla rauhassa. Istuin avoimella portaikolla matalien seinämien välissä. Tähtäilin katonrajaan, sillä se olisi turvallinen suunta. Suuressa tilassa kaikuva pölinä peitti pienet sylkäisevät äänet alleen.

Löysin laukauksille miellyttävän rytmin, ja vaivuin pian meditatiiviseen huojuntaan. Aseesta kasvoi käteni jatke, luodit kiidättivät ajatukseni korkeuksiin ja katto oli niin lähellä, että saattaisin koskettaa sitä.

Hän käveli niin hiljaa askeltaen, että en kuullut lähestyviä askelia vaimennetun pistoolini hiljaisten huokausten väliltä. Tunsin miehen läsnäolon jo kun laukaisin. Näin luomieni lävitse nauravan suun ja iloitsevat silmät ja sen kirkkaan taivaan, jonne ne katselivat. Avasin silmät, mutta todellisuus vääristi ne vain vastakohdakseen - vetiset silmät kirkuivat kohti mustaa maata! Suljin silmäni taas ja tyydyin uuteen todellisuuteen.

Silloin oivalsin elämäni tarkoituksen. Olin sittenkin ampunut tarkoituksella. Mitään vahinkoa ei ollut tapahtunut. Mitään vahinkoa ei koskaan ole tapahtunutkaan, vaan kaikella oli aina ollut tarkoituksensa!

Valaistuin olemukseeni, sillä löysin itseni. Olin sielujen vapauttaja, kohtalon koura! Työni oli palauttaa kurittomat kakarat takaisin luojansa Maaemon syleilyyn, jossa ne oppisivat olemaan.

Kohde kertoo:

Aina on liikaa tekemistä. Päässäni pyörii kaikki liikaa ajatuksia, jotta voisin keskittyä olennaiseen - selviytymiseen. Keskitykseni on herpaantunut ja tiedän itsekin, mihin se yleensä seuraa. Pian huomaan, etten ole poikkeus.

Kävelen tyhjää käytävää pitkin. Nurkan takaa huomaan tutut kasvot, joiden merkityksen tajuan vasta liian myöhään: vihollinen. Katson suoraan aseen piippuun enkä ehdi edes reagoida ennen kuin luoti lähtee liikkeelle. Paikalle sattuneet ohikulkijat katsovat kauhistuneena paikallaan makaavaa ruumistani ja poistuvat sitten nopeasti paikalta.

...hiljaisuus.

"Perkele en kyllä tähän kuole", totean itselleni ja kampean itseni ylös ottaen tukea viereisestä kaiteesta. Lähden raahaamaan itseäni eteenpäin jättäen verisen vanan jälkeeni. Luodit ovat lävistäneet kehoni useasta kohtaa ja kipu on valtava - ainoa asia ylitse kivun on halu selviytyä. "Hei jätkä! Mitä helvettiä sinulle on tapahtunut?" vastaantulija sanoo tarjoten kättään. Samalla hetkellä selkäni takaa kuuluu laukaus ja rinnassani on yksi reikä lisää. Luhistun viimeisen kerran maahan, silmissäni pimenee ja mietin: "Vittu mikä päivä." Avulias sivustakatsoja jää paikalle katsomaan kuinka vuodan kuiviin kun mitään ei ole enää tehtävissä.

-Juho Arjoranta a.k.a. Wolfsbane

Pisteytys:
Wolfsbane: 3p (raportti, kerrottu molemmat kuolemat) = 3p
JSK: 10p (murha) + 1p (raportti) = 11p


13.10.2011 klo 11.48 Pidätys Forumissa

Etsivä Leskelä pidättää Lasse"Death Is Just a Feeling"Hämäläisen Forumissa. Sopivasti salamurhaaja olikin juuri syömässä viimeistä ateriaansa.

Pidätetty kertoo:

Miltä kuolema tuntuu? Kysymys, johon olen niin kiinnostunut saamaan vastauksen. Toki tuon vastauksen tulisin ennen pitkää joka tapauksessa saamaan, kuulemani mukaan havainnot kuolemattomista henkilöistä ovat satunnaisia vampyyrisarjoja lukuun ottamatta varsin vähissä. Mutta tuskinpa kuolema enää pitkän elämän jälkeen tuntuisi lainkaan samalta. Parempi siis nyt kuin myöhemmin.

Lounastan parhaillaan ystäväni kanssa Forumin McDonald’sissa, mutta kummasti ajatukseni ovat toisaalla. Selittämätön vaisto kertoo, että vaara lähestyy. Minua se ei kuitenkaan saa liikahtamaan paikaltani. Tämän vaaran vuoksi minä olen tässä leikissä mukana. Minä en pelkää lähteä täältä – toivottavasti ei hänkään, jos satun olemaan meistä nopeampi.

Yhtäkkiä herään näistä pohdinnoista siihen, että hän on edessäni. Nuori nainen osoittaa minua aseellaan, kun taas omani ovat muovikassissa parin metrin päässä. Rauhassa ruokaillut toverini on niin hämmästynyt, ettei hänkään kykene reagoimaan tilanteeseen mitenkään. Itseni taas valtaa lähes buddhalainen tyyneys: olkoon siis näin. En tee mitään. En edes kuule mitään, kun etsivä huutaa jotain ennen aseensa laukaisemista.

Tunnen vain lievän nykäyksen rintakehäni tuntumassa ja sitten – ei mitään. Vain hidas vajoaminen hiljaiseen olemattomuuteen. Ei minkäänlaista lopun hetkien pelkoa, kauhua, surua, vihaa tai edes toiveikkuutta.

”Suhteellisen yliarvostettua tämä kuoleminen”, tuhahdan ja annan mennä.

Kiittäen,
Death Is Just a Feeling

Etsivä kertoo:

Keskiviikko 12. lokakuuta 2011.
Passiiivisuuteni vuoksi siinä vaiheessa, kun sain tietää toimeksiannostani, olivat mitä mainioimmat tilaisuudet pidätystoimenpiteelle karanneet käsistäni. Nyt oli siis onnistuttava, kertalaakista. Kello 14.30 suunnistin kohti toimitilaa, jossa etsintäkuulutettuni ravitsisi itseään - tai ainakin luulisi niin tekevänsä. Itse en uskonut moiseen; tilan seinässä oli suuri keltainen M-kirjain. Tiesin sen merkitsevän laajempaa, häikäilemätöntä ja kansainvälisesti merkittävää konsernia, joka päivittäin toteuttaa käsityskykymme ylittävää kriminalismia niin ympäristössä kuin hyväuskoisten ruuansulatuksessa, pallomme jokaisella mantereella. Astuin sisään tuohon rikollisuuden pyhättöön, päätyäkseni suoraan jonon jatkeeksi. Siinä hän oli. Saatuaan annoksensa hän suunnitsi ystävineen pahamaineisen paikan maanalaisiin tiloihin, jonne minäkin häntä seurasin. Pelkäsin tosin paljastuvani, sillä pelkkä tuplaespresso ei antanut minulle uskottavaa statusta.
Päätin sijoittua kohteeseeni nähden selin, jotta kuulisin hänen ja ystävänsä keskustelut. Samalla tosin menetin näköyhteyden, vaan en minä moista tarvinnut. Olin varma. Juotuani eliksiirini lähestyin kohdettani, otin esille aseeni. Kohde ei tehnyt vastarintaa. Se olisi ollut turhaa.

Magenta on noussut kuolleista pidättämään ne vääräluuloiset, jotka kehtaavat väittää, että "Death Is Just a Feeling".

Pisteytys:
Etsivä Leskelä: 5p (pidätys) + 2p (raportti) = 7p
Death is just a Feeling: 2p (raportti) = 2p


12.10.2011 klo 20.30 Mysteerimyrkytys

Tapani "Inyoka Samasi" Hopkins avasi kotiovensa ja kuoli. Kuolinsyyksi on varmistunut avaimenreiän ympärille levitetty myrkky. Pitkään jatkuneen tutkinnan jälkeen on pystytty todistamaan viisi päivää aiemmin kuolleen anslow:n olleen etsitty murhaaja.

Pisteytys:
anslow: 10p (murha) -5p (raportti puuttuu) = 5p
Samasi: -5p (raportti puuttuu) = -5p


12.10.2011 klo 16.45 Ja pidätys

Etsivä Kuurne on pidättänyt Kalle "Huojuvatammi" Lappisen. Vaikka pidätys tapahtuikin Symbioosi ry:n kerhotilassa Biokeskus 3:ssa, käärmeitä ei vahingoitettu tapahtumasarjan aikana.

Etsivä kertoo:

Loppuraportti 12.10.2011
Operaatio "Skull & bones"

Ammattirikolliseksi tiedetty kohdehenkilö Huojuvatammi on alkanut osoittaa merkkejä epävakaudesta ja tyvilahon aiheuttamasta vinoutumisesta.
Tiedustelutiedot kohteen liikkeistä viimeisiltä päiviltä ovat sekavia, eikä hän ole pitänyt yhteyttä tavanomaisiin kontakteihinsa. On syytä olettaa tämän muuttaneen toimintatapaansa ja intressiensä siirtyneen alamaailman keskinäisestä välienselvittelystä mahdollisesti muihin kohteisiin. Johonkin suunnitteilla olevaan tekoon saattaa viitata myös kohteen viimeaikainen kiinnostus anatomiaan ja fysiologiaan. Minulle suoduin valtuuksin olen katsonut yleisen turvallisuuden nimissä parhaaksi korjata Huojuvatammi virkavallan huomaan tarpeellisia voimakeinoja käyttäen.

Kohde on iltapäivällä tiettävästi ollut tutkimassa pieneläinten luustoa Biokeskus 3:ssa. Tarkoitukseni on suorittaa rutiinikiinniotto hänen poistuessaan yliopiston tiloista. Peitetoimintani luonteesta johtuvien virkavelvoitteiden takia ehdin paikalle tosin hieman myöhässä ja saan näköyhteyden kohteeseen tämän kävellessä Biokeskus 3:n aulassa. Hän ei kuitenkaan ilmeisesti tohdi poistua rakennuksesta pääoven kautta, vaan siirtyy sivukäytävään ainejärjestö Symbioosin kerhotiloihin. Astun virka-ase ladattuna tilaan ja tavoitan Huojuvatammen tietokoneen äärestä selin minuun. Osa huoneessa olevista noin puolesta tusinasta ihmisestä kuitenkin tunnistaa henkilöllisyyteni ja tervehtii, kiinnittäen vaarallisesti kohteen huomion. Huojuvatammi nousee matkapuhelin kädessään ja vie toista kättään taskua kohti. Nostan pistoolin silmieni tasolle ja huudan antautumiskäskyn, johon kohde ei kuitenkaan reagoi, joten katson perustelluksi käyttää välitöntä voimaa tilanteen varmistamiseksi ja sivullisten turvaamiseksi. Laukaukseni osuu Huojuvatammen oikeaan kylkeen maksan yläpuolelle ja tämä lyyhistyy lattialle. Olen aikeissa lukea tälle muodollisesti hänen oikeutensa, mutta lopetan jo kahden sanan kohdalla kohteen menettäessä selvästi tajuntansa ja muiden huoneessaolijoiden ollessa flegmaattisen välinpitämättömiä. Ilmeisesti välikohtaukseen suhtaudutaan täällä kuin tavanomaiseen osaan luonnollista kiertokulkua. Enemmän yleistä mielenkiintoa herättää erään biologin ilmestyminen huoneeseen kädessään muovipussillinen rotanpäitä. Joku tosin kysyy minulta vielä naljaillen osoitetta, johon voi lähettää laskun tarvitsemastaan kriisiavusta, mutta kysyjä ehtii nukahtaa sohvalle kaivaessani käyntikorttia kansitakin loputtomista taskusta. Pudistan päätäni ja totean Huojuvatammen menehtyneen. Tekniikan pojat pysyävt työllistettyinä.

En tunne pienintäkään ylpeyttä teostani. Kaupungista tuskin on tullut sen vuoksi yhtään parempi paikka. Olen vain muuttanut paikallisen ekosysteemin tasapainoa; käärmeitä on yksi vähemmän.

Etsivä Kuurne

Pisteytys:
Etsivä Kuurne: 5p (pidätys) + 3p (raportti) = 8p
Huojuvatammi: -5p (raportti puuttuu) = -5p


11.10.2011 klo 09.40 Jälleen uusi pidätys!

Elisa "Taavetti Murmeli Turvetermari" Pursiainen ei onnistunut enää juoksemaan pakoon tekosiaan, sillä etsivä Alander onnistui pidättämään hänet Kampin metroasemalla, vaikka pidetetty yrittikin juosta juuri lähtevään metroon. Nopeasti etenevän tilanteen takia etsivä Alanderin oli pakko käyttää virka-asettaan ja neiti Pursiainen jäi kuolleena metroon. Virkavalta pahoittelee tapahtunutta.

Pidätetty kertoo:

Viime hetkellään ihminen ei muista elämän katkeruutta vaan rakkaitaan - minä en ollut poikkeus. En ollut ikinä uskonut kertomukseen filminauhana silmissä vilistävästä elämästä, mutta sain itse kokea sen, kun Kampin metroasemalla täysin tyhjästä taakseni ilmestynyt etsivä katkaisi elämänlankani synkkänä lokakuisena aamuna.

Yhtä sotkuista vyyhteä elämäni oli ollutkin siitä lähtien, kun palasin työkomennukseltani Sot?ista Suomeen Dimitrin kanssa. Molemmilla oli tahollaan toimeksianto hoidettavanaan, joten tiemme erkanivat heti rajan ylitettyämme. Tämän piti olla vain pikainen käynti Suomessa, minkä jälkeen meidän oli määrä palata lopullisesti Siperiaan, jonka tundran kutsun olimme kuulleet.

Nyt, maatessani metron kylmällä lattialla, katseeni on tarkentunut oikean käteni nimettömässä kimaltavaan hopeaiseen sormukseen. Mielessäni pyörivät ajatukset alkavat hiljalleen sekoittua toisiinsa ja sumentua yhdeksi valojen ja varjojen pyörteeksi. Näkökenttäni hämärtyessä mieleeni muistuvat hänen viimeiset sanansa minulle: "Nähdään viimeistään rajan toisella puolen."

Pisteytys:
Etsivä Alander: 5p (pidätys) - 5p (raportti puuttuu) = 0p
Taavetti Murmeli Turvetermari: 2p (raportti) = 2p


10.10.2011 klo 15.35 Kela kuolettaa

Sanna "Kavaljeeri" Hyvönen on löydetty kotoaan kuolleena. Käärmeitä ei paikalla ollut, mutta yksi Kelan kirje kylläkin. Teon taakse on ilmoittautunut Inyoka Samasi.

Murhaaja kertoo:

Pisteytys:
Inyoka Samasi: 10p (murha) + 1p (ensimmäinen myrkytys) + 3p (raportti) = 14p
Kavaljeeri: -5p (raportti puuttuu) = -5p


10.10.2011 klo 15.30 Lain koura on pitkä.

Viimeisimpien tietojen mukaan etsivä Immonen on pidättänyt Eeva "aarnikotka" Häkkisen Exactumissa. Ikävä kyllä Häkkinen vastusti pidätystä ja etsivä Immonen joutui ampumaan varoituslaukauksen. Pidätetty oli kuollut ambulanssin saapuessa paikalle, mutta virkavallan mukaan etsivä Immosta ei epäillä tarpeettomasta voimankäytöstä.

Etsivä kertoo:

Kun sivupersoonani kuoli, tarjottiin minulle mahdollisuus korvata tekoni putsaamalla kaupunkia muista hulluista rikollisista. Pian sainkin ensimmäisen etsintäkuulutuksen. ”Vaarallinen, monia henkirikoksia tilillään” luki paperissa. Satuin kuitenkin tietämään tapauksen. Aarnikotkana tunnettu pikkurikollinen ei suinkaan ole vaarallinen murhaaja. Ilmeisesti hän oli vain hermostuttanut toimeksiantajansa saamattomuudellaan ja joutunut täten etsintäkuulutettujen listalle.

Kohteeni opiskeli Kumpulassa, joten menin sinne luentosalin eteen odottamaan. Aikani odotin, mutta tyyppiä ei näkynyt. Luentokin oli jo vauhdissa. Ehkä se livahti huomaamatta ohi. Maha alkoi jo kurnia. Jos saisi pari palaa suklaata... Se voisi helpottaa... Ja vähän lakua... Ei! Se sairas karkkityttö on kuollut. Olen kunniallinen etsivä nyt. Tästä lähtien syön vain oikeaa ruokaa.

Kun palasin samaan paikkaan maha täynnä ällöä kalamössöä, alkoi luentosalista purkautua ihmisjoukko. Jäin taas odottamaan, mutta tyyppiä ei näkynyt. Joko se sulautuu massaan tai on laiska opinnoissaankin. Seuraavalle luentosalille sitten. Jos vaikka tällä kertaa onnistaisi. Yhtäkkiä ohitseni vilahti henkilö, jonka silmälasit tunnistin etsintäkuulutuksen kuvasta. Hiukset oli ison pipon peitossa, joten hämäännyin ja jäin hetkeksi miettimään. Mutta sitten olikin jo myöhäistä. En olisi kerennyt enää kohteen perään ennen kuin salissa ja siellä räisk... pidättäminen olisi voinut olla vähän noloa.

Kaksi tuntia aikaa seuraavaan tilaisuuteen. Ei kai tässä muuta keksi kuin... facebookiin. Sieltä löysin kivan pelin. Bejeweled. Paljon kirkkaita värejä ja toimintaa. Värikkäät palaset liukuvat ja räjähtelevät pelikentällä ja näyttävät ihan... karkilta! Hyvät muistot palasi mieleen ja pelasin hullunkiilto silmissä. Kun huomasin hihitteleväni ääneen ja melkein kaikki huoneessa oli kääntynyt katsomaan, tajusin että oli aika lopettaa. Ryntäsin vessaan ja pesin kasvoni kylmällä vedellä. Cookie cutter on kuollut... kuollut, kuollut, kuollut kuollutkuollutkuollutKUOLLUT! Keskity hyvä ihminen.

Jäin odottamaan käytävälle. Ei enää tietokonetta. Se ei tee hyvää. Äkkiä ihmisiä ilmestyi portaista. Sieltä se nyt tulee. Ei tarkkaillut ympäristöään, ei kiinnitänyt huomiota minuun. Lähdin seuraamaan kohdettani, mutta joukko ihmisiä änkesi väliimme. Kun olin päässyt ovesta välikäytävään, otin kohteeni kiinni. Huusin kohteelle, mutta hän ei tuntunut tunnistavan omaa nimeään. Ei auttanut muu kuin ampua varoituslaukaus. Oho sehän osui suoraan selkään. Kohde kaatui ja tutkin taskut. Ei se ollutkaan raskaasti aseistettu. Sujautin kohteen kouraan aseen. Sehän oli vähällä ampua. Onneksi kerkesin pelastaa itseni.

Saavuin kotiin ja poikaystäväni tuli vastaan närkästyneen näköisenä. Hän oli ilmeisesti saanut raportin käsiinsä. ”Laura, varoituslaukaus ammutaan ilmaan!” Aijaa, no, joka päivä oppii jotain uuttaa.

- etsivä Immonen

Pisteytys:
Etsivä Immonen: 5p (pidätys) + 3p (raportti) = 8p
Aarnikotka: -5p (raportti puuttuu) = -5p


10.10.2011 klo 14.00 Pidätys ja mitä helv... Siltavuorenpenkereellä

Etsivä Rongonen on pidättänyt Julia "Lieto" Kylmälän SIltavuorenpenkereellä. Pidätys sujuu muuten hyvin, mutta Lieto ei lähde ilman voimakeinoja mukaan, joten Rongosen on ammuttava. Samaan aikaan Juoksee Saksien Kanssa näkee uhrinsa pidätettävän, joten hänkin ampuu. Rongosen ja JSK:n luodit lävistävät Liedon samaan aikaan. Uhria jää ikävöimään kaksi silminnäkijää.

Etsivä kertoo:

Salamurhaajalle, joka ei ole onnistunut suorittamaan tehtäväänsä määrätyssä ajassa, oli annettava opetus. Niinpä, minut oli pistetty asialle. Menin suorinta tietä sinne missä kyseisen salamurhaajan on tiedetty liikkuvan. Olin perillä noin klo 13.45, oli jo kire, tiesin kyllä huoneen numeron, johon Hänen täytyisi pian ilmestyä, mutten löytänyt sitä. Kysyin satunnaiselta vastaantulijalta apua, mutta tämä vaikutti lähettäneen minut väärään suuntaan, joten jatkoin itsenäistä etsintää. Kun lopulta löysin oikean paikan, niin ei mennyt pariakaan minuuttia, kun kohteeni käveli vastaan. Käskin hänen antautua, mutta hän lähti juoksemaan, tällöin hän sai luodin selkäänsä ja kuoli välittömästi. Olkoon tämä varoittava esimerkki kaikille muillekin, deadlinessa on pysyteltävä.

-etsivä Rongonen

Murhaaja kertoo:

Astuin portaille, jotka johtaisivat pieneen eteiskoppiin. Olin tulossa odottamaan Viisasta Opasta, josta olin saanut unissani ilmoituksen. Olin jo nähnyt hänet aiemmin päivällä, mutta en ollut vielä uskaltautunut kohtaamiseen ihmispaljouden tähden. Halusin saada puhua intiimisti, ilman tuomitsevia katseita. Onneksi pääsisin pian tavoittamaan hänet. Opas kulkisi rauhallisen eteiskopin kautta pimeyden kellariin, ja minä menisin häntä vastaan.

Eteisessä olikin joku länkkäri-squaw. Joku kovin tutun oloinen, ja hän etsii Oppaan ilmoittamaa huonetta. En osannut auttaa kalpeanaamaa, mutta kerroin hänelle viisauksia oppimistani nimistä. Naisen kysymä huone oli tuntematon, sen nimen eri osat viittaavat eri paikkoihin, jopa eri wigwameihin. Epäilin kuitenkin tätä punaista. Nainen lähti alakertaan etsimään.

Katsoin ulos ovesta. Selin ovea päin seisoi Opas. Halusin kirmata ilosta ulisten hänen luokseen, mutta ei! Vielä pitäisi malttaa. Maltistuin ja sitten harmistuin. Olinko juuri syrjäyttänyt Viisautta etsivän ja itsekkäästi ottanut itselleni paikan Auringossa? Ainakin olin ohjannut apua etsineen valon askelmilta pimeään kellariin.

Arvelin squaw'n seisoskelevan lähettyvillä. Laskeuduin alas portaita kertoakseni hänelle ilosanoman. Kerroin, että hänenkin Mestarinsa seisoi nyt oven edessä, sillä Opasta hänkin oli tullut hakemaan. Etsintä huokui hänestä. Vastaanotto viestilleni oli kovin miedon oloinen. Samalla Opas laskeutui keskuuteemme. Sisar elävystyi, kääntyi Oppaan perään ja alkoi huutaa länsimaalaisia sopimattomuuksia aseella uhaten! Luotia vihelsi ja kellari synkkeni. Havaitsin kädessäni olevan aseen, jota en vielä äsken nähnyt. Syvä hämmästys. Mitä tapahtui?

Lamaannuin ihmisten määrästä, enkä saattanut puhua Oppaalleni. Huutelija polvistui Mestarin viereen kokeilemaan pulssia. Pakenin.

Kohde kertoo:

Sateisen iltapäivän lähestyessä tiesin, että minun olisi tarkkailtava selustaani. Olin jättänyt tehtäväni suorittamatta ja tiesin, ettei toimeksiantaja olisi tyytyväinen. Sateen ropistessa sateenvarjooni lähestyin Siltavuorenpengertä. Oloni alkoi olla turvallinen - olihan tämä aluetta, jonka tunsin hyvin. Suljin sateenvarjoni ja menin sisään.

Liian myöhään ymmärsin virheeni. Kuulin vain nimeäni huudettavan, sekä käskyn: "Antaudu!" ennen kuin luoti lävisti munuaiseni ja kaaduin käytävälle. Olin ansainnut tämän. Ehkä näin oli parempi, mietin vielä, ennen kuin kuolon kankeus alkoi valua jäseniini.

-Lieto

Pisteytys:
Etsivä Rongonen: 5p (pidätys) + 1p (raportti) = 6p
Juoksee Saksien Kanssa: 10p (murha) - 5p (hätiköinti) - 4p (kaksi silminnäkijää) + 2p (raportti) = 3p
Lieto: 1p (raportti) = 1p


10.10.2011 klo 12.45 Toinen pidätys

Etsivä Hirvonen sai saaliikseen salamurhaaja Sami "Järkipuolue" Sillmanin.

Etsivä kertoo:

Veri lainehtii kaupungin kaduilla ja ruumishuoneet täyttyvät. Voimasanoja lausutaan kalliisti sisustetuissa toimistoissa ja ne suusta lähdettyään keräävät ympärilleen lisää samanlaisia, kuin lumipallo vierimässä mäkeä alas, vain laskeutuakseen lopuksi jonkun etsivän harteille. Aamulla saamani lumipallo lepäsi päälläni kuin kohtalon tumma pilvi. Päälliköltä kuulin aamupalaverissa selvittämättömiä rikoksia olevan myös käsivarren lapissa, jonne saataisiin pian uusi ihminen jos en pian puuttuisi meneillään oleviin verikekkereihin. Aamukahviin mennessä olin jo napannut säilöön yhden ilmiantajan ennen tämän ”aamufixiä” ja kahvin loppuun mennessä olin jo saanut haluamani tiedot. Sami ”Järkipuolue” Sillman oli menossa käymään Töölönkadulla väärän henkilöllisyyden turvin. Tiesin, että tästä on parempi saada näkyvä tulos, joka saa kaikki uskomaan etsivien tekevän kaupungista jälleen turvallisen paikan. Kirjaan raporttiin Sillmanin olevan lähes varmasti aseistettu ja lähden Töölöön. Seistyäni tovin töölöläistalon edustalla huomaan miehen kävelevän suoraan kohti sateenvarjoa kantaen. Arvelen sateen kohta muuttuvan sen
sorttiseksi, ettei varjon ohut kangas sitä pidättele. Hän tulee kohdalle. Sanon Sillman ja hänen silmänsä leviävät yllätyksestä. Kehotan häntä antautumaan ja tiedän, että tutkinta löytää häneltä ladatun aseen. Laukauksen ääni kaikuu talojen välissä. Mummo tipauttaa sateenvarjonsa ja kissa sujahtaa porttikongiin piiloon. Ammusvalmistajan lupaus ”tarvitsee osua vain kerran” osoittautui paikkansa pitäväksi ja ”Järkipuolue” poistuu puoluerekisteristä. Tuntia myöhemmin tekniikan pojat ovat korjanneet kalmon kadulta ja saan kehuja istuessani kalliisti sisustetun toimiston design-sohvalla.

Etsivä Hirvonen

Pisteytys:
Etsivä Hirvonen: 5p (pidätys) + 3p (raportti) = 8p
Järkipuolue: -5p (raportti puuttuu) = -5p


10.10.2011 klo 11.40 Ensimmäinen pidätys

Exactumissa on tapahtunut pidätys! Joonatan "Johannes Viljami Koppi" Ala-Könni on teloitt ... pidätetty oikeuden nimissä. Teloituk ... pidätyksen hoiti mallikkaasti etsivä Ott.

Etsivä kertoo:

Urani salamurhaajana jäi melko lyhyeksi. Toisen mahdollisuuden sain kuitenkin etsivän toiminnasta, ja päätin hoitaa tätä tehtävää paremmin.
Maanantaina minulle myönnettiin vihdoinkin ensimmäisen tehtäväni. Nähdessäni kohteen tiedot hyppäsin melkein ilmaan riemusta: Niin pitkään olin jo epäillyt hänen olevan mukana rikostoimissa, ja nyt oli ilmeisesti löytynyt todisteita hänen laittomista puuhista! Hänen oikeudenmukaisesta pidätyksestä ja tuomitsemisesta huolehtisin mielelläni. Niinpä lähdin etsimään häntä Exactumissa. Kätevästi kyseinen luentosali sijaitsi alakerroksessa, ja ainoa pakoreitti olisi ruokalan kautta, joten jäin sinne samalla syömään lounasta ja odottamaan. Epäilty poistui salista etuajassa ja näköjään kiireessä, mutta sain hänet kuitenkin tulemaan pöydälleni kyselemällä jotakin mekaniikan kurssin laskuharjoituksista. Saatuani tarvitsemani tiedot (rikollisista voi olla hyötyäkin!) nousin ylös ja käskin epäiltyä antautumaan, minkä tämä tekikin vastustamatta.

Pisteytys:
Etsivä Ott: 5p (pidätys) + 1p (ensimmäinen pidätys) + 1p (raportti) = 7p
Johannes Viljami Koppi: + ?p (raportti) = ?p


09.10.2011 klo 17.10 Laukausten jälkipyykki saa virkavallan ymmälleen

Uhrin tunnistaminen jatkuu, mutta hän muistuttaa erehdyttävästi aiemmin kuollutta Henri "Isä Aurinkoisen läheisin palvelija, Sasha Ivanov" Korhosta. Onko kyseessä kaksoisolento? Paikalta löytyi viitteitä siitä, että paikalla on ollut Kojootti X

Murhaaja kertoo:

9.10.2011 n. klo 16:50

Seisoin bussipysäkillä kädet taskuissa täristen. Ei kylmästä, ei pelosta, vaan odottavasta jännityksestä. Otin arkiseen tapaan matkapuhelimeni esille ja selasin vielä läpi tekemäni arvion kohteen toiminnasta ja aikataulusta. Katsoin kelloani ja hymähdin. Mikään ei voi mennä vikaan. Kohde tulee olemaan bussissa joka saapuu tälle pysäkille noin viiden minuutin kuluttua.

"Would you like to hear about God the mother?" Katsoin ääntä kohti. Edessäni seisoi kolme pientä korealaista, todennäköisesti yliopisto-opiskelijaa, odottava ilme kasvoillaan. Ei nyt. Minuutti bussin saapumiseen. Katsoin vinosilmiä ystävällisesti ja käännytin heidät pois. Bussi saapui. Annoin katseeni vaeltaa bussin ikkunoissa kun se hiljensi pysäkin kohdalle. Nousin sisään, tervehdin kuljettajaa ja lähdin astelemaan kohti takapenkkiä. Ei jälkeäkään kohteesta. Pitkät hiukset, keskipituinen, aurinkoiset ja ystävälliset kasvot. En löytänyt etsimääni.

Mitä olin laskenut väärin? Oliko kohde tapansa vastaisesti ajoissa? Kenties nähnyt minut ja poistunut bussista?

Nousin pian ulos linja-autosta ja lähdin juoksemaan kohti kohteeni määränpäätä. Saavuin kerhohuoneelle, jonne hän oli matkalla. Ovi oli lukossa, sen vieressä oli ovikello. Päädyin odottamaan. Kohde tule kyllä. Sytytin sikarin, nojauduin porraskaidetta vasten ja annoin hengitykseni tasaantua. Tuntui siltä kuin aika olisi pysähtynyt. Sikarini lyheni hetki hetkeltä ja juuri kun olin viskaamassa sen maahan, kulman takaa tuli tuttu ilmestys. Näin mielessäni ulkoa opettelemani henkilöprofiilin. Olin hermostunut, olin odottanut kauan, mutta en voinut erehtyä. Tämä oli etsimäni mies.

"Hei, anteeksi, oletko menossa peli-iltaan?" kysyin mieheltä. "Olen täällä ensimmäistä kertaa, miten tuonne pääsee sisään?" Miehen kasvot olivat epäilevät. Hän jatkoi matkaansa kohti ovea ja tokaisi: "Tervetuloa sitten vaan! Sisään mennään näin".
Hän vilautti kulkukorttiaan lukijalle ja pääovi aukesi. Minä seurasin. Aika hidastui kun ovi perässäni sulkeutui. Vilkaisin ympärilleni. Ei sieluakaan. Silmänräpäyksessä työnsin käteni taskuuni, vedin vaimennetun käsiaseeni esiin ja laukaisin kahdesti. Uhri lyyhistyi eteisaulaan. Minä käänsin kuolevalle selkäni ja lähdin tyytyväinen virne kasvoillani kohti öistä kaupunkia.

Kojootti X

Pisteytys:
Kojootti X: 5p (kaksoisveli) + 2p (raportti) = 7p
Isä Aurinkoisen läheisin palvelija Sasha Ivanov: 0p


09.10.2011 klo 16.49 Kotikatu koituu kohtaloksi

Henri "Isä Aurinkoisen läheisin palvelija, Sasha Ivanov" Korhonen kaatui luoteihin omalla kotikadullaan. Teon takana on murhaaja, joka tunnetaan piireissä nimellä Eleni

Kohde kertoo:

Herään ikävän viileään ja harmaaseen aamuun, jota kuitenkin piristää tuo säteilevä olemus puuraameihin vangitusta henkilöstä. Aavistan kuitenkin jotain pahaa, koska vireystilani ei saavuta oikeaa tasoa. Pitikin jättää ikkuna auki, vaikka yöt ovatkin lämpimiä verrattuna nuoruuden Siperian koulutusleireihin. Aamulämmittelykään ei tunnu auttavan. Jotain pahaa on tulossa.

Suunnittelen aikaista lähtöä teroittamalla veitseni ja laulamalla ylistäviä lauluja Ihmiskunnan Suurelle Auringolle. Tarkistelen kohteen aluetta ja mahdollisia kulkureittejä. Hienoa, sopivia mahdollisuuksia on tarpeeksi. Katson kuitenkin kelloa, jolloin tajuan olevani myöhästynyt aikataulusta. Vietävän kapitalistinen koira. Selviää hengissä, mutta kyllä punainen varjo hänet vielä nappaa.

Uusi vilkaisu kelloon ja kiroan kiirettä. Eivät asiat näin olleet Kaikkien Työläisten Valtion vielä ollessa pystyssä. Nykyisin mikään ei ole niin kuin pitäisi. Tarkistan ovisilmästä käytävän, tyhjä. Vielä ylistävä silmäys ja kumarrus Suuren Opettajan häikäisevään valoon ja olen valmis. Avaan oven nopeasti auki ja silmäilen käytävän. Ei ketään. Käytävän ikkunasta varmistan pihan, tyhjä.

Kiirehdin alas, ja tarkastan mahdolliset väijyntäsopet, tyhjinä. Kun kävelen porttikongia pitkin kiroan kuitenkin huonon näkyvyyden tielle. Olisi pitänyt sittenkin kiertää. Suurta huolimattomuutta, josta toverini jo Siperiassa varoitti. Juuri kun olen astumassa kadulle, pyyhkäisee kadulla edestäni mies ja huomioni herpaantuu. Tajuan virheeni ja kaadun.

Punainen, tuo täydellisyyden väri, valuu näkökenttääni. Kaadun selälleni ja jään tuijottamaan aurinkoa. Näen, kuinka tuo ilkikurinen hymy murhaajan kasvoilla ei lannistu, vaan innostuu. Minun silmäni kuitenkin saavat pelastuksen, kun Isä Aurinkoinen vielä viimeisen kerran antaa armon punaisen valon loistaa läheisimmän palvelijansa ylle sorron yössä. Olen pelastunut.

Pursimiehenkadun verilammikossa Helsingissä, 9.10.2011
Isä Aurinkoisen läheisin palvelija, Sasha Ivanov

Pisteytys:
Eleni: 10p (murha) - 2p (kotiovi) - 5p (raportti puuttuu) = 3p
Isä Aurinkoisen läheisin palvelija Sasha Ivanov: 2p (raportti) = 2p


08.10.2011 klo 18.20 Kotiovi jatkaa suosiotaan

Kotiovi kävi kohtalokkaaksi Uine "Murhe" Kailamäelle. Murhaavan luodin ampui Wolfsbane. Virkavalta kehoittaa kansalaisia välttämään alueita, joilla asuvat.

Murhaaja kertoo:

Ase on huollettu eilisen jäljiltä ja tänään on toisen tilauksen määrä lähteä matkaan. "Eiköhän tuo onnistu", mietin itsekseni kävellessäni kohti Kalliota. Tietojeni mukaan kohteeni on määrä saapua töistä kotiin tunnin kuluttua - olen ajoissa paikalla, jotta voin etsiä mukavan paikan, josta iskeä "palautetaan lähettäjälle" -leiman hänen otsaansa. Uhrini kodin alaovi on lukossa.

Aika kuluu enkä meinaa päästä rappukäytävään sisään, mutta hetkellisen epätoivon jälkeen rapusta astuu muuan herrasmies ulos ja pääsen livahtamaan sisään. Käyn tarkistamassa, missä hänen kotiovensa tarkalleen sijaitsee. Tilaan hissin alimpaan kerrokseen, jotta hänelle tulisi suurempi houkutus käyttää sitä, sillä kohteeni kotiovi on aivan portaikon vieressä ja saapuessaan hissi peittää täydellisesti näkyvyyden paikkaan, jossa päätän häntä odottaa. Katson kelloani ainoastaan todetakseni, että kohteeni voi saapua minä hetkenä hyvänsä.

Alaovi kolahtaa ja hissi liikkuu. "Täydellistä", totean itselleni vetäen aseeni valmiiksi esiin. Hissin ovi aukeaa, lasken varmistimen ja syöksyn portaita ylös. Leima otsaan ja paketti on valmis. Lähden tyytyväisin askelin kävelemään ulospäin sanoen hiljaa itsekseni: "Onneksi tämä toimitus pääsi matkaan ajallaan."

-Wolfsbane

Kohde kertoo:

Monien vaiheiden kautta olin hionut suunnitelmani liki täydelliseksi. Tunsin toimeksiantoni liikkeet ja tiesin, koska iskeä; ennättäisin peiteammattini työrupeamasta palatessa istahtaa hetkeksi teekupposen äärelle, tarkistaa asevalikoimani ja virittää keskittymiseni tehtävän vaatimalle tasolle.

Aiemmin olin kokenut hieman vastoinkäymisiä: Tarvitsin tehtävää varten uuden pistoolin, ja osoittautui yllättävän haastavaksi paikantaa sopivan syrjäinen, kysymyksiä esittämätön hankintapaikka sellaiselle.

Sopivan aseen lopulta löydyttyä se vielä otti ja hajosi ennen ensimmäistäkään laukausta! "Anteeksiantamatonta", olin sähähtänyt, ja lisännyt varusteen välittäneen tahon to do-listalleni heti nykyisen toimeksiantoni nimen perään, kun paikkailin esinettä jälleen toimintakuntoiseksi.

Joka tapauksessa h-hetken lähetessä tahdoin ilman muuta varmistua, ettei epäluotettavaksi osoittautunut välineeni tosipaikan tullen pettäisi luottamusta. Kohde lähtisi liikkeelle läheltä hengähdyssijaani parin tunnin sisällä: Illan juuri pimettyä ja katujen hiljalleen hiljentyessä hetki olisi täydellinen.

Edellisen illan valvotut tunnit häiritsivät yhä hiukan keskittymistäni, kun nousin metrosta ja lähdin kävelemään kohti asuintaloa, jossa valmistautumiseni oli määrä tapahtua. Myönnän, että kävin hiukan varomattomaksi: Kadulla liikkui paljon väkeä, ja sisään astui samalla ovenavauksella kanssani kaksi muutakin ihmistä, jotka jäivät tosin ensimmäiseen kerrokseen itse suunnatessani kohti kolmatta.

Hissiin astuttua mielessäni välähti liki jo ehdollistunut neuvo olla aina varuillaan, kuten kenen tahansa hämärämpiä bisneksiä harrastavan on syytä olla, mutta uupuneena ja valheellisen turvallisuudentunteen vallassa tyydyin kaivamaan aseen sijasta vain avaimet matkalla ylös. Näin lähellä en jaksanut uskoa minkään tulevan enää minun ja saaliini väliin.

Ja siinä erehdyin. Astuin ulos hissistä, avasin ovesta turvalukon ja avainta juuri käännettyäni ennätin kuulla portaikosta lyhyet juoksuaskeleet. En ehtinyt kuin nostaa avuttomasti kädet suojakseni samalla tajuten, ettei se hyödyttäisi mitään; varomattomuus kostautui välittömästi, kuten minun olisi pitänyt muistaa loppuun saakka. Oma kohteeni jäisi nyt toisten huolenaiheeksi.

Pisteytys:
Wolfsbane: 10p (murha) - 2p (kotiovi) + 2p (raportti) = 10p
Murhe: 2p (raportti) = 2p


07.10.2011 klo 22.59 Hiippari yön pimeydessä

Hämärä hiippari vainoaa lainkuuliaisia kansalaisia. Hiipparin harrastuksiin kuuluu epäilyttävä vastaan käveleminen, bussipysäkillä norkoilun esittäminen ja parkkipaikalle pysäköityjen autojen vieressä
makaaminen. Selvästi epävakaasta luonteesta johtuen ei yksilöstä ole parempaa kuvaa saatavilla sillä kuvaaja ei uskaltautunut tuon lähemmäksi (hiippari nähtävissä keskellä katua).


07.10.2011 klo 22.00 Rappukäytävästä löytynyt ruusu

Eräästä Helsinkiläisestä rappukäytävästä on löytynyt kauniisti paketoitu ruusu viestin kera. Valitettavasti saaja ei ottanut vastaan tätä kaunista lahjoitusta vaan hyvin varovaisesti siirsi paketin muovipussiin ja kävi heittämässä sen roskiin. Jos joku tunnustaa ruusun omakseen, hän voi sen käydä mahdollisesti vielä pelastamassa ko. talon roskiksista.


07.10.2011 klo 17.51 Tiedotusvälineet ovat aktivoituneet

Lue juttu täältä.


07.10.2011 klo 15.45 Hieroja ei tarjonnut onnellista loppua

Juha "Kolmetoista" Alander on löydetty kuolleena Messeniuksenkadulla sijaitsevan hierojan aulasta. Teon taakse itsensä hieroo El Fantastico Señor Zorro

Murhaaja kertoo:
.
No niin, joo...

Jos tämänaamuinen oli sensuellia ja määrätietoista toimintaa, niin iltapäivän akti sitten vähän hätäinen sohaisu. Skarppaa, hyvä mies, skarppaa.

Juttu menee näin: tarkistan ensin määränpään, hierojan toimipisteen Taka-Töölössä, digitaalisesta lähdeaineistosta ja siirryn sitten puolta tuntia etuajassa fyysisesti paikalle. Suunnitelmissani oli seurata kaukaa kun kohde kulkee ovesta sisään ja syöksyä sitten itse perässä pyssyt paukkuen. Mutta hierojan ovi onkin lukossa ja sisään pääsee vain ovikellolla. Päädyn siis puntaroimaan erilaisia ratkaisumalleja maleksiessani samalla kadunpätkää edes takaisin. Huomaamatonta ja hillittyä käytöstä. Ei-ehei.

Päädyn lopulta kutsumaan itseni hierojan aulaan sillä tekosyyllä, että olen sopinut tapaamisen kaverin kanssa tässä ja odottelisin mielummin sisällä kuin tuulisella kadulla. Istuudun sohvalle ja alan selailla lehteä. Ulos vilkaisessani huomaan kohteeni skannailevan katua parkkeerattujen autojen välissä huolestunut ilme kasvoillaan. Lopulta mies tulee sisään, minä keskityn edelleen lehteen. Kohde vaihtaa jalkaansa sandaalit, minä pomppaan ylos, tokaisen: "Juha, moi!" ja annan paukkua. "Mä arvasin. Pyörit sillä tavalla tuolla..." mies kähisee lattialle tuupertuessaan. Nainen vastaanottotiskin takana tuijottaa tyrmistyneenä. Katson asiakseni poistua paikalta.

Pisteytys:
El Fantástico Señor Zorro: 10p (murha) - 2p (silminnäkijä) + 1p (raportti) = 9p
Kolmetoista: -5p (raportti puuttuu) = -5p


07.10.2011 klo 13.50 Exactumissakin alkaa tapahtua

Jaakko "Antoinette Roquentin" Kuurne on löytynyt Exactumin sivukäytävältä kuolleena. Teon allekirjoittaa Wolfsbane. Tekoa jäi kaunistelemaan yksi silminnäkijä.

Murhaaja kertoo:

"Uhrini pitäisi olla jo täällä. Mikseivät ihmiset suostu kuolemaan, kun on heidän aikansa?" mietin ja katselen hermostuneena kelloa aamu kahdeksan jälkeen. En näe toimeksiantoani, joten luovutan tältä erää. "Hänen olisi jo pitänyt olla matkalla tähän mennessä", mutisen itsekseni poistuen vähin äänin paikalta.

Onneni kääntyy kun aurinko on korkeimmillaan. Uhrini istuu suoraan nenäni edessä! Ääni pääni sisällä huutaa onnesta, kun samalla mietin kuumeisesti, miten saisin myöhästyneen matkustajan hoidettua oikeaan osoitteeseen. Käteni hamuaa jo laatikkoa, jossa myrkkykäärme lymyää iloisesti odottaen, että saisi upottaa hampaansa pehmeään lihaan. Seuraan miestä pitkään, mutta hän ei koskaan riisu takkiaan tai jätä reppuaan huomiotta, jotta voisin antaa käärmeeni luikerrella pimeän suojiin odottamaan maistuvaa puraisua. "Pitää vaihtaa taktiikkaa", mietin itsekseni.

Kissa ja hiiri -leikki loppuu viimein kun kävelen uhriani kohti ja hän tuijottaa minua suoraan silmiin. Päässäni pyörii yksi ajatus: "Miksei hän jo juokse?" Parempi se minulle näin on totean itselleni vetäen aseeni takin taskustani, jolloin hän päättää viimein ottaa jalat alleen. Onneksi olin jo tarpeeksi lähellä päättääkseni ajojahdin ennen kuin se alkoikaan - luoti toimeksiantoni selkään ja pelonsekainen katse vieressä seisovalta vanhemmalta herrasmieheltä. Jätän uhrini makaamaan omaan vereensä ja sivustakatsojan haukkomaan happea kun kävelen rauhallisesti pois paikalta upottaen samalla aseeni takaisin takkini syvyyksiin.

Tulipa tämäkin toimeksianto saatettua toiselle puolen vaikka toimitus lähtikin matkaan odotettua myöhemmin. Onneksi Tuonelassa ajasta ei niin välitetä ja tilaa riittää kaikille.

-Wolfsbane

Kohde kertoo:

7.10. teidän vuottanne 2011
Sextidi de Vendemiaire, 209 annees depuis la Revolution

Hyvät toimeksiantajani

Aiemmasta sekoilustani kimpaantuneena päätin tänään hyvästellä haloperidolin ja jo aamupäivästä mieleni oli kirkas, hervoton, täynnä leikkisää verenhimoa. Pistiäisten siivet olivat kuivuneet eilisestä sateesta. Olin myös löytänyt vihdoin aseliikkeen, josta sai huomaamattomasti kätkettäviä tuliaseita. Voi riemua! Ei enää muovikassista ulos repeytyvää FA-MAS'ia tai taskuun takertuvia Peacemakereita, ei enää hukattuja ampumapaikkoja!

Tätä kirjoittaessani väijyn kohdettani tyyneydellä, jollaista en kenties koskaan aiemmin ole tavoittanut, vaikka olen jälleen saanut disinformaatiota ja joutunut hakkeroimaan paikkatietoja vaikeamman kautta. Odotan nyt malttamattomana oikean oven aukeamista Exactumissa ja kohteeni kuoriutumista ihmisten ilmoille.
Vainohahraisuuteni on tiessään, mutta samalla tiedän suututtaneeni teihin kohdistuneilla epäilyilläni liian korkean tahon ehkä jo peruuttamattomasti. Nojaan kaiteeseen läppäri sylissäni hahmon lähestyessä minua kävelysillalla mitä huolettomimman oloisena. Kun katseemme kohtaavat, tajuan varantaneeni oman turvallisuuteni hakeutuessani kohteeni kannalta huomaamattomaan paikkaan.
Jumalauta, ei se voi olla - ei se voi olla näin ilmeistä! En suostu uskomaan alitajuntaani. Hahmon vasemmassa kädessä roikkuu rennosti sateenvarjo. Ajattelen Grigori Markovia aamukävelyllä Waterloo Bridgellä autuaan tietämättömänä vastaantulijansa sateenvarjon sisältämästä risiinikuulasta. Ei, se ei voi olla näin. Äiti, anna mä leikin vielä vähän! Olen iso tyttö jo enkä halua lopettaa! Niin. En kertakaikkiaan kykene irrottamaan tarkkaavaisuuttani ovesta, josta kohteeni on tulossa. Ihan kohta hän tulee, vakuutan itselleni.
Havahdun varmistimen poistamisesta kuuluvaan ääneen ja pistooli syöksyy esiin vastaantulijani taskusta, kuin vetäen hänen kättään perässään. Puristan Parabellumia taskussani - oikeastaan vain kätelläkseni hyvästiksi - ja läppärin näyttö syöksyy kasvoilleni hitaasti kelluvana hyönteisparvena. Joku nousee seisomaan hämmästyneenä vastapäisellä tasanteella.

"The Self-Taught Man did not look surprised. He must have been expecting this for years. He must have imagined what would happen a hundred times, the day the Corsican would slip up behind him and a furious voice would resound suddenly in his ears. Yet he came back every evening, he feverishly pursued his reading and then, from time to time, like a thief, stroked a white hand or perhaps the leg of a small boy. It was resignation that I read on his face."

Olisin halunnut ampiaiseksi, mutta valitsin hunajan. Ja hunajamyllärit kuolevat omaan pistoonsa.

Nöyrimmästi teidän, eikä jumalauta kenenkään
Antoinette Roquentin

Pisteytys:
Wolfsbane: 10p (murha) - 2p (silminnäkijä) + 2p (raportti) = 10p
Antoinette Roquentin: 3p (raportti) = 3p


07.10.2011 klo 10.15 Rappukäytävässä kajahtaa

Tero"Irlantilainen"Matero on löydetty kuolleena kotioveltaan. Luodinreikien takana on tiettävästi El Fantástico Señor Zorro.

Murhaaja kertoo:

Kuolon tuo, kuolon tuo, kuolon tuo Señor jokaisen luo...

Tallon lokakuun limaisia lehtiä Puistolan aamussa. Päälläni minulla on itellansininen t-paita ja lippalakki. Olen poiminut läheisestä roskakatoksesta pari pahvipakettia ja aikakauslehteä syliini. Tervehdin vastaan tulevia mummoja kohteliaasti.

Kohteen rapun ovi on lukossa, eikä edes ovikoodia arvailtavaksi. Odottelen tovin ja pian joku käy ovesta, minä myös. Kiipeän ylös ja rauhoittelen takovaa sydäntäni. Kolistelen postiluukkua ja soitan ovikelloa. "Hetki", sisältä huikataan.

Ovi aukeaa ja tunnistan kasvojen kuuluvan kohteelleni. En tuijota pistoolinpiippuun - kohteen suojaus on alhaalla. Hämäys toimii sen lyhyen hetken minkä pitääkin. "Tää paketti ei mahtunut luukusta", totean samalla kun vedän pistoolini esiin lehtipinon takaa ja ammun kaksi kertaa keskelle rintaa.

Näkemisiin ja kuulemisiin, terveisin valepukujen mestari, El Fantástico Señor Zorro.

Kohde kertoo:

Herätyskelloni soi klo 10. Tälle aamulle olen suunnitellut lähteväni metsästämään kohdettani kumpulaan. Uni painaa päälle, sillä viime yönä en vaan saanut nukuttua tiesin, että jokin on vialla.
Tultuani suihkusta ovikello soi (n. klo 10.15). Mietin hetken: "Ovikello soi se ei voi tietää hyvää..." Silti puen päälle nopeasti ja huikkaan että hetki. Poistan varmistuksen aseestani ja siirryn ovelle.
Tässä vaiheessa kiroan mielessäi sitä ettei ovessani ole ovisilmää ja sitä miksi edes ilmoitin olevani paikalla?
Avaan oven liian varomattomasti ja lehtia sylissään pitävä mies vetää aseesnsa esille, mumisten samalla jotain. Relfeksini eivät vielä ole heränneet ja tunnen pistävää kipua rinnassani.
Tipun polvilleni ja näen hänen hymyilevän. Protokolla!! Huudan mielessäni. Veljet opettivat, että koskaan ei pidä olla kurinalaisempi kuin keikalla ja minä menin rikkomaan tuon periaatteen. Nyt maksoin siitä hengelläni ja kadun sitä ikuisesti.

-Irlantilainen

Pisteytys:
El Fantástico Señor Zorro: 10p (murha) - 2p (kotiovi) + 2p (tyyli) + 2p = 12p
Irlantilainen: 1p (raportti) = 1p


07.10.2011 klo 07.45 Sakset vaarallisia, sanoo asiantuntija

Virkavallan löydettyä jälleen uuden saksiturman uhrin rappukäytävästään ottaa suojeluviranomaisen asiantuntija kantaa: "Älkää nyt herranen aika juosko niiden saksien kanssa, varsinkaan omassa rappukäytävässänne. Näitä ruumiita on nyt tullut jo aika paljon ja tulee vielä lisää, jos ihmiset eivät tajua miten vaarallista se on kun juoksee saksien kanssa." Useamman luodinreiän omaava ruumis on tunnistettu Anni "anslow" Tuomiseksi.

Murhaaja kertoo:

Mustiin pukeutunut opastajani oli sinä silloisena yönä sanonut, että käsissäni piili suuri viisaus. "Anna käsiesi viedä, niin löydät muinaisen viisauden, jota veressä kerrotaan."

Istuin alas rapulle ajattelemaan tätä kaikkea. Ehkä jos tekisinkin niin kuin käteni käskevät, niin tekisinkö oikein? Ne ovat jo lukemattomia kertoja tehneet tahtoani vasten. Jos aion tehdä käsilläni hirmuteon, niin laittaisivatko ne silloinkin vastaan? Kerroksen valot sammuivat, eikä yksinäisyyteni ollut enää niin näkyvää. Ihmettelin vähän, missä olin. Anelin esi-isiltäni merkkiä.

Läheinen ovi kävi, käteni veivät esi-isien voimalla. Astuin pylvään takaa esiin, kun nainen oli sulkemassa oveaan. Hän rääkäisi kauheasti, kun näki minut sivullaan. Tunsimmeko jostakin, vai johtuiko huuto taas käteeni ilmestyneestä aseesta? Annoin piipun lausua viimeisen tervehdykseni hänelle. Esi-isäni olivat puhuneet.

Pisteytys:
Juoksee Saksien Kanssa: 10p (murha) - 2p (kotiovi) + 1p (raportti) + 1p (hahmouskollisuus) = 10p
anslow: -5p (raportti puuttuu) = -5p


06.10.2011 klo 16.05 Kauklahdessa kuultu ammuskelua

Virkavalta myöntää ammuskelun, mutta vetoaa tutkimusten keskeneräisyyteen toimittajien tiedustellessa lisätietoja.


05.10.2011 klo 22.45 ... ja sakset

Julia "Tonttu" Martikainen löytää sakset rapustaan ja kuolee. Joku on taas Juossut Saksien Kanssa.

Murhaaja kertoo:

Tämä keikka oli niin mielenkiintoinen ja viihdyttävä, että siitä ja pohdinnoista olisi kiva kertoa vähän tarkemmin. :)
Kiersin valikoituja kiertoreittejä myöten pois tapaamisestani ja katosin asematunneleihin. Kaipasin lepäämään ja harkitsin jo kotimatkaa. Join Chillissä yhden porejuoman, avasin netin turvalliseksi kokemassani paikassa ja selvitin kohteeni asuinaluetta. Paljon kasvillisuutta. Veren sokeriarvojen myötä tunsin innostukseni kohoavan pienelle seikkailulle. Tilasin pikaruokaa mukaan ja hyppäsin metroon. Jäin pois Siilitiellä, söin ateriaani kävellessäni ja juoksin metsän halki. Samalla laitoin aterian rippeet pois, jotta ruoan haju ehtisi hieman hälvetä. Etsin oikean talon muhkeine piilopensaineen. Tunsin etuoven olevan auki, joten menin sitten kuitenkin sisään.

Ylhäällä poistin turhat tavarat taskuista, jotta housut eivät narisisi pinkeänä. Hiljensin elektroniset laitteet. Asetuin polvilleni kohteen etuoven viereen. Koska rappusia kiipeävä kääntyisi todennäköisemmin rappusten kiertosuunnan suuntaan katsoakseen ylös, ja koska kohteen etuovi sijaitsi tältä kantilta takimmaisessa katsottavassa nurkassa, satunnaisammuskelija osuisi tähän paikkaan ehkä viimeisenä. Samalla voin kuunnella kuuluuko kohde olevan jo kotona, mutta pidin sitä epätodennäköisenä: kalenterin perusteella kohteen edestakaisin matkoihin menee vähintään tunti, ja nykyään harvemmin mennään sopimatta ja ex tempore tapaamaan ketään. Joko oli sovittu tapaaminen, joka menee helposti yliajalle tai kyseessä oli salamurhakeikka, jotka hyvin harvoin päättyvät nopeasti ja helposti, ainakaan jos haluaa ottaa varman päälle ja mennä vaanimaan jo etukäteen. Näin ollen hän olisi todennäköisemmin selvästi myöhässä kuin palannut takaisin reilussa tunnissa juuri ennen omaa saapumistani. Siispä uskoin hänen olevan vielä poissa ja varaudun pitkähköön odotukseen.

Vaanin puolisentoista tuntia lähes putkeen polvillani maaten, jotta minun ei tarvitsisi liikkua paljoa päästäkseni äänettä hyvin matalaksi. Lepuutin usein päätäni lattiaa ja käsiä vasten, liikuttelin polvia pitääkseni ne toimintakykyisinä ja pyörittelin vatsaa saadakseni sen edes vähän hiljenemään pikaruoan jäljiltä. Otin esiin kaksi vesipyssyä tulinopeuden, ampumasektorin leveyden ja toimintavarmuuden takaamiseksi. Tarkoituksenani oli päästä niin matalaksi, että kohde voisi havaita minut vasta kävellessään takaperin tai sivuittain noin kuudetta askelmaa kohti viimeistä kerrosten välistä tasannetta - ja arvelin kuulevani jos hän tekisi niin ja voisin yllättää jo ennen kuudetta askelmaa. Yli puoli tuntia myöhemmin kuin mitä kohteen kalenteriin oli merkitty viimeiseksi paluuajaksi, tuli joku sisälle porraskäytävään. Ensimmäinen ihminen saapumiseni jälkeen tässä portaikossa! Hänen käyntinsä oli hieman varovaista. Odotin hänen saapuvan kriittiselle tasolle, kun nostin päätäni himpusti ylemmäs, kiersin pistoolikäteni ääneti lepoasennosta pystyyn ja ammuin varmuudeksi kaksi kertaa selkään. Kohde oli oikean mallinen ja ilmeisesti jokseenkin yllättynyt. Tämä oli niitä keikkoja, jotka ovat kauttaaltaan varsin kivoja.

Kohde kertoo:

Jouluun on enää muutama kuukausi aikaa, mutta paljon on tehtävää. Joulupukin korvaamattomina apulaisina me tontut hiippailemme ovien ja ikkunoiden takana. Tänä vuonna pukki oli erittäin pettynyt erääseen mukulaan, joten minähän sain tehtäväkseni ”hoitaa” asiat kuntoon. Tonttulähteideni kautta olin saanut kuulla, että kyseinen ipana lähtisi illalla treenaamaan ja tulisi muutamaa tuntia myöhemmin takaisin kotiin. Meikä tonttuhan keräsi tarvittavat apuvälineet lahjapussiin, otti junan alle ja paineli odottelemaan kyseistä mukulaa tämän kotiovelle. Harmi vaan, että muksu ei ikinä vaivautunut paikalle; siinä vaiheessa, kun olin seisonut tunnin raikkaassa syysilmassa, sormenpääni vihjasivat, että olisi parasta painella kotiin nukkumaan. Koska tontut ovat söpöjä, eikä meihin yleensä kohdisteta väkivaltaa, marssin turvallisin mielin rappukäytävää ylös kohti kotiovea. Laukauksen ääni herätti minut harhakuvistani ja tunsin kuinka kipu levisi selästäni koko ruumiiseen. Silmäkulmastani näin ovimattoni päällä makaavan hahmon, jota en ollut havainnut noustessani ylös portaita. Johan oli tyyppi itselleen nukkumapaikan keksinyt. Näköni pimentyessä mieleeni palautui eräs unohtumaton joulurallatus:

Hei tonttu-ukot hyppikää
nyt on riemun raikkahin aika!

Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä.

Hei tonttu-ukot hyppikää
nyt on riemun raikkahin aika!

-Tonttu

Pisteytys:
Juoksee Saksien Kanssa: 10p (murha) - 2p (kotiovi) + 1p (raportti) = 9p
Tonttu: 2p (raportti) = 2p


05.10.2011 klo 19.55 Verinen keskiviikko paljastaa viidennen uhrinsa

Mike"Tekdino"Touati on löydetty ammuttuna kadulta. Virkavallan saaman tiedon mukaan asialla on salamurhaaja, joka tottelee nimeä Kuolonkorjaaja.

Murhaaja kertoo:

Elonkerjuun aika on päättynyt, nyt alkaa Kuolonkorjuu! Latasin aseet
ja lähdin hirmuisin aikein kaupungin pimeyteen "jotain sujautti
taskuun, juoksin auringon laskuun", varjoja peläten löysin itseni
lopulta Pasilasta. En ollut tiedustellut paikkaa ennakolta, mutta
hetken etsiskeltyäni löysin Dojon sisäänkäynnin ja asetuin väijyyn.
Läheisen torin kakarat pitivät meteliä, mutta olivat onneksi poissa
näköyhteydestä, niistä ei olisi haittaa. Raitiovaunu kolahteli
pysäkille ja havaitsenkin huppariin pukeutuneen hahmon lähestyvän
reppu selässä. Tuntomerkit ja ajankohta sopisivat hätäisesti yksiin,
kävelen vastaan, vaihdan katseen ja ryhdyn kaivamaan asetta esiin.
Bluffini toimii, yllättynyt kohde vetäytyy pylväiden taakse ja yrittää
sännätä talon viertä ohitseni, ammun sarjan ja ninja ennättää paeta
vielä hetken matkaa ennen lyyhistymistään, selviää että tällä ei ollut
puukkoa kummempaa asetta käsillä. Veriteon jälkeen vilkaisen ettei
kukaan huomannut korjuutoimiani ja jatkan takaisin asemalle hyvin
ansaitulle hampurilaiselle.

Pisteytys:
Kuolonkorjaaja: 10p (murha) + 2p (raportti) = 12p
Tekdino: -5p (raportti puuttuu) = -5p


05.10.2011 klo 17.00 Punavuorelaisesta portaikosta kuulunut laukausten vaihtoa

Virkavalta on hälytetty Punavuorelaiseen taloyhtiöön. Asukkaat soittivat viranomaisille kuultuaan useita laukauksia rappukäytävästä. Valitettavasti laukausten vaihdolle ei ole löytynyt uhreja, silminnäkijöitä tai todistajia, mutta teknikot irrottavat paraikaa luoteja rappukäytävän seinistä.

El Fantastico Señor Zorro kertoo:

Kiirehdin kello viideksi tapaamiseen toimistorakennuksessa Isolla Roobertinkadulla. Pari korttelia ennen määränpäätä minut valtaavat pahat vibat. Kaivan kämmenkokoisen Derringer-pistoolini taskusta ja sujautan sen lapaseen.

Porttikongin edessä ei näy epäilyttäviä norkoilijoita ja ohitan rappuun pyyhältäessäni harmittoman oloisen fiksipyöräilijän. Porraskäytäväkin on tyhjä ja molemmat hissit alhaalla. Syöksyn päättäväisesti toiseen ja painan yhtä kerrosta tarkoitettua ylemmän nappia. Hissi viilettää ylös, varmistan tämän kerroksen ja siirryn alemmas. Ainakaan minua ei yllätetä selustasta. Näen jo tavoittelemani toimiston eteisen ja sinne edetessäni vilkaisen alas johtaviin portaisiin. Kulman takana hissin vieressä seisoo mies, joka on siellä takuulla vain yhdestä syystä.

Vedän aseeni ja ammun, mutta pienestä tussarista ei saa kunnon otetta ja sillä on vaikea tähdätä kovassa tohinassa. Luoti uppoaa portaaseen. Mies kavahtaa, loikkaa taaksepäin ja ampuu - hänkin ohi. Piilottelemme kulmien takana ja vaihdamme pari laukausta. Kuulen toimiston oven aukeavan. Tällä aseella en taistelua voita, siitä on korkeintaan pelotteeksi, tuumin. Ammun vielä kerran ja sujahdan laukauksen turvin eteisen kautta toimiston turvaan.

Hasta la próxima.


05.10.2011 klo 15.35 Varokaa saksia!

Juoksee Saksien Kanssa pilkkoi (ampui) tällä kertaa Anniina "Magenta" Leskelän. Teko tapahtui Ruoholahden Metropolian rappusissa.

Murhaaja kertoo:

Mestarini kuolema palasi uniini uudelleen ja uudelleen. Myös sinä kohtalokkaana yönä tapaamani mies, oudon eläimen nahkaan pukeutunut rautavarsan ratsastaja, palautui mieleeni. Hän oli silloin kuullut laukaukset ja oli saapunut pian läheiseen tiensilmukkaan. Mies kertoi silloin olleensa yllättynyt nähdessään kaltaiseni "tällä rauhallisella asutusalueella", mutta tietävänsä kyllä, mitä etsin. Hän kertoi minulle mikä käsissäni pitelemä mötikkä oli ja kuinka sitä käytetään. Hän sanoi, että tieto saattaisi minut vapaaksi ja saisin löytää sisäisen todellisen itseni, juuri niin kuin minusta oli ennustettu, juuri niin kuin esi-isäni olivat minulle luvanneet! Ratsastaja sanoi vielä ennen lähtöään, että tietäisin kyllä, mistä hänet löytäisin. "Kun aika on kypsä, kätesi osoittavat sinulle jälleen tien luokseni. Silloin anna vain jalkasi kantaa."

Pörinän kadotessa mutkien taakse tunsin kuitenkin, että paha pyssy pitäisi palauttaa omistajalleen, ennen kuin se synnyttäisi lisää murhetta. Se oli vienyt minulta Mestarini, enkä halunnut enää ajatella asiaa enkä ennustuksia. Halusin esineen pois käsistäni ja unohtaa kaiken menneen.

Otin värikkään kartan esiin. Pyörittelin sitä edessäni miettien läntistä maailmaa ja paikkaa, jonne voisi murheensa haudata. Kierros toisensa jälkeen kartta kävi sotkusta aina vain vaikealukuisemmaksi. Katsoin sitä tarkemmin ja löysin vastaukseni. Punaiset sormenjäljet piirsivät tähtäinkuvion Ruoholahdentorin kohdalle.

***

Tiesin, että hän piti aseista. Olin jo poistumassa rakennuksesta, kunnes vieras nainen ohitti minut ja tunsin tutun väristyksen. Minun täytyi päästä eroon aseestani niin pian kuin vain voisin, ja hän olisi valmis ottamaan sen vastaan. Hän varmasti jopa ilahtuisi tästä jalon villin lahjasta. Käännyin kannoillani portaikossa ja varmuuteni kasvoi. Otin varmuudeksi lippaan pois, ja purin vielä virityksenkin turvallisesti liipaisinta painamalla. PAM! Piippuun olikin jäänyt vielä viimeinen panos! Punainen matto laskeutui portaita jalkojeni juureen - minua tervehtimään, narrien kuningasta!

Kohde kertoo:

Keskiviikkona 5.10. klo. 14 tarkistan postilaatikkoni Malminkartanossa. On saapunut kirje; yleensä en niitä saa. Osoite on kirjoitettu käsin, käsialaa en tunnista. Kuoressa on postimerkki, jota ei ole leimattu. En avaa kirjettä. Epäilen vahvasti sen olevan myrkyllinen.

Klo. 15:30 saavun Ruoholahteen Metropoliaan pianotunnille. Koko matkan metrossa olen tarkkaavainen; metrokohteet ovat varmasti murhaajankin mielestä käytännöllisiä. Kukaan ei silti seuraa askeliani. Metropolian eteisaulaan päästyäni huokaisen helpotuksesta, sillä paikalla on paljon ihmisiä ja myös piano-opettajani, joka on odottanutkin minua. Menemme yhdessä porraskäytävään, josta pääsee toiseen kerrokseen ja pianoluokkiin. Ovella meitä tuleekin joku vastaan - oletan, että henkilö jatkaisi kulkuaan samasta ovesta. Nousemme opettajani kanssa portaita, tuntematon henkilö jatkaakin päämäärättömän oloisesti kulkuaan portaikkoa alas - vai jatkaako? Portaikon seinässä olevasta kapeasta, vaakasuuntaisesta ja arkkitehtonisesti mielenkiintoisesta aukosta huomaan henkilön pysähtyvän aloilleen, samalla kun jatkan kulkuani ylös pahoitellen opettajalle myöhästymistäni. Astuessani porrastasanteelle kuulen takaa nimeni mainittavan - ja tunnen viiltävää kipua keskivartalossani. Minuun osui! Takkini lävitse tunnen jotain märkää siinä kohtaa, johon tuntematon tähtäsi! Korahdan kuoleman partaalla: game over!
Opettajani, joka oli jo ehtinyt ylemmälle porrasosuudelle eikä nähnyt kaiteen kohdalla olevan seinän takana olevaa tappajaani, ihmettelee, mistä on kyse. Hän ei ole kuitenkaan nähnyt itse laukausta, vaikkakin oli samassa tilassa ja kuuli, kun minua kutsuttiin. Henkilön hän on nähnyt vain muutamaa sekuntia aiemmin portaikon ovella, muttei itse teossa.

Tätä kirjoittaessani ruumiini kylmenee Ruoholahden Metropolian portaikossa. Keittiöni pöydällä odottaa vielä avaamaton kirje, joka on oletettavasti murhanyritys. Haamuni voisi antaa vaikka henkensä pantiksi varmuudessaan.

Näin raportoi

Magenta,
s. 22. toukokuuta 1992,
k. 5. lokakuuta 2011.

Prima causa vinum optimum potatum

Kaipaamaan jäivät
Arentikuja 1:n banaanikärpäset

Pisteytys:
Juoksee Saksien Kanssa: 10p (murha) + 2p = 12p
Magenta: 2p (raportti) = 2p


05.10.2011 klo 11.05 Kaksi ruumista Uudella

Mirjam "KillerNinjaOnSteroids20" Rongonen jallitti Suvi "Toiskan flikka" Nurmen Uuden ylioppilastalon A-rapussa. Tulitaistelun seurauksena kummatkin saivat surmansa.

Murhaaja kertoo:

Kohteenani oli tällä kertaa hyvin kokenut salamurhaaja, joten tiesin että kohteen murhayritys saattaisi olla myös minulle vaarallinen. Kohteen oli määrä käydä Uudella ylioppilastalolla, se olisi täydellinen murhapaikka, silminnäkijöitä ei ole juuri koskaan ja piileskelemiseen soveltuvia nurkkia on riitävästi, toisaalta aavistinkin, että myös kohteeni ymmärtää tämän ja osaa varautua mahdolliseen hyökkäykseen. Riskit olivat suuria, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Saavuin paikalle ratikalla, joka ei aluksi meinannut ollenkaan tulla paikalle (lienikö varoittava enne?) ja pelkäsinkin jo, että kohteeni olisi jo päässyt livahtamaan. Saavuttuani paikalle, tarkistin alueen ja valitsin sopivan nurkan piiloksi, sitten vain odotin. Noin kymmenen minuutin odottelun jälkeen kuulin kuinka ovi avautui, jonka jälkeen kuului hiipimisen ääniä. Kuten arvelinkin, hän oli arvannut juoneni, minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin olla vain nopeampi kuin kohteeni. Astuin nopeasti pois piilostani ja tähtäsin, mutta samalla näin kuinka hänkin tähtäsi minua päin. Ammuin. Työkeikka oli onnistunut, sillä tiesin osuneeni, mutta samalla tunsin kuinka lämmin veri valui kasvojani pitkin, hänkin oli osunut...

-KillerNinjaOnSteroids2.0

Kohde kertoo:

Kun kotitaloos Tervajoella istuttihin äireen kans pöyräs ankkastukin ääres, en viälä yhtään osannu aavistaa, kuinka surkiasti elämäni pian tulis päättymähän. Lähärin onnen etsintähän etelän kivikylille enooni jalanjäljis. Soli aikoonansa ansaannu melkoosen omaasuuren tuppiroskansa kans, toimitellen ketä milloonkin ikuusehen lepohon toimeksantajansa käskyystä. Uumoolin notta siitähä saattaas tulla tällekkin flikallek komia ura, jonsei Kyröön vainioolla kyykööttely äireen kans piremmän päälle innostaasi.
Helsingin karuulla ketkalehrin ympäriinsä orpokurkeloohna kaksneuvooseni kans kohteetani kattellen. Yhtään ainuaa en löytäny ja rupesin olemahan jo aiva rössööksis. Sittej jouruun tormoottamhan Uurelle ylioppilastaloollen yhtä tähärellistä askaretta hoitamahan. Uumoolin kyllä notta solis sama ku ittensä lahtaas, ja lähärin menemähän sinneppäin krätyysenä ja epäröören.

Otin tuppiroskan sijahan tussarin esille, kun astuun araastellen sisällen. Mua orottavalla koijarilla varmahan olis pyssy, nottei puukoolla siinä trysköös häjyflikkakaan pärjääsi. Ensimmääsen nurkan takana ei ollu ketään, mutta siinä hitahasti eretessäni havaattin kauimmaasen nurkan takaa pilkistämäs jonkun jalaat siniisissä kenkulois. Kyllä mä taisin olla vähän puolijauhoonen, kun silti vain astelin etiäppäin. Vahtasin sen toisen liikkehiä ja komianluontoosena olin varma notta kerkiääsin ampumahan ensimmääsnä.

Yhtäkkiä se kiäräpukki raihaantuu ja tryykäs nurkan takaa. Kuuluu kauhia paukahros, mutta joutuhun olin mäkin tussarini laukaassu, ja siinä samas kaaruumma peräjulukkaa laattialle. Verta flosotti aivan kauhiasti molempaan haavoosta, ja tosi kovaa otti kipiää! Ei siinä voinu alkaa rätköttää, täytyy vaan olla miälihnänsä nottoli eres saanu toisen mukahansa.
Siihen päättyy Tervajoen flikan tarina suures mailmas. Kyllolis varmahan ollu paree jäärä sinne lakeurelle äireen kans itikoota hoitamahan!

- Toiskan flikka

Pisteytys:
KillerNinjaOnSteroids2.0: 10p (murha) + 3 p (tittelitön -> lisenssiaatti) + 1p (raportti) = 14p
Toiskan flikka: 5p (itsepuolustus) + 3p (raportti) = 8p


05.10.2011 klo 09.08 Puukotus päärakennuksella

Miina "Veitsenheittäjätär" Hakosen ruumis on löydetty yliopiston päärakennuksen kolmannesta kerroksesta. Virkavalta epäilee, että puukotusjälkien takana on joku, joka Juoksee Saksien Kanssa.

Murhaaja kertoo:

Ehkä minua ymmärrettäisiin paremmin, jos osaisin enemmän kieliä. Ei onnistu se, että muut vain katsovat onnettomuuksiani, vaan minun pitäisi päästä kertomaan totuus omin sanoin! Piti siis löytää kieliä osaava kalpeanaama ja pyytää häntä apuun.

Istuin ylikoulun kiviportaille. Purin vaikeaa oloa veitseen. Teroitin sitä siten kuin oli meidät aina opetettu tekemään. Tylppien terien kanssa sattuu pahimmat vahingot.

Tupen olin taas unohtanut jonnekin, ja enhän saattanut ajatellakaan käveleväni paljas puukko kädessäni. Ajattelematon en ollut, vaan hetken tuumailtuani laitoin puukon leikkuukielen kirjan sivujen väliin turvaan. Viereisessä tuvassa alkaisi pian kielitunti. Seurasin kiinnostuneena opiskelijaa, joka oli jo astumassa sisään. Ajattelin pyytää häneltä apua. Astelin hänen taakseen ja jotenkin se sieltä sitten esiin putkahti. Ehkä kirjan pudotessa tartuin väärään kohtaan kirjanmerkkiäni - siis enhän halunnut menettää lukukohtaani, ja vain yksi osa puukosta oli sivujen välistä esillä. Kenties kättelyliikkeen ja kumarruksen yhdistäminen ei myöskään ollut paikallinen tapa.

Ei tarvinnut katsoa ylös tietääkseni, mikä häntä alkoi huudattaa. Häpesin taas hetken hiljaa lattiaa katsoen. Vasta kun ruumis ja verilammikko täyttivät näkökenttäni, pakottauduin nostamaan leukani. Sitä esi-isänikin olisivat minulta toivoneet.

Kohde kertoo:

Keskiviikkoaamuna poistuin Puistolasta rauhallisin mielin. Olin hyvin naamioitunut aivan tavanomaisen opiskelijatytön vaateparteen ja kanniskelin mukanani jopa hepreanoppikirjoja. Aikomuksenani oli viettää päivä tavallisen yliopistolaisen kengissä ihan vain hämäykseksi, jotta voisin myöhemmin vedota käypään alibiin, mutta se jäi lopulta haaveeksi. Sääli, sillä laukkuni pohjalla poltteli jo vain virittämistään vailla oleva pomminaihio.

Selvisin yliopistolle asti ja nautin aurinkoisin mielin croinssantista ja tuoreesta kahvista. Niiden jälkeen jatkoin kohti opiskeluluokkaa. Ovea avatessani kuulin jonkun lausuvan nimeni - ja vieläpä oikean nimeni, kaikista mahdollisista nimistä! - ja käännähdin hämmentyneenä ympäri vain huomatakseni, että pakeneminen oli liian myöhäistä. Viiltävä kipu iskostui tajuntaani sekunteja myöhemmin ja hämärästi hahmotin veitsen edessäni häälyvän hahmon kädessä.

Pommi jäi virittämättä, mutta toisaalta, säästyinpähän kuolettavan tylsältä hepreantunnilta.

Pisteytys:
Juoksee Saksien Kanssa: 10p (murha) + 1p (ensimmäinen puukotus) + 2 p (raportti) = 13p
Veitsenheittäjätär: 2p (raportti) = 2p


04.10.2011 klo 20.45 Verinen tiistai jatkuu...

Murhaamista aiemmin opetellut Jennifer "Yusetsu" Ott kohtasi loppunsa Tikkurilassa kotinsa lähellä vieden kuitenkin mukanaan Laura "Cookie cutter" Immosen.

Murhaaja kertoo:

Herään ihanaan uuteen aamun ja laulan mukana kun radiossa soi lempibiisini. ”Sunshine, lollipops and rainbows...” Hypähdän ylös ja muistelen viime viikonloppua. Lauantai oli karkkipäivä. Nappasin kadulta pojan. Poika luuli saavansa jotain minulta, mutta väärässä oli. Hihii! Vein pojalta kaiken. Se ihana salmiakkisydän oli herkullisin osa... Hih, siitä tuliki mieleeni: aamupalan aika! Avaan jääkaapin. Se ammottaa tyhjyyttään. Ei voi olla totta, söinkö oikeasti jo kaiken? Tosiaan, eilen napsin viimeiset lakusormet ja makeansuolaisen salmiakkikallon. Mitään ei ole jäljellä. Maha kurnii ja ihana aamu muuttuu masentavaksi. Astun ulos harmauteen.

Makeanhimo yltyy kun kipuan mäkeä kouluun ja silloin ohitseni kävee herkullisen näköinen tyttö. Hiukset punaista metrilakua ja iho toffeeta, hihi, kunpa voisin vähän maistaa... En voi olla seuraamatta tyttöä. Hän kävelee naulakoille ja seuraan perässä. Katselen kauempaa kun hän jättää takkinsa ja urheilukassinsa naulakkoon ja kun hän rientää luennolle, menen tutkimaan laukun. Kalenterista näkyy, että tyttö harrastaa jotain kamppailulajeja. Vaikuttaa siltä, että hän pitää huolta kehostaan ja on maukas varmasti sisältäkin. Tätä tilaisuutta en voi päästää käsistäni. Sujautan lemmikkihämähäkkini takin hihaan ja vielä varmuuden vuoksi sivelen laukun hihnan myrkyllä. Hihii sitten vaan luennolle odottamaan. Tänään on taas karkkipäivä!

Luennon jälkeen juoksen innoissani takaisin naulakoille, mutta takki on kadonnut kuten laukkukin. Maassa lojuu vain paperimytty, joka on kauttaaltaan myrkkyni peitossa. Nostan mytyn varovasti maasta ja rakas hämähäkkini linkuttaa taitosten välistä yksi jalka katkenneena. Voi miksi katsoin sitä tyttöä niin himoiten, se varmasti arvasi aikeeni. Kaksi tuntia odotin turhaan ja karkkihetki karkaa vaan yhä kauemmas. Kädet jo tärisee kauheasta karkinpuutteesta, pakko saada jotain helpostusta. Onnekseni tapaan erään parimetrisen nallekarkin kahvilan pöydässä. Tekee niin mieli... jos vähän haukkaisin, ihan pikkasen... Nalle varmaan huomaa läpitunkevan katseeni, sillä hän salamannopeasti tarjoaa pussista karkkia, kuumia kumpuja. Ah, tärinä helpottuu kun imeskelen makeaa, vaaleanpunaista palleroa. Ryystän ihanaa jauhetta karkin sisuksista ja mietin olisiko sillä tytöllä ollut näitä samoja karkkeja jossain piilossa... Silloin tajuan, ettei ole mitään syytä vaipua epätoivoon. Tyttö ehkä huomasi aikeeni, mutta voin silti yllättää hänet myöhemmin, pimeydessä.

Illan pimetessä löydän tytön kotitalon ja jään läheisiin puskiin odottamaan pyssyni kanssa. Pian tyttö palaakin treeneistään ja painan liipaisinta. Tyttö on kuitenkin varautunut. Hän ampuu nopeasti ja lyyhistymme samaan aikaan maahan. Silmissä sumenee, mutta yritän raahautua tytön luokse. Vielä vähän karkkia... Tarvitsen sokeria... Tyttö on niin lähellä, mutta voimani ehtyvät. Näen kuinka makea neste valuu maahan, menee hukkaan. Pimeys tihenee ja tajuan, ettei toisella puolella ehkä odotakaan sateenkaarien, tikkareiden ja suklaaputousten täyttämä maa.

- Cookie Cutter

Kohde kertoo:

Tämän päivän aikana aloin ensimmäistä kertaa oikein miettimään, miltäköhän kuolema tuntuisi. Aamulla onnistuin hädin tuskin selviytyä murhaajan yrityksestä saada minut hengiltä, mutta tiesin, että tuo ei jäisi ainoaksi yritykseksi.

Treenit loppuvat klo 20.30. Valmentaja on tyytyväinen, niin kuin minäkin. Melkein. Ensimmäinen haaste on porraskäytävä kellarin pukuhuoneisiin. Kaikkialla murhaaja voi odottaa. Tänään käy kuitenkin tuuri: kaksi treenikaveria on menossa vaihtamaan vaatteet samaan aikaan, olen turvassa. Toistaiseksi. Tuuri näyttääkin jäävän luokseni, sillä toinen kävelee minun kanssani vielä puolet kotimatkasta, juna-asemalle asti. Asema ei ole hyvä paikka murhaajalle – liikaa silminnäkijöitä – eikä ole poliisirakennuskaan, joten saan olla rauhassa ja miettiä kuolemaa. Kunnes tulen metsikön reunalle.
Otan iPodin kuulokkeet korvista, jos en voi nähdä kunnolla, haluan kuulla hyvin. En kuitenkaan voi, sillä tuulen ja tihkusateen äänet häritsevät. Käsi on koko ajan laukussani aseen ympärillä, jos en voi jäädä henkiin, pääsen edes kostamaan itseäni samalla. Saavun pihatielle ja yllätyn: Valoa! Joku on asettanut isoja lamppuja sinne, vihdoin siellä näkee jotain. Valo houkuttelee minut enemmän kuin yleensä menemään oikotietä nurmikon yli suoraan talolle, mutta päätän vastustaa, olla rohkea ja mennä tavallista reittiä. Virhe. Vaistoon olisi pitänyt luottaa.
Pensaikosta oikealla puolella kuulen jotain tuulen ääntä kovempaa. En jää ihmettelemään, vaan vedän aseeni esiin ja ammun äänen suuntaan. Näen hahmon lyyhistyvän maahan, mutta tunnen samalla pistävän kivun rinnassani. Kaadun suoraan asfaltille, ei tunnu kivalta, paljon kovemmalta kuin tatami … muuten ei tunnu edes pahalta.

Pisteytys:
Cookie Cutter: 10p (murha) + 3p (raportti) = 13p
Yusetsu: 5p (itsepuolustus) + 1p (raportti) = 6p


04.10.2011 klo 20.40 Tulitaistelu Pitäjänmäessä!

Viimeisimmän tiedon mukaan Pitäjänmäestä on löydetty kaksi ruumista tulitaistelun jäljiltä. Uhrit on saatu tunnistettua Ninja "Verinen Paronitar" Kotkalaaksoksi ja Sami "Zet" Korhoseksi.

Murhaaja kertoo:

Aion yllättää kohteeni tämän itsepuolustusharjoitusten jälkeen salin ulkopuolella. Seison aidan takana ja odotan. Ja odotan. Ja odotan. Lopulta hän tulee ulos, mutta hänellä on seuraa. Lähden kulkemaan hitaasti parivaljakon perässä ja teeskentelen puhuvani kännykkään vaikuttaakseni vähemmän epäilyttävältä. Yht'äkkiä toinen pojista lähtee juoksemaan, mitä luultavimmin bussiin, ja kohteeni jää yksin. Hah, tilaisuuteni! Kohteeni näyttää tosin kovin epäluuloiselta ja vilkuilee minua, mutta pidän pääni kylmänä. Kun kohteeni kääntyy pienelle, varjoisalle sivupolulle, päätän iskeä. Juoksen hänet ääneti kiinni ja tartun aseeseeni. Valitettavasti kuitenkin hänkin tekee samoin. Lauomme kumpikin useita hutiluoteja, mutta kumpikin saa myös kohtalokkaan osuman. Ehdin juuri ja juuri nähdä kohteeni silmien lasittuvan ennen kuin pimeys valtaa omani.

Verinen Paronitar

Kohde kertoo:

Lähettäjä: Zet
Vastaanottaja: Kyy
Lähetetty: Torstai 29.9.2011
Otsake: Työraportti

Tehtävä suoritettu. Kohde Kuningaskobrasta imettiin viimeisetkin myrkyt ennalta sovitulla tavalla. Kirkossa ei todistajia. Ruumis siirretty matojen syötäväksi.
Odotan palkkiotani Pitäjänmäessä 4.10.2011 klo 20.30.

Lähettäjä: Zet
Vastaanottaja: Kyy
Lähetetty: Lauantai 1.10.2011
Otsake: Tiedustelu

Tehtävä hoidettu 29.9. ja raportti lähetetty. Missä vastaus?

Lähettäjä: Kyy
Vastaanottaja: Zet
Lähetetty: Sunnuntai 2.10.2011
Otsake: Re: Työraportti

Sovitussa paikassa tiistaina klo 20.40.

Lähettäjä: Titanoboa
Vastaanottaja: Kyy
Lähetetty: Tiistai 4.10.2011
Otsake: Tärkeää

Sinut Kyy vapautetaan tänään tehätävistäsi. Tietänet, mitä se takroittaa.
Syynä seuraava:
Kuningaskobra oli Hänen Itsensä tilaama. Syinä Paavin murhakäsittely ja mafian säilyminen. Zet hoiti työnsä loistavasti, kunnes sinä lähetit Sukkanauhakäärmeen hänen peräänsä. Typerä ja amatöörimäinen virhe sinulta. Nyt kaksi uskollista salamurhaajaamme on kuollut Hänen lisäkseen. Tässä tilanteessa aiheuttamasi tappiot ovat mittavat.

Veljensä kuolemaa surren, Fratello Lupo

P.S. Sinä tosin et tätä viestiä enää näe, koska Taipaani on jo siellä.

Pisteytys:
Verinen Paronitar: 10p (murha) + 1p (raportti) = 11p
Zet: 5p (itsepuolustus) + 2p (raportti) = 7p


04.10.2011 klo 18.50 Kotiovimurhaamisesta tulossa trendi

Warda "Wanzech" Ahmed ammuttiin kotiovelleen yhden kauhistuneen silminnäkijän todistaessa tapahtumaa. Teon allekirjoitti tällä kertaa peitenimellä "Juoksee Saksien Kanssa" toimiva murhaaja.

Murhaaja kertoo:

Hau,

Etsin uutta heimoa murtuneena. Olisiko teillä lämmin kota jaettavaksi?

Olen Villin Idän kasvatti, Murtuneen Myrkkyhampaan klaanista, mutta sittemmin kotoani häädetty. Olin liian omanlaiseni, että minua olisi suvaittu rauhallisessa heimossa, näin minulle sanottiin, mutta eihän vika minussa ollut! Olosuhteet tekivät minusta vaarallisen. Jo vastasyntyneenä napanuorani takertui keritsimiin ja märkään lattiaan liukastunut ensiäiti kaatui terään kohtalokkain seurauksin. Auttava täti oli väittänyt, että olisin muka tarrannut keritsimiin käsilläni, ja kaikki uskoivat häntä. Ennen nimiseremoniaa olin kontannut pihkakynttilän kanssa ja puoli metsää paloi. Pihka on niin tahmeaa! Huomauttelua jatkui koko ikäni, kunnes minut hylättiin. "Et sinä koskaan opi", sanottiin. Tahdon vielä osoittaa, että olen esi-isieni nimeen kelvollinen!

Etsin siis nyt suomalaista opettajaa. Opettajat opettavat uusille tavoille. Matkustin sinne, missä heitä tehdään. Tunsin paikkani jo kuin omakseni, tämä oli kuin uusi koti.

Kuljin käytävillä, ja seurasin pitkään yhtä, jota luulin oikeaksi mestariksi. Hän ainakin näytti olevan arvostettu. En tohtinut häntä häiritä, ja minun oli määrä lähteä toisaalle. Ennen ulko-ovea kävelin ohi minulle uudesta opettajasta, ja katseemme kohtasivat. Ymmärsin pian, että hän olisi vieläkin oikeampi. Seurasin opettajaa ruokalaan. Tilasin kaakaon. Hän vei omat eväänsä mukanaan ja katosi. Katsoin muutaman luokan ikkunasta ja näin tutun siluetin. Ovikalenteri sanoo, että hänellä menee kaksi tuntia. Lähdin kaupungille palatakseni taas myöhemmin.

Palasin hyvään aikaan. kävelimme ensin ristiin, mutta tavoitin hänet ovilla. Seurasin kohdetta ulos, kun meinasin jo jotenkin osua häneen pahasti, mutta osasin sentään pysäyttää itseni. Olin siis jo oppinut jotakin! Kiersin kortteleita bussipysäkeille, jotta en olisi Mestarilleni liian pelottava. Rautahepojen asemalla katseemme taas kohtasivat ja järkytyin niin, että lähdin rauhallisesti ihmispaljouden sekaan. Hetken emmittyäni piti palata, jotta en taas kadottaisi Opettajaa. Hän ei törmäillyt ihmisiin tappavasti ja oli jo saanut minut kehittymään. Hänen täytyi olla minulle oikea opettaja. Hän oli kuitenkin kadonnut. Kiersin aseman. Mestarini oli saattanut nousta rautahepoon pihalla.

Tiesin, mistä hänet kyllä löytäisi. Nousin rautatoukkaan ratsaille ja kopottelin huimaavaa vauhtia kohti taivaan lintujen minulle livertämää osoitetta. Toukan pesästä juoksin kuin tuulispää ja korpimetsien villipupu, ja asetuin pensaan viereen lähes ukkoetanan tavoin. Rautahepot tulivat, ja olin yhä yksin. Sydämessäni paloi villi valo, esi-isäin usko parempaan! Leikittelin jostakin mukaan tarttuneella esineellä. Ehkä se oli junasta. Vaikea löytää enää sen omistajaa.

Odotuksiini vastattiin - Oppaani saapui. Halusin käsitervehtiä tuttavallisesti länsimaalaiseen tapaan, mutta unohdin kädessäni olleen mötikän. Se piti ensin siirtää pois, mutta voi! Sormeni takertui koukkuun ja sitten kapine pillastui tulisesti. Äkkiä sen huuto siirtyi uusiin heimolaisiini, ja korvieni kipu turvotti kurkun ja kurottui sydämeen. Mitä minä olinkaan taas tehnyt?

Pisteytys:
Juoksee Saksien Kanssa: 10p (murha) - 2p (kotiovi) - 2p (silminnäkijä) + 2p (raportti) = 8p
Wanzech: -5p (raportti puuttuu) = -5p


04.10.2011 klo 09.40 Lisää käärmeitä karannut

Antero "Goran" Liukkonen koki kamalan kuoleman kohdatessaan yhden irtipäässeen eläimen kotiovellaan. Peitenimellä "KillerNinjaOnSteroids2.0" toiminut salamurhaaja ottaa nimiinsä turnauksen ensimmäisen onnistuneen murhan.

Murhaaja kertoo:

Tiesin, että uhrini poistuu kotoa aikaisintaan klo 9.30 ja viimeistään klo 9.45, joten päätin ampua hänet kotiovelleen. Menin paikalle noin klo 9.00 siviiliasussa, ovi rappuihin oli oletetusti lukittu, joten jäin ulos odottamaan. Muuan koiranulkoiluttaja meni rappuun sisälle, jolloin pääsin itsekkin rappuun, hän ei edes vilkaissut minua (ninjoilla on kyky olla huomaamaton, tätä kykyä maallikot kutsuvat usein virheellisesti "näkymättömyydeksi", jollaista ei siis ole olemassa). Löysin uhrini kotioven, kuulin kuinka hän yski sisällä. Puin ninjan asun päälleni, poistaakseni vaatteista kuuluvan äänen, menin oven taakse niin, että oven avautuessa olisin sen takana. Otin Berettan esille ja poistin varmistuksen. Onneksi uhrini naapurit käyttivät hissiä, jolloin en joutunut turhaan käyttäämään huomaamattomuuttani, se voi nimittäin kulua loppuun. Kuulin kuinka uhrini puki ulkovaatteita eteisessä, ovi saattaisi aueta minä hetkenä hyvänsä... Kun ovi oli lähes kokonaan auki, hyppäsin oven takaa ja ammuin kaksi laukausta, se oli siinä... uhri kuoli klo 9.40. Silminnäkijöitä ei luonnollisesti ollut. Asiakas tulee olemaan tyytyväinen.

- KillerNinjaOnSteroids2.0

Uhri kertoo:

Pisteytys:
KillerNinjaOnSteroids2.0: 10p (murha) - 2p (kotiovi) + 1p (ensimmäinen murha) + 2p (raportti) = 11p
Goran: 3p (raportti) = 3p


03.10.2011 klo 20.32 Verta!

Pelin ensimmäisen pistoksen sai kokea Sami-Pekka "Lapinlahden lintu" Hirvonen, joka oivalsi lähteä käärmeen metsästykseen Viikin koetilan lähistölle. Käärmeet ovat kuitenkin arvaamattomia eikä niitä saisi koskaan tahallaan ärsyttää. Tässä tapauksessa peitenimellä "Hector" esiintyvä salamurhaaja puolustautui onnistuneesti.

Epäonnistunut murhaaja kertoo:

Killalta saamani kirje ilkkuu kädessäni. Paperi on jo rypistynyt vaikka kirje on tuore, tai ainakin uskon niin. Kirjeessä on tiedot yhdestä ihmisestä ja Hän vaatii minua lähtemään. Lähtemään muualle. Paikkaan jossa uhrini eivät osaa odottaa minua. Mutta Hän on nyt heikko eikä voi minua estää. Maailman värit ovat syksyiset ja kuulen kuinka maailman akseli jauhaa hitaasti napojen jääpeitettä ohuemmaksi. Ihmettelen, miksi jää ei ala pyöriä napojen mukana. Nielen taas yhden niistä, päälle vettä. Nousen bussiin joka kertoo menevänsä Viikkiin. Bussi ajaa halki kaupungin jonka kadulla ihmiset kävelevät päämäärättömästi ympäriinsä. Mietin, onko jossain varasto, josta kaikki nuo harmaat hahmot laitetaan tallaamaan loputtomasti kaupungin katuja. Ehkä. Se selittäisi miksi ketään ei kiinnosta. Katson taas kirjettä. Tämä henkilö on aito, ei mistään varastosta kaivettu. Aidot henkilöt ovat vaarallisia, Hän on kertonut mutta tiedän sen kertomattakin. Tutkin taskujani ja löydän vanhan mutta toimivan aseen. Se on kolhuinen ja kylmä, kuin juuri minulle tehty. Se on vanha ystäväni. Kävelen tihkusateessa hämärällä parkkipaikalla ja odotan kohteeni saapumista. Kohde, se on se sana. Autot katsovat minua kulmiensa alta kun kävelen parkkipaikkaa edestakaisin. Tumma hahmo kävelee vastaan mutta en näe hänen kasvojaan kunnolla. Hän kehottaa kääntymään ja poistumaan mutta en kuuntele. En voi kuunnella, Kilta odottaa minulta jotain. En näe kasvoja. Sanon hei. Hän jyskyttää ohimoitani ja raivoaa miksen ammu. Poistu tai ammu. Sanon hei ja jatkan kävelyä. Hän sanoo, että siinäs näit. Ne ovat sekoitaneet sinut. Vuosi syyntakeettomana ja aivan sekaisin. Sanon Hänelle olevani todistettavasti kunnossa ja Hän nauraa kolkosti. Ei refleksejä, ei tilannetajua. Hei! Siinä kaikki. Kuulen tutun kolahduksen ja hylsyn kilinän autojen välissä. Kohde jatkaa matkaa, aseeni on edelleen taskussa. Vai jälleen? Käyn istumaan hämärään ja otan lippaan ulos, lippaan joka on täysi. Hän pilkkaa minua ja tunnen itseni heikoksi. Syön niitä pari lisää. Hän ei halua minun ottavan niitä ja saa vatsani särkemään. Nousen ja kävelen purppurassa katsoen vaakatasosta edessä hitaasti virtavaa tummaa vettä. Kävelen purppurassa ja käyn nukkumaan Hänen pilkatessa äänettä kaukaisuudessa.

- Lapinlahden lintu

Kohde kertoo:

...yet not confirmed intel told by the old friend "be careful tonite!". I felt
true fear deep in my heart. Can not focus on the job that I was assigned by the
guild. I shall think of and start my perfect plan for my unfortunate targets.
But cant rid of the warning, it is in my head "be careful tonite!". Covered by
dark thoughts, fear,paranoia, feeling caught in a trap... I found my self
stepping out from the buss into the darkness, cold and rain. Suddenly, a hope
which could end this fear...warmth...in my heart, my safe home quite close. I
encouraged myself, walked into the dark. I am very close now very close. Then I
saw him, all of my self sustained courage was shaken. Then, I realized. I was
trained for this, years of pain, blood and sacrifice now it is time to pay off!
I walked towards him as he got close by but slowly. He looked like a true
professional, fearless, a cold blooded killer. As he got close very close, I saw
the determination in his eyes. But also weakness, an over confident killer. My
fear was disappeared and replaced by cruelty. He said "Hello" seems like wanted
to give a second to his victim to see his last look. What a mistake! I fired my
gun, just one shot but a clear one. BANG! as his eyes went into meaningles
glasses I laughed with full satisfaction.

Hector

Pisteytys:
Lapinlahden lintu: 2p (raportti) = 2p
Hector: 5p (tappo) + 2p (tittelitön -> maisteri) + 1p (ensimmäinen tappo) + 2p (raportti) = 10p


03.10.2011 klo 15.00 Käärme luikertelee, muttei vielä tapa

Kumpulan Chemicumissa tapahtuu, kun "Yusetsu" -nimellä esiintyvä salamurhaaja karkaa terraariostaan. Laboratoriotiloissa käärme kuitenkin huomataan alta aikayksikön eikä peitenimellä "Lapinlahden lintu" esiintyvän tarvitse kuolla vielä.

Ihmepelastuksen kokenut kohde kertoo:

Hän on tullut takaisin, Hän kertoo. Kävelen pitkin haaleita katuja lehtien kuiskiessa katoavasta elämänvoimasta. Hän sanoo, että elämänvoima katoaisi kohta myös minusta jos en kuuntele häntä. Laitan sen suuhuni ja kulaus. Hieman myöhemmin hän on poissa. Ne alkavat käydä vähiin ja Hän on kanssani yhä useammin. Kävelen sisään pariovesta. Kävelen hiljaista käytävää etsien niitä. Siellä täällä on ihmisiä jotka kertovat asioista, joita en ymmärrä. Käytävällä näen hänet, josta Hän varoitti. Sirosta olemuksesta huolimatta tiedän heti, millä asialla hän on. Onneksi olen täällä. Tai epäonneksi. Kilta ei pidä ammuskelusta näiden seinien sisällä. Neito kaivaa laukustaan aseen. Sanon tämän olevan Kielletty paikka ja hän hymyilee vienosti pistäessään aseen takaisin piiloon. Neito kääntyy ja kävelee pois. Kuulen Hänen kuiskaavan hiljaa, kehottavan siirtymään muille maille. Sellaisille joilla minua ei vielä tunneta, eikä Häntä. Mutta kuiskaus on heikko, voin tehdä kuten tykkään. Kävelen sateiseen kaupunkiin.

-Lapinlahden lintu


03.10.2011 klo 00.01 Turnaus on alkanut.

Käärmeet ovat luikerrelleet koloistaan kallioille, eivätkä Helsingin kadut ole enää turvallisia. Kello laukkaa ja Toimeksiantaja odottaa uutisia toimenpiteistä...


02.10.2011 klo 22.05 Toimeksiantajien pitkä päivä

Toimeksiantajat hiovat viimeisiä yksityiskohtia kuntoon, jotta salamurhaajat voivat huomenna teurastaa toisensa <3