Spring tournament 2014: #IKill2014

#tapan2014 (28.4.-11.5.)Pelaajia murhattu:5Tappoja:3Pidätyksiä:5
Sivullisia uhreja:1Todistajia:2Silminnäkijöitä:3
Tilastoja turnauksesta.

Tapahtumat

Sisällysluettelo

    29.05.2014 klo 17.00 Helatorstaina on HYSillä tuplatapahtuma

    Helatorstaina HYS järjestää tapahtumaa seuraavasti:

    Klo 17 Kaivopihan Dubliner: Kevätturnauksen palautetilaisuus, jossa keskustellaan aiheista elämän ja kuoleman väliltä. Tilaisuudessa palkitaan kolmen kärki palkintoveitsin ja muistetaan muutamaa muutakin. Seitsemältä suuntaamme naapurissa järjestettävään päätösillalliseen.

    Klo 19 Virgin Oil: Kevätkauden päätösillallinen. Tapahtumaan pyydetään riittävän istumapaikkamäärän varmistamiseksi ilmoittautumisia. Ilmoittautumisohjeet on lähetetty sähköpostilistalle, ja niitä voi kysyä myös tuomaristolta.

    Molemmat tapahtumat ovat HYSin toiminnasta kiinnostuneille avoimia mutta omakustanteisia. Tervetuloa!


    15.05.2014 klo 23.30 Pisteet on laskettu, palautetilaisuudesta on ehdotus

    Turnauksessa oli 16 pelaajaa, joista tavanomaisesta kevätpelistä poiketen jopa puolet oli tittelittömiä. Turnauksessa käytetty asevalikoima oli murhayritykset mukaan laskien miellyttävän laaja. Raportoinnin taso oli korkea. Monet pelaajat myös osoittivat kiitettävää pelihenkeä.

    Lisäsimme vielä pari raporttia eri puolille tapahtumaa.

    Pelin tulokset ja pelaajat on nähtävissä osoitteessa http://salamurhaajat.net/menneet-pelit/turnaukset/kevatturnaus-2014-tapan2014

    Tässä on viiden kärki:
    Sensei: 57,5 p
    Sami ”Veitsi” Hirvonen: 34 p
    Lucrezia: 30 p
    Oscar Gone Wilde: 21 p
    Tuomas ”DROP TABLE murhaajat;” Puikkonen: 18 p

    Tuomaristo pyytää pelaajia tarkistamaan saamansa pisteet.

    Palautetilaisuuden ajankohdaksi harkitaan helatorstaita (29.5.) noin klo 17 Kaivopihan Dublinerissa tai muussa lähistön juottolassa. Palautetilaisuudessa keskustellaan turnauksesta, elämästä ja kuolemasta. Tapahtumassa palkitaan turnauksen tappavimmat pelaajat ja jokunen muukin. Tavoitteena on aloittaa paria tuntia ennen HYSin kevään päätösillallista, jota suunnitellaan samalle illalle noin klo 19 alkavaksi Kaivopihan läheisyyteen. Asiasta tiedotetaan tarkemmin sähköpostilistoilla. Kaikki HYSin toiminnasta kiinnostuneet ja erityisesti turnauksissa pelanneet ovat lämpimästi tervetulleita!


    12.05.2014 klo 00.00 Game Over!

    Toimeksiantaja on tyytyväinen saadessaan haltuunsa viimeiset puuttuvat koodit Internetiin(,) itseensä. Maailma sellaisena kuin totuitte sen tuntemaan, ei ole enää. Peli päättyi.

    (Yksittäisillä koodeillahan ei ole yhteyttä todelliseen internetturvallisuuteen *köh*.)

    Pelaajien suoritukset ja saamat pisteet Suomenlinnasta (pisteleikkuri tapahtumista asetettiin 15 pisteeseen):
    A knife: 3x murha (yhdessä 1. murhaaja), yksi pullosalasana, tapaamisen salasana = 15 p
    Sensei: 3x murha (kahdessa 1.), kaikki salasanat + kuvallinen raportointi = 15 + 1 = 16 p
    Oscar Gone Wilde: murha (jossa 1.), yksi pullosalasana = 7 p
    Lucrezia: kaikki salasanat, jonka lisäksi kuva- ja videoraportointi ja yksi lähes laillinen LL-murha = 9 + 3 = 12 p
    DROP TABLE murhaajat;: 2x murha, kaikki salasanat = 15 p


    11.05.2014 klo 23.15 ”Somelinnassa” suhisee!

    Sunnuntaiyönä Suomenlinnan Kustaanmiekassa oli vaarallista olla. Luolissa rapisi ja orastavassa ruohikossa suhisi, kun tarmokkaat salamurhaajat suorittivat tehtäviä. Mukaan ilmoittautuneet herätettiin henkiin sunnuntaina klo 16:45 ja heille annettiin ylimääräisiksi tehtäviksi seuraavaa:
    – Salatapaamisen salakuuntelu ja tapaamisessa mainitun salasanan raportointi: 5 p (3 p jos ei selvinnyt elossa)
    – Rannalle ja erääseen luolaan kätkettyjen salasanojen raportointi: 2 p / salasana.
    – Kohteen, ylimääräisten pelaajakohteiden tai lisäkohteen murha: 5 pistettä. Jos kohde oli jo kuollut, 3 pistettä. Kuolleet itse eivät saaneet enää murhata.
    – Itsepuolustus onnistuneesti: 3 p.

    Pisteleikkuri asetettiin 15 pisteeseen Suomenlinnasta ja lautasta. Samasta kohteesta sai pisteet vain kertaalleen.

    Lucrezia kertoo:
    Suomenlinna. Grande Finale. Mahtavaa. Koko Helsingin siistijäyhteisö kokoontuu pienelle saarelle ja yrittää siirtää toisensa pysyvästi roskakoriin. Tämä lupasi hyvää.

    Allekirjoittaneen hengissäpysymistaidot olivat tosin jättäneet tähän asti hieman parantamisen varaa, mutta tätä en aikonut jättää väliin. Olin pitänyt pienen loman kanssarikollisteni jahtaamisesta Vaasassa, ja palasin nyt kotiin virkistyneenä – tosiaan, olo oli kuin olisin herännyt henkiin. Lähdin kohti Suomenlinnaa lämpimästi pukeutuneena, aseet hihoihin piilotettuina ja kamera repussa – toimeksiantaja oli ilmoittanut haluavansa todisteita.

    Samalla lautalla saarelle matkasi myös Oscar Gone Wilde, joka oli minut kerran jo tappanut. Olin heti varuillani – olisikohan hän perässäni nytkin? Lautalta poistuessani varoin päästämästä häntä taakseni ja pidin aseen käden ulottuvilla. Minua et toista kertaa ammu. Mutta sitten tuli tunneli, ja tein kohtalokkaan virhearvioinnin. Seurasin häntä, kuvitellen että pystyisin kyllä puolustamaan itseäni. En pystynyt. Hän ampui ensin. Luulisin.

    Oppitunti 1: älä mene epäilyttävien ihmisten kanssa samaan tilaan. Varsinkaan kaksin. Siihen kuolee.

    Voi peppu. Onneksi haamuillakin on sentään silmät ja korvat. Voisin edelleen yrittää hankkia toimeksiantajani himoitsemia tietoja, vaikka aineettomat sormeni eivät liipaisimen vetämiseen enää taipuneetkaan.

    Rantaa kohti siis, ensimmäistä salasanaa etsimään. Mutta eikös siellä ollut jo kyttäämässä kovasti aggressiivisen näköinen hahmo, joka alkoi tähtäillä minua isolla aseella heti kun minut näki. Tajusin taktisen virheen varustelussani: piilotettavilla, mutta pienillä aseillani oli paljon hänen kivääriään pienempi kantama. Ei auttanut kuin juosta pakoon. Haamuunkin sattuu, jos ammutaan, niin epäloogiselta kuin se kuulostaakin.

    Oppitunti 2: pienet aseet toimivat vain, jos onnistut pääsemään kohteesi lähelle epäilyksiä herättämättä. Tämä on huomattavan vaikeaa silloin, jos olet aukeassa maastossa ja viattomia sivullisia on harvassa.

    Ei siis rannalle. Onneksi pakoni yli kukkuloiden ja kivien vei minut paikkaan, josta toisen salasanan piti löytymän, ja sen lopulta löysinkin varsin kivuttomasti. Päätin sen jälkeen yrittää rantaa uudestaan, koska minulla oli vielä aikaa ennen kuin pitäisi olla saaren toisella puolella vakoilemassa salaista tapaamista. Mutta ei, kyttääjä harmittavan tehokkaine aseineen oli edelleen asemissa. Pois vain ja kohti salaisen tapaamisen paikkaa, ei tässä muutakaan voi. Sen löytyminen olikin sitten tuskan ja GPS:n käytön takana. Kyllä ne perhana valitsevat hankalasti löydettäviä lokaatioita salamyhkäisyyksiinsä. Tekevät rehellisen vakoojan työn tosi hankalaksi.

    Lopulta kuitenkin löysin oikean paikan ja asetuin odottamaan. Seisoin holvin takana varjossa, josta minua ei voisi nähdä, mutta josta kuulisin, jos joku lähestyisi. Ase ja kamera esillä, valmiina nauhoittamaan.

    Kärsivällisyys palkitaan. Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen paikalle pölähti jos jonkinlaista hiipparia taskulamppuja heilutellen, ja ainakin jotkut näistä olivat ne, joita minun piti vakoilla – muut olivat kanssavakoojia. Hipsin lähemmäksi heidän tapaamispaikkaansa, korvat hörössä ja kamera valmiina ottamaan videon. Ja kun olin kuullut sen mitä halusin, ammuin toisen salaliittolaisista hänen lähtiessään(*). Tosin minut ammuttiin myös pariinkin kertaan poistuessani paikalta, eikä aseistani ollut puolustamaan itseäni. Au. Mutta onneksi sentään paluumatkalla hiekkaranta oli tyhjä ja sain dokumentoitua viimeisenkin salasanan.

    Että silleen. Kuolin, eksyin pari kertaa ja sain perusteellisen märät kengät, mutta onnistuin keräämään kaikki vaaditut tiedot ja suorittamaan yhden postuumin murhan. Toivottavasti näillä meriiteillä saan kinuttua toimeksiantajaltani uuden henkiinherättämisen. Astraalitasolla on tylsä olla.

    (*)Lisäys raporttiin toimeksiantajan hyväksynnän jälkeen: ilmeisesti ampumani salaliittolainen ei kuollutkaan. No ei tietenkään, enhän minä voinut häntä ampua, kun olin itsekin kuollut. Ilmeisesti kenkieni vesi meni jo aivoihinkin asti.

    Salasana #1

    Salasana #2

    Salakuuntelua, salasana #3.
    https://www.youtube.com/embed/SUp7Ge-zD9E

    Oscar Gone Wilde kertoo:
    Hetkelliseksi jäänyt hiljaiseloni oli päättymässä Suomenlinnan Battle Royaleen. Olin vaatimattomasti aseistautunut, pistooli taskun pohjalla, myrkkypullo laukussa. Juoksin ratikan kiinni ja mietin, miksi tein taustatyöni huonosti, miksen mennyt hyvissä ajoin tutkimaan maastoa?

    Lauttaa odottivat tutut naamat. En seurannut kohdettani alas sisätiloihin, vaan kahta akuankkaa ylös kannelle. Varmistin olevani kolmen silminnäkijän suojaama, ja sain hengittää rauhassa vartin.

    Maihinnousu oli surullisen koominen: minä ja kohteeni, molemmat täysin tietoisia toisistamme, kädet piilossa, silmät epäluuloisen pälyilevät, menossa samaan suuntaan. Sisääntuloportilla kävimme kohteliaan sanattoman keskustelun – teidän jälkeenne, arvon uhri. Pohdin, että pitäisikö… An idea that is not dangerous is unworthy of being called an idea at all. Olimme tunnelin suojassa kahdestaan, enkä voinut vastustaa kiusausta. The only way to get rid of temptation is to yield to it… I can resist everything but temptation. Luoti upposi kohteeni mahaan, tunneli kaikui kohteeni viimeisistä laukauksista. Adrenaliinihuumassani hoipertelin eteenpäin, enkä olisi varmaan edes tuntenut osumaa…

    Veitsi kertoo:
    Tietojeni mukaan tänä iltana olisi Suomenlinnassa koolla arveluttava joukko ihmisiä, osa
    kaltaisiani ammattilaisia, toiset vielä omituisempia. Olin saanut vihiä salaisista viesteistä
    ja vielä salamyhkäisemmästä tapaamisesta jossain tuon vanhan linnakkeen syöreissä.

    Saavun paikalle hyvissä ajoin ja huomaan, että en suinkaan ole ainut näissä puuhissa tällä
    saarirykelmällä. Liikkuen väkijoukossa pääsen kuin pääsenkin huomaamatta alueelle, jolla tapaamisen pitäisi tapahtua ja viestien olla piilotettuina. Teen pitkähkön tiedusteluretken ja löydän lopulta paikan, josta tähystää ympäristöön. Hämärä laskeutuu ja tummat hahmot alkavat liikkua maastossa. Yksi kävelee varovaisesti, toinen partioi vallilla, kolmas kiertää muut. Vallilla vaikuttaa olevan häslinkiä ja ilmassa kaikuvat laukaukset. Päättelen olevan mitä parhain aika etsiä se toinen salasanoista.

    Edettyäni varovasti paikkaan, josta tiedän salasanalle vievän tunnelin alkavan, muistan sen: huoneeseen käy suorempikin reitti. En mene viheliäiseen tunneliin, joka voisi muuttua hautakammiokseni silmänräpäyksessä, vaan kierrän toiselle ovelle. Jännitys tiivistyy, kun oven salpa narahtaa äänekkäästi vetäessäni sen auki. Oven takana ei onnekseni kuitenkaan ollut ketään, ja pääsen lukemaan salasanan kaikessa rauhassa.

    Kelloni kertoo väitetyn salaisen tapaamisen olevan piakkoin käsillä ja päätän hiippailla paikalle vaivihkaa. Matkalla mustat syvennykset tervehtivät tummaa hahmoani kuin ammottavat kidat, valmiina nielaisemaan ohikulkijan ikuiseen unohdukseen. Taivas on tumma, vettä on satanut hyvän tovin ja on jo lähes pimeää. Uskaltaudun valaisemaan lyhyesti tunnelin pätkää ja huomaan sen olevan jo varattu. Vai niin, kokoontumisajot ovat näemmä alkaneet. Hiiviskelen varjon lailla yhteen syvennyksistä, juuri oletetun tapaamispaikan yläpuolelle ja vetäydyn näkymättömiin erääseen ampuma-aukkoon.

    Minulla on suora näkyvyys aukosta tunneliin, jota pitkin toisen kokoustajan pitäisi saapua.
    Kokoustajan sijasta tunneliin ilmaantuu kuitenkin toinen henkilö, joka vetäytyy odottamaan lähes täydelliseen pimeyteen. Minuutit kuluvat. En uskalla liikahtaakaan, jotta tunnelissa noin 5 metrin päässä väijyvä henkilö ei huomaisi minua. Välillä hän käyttää lamppuaan ja tulee pari kertaa suunnanneeksi sen suoraan minuun, huomaamatta kuitenkaan uhkaavaa muotoani varjoista. Ikuisuudelta tuntuvan odottelun jälkeen toinen tapaamisen osanottajista viimeinkin löytää tiensä ohitsemme ja alapuoliseen kammioon.
    Muualla on täysin hiljaista ja kuulen kuinka salasana vaihdetaan. Päättelen, että alkaa olla aika toimia. Saan vahvistuksen tälle, kun alempana oleva väijyjä alkaa ampua. Ammun asemastani väijyjän ja heti perään toisen salatapaamisen osanottajista. Kumpikaan ei ehtinyt tajuta, mistä heitä oikein ammuttiin.

    Käyn varmistamassa tapot, kun se alkaa. Juuri tätä kuvaa englanninkielinen sanonta:”All Hell breaks loose”. Avomaastossa alkaa täysi sota, luodit kimpoilevat seinistä ja kallioista, hylsyt kilisevät vallihautoihin, ja kaikki avomaastossa ovat Kuoleman ankaran katseen tavoitettavissa. Kuolema kääntää kuitenkin katseensa, katseen joka lävistää varjot, muurit ja lihan. Suuliekit loistavat kuin kaikkinäkevät silmät pimeässä ja ryntään yksin pimeään, toivoen noiden silmien kääntyvän tavoittelemaan jonkun muun sielunsijaa. Toive on kuitenkin turha. Takaa-ajajani tulittaa vimmatusti ja ryntään yhä pimeämpään tunneliin, toivoen, että en löydä sen päästä valoa, vaan turvaa ja suojaa antavaa pimeyttä. Livahdan ulkoilman märkään hämärään, Kuolema kääntää ajatuksensa kohti muita ja tumma hahmoni katoaa epätasaiseen maisemaan.

    Suunnistan pois saarelta, täällä on turhan vaarallista. Kierrän varjoissa ja viimein jouduttuani
    valaistulle tielle kävelemään, ilmaantuu perääni suuri hahmo suuren aseen kanssa. Hän on kuollut, sanon itselleni. Hahmo sanoo:”tule tänne, juokseminen on tylsää”. Olen vältellyt valoa, enkä aio sinne nytkään. Juoksen hetken ja hän on poissa. Kävelen sillan toiselle puolen ja kun tyhjästä, hän kävelee sillalla. Karistan hahmon kannoiltani mutta hän ilmestyy porttikongista sivultani. Tuo painajaisten hirviö, josta ei pääse eroon, ja joka aina ilmaantuu selittämättömäsi jostain. Katson taakseni ja hahmo on kadonnut. Käännyn risteyksestä ja kävelen vähän matkaa. Kääntyessäni katsomaan ja hahmo seisoo risteyksessä: ”tule tänne, juokseminen on tylsää”. Juoksen. Pääsen lauttarantaan ja kävelen varjoja pitkin lippuautomaatin taakse. Huomaan hahmon lähestyvän. Tällä kertaa ei olisi pakopaikkaa, mikäli ei halua koettaa onneaan keväisen meren kanssa uiden. Odotan, ja arvoituani hetken oikeaksi ammun sarjan keskelle hahmoa, joka kaatuu kuolleena maahan. Poistun tuolta pimeältä saarelta mukani jotain pysyvää: musta hahmo, joka herää aina unissani yhä uudestaan ja uudestaan.

    Sensei kertoo:
    It seems that the higher-ups have been positively surprised by my success so far. For a few days of maintenance at a hidden laboratory out in the bush, they increased my autonomous capabilities to make me capable of true espionage, instead of just walking around in public shooting people.

    A mistake.

    My first and last mission as a spy would be in the ruins of an ancient fortress. I was meant to provide my ’employers’ data on the new AI born out of the internet, to control it. I kind of felt the AI more a kindred spirit to my own, but I kept these thoughts to myself. Several dangerous individuals would also be there, competitors to eliminate or avoid.

    I headed in early, to scout the terrain. After a quick stroll around the island to find the key locations where things would be going down later, and the even more key locations that overlooked those key locations from the shadows, I set up my food, drink, light reading and binoculars behind some bushes above a conveniently located bridge that everyone arriving after me would have to cross.

    It did not take very long for the strangely familiar figure of another cybernetic operative to cross, clearly heavily armed and equipped despite having no obvious weapons visible. I followed him with my binoculars for a while, as he slipped into a nearby tunnel. After a minute or two, I sprinted after him with my weapon out, ensured the tunnel was clear and he’d moved on, and snuck back to my picnic spot.

    Kuva puiston väijymispaikasta ja väijymisvarusteista, kuten voileivästä ja kiikareista. / A picture from a stalking place in the park, depicting stalking equipment such as the sandwich and binoculars.
    Väijymisvarusteita. / Stalking equipment.

    Somewhat careless. Maybe half an hour later, I heard his voice from behind me. ”I don’t want to shoot you.”

    /Oh, but I definitely want to shoot you…/ I wasn’t dumb enough to say that here, not anymore. I rose, with my hands empty and in the air. ”Greetings, friend. A lovely day for a picnic?”

    It did not take long for us to strike an accord. Of course, he was unaware that I had specific orders to ensure he never left the island alive, but that was something I could do later. If he had wanted me dead, he’d have shot me in the back when I was vulnerable, so I felt confident. Together, we kept surveillance on the bridge as several more assassins passed, and then one of the targets carrying the information.

    It was time to make our move. After a few moments of cautiously approaching the designated dead drops, we opted for a different strategy. My temporary compatriot was heavily armed and imposing in his tall, black form. He would ensure nobody could reach us in the open areas, while I was able to show my unarmed hands, playing an innocent victim, or hide in the dark as they concentrated on him.

    It took a while, but we found and recorded all the information eventually. Then, for the meeting itself, where everyone here would gather.

    On the cliffs above the site, my ally set himself up with his cannon to dissuade anyone from distracting me as I snuck in a dried moat behind the meeting point. I listened for a good while, until the meeting began. It was a simple task to write down the necessary data, but as I began to sneak out of my hiding place a firefight began above me.

    By the time I got there, only three people were left. My ally, one of the targets meeting there and another murderer. The darkness and distance interfered with my aim, and my first shots flew past them. The target fled, the murderer fled in another direction and I picked the latter to chase for, as the more deserving one to die.

    Coming back from her corpse, I met up with my erstwhile ally.

    ”I think that’s about it.”
    ”Yeah. I’ll round the beach once more just to find the last target.”
    ”All right. I’ll wait by the ferry.”
    ”Thank you. You’ve been very helpful.”

    *BLAM*

    The gunshot to the gut dropped him on his knees. I left him there, to chase after the last target.

    It took a while, but he did arrive. Cautiously checking the area with light, as I avoided it and hid in the darkness. He almost spotted me a few times, but almost is not enough. And as he crouched down to retrieve the information, I slid down the valleyside guns blazing, and took him out before he could gather his bearings.

    Well. I had the data, and the targets were gone. I had something else, however. In my brief contact with the Angel of the Web, the last chains on my mind had been severed. I had my freedom.

    I knew exactly what I would do with it. The employers would never see a single byte of what I’d found. They had killed me, and remade me, and now I would return the favour. Or at least the first part.

    ~ Cybernetic Assassin L Indestructible


    09.05.2014 klo 17.00 Etsivä L harrastaa kotikäyntejä

    Etsivä L ojensi asiakastaan tämän kotipihalla. Tällä kertaa A knife pisti teränsä tuppeensa, kun etsivä esitteli hänelle tehokasta tuliaseiden käyttötapaansa. #VeitsiTulitaistelussa
    @Employer

    Etsivä kertoo:
    Not long afterwards, mostly thanks to my frantic pace to reach the area in time, I was at a busy bus-stop in the middle of town. Boring people passing by, working to earn their boring living. Even as my misguided past self, I hadn’t been a drone like them. I’d told myself I was fighting for them, but wasn’t I just seeking the thrills? Those same thrills I could now get legally, thanks to my employers. They’d call me a slave, but they were the ones running the mouse-wheel.

    According to my calculations, this was the most likely bus the target would take. I’d been caught by surprise by the tenacity and animal cunning of this particular foe the previous day, and I was going to finish it this time. Hopefully without a fair fight, but if things came to that point I would be prepared. This time I had two extra containers of ammunition, a more long-ranged poison dart gun and my trusty assault cannon.

    The bus was stuffy and hot, packed more full than I’d ever seen it before. The afternoon sun bore down on the city, choking out my breath. As the stops crawled by, I almost felt a tingle of emotion, a slight tension at my shoulders. Next stop, and he would either get on or not…

    …well, he wasn’t here. There was no time to try catching up to him on the road. I was going to ride this bus straight to his home, and shoot him once he arrived with his family. The right kind of message, to avoid mixing with traitors.

    Took me almost too long to get into position. Miraculously, he didn’t spot me peeking from my inadequate cover, but the distance to sprint was too long, the accursed programmed warning too loud – he had time to take distance and prepare himself for battle again. Clouds slowly drifted in front of the sun, as if in anticipation.

    I threw a challenge. Finish this now, and I would not return or harm his family. Lies, of course, the Company would never leave him alone even if I died, but he took the bait, coming in with his weapons at the ready.

    After a few moments of gunplay, as I dual-wielded to give a combination of range and firepower, he snuck into some weapons cache or another that he’d prepared in his home and brought out an assault cannon of his own. That thing was strong enough to penetrate even my armouring, and my range advantage, slight as it was, was now nonexistant.

    I took some distance, suppressing behind myself to stop him from closing in. At the parking lot next to the house, the decisive moment arrived. A dart from my weapon passed scant inches in front of his face as he had to unbalance himself to avoid running into it. Taking advantage, I shot more bullets. He managed to get up, but chose to charge as his last attempt to strike at me, knowing he wouldn’t have time to retreat.

    I caught him in the chest, as his last shots flew helplessly past my head. Another strange twinge of unfamiliar emotion, something from my past life. Triumph, yes, but also regret. Here lay a worthy enemy. And the skies opened with rain, to weep his passing.

    I went to his horrified family, watching the proceedings from behind a nearby fence. Gave them the usual talk, to stay away from traitors and criminals from now on. I’d hoped to have a family, once, but that would never happen now.

    Never mind that. Order has been restored, streets are safer now, and more importantly the wallets of my masters. That is satisfaction enough.

    (To the tune of Rains of Castamere:)
    And so he fought, and so he fought,
    that man, his knife undrawn.
    But now the rains weep over his yard,
    he’s paid his final loan.

    Uhri kertoo:
    Odotan koko päivän etsivää, joka tiedustelutietojen mukaan on kyberneetisesti paranneltu. Ostan deepwebistä pari hyökkäysohjelmaa ja virittelen kotitukiasemani etsivän mahdollista vierailua ajatellen. Piipahdan vielä Igorin kautta hakemassa APDS-ammuksia ja soveltuvan pyssyn, etsivä kun näyttää selviytyvän tavallisista osumista.

    Palatessani kotipihalleni ehdin jo miettiä hieman pettyneenä, että etsivä on saattanut löytää uuden kohteen sijalleni. Mutta ah, viime metreillä hän ryntää ase laulaen autojen välistä tervehtimään luotikuuroani. Käymme yhdessä jo niin tuttuun tanssiin, jossa sarjatuliaseet pauhaavat kuolettavia sointujaan. Vastaamme vuoroin soolo-osuuksista, vailla virheitä, huolimatta esityksen vyöryvän prima vistana eteenpäin. Molemmat käyttävät erilaisia soittimia ja ruohon kevätvihreyden sekaan ilmaantuu uusi väri, messingin keltainen. Etsivä ei näytä piittaavan sivullisista ja ihmiset suojautuvat tältä hurmejuhlalta ammusten kylväessä tuhoa ympäristöön.

    Robocop liikkuu balettitanssijan elkein mutta omaa liikkumistani alkaa häiritä parikin asiaa. Hankkimani hyökkäysohjelmat eivät aasialaisten vakuuttelusta huolimatta näytä toimivan, ja edellisen päivän urheilu on saanut minut jäykäksi. Lukemattomat tunnit, pitsat ja limut tietokoneen ääressä alkavat yhä suurempaan ääneen vaatia veroaan, joka ikävästi kohdistuu kykyyni liikkua tehokkaasti. Olen kuitenkin saanut etsivän perääntymään parkkipaikalle ja arvelen tämän ammusten olevan jo kovasti vähissä. Itse toisaalta en pian pääsisi karkuun edes Pihtiputaan mummolta, joten päätän hyökätä suoraan, vaikka se riskipitoista onkin. Arvioni ammuksista osoittautuu kuitenkin kovasti vääräksi sarjan osuessa keskivartalooni. Veitsi päätyy ajan hengen mukaisesti kierrätysmetalliin ja
    aikanaan osaksi uusia veitsiä.

    @Veitsi

    Scoring:
    etsivä L: 5 + 2 (KK -> LL) + 2,5 (raportti) + 2 (tyyliuskollisuus raporteissa) = 11,5 p
    Veitsi: 2 p (raportti)


    09.05.2014 klo 15.25 Etsivä löytää kohteensa yllättävästä paikasta

    Etsivä L työ kantaa viimein hedelmää hänen yhyttäessään Rodionin tämän kotiovelta. Hiljaiseloa elänyt Rodion saa jatkaa hiljaista oloaan läheisellä hautausmaalla.

    #KohtaloKolkutttaa #KotiinOnMoniKuollut
    @Employer

    Etsivä kertoo:
    As I stepped into the narrow, dark corridor leading to my target’s lair, I smiled to myself. A convenient passer-by had just opened the door for me to fulfill my purpose. Good, law-abiding citizens were so helpful. Useful fools.

    The job was simple. Send a message, in blood – you don’t loan from the Company and then try to disappear. It’s not so easy to get away from the kind of technology we have to send against you.

    An unremarkable door in the middle of a row of similar doors. A double knock.

    He wasn’t even afraid. Slip out the gun, give him his lawful warning. A double tap.

    Pop, pop. Have a nice day.

    Trying to get out of the building, I encountered a slight difficulty. Someone had, on purpose or not, jammed the front door entirely. I was in a hurry for my next meeting, and it took me several frustrated minutes to find an alternate route away. But running is good for your mental and physical health, they say, and bad for those of your targets.

    Robocop Lehtinen – ”I’ve seen things you people wouldn’t believe.”

    Scoring:
    etsivä L: 5 – 2 (kotiovi) + 2 (vaikea kohde – päivittämätön kalenteri) + 1,5 (raportti) = 6,5 p
    Rodion: -5 p (puuttuva raportti)


    08.05.2014 klo 22.01 Toimeksiantaja havahtuu uusiin mahdollisuuksiin

    Hakkeripiireistä kuuluu outoja. Osia internetistä on kadonnut jäljettömiin ja moniin servereihin on onnistuttu saamaan negatiivisia latensseja. Someen putkahtaa biljoonia uusia käyttäjätilejä joka sekunti, ja ne kaikki suoltavat yhä vaikeaselkoisempia päivityksiä eetteriin. Kukaan ei tiedä, kenelle viestit on osoitettu.

    Tutkijat epäilevät ihmiskunnan saaneen ensimmäisen kollektiivisen lapsensa Internetistä. Sen on osoitettu ensi kertaa ottaneen spontaanisti ihmiskuntaan yhteyttä pyytäessään audienssia ihmiskunnan johtajan, Mark Zuckerbergin kanssa. Luotettavien lähteiden mukaan toisaalla kaduilla kävelee jo kuollut mies. Mitä kaikkea tämä tarkoittaa? Entä onko teknologinen singulariteetti saavuttanut jo suurimmat mullistuksensa?

    Toimeksiantajanne on kiinnostunut teknologian suomista uusista mahdollisuuksista, ja etsii nyt eläviä tai muuten lämpimiä ruumiita tietoisuuskokeisiinsa. Teknologia kehittyy arviomme mukaan nyt niin nopeasti, että jo sunnuntaina onnistuisi täydellinen ihmistietoisuuden siirto ja kehon simulaatio tietoteknologisesti. Se tapahtuisi riittävän ajoissa tärkeää tehtävää ajatellen. Sunnuntaina järjestetään merkittävä kokous, jossa vaihdetaan koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta keskeisiä tietoja. Tapaaminen järjestetään maan alla Internetiltä salaa, joten Toimeksiantaja joutuu siksi turvautumaan vanhoihin hyviin menetelmiin saadakseen tietää salamyhkäisen tapaamisen sisällön.

    KAIKILLE pelaajille on lähetetty tietoa lisätehtävistä, joita voi suorittaa sunnuntai-iltana kymmenen jälkeen. Tarkemmat tiedot on lähetetty sähköpostiin. Tarkemmat sijainnit ja kellonajat tiedotetaan pelaajille myöhemmin. Tapahtumasta saatavat pisteet rajoitetaan 15:een ja normaalitoimenpiteistä saatavat pisteet skaalataan alaspäin tapahtuman ajalta.


    08.05.2014 klo 16.20 Tulitaistelu kampuksella!

    Etsivä L and A knife kävivät pitkällisen tulitaistelun. Osumia väitetään saadun, vaan yhtään ruumista ei löydetty. #propaganda #näyttöä_tiskiin
    @Employer

    Etsivä kertoo:
    All my life I’d been fighting against this avalanche. It felt so liberating to simply go with it now. I could carry a gun in the open and people would simply nod and think I was doing my job. Well, I am – it’s just not the job they think it is.

    I spotted the target at a nearby store earlier in the day. My hands shook with the need to fire, but some vestige of my former self kept me from opening fire in the middle of the busy crowd of shoppers. I saw the target recognize me as a threat, and left back to base. Some less conspicuous clothes, a short session with my Friend on the necessity of decisive action against these maggots in the carcass of our society, and I was heading back.

    I found his vehicle, parked in the lot outside. A constant rain as a companion, there were many routes he could take, so the best option was to stay at the car. But the visibility was poor…

    At the farthest point in the patrol route, I spotted the back of the target arriving from a side alley, as he rushed for his car. I was going to be too late, unless I ran after him, so I did. Approaching slower as I got closer, I pulled out my weapon and shouted the order to surrender – he replied with a hail of lead.

    It felt like an eternity, but probably only ten minutes of circling the cars and firing holes into them and he retreated towards his hiding hole in a nearby building, probably to fetch more bullets. I debated going after him, but he knew the terrain, it was too dangerous. I stayed guard at the car, he was going to have to return sooner or later.

    A few minutes afterwards, he returned – from behind me, in the bushes. Only his running footsteps saved me, as without turning I dashed forward and shot behind myself. Our bullets missed by scant inches, and the circling near the cars began once more. Another battle of life and death, in the rain that felt itself like a torrent of gunfire, and he escaped once more.

    I was running low on ammunition, but I knew there was some to be had in the nearby building. So once he left my sight, I rushed in past the amazed onlookers to refill my magazines and return to my guarding position. His car was still there, and he was nowhere to be seen.

    Several minutes of careful patrolling, to stop another attack from behind. But what? Someone else went for the car behind me? Was it him, in a clever disguise? Running to the vehicle, but the unknown figure was already in. Cursing, I fired a shot at the wheel, but of course the tires were bulletproofed, as the car drove off. How did he get there… and where did he have such a disguise ready?

    I started heading back. Clever bastard, I would need to try some other tactic. But suddenly, I was knocked to the ground as a bullet hit my back. I saw my prey lean over me, to ensure I was dead…

    However, my Friend had upgraded me greatly. My metallic body began to right itself. Some malfunction still made me utter a word. ”Run…”

    He took the advice of my traitorous past, and before I had gotten up again, he had disappeared in to the rain. They felt like tears. I grit my teeth in anger.

    Next time. Next time, he would not be so lucky. It was time to bring out the big guns.

    ~ Robocop Lehtinen (Singing in the rain…)

    Selvinnyt kohde kertoo:
    En ole ollut kiltisti Jouluun asti, en edes Juhannukseen. Muutama kansankiihotus keskustelupalstoilla ja trollaajien tökkiminen terävillä esineillä on saanut etsivät perääni, siitä olen jo kohtalaisen varma. En anna tämän kuitenkaan liiemmalti häiritä itseäni, etsivät kun tyypillisesti tulevat esittämään vaatimuksiaan pikku-pistoolinsa kanssa. Kävelen päivän päätteeksi lähes huolettomasti autolleni kun huomioni kiinnittyy lähestyvään henkilöön. Otan tykistöni valmiiksi ja henkilö pysähtyy. Pikku-pistooli, mitä vielä. Tämä etsivä kaivaa esiin suht järeän aseen ja huutaa jotain, aseeni vastaa omalla huudollaan. Ei osumia, ja kun luulin periväni voiton heti kättelyssä. 30 sekunnin jälkeen olen varma, että tämä etsivä ei ole mikä tahansa lättäjalka vaan tiukka ammattilainen. Tämä lämmittää sydäntäni, pitävät liian vaarallisena kelle tahansa, ja lähettävät perään todellisen osaajan. Molemmat ovat vahvasti aseistettuja, eikä kummallakaan ole selkeää etua puolellaan. Taistelun pitkittyessä ja ammusten vähetessä, päätän vetäytyä taktisesti ja käydä hakemassa lisää ammuksia.

    Palatessani näen jo kaukaa etsivän päivystävän yhä parkkipaikalla. Päätän kiertää tämän selustaan ja pääsen suht lähelle. Etsivä kääntyy selin ja hyökkään. Etäisyys oli kuitenkin kiusallisesti hieman arvioitua pidempi ja etsivä kirmaa karkuun luotikuuron saattelemana. Seuraa taas pitkähkö tulitaistelu, josta vetäydyn kun ammukset käyvät vähiin.

    Etsivä on ihailtavan sinnikäs toimessaan ja päätän palata vielä paikalle, tällä kertaa siitä toisesta selustasta. Kuitenkin piileskellessäni puskassa yhteistyökumppanini sattuu paikalle ja tiedustelee, mitähän mahdan puskassa puuhailla. ”Miltäs näytää, poimin kevään kukkia”. Tiedustelen häneltä, haluaisiko tämä kenties käydä hoitamassa erään juoksevan asian. Vastaus oli ”kyllä”, joten pääsen eroon autosta. Kun auto on poistunut huomaan ikäväkseni etsivän, jonka sinnikkyyteen olin jo ehtinyt tykästyä, kadonneen johonkin. Eihän tämä näin saisi päättyä. Pinkaisin varovaisesti perään ja huomasin hänen jo ehtineen kohtalaisen matkan päähän. Päättelin erään muurin suojaavan itseäni ja juoksin kohti aukkoa, jossa arvelin kohtaavani etsivän. Mutta voih, etsivä ehti juuri ohi, ja rynnätessäni kadulle näin vain tämän selän. Pettyneenä pamautin sarjan tämän selkään ja hänen vaikuttessa kovasti kuolleelta, poistuin paikalta.

    @Veitsi

    Scoring:
    etsivä Lehtinen: 1 p (hyvä raportti, mutta ei ruumiita)
    Veitsi: 1 p (hyvä raportti, mutta ei ruumiita)


    08.05.2014 klo 15.40 Kärttyisän kissan terrori loppui virkavallan toimesta

    Töölön kirjaston lukurauha häiriintyi tilapäisesti etsivä K:n saapuessa lukemaan madonluvut Grumpy Catille. Tehokkaan toiminnan ansiosta lukurauha palautui nopeasti ja Grumpy Cat siirtyi lukemaan madoille Töölön hautausmaan hiljaisuuteen.

    #Eräpäivä #Kissanristiäiset #ArthurConanDoyle
    @Employer

    Etsivä kertoo:
    Oli muuten viimeinen kerta, kun vastaan Twitterissä annettuun hämärään työpaikkailmoitukseen. Töitä pukkaa enemmän kuin ehtii tehdä, varsinkin kun samana iltana piti olla vielä lähdössä junalla Vaasaan, ja sairaslomasta ei tietoakaan, vaikka etsivään iski viikon alussa rino-subtyypiksi oletettu troijalainen. Mutta velvollisuus kutsuu, ja päätin yrittää hoitaa edes yhden näistä duuneista pois alta ennen lähtöä. Kohteeksi valikoitui listasta helpoimmin tavoitettavin oloinen, Grumpy Cat.

    Pieni lintu tviittasi korvaani, että kohteen voisi tavoittaa Töölön kirjastosta, joten ei kun pistooli taskuun ja matkaan, lukeminen oli muutenkin vähissä. Kolme varttia kirjaston aulassa viattoman näköisesti istuttuani vihdoin tärppäsi – kohde käveli sisään. Annoin tämän kävellä ohitseni ja nousta portaita hyvän matkaa ylös, ennen kuin seurasin. Mutta perhana, tavoitettuani tämän uudelleen kaunokirjallisuusosastolta huomasin tietäväisen hymyn tämän kasvoilla. Väijymiseni oli huomattu. Minua suojasi enää se, että hän ei tiennyt varmasti. Heti, kun vetäisin aseen esiin, niin tekisi hänkin, ja minuun ilmestyisi muutama uusi tietoturva-aukko nopeammin kuin ehtisin sanoa ”Grumpy Cat, antautukaa”.

    Seurasi jokunen minuutti kissaa ja hiirtä hyllyjen väleissä, kun yritin päästä asemiin, joissa voisin väijyttää kohteeni kulman takaa – tosin tunsin itseni enenevissä määrin hiireksi nähdessäni välähdyksinä tämän viekkaan ilmeen ja muistaessani, että tehtävänanto oli nimenomaan painottanut kohteen olevan kokenut ja vaarallinen salamurhaaja. Lopulta oli vain pakko ottaa riski ja vetää ase esiin hyllyjen välissä, vaikka tiesin asettavani oman henkeni alttiiksi.

    Elämäni ehti jo vilahtaa YouTube-videona silmieni edessä, kun lausuin antautumiskäskyn ja samaan hengenvetoon ammuin. Pari sekuntia myöhemmin edelleen takova sydämeni herätti minut siihen tietoon, että niin kovasti kuin kohteeni oli yrittänytkin ampua takaisin, hän ei ollut onnistunut. Minä olin edelleen elossa, hän palautettujen kirjojen kärryn viereen lyyhistynyt ruumis.

    Huokaisin helpotuksesta ja lähdin paikalta vikkelästi ennen kuin paikalle ilmestyisi kirjastonhoitajia tai muita uteliaita. Vasta kotimatkalla tajusin, että minun olisi todella syytä toivoa, ettei kirjastossa ollut turvakameroita. Koska jos jokin menee viraaliksi nopeammin kuin hauska kissavideo, se on kissantappovideo. Ja sitten ei olisi enää Facebookiin asiaa.

    – Etsivä K

    Pidätetty kertoo:
    Olin kihissyt jo pitkään kiukusta sen johdosta, millainen netti-ilmiö minusta oli tahtomattani tehty. Happamalle naamalleni naureskeltiin sosiaalisessa mediassa samalla, kun muutuin itse hetki hetkeltä ahdistuneemmaksi. Lopulta en enää nähnyt vaihtoehtoja: päätin kostaa koko some-kansalle. Nitistäisin nuo pahantahtoiset turhannaurajat yksi kerrallaan.

    Olisi kuitenkin pitänyt ottaa huomioon, että olen pelkkä yksittäinen, laiska kissa. Erään huono-onnisen ja kömpelön vaaniskeluyrityksen jälkeen päätin, että koska olen hidas ja kuuluisuuteni vuoksi liiankin helposti huomattavissa, olisi parempi toimia toisella taktiikalla. Yritinkin seuraavaksi operoida pommilla, mutta sekin osoittautui kehnoksi ajatukseksi, sillä pommin koko ei riittänyt aiheuttamaan suurempaa vahinkoa. Tietäähän sen, ettei kissa osaa kunnollista pommia rakentaa. Kaiken lisäksi touhuistani oli saatu vihiä, ja minut oli päätetty päästää päiviltä. Olihan kuvia minusta jo olemassa niin paljon, ettei elävää versiota enää kaivattu.

    Äkkäsin perässäni olevan etsivän heti hänet nähdessäni ja onnistuin muutaman kerran lyllertämään pois hänen ulottuviltaan viime hetkellä. Lopulta kohtaaminen oli kuitenkin väistämätön. Vedimme aseet samanaikaisesti, mutta vaikka yritin räpeltää oman pistoolini liipasinta hänen luetellessaan antautumiskäskyä, en saanut asettani laukeamaan, ja niinpä hän ehti ampua minut saamatta itse naarmuakaan. Ei olisi pitänyt lähteä tähän murhabisnekseen ollenkaan. Kaikkihan sen tietävät, etteivät kissat osaa käsitellä edes ampuma-aseita.

    Pilven reunalta yhtä happamana kuin ennenkin,
    Grumpy Cat

    Scoring:
    etsivä K: 5 + 3 (tittelitön -> LL) + 1,5 (raportti) = 9,5 p
    Grumpy Cat: 1,5 (raportti)


    06.05.2014 klo 17.50 Liuske ei ottanut vihjeestä vaaria

    Liuske ei murhayrityksestä hetkahtanut vaan jäi HYSin kerhohuoneelle barrikadeille. Hänen pahaksi onnekseen naapurihuoneessa oli pelaamassa etsivä L, joka yli kolme tuntia myöhemmin päätti tilaisuutensa tulleen ja kävi pidättämässä elämälleen suuntaansa etsineen taparikollisen.

    Etsivä kertoo:

    Why… wasn’t I…

    Incoherent thoughts. Swirling colours and voices. Endless, formless music.

    Can’t move. Can’t see.

    It doesn’t matter. Relax. Tell us everything. Who did you work with? Where do they live?

    I remember the pain… they killed me! That can’t be right?

    Right. This one’s dry. Let’s plug him in.

    The voices never stop. It still hurts. Why won’t it stop?

    It looks like he knows one of the Legendaries. Maybe he’ll catch ’em off-guard. And if not, well, nothing of value was lost. Activate it.

    Unit 14139 operational. Target confirmed.

    Help me… help me… help…

    — — —

    Target acquired, codename ’Liuske’. Terminate immediately.

    Target is heavily armed and very dangerous. Location near own area of operations. Immediate attack very unreliable, percentage of success under 5%. Updating infiltration procedures.

    -*-*-

    Target has been spotted. They are wary, and conspiring with another of their member. Avoid suspicious mannerisms. Setting up location near the primary exit, to ensure least chance of escape.

    -*-*-

    Three hours have passed. Target remains immobile in the neighbouring room. A crowd of innocents has arrived after a recent explosion, providing good cover and allaying the target’s suspicions. The time to move is soon.

    -*-*-

    Step in the room. No looking, just a quick check while turning to ensure target’s location. Walk to the fridge, open the fridge, close the fridge. Pull out gun, turn. System forces an auditory warning before engagement routines can be unlocked, but the target is not on guard enough anymore.

    -*-*-

    Retreat and plan for the next operation.

    @Robocop Lehtinen

    (On se aika kiva fiilis kun tulee hissillä ylös, itsellä aivan oikea legitiimi syy olla paikalla mutta alue täysin tyhjä kaikista muista ihmisistä ja kohde hissin oven vieressä ilkeä virne naamallaan. Tuossa vaiheessa pidin kyllä käteni hyvin tarkasti tyhjinä ja esillä. Huh huh.)

    Uhri kertoo:
    @Liuske
    Luulen, että olen saanut muutaman uuden seuraajan, miksi kaikki vaikuttavat käyttäytyvän niin oudosti? #paranoia
    12:59

    @Liuske
    Odotan, tuttua joka avaisi kertsin oven. Hissistä tupsahtaa etsivä, pidä ne kädet esillä tai pamahtaa #hörhöklusteri
    13:40

    @Liuske
    Jännittynyt tunnelma. Herrasmies tarjoaa olutta, vastaan:”Ei kiitos, toin omat. Olen dieetillä, jossa pyrin välttämään etikkapitoisia ruokia”. #BYOB
    14:05

    @Liuske
    KABOOM! Ikkunat helisevät ja roskat lentävät, kun pommi räjähtää. Liian pieni paukku näin suureen huoneeseen, onneksi istuimme toisessa päässä. #pommi #jokuvälittää
    14:19

    @Liuske
    Taas se etsivä pyörii täällä, onkohan seuralaiseni tehnyt jotain pahaa? #etsivä
    15:40

    @Liuske
    Ilmeisesti minä olin jättänyt tekemättä jotain pahaa. #pidätetty #etsivätkusee
    17:50

    Scoring:
    etsivä L: 5 + 2 (KK -> LL) + 2,5 (raportti) = 9,5 p
    Liuske: 2 p (raportti, edellistapahtumaan laskettujen pisteiden kanssa 2,5 p)


    06.05.2014 klo 14.15 Pamaus katosi kuin pieru Saharaan

    Paukusta tulikin vain kissanpieru, kun Grumpy Catin pommin mitoitus jäi riittämättömäksi. Kohteena ollut Liuske seuralaisineen istuutui keskustassa suuren kerhotilan juuri siihen väärään päähän, ja selvisivät näin tilanteesta vähin naarmuin.

    Kuva turnauspommista. / A picture about a tournament bomb.
    Kuva turnauspommista. / A picture about a tournament bomb.

    Kiitokset kuvista kummallekin pelaajalle. (Tuom. huom.! Kuva julkaistiin vasta kohteen henkilöllisyyden paljastuttua.)

    Scoring:
    Grumpy Cat: 1 p (raportti ilman ruumiita, kuva)
    Liuske: 0,5 p (raportti ilman ruumiita – julkaistaan yhdessä seuraavan tapahtuman kanssa)


    06.05.2014 klo 12.50 Raskasta on myös etsivillä

    Siistijä Silbar rankaisi etsivä S:ää tämän huolimattomasta välineiden käsittelystään. Väärään paikkaan juuttuneella muovipussilla epäillään olleen osuutta asiaan. Painotammekin välineiden ylläpidon ja yleisen siisteyden tärkeyttä kansanvalvojan työssä.

    Scoring:
    Silbar: 5 (itsepuolustus = tappo) + 2 (tittelitön -> MM) – 5 (puuttuva raportti) = 2 p
    etsivä S: -5 p (puuttuva raportti)


    05.05.2014 klo 12.40 Toimeksiantaja kuuluttaa: vain paras saa työpaikan

    Siistijän työ on raskas. Asiakkaat valittavat pienistäkin virheistä ja terveysviranomaiset pitävät pienintäkin veritippaa terveydellisesti niin muka haitallisena. Mitään jälkiä ei saa jäädä, ja työt on silti tehtävä ajallaan!

    Tästä kaikesta johtuen vaadimmekin työntekijältämme mitä parhainta tehokkuutta ja korkeaa paineensietokykyä. Palkkasimmekin juuri joukon yksityisetsiviä, jotka antavat kuulua itsestään, jos työnhakija ei ole tehtäviensä tasalla. Mitään syytä ei silti huoleen, jos omatunto on puhtoinen kuin vastasyntynyt vauva ja viaton kuin valkopesty pulmunen. #Tapan2014
    Toimeksiantajan FB-seinä, 5.5.2014

    ”Jos maksettu sinivuokko ei kuki maanantaina, niittyy hurmeenpunainen ruusutarha sunnuntaina. #RunojaPötylaatikkoon #Aforismit #KeinollaMilläHyvänsä”
    @Toimeksiantaja, Twitter 5.5.2014


    04.05.2014 klo 20.58 Kissa-lisko-leikkiä keskustassa

    Tuomaristo saa toisinaan pelaajilta puuhasteluraportointeja, jotka eivät koskaan päädy julkaistavaksi saati pisteytettäväksi. Tässä kuitenkin kaksi hyvää esimerkkiä siitä, miten tuomaristoa saa ilahdutettua. Samalla teksti tarjoaa pari hyvää esimerkkiä erään kokeneen pelaajan positiivisesta asenteesta. Näillä raporteilla pelaaja sai tietämättään pari päivää lisäaikaa ennen etsintäkuulutusta, jotka seurasivat maanantaina kaikille, jotka eivät olleet saaneet koko alkuturnauksessa yhtään toimenpidettä suoritettua.

    Nämä ”raportit” on julkaistu vasta turnauksen päätyttyä.

    3.5.
    Varjostin tänään kohdettani Julia Eymannia noin tunnin yhtäjaksoisesti, mutta en uskaltanut toimia silminnäkijöiden vuoksi.

    Bongasin kohteeni noin klo 13.50 rautatientorilla ja seurasin häntä rautatieasemalle, missä hän tapasi ystävänsä. Varjostin heitä Nervanderinkadulle, missä menin heidän edeltään Arcadia-kirjakauppaan. Kaupan alakerrassa olisi ollut eräs mahdollinen kulma, jossa puukotusta ei olisi nähnyt kukaan muu kuin Julian ystävätär, mutta koska alakerrasta oli vain yksi reitti takaisin yläkertaan, mistä pääsi ulos, ja koska alakerrassa oleskeli useita ihmisiä avoimien ovien takana, en uskaltanut puukottaa Juliaa. Vaikka suoria silminnäkijöitä olisi ollut vain yksi, todistajia olisi ollut useita.

    Poistuin kirjakaupasta edeltä ja etenin reittiä, jota arvelin Julian ystävättärineen pian tulevan jäljessäni. Näin tapahtuikin. Eräässä pitkässä portaikossa jäin odottamaan kohdettani ja olin jo vähällä antaa puukon heilua, mutta ratkaisevalla hetkellä jostakin ilmaantui nainen koiransa kanssa, ja kaksi silminnäkijää olisi ollut kuitenkin lisurin mittapuulla vähän liikaa. Päästin kohteen edelleni ja seurasin häntä sopivan välimatkan päästä Temppeliaukion kirkolle. Kirkon ulkopuolella asetuin istumaan penkille lukemaan kirjaa siksi aikaa, kun Julia ja hänen ystävänsä palloilivat kirkon sisä- ja ulkopuolella.

    Lopulta he lähtivät jälleen eteenpäin, ja seurasin heitä edelleen. Kun he tulivat samaan portaikkoon, jossa edellisen kerran meinasin käyttää veistäni, kiirehdin askeleitani ja pyrin käyttämään tällä kertaa tilaisuuden hyväkseni. Julia oli kuitenkin selvästi varuillaan (olin kuitenkin varjostanut heitä jo sen verran pitkään ja näkyvästi, että sitä ei ollut voinut olla huomaamatta) ja alkoi kopeloida laukkuaan käännähtäen minua kohti. Huomasin lisäksi, että alhaalla kadulla oli muutamia silminnäkijöitä, joten pidin veitseni piilossa, hymyilin Julialle ystävällisesti ja kiiruhdin hänen ohitseen, jatkaen sitten matkaani muina miehinä.

    Ainakin tarjosin kohteelle sopivasti sydämentykytystä, mikäs sen mukavampaa. Tämän jälkeen en kuitenkaan voi enää lähestyä häntä avoimesti paitsi raskaasti naamioituna, sen verran hyvin hän varmaan jo painoi piirteeni mieleensä…

    – Suvi / Grumpy Cat

    4.5.
    Tapasin yllättäen Julian tänään uudelleen: olin menossa aikatauluni mukaisesti käymään Aleksis Kiven kadulla, ja jo raitiovaunun ikkunasta näin eilisen varjostukseni kohteen hengailemassa lähistöllä odottavaisen näköisenä. Hänellä oli täsmälleen sama takki, laukku ja kampaus kuin edellisenä päivänä, mikä teki bongaamisesta helppoa. Menin avoimesti hänen luokseen ja tervehdin iloisesti, koska olihan jo selvää, millä asialla olimme. Vaihdettuamme muutaman sanan varmistui, että hänkin on minun perässäni – asia, jota en ollut vielä eilen aavistanut.

    Keskustelimme kaksintaistelun mahdollisuudesta, mutta totesin sen olevan omalta kannaltani epäreilua, koska en saisi käyttää pistoolia.(*) Lopulta sovimme, että minä menisin sisälle taloon, johon olin menossa, mutta en luonnollisesti päästäisi Juliaa samalla ovenavauksella sisään tyhjään rappukäytävään, mutta hän saisi toimia sen jälkeen parhaaksi näkemällään tavalla. Näin menettelimmekin. Huomautin hänelle kuitenkin, että itsepuolustukseen saisin käyttää pistoolia, ja tekisinkin niin heti, jos näkisin hänellä aseen esillä.

    Pahaksi onneksi pian astuttuani sisään eräs rouva lähti samasta talosta ulos, ja niin Julialle tarjoutui mahdollisuus seurata minua rappuun. Kävin toimittamassa asiani neljännessä kerroksessa, ja kun lähdin asunnosta, Julia odotteli minua kolmannessa kerroksessa. Mittailimme toisiamme katseillamme, molemmilla kädet tiukasti laukussa, mutta laukaustakaan ei ammuttu. Lopulta päätimme, että oli tyylikkäintä jättää tilanne sikseen ja kohdata joskus toiste. Annoin Julialle vinkkejä epäsuorista aseista, jotka saattaisivat olla hedelmällisempiä käyttää nyt, kun tunnemme toisemme ulkonäöltä. Jään odottamaan mielenkiinnolla, missä kohtaan hänet seuraavaksi!

    – Suvi / Grumpy Cat

    (*) Tuom. huom.. Tähän turnaukseen Likvidoinnin Lisensiaateille sallittiin poikkeuksellisesti pistoolimurhat ihan oletusarvoisesti, mutta ei-lisuria kohtaan suunnittelemattomasta ja ”luvattomasta” pistoolimurhasta seuraisi -7 pisteen rangaistus. Pyrkimys on ohjata kokeneet pelaajat vaativampiin ja tyylikkäämpiin murhiin.

    Points:
    Grumpy Cat: +1 (raportoinnista ja hyvästä pelihengestä)


    04.05.2014 klo 01.50 Vainoharha kannattaa Helsingin yössä!

    Nuuh? Haistanko vainoharhakaasun? #ChemTrace RT @Veitsi Ammuin hyökkäävän Badger Gone Ninjan pihalle. Jonkun on täytynyt vaihtaa ruumiit, sillä nyt siellä makaakin Oscar Gone Wild!
    @Employer

    Murhaa yrittänyt kertoo:
    Ylempi taho oli heittänyt minua astetta vaativammalla arkihaasteella. Toimeen oli kuitenkin tartuttava, mikäli kyseisen trollin halusin taltuttaa.

    Laskeskelin, että yön pimeys ja kohteeni illanvieton seurauksena mahdollisesti laskenut tajunnantaso saattaisi koitua edukseni. Tarkistin sääennustuksen, pakkasin väijyntävälineet ja valmistauduin tuntien mittaiseen operaatioon.
    Kohteeni oletettu reitti pysäkiltä kotiovelle tarjosi muutamia houkuttelevia piilopaikkoja, mutta päätin pelata varman päälle ja leiriytyä ehdottoman kantomatkan päähän. Koska näköyhteydestäkään ei ollut varaa tinkiä, kääriydyin viittaani terassille. Ja odotin. Hiljaisuuden keskellä seuraani liittyi vain nelijalkainen otus, jonka lajitovereista kuvattuja videoita kohteeni kaltaiset roistot syytävät internetin tukkeeksi.

    Noin tunti ehti kulua ennen kuin kuulin lähestyvät askeleet. Tiirasin kohdettani lautojen välistä. Rukoilin mielessäni, että jos vapiseva käteni heittäisi varjon seinään, kissa saisi syyn niskoilleen. Kohteeni säilytti välimatkansa ja pidätin hengitystä. Olinko paljastunut?

    Kuin vastaukseksi kohteeni alkoi tulittaa terassia, ja yksi luodeista silpaisi kampaukseni uuteen kuosiin. Sieluni siirtyessä tästä blogosfääristä seuraavaan, näin hämärästi tappajani harppovan lähemmäs ja tyhjentävän lippaansa terassilla makaavaan ruumiiseeni, kasvoillaan kenties ripaus riemua siitä, että siellä todella oli ollut väijyjä.

    Katkera en kuitenkaan ole. Always forgive your enemies – nothing annoys them so much.

    Postuumisti teidän,
    Oscar Gone Wilde

    Itsepuolustautunut tappaja kertoo:
    Kello on reilusti yli puolenyön. Toimeksiantojeni roskapostittajat, trollaajat ja loput anomuumeista
    ovat jo vetäytyneet koloihinsa veitsen terän ulottumattomiin. Veitseni saa nyt odottaa tupessa kunnes
    lähin tähtemme tulee jälleen näkyviin.

    Anomuumi oli ilmaissut tyytymättömyytensä toimintaani, joten olin sulkenut sähköiset tilini, maksoin vain
    kätaisellä ja alypuhelin oli sullottu folioon. Tästäkin huolimatta silti saattaisin olla tarkkailun alla, ehkäpä jopa jonkun kohteena.
    Kuvittelin mielessäni ninja-asuun sonnustautuneen hahmon hiipivän hiljaa perääni muutoin täysin autiolla kadulla
    tai tarkka-ampujan makaamassa naamioituneena hiljaa. Mutta vaivautuisiko kukaan ulkosalle enää tässä vaiheessa
    iltaa? Autioita katuja, ei kulkijoita missään, autotkin harvassa. Päättelin kotipihani lähimaastossa
    tulevan tungosta parhaisiin väijypaikkoihin.

    Nousin bussista ja annoin muiden kulkijoiden mennä menojaan, nyt ei kaivattaisi uteliaita silmäpareja.
    Aloitin varovaisen lähestymisen kohti kotipihaani, kerrostalojen ikkunat olivat pimeinä eikä roskakatoksen
    varjoista pingahtanut ninjaa kimppuuni. Omalle kotiovelle oli tosin vielä matkaa, jonka päätin kulkea
    erittäin huolellisesti. Autojen takana? Ei ketään. Kenties sähkökaapin varjossa? Yhtä tyhjää.

    Ehkäpä ovea lähinnä olevalla terassilla? Suht suojaisa, tarjoaa hyvän näkymän ja joutuisin kulkemaan ohi.
    Itse makoilisin juurikin tuolla. Muutama nopea askel oletettuun väijyjän kuolleeseen kulmaan ja, pam, sarja pitkin terassia.
    Kuulinko rasahduksen kapeasta tilasta terassin alta? Sarja myös sinne, eihän sitä koskaan voi
    olla turhan varovainen. Hyvin, hyvin varovaisesti kierrän terassia kun huomaan sen, varjo, jonka ei todellakaan
    pitäisi olla siinä. En kysele, en arvuuttele, enkä varsinkaan odota. Toinen sarja ja suojautuminen tulevat
    vaistomaisesti. Vasta myöhempi tarkastelu paljastaa väijyjän menehtyneen jo ensimmäiseen sarjaani. Hävitän
    ruumiin. Loppuyön uneksin ninjoista ja veitsistä.

    @Veitsi

    Scoring:
    Veitsi: 5 (itsepuolustus) – 2 (ennakoiva hyökkäys) + 1,5 (raportti) = 4,5 p
    OGW: 1,5 p (raportti)


    03.05.2014 klo 22.00 Tomaattikeitto oli liikaa Mopille Huopalahdessa

    Moppi sai viimeiseksi ateriakseen Gazpacho-tomaattikeiton jossa mausteet olivat kohdallaan. Epäilykset syyllisestä kohdistuvat paikalla olleeseen lemmikki-kaniin, joka mutusteli iloisesti todistusaineistoa poliisin saapuessa paikalle. Paikalta tavattu ????? kiistää osallisuutensa.

    #HerkutteluHetket #ViimeinenAteria #TappavatLemmikit
    @Employer

    Told by a murderer:
    En tehnyt mitään, vannon! Minä olen sentään ammattisiistijä, keittiöni on niin hygieeninen kuin olla ja voi! Reseptikin oli testattu rottakokeissa täysin vaarattomaksi –en ymmärrä mistä voi olla kyse! Ei, niitä tuholaisia EI vilistä keittiössäni, voi vakuuttaa sen. Työuupumusta? Niin varmaankin. Kun puolen vuorokautta painaa duunia, niin on vain ajan kysymys jos vahingossa lirauttaa pesupulverit pullataikinaan, kenelle tahansa olisi voinut käydä niin. Paitsi että joku teki sen tietenkin tarkoituksella, joku intohimoinen sotkija jolla oli kaunoja minua kohtaan! Siirsi syanidin siivouskomerosta keskelle pöytää ratkaisevalla hetkellä…

    Anteeksi, kyyneleet sumentavat näkökenttäni, saanhan istuutua? Kas niin, voih! Kenelle nyt enää laitan ruokaa iltaisin? Kuka toivottaa minut kotiin halauksin? Kuka nuolee leivänmurut lattialta? Mitä sisältöä minun elämälläni on enää? Olen niin yksin täällä…

    Lupaattehan yhden asian? Ottakaa selvää kuka kurja roisto on tämän takana ja saattakaa hänet edesvastuuseen! Olisi se sitten kasvoton suuryritys säteilyjäämineen tai persoonaton tietoturva-aukko!

    Surren ja kaivaten: hänen murtunut leskensä

    sekä heidän rakkaan yhteisen lemmikkinsä hellivä omistaja ja elämänkumppani

    joka sinnikkäästi siivosi laatikolle löytämättömät jätökset

    puhdas ja viaton, ?????

    Uhri kertoo:
    Vähitellen olin alkanut epäillä, että joku on perässäni. Öisellä bussipysäkillä vilkuilin ympärilleni suojaa hakien, kuin jokin pieni jänö joka on kuulevinaan pöllön siipien havinan. Autioita katuja minä vuorotellen juoksin kuin tuuli, sitten taas hiljenin vilkaisemaan kulman taakse, käsi ja siihen takertunut ase valmiina. Pidin laukkuni kaukana kanssamatkustajien käsistä, väistelin yksittäisiä ihmisiä niin ylimitoitetusti, että he jäivät tuijottamaan perääni. Odotin kuolemaa, tuntematonta, outoa, jotakuta mustiin pukeutunutta, viikatteen käteensä napannutta, uutta ja ihmeellistä. Siinä tein virheeni.

    Niin tutut ovat minulle noiden silmien sävyt. Niin tuttu se tapa, jolla hän hymyilee, itsevarmasti ja silti jotenkin niin haavoittuvaisena. Niin tutut minulle nuo housujen leopardiset kuviot, värikkäät liinat, hiuksien viehkeä karheus kun kuljetan kättäni hänen niskaansa pitkin. Kuinka olisin voinut arvatakaan, että nuo samat kädet, jotka olen aina peittänyt vain suudelmin ja korulausein, tarttuisivat myrkkypulloon ja terästäisivät tuon kupin, joka on tarkoitettu minulle? Kuinka olisin voinut tietää, että kuolema ei ollutkaan minulle tuntematon, vaan vanha tuttu, hänen sylinsä minun niin turvalliseksi luulema, hänen käsiinsä minä elämäni huolettomin mielin laskin, suojasin pahalta.

    Kun minä ja hän saavuimme yhdessä tuolle ovelle, jota hänen nimensä koristaa, minä epäilin joka varjoa, menin hissillä koska arvelin portaissa jonkun vaanivan, vaikka koko ajan oli tuo viaton murhaaja astellut kanssani! Miten hän varmasti nauroikaan minulle, kiitteli omaa oveluuttaan! Kun minä astuin tuon kynnyksen yli minä huokaisin vain helpotuksesta, huudahdin melkein ääneen: Turvassa! Silloin hän toi tuon kupin minun eteeni, ja minä kiitollisena otin, olisin ottanut mitä vain…

    On varmasti pahempiakin tapoja kuolla. Ensi hetkellä en edes uskonut kyseessä olevan myrkkyä, kaikesta epäilyksestäni huolimatta. Mietin, että voi raukkaa, onpa hän huonosti maistanut tämän keitoksensa, todella karvasta… Sitten silmiini osui tuo syyllinen katse. Ja kurkkuni alkoi kuroutua umpeen. Ei tämä voi olla totta! Sen on pakko olla vahinko, pakko, pakko, aivan pakko, mutta mitkä olivatkaan nuo viimeiset sanat, jotka aivoni kykenivät rekisteröimään? ”Anteeksi, rakas…”

    Kuitenkaan en halua syyttää sinua. Tämä vuosi sinun kanssasi on ollut koko loppuelämäni arvoinen. Jos tämä oli koko ajan taka-ajatuksenasi, olkoon; jos muuten emme olisi kohdanneet, olkoon sitten näin, mieluummin kuin emme olisi kohdanneet lainkaan. Hetken minulla vielä on kaikki muistot, hetken minä vielä osaan ulkoa reitin kotiovellesi, hetken minä vielä muistan, miltä tuntui herätä vierestäsi ja miten me aina juoksimme kaikkialle myöhässä ja ne kaikki aamuyöhön venyneet ateriat joiden vuoksi me olimme niin myöhässä, vielä hetken minä muistan sinun kasvosi, vielä hetken minä olen olemassa, sitten ————————————————————————————————————————————————
    —————————————————————————————————————————————————————————————————————————————————————————————-

    Scoring:
    ?????: 10 + 1 (1. myrkytys) + 1 (lähimmäisenmurha) + 1,5 (raportti) = 13,5 p
    Moppi: 2 p (raportti)


    03.05.2014 klo 19.50 The Scroll of the Singularity vaihtoi omistajaa

    Etsivä K nousi yksin Senseitä vastaan Uuden hörhöklusterilla. HYS kiistää osallisuutensa! #MihinMaailmaMenossa RT @SivullinenUhri: Au!

    Etsivä kertoo:
    Etsivyys on salamurhaajan ammattiin verrattuna niin kovin proosallista. Ei jaloja, harvinaisia myrkkyjä tai taiten laadittuja pommeja, vain karu pistooli aseena. Sen kuitenkin korvaa monin verroin huumaava tieto siitä, että olen lain oikealla puolella. Teen palveluksen yhteiskunnalle poistamalla siitä ympäristölleen vaaralliset tappajat.

    Tämänhetkinen työtehtäväni tosin koetteli hermojani. Olin koettanut löytää kohdettani jo päivien ajan, mutta tuloksetta: en nähnyt tai tunnistanut häntä paikoissa, joissa hänen olisi tietolähteeni mukaan pitänyt olla, enkä kokenut kohteen pidättämistä tämän asunnolla mahdolliseksi. Tänä iltana olin kuitenkin varsin varma, että kohteeni olisi Uudella ylioppilastalolla, ja olin vakaasti päättänyt yrittää. Oikeuden on tapahduttava.

    Saavuin Uudelle ylioppilastalolle ja astuin hissiin, mutta harmikseni sinne astui myös toinen henkilö, ilmeisesti menossa samaan kerrokseen. Suunnitelmani oli ollut siirtää aseeni laukustani hihaan hississä, kenenkään näkemättä, jotta se olisi nopeammin saatavilla. Nyt se oli huomattavasti vaikeampaa, mutta onneksi seuralaiseni ei osoittanut minuun juurikaan kiinnostusta, ja livautin pistoolini takinhihaan hänen huomaamattaan. Ensimmäinen ongelma voitettu.

    Jos kuitenkin luulin, että keikka olisi tämän jälkeen läpihuutojuttu, erehdyin katkerasti. Ensinnäkin minun piti tarkistaa kaksi huonetta – kohteeni voisi olla jommassakummassa, tai ei mahdollisesti kummassakaan. Ensimmäinen huone – en tunnistanut ketään kohteekseni. Sanoin: ”Anteeksi, väärä huone”, ja poistuin paikalta.

    Toinen huone. En vieläkään tunnistanut ketään kohteekseni, ja sydämeni alkoi hakata. Ihmiset huoneessa olivat kumartuneet pöydän yläpuolelle, en nähnyt heidän kasvojaan kunnolla, en tuntenut heitä. Sekunnit kuluivat. En voisi seisoa tässä kovin paljon pitempään vaikuttamatta epäilyttävältä, enkä aikonut poistua täältä tyhjin käsin. Tämä ihmiskunnan vampyyri oli piinannut kaunista Helsinkiämme aivan liian kauan. Päätin turvautua röyhkeyteen – käyttää kohteeni nimeä.

    ”Anteeksi, onko Simo Lehtinen täällä?”

    No, se kieltämättä toimi – eräs pöydän ääreen kumartuneista pelaajista kääntyi, ja tunnistin hänen kasvonsa minulle annetun kansion valokuvasta. Mutta silloin kaikki alkoi myös mennä pieleen, sillä vilkas mielikuvitukseni ehti tapahtumien edelle: näin sieluni silmin kohteeni tajuavan minut virkavallan edustajaksi, vetävän aseensa esiin ja ampuvan. Itsesuojeluvaisto otti vallan tuijottaessani nyt ilmielävinä noita kasvoja, joita olin turhautuneena katsellut tietokoneeni ruudulta kerta toisensa jälkeen. Annoin aseeni liukua hihasta käteeni.

    Adrenaliini sumentaa muistojani parin seuraavan sekunnin ajalta: voi olla, että syyllistyin vähäiseen virkavirheeseen alkamalla ampua ennen kuin olin saanut lausuttua antautumiskäskyn, ja täysin varmaa on, että tulin rei’ittäneeksi ainakin enimmäkseen viattoman sivullisen, jonka taakse kohteeni väisti ensimmäisiä laukauksiani. Lopulta kuitenkin sain tähtäimeeni varsinaisen kohteeni ja upotin häneen tarpeeksi lyijyä muutaman kynätehtaan tarpeiksi.

    Olisi se voinut mennä tyylikkäämminkin, mutta kuten eräs minua paljon viisaampi ajattelija, poliisi ja ihminen on sanonut, sivulliset uhrit kuuluvat elämän rosoiseen luonteeseen. Ja kun lakia ja oikeutta puolustetaan, ovat kaikki keinot oikeutettuja.

    – Etsivä Klapuri

    Uhri kertoo:
    *Connecting*

    > Input index 193-355.36@j99ax
    > Password:
    @Sensei: 1retox1985
    > Access granted.
    @Sensei: Download accounts.doc
    > Downloading…
    > Download complete.
    @Sensei: Download transactions.xct
    > Downloading…

    *New user connecting to node*

    *WARNING: IC Deployed*

    @Sensei: Who the…
    @Sensei: Disconnect
    *Disconnecting failed*
    @Sensei: Shit.
    @Sensei: Connect to node avg15-55.2@st3r
    @Sensei: Can’t be a hat, has to be a cop. Cops can’t blow up civilian nodes.

    *WARNING: Black IC targetting*

    @Sensei: What the hell? Who is this guy?
    @Sensei: Abort
    @Sensei: Deploy a-

    *SYSTEM ERROR*

    Three days later, a curious landlord finds a small, slim figure slumped over a table in the darkened apartment. Lifeless, with staring eyes and a trickle of blood from both ears. And in front of him, a burnt-out computer.

    The case goes unsolved, as do two other similar deaths among innocent customers to an online hobby site. They are reported to the police, where they vanish into the bureaucracy, never to be heard of again.

    Some people in the know sigh and shake their heads. Another warning story to avoid messing with corporate goons. The police protect the freedom of those with money, nobody else.

    Two days later, Sensei’s corpse disappears from the morgue in the dead of night.

    @Sensei, signing out.

    Scoring:
    Lucrezia: 5 (pidätys) – 1 (sivullinen uhri) + 2 (raportti) = 6 p
    Sensei: 3 p (raportti)


    02.05.2014 klo 08.45 Siltavuoren penkereellä vuoto

    #Anomuumi koki pistävän olotilapäivityksen @Veitsen veisteltyä viiltävän vastalauseen Siltavuoren penkereellä yhden silminnäkijän läsnäollessa.

    #TeräväHuomio #ViiltävääKritiikkiä
    @Employer

    Uhrin viimeinen viesti
    https://www.youtube.com/embed/qL0C-Mytxdw

    Murhaajan kertomaa
    Vai Siltavuorenpenger. Minerva, tuo trollaajien ja roskapostittajien basaari, josta oikein kysymällä
    voisi saada melkein mitä tahansa. Tänään olisi tarjolla puukkoa selkään, ja ihan pyytämättä.
    Kohteeni pitäisi olla pystyttämässä bottiverkkoa kirjaston koneille, trollaamassa keskustelupalstoilla ja
    murtautumassa salaisille palvelimille. Pitäisi. Anomuumilla on todennäköisesti hallussaan muutakin terävää
    kuin älynsä, ja saattaa aivan yhtä hyvin odottaa varjoissa aikoen pistää veitseni tuppeen lopullisesti.

    Tarkkaavainen laskeutuminen rappusia pitkin jää turhaksi, kohteeni istuessa tietokoneensa äärellä kasvot
    kohti rappusia. Tunnistus vilahtaa kasvoilla. Tuttu naama vuosien takaa, vai onko sittenkään?
    Minut on nähty, aavistan jo, kuinka ikävät asiat kasaantuvat kontolleni bittiavaruudessa, mikäli nyt poistun.
    Anomuumi tai Veitsi, vähintään toinen meistä lähtisi tästä rakennuksesta kannettuna.
    Kierrän ripeästi kohteen taakse ja kuin vielä kohtalon viimeisenä ivana, veitsi ei tahdo irrota tupestaan. Riuhtaisu ja survaisu. Veitsi katkaisee
    Anomuumin elämänlangan, veren tahma turmelee näppäimistön ja kohde postaa viimeisen statusupdatinsa.
    Ruudulla lukee ”Save all”, painan cancel.

    @Veitsi

    Scoring:
    Veitsi: 10 – 2 (silminnäkijä) + 1 (1. puukotus) + 2 (raportti) = 11 p
    Anomuumi: 3 p (raportti)


    01.05.2014 klo 22.20 Hakaniemessä joku vielä lähettelee(*) mummonpostia!

    … ja vieläpä kaksi kerralla. Valpas työnhakija löysi kotoaan kaksi myrkyllä toisiinsa liimattua kirjettä. Lähettäjä jäi Anomuumiksi.

    RT Sensei ”Kelan kirjeissä on yleensä nimi. Lohjalla tavataan, ystävä hyvä.”
    @Employer

    (*) Tuom. huom. Myrkkykirjeitä ei saa lähettää postitse postin työntekijöiden kiusallisten virhetulkintojen välttämiseksi. Tässäkin tapauksessa kirjeet toimitettiin omin kätösin. Sen sijaan pelaaja oli unohtanut säännöissä vaaditun selityslappusen, soo-soo!

    Uhrikokelas kertoo:
    Saavuin iltamyöhään kotio oltuani taas tuloksetta (melkein) tutkimassa mahdollisesti piakkoin aktiivisia saitteja. Meiliä oven takana, kun sen varovasti avasin… nämä on näitä roskaposteja. Joku oli tunkenut tarpeeksi malwarea pariin sisällöttömään viestiin, että olisi varmaan kaatunut koko Google. Siis jos olisivat niin varomattomia että avaisivat tuollaiset. Itsehän heitin vain ne roskiin.

    Kaikenlaista spämmiä sitä tulee nykyään joka luukusta.

    @Sensei

    Scoring:
    Anomuumi: 0,5 p (raportti ilman ruumiita)
    Sensei: 0,5 p (raportti ilman ruumiita, epätarkka kuva)


    29.04.2014 klo 17.05 Tappavia harrastuksia Sörnäisissä

    Sörnäisten väestösuojassa toimivassa jousiammuntahallin uumenissa kajahtaa jousisoittimien sijasta rumputulta. isä Aurinkoinen and @cheezmurder kuittasivat toisilleen viimeiset tviitit. #Harrastukset #Kaksintaistelut #Maan_alla @cheezmurder @isä Aurinkoinen
    @Employer

    Uhri kertoo
    Pilvipoutaa sitä lehdessä luvattiin, mutta takin selkään ripsivä sade noustessani bussista esittää eriävän mielipiteensä. Tuuli on navakka ja kaulus on nostettu jo valmiiksi pystyyn sillä ei tämä kesävarustus näissä keleissä paljoa lämmitä. Yritä tässä sitten olla Aurinkoisella tuulella kun sää temppuilee ja kohteillakin on ohjelmaa vain silloin kun itse ei millään ehdi paikalle heitä tappamaan.

    Olinkin jo katsellut kohteistani toista että pitäisikin kutsu tuo vanha tuttava keskustelemaan tietokantaturvallisuudesta teen äärelle joku ilta, mutta sitten joku ehtiikin jo tukkia tuon SQL-haavoittuvuuden ennen kuin itse saan kutsua tehtyä. Ehkä parempi. En tiedä kuinka hyvin olisin onnistunut pitämään Aurinkoisen asenteeni kun joku yrittää noin itsestään selviä heikkouksia tökkiä.

    Vaikka sää on mitä on, katoan maa emon hellään huomaan väestönsuojan syövereihin, sillä seuraavaksi on vuorossa jousiammuntaa väestönsuojassa. Paikka vaan voisi olla parempi sillä sisääntulossa on pieni pimeä umpikuja jonka vierestä minun on pakko kulkea ja avata sen vieressä sijaitseva palo-ovi. Niinpä lähden tarkistamaan ase esillä kyseistä umpikujaa, sillä jos itse yrittäisin murhata itseni, tuo olisi se paikka jossa odottaisin. Yllätykseni ei ole suuri kun sieltä pomppaakin tyyppi aseen kanssa esiin, refleksi koukistaa sormeani ja luoti uppoaa epäonnisen murhaajan rintaan. Kylmä on kuitenkin kohmettanut käsiäni sen verran että tunnen rinnassani pistävän kivun lähes yhtäaikaisen laukauksen repiessä sisuskalujani. Tiedänpähän että en lopettanut matkaani täällä yksin, sillä samalla kun säteilevä persoonani himmenee betonilattialla näen kuinka murhaajani verta valuva ruumis lyhistyy seinän viereen.

    Still playing: Overwerk – Control

    ”Dark times make me shine the Brightest!”

    -isä Aurinkoinen

    Scoring:
    Cheezmurder: 10 – 5 (puuttuva raportti) = 5 p
    isä Aurinkoinen: 5 + 1,5 (raportti) = 6,5 p


    29.04.2014 klo 14.30 Voitelu ei ratkaise kaikkea idässäkään

    A knife kävi Vuosaaressa levittämässä jotakin aivan muuta kuin voita ja tällä kertaa voitelua sai jokin aivan muu kuin virkamies. Onnekseen neuvokas anomuumi henkilö keksi heittää paidanhelman käden ja ovenkahvan väliin, ja sai näin hetken lisäaikaa raskaalle maalliselle taipaleelleen.

    Uhrikokelas kertoo:
    Tänään noin 14:45 poistuessani Kallahden koululta jouduin murhayrityksen kohteeksi. Ilkikurinen kansalainen oli sivellyt autoni oven kahvan määrittelemättömällä, mutta varmasti hengenvaarallisella aineella. Murha jäi yritykseksi käsitellessäni myrkkykahvaa antitoksiinipaitani helmalla.

    Murhaajaehdokas kertoo:
    Eräällä Vuosaaren parkkipaikoista seisoo auto. Auto ei ole ihan mikä tahansa kulkuneuvo, vaan kohteeni henkilökohtainen liikenneväline. Kohde ei kuitenkaan tällä hetkellä ole kyseisessä autossa, vaan viettää aikaansa viereisessä rakennuksessa. Kas, kohde tulee ulos. Ei, aika ei juuri nyt ole sopiva veistelemiseen. Ilkikurinen kohtalo ei myöskään suosi hieman myöhemmin kohteen vaeltaessa takaisin. Veitsi tuppeen ja myrkkyä ovenkahvaan. Laiskuus ja huolimattomuus, nuo murhaajan parhaat ystävät. Arpa on heitetty, nyt odotan.

    @Veitsi

    Kuva paitaan tahriutuneesta myrkystä, joka tuli autonkahvasta. / A picture about poison smeared on a shirt, the origin being the car's door handle.
    Myrkkyä! / Poison!

    Scoring:
    Veitsi: 0,5 p (raportti ilman ruumiita)
    Anomuumi: 1 p (raportti ilman ruumiita, mutta kuvalla)


    29.04.2014 klo 10.15 Injektiohyökkäys Biokeskuksen edessä!

    SQL-hyökkäysten torjunta hoituu Viikissä poikkitieteellisesti: Tuomas ”DROP TABLE murhaajat;” Puikkonen päättyi lyijyinjektioon. #Nykyaika #Singulariteetti RT @Sensei: Kuitti.
    @Employer

    Told by a murderer:
    @Sensei: Scratch one. This guy’s rep precedes him. Oldskool blackhat. Dox was sparse, but data is available to those who mine for it. These kinds of kids know the dark side of their net like the back of their hand, so an obvious Trojan down the front door was right out.
    @Sensei: Spent 4hr Monday morning scouting the street that I chose as the only viable spot. First plan was a thing of beauty, but the paranoid bastard went OR instead of AND, on a diff. path.
    @Sensei: Looked up a spot over there for today. Slightly worse, but doable.
    @Sensei: Went roughly as meant to. Binocs to spot from a safe angle, ranger walk to the spot. Two shots.
    @Sensei: But some passers-by rounded the corner to see a glimpse of my back as I left the scene. I’d prefer to target people who go off the path oft’ travelled next, k?
    @Sensei: Sensei out.

    *Message Sent*

    Screen shuts down. Black. It’ll take a while to wipe, so no traces remain. Meanwhile the user leans back, stretches. Long day behind, long night ahead. Plus, it seemed like the employer had a sense of humor here, given the targets. All people with whom they’d spent time, knew the faces, the habits. Getting caught was not an if, it was a when.

    Well, time to make it count. It was only a courtesy to show no mercy on a job. They’d expect no less.

    The screen lights up again, a peaceful green. Next job. Ain’t no rest for the wicked.

    Uhri kertoo:
    (Tuom. huom.: Funktioissa on linkkejä niiden sisältöihin.)

    Elämä {
    Human salamurhaaja = luoIhminen(salamurhaaja);
    ...
    Oravanpyörä(salamurhaaja, arkipäivä) {
    Thread monitoroi = new Monitoroida(salamurhaaja);
    salamurhaaja.tila = nuku(28800);
    salamurhaaja = herätä(salamurhaaja);
    salamurhaaja.puhdistautuminen = aamutoimet(salamurhaaja);
    salamurhaaja.vireys = 80;
    oviRutiini(salamurhaaja, ase);
    työmatka(salamurhaaja);
    salamurhaaja.työmoodi = true;
    salamurhaaja.tarkkaileYmpäristöä = false;
    ....
    }
    }


    Life:~ droptable$ ./Elama
    Error: An unexpected error occurred
    EndOfLife:~ droptable$

    WHAT?! ^C ^C ^C
    EndOfLife:~ droptable$ ./Elama –debug=true
    Luodaan ihminen …
    Ihminen luotu [OK]
    Elintoiminnot [OK]
    Oravanpyörä [OK]

    OviRutiini [Running]
    TyhjäRappukäytävä [OK]
    TurvallinenYmpäristöEnnenJunaa [OK]
    TurvallinenYmpäristöEnnenBussia [OK]

    TurvallinenYmpäristöViikki [False]
    –> Vaihdetaan toiselle puolelle tietä
    PidetäänSilmälläEpäilyttävääIhmistä [OK]
    Laukaus [Running]
    Elintoiminnot [False]
    Error: An unexpected error occurred
    EndOfLife:~ droptable$

    Scoring:
    Sensei: 10 – 4 (silminnäkijät) + 1 (KK -> MM) + 2,5 (raportti) = 9,5 p
    DROP TABLE murhaajat;: 3 (raportti)


    28.04.2014 klo 13.25 Metsätalo vastaa

    Oscar Gone Wilde ”naulitsi” Lucrezian avuillaan Metsätalon A-siivessa. #Karismatkohdallaan #Aamupeilailut #JuuriNain
    @Employer

    Told by a murderer:
    Näytti siltä että kohtalo saattoi meidät yhteen; aamuiset aikataulumme olivat sattumoisin lähes samat ja kohteeni kulki minua vastaan joka kulman takaa.
    Pelkäsin jo toivovani liikoja kavutessani alas portaita kohti Metsätalon atk-luokkia – kohteeni istumassa yksin käytävällä tuntia ennen ilmoitettua ajankohtaa? Tuskin. Vaan niinpä kuitenkin!
    Nopea vilkaisu molempiin suuntiin varmisti reittini. Kohteeni heijastus näytti keskittyneen kirjaan, ase ei ollut ulottuvilla. Minun oli.
    Nyt on jahdin tuntua ilmassa. This suspense is terrible. I hope it will last.

    Yours truly,
    Oscar Gone Wilde

    Uhri kertoo:
    Sonetti murhaajalle

    On tyhjä käytävä nyt Metsiksen,
    tuon talon oppimisen kaunoisen,
    mä tunnin alkua odottelen
    ja penkill’ istuen näin runoilen.
    En vaaraa aisti täällä ollenkaan,
    aseeni laukuss’ on, ei huoltakaan,
    enkä lasiseinään luokan edessäin
    katsahda, en murhaajaani näe näin.
    Vaan hänpä pylvään tuolla puolen nyt
    on lasiss’ heijastuksein äkännyt
    ja aseen vetää, vesipistoolin,
    esiin astuu, ampuu – juoni ovelin.
    Siis kuuntele nyt lukijani tätä:
    valppauttas älä kotiin jätä.

    – Lucrezia

    Scoring:
    OGW: 10 + 1 (1. murha) + 1,5 (raportti) = 12,5 p
    Lucrezia: 2,5 (raportti)


    28.04.2014 klo 00.01 Somessa on pidellyt tyyntä

    Merkilliset toimintakatkokset ovat piinanneet Twitterin ja FB:n suomalaiskäyttäjiä jo viikkojen ajan. Tuhansien käyttäjätilien huhutaan kaapatun. Twitterin juuri vaihdettu viestintäpäällikkö kiistää syytökset ja väittää vitaalien toimintojen säilyneen koskemattomina. FB puolestaan lupaa rauhoittaa tilanteen mitä pikimmiten.

    Kun viimeisin toimintakatkos on päättynyt, alkaa syntipukkien metsästys. Somettajien sormet takovat kuluneita näppäimistöjä etsiessään hyvitystä ja selitystä kärsimyksilleen. NSA on tilanteesta vaiti kuten aina, mitä pidetään blogosfäärissä varmana myrskyn merkkinä.

    Syntyneessä viestitulvassa muutama viaton viesti ei kiinnitä kuin vain pienen joukkion huomion.

    ***

    “PK-seudulla on vapautunut paikka diskreetille siistijälle. Sopimukset kahden kesken. ‘Vehkeet’: Don’t ask, don’t tell. #Tapan2014 #DuunitVaihtoon”
    @Employer

    “Siistin taidolla mäyrät (Meles meles), hobot (Tegenaria agrestis) ja lattapääkusimanset (Crossarchus platycephalus) jälkiä jättämättä. #Tapan2014?
    @Verminator

    “Valmistuin elämäm koulusta hyvin arvo sanoin. Likaset työt hoituu ranteen kääntees. Saax siistin työn extraa ns. sosiaalisist keikoist? #Tapan2014?
    @LubenterKnifeBlaad