Ilmoittautuminen on alkanut
Odotus pitää taas kaupunkia otteessaan.
Peli on alkanut 21.2.2011 klo 00.00
Eri järjestöjen hallitukset teroittavat puukkojaan ja etsivät kohteistaan tietoja.
21.2.2011 klo 13.05 Gore Tale nostaa esiripun!
Viranomaiset ovat löytäneet opiskelijahuone Conddoorin edustalta Musta leski -ryhmittymään kuuluvan MsChenetin ammuttuna. Tekijäksi on ilmoittautunut Ami-Ellen de Vil Gore Talesta.
Gore Tale kertoo:
Oli kirkas ja kuulas talvipäivä, ja koirilla oli nälkä.
– ”Tuo minulle tuoretta maksaa”, vaati ensimmäinen.
– ”Tuo minulle verevää luuta”, murahti toinen.
– ”Tuo minulle hytisevää aivoa”, ulisi kolmas.
Niin piti Ami-Ellenin lähteä taas matkaan. Siltavuorenpenkereellä lumi oli niin viattoman puhdasta, kuin vain kaupunkilaislumi voi olla. Hengitys tiivistyi ilmaan ja hiekoitus rapisi kengissä, kun Ami-Ellen kiiruhti kohti luottopaikkaansa.
Pian hän jo asteli mäen rinnettä ylös ja työntyi raskaasta puuovesta sisään lämpimään.
– ”Ei ole tuoretta vasikanmaksaa, ja susien takia porotkin on loppu”, pahoitteli myyjä ja jatkoi osoittaen kadun toiselle puolelle, ”mutta käykää kysymässä tuolta.”
Samassa Ami-Ellen tunsi taskussaan jotakin pientä, mutta painavaa. Hän työnsi kätensä taskuun ja veti esiin pienikaliiberisen taikapistoolin. Sen hän oli saanut syntymäpäivänään tummissa viihtyvältä tädiltään. Samaisena iltana oli kumma täti lausunut ennustuksen, jonka tyttö kuuli joka yö unissaan, uudelleen ja uudelleen: ”Tulet surmaamaan elääksesi ennen 17. syntymäpäivääsi.” Ami-Ellen nyökkäsi myyjälle hiljaa, mutta katsoi tämän sormen ohitse kohti mäen huipulla seisovaa suurta rakennusta.
Kartano oli suuri ja Ami-Ellen oli hieman kateellinen – hänen linnassaan oli varmasti ihan yhtä monta kerrosta, mutta ei näin hienoja tuoleja tai näin paljon palvelijoita. Tyttö kierteli eri rakennuksia, kävi maistamassa isäntien jääkaapista muutaman suupalasenkin, mutta aika alkoi käydä vähiin. Enempää hän ei voinut odottaa. Talon väki osasi tahtoessaan kadota, mutta aatelistyttö oli tottunut saamaan tahtonsa läpi. Hän seurasi ääntä ja jäi oviaukolle odottamaan. Ennen pitkää ovesta asteli nuori nainen, pöyhkeästi piittaamatta läsnäolevista siniverisistä. Hän saisi oppia arvostamaan! Ami-Ellen otti taskustaan pistoolin, joka käskystä sinkosi hopeisen langan. Se tunkeutui uhriinsa kylkiluiden alta, lävisti maksan, kietoutui sydämeen ja iskeytyi vasempaan keuhkoon. Lanka aloitti elämänvoiman kuihduttamisen.
Siro nainen otti vielä muutaman tanssillisen askeleen ennen viimeistä kumarrustaan. Kädenojennus eteen, oikea kämmen punaiselle lähteelle, vielä askel oikeaan ja heleä oksennusryöppy lattiaan. Laskeutuessaan maahan tanssijatar puhalsi vielä kyljestään hennon savujuovan. Se häilyi hetken muistona elämän rujosta hauraudesta, kunnes seuraava vire kiskaisi senkin mennessään.
Ami-Ellen veti uhrinsa nurkan taakse ja otti varmoin ottein veitsensä esiin. Sivallus oikeaan, sivallus vasempaan, ja pian käytävän lattia oli peittynyt kauttaaltaan kuninkaallisten punaiseen.
Ja niin rotukoirat söivät jäähtyvän ateriansa onnellisina loppuun saakka.
-Ami-Ellen de Vil
Mustan lesken MsChenet kertoo:
Ah, ihana maanantai! Yleensä viikon ensimmäinen päivä ei saa minussa aikaan näin mukavia tuntemuksia. Tänään oli kuitenkin ensimmäinen päivä Jahdata ja Lahdata. Jihuu! Koko aamun kuuntelin jännittyneenä rappukäytävän kolahduksia. Onkohan joku jo tuolla? Kävin ovisilmässä useaan otteeseen. Ei ketään. Eikai nyt vielä ensimmäisenä päivänä.. Pakkasin aseen laukkuun ja hiippailin käytävään. Katsoin koko ajan alempiin kerroksiin ja nurkkiin tullessani ulko-ovea kohti. Ei ketään. Eikai nyt heti..
Ratikasta hypätessäni suuntasin järjestövelvollisuuksien pariin, juttelin iloisten ihmisten kanssa ja hörpin ilmaista kahvia. Samassa tilassa pyöri epämääräistä porukkaa vaihtuvalla tahdilla, enkä tiennyt että olin jo ensimmäisten minuuttien aikana tuijottanut noutajaani silmästä silmään. Jatkoin rentoa oleilua ja sovin lounastreffit viereiseen rakennukseen. Olo oli liian kevyt. Suuren kampuksen vilkkailla yläkäytävillä pyöri satoja ihmisiä ja tunnelma oli tavallinen. Pyyhälsin tavaroineni varomattoman huolettomasti alakerroksen kopista autiolle käytävälle. Joku on oviaukossa vastassa. Menen ohi ja käännän selkäni jatkaen matkaa. ”Oliko se..?” Tunnen vielä pulssini nousevan, mutta tiedän olevani myöhässä. Kroppani ei tottele ja epäusko valtaa mieleni. Kuulen laukauksen ja päässäni sumenee. Vedän viimeisen hengenvetoni ja syleilen kylmää lattiaa.
Pisteytys:
Gore Tale: Murha 10p + Pelin ensimmäinen murha 1p + Raportti 3p = 14p
Musta leski: raportti 2p
22.2.2011 klo 16.50 Gore Tale murhaa jälleen
Siltavuorenpenkereellä kuohuu jälleen kun Gore Talen Merlyn teloittaa oppimiskeskus Minervan ”printtikujalla” Mustan lesken Anselmin. Virkavallan iloksi teolla on yksi silminnäkijä.
Gore Tale kertoo:
Olin kuullut että ryhmäni jäsen oli ehtynyt hoidella yhden saamistamme kohteista jo heti ensimmäisenä päivä. valitettavasti tämä ei kutenkaan ollut kohteistamme se jolla oli kovin kiire. Yksi kohteista oli näet poistumasta kaupungista lähipäivinä. aavisteli varmaan että alkoi maa poltella jalkojen alla. muutaman henk. koht. asian hoideltuani suuntasinkin paikaan jossa tiedustelun mukaan kohteen pitäisi liikkua. pikainen tarkastus, muka ystävääni etsien vahvisti kohteen käsnäolon. Nyt piti vain odottaa sopivaa tilaisuutta. Kohdetta väijyessäni Ami-ellen saapui paikalle ilmeisesti saman kohteen perässä. päätimme tehdä yhteistyötä, sillä kaksin kohde on helpompi väijyttää, kun useat åpakotiet voi peittää ja on mahdollisuus reagoida yllätyksellisiin tekijöihin.
***
Ei siitä pitkäksi aikaa ravintoa riittänyt, ja jo heti seuraavana päivänä koirat ulisivat taas. Tämä vinkuna hajottaa pään ja repii sielun! Päätin lähteä käymään uudessa kantiksessani.
Käytävällä näin vanhan tutun, ja hän ehdotti isäntien kaapilla käymistä. Tukevan aterian jälkeen sovimme toimintamallit kaikkiin kuviteltaviin uhrin poistumispolkuihin, jaettuna vyöhykkeisiin lähihuoneista aina lähikaupunkeihin. Merlyn tahtoi tuliaseensa kanssa yläkertoihin, tähtäimessään alemmat kerrokset ja toiseksi sisin vyöhyke. ltse lähdin viattomaan naamiooni kätkeytyneenä talon nuorison suosimaan lepohuoneeseen. Merlyn oli höpissyt jostakin blondista, kuulemma blondi olisi hänelle hyvin tärkeä.
Otin esiin puupaperisen ”monistenipun”, kuten sitä joku nuori olisi saattanut nimittää ja luin. Viimein uhri muuttui levottomammaksi ja lähti liikkeelle. Hän suuntasi kaverinsa kanssa ”elektrooniseen” huonenostimeen, mutta minä en pelännyt vaan astuin rohkeasti hirmun kitaan. Se heilui ja tutisi, ja eihän sellaisessa uskalla toimiakaan, kun ei tiedä miten hirmu suuttuisi tai sylkäisisi meidät pahaan paikkaan. Matka tuntui pitkältä, hyvä että sentään elävinä selvittiin eikä jouduttu helvettiin! Paha oli silti tilanne, sillä kaverukset säntäsivät ulos suoraan isäntien kaapille! Onneksi eivät huomanneet, että sieltä oli jo syöty. Kävin tästä tuohtuneena ”vyöhyke kakkosessa” majailevan kumppanini luo neuvottelemaan. Tavallisesti nuoret karkaavat rakennuksesta nopeammin – hän saattaisi olla liian korruptoitunut ollakseen soveltuva tarkoituksiimme.
Palasin ruokasaliin väijymään ja mulkoilemaan vihaisesti. Pitkällisen ajan kuluttua kohde palaa peltimadon luo, enkä uskaltanut enää seurata perästä. Arvasin hänen palaavan alempiin kerroksiin, mistä löydän hänet jonkinlaisen loistavan ulottuvuusikkunan ääressä lumoutuneena. Kryptiset merkit vilkkuvat sormien tahtiin, ja minua huimasi. Palasin käytävälle ja kätkeydyin viereiseen kirjasaliin ”monisteeni” taakse. Edessäni oli lasinen seinä, ja näin kirjojen välistä ja kulmien lomista pienenpienen suikaleen naista. Viestitin ajatukseni Merlynille. Pitkän odotuksen jälkeen vaihdoimme Merlynin kanssa paikkoja ja kiipesin kolme kerrosta ylemmäksi. Istuin portaalle ja esitin paikallista, tutkien jo viimeisiä sivuja monistenipusta. Ei tässä näin pitänyt käydä! Minun piti olla jo lähtenyt sovittuun tapaamiseen, eikä jäädä seuraamaan loputonta tyhjien lupausten sarjaa. Pian pitäisi onnistua, sillä rakennus hiljeni ja toimintarauha syveni alati.
Myöhemmin sain Merlyniltä kutsun. Hän oli saanut haluamansa, enkä päässytkään apajille. Uskallankohan palata kotiin nälkäisten koirieni luo useiden tiimalasikiertojen jälkeen, kun minulla ei ole ruokaa?
***
Kohteen palattua takaisin aiempaan tilaan, odottelin kärsivällisesti sopivaa hetkeä toimia. Viereisestä kirjastosta avautui hyvät asemat tarkkailla kohdetta ja muita huoneessa olijoita. Huone kuitenkin valitettavasti kuhisi elämää ja odottelu venyi pitkäsnpuoleiseksi. Ehdin myös lukea kaikki ilmoitukset huoneen viereiseltä ilmoitustaululta.
Lopulta kohde lähti hakemaan printtejä ns. ”printti kujalta” yksin ja ilmeisen tietämättömänä vaarasta joka häntä vaani. Kujalla oli myös yksi sivullinen, mutta tämä oli paras tilaisuus jonka todennäköisesti saisin, joten päätin käyttää sen. Astelin ripeästi kohteeni luokse ja painoin pistoolini liipaisinta.Vaimennetun pistoliin ääni varmaankin sekoittui vieressä olevien ovien kumahdukseen, harvinaisen ääneekkäät. Kohteen kasvoilla välähti hämmenys ja kipu ennenkuin hän lankesi maahan. Paikalle osunut sivullinen oli niin keskittynyt omiin papereihinsa että hän tuskin ehti nähädä kasvojani kun jo poistuin paikalta ripeästi mutta huomiota herättämättä.
Soitin Ami-ellenille ja kerroin keikan olevan purkissa. Tiemme erkanivat ja jäimme odottamaan uusia toimeksiantoja.
– Merlyn ja Ami-Ellen de Vil
Pisteytys:
Gore Tale: 10p Murha – 2p silminnäkijä + 2p raportti + 1p yhteistyö = 11p
Musta leski: -5p puuttuva raportti
23.2.2011 klo 15.05 Kolmas kerta toden sanoo?
Gore Tale jatkaa teurastustaan kun Ami-Ellen de Vil puukottaa Yamainun Akahatin Uuden ylioppilastalon B-rapussa. Virkavallan onneksi veriteolla on 2 silminnäkijää.
Gore Tale kertoo:
Ja niin oli uusi päivä jo pitkällä, ja ilma oli kuulas. Pienen kaupunkimme kadut olivat jo elämää tulvillaan ja siellä täällä säntäili ihminen talvitamineissaan. Ensimmäinen oli matkalla myöhäiselle lounastauolle, toinen aikaiselle vapaalleen ja yksi jos toinenkin kantoi käsissään pulskia kauppakasseja. Huomiomme kiinnittyi pienissä töppösissään kiiruhtavaan, pröystäilevästi pukeutuvaan nuoreen naiseen. Hän vaikuttaisi olleen etsimässä jotakin, ja nyt näytti löytäneen jotakin kiinnostavaa idyllisestä Ylioppilastalosta.
Kurkataanpas, mitä nainen pähkäilee.
***
Haha! Koirat olivatkin jo kuolleet! Nälkään! HAhahahahAAA! Päätä särkee, aaaaAAA! Kuinka voin välittää tätä pahaa kohtaloa? Voi, kun hiljaiset sanat voisivat satuttaa!
Oooh, onpa hänellä hienot hiukset! Haluan ne itselleni! Irroitan ne juuresta lähtien, niin eivätpähän KUOLE! Mikä tekee yhdestä puolet? HmmmMM? Hopeakylkinen salakka, kiiluvasilmäinen haukka, sukeltaa syvään ja haukkaa ilmaa – halkaisee veden ja katkaisee tuulen, eivätkä päät enää koskaan kohtaa! Hähää!
Otinkohan liian alhaalta, vaiko liian syvältä? Nyt pukuni värit lisääntyvät, pitäisi seisoa kauempana! Voi kun hän jo lakkaisi huutamasta ja kurlaamasta! Ei minun tällaista tarvitse tätä katsoa. Maistapa vielä tästä sivaltavaa kiilukieltä!
***
No ohhoh, hänellä ei tainnut olla hyvä päivä. Sitä paitsi hän otti sekä liian alhaalta että kaivoi liian syvältä. Vertahan sieltä sitten löytyi, tuota elämän eliksiiriä. Hänen olisi pitänyt tähdätä 20 senttiä ylemmäksi ja valita hieman terävämpi ase voiveitsen sijaan, mutta myöhäistä on katua, kun veri on jo maassa.
Nuori nainen jatkoi karmeaa hoilotustaan:
Meidän Ellen on / livenä monille
milloin elävien / meidän onnelle
Ami – Ellen de Vil
Yamainu kertoo:
Saavuin kertsille uudella ylioppilastalolla hyvissä ajoin ennen tärkeää kokousta. Halusin varmistua alueen turvallisuudesta. Huomasin että kerhohuoneen toinen lukko oli auki ja oven takaa kajasti valo. Selviä merkkejä elämästä ei kuitenkaan ollut. Ei hengitystä, ei sydämenlyöntejä. Jos joku oli huoneessa, hän kätki läsnäolonsa taidokkaasti. Avasin toisen lukon ja potkaisin oven auki. Ei ketään näkyvissä. Astuin huoneeseen varuillani. Avonaisen oven takana ei piilotellut kukaan. Tutkin paikan tarkoin. Pöydän alla ei ketään, verhon takana ei ketään, jääkaapissa valo, sekä muutama pullo täynnä epämääräistä nestettä. Rentouduin vähäsen. Huone oli turvallinen. Asetuin pöydän ääreen pohtimaan huoneen outoa tilaa. Pian huomasin hissin lähtevän liikkeelle. Se toi mukanaan erään järjestömme jäsenen. Pian selvisi, että ovi ja valot olivat jääneet löytämääni tilaan hänen takiaan. Se mysteeri oli ratkennut. Toisen järjestömme jäsenen saapuessa paikalle oloni helpottui entisestään. Yksikään itseään kunnioittava salamurhaaja ei tappaisi kahden silminnäkijän läsnäollessa.
Pian paikalle saapui kuitenkin tuntematon mies. Kahdesta silminnäkijästä huolimatta koin tilanteen erittäin uhkaavaksi. Mietin mihin olin aseeni jättänyt ja kirosin. Ase oli taskussa, joka oli takissa, joka oli tuolilla, jolla istui järjestömme jäsen. Se ei ollut niin helposti saatavissa kuin olin toivonut. Olin aseeton. Ainut toivoni oli ettei tuntematon mies ollut minun henkeni perässä. Hän tunsi toisen jäsenistämme ja saattoi olla että hänkin oli osallistumassa kohta alkavaan kokoukseen. Hän oli menossa kaapille selkäni takana. Yhtäkkiä sain vainun hänestä. Hän tuoksui vereltä. Samassa tunsin kuinka kylmyys lävisti lapani. Terä katkoi verisuonia sisältäni, mutta vain hetken aikaa. Pian terä oli poissa ja veri pääsi vuotamaan haavasta. Järjestötoverieni katsellessa kauhistuneina veritekoa edessään, huomasin tuota tunteetonta ja arvotonta tappajaa seuranneen lemun saavan uuden vivahteen. Oman vereni hajun. Näköni sumetessa murhaaja teki jo lähtöään ja mielessäni oli vain yksi ajatus. PASTAA!!!
– Akahat
Pisteytys:
Gore Tale: 10p Murha – 4p kaksi erittäin selvää silminnäkijää – 1p täydellinen välinpitämättömyys silminnäkijöistä + 1p pelin ensimmäinen puukotus + raportti 2p = 8p
Yamainu: raportti 2p – 1p raportti myöhässä = 1p
23.2.2011 klo 17.58 Epäonnistunut murhayritys
Virkavallan tietoon on tuotu Uuden ylioppilastalon B-rapussa klo 17:58 tapahtunut murhayritys, josta asianomaiset ovat tiettävästi kuitenkin selvinneet ehjin nahoin.
23.2.2011 klo 18.15 Tulitaistelu Uudella ylioppilastalolla
Uuden ylioppilastalon B-rapussa tapahtuu jälleen. Yamainun Silent Creeper kuolee tulitaistelussa vieden Gore Talen Merlynin mukanaan.
Gore Tale kertoo:
Olimme yhdessä Julianin kanssa hyökkäämässä kohteiden kimppuun kun äkkäsin yhden heistä käytävässä. Yritimme säilyttää yllätyksen, mutta epäonnistuimme ja hän ehti vetää aseensa esiin ja vastata tuleen. Olin hiukan liian hidas enkä saanut ennakkoa aivan kohdilleen kun tunsin polttavan kivun olkapäässäni ja sitten silmissäni sumeni…
– Merlyn
Yamainu kertoo:
Kokous, mikä ihana tekosyy.
Olin juuri tarkastanut kokouspaikkamme ja todennut sen turvalliseksi, kun Kakku von Valetta soittaa hätääntyneenä. Alakerran sisäänkäynnillä oli kuulemma epäilyttävä henkilö tarkkailemassa käytävää peilin kautta. Menin käytävän puolelle keskustelemaan, samalla pidellen toista kättäni aseen kahvalla.
Olin edelleen puhelimessa, kun portaikosta astui sisään kaksi tuntematonta tyyppiä, molemmilla oikea käsi taskussa. En jäänyt ihmettelemään tilannetta kuin ehkä sekunniksi, jonka jälkeen vedin oman aseeni esille ja avasin tulen samalla syöksyen oviaukon tarjoamaan suojaan. Jahtaajani eivät olleet minua hitaampia reaktioissaan, vaan vastasivat tuleen saman tien ja he ahtautuivat takaisin portaikkon oven läpi. Kaksi ihmistä ei mahdu oviaukosta sisään yhtä nopeasti kuin yksi, ja toinen heistä kaatui velttona ovensuuhun.
Karjuin Kakulle puhelimeen ”Kimppuuni hyökättiin!” ja ammuin hajalaukauksia kulman ympäri, mutta tuloksetta elossaolevan jahtaajani ollessa hyvin suojassa. Tunsin adrenaliinin polttavan suonissani ja sen aiheuttaman ihanan pärinän kaikuvan pääkopassani. Sitten tein tyhmimmän teon, mitä tässä tilanteessa voi tehdä, ja päätin ratkaista tilanteen äkkirynnäköllä. Kuolinhuutoni jo kaikuessa käytävällä näin vielä oven aukeavan ja Kakun ihanat kasvot viimeisen kerran, ennen kuin kaikki sumeni.
– Silent Creeper
Pisteytys:
Gore Tale: 10p murha + 1p raportti + 1p yhteistyö = 12p
Yamainu: 5p tappo + raportti 2p – 1p raportti myöhässä = 6p
23.2.2011 klo 18.20 Lisää ruumiita Uudella
Gore Talen rivit alkavat harveta, kun Almost Yaman Kitsu ampuu Gore Talen Julian Obliteraten Uuden ylioppilastalon B-rapussa.
Almost Yama kertoo:
Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä, on saaliita jotka tekeytyvät uhreiksi ja samoin saalistajia. Minä kuulun jälkimmäisiin, samoin myös Ami-Ellen de Vil. Gore Tale herätti kiinnostuksen siitä päivästä lähtien, kun läsnäoloani pyydettiin tässä tapahtumassa. Aluksi näin Gore Talen heikkoina uhreina ja suunnittelin päiväni Ami-Ellen de Vilin tappamiseen, mutta kun näin hänet ensimmäisen kerran suunnitelmani muuttuivat.
Tajusin, että en olisi enää tavallinen saalistaja vaan nyt saalistettaisiin saalistajaa. Kun tappolistalla on vahva saalistaja, suora isku takaata on kunniaton. Tiesin, että koska uhrina oli saalistaja, piti välineitteni sekä suunnitelman olla loppuun asti hiottu.
Käytin koko tiistain luotien tekemiseen käsin tehtyyn rynnäkkökiväärini, jokaiseen luotiin kaiversin sanat: ”Vain vahvin selviytyy”. Keskiviikkona täytin yhden lippaan näillä luodeilla ja lähdin toteuttamaan päivärutiinejani. Katsoin vielä junassa päivän uutisia ja hymyilin Gore Talen kahdelle tapolle. Tiesin, että tänään taru kirjoittaa viimeiset kappaleensa.
Nautin lähes orjanomaisesti New Bamboo Centerissä ateriani, kanaa ja kiinalaisia sieniä. Olen käynyt tuossa ravintolassa niin monta kertaa, ettei minun edes tarvitse avata suutani, riittää että vain istun ja näytän mystiseltä ja ruoka tulee eteeni viidentoista minuutin kuluttua. Aterian jälkeen toteutin vielä toisen rutiinini ja kävin juomassa Manga cafessa ramunen. Huomasin, että vieressä istuvat kaksi ihmistä olivat iskeneet silmänsä minuun. Tämä oli minun reviiriäni ja he olivat minun pääni perässä. Mutta he olivat heikkoja, uhreja. Jos he olisivat olleet saalistajia olisin kuollut. Olin ilman hampaita.
Ehkä heidän työnantajien käskynä oli tehdä työ ilman todistajia tai kenties heidän työmoraali ei vain sallinut tätä. Nauroin mielessäni heidän heikkoudelle, painoin heidän kasvot mieleeni tulevaisuuden varalta. Heidän kohtalonsa oli tällöin sinetöity. Juoksin kahvilasta kahden korttelin päässä olevaan netti kahvilaan ja katsoin viimeisen kerran uhrieni kasvoja. Soitin Dr. Polylle ja Capslockille ja ilmoitin, että jos en lähetä sähköpostia keskiyöllä, niin olen kuollut. Lähetin tämän jälkeen kännykästäni ennalta tallennetun viestin työnantajalleni ja lähdin juoksemaan rautatientorille.
Päivärutiinini oli nyt historiaa, enää en ollut viaton kansalainen joka leikkii uhria, olin nyt saalistaja. Työnantajani antoi minulle äänenvaimennetun pistoolin, jonka kätkin takkini syövereihin. Kysyin häneltä henkilökohtaisesta toiveestani, ja hän myöntyi sillä ehdolla, että toteuttaisin hänen vaatimattoman lisätoiveen.
Kello 17:50 saavuin Uudelle ylioppilastalolle. Tulin hissillä tuttuun kerhohuoneeseen, näin tuttavani tietokoneen, mutta hän ei ollut koneella. Tiesin, että Akahat ei koskaan jätä tietokonettaan yksin. Avasin koneen ja näin, että uusimman anime sarjan lataus oli valmistunut jo tunti sitten, tiesin tällöin, että en tulisi enää näkemään häntä koskaan. Avasin salaisen asekaapin ja tarkistin jos toiveeni oli toteutettu, ja siellä se oli, käsintehty rynnäkkökiväärini johon käsin tekemäni luodit sopivat. Samoin myös uhkaava kutsu joka minun oli määrä jättää tappamani uhrin ruumiin päälle.
Juoksin toiseen kerrokseen ja poistin varmistimen. Käytävälle kaikui kiivaat keskustelut eri järjestöjen kokouksista. Minun kelloni löi 18:00, ja mursin lukon kokoushuoneeseen.
Siellä hän oli Ami-Ellen de Vil. Valitettavasti kokous ei ollut alkanut ja ihmiset katsoivat minua ja asettani kauhuissaan. Ami-Ellen de Vil pistooli oli jumiutunut, mutta hän oli painanut liipaisinta. Ehkä olisin kuollut jos tuo luoti olisi osunut minuun, mutta kaksi Ami-Ellen de Vilin kätyriä puuttui laskuista. Hymyilin hänelle julmasti ja kävelin ulos kokoustilasta. Ami-Ellen de Vil rauhoitteli väkijoukkoa takana.
Ennen kuin astuin portaikkoon huomasin, että hän soitti kätyreillensä ja pyysi apua. Hymyilin ajatukselle, että hän oli johdattanut nämä kuolemaansa. Juoksin nopeasti aiempaan kerrokseen jossa näin toisen ystävistäni makaavan kuolleena lattialla samoin myös Gore Talen Merlyn. Kuolema jonka Merlyn oli kärsinyt oli luultavasti hidas. Tiesin, että olisin voinut helposti varastaa kunnian ystäväni tekemästä taposta, mutta olisin samalla tehnyt häpeää hänelle ja itselleni. Katsoin surullisesti ikkunasta ulos, olin melkein unohtanut syyn miksi olin liittynyt tähän kuoleman peliin, kun näin Ami-Ellen de Vilin kolmannen kätyrin juuri astumassa rakennukseen. Hymyilin julmasti ja kävelin tyynesti rappusia takaisin kokouskerrokseen ja jäin odottamaan käytävän päähän. Tiesin, että hän tulisi kävelemään tuosta ovesta.
Ja niin hän tekikin, en ole varma oliko hän loppujen lopuksi saalis vaiko saalistaja. Ensimmäinen luoti mursi hänen olkapään luun ja loput lippaastani rummuttivat hänen selkäänsä. Veri roiskui kaikkialle kun korkean kaliiberin panokset repivät lihan irti luista. Tiesin miltä poliisi raportti tulisi näyttämään, he luulisivat tätä veritekoa jengin tekemäksi. Uhrini luultavasti koki ehkä kivuttoman, mutta silti järkyttävän kuoleman. En osaa sanoa mitä hänen päässään pyöri hänen viimeisillä sekunneilla, mutta en usko että hän sovitteli tekojaan herralle. Syntinen paska joutuu nyt helvettiin, kuten toverinsakin.
Tiputin uhrikutsun verilätäkköön. Tiesin, että Ami-Ellen de Vil tulisi saamaan tämän kutsun ennen poliisia. Palautin aseen salaiseen kaappiin ja otin tyynesti hissin alas. Soitin hyvät uutiset Dr. Polylle, mutta samalla sain kuulla traagisia uutisia kollegani kuolemasta. Sääli, että niin hyvä saalistaja joutui saastan kynsiin ajattelin.
Tulen vielä jonain päivänä varmistamaan, että Ami-Ellen de Vil joutuu helvettiin, mutta nyt Gore Tale on historiaa. Ainoa taru mitä Ami-Ellen de Vil voi nyt kirjoittaa kollegoidensa kuolemien jälkeen on hänen omansa, ja otan sydämen tehtäväkseni varmistaa, että kuolema koittaa hänelle yhtä julmasti kuin mitä se koitti Julianille, mutta yhtä hitaasti, kuin Merlynille.
– Kitsu
Gore Tale kertoo:
Vain muutamia sekunteja ennen sitä suunnitelma oli aukoton. Vielä sekunteja sitten seisoin Merlynin kanssa portaikossa suljetun oven takana matkallamme niittämään loput Yamainusta. Alkuperäinen suunnitelma oli ollut pitää yksi meistä ovivahtina ilmoittamassa hissiin menevistä kohteista, jolloin toinen pysäyttäisi hissin kakkoskerroksessa ja likvidoisi sen sisällön. Nyt päätettiin vaihtaa toiseen suunnitelmaan jonka ansiosta minulle kuuluivat varsinaiset kohteet – Merlynin toimenkuvaan kuului mahdollisten wannabe-sankarien palauttaminen maanpinnalle, mieluiten makuuasentoon. Nopeasti ja röyhkeästi, niinkuin Merlyn antoi ymmärtää. Aseen kahva oikeassa ja ovenkahva vasemmassa kädessä olin valmis käyttämään perinteistä kokoushuonetaktiikkaa.
Suunnitelmiin tuli muutos heti oven toisella puolella.
Palatessani portaikkoon taakseni jäi kaksi ruumista. Merlyn ja Silent Creeper makasivat käytävällä rankan tulitaistelun jälkeen, ensimmäinen toisen ampumana ja toinen minun. Toinen kohteistamme oli saapunut paikalle ja lukittautunut yhteen käytävälle johtavista huoneista juuri Creeperin kaatumisen jälkeen, enkä ehtinyt tehdä asialle mitään. Huoneeseen en päässyt, oli hoidettava hänet myöhemmin. Käytävässä oli vielä hetki sitten ilmassa niin runsaasti metallia että minun oli vielä jälkeenpäin tarkistettava etten ollut joutunut yhdenkään kudin tielle. Merlynin ruumiin jätin siihen missä sielukin päätti irtaantua siitä. Kuoli tehdessään sitä mistä piti eniten, ajattelin, miksi siis surra?
Tiesin että de Vil oli muualla rakennuksessa, alkuperäisen suunnitelman mukaan toimimassa syöttinä väijytykselle mikä minun oli tarkoitus edellisen puhdistusoperaation jälkeen suorittaa. Vielä piti olla aikaa, joten lähdin etsimään häntä. Menin alemman kerroksen ovesta sisään, tutkittuani aiemmin huoneita sen kerroksen käytävältä käsin. Olin jo lähtemässä oviaukosta vasemmalle kun kuulin takaani äänen.
En edes huomioinut mikä ääni oli kyseessä; se oli toissijaista. Käännyin rauhallisesti katsomaan, vaikka millään aistihavainnolla ei ollut väliä siinä tilanteessa. Takaani löytyi iso ase ja sitä pitelevä pieni mies, mutta niitä en ollut kääntynyt katsomaan. Näin vaan sieluni silmin oman, typerällä ilmeellä koristellun naamani. Tiesin että ilmeeni oli täydellinen esimerkkisuoritus siitä, miltä ihmisen naama näyttää kun hän on kaatumaisillaan perseelleen tai heittää käsikranaatin sijasta sokan ja huomaa virheensä liian myöhään.
Silmieni edessä ei pyörinyt elämäni filminä eikä mitään muutakaan runollista tai romanttista. Naamastani näki mitä mielessäni liikkui: vain sanat ”voi perse” ja syvä ymmärrys siitä mikä meni vikaan.
Sietikin ampua minut.
– Julian Obliterate
Pisteytys:
Almost Yama: 10p murha + 3p suoritettu bonustehtävä + raportti 2p = 15p
Gore Tale: raportti 2p – 1p raportti myöhässä = 1p
23.2.2011 klo 19.25 Keski-Suomen voimailijat toimittaa uhkauskirjeen Almost Yaman CapsLockille (bonustehtävä)
Keski-Suomen voimailijat kertoo:
Kas voiko kauniimmin päivä enää alkaa, kun vanha herrasmies elämänsä kunnossa matkaavat etelän suureen kaupunkiin tavoittelemaan mainetta, kunniaa ja kenties maallista mammonaa. Kun kaikki sujuu kuin Strömsössä konsanaan, voi asioita hoitaa hillityllä tyylillä ilman huolta huomisesta.
Iso ja huonosti valvottu instutuutti, käytävillä kukaan ei katso kahdesti tuntematontakaan naamaa, siis hymy päälle ja henkilökunnan vaatetusta niskaan. Pestin maneerit oppii hetkessä, seiso hölmön ja poissaolevan näköisenä niin kauan kunnes joku kysyy tyhmiä kysymyksiä, vastaa tyhmästi ja toista. Kohdekin hikoili niin intensiivisesti näyttöpäätteeseen keskittyneenä, että tuskin tajusi ympäristöstään ennenkuin keskeytin työn antaakseni toimeksiantajan osoittaman uhkakirjeen. Katse suoraan silmiin ”Hei, tässä on jotain mikä voi ehkä auttaa tuon kanssa, tai ainakin helpottaa laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.”
Norkoilin ovensuussa vain riittävän hetken, että näen pelon viivähtävän kohteen kasvoille tämän luettua kirjeen. Tiesin silloin että virneeni on viimeisiä asioita mitä tämä näkisi, velipoika oli jo keskeyttänyt treeninsä tappoa varten, ja velipojasta tulee aina kovin vihainen kun hän joutuu keskeyttämään treeninsä. Kävellessäni hyräillen poispäin kuulin kaukaa tömähdyksen ja hämmästyneitä huutoja, ah velipoikaa. Oli aika siirtyä jäljittämään seuraavaa kohdetta, nahkurin arsilla tavataan.
– Martti Waris
Pisteytys:
Keski-Suomen voimailijat: 5p bonustehtävä +2p raportti = 7p
23.2.2011 klo 19.30 Keski-Suomen voimailijat avaa pistetilinsä samalla jättäen toisen kohteistaan henkiin
Exactumin portaikosta on löydetty Almost Yaman CapsLockin ruumis. Teon allekirjoittaa tällä kertaa Keski-Suomen voimailijoiden Onni Waris. Surmatyötä seurasi yksi silminnäkijä.
Keski-Suomen voimailijat kertoo:
Päivän treeni oli vasta puolessavälissä, kun puhelin piippasi ja Martti kertoi kohteen nysväävän jotain tietokoneella lähistöllä. Jatkoin treeniä vielä hetken, mutta sitten jouduin toteamaan murhaamisen punttia tärkeämmäksi. Perille päästyäni kuulin, että kohde istuu edelleen tietokoneella. Mitä niin mielenkiintoista siellä muka voi olla että koko ilta menee?
Istuin odottelemaan ja useamman hetken siinä saikin istuskella. Jossain kohtaa joku vahtimestarikin tuli valittamaan sulkemisajasta (miten se muuten on mikään mestari?). Lopulta Martti kertoi toimittaneensa sille jonkun kutsun juhliin, mutta neitonen kehtasi olla ilahtumatta moisesta! Siinä meni sen viimeinen mahdollisuus.
Kun se lopulta sai lähettyä koneelta, niin se tarvi kaksi kaveriaan mukaan. Siinä ne kolme nykyajan rappioittamaa kävelivät rivissä kohti. Hetken mietin jättäväni tappamisen toiseen kertaan niiden muiden takia, mutta koska parempi tilaisuus muka tulisi? Menevät kuitenkin vaan kotiin istumaan ja taaskaan eivät poistu mihinkään yksin. Päätin siis hoitaa tehtävän loppuun siinä ja toivoa että ne kaksi muuta ottaisivat tästä opikseen. Vedin aseen taskusta ja juuri kun se käänsi selän ammuin. Inhoan ampua selkään, mutta jos se käännetään, niin vaihtoehtoja ei juuri ole. Vielä se yritti vähän juosta tai jotain, mutta aika nopeasti se rojahti siihen maahan. Ne kaverit jäivät vähän hölmistyneinä seisomaan kun minä lähdin jatkamaan keskeytettyä treeniä.
– Onni Waris
Pisteytys:
Keski-Suomen voimailijat: 10p murha + 1p yhteistyö – 2p yksi silminnäkijä (toinen ”silminnäkijä” oli pelaaja) + raportti 2p = 11p
Almost Yama: -5p puuttuva raportti
24.2.2011 Yksinäisiä? Ystävät ovat täällä!
Ystävät ovat liikkeellä.
Kertauksena: Ystävä ei juokse eikä kuole ja heidät tunnistaa tummista vaatteista ja raskaasta aseistuksesta, jota he kantavat avoimesti. Ystävät saat perääsi jos rikot sääntöjä tai olet saamaton.
24.2.2011 klo 17.00 Kirjeet tappavat
Gore Tale tekee ensimmäisen täyskaadon Mustan lesken Hannu K:n kuollessa Ami-Ellen de Vilin Kelan kirjeeksi naamioituun myrkkykirjeeseen.
Gore Tale kertoo:
Keitin koirasta kirpsakat
mustista muiden myrkyksi
Luusta hälle luihun liemen
lumpiosta lopun litkun
Kipolla kauan kokeilin
keittoani kauhoskelin
Kuuppa kohisten katosi
liemeni hyväksi tiesin
Paperiin pahan karkoitin
kääröön kaameudet käärin
Kirjeen kiusaksi kasasin
viestintuoja tuonelaan vei
***
Hiljaiset sanat löysivät korvansa. Vuodettu sappi tahraa nyt toisten käsiä.
***
I am Evil Mail in ur box
Named Lie and nothing more
That’s how I Nailed ’Em
– Ami-Ellen de Vil
Linkki käyttämääni pohjaan: http://www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/NET/160211105831SP/$File/RY-kirje%20uudesta%20haku-%20ja%20korvausmenettelyst%C3%A4_11022011.pdf?OpenElement
Koska ainakin minua olisi kiinnostanut pilakirjeen tekoprosessi, niin tässäpä selostus ensimmäisestäni:
Murhaajan ohjeet myrkkykirjeen tekoon:
- Kirjekuori oli Kelan minulle lähettämä alkuperäinen ikkunallinen kuori, jonka avasin varoen terävällä veitsellä yhdestä sivusaumastaan ja säilöin sen kaukaa viisaasti jo viime syksynä tätä turnausta varten. Kelan kirjeitähän ei opiskelija uskalla jättää avaamatta, joten kuori on arvokas.
- Kirjeen pohjana oli googlella löytämäni Kelan ”Terveysosaston” (HÄHÄ) pohja, josta käytin kai sivun tai kaksi. Tulostin ekan sivun päälle osoitetiedot, jolloin sain kohteen nimen ja osoitteen asianomaiseen kohtaan. Useita kokeiluja kampuksella, kun en sitten saanutkaan tulostinta kämppääni lainaan. Autenttinen pohja auttaa siihen, että jos uhri avaa kirjeen ja vetää paperit ulos, niin hän ei lopettaisi siihen vaan oikaisisi paperit taitoksestaan
ja lukisi huolellisemmin, jolloin todennäköisyys myrkkykontaktiin on parempi. Kirjeen mukaan laitoin sääntöjen velvoittaman ilmoituksen lisäksi oman viestin, jossa patistin ottamaan tuomaristoon yhteyttä. - Teippasin joka sivun reunoihin kummallekin puolelle leveät läpinäkyvät teippaukset, PAITSI taitetun paperinipun uloimman paperin uloimmalle puolelle säästääkseni vaivaa. Teippi oli Julian Obliteratelta peräisin ennen hänen kuolemaansa. En jaksanut alkaa suojaamaan kirjekuorta, joka ei edes ollut auki kun vain kapeimmalta sivulta, eli kuoren suojaaminen olisi ollut vaikeaa.
- Levitin järjestölle lahjoitettua paksua ihovoidetta hanskat kädessä huolellisesti kirjepaperien sivujen reunoille. Oma tuubi oli tietenkin unohtunut kotiin.
- Laitoin kirjeen kuoreensa ja suljin sauman Eri-Keepperillä.
- Kirjettä suunnittelin kämpällä, tulostelin koululla, rakensin Physicumin kolmoskerroksen jossakin luokassa alun ja kun sinne lappoi populaa, niin levitin ”myrkyt” Exactumissa hiljaisessa luokassa B120, kamat levällään ja makuuni nähden aivan liian lähellä todennäköistä pelaajakeskittymää. Tehokasta tekoaikaa kului ehkä tunnista kahteen. Tulostin kotona olisi todella hyvä.
- Kirjeen sain toimitettua odoteltuani puolisen tuntia kohteen ulko-oven edessä, kunnes vanha pariskunta päästi minut sisään pienen keskinäisen sananvaihdon jälkeen. Sanoin tulleeni tervehtimään kaveria. Ovikellon soittoon ei vastattu. Olisin voinut odottaa postinjakajaa, joka oli viereisessä rapussa, ja tuupata vakuuttavammin kirjeen muun postin seassa, mutta minulla oli nälkä ja luentoon ei ollut kauheasti enää aikaa. Ovessa oli väärä nimi, mutta toivoin parasta. Kohdetta olisi muuten vaikea tavoittaa johtuen tyhjästä kalenterista, ylimalkaisesta kuvauksesta ja puuttuvasta kuvasta. Luennolla kirjoittamaani edellisen murhan raporttiin lisäsin vihjeen myrkkykirjeestä. Se ei nähtävästi tavoittanut kohdettaan. Homma ei ollut ihan helppo, joten onnistuminen oli hyvin positiivinen elämys. 🙂
Pisteytys:
Gore Tale: 10p Murha + 1p pelin ensimmäinen myrkytys + 3p täyskaato + 2p raportti = 16p
Musta leski: -5p puuttuva raportti
24.2.2011 klo 17.30 Yamainun viimeinen kaatuu
Arkeologian laitoksella tapahtuu kun Gore Talen Ami-Ellen de Vil teurastaa Kakku von Valettan Yamainusta. Teolla on kaksi silminnäkijää.
Gore Tale kertoo:
Aamu oli Ami-Ellenille kauhea. Hän hyvästeli mussuhauvelinsa, vihasi maailmaa ja särki koristeellisia kukkavaaseja. Hän lakkasi itkemästä vasta kun ymmärsin mitä hänen pitäisi seuraavaksi tehdä.
Ami-Ellen imeytti koirakeittonsa paperiin ja työnsi paperit kuoreen. Matkalla monologia kuuntelemaan hän kävi pudottamassa kirjeen satunnaiseen postiluukkuun. Kuunneltuaan outoa salissa puhuvaa miestä hän lähti vaeltelemaan kaupungille ja löysi uuden ja jännittävän rakennuksen, johon tutustua. Hän jäi istumaan käytävälle. Verenjano alkoi voimistua. Siniverisen onneksi löytyi otollinen punainen luovuttaja. Nuori opiskelija asteli ulos luentosalista yksinään. Ami-Ellen astahti kimpaantuneena toiseen huoneeseen. Nauroiko maailmankaikkeus hänelle? Syöttikö joku tahallaan uusia uhreja, näin helposti? Jumalilla ei ollut lainkaan draaman tajua. Pian veri kuitenkin veti surmatöihin. Hän janosi raudan makua suuhunsa ja voimallista elävöittävää tunnetta vatsaansa.
Uhrin vieressä seissyt mies ei ollut hämmästynyt. Hän tiesi jo, miltä tuntui menettää läheinen ihminen. Nuori de Vil oli menettänyt koiransa, ehkä mies oli hukannut jotakin muuta. Ami-Ellenin sisällä tuntui kylmältä. Taas olisi lisää sotkuja selvitettävänä, ja hänellä ei ollut aikaa niiden selvittelemiseen.
– Ami-Ellen de Vil
Yamainu kertoo:
Torstai-aamuna tunsin hieman syyllisyyttä; olin nukkunut pommiin ja jättänyt menemättä aikatauluni mukaiselle luennolle. Iltapäivällä menin kuitenkin kuuliaisesti Itä-Aasian kirjoitusjärjestelmien tenttiin. Aasialaiseen kirjoitukseen uppoutuminen sai minut tyystin unohtamaan varoivaisuuden. Poistuessani tenttisalista tuntematon herra tiedusteli nimeäni. Hölmistyneenä vastasin, ja samalla hetkellä kun ymmärsin virheeni, hän leimasi minuun kuoleman kirjoitusmerkin (kirjoitusmerkki lisätään myöhemmin).
– Kakku von Valetta
Pisteytys:
Gore Tale: 10p murha + 2p raportti +3p täyskaato = 15p
Yamainu: 1p raportti
25.2.2011 Raportteja puuttuu!
Muistattehan, että kuolemisestakin on kirjoitettava raportti. Päiviä vanhat kirjoittamattomat raportit muuttuvat ennen pitkää -5 pisteen arvoisiksi. Kirjoittamalla raportin miinukset saa pois.
25.2.2011 klo 10.00 Onni Waris Keski-Suomen voimailijoista löydetty kuolleena
Leppäsuolta Domus Gaudiumilta on löydetty Onni Wariksen ruumis uhkauskirjeellä varustettuna. Viides kaato Gore Talen Ami-Ellen de Vilille!
Gore Tale kertoo:
– ”Seisot nyt Exactumin kolmannessa kerroksessa. Näet nurkan takana luokanoven sekä lasista heijastuksen, jonka kautta näkyy parikymmentä metriä käytävää. Mutta mutta, sitten saat random encountterin.” *dice rolling*
– ”Mitä, eikö tänään ollutkaan luvassa draamaa?”
– ”Ehkä ensi kerralla mietit uudelleen ennen kuin menet tappamaan keskeisiä NPC:itä varoittamatta. Suddenly, kaksi haamua! Eivät vaikuta ystävällisiltä.”
– ”Urgh. No teen ristinmerkin ja heitän pyhää vettä!”
– ”Ristinmerkillä ei ole vaikutusta villeihin haamuihun, ja sinähän et ostanut pyhää vettä, kun ’moisiin liirumlaarumeihin eivät pennit riittäneet’!”
– ”Crap. No sitten pistän juoksuksi, MUTTA muistan aina joka välissä tarkistaa, näkyykö kaveriani käytävillä. Palaan kakkoskerroksen kautta takaisin kolmoseen.”
– ”Hehe, passipaikallasipa väijyy kappale pimeyttä itseään, ja sillä on höyryävissä lonkeroissaan iso pyssy.”
– ”Mun passipaikka! No, menen ykköseen ulosmenoreittien ääreen suojaan uhria vaanimaan.”
– ”Ykköskerroksen käytävällä olisi vastassa hyvin iso mörkö. Valo tuntuu pakenevan koko kerroksesta. Niin, ja et nyt halua enää yrittääkään kolmosta. Alistu vain kohtaloosi.”
– ”Äh, no sitten menen kakkoseen odottamaan kaveriani, jos se vaikka tulisi portaikosta. Samalla näen ykköskerroksen haamun aikeet. Tai jos kuitenkin vilkaisen kolmoseen…”
– ”Haamut saivat juuri vainun sinusta.”
– ”Pakenen länsiportaikosta alakertaan ja poistun takaovista. Scouttasin ne aiemmin, ja muistan painaa ovenavausnappia. Ulkona lähden kiertämään Exactumin ympäri kohti Chemicumia. Jätän kaverin tapaamiset sikseen ja aion hoitaa menot Chemicumissa.”
Pelinjohtaja hymyilee voitonriemuisesti ja vastaa: ”Ulkona eteesi ilmestyy se pitkä haamu keskeltä kiinteää seinää. Maailma tuntuu huojahtavan, kun avaruuden kudelmat värisevät pinkeinä tämän mahdottomalta näyttävän tempun seurauksena. Huomaat, että toinen lähestyy sinua takaa.”
– ”ÄÄhhhhhh! *pelaaja elehtii levottomasti käsillään* Miksi aina minä? Isänikin kuoli ektoplasmamyrkytykseen. Yhyy!”
– ”Riittää! Nyt ei ole aikaa draamailulle, vaikka vähän hahmoa tapetaankin. No niin, haamut lähestyvät edelleen, ja totta puhuen ne pyssyt näyttävät järkyttävän ektoplasmapitoisilta.”
– ”AAaaAAAaAAAAAAA, juoksen paniikissa tien toiselle puolelle ja kohti tutumpaa rakennusta, kunnes nuhaista kurkkuani koskee.”
*dice rolling* – ”Kappas, 1! Haamu ei edes yritä ampua. Ehkä tuuli on puolellasi.”
– ”Menen Chemicumin välikäytävän ovesta sisään ja yritän hissin tai ilmeisen päärappusten sijaan Sivuportaikkoa.” Pelinjohtajan kulma nousee merkitsevästi, ”No heitäpä tuuriheitto.”
*dice rolling* -”20”
– ”Jahas. No sitten valitsemassasi portaikossa ovat kaikki ovet auki, neloskerroksessa ei ole mitään uhkaavaa ja näet lasiseinän läpi toisen haamun olevan vasta pihalla. Koska et tajunnut laskea reppua selästäsi, hän taisi juuri tunnistaa sinun profiilisi. Laboratoriossa kuitenkin näet pian, että etsimäsi henkilö ei ole paikalla, joten enää ei ole syytä olla täällä. Sinulla on vielä hetki aikaa, ennen kuin haamut ehtivät tänne. Mitä teet?”
– ”Pakenen kampukselta. Otan hissin kellarikerrokseen ja pakenen sisäpihan kautta toiseksi lähimmälle bussipysäkille, josta pääsee keskustaan. Minullahan oli Chemicumista kotiseututuntemus +3.”
*dice rolling* – ”Joo, onnistuit taas.”
Pelaaja toteaa mietteliäänä: ”Siis hetkinen, sanoit että paras kaverini olisi kokouksessa… *ynnää ja pohtii* …ja koska meitä on jäljellä enää muutama, se tarkoittaa, että jos nappaan yhdenkin vielä niin…”, pelaaja luulee nähneensä pelinjohtajan värähtävän, ”No sitten suuntaan Matlun klusterille. Full speed ahead!”
– ”Saavut klusterille käden käänteessä. Siellä oven avaa julmannäk- ”
– ”HEP, Ami-Ellen käyttää fate pointtinsa. Oven avaa toinen kaverini, yksinään. Ammun minipyssyllä. Heitän vielä vaadekirjeen perään, jos se sattuisikin tokenemaan.”
Pelinjohtaja hieroo ohimoitaan ja selaa sääntökirjaa väsyneenä. Hetken päästä hän sanoo kuivasti: ”Ammut ensin, ehdottelet sitten? Kaverisi heittää reaktioheiton… *dice rolling*… 2! Voivoi, tapoit taas nimetyn NPC:n, jonka varaan olin suunnitellut koko loppusession. Ehkä päätetään tämä tähän”, PJ läimäisee kirjan kiinni ja jatkaa ykskantaan, ”Katsotaan sitten peliä uudestaan, kunhan saadaan muutkin mukaan.”
– ”Paljonko mä sain expaa?”
– ”Eh, kyllä me taidetaan pelata ensi kerralla sellaista peliä, että et expaa tai noppia tarvitse.” ;(
– Ami-Ellen de Vil
Keski-Suomen voimailijat kertoo:
Olimme suunnitelleet kirjoittavamme päivän yleisönosaston kirjoituksia eri lehtiin. Meinaavat kuulemma lisätä draaman peruskoulun opetukseen. Minusta oppikoulun lakkauttaminen oli kyllä jo viimeinen naula arkkuun, mutta tarviiko sitä silti pilattua pilata?
Olin luonnollisesti ajoissa ja odottelemassa muita. Taas ne rutjakkeet olivat myöhässä ties kuinka monta minuuttia. Lopulta ovelta kuului kuitenkin koputus ja lähdin avaamaan. Mielessäni välähti kuitenkin hämmentävän hyvä ajatus ja laitoin aseen taskuun. Eihän sitä nykyään koskaan tiedä, mutta onneksi nykynuoriso on niin saamatonta että aseen ehtii ihan hyvin vetää taskusta, vaikka se jo osoittaisi omallaan. Avasin oven ja meinasin jo ärähtää myöhästymisestä, mutta ovella seisoikin joku täysin tuntematon tyyppi. Sain avattua suuni kysyäkseni mitä se etsii, kun huomasin sen vetäneen aseen esille. Kerkesin liikauttaa kättäni asetta kohti, ennen kuin kuulin pamauksen ja maailma alkoi pimetä. Viimeisenä mielessäni välähti kuitenkin toiveikas ajatus: ehkä näistä nykynuorista sittenkin on johonkin.
– Onni Waris
Pisteytys:
Gore Tale: 10p Murha + 2p Raportti + 1p järjestöuskollisuus raportissa +3p bonustehtävä = 16p
Keski-Suomen voimailijat: 3p raportti
25.2.2011 klo 10.44 Almost Yaman Kitsu löytää ystävät Exactumista
Viidellä silminnäkijällä murhaamista kokeillut ja ja yhden murhankin tehnyt Almost Yaman Kitsu kohtaa pitkällisen kissa-hiiri-leikin jälkeen ystävät Exactumin takaovilla. Ystävät ovat luvanneet haudata hänet kukkakedolle.
Ystävät löysivät kuolleen Kitsun taskusta kaksintaistelukutsun joka kuului:
Ami-Ellen de Vil, sinut on haastettu kaksintaisteluun.
Valitettavasti kuolema korjasi Kitsun ennen performanssia. Toisaalta, kumman puolesta sinä olisit sijoittanut rahasi?
Almost Yama kertoo:
Olin suunitellut kaiken. Kaksintaistelu haaste laukussani. ”Ystävämme” oli ilmoittanut tarkan sijainnin kohteestani. Asetta pidin kaiken varalta, mutta en uskonut, että tulisin edes tarvitsemaan sitä. Hymyilin tyytyväisenä suunitelmille, olin muutaman metrin päässä tavoitteestani. Kaikki oli mennyt niin kuin suunitelin. Käytävän päässä kuitenkin näin raskaasti aseistetun miehen. Otin askeleita taaksepäin ja kuulin meteliä takaatani. Toinen aseistettu mies oli perässäni. Juoksin ja yritin ottaa selvää tilanteesta. En saanut kännykästäni kenttää. Olisin voinut paeta paikalta, mutta halusin saada varmuuden.
Kun olin karistanut ”Ystäväni” kannoiltani tarkistin kerran vielä oliko uhrini ylipäätänsä ollut paikalla. Silloin tajusin, että minut oli petetty. Katsoin olkani yli ja näin kaksi raskaasti aseistettua miestä ryntäävän minua kohti, juoksin nopeasti käytävän päähän ja avasin oven välikköön. Mikään ei estänyt minua pakenemasta, mutta jokin esti minua avaamasta ovea vapauteen (Se helvetin ovenavausnappi). Hymyilin, tunsin kuinka taaakka sydämmelläni olisi kadonnut, pelkoni haihtui. Ylpeyteni, hah.
Avasin laukkuni viimeisen kerran, otin pistoolini ja kaksi kultakolikkoa. Olin heittämässä laukkuani pois, kun näin kaksintaistelu haasteen. Päätin laittaa senkin taskuun muistutuksena ylpeydestäni. Avasin välioven ja latasin aseen. Miehet näyttivät hieman yllätyineiltä, kun olinkin valmiina taistelemaan. Vapautin pistoolin lippaan ja tähtäsin aseellani yhtä ”Ystävistä”. Luodit pyörivät pudonneesta lippaasta ulos. ”Ystäväni” katsoivat minua hämmentyneinä. Hymyilin seikalle kuinka helposti voisin ampua häneltä aivot pellolle ja kuinka hänen työkaveri ampuisi minun. Tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni onnellisuutta. Asetin tähtäyksen sydämmelleni ja painoin liipaisimesta.
***
Tuntui, kuin olin pidättänyt henkeä liian pitkään. Tuntui, kuin hukkuisin. Tunsin painetta polvillani, kun lyhistyin, mutta en enää nähnyt silmilläni tuolloin mitään. Hymyilin onnellisena ”ystäville”. Viimeisenä ajatuksena toivoin, että nuo kaksi kultakolikkoa riittäisivät maksuksi manalan lautturille, sillä minä en ole menossa taivaaseen.
– Kitsu
Pisteytys:
Almost Yama: 2p raportti
26.2.2011 klo 20.58 Suomenlinna koituu Ami-Ellen de Vilin kohtaloksi!
Suomenlinnan lautan lähdön hetkillä Ystävät tavoittavat Gore Talen Ami-Ellen de Vilin ja hän lyyhistyy laiturialueelle näkemättä enää koskaan elävänä manner-Suomea.
Gore Tale kertoo:
Gore Tale: 2p raportti + 1p anagrammiuskollisuus läpi pelin = 3p
Pisteytys:
Vieressäni istui mustiin pukeutunut nainen. Hän kantoi sisällään synkkää salaisuutta, eikä minun tarvinnut tietää enempää. Olimme molemmat matkalla Suomenlinnan temppeliin anomaan jumalilta tekojamme anteeksi. Nousimme samaan aikaan lautalta ja lähdimme astelemaan samaan tahtiin kohti itämaista pyhäkköä. Matka oli raskas, ja matkakumppani auttoi jakamaan tuskaa. Ihmiset kaikkosivat ympäriltämme suunnatessamme kohti saaren syrjäisempiä kolkkia.
Saavuimme pitkälle sillalle. Sillan toisessa päässä häilyi valtava pimeän keskittymä.
Käännyin katsomaan sisar mustaa, joka askelsi jo taaksepäin. Hän ei kuitenkaan katsonut haamua vaan suoraan kohti minua, aivan kuin minä olisin abominaatio ja hänen maailmansa hirvitys. Minä olin hänen suuri salaisuutensa! Samassa nainen aloitti metamorfoosin silmieni edessä. Se oli hirvittävä muodonmuutos nahkasiipiseksi pääkallokehrääjäksi ja minä olin hänen sysikuunsa. Syöksyin tulosuuntaani ja ohittaessani vääntyilevän lihapatsaan ammuin siihen hidastukseksi laukauksia. Juoksin rinteen ylös ja käännyin sivupolulle. Toivoin löytäväni vaihtoehtoisen tien sillalle, mutta jumalat eivät vastanneet pyyntöihini. Odotin hetken ja pääsin palaamaan pakoreittiäni myöten sillalle ja ylittämään sen kohtaamatta vaikeuksia. Vaelsin kapeilla lumen saartamilla teillä pimeyden kääriytyessä saaren ympärille. Tänään minut oli tultu saattelemaan Tuonpuoleiseen.
Saavuin teehuoneeseen sielultani revenneenä. Polvistuin tatamille ja rukoilin anteeksiantoa linnoituksen hengiltä. Tunsin pahuuden kiertelevän lähistöllä, mutta tänne se ei tunkeutunut.
Kun astuin ulos teetemppelin ovesta, pimeys hohkasi kivimuureista ja kylmyys imi voimia. Pilvet roikkuivat alhaalla yrittäen murskata minut alleen. Näin kaksi hahmoa toisista maailmoista, mutta ne eivät minusta välittäneet, vaan katosivat varjoihin. Varjoja oli kaikkialla, eivätkä ne olleet enää luonnollisia.
Epäilyt täyttivät mieleni ja taivas synkkeni entisestään. Jokainen askel vei minua syvemmälle kohti pimeyttä. Hidastin askeleitani, eikä se johtunut vain keuhkojani korventavasta tunteesta. Pelkäsin olevani ikuisuuksiin saakka kirottu. Taakseni jäisi viimeinen turvasatama, jossa Jumalat olivat sallineet minulle hetken hengähdystauon ennen päättymätöntä vaellustani pohjattoman liekkimeren halki. Enää en saisi maistaa elämäneliksiiriä tai tuntea vakaata kamaraa jalkojeni alla. Astelin sillan yli ja kauhuni kasvoi. Näin silmiä ja korvia kaikkialla, ja missään en olisi turvassa. Jokainen kaariholvi oli portti tuonpuoleiseen, ja astuessani sellaisen läpi koin laskeutuvani yhä syvempään pimeyteen. Maailmat olivat nyt hyvin lähellä ja pimeiden tähtien valo korvensi ihoani.
Jäin matkan päähän katsomaan lautan kiinnittymistä rantaan. Siellä oli paljon ihmisiä, ja ne käyttäytyivät luonnollisesti, mikä rauhoitti minua suuresti. He eivät siis aistineet mitään poikkeavaa. Ehkä tämä oli mahdollisuuteni ulos tästä paikasta. Lähdön hetki oli lähellä ja lähestyin laituria sukeltaakseni ihmisten sekaan. Kun olin astumassa matkustajien joukkoon, he kaikki jäykistyivät äkisti aloilleen. Kauhistuin, sillä ihmiset kääntyivät puoleeni ja he olivatkin ainoastaan kasvottomia sätkynukkeja, jotka katsoivat minua tahdottomilla silmäkuopillaan! Heidän vaatteensa oli kudottu poltetuista ihosuikaleista, raajat oli korvattu rautatangoilla ja sisäelimensä oli korvattu kärsimystä kasvattavilla yrteillä. Heidän koko läsnäolonsa oli rienaus ruumiillisuutta ja itse elämää kohtaan! Abominaatioiden keskuudesta erottui pimeyden orjamestari, ja hän tähtäsi jalkoihini. Samalla hetkellä olin kuin miinaan astunut sotaorpo. Nukkeorjiin olisin todellakin pian liittyvä.
Tulitus jatkui ja sirpaleet jauhoivat hupenevaa ruumistani sitä mukaa, kun vajosin alemmas. Menetin polvet, reidet, lantion, mutta maksan leviäminen kiveykselle ei enää sattunut. Kasvojeni puna levisi katukiveykselle. Olin jo alhaalta leveämpi kuin mitä olin koskaan ollut korkea. Lopulta näin luotien tulevan suoraan silmiäni kohti. Maailmaani laskeutui viimeinen pimeys, mutta alati yltyvä tuska ei pääty enää koskaan. Lautta veikin Tuonelaan.
– AE de Vil
4.3.2011 klo 11.20 Tauno Nykänen kaatuu ystäviin
Täysin välinpitämätön Keski-Suomen voimailijoiden Tauno Nykänen ammutaan ystävien toimesta Exactum Unicafeeseen.
Ystävät kertovat:
Pisteytys:
Keski-Suomen voimailijat: -5p puuttuva raportti
4.3.2011 klo 11.50 Ystävä ampuu Dr. Polyn
Almost Yaman viimeinen Dr. Poly kaatuu Physicumin kahviossa Ystävän luoteihin.
Pisteytys:
Almast Yama: -5p puuttuva raportti
4.3.2011 klo 12.00 Peli on päättynyt
Keski-Suomen voimailijoiden Martti Waris selviytyy ainoana hengissä.
Gore Tale voitti 80 pisteen erolla!
Pelin lopulliset pisteet ovat selvillä!
| Joukkue / Team | Gore Tale | Keski-Suomen voimailijat | Yamainu | Almost Yama | Musta Leski |
| Pisteet / Points | 96 | 16 | 8 | 7 | -8 |
Tilastot
| Pelaajia murhattu: 13 | Tappoja: 1 | Sivullisia uhreja: 0 |
| Pidätyksiä: 0 | Todistajia: 0 | Silminnäkijöitä: 6 |