Viiltääkö virpomavitsa? Räjähtääkö yllätysmuna? Mitä myrkkyä trulli keittää? Voiko ylösnousemukseen luottaa?
Helsingin Yliopiston Salamurhaajien Joukkueturnaus 2025: Hengiltäpääsiäinen pelataan 7.-20.4.2025. Turnaukselle on olemassa Telegram-kanava, johon tuomaristo jättää yleisiä tiedonantoja. Kanava on avoin kaikille. https://t.me/+F2h-fH32D4E3ZmNk
Tuomaristo vastaa mielellään kaikkiin peliä koskeviin kysymyksiin: .
The Assassins’ Team Tournament 2025: Hengiltäpääsiäinen – Easter of Death will be played between 7th and 20th of April. Its Telegram info channel can be found at https://t.me/+F2h-fH32D4E3ZmNk
Turnauksen palautetilaisuus pidetään 3.5. 18:00-20:00 Oodi-Kirjaston Ryhmätilassa 7. Tilaisuudessa muistellaan turnausta ja jaetaan palkintoja. Tilaisuus on kaikille avoin.
Kiirastorstai 17.4. – Turnaus on ohi
Viimeisetkin tuhkat on siivottu pesästä, ja pahat henget on karkotettu – vai miten kävi?
Puuttuvia raportteja ehtii vielä lähettää tuomariston sähköpostiosoitteeseen.
Kiirastorstai 17.4. klo 11.10 Finnoo
Linturetki sumuisilla Suomenojan lintualtailla päättyy lyhyeen, kun Noitasapatin Sephiran katkoo viimeisenkin 4 shades of virpomavitsan, Hiilikuituvitsan.
Kellokeskiviikko 16.4. klo 16:27 Hakaniemi
Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Etsivä L niputtaa Kivuliaan nahkavitsan Hakaniemen metroasemalla.
Etsivä kertoo:
Helsinki on ihanan rauhallinen työympäristö. Tässä lintukodossa ei koskaan tapahdu mitään vakavaa. Tasaisin väliajoin pääsee ampumaan jonkun pidätystä vastustavan nilviäisen, ja muutoin voi nostaa liksaa ja kirjoitella tyhjänpäiväisiä.
Olen matkalla ruokakauppaan, kun tuttu vasikka nykäisee hihasta. Hänellä on mukanaan joku hermostuneen oloinen aurinkolasien taakse piiloutuva kaveri, josta näkee heti että tätä kaveria ei kukaan lainkuuliainen kaipaisi. Vastentahtoisesti jään kuuntelemaan, pitäähän sitä joskus tehdä oikeita töitäkin. Kuulemma viereisellä torilla tapahtuisi jokin tapaaminen tunnin päästä, julkisella paikalla ja keskellä päivää. Väittävät, että minua kiinnostaisi. Tuhahdan ja kävelen kauppaan, tuskinpa sentään.
Pomolta tuleekin viesti. Tämä tapaaminen onkin jokin oikea juttu, ja minä olen lähin etsivä. Väkeä hälytetty paikalle muitakin, mutta tiedä sitä, ehtivätkö he. Joku apulaiskonstaapeli ilmoittaa saapuvansa puoli tuntia myöhässä ’avukseni’, joopa joo. No, annanpa hänelle vähän kiillotusta kilpeensä, niin minun ei tarvitse kirjoittaa tätäkään raporttia. Käyn pudottamassa ostokset kotiin, poimin revolverin mukaan ja lähden torille.
Tjaa, tuttu kasvo seisoskelee torin laidalla. Lyhyen aikaa kestävän mutta kokemusta ja kylmähermoisuutta osoittavan epäillyn ja ympäristön tarkkailun jälkeen kävelen hänen luokseen, nopean ammattimaisesti tarkastaen piilotetun aseeni olevan valmiina ampumaan. Sen jälkeen pidän käteni näkyvillä. Tämä ei ole minun pidätykseni, turhaa provosoida vaarallista rikollista. Apulaiskonstaapeli ilmoittaa kiiruhtavansa. Lähetän hänelle kuvan tilanteesta.
Kylmän rauhallisesti vaihdan kuulumisia rikollisjohtajan kanssa, käymme läpi tietoja parista yhteisestä projektista. Hetken kuluttua hän katsoo olkani yli ja kohottaa kulmakarvojaan. Astun sivuaskeleen ja vilkaisen, pitäen hänet edelleen näkökentässäni. Katsos, toinen tuttu kasvo. Etsivä K kyräilee meitä hetken, sen jälkeen lähestyy suorassa linjassa. Hermostuneen oloisesti hän tarkastaa piilotetun aseensa olevan valmis ampumaan. Murhaajan varoituksen jälkeen hän pitää kätensä tarkasti näkyvillä yrittäen selvästi välttää provosoimasta tätä. Ääni vavisten hän tervehtii ja alkaa vaihtaa kuulumisia, kuin vanhakin tuttu rikollisen kanssa. Korruptiota, ihan tässä silmieni edessä? Mihin tämä maailma on menossa?
Heidän puhuessaan saan selville punaisen langan. Tämä ei ole yksittäinen tapaaminen, vaan vain preludi suuremmalle alamaailman kokoontumiselle Kiltatalolla. Ja Etsivä K aikoo saapua paikalle jengipomon seurassa? Tästähän soppa kehkeytyy. Kummatkin jotenkin olettavat minun olevan osa tätä hämärää diiliä, joten vastailen heille lyhytsanaisesti ja kiroan mielessäni apulaiskonstaapelia paikalle nopeammin. Nyt lähdemme jo matkaan, kohti metroasemaa. Tulisit jo!
Liukuportaissa näen konstaapelin takanamme. Osoitan rikollisia edessäni ja viittilöin – pidätä ne! Äkkiä! Molemmat! Mitään ei tapahdu… mikä on vikana? Onko konsta mukana kuviossa? Nyt kaksikko on jo astumassa metroon! En ole kyllä lähdössä heidän mukaansa tähän kokoukseen, minulla ei ole sinne mitään asiaa ja joku varmasti tajuaisi sen. Ovien alkaessa jo sulkeutua vedän revolverini esiin – nyt ei ole aikaa epäröintiin. Annan antautumiskäskyn, ja ammun. Etsivä väistää väkijoukon sekaan, mutta murhaaja ei ehdi- hän kaatuu verissään ihmisten keskelle ovien sulkeutuessa. No, konstaapeli on samassa vaunussa ja varmaan hoitaa jälkipyykin. Pyyhin roiskeet kasvoiltani ja lähden takaisin ylös.
Seuraavaksi sisäisen tutkinnan osastolle selvityspyyntöä kirjoittamaan…
Tikkutiistai 15.4. klo 18:27 Kaisa-kirjasto
Noitasapatin Pythia lukee rivien välistä ja saa poimittua 4 shades of virpomavitsan Terävän koivuvitsan.
Tikkutiistai 15.4. klo 17:49 Töölö
Paikalle saapunut Etsivä K yrittää pidättää Kivuliaan nahkavitsan, mutta mämmiksihän se meni.
Valpas salamurhaaja kertoo:
Mitä helvettiä täällä tapahtuu?
Tiistai. Olen kiinni omissa menoissani. Palavereita palavereiden perään. Hymyilen toimistokompleksissa aina kun kuulen uuden ruumiin syntyneen. Sigmakilta on onneksi lähes läpihuutojuttu, jonka jälkeen pääsemmekin rankaisemaan ketamiinikolmikkoa, kolmikkoa? Liikaa huumeita, eivät osaa enää laskea. Matkalla spottaamaan kohde spottaa minut. Jatkan matkaa ja viestin tästä kuusivitsalle. Kadotan kohteen ja hetken etsittyäni kadotan myös kuusivitsan.
Laskeudun hyvin hitaasti suuren kissapedon kynnykselle ja löydän sieltä raa’asti teloitettuna kuusivitsan ja vieressä makaa kohteemme. Olen pitämässä hiljaista suruhetkeäni kun jostain ilmestyy virkavaltaa. Tyyppi on ihan keltanokka. Yrittää ensin pidättää kuollutta kohdetta ja sitten osoittaa aseella myös minua. Minua. MINUA. Mitä V*TTUA toimeksiantaja? Tämäkö on palkkio?
Tänään ruoska tottelee. Kolme ruumista. Pois, pois, pois. Tehdessäni taktista vetäytymistä saan tiedon koivuvitsan kuolemasta. Pythia! Sinä ja sinun noitasapattisi on nyt ohi. Sinä kuolet!
Tikkutiistai 15.4. klo 17:48 Töölö
Pistävä kuusivitsa yhyttää Ketamiinikolmikon Caliburnin, mutta molemmat pääsevät hengestään.
Uhri kertoo:
Ammattilaisella on ylpeytensä.
Mutta ammattilaisenkin täytyy syödä.
Alamaailmallakin on kerroksensa, ja suurin osa rikollisista kuuluu niistä ensimmäiseen. Katujengien ja pienten huume- tai aserinkien muodostama, suuren vaihtuvuuden omaava tilkkutäkki jonka alapuolella isot kalat lipuvat hiljaa. Normaalisti en olisi tuollaisen porukan kanssa missään tekemisissä, mutta bisnesten sujuessa kehnonlaisesti tullien ja muiden maksujen noustessa jouduin tarjoamaan palveluksiani yksityisen konsultin ominaisuudessa. Joku keittoseurue yliopistopiireistä tarvitsi opastusta selvitäkseen reviirikiistasta naapuruston lifestyle-hörhöjen kanssa. Hädin tuskin ehdin kertoa ettei kannata lähteä uhoamaan ellei ole varautunut käyttämään asettaan, kun yksi joukosta joutuikin jo ammuskeluun josta lähti koivet edellä kummankin jengin väkeä.
Ehkä olen ollut liian kauan soolouralla, kun ohjeistaminen ei loppujen lopuksi ole tuottanut suurempaa tulosta. Ei tappioita, mutta ei myöskään muutosta jännitteisiin. Tietysti olin poissa jonkin aikaa, mutta niin syvälle en ole vielä vajonnut että omat käteni likaisin tässä lokavedessä. Vaikka hieman hapuilinkin piilotettua veistäni kun kävelin halaamisetäisyydellä jostain oraakkelista. Ei, itse käytännön toteutus on jätettävä koulutettaville. Eiväthän he muuten koskaan opi.
Viesti kertoo, että keittiökunnan johto on ammuttu. Nouseva palkkatappajien seurue, en olisi uskonut joltain larppiporukalta löytyvän pääsiäismunia palkata Vitsoja. Ne ovat varmaan minunkin perässäni, ja olen vielä juuri tänään matkalla… no, ruumiita löytyy Kiltatalolta yhtenään. Puren huultani kiinnittäessä paria ylimääräistä asetta vyölleni – olen varma, että tänään minut pakotetaan taistelemaan hengestäni. Mutta ammattilaisella on ylpeytensä.
Saapuessani näen Kivuliaan Nahkavitsan tien toisella puolella passissa. Hän viestii alhaalla odottavalle väijytykselle, ja on varmaan valmiina tulemaan sisään perässäni. Käyn ovella, suuri huone on pimeä. Edessä mahdollisesti kolmekin raskaasti aseistettua tappajaa, takana yksi. Pohdin vaihtoehtojani ja käännyn kannoillani.
Seurailen vähän aikaa Nahkavitsaa katua pitkin, mutta hän pysyy kaukana. Kantama on hänelle edullinen. En voi alkaa tässä keskellä sivullisia ammuskelemaan, joten livahdan kulman taakse ja kierrän sisään varmistettuani, ettei Nahkavitsa voi antaa tarkkaa ajoitustani eteenpäin. Tarkistan pari hyvää väijytyspistettä, jonka jälkeen astelen portaisiin.
Eteeni hyppääkin Pistävä Kuusivitsa kulman takaa, ja ammun häntä rintaan vetäessäni toisella kädelläni jo vara-asetta esiin varmuuden vuoksi, mutta- hänenkin aseensa jyrähtää ja tunnen kosteutta kädelläni. Kirottua. Vain yksi? Säälittävää… mitä tälläkin ylpeydellä saavutettiin. Kuulen Nahkavitsan saapuvan takaani, mutten jaksa enää kääntyä. Joku kolmaskin saapuu tilaan, lisää laukauksia… ne eivät enää minulle kuulu.
Tikkutiistai 15.4. klo 15:35 Kumpula
4 shades of virpomisvitsa ottaa uuden välineen kokeiluun, ja Hiilikuituvitsa lävähtää terävästi Pistävän kuusivitsan tukemana. Ketamiinikolmikko on nyt yhtä vaille entinen, kun Heroiini-Hannes saa Chemicumissa lyijymyrkytyksen.
Tikkutiistai 15.4. klo 13:55 Kamppi
Etsivät P ja K suorittivat kiinniottotoimenpiteen, ja Noitasapatin Hiisi karkoitettiin henkimaailmaan.
Pidätetty(?) kertoo:
Kello tikittää kohti kuolemaa, kohti täältä pois pääsyä. Olen sisimmässäni aina tiennyt, että tänään on viimeinen päiväni. Tänään pääsen pois täältä pimeästä pohjolasta. Enää en ole vainoharhainen, koska tiedostan, että kaikki ovat tänään jalanjäljilläni. Lähes toivon kuolemaa, koska lähtiessäni tähän leikkiin solmein Tuonetarin kanssa sopimuksen. Kuolema siis odottaisi tänään, joko jahtaajan tai omasta kädestä, mutta sitä ennen minulla oli paljon tehtävää. Oli järjestettävä perintöni ja testamenttini kuntoon.
Aamulla varhain tunsin, kuinka minua alkoi väsyttää kävellessä juna-asemalla, eikä tämä väsymys kadonnut koko junamatkan aikana. Taisi olla vahvasti ketamiinia ilmassa. En ollut kuitenkaan valmis kuolemaan vielä aamupäivällä, joten kiirehdin kohti tapaamistani ensimmäisen tietäjäni kanssa ison pakettiauton luona. Täältä jatkoin kohti testamenttitoimistoa. Saavuttuani pihaan näin, kuinka puskan läpi, joissa ei ollut lehtiä, loisti himmeä punainen valo. Tämä samanainen valo oli välähtänyt myös juna-asemalla monta kertaa ja tiesin olevani vaarassa. Onnekseni hän ei kuitenkaan uskaltanut lähestyä minua ja sain rauhassa, niin kuin olin toivonut, suoritta toimenpiteet testamenttia varten. Tämä ei kuitenkaan ollut täysin mutkatonta ja joudin muuttamaan suunnitelmiani monta kertaa parin tunnin sisällä. Tämä toimisto ei vastannut odotuksiani ja oli osittain huipputanut minua. Joudun viimetingassa varata ajan Helsingin toimistoon vielä iltapäivälle. Tähän toimistoon luottaisin täysin, koska kantoihan se minun nimeäni.
Kiireisenä lähdin kohti autoa, mutta olin kaukaa viisas ja tiesin tarkistaa kaikki kulmat ja kahvat myrkyn varalta ja sitähän löytyi. Onneksi assistenttini ei ollut mukana, olisi ollut vaikeaa selittää hänelle tämä myrkyn määrä. Pääsin jatkaa matkaani, mutta pelkäsin myös sapattimme puolesta, koska en onnistunut harhauttaa vainojamme erityisen kauaa, poissa heistä.
Matka jatkui kiireellisenä kohti Helsingin testamenttitoimistoa. Luulin olevani suojassa ihmisjoukon keskellä, mutta saavuttuani toimistolle seisoi molemmilla ovilla vartijat mustissa takeissa. Minulla oli 4 minuuttia sovittuun tapaamiseen, joten pienen tuijotteluleikin jälkeen annoin vartijan lähes vapaasti ampua minut. Hän ei edes yrittänyt pidättää minua vaan avasi tulen ja osui minua reiteen. Tuuperruin maahan ja etsivät luulivat minun kuolleen. Heidän poistuttuansa linkutin kuitenkin toimistoon sisään ja viimeisillä voimillani sain sinetöityä testamenttini ja pysytin hyvin mielin vastaanottaa kuoleman tiedostaen, että perintöni tulisi elämään vielä kauan kuolemani jälkeen. Tämän jälkeen otin Merdhyn aseen taskusta, asetin sen ohimolleni ja rukoilin viimeisen maallisen toiveeni, että pääsisin näkemään toverini tuonpuoleisessa ja välttyisin kiirastulesta.
Tikkutiistai 15.4. klo 13.03 Keskustakampus
4 shades of virpomisvitsan Pistävä kuusivitsa vie seuraavaksi pääsiäisterveiset Sigmakillan Shanghaille.
Malkamaanantai 14.4. klo 21.35 Pähkinärinne
4 shades of virpomisvitsa on puhdistanut Sigmakillan Chicagon kadut, jättäen jälkeen yhden todistajan.
Murhaaja kertoo:
Kolme kohdetta perjantaina, päivä lepoa ja toisena ylösnousemus kohti akateemisten hörhöjen kokoontumista. Olen yksin. Muut vitsat ovat vedonneet velvollisuuksiinsa ja omiin seurapiirielämiinsä eivätkä he kokoontumisessa juhli kanssani. Paljon vieraita naamoja, muutamat muistuvat sumuisina mieleen. Ja kohde. Tavoittamattomissa ja hyvin varuillaan. Ei mahdollisuuksia myrkyttää, ei mahdollisuuksia puukottaa, epätoivo iskee. On siis keskusteltava oman pöytäseurueen kanssa ja pyrittävä pysymään elossa. Hetken juhlittuani huomaan, että yksi lemmikkihämähäkeistäni on karannut. Se joka reagoi aina niin voimakkaasti epätoivooni. Yritän kuikuilla hämistäni, mutta en löydä sitä. Toivon hänen löytäneen hyvän kodin.
Maanantai. Muilla vitsoilla on viimein aikaa minulle. Toimeksiantaja on myös petrannut viime katastrofin jälkeen tietojen laadussa, nyt niitä pursuaa välistä paljonkin ja jotain myös poistuu. Olemme hämmentyneitä.
Vaihdamme Pistävän kuusivitsan kanssa muutaman viestin, sillä olemme löytäneet illasta aikaa käydä hoitamassa yhden haasteen pois elämästämme. Kuusivitsa raportoi hyvin kohteen liikkeet työpaikaltaan hypermarketin kautta bussipysäkille. Seuraan bussia kartalla. Kohde jää pois ja niin myös Kuusivitsa. Kaivan ruoskvitsani esiin ja käärin sitä auki kun se perkele jumittuu. Minulla ei ole aikaa, joten otan kahvasta kiinni ja käytän voimaa. Terävä napsahdus. Kohteen edellä ollut ihminen katsoo hämmentyneenä suuntaani, mutta kääntää päänsä pois kun tajuaa, ettei hän halua osallistua tähän kuritukseen. Otan muutaman rivakamman askeleen paljastaen välineeni, kohde kaivelee taskujaan, mutta en jää odottelemaan. Isku osuu selän sijasta olkapäähän. Taidan olla vähän ruosteessa. Kuusivitsa tulee kohteen takaa ja sivaltaa jo kuollutta kohdetta. Selkään. Se perkele on tässä parempi.
-Kivulias nahkavitsa
Uhri kertoo:
21.06 Pitkän päivän jälkeen lähden vihdoin kotiin. Päätän vielä kerätä voimani nopeaan kauppareissuun, jonka jälkeen pääsisin vihdoin kotiin ja uneksimaan tulevista murhistani. Viimeinen ponnistus viikon alkuun.
21.22 Nousen bussiin, ja huomaan heti henkilön, joka ei kuulu normaaliin siviili väkeen. Hän istuu taakseni ja tiedän, että aikani lähestyy loppuaan. Harhautanko häntä? Mitä jos jään toisella pysäkillä tai kävelen kotiin toista reittiä? Epävarmuuden vallatessa kehoni, nousen normaalilla pysäkilläni vaarasta huolimatta.
21.32 Seuraajani ei toimi yksin. Vilkuilen häntä silmäkulmastani, kun huomaan toisen henkilön nousevan piilopaikastaan tien toisella puolen. Olen piiritetty.
21.35 Juuri ennen luodin osumista lukitsen katseen murhaajani kanssa, hän vain hymyilee asettaan heilauttaen.
PUM.
Kuolema on lamauttanut minut, olkapääni ammottaa uuden lävistyksensä jäljiltä ja pääsenkin lepäämään aikaisemmin kuin ajattelin. Chicagon valo on sammunut ja tiedän olevani kotona.
Malkamaanantai 14.4. klo 17.17 Sörnäinen
Noitasapatin Hiisi ottaa varaslähdön pääsiäisviikonloppuun, kun VCOFin viimeinen ryöväri, Haitappaja, ristiinnaulitaan 9 mm nauloilla kotioveensa yhden sivullisen pestessä kätensä vastuusta.
Murhaaja kertoo:
Sunnuntai ja maanantai välisenä yönä olin juhlistanut täyden noidan arvonimenäni, mutta tyytyväisyys tappaa kehityksen, joten turhia en jäänyt juhlimaan vaan töihin oli ruvettava heti maanantaiaamuna kohti seuraavaa arvoniemä. Tunsin myös, kuinka toimeentulotehtävieni loppusuora häämöttäisi kulman takana. Olisi jahdattava, jotta ei joutuisi piiskatuksi.
Ennen loitsujen luomista, kävin kuitenkin Merhdyn hautakivellä kertomassa terveisiä ja pyytämässä siunausta. Tänään olisi luvassa mahdollisesti suurta uhrautumista. Saavuttuani kohteemme toimeentulolaitokselle huomasin, kuinka minua seurattiin. Vainoajani ei edes viitsinyt elää varjoissani, vaan haki katsekontaktia. Samalla muistin Merhdyn sanat, jotka hän olin kuullut haudan äärellä: ”punainen loistaa hänen kasvoistaan”. En tuolloin ollut ymmärtänyt mitä tämä tarkoitti, mutta nyt osasin yhdistää ennusteen jahtaajani.
Laitoksella seurasin vihjeitä, joita Pythia oli jättänyt kohteellemme ja yhdessä hoidimme hänen seuraten salaisia käytäviä ja katosimme näkymättömiin vainoojaltamme.
Tunsin kuinka suonissani kihelmöi vielä ja kuoleman odottaessa kulman takana, en voinut tyytyä tähänkään. Lisää verta olisi saatava.
Otin luutani komeron perältä. En ollut käyttänyt häntä sitten nuoruusvuosien, mutta nyt tilanne vaatisi häntä. Lensin jahtaajani ohitse peiteasussa ja kävin kohti kohderyhmämme viimeisen kohteen asumuksia. Kohteen ovi oli merkattu, siiten oli naulattu kyltti ”tulevaisuutesi hymyilee”. Kohde ei kuitenkaan ollut säpsähtänyt tästä vaan päättänyt, että ”tänään ei tapahdu mitään.” Ei osannut hän odottaa tätä pakettilähetystä ja Jeesuksen lailla kuolemista. Helposti läpäisin ulko-oven loitsun ja saavuin hänen ovelleen. Tiesin, että riski oli suuri, oven takana voisi odottaa moni eri henkilö, mutta lupa oli tappaa ainoastaan yksi. Tänään jumalat eivät suosineet minua toisessa kohteen eliminoinnissa, mutta ehdin naulaamaan uhrini kädet oveensa hyödyntäen Pythian jättämiä nauloja ja täten pysytin rauhassa suorittamaan uhrin täydellisen ristiinnaulimisen pääsiäisen kunniaksi.
Malkamaanantai 14.4. klo 15.40 Kumpula
Noitasapatin Hiisi ja Sephiran käyvät trullaamassa VCOFin AgenttiX:n kohtalokkain seurauksin. Tuliasevirvontaa jää todistamaan yksi metsänhenki.
Uhri kertoo:
Maanantaina 14.4.2025 klo 15:40 Physicumin toimiston ovelle ilmestyi opiskelija kysymään, miten viereisen huoneen tulostinta käytetään. En ollut kyseistä tulostinta ikinä käyttänyt, joten pyysin työkaveria katsomaan. Muutaman sekunnin mietittyäni päätin kuitenkin itse mennä mukaan, jotta osaisin käyttää tulostinta jatkossa. Tulostinhuoneessa ongelman selvittely loppui kuitenkin lyhyeen, kun kuulin takaani paukahduksen. Luoti lävisti keskivartaloni siististi. Silmissäni sumeni, ja kaaduin tulostinhuoneen lattialle.
Palmusunnuntai klo 14.57 Arabia
Noitasapatti virpoo VCOFin GeoGebran tuoreeks ruumiiks tulevaks vuueks.
Murhaaja kertoo:
Aamulla herättyäni saapui kirjepöllö kertomaan, että olin suoriutunut noitakoneesta hyvin mallikkaasti. Virvon. Tästä riemastuneena aloin keittää sellaista soppaa, että VCOF:n riveissä olisi syytä vapista. Varvon. Kohta soisi kolmet kirkon kellot ja kolme kylmää corpusta laskettaisiin kaivettuun kuoppaan. Kun olin painunut Helsinkiin kotikulmilleni viimeöisten seikkailuiden jälkeen, päätin lähteä kohti uuden kohteemme asumuksia. Tuoreeks. Ennen lähtöäni, oli kuitenkin pukeuduttava tarkoituksen mukaisesti ja naamioituva. Asu oli tarkasti harkittu tälle pyhälle sunnuntaille. Terveeks. Lähdin täydessä puvustuksessa, kun noin 2000 vuotta sitten eräs puusepän poika aasillaan, ratsastamaan kohti Arabian rantaa. Tulevaks. Saavuttuani palmulehtien koristelemalla tiellä kohteen asumuksille huomasin, että ne olivat täysin vartioimattomat. Pienen kiitoksen aika oli pääsiäisjumalille, jotka ovat suosineet sapattiamme tänä pääsiäisenä. Vuueks. Tartuin ovesta vahvoin ottein, paketti kädessäni, asekäden alkaessa vapista, sykkeen noustessa, mutta katseeni tummetessa astuin päättäväisin mielin sisään. Vitsa. Hiiden hiljaa hiivin kohti kolmatta kerrosta, jossa kohteeni ovi odottaisi. Käytävä oli pitkä ja hiljainen. Sinulle. Asetuin hänen ovensa taakse tappava lähetys mukanani ja soitin ovikelloa. Kuulin kuinka kohde epäröi, mutta loppujen lopuksi avasi oven. Palkka. Olin kuitenkin armollinen uhrilleni, annoin hänelle hetken aikaa ihastella asuani ennen kuin virvoin hänet hautaan. Minulle.
Uhri kertoo:
Edellisillan pääsiäisjuhlat olivat venähtäneet ja darraisessa päässäni jyskytti metallinen ”cling” ja ”clang” jokaisen askeleen tahtiin, kunnes ovikello päätti liittyä mukaan pääni sisäiseen sinfoniaan.
Oven takana oli pääsiäispupu tarjoamassa pääsiäismunia. Ennen kuin tukkiutunut aivotoimintani ehti prosessoida mitään, laukaus kuului ja vahva ruudin haju täytti sieraimeni. Tunsin sillä hetkellä, miten tukkeutuneet ajatukseni vapautuivat ja cling ja clang pääsivät vapaaksi. Pato oli lopulta avattu.
11.4. klo 20 Otaniemi
Pistävä kuusivitsa käy muiden Vitsojen avustuksella virpomiskierroksella. Nyt on myös Fuchsia hatschbachiin Llewelyniin, Corollatan ja Rivulariksen lorut luettu.
Murhaaja kertoo:
Viimeksi luvattiin, että vain nämä kohteet hoidatte niin pääsette iloisesti lepuuttamaan koipia ja syömään suklaata, mutta mitä vielä, uuden kasan kohteita tunkevat ja vielä haastavia muka! Kuulemma erittäin vaarallisia, aikovat noitua koko pääsiäisen pois. Aina kaivataan lisää Vitsaa vaikka mitä sanoisivat.
Neljä kohdetta, yhdestä tietoa ihan kivasti, kahdesta erittäin niukasti, yhdestä ei yhtään mitään. Hankalalta näyttää, eivät valehdelleet, mitenköhän Vitsat tämän hoitaisivat. Hetkinen, kolme kokoontuu samaan paikkaan perjantaina, olisikohan tämä se hetki kun viimeistelevät loitusunsa? Siinä on hetkemme iskeä, lopettaa tämmöinen epäpyhä jumalanpilkka kerralla ja vitsaa säästelemättä!
Perjantaina odotamme Nahkavitsan kanssa kohteistamme kamalinta rannan tuntumassa, lentänyt tänne jostain Porvoosta asti vain taikoja tekemään. Minä lähden seuraamaan kohdetta selvittääkseni tarkemmin missä aikovat kokoontua, näiden noitien salaisuudet tulevat meille aukenemaan pian. Nahkavitsa sutaisee kohteen luudan kädensijaan juuri sopivan ja huomaamattoman määrän myrkkyä, ei varmasti poistu täältä elossa!
Kohdetta varjostamalla löydän pahuuksien pääpaikan, ovat kaikkien edestä kandikeskuksesta itselleen tilan hankkineet. Nyt näkyvissä on kaikki kolme kohdetta, varmistettu saapuneiksi. Siellä ne jotain taulua tutkailee, kävisiköhän siitä ilmi tarkemmin mistä on kyse? Kohteet siirtyvät saliin tekemään pahuuksian, ja hivuttaudun lähemmäksi taulua ja tarkastelen siinä olevia lappuja, ja niistähän käy ilmi mistä on kyse, integraaleja, matematiikkaa! Mitä tämä on, ei tämmöinen magia ole sallittua kenellekkään! Nämä kohteet ansaitsevat vitsasta todenteolla. Aika kutsua kaikki Vitsat apuun.
Hiilikuituvitsan kanssa passissa, salista kuuluvat pahuuden äänet ovat laantuneet pikkuhiljaa, noituminen tuntuu lähenevän loppuaan. Koivuvitsa on tulossa, mutta lento myöhässä kun penteleet noidat häiriköineet lentoliikennettä taas. Odotetusti kohteistamme ensimmäinen astuu salista, tunnistamme hiilikuituvitsan kanssa hänet joukkion johtajaksi. Hän jos joku ansaitsee vitsasta. Hän pyyhältää nopeasti ohikseni, suunnaten portaikkoon, otan muutaman nopean askeleen ja valmistaudun vetämään vitsani esiin ja pistämään häntä suoraan selkään, mutta hän havaitsee minut. Joudun kävelemään hänen ohitsensa, peläten paljastuinko. Katoan portaiden alapäässä seinän taa, ja asetun kuuntelemaan. Hoksasiko hän kuinka lähellä hänen henkensä oli Jeesuksen seuraan siirtymistä? Ei selvästi, kuulen hänen askeleensa, ja astun nurkan takaa antaen hänelle juuri mitä hän ansaitsee. Ensimmäinen hoidettu, kaksi jäljellä.
Samalla kun viimeistelen pahojen henkien karkoitusta ensimmäisestä uhristamme, näen seuraavan astuvan ulos salista. Iltahan vain paranee. Hänellä ei näytä olevan kiire mihinkään, vaan jää muiden matemaatik… noitien kanssa seurustelemaan. Ihan hyvä näin, Koivuvitsa on kohta täällä, ja näille noidille kelpaa antaa useammastakin vitsasta samaan aikaan. Jäämme hajaantuneina odottamaan viimeistä kohdetta tarkkaillen toista samalla, ja pian hänkin tulee salista. Nyt valmiina, Vitsat odottavat heidän poistumistaan.
Siitä on ikuisuus kun viimeinenkin noita tuli ulos salista, mutta eivät liiku mihinkään. Koivuvitsa on jumissa heidän vieressään odottamassa, kun he käyvät läpi tekemiään integraale… noituuksia! Mitä kidutusta, nämä kaksi elävät viimeisiä hetkiänsä kävi mitä vain! Minä siirryn alas odottamaan, valmiina ottamaan kohteet vastaan mistä vain portaikosta tulevat, jostain syystä täällä on portaikkoja enemmän kuin Vitsoja suvussamme, mutta eipä se haittaa jos noidat niihin nirhataan. Kohteet liikkuvat viimein! Koivuvitsa ja Hiilikuituvitsa kertovat minulle mihin portaikkoon kohteet ovat menossa, valitsivat viereisen portaikon johtajastaan, oikein makea hauta heille. Juoksen portaikon luokse ja vedän vitsani esille, se on pistävä, ja erittäin tappava. Kuulen noitaparkojen viimeisten askeleiden äänet, käännyn kulman takaa ja yhdellä lyönnillä isken heidät kummatkin maahan. Koivuvitsa ja Hiilikuituvitsa tulevat heidän takaansa ja yhtyvät vitsomaan. Kaikki kolme kohdetta hoidettu pois tästä maailmasta, ja langetetut loitsut purettu. Tunnissa on pääsiäinen pelastettu, ja nuo “haastavat” kohteet eliminoitu, ehkäpä joskus oppivat olemaan pistämättä kaikkia pääsiäismunia yhteen koriin. Eihän tämä ollut Vitsoille homma eikä mikään. Ehkäpä nytten saisi levätä pääsiäistä odottaessa?
(Intensiivisen vitsomisen lomasssa Vitsat vastaanottivat tiedon siitä, että neljäs noita heidän kohteistaan oli tippunut omaan taikaliemeensä jo viikko sitten, ja näin eliminoinut itsensä. Selvisipä miksi tietojakaan ei poloisesta ollut. Korvausta eivät Vitsat hänestä saaneet. Saisi kyllä toimenantaja petrata.)
11.4. klo 18.55 Vallila
Noitasapatin Hiisi katkoo viimeisetkin Pajunpuput, kun Bätmän kaatuu Vallilassa.
Murhaaja kertoo:
Noitasapatin jäsenet ovat sitten periaikojen juhlistaneet pääsiäisen täyden kuun yötä, joka tänä vuonna oli perjantai viikkoa ennen pitkäperjantaita. Vaivaksemme oli tänäkin vuonna jumalat olleet armottomia meille, joten saadaksemme heidät hyvälle tuulelle tiedostimme, että ainoastaan yhden uhrin uhraus ei olisi tarpeeksi. Meidän olisi pakko saapua uhrijuhlaan täyden kuun loistaessa tuoden verta kahdesta uhrista. Tämä tarkoitti täyttä työpäivää sapatillemme.
Aamulla ennen noitakoettani olin varjostanut ensimmäistä kohdetta: olin selvittänyt hänen mahdolliset liikkumisvälineensä ja ruokailutottumukset. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun olimme vainonneet häntä sapattiveljeni avulla, mutta tällä kertaa pääsimme yhteisymmärrykseen kohteen ulkonäöstä. Jatkoin matkaani noitakokeeseen ja luovutin kohteen eliminoimistehtävän veljelleni, joka onnistui siinä varsin mallikkaasti.
Sapattimme oli yrittänyt löytää toista kohdettamme koko viikon ajan ja ainoastaan kerran nähnyt hänet läheltä. Tämä lienee vielä kehitteellä olevien noituustaitojemme syytä, koska hänen olinpaikkatietojansa oli meidän lähes mahdotonta tulkita tarkasti. Tämän takia olimme lukeneet tähtiä koko viikon ja ne olivat kertoneet meille, että perjantai iltana juhlittaisiin Vallilassa vailla vertoja vuksien johdosta. Lähdimme siis sankoin joukoin kohti Vallilaa etsimään tätä pyhää paikkaa. Saavuimme ajoissa, mutta alkuperäiset havainnot olivat lähes pilata murhamme.
Minä, Hiisi, ja elossa oleva sapattiveljeni Sephiran olimme alkaneet laatimaan kirousta valmiiksi kohteellemme, kun yllättäen kuuluu kuiskaus tuulessa ja kuulimme Merdhynin äänen huutaen, että kohde on juuri saapunut ja lähes samassa hetkessä kadonnut näköpiiristä. Onneksemme kohde kuitenkin kantoi punaista huutomerkkiä päällään ja hänen saapuessa vastakkaisesta suunnasta, kun mitä odotimme, pystyin uudesta piilostani havaita hänet. Luulin tietäväni kohteemme määränpään, mutta yhtäkkiä kuului ääniä kulman takana, joten päätin lähetä liikkeelle varmistamaan tilannetta. Yllätyksekseni näin hänen juuri kävelevän sisään ovesta, joten säntäsin perään, tartun ovesta ja samalla lähti laukaus voimankäyttövälineestäni kohti uhria ilman, että ehdin epäröimään sekuntiakaan. Vaikka tämä oli vasta toinen murhani, olen kuin syntynyt tappamaan, sillä tarkat ohikulkijat saattoivat nähdä kuinka pompein ilosta nähdessäni sapattimme muut jäsenet hetkeä murhan jälkeen.
Pisteet:
Noitasapatti: 10p (murha) + 2p (raportti) = 12p
Pajunpuput: raportti puuttuu
11.4. klo 14.10 Kumpula
Noitasapatin Pythia jatkaa pääsiäisenviettoa tarjoamalla Pajunpupujen Anemia Pastalle pashayllätyksen.
Murhaaja kertoo:
Uhri kertoo:
Tavallinen päivä, nautin lounaan kumpulan kampuksen unicafessa vaikka pelkäsin kuoleman olevan nurkan takana. Siirryin julkiseen tilaan seinää vasten. Paljon silminnäkijöitä, kukaan ei pääse taakseni. Täydellinen turvapaikka.
Voi vittu näiden laskutehtävien kanssa. Saatanan sähkökentät ja perkeleen magneettikentät. Voisi edes kerran käyttäytyä yksinkertaisesti ja päästää minut pois ilman päänsärkyä. Stressaa aivan hirveästi kun hikipisarat muodostuvat otsalleni ja päänsärky vain voimistuu. Ehkä jos vain lepotan silmiäni ja asetan pääni pöydälle. Ehkä herätessä asiat olisivat selkeämmin.
Näin elin viimeiset hetkeni kun myrkky otti ohjat. Opintojen stressin voittamana en huomannut kontaktimyrkkyä ja menehdyin keskellä kampusta. Tästä huolimatta menisi tunteja ennen kuin kukaan löytäisi ruumiini, jonka jälkeen kaikki jäljet myrkystä olivat haihtuneet eikä sitä näkyisi edes ruumiinavauksessa.
Pisteet:
Noitasapatti: 10p (murha) + 3p (raportti) + 2p (tyyli) + 1p (ensimmäinen myrkytys) = 16p
Pajunpuput: 2p (raportti)
10.4. klo 14.15 Kumpula
Sigmakilta liittyy mukaan pääsiäisrientoihin, kun Shanghai pistää Ketamiinikolmikon Oksimerkuraation kasvamaan rairuohoa.
Murhaaja kertoo:
En ollut koskaan aiemmin murhannut ketään. Pehmeät käteni olivat vielä puhtaat verestä, enkä minä haissut kuolemalta. Mutta silmistäni näkee sen, ettei mielessäni ole hyviä aikeita. Jokin murhaamisessa vaan viehättää minua. Kohteen jäljille pääseminen, hänen liikkeidensä ja olemuksensa tarkkaileminen, oikean hetken laskelmoiminen, ja lopulta kaiken kruunaava kliimaksi: kuolettava puukonisku sydämeen. Jatkuva jännitys on kuin huumausainetta minulle.
Olin jo edellispäivänä etsinyt kohteeni käsiini, ja tarkkaillut häntä etäältä muutaman tunnin. Olin liian itsevarma siitä, että suunnitelmani hänen varalleen olisi aukoton. Hän lähtikin aiemmin kun olin kuvitellut, ja vaikka juoksinkin hänen peräänsä, hän oli kadonnut jälkiä jättämättä, enkä enää kyennyt löytämään häntä. Jouduin nielemään karvaan tappioni, mutta en antanut sen lannistaa itseäni.
Tänään olin päättänyt onnistua. Minun on saatava levoton mieleni ja verenhimoni tyydytettyä, edes pieneksi hetkeksi. Päätin turvautua lähes pomminvarmaan suunnitelmaan, eli yllättää kohteeni matkalla kotoa luennolle. Ongelmani on se, että olen liian varovainen. En uskalla iskeä, ellen ole täysin varma siitä, että onnistun varmasti. Minun tapoihini ei kuulu ottaa turhia riskejä, etenkin, kun ne voivat koitua kohtalokseni. Arvelin, että syrjäisellä sisäpihalla ei olisi loputtomasti silminnäkijöitä, eikä kohteellani olisi montaa tietä pakoon.
Kuitenkin ulkona piiskannut armoton viima ajoi minut kohteeni rappukäytävän lämpöön. Kävelin ympyrää hermostuneena. Mieleni täyttyi epäuskoisista ajatuksista. Ajoituksen pitäisi olla täydellinen, mitä jos kohteeni ei saavukaan yksin? Ihmisiä kulki ovesta sisään ja ulos tasaisena virtana, osasivatko he aavistaa aikeeni? Sydämeni hakkasi lujaa, kun kello lähestyi aikaa, jona kohde oli ilmoittanut poistuvansa kotoa. Olin asettanut veitseni takin taskuun valmiiksi, helposti saataville, että voisin iskeä kiinni heti, kun hän sitä vähiten odottaa.
Minuutit tuntuivat venyvän tunneiksi. Päätäni alkoi pyörryttämään. Jossain etäällä kuului aina oven avautumisia, sulkeutumisia ja askelia. Kohdetta ei näkynyt missään. Upposin hetkeksi ajatuksiini lähes täydellisesti, kunnes havahdun askeliin selkäni takana. Vilkaisen sivusilmällä taakseni, sehän on kohteeni! Adrenaliini leimahtaa sisälläni, ja muutamalla pitkällä askeleella saavutan kohteeni puukko kädessäni. Hän ei ennätä sanomaan mitään, kun puukko on jo viiltänyt häntä kriittisesti. Uhrini elottoman ruumiin kylmetessä ovensuuhun kirkkaanpunaisen konfetin saattelemana, minä olen jo kaukana.
Uhri kertoo:
Murhamysteeri auringonpaisteessa: Oksimerkuraatio löydetty kuolleena timanttiveitsi
rinnassaan
Rauhallinen iltapäivä sai verisen käänteen, kun kerrostaloalueella sattui tapahtuma, joka voisi yhtä hyvin olla suoraan salapoliisiromaanista – ellei kyseessä olisi ollut synkkä todellisuus.
Torstai-iltapäivällä noin kello 14:05 Oksimerkuraatio löydettiin elottomana rakennuksen ulko-ovea vasten. Hänen verisestä rinnastaan löydettiin timantein koristeltu veitsi, joka kimalteli auringonvalossa.
Murha on jättänyt jälkensä koko yhteisöön. Naapurit ovat shokissa. Yksi heistä sanoi: ”Tämä ei ole sellainen paikka, jossa murhataan ihmisiä. Täällä korkeintaan kadotetaan pyykkiä.”
Pisteet:
Sigmakilta: 10p (murha) + 2p (raportti) + 1p (tyyli) – 2p (kotirappu) + 1p (ensimmäinen veitsi) = 12p
Ketamiinikolmikko: 2p (raportti)
10.4. klo 0.55 Jätkäsaari
Entiset äänet eivät enää kaiu, kun Aarnen keuhkot täytettiin lyijyllä raitiovaunupysäkillä. Kivulias nahkavitsa ja Pistävä kuusivitsa saavat useamman tunnin etsinnälleen onnellisen päätöksen, 4 shades of virpomisvitsa täyttää kaikki toimeksiantonsa, ja saa palkinnoksi uuden munajahdin. Tämä saattaa osoittautua aiempaa haastavammaksi tehtäväksi…
Murhaaja kertoo:
Suvussamme vitsaa ei säästellä. Olen ollut kärsivällinen, antanut muiden mellastaa, katsonut vierestä ja nyökytellyt hyväksyvästi.
Toimeksiantajan tiedot kolmannesta kohteesta voisivat olla paremmat. Löydämme kohteen kuitenkin tiistaina hulig…managerien tapaamisesta. Lähdemme seuraamaan Pistävän kuusivitsan kanssa, mutta puolen kilometrin jälkeen kohde saa ihmeellisen paniikkikohtauksen, repii pyörän alleen ja lähtee polkemaan täysiä. Kuusivitsa lähtee juoksuun ja itse otan rivakampia askelia kaupunkipyörätelineelle, tähänkö on alennuttava? Päästessäni tunneliin, ohitan Kuusivitsan, joka on löytänyt sähköpotkulaudan alleen. Kohdetta ei näy missään.
Keskiviikkona varaamme enemmän aikaa. Kohteen on tarkoitus viettää iltaa jalkapallohuligaanien seurassa ensin keskustassa ja sitten Töölössä. Värjöttelen kylmällä ilmalla keskustassa 1,5 tuntia turhaan. Kohde ei tule ensimmäiseen tapaamiseen. Onneksi nämä huligaanit ovat sen verran järjestäytynyttä porukkaa, että he jakavat tarkat tiedot liikkeistään omaan Whatsapp-ryhmäänsä, johon olen vähän ennen illan varjostusta liittynyt.
Seuraamme huligaaneja Kuusivitsan kanssa aina rautatieasemalle asti, josta erkanemme täydentämään asevarastoamme ja syömään. Myöhemmin illasta saavumme töölöläisen baarin eteen. Suunnitelma on selvä: Kuusivitsa menee yhdelle baariin ja itse suuntaan kohteen kotikortteliin. Kuusivitsa löytää kohteen nopeasti ja jää istumaan läheisyyteen. Saan tietää kohteen liikkeet niin baarissa kuin lähtiessään baarista. Kello on jo paljon ja kohteemme valitseekin jalat julkisten sijaan. Kuusivitsa varjostaa kohdetta koko matkan rautatieasemalle.
Minulle jää aikaa tutustua kohteen kotitaloon, jossa Kuusivitsa on jo käynyt aiemmin tutkimassa. Meillä on puheyhteys, joten tiedän kohteemme jokaisen liikkeen. Lopulta hän tekee oikean valinnan ja lähtee kotia kohti. Siirryn pois kotikorttelista sillä siellä minun ei ole hyvä olla.Tässä kohtaa äänikanavalle liittyy myös hiilikuituvitsa kuulemaan parhaat kohdat. Seuraan puhelimen ruudulta ratikan ja kohteen saapumista. Kohde saapuu, Kuusivitsa ei (on eksynyt kaupunkipyörällä). On siis toimittava yksin. Otan ruosk…vitsani esiin, astun kadulle ja kohtaan kohteemme. Haluan varmistuksen, joten kutsun häntä nimellä, ei vastausta, näytän ruosk..vitsani. Kauhu. Ensimmäinen sivallus tarkoituksella ohi, toinen keskelle selkää. Liian lyhyet hiukset Jeesukseksi, mutta pääsiäinen on selvästi tulossa ja uskovaiset saavat tuntea sivalluksemme.
-Kivulias nahkavitsa
Pisteet:
4 shades of virpomisvitsa: 10p (murha) + 2p (raportti) + 2p (tyyli) = 14p
Entiset äänet: raportti puuttuu
8.4. klo 14.40 Porthania
Panda liittyy Entisten äänien enkelikuoroon, kun 4 shades of virpomisvitsan Pistävä kuusivitsa ja Kivulias nahkavitsa antavat tälle kylmää kyytiä.
Murhaajat kertovat:
Perkeleet lisäsivät Vitsojen sopimukseen ylimääräisen nimen jälkikäteen, ennenkuulumatonta! Sentään vitsojen nimilistan seuraavat nimet näyttävät viihtyvän samoissa paikoissa, tekee elämästä vähän helpompaa. Nyt on aika suoralle toiminnalle, kyttäykset jäävät pois ja viime kohteen momentum pidetään vauhdissa.
Kivuliaan nahkavitsan kanssa yhdessä passiin, palkkaaja on antanut tiedon jonka mukaan molemmat kohteet tänään täällä. Lukuisia reittejä sisään. Itse menen yläkertaan, portaita, hissejä, kohde voisi tulla mistä vain selkään. Lähestymistapa on vaarallinen. Nahkavitsa jää alas kyttäämään, hänellä on ihmisjoukon suojaa. Kohteiden pitäisi olla täällä milloin vain.
Puolituntia oltu passissa, kohteita ei näy missään. Onko taustatiedot vääriä? Uusia kohteita ja väärää tietoa, ei tätä voi kun kirota. Nahkavitsalla on ahtaat oltavat, väkijoukko on väljentynyt ja epämääräisiä kyttääjiä näkyy pylväitten takana. Joku ottaa kuvia kaukaa. Omat oltavani ovat kuumottavat, tyhjiä hissejä saapuu, ei ihmisiä missään, leikkiikö kohteemme meillä? Tietävätkö he tämän olevan ansa? Tässä on selkeästi jotain mätää. Juuri kun olen lopettamassa operaation, särähtää nahkavitsan ääni korvanapissani, epäilyttävä henkilö astui keskimmäiseen hissiin, käsi piilossa laukussa, ole varuillasi. Hikipisarat kirpoavat otsallani, asetun asemiin hissin oven viereen odottamaan. Tuleeko se tänne?
Ping. hissi pysähtyy, nostan aseeni, onko se kohteemme? Henkilö avaa hissin oven, katseemme kohtaavat. Se on kohde! Hän yrittää vetää aseensa laukustaan, mutta liian myöhään, olen rei’ittänyt hänet ennenkun hän ehtii reagoida. Käytävä kaikuu laukauksista, onneksi minulla on pakoreitti valmiina takaovesta, juoksen karkuun ja kohtaan nahkavitsan kanssa sovitussa paikkaa. Toinen kohde ei ikinä saapunut, saamamme info on selkeästi epäluotettavaa.
Toinenkin nimi vedetty yli. Enää yksi kohde jäljellä Vitsoille ja työmme on tehty, eiköhän tämä saada pakettiin vaikka infottakin.
Uhri kertoo:
Kävelin hissiin porthaniassa matkalla luennolle. Hississä ollessani sain aavistuksen, että kuolema on nyt lähellä. Säädin olkalaukkussani olevaa asetta paremmin, jotta saisin sen nopeammin vedettyä tarvittaessa. Kuitenkin kuolema oli askel edellä… Astuin hissistä ja pam! Minut ammuttiin hissien edessä ja ympärilläni ei ollut ketään.
Pisteet:
4 shades of virpomisvitsa: 10p (murha) + 2p (raportti) + 1p (tyyli) -5p (ajankohta) = 8p
Entiset äänet: 1p (raportti)
7.4. klo 23.50 Kumpula
Noitasapatin Hiisi pistää hyvän kiertämään ja lähettää Pajunpupujen Leskenlehden unten maille.
Murhaaja kertoo:
Jo ammoisista ajoista lähtien pääsiäisenä noidat ovat kerääntyneet yhteen juhlimaan voimiaan. Tänä vuonna johtajamme Merdhyn keräsi meidät yhteen sapattiamme juhlistamaan. Mutta pian tämän jälkeen hän kaatui taistelussa, veren sulautuessa maahan kuin muinaisten uhrirituaalien veriuoma, koki hän marttyyrikuoleman. Häntä vainottiin sankoin joukoin Kumpulavuorella. Nämä tapahtumat herättivät pientä vapinaa riveissämme, mutta minä, Hiisi, päätin, että hyökkäys on paras puolustus. Täten sisuuntuneena lähdin Kumpulan yöhön yksi asia mielessäni – täytyi laittaa hyvä kiertämään.
Vaikka Merdhynin ruumis oli jo haudattu, kaikui hänen äänensä edelleen tuulen kuiskeessa ja tulen ritinässä. Auringon laskiessa hänen kuolinpäivänänsä näimme valonpilkahduksen horisontissa ja jumalan lailla hän oli palannut kertomaan sapatillemme profetian. Hän julisti Leskenlehden nauttivan pitkän illan päätteeksi pyhää kuolevaisten virvoketta paikallisessa kapakassa. Leski ei tiennyt, mitä nurkan takana odotti, vaikka näin helsinkiläisenä hänen olisi pitänyt arvata. Muinaisissa taruissa Hiisi oli paikka, johon eksyvät eivät enää palanneet. Peräpohjolassa tämä nimi vääntyi Helsingiksi, kaupungiksi, joka nielaisi sielut kuten suo nielee kulkijan jalanjäljet. Etenkin Vanhan Kaupungin porteilla, Kumpulassa, olisi pitänyt olla varovainen, Hiiden hiiviskellessä puiden varjoissa.
Profetian saattelemana liidin kuin tuuli halki Helsingin Kumpulavuoren juurelle, aseistettuna. Asetuin vakoilupaikalleni puiden varjojen lomaan odottamaan kohdettani. Tunsin olevani kuin kotonani lehtien peittämällä maalla lepäillen. Kauan en kuitenkaan joutunut odottamaan. Kun kello löi puolen yön, ja portit elävien ja kuolleiden maailmojen välillä raottuivat, noituuden hetki alkoi. Tällä hetkellä poistui musta hahmo kapakasta kuin tilauksesta ja ylitti hiljaisen tien. Tunsin itseni voimautuvan, noitavereni oli juuri sopivasti alkanut kihelmöidä suonissani ja lausuin lyhyen kiitosrukouksen Merdhyn muistolle.
Hiiden hiljaa odotin piilossani, kunnes kohde käveli ohitse ja säntäsin hänen peräänsä lähes valon nopeudella. Päästyäni hänen rinnalleen käytin kättä pidempää voimankäyttövälinettäni ja kuului kajahdus. Kaukaisella pysäkillä tämä hätkäytti punatakkista rouvaa, mutta muuten kadut olivat tyhjät. Laukaus oli niin nopea, etten ehtinyt nähdä, mihin se osui, ja kuoleman hitaasti ottaessa uhrini pois maallisten joukosta yritti uhri vielä epätoivoisesti puolustautua. Melkein luulin jo hengiltä päästyäni, mutta onneksi uuden päivän sarastaessa heräsin omasta sängystäni, enkä taivaanpilven reunalta.
Uhri kertoo:
Kevään ensimmäisestä pilkahduksesta alkaen olin ollut liikkeellä. Nuo
viheliäiset otukset, jotka niin huonosti kulkivat aikataulujaan,
olivat jättäneet minut pistävän tuulen armoille muuten niin pettävän
aurinkoiseen säähän.
Pitkän päivän jälkeen edessäni häämötti enää yksi etappi.
Hengähdyspaikka jonne vein rakkaan pupuni hetkeksi nakertamaan
oljenkorsia. Enteet liikkeistäni oli tarkoitus pitää salassa. Eihän
sitä tiedä, josko kumppanini kauan sitten salamurhannut joukko olisi
edelleen perässäni.
Tein kuitenkin yhden kriittisen virhearvion, joka tulisi maksamaan
henkeni. Olisihan minun pitänyt tietää, että voin luottaa pelkästään
pupuihini… Tuo huhu olinpaikastani levisi sitten Noitasapatille
luotiakin nopeammin.
Suunnatessani kohti kotia näin silmäkulmastani oudon seisoskelijan.
Eihän kukaan voisi tietää liikkeistäni? Toinen käsi taskussa kävelin
hahmon ohitse. Ehdin jo melkein rentoutua, kunnes huomasin
lyhtypylvään valoa häiritsevän lähestyvän varjon, ja kuulin takaani
juoksuaskeleet. Ammuin takaisin, mutta en riittävän nopeasti. Luoti
oli jo kadonnut sisälmyksiini.
En olisi halunnut uskoa, että vasta alkanut kukintani päättyisi näin…
Pisteet:
Noitasapatti: 10p (murha) + 3p (raportti) -2p (todistaja) -5p (ajankohta) = 6p
Pajunpuput: 1p (tyyli) + 2p (raportti) = 3p
7.4. klo 17.42 Keskustakampus
4 shades of virpomisvitsa piiskaa peliin lisää vauhtia, kun Pistävä kuusivitsa päästää vapaaksi kevään ensimmäisen käärmeen Soc & Komin naulakossa. Entisten äänien Vemmelsääri loikkaa pilvenreunalle odottamaan pääsiäistä.
Murhaajat kertovat:
Pistävän kylmä maanantainen aamuyö. Pistävä kuusivitsa tarkistaa kännykkänsä, uusi notifikaatio. Vitsoille on annettu uusi tehtävä, kaksi nimeä, kaksi joiden elämä on tullut loppuunsa. Viimeisestä keikasta onkin jo aikaa, parempi valmistautua tähän kunnolla.
Klo 13.00. Yö nukuttu kunnolla ja aamupalaksi nautittu lounas lämmittämässä, seuraavaksi pitäisi ruveta hommiin. Osakseni on annettu uhrin taustaselvitys ja rutiinien selvittäminen, kirotut Vitsat sysänneet tylsät hommat minulle, jotain perässä kulkemista ja kuvaamista, mutta ei tässä muu auta kuin tehdä mitä sanotaan.
Klo 15.45. Kohde on roikkunut ystäviensä kanssa jo toista tuntia samassa paikassa, muutama räpsy on saatu, muttei mitään hyödyllistä. Voisiko jo lähteä kotiin? Vitsat vastaavat ei, perässä on pysyttävä. Tylsää.
Klo 16.02. Vihdoinkin liikettä, kohde näyttää lähtevän liikkeelle. Vihdoinkin edes jotain tekemistä tylsässä kyttäyksessä.
Klo 16.10. Kohteen kulkureittien varrella useita mahdollisia väijytyspaikkoja, merkataan muistiin.
Klo 16.15. Kohde saapuu Soc&komille. Voisikohan sitä lopettaa päivän kyttäyksen jo tähän, tai ehtisi kenties edes käydä oluella välissä.
Klo 16.18. Hetkinen, mitä tämä on… Kohde jätti takkinsa suojaisaan narikkaan, täysin vartioimatta. Tässähän olisi täydellinen myrkytys mahdollisuus, mutta ei tämmöiseen ole varauduttu! Piti olla vain kyttäyspäivä, tunnen kuinka adrenaliini tunkee suoniin mahdollisuuden saattelemana. Luentosalin ovi kertoo, että kohteella menee yli tunti kunnes tulee takaisin. Ehtisikö tässä hankkia tarvikkeet? Soitto Vitsojen resurssimestarille Kivuliaalle nahkavitsalle mistä voisi tällä aikataululla löytää jotain tappavaa.
Klo 16.31. Kivuliaan nahkavitsan kanssa yliopiston eläintieteellisen tiedekunnan ulkopuolella, tehtävänä murtautua sisään ja ryöstää aavikkotaipaani terraariosta.
Klo 17.00. Aavikkotaipaani saatu ja myrkyllisyys testattu Kivuliaan nahkavitsan avustuksella. Täydellistä, nyt enää käärme ajoissa kohteen takkiin odottamaan.
Klo 17.15. Käärme sujautettu tyytyväisesti kohteen takkiin, nahkavitsan tarjotessa näkösuojaa, hellästi hännästä sidottuna ei pääse karkuun. Nyt vain odotusta. Mukava istumapaikka ulkoa josta näkee suoraan naulakolle.
Klo 17.30. Pienen odottelun jälkeen kohde ilmestyy näkyviin. Menee naulakoita kohti, muttei menekkään ottamaan takkiaan, katoaa käytävään. Jännitys tiivistyy. Ilmestyy hetken päästä takaisin, menee naulakoille heittää takkinsa päälleen yhdellä liikkeellä, tuupertuen hiljaisena maahan. Paikallaolijat kauhistuvat mitä tapahtuu, pulssia ei ole, mitään ei näy, kunnes käärme luikertelee hihasta ja kiljunta alkaa.
Täydellistä, tehtävä suoritettu. Vitsojen kohdeluettelo on yhtä nimeä lyhyempi ennätysajassa.
Uhri kertoo:
Vemmelsäären kilpajuoksu
Kevättä on ilmassa. Kaikki ovat heräilemässä talvesta ja on hirveästi hoidettavaa. Tänä aamuna olen aikaisin liikkeellä, enkä syyttä, sillä tänään alkaa kilpajuoksu kohti kesää. On niin aikaista, että luulen olevani muita jo askeleen edellä. Ympärillä ei ole vielä muita ja pääsen ylittämään lähtöviivan tähän kilpajuoksuun ensimmäisenä. Takuulla ensimmäisenä tulen olemaan myös maaliviivan tuolla puolen. Aikainen lintu madon nappaa, vai miten se sanonta nyt menikään? En ympärilläni kajahtelevasta laulusta päätellen ole kuitenkaan ensimmäinen lintu liikkeellä. Toisaalta juoksenkin kaikkien näiden typerien sulkapukuisten ohi, sillä tämän sadun ei kuulu olla mikään peukaloisen retki.
Olisi tänään yksi asia hoidettavana, jos toinenkin. Ehkä näin kevään aikaan monet muutkin ovat kiireisiä, eikö niin? Jos vain valitsen askellukseeni ripeän tahdin, ehdin hoitaa kaiken, eikö niin? Ehdin hoitaa kaiken, ja ottaa vielä nokosetkin, ja silti olla perillä ennen noita kaikkia kilpikonnan tahtiin kuljeskelevia kanssajuoksijoita? Eiköhän se niin.
Päivä taittuu hoitaessani askareita. Etäällä siintävä maaliviiva käy välillä mielessäni. Turhaa sitä vielä on murehtia, kun on muutenkin näin paljon etumatkaa kaikkiin muihin ja luontaisesti vielä näin pitkät sääret, joilla juoksu taittuu nopeaan. Yksi hoidettava asia kaatuu, jos toinenkin. Kyllä ne kaikki vielä tulevat kaatumaan ja pääsen nautiskelemaan pääsiäisestä ilman painetta ylösnousemukseen. Kiitäessäni etapilta kohti seuraavaa mielessäni liikkuu enää vain se, missä kohtaa voisin ottaa ne jo mainitut nokoset? Kyllähän tässä niille riittää aikaa, kun on muutenkin vielä niin aikaista. Hohhoijaa. Selustassakaan ei näy vielä ketään kanssajuoksijaa, joten aikaakin vielä on ja on ja on. On aika! Aika kääriytyä ja tässä vähän torkahtaa. Kun nuorena nukkuu, niin sehän on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Eli saavun maaliin vielä rikkaampana kuin muut. Hah. Mutta mikäs se tuossa luikertelee? Onko se jo maaliviiva? Voi saamari, sehän on toinen kilpajuoksija.
En tainnutkaan olla se aikaisin lintu. Lenkkipolulla oli jo joku toinenkin. Toisaalta vajotessani tuonpuoleisille nokosilleni muistuu mieleeni lorun loppu; Aikainen lintu madon nappaa, mutta vasta toinen hiiri saa juuston. Olenko minä nyt se hiiri, joka kohta palkitaan! Eikö niin?
Pisteet:
4 shades of virpomisvitsa: 10p (murha) + 2p (raportti) + 2p (tyyli) +1p (ensimmäinen käärme) -5p (ajankohta) = 10p
Entiset äänet: 2p (raportti)
7.4. klo 17.26 Kumpula
Ketamiinikolmikko väijyttää Kumpulassa Noitasapatin Merdhynin pihtiliikkeellä, mutta uhri on valppaana. Myös Hydroboraatio kaatuu taistelussa.
Murhaajat kertovat:
Kaksi kuollut katujengiammuskelussa Kumpulassa
Maanantaipäivällä tapahtui Kumpulassa ammuskelu, jossa sai surmansa kaksi ihmistä. Silminnäkijän mukaan kaksi miestä oli kohdannut ja ohittanut toisensa ja tämän jälkeen molemmat avasivat tulen. Tapausta tutkitaan murhina, tosin molemmat epäillyt ovat kuolleet. Tapauksen uskotaan liittyvän helsinkiläisten katujengien, kumpulalaisen K-Cityn ja viikkiläisen Viikish Mafian välienselvittelyyn. Kuolleet on tunnistettu jengiläisiksi Merdhy ja Hydroboraatio. Kolmannen henkilön uskotaan liittyneen asiaan ja poliisi kaipaa uusia
silminnäkijähavaintoja tapahtumapäivältä.
7.4.2025 noin klo. 17.30 tapahtuneesta Kumpulan kaksoismurhasta on tullut lisää tietoa. Poliisi epäilee kolmatta henkilöä yhteydestä murhiin. Henkilön, jota poliisi kutsuu Heroiini-Hannekseksi epäillään toimineen uhrin ”Hydroboraatio” kanssa yhdessä. Heroiini-Hanneksen epäillään tunnistaneen henkilön, jota poliisi kutsuu Merdhyniksi, ja lähettäneet tunnusmerkit Hydroboraatiolle. Tämän jälkeen Hydroboraatio ja Merdhyn ovat ampuneet toisensa lähellä Vallinkoskentien ja Kymintien risteystä. Yksi silminnäkijä on nähnyt Heroiini-Hanneksen saapuneen rikospaikalle ja polvistuneen Hydroboraation viereen, jotta hän kuulisi Hydroboraation viimeiset sanat ja vannoneensa kostavan Hydroboraation murhan. Poliisi uskoo Heroiini-Hanneksen olevan aseistettu ja vaarallinen.
Poliisi epäilee kaksoismurhan olevan osa katujengien K-Cityn ja Viikkish Mafian välienselvittelyä, jotka ovat vielä tuntemattomasta syystä eskaloituneet.
Uhri kertoo:
Jo iciaicojen aian on pääsiäinen tuonut meidät taicwden harrastaiat yhteen juhlistamaan warjoihin werhottuia woimiamme. Minä, Merdhyn, noitaconclaawistamme wanhin olen juhliamme johtanut. Waan en minä tänä kewäänä pääse sapattiamme juhlistamaan.
Katsocaas kun minut kaadettijn julmasti kuollewaisen toimesta matcallani Kumpulan noiditun metsän läpi.
Tiesin reitin waarallisecsi, waan pelännyt en. Puolellani olewat woimat tacaisiwat warmasti, ettei kucaan kuolemanpelcoinen kuolewainen uscaltaisi kajota minwn käsicsi.
Waan wääräffä olin. Ensimmäinen hencilö kun ohi käweli, hen ohi iatcoi. Huomioin kuitencin hänen silmänsä, jotca wilcaasti minua katseliwat. Waiaan puolen wirstan pääffä wastaan käweli toinen hahmo, silmät ensimmäistäcin wilcaammat. Kädet häel’ oliwat waateharston pijloffa, ia kowin iännittyneeltä waicutti. Jocin hahmon olemucseffa tuntui tutulta, waica häent tunnistanut en. Käwelimme toisiamme koht, ja ohitimme toisemme. Silmäni seurasiwat ripeästi ympäricääntywää hahmoa, joca nosti kuolewaisten asetta kohti minua.
Waan pimeyden woimat oliwat antaneet minulle epäinhimillisen walpauden. Itsecin osoitin hahmoa kohti kuolemantuottaiallani. Alle silmänräpäycsen kestänyt hetci tuntui loputtomwdelta, ia loputtomwteen se minut johdatticin. Maaffa surmanluodin johdosta maateffani wijmeisellä hengenwedolla cirosin kanffani elottomana maaffa macaawan kuolewaisen sucujwrten iatcumon.
Kenties olin kaswanut wanhacsi ia ylimielisecsi. Waica hengeffä en pääse enää lijttymään sapattijmme, nijn kuollon kohdateffa noita kaswaa entistä wahwemmacsi. Warjoista kuiscin salaiswcsista pimeimmät, ia saatan uscontowerini woittoon.
Pisteet:
Ketamiinikolmikko: 10p (murha) + 2p (raportti) + 1p (tyyli) -2p (todistaja) +1p (tasoero) -5p (ajankohta) = 7p
Noitasapatti: 5p (itsepuolustus) + 3p (raportti) = 8p
7.4. klo 0.01 Turnaus alkaa
Viiltääkö virpomavitsa? Räjähtääkö yllätysmuna? Mitä myrkkyä trulli keittää? Voiko ylösnousemukseen luottaa?