Salamurhapeli I

Tapahtumat

Pelaajat

Pelin asesäännöt

Peli turnaussäännöt


Su 16.5.2004 klo 23:59 - Peli on päättynyt
Kaatuneiden muistopäivän päättyessä päättyi myös Helsingin yliopiston salamurhaajien ensimmäinen salamurhapeli.

Pelissä oli sen alkaessa 35 osanottajaa, joista muutama joutui vetäytymään sairauden tai muun yllättävän henkilökohtaisen esteen vuoksi. 19 pelaajaa surmattiin. Heistä 2 pidätettiin, 4 tapettiin itsepuolustukseksi ja 13 murhattiin. Pommeja yritettiin kolmesti, kaksi yrityksistä onnistui. Kaikki muut surmat tapahtuivat vesipistooleilla.

Pelin päättyessä elossa olivat seuraavat pelaajat, metsästysjärjestyksessä ylhäältä alas (kursivoidut etsintäkuulutettu):

Matti Kalliokoski (Urmas Ensio)
Jelena Kivinen (Leppäkerttu)
Klaus Majamäki (Tim_NicebutDim)
Timo Nurmi (Agent TN)
Ville Karvinen (Kaapriel Hauta)
Antti Valovirta (Miguel)
Simo Tolvanen (Kain Ärjyvä)
Jukka Michelsson (Tony Clifton)
Eva Jansson (Aarnivaara)
Aapo Ahola (Phalloides)
Lauri Laakso (Tiia)

Suurin osa pelin aikana annetuista etsintäkuulutuksista johtui toimeksiantajan kärsimättömyydestä tulosten suhteen, mutta joukosta löytyvät myös pommimies Mika Mäkelän (Ilkka Hiramatsu) sivullis-uhrijuhla Linnanmäen pysäköintialueella sekä Hannele Selinin (Nalkeri) onnistunut siskonmurha.

Tuomaristo ei ole erikseen tilastoinut tehtyjä murhayrityksiä tai kohteiden vaanimisia, koska toteutumattomien murhien raportointi on ollut vaihtelevaa ja vaikeasti numeroiksi tiivistettävää.

Tulostaulukkoa pisteytyksineen voi tarkastella HYS:n kotisivulta osoitteesta http://www.helsinki.fi/jarj/hys/ - taulukko saavuttaa lopullisen muotonsa maanantain aikana viimeisten tapahtumaraporttien saavuttua.

Palkintosijat:
I sija 		Mika "Ilkka Hiramatsu" Mäkelä
II sija 	Sami "Maija" Mahlman
paras murha	Lauri "Tiia" Laakso

Palkintoveitset luovutettiin pelin rennossa purkutilaisuudessa maanantaina 17.5. klo 19:00 Vanhan kabinetissa. Toivomme palautetta pelin kulusta, tunnelmasta, järjestelyistä ja säännöistä, sekä ajatuksia siitä, miten voimme tehdä seuraavasta pelistä vieläkin vinkeämmän.

Kesän Paintball-ottelusta ja syksyn salamurhapelistä ilmoitetaan HYS:n Majordomo-sähköpostilistalla hys-lista(at)helsinki.fi. Listalle voi ilmoittautua myös manuaalisesti osoitteeseen Kalle.Karinen(at)Helsinki.fi.

Tervetuloa syksyn peliin.

--
HYS:n tuomaristo:
Kale Aalto, Angina Herrmann, Kalle Karinen, Ilkka Leskelä, Esa Perkiö, Walter Rydman


La 15.5.2004 klo 17:05 - Etsivät saivat toisen saaliin
Etsivä Petri Pulkkinen (ex "Stiletto") pidätti Michael Forsströmin (alias "Ted Bundy") Suomenlinnassa. Epäilty kuoli vastustaessaan pidätystä.

Uhri raportoi:

Olin melko turhautunut, koska en ollut onnistunut paikantamaan kumpaakaan kohdettani kertaakaan lukuisista väijymisyrityksistä huolimatta. Tämä turhautuneisuus sai minut ottamaan hullun riskin, joka johti lopulta kuolemaani. Tiesin, että Suomenlinna tulisi vilisemään etsiviä, jotka mitä todennäköisimmin olivat päässeet jäljilleni. Toisaalta minulla oli painavia syitä olettaa, että kohteeni saapuisi myös paikalle. Niskassani painoi myös toimeksiantajieni sunnuntaiksi antama deadline, enkä halunnut kohdata heitä ilman, että olisin edes päässyt näköetäisyydelle uhristani.

Saapuessani kemistien piknik-paikalle Suomenlinnassa paikallistin heti Pulkkisen, joka käveli epäilyjä herättävästi minua kohti käsi selkänsä takana. En kuitenkaan tuntenut oloani uhatuksi, koska puristin itse taskussani luotettavaa pienikaliiperista automaattipistooliani. Jälkeenpäin voisi tietenkin olla sitä mieltä, että minun olisi pitänyt turvautua repussani olleeseen katkaistuun haulikkoon. Pulkkinen lähestyi minua ja käski minua antautumaan. Vedin oman pistoolini esille samalla kun hän paljasti omansa selkänsä takaa. Laukauksen vaihto oli lyhyt mutta kiivas. Olin varma, että olin osunut Pulkkiseen, mutta samalla kun tunsin kylmän tunteen leviävän pitkin ruumistani huomasin Pulkkisen olevan täysin kunnossa. Lyyhistyin maahan ja samalla kun silmissäni alkoi sumeta kirosin Pulkkisen ja vannoin, että joku pojistani tulisi vielä listimään hänet.

- Migutse

Etsivä raportoi:

"Lähtiessäni tänään kemistien suomenlinnaan suuntautuvalle kevätretkelle en arvannut tapahtumien kulkevan tällä tavalla.

Aiemmin päivällä seisoin lähellä etsivä Mänttäriä, kun hän surmasi pidätystä vastustavan pahamaineisen El Lobon. Tiesin siis Mänttärillä olevan järeän käsiaseen olevan ladattu ja toimintakelpoinen. Kelpo virkaveli varmasti huolehtii käsiaseensa kunnosta.

Myöhemmin Suomenlinnassa ohikuulin erään puhelun, jonka mukaan kohteeni Michael Forsström oli tulossa piknikillemme. Kirosin typetyyttäni ja huonomuistisuuttani, olinhan unohtanut vapaalle lähtiessäni virka-aseeni kotiini. Mikä etsivä se sellainen on, joka ilman asetta liikkuu?! Tilanne vaati poikkeuksellisia metodeja: aseeton etsivä pidätystilanteessa on kuollut mies, etenkin kun kyseessä olisi pahamaineinen Ted Bundy.

En voinut uskoa tuuriani El Lobon surmaamisesta ilmiselvästi tyytyväisen etsivä Mänttärin ottaessa osaa Natsipoliisi-nimiseen leikkiin. Hän nimittäin poisti taskussaan olevan virka-aseen ja asetti sen siististi nurmelle.

Tuijotin auringon valossa kylpevää ladattua pistoolia ja odotin.

Yhtäkkiä havaitsin yhteiskuntamme rauhaa uhkaavan rikollisen, Forsströmin, saapuvan paikalle. Vilkaisin nopeasti ympärilleni ja varmistuttuani siitä että kukaan ei tarkkaillut minua, otin etsivä Mänttärin virka-aseen nurmelta. Siirsin aseen nopeasti selkäni taakse ja lähdin kulkemaan Forsströmiä kohti. Havaitsin hänen pitävän toista kättä taskussaan. Tultuani kyllin lähelle, kohdistin aseeni rikolliseen ja komensin "Ted Bundy, antautukaa!"

Tämän jälkeen ajan kulku tuntui hidastuvan. Tiesin tuijottavani kuolemaa silmiin. Forsström veti taskustaan esiin pienikaliiberisen revolverin. Avasin vaistomaisesti tulen. Laukauksia vaihdettiin useita, jälkikäteen on mahdotonta sanoa, kuinka monta. Savun hälvettyä huomasin edelleen tuijottavani Forsströmiä, jonka ilme oli muuttunut kauhistuttavalla tavalla. Hän nytkähti, sylkäisi verta suustaan ja luhistui hitaasti kokoon luotieni lävistämänä. Tarkastin itseni ampumahaavojen varalta ja tajusin, kuinka käsittämätön tuuri minulla oli juuri käynyt. Ei pisaraakaan verta, vaikka laukauksia oli useita. Jokainen Forsströmin ampuma luoti oli mennyt ohitseni. Vapisevin käsin palautin etsivä Mänttärin virka-aseen nurmelle ja kiitin mieletöntä tuuriani.

Ensi kerralla en pelaisi rulettia hengelläni.

-Etsivä Pulkkinen"


La 15.5.2004 klo 12:20 - Ensimmäinen pidätys
Etsivä Mikko Mänttäri (ex "Musta Ninja") pidätti Sami Hirvosen (alias "El Lobo") Mantan patsaalla. Epäilty kuoli vastustaessaan pidätystä.

Uhri raportoi:

Oli kaunis lauantaiaamu ja olin herännyt jo hyvissä ajoin valmistautumaan Suomenlinnanretkeen. Lähdin Oulunkylässä sijaitsevasta asunnostani kuitenkin varovaisesti siltä varalta, että joku yrittäisi murhata minut kotiovelleni. Olin luonnollisestikin aseistautunut ja kävellessäni rappuja alas porraskäytävässä hiplailin kärsimättömästi taskussa odottavan aseeni kahvaa. Pääsin kuitenkin kaikessa rauhassa keskustaan, jossa kävelin rauhallisin mielin Mantalle, sovitulle yhteislähtöpaikalle. Tuulesta ja hieman viileästä säästä huolimatta olin kohtalaisen hyvällä tuulella, tuntien oloni suhteellisen turvalliseksi. Olinhan kuitenkin julkisella paikalla, joten murhayritys olisi epätodennäköinen. Saapuessani Mantan patsaalle tapasin vanhat, ja ah, olettavasti nykyisestä ammatistani tietämättömät kaverini. Hymylin ja tervehdin kaikkia parhaiden tapojen mukaisesti. Mutta yllätyksekseni kävikin ilmi, että ystäväni Mikko Mänttäri olikin etsivä ja jahtaamassa minua. Suuni loksahti auki hänen vetäessään aseensa esiin ja sanoessaan "Sami, alias "El Lobo" Hirvonen, olette pidätetty". Totesin "täällähän on todistajia", mutta vastaus jonka sain kylmäsi sisuskalujani. "Etsivää eivät todistajat haittaa, lopetanhan murhaajan". Tiesin hetkieni olevan luetut jos en saisi vedettyä asettani tarpeeksi nopesti ja tässä kilpailussa ei jaettaisi toisia palkintoja. Polveni alkoivat täristä, olihan etsivän esiinvetämä ase huomattavasti suurempi kuin omani ja tuo ase ei jättäisi haavoittuneita. Tein epätoivoisen yrityksen vetää aseeni ja lähettää etsivä paremnille metsästysmaille, mutta hän huomasi aikeeni. Suurikokoinen jaggeded hollowpoint -luoti iskeytyi rintalastaani pirstoen kaksi vasemman puolen kylkiluistani keuhkoihini ja sydämeeni. Kolme sadasosa sekuntia myöhemmin tuo, nyt jo lähes tunnistamattomaksi deformoitunut lyijymöykky, poistui selästäni jättäen jälkeensä lähes nyrkinmentävän aukon. Maailma alkoi hämärtyä ympärilläni, mutta kuulin kuitenkin etsivän aseesta singahtaneen keskisytytteisen messinkihylsyn sihahduksen sen osuessa Mantan altaaseen, sekä raskaan luistin kuolemaa enteilevän kolahduksen sen vetäessä uuden ammuksen lippaasta palatessaan valmiusasentoonsa. Eihän sitä tiedä jos vaikka sattuisin tarvitsemaan vauhditusta kaatumiseeni. Kohtaloni sinetöityi kuitenkin jo ensimmäisen raskaan luodin repiessä keuhkoni ulos selästäni. Kaatuessani viimeinen ajatukseni oli "Ne luotiliivit olisi pitänyt sittenkin hakea pesulasta".

Ja sitten, pimeää, tunneli, valoa tunnelin päässä, neonvaloin koristeltu lipunmyyntikoju ja suurikokoinen hymyilevä Mikki Hiiri kävelemässä suoraan minua kohti heiluttaen kättään iloisesti mutta jotenkin pahaenteisesti. Katseeni tarkentuu portin yläpuoliseen tekstiin: Welcome to Disneyland -- For ever....

Etsivä raportoi:

Sain 14.5. etsintäkuulutuksen vaarallisesta rikollisesta El Lobosta ja ohjeet käyttää tarvittavia voimakeinoja tämän kauhean potentiaalisen murhaajan kiinniotossa. Hämmästykseni oli suuri, kun ensimmäistä kertaa katsoin El Lobon kuvaa: kasvothan ovat tutut! Saman karvaisen naaman olin nähnyt monta kertaa toimipaikassani, mutta en olisi koskaan arvannut, että tämä henkilö olisi raaka murhaaja! Onnekseni tunsin kohteen rutiineja jo jonkin verran, sillä etsintäkuulutus oli hyvin epämääräinen. Tiesin kohteen aikovan retkeillä lauantaina 15.5. Suomenlinnassa ja päätin iskeä, kun hän sitä vähiten epäilisi: tuttaviensa keskeltä. Saavuin tapaamispaikalle Mantan patsaalle ja juttelin niitä näitä kohteen tuttavien kanssa sulautuen osaksi porukkaa. Oli vaikea uskoa, että näiden ystävällisten ihmisten joukosta oli tullut El Lobona tunnettu kauhea murhaaja. Sysäsin ristiriitaiset tunteeni syrjään ja tarkastin vaivihkaa ammustilanteeni: pistoolini lipas oli täynnä lyijyistä kuolemaa El Lobolle. Kohteeni saapui hieman myöhässä kantaen toisessa kädessään retkivarusteitaan. Ilmeisesti hän ei epäillyt mitään. Menin muiden mukana tervehtimään häntä. Kahden metrin etäisyydelle päästyäni odotin vielä, ettei sivullisia ollut tiellä, kohotin aseeni ja kuuluvalla äänellä vaadin kohdettani antautumaan. Hän hämmästyi selkeästi eikä hetkeen reagoinut, mutta sitten hänen silmistään näin paniikinomaisen reaktion alkavan ja hänen kätensä siirtyvän äkkiä kohti taskua. Epäröimättä ammuin laukauksen kohteen rintaan lähietäisyydeltä. Vaikutus oli välitön. Karmeasti koristen El Lobo kaatui maahan hänen kätensä vielä puristaen pientä käsiasetta, jonka oli tarkoitus säestää kuolinmessuani. Olin ollut nopeampi. Olin saanut kiinni El Lobon. Tehtäväni oli suoritettu.


To 13.5.2004 klo 22.00 - Pommi vie Julian hautaan
"Tiian" asettama pommi vei tänään mennessään Anniina Kiilusen (alias "Julia").

Uhri raportoi:

"Kotiin tullessani huomasin pöydällä ison postipaketin. Lapsellisen innon vallassa toivoin mielessäni "olisipa se minulle" - ja se oli! Paketin osoite oli alunperin väärä ja meille paketin oli isäni (todistaja?) kertoman mukaan toimittanut joku nuori mies. Eikä paketti muutenkaan olisi mahtunut postiluukusta. Silmäilin nopeasti läpi paketin virallisen näköisen saatekirjeen: nuorisoasiankeskus lähettää kaikille nuoriso-ohjaajille Irti huumeista - kampanjan esitteitä. Kaikki kirjeen yksityiskohdat vakuuttivat. Vaikka olisihan sitä viimeistään pitänyt tajuta, että toiminnanjohtajan nimi oli aivan tuulesta temmattu, koska sattumalta tunnen ko. toiminnanjohtajan...hupsis. Työllänikään ei ole oikeastaan mitään tekemistä perinteisen nuorisotyön kanssa, mutta koska tiesin nuorisoasiainkeskuksen usein toimivan järjettömästi ja peräti sattumanvaraisesti, työnsin piilevän epäilyn mielestäni. Nostin esitteet paketista, jolloin valtava räjähdys järisytti taloa! Ensi reaktioni pommiin oli nauru, mutta lasinsirpaleiden sataessa päälleni ja sortuvien kattorakenteiden alle hautautuessani minut valtasi suuri kunnioitus murhaajaani kohtaan. Näin tehokkaan, hyvin suunnitellun ja ennen kaikkea tyylikkään murhan taustalla on pakko olla todellinen ammattilainen! Pommin ulkonäkökin simuloi aitoja muoviräjähteitä, vau. Nostan hattu "Tiialle" ja olen vieläkin ihan innoissani, että olin mukana näin hienosti toteutetussa murhassa - vaikkakin uhrina."

Murhaaja raportoi:

"13.5. Pohjois-Haaga klo 18:10

Puolen tunnin odottamisen jälkeen pääsin vihdoin sisälle uhrin rappukäytävään ja sai lisäksi selville ovikoodin. Marssin rohkeasti uhrin ovelle, soitin ovikelloa ja odotin. Ovi aukeni nopeasti - ja vastassa oli uhrin isä. En viitsinyt ruiskaista. Annoin pommipaketin isille ja selitin sen tulleen väärään osoitteeseen (ovela hämäysosoite ja post-it-lappu). Moniin kiitoksiin vastasin vain useampaan otteeseen "Eipä kestä, eipä tästä juurikaan ollut vaivaa". Ei siitä vaivaa ollutkaan. Ilo oli täysin omalla puolellani.

Pommin valmistaminen oli laajempi työ kuin alunperin kuvittelin, sillä alkuperäinen sytytin-idea ei toiminut, ainoastaan pihisi. Muutamalla muutoksella siitä tuli kuitenkin kelvollinen - vaaraton, mutta takuulla henkisiä vaurioita aiheuttava. Testasin sytyttimen toimintaa säikäyttämällä työkaverin, hyvin toimi.

Paketin valmistelu viattoman näköiseksi oli arvaamattoman hauskaa, harvoin olen yhden aamupäivän aikana yhtä paljon valehdellut. Postin täti kyllä hieman ihmetteli, kun halusin leimauksen tyhjään laatikoon. Kerroin tekeväni kaverille pienen kepposen. Kepposenpa hyvinkin. Syöttinä uhrille oli harrastuksiin liittyvää huumeidentorjuntamateriaalia (täytynee lahjoittaa Irti huumeista ry:lle ainakin 10e omantunnon paikkaamiseksi) sekä hämäyskirje.

Ellei uhri ole täysin vainoharhainen, huumevalistus lienee jo toiminut ja uhri päässyt eroon kaikista riippuvuuksistaan... ...pysyvästi....

Tiia"


Ti 11.5.2004 klo 16.25 - Kaapriel Hauta eliminoi kohteensa
Tyko Sillanpää (alias "Nahkakostaja") päätti tänään päivänsä Taideteollisen korkeakoulun muotoilun osastolla, kun "Kaapriel Hauta" onnistui murhassaan.

Uhri raportoi:

"N. kello 16.05 lähden osastoni tietokoneluokasta kohti omaa työtilaani. Matkalla huomaan tuntemattoman henkilön istuskelevan osastomme nettikahviossa. Kohdalla ollessani hän huomaa minut ja minä hänet. Epäilykseni heräävät, ja vessassa käydessäni tarkistan pistoolini. Miekkonen ei kuitenkaan näytä seuraavan minua, joten unohdan hänet lähes saman tien. Päästyäni omaan työtilaani pelaan opiskelijakaverini kanssa pelin pöytäfutista, tietämättä että se jää viimeisekseni. Pelin jälkeen kävelen pöytäni luo, kaivan mittanauhan laukustani ja alan miettiä koulutehtävääni. Hetken mittailtuani päätän lähteä takaisin tietokoneluokkaan luomaan 3d-mallia, mutta en ole edes ehtinyt saada mittaa takaisin laukkuuni kun eteeni ilmestyy mies värikäs pistooli kädessään. Noin puolentoista metrin päästä hän ampuu rintakehääni kuolettavan latauksen ja kaadun maahan miettien "onneksi voitin sen futispelin".

Haudan takaa

Nahkakostaja"

Murhaaja raportoi:

"Vihdoinkin. Kohteeni opiskelupaikka, Taideteollinen korkeakoulu, on huomaamattoman hengauksen kannalta sisustukseltaan hankala, sillä käytävillä ei juurikaan ole tuoleja tms missä lojua viattoman näköisesti vaanien. Lisäksi tähän aikaan vuodesta uusia naamoja ei juuri näy, joten joukkoon sulautuminen oli varsin haasteellista. Etsittyäni kohdettani viikon hänen opiskelupaikaltaan, kotimatkansa varrelta, kotitalonsa läheltä, tyttöystävänsä talolta ja hänen kotioveltaan (jossa tapahtui mm. häpeälliseen pakoon päättynyt sananvaihto kohteen veljen kanssa) paikallistin hänet opiskelupaikaltaan ja hetken väijyttyäni pistin hänet hengiltä.

Viikon turhan etsiskelyn jälkeen olen vähitellen jo alkanut kyllästyä työhöni. Tiistaina kuitenkin saavun kohteen opiskelupaikalle n. klo 16 aikoihin. En löydä kohdettani henkilökohtaisten työtilojen luota joten jään odottelemaan nettikioskiin lähelle atk-luokkaa, jossa kohde tietojeni mukaan on luennolla. Ostettuani automaatista muovikipollisen etäisesti kahvia muistuttavaa kuumaa nestettä istun tietokoneen ääreen. Yhtäkkiä vilkaistessani oikealla huomaan kohteen kävelevän käytävää minua kohti. En halua herättää huomiota, joten käännän katseeni takaisin tietokoneen ruudulle ja maistelen kahviani. Kuulen kohteen menevän minusta vain kahden metrin päässä sijaitsevaan vessaan. Koska vessa on ns. yhden hengen mallia en tuppaudu seuraksi vaan jään odottelemaan ulkopuolelle. Hetken mietittyäni totean, että vastapäisen työhuoneen haltija näkee minut ja käytävää pitkin on tulossa toinenkin potentiaalinen todistaja. Lisäksi mikäli kohde olisi epäilevällä päällä, hän olisi vessasta tullessaan aseistautunut ja oma henkeni olisi vaarassa. Kaapriel Hauta ei tule kohteensa tappamaksi todistajien läsnäollessa, joten päätän odottaa. Kohteen poistuessa vessasta lähden varjostamaan häntä turvallisen etäisyyden päästä (Muistakaa turvaväli! yst.terv. Liikenneturva). Huomaan kohteen menevän työtilaan, jossa on liikaa potentiaalisia todistajia ja päätän jäädä viereiseen työtilaan väijymään. Seuraan käytävän liikennettä sermin alta kurkkien. Hetken kuluttua huomaan paikalta poistuvan useamman henkilön kerralla, joten kävelen kohteen työtilan ohi sisäpuolen tapahtumia tarkkaillen. Paikalla on enää kohteeni ja yksi henkilö hänen lisäkseen. Todistajan poistuessa livahdan sisään toista kautta, jolloin viimeiseksi poistunut henkilö ei ehdi nähdä minua kunnolla. Kohteeni on työtilassa yksin, työhönsä syventyneenä, joten pääsen helposti kävelemään hänen luokseen. Kaksi laukausta lähietäisyydeltä hoitaa homman - kohteeni kasvoille jähmettyvä ilme on aidon hämmästynyt.

-K.H.-"


Ti 11.5.2004 klo 12.40 - Maija puolustautuu Hiramatsulta
Neljä henkeä vaatineesta pommista kuuluisaksi tullut "Ilkka Hiramatsu", eli Mika Mäkelä jäi toiseksi otettuaan yhteen "Maijan" kanssa. Aiemmin päivällä Mäkelä oli tappanut "Maijan" kämppiksen, poliisista kerrotaan. Poliisi oli myös pommi-iskun seuraksesta Mäkelän jäljillä, muttei kerennyt toimimaan.

Uhri raportoi:

"Voi elämä. On jotenkin olo että meni hurja yrittäminen vähän hukkaan. Olin jo monta päivää painostanut kohdettani ja rupesi pikkuhiljaa syömään miestä kun ei tulosta tule sitten millään. Tänään päätin hoitaa asian vihdoin pois päiväjärjestyksestä. Siispä aamulla aikaisin ylös ja odottamaan että kohde lähtee kotoa. No ei ollut kohde joka ovesta tuli vaan kohteen kämppis ja PUM ammuin sitten hänet koska oletin hänen epäilevän ehkä jotain kun seison käytävällä metrin päässä aseella osoittaen. Samalla sain selville että kohde nukkuu vielä kauniisti joten vetäydyin paikalta ja menin tenttiin kuten suunitelmaan kuului. Ja sitten takaisin asemiin. Kävelin portaat taas ylös ja rupesin valmistautumaan operaatioon kun yht'äkkiä ovi aukeaa ja kohteeni hyppää ovesta aseen kanssa. Ehdin vetää aseeni esille mutta olen hitaampi ja tunnen tulevani niin onnelliseksi siitä että minun ei enää ikinä tarvitse nousta bussiin numero 51.

-Ilkka Hiramatsu (ja nyt etsintäkuulutetut varokaa...)"

Murhaaja raportoi:

"Viime päivät ovat olleet yhtä hulinaa. Siitä ovat huolehtineet edesmenneet Nalkeri ja Ilkka Hiramatsuksi osoittautunut kaiketi koko Suomenniemen häikäilemättömin palkkamurhaaja, jolle sivullisten henget eivät merkinneet mitään. Jos olisin tiennyt, kuka minua on perjantai-illasta lähtien vainonnut, olisin varmasti kussut housuihini.

(Epä-)terveessä vainoharhaisuudessani poistuin tänään asunnostani ase kädessä. Olen jo pidemmän ajan osannut odottaa väijytystä, eikä tämän aamuinen kämppikseni tappo asuntomme ovella ainakaan hälventänyt epäilyjäni. Mielessäni vannoin kostavani teon. En vain osannut arvata, että tulisi tekemään sen niin pikaisesti.

Tulin portaisiin. Näin kulman takana jonkun. Jäämättä ihmettelemään, että 'mitä sää teet sielä', ammuin hahmoa kohti. Hiramatsukin ehti vetää aseensa esille, mutta olin nopeampi. Tapahtumahetkellä rapussa ei ollut meidän lisäksi muita ihmisiä.

Hiramatsun kuolemasta riemastuneena alkuvuodesta kävijäkadon seurauksena pahasti tappiollinen Linnanmäen huvipuisto lanseerasi välittömästi mittavan mainoskampanjan, missä se kehuu olevansa vähintään yhtä turvallinen kuin israelilaiset kahvilat ja moskovalaiset teatterit. Linnanmäki toteaa mainoksessaan, että lapsiperheet voivat taas tulla huoletta syömään hattaraa.

Maija"


Ma 10.5.2004 klo 9.40 - Musta Ninja kompuroi
"Tiia" osoittautui Mikko Mänttärille (alias "Musta Ninja") liian hankalaksi kohteeksi.

Uhri raportoi:

"Olin kytännyt ja kytännyt koko viime viikon, mutta kohdetta ei löytynyt kuin yhden kerran ja silloinkin seurassa. Aloin siis olla jo turhautunut. Se osoittautui turmiokseni. Heräsin aikaisin maanantaina 10.5. ja saavuin kohteen työpaikan läheisyyteen. Tutkin välittömästi reitit takaovilta kohteen työpaikalle. Löysin myös kohtuullisen paikan, josta iskeä; takaovien pyörätelineiden luona kävi silloin tällöin tupakanpolttajia, mutta riitävän harvoin, ja jäin vaanimaan kohdetta. Kohde saapui n. klo 9.30 pyörällä, mutta hurautti kyttäyspaikkani ohi toisille telineille! Laskin hetken mielessäni ehtisinkö juoksemalla pääovien kautta kohteen reitille takaovelta työhuoneeseensa, mutta päätin toimia heti, sillä silminnäkijöitä ei ollut paikalla. Röyhkeän väliinpitämättömästi lähestyin kohdetta nopein askelin. Hän näki minun tulevan ja alkoi kaivamaan laukkuaan. Kääntyä en enää voinut, kortit oli paljastettu. Vedin aseeni takin taskusta ja etenin kyyristyen samalla laukaisten aseeni, mutta se oli jo liian myöhäistä. Kohteeni aseen lähettämä lyijysuudelma tömähti keskelle rintaani. Jalkani pettivät altani ja kuin hidastetussa filmissä vajosin kalsealle tantereelle samalla seuraten veren pursuavan rintakehästäni kuin täyteen loistoon avautuva punainen ruusu. Viimeisenä ajatuksenani ennen sysimustan pimeyden saapumista tajusin epäonnistuneeni tehtävässäni ja kuolleeni kunniattomasti..."

Murhaaja raportoi:

"Tulin tänä aamuna tavalliseen tapaani "töihin". Työpaikkani alapihalla huomasin epämääräisen kaverin mustassa nahkatakissa ja tummissa aurinkolaseissa. Epäilykseni heräsivät heti.

Ei saamari, yritetäänkö minut murhata maanantai-aamuna, vielä puolitokkuraisena... Kaveri lähestyi uhkaavasti, olin onneksi varautunut mahdollisuuteen, aseeni oli pyörälaukun avonaisessa taskussa.

Tyyppi ennätti vetää aseensa esiin ja sanoa Matti Makk.... kun kaksi sarjaani lauloi reikiä hänen keskivartalonsa. Tilanne oli täpärä, päädyimme siihen, että ehdin ampua täpärästi aiemmin kuin murhaani yrittänyt.

Mutta oli ilo olla todellisen ammattilaisen yritysten kohteena! Todella loistavia hyökkäysyrityksiä aiemmin, nyt kun ne tajusin.

"Tiia""


Ma 10.5.2004 klo 9.00 - Maija lopultakin nappasi oikean Nalkerin.
"Maija" on tänään napannut oikean "Nalkerin", eli Hannele Selinin. Poliisi on turhautunut, sillä oli jo Selinin perässä tämän murhautettua siskonsa Käpylän ala-asteelle viime viikolla*. Kyseessä on ilmeisesti pahanlaatuinen rikolliseten välienselvittely. (*Päivärutiinin antaminen, jota sitten hoitaakin suht samannäköinen sisaruksesi voi johtaa etsintäkuulutukseen)

Uhri raportoi:

"Kohtalokkaana maanantai aamuna heräsin tavalliseen tapaani sängyssä mahdollisimman kauan loikoillen ja kiireellä kamppeeni keräten. Noudatin myös tavallista varovaisuuttani asunnosta poistuessani. Ovi auki, vilkaisu rappuun, oven taakse ja ylätasanteelle. Hyvä -Reitti näytti selvältä. Mieleeni ei kuitenkaan tullut, että vaanijani voisi olla kerrosta alempana (Mitä ajattelemattomuutta!!!) vaan lähdin varomattomasti alas. Tajuttuani tilanteen kaivoin esille aseeni, mutta Maija oli nopeampi. Kukaan ei ollut todistamasssa laukauksen aiheuttamaa pelonsekaista vapinaani ja viimeisiä soperruksiani."

Murhaaja raportoi:

"Tunnustan ampuneeni kolme kuolettavaksi osoittautunutta laukausta Nalkeria kohti. Kyseessä oli suunniteltu murha. Ehkä sen tekee kuitenkin jossain määrin oikeutetuksi murhatun henkilön synkkä menneisyys, josta jokainen meistä on hyvin tietoinen.

Liikkuvaa elämää viettävä Nalkeri ei ollut helppo kohde. Kerran Käpylän ala- asteella luulin jo saaneeni hänet, mutta kuten tiedätte, pyssyn piippuani katselikin Nalkerin sisko. Rauha hänen sielulleen.

Tiedän, että minun ainoa mahdollisuuteni Nalkeria, tuota kylmäveristä tappajaa, vastaan perustuu yllätykseen. Valitsen maanantaiaamun iskuni hetkeksi. Railakkaan viikonlopun jälkeen Nalkerin ei pitäisi olla tuolla hetkellä kaikkein virkeimmillään.

Yksinkertainen on kaunista, ajattelen, ja niinpä kahden mielessäni pyörivän ulkoilmassa suoritettavan murhavariaation sijasta päätän mennä murhaajan kotipesän lähettyville. Toimeksiantajaltani saamiani tietoja omilla tutkimuksillani syventämällä osaan arvioida hetken, jolloin Nalkerin pitäisi jättää pedonluolansa. Kuten tiedätte, Eugen Schaumann uskalsi ampua pahan kenraalikuvernöörin tämän palatsin portaikossa. Minä yritän tehdä samoin, vaikka hameen helmani tutisevatkin pelosta kohdata tunnettu tappaja silmätysten.

Nalkeri antaa odottaa itseään. Aika kävisi portaikossa pitkäksi, elleivät töihin lähtevät naapurit pakottaisi minua herkeämättä kuuntelemaan, mistä ovesta ollaan tulossa, ja kiiruhtamaan alta pois. Kerran epäonnistun, ja nuori mies katsoo kasvojani. Tästä välikohtauksesta ehtii kulua vielä vartti ennen kuin vihdoin Nalkerin ovi käy. Vetäydyn iskupaikalleni. Ovessa, jota vasten painaudun, on tarra, joka kertoo asunnossa olevan lemmikkejä. Hieman aiemmin oven takaa kuului vienoa haukahtelua. Omistaja kyseli koirilta: "No, mitä nyt, kukas siellä oven takana on?" "Maijahan se vaan täällä", ajattelen, ja livistän seuraavaan kerrokseen.

Nyt siis portaita laskeutunut Nalkeri seisoo edessäni. En ole täysin varma tuon kameleontin aitoudesta, kunnes kohde alkaa kiireissään hapuilla olkalaukkuaan. Nalkeri ottaa taka-askelia, mutta tilanteesta ei ole enää ulospääsyä. Viimeisiksi sanoikseen Nalkeri myöntää reilusti minun olleen nopeampi. Oliko tuolla paatuneella tappajalla sittenkin edes jossain määrin inhimillinen sydän? Vai eikö iskuni kohteena ollut tälläkään kertaa oikea Nalkeri?

Schaumannista poiketen en viitsi ampua itseäni. Poistun rapusta ilman silminnäkijöitä. Mietin, mahtaisiko neljännestunti aiemmin kohtaamani poika tunnistaa minut.

Maija"


Leppäkerttu panikoi kotiovellaan
Poliisi on jälleen löytänyt ruumiin. Tämän kertaisella uhrilla on yhteyksiä "Leppäkerttuun", mutta poliisin tietojen mukaan hänellä ei ollut minkäänlaista rikollista taustaa. (Ei sitä ehkä kannata kaikkia ovelle tulevia ampua... ;) )
Pe 7.5.2004 klo 12.50 - Maija tappoi Nalkerin?
Käpylän ala-asteelta on löytynyt keskiviikkoillalla murhatun naisen ruumis. Olosuhteet antavat ymmärtää että kyseessä olisi pahamaineinen "Nalkeri". Poliisi kieltäytyy vahvistamasta uhrin henkilöllisyyttä.
To 6.5.2004 klo 12.50 - Poliisi selvittää Hiramatsu-pommin rakenteen!
Pitkällisten tutkimusten jälkeen poliisi on selvittänyt neljän ihmisen hengen vaatineen Hiramatsu-pommin rakenteen. Se on löydettävissä täältä. (Huom! Niin tämän, kuin kaikkien muidenkin aseiden paitsi vesipyssyn käyttö on edelleen luvanvaraista!)
To 6.5.2004 klo 12.00 - Stiletto ei enää heilu
Petri Pulkkisen (alias "Stiletto") vessakäynti päättyi tänään kuolettavasti kun "Tony Clifton" suoritti ensimmäisen murhansa.

Uhri raportoi:

"Normaalisti yleisvarovainen liikuskeluni sai pienen särön, kun satuin käymään juuri ennen tenttiä miestenhuoneessa virkistäytymässä. Ja tähän pieneen säröön ammattitaitoinen tappaja osasi iskeä lujaa ja tarkasti. Tullessani ulos kopista havaitsin jonkun tuntemattoman ihmisen pesemässä käsiään. Yhtäkkiä ko. henkilö kääntyi minua kohti. Tajusin vaaratilanteen vain sekunti ennen kuin tunsin jotain kosteaa rinnassani. Tukahtuneella äänellä korahdin kuolevan suomalaisen miehen klassisen kommentin "Perkele" ja rojahdin lattialle. Onneksi viimeinen ajatukseni muisti sammuttaa valot poistuessaan."

Murhaaja raportoi:

"Rakkaudesta työtäni kohtaan sekä toimeksiantajan paineet harteillani heräsin torstaina erityisen aikaisin valmistelemaan jo hieman viivästynyttä iskuani. Edellisen päivän väijyntä oli osoittanut kohteen elinympäristön olevan ammatillisessa mielessä hyvin vaikeaa aluetta, joten epävarmuus kalvoi mieltäni lähtiessäni kohti kemian laitosta.

Päätin hyödyntää lämpimiä säitä, niiden aiheuttamaa janoa ja siitä seuraavaa tarvetta käydä vessassa toivottavasti ainakin kerran koulupäivän aikana, mielellään lounaan jälkeen.

Näin kävikin.

Lukiessani mukaan tuomaani kemian kirjaa havaitsin kohteen (johon aiemmin olin törmätä limuautomaatilla) menevän vessaan ja seurasin perässä. Sulkeuduin viereiseen koppiin, missä otin aseen repusta ja tulin käsienpesualtaalle odottamaan hetkeäni.

Kaikeksi onneksi kukaan ei tullut paikalle uhrin huudahtaessa viimeiset perkeleensä ennen siirtymistään etsiväreserviin.

- Tony Clifton"


Ke 5.5.2004 klo 20.55 - Urmas Ensio iskee keskiviikon viidennen surman
Hanna Heikinheimo (alias "Jade") pääsi tänään hengestään kotonaan, kun "Urmas Ensio" teki iskunsa.

Uhri raportoi:

"Ovikello soi noin klo 19.40. Kurkistin varovaisesti oviaukosta. Lippalakkipäinen mies seisoi epämääräinen kansio kädessään. Hän kertoi kartoittavansa talonyhtiöläisiltä tietoja alakerran varastotilojen käytöstä ja kadun liikenteen meluhaitoista. Epäilin, mutten tarpeeksi. Ennenkuin huomasinkaan, minut murhattiin kylmäverisesti ovelleni.

terv. kuollut ja kuopattu Hanna Heikinheimo (alias jade)"

Murhaaja raportoi:

"Saavuin kohteeni talon ulkopuolelle noin kahdeksan maissa. Olin ottanut mukaani kansion täynnä epämääräisiä roskiksesta kaivettuja papereita ja tarkoitukseni oli esittää jotain teknistä työntekijää joka kartoitti asennusmahdollisuuksia ympäristöön. Alaoven ollessa lukittuna, päätin jäädä odottelemaan josko jotenkin pääsisin puikahtamaan taloon. Pääsin rappuun kun talosta poistui joku tyttö. Odottelin hetken, jottei hän huomannut minun luikahtaneen ovesta ja hiippailin kohteen ulko-ovelle. Soitin ovikelloa ja kuulin jonkun kulkevan asunnossa, mutta kukaan ei tullut ovelle. Olin jo kääntymässä pois, kun kuulin jonkun kävelevän ovelle. Ovi raottui varovasti ja kohteeni kurkisti raosta hyvin epäileväisen näköisenä. Esittelin itseni ja kerroin olevani kartoittamassa alueen liiketeen vilkkautta, koska olimme muka sijoittamassa joitain mittauslaitteita talon kellariin ja tarvitsimme tietoja alueesta talon asukkailta. Kohteeni oli yhä hyvin epäilevä ja oli kaikenaikaa valmiina tempaisemaan oven nenäni edestä kiinni. Jatkoin jaaritteluani ja kyselin talosta ja ympäristöstä kaikenlaisia kysymyksiä. Selasin välillä muka kansiosta jotain papereita ja otin kynän takin povitaskusta. Molemmilla kerroilla kohde veti ovea hieman kiinni. Kun havaitsin kohteeni tarkkaavaisuuden hieman herpaantuneen tempaisin kansion suojassa pitelemäni vesipistoolin oikeaan käteeni ja ammuin yhden hyvin tähdätyn laukauksen. Kohteeni ehti viimeisiksi sanoikseen huudahtaa lätissä viihtyvän nelijalkaisen nisäkäsmerkkisen elikon nimeä ennen kuin kaatui kuolleena maahan. Tapahtumahetkellä rapussa ei ollut ketään, katu ja viereinen puisto olivat myös täysin tyhjiä, joten kukaan ei havainnut minun menneen tai poistuneen talosta.

-Urmas Ensio"


Ke 5.5.2004 klo 18.55 - Nalkeri eliminoi kohteensa
Jouni Rämö (alias "Stu Ungar") joutui "Nalkerin" juonittelun kohteeksi ja pääsi hengestään.

Murhaaja raportoi:

"Olin tarkkaillut kohdettani jo monta päivää kun vihdoin onnistuin eliminoimaan hänet. Keskityin tarkkailemaan hänen asuntoaan, koska huomasin hänen laiminlyövän luentojaan. Asunnon ovelta näkyi moneen suuntaan ja lisäksi kohteellani oli kämppiksiä, joten "haluaisitteko osallistua keräykseen”-metodi ei todennäköisesti onnistuisi. Kuitenkin murhan suorittaminen muualla osoittautui vieläkin haasteellisemmaksi ja suunnitelmani yksi toisensa jälkeen kaatuivat liian moniin silminnäkijöihin.

Keskiviikko iltana päätin kuitenkin toimia, koska toimeksiantajani asettama aika oli käymässä vähiin. Niinpä asetuin tarkkailuasemiin ja ulko- oven auetessa liikuin toiveikkaana lähemmäs valmiina iskemään. Yllätyksekseni kukaan ei kuitenkaan tullut ulos. Yrittikö kohteeni härnätä minua vai oliko asunto todellakin tuuletuksen tarpeessa? Puolen tunnin kuluttua odotukseni kuitenkin palkittiin ja mustaan villapaitaan, kellertävään hattuun ja aurinkolaseihin sonnustautunut mies käveli portaita alas. Pelkäsin hänen tunnistavan minut ja kaivavan aseensa esiin, mutta hän ei ilmeisestikään huomannut minua ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Surmasin hänet kymäverisesti kahdella laukauksella selkään. Läheisellä tienpätkällä ei ollut tapahtumahetkellä ketään, mutta epäonnekseni pihalla (kylläkin selin meihin päin) istui kaksi henkilöä, jotka saattoivat aavistaa jotain."


Ke 5.5.2004 klo 13.55 - Ilkka Hiramatsu iskee jälleen
Pahamaineinen pommimies "Ilkka Hiramatsu" yllätti seuraavan uhrinsa, Jukka Hienolan (alias "Pekka Pietarinen"), tämän työhuoneesta. Tällä kertaa aseena toimi perinteinen pyssy.

Uhri raportoi:

"Ilmoitan juhlallisesti että minut murhattiin kaikkien sääntöjen hyväksymällä tavalla ilman armoa 5.5.2004 klo 13:53. Murha tapahtui työhuoneessani."

Murhaaja raportoi:

"Yleisön pyynnöstä palattiin vaihteeksi perinteisiin metodeihin.

Jokainen oikea salamurhaaja tietää että Marjukka Bastamowia laintakseni: "Huolellinen valmistelu on alfa ja omega." Tämä murha ei kuitenkaan todista tätä vaan toiseen olennaisen asian: salamurhaajan on osattava tehdä nopeita ja oikeita päätöksiä. Menin toimeksiannon saatuani tekemään huolellista valmistelua ja tutkimaan uhrini työhuoneen lähiympäristöä, mutta paikalle saavuttuani huomasinkin kohteeni työhuoneen oven olevan raollaan. Lasioven läpi tunnistin kohteeni. Ketään ei näkynyt lähistöllä, koputin oveen, pyysin anteeksi, ja ammuin yhden tarkan laukauksen. Poistuin paikalta kenenkään huomaamatta.

-Ilkka"


Ke 5.5.2004 klo 11.15 - Itsepuolustukset jatkuvat
Roni Saaren (alias "Hrakanku") yritys napata "Kain Ärjyvä" päättyi hänen omaan loppuunsa.

Murhaaja raportoi:

"Olin lähdössä hieman yhdentoista jälkeen pois kotoani, kun kuulin ovikellon soivan. Terveen paranoian vallassa otin aseen esiin ja menin avaamaan oven. Rapussa seisoi mies pyssy kädessään. Vaistonvaraisesti laukaisin oman aseeni, samoin kuin metsästäjäni. Onni oli minun puolellani: hän ampui ohi kun taas oma laukaukseni osui tarkasti. Vedettyäni hetken henkeä rapussa läksin laskeutumaan portaita ja näin kauhukseni samassa rapussa asuvan naapurini lastenvaunujen kanssa. Poistuin ulko-ovesta kasvot peruslukemilla, ja toivoin hartaasti ettei hän saanut selville mitä rapussa oli tapahtunut."


Ke 5.5.2004 klo 10.40 - Julia nappaa saalistajansa
"Julia" onnistui yllättämään väijyttäjänsä Marjukka Bastamowin (alias "Matu").

Uhri rapotoi:

"Tiistai-iltana päätän eliminoida seuraavan kohteen. Tiedän hänen kotiinpaluuaikansa, joten päädyn jälleen käyttämään taktiikkana kotiovelle väijyttämistä. Tarkastaessani kohteen asuintalon porraskäytävää törmään kohteen asuntoon menevään sivulliseen. Välttääkseni epäilysten heräämistä poistun rapusta, ja olen kävelemässä poispäin tarkistamaan läheistä juna- asemaa, kun yllättäen kohde käveleekin vastaani. Lähes tunnin rutiineistaan etuajassa! En voi ampua julkisella paikalla, ja kohdekin vilkuilee epäilevästi taakseen, joten ainoa vaihtoehto on abortoida tehtävä tältä illalta. Aseeni oli visusti piilossa, mutta pelkään että kohde ainakin muistaa kasvoni ja osaa olla varovaisempi tästä eteenpäin.

Paras mahdollisuus tässä tilanteessa on yrittää mahdollisimman nopeasti uutta iskua. Niinpä saavun tulevalle rikospaikalle varhain keskiviikkoaamuna. Vähän ajan kuluttua portaita laskeutuu keski-ikäinen sivullinen, joka kysyy asiaani. Mainitsen kohteen etunimen ja kerron odottavani häntä. Sivullinen vastaa "no, saat varmaan odottaa kauan", ja vaikuttaa aidosti epäluuloiselta. Tässä vaiheessa katson parhaaksi kertoa hänelle, että kyseessä on peli ja odotan kohdetta ampuakseni häntä vesipistoolilla. Sivullinen jatkaa matkaansa, mutta myöhemmin käy ilmi, että kyseessä oli kohteen äiti, joka välittömästi ulos päästyään oli soittanut kohteelle ja varoittanut häntä epäilyttävästä hiipparista rappukäytävässä. Kohde tietää nyt että odotan häntä, ja tuleekin pian alas rappuja erinomaisesti naamioituneena. Hämäys ei mene kuitenkaan aivan täydestä (mummo voihki hieman liikaa alas tullessaan). Teen vastahämäyksen, mutta olen sekunnin murto-osan liian hidas pistoolini kanssa, ja kohde ehtii ampua ensin.
Mitä tässä voi sanoa? Riittämätöntä suunnittelua ja kirotun huono tuuri!"

Murhaaja raportoi:

"Eilen pääsin töistä tavallista aikaisemmin ja tulin suoraan kotiin. Kotini lähellä vastaan tuleva tyttö katsoi minua pitkään, liian pitkään. Todistajia oli paikalla liikaa, enkä voinut olla varma epäilystäni, mutta itsesuojeluvaiston ohjaaman lähdin juoksemaan. Rappuni ovella näin, että tyttö oli tullut perässäni ja oli toisessa päässä pihaa. Arvasin hänet saalistajakseni, ja nyt tiesin miltä hän näyttää.

Tänä aamuna herään, kun äitini soittaa ja selittää kiireisesti, että joku on rapussa ja aikoo ampua minua vesipyssyllä. Äitini ei tiedä pelistä mitään, mutta oli kysynyt mennessään rapussa tapaamaltaan henkilöltä tämän asiaa. Jatkan uniani pari tuntia, mutta herättyäni päätän päästään metsästäjäni odottamisen tuskasta ja estää naapureitani huolestumasta turhaa vieraan rapussa hengailijan takia. Valepuku niskaan ja niin portaita alas köpöttelee raihnainen mummo, ase taskussaan. Kohdalle päästyään mummo pudottaa laukkunsa, jahtaajani kumartuu nostamaan sitä, mummo kaivaa aseensa ja "SPRUIT". Tyhjässä rapussa kukaan ei ollut todistamassa mummon julmaa tekoa."


Ti 4.5.2004 klo 22.00 - Ilkka Hiramatsu räjäyttää pommin Linnamäellä! Useita kuolleita!
Pommi räjähti Linnanmäen pyörätelineiden luona, uhrien joukossa oli ainakin Janne Hyppölä (alias "Korroosio"). Poliisi ei kommentoi tutkimuksia.

Uhri raportoi:

"Kuolemani osoittaa jälleen kerran ylpeyden turmiollisuuden.

Kävelin illalla työpäivän jälkeen Linnanmäen pyörätelineille. Tullessani pyöräni lähelle huomasin rungon päällä pahvilaatikon. Mitä ihmettä? Mutta ei, mieleeni ei juolahtanut ylläni leijuva ainainen kuolemanvaara. Sen sijaan ajattelin: "Kas lahja faneilta". Revin laatikon irti pyörästäni.

PUM.

Pommin räjähdys vei oman henkeni ohessa kolmen muun jarrumiehen hengen. Lisäksi ympäriltäni haavoittui monia muita Linnanmäen työntekijöitä. Pommista vammoja sai myös kaksi fania, joiden läheisyys osaltaan oli aiheuttanut väärät luuloni oudosta paketista.

Janne "korroosio" Hyppölä"

Murhaaja raportoi:

"Ja tästä tulevat Hiramatsu-pommit saamaan nimensä. Hyvin rakennettu (luvanvarainen) pommi on puoliksi tapettu kohde. Tosin tässä tapauksessa muutama ylimääräinenkin. Klo 20.45 linnanmäen sulkeutuessa saavuin pyörätelineiden luokse josta löysinkin kohteen polkupyörän varsin helposti. Kävelin pommi valmiiksi kädessä pyörän luokse ja asensin pommin maalarinteipillä polkupörään, sekä sidoin laukaisunarun polkupyörän pinnoihin. Pyörä oli onneksi hieman sivummassa ja näin sain operoida pommin rauhassa paikoilleen. Linnanmäen sulkiessa porttejaan liukenin paikalta hymyssä suin odottamaan tiedotetta."


Ti 4.5.2004 klo 18.15 - Mustan ninjan ase laulaa
Päivi Väänäsen (alias "Irene Suohauta") kohtalona oli olla pelin viides uhri, kun "Musta ninja" iski iltapäivällä.

Uhri raportoi:

"Noin kello 17 joku soittaa ovikelloa. Käteni ovat kyynärpäitä myöten taikinassa. Ovisilmää ei ole, eikä ikkunastakaan näe kunnolla ovelle. Pelkään TV-lupatarkastajaa, päätän olla avaamatta. Kuluu hieman yli tunti. Ovikellon soitto unohtuu pikkuhiljaa ja nippu vanhoja sanomalehtiä oven pielessä alkaa ärsyttää. Kurkin vielä keittiön ikkunasta kuistille. Ei ketään. Sujautan varmuuden vuoksi vesiaseeni lehtien väliin ja avaan oven. Kynnysmatolla on lappu. Kyykistyn. Lapussa lukee nimeni. Jossain syvällä sisimmässäni tajuan, että nyt pitää perääntyä, tiputtaa lehdet ja lyödä ovi kiinni. Mutta se jääkin viimeiseksi ajatuksekseni, kehoni ei ehdi reagoida, kun kammottava Musta ninja loikkaa kulman takaa esiin ja PUM! Olen kuollut.

(Silti hyvä fiilis, adrenaliini tärisytti jäseniäni vielä puoli tuntia iskun jälkeen. Mahtavaa. Toivottavasti joku ei hoida hommaansa ja pääsen väijymään etsintäkuulutettuja...:))

T:Päivi ("Irene Suohauta")"

Murhaaja raportoi:

"Valmistelu ja sinnikkyys kannattaa. Ensimmäinen kohde eliminoitu. - siirryttiin klo 12:ksi Viikin kampuksen Biokeskus I ruokalaan syömään ja tarkkailemaan mahdollisia kohteen liikkeitä
- paikannettiin klo 13 toinen potentiaalinen kohtaamispaikka Norkkokuja ja aloitettiin tiedustelu
- paikannettiin potentiaalinen kohde työn äärestä (rauhoitusalue); varmistettiin kohde ulkonäöstä menemällä häikäilemättömästi kyselemään neuvoja satunnaisen osoitteen löytämiseen
- tarkkailtiin kohteen liikkeitä vielä klo 14 asti; työt näyttivät jatkuvan
- siirryttiin kohteen mainitulle asuinpaikalle, paikalla klo 17.05; varmistettiin oikea osoite ja jätettiin hämäysviestilappu kohteen kynnysmatolle;
- paikka oli kaksikerroksisen talon 2. kerros; varmistettiin viereisen huoneiston tyhjyys soittamalla ovikelloa: kukaan ei avannut; jäätiin otolliseen asemaan toisen huoneiston oven eteen tarkkailemaan poissa näköpiiristä (huoneistojen ovien välissä lauta-aidat);
- kohde ei saapunut klo 17.35 mennessä, mahdollisia päättelyjä: kotimatkassa kestää kauemmin, kohde jo kotona, kohde tullut kotiin ja lähtenyt asioille;
- soitettiin ovikelloa ja jäätiin kyttäämään; kukaan ei avannut
- jäätiin vielä väijytyspaikalle odottamaan; klo 18.10 ovi avautui ja kohde pysähtyi lukemaan hämäyslappua; siirryttiin lähietäisyydelle ja ammuttiin yksi laukaus rintaan; kohde yksin kotona, joten ei todistajia tai silminnäkijöitä; poistuttiin huomaamatta paikalta"


Ti 4.5.2004 klo 16.30 - Julia liittyy onnistuneiden murhaajien joukkoon
Sanna Hyvönen (alias "Ukuli") potkaisi tänään kotiovellaan tyhjää "Julian" ilmestyessä aseineen paikalle.

Uhri raportoi:

"Minut ammuttiin juuri kotiovellani. Surmaaja käytti hyväkseen sitä, että muutin taloon sunnuntaina ja kaikki rappukäytävässä kohtaamani henkilöt saavat minulta ystävällisen vastaanoton.

Saavuin kotiin n. 16.30 ostoksia raahaten. Rappukäytävässä siis tervehdin mukavan näköistä nuorta tyttöä, jota en ollut ennen nähnyt.

Pian ovikello soi. Hiippailin ovelle kurkistamaan: ah, ei se olekaan tappaja, sehän on se äsken näkemäni naapuri. Mitähän se haluaa?

Se sittenkin halusi nimeni addressiin. Miksi sillä on partiolaishuivi? Ja minkä se sanoi järjestön nimeksi? Myöhäistä. Aivoni ehtivät ottaa sen ratkaisevan askeleen juuri, kun kaaduin kuolleena maahan.

-sanna h, hämeenkadun hengetön härkä"

Murhaaja raportoi:

Kohteeni koodilukolla varustettu rapunovi ei ole minulle este, naapurien perässä rappuun keplottelu onnistuu helposti. Soitan kohteen ovikelloa, mutta asunto on tyhjä. Odoteltuani noin tunnin (ja piileskeltyäni muita rapussa liikkujia) kohteeni saapuu kotiin. Odotan hetken, että rappu olisi tyhjä, en halua todistajia. Soitan ovikelloa ja jään odottelemaan. Kohde epäröi, mutta nähtyään ovisilmästä viattoman näköisen partiolaisen (eli minut), hän avaa oven. Esitän tekaistun asiani ("hei, kerään adressia ydinvoimaa vastaan") ja kohteen allekirjoittaessa varmistun lopullisesti hänen henkilöllisyydestään. Sitten vain "Kiitos! Ja PUM, olet kuollut!"


Ti 4.5.2004 klo 11.30 - Kain Ärjyvä jatkaa tiistain murhia
Tuomas Tammisto (alias "Pentti Hilkuri") kohtasi tiensä pään, kun "Kain Ärjyvä" sai ensimmäisen toimeksiantonsa täytettyä.

"Tänään (4.5.2004) noin kello 11:30 Tuomas Tammisto ammuttiin kotiovelleen. Tammisto oli yksin kotonaan, eikä tapahtumahetkellä ollut muita todistajia kerrostalon rapussa tai pihalla."

Uhri raportoi:

"Ovikello soi ja juoksin hätääntyneenä hakemaan pienoispistoolini. Pistin aseen ladattuna taskuuni ja katsoin ovisilmästä. Rapussa seisoi Pelastakaa Lapset Ry:n paitaan sonnustautunut henkilö paketti kädessään. Avasin oven puristaen asetta taskussani, ja henkilö tiedusteli asuuko Tuomas Tammisto asunnossa. Vedin ovea kiinni kun henkilö tempaisi aseen esiin, mutta tämä ehti ampua minut."

Murhaaja raportoi:

"Salamurhasin tänään Tuomas Tammiston, joka oli ensimmäinen kohteeni. Menin hänen kotiinsa joskus yhdentoista jälkeen ja jätettyäni takin rappukäytävään menin paketin kanssa hänen ovelleen. Soitin kelloa ja kun ovi aukesi, selitin olevani alakerran naapuri, joka tuli tuomaan väärään osoitteeseen tullutta pakettia. Kohde näytti epäilevältä, mutta avasi ovea hieman ja salli minun tulla tarpeeksi lähelle, että pystyin osoittamaan häntä aseella ja ampumaan. Rappukäytävä oli tapahtumahetkellä tyhjä, eikä asunnossakaan tietääkseni ollut muita."


Ti 4.5.2004 klo 9.10 - Nahkakostaja iskee
Tiistaiaamu jäi Hanna Jäntin (alias "RallyGal") viimeiseksi tässä pelissä, kun "Nahkakostaja" iski ilman yhtään todistajaa.

Uhri raportoi:

"Heräsin aamulla tapojeni vastaisesti kovin aikaisin, enkä joutunut kiirehtimään kotona lähdön kanssa niinkuin yleensä (sinänsä lohdullista, että viimeinen aamuni oli miellyttävä). Astuin ovesta ulos kellon näyttäessä vähän yli yhdeksää. Käveltyäni portaat puoliväliin (asun toisessa kerroksessa) huomasin unohtaneeni kypärän ja palasin hakemaan sen. Uusi lähtöyritys onnistui ja astelin kyrärä kädessä kotitaloni pihan puolelta kadulle. Avasin portin, oikealta tuli auto, jota odotin ennenkuin ylitin tien ja astelin Vespani luo. Pistin avaimet lukkoon ja mietin, koska ehtisin pestä tien pölystä likaantuneen menopelin. Säpsähdin kun mustahupparinen pyöräilijä ajoi huomattavan läheltä ohi selkäni takaa. Ensimmäinen reaktioni: "Mitä hemmettiä se oikein heitti..?", pari sekunnin murto-osaa ja tajusin: "I'm dead.". Eikä edes silminnäkijöitä. Olin kenties tekemisissä ammattilaisen kanssa."

Murhaaja raportoi:

"Maanantai 3.5. klo 17.30-. Kohteeni asui huomattavan lähellä minua, joten kävin tarkastamassa hänen kotitalonsa ja sen ympäristön. Tutkin rappukäytävän soveltuvuutta väijyttämiseen, mutta paikka ei osoittautunut sopivaksi. Suunnitelmani oli siis kytätä läheisessä risteyksessä ja suorittaa ammattimainen drive-by murha polkupyörällä kohteen kävellessä vespansa luokse.

Tiistai 4.5. klo 8.05-9.05 Tulin ajoissa paikalle, sillä kohteen vespa oli vielä kadulla. Pyöräilin kohteen oleskelupaikan ympäristössä kytäten pihan puoleista ulko-ovea ja kadulla seisovaa vespaa lähes tunnin ajan, välillä pysähtyen talon kulmalla olevaan risteykseen. Klo 9.05 kohde poistui asunnostaan kävellen vespansa luo. Adrenaliinipiikki iski, kun tartuin pistoolini kahvaan ja aloin polkea. Pikainen vilkaisu molempiin suuntiin kadulla, ei ketään muita näkyvissä. Lähestyin selin minuun olevaa kohdetta nopeasti ja äänettömästi ja kohdalla ollessani annoin pienen vihreän ystäväni laulaa kuolemantangoa. Spruit spruit. Tehtävä suoritettu.

terveisin

Nahkakostaja"


Ma 3.5.2004 klo 18:45 - Ensimmäinen kaato!
HYS:n historian ensimmäisen murhan suoritti "Matu". Ensimmäisenä uhrina historiankirjoihin jää Anna Ruhala, alias "Logan".

Uhri raportoi:

"Tulin kotiin eilen n. klo 18.30, menin sisään kadun puoleisesta ovesta ja kävelin suoraan oman oveni ohi takapihaan johtavalle ovelle. Matkalla säpsähdin rappusissa istuvaa henkilöä (portaat lähtee siitä nurkan takaa, joten näin hänet vasta, kun olin jo melkein kohdalla). Heitin takapihalla pienen lenkin roskisten kautta ja kun kävelin ulko-oven ohi Matu tuli ulos, tässä vaiheessa näin jo aseen pilkistävän taskusta. Hän kysyi onko minulla kelloa, käännyin juoksemaan pois, mutta eihän siinä nyt enää minnekään ehtinyt. Spruit. Tärinä lakkasi siinä viidentoista minuutin kuluttua. ;) ja vitutus jatkuu edelleen..."

Murhaaja raportoi:

"Maanantai 3.5. klo 18.45.

Huolellinen valmistelu on alfa ja omega. Niinpä käyn hyvissä ajoin päivällä tarkistamassa kohteen asuintalon sijainnin ja ympäristön. Vaikuttaa hankalalta, asunto sijaitsee alueella jossa liikkuu paljon ihmisiä. Mutta minä olen ammattilainen. Iltapäivä on kääntymässä kohti iltaa kun keplottelen itseni pahaa-aavistamattomien naapurien vanavedessä talon lukitusta alaovesta sisään. Asetun rappukäytävään lähelle kohteen asunnon ovea, paikkaan jossa saan haarukkaan sekä talon etu- että takaoven, mutta pysyn itse näkymättömissä. Tarkistan aseeni, ja jään odottamaan. Odotus on pitkä, mutta minä olen kärsivällinen luonne. Vihdoin kuulen kohteen askelten lähestyvän. Hän suunnistaakin asuntonsa oven sijaan suoraan talon takaovelle, ja hämärässä käytävässä en kykene tarkkaan erottamaan kasvonpiirteitä. Niinpä minun on improvisoitava, todistajien uhallakin. Seuraan häntä takapihalle, missä himmeä auringonvalo antaa varmuuden: tämä se on. Katseemme kohtaavat, ja kohteen kauhistuneesta ilmeestä näen, että hän on käsittänyt. Kaksi tarkaan tähdättyä laukausta keskivartaloon; tehtävä suoritettu. Vilkaisen ympärilleni, ei todistajia. Työnnän aseen taskuuni, poistun tyynesti takapihan kautta ja sulaudun viilenevässä illassa kiirehtivään ihmisjoukkoon. -Matu"


Ma 3.5.2004 klo 00:00 - Salamurhaajat irti
Peli alkoi. Tuntematon määrä salamurhaajia liikkuu Helsingin yliopistolla.