Punainen Ruska 1. - 19.10.2007

Tapahtumat

Pelaajat

Peli-info

Pelin asesäännöt

Peli turnaussäännöt


Palkinnot ja kunniamaininnat

Alla pelin palkinnot. Läsnä olleille palkinnot jaettiin palautetilaisuudessa, muut voivat esimerkiksi hakea diplominsa HYS:n syyskokouksesta. Muutkin ovat lämpimästi tervetulleita. Veitsipalkinnot:

I sija: Mika "Vaahteranlehti" Mäkelä

II sija: Esa "Viikari" Perkiö

Lupaavin aloittelija: Heli "Jake Chambers" Honkonen

Kunniamaininnat:

- III sija: Lauri "Spider Pig" Torikka

- "Paha poliisi" ja tehokkain etsivä: Eva "Vilena Vitrenko" Jansson

- Paras peitenimi: Mikael "Boris Sinimaha" Nenonen

- Viimeinen henkiin jäänyt: Esa "Viikari" Perkiö

- Parhaat raportit niin uhrina kuin etsivänäkin: Eva "Vilena Vitrenko" Jansson

- Eniten kirjallista sivistystä vaativin hahmo: Heli "Jake Chambers" Honkonen

- Pysyminen pisimpään hengissä etsintäkuulutettuna: Joy "Joy" Wolfram

- Paras raporttihämäys: Lauri "Spider Pig" Torikka

- Kieroin ansa: Mika "Vaahteranlehti" Mäkelä ja sanomalehtipommi

- Raain murhasuunnitelma: Lauri "Spider Pig" Torikka ja aikomus käyttää moottorisahaa

- Paras murhatapa ja tyylikkäin epäonnistuminen ("Me taidamme kumpikin tietää, miksi olemme nyt tässä"): Topi "Vili Kettu" Turunen ja puhallusputki

- Kunniamaininta esimerkillisestä sitkeydestä (tuli keuhkokuumeessa keskellä yötä tihkusateiselle hautausmaalle väijymään uhrejaan): Lisamaria "Roxie" Markula

- Löylyä lissää -kunniamaininta hurmeisesta saunaillasta kaikille siihen osallistuneille: Jesse "Knackwurst" Lankila, Harri "UnLucky Luke" Hämäläinen ja Reko "Synkkis" Hynönen

- Turnauksen teemaan sopivin peitenimi: Mika "Vaahteranlehti" Mäkelä.


19.10. klo 08.30 Peli loppui

Sääntöjen mukaan kun hengissä on enää yksi, etsintäkuuluttamaton pelaaja, peli loppuu. Tämä on nyt tilanne Viikarin, eli Esa Perkiön, jäädessä viimeiseksi henkiin. Tuomaristo kiittää tapahtumarikkaasta pelistä ja muistuttaa että ensi viikon torstaina, 25.10. kello 20.30 on pelin palkintojenjako- ja palautetilaisuus Kampin Teerenpelissä. Tule tapaamaan kanssamurhaajiasi ja kuulemaan parhaat tarinat hulluimmista yrityksistä, pisimmistä varjostuksista ja epäonnistuneista asekokeiluista sekä antamaan palautetta pelistä.

19.10. klo 08.30 Viimeinen murha

Outi Rantala (alias Vaeltaja) on löydetty kotikadultaan puukotettuna. Murhan takana on Viikari, jonka henkilöllisyydestä eivät etsivät olleet perillä.

Murhaaja kertoo:

Valon vasta valjetessa Viikari vaelsi Vaeltajan vieraaksi. Vaeltaja - viimeinen vastustaja, vaarallinen viestintuoja - viipyi vartin veljineen, vintiön venaillessa viipyvisssä varjoissa. Vihdoin Vaeltaja vaappui verkkaisesti väijyvajan vieritse. Viekas Viikari vipelsi vauhdikkaasti viitisenkymmentä vaaksaa veitsi valmiina. Vikkelä veitsi viilsi vatsasta vasempaan ventrikkeliin, vainaja valahti verissään Valhallaan. Voimantunnossaan voittoisa Viikari vetäytyi, villisti virnistäen.

"Hippa!" huudahti hurmekätinen hirviö hirmutyön hurmassa.

Tein sen. Olen elossa, ylpeä ja yksin. Tuhansien järvien ja mahdollisuuksien maa levittäytyy eteeni verestä ruskanpunaisena. Tämä kaupunki on minun ja kepposten aika on vasta alkanut.

- Viikari

Uhri kertoo:

Eilen illalla, kun perheeni lähti mökille Hattulaan, tunsin oloni kelmeäksi. Ajattelin sen johtuvan likaisista kattolampuista, mutta ennen siivousoperaatiotani päätin kuitenkin laittaa ulko-ovemme takalukkoon. tunsin kalman kuristavan otteen, vaikken halunnut uskoa joutuvani mokoman Viikarin uhriksi.

Aamulla herättyäni hieman ennen kahdeksaa menin tapojeni vastaisesti suihkuun. "Puhtaana löydetty ruumis on löytäjälleen mukavampi", ajattelin.

Kiirehtiessäni kotoa lähtöäni kohti tukikohtaani luulin tunteneeni jonkun tuijottavan minua ulkoa. Karistin ajatuksen mielestäni, ja yritin keskittyä ajattelemaan esitelmääni, joka minun tulisi aloittaa klo 9.00 Lapin pyssykylästä.

Olin tuskin ehtinyt astua kymmentä askelta ulos kotiovestani, kun tunsin metallisen puukonterän tunkeutuvan sisään kyljestäni. Lysähdin kadulle puhjenneen keuhkoni aiheuttaman kivun saattelemana.

Pakenevalle murhaajalle yritin kuiskata viimeisillä voimillani: "ilmoita Kumpulaan, että esitelmäni on peruttu....."

Kuolema korjasi Vaeltajan.

- - - - -

Palkkamurhaaja jumalan armosta (huolimatta)

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, Last man standing 3p, raportti 3p = 16p

Uhri: Raportti 2p = 2p


16.10. klo 09.50 Rikollisten kauhu Jansson ampuu Vaahteranlehden

Murhatöissä aamun urakoinut Vaahteranlehti, eli Mika Mäkelä, pidätettiin hänen nauttiessaan aamukahvia. Hän yritti vastustaa pidätystä ja kansan sankari, etsivä Jansson, ampui hänet urhoollisesti.

Etsivä kertoo:

Mä voin tässä kohtaa ihan rehellisesti, ihan siis tosi rehellisesti, myöntää, et pikkusen mietin etukäteen tätä uusinta Kumpulan keikkaa. Siellä oli viime viikkoina ollu aika helvetisti äksöniä ja tietyt tahot olis saattanu vittuuntua mun ilmaantumisesta. Kyrpäaivo pomo oli lisäks haukotuksen lomassa maininnu, et mun kohde oli jumalauta niitannu seitsemän kaveria lyhyessä ajassa, joista kaksi samana vitun aamuna.

Ihme jännittämistä meitsiltä, olin varmaan nelkyt minsaa etuajassa Physicumissa, ja kelasin etsiä passelin loukon, johon jäädä kytikseen. Ihan yllättäen spottasin targettini: murhaaja istu muina miehinä nörtteilemässä kahvilan perimmäisessä nurkassa. Feidasin pikasesti sen näkökentästä ja menin hakee hyökkäysasemia. Kahvilan keittiö oli käytännössä keskellä aulaa, ikkunattomassa möksässä, jonka toinen lyhyt sivu rajautu pytingin ulkoseinään. Vastapäisessä sivussa oli linjasto ja kahdessa pitkässä sivussa oli pelkästään ovi. Tää oli homman clue, koska mun "pidätettävä" kyyhötti aika lailla sen toisen oven tuntumassa.

Keittiössä oli duunissa yksi tätsä ja yksi pikkukundi, tai vittu ne mitään duunii siellä tehny, vaan ahto majoneesipatonkia naamaansa. Vedin näille oikeen maireet smailit ja pyysin päästä ineen, vetosin lakiin ja järjestykseenkin – jeesus että otti koville. Aluksi ne yritti jotain mussuttaa, mut ryhty sit aika vitun paljon suopeemmiksi, kun olin pannu ne nuuskimaan mun pikku tuliluikkua. Painelin siis keittiön läpi, ovesta ulos ja pari steppii oikeelle, tähtäsin jätkää skragaan, käskin antautumaan ja – padau. Häiskän selän taakse kohos ihan valtava punanen sumupilvi, saatana, se oli tosi kaunis, melkeen tuli pissat housuun. Sumu laskeutu pieninä pisaroina ja kasteli takana olevan pöydän ja pari neliöö lattiaa.

Vittu joo, melkonen verenpaine. Oli sitte tääki kriminaali aika hiljasta poikaa. Oli muuten aivan saatanan ansaitun aamukahvin paikka. Meinasin kiskasta huiviin jätkän pohjat, mut sen kupissa oli jotain diskasting kermaa, niin panin keittiön pikkukundin, joka oli tullu siihen kalpeilemaan, tuomaan tuoretta kahvia. Pöydällä oli muuten suhteellisen viilee sylimikro, niin ängin sen kassiini.

Kukaan koko aulassa ei ollu menny shokkiin, vaikka oli ollu ihan perusnäyttävä ampumavälikohtaus, mikä oli oikeestaan aika kriipiä. Vaksin näin hitaasti nostavan luurin lasikopissaan. Muutamat baiständerit mittaili mua katseellaan aika pitkään ja lähti sit ihan pokerina purjehtiin pois. Jumalauta Kumpulassa on friikkiä jengiä.

Tuli sellanen fiilis perseeseen, et kantsis liueta aika äkäseen. Kumarruin murhaajan puoleen, et kävisin vielä nopeesti sen taskut läpi. Ruumiin ympärillä leiju mädäntyvän lehtikompostin stinkki.

Etsivä Jansson

Uhri kertoo:

Olin hieman pelännyt tätä. Talveni oli jo liian lähellä. Kuura ei ole hyvä merkki, ei jään rutina jalkojen alla. Ei ohut lumikerroskaan jonka näin jo peittävän lehtiä viikonlopun matkoillani.

Mutta että NE olivat perässäni, sitä en tiennyt. Tässä ammatissa ei ole ikinä turvassa. Ei ikinä. Varsinkaan, jos perässäsi on semmoinen etsivä kuin Jansson. Hän tiesi, että pidättäminen ilman yllätystä ei onnistu. Hän tiesi, että jos hän kävelee askeleenkin kohti minua ja hänen huulensa värähtääkään, minä en epäröi.

Siis istuin, ehkä hieman liiankin tyytyväisenä aamukävelystäni, sanoisin silti hyvin ansaitulla aamukahvilla ja tarkastelin ammattisivustoja kannettavallani. En ollut erityisen varovainen, mutta pidin silti toki luontaisesti sivusilmällä huolta, että kukaan epäilyttävä ihminen ei jäänyt minulta huomaamatta.

Siinä rauhassa istuessani minun lähelläni oleva kahvilan keittiöstä tuleva ovi aukeaa. En kiinnitä siihen erityistä huomiota, ihmisiä on paljon paikalla. Yllätykseni on huomattavasti suurempi, kun ulos astuukin eteeni kahvilahenkilökunnan sijasta etsivä Jansson joka luettelee nopeasti ja määrätietoisesti lakisääteiset litaniansa ja ampuu minua tarkan laukauksen rintaan.

Jään haukkomaan vain henkeäni. On tullut minun vuoroni leijailla oksasta maahan. Olipa se ovela ajattelen pudotessani, ei käteni ennättänyt edes aseen kahvaan tarttua. Ammattimaista, pirullisen ammattimaista. Ja ihailtavan tyylikästä.

Niinhän se on, jokaisen lehden vuoro tulee aikanaan puusta pudota. Minun syksyni loppui tänään. Lehtiin hukkuneena kaaduin, eikä ole montaa päivää niillä parilla muullakaan jäljellä roikkuvalla lehtöisellä aikaa jäljellä.

Talvi on tullut.

Mika ”Vaahteranlehti” Mäkelä

Pisteet:

Etsivä: Pidätys 5p, raportti 3p = 8p

Uhri: Raportti 2p = 2p


16.10. klo 09.15 Etsivä Jansson takoo rikollisten kalloon lakia ja lyijyä

Kolmantena rikollisena etsivä Janssonin käsiin kuolee Joy Wolfram (alias Joy). Hänkin vastusteli pidätystä ja joutui näin ollen oikeutetusti ammutuksi.

Etsivä kertoo:

Maanantai-iltana mä sain synkkiä uutisia siitä kohteesta, joka mun oli ollu tarkotus pidättää iltapäivällä: sen tiistailuento alko 9.15 eikä 10.15. Ei helvetti, eihän eläimetkään herää sellaseen aikaan.

Sieltä saatanan Biokeskus kolmosesta mä sit kuitenki itseni löysin tiistaina kello 9.10 ja olin yks saatanan harmaa ihmisraunio. Mikä vittu siinä on, kun kerta toisensa jälkeen suostun ruoskimaan itseäni? Onko mulla joku lapsuuden trauma, että tyyliin ruokaa sai ainoastaan, jos leikkas sen irti omasta koivestaan tee äm äs... Kuutoskerroksen luentosalista löysin lauman määkiviä ekan vuoden opiskelijoita, suurin osa lantsareissa ja fjellreeven-kuteissa, kas vaan kun oli päässy pilteiltä perhoshaavit unohtumaan. Heitin pienen rundin, mutta eihän se kriminaali siellä ollu. Salissa vaahdottiin, et onko jotkut vitun trakeidit prosenkyymi- vai parenkyymisolukkoa – surkee meininki.

Jäin salin eteen vartioon, ja ihan parin minsan kuluttua kohde tuli seurueensa saattelemana hissistä, varsinainen ilopilleri. Multa ei paljon herunu sympatioita siinä vaiheessa ja aseella uhaten heitin, että nyt beibe lumpiot lattiaan tai rätisee. Mimmi alko kiljua ja dyykkas mua kohti tällaseen kung fu -stailiin – kohtuu vikkelä se oli, jouduin ampuun lippaan tyhjäks ennen kun sain siltä nirrin pois. Helvetin pikkumimmi.

Pissikset siinä vieressä pomppi ku kumipallot ja huusi "oj, hjälp!" Mä karjasin että nyt saatana vähän rispektiä virkavaltaa kohtaan ja että ne maitohampaat on aika äkkiä kitapurjeessa, jos ei muuten hiljene. Typykät ymmärsi onnekseen suomea ja nilkutti luennolleen. Nostin raadon olalle ja otin hissin kellarikerrokseen.

Yksi frendi koe-eläintalleilta päästi mut sisään. Niillä oli meneillään joku kantasoluprojekti, jonka rahahanat oli just menossa kiinni. Tuloksia piti sen vuoksi vähän tetsata ja viljelmiin piti saada buustausta. Ne halusi hoitaa preparoinnin saman tien, niin jouduin vähän venailemaan, ennen kuin sain setelini. Pisti se taas vähän funtsimaan. Voiko mihinkään tutkimustuloksiin oikeestaan luottaa, kun tiedemiesten ja -naisten tutkimusmoraali on mikä on?

Etsivä Jansson

Uhri kertoo:

Olin kotona ja ovikello soi. Joku toinen avasi oven ja ovella oli ensimmäinen murhaaja!! Murhaaja näytti kuulema pelottavalta. En mennyt ovelle. Odotin ja juoksin autoon. Kun pääsin perille hiivin koulutalolle, pistooli kädessa ja menin hissiin. Olin viimeinkin turvassa....luulin! Astuin ulos hissistä ja kova luoti osui sydämeeni. Toinen murhaaja oli onnistunut ylättämään minut. Olin kuollut!

Pisteet:

Etsivä: Pidätys 5p, raportti 2p = 7p

Uhri: Raportti 1p = 1p


16.10. klo 08.20 Vaahteranlehti tekee tuplakaadon aamulla

Kotoaan lähdössä ollut Iida Autio (alias Morio) päätyi Vaahteranlehden aamun toiseksi kohteeksi. Sekä Torikan (alla oleva tapahtuma) että Aution ruumiit löytyivät samasta rappukäytävästä.

Murhaaja kertoo:

Aamu, piha ja ruumis. Odotan toista saapuvaksi. Tämä syksy on jotenkin erityisen kaunis. Ehkä koska se on niin erityisen punainen, ehkä koska lehdissä kahlaamisen hurma on vienyt minut lopullisesti.

Paikka on pelottava, ovi aivan Helsingin vankilan aidan vieressä. Vielä rakenteilla oleva vartiotorni kurottuu luomaan tunnelmaa tapahtumapaikan näyttämön ylle. Kuten myös oma ystäväni, tuo kaunis vaahterapuu jonka pudonneet lehdet tulivat tarpeeseen.

Aika kuluu, kellot laukkaa. Ja valot syttyvät asuntoon vasta silloin, kun hänen pitäisi jo lähteä. Tuommoinen syksyinen aamu-unisuus voi vaatia hengen. Toisaalta, lähtisi se ilman aamu-unisuuttakin.

Hetken päästä joku tulee rapusta, en tunnista häntä varmasti. Hän lehahtaa ohitseni ja vilkaisee epäillen taakseen. Tilanne on selvä, muutama askel ja laukaus. Hän kaatuu vankilantornin varjossa. ”Seitsemän” tokaisen itsekseni yksinäiselle vaahterapuulle ruumiin vieressä.

Nuo lehdet jotka leijailevat ympärilläni, pitävät minulle seuraa poistuessani paikalta. Ja niitä rupeaa olemaan jo paljon, niin kovin paljon, että olen jo kokonaan hukkunut näihin verenpunaisiin lehtiin.

Vaahteranlehti

Uhri kertoo:

Unenpöppöröisenä kotirapustani ulostatuessani en voinut aavistaa, että pihalla maleksivalla hyypiö seisoskelisi siellä vain minun takiani. Ehdin ottaa tuskin kahta askelta hahmon ohitse, kun järeän aseen luodit lävistivät selkäni...

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, kotiovi -2p, raportti 3p, double feature 1p = 12p

Uhri: Raportti 1p


16.10. klo 07.40 Spider Pig on kuollut - kaupunki nukkuu hieman rauhallisemmin

Murhan takana on pahamaineinen Vaahteranlehti, joka tavoittelee hegemonia-asemaa kaupungissa. Peitenimen Spider Pig takaa on paljastunut Lauri Torikka.

Murhaaja kertoo:

Katson ylös puuhun. Tuijotan taivaaseen. Muutama hassu lehti roikkuu enää jäljellä. Näen siellä yhden ison sellaisen. Todella ison. Niin ison, että muistan kuulleeni tuota nimeä kuiskittavan niin koivupuissa kuin lepiköissäkin.

Valittavana on kuitenkin kaksi lehteä. Kumman haluan poimia? Sitä pohtiessani päässäni raksahtaa. Lehdet käyvät vähiin, he ovat jo repimässä toisiaan irti. Siis tarkalleen ottaen miksi Torikka lähtee aamulla kello seitsemän ”hoitamaan asioita”? Miksi hän menee Sörnäisten suuntaan Espoosta? Ja eräs kaunis pieni mahdollisuus saa päässäni muodon. Olemme saman kohteen perässä.

Nopea tarkistus reittioppaasta. Kyllä. Jos Torikka on myös Aution perässä, hänen pitää juurikin lähteä seitsemän aikaan kotoa. ”Asioiden hoitaminen” on myös varsin epäilyttävää. Ja yksi asia on ainakin selvä. Ainoa paikka josta semmoisen kaverin kuin Torikan voi löytää on sieltä missä hänen kohteensakin on.

Ajoissa. Varmasti aikaisemmassa kuin Torikka saavun paikalle. En voi tosin olla aivan varma pitääkö arvaukseni paikkansa. Tutkin ympäristön, tutkin rappukäytävän. Koko ajan järeä ase valmiina, odottaen kohtaavani hänet millä hetkellä hyvänsä. Kierrän taloa. Ja sieltä hän tulee vastaani käsi taskussa. Semmoisessa taskussa johon ei mahdu kuin pieni pistooli. Iloani ei voi sanoin kuvata.

Tervehdin häntä, vedän aseeni ja liiskaan hänet kuin hämähäkin seinään, ammun kuin vierasta sikaa. Ja jos Vaahteranlehden elämällä on joskus ollut jokin tarkoitus, tiedän että se on nyt täytetty.

Syysaamun valjetessa siirrän ruumiin sivuun ja jään odottamaan seuraavaa kandidaattia saapuvaksi. Tuo punainen ruska, josta paljon on puhuttu on jatkuva tänään. Ja tiedän olevani pääosan näyttelijä. Näyttelijä joka ei pääse ulos roolistaan, vaikka olisi uponnut verenpunaisiin lehtiin ja olisi niissä korvia myöten syvässä.

Vaahteranlehti

Uhri kertoo:

Kuolema koitti niin tutun hahmon muodossa. Olin törmännyt veli Mäkelään niin useasti viimeisen parin viikon aikana ettei siinä ollut mitään outoa. Kohtaamispaikkammekaan ei ollut niistä oudoin. Sörkän vankila kohoaa aidan takana, kun astelen aamuvarhaisella kohti kohteeni kotia. Jo kaukaa havaitsen tutun hahmon, mutten osaa reagoida tarvittavalla tavalla. Mäkelä on saman kohteen perässä ajattelin. Ei minulle jää muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa se riski, että hän perässäni, jos aion murhan tänään saada, sillä en aikonut jäädä katsomaan, kun hän murhaa kohteeni nenäni edessä.

Saavuttuani talon luokse, huomaan ettei kaikki ole kunnossa. Mäkelän ilme paljastaa heti, että hän on tullut tänne minua tappamaan. Aseylivoima on sen verran suuri, ettei minulle jää mahdollisuuksia, vaikka ehdinkin ampumaan. Suoraan naamaan tulee laukaus, opettelisi edes tähtäämään. Jään vielä pitämään Mäkelälle seuraa hänen lahdatessaan yhteisen kohteemme.

Toivottavasti joku edes hämääntyi raporteistani,

Spider Pig aka Lauri Torikka

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, tyyli 1p, raportti 2p = 13p

Uhri: Raportti 1p = 1p


15.10. klo 16.21 Kolmas rikollinen kuolee vastustellessaan pidätystä

Lain ja järjestyksen edestä töitä tekee etsivä Jansson, joka saattaa jo toisen rikollisen ikuiseen vankilaan. Tämä vaarallinen rikollinen oli Jake Chambersina tunnettu Heli Honkonen. Murhaaja kertoo:

Viikonloppuna oli ollu pikkusen rankat setit, niin pistin maanantai-aamuna työnantajalle viestii, et on kurkku ihan paskana, enkä pääse vittu punkasta ylös. No siihen tää mulkku vaan, et listalla on kolme ja et "saa suorittaa". Kiitti ihan vitusti empatiasta, must empatia on tosi tärkeetä. Kävin iltapäivällä kyylää yhtä hurrinpenikkaa Viikissä, mut se karkas luennoltaan niin liukkaasti, et missasin sen täydellisesti. Aivan helvetinmoinen meisseli otsassa ajoin sit kahvitehtaalle, missä tää seuraava kriminaali oli muka duunissa. Parkkeerasin Vallilan kirppiksen pihaan, missä lauma köyhiä kipitteli kyyryssä niinku rotat, varmaan jollain vitun sukkahousuostoksilla.

Funtsin, et mun täytyy peittää mun blondi letti, koska JOSTAIN VITUN SYYSTÄ tiesin, et tää hyypiö kiinnittää vähän helvetisti huomiota hiusten väriin. Vedin sit rätin päähän kunnon Al-Qaida stailiin – sattu olee pitkä hameki päällä – ja lähdin tyyppaa aluetta. Kaikenlaista porttoo siellä maleksi, alko liipasinsormea oikein kuumottaa. Tietty meni sit avaustahdit päin helvettiä, kun tää target tuli abaut mun kylkeen sulkee porttia. Mut eipä oo meitsin syy, jos ei joka vitun kerta hogaa kaikkea sataprosenttisesti. Jos mun paskatyönantaja pakottaa mut duuniin vittu täysin olosuhteista riippumatta, niin voiko se vittu mitään saatanan priimasuoritusta odottaa, mä vaan kysyn.

Kävi enivei flaksi, kun snadin aikalisän jälkeen bongasin tän naudan vähän edempänä vetämäs muunvoolkkia etupihan poikki. Vähän se pälyili kadun suuntaan, mut eipä tainu kovin moni bitti sitä silmä – aivo -estettä läpästä, kun ei se sit osannu pelätä, vaikka sama ählämi hiihti jo tokaa kertaa saman portin edessä. Saapastelin jonkin aikaa sen kintereillä ihan vaan nähdäkseni, kattelisko se vaik taakseen. Sit kyllästyin ja heitin sille, et kantsis antautua. Se yritti vissiin vastata jotain, mut vittuuks mua jonkun random kriminaalin aloitteet kiinnostaa, eli pamautin siltä munuaiset paskaks.

Tsekkasin, et kasvot ei ollu ottanu paljon damagee asvaltista ja soitin yhdelle frendille. Sen ambulanssi oli paikalla parissa minuutissa, jätkät nosti ruumiin sisään ja mä nousin perässä. Vedettiin korttelia ympäri samalla kun hierottiin kauppoja – meni ihan saatanasti aikaa, tyyliin puol tuntia. Jumalauta, miten ne runkut taas yritti kusettaa: just edellisyönä oli muka tullu samanmittanen, samanikänen, jolla oli just samanvärinen iho jii än ee. No en tietty nielly sellasta skeidaa, ja sain lopulta täyden hinnan. Ite pidin myös sen Rugerin ja kaiken käshin. Tässä duunissa saa kyl välillä käärittyä ekstratuohta siihen malliin, et ei ihan hirveesti jaksa aina jurppia...

Etsivä Jansson

Uhri kertoo:

Istuin vartiossa ovella ja odotin käsrsimättömänä kotiin lähtöä. Olin taas edellisenä yönä nähnyt kasvoja unissani. Jokin sai minut kuitenkin pelokkaaksi. Vuoroni loppui ja lähdin ulos. Menin vielä käymään päävartiossa ennen kotiin palaamista. Sisällä muistin taskussani olevan aseen ja toivoin, etteikukaan ollut huomannut sitä.

Ulos tullessani puristin tiukasti Rugerin kahvaa. Vilkaistessani oikealle näin huivipäisen naisen. Nahkatakin ja huivin yhdistelmä herätti epäilykseni, mutta uskottelin itselleni, että monet nuoret musliminaiset käyttävät huivin kanssa "tavallisia" vaatteita. Kun käännyin kohti bussipysäkkiä, nainen jäi taakseni. Pian kuulin hänen lähestyvät askelensa. Ajattelin kuitenkin olevani turvassa, koska pysäkillä seisoi paljon ihmisiä ja olin jo aivan lähellä. Samalla hetkellä kuulin tutun äänen:"Jake Chambers!" Ehdin miettiä aseen vetämistä, mutta katsoin parhaaksi yrittää paeta: mitä todennäköisimmin ase osoitti jo selkääni. Yritin lähteä juoksemaan. "Antatukaa!" Kuulin laukauksen, mutten tuntenut mitään. Jalkani eivät enää kantaneet ja putosin vatsalleni maahan. Olkoon, on muitakin maailmoja kuin nämä, ajattelin. Vilkaistessani viimeisen kerran ylös näin Vaalean Naisen riisuvan huivinsa. Kosto.

-Jake Chambers-

"This is Jake, who lived well, loved his own, and died as ka would have it." -S. King

Pisteet:

Etsivä: Pidätys 5p, raportti 2p = 7p

Uhri: Raportti 2p = 2p


15.10. klo 9.25 Maanantaiaamuna murhaajien työviikko alkaa jälleen

Kaikkien yleiseksi kohteeksi päätynyt Tom Henriksson (alias Suurmestari) on löytynyt kuolleena rappukäytävästään. Vaahteralehden epäillään olleen asialla, sillä paikalta löytyi vaahteranlehti.

Murhaaja kertoo:

Yöpakkaset ovat alkaneet. Sen huomasin, kun kuuraan kirjoitettuna luin tämän henkilön nimen viikon lopulla. Aika käy vähiin ja pitää toimia, kun vesilätäköissäkin ritisee jo ohut jää aamuisella niihin astuessa.

Aikaisin liikkeellä. Rappukäytävästä hohkaa lämmin valo, joka kutsuu luokseen. Rappukäytävän rauha, tätä tulen kaipaamaan viikon päästä. Noiden viattomien ihmisten hennot äänet jotka kaikuvat käytävässä. Niiden ihmisten, jotka eivat tiedä mitään todellisesta maailmasta. Maailmasta, joka pyörii koko ajan heidän ympärillään, mutta mitä he eivät silti voi nähdä. He eivät halua nähdä.

Aika kuluu, nautin olostani. Ovi avautuu. Ovi sulkeutuu. Rappusia laskeutuu tuo lähes viattoman oloinen lehdykkä. Ase otsalle, kevyen kevyt painallus liipaisimesta. Hän kaatuu taaksepäin, kuin hidastetussa elokuvassa. Hengähdän syvään ja pidän lyhen hiljaisen hetken hänen kunniakseen. Katoan syystuuleen.

Poliisin siivousryhmä tulee paikalle nimettömästä vihjeestä, löytää lehden ruumiin päältä, tekee työnsä ja poistuu paikalta. He tietävät mitä on tapahtunut, he eivät voi sille mitään. He vain tekevät työnsä - pitävät kulissia pystyssä. Ja vastalahjana me emme koske viattomiin.

Joillekkin ihmisille työ on rahaa, joillekkin ihmisille työ on kutsumus. Minulle se on vain lehtien leikkiä, verenpunaisten lehtien. Jotkut eivät jaksa lehdissä kahlata, kaatuvat keskelle matkan. Mutta minä tarvon vain eteenpän ja eteenpäin, vaikka olen lehdissä kaulaa myöten syvässä.

Vaahteranlehti

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, kotiovi -2p, raportti 2p = 10p

Uhri: Raportti ?


14.10. klo 13.30 Murha-aalto jatkuu lyhyen tauon jälkeen

Hautausmaan ammuskelun jälkeen murhaajat olivat pitäneet hiljaiseloa, kunnes Jake Chambers onnistuu toisessa murhassaan. Hengiltä pääsi tällä kertaa Mikael Nenonen (alias Boris Sinimaha). Pian myös Nenosen kaksoisolento sai Viikarin aseesta. [Viikari tappoi Nenosen tämän jo oltua kuollut.]

Murhaaja kertoo:

Heräsin jälleen samaan painajaiseen. Tummat hahmot lähestyivät ruusua vaihtaen pahaenteisiä katseita. Yksi hahmoista makasi jo kuitenkin kuolleena maassa: Vaalea nainen. Kun käänsin katseeni takaisin ylös, näin toiset kasvot. Tänään etsisin käsiini pitkän miehen.

En enää luottanut Rugeriini. Ilmeisesti aseet eivät kestä maailmojen välisiä matkoja loputtomasti. Otin mukaani tuoreemman aseeni, joka sekin tosin oli muutaman matkan tehnyt. En edes tiedä, minkä merkkinen se on. Tuntemistani tämän maailman aseista se muistuttaa ehkä lähinnä jonkinlaista Uzia. Onneksi minun ei tarvitse vaivata päätäni ammusten hankinnalla.

Pakattuani aseen kevlarpussiin ja reppuun lähdin matkaan. Tällä kertaa löysin oikean paikan helposti. Kadulla oli kuitenkin aivan liikaa ihmisiä: sen lisäksi, että heistä voisi tulla silminnäkijöitä, heistä saattaisi tulla myös kuolleita, jos alkaisin ammuskella konetuliaseella ympäriinsä. Oli siis löydettävä rauhallisempi paikka.

Pitkän miehen asunto oli kuitenkin varustettu tukevilla porteilla ja aidoilla. Kukaan ei myöskään tuntunut tulevan ulos tai menevän sisään. Aikani kierreltyäni löysin heikon kohdan. Erään lukitun portin vieressä oli matala betonikaide, joka tarjosi loistavan kulkuyhteiden portin toiselle puolelle. Kenenkään huomaamatta olin sisällä linnakkeessa.

En edes yrittänyt piiloutua. Sisäpihalla ei näkynyt ketään ja satunnaiset parveketupakoitsijatkin kiinnittäisivät enemmän huomiota, jos alkaisin ryömiskellä puskissa. Luotin myös siihen, ettei pitkällä miehellä olisi mitään kovin järeää asetta mukana ja asetuin odottamaan pitkähkön matkan päähän ovesta.

En joutunut odottamaan pitkään. Ovi kävi ja pitkä mies tuli ulos. Otin aseeni esiin ja painoin liipaisinta. Ensimmäiset luodit menivät ohi ja pitkä mies alkoi tanssia. Heilautin aseen piipun kohti pitkää miestä ja hän äännähti vaimeasti kuin luovutuksen merkiksi. Lopetin ampumisen ja laitoin aseen takaisin reppuun. Pitkä mies ojensi kättään. Puristin kuolevan kättä, eikä hän vaikuttanut vihaiselta minulle. Mies tuntui tietävän, ettei ka:ta voinut paeta. Poistuin paikalta kenenkään näkemättä.

Kadulla vilisi ihmisiä. Yritin olla kuten kaikki muutkin. En voinut kuitenkaan pidätellä hymyäni. Yksi ruusun uhkaajista oli jälleen tullut aukiolle, jolle polku päättyy.

-Jake Chambers-

Uhri kertoo:

"Huh mikä lauantai! Raskas työ vaatii raskaat huvit. Vaan kun uni jää vähälle, koko elämä kärsii. Herättyäni olin aivan tokkurassa, tolaltani. Huomasin jo hississä aseeni jääneen kotiin. Päätin kuitenkin ajoissa ehtimisen tänään olevan todellista tulivoimaa arvokkaampi; tällä alalla työnantajia voi bluffata muttei loukata. Oma turvallisuuteni oli silti mielessä kun astuin ulos tuosta ovesta. Nyt minun on kylmä. Voisinpa palata takaisin, hakea pyssyni, yletyn oveen melkein, en jaksa ryömiä ..."

Viikari kertoo:

Työnantajani ei ollut kertonut mitä kohde teki työkseen, joten otin huomioon mahdollisuuden, että hän pääsisi töistään ennen aikojaan. Saavuin maastoon hyvissä ajoin, vähän ennen yhdeksää. Kohde matkustaisi todennäköisimmin tietyllä bussilla 22:05 ja luultavasti poistuisi puolentoista Physicumin kokoisesta talokompleksista samasta ovesta kuin meni iltapäivällä sisäänkin. Ovelta oli kaksi mahdollista reittiä pysäkille; asetuin väijymään metsikköön toisen varrelle, kuitenkin siten, että pystyin samalla pitämään silmällä toistakin. Parhaassa tapauksessa ampuisin kohteeni metsikön suojasta, huonoimmassakin kohtaisimme iltahämärällä aution teollisuusalueen bussipysäkillä.

Aika kului. Kellon tullessa kymmenen aloin jo epäillä, että kohde olisi luistanut velvollisuuksistaan todella ajoissa, mutta kun todennäköisimmän (ja viimeisen) bussin lähtöön oli vain minuutteja, näin tutun hahmon juoksevan kohti piilopaikkaani.

Huudahdin iloisesti "Hippa!" ja ammuin. Mies lyyhistyi maahan, mutta.. mutta.. Mitä helvettiä?! Täpärästi vääränlainen kampaus, hitusen erilaiset kasvot? Kaksoisveli? Hän sentään työskenteli samalle syndikaatille kuin kohteeni ja oli selvästi sukua, mutta mitä työnantajani tästä ajattelisi? Varastin auton, pakkasin ruumiin tavarasäiliöön ja ajoin auton Oopperan kohdalla Töölönlahteen matkallani kotia kohti.

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, kotiovi -2p, raportti 2p = 10p

Uhri: Raportti 1p = 1p

Viikari: Tappo 5p, raportti 2p = 7p


12.10. klo 15.55 Pidätykset jatkuvat, virkavalta yrittää saada kaupunkia takaisin haltuunsa

Tällä kertaa toiminnassa kunnostautuu etsivä Jansson, ampuen pidätystä vastustelleen vaarallisen rikollisen Anna Miettisen (alias Neiti28).

Etsivä kertoo:

"Tieteen historia ja filosofia 14-16 (Chemicum A127)." Helvetin hienoa, keikka Kumpulan paskakampuksella. Oli taas yhtä juhlaa vetää se "kumpu" ylös fillarilla. Olisko täysin ylivoimasta, et ennenku mennään rakentaa yliopistoalue, joka vetää populaa ku ilmanen porno, niin pikkusen vaikka tasotettais sitä saatanan korkeuskäyrää? Oli muutenki niin jumalattoman hilpeetä, ulkona oli abaut plus kolme ja rakeita sato silmämunille, rati riti ralla. Vitun molopääarkkitehdit.

Pääsin perille itseäni todellakaan säästelemättä. Entä mahtoiko arvon neiti kriminaali osoittaa suosiotaan ja roudata paikalle oman pikku perseensä? Mahtoikohan? Enpä toisaalta ihmettele, en mäkään sen asemassa viittis paljon naamaani näyttää... Pikkusen tais joo kyrsiä siinä kohtaa, helvetissäkö mä sitä piipittävää äijänkäppyrää oisin käyny töllistelemässä, jos se ei ois ollu osa tätä keikkaa. Luennon jälkeen mä olin ihan menossa, kun bongasin mestoilta yhden tutun äijän, kelle ois tarttenu vähän tylyttää. Jäin vaiheilee, ja – kiero maailma – mun kohteella oliki ollu jotain hoitoo tän kundin kanssa. Näin kun mimmi lähti yksinään sniikkaa takaovea kohti. Sama muija se oli, samat releet ja sama laukku.

Perään sit vaan. Tungin pelkän pyssyn piipun navan alle, ku byysat oli sen verran tiukat, et pyssy taskussa en ois pystyny liikkumaan. Urpot panee pyssyn rotsin liepeen alle, sieltä sen spottaa kuka tahansa aivoluovuttaja. Mul ei todellakaan ollu mitään paineita, lähimmät bussipysäkit oli jossain vuoren juurel. Otin sportimman tahdin kuin mun target ja aloin saavuttaa sitä siinä kadulla. Painelin siitä ohi ja sopivalla hetkellä pyörähdin ympäri, heitin ne peruspaskareplat ja panin sille lyijypamelat.

Vittu se mimmi siitä delannu. Ja kudit on ku tampoonit: ne loppuu heti, ku eka pisara on vuotanu. Piti sit tehdä se vanhanaikasesti (olisko edes teoriassa voinu käydä mitenkään muuten, kun oli vähän kaikkee pläänii perjantai-illaks, stailit vetimet ja hotsit piikkarit). Vähän kengin sitä sinne sun tänne, vetelin kahvalla hämmerii kurkkuun...

Kun mä olin saanu valmista aikaan, menin salille. Oli vähän pakko päästä freesaa, ku yllättäen sitä saatanan visvaa oli taas joka puolella. Kävin samalla pumppaa rautaa, koska duunis, joka on ysikytprosenttisesti kyttäämistä, levähtää perse paris viikos, jos ei skarppaa. Joka helvetin kollegaki on ku joku saatanan buddha, ämpärikaupalla läskiä taikinanvärisen nahan alla.

Loppujen lopuks jäi ihan rento fiilis. Mäkin usein panostan duuniin ihan liikaa, vaikka paskatyönantaja diilaa mulle vaan paskakeikkoja. Ei kantsi ottaa liikaa kierroksia: jos fyrkkaa tulee, niin välillä voi sietää sellastaki, mitä ei normaalisti todellakaan sietäis. Siitä mä sit suorin etkoille, sain londittua yhdeltä frendiltä puhtaan biletopinki. Itse asiassa kelasin pitää sen topin, koska se on aa just mun värinen ja bee mun tissit näyttää siinä ihan helvetin hyvältä.

Etsivä Jansson

Pisteet:

Etsivä: Pidätys 5p, raportti 3p = 8p

Uhri: Raportti ?


11.10. klo 23.55 Hietaniemen hautausmaan lähistöllä ammuskelua, yhden salamurhaajan ruumis löydetty

Keskiyön paikkeilla Hietaniemen hautausmaan tuntumassa on ollut vilinää, laukauksia kuului paljon ja pakenevia hahmoja nähtiin. Paikalta löytyi myös Lisamaria Markulan (alias Roxie) ruumis, murhan on tiettävästi tehnyt Spider Pig. Lisää tietoa tuon yön tapahtumista seuraa myöhemmin viikonlopun aikana näillä sivuilla. Raportit löytyvät alla olevasta koko episodin kertomuksesta.


11.10. klo 23.30 - 12.10. klo 00.30 Hietaniemen hautausmaan episodi 2/2

Kaikille salamurhaajille 9.10.2007 lähetetty viesti:

Tervehdys! Olemme saaneet tiedustelijoiltamme viestin, että Turkulaiset huumekauppiaat yrittävät saada Helsingin markkinat haltuunsa hyödyntäen tätä turbelenttia, salaperäisten kuolemien värittämää aikakautta. Meidän on erimielisyyksistämme huolimatta puolustauduttava yhteistä vihollista vastaan. Turkulainen huumekauppias ja hänen kontaktinsa tapaavat tietojemme mukaan torstain ja perjantain välisenä yönä klo 00.00 Hietaniemen hautausmaan eteläosissa, Lapinlahdentien kääntöpaikalla. Meidän on osoitettava Turkulaisille röyhkeyden hinta. Tapa molemmat. He ovat epäilemättä aseistettuja, mutta älä huoli, yllätys on puolellamme: heidän ei pitäisi tietää mitään rankaisutoimenpiteistämme.

Onni olkoon puolellasi,

Helsingin yhdistynyt alamaailma ry.

Jack raportoi:

Keilailua!

Tilasin vahvimman oluen, jonka keilahallista sai. Sitä ennen täytyi tietenkin auttaa etkopaikassa seurueeni jäsentä ylimitoitetun oluttilauksensa kanssa. Mietin hieman hermoissani toissapäiväistä välikohtausta ja sitä mahdollisuutta, että sama toistuisi tänäänkin. Sitä en halunnut. Turkulainen ystäväni ei minua kavaltaisi, mutta jos vuoto olikin jossain muualla, voisimme molemmat olla hengenvaarassa. Lisää olutta! Ei tänään mitään tapahtuisi, ei mitään.

Jatkobaarin ja sen alkoholiannosten jälkeen kello alkoi lähestyä tapaamisajankohtaa ja matkustin bussilla Marian sairaalalle. Ja taas samat vartijat samassa paikassa! Hento sade sai minut vapisemaan miettiessäni ympärilläni piileviä tappajia. Ei, kuvittelen kaiken!

Lapinlahdentie. Ei niin nopeasti, jotain on jäänyt pohtimatta! Jokin elintärkeä yhteys, mikä paljastuisi ratkaisevaksi oli karannut mielestäni. Nostan kauluksia ja jatkan kohti tien päätyä. Huumeiden välitys on välttämätöntä, eläminen ei.

Sieltä kävelee eskimoksi pukeutunut tappaja minua kohti, enkä voi tehdä mitään. Miksi en? Ei tietoa. Vasta kun hän avaa takkinsa ottaakseen aseensa, lähden juoksuun. Juoksen viimeistä päivää eskimo kannoillani. Hienoa.

"Hyppään vain muurin yli ja eksytän hänet hautausmaalle. Hieno idea." Koetan hypätä, mutta jalkani törmäävät muuriin. Missä koordinaatio?! No, kyllähän minä tiedän.. PUM PUM PUM, kaadun aidan toiselle puolen veren valuessa silmilleni. Koskaan en enää mitään juo! Näissä olosuhteissa sen lupauksen voi myös pitää.

/Jack

Raakel Kakskerta raportoi:

Olin saapunut torstaina pääkaupunkiseudulle, sillä minun oli määrä tavata kontaktini "Jack" Hietaniemen hautausmaan kupeessa torstain ja perjantain välisenä yönä. Väliaikaisen majapaikan olin hankkinut Espoosta, joka oli niin lähellä rakasta Turkuani kuin mahdollista.

Kun hyvissä ajoin lähdin kohti tapaamispaikkaa, tihkui vettä ja ilmassa oli huonoja enteitä. Bussi ei saapunut. Ei ilmeisesti kovin tavatonta Espoon perukoilla. Seuraavan bussin piti aikataulun mukaan tulla vartin päästä. Mutta sitäkään ei kuulunut. Minua alkoi hermostuttaa. Mitä tapahtuisi, jos tulisin myöhässä? Jack saattoi olla arvaamaton. Olin vieläpä mennyt lupaamaan, että saapuisin tapaamiseen hyvissä ajoin. Odotettuani pysäkillä kolmekymmentäviisi minuuttia linja-auto vihdoin suvaitsi saapua. Onneksi jatkoyhteydet olivat suotuisammat, ja loppujen lopuksi huomasin olevani Ruoholahdessa kävelyetäisyyden päässä kohtaamispaikalta jo muutamaa minuuttia ennen keskiyötä - mutta silti auttamattomasti myöhässä.

Lähestyin sovittua paikkaa varoen, mutta yrittäen samalla kiirehtiä. Kulkemani tie oli syrjäinen ja kapea kävelytie, joka sai kaltaiseni varovaisen naisen vilkuilemaan jatkuvasti taakseen. Minua vastaan käveli nuorehko nainen, huppu vedettynä päänsä yli. Ensimmäinen ajatukseni oli: "Huh, nainen." Ja sitten: "Huppu? No, täällähän sataa." Nainen käveli ohitseni, mutta pysähtyi pian, kääntyi ja lähti perääni. Kiristin askeleitani. Samassa tulinkin kääntöpaikalle. En nähnyt Jackia, paikka näytti autiolta. Jokin oli pahasti pielessä.

Sitten monta asiaa tapahtui yhtä aikaa. Oikealla puolellani olevasta puskasta kuului äänekästä kahinaa, ja sieltä hyökkäsi esiin maastopukuinen kommando valtavan tussarin kanssa. Vasemmalle puolelleni oli sen sijaan aineellistunut tumma-asuinen nuori mies, pyssyn kanssa hänkin. Myös minua seuraava nainen saavutti minua uhkaavasti. Minulla olisi ollut uskollinen aseeni laukussani, mutta en saanut sitä esiin. Pinkaisin epätoivoiseen juoksuun, mutta oli jo liian myöhäistä. Kuolin useampien luotien lävistämänä, ristitulessa Bonnie&Clyde-tyyliin. Kaaduttuani jo maahan näin mustatakkisen miehen tulittavan vimmatusti maastopukumiestä. "Jack?" ajattelin ensin kuvitellen sen olevan minua puolustava kontaktini. Mutta kyse olikin vain kahden salamurhaajan keskinäisestä välienselvittelystä. Oliko Jack vain johdattanut minut ansaan vai joutunut itsekin uhriksi, sitä en tiedä. En nähnyt hänen ruumistaan.

Ainakin hautausmaa oli lähellä.

- Raakel Kakskerta

Vaahteranlehti raportoi:

Kylillä liikkui pelottavia huhuja. Tuo vaahteranlehtiin tarttuvaa pilkkutautiakin pahempi sairaus - Turkulainen mafia - yrittää tulla meidän reviirillemme. Oli kuin salaatinlehtiä roikkuisi yht' äkkiä vaahterapuusta keskellä kauneinta syksyä..Tuommoisista saalaatinlehvistähän me teemme silppua. Ja kaadamme vain tilkan oliiviöljyä päälle.

Apajilla olisi varmasti muitakin syksystä nauttivia ihmisiä, joten olin hieman varovainen. En halunnut myöskään maata tuntikaupalla pöpelikössä pahaisen salaatin vuoksi vaikka se olisi varmaan turvallisinta. Siispä vaihtoehdoksi jäi naamioituminen. Tukeva (ja ah niin epäilyttävä) laskettelutakki, jonka kauluksen ja hupun välistä näkyi pelkät silmät. Järeämmänpuoleinen ase oli ripustettuna nippusiteillä takin sisäpuolelle, josta sen sai esille nopeasti.

Olin paikalla noin tuntia ennen puoltayötä nauttimassa raikkaasta syksyisestä tihkusateesta ja pimeydestä. Mahdollisia reittejä tutkittuani hyvissä ajoin suljin vaihtoehdot kolmeen. Todennäköistä oli myös, että ne ruojat tulevat tapaamiseen eri suunnista.

Siinä lämpimikseni kävellessäni viihdytin itseäni bongailemalla paikalta muita kollegoja, lämminhenkinen joukkotapahtuma kyseessä kun oli. Pari kappaletta löytyikin puiden takaa kykkimässä ja yksi "huomaamattomasti" autossa istumassa.

Kellon vääntyessä kohti tasaa kiersin mahdollisia reittejä läpi. Tavoitteena oli aikainen eliminointi, halusinhan olla se ensimmäinen joka homman hoitaa. Kääntöpaikalla jälleen ollessani havaitsin otollisen näköisen hahmon kadun päässä. Lähdin kävelemään häntä vastaan pyrkien varmistamaan hänen henkilöllisyytensä. Ja kyllä se oli itse Jack.

Minut tai todennäköisemmin pukeutumiseni nähtyään hän tajusi katsovansa kuolemaa silmiin, kääntyi ympäri ja teki juuri niin kuin voi vain olettaa tuommoisen pelkurin tekevän. Juoksi karkuun. Alkoi hurja muutaman kymmenen metrin juoksukilpailu kunnes sain hänet kantamalle ja ammuin häntä selkään. Todennäköisesti muutama kollega todisti tapahtuman, mutta heillä tuskin on varaa laverrella tapahtumista. Jätin loput salaatit kollegoiden ongelmaksi ja poistuin paikalta.

On syysyö ja kauniin verenpunaista lehtikasaa koristaa nyt myös, mikäs muukaan kuin salaatinlehti.

Vaahteranlehti

Viikari raportoi:

Pysäköin varastetun autoni syrjään autojen reunustamalta tieltä n. 23:20. Alueella käveli tiukasti huputtautunut, harmaatakkinen pitkä miekkonen, ensin yhteen suuntaan, sitten hetkeä myöhemmin takaisin toiseen ja arvasin, että hän oli kanssani Helsingin alamaailman yhteisellä asialla.

Tutkittuani lähiympäristöä valitsin väijypaikakseni muutaman pienen puun ja pensaan muodostaman pöheikön, joka oli aivan saaliimme tapaamispaikan, Lapinlahdentien käännöspaikan, vieressä. Kohta olin muutaman neliön urbaanin metsäsaarekkeen kätköissä maastopuvussa, makuulla telttapatjalla, järeä kahden käden konetuliase ulottuvillani.

Aika kului. Satunnaiset ohikulkijat liikkuivat ja menivät menojaan. Tielle parkkeerasi auto. Harmaahuppuinen miekkonen käveli tietä sinne, käveli tänne, käveli takaisin. Hän oli kenties nähnyt minut piiloutuessani pensaikkoon, muttei osoittanut sitä eleelläkään. Jostain nurmelle ilmestyi tiukasti huputettu nainen. Kuin etsien suojaisaa paikkaa hän käveli pensaalta toiselle, päätyen lopulta parhaimpaan vaihtoehtoon, minun pensaikkooni. Hän oli juuri aikeissa tunkeutua oksien sekaan kun murahdin "Varattu." Viesti meni perille ja toinen varma kollegani Helsingin yössä hiipi toisaalle.

Kaukaisuudessa näin lähestyvän hahmon, joka saattoi olla toinen kohteemme. Huputettu pitkä mies käveli tulijaa vastaan ja äkisti lähti juoksemaan. Tulija kavahti, lähti pakoon ja molemmat katosivat näkyvistäni pysäköidyn autorivin taakse. Joku heitti ilmeisesti juuri henkensä.

Auton ovi kävi. Mustahuppuinen hiippari tuli ulos autosta ja kurottautui tarkkailemaan jotakin, katsoen sinne minne huputettu pitkä mies ja hänen vihollisensa olivat kadonneet. Kumpaakaan ei enää näkynyt, mustahuppu oli paikoillaan, vain sadepisarat liikkuivat maisemassa. Keskiyö oli koittanut.

Mustahuppuinen miekkonen alkoi etsiä itselleen piilopaikkaa ja saapui kääntöpaikalle. Hänkin löysi parhaan pensaan. Minua huomaamatta mustahuppuinen mies asettui pöheikön toiselle laidalle, alle kolmen metrin päähän minusta. Olin hyvin hiljaa ja valmiina ampumaan. Tulilinjani olisi ollut esteetön.

Toinen uhrimme ei antanut pitkään odottaa itseään. Naapurini selvästi näki jotain ja otti aseensa esille. Etikettimme olisi sallinut hänen ampumisensa, mutta hän ei ollut nähnyt minua, enkä kokenut olevani uhattu. Me kuitenkin olimme täällä yhteisellä asialla. Tyydyin herkuttelemaan tilanteella ja päätin, että mieluummin tappaisin uhrin hänen nenänsä edestä. Sitten, jos hänen aseensa edes vähän värähtäisi minua kohti, olisi hänen vuoronsa.

Uhrimme tuli näkyviin ja syöksyimme molemmat piiloistamme, hän mustisaan, minä maastoväreissäni. Kauempana huputettu naishahmo juoksi mukaan verikekkereihin. Vaimennettu sarjatuli yski hautausmaan yössä ja tulitukseni kohde, Raakel Kakskerta kaatui verta vuotavana maahan. Ennenkuin ruumis oli edes kokonaan maassa minä ja mustapukuinen kanssavainolaiseni käänsimme aseemme toisiamme vastaan ja vaihdoimme muutaman luotisarjan. Yö, etäisyys ja kummankin taitava ennakointi saattoivat ammuksemme harhaan. Todettuamme olevamme liian tasaväkisiä peräännyimme molemmat suuntiimme. Huputettu nainen saapui paikalle, käänsin aseeni kohti häntä ja ehdotin, että molemmat menisimme menojamme elossa. Hän hyväksyi ehdotukseni ja katosi yöhön, kohti omaa kohtaloaan. Käännöspaikalle jäivät vain hiljaisuus, vainaja ja sadepisarat.

- Viikari

Roxie raportoi:

Monen päivän väijytyksen ja epäonnistuneiden myrkkykirjeiden jälkeen sain uuden tehtävän, joka herätti uudelleen innostukseni. Keuhkokuumeestani huolimatta astelin Hietaniemen hautausmaalle torstain ja perjantain välisenä yönä väijymään turkulaisten huumediilereiden kohtaamista. Hermostuneena kävelin hautausmaalle johtavaa märkien lehtien peittämää tietä ja joka rasahduksen jälkeen käännyin katsomaan taakseni ja hypistelin asettani kädessäni. Piilouduin puun taakse ja jäin odottamaan....kohtapuoliin pimeydestä astui esiin nahkatakkinen hahmo, mutta ennen kuin sain aseeni esiin, oli hän jo hävinnyt. Hiippailin läheisen auton taakse piiloon ja jäin sieltä seuraamaan tilanteen kulkua. Muitakin rohkeita oli saapunut paikalle rankasta vesisateesta huolimatta, ja minäkin uskaltauduin piilostani ja lähdin kulkemaan läheistä tietä pitkin...vastaani tuli toinen nahkatakkinen hahmo, ja epäröinnin takia hahmo ehti nopeuttaa askeltaan ja juuri kun olin ampumassa hänet, kaksi muuta hahmoa ilmestyi paikalle ja tappoivat tämän epäonnisen huumediilerin. Toinen hahmoista oli alkuperäinen kohteeni ja suunnistin kiivain askelin hänen luokseen murha-aikeet mielessäni. Mutta valitettavasti hänen aseella oli huomattavasti parempi kantavuus kuin minun pieni kaliberisellä pyssyllä, ja hänen laukauksensa lävisti rintakehäni...ja niin päättyivät epäonniset murhausyritykseni Hietaniemen hautausmaalle.

Spider Pig raportoi:

I was well prepared for battle. I had my car and a big gun. I was told to kill two drug dealers from Turku. They were going to meet up at midnight so I parked my car near the rendez-vous point at quarter past eleven and waited.

I saw the first dealer coming down the road and my ambush was going to be perfect. Just a few more steps and I could easily shoot him from my car but then another assassin came from behind my car and chased the dealer and killed him and vanished.

So one down one to go. I got out of my car and went hiding in a bush. A bit later the other one appreared but there were more assassins about. A guy in army gear shot the dealer with his machine gun just before me and so I fired at him and he fired at me. Somehow we both missed. Seemed like the rain had stopped the bullets. We both backed off amazed that we were still alive. Then this fourth assassins came and tried to kill me with her pistol. Well I had an Uzi so she was Swiss cheese in a matter of seconds. Don't know who she was and don't care. Then I fleed the scene.

Spider Pig

Pisteet:

Vaahteranlehti: Bonus 5p, raportti 2p = 7p

Viikari: Bonus 5p, herrasmiesmäisyydestä 1p, tyyli 1p, raportti 2p = 9p

Spider Pig: Tappo 5p, raportti 1p = 6p

Lisamaria Markula: Raportti 1p = 1p


11.10. klo 11.50 Virkavalta alkaa vihdoinkin toimimaan - ensimmäinen pidätys

Ensimmäisenä etsivänä kunnostautuu Reko Hynönen, pidättämällä Markus Korpisen (alias Nightfox).

Etsivä kertoo:

Heräsin aamulla tuntien, että tänään alkaisi vihdoin tapahtua. Rikollisaalto oli riehunut kaupungissa jo viikon, murhia ja tappoja tehtiin joka puolella, eikä poliisi ollut saanut vielä mitään aikaan. Syndikaattien valtataistelu oli ilmeisesti meneillään. Etsintäkuulutettuja oli onneksi jo suuri joukko, kiitos silminnäkijöiden ja vasikoiden. Tulin kaupunkiin vasta eilisillalla, mutta löysin heti listan etsintäkuulutetuista postilaatikostani.

Tiedustelu oli hoitanut asiansa hyvin: tiesin melko täsmällisesti, missä etsintäkuulutetut liikkuisivat kulloinkin. Ensimmäinen kohteeni oli helppo, sillä tiesin hänen liikuskelevan usein fysiikan laitoksella, jossa minun piti kokoustaman puolelta päivin. Latasin aseeni ja lähdin tarkkailemaan ympäristöä. Ohjeet olivat erittäin yksinkertaiset: etsintäkuulutettua käskettäisiin antautumaan, mutta tämä olisi pelkkää kulissia, koska nämä olivat erittäin vaarallisia rikollisia: tehtävä olisi napata heidät elävänä tai kuolleena, ja kumpi olisikaan helpompaa? Korruptoituneet poliisivoimat kyllä pitäisivät nimeni puhtaana ja palkkapussini paksuna.

Odottelin Kumpulanmäellä, josko alias Yökettu saapuisi, mutta hänen sijaansa tapasinkin erään tuttavani laitokselta, ja lähdin hänen kanssaan mäkeä ylös. Tiedustelin samalla, oliko hän nähnyt tätä rikollista lähiaikoina, mutta mies ei uskonut tuntevansa tätä. Tästä vähän harmistuneena saavuin pian Physicumin aulaan, jossa yllättäen äkkäsin juuri tämän Nightfoxina tunnetun rikollisen löhötessä kaikessa rauhassa eräässä pöydässä litkimässä aamukahvia jonkun tuttavansa kanssa. Hän ei näyttänyt epäilevän mitään, joten menin hänen pöytänsä ääreen ja kyselin kuulumisia kaivaessani asetta esille.

”Moroo, mites menee?”. Hänen hörpätessään kahvia vedin pistoolini, luin lakia ja annoin aseeni laulaa ilosanomaansa. Kaksi nopeaa laukausta kylkeen lähietäisyydeltä. Hän ei luultavasti ehtinyt edes tajuta, mikä häneen iski, mutta minkäs teet. Puhdistin tykkini, näytin virkamerkkini, lupani ja etsintäkuulutuksen säikähtäneille paikallisille, joita oli tähän aikaan päivästä jo kosolti, ja jatkoin matkaani pyydettyäni vastaantulijaa hankkimaan paikalle siivouspalvelun. Kilautin samalla pomolle tiedottaakseni homman olevan nyt reilassa.

Yksi vaarallinen rikollinen maassa, mutta listalla oli vielä monta lisää. Koetin paikallistaa vielä toista kohdetta samalta kampukselta, mutta tästä ei ollut jälkeä. Ehkä hän jätti tänään tulematta. Noh, aina tulisi seuraava päivä, paitsi kohteilleni, jotka katukoot tapaamistani viimeisillä elonsa millisekunneilla.

- Etsivä Hynönen

Pisteet:

Etsivä: Pidätys 5p, raportti 2p = 7p

Uhri: Raportti puuttuuu -5p = -5p


10.10. klo 17.50 Uusi murhaaja astuu mukaan kuvioihin

Jake Chambers on liittynyt mukaan murhaajien kekkereihin viemällä Eva Janssonin (alias Vilena Vitrenko) hengen.

Murhaaja kertoo:

Joitakin päiviä sitten näin järkyttävää unta. Olin autiolla tontilla Inarin- ja Hauhontien välissä ja näin, kuinka joukko ihmisiä lähestyi ruusua selvästi pahoissa aikeissa. Erotin kuitenkin vain yhdet kasvot, vaalean naisen. Heräsin ja tiesin, että minun oli toimittava.

Keskiviikkoaamuna tiesin, että aika oli lähellä. Koulu tuntui nyt turhalta ja toisarvoiselta, lähes unelta tai harhalta. Arviolta hieman ennen puolta päivää lähdin kotoani. Jossain vaiheessa kuitenkin eksyin - mikään kartta ei tunnu enää luotettavalta tässäkään maailmassa. Kun lopulta löysin jälleen oikean suunnan, oli alkanut sataa. Olin jo melkein perillä, kun huomioni hetkeksi kiinnittyi viereiseen autoon. Muistaessani jälleen tehtäväni tajusin vaalean naisen juuri pyöräilleen minua vastaan. Päätin lähteä lämmittelemään johonkin läheiseen kahvilaan ja palata myöhemmin paikalle.

Lämmiteltyäni palasin etsiskelemään sopivaa paikkaa saada nainen luopumaan suunnitelmistaan ruusun suhteen. Pääsin useille sisäpihoille, mutta mikään niistä ei ollut oikea. Hankkiuduin jopa sisälle rappukäytävään vain tajutakseni sen vääräksi. Lopulta ystävällinen roskakuski avasi minulle oven sisäpihalle.

Odotin.

Ei mitään.

Lopulta olin niin märkä ja kylmissäni, että olin valmis lähtemään kotiin.

Jokin - ka - sai minut kuitenkin jäämään bussista Kumpulan kampuksen kohdalla. Päästyäni sisälle Physicumiin ymmärsin, että vaalean naisen oli määrä saapua sinne parin tunnin kuluttua. Kuljeskelin ympäriinsä, kuin olisin hoitanut opiskeluasioitani. Lopulta etsiydyin paikkaan, josta näkisin vaalean naisen saapumisen. Suunnittelin lähteväni häntä vastaan ja puukottavani hänet tyhjässä tuulikaapissa.

Jonkin aikaa odoteltuani näin järkytyksekseni henkilön, jonka tiesin kuolleeksi. Hän kuljeskeli ympäriinsä ja pelkäsin, että hän olisi perässäni. Hän ei kuitenkaan tehnyt elettäkään hyökätäkseen kimppuuni. Odotukseni venyi taas ja juuri kun olin lähdössä vaalea nainen käveli jälleen ohitseni. Nainen suuntasi kohti vessoja. Päätin odottaa häntä oven takana ja päästä hänestä yhdellä laukauksella. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, vaalea nainen pyyhälsi jo kolmannen kerran ohitseni. Olin todella turhautunut.

Nyt kuitenkin tiesin naisen olevan paikalla ja koska olin jo jättänyt kaikki koulutuntini väliin, voisin samoin tein odotella hänen lähtöään vaikka maailman tappiin. Kiipesin toiseen kerrokseen, paikkaan, josta pystyin näkemään vaalean naisen istumassa luokassa. Ajattelin, ettei hän kuitenkaan poistuisi kovin pian, joten lähdin itse käymään vessassa. Juuri kun olin palannut, huomasin naisen tulevan käytävään. En aikaillut, vaan ammuin kohti. Isäni Ruger kuitenkin petti minut (kuten isänikin niin usein) eikä yksikään kolmesta laukauksesta osunut. Enää en kuitenkaan turhautunut, sillä tunsin hetken olevan käsillä. Siirryttyäni sivummalle löysin repustani kameran. Päätin ottaa vaaleasta naisesta kuvan lasioven läpi: ainakin tietäisin tehneeni tämän oikeasti.

Kun saavuin taas kaiteen taa paikkaan, josta näin luokkaan, vaalea nainen ei ollutkaan palannut paikalleen. Kurkistin alas ja siinä hän istui puhumassa puhelimeen, suoraan alapuolellani. Ilmeisesti hän ei ollut edes huomannut, kun olin rei'ittänyt lattian hänen ympäriltään. Katsoin ympärilleni, vedin aseen esiin ja ammuin kaksi laukausta, molemmat osuivat. Laitoin aseen takaisin taskuun. Tajusin jääneeni virnistellen katsomaan tekoani vasta, kun vaalean naisen vieressä olleesta ovesta tuli joku. Tämäkään nainen ei onnekseni huomannut mitään erikoista, ei kai edes katsonut ympärilleen. Tarkistin, ettei omassa kerroksessani vieläkään näkynyt ketään ja poistuin paikalta. Ruusu oli taas vähän enemmän turvassa.

-Jake Chambers-

Uhri kertoo:

Käsittelimme post doc tutkijoiden kanssa jo toista tuntia Bacillus anthracis itiöiden karakterisointia. Gianmarco oli varta vasten heittänyt minut suihkukoneella Helsinkiin Cagliarin huvilaltani. En ollut aikoihin ollut työelämässä, mutta pernarutosta puhuivat nyt kaikki ja tarvitsin kaikkein uusimman tiedon päästäkseni selville tilanteen vakavuudesta. Kehittämäni bakteerilinja, Vitrenko strain, ei koskaan päätynyt Natureen eikä rokotekehityksen työkaluksi, joten olin spesialistiryhmässä tuntematon.

Ne olivat aikanaan järjestäneet, että elin perheineni erittäin mukavasti, vaikken enää saanut jatkaa tutkimusta, enkä jäädä kotimaahani. Dmitri vaihtoi silloin heidän ryhmäänsä. Hän oli edellisiltana yllättäen ottanut minuun yhteyttä ensimmäistä kertaa vuosiin ja selittänyt kiihtyneenä, miten bakteerilinjaamme oli jatkokehitetty – erittäin nopeasti ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Ymmärsimme hirvittävän hyvin, missä oloissa linjan ominaisuusyhdistelmästä olisi hyötyä, ja kenelle.

Sain tutkijoilta muutaman ajatuksen ja päätin puhua Dmitrille heti. Poistuin salista ja tarkistin, ettei kukaan ollut aulassa odottamassa minua. Soitin kolmesti, eikä Dmitri vastannut, joten palasin sisään. Hän soitti pian takaisin, jolloin kiiruhdin aulaan ja istuuduin pöydän ääreen. Tuskin olin ehtinyt avata suuni, kun minua ammuttiin. Kohotin katseeni vastavaloon, ja parvekkeen reunan takana näin lyhyttukkaisen naisen pään sekä aseen piipun. Olin saanut useita osumia hartiaseutuun ja keskivartaloon. Ne tiesivät, että minä tiesin – seuraavaksi ne etsisivät Dmitrin.

Aloin vuotaa verta. Katsoin hiljaa, kuinka sitä virtasi sykkeeni tahdissa muutamasta kohdasta rinnassani. Märkä puserokangas poltti vatsaani ja hemiraudan haju raapi kurkkuani. Raajojani alkoi pistellä ja pään kannattelu kävi vaikeaksi. Ilmastointi mourusi – en ollut tajunnut, että aulassa olisi ollut mitään ääniä. Veri kinosti tummaksi hyytelöksi syliini, huojahtelin ja yritin tukea ylävartaloni pöytää vasten. Notkahdin etuviistoon ja kalautin kasvoni pöydänreunaan. Putosin tuolilta reiteni varaan, ylävartaloni rojahti lattiaan lapaluu edellä, seuraavaksi lattiaan iskeytyi ohimoni.

Katsoin horisonttiin, en nähnyt siellä liikettä. Sälekaihtimilla himmennettyjen seminaarihuoneiden ovet heijastuivat lattian vahauksesta. Miljoonat pienen pienet pölyhiukkaset vaelsivat vaivalloisestu kasvojeni ohi. Keräsin voimia räpäyttääkseni silmiäni. Hiukkaset katsoivat minuun. Niillä oli pienet, vääristyneet kasvot, joita peittivät mustat, märkivät haavaumat. Osa kyyristyi välillä oksentamaan verta, jotkut kantoivat paareilla tovereitaan, muutamilla oli Ukrainan armeijan univormu. Silmäni olivat tahmeat.

Kiova, 16/06/1995. –Nyt avataan se pullo Dmitri. –Labrassako? –Erikoistapaus. Vitrenko strainin neljäskymmenes virulentti bakteeristokki, maanantaina pistetään paperit vetämään. Avaa jo, tässä on lasit. –Vilena, kiitos. –Mikä on seuraava vapaa stokkikoodi? –Peruslitaniat siihen tulee ja ID 4459. Hitto, huomasitko? ID, Instant Death. Suhteellisen osuva.

FT Vilena Vitrenko

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, raportti 2p = 12p

Uhri: Raportti 3p = 3p


10.10. klo 15.10 Vaahteranlehti nousee mukaan kärkikamppailuun

Mut puukkohon ei Vaahteranlehtikään koskea tohtinut kun vainoharhan vallassa uhrinsa vaelsi, vaan luodilla Essi Karvosen (alias Gertrude) hengen riisti. Yks tämänkin teon todisti.

Murhaaja kertoo:

Syksyinen aamuaurinko kurkki pilvien raosta ja puissa heiluvien lehtien varjojen leikki seinilläni muistutti minua tekemättömistä töistä. En ollut varma voiko näin sateeton päivä olla hyvä päivä toimia, mutta vaihtoehtojakaan ei juuri ollut.

Poimittava lehdykkäisenikin oli vielä kovin vihreä, lukioikäinen paperini sanoi. Mutta pitää muistaa, että nuorena kuolemisessa on aina paljon enemmän dramatiikkaa, joten olin kokonaisuudessaan tyytyväinen toimeksiantooni.

Tämän lehden oli määrä lähteä Otaniemen suuntaan tiettynä hetkenä Kampista, joten odottelin bussilaiturilla hänen saapumistaan. Ihmisiä oli tarpeeksi, joten varjostuksen aloitus oli hyvin kätevää ja lehtikin helposti tunnistettavissa. Nousimme samaan bussiin ja paneuduin kirjan lukemiseen, samaan osoitteeseen kun molemmat olimme matkalla.

Nousin bussista ja päädyin kävelemään lehdykän edellä. Tien puolia vaihtelemalla sain itseni keploteltua kuitenkin selkäpuolelle. Kohde käveli edelläni, puristin kukkaveitseni kahvaa. Hän vilkaisi taakseen, rupesi kaivamaan laukkuaan. Välimatkaa oli liikaa, oli pakko toimia, vaikka edessämme kävelikin mahdollinen silminnäkijä. Pudotin veitsen kahvan kädestäni, tartuin pistooliin. Kuului tsup, kun äänenvaimennettu aseeni laukesi ja näin tämä lehdykkä leijaili maahan, ennen kuin ehti edes sekäänsä kääntää.

Laskin ruumiin päälle taskussani lähes muodottomaksi rypistyneen vaahteranlehden, jonka maanantai-iltana olin poiminut hänen kotipihaltaan. Samalla minussa heräsi myös tunne, että syksy alkaa todella olla jo pitkällä ja voin vain tuntea kuinka ohuen varren varassa minäkin roikun. Silti minä uppoudun syvemmälle ja syvemmälle verenpunaisiin vaahteranlehtiin ja huomaan olevani jo kainaloja myöten syvässä.

Vaahteranlehti

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, silminnäkijä -2p, raportti 2p = 10p

Uhri: Raportti puuttuu -5p = -5p


10.10. klo 14.25 Viikarilla tahti tiivistyy

Vaan eip puukkoa tuo Viikari käyttänt, aseella meni reiähän jysähyttämän Ella Kalliokoskeen (alias Kälskoid). Yks ol paikal surmatyön aikahana.

Murhaaja kertoo:

Saavuin hyvissä ajoin Metsätaloon, jossa kohteeni oli islannin luennolla 3. kerroksessa. Istahdin käytävälle, tietokoneen ääreen ja kirjoittauduin työnantajani sivuille. Suurensin kohteeni kuvan ja yritin painaa hänen kasvonsa perusteellisesti mieleeni. Miten tekisin sen? Käytävällä oli koko ajan ihmisiä, talo oli rauhaton. Kenties puukkojunkkariksi samaan hissiin? Kenties sipaisu myrkkyä? Kenties, kenties... Oli vain pakko toivoa tilaisuutta ja toimia sen tullen.

Luento päättyi ja ihmiset alkoivat poistua. Kohteeni näköinen henkilö käveli ulos, otti puhelimensa esiin, käveli käytävän reunalle, ikkunan viereen, ja alkoi puhua. Otin puhelimeni esiin ja soitin kohteeni numeroon. Varattu. Vilkaisu varmisti. Se oli hän. Alle kymmenen metrin päässä, mutta käytävässä, joka vilisi ihmisiä. Istuin koneella ja klikkailin itseäni eteenpäin sattumanvaraisesti sivulta toiselle.

Puhelu jatkui ja jatkui ja jatkui. Katsoin kännykkäni kelloa. Se vaikutti pysähtyneen. Jähmettynyt aika täytti käytävän meripihkan tavoin, sulkien sisäänsä hämähäkin ja moskiiton, mutta kumpi olisi kumpi? Voisiko olla, että hän odottikin vuoroa koneelle? Mietin hiiren kontaktimyrkyttämistä, mutta luovuin suunnitelmasta liian riskialttiina. Tajusin, että kohteen istuminen koneen ääressä olevaan näkösuojaan tarjosi silti uudenlaisia mahdollisuuksia, joten päätin lopettaa ja poistua. Loggasin itseni ulos ja lähdin kävelemään yläkertaan. Kohde vain jatkoi puheluaan. Ja jatkoi.

Päätin, että olin olevinani poistumassa, vedin ulkovaatteet päälleni ja palasin nopeasti koneelle vilkaisemaan reittiopasta. Virhe. Kohteeni lopetti puhelunsa ja kiirehti yläkertaan. Oliko hän huomannut minut? Hyvin mahdollista. Poistuin koneelta ja menin hissille, jolla nousin kaksi kerrosta ylemmäs, viidenteen. Portaikosta näin kohteeni alemmassa kerroksessa, keskustelemassa kaveriensa kanssa. Liikaa vilinää sala-ammuntaan. Siispä odotin.

Kohde palasi alakertaan, kavereineen istumaan käytävällä olevan pöydän ääressä. Hän oli huomaavaisesti pukeutunut kirkkaaseen oranssiin, joka helpotti suuresti seuraamista myös etäältä. Pysyin siis portaikossa, toivoen, että kohde lähtisi hissiin. Aika kului, odottelin portaikossa kirjoittaen siansaksaa tekstiviestiluonnoksiin ja vilkuillen kohdetta aina välillä. Äkisti hän oli poissa. Syöksyin porraskuilun reunalle ja näin kuin näinkin vilahduksen kohteestani, mutta vain vilahduksen. Harppasin hissiin ja kiirehdin alakertaan, josta arvelin kohteeni hakevan ulkovarustuksensa ja olevan lähdössä.

Metsätalon ala-aula oli viehättävän sokkeloinen ja tarjoaisi mahdollisuuksia eliminointiin, jos vain löytäisin uhrini. Hän ei ollut lokerikoilla, ei Unicafessa. Vihdoin! Kohteeni oli suojaisessa käytävänpätkässä, leirityneenä tietokoneen ääreen. Kävelin ohitse ja tilasin hissin. Lokerikoilla oli joku, mutta turvallisesti poissa näköpiiristä. Ei ketään. Olisin mieluummin turvautunut veitseen, mutten edellisen kontaktin jälkeen uskaltaunut aivan niin lähelle. Ennen hissin saapumista, tietäen olevani pikemminkin ilmiselvä kuin epäilyttävä, lähdin etenemään kohti selin olevaa uhriani. Tempaisin aseeni esiin juuri kun Unicafeen vieviä portaita pitkin nousi joku. Ammuin kohdettani selkään lähietäisyydeltä ja hänen lyyhistyessään seinänviereen silminnäkijä ryntäsi pakoon.

Poistuin katuvilinään näreissäni. Mukava ja tyylipyhdas hippaleikkini oli vaarannettu ja saattaisin vastoin tahtoani päätyä leikkimään rosvoa ja poliisia.

- Viikari

Uhri kertoo:

Tässä päivässä ei ollut mitään erikoista. Lähdin yhtä valppaana kuin jo lukuisana aamuna käsi asetta hamuten rappukäytävään. Päästyäni muiden elävien pariin herkesin ajattelemasta kokonaista asevarastoa laukussani (mukaan lukien uutuuttaan välkkyvä veitseni -käsintehty uniikkikappale, valmistettu erityisesti uppoutumaan pahaa-aavistamattomiin henkilöihin).

Metsätalon suojaisat muurit loivat oman rauhoittavan tunnelmansa ja hetken tunsin olevani kuin kuka tahansa yliopistolainen. Ihmisten ilmoilla en kuitenkaan huomannut jääneeni hetkeksi yksin käytävälle. Tuskin kerkesin ymmärtää mistä oli kyse, kun jo tunsin noron liplattelevan niskasta pitkin selkää. Käännyin ympäri.

Käsiase! Kuinka harrastelijamaista! Luultavammin tämä Aleksis Kiven päivän sankari ei pitkälle pötki pyssyinensä. Näihin utuisiin aatoksiin tuudittauduin autuaan hymyn levitessä kasvoilleni ja käteni kangistuessa veitseni pehmustettuun kahvaan.

Pyssyllä...selkään...minun puukkoni....

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, silminnäkijä -2p, raportti 1p, tyyli 1p = 10p

Uhri: Raportti 1p = 1p


9.10. klo 23.30 - 10.10. klo 00.30 Hietaniemen hautausmaan episodi 1/2

Kaikille etsiville 7.10.2007 lähetetty viesti:

Tervehdys!

Olemme saaneet tiedustelijoiltamme viestin, että kaksi huomattavaa huumerikollista aikoo tavata ensi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä klo 00.00 Hietaniemen hautausmaan eteläosissa, Lapinlahdentien kääntöpaikalla. Nyt tarvitsemme sinun apuasi näiden vaarallisten rikollisten päiviltä päästämiseen. Nämä rikolliset ovat oikeaa roskasakkia, jotka voi ampua kyselemättä. Rikolliset ovat varmasti aseistettuja, mutta älä huoli, yllätys on puolellamme: heidän ei pitäisi tietää mitään väijytyksestäsi.

Suomi kiittää,

Ylipoliisipäällikkö

Pera raportoi:

Ei mul täs paljookaa oo sanottavaa, perkele. Oli pakko saada fiksit, you nou. Jack on hyvä tyyppi, sitä oli iso B suositellu linnassa. Niin mä sit keräsin tuohen ja menin tapaamaan sitä sinne jonnekin hautausmaalle. Sielhän se Jack oli. Se vaati enemmän hintaa kun pitäs, vitun roisto. Sit yht'äkkii joku vitun skoude ampu mua takaapäin raukkamaisesti. Mä vaan levisin siihen kadulle, voi saatana. Onneks se skoudekin delas siihen mun viereen hetken päästä.

Jack raportoi:

Pitkästä aikaa taas keikka. Rendezvous-pointtina syrjäinen kuja hautuumaan kupeessa öiseen aikaan. Eihän tässä mitään, toimitan aineen ostajalle, otan rahat ja katoan.

Jostain syystä keikka hermostutti minua. Ilmassa oli ikävä pieleenmenemisen tuntu, ja kävin läheisellä huoltoasemalla vielä lisäämässä kofeiinia vereen. Hautausmaata lähestyessäni näin erään julkisen rakennuksen pihalla neljä raamikasta vartijaa savukkeidensa kimpussa. No niin, hyvin menee, tästä on vain puolentoista minuutin juoksu kohtaamispaikalle..

Saavuin etuajassa ja jäin katveeseen vartomaan Peraa, kontaktiani. Olipahan kotoisaa, hautausmaat kuuluivat suosikkivälityspaikkoihini, kun ne sattuivat olemaan öiseen aikaa varsin rauhallisia. Useiden minuuttien kuluttua epäröivä hahmo saapui metsätietä eteeni, ja astuin valoon.

- Pera?

- Iltaa.

Siirryimme takaisin katveeseen neuvottelemaan. Ehdimme väitellä hinnasta hyvän aikaa, kunnes yllättäen viereiseltä muurilta kuului kauhea ryske. Silmälasipäinen kyyristynyt hahmo, joka toi mieleen lähinnä Sin Cityn Kevinin - tosin huomattavasti äänekkäämpänä versiona, ampui Peraa muurin päältä rintaan, ja tämä lyyhistyi maahan. Otin nopeasti etäisyyttä ja aloin penkomaan reppuani - jossain täällä on reikärautani. Ryminä-Kevin aikaili suotta ja tuli alas muurilta vasta, kun olin tähtäämässä häntä. Hän yritti mumista jotain antautumisesta. Kytät, perkele! Totesin vain tyynesti:

- Alahan mennä, niin et kuole.

Kevin alkoi hyppiä ja vänkyröidä muka hämätäkseen sihtiäni, mutta en voinut sännätä suinpäin hänen varman kantamansa sisään vaan peräännyin hiljalleen jonkin matkaa vaihtaen yksittäisiä laukauksia, kunnes ryntäsimme lopulta molemmat toisiamme päin. Hallitsin viistoleikkauksen paremmin ja sain upotettua lyijyn tasaisesti ympäri hänen kehoaan hänen ampuessaan sinne, missä olin ollut sekunti aiemmin.

Äänetön hetki.

Saakeli, ne vartijat ovat varmasti kuulleet laukaukset. Keräsin sekä Peran, että Kevinin rahat ja liukenin paikalta hautausmaan halki selvemmille vesille. Oliko Pera Undercover? Ne ovat toisinaan taitavia, mutta eivät noin uskottavia. Seuraavalla kontaktillani Raakel Kakskerralla on varmasti kovana tekijänä sisäpiirin tietoa vuodosta..

/Jack

Etsivä Lankila raportoi:

Jaahas. Ensimmäinen viikkoni etsivänä, ja heti minua pyydetään erityistehtävään! Mikäs sen parempi startti uralle! Briiffaus kertoi, että tiistain ja keskiviikon välisenä yönä olisi kahden kovan luokan huumerikollisen kohtaaminen Lapinlahdentien kääntöpaikalla. Molemmat kohteet oli luokiteltu sanoin "neutraloitava kohdatessa".

Saavuin Marian sairaalalle muutamaa minuuttia yli yhdentoista. Kävelin rauhassa ortodoksisen hautausmaan editse kääntöpaikalle ja tarkastin maaston. Välillä jouduin syöksähtelemään varjoihin piiloon, sillä minulla oli epäilykseni, että kohteet saattaisivat saapua etuajassa paikalle. Aikani kierreltyäni ja vertailtuani eri tarkkailupaikkoja asetuin erään pensaan taakse matalaan polviasentoon ja verhosin yläruumiini mukanani olleeseen vihreään shemagh-huiviin. Kello näytti puolta kahtatoista.

Odotin kärsivällisesti tarkkaillen ympäristöäni hitain liikkein. Muutama lenkkeilijä ja koirantaluttaja meni viiden metrin päästä ohi, muttei ilmeisesti huomannut läsnäoloani. Lopulta paria minuuttia vaille puolenyön toinen annetuista kohteista saapui odottelemaan osittain vieressä olleen kivimuurin taakse Kaartin hautausmaan tielle. Odottelin, kunnes toinenkin miehistä saapui paikalle. Kuulin ääneen kuinka kohteet päättivät siirtyä syrjemmälle tien hämäriin ja kadotin heidät näkyvistä muurin taakse.

Päätin alkaa lähestyä muurin tarjoaman näkösuojan ja lehtiä kahisuttavan tuulen turvin. Konttasin erittäin hiljaa ja varovasti lähestyen muuria, kunnes noin parin metrin päässä muurista kuulin, kuinka pari palasi likemmäs valoja. Nyt minulla oli heihin jatkuva näköyhteys. Minua he eivät selvästikään olleet vielä huomanneet. Allani oleva lehtipeite muuttui paksummaksi ja kuivemmaksi muuria kohden, joten enempi eteneminen olisi varmasti paljastanut minut. Päätin siis toimia nopeasti.

Syöksähdin ylös ja muurin vierelle ja avasin tulen. Tulitukseni ei ollut niin tuloksellista kuin halusin - vain toinen miehistä tuupertui maahan kasvoilleen. Pienempi ja nopeampi liikkui uskomattoman ketterästi syvemmälle kujalle. Koska olin jo paljastunut, tulin täysin näkyviin ja käskin miestä antautua välittömästi. Hän puolestaan kaivoi kätköistään automaattiaseen, jonka rinnalla palvelus-Glockini kalpeni auttamattomasti, ja kehotti painumaan helvettiin.

Seurasi toista minuuttia jatkunut tulitaistelu, jonka aikana vastapuoleni joutui lataamaan asettaan pariinkin kertaan, joskin niin tottunein ottein, etten uskaltanut lähestyä osumaetäisyydelle. Lopulta umpikujassa ollut vastapuoleni lähti juoksemaan oikealta puoleltani ohi. Otin kaksi askelta vastaan - sälli painaa liipaisinta - luodit napsaavat vierestäni - ammun kohti - heittäydyn kyljelleni - maa edessäni roiskuu -

10.10.: Lapinlahdentien kääntöpaikalta löytyi kaksi miesruumista noin klo 01. Toinen ruumiista on poliisin mukaan nuorempi etsivä Jesse Lankila, joka oli paikalla suorittamassa palvelustehtäväänsä. Poliisi kieltäytyy kertomasta tehtävän luonnetta.

Pisteet:

Jesse Lankila: Bonus 5p, raportti 1p = 6p


9.10. klo 19.20 Murhien tahti jatkuu kiivaana, jälleen ruumis

Asialla on jälleen Viikari, joka saattaa tällä kertaa kalman porteille Marko Monosen (alias Musta Haukka).

Murhaaja kertoo:

Marko Mononen. Tuo mies, jota olin varjostanut pitkin Limeksen approa, mies, jonka kodin lähiympäristön olin kartoittanut perusteellisesti. Mies joka, jos pirullisen leikkisät pimeyden jumalat suovat, pääsisi tänään manan majoille. Tunnistaminen ei ainakaan olisi ongelma. Työnantajani tarjoama hyvä kuva, Limeksen appro ja satunnaishavainto Physicumin aulassa olivat tehneet hänestä hyvin tutun.

Tiesin uhrini pääsevän laskareista Kumpulassa kuudelta. 17:45 nousin bussiin, joka oli ollut Kumpulassa varttia aikaisemmin. Arvioin tämän aikaisimmaksi bussiksi, jossa kohteeni järkevällä todennäköisyydella voisi olla. Ei ollut. Hyvä.

Kävelin kohteen kotipysäkin läheisyydessä. Vuoroväli oli huomattava, ja sen perusteella arvioin, että mikäli kohde ei olisi näkyvissäni noin seitsemältä, olisi hän muilla retkillä, ja voisin yhtä hyvin häipyä. Itse pysäkki oli liian vilkas paikka murhatöihin ja maasto hyvin aukeaa. Matka pysäkiltä kotiovelle oli pitkä, mutta tiivistyi käytännössä kahteen mahdolliseen reittiin, jotka olivat suuren osan ajasta miellyttävän rauhallisia. Valitsin maantien meluvallien suojasta sadan metrin päästä itselleni paikan, josta voisin rauhassa tarkkailla pysäkkiä ja josta näkisin kumman reitin hän valitsisi.

Kului tovi ja toinenkin, tuli bussi ja toinenkin, ja viihdytin itseäni pitkään kävelemällä edes takaisin säilyttäen näköyhteyden pysäkkiin, mutta kohdetta ei näkynyt. Hieman ennen seitsemää pimeys laskeutui. Se muuttaisi kaiken: pystyin siirtymään välittömästi pysäkin takana olevaan puistoon ja aivan uusi tappomaasto, kohteen kotikatu, avautui. Kohde asui kalliinoloisten omakotitalojen reunustamalla umpikujalla, eikä siellä voinut päivänvalossa huomaamatta oleilla, mutta pimeys olisi asia erikseen.

Bussi saapui. Muutaman kymmenen metrin päästä, pimeästä pensaasta, tunnistin kohteen. Vailla huolen häivää hän lähti kävelemään kohti kotiaan valiten vilkkaamman kahdesta reitistä. Lähdin juoksemaan vaihtoehtoista, aavistuksen pitempää, reittiä. Kaukaisuudessa näin kohteen lähestyvän kun itse jo käännyin hänen kotikujalleen. Kujan alussa oli kiitettävän tiheä pensasaita ja pimeyden suojassa pystyin kätkeytymään sen taakse. Kohta kohteeni askeleet lähestyivät ja pensasaidan aukoista näin hänet valaistulla tiellä. Puhelimeen puhuen hän käveli väijypaikkani ohitse, kohti kotiaan. Kotipihansa turviin hänellä olisi parikymmentä metriä, mutta se olisi yhtä hyvin voinut olla kuussa. Astahdin esiin piilostani, huudahdin tervehdyksen ja ammuin häntä selkään.

"Hippa!"

- Viikari

Pisteet: Murhaaja: Murha 10p, raportti 1p = 11p

Uhri: Raportti puuttuu -5p = -5p


9.10. klo 16.20 Spider Pig teurastaa sarjassa, jo toinen murha putkeen

Tällä kertaa Spider Pigin kohteeksi joutui viimeöisestä verikarkelosta selvinnyt Harri Hämäläinen (alias Unlucky Luke). Murhaaja kertoo:

After my murder this morning I had to go back to the lab. But on the way there I spotted my next target in the traffic lights. I think he saw me too. Luckily he was going to the same building but the lobby was too crowded and he was being careful. ( picture will come at some point )

So I went back to work and couple hours later excused myself again and went downstairs to ambush my fourth target. I came from behind but he still managed to fire a shot but dramatically missed. My weapon was better at long range and I had the advantage of suprise. No witnesses. Back to the lab then.

Spider Pig

Uhri kertoo:

Sain uuden lyhyehkön sähkeen

Nice Job -stop- Naapurikylän tyttö -stop-

Mitä helvettiä, tuumasin hetken. Pitäisi nyt herrasmiehen ruveta naisia lahtaamaan. Noh siitähän ne maksaa. Ajattelin kuitenkin pitää ansaitun vapaapäivän ja kerätä agrea seuraavaan sessioon, jota ei sitten ikinä tullutkaan. Palatkaamme päivän tapahtumiin.

Aamun aikatauluni hieman muuttui. Joku oli vääntänyt oriini korvan kenoon ja sen asettaminen takaisin paikoilleen kesti. Muiden rutiinien jälkeen lähdin Kumpulaan hieman aiottua aiemmin. Liikennevaloissa näin puolitutun henkilön, missä lie tavannut aiemmin. Tämä mystinen hahmo käveli edeltäni Chemicumiin ja meni naulakkojen luo seisomaan ja jäi sinne katselemaan maisemia. Kolmen vartin kuluttua mies seisoi siinä vielä, takki päällä, varmaan joku avohoitotapaus. Menin pelaamaan sählyä, pitäähän nyt murhaajan pitää itsestään huolta, ja mies seurasi ovelasti sivuovesta, mutta ei saavuttanut minua.

Parin tunnin hikisession jälkeen saavuin takaisin Chemicumiin ja siellä heppu taas seisoi, tällä kertaa ilman rotsia. Ymmärrettäväähän tuo, sisällä on lämmin. Jatkoin matkaa eteenpäin, käytävä oli pahaenteisen tyhjä. Takaani kuului askeleita, mies seurasi vauhdikkaasti. Käännyin ja ammuin taskusta, hieman ohi, samaan aikaan luodit lävistivät leukani ja kaulani. Jäi siinä jälkipolville ihmeteltävää, pää ja ruumis eri arkuissa.

-I am a poor lonesome assasin and a short short way to grave-

-UnLucky Luke- (kirjaimellisesti)

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, raportti 1p = 11p

Uhri: Raportti 2p = 2p


9.10. klo 09.30 Kauhistunut silminnäkijä todistaa jo 17. hengenlähdön

Spider Pig on jälleen asialla kun Riikka Kropsu (alias Elianto) löytyy hengettömänä. Silminnäkijää haastatellaan, etsivät odottavat kieli pitkällä toipuuko hän järkytyksestään.

Murhaaja kertoo:

I took the morning off from work and decided to go manhunting instead of going to the lab. My target's home was really far from Kumpula so I had to wake up early to get there. I had never been there before so I was a bit lost and scouted the area. I found a suitable staircase for an ambush ( picture ) but before I could get in to a good position she appeared. So I startet following her because of the eye witnesses. And I followed a long time. From her home to Pasila station and from there to her school called Stadia.

I shot her in the lobby in front of her friend, I don't care anymore. No remorse no regret.

Spider Pig

Uhri kertoo:

Aamu ei juuri ollut niitä parhaimpia. Nuhakuumeen ja pirunmoisen väsymyksen kanssa ihmisen mielikuva maailmastakin jotenkin synkkenee. Siinä tilassa ei mieti selviytymistään päivän pienistä ja suurista haasteista. Sitä antaa vain askelen kerrallaan kulkea ja viedä niin rutiininomaisesti kuin vain mahdollista. Hienoisessa apatiassa elämääni kiroten kulkeuduin kohti opinahjoani aseeni painaessa taskussani. Rutiininomainen varotoimi asuinseutuni selkkauksia varten.

Yhytettyäni kaverini matkan varrelta keskustelutoveriksi olin tyytyväinen. Todistajien läsnäollessa voidaan vannoa tahdon, mutta olin tuudittautunut heidän myös suojelevan pientä elämääni. Saavuttuamme melko turvalliseksi luokittelemani rakennuksen ala-aulaan emme jatkaneet ripeästi ylempiin kerroksiin -kuten joskus kiiresimpinä aamuina järkeenkäypää on- vaan jäimme tutkimaan kyseisen päivän murkinoita.

Hyvä ruoka, parempi mieli, toden totta. Tunsin positiivisten ajatuskiehkuroiden piirtyvän mieleeni. Naatiskelin ajatuksella ihan mukiinmenevästä herkusta, kun tunsin oudon väristyksen. Jokin ei kuulunut tähän paikkaan, aikaan, minun varomattomaan hetkeeni -jonkun muun ripeät askeleet!-. Käännyin ympäri ja ennen kuin ehdin edes hapuilla asettani sain osuman. Vajottuani maahan rinta verisenä pamppaillen ehdin nähdä tyytyväisyyttään loistavat kasvot ovenraossa. Kaverini avunhuudot korvissani soiden maailmani pimeni.

Elianto

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, silminnäkijä -2p, raportti 1p, tyyli 1p = 10p

Uhri: Raportti 2p = 2p


9.10. klo 00.15 Tänä yönä vessat ovat erittäin vaarallisia - jälleen ruumis vessassa

Vain hetkeä aiemmin itse vessassa verta laskenut Synkkis, eli Reko Hynönen, löytyy myös murhattuna vessasta. Tästä vessaverikarkelosta hengissä selvisi Unlucky Luke.

Murhaaja kertoo:

Sain lyhyen sähkeen maanantaiaamuna:

Uusi viikko uudet kujeet -stop- Sauna illalla -stop-

Tästä oli helppo päätellä, että kohteeni on tulossa samaan saunaan illalla johon olin itsekin matkalla. Päätin mennä paikalle ajoissa. Laukkasin peltihevosellani paikalle noin puoli tuntia ennen kohteen saapumista paikalle. Hän saapui täsmällisesti, mutta seurueen kanssa. Piti odottaa otollista hetkeä, jolloin voisin osoittaa työnantajalleni olevani palkkani arvoinen.

Illan lähestyessä yötä näin toiletin peilissä punertavia roiskeita, liikkeellä oli siis muitakin, mutta kohde oli vielä hengissä. Päätin hoitaa velvollisuuteni alta pois ennen kuin minut hoideltaisiin. Hieman puolenyön jälkeen kohteen iloliemen litkinen kostautui, kohde poistui tarpelleinsa tuohon samaan surmanloukkuun, jossa oli tuhotyönsä tehnyt aiemmin. Kohteen ollessa pesemässä käsiä riuhtaisin oven auki. Kaksipiippuinen seitsemästilaukeavani lauloi viimeisen soolon tässä verentahrimassa WC:ssä. Raahasin uhrin vastapäiseen siivouskomeroon, jossa oli jo muitakin.

Iltapuhteeni suoritettua palasin hetkeksi aikaa takaisin seurustelemaan, jotta epäilyt eivät heräisi. Pakollisen chat-chatin jälkeen poistuin paikalta rautaoriillani. Perillä päästyäni huomasin, että joku ryökäle oli myrkyttänyt suitset, varmaan sama mies, joka makasi siivouskomerossa. Onneksi luotettavat nahkahansikkaat olivat kourassani koko episodin ajan.

-I am a poor lonesome assasin and a long long way to stalk-

-UnLucky Luke-

Uhri kertoo:

Olin tullut jo aiemmin illalla Idan saunalle kyttäämään uhriani ja viettämään mukavaa aikaa fuksieni ja miksei muidenkin kanssa. Kovaa työtähän se on, kaljaa tuli kitattua kovasti ja jatkuvasti vahtia, ettei kohde pääsisi karkaamaan – ja tietenkin sitä, ettei itseään tulisi vaarantaneeksi.

Löydettyäni uhrini vessasta aloin jo miettiä poistumista paikalta. Mitä pidempään olisin, sitä vaarallisemmaksi elo kävisi, jos oma jahtaajani olisi täällä tietämättäni.

Sitten tein ratkaisevan virheen – menin samaiseen vessaan itsekseni ja asioiden jälkeen pesin käsiäni tuijottaen samalla epäluuloisesti ovea. Harkitsin jo nopeaa ovelle siirtymistä ja veitsen esiin vetämistä, jottei vainoharhani pääsisi valloilleen, mutta sitten se pääsikin äkkiä toteutumaan, kun näin kiiluvat silmät ovella, pistoolin osoittavan itseäni… Sama tyyppi, jota olin koko illan autellut laskuharjoituksissa ja joka olisi milloin vain voinut myrkyttää kaljan, jota hän kantoi jääkaapista. Kirosin luottavaisuuttani ja varomattomuuttani. *bang* *kops*

- Synkkis

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, raportti 2p = 12p

Uhri: Raportti 1p = 1p


8.10. klo 23.30 Yöllinen vessakäynti koituu turmioksi

Peitenimen Knackwurst takaa on paljastunut Jesse Lankila kun hänen puukotettu ruuminsa löytyy vessasta. Tekijäksi epäillään Synkkistä.

Murhaaja kertoo:

Raskaan laskemis- ja suunnitteluyön jälkeen olin aikonut mennä jo aamutuimaan vastaan kohdettani, jonka tiesin suuntaavan maanantaiaamuna laskareihin. Käpistelijä oli myös todennäköisesti selviytynyt jo yhdestä murhatyöstä hengissä. Työnantajani eivät olleet tästä tiedosta lainkaan iloisia, joten sain tämän kohteen edellisen koettua onnettomuuden hämärissä olosuhteissa.

Siispä, nukuin onnellisesti tilaisuuteni ohitse, mutta tiedustelu kertoi, että hän olisi suuntaamassa tänä iltana Idan saunalle, epäilemättä tekemään jotain valolta suojattua. Kävin omissa laskareissani iltapäivällä ja lähdin hetken vielä asioita järjesteltyäni saunalle. Saavuin paikalle alkuillasta ja löysin hänet pian keskustelemasta toisten käpistelijöiden kanssa. Pysyttelin näköetäisyydellä ja ylläpidin rooliani satunnaisena ainejärjestöhengailijana juomalla kaljaa ja paistamalla makkaraa, kunnes kohde menisi saunaan. Harmikseni juuri tätä varten varaamani myrkky ei päässyt töihin, kun saunaan päästyäni en lopulta kyennytkään tunnistamaan hänen kamppeitaan muista. Sen sijaan joutuisin luottamaan veitseeni, jonka olin kätkenyt hihaani – saunatilan ahtaissa olosuhteissa veitsi olisi nopeampi vetää esiin ja tehokkaampi käyttää kuin revolveri, ja luultavasti yllättäisi vastustajan.

Ilta kului ja aloin jo menettää toivoani, ja sitten kadotin uhrini. Jätin muut ryyppäämään takan ääreen ja lähdin etsimään poiketen samalla vessassa. Yllätykseni oli suuri, kun löysin hänet täältä pesemässä käsiään. Pelkäsin, että käyttäydyin epäilyttävästi, joten sanoin vain jotain, mitä tuli mieleen, ilmeisesti kuitenkin vaikuttaen sopivan humalaiselta, ja taistelin samalla hihaani jumiutuneen veitseni kanssa. Sitten se irtosi juuri, kun hän oli poistumassa ja survaisin sen hänen selkäänsä halkoen selkärangan palasiksi, eikä hän ehtinyt muuta kuin karjaista kiroillen muinaisjumaltensa nimiä ennen kuin kaatui maahan. Ronttasin ruumiin vessaan, huuhtelin veitsen ja piilotin sen takaisin hihaan ja poistuin myhäillen paikalta takaisin muiden luokse kuin mitään ei olisi tapahtunut.

- Synkkis

Uhri kertoo:

Maanantai-iltapäivä: Tänään olisi Ida Aalbergin tiellä saunailta, jonne kohteeni olisi tulossa järjestelyvelvollisuuksien myötä. Ensi tarkoitukseni oli päästää henkilö päiviltä jo Uudella ylioppilastalolla, josta hän kävi hakemassa saunatarpeita iltapäivällä, mutta väsymys vei voiton ja lepäsin tunnin ennen lähtöäni Pohjois-Haagaan.

Maanantai-ilta: Käväisin juuri ennen lähtöäni hakemassa tutulta toimittajaltani kosketusmyrkkyä, jota aioin soveltaa saunalla. Tunnin, parin päästä sain karvaasti huomata, että kohteeni oli paneutunut tiukasti järjestelyvelvollisuuksiinsa eikä aikonut esimerkiksi tulla saunaan, jolloin hänen saniteettitarvikkeensa olisivat jääneet armoilleni. Keskittymiseni lipsui saunasta ja järjestelypuolen antimista nauttimiseen, tällainen oli ollut viime aikoina harvinaista herkkua salamurhaajan karussa elämässä.

Lopulta väen vähettyä ja keskiyön lähestyttyä käväisin ohimennen pihalla sipaisemassa hieman kosketusmyrkkyä kohteeni auton ovenkahvaan. Tämän jälkeen siirryin varmuuden vuoksi pesemään käsiäni saunan hieman syrjemmällä sijaitseviin wc-tiloihin. Pestyäni kädet ja käytyäni vessassa jäin peilin ääreen asettelemaan vyötäni, kun eräs huithapeli-ihminen tempaisi sisään ilmeisesti yhtä humalassa kuin minäkin. Kundi kysyi ohimennen, onko vessaan jonoa, johon kummempia ihmettelemättä vastasin kieltävästi ja tokaisin jonoa olevan korkeintaan peilille.

Seuraavan sekunnin murto-osan kuluessa ymmärsin, minkä kauhean virheen olin tehnyt. Pääni ehti huudahtaa ruumiilleni alkukantaisia käskyjä poispäin siirtymisestä, mutta alkoholin ja allaspelien turruttama kehoni jätti tottelematta. Sälli heilautti nopeasti hihastaan kunnon melan, enkä ehtinyt kissaakaan sanoa, kun sen kahva sojotti kylkiluitteni välistä. Viimehetken tokaisuni tilanteen yllättävyydestä hukkui keuhkoni täyttävään elämännesteeseen, jota ehdin yskähtää ulos pari heiveröistä noroa, kunnes silmissäni sumeni. Kirosin kuningas Alkoholin alimpaan helvettiin niinä hetkinä, kun ruumiini jätti tämän maailman. Lihatehtaalla tavataan.

Knackwurst

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, ensimmäinen veitsimurha 1p, raportti 1p = 12p

Uhri: Raportti 2p = 2p


8.10. klo 12.00 Räjähtäviä uutisia sisältänyt sanomalehti tappoi yhden

Vaahteranlehti on ilmeisesti räjähtävän sanomalehden taustalla, joka vie Tuukka Takalan (alias Oozie) ennenaikaiseen hautaan.

Murhaaja kertoo:

Aivan liian tuuheasti lehtiä tässä oksassa edelleen. Karsintaa, karsintaa, sanoi vesilätäkkö minulle astastaessani siihen matkallani kotiin. Ja yksi lehti olikin ollut silmätikkunani liian pitkään. Nyt oli vihdoin tullut aika repiä se vaikka väkivalloin alas.

Siis kun hyvä ja helppo ei auta tai toimi, pitää siirtyä uudelle tasolle. Ja tämä uusi taso oli pommi. Mutta ei mikä tahansa pommi, vaan umpikiero sovellus, jossa pommi oli rakennettu sanomalehden sisään. Sanomalehti asetetaan postilaatikkoon puoliksi työnnettynä, ja voidellaan alapinnasta kontaktimyrkyllä. Uhri havaitsee todennäköisesti kontaktimyrkyn, vetää lehden hanskat kädessä postilaatikosta, nalli napsahtaa ja uhrin viimeisenä ajatuksena on "ai sen voi tehdä näinkin". Ajatus hyvä, toteutus hyvä, entä toimivuus? Siis kokeilemaan.

Niinpä jälleen sateessa, tällä kertaa aamuhämärissä puoli kuuden aikaan Vaahteranlehti odotti bussia tuleman. Ajoissa pitää olla, jos sanomalehden jakajaa aikoo esittää. Ja kuudelta Vaahteranlehti olikin jo rapunsuussa, odottamassa sopivaa henkilöä livahtaa sisälle. Tämä sopiva henkilö ei vaan suostunut saapumaan.

Tämä syysilmojen kylmyys rupesi tuntumaan jo Vaahteranlehdessäkin tämän väristessä tuulenvireessä kerrostalon ovien ulkopuolella. Toista tuntia vapistuaan ulkona hänet kuitenkin vihdoin armahdettiin ja Vaahteranlehti leijui ovien sisäpuolelle lämpimään ulostulijan avustuksella.

Nopealla sipaisulla kontaktimyrkky paikalleen, ladataan nalli, pidetään tukevalla otteella nallia paikallaan ja asennetaan lehti postilaatikkoon. Kohde uinuu vielä sikeästi ja näkee kaunista unta pöllyävistä lehdistä. Mutta muutaman tunnin päästä se on todellisuutta ja oksan paino kevenee jälleen.

Aurinko loistaa punaista kajoaan kilpaa lehtien kanssa, jotka kasautuvat isommiksi ja isommiksi kinoksiksi. On syysaamu ja tuijotan tätä aurinkoa seisten verenpunaisissa lehdissä, vyötäröä myöten syvässä.

Vaahteranlehti

Uhri kertoo:

Heräsin luonnon kutsuun ennen aikojani, ja huomasin postiluukustani puolittain roikkuvan sanomalehden. "Mikäs seurakuntalehti taas..." ajattelin unenpöpperöisenä. Samalla kun vielä pyyhin rähmiä silmistäni toisella kädellä, tartuin lehden reunaan vapaalla kädelläni varoen, luullen sen olevan myrkkyliuoksen tahrima. "Hesari, epäilyttäv-" POKS!

Hiljaisuuden langetessa punainen vaahteranlehti leijailee asuntoni raunioille. Maanantaiaamut...

Pisteet:

Murhaaja: murha 10p, ensimmäinen pommi 1p, tyyli 2p, raportti 3p = 16p

Uhri: 1p = 1p


7.10. klo 10.00 Sunnuntaina eivät salamurhaajat lepää

Työnantajien alkaessa käydä pikkuhiljaa kärsimättömiksi, onnistuu Morio paljastamaan kyntensä ja hoitelee päiviltä Matti Palomäen (alias Harha).

Murhaaja kertoo:

Mikä olisikaan parempaa tekemistä kauniina aurinkoisena sunnuntaiaamuna kuin vaarallisten rikollisten lahtaaminen!!! Lepopäivähän on pyhitetty mielen virkistämiselle ja rentoutumiselle.

Yllätin uhrini hänen kotitalonsa rappukäytävästä sunnuntaiaamun pikkutunteina (n. klo 10), jonne olin hiippaillut vaanimaan vain muutamia minuutteja ennen uhrini saapumista. Sisään lukittuun käytävään pääsin pahaa arvaamattoman pyykinpesijän selän takaa. Luotettava aniliininpunainen käsiaseeni ei pettänyt kantajaansa ja yllättynyt uhrini veti viimeiset hengenvetonsa paetessani vielä avonaisesta ulko-ovesta syysaamun aurinkoon. Vaivan palkaksi piipahdin kotimatkalla torille nauttimaan aamupalaksi tuoreita lettuja ja verenpunaista mansikkahilloa...mmmm!

Uhri kertoo:

Herkesin mielessäni pyörivän veriteon hiomisen saapuessani kotirappuni läheisyyteen ja rutiininomaisesti tarkastelin lähiympäristöä väijyjien varalta. Sitten vaivuin takaisin murhanhimoisiin mietteisiini ja jatkoin kohti kotia. Ajatuksissani tervehdin rappukäytävässä "naapuriani", joka vastasi hilpeästi ampumalla minua rintaan. Ymmärsin tapahtuneen vasta, kun kuolevien silmieni hämärän läpi näin murhaajani poistuvan tuoreelta surmapaikalta.

Matti Palomäki (Harha)

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, kotiovi -2p, raportti 2p = 10p

Uhri: Raportti 2p = 2p


5.10. klo 15.45 Perjantai päättyy väijyjälle kohtalokkaasti

Knackwurst onnistui yllättämään lyijyisellä tervehdyksellä väijyjänsä Topi Turusen, joka tunnettiin myös salanimellä Vili Kettu.

Tappaja kertoo:

Perjantai, iltapäivä: Tämä päivä ei ollut minun päiväni, tunti turhaa kyttäämistä aamutuimaan ja parin tunnin unet ennen peiteroolin aiheuttamia velvollisuuksia yliopistolla. Väsymyksestäni huolimatta olin valppaana saapuessani kaupan kautta kotiin neljän maissa, sillä tunsin, että tänään joku olisi odottamassa minua. Kiipesinkin portaita ulko-ovelleni pistooli tiukasti kourassa.

Silti yllätys veti maton valmiuteni alta, kun kulman takaa käveli kaikessa rauhassa vanha tuttuni vuosien takaa pahaenteinen putki kädessään. Hän tuli eteeni portaiden alapuolelle ja - aavemaisen hiljaisuuden vallitessa - totesi tyynesti, "me taidamme molemmat tietää, miksi olemme nyt tässä".

Mietin ohikiitävän hetken, mitä vastaisin tähän kohtalokkaaseen lausahdukseen, kunnes stressitilanteen kiihdyttämät aivoni tajusivat runoilijoilla olevan tapana kuolla nuorena. Vedin pistoolini esiin ja ammuin heittolaukauksen miestä kohti. Ilmeisesti tämä yllätti hänet, sillä hänen puhaltamansa nuolen kaari jäi pahasti alimittaiseksi. Mies otti jalat alleen ja häipyi nopeasti näkyvistä hajalaukauksistani huolimatta.

Hetken päästä huomasin pienen, mutta kasvavan punaisen noron maassa. Seurattuani sitä jonkin matkaa löysin tiensä päähän tulleen vanhan tuttavani. Ensimmäinen laukaukseni oli kuin olikin tehnyt tehtävänsä. Tällä kertaa.

Knackwurst

Uhri kertoo:

"Nyt tai ei koskaan."

Minun oli napattava hänet tänään. Jos jättäisin tämän mahdollisuuden käyttämättä, kohteeni katoaisi maan alle, ehkä päiväkausiksi. Oli toimittava. Syteen tai saveen.

Lähestyin kohdettani rauhallisesti. Hän näki minut jo muutaman metrin päästä ja arvasi epäilemättä aikeeni. Pysähdyin. Tiesin asemani epäedullisuuden, mutta paluuta ei enää ollut. Lausuin pari sanaa täyttääkseni syntyneen hiljaisuuden. Tuijotimme toisiamme.

Kätemme liikkuivat yhtä aikaa. Ilman halki viuhui luoteja ja yksi myrkkynuoli. En osunut - käännyin ja pakenin. Kun huomasin takaa-ajajani luopuneen jahdista, luulin ensin selvinneeni. Vasta sitten aloin huomata voimieni heikkenevän. Kylkeni tuntui märältä: aivan kuin... Katsoin taakseni ja näin verivanan. Yksi luoti oli sittenkin osunut - en vain ollut tuntenut kipua taistelun tuoksinassa.

Päässäni humisi. Yltyvä verenhukka sekoitti jo ajatuksenikin. Tämä ei kuulunut suunnitelmaan. Yritin jatkaa, mutta kaaduin. Tajuntani pakeni.

Pisteet:

Tappaja: tappo 5p, raportti 2p = 7p

Uhri: Raportti 1p = 1p


4.10. klo 17.50 Myrkytetty polkupyörä saa aikaiseksi kolmannen murhan puolen tunnin sisään

Viikari on vauhdissa, pahamaineisena Mad Miguelinä tunnettu Mika Haataja on löydetty polkupyöränsä äärestä, käsi kangistuneena polkupyöränsä myrkytetyn kahvan ympärille.

Murhaaja kertoo:

Uskaltauduin aseineni etsimään uutta kohdettani Kumpulan kampuksen väkijoukkoihin. Tiesin kohteellani olevan kurssiensa välillä runsaasti luppoaikaa, mutta käyttäisikö hän sen hedonistiseen laiskotteluun kampuksen ylellisissä tiloissa vaiko olisiko hän ihmismetsällä tuntemattomissa paikoissa?

Kiertelin Exactumia ja Physicumia, mutta kohdetta ei näkynyt. Kaikeksi onneksi työnantajani oli kertonut millaisella pyörällä hänellä oli tapana liikkua. Löysin etsimäni jo ensimmäiseltä pyöräparkilta kaikkein ilmeisimmän sisäänkäynnin luota. Mielessäni riemusta kihertäen kiersin kuitenkin talokompleksin varmistaakseni, että pyörä oli ainoa laatuaan ja olihan se. Odotin hetken, jotta talon edustalla vetelehtinyt itsesaastuttaja olisi syöpäkääryleensä loppusenteillä. Sitten otin puhelimeni esiin ja muka keskustelua käyden tepastelin ees taas. Potentiaalisen todistajan kadottua näköpiiristä sipaisin myrkyn ohimennen pyöränsarven alapinnalle ja poistuin suunnittelemaan seuraavia jekkuja ja odottamaan iltauutisia.

- Viikari

Uhri kertoo:

Edellisen tapon aiheuttaman euforia leijui vieläkin tajuntani perukoilla, kun viimeinen luentoni loppui. Matkalla ulos kuitenkin valpastuin huomatessani olevani melkein autiossa rakennuksessa. Ulos selvittyäni ja ympäristön tarkistettuani vaivuin väärään turvallisuuden tunteeseen ja soitin tuttavalleni. Muutaman sanan vaihdettuani olin avannut pyöräni lukon. Laitoin käteni pyörän kahvalle. Lauseeni jäi kesken kun tunsin polttavan tunteen käsivarressani. Kännykkää käsitellessä hanskani eivät olleet kädessäni. Nopeasti hengitykseni lamaantui ja lihakseni kramppasivat. Silmäni laajenivat tajutessani mitä tapahtui. Kaatuessani maahan mielessäni pyöri vain yksi asia: "Minä en voi kuolla näin"

Mad Miguel

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, raportti 1p, tyylipiste 1p = 12p

Uhri: Raportti 2p = 2p


4.10. klo 17.45 Moni kuolee kotiinsa, tai kotiovelleen

Amos Ahola (alias Jorgé Annalucia Hernandéz) yllättyi saadessaan napin otsaansa kotiovellaan. Ruumiin päältä löydetty vaahteranlehti viittaa että kyseessä olisi ollut jälleen Vaahteranlehti.

Murhaaja kertoo:

Syyssateen ropina ikkunalaudalla kertoi minulle, että taas pitäisi yksi lehti ravistella pois joukostamme. Ei tämä ole vielä mikään kunnon syksy, tahdomme lisää irtonaisia lehtiä!

Sumusateinen syysilta, itäpasilan betonimetsä ja katulamppuviidakko, ihmisiä tulossa töistä joista jokainen näyttää siltä, että he kokisivat armahduksen, jos olisinkin heidän perässään. Junaratasilta, autojen punaiset perävalot heijastuvat märästä asvaltista. Lehtiä joka puolella, valloittamassa maailmaa itselleen roikuttuaan koko kesän jumissa samassa oksassa.

Olin käynyt täällä ennenkin tarkistamassa tilannetta, ympäristö oli minulle tuttu ja niin kovin kotoisan oloinen. Asunnon edessä oli juuri sopivasti punaisimmillaan oleva vaahtera ja maa peittynyt lehtiin. Poimin yhden näistä ja sujautin sen taskuuni astuessani sisälle taloon.

Tänään oli "hissillä ylös - portaita alas" leikin aika. Tämä leikki loppui kuitenkin jo toisella kierroksella portaita verkkaisesti laskeutuessani kun hieman yllätten, aikaisemmassa kun oletin, ohitseni lipui kuin lipuikin päivän poimittava lehteni. Hän ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Ohitettuani hänet käännyin ja sain ottaa kaikessa rauhassa poimintavälineen taskustani hänen kaivaessa kotiavaimiaan. Yksi laukaus, ne muutamat hassunkauniit sekunnit ja jätin juuri maasta poimimani vaahteranlehden ruumiin päälle.

Taivas itkee verta ja enemmän ja enemmän punaisia lehtiä kieppuu villinä taivaalla. Tanssin verenpunaisissa lehdissä, polvia myöten syvässä.

Vaahteranlehti

Uhri kertoo:

Joinakin aamuina tahdot kuolla, se on täysin normaalia kapakkaillan jälkeen. Yleensä niin ei kuitenkaan tapahdu ja sen varaan pelasin tälläkin kertaa jättäen 25cm pitkän macheteni pehmustettuun salkkuunsa.

Sää oli kuin morsiamen isä, ei kukaan itseään kunnioittava salamurhaaja liiku tässä säässä, ajattelin, ja kävelin bussipysäkille, bussiin, ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo TKK:lla, missä silminnäkijöitä oli pilvin pimein, leikkisät fuksit tuovat aina kampukselle elämää syksyisin - nyt ei haittaa vaikka tappajanvaistoni oli krapulan sumentama. Vaikka nukahdin tenttimateriaali kädessä TUTA:n kirjaston pehmoisille tyynyille, en ollut hetkeäkään huolissani. Maittava lounas, leppoisa luento, ja suuntasin kohti kotia. Sääkin oli parantunut, ei huolen häivää.

Tässä vaiheessa hälytyskellojen olisi pitänyt soida, sillä hyvä sää korreloi vahvasti hengenlähdön kanssa. Kiivetessäni portaita kotiovelle kuulin askeleita, joku kiipesi portaita alas ylemmästä kerroksesta - jotain mitä ei tapahdu tässä rapussa koskaan. Kellot pärähtivät soimaan kun alas tuli täysin tuntemattoman näköinen kaveri, ja kääntäessäni hälle selkäni avatessani ovea, kuului vain se vaimennettu tsup. Kehnompi ajoitus, mutta hyvä päivä kuolla, ajattelin kun tipahdin kylmälle betonilattialle.

-Jorgé

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, kotiovi -2p, raportti 2p = 10p

Uhri: Raportti 2p = 2p


4.10. klo 17.20 Ruumis kielikeskuksen portaissa, syyllinen vapaalla

Jälleen uusi murhaaja astuu peliin Knackwurstin eliminoitua Olli-Pekka Mattilan (alias Alpo).

Murhaaja kertoo:

Maanantain vastainen yö: Saan toimeksiannon - kolmen koplan pinnan alla kuulemma kytee. Totean itsekseni, että muut kiireeni ajavat pahimman yli, ja suhtaudun toistaiseksi hieman skeptisesti koko huhuun taiston kovenemisesta. Toki tutustun tiedustelumme kohteistani keräämiin tiedonrippeisiin.

Torstain vastainen yö: Homma näyttää räjähtäneen käsiin jo alkuviikosta. Kansaa kaatuu syksyisen Helsingin märille kaduille kuin humalaisia lauantaina. Päätän kantaa korteni kekoon ja laittaa ensimmäisen kohteeni lihoiksi. Päivällä siis keskustaan.

Torstai, iltapäivä: Kiroilen varttitunnin Kielikeskuksen sekavaa opintotarjontaa, toisen mokoman seisoskelen ko. laitoksen ulkopuolella ja kolmannen vietän sisällä tenttitulosseinän äärellä. Turhaudun kohteeni täsmällisyyden puutteeseen ja poistun paikalta. En ehdi kauaskaan, sillä kohteeni tulee juuri Aleksandriasta kovalla kiireellä. Odotan hetken, teen täyskäännöksen ja seuraan häntä yhtä kulmaa taaempana takaisin Kielikeskukseen. Vaan perhana - tulen sekunninkymmenyksen liian aikaisin ovesta ja kundi spottaa minut ennen katoamistaan portaisiin. Siirryn portaiden alapäähän, odotan henkäyksen verran ja syöksähdän portaita ylöspäin.

Kello lyö 17.20. Vetäisen kolme kertaa liipasimesta, hän kerran. Pala laastia irtoaa seinästä takaani. Luotini tikkaavat epäonnisen uhrini portaisiin kovin nätisti. Jätän taakseni punaista verta ja kalpeaa kalmaa, kuten järjestömme tyyliin kuuluu, ja liikun liukkaasti pois paikalta.

Knackwurst

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, raportti 2p = 12p

Uhri: Raportti puuttuu -5p


4.10. klo 07.16 Aamuinen salamurhaaja uhrinsa nappaa

Ville Toiviainen (alias Toiski) on löydetty kotinsa lähistöltä myrkkynuoli niskassaan. Ilmeisesti myrkyn takana on Vili Kettu.

Murhaaja kertoo:

"Kello oli tuskin lyönyt kuutta, kun jätin pienen kämppäni ja liukenin tihkusateiseen aamuun. Matkasin bussilla läpi yhä nukkuvan kaupungin, mielessäni vain saamani tehtävä.

Pohjois-Helsinki, 07:10. Seisoin kytiksellä taloyhtiön roskakatoksessa. Termoskuuma kahvi lämmitti sisuksiani, mutta uhrilleni olin varannut kokonaan eri herkut. 07:16. Kuulin askeleet - hän oli täsmällinen! Näköhavainto varmisti kaiken. Astuin ulos varjoista ja -

*tsup*

Puhallusputkeni puhui ja uhri kaatui maahan curarea suonissaan. Työ oli tehty. Kätkin ruumiin nopeasti ja jatkoin matkaani kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan..."

Uhri kertoo:

Aivan tavallisena torstaiaamuna olin aivan tavalliseen tapaan kuolettavan väsynyt. En kuitenkaan odottanut väsymyksen todellakin koituvan kuolemakseni.

Poistuin kotiovestani ja aloin talsia kohti bussipysäkkiä. Kuulin takavasemmalta askeleen rasahduksen ja tajusin, liian myöhään, että joku oli piileskellyt roskakatoksessa. En ennättänyt edes kääntyä, saatika juosta pakoon, ennen kuin tunsin pienen piston niskassani.

Hetken aikaa seisoin epäuskoisena paikallani, sitten kuuma tuska suonissani sai minut vajoamaan polvilleni ja kaatumaan siitä naamalleni. En koskaan nähnyt tappajani kasvoja, ainoastaan hänen kenkänsä kun hän jatkoi matkaansa ohitseni ehtiäkseen siihen bussiin, johon minun olisi pitänyt nousta...

Ville Toiviainen alias Toiski

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, raportti 1p, kotipiha -2p, tyylipiste 1p, uusi murhatapa 1p = 11p

Uhri: Raportti 1p = 1p


3.10. klo 16.45 Asekirjo laajenee - ensimmäinen myrkytyskuolema

Satu Lundström (alias Josefiina Punakulta) on tullut tiensä päähän myrkytetyn HKL:n aikataulun myötä. Salamurhaaja Vaeltaja on työn takana.

Murhaaja kertoo:

Neiti Lundström kohtaa tuhonsa - toivoisin.

Keskiviikkoaamu valkeni lähes tavanomaisena paikassa, johon olin majoittnut toimeksiannot saatuani. Olin jo monta päivää harmitellut turvattomuuttani, sillä etukäteen varatut kolme asettani olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen - epäilen siitä vihollisen kätyreitä. Myöskin karvainen ystäväni Myyrä oli kuollut salaperäisissä olosuhteissa heti maanantaiyönä, jolloin toimeksiantoni astui voimaan. Ymmärsin heti, että vastassani oleva vihollinen oli häikäilemättömän julma, eikä kaihtaisi keinoja minun päiviltä saattamisekseni.

Tiistai-iltana olin miettinyt pääni puhki sitä, miten saisin nuo kaksi vaarallista vihollistani pois päiviltä. Loistavan idean keksittyäni lähdin kaupungille puolen päivän aikaan varmana siitä, että yritykseni onnistuisi. Kiersin keskusta-alueen metrolla varmistaakseni, etten tulisi häirityksi tärkeässä operaatiossani: Olin menossa metsästämään neiti Lundströmiä pahamaineiseen Eiran kaupunginosaan.

Salaperäinen ilmaisjakeluvihkonen kädessäni pujottelin ystävällisten naapureiden avustamana sisään koodatusta portista sekä rappukäytävän ovesta. Asetin myrkkyansan valmiiksi odottamaan neiti Lundströmiä, joka työvihkoonsa merkitsemän muka-Ikean (lue tappo-) reissun jälkeen olisi varmasti niin kuohuksissaan, ettei havaitsisi häntä kiiltävän kutsuvasti odottavan liikennevälinetiedotteen olevan myrkyllä käsitellyn...

Jään grogilasi kädessäni odottamaan hyvien uutisten kuulemista.

- Vaeltaja -

Uhri kertoo:

Olin koko päivän aavistanut, että tänään virtaisi veri. Omani vai uhrini, sitä en vielä tiennyt. Olin uupunut koko päivän kestäneen varjostusoperaation jäljiltä. Päätin palata tukikohtaani kertaamaan strategiaani. Illalla ehtisin vielä eliminoida pahaa-aavistamattoman uhrini.

Saavuin päämajaan ilman epäilyttäviä perässä kävelijöitä tai vilkuilijoita. Jatkuva olkani yli vilkuileminen oli saanut minut hermostuneeksi. Näppäilin salaisen ovikoodin ja kävelin huojentuneena sisään. Selusta turvattu, ajattelin.

Lattialla edessäni lepäsi pehmeäkantinen bussiaikataulukirja. Kuinka ystävällistä, HKL on muistanut lähettää minulle syksyn aikataulun, tuumasin. Malttamattomana nappasin kirjasen käteeni sen enempää ajattelematta. Siinä samassa innostukseni vaihtui kammottavaan, polttavaan kipuun. Tunsin, kuinka aikataulun pinnalla oleva kontaktimyrkky syövytti kämmeneeni reiän. Se rotta! Murhaajani oli soluttautunut osastooni ja onnistunut jättämään jälkeensä tuon viheliäisen lehdykän. Pudotin vaarallisen esineen maahan ja tuskasta vavisten soitin yksikkömme päällikölle. Pelini oli pelattu.

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, raportti 2p, tyylipiste 1p, pelin eka myrkytys 1p = 14p

Uhri: Raportti 2p = 2p


3.10. klo 16.25 "Kuolonkeskiviikko" näkee ensimmäisen itsepuolustuksen

Tapani Hopkins (alias Huntsman) yrittää jallittaa Viikaria, mutta leikki loppuu lyhyeen.

Tappaja kertoo:

Olin palaamassa asioiltani kohti kotiani pitkin rauhallista, suojaisaa kävelytietä. Mielessäni oli ennenkin käynyt, että tien mutka olisi kerrassaan erinomainen väijypaikka ja kuinka ollakaan, juuri sillä kohdalla minua vastaan käveli joku. Toinen vilkaisu osoitti, että joku ei ollutkaan kuka tahansa. Tuo takki. Tuo lippalakki. Tuo ihminen, joka oli hermostuttanut minua jo aamulla kävellessään pitkän matkaa takanani ja saavuttaessaan minua epäilyttävän nopeasti.

Jatkoin matkaa kuin mitään huomaamatta, mutta salassa käteni puristi aseeni kahvaa. Olin päättänyt ampua ensin ja kysellä sitten, mutta vasta sellaiselta etäisyydeltä, jolta osuma olisi varma. En ole varma kumpi meistä alkoi ensin vetää asettaan esiin, mutta siinä vaiheessa toimintamme oli melkein samanaikaista ja teeskentely oli ohi.

Huudahdin "Hippa!" ja ammuin täpärästi nopeammin, täpärästi tarkemmin. Vaarallinen vainoojani vajosi vainajana vesakkoon.

- Viikari

Uhri kertoo:

This time, I said to myself , I’ll either kill or die trying.

A word of explanation is needed here: I was travelling by bus, to a place undisclosed. I was on the bus because it went to where my victim lived. My victim lived because I’d failed to kill him in the morning, despite waiting outside his house since 6:30. I’d failed to kill him because he walked at a tremendous speed all the way to work, and I couldn’t quite catch up with him without suspicion. And, I reflected, he’d probably walked quickly because he’d seen me following him.

I got off the bus, and found a good place for an ambush along my victim’s route. Half an hour went past, during which I primed my explosives and pistol, tried to ignore the curious glances of passers by, and suddenly realised I was still wearing the same clothes as in the morning. Oh well, too late to do anything about that now.

Suddenly, I caught sight of him. Several hundred metres away, other side of the street, and-oh botheration!- two other people behind him. Luckily I’d considered what to do in case of witnesses: I set off at a fast pace, walking ahead of my victim. With any luck I’d get to the path near his house before he’d see me.

Five minutes later, and I was lurking in the bushes by the path. Five and a half minutes later, and a mother and child walked round the bend, forcing me to move on. They passed by (the child obviously wondering who this odd nerve-ridden bush ranger was), and I returned into my hiding place.

Something was wrong. He should have come past ages ago. I moved a couple of steps forward, hoping to find out where he was.

Mistake! He was just round the bend, and saw me. No choice but to walk on. Right, I thought, kill or die trying. He was suspicious, I could see that as I got closer. 3 metres, 2, 1... we fired!

I died trying.

Pisteet:

Tappaja: Itsepuolustus 5p, raportti 1p = 6p

Uhri: Raportti 2p = 2p


3.10. klo 10.10 Keskiviikon meno jatkuu hurjana

Tiistaina jo esitetyt epäilykset siitä että välienselvittely olisi tällä kertaa rajautunut yhteen päivään voidaan nyt lopullisesti haudata, kun Warda Ahmed Haji Omarin (alias Shira) ruumis löytyy. Tekijästä liikkuu hulluja huhuja kaupungin kaduilla, hänestä puhutaan nimellä Mad Miguel.

Murhaaja kertoo:

Siitä oli liian pitkä aika kun aseeni oli edellisen kerran saanut riistää ihmishenkiä, joten tänä aamuna päätin lopettaa tämän paaston. Liipasinsormeni tärisi innosta jo matkalla murhapaikalle Physicumiin. Varmistettuani paikan samaksi kuin tiedustelu minulle kertoi, suunnittelin mahdollisimman hyvää paikkaa nautiskella murhasta. Mahdollisia sisäänpääsyreittejä olivat kaksi pääsisäänkäyntiä ja välikäytävä toisesta rakennuksesta. Aloin partioida molempia ulko-ovia.

Kellon viisareiden kulku näytti hidastuvan hidastumistaan, kun aikaa oli kulunut jo puoli tuntia. Olin tähystämässä sisäpihan sisäänkäyntiä välikäytävästä käsin, kun satuin vilkaisemaan takanani olevaa luokkaa. Siellä hän oli! Vasemman käteni täytyi tarrata kiinni toiseen että sain hillittyä itseni hyökkäämästä suoraan. Nyt, lähempänä kuin koskaan, minun piti vain odottaa parempaa hetkeä.

Kellon kulkiessa kohti luentojen alkamisaikaa huomasin hänen nousevan ylös. Siirsin sormen liipasimelle ja rupesin tähyilemään ympäristöä. Juuri sillä hetkellä käytävän molemmista suunnista tuli sivullisia. Kun kaikki työni näytti valuneen hukkaan, kohteeni kääntyikin hakemaan jotain paikaltaan. Tässä ajassa molemmat sivulliset olivat poistuneet.

Kohteeni tultua käytävään hengitykseni muuttui raskaaksi ja sain käyttää kaiken tahdonvoimani ampua hänet täyteen reikiä. Kävelin hänen perässään juuri riittävän pitkälle, ettei meitä voitu havaita ulkoa käsin.

*Pam*

Kohteeni jäykistyi ja kaatui maahan. Hän kerkesi kääntää päätään juuri ennen kuin viimeinenkin elon ripe hävisi hänen silmistään. Nautiskelin tästä näystä ehkä hieman liikaakin, sillä lopulta poistuessani kuulin kaukaa selkäni takaa, että joku saapui käytävään. Onneksi olin jo melkein toisessa päässä käytävää ja selin häneen. Olisin muuten eliminoinut hänetkin, ellei työnantajani olisi toisin määrännyt. Pahus soikoon.

Mad Miguel

Uhri kertoo:

Minut on murhattu. Salamurha tapahtui Kumpulassa aamulla Physicumissa autiolla käytävällä. Olin ollut teitokone luokassa ja poistumassa kun kyttääjäni lähti jälkeeni ja ampui minua.

Shira

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, raportti 1p = 11p

Uhri: Raportti 0p = 0p


3.10. klo 08.33 Hiljaisen tiistain jälkeen keskiviikkoaamuna jälleen murha

Spider Pig kunnostautuu suorittamalla jo toisen murhansa kolmen päivän sisään, tällä kertaa kohteena oli Ugly Kid Joena tunnettu Henri Pihkala.

Murhaaja kertoo:

This morning I decided that I would try to kill my next target before my classes. I had planned everything so well but my plans failed. The plan was to shoot him in the staircase right after he had come out of his apartment. I found his home easily but I noticed that he had his keys in the lock. Maybe I should go in and just kill him brushing his teeth. Or maybe not.

I was just reaching for my contact poison in my bag when I heard the door opening behind me. He was coming out and I didn't even have my gun out so I ran downstairs and outside hoping that the keys would slow him down so I could hide. Maybe a minute later he came out of the building and I started following him. Too many witnesses everywhere and than he started to run! He had noticed me I thought but followed him anyway. I got my reward when the bystanders went the other way. One shot in the back.

Then I had to run to do my math homework and didn't have the time to hunt anymore. Well maybe tomorrow then.

Spider Pig

Uhri kertoo:

Viisi tuntia sekavaa unta yöllä -- kuin enteillen aamun karvaita tapahtumia. Poistun kotoani, sättien mielessäni tätä tuoreen ammattini vaatimaa tarvetta peite-elämäni tunnolliseen ylläpitämiseen. Joku vastapäisen talon nurkilla silmäisee minua ja huomaan hänen kävelevän samaan suuntaan, koululle päin. "Kuten kaikki aamuisin tuohon aikaan", yritän uskotella itselleni.

Varmuuden vuoksi otan muutamia juoksuaskelia estääkseni yksin jäämiseni. Olen taas ihmisten ilmoilla, vilkaisen taakseni ja näen edelleen saman hahmon. Hittolainen: hänenkin on täytynyt juosta vähän matkaa ollakseen samalla etäisyydellä minusta kuin ennen juoksuani! "Ehkä hänelläkin on kiire kouluun". Olen väsymyksestä flegmaattinen, enkä ota epäilyksiäni tosissani. Miksi leikinkään hengelläni!

Rauhoitun siitä, että ympäristössä on muita, ja ohitan pari samaan suuntaan kävelevää henkilöä, joiden oletan kulkevan kanssani samaa reittiä. Arvelen heidän kävelevän koko matkan takanani, vartioiden minua mahdollisen murhamiehen aikeilta. Koskaan ei pitäisi tehdä oletuksia oman hengen ollessa kyseessä!

Ennen kuin huomaankaan, ovat henkiset ihmiskilpeni epäonnekseni kääntyneet takanani sivutielle, ja yhtäkkiä tulee haudanhiljaista. Luonto ympärilläni seisahtuu. Hetkellinen kaamos. Pari määrätietoista hyökkäysaskelta takaani, joiden kylmä kaiku omaa hyväuskoisuuttani nyt kiroavassa pääkopassani halvaannuttaa asekäteni. Nyt, nyt minä sittenkin kuolen.

Ugly Kid Joe

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, raportti 1p = 11p

Uhri: Raportti 2p = 2p


1.10. klo 21.40 Ensimmäisenä päivänä kaatuu porukkaa, kolmas uhri kylmänä

Peitenimellä Viikari toimiva murhaaja on toimittanut Mari Huotarin (alias Masha Karhu) manan majoille. Huotari kuoli kotinsa lähistölle.

Murhaaja kertoo:

Olin nähnyt kohteeni vilaukselta jo kahdesti aikaisemmin päivällä, mutta olosuhteet eivät sallineet edes täyttä varmuutta havainnosta saati eliminointia. Tiesin, että hän oli valpas, enkä uskonut, että minulla olisi varaa käväistä hänen näköpiirissään enää montaa kertaa ennen kuin menettäisin mahdollisuuteni ja kenties henkenikin.

Kohteeni työpaikka osoittautui vilkkaaksi ja sallisi hänelle runsaasti reaktioaikaa tutussa ympäristössä, satunnaisten todistajien läsnäollessa. Siispä etenin hänen kotinsa lähiympäristöön.

Iltahämärässä kävelin läheisellä aukiolla miettien mitä tietä uhri saapuisi, sillä samanveroisia vaihtoehtoja oli lukuisia. Täsmälleen arvioimaani aikaan kohde saapui kuin kellonrattaan hammas, harppoen uskollisesti kohti kohtaloaan. Aika oli hyvinkin kohdallaan, mutta paikka tuotti kaksikin yllätystä: Kohde oli saapunut kauas minusta ja käveli nopeasti kohti kotipihaansa, eikä aukio ollut enää autio. Kiirehdin perään, leikkien jonglöörileikkiä, jossa minun piti saavuttaa uhri herättämättä hänen huomiotaan, mutta vasta kun maisemassa kävellyt sivullinen olisi vihdoin häipynyt näkyvistä.

Kymmenen metrin päässä tunnistus oli varma ja sivullinen tiessään. Viiden metrin päässä tempaisin aseeni esiin ja syöksyin eteenpäin. Tunsin ajan hidastuvan ja korvissani soineet kiivaat sydämenlyönnit madaltuivat lopullisen todellisuuden riehakkaaksi bassorytmiksi. Huudahdin tervehdyksen ja ammuin kohdettani selkään. Hän lyyhistyi maahan ja minä katosin pimeyteen.

"Hippa!"

- Viikari

Uhri kertoo:

Maanantaiaamu alkaa heprean kaksoistunnilla, mutta vokaalipisteisiin keskittyminen on mahdotonta: tiedän kellon käyvän. Luennon jälkeen kiirehdinkin yksin, ilman aamuista saattajaani Stockmannille etsimään toimivaa aseistusta. Kadulla tuntuu turvattomalta.

Stockmannin ala-aulassa tunnen uhan ensimmäisen kerran. Mies istuu penkillä ja näyttää tunnistaneen minut. Olo on kuitenkin ollut sangen vainoharhainen koko aamun. Jatkan matkaani.

Porthanian ulkopuolella havaitsen uudelleen saman miehen, joka pälyilee syyllisenä ympärilleen. Havaittuaan minut hän menee sisään. Olen ovelampi; jään odottamaan pyöröoviin ja tarkkailen miestä. Hän asettuu ruokajonoon ja VILKUILEE OVELLE. Se riittää minulle, sydän pamppaillen pakenen nauttimaan lounasta Metsätalolle.

Vielä ennen luentoani havaitsen saman miehen salissa, juttelemassa edellisen luennoitsijan kanssa. Olenko sittenkin erehtynyt?

Opiskeluvelvollisuuksien jälkeen kulutan päiväni töissä. Aluksi tutut asiakkaat tuntuvat epäilyttäviltä ("Miksi hän pitää kättään taskussa?"), mutta pian turrun valheelliseen turvallisuudentunteeseen. Alan uskoa, että viholliseni ovat yhtä saamattomia kuin minä itsekin. Kotimatkalla Kauppakartanonkadulla teen vielä yhden epäilyttävän havainnon hahmosta, joka on vetänyt hupun kasvojensa suojaksi. Sen jälkeen muistan enää tutut kasvot ja oman, epätoivoisen parahdukseni...

Masha Karhu

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, raportti 1p = 11p

Uhri: Raportti 2p = 2p


1.10. klo 20.15 Toinen ruumis saman päivän sisään!

Anna Valtosen (alias Sirppi) ruumis on löytynyt Siltavuorenpenkereeltä. Tapahtumalla oli yksi silminnäkijä ja yksi todistaja, joten on mahdollista että etsivät pääsevät jo pikaisesti toimiin. Alamaailman vasikoiden mukaan kyseessä on nimellä Vaahteranlehti toimiva henkilö.

Murhaaja kertoo:

Aamulla herätessäni huomasin kuinka syystuuli jo ravistelee tätä hentoa oksaa josta me kaikki roikumme, toiset tukevammin toiset löyhemmin. Se samainen syystuuli toi korviini myös viestin, että olisi vihdoin aika ravistaa, jotta voisimme ihailla sitä maahan satavien lehtien paljoutta.

Tuuli oli myös kuiskinut minulle tämän erään lehdykän nimen, joka tulisi minun henkilökohtaisesti poimia. Niinpä iltasella synkillä Siltavuoren penkereen kaduilla vaeltelinkin tätä tiettyä lehteä etsimässä. Epäilin myös toisenkin lehdenpoimijan olevan apajilla ja olin varsin varovainen tuon tumman hahmon suhteen.

Aikani vaelleltuani siinä betonimetsässä tajusin lehdykkäni kävelleen juuri ohitseni. Niin nopeasti kuin uskalsin käännyin ympäri varjostukseen. Välimatkaa oli kutenkin liikaa joten tihensin askeltani ja odotin hänen minä hetkenä hyvänsä käänty ase kädessään. Sydämenlyöntini tiheni, veri virtasi suonissani, päässäni kohisi. Kiidyttäessäni aslkeltani lopussa joksuksi saavutin hänet portaikon yläpäässä ja annoin aseeni laulaa huolimatta hänen edellään kävelleestä silminnäkijästä, joka tosin säntäsi pakoon. Jotkut ihmiset nähtävästi eivät vain ymmärrä kauniiden putoavien lehtien päälle.

Ja minä katselin häntä hymyillen hänen valahtaessa jalkojeni juureen. sillä kaikkein kauneimmillaan syksyiset lehdet ovat juuri niinä muutamina hassuina sekunteina, matkallaan puusta maahan. Laskin vaahteranlehden tämän kylmenevän ruumiin päälle. Näin jätin tämän lehden sille paikalleen ja pois lähdettyäni neuvoin vielä ystävällisesti vastaantulijalle, tuolle tummalle hahmolle, reitin paikkaan jota hän etsi. Toivottavasti hänkin pitää pudonneista lehdistä yhtä paljon kuin minä.

Vaikka vasta ensi lehdet ovat varisseet, sieluni on silti jo keskellä syksyä. Kahlaamassa verenpunaisissa lehdissä, nilkkoja myöten syvässä.

Vaahteranlehti

Uhri kertoo:

Vietettyäni maanantain vilkuillen välillä epäluuloisesti ympärilleni ja hiippaillen jossain oudolla suunnalla kaupunkia illan taidotreenit ja Siltavuorenpenger 20B kutsuivat. Olin jo ennen salamurhapeliin ilmoittautumistani tuntenut lievää jännitystä pimenevinä iltoina laskeutuessani rakennuksen valaisemattoman pihan pilkkopimeitä portaita, joissa joutuu tunnustelemaan askelmat jaloilla jottei tulisi liian nopeasti alas.

No, olin siis henkisesti varautunut, että jotain saattaisi tapahtua JUURI SIELLÄ. Tiivistyvä kauhu alkoi, kun kulkiessani kohti paikkaa huomasin tuntemattoman tyypin olevan hieman edelläni samalla reitillä, ehkä kohti treenejä tai sitten aivan muusta syystä…

Saapuessamme pihalle se ei ollutkaan aivan tyhjä. Tummassa varjossa kännykkään puhuva (???) hahmo ei vaikuttanut olevan päivänvaloa kestävällä asialla ja ohitettuani tämän tunsin murhanhimoisen katseen polttavan selkääni…

Siinä vaiheessa kirosin mielessäni sitä, että pistoolini ei ollut taskussani vaan muovipussin pohjalla, mistä en saanut kaivettua sitä nopeasti enkä huomaamattomasti. Olin amatöörimäisyydessäni joutunut turvautumaan halpaan kiinalaiseen aseteollisuuteen, jota en ollut ehtinyt testata etukäteen, ja joka paljastui ladattuna taskukelvottomaksi. Asia, jonka varaan laskin häilyvän toivoni, oli salamurhaajan/murhaajien hienovaraisuus.

Kiipesin pahamaineisia portaita ylös kylmä hiki otsalla, nopeuttaen vauhtia, jotta mahdollinen silminnäkijä ei karkaisi. Päästyäni portaiden yläpäähän talon nurkalle kuulin pari salamannopeaa juoksuaskelta ja kääntyessäni tuijotin pistoolinnokkaa. Refleksinomaisesti yritin ampua vihollista takaisin sormenpäilläni, mutta se tietenkään estänyt kovaa kohtaloani.

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, silminnäkijä -2p, raportti 2p = 10p

Uhri: Raportti 2p = 2p


1.10. klo 12.33 Ensimmäinen murha!

Peitenimen Spider Pig turvin toimivan murhaajan ensimmäiseksi uhriksi joutui Juha Sihvonen (alias Mike Hanson). Nimetön vihje kertoo että kyseessä on jälleen alamaailman välienselvittely, joten tämä tuskin jää viimeiseksi veriteoksi.

Murhaaja kertoo:

I had only been in the country for a month or so, when a short man dressed in black came to me in a bar and asked if I was interessed in assassination. What a strange country i thought. But anyways, I was a poor student abroad and killing people for money sounds more fun than cleaning or working at McDonald's so I decided to give it a go.

So I got my first two targets last night and immediately noticed that they we're going to be at the same place at the same time than me. This should be easy, all I had to do was live my normal life and try to spot my targets at the campus. I was able to kill one of them, shot him in the back on the 2nd floor of Physicum without any witnesses.

Wow, my first murder was pretty easy and there is still more to come I hope. I might really enjoy my stay in Finland if the students here have more of these kinds of games. Spider Pig

Uhri kertoo:

Aamu oli erityisen raskas, niinkuin sateiset maanantait nyt muutenkin tuppaavat olemaan. En jaksanut repiä itseäni sängystä ylös ja ulos kaupungille kuin vasta pari tuntia aiottua myöhemmin, joskus yhdeltätoista aamupäivällä... Ruoholahdessa oli hiljaista. Todella hiljaista. Rupesinkin pian katselemaan ympärille, varmistaakseni vähintäänkin että ympärillä olisi todistajia joiden läsnäolo saisi mahdolliset murhamiehet aroiksi. Onneksi joitain eläkeläisiä oli kuitenkin liikkeellä (vai ovelasti naamioutuneita virkaveljiä?). Erityisen varovaiseksi minut sai tieto, että olin onnistunut hankkimaan käsiini vasta tikarin, en vielä pistoolia tai muuta kättä pidempää. Sillä voisi kuitenkin olla myöhemmin käyttöä...

Pääsin autolle ja sillä Kampin HOASin toimiston ilman mitään epäilyttäviä havaintoja. Sisällä tunsin olevani turvassa, mutta huomasin silti tarkkailevani muita odottamassa olevia. Ilmeisesti aikataulun muutokseni oli kuitenkin hämännyt metsästäjiäni. Kaupunki oli kuitenkin aivan liian hiljainen ja tyhjä, ja koin sen huonona enteenä.

Kampista lähtiessäni harkitsin hetken lähtisinkö itsekin saalistamaan, mutta totesin että tänään on liikaa muuta tekemistä, joten suuntasin Physicumiin. Siellä alakerran aulassa olevan väen puheensorina sai minut rentoutumaan: ei hullukaan lähtisi täällä minua tappamaan. Kohtalokas virhe oli juuri tapahtunut. Mentyäni yläkertaan en alkanut varomaan, tai epäillyt kun yksinäinen mies oli nojailemassa kaiteeseen sen mutkassa, juuri sopivasti näkökatveessa alakerrasta, eikä ketään muuta lähettyvillä... emmin vieläpä hetken käynkö vielä hakemassa laskuharjoitukset viereisestä huoneesta vai menenkö vain luennolle...

Se antoi hänelle vain lisää aikaa tähdätä minua, ja kun käännyin mennäkseni luennolle, hän ampui kylmän ammattimaisesti minut kahdella nopealla laukauksella rintaan. En edes nähnyt miltä hän näytti, ehdin vain kuulla laukausten äänet...

*sruit* *sruit*

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p, 1. murha 1p, raportti 1p = 12p

Uhri: Raportti 1p = 1p


1.10. klo 00.01 Salamurhaajat irti!

Kaupungilla hiippailee tuntematon määrä salamurhaajia vaanien kohteitaan. Tuomaristo toivottaa kaikille onnea matkaan!