Salamurhapeli II

---

Loppuraportti

Peliin ilmoittautui 55 osanottajaa, joista muutama vetäytyi sairauden tai muun yllättävän henkilökohtaisen esteen vuoksi. Pelin päättyessä osanottajia oli 50. 33 pelaajaa surmattiin. Salamurhaajia pidätettiin 7, etsiviä 1. Yksi pelaaja tapettiin itsepuolustukseksi ja 28 murhattiin. Loppuun asti hengissä selvisi 13 pelaajaa. (Luvut eivät täysin täsmää kahdesti samana päivänä kuolleiden ja muiden kummallisuuksien johdosta.)

Yleisin ase oli odotetusti oletusarvoinen vesipistooli. Kuusi pelaajaa myrkytettiin: neljä kontaktimyrkyllä, yksi ruokamyrkyllä 1 ja yksi myrkkykaasulla. Kolme tapettiin veitsellä: kaksi tavallisesti ja yksi puukotettiin drive-by-murhana polkupyörän selästä. Pommit (ml. HYSin historian ensimmäinen autopommi) kuoppasivat kaksi pelaajaa. Yksi pelaaja menehtyi lapaseen piilotetun myrkkyhämähäkin puremaan.

Pelin päättyessä elossa olivat seuraavat pelaajat:

• Hoppa Huopatossu*
• CCCP
• Luigi Lugosi
• Vampira
• Kilpikonna*
• Laurentius
• Korppi*
• Moonman
• Terminaattori*
• Dr. Peter Laumann*
• Beige kostaja
• Harri Ruoska
• Scaramanga

Tähdellä merkityt eivät olleet etsintäkuulutettuja.

Suurin osa pelin aikana annetuista etsintäkuulutuksista johtui toimeksiantajan kärsimättömyydestä tulosten suhteen, mutta joukosta löytyi myös esim. kokonaisen perheen myrkkykaasuteurastus.

Tuomaristo ei ole erikseen tilastoinut tehtyjä murhayrityksiä tai kohteiden vaanimisia, koska toteutumattomien murhien raportointi on ollut vaihtelevaa ja vaikeasti numeroiksi tiivistettävää.

Veitselliset palkintosijat:
I sija Smjert
II sija Dr. Peter Laumann
paras murha Lumikko
ansioitunein etsivä Cloaca Maxima

Kunniamaininnat:
”Malja ystävyydelle” — Dr. Peter Laumann — Hävytön
ystävyyden hyödyksikäyttö dyykkausreissulla.

”Kissamitali” — Terminaattori — Karoliina
jouduttiin pelin aikana herättämään henkiin muutamaankin otteeseen.

”Paha poliisi” — Callidus 307 — Häikäilemättömästi teloitti satunnaisen sivullisen ja raportoi tappaneensa etsintäkuulutetun

”Hullu tiedemies” — Markku Purho — perheen hautaan vieneestä ruukkukasvista.

”Teetä & sympatiaa” — Katariina Unhola — Jäi kahville
kotiovimurhan jälkeen.

Palkintoveitset luovutettiin pelin rennossa purkutilaisuudessa maanantaina 8.12. klo 18:00 Vanhan kabinetissa. Toivomme palautetta pelin kulusta, tunnelmasta, järjestelyistä ja säännöistä, sekä ajatuksia siitä, miten voimme tehdä seuraavasta pelistä vieläkin vinkeämmän ja pahoittelemme tämän raportin suorastaan hävytöntä viivästymistä. Moinen ei tule toistumaan.

Salamurhapeli II pisteet / Assassination Game II scoring

Peitenimi / Alias	Murhat / Murders	Tapot / Kills	Pidätykset / Arrests	Sivulliset uhrit / Collateral damage	Todistajat / Witnesses	Silminnäkijöitä / Observers	Pisteet / Points
Hoppa Huopatossu	1	0	0	0	0	0	12
Lumikko	2	0	0	0	0	0	35
Smjert	4	1	2	0	0	0	78
Ms. Mexico	0	0	0	0	20	20	3
Puuma	0	0	0	0	0	0	2
Hellä Ben	0	0	0	0	0	0	-5
CCCP	1	0	0	0	1	0	10
Luigi Lugosi	4	0	0	0	3	0	40
Aimo Häiriö	0	0	1	0	0	0	11
Gleb	0	0	0	0	0	0	-5
Noila	0	0	0	0	0	0	1
Gismonda	2	0	1	0	1	1	35
Isä Magnus	1	0	0	0	35	2	8
Vampira	1	0	0	0	0	0	9
Kilpikonna	0	0	0	0	0	0	0
Laurentius	0	0	0	0	0	0	0
Cloaca Maxima	0	0	3	0	0	0	26
Shakaali	0	0	0	0	0	0	1
Ketale	0	0	0	0	0	0	2
Sir Bommel the Seventh	0	0	0	0	0	0	-10
Jääkarhu	0	0	0	0	0	0	0
Katariina Unhola	1	0	1	0	0	0	19
Korppi	0	0	0	0	0	0	0
Gosalyn	2	0	0	1	0	2	26
Moonman	0	0	0	0	0	0	0
Kaapo	0	0	0	0	0	0	1
Terminaattori	0	0	0	0	0	0	0
Dr. Peter Laumann	3	0	0	0	0	0	44
Gore	0	0	0	0	0	0	1
Mimosa Al’Dare	0	0	0	0	0	0	0
Tennessee Gold	0	0	0	0	0	0	0
Double R	0	0	0	0	0	0	1
Markku Purho	1	0	0	2	0	0	8
Hovimestari	0	0	0	0	0	0	2
Alma	1	0	0	0	3	0	16
Revolverimies	0	0	0	0	0	0	0
Musta Leski	2	0	0	0	0	2	26
Verde 7	0	0	0	0	0	0	1
Make	0	0	0	0	0	0	3
Beige Kostaja	0	0	0	0	0	0	0
Jusse	0	0	0	0	0	0	1
Callidus 307	1	0	0	0	0	0	11
Sandels	0	0	0	0	0	0	-5
Vasilisa	0	0	0	0	0	0	3
Scaramanga	0	0	0	0	0	0	0
Julius	0	0	0	0	0	0	2
Agent 86	0	0	0	0	0	0	2
Harri Ruoska	1	0	0	0	1	0	14

---

Su 28.11. klo 23:59 – Peli päättyi

Salamurhapeli 2 on päättynyt. Lisätietoja julkaistaan täällä pian.

---

Ti 23.11.2004 klo 18:30 – Isä Magnus ammuttu

Saamiemme tietojen mukaan HYSin tähän asti julkisimman onnistuneen murhan (35 todistajaa, 2 silminnäkijää) tehnyt ”Isä Magnus” on ammuttu filosofian laitoksen yläaulan nojatuoliin useiden todistajien läsnäollessa. Etsivien kerrotaan yrittävän löytää silminnäkijöitä ja odottavan tietoja sairaalasta.

---

Ti 23.11.2004 klo 13:51 – Ketale pidätetty

Ahkera etsivä L on pidättänyt Ketaleen. Kohde ammuttiin vastustaessaan pidätystä.

Uhri kertoo:

Aamulla en aavistanut tulevaa kohtaloani, aamupäivä tuntui menevän
normaalisti, ehkä liiankin normaalisti. Päätimme porukalla poistua
luennolta hieman etuajassa ja suunnistaa syömään. Aseeni kulki repussa
mukana ja lähdimme syötyämme käymään opiskelijahuoneessa tarkoituksena
ehtiä seuraavalle luennolle.

Luennolle lähtö kuitenkin venyi kun ilmoittauduin opiskelijahuoneessa
risteilylle joka myös vei huomioni kyseisellä hetkellä. Tiesin että
kumpulastakin löytyi etsiviä jotka voisivat olla perässäni mutta kaikki
tapahtui tänään liian nopeasti.

Yht’äkkiä lähettyville käveli tuttu fyysikko, jonka tiesin etsiväksi.
Kuitenkaan en huomannut asetta ennen kuin kuulin sanat ”olet pidätetty
ketale, antaudu”, pakenemisen tarve näkyi varmaan silmistäni, mutta silloin
oli jo liian myöhäistä, näin kuinka luoti lähti aseesta kohti minua. Ainoa
ajatukseni oli ei, EI kun luoti lopulta iskeytyi vatsaani ja jouduin
shokkiin.

---

Ma 22.11.2004 – Tuomaristo tiedottaa: Loppu on lähellä

Peli päättyy sunnuntain (28.11.) ja maanantain (29.11.) välisenä yönä
keskiyöllä. Purkutilaisuus ja palkintojen jako tapahtuvat Vanhan
ylioppilastalon kuppilan kabinetissa keskiviikkona 8.12. klo 18.

Käyttäkää viimeiset päivänne hyvin :-)

---

Ke 17.11.2004 klo 20:33 Etsivä F pidättää taas

Etsivä F pidätti Kaapon. Kohde kuoli vastustaessaan pidätystä.

Uhri kertoo:

Tänään ehkä yheksän aikoihin ollessani oluthuone Kaislassa pelaamassa goota,
ryntää paikalle mies huutaen ”Kaapo! Antautukaa!”. Paniikissa rupean
katselemaan ympärilleni ja etsimään pakotietä, mutta tämä salapoliisi tukkii
ainoan pakoreitin, ja ampuu minut kylmäverisesti. Varmasti rankka ammatti
tuo salapoliisin virka…

Etsivä kertoo:

16.11 saan ylennyksen kersantiksi ja pomoni antaa minulle tehtäväksi
vaaralliseen rikollisliigaan kuuluvan Juho Pakarisen alias Kaapon
pidätyksen. Kaapo on kuulemma ollut jo muutaman muun etsivän
toimeksiantona, mutta he eivät ole onnistuneet pidätyksessä. Kun avaan
toimeksiannon tiedot ihmettelen kovasti miten on mahdollista, etteivät
muut etsivät ole onnistuneet pidätyksestä. Tekniikan pojat ja tytöt ovat
keränneet varsin kattavat tiedot Kaapon päivärutiineista. Jonkin aikaa
tietoja tutkittuani päätän tehdä ensimmäisen pidätysyrityksen
keskiviikkoiltana, jolloin Kaapo on viettämässä iltaa ravintola
Kaislassa ”Go-peliporukan” kanssa. Pelailu on selkeästikin tekosyynä
hänen pahamaineisen rikollisliigansa tapaamiselle.

17.11 vietä koko päivän toimistolla tylsiä paperihommia tehden.
Liipasinsormeani alkaa kutkuttaa pahasti, kun suunnittelen mielessäni
illan pidätystä. Lähden toimistolta klo 17.45 ja suuntaan kohti
leffateatteria. Kaapon tapaaminen alkaa klo 19 ja ajattelin itse tulla
paikalle vasta klo 20 aikaan, jolloin tapaaminen on jo hyvässä
vauhdissa. Kun ”Sky Captain and the World of Tomorrow” päättyy
suuntaan kohti ravintola Kaislaa. Oletan Kaapon oleilevan ravintolan
takaosassa olevassa savuttomassa tilassa, joten tilaan tiskiltä pienen
oluen, jotta voin liikkua turhaa huomiota herättämättä. Kierrän
ravintolan takaosan muka pöytää etsien ja bongaan nurkkapöydässä Kaapon,
joka on keskittynyt peliinsä. Hän vilkaisee minuun päin, mutta ei näytä
kiinnittävän liikaa huomiota kun jatkan kierrostani. Juon oluen lehden
parissa ja pohdin tulevaa pidätystä: Suora lähestymistapa lienee paras.
Käyn WC:n puolella tarkastamassa aseeni toiminnan ja toimeksiannossa
saamani kuvan.

17.11 klo 20.20-20.25 lähden päättäväisin askelein WC:stä kohti
nurkkapöytää. Puristan takkini taskussa pistooliani. Kun lähestyn pöytää
otan aseeni esille. Kaapo ei ole vielä tässä vaiheessa huomannut mitään
vaan keskittyy peliinsä. Pysähdyn Kaapon viereen, osoitan häntä aseella
ja lausun taikasanat ”Kaapo, antautukaa…”. Kaapo ei näytä tekevän
liikettäkään, mutta lähistöllä olevat ”Go-pelaajat” kiinnittävät
huomiota meihin. En halua koko rikollisliigaa kimppuuni, joten päätän
varoitukseksi ampua Kaapoa käteen. Ikävä kyllä olin valinnut illan
aseekseni Magnumin, joten luoti ei pysähdykään Kaapon hauikseen vaan
jatkaa matkaa suoraan kohti keuhkoja. Kaapo katsoo kauhistuneena minuun
ja lyhistyy maahan. Ambulanssin saapuessa mitään ei ole enää tehtävissä.
No, tekevälle sattuu…

---

Ti 16.11.2004 klo 16:15 Lugosi puukottaa hississä

Luigi Lugosi surmasi Hellä Benin hississä Siltavuorenpenkereellä. Murhaajan suureksi yllätykseksi hissin avautuvien ovien takana oli kolme silminnäkijää, jotka näkivät verisen vainajan valuvaa veistä pitelevän Lugosin jaloissa.

Murhaaja kertoo:

Olin synkistellyt päiviä. Olin nöyryytetty viikon takaisesta
löperyydestäni. Päätin näyttää sekä itselleni että toimeksiantajilleni,
että Lugosi on nerokas ja häikäilemätön ammattilainen.

Kuuntelin luennon intentionaalisesta psykologiasta. Neljäs kohteeni istui
edessäni kahden penkkirivin päässä. Kävin mielessäni läpi lukemattomia
keinoja eliminoida hänet, muun muassa lapasten sisäisen kontaktimyrkytyksen
luennon aikana (mikä on tämä pakkomielteeni lapasiin?).

Tilaisuutta ei koitunut. Niin taivalsin hänen seuraavaan opetuspaikkaansa
Siltavuorenpenkereen sokkeloon. Paikansin kohteeni naputtamassa
tietokonetta -menin tekemään samoin. Tasan 16.14 nousin, sillä hänkään ei
voisi enää kauan viivytellä. Suunnitelmani oli surma portaikossa, joten
jäin hidastelemaan käytävään. Mutta kukapa kiipeäisi portaat kerroksesta -1
kerrokseen 4? Kohteeni tuli odottamaan hissiä, joka lienee korkeassa
talossa julkisin mahdollinen paikka etenkin juuri luennon alkamishetkellä.

Mutta pedon vereni kuohui ja ymmärsin, etten pystyisi enää hillitsemään
itseäni. Nuori mies antoi minun astua edellä hissiin. Ojensin etusormeni
kohti nappuloita -kerrokset oli numeroitu arvoituksellisesti -1, 0, 1.
Missä helvetissä tietokonesali oli? Mihin helvettiin olisin menossa? En
ainakaan ylös asti, koska hissi täyttyisi varmasti matkan varrella.
Valitsin numeron 1. Ovien sulkeuduttua otin veitseni vaivattomasti esiin ja
survaisin sen kohteeni rintaan.

Hissin pysähtyessä muutamaa metriä ylemmäs kaduin ankarasti. Ruumis peitti
kopin lattiaa ja lämpimän veren löyhkä täytti sen ilmatilan. Ovien auetessa
vastassani oli kolme nuorta naista, jotka jäykistyivät kauhusta. Sähisin
heille karmeimmat kiroukseni ja nilkutin tieheni.

Mihin olenkaan ajautunut? Kaikki omaa syytäni! Kohta ovat kimpussani ne
kapiset koirat, ne viheliäiset vasikat, ne ruokottomat riivaajat!

Äitini kunnian kautta, en ole sama kuin ennen.

• Luigi Lugosi

---

Ke 10.11.2004 klo 12:00 Lugosi iski puukolla

Luigi Lugosi on tappanut jälleen: Gosalyn kuoli puukoniskuun Päärakennuksessa.

Uhri kertoo:

Kaksi murhaa ja 15 murhayritystä tehnyt Gosalyn kohtasi tänään loppunsa
päärakennuksen salissa 14 noin klo 11.50.

Olin varomattomasti yksin luokassa lukemassa romaania ennen tunnin alkua,
mutta pitelin kättäni pistoolin kahvalla ja pälyilin epäluuloisena kaikkia
luokkaa lähestyviä tuntemattomia lasioven läpi. Kun luokkaan asteli
iloisesti hymyilevä vaaleatukkainen nuori nainen, jota en tunnistanut saman
kurssin opiskelijaksi, sormeni puristuivat vaistomaisesti tiukemmin aseeni
neonvihreälle kahvalle. Tyttö asteli rohkeasti sisään luokkaan ja kyseli
kadonneita lapasiaan. Se oli niin itsestäänselvää, että minun olisi pitänyt
ampua hänet siihen paikkaan, mutta en uskaltanut, sillä olisihan ollut
noloa niitata joku viaton lapastenetsiskelijä vain vainoharhaisuuden
vuoksi. Niinpä nousin vain tyynesti seisomaan ja odotin valmiusasemissa ja
varuillani, mitä tuleman piti. Tyttö asetti laukkunsa pöydälle ja penkoi
sitä hyväntuulisen näköisenä. Mielessäni risteili kysymyksiä: pitäisikö
minun kysyä lapasten väriä, tai millä tunnilla hän on ollut siinä luokassa,
ja jos hän empii, hän todennäköisesti valehtelee, ja voin hyvällä
omallatunnolla ampua hänet. Ovelasti tyttö hämäsi minut kauniilla hymyllään
ja päivittelemällä tuttavallisesti sään kylmyyttä, ja samassa hän
lähestyikin minua nopeasti veitsi kädessään.

Tilanne oli sekavuudestaan huolimatta ohi muutamassa hetkessä. En ollut
huomannut terän kosketusta ollenkaan, ja ammuin pakenevaa murhaajaani vielä
selkään. Ilmeisesti veitsi oli niin terävä, ettei sen uppoamista vatsaani
edes huomannut. Tilanne kuitenkin päättyi murhaajani eduksi:
opiskelutovereitteni tullessa luokkaan olin jo vuotanut kuiviin.

• Gosalyn

Murhaaja kertoo:

Nousin hissillä yliopiston päärakennuksen neljänteen kerrokseen. Jotten
herättäisi huomiota, olin naamioitunut yliopisto-opiskelijaksi
ja sullonut laukkuni täyteen luentomuistiinpanoja. Salissa 14
alkaisi luento 18 minuutin kuluttua. Aioin asemoitua siten, että voisin
helposti kohdistaa iskun luennolle saapuvaan kohteeseeni. Käännyin
kulman takaa porrastasanteelle, jolta oli sisäänkäynti luentosaliin.

Sain vetäytyä takaisin yksin tein. Lasiseinän läpi olin
nähnyt kohteeni istumassa luentosalin eturivissä. Yksin.
Erittäin todennäköisesti yksin, sillä vain yksi salin nurkka jää
porrastasanteelta nähtynä katveeseen. Mikä uskomaton tilaisuus: uhri yksin
luentosalissa, näinä aikoina. Aikaa ei ollut suunnitteluun, mutta luotin
vanhaan pedon vaistooni.

Astun suoraan sisään. Samalla hetkellä oivallan aseitteni olevan
siviilivarusteideni alla -nopea aseen käyttö ei onnistuisi. Pelaan aikaa
suuntaamalla katseeni etsivästi lattiaan ja kysyn, onko kohteeni ehkä
huomannut unohtuneita lapasiani. Samalla hetkellä oivallan, että kohteeni
paha maine on peräisin legendaarisesta lapasmurhasta -lapasten
mainitseminen oli virhe. En voi enää viivytellä vaan yritän riuhtaista
veitseni esiin -mutta sitä ei löydy. Kohde on valpas, hän on noussut
seisomaan ja hänen katseensa on läpitunkeva. Väsyneesti hymyillen jauhan
hänelle tyhjää ja kopeloin kiihkeästi rekvisiittaani. Hän on aivan
vierelläni, kuin kerjäten tapetuksi tulemista. Viimein sormeni
tapaavat uskollisen veitseni viileän kahvan. Kiskaisen esineeni esiin
ja työnnän sen vimmaisesti nuoren naisen sydämeen.

Jouduin iskemään kehnossa asennossa käsivarsi suorana, mutta veitseni, joka
oli minulla jo Unkarin vuosinani, ei ole koskaan epäonnistunut. Sen
viiltävä terä uppoaa ihmisen lihaan kuin voihin ja niin tarkasti, ettei
sitä huomaakaan. Toden totta, suunnatessani ovelle kuulin kohteeni
huudahtavan jotain. Vilkaisin taakseni ja näin hänen osoittavan minua
pistoolilla, kasvoillaan epäuskoinen ilme. Hänen puseronsa miehustassa oli
kuitenkin nopeasti laajeneva kirkuvanpunainen läikkä ja tiesin, että
minuutissa enin osa hänen verestään valuisi rintaonteloon ja hän romahtaisi.

Astuessani salista porrastasenteen ohitti opiskelija, joka ei tosin
vilkaissutkaan saliin 14 päin. Portaita alas liikkuessani ei vastaani
tullut ketään.

Ehdittyäni kauas tapahtumapaikalta vaivuin mietteisiin, jotka ovat
vaivanneet minua jo viikkoja. Liikkeeni ovat hidastuneet, vaistoni
heikentyneet ja aatteeni pehmentyneet. Olen tulossa vanhaksi.

• Luigi Lugosi

---

La 6.11.2004 klo 13:19 – Revolverimies myrkytettiin sanomalehdellä

Rappukäytävien pyssysankari Luigi Lugosi on myrkyttänyt Revolverimiehen.

Uhri kertoo:

Pyhäinpäivän aamu koitui kohtalokseni. Karkki tai kepponen, niinhän tänään
kuuluisi sanoa. Minulle ei valinnanvaraa kuitenkaan jätetty, ja kepponen
vei henkeni.

Heräsin tapani mukaan vasta puolenpäivän jälkeen. Vielä puoliksi unessa
raahauduin ovelle hakemaan sanomalehteä. Postiluukkuni on sen verran
ahdas, ettei lehdenjakaja tavallisesti saa työnnettyä lehteä kuin puoliksi
sisään. Näin oli nytkin käynyt, ja päätin yrittää vetää lehden itse
sisään, ettei minun tarvitsisi mennä aataminasussa rappukäytävään, saati
sitten pukeutua. Tarttuessani lehteen tunsin sormissani jotain tahmeaa.
Tiesin heti, että nyt oli tarkkaavaisuuteni päässyt ratkaisevalla hetkellä
pettämään. Yleensä käsittelen postini suojakäsineissä, mutta tällä kertaa
nuo varotoimet unohtuivat. Murhaaja tiesi selvästi, milloin olin kaikkein
haavoittuvaisin ja iski lauantaiaamuna.

Silmissäni sumeni ja ruumiini alkoi kouristella holtittomasti. Yritin
vielä pestä myrkkyä käsistäni pois, mutta se oli jo ehtinyt levitä joka
puolelle. Jalkani pettivät alta ja tuuperruin kylpyhuoneen lattialle.
Ajatukseni olivat täynnä epätoivoa. En halunnut kuolla. Olinhan elänyt
vasta niin lyhyen aikaa. En ollut valmis lähtemään. Mutta mitään ei enää
ollut tehtävissä. Onneksi kärsimykseni eivät kestäneet pitkään. Kurkustani
kuului vielä hetken vaimeaa kuolonkorinaa, ennen kuin lakkasin olemasta.
Mädäntyvän ruumiini tuoksu paljastanee ennen pitkää karmean kohtaloni
naapureille.

-Revolverimies

Murhaaja kertoo:

Kohde oli hankala, koska toimeksiantajallani ei ollut antaa hänestä kuvaa.
Siten ainoa mahdollisuuteni oli tavoittaa hänet asunnollaan. Pettämätön
suunnitelmani edellytti kohteen oloa kotosalla. Ensi töikseni selvitin
ovikoodin ja astuin sisäpihan kautta porraskäytävään.

Jokaisen asunnon ovessa oli yllättäen suuri ryppypintainen lasi-ikkuna.
Useimman takaa kajasti valo, mutta ei kohteeni ikkunan. Sisäpihalta näin,
että hänen sälekaihtimensa olivat suljetut. Lisäksi huomioni kiinnittyi
pienenpieneen postiluukkuun, johon postinkantaja oli huolimattomasti
työntänyt kaksinkerroin taitetun Presson.

Oletin, että Presso jaetaan varhain aamulla. Oletin, että kukaan ei
lähtisi kotoaan tai tulisi kotiinsa kiskaisematta luukkuun jumiutunutta
postia irti. Oli lauantaiaamupäivä: hän oli siis joko edelleen unessa tai
ei ollut käynytkään kotonaan koko yönä. Jäin tummana hahmona
porraskäytävään vartomaan elonmerkkiä kohteestani.

Kului yli tunti. Ärtyneenä päätin jättää suunnitelmani toteuttamisen
myöhemmäksi. Halusin silti jättää nuorelle miehelle terveiset ja sivelin
hänen postinsa tappavalla hermomyrkyllä. Hellin ottein nykytin lehden ulos
todella ahtaasta luukusta ja levitin myrkyn sen alapinnalle sille
puolelle, joka oli ollut asunnon sisällä. Myrkkypinnan alle sijoitin
laukusta ottamani sileäpintaisen mainoslehtisen. Työnsin nämä takaisin
luukkuun ja sitten vedin mainoslehtisen ulos. Seuraavaksi myrkytin
porraskäytävässä olevan lehdenpuoliskon alapinnan ja pyyhin roiskeet
lattialta.

Poistuin kenenkään huomaamatta sisäpihan ja raskaan rautaportin kautta
raukealle etelähelsinkiläiselle kadulle.

Luigi Lugosi

---

Pe 5.11.2004 klo 18:05 Myrkkykukkalähetti Purho pidätetty

Etsivä F pidätti myrkkykasvijoukkomurhastaan etsintäkuulutetun Markku Purhon tämän kotiovella.

Etsivä kertoo:

4.11 klo 14:36 saan vihdoin pitkään odottamani ilmoituksen pääliköltäni.
Labran pojat ovat onnistuneet yhdistämään Hovimestarin perheen
joukkomurhaan käytetystä kukkaruukusta löydetyt salamurhaaja Markku
Purhon sormenjäljet oikeaan henkilöön. Aluksi olen järkyttynyt sillä hän on hyvä ystäväni, enkä uskonut hänen kykenemään moiseen hirmutekoon. Hetken kuluttua mielialani paranee, koska hänen
pidättäminen varmaankin helpottuu koska tunnen hänet. Jonkin ajaa asiaa
mietittyäni vaivun kuitenkin epätoivoon: Purho tietää minun olevan
etsivä ja hän tunnistaa minut varmasti ulkonäöltä, joten hän tulee
varmasti olemaan todella vainoharhainen läheisyydessäni. Pidätyksestä
tulee todella vaikea.

4.11 klo 17:00 saavun kotiin. Olen kehitellyt mielessäni suunnitelmaa
Purhon kiinnisaamiseksi. Aikaisemmin syksyllä olin lainannut hänelle
kasan scifi-kirjoja ja niiden takaisin pyytäminen antaa minulle hyvän
tekosyyn lähestyä häntä herättämättä epäilyksiä. Yritän soittaa
Purholle, mutten saa häntä kiinni, joten tyydyn lähettämään
tekstiviestin, jossa kerron erään toisen ystäväni haluavan lainata erään
hänellä olevan kirjan. Lähetän myös tekstiviestin eräälle toiselle
etsivälle ja pyydän häntä mukaan tekemään pidätystä, mikäli Ruuskanen ei
tartu syöttiini. Ko. etsivä ei vastannut, joten päädyn tekemään pidätyksen itse.

5.11 klo 10:30 Purho soittaa minulle. Sovimme, että käyn joko
hakemassa kirjan hänen luotaan illalla tai sitten hän tuo sen minulle
lauantaina.

5.11 klo 17:30 Purho soittaa taas ja kertoo olevansa matkalla kotiin.
Sovimme, että haen kirjan noin klo 18 aikoihin. Lähden töistä ja hyppään
hiljattain ostamaani käytettyyn autoon. Sain auton halvalla, koska se
oli kuulemma ollut mukana joidenkin rikollisten välisessä
välienselvittelyssä ja koko sen pohja ja kuljettajanpuolinen sivu on
jouduttu uusimaan. Matkalla kohti Kulosaarta ihmettelen tuolien
verhoilussa olevia tummia tahroja.

5.11 klo 18:05 saavun Purhon kotiovelle. Sydämeni hakkaa kiivaasti ja
minun on vaikea kätkeä jännittyneisyyttäni. Olen piilottanut aseeni
repun ylätaskuun ja tarkoituksena on kaivaa se esille kun laitan
Purhon palauttaman kirjan laukkuuni. Soitan ovikelloa ja jään
odottamaan. Kuulen kuinka joku tulee ovelle ja ilmeisesti kurkkaa
ovisilmästä. Purho avaa oven ja pitää kättään selkänsä takana.
Vaihdamme pikaisesti tervehdykset ja hän kääntyy hakemaan kirjaa.
Huomaan hänen pitävän kädessään pistoolia. Purho laittaa pistoolin
eteisen pöydälle, ottaa siltä kirjan ja tulee takaisin ovelle. Avaan
laukkuni ylätaskun ja alan kömpelösti kaivamaan asettani esille. Saan
aseen esille ja käsken Purhon antautua. Purhon vastaus on jotain
tyyliin ”Voi ei.” muttei suoraan vastustele pidätystä. Teen nopean
laskelman päässäni: Purho tuntee minut ja mikäli hän joutuu
vankilaan hän varmasti lähettää mafian tappajat minun, perheeni ja
ystävieni kimppuun… Painan liipaisinta ja Purho sisäkalut lentävät
eteisen seinälle. Otan puhelimeni, näppäilen pomoni numeron ja selitän:
”She was coming straight at me!”

• Etsivä F
  
  

Pe 5.11.2004 – Tuomaristo tiedottaa

UUSI AIKARAJA
Työnantajat alkavat käydä kärsimättömiksi. Jokaisella elossaolevalla
salamurhaajalla on viikko aikaa yrittää murhaa. Synkeiden seuraamusten
uhalla niiltä, jotka eivät ole vielä surmanneet yhtään uhriaan,
edellytetään tuloksia. Muilta riittää uusi yritysraportti.

ASEISTA
Pommipakettien hylkääminen julkisiin kulkuneuvoihin on kielletty.
Hiljattain metrossa oli evakuointiin johtanut väärä pommihälytys hylätyn
salkun perusteella. Tapaus ei liittynyt meihin, mutta emme halua aiheuttaa
vastaavaa tilannetta.

PISTEYTYKSESTÄ
Tekojen pisteytys parin päivän sisään kustakin tapahtumasta osoittautui
epäkäytännölliseksi. Pistetaulukkoa päivitetään kerran viikossa
tuomariston tapaamisten yhteydessä.

Muistattehan, että puuttuva raportti tarkoittaa viittä miinuspistettä.

Metsästysiloa! :-)

---

Ma 1.11.2004 n. klo 15 – Etsivä U pidätetty

Etsivä L (ex-”Cloaca Maxima”) pidätti etsivä U:n (ex-”Callidus 307”), joka perjantaina 22.10. häikäilemättömästi teloitti satunnaisen sivullisen ja raportoi tappaneensa etsintäkuulutetun. Kohde ammuttiin vastustaessaan pidätystä.

Etsivä kertoo:

(otteita kersantti Latikan päiväkirjasta)

27.10 Uusi toimeksianto. IsoPomo otti minuun ja kolmeen muuhun tuoreeseen
kersanttiin yhteyttä. Järjestöömme on mahdollisesti päässyt soluttautuja.
Hoidetaan vakiomenettelyllä, valtion vankilathan ovat jo täynnä poliittisia
vankeja.. Tutkin U:n tiedot ja huomasin tunnistavani kuvan, tämän
pitäisi hoitua helposti..

28.10 Turhaa väijymistä Exactumilla moneen otteeseen. Olen huomaavinani
erään toisenkin henkilön seikkailevan päämäärättä aulan tienoilla. Toinen
etsivä? Minulla on kollegoideni nimet, mutta haluan hoitaa tämän yksin.
Kyseessä on minun reviirini.. ja myönnetään, haluaa kunnian itselleni ja
taata urakehitykseni. Mutta tänään ei ollut onni myötä.

29.10 Toinen turhauttava päivä. Kävin useita kertoja norkoilemassa
Uusivuoren luentosalien tienoilla. Pisimmillään seisoin Exactumin aulassa
puoli tuntia tuloksetta. Onko joku vihjannut Uusivuorelle jahdista? Toinen
soluttautuja?.. Huomasin jälleen saman mahdollisen etsivän kuin eilen, mutta
nähtävästi häntäkään ei onnistanut. ..tai ehkä olen tullut vainoharhaiseksi.

Tänään on Halloween bileet, Uusivuoren profiilin mukaan hän voi hyvinkin
saapua paikalle. Otan aseen mukaan.

30.10 Krapula, ei Uutta.. Lähden illalla baariin hukuttamaan huoleni.

1.11 U vihdoinkin hoidettu! Lopulta kaikki sujui niin hyvin kuin
olin odottanutkin. Hän ilmestyi luennolle aivan tiedustelujen mukaan.
Tauolla hän lähti salista, ja asetuin salin ulkopuolelle odottamaan hänen
paluutaan. Lopulta hän tuleekin nurkan takaa kohti salin ovea. Kävelen häntä
vastaan, ohitan hänet ja käännyn ympäri. Hän ei reagoi tähän mitenkään,
joten ehdin ottaa aseeni rauhallisesti esille ja tähdätä häntä selkään. Hän
kääntyy vasta, kun kerron hänen olevan pidätetty. Silloin on tietenkin jo
liian myöhäistä ja teloitan hänet siihen paikkaan. Viralliseen raporttiin
teen tietenkin normaalin selvityksen ”pidätyksen vastustamisesta” (koskaan
ei tiedä mihin reportterit pääsevät käsiksi). Silminnäkijöitä oli paikalla
enemmän kuin viime pidätyksen yhteydessä, mutta vaaratilannetta ei syntynyt.
Loppu onkin poliittisen siiven heiniä..

(myöhemmin) Näyttää siltä, että tiedustelupuoli mokasi viime viikolla.
Ilmeisesti U oli päässyt livahtamaan maasta, enkä siksi tavoittanut
häntä loppuviikosta (muista mainita asiasta ylemmille). Lisäksi sain tietää,
että U:n rikos oli ”pidättää” väärä henkilö. Petturi tai pätemätön,
olen iloinen, että hänestä on päästy.

• L

---

To 28.10.2004 pariinkin aikaan – Sandels valui kuiviin

Salamurhaajat Vampira ja Hoppa Huopatossu ovat murhanneet Sandelsin sekä hänen kaksoisveljensä. Vampira ampui Sandelsin ja Hoppa Huopatossu puukotti hänen veljensä. Molemmat kuolivat kotiovelleen.

Murhaaja kertoo:

Olin todella kostonhimoisella tuulella; edellisestä väijynnästä oli
tuloksena vain helvetillinen tappoflunssa. Eikä tälläkään kertaa miestä
näy mailla halmeilla. Vitutti. Viimein turhautuneena soluttauduin rappuun
naapureiden hyväuskoisuutta hyväksikäyttämällä.Soitin uhrin ovikelloa ja
peitin ns ovisilmän kylmällä kädelläni. Uhri avasi. -Sandels, otaksun?
kysyin ja hän läimäytti otsaansa. Se riitti. Ammuin osuman suoraan rintaan
ja hän jäi haukkomaan henkeään. Poistuin voitonoluelle.

”Hän liittyi enemmistöön”
-Petronius

• Vampira
  
  Kaksoisveljen murhaaja kertoo:
  
  Lukuisten tuloksettomien päiväkyttäusteni johdosta aloin olla kovin
  turhautunut. Visioita vilisteli päässäni ja unelmani kouristelevista
  uhreista olivat jo pitkään tunkeutuneet uniini kuin härnäten vielä
  viatonta salamurhaajaa. Päätin siis hylätä täyteen yllätykseen perustuvat
  kulmantakaa-suunnitelmani ja siirtyä luoksemarssintataktiikkaan.
  
  Tiedostin hyvin aikeeni kulmakivet. Näinä vaarallisina aikoina uhrit ovat
  kovinkin varuillaan, joten ulosantini tulisi olla mahdollisimman viaton.
  Ajattelin itseäni uhrin asemassa. Kenelle avaisin oven? Ketä en suurempia
  miettimättä teloittaisi heti oven vieressä olevalla pumppuhaulikollani?
  Kuka olisi niin luotettavassa asemassa tässä epäluotettavassa maailmassa?
  Mieleeni tulvahti hetken arvonnan jälkeen kuva kilteistä lettipäistä,
  jotka taluttavat mummoja kadun yli. Pukeutuisin partiolaiseksi, joka myy
  niitä iki-ihania partiojoulukalentereita. Helppoa, partiolainen kun olen
  siviilissä. Viime Kongon reissultani laukkuun jäänyt viidakkoveitsi, jolla
  olin taistellut alkuasukkaita vastaan, mahtui huomaamattomasti
  kalentereiden väliin ja oli valmis uuteen verenvuodatukseen.
  
  Täyteen partiopukuun sonnustautuneena seisoin uhrini Sandelsin alaovella ja
  pääsin hetken yrittelyn jälkeen rappuun sisään klo 19.50. Katsoin
  viimeisen kerran pimeässä rapussa välkehtivää viidakkoveistäni ihaillen ja
  työnsin sen kalenterinipun väliin. Tässä sitä taas mennään, kuiskasin
  sille. Nousin hiljaa asuinkerrokseen ja painoin valot päälle.
  Soitin ovikelloa. Kuulin askeleita. Ovi aukeaa. Viritin hyväntahtoisimman
  hymyni naamalleni ja aloitin: ”Hei, haluaisitko ostaa partiolaisten
  joulukalentereita? Hinta on viisi euroa.” Pahaa-aavistamaton kohde katsoi
  minua hetken eikä vaikuttanut järin kiinnostuneelta tarjouksestani. ”Ei
  kiitos. En juuri nyt tarvitse.” Samalla kun aloitin ostaisitnytkuitenkin-
  lauselmaani jännitin käteni, vedin kalentereiden välistä kiiltävän
  veitseni esiin ja salamannopeasti iskin sen Sandelsin vatsaan-alhaalta
  ylöspäin kuten me kaikki puukottajat tiedämme. Jälki oli erinomaista. Tuho
  uhrini sisuskaluissa oli silminnähden kuolettava. Hän tuupertui maahan
  heti epäonnekas katse silmissään, joista veitseni hohto kajasti vedettyäni
  se ulos hänestä ja pidellessäni sitä hänen edessään. Viimeisillä
  hetkillään hän muodosti huulilleen sanat: ”Minut on tapettu tänään jo
  kerran.” Olin tyrmistynyt. Edessäni oli elävä kuollut. Tarut zombeista
  olivat sittenkin totta. Siinä vaiheessa koin parhaaksi poistua paikalta.
  Zombeista ei koskaan voi tietää, sanotaan.
• Hoppa Huopatossu
  

---

Ke 27.10.2004 aamuyöllä – Perhe löydetty myrkytettynä

Markku Purhon umpikiero myrkkykasvi vei hautaan Hovimestarin, hänen isänsä, siskonsa ja kaksi koiraa. Kuolinsyytutkijat löysivät hapolla kastellusta kukkaruukusta jäänteitä gelatiinikapseleihin pakatusta kaliumsyanidista, joka yön aikana vapautui kukkaruukusta kuolettavin seurauksin.

Tällaisen erikoisuuden toteuttaminen vaatii konsultointia asetuomarin kanssa.

Uhri kertoo:

Tiistai-iltapäivällä ehkä noin kuuden aikoihin ovikello soi. Väsyneenä
menin avaamaan oven. Minulla oli tunne jo tuolloin, ettei se olisi hyvä
ajatus, mutta edellisen viikon sairaus oli heikentänyt voimiani siinä
määrin, etten jaksanut ajatella asiaa sen kummemmin.

Oven takana oli kukkalähetti. Otin puketin vastaan ja epäilykseni
vahvistuivat ja nousivat väsymykseni yläpuolelle. Avasin kuoren
varovaisesti hansikkaat kädessä, jos kortti olisi myrkytetty. Ei ollut.

Epäilykseni kasvoi, sillä kukkalähetti oli näyttänyt kummallisen tutulta.

Tiesin, että ruukkukasvissa, jonka olin saanut oli jotain kummaa. En
kuitenkaan ymmärtänyt, mikä se voisi olla. Ajattelin viedä kasvin roskiin,
mutta unohdin kasvin keittiön pöydälle, kun koirat halusivat ulos.

Yö tuli ja menin nukkumaan. Kasvi oli yhä keittiön pöydällä, ikkuna
keittiössä oli auki ja ovi muihin huoneisiin kiinni. Yön aikana isäni oli
ilmeisesti kuitenkin sulkenut ikkunan ja kasvin multiin piilotettu myrkky
myrkytti huoneilman ja se siitä sitten.

Sivullisia uhreja neljä: isä, sisko ja kaksi koiraa.

Täydet onnittelut ovelasta suunnitelmasta. Loistavasti toteutettu.

-Hovimestari

Murhaaja kertoo:

Kohteeni asui tiedustelujeni mukaan yksin tai oli ainakin ainoa asuntoonsa
rekisteröity. Taustatietojen perusteella olin vakuuttunut että hän pitäisi
kasveista ja niinpä päätin lähettää hänelle myrkytetyn kukkatervehdyksen.
Myrkyksi valitsin KCN, joka on huoneenlämmössä kiinteä jauhe ja muodostaa
kosteuden ja ilman vaikutuksesta tappavaa vetysyanidi (HCN ) -kaasua.
Kapseleiden sijoituskohteeksi valitsin ruukullisen viherkasvi, joka oli
ideaali myrkyn sijoitukseen. Kostea multa edistäisi gelatiinikapseleiden
hajoamista ja vetysyanidin muodostumista.

Ostin kasvin ja piilotin myrkkykapselit multaan. Olin kuullut kohteeni
sairastaneen edellisellä viikolla, joten laitoin mukaan parane pian -kortin.
Astelin kohteeni kotiovelle rauhallisilla mielin, kukaan ei uskaltaisi ampua
ovelleen kukkalähettiä. Ulko-ovin oli lukossa, mutta onneksi pääsin sisään
soittamalla jonkin toimiston summeria. Astuessani hissistä kohteeni ovelle
huomasin nimikyltissä myös toisen sukunimen. Kirottua! Oli jo liian myöhäistä
muuttaa suunnitelmia ja joutuisin todennäköisesti poistamaan päiviltä myös
viattomia sivullisia. Soittaessani ovikelloa alkoi korvia huumaava haukunta.
Kohteeni saapui avaamaan oven kahden villisti haukkuvan koiran säestämänä.
Sydämeni pamppaili säikähdyksestä. Huusin jotain hänelle osoitetusta
kukkalähetyksestä ja ojensin paperiin käärittyä kasvia. Kohteeni kasvoille
kohosi epäilys, ja hetken luulin pelini olevan pelattu. Koirien haukunta oli
korvia huumaava ja huusin uudelleen ’Teille on lähettty kukkatervehdys!’.
Lopulta hän tyytyi vastaanottamaan kasvin. Käveltyäni rauhallisesti kerroksen
alas juoksin loput portaan adrelaniinin sähköistämänä. Olin varma että olin
käyttäytynyt epäilyttävästi ja saatoin vain toivoa ettei kohteeni penkoisi
multaa tai tohtisi heittää viherkasvia pois. Mieltäni kalvoi todennäköisyys
sivullista uhreista. Ainakin koirat vaikenisivat iäiseksi…

• Markku Purho
  

---

Ti 26.10.2004 klo 21:20 – Lumikko myrkytetty Kalliossa

Dr. Peter Laumann hyväksikäytti ystävyyttä ja ovelasti myrkytti pommeistaan tunnetun Lumikon.

Murhaaja kertoo:

Uusi kohteeni oli Lumikko. Lumikko oli vanha ystäväni, tai pikemminkin
kollega. Olimme työskennelleet saman pomon leivissä moskovan mafiassa
muutama vuosi takaperin. Muistan kerran keskustelleemme monen monen votkan
jälkeen työasioita ja hänen sanoneen että jos itse joutuisi salamurhan
kohteeksi olisi tyylikkäintä kuolla myrkytykseen. Asevalintani oli siis
selvä.

Lumikko oli nimensä veroinen ovela paskiainen. Tiesin hyvin kuinka
epäluuloinen ja varuillaan hän oli kokoajan.

Vatvoin päässäni suunnitelmia suunnitelmien perään. Mikä olisi sopiva
paikka ja aika? Unicafe? Ei. Liikaa todistajia. Lounas luonani? Ei. Liian
läpinäkyvää. Olisin itse kuollut jo ennenkuin kutsuisin hänet.

Lopulta keksin paikan; Harrastimme sillointällöin
roskaruokadyykkausreissuja kallion slummeissa. Kallion pimeillä kujilla
ollessamme kahden voisin onnistua Lumikon myrkyttämisessä.

Jostain päähäni syntyi idea että voisin sekoittaa tappavaa myrkkyä kokakola
pulloon ja tarjota sitä uhrilleni dyykkauksen ohessa. Mutta minun pitäisi
ensin voittaa hänen luottamuksensa. Hän ei saisi esim. haistaa pulloa ennen
maistamista, koska tiesin hänen pitävän asetta jatkuvasti mukanaan ja jos
hän äkkäisi suunnitelmani olisin kuollut alta aikayksikön.

Seuraavalla viikolla tapasimme koulussa pari kertaa ja puhuimme
mahdollisesta dyykkausreissusta ja yhtenä iltana uhrini soitti minulle ja
päätimme mennä illalla dyykkaamaan. Suunnitelmani olin hionut valmiiksi
tähän mennessä. Ottaisin taskuihini kaksi puolen litran kokakolapulloa.
Oikeassa taskussa olisi oikeaa kolaa ja vasemmassa myrkytettyä.

Tapasimme illalla luonani. Olin laittanut myrkkypullon valmiiksi vasempaan
taskuuni untuvatakkiini ja lähtiessämme ulos otin pokkana toisen pullon
jääkaapista, ”matkaevääksi”. Uhrini ihmetteli kuinka minulla, pennittömällä
oli moista juomaa ja selitin että olin käynyt äitin kanssa kahvilla ja
kaupassa.

Avasin täyden myrkyttömän kolapullon heti ulostauduttuamme ja otin siitä
huikan. Tarjosin myös uhrilleni. Hän joi luottavaisesti nähtyään ensin
minun ottavan huikkaa. Laitoin pullon oikeaan takintaskuuni ja me jatkoimme
matkaa. Pulssini oli miljardi.

Saavuimme alepan roskiksille. Oli pimeää, utuista ja autiota. Ihan meidän
vierestä tepasteli yksi spurgu. Minun pitäisi odottaa vielä vähän aikaa.
Jäimme seisomaan roskahuoneen viereen ja yritin vaikuttaa rennolta, jutella
niitänäitä samalla kuin kaivoin vasemmasta taskustani pullon esiin. Pulloon
olin lattanut myrkkysekoitusta sen verran kuin ajattelin toisessa pullossa
olevan kolaa juotuamme siitä pari huikkaa. Avasin pullon ja huomasin
samalla spurgun tulevan taas ohitsemme toisesta suunnastsa roskahuoneen
kulman takaa. Jouduin taas odottamaan. Nyt pulssini oli tähtitieteellinen
ja puheeni kuullosti varmasti hiukka kangertelevalta. Minun olisi nyt
toimittava. En voisi ottaa itse huikka myrkkypullosta, mutta en myöskään
voinut pidellä sitä avattuna kädessäni ikuisesti. Lumikko alkaisi epäillä.
Odotin vielä muutaman sekunnin että spurgu häviäisi kulman taakse ja juuri
hänen kääntyessään pois ojensin tärisevin käsin pulloa uhrilleni. Hän otti
pullon käteensä. Hän joi. Tyhjä katse silmissään hän luhistui märkään
asfalttiin. Viimeisinä sanoinaan hän taisi lausua venäjäksi jotain
ystävyydestä. Laitoin ruumiin roskikseen ja liukenin paikalta.

• Dr. Peter Laumann
  
  Uhri kertoo:
  
  Maanantaina sovittiin parin hyvän ystävän (ja koulukaverin) kanssa tiistai-
  illan dyykkausreissusta. Pirautin siis tiistaina illan lähestyessä että
  olen yhä tulossa mukaan. Kun lähestyin ystäväni kämppää, kuoleman läsnäolo
  tuntui niin selvältä selkäpiissäni, etten voinut asiaa epäillä: tänä
  iltana kuolen. En kuitenkaan voinut enää vetäytyä, se olisi ollut mitä
  epätyylikkäintä.
  
  Saapuessani ystäväni kämpälle sivelin reikärautaani taskussa, se antoi
  mukavasti kaivattua turvallisuudentuntua. Kämpällä ei tapahtunut mitään
  epäilyttävää, mutta yhä tunsin viikatteen karmaisevan varmasti huojuvan
  varjon.
  
  Lähtiessämme reissulle ystäväni otti mukaansa pienen kokiksen, avasi ja
  joi sitä tarjoillen välillä myös minulle. Päästiin kallion valintatalon taakse
  roskiksille klo 21.20, hämyiseen soppeen, jossa odottelimme kaksin
  kolmannen paikalle saapumista.
  
  Ketään ei ollut näkemässä, kun taas kerran ystäväni ojensi pulloaan
  tarinoidessaan. Otin ja join. Heti kun erotin kaliumsyanidin harvemmin
  maistetun aromin, tiesin tulleeni murhatuksi mitä tyylikkäimmin.
  Hirvittävien kouristusten lomasta sopersin onnitteluni. Jättäessäni
  maallisen majani näin alapuolellani ruumistani sullottavan roskikseen, ja
  en nähnyt ketään tulevan paikalle. Hengettömässä katseessani pystyin vielä
  näkemään suurta ihailua nerokasta murhaajaani kohtaan!
• Lumikko
  

---

Ti 26.10.2004 klo 9:42 – Ms. Mexico pidätetty

Etsivä K (ex ”Aimo Häiriö”) on ilmoittanut Ms. Mexicon pidätyksestä. Kohde ammuttiin vastustaessaan pidätystä.

Etsivä kertoo:

Olin saanut kyseisen toimeksiannon jo viikko sitten, mutta jouduinkin
yllättäen taistelemaan paperihommien parissa enkä päässytkään kentälle
kuten olin suunnitellut. Oletin etsiväkollegojeni suoriutuvan keikasta
nopeasti, joten en liiemmin miettinyt asiaa. Aikatauluni helpottaessa ja
Ms. Mexicon ollessa yhä vapaalla jallalla päätin tänä sateisena
tiistaiaamuna suunnata Kumpulaan kyttäyskeikalle.

Saavuin paikalle vasta 8.20, jolloin Exactumin löydettyäni jäin ala-aulaan odottelemaan Unicafen avautumista. Vaikka olin laskelmoinut epäillyn, Ms. Mexicon, ehtineen ajoissa luennolleen, yllätyin positiivisesti hänen tuntomerkkeihinsä sopivan henkilön astellessa sisään ja noustessa kierreportaita kolmanteen kerrokseen. Seurasin hetken kuluttua perästä ja paikallistin kohteen
erääseen luokkahuoneeseen. Arkkitehdille kiitos luokkien suurista
ikkunoista, joista erään sälekaihtimien välistä tarkkaillen vakuutuin
kohteen henkilöllisyydestä.

Seuraava tunti kuluikin rattoisasti aamukahvin merkeissä. Kahdeksannen donitsin ja kolmannen santsikupin jälkeen kello lähestyikin jo puolta yhdeksää, jolloin siirryin kolmanteen kerrokseen paikkaan, josta pystyin tarkkailemaan luokkahuoneen ovea. Vain kymmenen minuutin odottelun jälkeen luento päättyikin ja kohteeni käveli ulos luokasta opiskelutoverinsa kanssa, ohittaen minut muutaman metrin päästä.

Nousin ylös, seurasin heitä muutaman askeleen ja käskin hänen antautua.
Hämmentynyt Ms. Mexico ilmoitti antautuvansa, minkä tulkitsin ovelaksi
hämäysyritykseksi ja ammuin kohdetta lähietäisyydeltä maksaan (PUM!).
Kohteen lyyhistyttyä ympärilleen laajenevaan verilammikkoon poistuin
paikalta vihellellen. Loistava alku taas yhdelle kunniakkaalle päivälle
Lain ja Oikeuden puolustajana!

• Etsivä K
  

---

Ma 25.10.2004 aamulla – Lumikko räjäyttää jälleen

Pommitehtailija Lumikko on iskenyt taas. Shakaalin vei mukanaan nuken sisään rakennettu pommi.

Uhri kertoo:

Herättyäni tänä aamuna huomasin rapussamme pienen, epämääräisen näköisen
pussin. Jo siinä vaiheessa arvasin, että murhaaja lienee kannoillani.
Luontaista uteliaisuuttani menin kuitenkin asiaa tutkimaan, ja näin
pussissa nuken ja oman nimeni nimilapussa. Oloni ollessa jo valmiiksi
puolikuollut, päätin tutkia sisällön tarkemmin ja viime hetkellä ennnen
sinkoutumista taivaan tuuliin näin Lumikin viimeiset tervehdykset.

• Shakaali
  
  Murhaaja kertoo:
  
  Hoideltuani Smjertin havaitsin räjähteitä olevan vielä riittämiin toiseen
  jekkuun. Pirtan murhaaminen oli aiemmin ollut tuloksetonta, kävin jo
  kerran asunnon ovella ”leivinpaperia lainaamassa” ja jouduin vetäytymään koska
  asunnossa oli muita ihmisiä.
  
  Kierrätyskeskuksen ilmaishuoneella näin söpön mollamaijan, jonka viaton olemus sai kieron ja häijyn mieleni muotoilemaan maijasta pommia. Rakensin sen sisään mekanismin, joka laukaisisi pommin kun maijan oikeata jalkaa kääntäisi istuvaan asentoon. Mekanismi toimi testauksissa hienosti, joten uskalsin virittää pommin, ommella nuken kiinni ja lähteä sunnuntai-illan epäilyttävän hiljaiseen ja sateiseen yöhön mollamaija kassissani.
  
  Perillä pelkäsin varhaisesta (klo 22) ajankohdasta johtuen tulevani nähdyksi, mutta kukaan ei liikkunut sisäpihalla koko aikana. Otin kassistani kirkkaan muovipussin ja mollamaijan, ja jätin lahjani roikkumaan uhrini nimellä varustettuna asunnosta laskevien portaiden kaiteeseen. Sitten poistuin myhäillen sateiseen pimeään.
• Lumikko

---

Pe 22.10.2004 klo 17:14 – Hämä-hämä-häkki kiipes Almalle

Huomaavainen ”Gosalyn” toimitti Almalle lämpöiset käsineet talven varalta. Käsineeseen kätketty myrkyllinen hämähäkki vei hautaan Chemicumin hissimurhaajan.

Uhri kertoo:

Olin ollut varuillani ja tarkkaillut ympäristöäni epäilyttävien
hiippareiden varalta, enkä ollut nähnyt ketään erityisen epäilyttävää. Aloin
siis jo tottua alituiseen kuolemanpelkoon (ja laukkuun vuotavaan aseeseen).
Saavuin perjantaina kotiini kilisevän kauppakassin kanssa (valmistelin
seuraavan päivän syntymäpäiväkutsujani) klo 16, tarkistin postilaatikkoni ja
huomasin ilmoituksen saapuneesta suurikokoisesta kirjeestä. Ajettelin jonkun
sukulaisen lähettäneen minulle syntymäpäivälahjan, ja ilahtuneena lähdin
käymään postissa. Kävelymatkan mietin seuraavan uhrini myrkyttämistä.

Sain paketin, ja postitäti taisi huomata pienen epäluuloisuuteni sen
suhteen. En uskaltanut avata pakettia kuin vasta kotona. Paketti oli
leimattu kaksi päivää aikaisemmin Hyvinkäällä, eikä se tikittänyt, mutta
laitoin nitriilikäsineet käteen ja suojalasit päähän ja avasin paketin.
Lapaset! Luin saatekirjeen, ihmettelin kuka Pia minulle oli kirjoittanut, ja
varomattomasti otin labrakäsineet pois ja kokeilin lapasia.
Huippumyrkyllisen argentiinalaisen vihertäplähämähäkin myrkky on niin
tehokasta, että viimeiseksi ajatukseksi jäi ilahtuminen lapasista.

Syntymäpäiväjuhlista tulikin ruumiinvalvojaiset, onneksi boolitarvikkeet
olivat jo valmiina kaapissa, ja näihin hautajaisiin pääsi vainaja itsekin
osallistumaan 🙂

Kiitos Gosalyn, hauska tapa kuolla!”

• Alma
  
  Murhaaja kertoo:
  
  Olen useampaan otteeseen ollut Keskustoimistolla väijymässä kohdettani
  Almaa, mutta päätin nyt lähestyä häntä toisella tavalla, kun en ole
  kertaakaan vielä nähnyt häntä hänen aikataulunsa mukaisina aikoina. Kävin
  maanantaina Vallilassa pyrkimyksenäni päästä hänen asuntonsa ovelle, mutta
  talon alaoveen olisi tarvittu ovikoodi, eikä kukaan mennyt ovesta ulos tai
  sisälle sen puolen tunnin aikana, jonka odotin ulkona, joten lähdin lopulta
  pois. Nyt päätin lähestyä kohdettani postitse ja jatkaa (aiemmin
  epäonnista) hämähäkkikampanjaani.
  
  Olin jo aiemmin hyväksyttänyt aseista vastaavalla tuomarilla aikeeni
  lähettää leikkihämähäkin uhrilleni postitse. Sen piti olla kuitenkin
  paketissa, ei kirjeessä, sillä elävä hämähäkki ei välttämättä selviäisi
  hengissä postin kirjeenkäsittelystä. Niinpä pakkasin postipakettiin
  itsekudotun näköiset punaiset lapaset (joululahjalapaset, joita en ole
  käyttänyt kertaakaan, kun eivät sovi omiin väreihini) ja ujutin toiseen
  niistä hämähäkin sekä sen ohessa lapun, jossa kerrottiin, mistä oli kysymys
  (ulkopuolisenkin ymmärrettäväksi), sekä omat terveiseni uhrilleni ja
  maininnan siitä, että hämähäkkiin koskeminen tappoi. Lapasten lisäksi
  laitoin pakettiin viattoman oloisen kirjeen, jossa joku itseään sen
  tarkemmin esittelemätön ”Pia” kertoo innostuneensa kutomaan ja päättäneensä
  lähettää lapaset muutamille tutuilleen, joiden kanssa ei ole tullut
  pidettyä aikoihin yhteyttä. Lopuksi hän vielä toivotti ”lämpöä syksyyn”.
  Jos Alma kokeilee lapasia, hänen kätensä osuu ensimmäiseksi hämähäkkiin.
  
  Laitoin paketin postiin keskiviikkona, joten pakettilapun pitäisi tulla
  Jaanalle perjantaina. Jos hän ehtii käydä postissa samana päivänä, hän avaa
  paketin siis jo silloin. Toivon kohteeni luottamuksen heräävän paketin
  tullessa oikeasti postissa: eihän esim. pommeja ja myrkkykirjeitä voisi
  lähettää postin kautta.
  
  Nyt on vain toivottava, ettei kukaan muu ehdi listiä Jaanaa ennen paketin
  saapumista!
  
  Mahdollisesti närkästyneille eläinsuojelijoille vielä tiedoksi, että
  argentiinalaisen vihertäplähämähäkin laittaminen lapasen sisälle on
  mielestäni perusteltavissa siten, että lapanen on hämähäkille mukavan
  pimeä, joustava ja hengittävä piilopaikka, ja lisäksi se pitää lämpimään
  ilmastoon tottuneen otuksen ruumiinlämmön tasaisena, kun pakettia
  kuljetetaan ulkona pakkassäässä. 🙂
• Gosalyn

---

Pe 22.10.2004 klo 12:16 – Etsivä Latikka tekee pidätyksen

Etsivä L (ex ”Cloaca Maxima”) pidätti Glebin Kumpulassa Physicumin edustalla. Kohde ammuttiin vastustaessaan pidätystä.

Etsivä kertoo:

Epäilty sai surmansa klo 1216 Physicumin (Gustaf Hällströmin katu 2)
edustalla vastustaessaan pidätystä. Sivullisille ei koitunut vaaraa.

Aluksi haluan henk.koht. huomautuksena todeta, että arvostan salaisen
poliisin luottamusta allekirjoittaneeseen. Sain tämän toimeksiannon huolimatta
ystävyyssuhteestani edesmenneeseen Kauppiseen.

Tapahtumien kulku:

22.10.2004 n. klo 0100 varmistauduin epäillyn saapumisajasta fysiikan
laitokselle, jonka olin valinnut pidätyksen suorittamispaikaksi. Epäilty henk.koht. kertoi saapuvansa paikalle n. klo 1210.

22.10.2004 klo 1200 olin odottamassa epäiltyä laitoksen ulko-oven
läheisyydessä. Poltin tupakan, jotten herättäisi Kauppisessa epäilyksiä seisomalla ilman syytä laitoksen edustalla. Klo 1207 päätin käydä tarkistamassa ettei epäilty ollut saapunut etuajassa ja ollut jo laitoksen sisällä. Nopean etsinnän perusteella päättelin, ettei hän ollut vielä paikalla. Päätin palata ulko-oven läheisyyteen, missä sivullisiin kohdistuisi pienempi vaara kuin sisätiloissa. Jäin odottamaan epäiltyä jälleen tupakkaa polttaen.

Klo. 1214 epäilty saapui Physicumin portaille. Tervehdin häntä ja hän käveli
luokseni. Meidän välittömässä läheisyydessämme ei ollut sivullisia, joten päätin
suorittaa pidätyksen. Otin aseen taskustani, osoitin epäiltyä ja käskin hänen antautua. Hän ei kuitenkaan totellut, vaan alkoi käyttäytyä uhkaavasti. Näin ollen jouduin ampumaan häntä, ennen kuin hän aiheuttaisi vaaraa allekirjoittaneelle tai siviileille (yleisen ohjesäännön mukaisesti). Laukaus osui vasempaan käsivarteen, josta luoti jatkoi keskivartaloon.
Epäilty menehtyi verenvuotoon parissa minuutissa.

---

Pe 22.10.2004 klo 11:05:36 – Etsivät tavoittelevat Terminaattoria

Huhujen mukaan Terminaattori on pidätetty. Yllättävää kylläkin, alustavat tiedot antavat ymmärtää hänen olevan edelleen hengissä. Lisätietoja odotetaan.

---

Pe 22.10.2004 klo 9:10 – Autopommi vie Smjertin

Lumikon taitavasti toteuttama HYSin historian ensimmäinen autopommi räjäytti taivaan tuuliin mestarimyrkyttäjä Smjertin.

Tuomaristo huomauttaa, että autopommeihin liittyy erityisiä ehtoja ja sellaista ei tule toteuttaa kysymättä ohjeita aseista vastaavalta tuomarilta.

Uhri kertoo:

Sitten Jääkarhun epäonnistununeen väijytysyrityksen en ollut tietääkseni
joutunut murhayrityksen kohteeksi. Muutama epäilyttävä henkilö oli
hengaillut aina välillä siellä täällä, mutta toisaalta he saattoivat
olla vain aivan tavallisia kaduntallaajia. Minulla oli jo kehittynyt
selkeä rutiini: avasin kaikki kirjeeni hanskat kädessä, tarkastin aina
rapun ja pihan ovisilmästä sekä ikkunasta ennen ulos menoa, kotiin
tullessani pidin asettani esillä, kannoin aina taskussani pistoolia…
Kerran olin jopa tarkastanut autoni pommien varalta. Ilmeisesti
rutiinien luoma turvallisuuden tunne oli turruttanut vaistoni.

Perjantai-aamuna minulla oli noin yhdeksältä alkava palaveri töissä.
Tiesin, että pieni myöhästyminen oli aivan normaalia, joten aamulla
painoin kännykän snoozea useasti ennen kuin nousin ylös. Tästä johtuen
pääsin ulos Roihuvuoren asunnostani vasta yhdeksän jälkeen, vaikka
kokous Pasilassa oli alkamassa samaan aikaan. Lähetin tekstarin ja
ilmoitin myöhästyväni. En ollut käyttänyt autoani sitten tiistain, mutta
nyt oli sen verran kiire, etten voinut turvautua julkisiin.

Kävelin ripeästi autolleni, lähiseutu oli rauhallinen, eikä murhaajia
näkynyt. Pahaa aavistamattomana avasin auton oven. Samalla kuulin auton
alta piipitystä ja pian räjähdys sekä ympäriinsä lentelevät pellin
kappaleet repivät vartaloni riekaleiksi. Makasin keskellä tietä
asfaltilla ja tiesin kuolevani pian. Näin vieressäni maassa hajonneen
pommipaketin. Viimeisillä voimillani raahauduin paketin luokse. Pommi
oli erittäin taitavasti rakennettu Hiramatsu-pommi, jonka sytytyslanka
oli ilmeisesti ollut kiinnitettynä auton oven alareunaan, jonka takia en
ollut nähnyt sitä. Pommipaketti oli musta, joten se näkyi erittäin
huonosti auton alta. Kuka murhaajista oli onnistunut tekemään näin
hienon ja onnistuneen murhan? ”Mustan Lesken” olin itse hoidellut,
joten nokkela ”Alma” oli seuraava arvaukseni. Paketin sisältä löytyi
viesti murhaajalta, jonka luin viimeisillä voimillani. Asetuin selälleni
ja annoin periksi lähestyvälle pimeydelle. Kasvoilleni nousi hymy ja
viimeinen ajatukseni oli ”Onneksi olkoon Lumikko!”.

• Smjert
  
  Murhaaja kertoo:
  
  Maanantaina 11.10. päätin murhata Smjertin autopommilla. Kävin samantien
  hankkimassa tarvittavat materiaalit kätyreiltäni tiimarista ja stokkan
  rautakaupasta. Päivällä rakentelin pommin ekebergin kakkulaatikkoon.
  Suunnitelmani oli selkeä: kuskin ovi aukeaa ja siinä teipillä kiinni oleva
  siima laukaisee pommin, joka on kiinnitetty auton pohjaan.
  
  Tiistaiaamuna 12.10. kello 04:30 olin etsimässä uhrini autoa Roihuvuoresta. Se ei ollut asunnon oven edessä ja olin varautunut siihen. Noin 45 min. etsintöjen
  jälkeen löysin viimein auton seudun vilkkaimman ja valaistuimman kadun
  reunasta. Aikani yritin turhaan puhdistaa auton pohjaa rätillä, jotta
  olisin saanut teipattua pommin kiinni. Vilkuilin ympärilleni ja tajusin
  että aamuvirkuimmat alkavat kerääntyä läheiselle bussipysäkille. Oli
  vetäydyttävä. Kotiin hipsiessäni mielessäni oli vahvana ajatus ”mä vielä
  näytän!”.
  
  Tiistaina herättyäni ennen puoltapäivää päätin hankkia pari
  tarkoituksen mukaista magneettia. Suuntasin kulkuni kohti kallion
  epäilyttäviä elektroniikkaliikkeitä. Sain ilmaiseksi yhdestä pienestä atk-
  putiikista parin entisen emolevyn magneettia, erittäin keveitä ja erittäin
  tehokkaita! Vielä samana iltana palasin Roihuvuoreen. Asennus oli nopeaa
  ja vaivatonta, ja klo 01:30 ei tarvinnut varoa ”autovarkaita” vihaavia
  kansalaisaktivisteja. Seuraavana aamuna (ke 13.10.) värjöttelin
  bussipysäkillä tunnin todetakseni uhrini nousevan samalta pysäkiltä
  bussiin. Sitten poistin paketin ja sain flunssan.
  
  Nyt parannuttuani ja pommia paranneltuani päätin iskeä uudelleen. Madalsin
  pommin profiilia ja naamioin sen pyöränkumilla (vähemmän räikeä). Torstai-
  iltana (21.10.) klo 00:30 sain paketin kiinnitettyä niin tukevasti että
  saatoin jättää sen siihen kunnes kuulisin kieroa mieleltäni miellyttäviä
  uutisia Roihuvuoresta.
• Lumikko
  

---

Pe 22.10.2004 aamupäivällä – Sir Bommel the Seventhin kaksoisveli surmattu

”Luigi Lugosi” surmasi Sir Bommel the Seventhin kaksoisveljen perjantaina aamupäivällä.

Mikäli salamurhaaja ei ole ajoissa saanut tietoa kohteensa kuolemasta, tuomaristo olettaa salamurhaajan tappaneen uhrinsa samalla alalla toimineen kaksoisolennon hieman vähennetyin pistein. (On syytä olettaa, että kuolemansa jälkeen salamurhaaja ei enää ole yhtä varuillaan kuin tavallisesti, joten pistearvo on hieman pienempi.)

Murhaaja kertoo:

Pidin ovea auki lastenvaunuja työntävälle naiselle ja pienelle taaperolle.
Nuori äiti hymyili minulle sädehtivästi kiitokseksi. En usko hänen
aavistaneen, kenet hän tuli samalla päästäneeksi sisälle porraskäytävään.

Asukasluettelossa asunnon 51 alla oli viisi sukunimeä. Tiedän kuinka
herkässä vanha liipaisinsormeni on, joten minun ei kannattaisi soittaa
ovikelloa. Asetuin neljänteen kerrokseen ja tarkkailin viidennessä
kerroksessa olevan asunnon ovea.

Kohteeni oli edellisenä yönä juhlinut ja rellestänyt kuin viimeistä päivää.
Siten arvasin hänen nukkuvan pommiin tänään. Vaikka matkaa luentosaliin oli
35 minuuttia ja aikaa luennon alkuun 15, odotin tyynesti.

Ovi aukesi -lähdin nousemaan portaita samalla kun niitä alas rynnisti nuori
mies. Tervehdimme toisiamme kuin naapurukset. Miehen ystävällisistä
kasvoista paistoi elämänilo ja vilpitön nuoren ihmisen uteliaisuus maailmaa
kohtaan. Nuo kasvot olivat minulle niin tutut, niin tutut.

Heti ohitettuamme toisemme käännyn,

tähtään

tasanteelle ehtinyttä kohdettani vasempaan solisluuhun

hän havaitsee aseeni

hän kyyristyy

hän kompuroi

hän pyrkii portaiden katveeseen

hän yrittää suojata metallin edessä voimatonta ruumistaan

ja minä annan aseeni laueta.

Luunsirpaleet silpoivat osumakohtaa ympäröivää pehmytkudosta ja roiskuva
veri kuvioi porraskäytävän seinät ja lattian. Kohteeni lyyhistyi. Ennen
jähmettymistään hän kangersi ”I’m dead already”.

En tiedä, ymmärsinkö hänen sanomansa oikein. Laukaushan epäilemättä
vaurioitti hänen ääntöväyläänsä melkoisesti. Toisaalta tämä antaa aihetta
mielenkiintoiseen pohdiskeluun: onko niin, että ihminen kuolemansa hetkellä
itse asiassa ymmärtää, että paluuta ei enää ole? Että hän voi faktisesti
myöntää olevansa jo kuollut? Voiko tuonpuoleiseen siirtyvä sielu puhua
maallisen asuinpaikkansa suulla vielä sillä hetkellä, kun on irtoamassa
siitä?

Poistuin porraskäytävästä. Ei ristin sieluakaan mailla halmeilla. Tämän
ainoan lisäksi.

• Luigi Lugosi
  

---

To 21.10.2004 klo 22:30 – Ensimmäinen pidätys!

Etsivät M (ex ”Katariina Unhola”) ja K (ex ”Gismonda”) pidättivät Sir Bommel the Seventhin. Kohde ammuttiin vastustaessaan pidätystä.

Etsivä kertoo:

Heti toimeksiannon saatuani otin sähköpostitse yhteyttä kolleegoihini.
Ms. Mäkinen vastasi kutsuuni, ja tapasimme rautatieasemalla.
Etsintäkuulutettu oli usein havaittu torstaisin Baarikärpäsessä
vaihto-oppilaiden kokoontumisajoissa, joten suuntasimme sinne. Otimme
erinomaiset tarkkailuasemat baaritiskin äärestä ja nautimme
kansainvälisessä tunnelmassa onnea tuntien edullisista euron hintaisista
drinkeistämme.

Tunnin odottelun jälkeen uhrimme ilmaantui paikalle. Hänen
henkilöllisyydestä ei ollut epäilystäkään: 195-senttisen hollantilaisen
kirkuvanoranssin pelipaidan selkämykseen oli bodeerattu hänen sukunimensä.
Tarkkailtuamme kohdettamme puolisen tuntia oli aika alkaa tehdä töitä.

Siniverinen kohteemme oli asettautunut seurueineen yökerhon keskellä
sijaitsevaan sohvien ympäröimään keitaaseen. Astelimme määrätietoisesti
paikalle, ja tiedustelin, onko paikka hänen vieressään kenties vapaa.
Istuuduttuani Ms. Mäkinen lateli muodollisuudet päin hollannikkaan
kasvoja, ja avasimme säälimättömän veden hänen rintaansa. Jätimme
tyypertyneen seurueen kummastelemaan tilannetta ja poistuimme paikalta.

• Anu Korhonen
  
  Etsivä kertoo:
  
  Tapasin etsivä Korhosen rautatieasemalla klo 21.00. Siitä siirryimme
  pikimmiten Baarikärpäseen, jossa etsintäkuulutettu Martens oli ilmoittanut
  viettävänsä torstaiyönsä. Martensia ei näkynyt saapuessamme paikalle,
  joten jäimme asemiin baaritiskin ääreen, josta pystyimme melko hyvin
  tarkkailtua ulko-oven suunnasta tulevia.
  
  Noin tunnin saimme rauhassa nauttia Happy Hourin juomatarjouksista ja
  toistemme seurasta kunnes klo 21.55 etsivä Korhonen teki ensimmäisen
  havainnon Martensista. Huolemme siitä, että tunnistaisimme uhrin oli aivan
  turha; hän oli huomaavaisesti pukeutunut erittäin hyvin näkyvään kirkkaan
  oranssiin t-paitaan, jonka selässä luki tikkukirjaimin MARTENS. Päätimme
  kuitenkin tarkkailla tilannetta ja odottaa että kohteemme siirtyisi
  otollisempaan paikkaan; emmehän halunneet hänen pinkovan karkuun saati
  sitten ampuvan meitä.
  
  Noin 22.20 harmiksemme hukkasimme kohteemme ja pelästyimme hänen jo
  lähteneen aiemmin jututtamansa naisen seurassa. Huolemme oli sen verran
  suuri, että varmuuden vuoksi kävimme jopa kysymässä asiaa narikan
  työntekijöiltä, jotka onneksi vakuuttivat miehen vielä olevan paikalla.
  Pian Martens kuitenkin löytyi; hän oli vain siirtynyt pöytään istumaan
  miesseurueensa kanssa. Päätimme toimia heti, sillä silminnäkijöistähän ei
  tarvitsisi välittää. Kävelimme seurueen eteen ja etsivä Korhonen istuutui
  varmuuden vuoksi kohteen vieressä olevalle tyhjälle istuimelle valmiina
  ampumaan. Itse käskin Martensia antautumaan, jonka jälkeen ammuin häntä
  rintaan.
  
  Totesimme Sjors Martensin kuolleeksi kello puoli yhdeltätoista, jonka
  jälkeen erosimme etsivä Korhosen kanssa jatkaaksemme matkaa omiin
  suuntiimme.
• Kaisa Mäkinen
  
  

To 21.10.2004 klo 15:15 – Dr. Laumann kaataa Puuman

Dr. Peter Laumann ampui Puuman Viikin Infokeskuksen narikassa.

Uhri kertoo:

Olin kovasti tyytyväinen itseeni kävellessäni ulos
hyvin suoritetusta kokeesta. Omahyväisyyteni karisi
kuitenkin pian tajutessani, että penkillä istuva
vieras henkilö vilkuili minua. Aulassa oli ehkä noin
viisi ihmistä sillä hetkellä.

Aseeni oli takin taskussa, ja takki oli naulakossa.
Pienen pienet aivoni raksuttivat hurjaa vauhtia käyden
läpi eri vaihtoehtoja. Onnekseni kaverini käveli juuri
silloin vastaan ja jäi juttelemaan kanssani. Tunsin
heti oloni turvallisemmaksi. Hänen tehdessä lähtöään
päätin, että jos haen takkini nopeasti, ehdin ehkä
vetää aseeni esiin ennen kuin murhaaja pääsee
lähietäisyydelle.

Kiirehdin naulakolle ja vedin takin niskaan. Haparoin
jo valmiiksi taskuani, mutta murhaajani oli nopeampi.
Hänen kutsuessaan minua nimeltä tiesin jo loppuni
koittaneen. Ennen kuin ehdin saamaan aseeni esiin,
olin jo saanut samaiseen käteen luodinrei´än, josta
viaton henkeni valui verenä Viikin Infokeskuksen
lattialle. Syrjäisillä naulakoilla kukaan ei ollut
todistamassa, kun potkaisin tyhjää, eivätkä
tuskahuutoni houkuttanut edes yhtä uteliasta
ihmisenpuolikasta paikalle.

• Puuma
  
  Murhaaja kertoo:
  
  Uusi kohteeni opiskeli Viikissä, missä minäkin usein pyörin. Tulisin siis
  saamaan vain yhden mahdollisuuden hoitaa hänet tyylikkäästi pois
  päiviltään, sillä jos epäonnistuisin yrityksessäni saisi hän mahdollisesti
  tietää ulkonäköni ja se tuottaisi aivan liikaa mutkia matkaan. Oli siis
  valittava oikea aika ja oikea paikka.
  
  Tentti. Hän tulisi toivottavasti poistumaan yksin tenttisalista ja voisin
  napata hänet heti tenttihuoneen oven ulkopuolelta, hänen olessa vielä
  sekavissa tenttitunnelmissa.
  
  Aseekseni valitsin vanhan sodanaikaisen oravapyssyni, joka mahtuu
  pieneenkin taskuun.
  
  Istuuduin tenttisalin oven viereen ja otin esille lehden jota lueskelin
  odellessani. Minuutit juoksivat. Ihmisiä rupesi poistumaan salista.
  Kohdettani ei vielä näkynyt. Oliko hän varmasti tentissä? Noin tunnin
  pitkän odottelun jälkeen ihmisiä rupesi virtaamaan ulos. Sitten
  virtaaminen taas rauhoittui. Yhtäkkiä kohteeni käveli ulos salista. Hän
  vilkaisi minua nopeasti epäilevällä katseella. Paikalla oli nyt paljon
  todistajia, joten en voinut toimia. Kohteeni käveli naulakoille päin, jäi
  juttelemaan hetkeksi jonkun kanssa. Kun jutustelu oli ohi hävisi kohteeni
  naulakoiden sekaan. Nousin ylös ja kävelin naulakoille kiertäen toista
  kautta niiden ympäri ja nyt kohtasimme. Olimme kahden. Huomasin hänen
  poskiensa hieman punottavan ja hänen liikkeensä olivat hermostuneita. Nämä
  seikat varmistivat minut siitä että hän oli kohteeni. Lähestyin häntä
  nopeasti ja hän rupesi hermostuneesti kaivamaan laukkuaan. Ammuin hänet
  nopeasti ja liukenin paikalta.
• Dr. Peter Laumann

---

Ke 20.10.2004 23:59 – Pistetaulukko on avattu

Syksyn pelin pistetaulukko on nyt nähtävillä viereisen menun kohdassa pelaajat. Murhat päivittyvät taulukkoon korkeintaan kahden arkipäivän viiveellä. Tuomaristo muistuttaa, että raportit vaikuttavat pisteytykseen ja raportin puute tietää viittä miinuspistettä.

---

Ti 19.10.2004 21:40 (?) – Smjert iskee ravintolassa

Tähän asti myrkkykirjeistään tunnettu Smjert tavoitti Musta Lesken ravintola Marian Helmessä.

Uhri kertoo:

Aavistin pahaa. Aamuinen väijymiseni ei ollut taaskaan johtanut teloitukseen.
Ehkä murhaajan vaistoni oli jättämässä minut… ja verinen omatuntoni kalvoi
mustaa sieluani. Siksi kannoin housujeni kastumisenkin uhalla asettani
kaikkialle, jopa Ravintola Marian Helmeen, jossa keskustelu anarkististen
yhteisöjen realistisista toimintaedellytyksistä velloi vilkkaana.

Pari tuntia keskusteltuani käväisin miestenhuoneessa, mutten arvannut
heittäväni siellä viimeiset veteni. Vaikka kuulin Hadeksen porttien avautuvan,
luulin niitä vessan oveksi. Astelin ulos kopistani ja tuijotin Noutajaa suoraan
kasvoihin huomaamatta hänen murhaavia aikeitaan. Ohitimme toisemme, hän
matkalla kohti huusin istuinta, minä tavoitellen ulospääsyä.

Laukaus repi lihaani ja täytti keuhkoni verellä. Huutoni jähmettyi korinaksi
jäädessäni Noutajan kanssa kahden Manalan esikartanoon, Marian Helmen
miestenhuoneeseen. Kirosin sitä epäoikeudenmukaista kohtaloa, joka antaa
viattoman sarjamurhaajan, Pyöräilevän Puukottajan, Kumpulan Teloittajan, joutua
väkivaltaisen kuoleman uhriksi. Mutta Kuolema vain nauroi hyväntahtoisesti
matkallaan pöntölle…

• Musta Leski
  
  Murhaaja kertoo:
  
  Iltapäivällä sain toimeksiantajaltani uusia kohteita vanhojen tilalle.
  Heidän tietojaan tarkastellessani huomasin, että Mustalla Leskellä oli
  jokin tapaaminen Marian Helmessä klo 19 alkaen. Olin aikaisemmin käynyt
  kyseisessä ravintolassa ja sen pieni miestenhuone sopi mainiosti
  väijytykseen. Tiesin, että pääsisin paikalle vasta kahdeksan maissa,
  mutta päätin yrittää hänen murhaamistaan joka tapauksessa.
  
  Saavuin ravintolaan klo 20 ja tilasin oluen tiskiltä. Kiertelin
  ravintolaa ja huomasin savuttomassa tilassa ryhmän, joka oli varmastikin
  juuri se, jossa myös kohde oli. Iso nuori porukka puhumassa
  ulkopolitiikkaa. En halunnut herättää epäilyksiä menemällä huoneeseen
  vaikken ollutkaan takuuvarmasti tunnistanut kohdetta. Siirryin sen
  sijaan savulliseen tilaan tarkoituksenani tarkkailla WC:n ovea. Kaksi
  parasta kyttäyspaikkaa oli varattuna, joten siirrryin kolmanneksi
  parhaimpaan pöytään. Sillä aikaa kun odottelin kohteen WC-käyntiä
  pöydät tyhjenivät ja onnistuin siirtymään suoraan WC-käytävän viereiseen
  pöytään. Muut asiakkaat varmaan ihmettelivät pomppimistani ja
  vilkuilujani savuttoman tilan ja WC:n suuntaan. En antanut tämän häiritä
  minua.
  
  Hieman vajaan kahden tunnin, puolentoista tuopin ja yhden turhan
  WC-käynnin (erehdyin henkilöstä) jälkeen kohteen kuvasta vastaava mies
  meni WC:hen. Marian Helmen WC:ssä on ainoastaan käsienpesutila ja yksi
  koppi. Jäin odottamaan pesutilaan ja kun ovi avautui olin varma, että
  kyseessä oli Musta Leski. Pidin tyhjät käteni esillä ja ohitin hänet
  matkalla koppiin. Kohde ei vaikuttanut epäilevän mitään vaan kääntyi
  pesemään käsiään. Tässä vaiheessa vedin aseeni, käännyin ja ammuin häntä
  rintaan. Uhrin kasvoille nousi yllättynyt ilme, jonka jälkeen hän
  romahti lattialle. Poistuin WC:stä ja varmistuin siitä ettei murhalla
  ollut yhtään todistajaa (kukaan ei voinut nähdä meidän menevän samaan
  aikaan WC:hen). Kulautin tuopin loppuun ja lähdin kotia kohti. Vaatteeni
  haisivat savulta, mutta onneksi olin sentään saanut luettua hieman
  tenttikirjaa WC:n ovea väijyessäni.
• Smjert
  

---

Ti 19.10.2004 iltapäivällä – K. saa taas postia

Maanantaina myrkkykirjeen saanut K. (nimi muutettu) joutui uuden myrkkyhyökkäyksen uhriksi. Vastoin ensivaikutelmaa hänen tyttöystävänsä odotetaan toipuvan – kirjeen kemikaali ei ollut tappavaa. Tällä kertaa kirjeen oli allekirjoittanut ”Gosalyn”.

Tuomaristo muistuttaa, että kontaktimyrkystä käy vain ja ainoastaan käsivoide.

Kohde kertoo:

Eilisestä kirjeestä yhtään viisastumattomalta tyttöystävältä tuli
karmaiseva tekstiviesti: ”Mä sitten kuolin just”. Kotiin kiirehdittyäni
löysin ruumiin vierestä myrkyllä hyvin perusteellisesti
sivellyn ”vaalimainoksen”, jonka alareunassa oli terveiset Gosalynilta.

Gosalynille terveisiä: Siirappi on kehno käsivoide. Toisaalta puoli
eteistä sotkeva kerros takaa että sitä on mukavasti käsissä aina ulos
lähtiessä?

• K.

---

Ma 18.10.2004 21:30 – Myrkkykirje löydetty

Helsingissä on tapahtunut outo rikos, jota tähän mennessä tutkitaan joko kotirauhan häirintänä tai murhan yrityksenä. Nimettömänä pysyttelevä K. on saanut tuntemattomalla kemikaalilla kyllästetyn kirjeen, jonka oli allekirjoittanut jo yhteen murhaan liitetty Dr. Peter Laumann.

Kohde kertoo:

Joko Smjert on jälleen vauhdissa tai sitten hän on saanut tyylikkäillä
murhillaan copycatit liikkeelle. Vain muutama pikkuseikka sai epäilykseni
heräämään:

-Tapahtumia seuranneena osasin varautua myrkkykirjeisiin

-Kuoren takapuoli oli keskeltä kosteudesta ryppyinen

-Mainoskirje saapui puoli kymmeneltä…illalla 🙂

Mafia-pelin pahasti keskeyttänyt kirjeenpurkusessio (asianmukaisin
suojavarustein, tietenkin) paljasti kirjeestä oman nimeni kauniisti
kirjeeseen teipattuna ja lähes kokonaan papereihn imeytyneen myrkyn.

• K.
  
  Murhaaja kertoo:
  
  Yritin tappaa K.:n kontaktimyrkkykirjeellä. Yritys taisi
  epäonnistua. Kuulin kohteeni kotiovensa takaa selostavan kämppikselleen
  jotain epäilevää tilitystä myrkkykirjeestä sen jälkeen kun olin pudottanut
  kirjeen postiluukusta.
• Dr. Peter Laumann

---

Ma 18.10.2004 klo 21:00 – Dr. Peter Laumann operoi

Dr. Peter Laumann surmasi Vasilisan.

Murhaaja kertoo:

Vasilisan eliminointi oli kauan pyörinyt mielessäni. Kohteistani hän oli
kätevimmin hoideltavissa. Vatvottuani strategiaa jo kauan huomasin
yht´äkkiä olevani pattitilanteessa. Aika oli juoksemassa hihaani. Oli
nimittäin viimeisiä hetkiä toimia, tai saisin etsivät, nuo säälimättömät
kirotut verikoirat perääni.

Vasilisa työskenteli pienessä ruokakaupassa keskustassa. Otin vanhan
luotettavan ystäväni Triuqs retsam:in laukkuuni mukaan ja sukelsin
kotiluolastani syksyiseen sumuun kadulle. Matkalla kaupalle mietin
strategiaa. Kuinka varmistua uhrin henkilöllisyydestä ja kuinka minimoida
todistajien lukumäärä.

Astuin sisään kauppaan ja kassalla istui kohdettani etäisesti muistuttava
nuori nainen. Hermostuneisuus oli sumentanut näköaistini. Pujahdin
hyllyjen väliin miettimään seuraavaa siirtoani. Palasin kassalle ja kysyin
tytöltä jotain thaimaalaisiin mausteisiin liittyvää. Seuraavaksi
ihmettelin emmekö tunteneet toisiamme. Olimme varmasti tavanneet jossain.
Kysyin tytön nimeä. Hän kertoi. Se oli virhe. Menin varmistuneena hyllyjen
väliin odottamaan että kauppaan astellut ainoa toinen asiakas haihtuisi.
Tämän jälkeen kohteeni tuli ystävällisesti minua palvelemaan hyllyjen
väliin ja kohtasi siellä myös kohtalonsa. Viimeisit sanat olivat: ” Aah,
minä arvasin tämän…”

Taas poistuin syksyseen sumuun.

• Dr.Peter Laumann

---

Su 17.10.2004 klo ? – Makekin avasi postinsa

Smjertin kolmas myrkkykirje eliminoi juuri maahan palanneen Maken.

Uhri kertoo:

Raskaan ja salaisen ulkomaankeikkani jälkeen saavuin jo vuorokauden
vatsatautia ja vilustumista potevana kotiini Helsinki-Vantaan
lentokentältä. Tavaroineni hypähdin oven takana odottavan postikasani yli
ja onnistuin pudottamaan ruokakassini lattialle. Keräilin tavarani ja
nostin postipinon ruokapöydälleni.

Juuri ennen viikon mittaista ulkomaanmatkaani olin kyllästynyt
helsinkitelevision ylihintaiseen verkkopalveluun ja heivannut
kaapelimodeemini keskustan palautuspisteeseen. Ärtyneenä en jaskanut
haastatella virkailijaa, vaan jätin kalusteet tiskille sopimuspaperini
kera. Eipä ollut yllätys saada Welholta A4-kokoinen kirje, jossa
yhteystietoni muovi-ikkunassa. Helvettiäkö ne vielä haluaa.

Tartuin lähimpään teräaseeseen, ruokaveitseen ja vedin kirjeen auki. Veitsi
kulki kevyesti kuin märkää paperia leikaten ja huomasin sen aivan
tahmeaksi. Oliko veitsessä voita vanhastaan vai oliko kauppakassini
vuotanut jotain kirjeiden päälle? Revin kirjeen nopeasti auki estääkseni
kirjeen enemmän tuhoutumisen ja sain tahmaa nyt jo sormillenikin.

Toiseksi viimeinen ajatukseni oli ”näinkö helpolla”, kun viimeinen oli
puolestaan ”ansaitsin tämän”.

• Make
  
  Murhaaja kertoo:
  
  Tieto myrkkykirjeistäni oli ehtinyt jo levitä yleiseen tietoisuuteen,
  joten oli hyvin epätodennäköistä, että kukaan enää availisi kirjeitään
  varomattomasti. Onnekseni yksi kohteistani, Johannes Tiusanen, oli
  viettänyt viikon ulkomailla ja oli palaamassa viikonvaihteessa Suomeen.
  Hyvällä tuurilla hän ei ollut ehtinyt tarkkailla uutisia yhtä hyvin kuin
  Suomessa kuluvalla viikolla oleilleet kohteeni. Ajattelin antaa
  Tiusaselle reippaan tervetuloa kotiin toivotuksen. Harkitsin hetken
  pommia myrkkykirjeen sijaan, mutta ajattelin säästää pommit tuleville
  kohteilleni.
  
  Saavuin Tiusasen kotirapun ulkopuolelle lauantaina iltapäivällä. Rapussa
  oli ovisummerit, joten kokeilin aluksi Tiusasen summeria siltä varalta,
  että hän olisi jo palannut Suomeen. Ei vastausta. Ryhdyin painelemaan
  summereita läpi satunnaisessa järjestyksessä. Hetken aikaa kokeiltuani
  olin jo lähes varma, että summerit eivät ole toiminnassa viikonloppuna.
  Viimein kuitenkin tärppäsi ja naisääni tiedusteli asiaani. Kerroin
  olevani tuomassa pakettia hänen naapurilleen, joka ei ollut kotona
  (miksi valehdella, jos ei ole tarve?). Naapuri päästikin minut ovesta ja
  siirryin hissillä ylimpään kerrokseen ja tipautin myrkkykirjeeni
  Tiusasen postiluukusta sisään. Näin postiluukusta, että lattialla oli
  iso kasa postia, joten Tiusanen oli vielä matkoilla. En usko oven
  avanneen naapurin nähneen minua, koska hän asui eri kerroksessa kuin
  Tiusanen.
  
  Lähdin ulos ja suunnistin asunnon lähellä sijaitsevaan ”Punavuoren
  Ahven”-ravintolaan oluelle hyvin suoritetun työn kunniaksi. Kyseinen
  paikka oli todenäköisesti myös kohteeni kantapaikka. Harmikseni
  ravintolassa ei ollut jukeboxia, joten tyydyin hyräilemään mielessäni
  Queenin klassikkoa. ”Another one…”
  
• Smjert

---

La 16.10.2004 klo ? – Tappo tanssilattialla

Isä Magnus surmasi Dommalla Alter Egon, Harmaasusien, HYFSKin ja Tolkien-seuran bileissä Callidus 307:n häikäilemättömästi tanssilattialle. Murhaaja valitsi sekuntinsa oikein ja tapahtumalla oli vain kaksi silminnäkijää, mutta etsivät pitävät itsestäänselvänä, että uhrin lyyhistyttyä tanssilattialle ainakin joku 35:stä todistajasta pystyy tunnistamaan tekijän.

Uhri kertoo:

Minut eliminoitiin viime yönä dommalla Alter Egon yms järjestämissä
bileissä.

Minua ammuttiin lähietäisyydeltä rintaan. Tilanne oli nopeasti ohi ja vaikka
teko tapahtui bileiden päätilassa jossa oli kymmeniä ihmisiä, en usko, että
yli kaksi ihmistä olisi nähnyt aseen tai itse ammunnan.

• Callidus 307
  
  Murhaaja kertoo:
  
  Olin tavannut kohteen jo kerran aiemmin tietyissä yhteyksissä, joten
  tunsimme toisemme entuudestaan. Täten pahaa aavistamattomana uhri itse
  törmäsi minuun Alter egon, Harmaasusien, HYFSK:in ja Tolkien-seuran X-
  bileissä dommalla lauantaina 16.10. Seurueessamme oli muutamia muitakin
  yhteisiä pahan päivän tuttuja, joista oli hieman hankalaa hankkiutua eroon.
  
  Muutaman epätoivoisen irtautumisyrityksen jälkeen sain tilaisuuden iskeä-
  ammuin kohdetta melko röyhkeästi lähietäisyydeltä tanssilattian
  laitamilla, kun muu seurueemme oli poistunut baaritiskille. Kukaan ei
  mielestäni kiinnittänyt meihin juuri silloin huomiota, ja kasarihitit
  vaimensivat vaimennetun vesipistoolini äänen kuulumattomiin. Suorituksen
  jälkeen piilotin aseen välittömästi laukkuuni ja astelin baaritiskille.
• Isä Magnus
  
  

Pe 15.10.2004 klo 20:17 – Smjert puolustautuu verisin seurauksin

Myrkkykirjeiden mestari Smjert ampuu kotiovelleen häntä saalistaneen Jääkarhun.

Uhri kertoo:

I tried to kill Smjert today. I went to his place of living,
rang the door bell and waited next to the door. As he came out after some
time, he shot immediately and me of course too! We both hit each other.
I was difficult to say, but we thought that he may been faster. So I was
killed in gunfight.

• Jääkarhu
  
  Murhaaja kertoo:
  
  Olin tyytyväinen saatuani Vihisen pois päiviltä, mutta samalla myös
  hieman huolestunut siitä, etten ollut vielä joutunut kertaakaan
  murhayrityksen kohteeksi. Oletin, että olisi vain ajan kysymys koska
  murhaajat yrittäisivät iskeä. Olin tavallisen paranoidi tullessani
  illalla kotiin ja pidin rappukäytävässä aseeni valmiina, mutta kukaan ei
  ollut väijymässä minua. Minulla oli tulossa ryhmä ystäviä pelailemaan
  illalla, joten tiesin odottaa ovikellon soittoja. Tarkistin kuitenkin
  aina ovisilmästä rimputtajat. Kolme ensimmäistä tulijaa olivat
  ystäviäni, ja aloimme pelaamaan.
  
  Joskus kahdeksan tienoilla ovikello soi taas. Oli mahdollista, että
  tulija olisi neljäs ystäväni, joka saattoi olla tulossa mukaan peliin.
  Menin ovelle ja kurkkasin ovisilmästä: en tuntenut tulijaa, joten
  kyseessä oli joko tv-lupatarkastaja tai murhaaja. Koska henkilö asettui
  oven reunalle ja hänellä oli jotain kädessään lehden alla päädyin
  jälkimmäiseen vaihtoehtoon. En pidä amatööreistä, joten päätin hoidella
  kaverin pois päiväjärjestyksestä. Avasin oven ja tulitin heti oven
  vieressä hengailijaa. Hän oli yllättävän nopea ja vastasi tulitukseen.
  Tunsin jotain kosteaa rinnassani, mutta kyseessä oli onneksi vain
  pintanaarmu ja vastustajani kaatui kuolleena rappuun. Suljin oven ja
  palasin jatkamaan keskeytynyttä peliä ystävieni kanssa.
• Smjert
  

---

Pe 15.10.2004 klo 15:25 – Hissimurha Kumpulassa

Alma teloitti kanssaan hissiin narraamansa Goren.

Uhri kertoo:

Olin jälleen kerran laboratoriossa sakkaamassa, kun kuulin jonkun kysyvän
assariltamme minua. Käännyin ja näin asiallisen näköisen naisen joka
kertoi tehtäväkseen viedä minut kansliaan. Tuhannet kysymykset alkoivat
pyörimään päässäni, päällimäisenä huoli siitä että salainen identiteettini
julmana murhaajana on paljastunut opinahjoni ohjaajille. Luottavaisin
mielin lähdin kumminkin ”kanslisti” perässä kohti hissiä joka veisi minut
aina taivaan porteille saakka. Viimeisenä ajatuksenani pyöri ”Ei enää
yhtään sakkaa.” samalla kun nauroin kuolemalle päin naamaa.

• Gore

Murhaaja kertoo:

Olin selvittänyt uhrini aikataulua, ja tullut siihen
tulokseen, että paras iskeä röyhkeästi silloin kun hän vähiten osaa pelätä
murhatuksi tulemista.

Kävelin kylmän viileästi laboratorioon, kysyin asssistentilta kohdettani,
selitin, että häntä oli pyydetty tulemaan kansliaan juttelemaan.
Ystävällinen assistentti osoitti kohteeni minulle (labratakissa ja –
laseissa kaikki eivät näytä aivan samalta kuin passikuvissa), ja pyysin
häntä tulemaan mukanani kansliaan. Osaaottavaiset huokaukset säestivät
lähtöämme, opiskelijatoverit olivat huolissaan, mutta tuskin tiesivät miten
vakavasta asiasta, ihmishengestä, lopulta oli kyse.

Johdatin uhrini hissiin, hän vaikutti hieman levottomalta, syynä taisi
kuitenkin olla julma verukkeeni kansliakäynnistä. Hissin lähdettyä
liikkeelle otin aseeni esiin ja hoidin tehtäväni. Ruumiin siirsin kolmannen
kerroksen viikonlopuksi jo tyhjenneeseen laboratorioon.

---

Pe 15.10.2004 klo 11:55 – Surma Viikissä

Harri Ruoska ampui selkään Katariina Unholaa.

Uhri kertoo:

Menin Viikin Infotalon naistenvessaan, jossa oli lisäkseni kaksi muuta
naishenkilöä. En kuitenkaan huomannut tilanteessa mitään epäilyttävää ja
naiset näyttivät olevan lähdössä pois, joten en osannut olla varuillani.
Pestessäni käsiäni kuulin kuitenkin voitonriemuisen äänen: ”kuolit” ja
huomasin jotain outoa selässäni: toinen naisista oli raa-an kylmästi
ampunut minua selkään lähtiessään ulos! Kello oli tapahtuman aikaan noin
11.55.

En ole varma näkikö toinen poistujista tapahtuman vai ei, vaikka he
näyttivätkin lähtevän yhdessä. Toisessa wc-kopissa oli kuitenkin joku
ja lähes heti tapahtuman jälkeen vessaan saapui kaksi muuta tyttöä.

• Katariina Unhola
  
  Murhaaja kertoo:
  
  Surmasin tänään ensimmäisen uhrini, Kaisa Mäkisen ampumalla häntä selkään
  Viikin tiedekirjaston vessassa.
  
  Sain ensimmäisen näköhavainnon kohteestani, kun hän lähti espanjan
  tunnilta Viikin kehitystalosta toisen naisen seurassa. Lyöttäydyin itsekin
  sopivasti paikalle tulleen puolitutun seuraan ja kävelin hänen kanssaan
  kohteeni perässä kohti tiedekirjastoa. Yhtäkkiä kohde vaihtoi kadun puolta
  ja hänen kulkunsa nopeutui. Itse en voinut huomiota herättämättä tehdä
  samaa, koska en ollut yksin. Lopulta välimatkaa kohteeseeni oli lähes sata
  metriä ja näin hänen katoavan sisään Infotalon ovesta. Ajattelin pelin
  olevan tältä erää menetetty, mutta menin kuitenkin perässä.
  
  Kohdetta ei aulaan tultuani näkynyt missään. Päätin kuitenkin vielä
  kokeilla naisten vessoja. Kohdetta ei näkynyt käsienpesutilassa, joten
  päätin odottaa vielä hetken ja jäin niistämään nenääni paperitelineen
  viereen. Lopulta kohteeni ilmaantui kopista. Hieman sen jälkeen
  käsienpesutila tyhjeni muista ihmisistä, paikalla oli ainoastaan minä ja
  uhrini, joka vielä kääntyi selin minuun pestäkseen kätensä. Suoritin
  verityön ampumalla häntä selkään. Vielä ennen hänen kuolemaansa katseemme
  kohtasivat peilin kautta. Poistuin huomiota herättämättä aulan vilinään.
• Harri Ruoska
  

---

Pe 15.10.2004 klo 10:10 – Callidus 307 saalisti Gismondan

Callidus 307 onnistui teurastamaan Gismondan Aleksanteri-instituutin hissillä käydyssä kaksintaistelussa.

Uhri kertoo:

Gismondan ura salamurhaajana oli hektinen mutta ah niin valitettavan
lyhyt. Olin ilmoittanut käyväni joka päivä klo 10-12 luennoilla Bottalla
(!) ja ehdinkin jo ihmetellä, miksei kannoillani ollut pyörinyt lainkaan
epämääräisiä hiippareita. Laskeskelin todennäköisyyden joutua attentaatin
uhriksi kasvavan koko ajan, joten perjantaiaamuna olin skitsofreenisista
tuntemuksista huolimatta varautunut kohtaamaan kaltaiseni.

Luentosalini Aleksanteri-instituutissa sijaitsee ylimmässä kerroksessa.
Ajattelin hissin olevan pitkiä yksinäisiä portaita turvallisempi
vaihtoehto, ja hississä asettelin aseeni repun sivutaskuun
valmiusasentoon.

Hissi saapui viidenteen kerrokseen ja avasin hitaasti oven. En ensin
huomannut ketään, ja astuessani ovesta ulos tajusin tuijottavani portaissa
seisovaa irokeesiin koristautunutta poikaa. Puolustautuminen on
ongelmallista, sillä murhaajasta voi todella varmistua vasta aseen
nähtyään, jolloin kaikki oli ainakin minun tapauksessani jo myöhäistä.
Yritin vielä väistää ja avasin vastatulen, mutta turhaan.

• Gismonda
  
  Murhaaja kertoo:
  
  Kohde (Anu Korhonen) eliminoitu lyhyen tulitaistelun jälkeen Aleksanteri-instituutin 5 krs. oven edessä noin klo 10.10. Silminnäkijöitä 0, 2 todistajaa näkivät minut poistumassa talosta.
• Callidus 307
  

---

Pe 15.10.2004 klo 8:35 – Musta Leski sanoo PUM

Musta Leski nappasi toisen uhrinsa, Cloaca Maximan, Kumpulassa.

Uhri kertoo:

Kuolon luinen, kylmä nyrkki kouraisi minut pois syksyisenä perjantaiaamuna.
Asuin viiden minuutin kävelymatkan päässä Kumpulan kampukselta ja tapani mukaan lähdin luennolle myöhässä. Kotiovellani muistin vielä olla varuillani, mutta valitettavasti kohtaloni odotti minua vasta edempänä. Kampuksen läheisyydessä tuudittauduin valheelliseen turvallisuuden tunteeseen ja kiirehdin puoliunisena kohti Chemicumia. En koskaan saapunut perille.

Huomasin rakennuksen syvennyksessä yksinäisen nuorukaisen, joka vilkaisi
minua pikaisesti. En aistinut vaaraa tuon sekunnin murto-osan kestäneen katsekontaktin aikana. Murhaajani kasvot eivät paljastaneet mitään, niin kylmäverinen hän oli. Harpoin vielä muutaman metrin, kunnes yhtäkkiä kuulin juoksuaskelia takaani. Silloin oli kuitenkin jo liian myöhäistä.

Ehdin kääntää päätäni ja nähdä vilaukselta vainoojani, kun luoti jo repi tiensä käsivarteni läpi upoten keskivartalooni. Kaatuessani maahan ehdin nähdä yksinäisen hahmon horisontissa, ainoan ihmisen itseni ja teloittajani lisäksi. Hahmo oli kuitenkin niin kaukana, ettei hän ehtinyt luokseni ennen pimeyttä, eikä hän taatusti pystyisi tunnistamaan murhaajaani. Jäin vuotamaan kuiviin yksin katkerien ajatusteni kanssa. Loppuelämäni jäi armollisen lyhyeksi.

Kaikkina aamuina ei kannattaisi nousta sängystä.

• Cloaca Maxima

Murhaaja kertoo:

Olin päässyt murhaamisen makuun ja niinpä edes uni ei voinut pidellä minua
veritöiden tieltä. Aiemmat valmisteluni olivat paljastaneet, että kohteeni
olisi parhaiten eliminoitavissa hänen kotinsa ja laitoksensa välisellä
kävelymatkalla. Aamuhämärä olisi surmalle otollinen aika. Tällä kertaa
käyttäisin dramaattisen drive-by taktiikan sijaan väijytystä.

Odotus venyi ja järkevältä näyttävän tekemisen keksiminen osoittautui
hankalaksi. Tarkastelin ensiksi myytävänä olevaa autoa, mutta Corsan
osoittauduttua perin ruosteiseksi siirryin lopulta porttikongiin
näpyttämään kännykkääni. Kohteeni oli myöhässä luennoltansa mutta saapui
viimein kohdalleni. Katseemme kohtasivat. Ketään ei ollut näkyvillä, mutta
hillitsin itseni ja annoin pahaa aavistamattoman kävellä ohi. Astelin heti
hänen peräänsä ja – PUM – teloitin hänet armottomasti katuun vettä
käyttämättä. Uhrini kuoli urhoollisesti, koristen viimeiseksi
sanoikseen ”onnea!” Silminnäköijöitä ei ollut.

• Musta Leski
  

---

To 14.10.2004 illalla – Smjertin kirjekampanja korjaa satoa

Smjert iski jälleen ja myrkkykirje tavoitti Agent 86:n.

Uhri kertoo:

Tulin kotiin torstai-iltana tarkoituksenani vain käväistä nopeasti
syömässä. Huomasin kotiin saapuessani eteisessä lojuvan postin joukossa
saapuneen joukkokirjeen. En noteerannut sitä.

Syötyäni kiireellä olin jo lähtemässä ulos, kun hetken mielijohteesta
päätin vielä käydä läpi saapuneen postin. Poimin käteeni kirjeen ja
mietin hetken jaksanko avata sitä. Jokin siinä oli pielessä, alitajuntani
yritti kertoa, mutta tietoinen minäni ei kuunnellut. Varoituskellojen
olisi pitänyt soida, mutta käsi oli ajatustoimintaa nopeampi ja ryhtyi
avaamaan kirjettä. Sormen repiessä auki kirjettä myös tietoinen minäni
huomasi nopeasti, ettei kaikki ollut kunnossa. Sormi oli jonkin valkoisen
tahnan peitossa. Myrkkyä! Olin lievästi pettynyt huomiokykyyni vaipuessani
tiedottomuuteen ja lukiessani murhaajan jättämää viestiä. Viimeisenä
mieleeni jäi vain viestin allekirjoittanut Smjert.

• Pasi

Murhaaja kertoo:

Tuhkalaisen jälkeen päätin ottaa kohteekseni Vihisen. Ajankohdaksi
valitsin noin klo. 18 jolloin tiesin kohteen yleensä lähtevän töistä.
Saavuin hieman ennen ajankohtaa kohteen asunnon lähistölle. Mukanani oli
kattava asearsenaali. Tavoitteenani oli aluksi vaania asunnon lähistöllä
ja yrittää ampua hänet. Mikäli kohde olisi jo kotona tarkoituksenani
oli yrittää eliminoida hänet kotiovellaan. Kolmantena vaihtoehtona oli
käyttää samanlaista myrkkykirjettä, joka tehosi myös toiseen kohteeseen.

Kiertelin kohteen kotitaloa jonkun aikaa ja totesin lähiseudun liian
rauhattomaksi väijytykseen. Naapurin peesissä pääsin sisälle rappuun.
Hetken aikaa pyörin ihmeissäni ympäriinsä. Osoitetaulussa oli Vihisen
nimi 1. kerroksessa, mutta hänen nimellään varustettua ovea ei löytynyt
mistään. Lopulta tajusin hänen asuntonsa olevan kellarikerroksessa.
Outoja nämä vanhat talot. Kohteen asunnon edusta oli kuin luotu
väijytykseen ja ilokseni huomasin ettei hänellä ollut ovisilmää.
Kokeilin soittaa/koputtaa oveen, mutta kukaan ei ollut paikalla.
Kirottua. Asunnon edustalla olisi ollut hyvä vaania, mutta minulla alkoi
olla jo kiire muualle, joten tyydyin jättämään myrkkykirjeen
postiluukkuun ja palaamaan myöhemmin mikäli tarve vaatii.

Onnekseni kohde ei ollut tarkkaillut uutisia ja myrkkirjeeni tappoi
taas. Nyt kohti uusia murhia.

• Smjert
  

---

To 14.10.2004 klo 14:29 – Kuolema korjaa Siltavuorenpenkereellä

Gismonda eliminoi toisen uhrinsa, Juliuksen, tällä kertaa Siltavuorenpenkereellä.

Uhri raportoi:

Lähestyin Siltavuorenpengertä tavalliseen tapaan luottavaisin mielin.
Remontin takia kulku laitokselle ohjautui vain yhden oven kautta,
jolloin uskoin jatkuvan trafiikin takaavan sen ettei murhaajalla olisi
kanttia paljastaa itseään. Säälikseni jätin kuitenkin huomiotta ainaisen
myöhästymiseni luennolta, jolloin tyhjät käytävät suorastaan odottivat
kylmäpäistä tappajaa.

Astuessani sisään laitoksen käytävään, kiinnitin huomiota vain kelmin
näköiseen vanhempaan opiskelijaan, joka tupakoi oven suussa ja jätin
täysin huomiotta sen vaarattoman näköisen tytön, joka tarjoutui avamaan
minulle oven. Kolmen sekunnin päästä oli kuitenkin jo liian myöhäistä.
Laitoksen vahtimestarin silmien alla rintani ammuttiin täyteen reikiä.
Veren valuessa pitkin portaikkoa ja valkoisen luun loistaessa rinnastani
kaaduin lattialle vaikeroiden.

Parin sekunnin päästä portaita nousi myös toinen opiskelija, joka olisi
pystynyt todistamaan murhassa.

• Julius

Murhaaja raportoi:

Gismondan seuraava uhri oli Julius. Tein ensimmäisen
näköhavainnon kohteestani jo ensimmäisenä päivänä sattumalta Metsätalon
Unicafessa, mutta omat kiiret estivät tositoimiin ryhtymisen.

Kohteen oli määrä osallistua luennolle torstaina klo 14.15 joko
Vuorikatu 20:ssa tai Siltavuorenpenkereellä. Valitsin ensin väärin, ja
kävin toteamassa Vuorikadun ankeassa bunkkerissa, ettei kyseisessä
luentosalissa ollut sinä päivänä lainkaan luentoja. Äkkiä siis
Siltavuorenpenkereelle, jonka pohjapiirrustukset ja remontit olivat
minulle vielä aivan tuntemattomia.

Pikaisen seikkailun jälkeen löysin haluamani seminaarihuoneen, jonka
lähistölle jäin odottelemaan. Kohdettani ei kuitenkaan näkynyt, ja luulin
jo hävinneeni erän. Klo 14.15 päätin poistua paikalta.

Odotellessani Liisankadulla raitiovaunua jouduin hieraisemaan silmiäni:
siellähän se veijari tallusti kadun toisella puolella, kiireetönnä ja
selvästi myöhässä luennolta. Lähdin varjostamaan Juliusta, ja lopulta olimme
kaksin porraskäytävässä -tai niin luulin. Kalkki oli katkera niellä, kun
portaita laskeutui juuri H-hetkellä naisvahtimestari, joka tosin kylmän
viileästi asteli rikospaikan ohi kuin mitään huomaamatta. Jätin ruhon
viilenemään ja karistin Siltavuorenpenkereen työmaapölyt kannoiltani.

• Gismonda

---

To 14.10.2004 klo 11:55 – Drive-by puukotus Helsinginkadulla

Pyöräilevä Musta Leski suoritti HYSin pelien ensimmäisen puukotuksen uhrinaan Mimosa al’Dare. Etsivät haastattelevat silminnäkijöitä selvittääkseen murhaajan todellisen henkilöllisyyden.

(Tuomaristo toivoo, että vastaisuudessa puukotukset tapahtuvat jalan: koska ”veitsi” edellyttää kosketusta, potentiaali todellisiin onnettomuuksiin juoksevan ja väistelevän uhrin ja pyöräilevän murhaajan välillä on ilmeinen.)

Uhri kertoo:

Kuolin tänään torstaina n.klo 12.00 matkallani Franzenialta
metrolle. Tuntematon pyöräilevä mieshenkilö puukotti minua epäonnistuneen pakoyritykseni jälkeen.

• Mimosa
  
  Murhaaja kertoo:
  
  Muutaman tuloksettoman väijyntäkerran jälkeen turhauduin keskustan
  väkijoukkoihin ja päättelin Franzenian rauhallisen ympäristön tarjoavan
  paremman murhapaikan. Tutustuin rakennuksen tiloihin ennaltakäsin ja
  päättelin uhrini poistumisreitin metroasemalle. Laitoin polkupyöräni
  otolliseen paikkaan ja odotin. Odotin lisää. Lopulta ovesta alkoi astella
  muutamia humanisteja joiden joukosta oli vaikeaa tunnistaa uhriani.
  Onnekseni hän oli kuitenkin joukon lähes ainoa vaaleahiuksinen. Ja muusta
  joukosta erillään.
  
  Kaasutin mustalla murhapyörälläni uhrini kohdalle ja puhuttelin häntä
  varmuuden vuoksi vielä nimellä. Hetken molemminpuolisen epäröinnin jälkeen
  uhrillani välähti ja hän lähti pakoon ennen kuin sain veitseni esiin. Vaikka
  pyöräni oli nopea uhrini ehti Helsinginkadulle ennenkuin näki paon
  hyödyttömäksi. Yksi veitsen isku ja peli oli selvä. ”Drive-by” puukotus oli
  onnistunut, mutta uhrini sankarillisen paon ja hitaitten refleksieni takia
  kaksi opiskelijaa oli ehtinyt nähdä teon. Pakenin paikalta ajoneuvollani,
  mutta luulen, ettei kukaan muu ehtinyt tunnistaa minua ennen kuin hävisin
  Torkkelinmäen sokkeloihin.
• Musta Leski

---

To 14.10.2004 n. klo 11 – Tulitaistelu Pirkkolassa

Puuma väijyi uhriaan ja päätyi tämän paon jälkeen lyhyeen tulitaisteluun. Molemmat selvisivät vammoitta. (Toim. huom.: Tuomaristo julkaisee harkintansa mukaan yritysraportteja silloin kun on varmaa, että ne eivät vaikeuta seuraavaa yritystä.)

Murhaaja raportoi:

N. klo 11 astelin pihaan ja jäin
väijymän pahaa-aavistamatonta uhriani talon
nurkan taakse. Paikka oli kyllä helposti arvattava –
oikeastaan ainoa väijytykseen sopiva paikka koko
pihalla – mutta paremman puutteessa päätin sen
kelpaavan.

45 minuutin odottelun jälkeen aloin epäillä, josko
taas saisin kirjoittaa samanlaisen ”uhria ei
näkyvissä” raportin, joita olin jo ehtinyt
kirjoittelemaan muutaman. Oikaisin hieman jalkojani ja
vilkuilin uhrin kotiovelle päin, kun samassa se
aukeni! Syöksyin takaisin kulman taakse asettani

tiukasti puristaen, ja toivoin, että uhri ei olisi
kovin vainoharhainen tänä aamuna, vaan kävelisi
suoraan syliini niin kuin olin suunnitellut.

Ei kävellyt. Ilmeisesti hän huomasi, kuuli tai
vaistosi jonkun odottelevan häntä kulman takana ja
pinkaisi 100 metriä toiseen suuntaasn sellaista
vauhtia, joka jättäisi Maurice Greenenkin
sanattomaksi. Lähdin perään, mutta pysähdyin sitten
odottelemaan ja yritin pysyä piilossa siltä varalta,
että uhri alkaisi uhkarohkeaksi ja tulisi takaisin.
Hyvää piiloa ei taaskaan ollut tarjolla (miksi
helvetissä ihmiset leikkaavat pensasaidatkin nykyään
niin mataliksi että niistä ei ole mitään apua?) ja
uhri näki minut kävellessään takaisin päin.

Mittailimme hetken toisiamme noin 15 metrin
etäisyydeltä. Molemmat kokeilivat pyssynsä kantomatkaa
todeten sen liian lyhyeksi.

En voinut vain rynnätä lähemmäs ja ampua, sillä hänen

Super Soakerinsa päihittäisi kyllä kevyesti minun
Euroshopper-pyssyni. Uhri päästi suustansa verisiä
uhkauksia ja käski minun häipyä. Minä vannoin vielä
saavani hänet kiinni. Ainakin tiedän nyt, että hänen
aseensa on niin iso, että hän ei voi kantaa sitä
taskussaan. Mutta hän näki kasvoni, mikä on ankara
takaisku. Täytyy punoa uusia juonia hänen päänsä
menoksi…

• haavojaan nuoleva Puuma
  

---

Ke 13.10.2004 klo 17:20 – Jusse löydetty myrkytettynä asunnostaan

HYS:n pelien ensimmäinen myrkytys vei hautaan Jussen. Kontaktimyrkytetyn jäähyväiskirjeen oli allekirjoittanut salaperäinen Smjert.

Uhri kertoo:

Saavuin keskiviikkopäivänä koulusta tapani mukaan kotiin hieman viiden
jälkeen hiilivetyjen konformaatioita päässäni pyöritellen, olinhan tulossa
viikon kiinnostavimmilta luennoilta; Prof. Yli-Kauhaluoman orgaaniselta
kemialta. Tein voileipiä ja niitä syödessäni auoin päivällä tullutta
postia. Anttilan mainos, Elloksen mainos, HTV:n mainos… Sivistymättömään
tapaani en käyttänyt kuorien avaamiseen kirjeveistä, vaan revin ne
brutaalisti auki käsin. Tämä koitui yhden kohdalla kohtalokseni.

Tunsin kuorta avatessani sormissani jotain tahmeaa ja lähes samassa
hetkessä alkoivat hengityslihakseni halvaantua. Kompuroin äkkiä hanan
ääreen pesemään käteni, mutta veden sijaan minut olisi voinut pelastaa enää
vastalääke tälle petolliselle salamurhaaja Smjertin lähettämälle, ihon läpi
vaikuttavalle hermomyrkylle. Kuolemani oli tuskainen.

• Jusse
  
  Murhaaja kertoo:
  
  Ongelmana Tuhkalaisen kohdalla oli, ettei
  minulla ollut hänen kuvaansa, joten murhaa täytyisi yrittää jollain
  muulla tavalla kuin tuliaseella. Päädyin käyttämään kontaktimyrkkyä.
  
  Hankin erään tunnetun yrityksen mainoskuoren kohteeni nimellä
  varustettuna, johon sujautin myrkyllä sivellyn mainoslehtisen ja viestin
  kohteelle. Hän ehtisi lukea viestin juuri ennen kuolemaansa. Ikävä kyllä
  olin huomannut, että käyttämäni myrkky imeytyy kirjekuoreen ja näin
  ollen olisi toivottavaa, että kohde avaisi kirjeen mahdollisimman pian
  myrkyn asettamisen jälkeen.
  
  Päätin toimittaa kirjeen kohteeni
  postilaatikkoon aamupäivällä suunnilleen samaan aikaan kuin tavallinen
  posti saapuu. Olin kohteeni talon nurkilla n. klo 11 aikoihin ja
  huomasin lähistöllä myös posteljoonin. Mainiota. Naapurin avustuksella
  onnistuin pääsemään porttikäytävään ja kävin tiputtamassa kuoren
  kohteeni postiluukusta sisään. Poistuin tyytyväisenä paikalta.
• Smjert

---

Ke 13.10.2004 n. klo 16 – Gosalyn väijytti saaliinsa Kielikeskuksen eteisessä

”Gosalyn” yllätti uhrinsa Aimo Häiriön tämän ollessa poistumassa Kielikeskuksesta ja häikäilemättä teloitti tämän tyttöystävänsä viereen. Etsivät kuulustelevat järkyttynyttä tyttöystävää ja toista silminnäkijää, sekä muita todistajia, jotka saapuivat paikalle hetkeä surmatyön jälkeen selvittääkseen murhaajattaren henkilöllisyyden.

Uhri raportoi:

Tänään n. klo 16 kohtasin loppuni Fabianinkadulla kielikeskuksen
eteisportaikon ylätasanteella.

Koska kyseisenä ajankohtana talossa on paljon väkeä ja ovesta kuljetaan
jatkuvasti sisään ja ulos, olin varsin huoletonna liikentessä luullen
olevani turvassa minua väijyviltä salamurhaajilta, joskin aiemmin
miestenhuoneessa käydessäni olin noudattanut erityistä varovaisuutta.

Tyttöystäväni astellessa kielikeskuksen ala-aulan ovesta eteiseen
seurasin häntä noin puolentoista metrin etäisyydellä. Ehdittyäni eteisen
puolelle havaitsin oikealla puolellani salamyhkäisen hahmon, joka sekunnin
murto-osan kuluttua ampui minua vatsanseudulle. Täydellisen hämmennyksen
vallassa heitin lusikkani nurkkaan.

Tapahtumaa todistanut tyttöystäväni on varsin traumatisoitunut eikä omien
sanojensa mukaan tule toipumaan kovinkaan pian.

Haudan takaa,

Aimo Häiriö

Murhaaja raportoi:

Kiirehdin Kielikeskukseen valmiusasemiin jo hyvissä ajoin ennen uhrini
espanjanluennon alkamista. Tunnistinkin Karvisen heti hänet nähdessäni,
mutta hän oli punatakkisen tytön seurassa, ja lisäksi käytävissä liikkui
niin paljon ulkopuolisia, ettei mahdollisuutta murhaan tullut. Jäin
odottamaan luennon ajaksi luokan ulkopuolelle viattomasti romaania lukien
ja eväitä syöden.

Luennon päättyessä huomasin, että uhrini jäi viimeisten joukossa luokkaan.
Ajattelin tilaisuuteni tulleen ja menin sisälle esittäen etsiskeleväni muka
sinne jättämiäni lapasia. Luokassa oli kuitenkin Karvisen ja hänen
ystävättärensä lisäksi myös opettaja, enkä uskaltanut avata tulta. Lisäksi
luokasta oli vain yksi ovi ulos, ja sen edustalla oli useita ihmisiä.
Sormet aseen kahvalle puristuneina päätin odottaa parempaa tilaisuutta.

Seurasin uhriani hiljalleen ala-aulaan varmana siitä, että hän epäili jo
jotain minun pyöriessäni jatkuvasti hänen kannoillaan. Koska aulassa oli
useita ulkopuolisia, päätin väijyä pienessä eteisessä oikeaa hetkeä. Uhrini
vihdoin kävellessä eteisen läpi oli hänen seurassaan edelleen sama tyttö,
ja lisäksi heidän perässään tuli vielä eräs sivullinen. Olin malttamaton ja
ammuin kuitenkin, sillä olin varma, että jos päästäisin uhrini kadulle
asti, ei toista yhtä hyvää tilaisuutta enää tulisi. Vain yksi laukaus
tarvittiin.

• Gosalyn
  

---

Ke 13.10.2004 klo 14:45 – Katariina Unhola yllättää rappukäytävässä

Katariina Unhola todisti, että koti on ihmiselle vaarallisin paikka niittaamalla Double R:n tämän kotiovelle.

Uhri raportoi:
It was on the 13th of october. It was 14h00, I was at home checking the
emails. Someone rang the doorbell, I thought that it was not normal at
that time of the day (usually there are people ringing in the evening). As
I was alone in the flat I opened the door. There was a girl who I didn’t
know of course. She told me something very strange, so I knew at once that
she was from the game. As I didn’t read carefully the instructions, I
didn’t know that I could defend myself, so she had time to shoot me.

• Double R
  
  Murhaaja raportoi:
  
  Murhasin Regis Renoul’n hänen kotiovellaan tänään noin kello puoli kahden
  ja kahden välillä iltapäivällä.
  
  Noin puoli tuntia aiemmin saavuin Itä-Pasilaan uhrini kotitalon luokse.
  Olin aiemmin hänen aikataulustaan päätellyt, että näihin aikoihin hän
  saattaisi olla kotonaan. Myös silminnäkijöiden riski olisi mahdollisimman
  pieni iltapäiväaikaan.
  
  Olin etukäteen suunnitellut tekosyitä, joiden nojalla voisin jututtaa oven
  avaavaa henkilöä ja saada selville onko hän varmasti uhrini. Päädyin
  höpöttämään jotain ESN-tapahtumista, mutta ilmeisesti en ollut kovin
  vakuuttava, sillä uhrini näytti hyvin epäilevältä alun alkaenkin. En
  kuitenkaan uskaltanut ottaa asettani heti esille, sillä miehen kädet
  olivat oven takana piilossa: arvelin hänen mahdollisesti pitävän kädessään
  asetta. Kun en kuitenkaan enää keksinyt mitään sanottavaa peiteaiheestani,
  tungin käteni laukkuuni, otin aseen esille ja ammuin luodin Renoul’n
  rintaan toivoen, ettei hän ehtisi ampua minua ensin mahdollisesti piilossa
  olevalla aseellaan.
  
  Poistuessani rakennuksesta rappukäytävä oli tyhjä, joten todistajia
  ei ollut.
• Katariina Unhola
  

---

Ti 12.10.2004 klo 19:45 – Gismondalta murha sujuu kuin tanssi

”Gismonda” soluttautui keskiaikaisten tanssien harjoitukseen ja väijytti uhrin.

Uhri kertoo:

Olin normaaliin tapaani käymässä Linnean keskiaikatanssiharjoituksissa
Lauttasaaressa. Jossakin vaiheessa iltaa huomasin, että paikalle oli tullut
tuntematon henkilö, mutta koska sellainen ei ollut mitenkään epätavallista,
kiinnitin asiaan liian vähän huomiota. Lähtiessäni pois harjoituksista jäin
hetkeksi yksin aulaan laittamaan kenkiä jalkaan, ja murhaajani käytti
tilaisuuden loistavasti hyväkseen. Ainoa toivoni on, että ystäväni
pystyisivät nähdessään ruumiini eteisessä tunnistamaan tämän vaarallisen
henkilön.

Murhaaja raportoi:

Gismondan ensimmäinen veri/vesityö on suoritettu (12.10. klo 19.45).

Toimeksianto harrastaa tiistaisin Linnean keskiaikatansseja Lauttasaaren nuorisotalolla. Itse en ole harjoituksissa koskaan käynyt, mutta jo vuosien ajan olen sitä suunnitellut. Tuttavani on harjoituksissa jo vanha konkari, joten sain kätevästi keploteltua itseni
hänen daamikseen.

Tunnin parketilla pyörähtelyn ja uusien askelkuvioiden
opettelun jälkeen pahaa aavistamaton kohteeni alkoi pukea takkia ylleen, ja
oli aika toimia. Eräs pariskunta teki samaan aikaan lähtöä, ja rukoilin
mielessäni mahdollisten silminnäkijöiden häipyvän paikalta mahdollisimman
pian. Onnekseni tuleva uhrini viivytteli aulassa, ja itse olin
näpyttelevinäni tekstiviestiä tuulikaapin edessä. Kun kohteeni oli vihdoin
yksin tuulikaapissa laittamassa kenkiä jalkaansa, vedin henkeä, otin
repustani vesipistoolin, tervehdin uhriani ja ruikautin vesivanan suoraan
hänen viattomaan rintaansa. Ketään ei ollut näköpiirissä, ja jätin raadon
eteiseen: oli aika palata takaisin ”vessareissulta” saliin tanssin
pyörteisiin. Tuntui pahalta likvidoida joku jo näin alkumetreillä,
mutta ”kill first and you don’t get hurt”…

• Gismonda

---

Ti 12.10.2004 klo 10:05 – Ms. Mexicon ampumavälikohtaus Kumpulassa

Toiminimellä Ms. Mexico tunnettu pahamainen salamurhaaja tempaisi aseen esille matematiikan laitoksen käytävällä. Sivullisten suuri määrä lienee häirinnyt tähtäystä, sillä uhri selvisi vahingoittumattomana ja jatkaa normaalia elämäänsä. Etsivät yrittävät selvittää Ms. Mexicon henkilöllisyyden.

---

Ma 11.10.2004 klo 18:03 – Murha Liisankadulla!

Syyspelin ensimmäisen surman suoritti ”CCCP”, joka eliminoi Noilan Liisankadun osakuntien talossa.

Uhri raportoi:

Osasin jo etukäteen arvata, että Liisankadun pimeässä porttikäytävässä
olisin helppo maali. Olin siis suunnattoman helpottunut kun tapasin toisen
henkilön ovella. Meitä vastaan käveli hämärästä porttikäytävästä henkilö,
jota suuresti epäilin, mutta tämä vaikutti menevän suoraan ulos.
Odottaessamme hissiä tarkkailin ympäristöäni, mutta luotin kuitenkin
(liikaa) siihen, että toisen henkilön seura suojaisi minua, enkä halunnut
aiheuttaa ongelmia pitämällä asetta esillä. En ehtinyt tehdä mitään, kun
murhaaja asteli nopeasti kulman takaa ja teloitti minut kylmäverisesti
todistajan läsnäollessa.

Murhaaja raportoi:

Murhasin Inkeri Kontron vesipyssyllä 18:03 Liisankadun osakuntatilojen
alakerran hissin edessä. Tapahtumalla oli yksi todistaja.

17:25 soluttauduin Liisankatu 17b:n rappukäytävään. Ensimmäinen ongelma
oli, että en voisi jäädä istumaan portaille ja väijymään, jospa Inkeri
tulisi tänä iltana kuoroharjoituksiin, sillä rakennuksessa luonnollisesti
tulisi liikkumaan muitakin ihmisiä siihen aikaan, jotka voisivat kiinnittää
huomion kummalliseen hiippariin. Tulin siis tulokseen, että minun pitäisi
puoli tuntia näyttää kiireiseltä, siltä että olen oikeasti menossa
johonkin.

Tajusin, että voisin väijyä osakuntien ovea siten, että olen
hiukan neljännen kerroksen alapuolella ja olen muka käveleväni sinne
samalla nähden kuka on hississä. Jos se olisi uhrini, voisin juosta
nopeasti viidenteen kerrokseen.

Kun kyllästyin tähän ja kello läheni kuutta, menin uudestaan alakertaan.
Aina kun joku tuli sisään, kävelin 2. kerroksesta pois ja leikin että menen
ulos. Viimeisen kerran kiivettyäni ylös hissiin oli menossa 4 ihmistä. Jäin
piiloon 1:n ja 2:n kerroksen väliin ja lähdin taas alas kun hissi lähti
ylös. En voi objektiivisesti arvioida oliko ajoitukseni täydellinen, siten
että kukaan ei nähnyt minua.

Mennessäni ulko-ovelle tutut kasvot tulivat vastaan ja joku toinen
ihminen. Harkitsin muuutaman sekunnin ja sitten käännyin takaisin, menin
hissin viereen ja ammuin uhriani vesipyssyllä. Tämän jälkeen lähdin pois ja
tietääkseni kukaan ei tullut välittömästi jälkeeni osakuntatiloihin.

• CCCP
  

---

Ma 11.10.2004 klo 00:00 – Salamurhaajat irti

Peli alkoi. Tuntematon määrä salamurhaajia liikkuu Helsingin yliopistolla.

---