| Aktiivijoukkuepeli (26.3.-1.4.) | Pelaajia murhattu: | 16 | Tappoja: | 0 | Pidätyksiä: | 0 |
| Sivullisia uhreja: | 4 | Todistajia: | 0 | Silminnäkijöitä: | 1 |
Tapahtumat
01.04.2012 klo 23.00 Lopun ajan epiikkaa pimeässä puistossa!
Maanantain vastaisena yönä käytiin Kaisaniemen puistossa alamaailman verisin välienselvittely vuosikausiin, kun kilpailevien rikollisryhmittymien jäsenet kokoontuivat ilmeisesti ennalta sovitusti ratkaisemaan keskinäisiä konfliktejaan.
Tekninen rikospaikkatutkimus on yhä kesken, mutta kuolonuhrien määräksi on vahvistunut seitsemän. Alustavien tietojen mukaan ainoastaan yksi henkilö on poistunut paikalta tilanteen jälkeen. Internetissä kiertäneet huhut mainitsevat eloonjääneen olleen tunnettu – kenties hieman ironisesti – nimellä Ensimmäinen uhri.
30.03.2012 klo 11.55 Hyvien henki herkässä
Hyvien rivit harvenevat jo toistamiseen saman aamupäivän sisällä Tuomas Puikkosen kohdattua loppunsa.
Murhaajat kertovat:
Perjantaina klo 11.55 kemian laitoksen b-siivessä.
Olin juuri poistunut Pizzeria Parmesanista ja soitin ystävälleni, jonka
kanssa olin sopinut tapaamisen Kumpulan kampukselle. Hän kertoi leikkivänsä
kissa ja hiiri-leikkiä Chemicumin Unicafeen eteistilassa Puikkosen kanssa.
Lupasin kiirehtiä paikalle, koska tylsähän tuollaista on kahdestaan
leikkiä.
Paikalle päästyäni liityin leikkiin ja näin alkoi kaikille kolmelle tuttu
tanssi, jonka askelkuviot olivat aikoja sitten hioutuneet huippuunsa.
Tanssi vei meidät erilleen, vetäydyimme käytävään jota Puikkosen olisi
käytettävä ja sitten vielä viereiseen käytävään lasioven taakse asemiin.
Sitten se tapahtui, Puikkonen aloitti solo-osuutensa tanssista. Aluksi
hän yritti ovesta, jonka toisella puolella olimme odottamassa mutta luopui
kuitenkin yrityksestä ja vetäytyi viereiseen porraskäytävään. Ystäväni
kanssa tanssahdimme kevyesti porraskäytävän ovelle oven estäessä laukausten
vaihdon. Puikkonen tanssahti portaille ja ylöspäin jolloin päätin hänen
koreografiansa kahdella laukauksella selkään. Tämä tanssi sai arvoisensa
dramaatisen lopun.
30.03.2012 klo 08.15 Hetki koittaa Hyvillekin
Rumat haukkaavat nyt Hyvää, kun Vaarna päästää Siltaniemen päiviltä.
Murhaajat kertovat:
Olemme joukkuetoveirni kanssa olleet aikeissa lähteä metsästämään aktiivia aamuvarhaisella Vantaan perukoille, mutta suunnitelmamme muuttuvat yllättäen, ja päätämmekin lähteä jahtaamaan Siltaniemeä. Paikka on helppo löytää, ja aula on otollinen väijytyspaikka. Silminnäkijöitäkään ei ole kuin yksittäisiä satunnaisia silloin tällöin. Joukkuetoverini jää tähystämään ikkunan lähelle sillä aikaa, kun minä asetun sopivan kulman taakse odottamaan merkkiä. Ei mene kauaakaan ennen kuin joukkuetoverini viittoilee minulle Siltaniemen olevan saapumassa. Heti hänet nähdessäni tähtään ja ammun. Siltaniemen perässä sisään on astunut nuori mies, jonka kasvojen edestä luoti viuhuu ennen kuin uppoaa Siltaniemen selkään. Uhri ei pysähdy ensimmäiseen osumaan, ja ammun varmuuden vuoksi uudestaan. Kuolihan se viimein. Ei tämä tällainen kaunista ole, mutta mehän olemmekin Rumat.
29.03.2012 klo 22.00 Vallilassa räjähti!
Virkavallan antaman tiedotteen mukaan torstai-iltainen räjähdyksessä kerrostaloasunnossa menehtyi aktiivi. Alamaailman huhut kertovat Rumien joukkueen Vaarnan Olleen asialla.
Murhaaja kertoo:
Vietän kohteeni talon parkkipaikalla puolisen tuntia. Seison roskakatoksen suojissa autojen välissä, mistä näen kauas kadulle, ja rapun lasioven heijastuksen kautta pystyn tarkkailemaan myös toista mahdollista tulosuuntaa siltä varalta, että kohteeni sattuisikin ilmaantumaan kotiin luultua aikaisemmin. Kaikkien muiden rappujen ovista lappaa porukkaa sisään ja ulos, muta B-rapun ovi pysyy kiinni. Alan jo hermostua. Kohteellani ei ehkä kestäisi kaupassa enää kovin pitkään. Kun seuraavan kerran yksinäinen nuorimies tulee C-rapun edustalle tupakalle, käytän tilaisuuden hyväkseni. Lähestyn häntä ja kysyn, olisiko hänen mahdollista avata B-rapun ovi minulle. Kaverini on myöhässä, valehtelen, ja hukkasin hansikkaanikin tänään jonnekin, joten sormiani palelee, kun joudun odottamaan ulkona. Jälkimmäinen osa on jopa totta. Poika heltyy ja avaa minulle oven, vaikka kuulemma niin ei oikeasti saisi tehdä. Palkitsen hänet kiitollisella hymyllä.
Oikean asunnon oven kohdalla kuulostelen hetken. Sisältä kuuluu jonkinlaisia keittiön ääniä. Kämppis on siis kotosalla, mainiota. Soitan ovikelloa. Kolina lakkaa, ja hetken kuluttua oven takaa kuuluu kysyvä ”Moi?”. ”Moi”, vastaan taktikoidun viattomalla ja epävarmalla äänellä. Menee jonkin aikaa, ja sitten ovi aukeaa. Kämppis seisoo edessäni pelkät farkut jalassa. Mielessäni käväisee kiusaannuttava ajatus: johtuiko hetken viivytys siitä, että hyypiö varta vasten riisui paitansa esitelläkseen (kieltämättä ihan hyvännäköistä) yläkroppaansa kuultuaan äänestä, että oven takana on nainen? Olenko kajahtanut, kun ehdoin tahdoin järjestän itseni kahden kesken tyhjään asuntoon tuntemattoman miehen kanssa? Hän ei toisaalta vaikuta tippaakaan uhkaavalta. Karkotan nämä irrationaaliset pohdinnat mielestäni ja kysyn muka yllättyneenä, eikö Kalle olekaan kotona vielä. Kämppis vastaa (pettyneen oloisena, niin ainakin leikilläni kuvittelen), ettei ole oikein perillä asiasta, ja pakenee omaan huoneeseensa sulkien oven perässään. Jään eteiseen yksin. Loistavaa.
Olen käynyt ostamassa lähikaupasta litran mehupurkin ja viinirypäleitä. Niistä ajattelin rakentaa pommin. Ostoksia verhoava lähikaupan muovikassi näyttää sopivan viattomalta, joltakin, joka eteisessä saattaisi kämppiksen jäljiltä hyvinkin olla. Kiinnitän räjähteen rypälerasiaan, johdan laukaisulangan muovikassiin tehdyn reiän kautta ulos ja teippailen sen sitten kiinni kohteeni huoneen oven alalaitaan siten, että se jää hiukan näkyviin tarkkasilmäisen kohteen huomattavaksi. Tarkoituksena on, että pommi räjähtää siinä vaiheessa, kun kohteeni avaa huoneensa oven, mutta en pysty testaamaan teipin pitävyyttä kovin varmasti, ja koko ajan käsiäni tärisyttää pelko siitä, että kohde saattaa olla ovella hetkenä minä hyvänsä. Mietin jo mahdollisuuksia sen varalle, että ovelta alkaa kuulua avaimen sovittamista lukkoon. Piiloutuisinko keittiöön? Se voisi mennä jo liian pitkälle. Katson parhaaksi räpeltää pommin niin hyvin asemiinsa kuin mahdollista ja paeta sitten.
Matkalla talolta poispäin mieltäni kalvaa pelko: mitä jos teippiä oli liian vähän? Jos kohde ei huomaa koko pommia? Jos kämppis menee sittenkin siirtämään muovikassia, mitä tosin epäilen vahvasti. Jään jännittyneenä odottamaan, mitä tuleman pitää.
29.03.2012 klo 16.11 Paha on haudattu
Virkavallan vahvistamien tietojen mukaan Paha on menettänyt tänään henkensä. Pahan kohtaloksi koitui Vaarna, Ruma sellainen.
Murhaajat kertovat:
Sovin torstai-iltapäivälle yhteisen jahdin joukkuetoverini kanssa. Muistan kevään 2006 alamaailman välienselvittelyistä Arkadiankadulla sijaitsevan Economicumin oivalliseksi väijypaikaksi, ja suuntaamme sinne sopivan ajoissa ennen kohteemme luennon alkamista. Luentosali sijaitsee yläkerrassa heti kaartuvien portaiden yläpäässä. Mietimme pitkään mahdollisia väijytyspaikkoja. On luultavaa, että kohde saapuu rakennukseen pääovien kautta. Toteamme lopulta parhaaksi vaihtoehdoksi yrittää saada aulaan saapuvan kohteen ammuttua parvelta, jossa silminnäkijöitä ei ole nimeksikään, ja pakoreittejäkin useita mahdollisia.
Asetun parvelle otollisiin asemiin tähystämään. Kohta näenkin kohteen astuvan portista sisään ja lähestyvän rakennusta pihatietä pitkin. Näen hänen astuvan sisään rakennukseen ja odotan pyssy ojossa tilaisuuttani, mutta hän ei ilmaannukaan tähtäimeeni. Onko hän ennakoinut ansan ja kiertänyt avoimen aulatilan ovelan WC-käytävän kautta? Sekin oli yksi pohtimistamme väijypaikoista, ja nyt harmittaa, ettemme jääneet sinne. Hämmentyneenä käänteestä palaan joukkuetoverini luokse, ja yritämme säveltää lennossa uuden suunnitelman. Kohteen on pakko pian siirtyä luentosaliin. Hän takuulla käyttäisi portaikkoa. Siirryn portaikon taakse, mistä pystyn tähtäämään kaiteen pinnojen välistä portaita nousevia ihmisiä huomaamattomasti. Joukkuetoverini jää toisen kulman taakse varmistamaan. Pian kohde ilmaantuukin portaisiin. Mutta voi, hän kävelee hiukan liian sivussa, jotta saisin tähdättyä turvallisesti. Joudun pettyneenä jättämään tilaisuuden sikseen ja luulen jo menettäneeni pelin.
Tullessani pois portaikon tarjoamasta suojasta näen, että kohde on jäänyt seisomaan luentosalin oviaukkoon selkä minuun päin. Ketään ei näy ympärilläni, ja niinpä teen uhkarohkean ratkaisun ja ujutan aseeni piipun oviaukkoon varoen näyttämästä itseäni, ja ammun kohdetta selkään. Hänen lyyhistyessään lattialle me olemme jo paenneet, enkä usko kenenkään täydessä luentosalissa istuvista opiskelijoista pystyvän yhdistämään meitä murhaan. Täydellistä.
Uhri kertoo:
Olin viime päivät noudattanut ehdotonta vainoharhaisuutta. Olin ymmärtänyt, että moni Helsingin pahamaineisimmista salamurhaajista oli perässäni. Olin vainoharhaista vainoharhaisempi niin kotona, ratikassa, bussissa, metrossa, kadulla, rappukäytävässä kuin koulullakin.
Ennen klo 16:15 alkavaa luentoani istahdin hetkeksi alas Economicumin eteen savukkeelle ja onnekseni eräs kaverini oli myös aikomuksissa astella sisään. Huikkasin hänelle ja yhdessä talsimme sisään Helsingin yliopiston taloustieteen mekkaan. Ihmisiä oli joka puolella. Täyden käytävän läpi portaita pitkin täyteen luentosaliin. Luulin jo olevani turvassa, kun takaani kajahti laukaus.
Tunsin raastavaa kipua alaselässäni kun käännyin katsomaan kulman taakse nopeasti sujahtavaa murhaajaani. Veltto ruumiini pyöri iloisesti luentosalin rappuset alas näyttäen ylöspäin suunnattua peukaloa kohti ovea, josta minut oli juuri ammuttu. Kukaan ei ollut valitettavasti enää katsomassa kunnianosoitustani, vaan ruumini vierähti aina luennoitsijan jalkoihin. Hän taisi preferoida raatoni potkimista syrjään ja luento saattoi alkaa.
29.03.2012 klo 07.10 Hyvät pahoilla teillä
Aamuyöstä sattui Helsingissä poikkeuksellisen raju, useita uhreja vaatinut asuntopalo. Tulipalon pelätään vaatineen mm. tunnetun alamaailman vaikuttajan Sami-Pekka Hirvosen hengen. Poliisi on toistaiseksi hyvin vaitonainen syttymissyystä.
27.03.2012 klo 17.50 Hyvät vireessä
Aktiivi on löydetty kuolleena Uuden ylioppilastalon B-rapusta. Päivä on ollut täynnä Hyvien murhia, ja sitä on tämäkin. Molemmat muut ryhmittymät ovat siis yhden henkilön varassa.
27.03.2012 klo 12.00 Hyvät hyvässä vauhdissa
Biokeskuksessa on sattunut ampumavälikohtaus, paikalle jää aktiivin
hiljalleen jäähtyvä ruumis. Hyvät olivat jälleen aseen piipun
paremmalla puolella.
27.03.2012 klo 09.23 Kylmäverinen teloitus kotiovella!
Aktiivi kohtasi välittömän ja kylmän kuoleman kotiovellaan. Häntä
oli alustavien tietojen mukaan ammuttu kolmesta eri suunnasta,
kolmella eri aseella. Asialla olivat nimettömän lähteen mukaan Hyvät.
Tuntia ennen kuin minun pitäisi lähteä kotoa, saan joukkuetoveriltani tekstiviestin, että hän on kohdannut Puikkosen, mutta päässyt onneksi karkuun ja säilynyt hengissä. Tiedän siis, että Hyvät ovat tosissaan tappomielellä joukkueemme perässä, ja kuulemma vielä varsin vaikuttavan aseistuksen kera. Niinpä kotoa lähtiessäni osaan odottaa pahinta.
Avaan välioven ja tiirailen hyvän aikaa ovisilmästä kuulostellen mahdollisia ylimääräisiä ääniä ennen kuin uskaltaudun avaamaan asunnon oven varovasti, pyssy edellä tietenkin. Ei ketään heti ensimmäisen kulman takana. Ei ketään oven taakse jäävässä kolossa. Mutta… voi ei! Ylemmästä kerroksesta kuuluu äkkiä kahahdus, ja pahaenteisellä tavalla tutun näköinen hahmo ilmaantuu näkyviin kädessään valtava tussari, joka sylkee kiekkoja minua kohti. Ne kimpoilevat seinistä ympärilläni, ja pienehkö käsiaseeni tuntuu tilanteessa aivan naurettavalta puolustautumisvälineeltä. Aion paeta, mutta emmin, sillä olen jättänyt asuntoni oven levälleen, ja outo vellvollisuudentunto käskee minua sulkemaan sen ennen kuin juoksen. Onpa älytöntä ajatella, että kuolemankin uhatessa huolehdin vain siitä, ettei asunnon ovi jää auki! Sitten tunnen sen – minuun osuu. Mutta ei kiekko vaan luoti. Tuijotan alas luokseni laskeutuvaa voitonriemuisesti virnuilevaa Puikkosta hämilläni. Mistä se luoti tuli? Hänen aseensahan ampuu vain kiekkoja. Ja sitten tajuan: he ovat täällä kaikki. Perkiö antoi taustatulta ylhäältä normaalilla pistoolilla. Ja jos olisin päässyt pakenemaan alaovelle, Siltaniemi olisi odottanut siellä ja viimeistellyt teon. Silmieni sumentuessa mieleeni jää viimeisenä ajatus siitä, että tästä väijytyksestä en vain olisi voinut selvitä mitenkään.
Murhaajani raahaavat minut autoonsa, jonka takakontti on lastattu täyteen aseita, ja dumppaavat ruumiini Leppävaaran asemalle työmatkalaisten kummasteltavaksi. Kuin varoitukseksi muille.
26.03.2012 klo 17.00 Ensiveri on tontissa
Ammattilaisteuraan korkkaa Rumat-joukkueen Tatjana ampumalla aktiivin kemian laitoksen aulaan. Virkavalta ei kommentoi.
Tavaroiden jättäminen vaarallista?
Sain tietooni kohteen luennon alkavan 13.15 ja päätin toivottaa hänet
tervetulleeksi omalla tavallani. Pyöriessäni aulassa huomasin kohteen saapuvan
ovista jolloin hän luonnollisesti huomasi myös minut. Kohde kiiruhti
ystäviensä seuraan aulan penkeille ja asetti myös reppunsa alas, mikä
osoittautui myöhemmin virheeksi.
Etsisessäni hyvää ampulinjaa ylemmistä kerroksista huomasin kohteen kadonneen.
Kiertelin pitkin aulaa kurkistellen sinne tänne ja bongasin kohteen tietokoneluokasta, johon kurkistaminen sai aikaan hätääntyneen ilmeen.
Jätin kohteen luokkaan ja suuntasin toiseen kerrokseen, josta huomasin
kohteen repun odottelevan noutajaansa penkillä. Jäin odottamaan pylvään ja
viherkasvin taakse jos vaikka kohde haluaisi tavaransa. Ja kyllähän hän halusi,
kumarrus repulle toi luodin selkään yläkerran tasanteelta ja lähdin tyytyväisenä katsomaan seuraavaa kohdettani.