Pelin palautetilaisuus pidetään torstaina 26.10 klo 18.00 Vanhan kuppilan takahuoneessa. Tulkaa tapaamaan kanssamurhaajianne, kertomaan mielipiteenne syksyn pelistä, kuulemaan parhaat tarinat, tapaamaan kummisetiänne ja tätejänne sekä viettämään kuolettavan hauskaa iltaa.
Palautetilaisuuden jälkeen ohjelmassa on HYSin leffailta jossa katsotaan tällä kertaa München.
21.10.2006 00.01 Peli on päättynyt. Kolme jäi henkiin. Tuomaristo kiittää kaikkia osallistujia sekä yleisöä.
Henkiinjääneet pelaajat olivat: Esa Perkiö alias Routa, Norma Novak sekä Smygaren jotka kaikki olivat pelin loppuhetkellä samalla kadulla toistensa perässä. Yhteensä pelissä oli mukana 33 pelaajaa joista 20 murhattiin, 5 tapettiin itsepuolustuksena, 6 pidätettiin sekä yksi keskeytti. Lisäksi yksi pelaaja kuoli kaksi kertaa, sekä murhaajana että etsivänä. Murhista 14 tehtiin ampumalla, 3 puukottamalla, 3 kontaktimyrkyllä sekä yksi myrkkyruiskupistoksella.
Tuomaristo kokoontuu viimeisen kerran maanantaina arvostelemaan loput murhat, valitsemaan kunniamaininnat ja kehumaan toisilleen omien ”lastensa” edesottamuksista. Palkintojen ja kunniamainintojen jako tapahtuu palautetilaisuuden yhteydessä 26.10. Nähdään siellä.
-Tuomaristo
20.10.2006 9.40 Abyssali-Arskakin kuolee hyökätessään roudan kimppuun
Abyssaali-Arska oli saanut tarpeekseen Roudan riehumisesta kaupungissa. Hänen yrityksensa kaataa Routa päättyi kuitenkin hänen omaan kuolemaansa.
Uhri kertoo:
Voi veljet!
Joko minua arvostetaan tai sitten ne haluavat minut hengiltä. Kummitätini määräämä seuraava kohde oli nimittäin Routa!
Onneksi tähän on jo tottunut. Epäröinti tietäisi varmaa kuolemaa. Älyttömän vaikeaa tästä silti tulisi, sillä Routa on kokenut ja kylmä ammattilainen. Tarvitsisin kaikki mahdolliset edut. Päätin siksi naamioitua; takinvaihto ja hiusten piilotus lippalakin alle antaisivat todennäköisesti sekunnin edun siltä varalta, että hän tuntisi ulkonäköni.
Minulla ei ollut paljon aikaa, joten kaikki mahdollisuudet oli käytettävä. Routa oli menossa aamulla ilmeisesti myrkkyvarastoaan täydentämään YTHS:lle. En kohdannut häntä talon portaikossa ja aula oli liian avoin ja valoisa. Oli pakko mennä ulos. Kirottua! Ahtaammissa tiloissa yllätysetuni olisi ollut suurempi.
Etsin hetken soveliasta paikkaa, mutta mahdollisuudet yllätyshyökkäykseen olivat olemattomat. Pättin luottaa valeasuuni ja piiloutua näkösälle. Tupakkapaikka oli sopivasti oven lähellä ja aseeni kantamalla. Jäin siihen ja poimin vielä puoliksi poltetun tupakan huulilleni. Huijaus oli hyvä, siihen oli pakko luottaa. Valepuku on turha, mikäli ajatus siitä omassa mielessä ei ole kohdalla.
Routa tuli ulos hitaasti, pälyillen ympärilleen epäluuloisena. Hän näki minut! Tupakkaa tässä vaan poltellaan. Hän haahuilee oven lähellä, pakko toimia, kun hän on vielä epävarma. Kävelen lähemmäs. Hän kääntyy minua kohti, näen lipan alta! Nyt on ammuttava! Vedän aseeni ja… se lipeää kädestänivoijeesusperkele! KIROTTUA!
Routa ei tietenkään, ammattilaisena, häröillyt saatika ampunut ohi.
Tappaja kertoo:
Selvittyäni ehjänä ja elossa jo kahdesta yrityksestä henkeni menoksi olin kaikkea muuta kuin rento ja rauhallinen liikkuessani julkisilla paikoilla. Kävellessäni ulos Töölön YTHS:ltä katsoin ympärilleni arvioiden kaikkea kadulla: jalkakäytävälle pysäköidyssä pakettiautossa ei näyttänyt olevan ketään odottamassa, mummo näytti aidolta ja vaarattomalta, tupakkapaikalla.. hetkinen, tupakkapaikalla? Siellä seisoi joku katsoen niin tiiviisti alaspäin, että lippalakki peitti hänen kasvonsa, mutta tuskin estäisi häntä havainnoimasta ympäristöään.
Pysähdyin katsomaan – halusin painaa mahdollisen vainoajani tuntomerkit mieleeni ja hän näytti tutulta. Aloin epäillä kyseessä olevan miekkosen, joka oli tullut pöytääni Viikissä eilen, mutten ehtinyt olla varma kun hän jo lähti liikkeelle minua kohti nopeutuvin askelin. Käteni puristi kouristuksenomaisesti pistoolinkahvaa taskussani, mutta luotin kykyyni ampua ajoissa.
Kauhu välähti mielessäni kun vainoajani kiskaisikin esiin yllättävän tukevan ja tulivoimaisen aseen, mutta vaihtui suunnattomaksi helpotukseksi kun ase esiin tultuaan komean kaarensa päätteeksi lipsahti hansikoidusta kädestä ja jatkoi matkaansa katukivetykselle. Metsästäjäni syöksyi aseensa perään, mutta liian myöhään, sillä luotini ovat jo löytäneet hänet kun hänen kätensä laskeutuu aseen kahvalle.
Jäniksenkäpäläni on käytetty ja tilinylitys karmapankissa lienee hirmuinen. Elän.
Uhri: raportti 1p = 1p.
Tappaja: tappo 5p + raportti 1p = 6p
19.10.2006 22.31 Roudan tahti vain kiihtyy, kolmas murha neljään päivään
Routa jatkaa murhaputkeaan. Nyt piipun väärällä puolella oli Koodinimi KattiUhri.
Uhri kertoo:
Olin päättänyt ansainneeni vapaapäivän parin turhan ja väsyttävän väijytyksen jälkeen, ja vietin torstaipäiväni huvitusten parissa, suuressa joukossa liikkuen.
Olin kuitenkin tietoinen kannoillani hiipivästä vastapuolen palkollisesta, sillä minut oli yritetty myrkyttää tiistai-iltana Kuudennessa Linjassa, vaikka olin sankassa ystäväjoukossa kuvitellut olevani täydellisen turvassa. Kuudes aistini (nimeltään paranoia) kuitenkin pelasti minut täpärästi. Siitä lähtien olin ollut erityisen varovainen enkä luottanut kehenkään. Avasin jokaisen oven pistooli kädessäni. Tiirailin jatkuvasti ympärilleni matkalla kotoa aktiviteetteihini.
Linnanmäellä en kuitenkaan jaksanut uskoa kenenkään yrittävän mitään neljän ystäväni nähden, ja annoin itselleni luvan nauttia illasta loppuun asti. Vuoristoradan viimeisen, erityisen hurjan kierroksen jälkeen valuimme onnellisina ulos huvipuistoalueelta, viisitoista vuotta nuorempina kuin päivällä sinne asteltuamme. Olin iloinen, ettei kukaan yrittänyt pilata lapsenomaista iloani murhayrityksellä. Itse toki hykertelin suunnitellessani seuraavalle päivälle kahta lähes takuuvarmaa iskua.
Raitiovaunussa hymyni kuitenkin hyytyi: puhelintani ei löytynyt mistään! Tongin laukuni läpikotaisin ja lopulta soitin ystäväni puhelimesta Linnanmäen infoon. Huvipuisto oli jo suljettu eikä kukaan vastannut. Olin täysin murtunut kun astuin ulos raitiovaunusta ja laahustin kotiovelleni ajatellen, kuinka kauan kestäisi haalia jälleen kokoon kaikki numerot, jotka olivat kadonneet puhelimen mukana, ja kuinka montaa niistä en ikinä saisikaan takaisin.
Jos olisin tiennyt, mikä minua portaikossa odotti, olisin hillinnyt suruni ja ottanut itseäni niskasta – ja pistooliani kahvasta – kiinni. Avatessani käytävän ovea kuulin nimeäni huudettavan, käännyin katsomaan – ja tunsin kuinka luotisade lävisti minut. Ennen kuin kaikki musteni, ajattelin viimeisellä hetkelläni tajunnan rajamailla, kuinka pitkäjänteinen murhaajan täytyi olla päästäkseen sisälle rappuuni – ja kuinka tämä odotuksensa jälkeen varmasti kaipasi kipeästi teekupillista.
Katti kuittaa… viimeisen kerran.
Murhaaja kertoo:
Kaksi päivää aikaisemmin olin vaaninut Kasalaa pitkän ravintolaillan. Olin harhaillut ympäri baaria hänen lasinsa näköinen myrkkymalja kädessäni, olin suunnitellut veitsileikkejä pimeillä kujilla, olin kontaktimyrkyttänyt hänen laukkunsa. Kaikki turhaan. En tiedä voinko rehellisesti kutsua häntä vainoharhaiseksi, mutta hänen varovaisuutensa lähestyi yli-inhimillisiä mittoja. Hän piti juomansa aina joko kädessään tai vieressään, hän vaikutti tuntevan kaikki ihmiset juhlassa. Hylättyään laukkunsa hetkeksi tanssilattialle hän nosti sen hansikkain ja huomasi myrkkyni ajoissa!
Työnantajani asettama aikaraja alkoi lähestyä ja minulta odotettiin tuloksia. Huomenna uhriani olisi käytännössä mahdotonta tavoittaa, joten jäljellä oli vain tämä ilta. Tiesin hänen olevan Linnanmäen riennoissa kuudesta eteenpäin ja lyhyesti harkitsin sinne menoa, mutta tiesin myös, että surkean epäonnistumiseni jäljiltä oli pieni mahdollisuus että kasvoni olisivat hänelle tutut. Jouduin siis jälleen vastentahtoisesti valitsemaan rappukäytävän vaanimispaikakseni, sillä millään varmalla reitillä Linnanmäeltä kohteeni keskustassa sijaitsevaan asuntoon ei ollut sopivia rauhaisia paikkoja.
Rappukäytävää pidettiin lukossa, mutta kaikista asuinkerrostaloista liikutaan iltaisin niin sisään kuin ulos. Saavuin talon luokse hieman ennen seitsemää ja pääsin lopulta sisään asukkaan vanavedessä. Etsin kohteeni kerroksen ja nousin sen yläpuolelle odottamaan. Ja odottamaan. Epäilin välillä omaa järkeäni: tiesin, että sisäpihan myöhemmin suljettavan rautaportin takia minun täytyi päästä ajoissa sisään, mutta tiesinhän myös, että Linnanmäki menisi kiinni vasta kymmeneltä.
Olin varustautunut vesipullolla, suklaalevyllä, kirjalla, pistoolilla ja sopivalla valheella Nuuksiossa bussista myöhästyneestä kaverista. Aika kului. Valo rappukäytävässä olisi voinut paljastaa odottavan murhaajan, joten luin kirjaa sisäpihalta tulevassa valossa. Taskulampun olin unohtanut. Jossain vaiheessa naapuritalon uskonnollisen yhteisön tilaisuus päättyi, valaistus väheni ja jäin lähes lukukelvottomaan hämärään. Kellon lähestyessä kymmentä huomasin odotuksen oudosti helpottuvan: olin täällä enkä varmasti enää lähtisi ennenkuin kohteeni joko saapuisi tai olisi selvää, että hän yöpyy jossain muualla. Silkka järkähtämätön murhanhimo ylläpiti minua pimeydessä.
Talo oli häkellyttävän rauhallinen ja kiitin onneani siitä, että olin edes päässyt sisään: kymmeneen mennessä rapussa oli liikkunut vain kourallinen ihmisiä ja minun ohitseni ainoastaan yksi pariskunta. Kello tuli varttia yli kymmenen ja tiesin, että kriittiset hetket olivat käsillä. Puoli yksitoista alaovi kävi, valot syttyivät ja askeleet kohosivat ylöspäin. Ja kohosivat. Kyllä! Kerros oli oikea! Hiuksia tai kasvoja en nähnyt, mutta vaatetus ja pituus täsmäsivät täysin. Astuin esiin, huudahdin hänen nimensä ja ammuin hänen käännähtäessään ja yrittäessään turhaan suojautua karussa rappukäytävässä.
Kohteeni lyyhistyi maahan. Kannoin hänen ruumiinsa tyhjään asuntoon, nautin ansaitun kupin teetä ja poistuin pimeään.
PISTEYTYS
Uhri: raportti myöhässä 0p = 0p.
Murhaaja: murha 10p + raportti 2p + tyylipiste 1p + kotiovimurha -2p = 11p
18.10.2006 19.15 Routa toimii taas jäätävästi. Nyt kylmennetään Satunnainen Ohikulkija.
Satunnainen ohikulkija joutuu tällä kertaa luopumaan leikistä Roudan jatkaessa murhaputkeaan.
Uhri kertoo:
Yritän avata silmäluomiani. Se on kovin vaikeaa. Tämä tunne minulla on ollut aiemminkin tänään, tosin silloin eri syystä. Aiemmin tänään nimittäin havahduin parin päivän pimennon jälkeen. Kun kerran viinan avulla onnistuisi menettämään vaimonsa ja talonsa, niin kaipa se veisi yhtä hyvin itsesyytöksenkin? Mutta ei, näin yhä edessäni tuon nuoren viattoman etsivän, jonka hengen aseeni oli vienyt ja muistin yhä kuinka rakas ystäväni oli avannut tulen minua kohti. Minua pyörrytti, mutta sain lopulta silmäni auki ja näin edessäni lapun:
Tapa nyt joku, or the kitty gets it.
Ruumiini vavahdellessa useasta eri pahanolontunteesta mieleni kirkastui. Minulla oli vahvat epäilykset erään kiristäjäni antaman kohteen olevan Routa – nimi joka oli koristellut keltaisen lehdistön lööppejä jo jonkin aikaa. Voisin siis kuitata velkani yhteiskunnalle – tai ainakin lyhentää sitä – sekä samalla kenties pelastaa rakkaan kissani. Tappaisin siis hänet tai kuolisin yrittäessäni.
Olin saanut tietooni että kohteeni olisi salilla kello 17.30 alkaen ja kotonaan kello 20.00. Päätin siis mennä hänen rappukäytäväänsä odottamaan – kotiovi oli ainoa paikka reitillä josta saatoin olla varma että hän joutuisi sitä käyttämään. Odottelin hiljaisessa rappukäytävässä ajan madellessa ja ruumiini jatkuvasti muistuttessa minua olemisen sietämättömästä raskudesta. Minusta tuntui että aloin jo kuulemaan ääniä, sillä tuntui siltä kuin jatkuvasti joku nousisi rappusia ylös.
Sitten kaikki tapahtui kovin nopeasti. Ymmärsin miksi Routa on ollut niin tehokas alamaailman välienselvittelyssä, hän lähes yllätti minut. Aseeni oli kuitenkin jatkuvasti valppaana ja aloitin ammuskelun välittömästi. Ikävä kyllä mieleni kirkkaus ei ollut vieläkään kerennyt tarttua ruumiiseeni, vaan itsetuhoisan harrasteeni jäljiltä käsi lieni vieläkin vapiseva ja tähtäykseni siis heikko. Ammuin minkä aseesta irti sain ja tunsin samalla hirveätä tuskaa ruumiissani. Ainakin krapula unohtui.
Yritän nyt siis jälleen avata silmiäni, mutten saa niitä enää auki – tuntuu kuin yrittäisin nostaa vuorta ilmaan. Tuntoaistini on kadonnut, mutta se on viime aikojen perusteella vain hyvä asia. En siis edes tiedä mitä minulle tapahtuu näiden viimeisten hetkien aikana, mutta harmittaa etten ole uskovainen ihminen. En voi kirota Luojaani joka tästäkin kurjasta kohtalosta olisi vastuussa. Lopulta nukahdan, näin saavutan rauhan.
-Satunnainen ohikulkija
Murhaaja kertoo:
Helsingin alamaailman sota alkoi käydä yhä henkilökohtaisemmaksi kun eliminoituani Forsströmin sain kohteekseni toisen tuntemani henkilön. Päätin järjestää hänen kanssaan tapaamisen ja maanantaina sovimme hänen tulevan katselemaan elokuvia kotiini keskiviikkona. Hän suostui oudon innokkaasti.
Tulin kotiin omilta menoiltani hyvissä ajoin. Oli mielestäni täysin mahdollista, että myös kohteeni olisi murha-aikeissa ja päädyin arvelemaan, että jos olisin hänen asemassaan murhaamassa minut, asettuisin sittenkin huolella etuajassa väijyyn rappukäytävässä, enkä ottaisi riskiä toiminnasta kotonani. Toisaalta, häikäilemättömyys hakkaa aina kotikenttäedun, eikä kohteeltani totisesti häikäilemättömyyttä puuttunut, joten ajattelin itsekin vaania mieluummin rappukäytävässä, jossa hän edes teoriassa saattaisi olla vähemmän varuillaan.
Hän – tai joku muu samalla tappavalla asialla – olisi todennäköisimmin joko heti sisääntulossa aiheuttamassa pahennusta naapureissa, tai, paremmin, porraskäytävän ylätasanteella, josta pystyy loistavasti ampumaan kotiovelleni. Matkani autiolta sisäpihalta ylös asunnon liepeille kesti minuutteja ja sen viimeiset vaiheet tein hitain, hiljaisin ja epäsäännöllisin askelin muistuttaen enemmän patsasta kuin kävelevää ihmistä. Kun olin kerroksen päässä kotoa, pysähdyin kuuntelemaan, laskien sekunteja puoleentoista minuuttiin. Adrenaliini virtasi suonissani. Sydämenlyöntieni äänekkyydestä huolimatta huomasin, että rappukäytävässä kuului tavallista enemmän ääniä: pieniä, hiljaisia epämäräisiä ääniä, kuin vaatteiden kahinaa pienissä asennonvaihdoissa. Juuri niitä ääniä, joita olin kuvitellut kuulevani niin usein ennenkin, mutta nyt, nyt olin melkein varma – taas.
Harppasin kohti määränpäätäni pistooli valmiina, osoittaen sinne, missä uskoin vastustajani vaanivan. Äkisti kuulinkin ääniä toiselta suunnalta: käänsin katsettani ja näin ystäväni – viholliseni – sulloutuneena siihen nurkkaan, jossa en olisi arvannut hänen olevan. Aseeni kääntyi melkein yhtä nopeasti kuin silmäni, mutta vain melkein. Tähtäimen noustessa väliimme kuulin tuon pirulaisen vaimennetun pistoolin yskähtävän. Vastasin tuleen parhaani mukaan, seinä hänen takanaan värjäytyi punaiseksi ja hän lyyhistyi. Paikallani luodinreikien vieressä seisten tarkistin itseni ja vaatteeni ja totesin molemmat ehjiksi.
Hävitin ruumiin. Verestä ja luodinreijistä ei taloyhtiö ollut ennenkään välittänyt, joten miksi minäkään.
– Routa
PISTEYTYS
Uhri: raportti 2p = 2p.
Murhaaja: murha 10p + raportti 2p = 12p.
17.10.2006 06.31 Etsivä L on tulessa. Jo kolmas pidätys tälle kaupungin sankarille.
Erittain vaarallinen, kaksi murhaa tehnyt Mursu pidätettiin tänä aamuna. Poliisi pääsi tämän rikollisen jäljille eilen murhan yhteydessä olleen silminnäkijän avustuksella. Etsivä L ottaa kiinni jo tositekijöitä. Kuka on seuraava?
Uhri kertoo:
Olin varhaisena tiistaiaamuna ennen kello seitsemää jakamassa vallankumouspropagandaa Herttoniemen metroasemalla. Luulin olevani turvassa, sillä selustaani turvasi eräs Suomen tunnetuimmista ja pahamaineisimmista terroristijohtajista. Sitä paitsi ajattelin, etteivät murhaajat tai etsivät edes liikkuisi tuollaisina kellonaikoina.
Kuinka kohtalokkaasti olinkaan väärässä, sillä olin täysin puolustuskyvytön todella virkaintoisen etsivän käydessä yhtäkkiä kimppuuni. Se nilkki oli penkonut tietojani läpi koko yön ja aamutunneilla lopulta onnistunut jäljitystyössään.
Ja kenttäsika todellakin kehtaa, kuten eräs itähelsinkiläinen jyrsijä riimittelee biisissään! Sain teleskooppipampusta polvitaipeeseen, vaikken edes vastustanut pidätystä. En kyennyt pakenemaan tai puolustautumaan, koska molemmat käteni olivat täynnä propagandalehtiä, jotka nekin välittömästi takavarikoitiin. Edes muutaman metrin päässä seisseen kokeneen terroristin suojelus ei pelastanut minua. Ehkäpä hyvä niin, sillä muuten hänkin saattaisi nyt olla telkien takana.
No, omapa oli vikani, kun sillä tavalla eilen kilahdin ja aloin silminnäkijöistä välittämättä räiskiä ympäriinsä. Nyt ei kun pakomatkaa suunnittelemaan!
Mursu
Etsivä kertoo:
Raahauduin Kalliosta kämpille aamuyön ollessa jo aluillaan. Olinpa tuopin sivusta ehtinyt kuulla muuan sattuneesta ampumavälikohtauksesta. Vasemmalla korvalla kuulin jonkun tunnistaneen toisen ampujan tietämäkseen vallankumoukselliseksi. Tämä oli yhä korvan takana, kun römysin poliisin intraan vilkaisemaan viimeisimpiä käänteitä. Näppärää! Pomo oli lyönyt listaan taas uudet kasvot, ilmeisesti tämän samaisen kommarinaisen. Hetkeä aiemmin tuntui siltä, kuin karhu olisi rymynnyt pääkopan läpi, vaan nyt ajatukset kirkastuivat jä järki juoksi taas kuin Virénin Lasse.
Nainen kuului yhteen hämärämpään vasemmistolaisklikkiin, jonka piikkiin supo oli ilmeisesti ehtinyt pistää keissin jos toisenkin. Miina ’Mursu’ Kajoksella oli henkilökohtaisellakin tilillä vahvat yhteydet pariin viime viikkojen murha-aallon tapaukseen. Lisää pengottuani selkisi, että nämä reippaat aktiivit olisivat jakelemassa aviisejaan Herttoniemen metroasemalla aamusta. Laskuhumalainen mieleni päätti, että vielä ei nukuttaisi.
Otin virka-aseen lisäksi teleskooppipampun vyölle, Ratakadulta kun oli tullut kaino toive kohteen pitämisestä hengissä. Kello alkoikin lyödä jo lähdön hetkiä, joten hyppäsin bussiin ja siitä metroon. Nousin ylös samoihin aikoihin kuin kumoukselliset olivat uhanneet aloittaa läpysköidensä tyrkyttelyn. Pieni pettymyksen maku nousi suuhun: tarjolla ei ollut kuin Metroa ja Satasta. Päätin huuhtoa maun suustani kahvilla. Lämmin Juhla Mokka rauhoittaisi kummasti ilmennyttä pientä vapinaa.
Hetken kierreltyäni huomasinkin lehdenjakajien määrän tuplaantuneen. Kajosta ei ollut vaikea tunnistaa toiseksi uusista. Siirsin kahvimukin heikompaan käteeni ja kaivoin telen esiin. Lähestyin kohdetta, lausuin litaniat ja iskin patukan auki. Aviisit lensivät kun suuntasin toisen iskun polvitaipeeseen. Nyt ei otettu riskejä. Nainen tipahti sievästi, ja mulkaisin toista jakajaa, joka ei onneksi osoittanut elettäkään keskeyttääkseen toimiani. Laitoin ’Mursun’ rautoihin, kutsuin järjestyksen kundit paikalle ja nautin kahvistani, joka ei ollut edes läikkynyt. Luojalle kiitos muovikansista.
-Etsivä L
PISTEYTYS
Uhri: raportti 2p = 2p.
Etsivä: pidätys 5p + raportti 2p + ”3 pidätystä 24h sisään” 1p = 8p.
16.10.2006 22.30 Talvi tekee tuloaan, Roudalle kolmas murha
Kahden murhan, kahden pidätyksen ja yhden tapon päivän viimeistelee salamurhaaja Routa joka onnistuu tappamaan etsiviäkin jo jonkin aikaa pakoilleen Heriotzan.
Uhri kertoo:
Kuolema tulee monessa muodossa. Arvasin sen tänä iltana ottaneen ystäväni hahmon, kun hän saapui luokseni peli-iltaan. Olin suhtautunut tulevaan noutajaani varauksella jo aiemmin kun huomasin hänen liikkuvan samoissa alamaailman kuppiloissa, joissa itsekin kulutin aikaani. Olin kuitenkin hyvin varuutunut mahdolliseen iskuun: Koko illan ajan pidin aseeni vierelläni ja huolehdin siitä etten jäisi kahden kesken tuon kuoleman lähettilään kanssa. Arvelin ettei paatunutkaan palkkamurhaaja suorittaisi iskuaan sivullisten silmien edessä palkkion menetyksen pelosta.
Ilta sujui rauhallisesti. Huomasin toki, että viikatemies käväisi useamman kerran vessassa ja keittiössä pyörimässä. Kun olin saanut peliporukan ulos asunnostani säntäsin heti keittiöön ja vessaan tutkimusmatkalle pommien ja kontaktimyrkkyjen pelossa. Avasin kaapit nurkan takaa luudanvartta avuksi käyttäen. Tämän jälkeen kävin ne läpi hanskat kädessä. Missään ei näkynyt mitään epäilyttävää. Ehkäpä tuonelan laitturilla oli toinen kohde mielessään? Varmistuttuani asuntoni turvallisuudesta rentouduin ja siirryin netin ääreen lukemaan mailejani ja suunnittelemaan omien toimeksiantojeni loppuunsaattamista. Lopulta huomasin kellon ylittäneen jo puolenyön ja päätin siirtyä nukkumaan ja valmistautumaan huomiseen iskuuni, jonka tarkoituksena oli vihdoin napata ensimmäinen uhrini. Astuin vessaan, otin hammasharjan käteeni, jähmetyin ja lopulta kaaduin vessan lattialle kiroten Routaa joka hiipi hermostooni lamauttaen sen lopullisesti.
Heriotza
Murhaaja kertoo:
Kirjauduin sisään työnantajani salaiselle sivustolle ja toimeksiantojeni luettelossa minua tervehti tuttu nimi. Palapelin palaset tuntuivat loksahtavan paikoilleen päässäni. Juuri hänen kotinsa liepeillä minut oltiin kaksi viikkoa sitten yritetty murhata! Juuri hän oli jälleen kutsunut minut luokseen! Olimme murhayrityksen illan jälkeen tavanneet Helsingin syntisessä yössä ja hän oli vaikuttanut vuoroin oudon hermostuneelta, vuoroin salakavalan ilon täyttämältä. Olin pannut hänen käytöksensä uusien klubihuumeiden tai minulle yhdentekevien yksityisten hämärähommien piikkiin, mutta nyt ymmärsin. ”Ystäväni” työskenteli väärälle perheelle.
Tiesin olevani hengenvaarassa. On ihmisiä, jotka ystävän on helppo tappaa, ja on ihmisiä, jotka tarkkailevat ystäviään vieläkin tiukemmalla seulalla kuin ventovieraita. Uuden kohteeni ihmistuntemuksessa ei ollut vikaa, joten hän kuului ehdottomasti jälkimmäisiin. Olisiko hän suorastaan metsästämässä minua? Olisiko minulla tilaisuus vai ammuttaisiinko minut tylysti ulko-ovelle? Oliko mitään peli-iltaa olemassakaan, vai oliko kyseessä pelkkä lavastus pääni menoksi? Joka tapauksessa oli selvää, että minulla olisi vain yksi tilaisuus hienovaraiseen murhaan.
Saavuin vasta kun muut vieraat olisivat jo paikalla. Kiersin talon olohuoneen ikkunoiden puolelta. Sisällä oli runsaasti väkeä. Soitin ovikelloa pistooli valmiina, mutta isäntä lähetti vieraan avaamaan oven. Koko illan tunsin isännän arvioivan katseen ylläni. Hän epäili jotain, mutta suunnitteliko hän itse murhapuuhia? Varoin mitä söin ja mihin koskin, pidin tavarani lähelläni. Miten tappaisin hänet? Makuuhuoneen ovi oli kiinni. Talon seinät olivat sydämeni jäätä paksummat, joten aikapommi vieraiden poistuttua toimisi vain hyvällä onnella.
Muiden vieraiden räjäyttäminen olisi edustanut sellaista epätoivoa johon en halunnut langeta ja isännän haukankatse teki selväksi, että suora hyökkäys illan päätteeksi olisi täysin toivoton. Ruokamyrkky? Huomaamaton käynti jääkaapilla olisi mahdotonta. Kontaktimyrkky? Mikä olisi sellaista, johon hän varmasti kajoaisi, mutta jonka vieraat jättäisivät rauhaan? Ja johon kaiken lisäksi pääsisin käsiksi? Hammasharja!
Lähellä illan loppua menin vessaan, jossa – kuten keittiössäkin – olin jo käynyt monta kertaa. Toivoin, että jos isäntä arvaisi aikeeni, hänellä olisi yksinkertaisesti liikaa tutkittavaa löytääkseen ansani. Avasin peilikaapin oven laskiessani vessanpöntön kannen, toivoen kolahduksen naamioivan narahduksen. Löysin hammasharjan, voitelin sen taustan ja asetin sen täsmälleen samaan asentoon, myrkkypuoli poispäin. Odotin. Vedin vessapaperia. Suljin kaapin vetäessäni vessan, mutta narahdus raastoi silti korviani.
Lähdin pois hymyilevässä ja nauravassa joukossa hyvästellen hymyilevän ja nauravan isännän. Jäljellä oli vain odotus. En tiedä, mistä työnantajani tietonsa sai, mutta aamulla heräsin sveitsiläisen pankkini tekstiviestipalvelun tilillepanoviestiin. Tyydytys valtasi mieleni.
– Routa
PISTEYTYS
Uhri: raportti 2p + vainoharhapiste 1p = 3p.
Murhaaja: murha 10p + raportti 3p = 13p.
16.10.2006 18.41 Etsivä L iskee taas, rengas murhaajien ympärillä kiristyy
Etsivä L pidättää jo toisen kohteen saman päivän aikana. Tuntemattoman lähteen ilmiantama Alexi Karkelo kuolee pidätyksen yhteydessä.
Etsivä kertoo:
Kun olin käynyt Jadis Äksyn kuittaamassa napatuksi, poliisin intrassa oli jo uutta kasvoa kehissä. Timo Sand, ihmeen tutunnäköinen jätkä. Hetkinen! Sällihän pyörii meikäläisen omilla kulmilla! Tästähän tulisi mielenkiintoista. ’Alexi Karkelo’ kohtaisi parempansa vielä tämän illan aikana. Olinhan jo päässyt vauhtiin.
Pienellä kyselyllä sain selville, että hemmo opiskeli tietokonehommia yliopistolla. Mieliköhän mies krakkeriksi? Mitään kunniallista taustalla ei varmasti ollut, rekisteri puhui puolestaan. Suoritin lisää tiedonhakua. Lisää tällaisia atk-opiskelijoita, ei tarvinnut edes maksaa kenellekään saadakseen tietää Sandin käyvän tänään jossakin opintoihinsa liittyvässä tentissä. Kumpulaan siis.
Homma sujui melkein rutiinilla. Taisi olla työläitä kysymyksiä, sillä harvat poistuivat hyvissä ajoin. Oli äijällä sen verran kokoa, ettei ollut mitään ongelmaa bongata tätä koeajan loppupuolella poistumassa ovista. Ja minähän järjestin lämpimän vastaanoton. Pari askelta ehti ovelta ottaa, ennen kuin tajusi, ettei Alexi Karkelolla ollut enää karkeloita tiedossa. Asetta esiin, pidätyskäsky kehiin. Voi saatana, sälli ei ollutkaan mikään luovuttaja, vaan kävi päälle kuin yleinen syyttäjä todistusaineiston kadottua. Ehdin jo melkein hätkähtää, mutta asekäsi toimi lihasmuistista. Siitä lyijymäärästä olisi asettunut yleinen syyttäjäkin. Pidätysajankohdaksi kirjautui 18.41, paikaksi Exactum-rakennuksen ala-aula.
Hetken päästä pääsin laskemaan, että tässähän on saman päivän sisään saldo kasvanut jo kahdesti! Tätä kelpaisi juhlistaa. Pistin puskaradion soimaan ja ennen pitkää oltiinkin jo nostamassa maljaa Kalliossa. Raportti saattaisi vähän venähtää, mutta päällikön naama ei paljoa mielessä enää pyörinyt…
-Etsivä Lankila
PISTEYTYS
Uhri: raportti puuttuu -5p = -5p.
Etsivä: pidätys 5p + raportti 1p = 6p.
16.10.2006 16.22 Laukauksia sisäpihalla! Useita silminnäkijöitä läheisyydessä.
Silminnäkijöiden antamien tuntomerkkien perusteella poliisi on tunnistanut kahakan osapuoliksi Mursun sekä Satunnaisen Ohikulkijan. Tuntomerkkien perusteella poliisi toivoo saavansa lisätietoja salaperäisestä Mursusta. Satunnainen Ohikulkija sen sijaan on päivän tapahtumien jälkeen poliisille jo liiankin tuttu tapaus.
Mursu kertoo:
Nyt meni hermot ja sen kyllä huomaa:
Seuraavan toimeksiantoni kohde sattuu olemaan pitkäaikainen ystäväni, jota en millään hennoisi tappaa, ja jonka olin aina luullut olevan kanssani samalla puolella, vaikkei asiasta tietenkään koskaan ollut puhuttu. Kummitädin sana on kuitenkin aina laki, joten päätin visusti pitää tunteeni kurissa ja ryhtyä välittömästi hommiin kohteen eliminoimiseksi. Olisi kuitenkin ehkä pitänyt hengähtää ja ajatella hetki ensin, sillä nyt kontrollini petti pahemman kerran.
Pyysin oikopäätä ystäväni kahville, jotta hän lähtisi liikkeelle olinpaikastaan, jonka sisäpihalle menin väijymään vielä edellisen murhan veren maku suussani. Ilmeisesti adrenaliinimyrsky elimistössäni sumensi mieleni niin, etten yhtään osannut havainnoida ympäristöäni ja huomata lukuisia ohikulkijoita, jotka kadulta näkivät suoraan tapahtumapaikalle.
Luulin pystyväni hoitamaan homman, mutta ystäväni epäuskoinen ja murheellinen katse nosti tunteeni pintaan ja sai käteni vapisemaan niin, etten kyennytkään kunnolla tähtäämään aseellani. Kumpikin meistä ehti ampua muutaman harhalaukauksen ennen kuin rohkeimmat silminnäkijät lopulta puuttuivat tilanteeseen.
Onneksi pääsin kuitenkin aseella uhaten pakenemaan. Vaan luulenpa, että harkitsemattomuuteni ja tunteiluni tulivat minulle nyt liian kalliiksi.
Mursu
Satunnainen Ohikulkija kertoo:
Ah, murheeni sen kuin syvenee, jopa hyvät ystäväni ovat nyt perässäni. Minulla
ei siis enää näytä olevan todellakaan mitään menetettävää – eikä ketään johonka
luottaa. Vanha ystäväni soitti minulle tänään ja pyysi kahville töiden jälkeen.
Tarvitsisinkin juuri nyt jotakuta johon tukeutua – liikaa asioita oli kaatumassa
päälleni. Tullessani kuitenkin alas sisäpihalle josta on suora näkymä vilkkaalle
Aleksanterinkadulle näin ystäväni jo odottavan minua sisäpihalla. Omituista, hän
sanoi olevansa Vanhalla. Seuraavaksi hän lähtee kävelemään kohti ja nappaa aseen
taskustaan! Kyynel silmässäni tunsin oloni Cesariksi Brutus rinnallani, mutta en
aikonut olla yhtä helppo kohde kuin Cesar aikanaan. Nappasin oman aseeni ja
ammuskelimme hetken aikaa toisiamme. Ilmeisesti tosin kumpikaan ei kyennyt
vanhaa ystävää tappamaan sillä kuin ihmeen kaupalla selvisimme molemmat
naarmutta. Tosin aika moni Aleksanterinkadulla töiden jälkeen shoppaileva
ihminen lienee järkyttynyt moisesta hyökkäyksestä Satunnaisen ohikulkijan kimppuun.
16.10.2006 14.45 Etsivä löydetty kuolleena. Satunnainen Ohikulkija pakenee.
Poliisi ilmoittaa etsivä B:n kuolleen virantoimituksessa. Hänet oli lähetetty Satunnaisen Ohikulkijan perään poliisin saaman nimettömän vihjeen perusteella. Tämä todistanee vihjeen aiheelliseksi, Satunnainen Ohikulkija ei siis olekkaan vain kuka tahansa satunnainen ohikulkija.
Kuollut etsivä kertoo:
Olin kauhuissani seurannut laitoksemme tiedotuskanavalta kollegoideni ripeätä toimintaa ja mahdollisten ’pidätettävien’ hupenemista. Sillä kun jengi on saatu rautoihin, siinä ei Suomi siistiksi -ryhmä, niin ammattimainen kuin olemmekin, voi enää mitään. Vankilan muurit suojaavat lempeästi sukukokoustavia Perheiden jäseniä.
Päätin siis käydä Satunnaisen ohikulkijan kimppuun tämän ’työpaikalla’. Intoa täynnä riensin hissiin ja ovet avautuivat – pieneen aulaan, jota ystävällisen ja hymyileväisen valepuvun ottanut Kerberos vartioi. Ovi ’yrityksen’ tiloihin oli lukittu. En voinut kuin tiedustella Satunnaista ohikulkijaa hänen oikealla nimellään, jonka tehokas tiedusteluosastomme oli tietooni saattanut. Yritin kauniisti sanoa, että haluaisin yllättää Satunnaisen ohikulkijan iloisesti. Ei vaikutusta. Kerberos nosti puhelimen luurin, ja vasta tunteja myöhemmin ymmärsin, että SILLOIN olisin vielä voinut perääntyä Kerberoksen ojennettujen kynsien ulottuvilta. Kerberos viestitti puhelimeen selvän varoituskoodin: ”Tulisitko käymään aulassa”.
Lasisen oven läpi havaitsin ’pidätettävän’ lähestyvän tutkiva ilme silmissään. Syöksyin häntä kohti, osoitin aseella ja aloin lasketella antautumiskäskyä. Jotakin punasävyistä vilahti hänen kädessään, ja hän ampui minut ennenkuin ehdin käsittää, että KERRANKIN urallani ’pidätettävän’ ampuminen olisi ollut oikeutettua. Kun ryhdyin ampumaan, oli minuun jo osunut niin kuolettavasti, että sormeni juuttui liipaisimelle, ja kollegani saisivat myöhemmin irrottaa aseeni jäykistyneestä kädestäni.
Lähestyn teitä, rakkaat veriveljeni ja -sisareni Suomi siistiksi- järjestössä, näin haudan takaa, sillä haluan rohkaista teitä kaikesta huolimatta viemään loppuun kunniakkaan operaatiomme!
Entinen Etsivä B
Tappaja kertoo:
Sille kuka tämän lapun ikinä löytääkin, tämä on synnintunnustukseni.
Kävin lauantaina juttelemassa noille niljakkaille kiristäjilleni jotka olivat kaapanneet kissani. Yritin anella armoa, he olivat nimittäin antaneet minulle kaksi nimeä jotka neutraloimalla – kuten he asian ilmaisivat – saisin kissani takaisin. Olin monta kertaa käynyt annettuja kohteita väijymässä mutta en vain ollut kykeneväinen raakaan, kylmäveriseen hengenriistoon. Niinpä siis kävin anelemassa että olisi jokin toinen keino. Makeistraktorinakin tunnettu herra joka minut tähän liemeen oli saanut ei edes itse vaivautunut paikalle, vaan lähetti jonkun kasvottoman, sydämettömän lähettinsä joka pallotteli minua ympäri Linnanmäkeä ja nauroi pyynnöilleni. Lupasin yrittää jatkossa hoitaa annetun tehtäväni paremmin, sillä pelkäsin että jotakin tapahtuisi kissalleni.
Tänään maanantaina 16.10.2006 ollessani työpaikallani minut sitten kutsuttiin aulaan. Hyvin poikkeuksellista, joten menin varuillani ja ruumiini ryhtyi annostelemaan adrenaliinia vereeni hyvin runsaskätisesti. Astuessani sisään näin vilauksen aseesta ja miettimättä enempää ammuin välittömästi kohti – pelkäsin että Makeistraktorin lurjus oli kyllästynyt minuun ja lähettänyt jonkun perääni. Kun adrenaliinihuuman huippu oli laantunut tajusin kuulleeni että nyt jo kylmenevä ruumis oli aloittanut jonkun laillisen litanian ja huomasin kyseessä olevan ehdan kytän. Helvetti, ne siis olivat jostakin syystä perässäni. Tämä tästä vielä puuttuikin.
Perjantaihin asti minun tulee tässä kaupungissa olla, sen jälkeen on kuulemma kissani yhdeksäs henki heitetty. Varoitan ettei minulla ole enää mitään menetettävää ja mukanani on edellisen kytän päänahka merkkinä siitä kuinka käy kaikille kytille jotka perääni tulevat – vaikka en heitä haluaisikaan tappaa. En myöskään uskalla paljastaa kiristäjäni nimeä, sillä toivon vielä voivani pelastaa kissani – tavalla tai toisella. Syntejäni katuen,
Satunnainen ohikulkija
PISTEYTYS
Kuollut etsivä: raportti 2p = 2p.
Tappaja: tappo 5p + raportti 2p = 7p.
16.10.2006 12.30 Mursu iskee hapaansa kiinni uuteen uhriin. Salamurhaaja Spike kohtaa kuolemansa
Aktiivinen päivä jatkuu murhalla. Mursu tekee toisen murhansa ja kaataa yhden murhan tehneen salamurhaajan Spiken hautaan.
Uhri kertoo:
Aika: 16.10.2006 klo 12.30
Paikka: Helsingin yliopiston Viikin kampus
Kuolintapa: Ammuttu käsiaseella lähietäisyydeltä keskivartaloon
Olin viettämässä normaalia päivää peitetoimieni lomassa Viikissä. Suunnittelut seuraavaa iskua varten olivat jo niin hyvällä mallilla, että mietin vain kellonaikaa, jolloin samaisena iltana lähtisin murhatielle.
Olin välttynyt jo viikkoja murhayrityksiltä, ja aloin tottua tunteeseen. Vielä viikko takaperin kaikki vastaantulevat retaleet tulivat analysoiduiksi, mutta merkkiäkään kiinnostuksesta minuun ei ollut päiviin ilmennyt. Tietäähän sen, että juuri nyt, rauhallisen tunnelman vallitessa, olin heikoimmillani.
Olin jo myöhässä seuraavalta luennolta, kun kävin ATK-luokassa tarkastamassa, vieläkö uhrini tiedot täsmäsivät aiempaan tehtävänantoon. Tämän tehtyäni jatkoin kiireesti kohti luentosalia, joka sijaitsi seuraavassa rakennuksessa parkkipaikan toisella puolella.
Piha näytti normaalilta, yksi auto hurisi vieressä parkkipaikalla ja odottavan näköinen nuori nainen seisoskeli parkkipaikan vieressä. Tämän näyn olin jo aiemminkin alueella nähnyt, joten en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Kahden askeleen päässä naisesta kuitenkin havahduin, hän nopeasti vilkaisikin minua silmiini. Silloin sireenit alkoivat huutaa päässäni, mutta hetkeä myöhemmin ne alkoivatkin jo vaipua tietämättömään. Ammottava aukko kyljessäni valahdin polvilleni maahan, verilammikon täyttäessä näkökenttäni.
Aikani oli tullut.
– Spike
Murhaaja kertoo:
Kun on tappamisen makuun päässyt, sitä janoaa koko ajan lisää. Tämä tehtävänantoni vain oli poikkeuksellisen hankala tapaus, sillä hänet oli kovin vaikea tavoittaa ilmoitettujen aikataulujen ja tuntomerkkien perusteella.
Vaivannäkö kuitenkin tuotti hedelmää, kun tänään näin tuntomerkkeihin sopivan henkilön uhrin peiteopiskelupaikan ruokalassa Viikissä. Varmistuakseni henkilöllisyydestä tilasin kahvin ja menin ruokalaan istumaan henkilön ja tämän seuralaisen viereen niin lähelle, että kuulisin heidän puheensa.
Kuulemani puheet olivat niin epäilyttäviä, että varmistuin tulevan uhrini henkilöllisyydestä. Tajusin myös, että nyt on kiire, ettei tuo julmuri ehtisi panna toimeen omia suunnitelmiaan, joiden yksityiskohtia ehdin tovin salakuunnella.
Hörpin kahvini nopeasti loppuun, jotta ehtisin väijymään tyhjälle joutomaalle, jonka läpi uhrini todennäköisesti tulisi pian kulkemaan. Aika kului, ja olin jo menettämässä toivoni, kunnes näin hänen kävelevän suoraan kohti. Olin jo varma, että hän ehtisi ensin, mutta hän ei tehnyt elettäkään puolustautuakseen, kun kaivoin pistoolin taskustani ja ammuin. Hetken hänen silmissään ehti välähtää epätoivo ennen kuin hän lyyhistyi elottomana maahan.
Vaan kuinka huolimaton olinkaan ollut! Seistessäni ase kädessä ruumiin vieressä, eteeni käveli nainen. Olin varma, että tulisin pidätetyksi, mutta hän kyselikin Viikissä olevan autonrenkaista kootun gorillapatsaan sijantia, jonka hänelle ystävällisesti neuvoin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Joko nainen ei järkytykseltään tajunnut, mitä oli juuri nähnyt, tai sitten hän pelkäsi oman henkensä edestä (syystäkin).
PISTEYTYS
Uhri: raportti myöhässä 0p = 0p.
Murhaaja: murha 10p + raportti 2p + silminnäkijä -2p = 10p.
16.10.2006 12.25 Pidätykset jatkuvat, Jadis Äksy saadaan kiinni
Epäilyttävissä puuhissa toiminut Jadis Äksy on kuollut vastustaessaan pidätystä. Asialla tällä kertaa etsivä L. Poliisi ihmettelee lähiaikoina tulleiden useiden nimettömien vihjeiden määrää.
Etsivä kertoo:
Olipa taas maanantaiaamu. Tsekkailin ritsikirjastani merkinnät. Kaisa Jaakkolan oli huhuttu saapuvan maalta kaupunkiin näinä hetkinä. Katsoinpa peräti aamun ainoan suoran yhteyden Kankaanpäästä Helsinkiin ja siirryin sen perusteella Kampin terminaalin maisemiin. Ämmää ei vaan näkynyt, vaikka bongasinkin Lauttakylän liikenteen Kankaanpää-Huittinen-Helsinki-pikavuoron. Vitutti melko lailla. Sinne menisi taas sekin viikonloppupullo, vaikka Boberg-paralta henki lähtikin viimeisimmässä keississä. No, onneksi yksi kalvi oli huhunnut Annastiina Riipolan, eli alamaailmassa paremmin Jadis Äksynä tunnetun tytsyn pyörivän joskus puolenpäivän maissa peitehommissa Kaisaniemen ala-asteella. Mikäs skidien on siinä olla, kun eivät mitään tiedä.
Kävin vetämässä pienet murkinat Aivopihalla ja lähdin kalppimaan Kaisiksen suuntaan. Matkalla pyörähdin Kirjatorilla, pitihän sitä joku tekosyy kehittää nurkilla norkoilemiseen. Tuskinpa kukaan on koskaan kiinnittänyt huomiota kirjaalukevaan akateemikonnäköiseen heeboon. Kiersin koko rakennuksen ja asetuin majailemaan Hotelli Arthurin ja Ilmatieteen laitoksen risteykseen, siitä kun tuntui olevan melko hyvät näkymät joka suuntaan. Joku toinen sälli jaksoi norkoilla Arthurin syvennyksessä, muttei sinne asti liiennyt huomiota. Eipä tarvinnut kauaa ootella (eipä tullut kauaa luettuakaan) kun Rautiksen suunnalta marssi pari naista kohti koulua. Tsekkasin profiilin ja täsmäsi. Vihreät pokat poisti ne vähätkin epäilykset. Jadis Äksyhän se. Annoin naisten vielä ohittaa meikäläisen, kunnes ryhdyin toimiin.
Vetäisin virka-aseen povarista ja ilmoitin selväsanaisesti pidätyksen, kuten asiaan kuuluu. Siinä salaman hetkessä se gimma kääntyi täysrundin meikäläisen suuntaan ja käsilaukun suunnalla näkyi liikettä. Ei siinä muukaan auttanut kuin antaa soittaa, tässä nyt kuitenkaan marttyyriksi aiottu. Taskunauriin virkaa toimittavan nokialaisen digitaaliviisarit löivät siinä vaiheessa minuuttia vaille keskipäivän rukouksen. Pian kumartelisivat musulmaanit taas Mekkaa kohti, tuo kriminaali puolestaan ei enää minnekään. Etsivä Lankila kuittaa.
PISTEYTYS
Uhri: raportti 2p = 2p.
Etsivä: pidätys 5p + raportti 2p = 7p.
16.10.2006 11.35 Etsivä S pidättää Pastelin
Poliisi laittaa taas rikollisia järjestykseen. Etsivä S pidättää Pastelin. Pidätetty kuolee pidätyksessä etsivän luoteihin.. ”Etsivä toimi tilanteessa täysin oikein. Tilanne olisi voinut käydä vaaralliseksi,” kommentoi poliisi.
Etsivä kertoo:
Olin sopinut Kurkimäki/Kumpula -linkkini kanssa tapaamisesta Väinö Auerin kadulla aamupäivällä. Saavuttuani asemiin lähetin kohmeisen kollegani lämmittelemään ja jatkoin päivystystä. Tiesimme erään etsimämme taparikollisen piileskelevän näillä nurkilla, mutta meillä ei ollut varmuutta siitä, olisiko tällä syytä olla liikkeellä juuri tähän aikaan päivästä.
Aikani vaahteranlehdissä kahlailtuani kuitenkin havahduin – eikös kohde kävellytkin kaikessa rauhassa ohitseni? Hypähdin henkilön perään pahinta peläten, vaan eipä auttanut. Hän oli jo kiivennyt ghettoportaat toiseen kerrokseen ja lukittautunut kämppäänsä.
Jahas, äkkiäkös meni sekin tilaisuus. Tällaiseen ei olisi varaa. Onneksi ase sen verran näissä kätösissä pysyy, että saatan vielä hetken ihailla HOASin silmiähivelevää arkkitehtuuria. Sitten nielen vähän lyijyä. Vai menisinkö ensin kiristämään R-kioskista kahvia…
Suunnitelmani jäivät kuitenkin puolitiehen, kun huomasin kohdettani muistuttavan hahmon harppomassa karkuun lähiöalueelta. Nytkähdin liikkeelle ja aloin varjostamisen sopivan välimatkan päästä. Epäilyttävä henkilö oli matkalla bussipysäkille, jonne valuin myös. Bussin saapumista odotellessa tyydyin tarkkailemaan tilannetta ja miettimään, millaiseen rikollisloukkoon tässä oltaisiinkaan pian matkalla. Nousin bussiin (70T…taidankin arvata…) kohteeni sekä jonkun satunnaisen sielun perässä. Jäimme seisoskelemaan auton keskivaiheille. Siirryin katselemaan kaukaisuuteen varmistuttuani siitä, että tuntumassani oli juuri se pahamaineinen ”Pastel”, jolle minun oli käsketty esitellä joitain maanalaisia kiinteistöjä. Hankkiuduin eroon lopuistakin hermostuneisuuden hivenistä. Minä löysin hänet, ja nyt se riittää.
Pieni lapsi katsoo kostein silmin minua. Aivan niin, ihmistaimi, näytän sinulle kohta jotain jännää…. Pikaisen uudelleenharkinnan jälkeen päädyin kuitenkin olemaan suorittamatta pidätystä bussissa. Liikkuvasta autosta liukeneminen tuskin onnistuisi meistä kummaltakaan. Päätin myös jättää normikansalaisten traumatisoinnin aivan muiden tahojen vastuulle.
Kun kohteeni lopulta poistui bussista, olimme saapuneet Viikkiin. Paikka virkisti mieltäni entisestään tiedekirjaston välittömästä läheisyydestä huolimatta. Annoin ”Pastelin” kävellä edelläni, ja samalla tämä alkoi askarrella laukkuaan auki. Ehei, et ehdi. Kehotin häntä antautumaan aseeni tarjotessa neuvotteluapua, ja vastineeksi saamastani hämmästyneestä ilmeestä ammuin hänet. Mahdoin osua keuhkoon, sillä tuskanhuutoa ei kuulunut.
Harkitsin hetken ilmoittavani jollekin eläinfysiologille tuoreesta ruumiista. Saisivat jotain vaihtelua niihin demoihinsa, rotat ja kanit kun ovat niin kovin pieniä…
Etsivä S kuittaa.
PISTEYTYS
Uhri: raportti puuttuu -5p = -5p.
Etsivä: pidätys 5p + raportti 3p = 8p.
14.10.2006 22.18 Smygaren klarar sitt första uppdrag
Poliisin tietojen mukaan Linnanmäellä havaittiin epäilyttävän näköisiä ihmisiä launtai-iltana. Tämän mahdollisen salamurhaajien tapaamisen oletetaan johtaneen tilanteeseen jossa salamurhaaja Smygaren järjesti kuoleman Neutraalille Myyrälle. Poliisi on kuitenkin toistaiseksi niukkasanainen tapahtumien kulusta.
Uhri kertoo:
Olisi pitänyt tajuta ettei se tapaaminen ollut hyvä idea. Viimeistään kun sain tietää pitkään tuloksetta vainoamani kohteeni olevan myös tulossa Linnanmäelle tänä kohtalokkaana iltana, olisi hälytyskellojen pitänyt soida. Liikkeellä ei olisi pelkästään omaa perhettäni. Mutta ei, houkutus oli liian suuri. Ja saisinhan taas yhden tilaisuuden yrittää hoitaa tuo mainittu kohde pois päiviltä.
Noh, tapaaminen Linnanmäellä sujui ongelmitta, ja näin kohteeni ohella myös muutaman muun selvästi samalla asialla liikkuvan henkilön. Poistuin huvipuistosta, ja bussiin asetuttuani istui mainittu kohteeni yllättäen viereeni. Elättelin jo toiveita murhasta, mutta tajusin myös, että hänen seuraamisensa huomaamattomasti olisi tässä vaiheessa mahdotonta. Niinpä jatkoin kotia kohti kiroten mielessäni taas yhtä menetettyä tilaisuutta.
Linnanmäki oli takana ja uskoin vaaran olevan ohi, joten annoin tarkkavaisuuteni herpaantua. Kävelin Rautatientorilta Kamppiin, astuin Matinkylää kohti lähtevään bussiin ja uppouduin lukemaan niin, että huomasin huvipuistosta tutut kasvot bussissa vasta vähän ennen omaa pysäkkiäni.
Kelailin jo elämääni silmieni edessä miettien samalla josko tilanteesta selviäminen vielä onnistuisi. Kun astuin bussin ovelle, näin myös vainoajani seuralaisineen nousevan. Ulos astuessani tartuin hermostuneesti aseeseen taskussani. Pari muuta bussista poistunutta henkilöä kävelivät vauhdikkaasti eteenpäin jättäen meidät jälkeensä taakseen katsomatta. Itse epäröin, vilkuilin hermostuneesti taakseni miettien kiiruhtaako vaiko hidastella.
Loppu tuli äkkiä. Kuulin kiihtyvät askeleet takaani, käännähdin suunnaten aseeni kohti hyökkääjää, mutta tämä oli nopeampi. Juuri kun sormeni alkoi koukistua liipasimella, tunsin kylmän teräksen lävistävän sydämeni. Olin epäonnistunut. Olin pettänyt perheeni luottamuksen.
Neutraali Myyrä
Murhaaja kertoo:
Smygarens Första mord och det första mordet på svenska:)
En mörk oktoberkväll, närmare bestämt lördagen den 14.10. hade min
arbetsgivare bett mig dyka upp på Borgbacken vid det hoppande vattnet. Jag
vädrade fara i luften och bestämde mej därför för att ta med mej två inte så
erfarna, men ändå hårdhudade och framför allt pålitliga livvakter. Bland
vanliga människor som firade ljusfestival i höstmörkret samlades väldigt
tvivelaktiga individer som kastade sneda blickar omkring sig. I enlighet med
mina farhågor tycktes någon i det skumma sällskapet trakta efter mitt liv,
men till min glädje såg jag också mitt tilltänkta offer bland de församlade.
Blodtörsten bubblade upp och jag bestämde att blod skulle flyta denna natt,
förhoppningsvis inte mitt eget utan någon annans. Efter utfört uppdrag på
borgbacken ville jag ta upp jakten på mitt offer, men han hade försvunnit
som en skugga i mörkret. Till min tur återfann jag honom på
spårvagnshållplatsen och besvikelsen byttes ut mot iver och förföljarlust.
Förföljelsen av denna skräckinjagande bandit klädd helt i svart, med den
långa mörka kappan fladdrande i vinden där han drog fram fortsatte ända ut i
Esboskogarnas laglösa land. Där utfördes dådet med min ena livvakt som enda
ögonvittne. Jag var endast utrustad med en kniv och då jag misstänkte att
den här representanten för Esbos undre värld var en bandit av klass smög jag
mej försiktigt på honom bakifrån och hann med knapp nöd undkomma hans
motangrepp. Den tappre banditen var, som jag misstänkt välbeväpnad med en
förtjusande pistol i neongrön plast om jag inte minns det förvirrande
ögonblicket fel. Ännu en tapper man kämpade på fel sida i den här bittra
uppgörelsen.
PISTEYTYS
Uhri: raportti 2p = 2p.
Murhaaja: murha 10p + tyylipiste 1p + raportti myöhässä 0p = 11p.
11.10.2006 22.20 Poliisi iskee taas! Etsivä M pidätää kohteensa
Etsintäkuulutettu Nefer Nefer Nefer on kuollut vastustaessaan pidätystä. Aktiivisista poliisivoimista etsivä M sai tällä kertaa kunnian toimia pidättäjänä. Poliisi ilmoittaa lähiaikoina vallinneen murha-aallon olevan täysin hallinnassa, eikä kansalaisilla ole minkäänlaista syytä huoleen.
Uhri kertoo:
Nefer Nefer Nefer istuskeli eilen kaikessa rauhassa ystäviensä seurassa TKO-älyn fuksisitseillä. Hän kuvitteli olevansa turvassa, sillä sali oli täynnä silminnäkijöitä.
Yht’äkkiä hänen takanaan seisoi nainen, joka kumartui hänen ja hänen miesystävänsä väliin. Nefer Nefer Nefer harkitsi toimenpiteitä naisen eliminoimiseksi, sillä hän aavisteli, että tuo nainen yritti viedä häneltä hänen seuralaisensa. Ennen kuin Nefer Nefer Nefer kuitenkaan oli päättänyt mitä tehdä, uhkasi tuo nainen häntä aseella ohimolle ja pidätti hänet.
Terveisin,
Nefer x 3
Etsivä kertoo:
Lähdin kohteeni, julman Nefer Nefer Neferin perään suuriin juhliin. Tiesin pidätyksen käyvän siellä melko helposti eikä kohde voisi epäillä mitään. Sulauduin juhlakansaan tyylikkäästi. Odotin oikeaa hetkeä ja seurasin kohteeni tekemisiä silmä kovana. Olisi kuitenkin toimittava nopeasti. Hetki koitti, vedin aseeni käsilaukustani. Kohde teki vastarintaa joten muuta vaihtoehtoa ei jäänyt, kuin ampua tuo julma murhaaja keskelle juhlia. Naiset kirkuivat kun laukaukset paukkuivat. Tiesin kuitenkin toimineeni oikein. Otin viimeisen huikan viinilasistani ja olin ylpeä itsestäni.
Etsivä M
Hieman tilanteesta myöhässä ollut Abyssaali-Arska kertoo:
Kirottua, kirottua, kirottua!
Juuri kun kaikki oli alkanut sujua; olin päässyt eroon siitä ärsyttävästä syyllisyydestä, joka kalvoi edellisten jälkeen. Törkeä vaiva nähty kohteen nitistämiseksi ja kaikki turhaan; olin vain pari minuuttia myöhässä! Kerronpa kuinka kaikki kävi…
Kohteeni oli määrä osallistua tänä keskiviikkoiltana kaupungin keskustassa eräässä hienossa juhlatilassa järjestettyihin suuriin juhliin. Aikaisemmin en ollut päässyt yhyttämään häntä, sillä hän työskenteli eräälle multikansalliselle organisaatiolle, jolla oli liian kattava turvallisuusjärjestelmä, jotta mitään olisi voinut tehdä hänen työpaikallaan. Myöskään hänen työnsä ohella suorittamansa peiteopintojensa aikana en ollut onnistunut häntä löytämään. Keplottelin itseni sisään väittämällä olevani muka myöhästynyt henkilökunnan jäsen. Vaihdoin työtiloista löytyneen henkilökunnan asun ylleni saniteettitiloissa ja menin sitten röyhkeästi ilmoittautumaan suoraan työnjohtajalle pahoitellen myöhästymistäni ja kysyen mistä voin alkaa. Minut laitettiin kiillottamaan kristallilaseja. Koko ravintola taisi käyttää vuokratyöläisiä koska kukaan ei ihmetellyt kuka olin ja mistä tulin.
Hoidin tehtäviäni nurisematta ja huolellisesti kuin kunnon työntekijän tuleekin aina välillä vilkuillen juhlasalin suuntaan. Takahuoneesta oli valitettavan huono näkymä juhlatilaan, mutta äkkäsin kaiken sälän keskeltä pöytien plaseerausjärjestyksen! Paikallistin kohteen istumapaikan ja lähdin hetkeksi pois työtilasta jollain verukkeella. Kävelin juhlasalin ovien ohi ja vilkaisin nopeasti niistä sisään juhlijoita, joilla oli kova meno päällä. Kohde oli siellä missä pitikin!
Notkuin henkilökunnan työtiloissa tehden kohdalleni osuvia pieniä hommia aina juhlien loppumiseen asti. Juhlijoiden purkautuessa ulos juhlasalista siirryin eteisaulan perimmäiseen nurkkaan tarkkailemaan, kuinka juhlijat alkoivat saada vaatehuoneesta päällysvaatteitaan ja lähteä ulos. Kohde tuli seuralaisensa kanssa muiden juhlijoiden mukana eteisaulaan. Vohkin keittiötiloista suuren lihaveitsen. Suunnittelin meneväni tekosyyn varjolla ulko-ovelle väijymään ja iskeväni, kun kohteeni olisi astumassa ulos. Saisin taas yhden velvollisuuden hoidettua! Seuraavana hetkenä tajusin riemuni olleen liian aikaista.
Eräs juhlijoista kohotti taskustaan pistoolin kohdettani kohti ja vaati tätä antautumaan! Kohteellani ei sitten tainnut myöskään olla puhtaita jauhoja pussissaan. Hän katsoi epätoivoisesti ympärilleen ja oli sännätä karkuun, mutta tuon siviiliasussa olleen virkavallan edustajan ase lauloi. Laukausten kovaääninen pauke kaikui kumeasti eteisaulassa. Ruudinkatku kirveli nenääni. Kohteeni valahti aulan lattialle, hänen kalliin juhlapukunsa tuoma arvokkuus tipotiessään. Minulta oli ryövätty työni! Mitä Kummitäti tästä ajattelisikaan!
PISTEYTYS
Uhri: raportti myöhässä 0p = 0p
Etsivä: pidätys 5p + raportti 1p = 6p
10.10.2006 14.05 Kolme etsivää vetää vesiperän, aikaisemmista murhauutisista poiketen tapahtuma olikin pidätys, jonka suoritti ansiokkaasti etsivä B.
Etsivä B on pidättänyt etsintäkuulutettu Aatun. Kohteesta pidätyksestä käytiin kova kilpailu, B:n jälkeen Aatun kuoleman kävi varmistamassa kolme etsivää. Poliisi ilmaisee tyytyväisyytensä etsivien aktiivisuuteen ja suosittelee kaikkia murhaajia olemaan peloissaan.
Pidätetty kertoo:
Heräsin univelkaa entisestään kasvattaen aikaiseen aamulla haalimaan vielä muutaman pisteen enemmän laskareista. Ihan epätoivoistahan se oli niiden kanssa. Epätoivo pyöri muutenkin mielessä kun en löytänyt mistään välistä aikaa etsiäkseni käsiini sukuamme terrorisoivia henkilöitä. Näiden samaisten henkilöiden takiahan se univelkakin oli tullut.
Juttelin vielä äitini kanssa, mutten arvannut sen olevan kuitenkaan viimeinen kerta, ja päätin käydä Ilmatieteen laitoksen sivuilla katsomassa jonkun näköistä ennustetta sateista kun olin jo edellisellä viikolla kaksi kertaa kastunut läpimäräksi… väijyessä. Päätin lähteä suoraan koululle ja tehdä laskareita vielä koulullakin. Kävin myös kirjastossa etsimässä aineistoa ja etsin kohdettani näin syntyneellä sopivalla verukkeella. Kuitenkaan ketään tai mitään löytämättä ja jouduin sitten palauttamaan tehtävät sellaisenaan. Harkitsin vielä hetken Chemicumin 2. kerroksessa lorvailemista, jos vaikka näkisin vielä toisen kohteistani, mutta portaissa oli epäilyttävän näköinen henkilö ja päätin jatkaa lukemaan jotain satunnaista ilmoitusta ihan oven viereen mistä pystyin taas jatkamaan seuraavalle luennolle herättämättä turhan paljon huomiota.
Ennen kuin kuitenkaan ehdin edes luokkahuoneeseen soitti joku hälärin, johon en ehtinyt kyllä vastata, mutta mietin jo olisiko joku soittanut, jotta tunnistaisi. Epäilysteni kera menin kuitenkin luokkaan ja ehdin istahtaa alas kun joku tuli ovelle pyörimään ja kysyi sitten seuraavaa luentoa. Tyyppi oli kyllä epäilyttävä mutta vastasin ystävällisesti, että seuraava luento on Tähtien rakenne ja kehitys.
Epäilin kuitenkin jo tyhjän luokan turvallisuutta sen verran, että otin aseeni paremmin saataville ja vedin veitseni esiin sen piilopaikasta. Etsin vielä veitselleni helpompaa piiloa, jos joku kurssilla oikeasti oleva eksyisi paikalle. Mutta ovesta tuli sisään nainen, joka vetikin esiin aseen ja ampui suoraan kohti. Kipu ylikuormitti aistini ja olin vain epämääräisesti tietoinen kehoni iskeytymisestä ensin päin tuolin selkänojaa ja valuvan siitä roikkumaan elottomasti toiselta puolen nojaa kohti lattiaa pää edellä. Ei niillä laskareilla olisi sittenkään ollut niin paljon väliä, onpahan vielä yksi todistus siitä, ettei tälläkään elämällä ollut niin paljon merkitystä lopuksi.
Kun ruumistani oltiin jo kuljettamassa pois Chemicumista, epäili joku vielä sitäkin lavastetuksi ja ampui rintaan yhtä kuolettavan ammuksen. Samainen tyyppi taisi olla, joka kysyi seuraavasta luennosta. No eipäs sitten ehtinyt ensin…
Tämän takia lähtöni ruumishuoneelle viivästyi ja kahden tunnin kuluttua ilmaantui paikalle vielä kolmas etsivä, joka upotti pahoinpideltyyn ruumiiseeni vielä yhden luodin. Liekö sitten luullut tämän olevan kuolleena näyttelemistä, jotta selviäisin tämän yhden päivän.
Kun sitten jälleen kaksi tuntia myöhemmin oltiin rikospaikka saatu jo melko siistiksi ja oltiin jo poistumassa kampusalueelta, kävi vielä yksi etsivä tarkistamassa tilani, mutten enää kiinnittänyt huomiota tapaukseen, että tietäisin ampuiko vielä varmistukseksi.
Etsivä kertoo:
Turhautuneena NEFER NEFER NEFERin metsästämiseen – hänestä kun ei tiedusteluosastomme ollut saanut selville edes työpaikkaa, jotta olisin voinut häntä väijyä hänen sieltä lähtiessään, kuva joka ko. henkilöstä oli käytössäni oli jonkun pikkupervopoliisin nappaama bikinikuva ja kohde vielä aikoi kuulemma vaihtaa peruukkiaan lähiaikoina – päätin tiistaina käydä ’reilumman’ kohteen kimppuun, mikä kyllä tällaisesta helläsydämisestä etsivästä tuntui kurjalta (Tosin keskiviikkona ei yhtään harmittanut tämä ratkaisu, kun Maria-neito jätti tulematta luennolleen jossa häntä odotin – ase viritettynä – ja jäikin töihin).
Tämä henkilö, jota alamaailmassa Aatuksi kutsuttiin, eli näennäisen säntillistä elämää ja antoi suloisen ulkokuorensa hämätä naapurustoa ja opiskelutovereita. Tosin olin vasikoiltani jo pidemmän aikaa kuullut epäilyksiä, että Aatun Perhe aikoi ensimmäisenä vallata avaruudesta jalansijaa. Niinpä Aatun ’viaton’ tähtitieteen opiskelu näyttäytyikin minulle puistattavana osoituksena Perheiden suunnitelmista koko universumimme suhteen.
Tällä Aatulla oli opiskeluidensa kannustimena perheen ’pienoinen’ painostus, ja seurauksena melkoiset suorituspaineet (Nämä paineet sitten häneltä hengenkin veivät itsesuojelun herpaantuessa, kuten edemmällä raportissani selviää). Perhe tahtoi tietysti pikaista vastinetta rahoilleen, jotka he olivat sijoittaneet huippuyliopistopaikkaan ja -opiskeluun ’verojen’ muodossa. No, joka tapauksessa tilanne alkoi huolestuttaa korkeampia tahoja, ja niinpä hommahan päätyi lopulta minulle.
Mutta eipä tainnut olla sattumaa, miksi juttu päätyi suoraan minulle. Meillä nähkääs on sellainen pikkuinen kerho ’Suomi siistiksi’. Meitä on muutama asiallemme vihkiytynyt, joille ei riitä, että vain kootaan Perheet ympäri Suomea Sukukokouksiin vankiloihin yhteiskunnan varoilla. Me haluamme PUHDASTA. Ja liipasinsormi on siis ymmärrettävästi hieman herkässä. Siispä kun tämän Tuomisen Jennan ’pidättäminen’ osoitettiin henkilökohtaisesti minun tehtäväkseni, tiesi yksi jos toinenkin, mitä se oikeasti tarkoitti.
No, tiistaina 10.10. 2006 siis lähestyin aiottua ’pidätys’paikkaa, Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella sijaitsevaa Chemicumia, noin kello 13.05. Kiertelin aluetta, kun silmiini osui eräs toisen perheen jäsen, jonka sen hetkinen status oli minulle hieman epäselvä. Neuvoteltuamme hetken ’ystävällismielisesti’ tulimme siihen tulokseen, että hän jahtasi aivan toista henkilöä. Annoin hänen siis mennä, onhan yhteinen etumme, että alamaailma keskuudessan suorittaa säännöllistä syysharvennusta.
Varsinaiseksi ongelmaksi muodostuikin eräs toimittaja, jonka työnantajaa tiedusteluosastomme tosin seuraa kiinteästi. Tämä Ylioppilaslehden toimittaja lähestyi minua ’tiedustellakseen mielipidettäni yliopistopolitiikasta ja sen tarpeellisuudesta’. Olin pakotettu vastaamaan, sillä hänen herkkä journalistinvaistonsa olisi melko varmasti aiheuttanut ikävyyksiä, mikäli en olisi ollut tuntevinani häntä. (Myöhemmin tosin selvisi, että hän olikin unohtanut ikimuistoiset kasvoni, tutkivan katseeni ja eräät kesähäät vuonna 2005). Vihjaisin tosin olevani varjostuskeikalla. Enhän voinut julkisuuskuvamme tähden muuta kuin antaa demokratiamyönteisiä lausuntoja, vaikka kyllähän me täällä laitoksellamme asiain oikean laidan demokratian suhteen tiedämme. Ikävää vain on, että hän tallensi minut filmille niin lähellä myöhemmän pidätystilannetapaturman aikaa ja paikkaa. Mikäli kuvaani ei julkaista, katson että journalistiikan rakkikoirien yhteyshenkilömme on toiminut. Kiitos siitä. Ei koskaan ole hyvä, jos kuvamme tulevat näissä yhteyksissä esiin.
Siirryin kauemmas väijypaikalta, ja palasin noin 13.45. Aatu ilmaantui ajoissa paikalle rakennuksen aulaan, vain hetki saapumiseni jälkeen. Olin tosin juuri viemässä virkapuvun takkiani naulaan, kuten on meillä tapana näissä ’pidätyksissä’. Hän sujahti siis ohitseni, ja aseeni oli toisella puolella käytävää asekotelossani piilossa. (Kansainvälisyyskoulutuksessamme ranskalaiset kollegani ovat opettaneet, että näissä tilanteissa kuuluu lausua ’Putain de merde’ tai lyhyemmin ’Merde’. Naisena suosin tuota lyhyempää versiota.) Kohde siirtyi ’epämääräisesti haahuillen’ ympäri aulatiloja ja kadotin hänet näkyvistäni. Siirryin lähemmäs hänen luokkaansa, ja havaitsin ilmoitustaululla epäilyttävän henkilön, josta olen esimiehilleni raportoinut. Tapanahan on, ettei näihin raportteihin kirjoiteta mahdollisten agenttiemme tuntomerkkejä. No, aikani odoteltuani ja tuota epäilyttävää henkilöä tiiviisti tuijoteltuani katsoin aiheelliseksi tarkistaa luokkatila. Siellä oli vain yksi henkilö – Jenna Tuominen.
Hän oli suurisilmäisenä ja suloisena niin vaikea likvidoitava,ups, ’pidätettävä’ kanssasisarelleen, että aseen esiin vetäminen tuotti ongelmia. Repäisin sen kuitenkin esiin, osoitin ’pidätettävää’, totesin ’Aatu, antautukaa!’ – ja ’pidätin’. Sitä tuo työstressi teettää, sillä liipaisinsormi oli niin herkkä, niin herkkä.. Niinkuin työterveyslääkäri sanoi, niin ei siitä mitään tutkintaa tule, selvä työtapaturmahan tuo oli. Kuka tahansa olisi voinut luulla liikkumattomuuden osoitukseksi aikeesta ampua takaisin! Liikkumattomuus ei myöskään ollut antautumisen merkki. Kello oli pidätystapaturman aikaan noin 13.50-13.55. Aiemmin mainitsemani epäilyttävä henkilö oli vielä luokan ulkopuolella sieltä poistuessani.
Myöhemmin laitoksemme ilmoitustaululta huomasin, että joku perhanan salamurhaaja oli merkitty tappajaksi. Mutta koska halusin ’Suomi siistiksi’- kerhomme palkintopullon lauantain saunaillassa, pyysin korjausta sen perusteella, että olin keskustellut Jennan kanssa tämän kuoleman jälkeen, eikä hän ollut maininnut tulleensa jo aiemmin tapetuksi. Onneksi pomoni uskovat kuolemanjälkeiseen elämään, ja sain nimeni laitoksemme Mustaan kirjaan, jota näistä tapauksista pidetään. Tosin raporttini saapuu nyt myöhässä, mutta toivon sen tässä tapauksessa annettavan minulle anteeksi.
Etsivä B,
ennen kuolemaansa tunnettu ’Dancing Death’ Digitaliksena
PISTEYTYS
Uhri: raportti 2p = 2p.
Etsivä: pidätys 5p + nopean työn lisä 1p + raportti 2p = 8p.
10.10.2006 9.30 Amelien ystävä ilmoittaa poliisille hullun murhaajan hyökänneen heidän kimppuunsa ilman mitään syytä. Amelie kuolee tulitukseen.
Amelie murhattiin raasti ystävänsä läsnäollessa kotinsa pihalle. Viikoksi jo maan alle kadonnut Abyssaali-Arska on päässyt taas veren makuun.
Murhaaja kertoo:
Helvetti, en kadehdi oikeita palkkamurhaajia! Heidän täytyy olla sielultaan jäisiä ja suonissaan veren sijasta pakkasnestettä. Miten muutenkaan he pystyisivät jatkuvasti tappamaan?
Nyt, viikon ja 14 halvan virolaisen viinapullon jälkeen, olen jälleen valmis ajattelemaan jotain muutakin kuin sitä ensimmäistä. Itsesyyttelyni on jo jollain inhimillisellä tasolla, joten voin taas keskittyä arjen askareisiin. Niihin valitettavasti kuuluu uusi murha.
Kävin eilen kamalassa krapulassa kaupungilla ja jotenkin jouduin keskelle opiskelijakulkuetta. Olivat kuulemma tulleet osoittamaan mieltään. Olisivat voineet tehdä sen hiljemmin. Niiden huutojen voimistama helvetillinen päänsärky lakkasi aamulla. Kohteeni osui sattumalta silmiini pari kertaa mielenosoituksen aikana, mutta eihän siinä keskellä ihmismassaa mitään voinut tehdä. Koetin seurata tyyppiä, joka kulki kaverinsa kanssa, mielenosoituksesta pois, mutta he katosivat näkyvistäni Ylioppilastalojen kohdalla. Oli siis pakko herätä aamulla aikaisin ja mennä kytikseen tyypin kotitalon pihalle.
Löysin suojaisen paikan, josta tyypin oli käveltävä ohi ja jäin odottelemaan. Oli muuten törkeän kylmä. En minä ole tällaista ansainnut! Miksi juuri minä? Nämä ja muut ajatukset pyörivät päässäni tarkkaillessani ohikulkijoita. Onneksi liikettä ei ollut tähän aikaan paljoa. Näin taivaalla pari tummaa lintua, olivatkohan variksia. Jotenkin pahaenteinen fiilis niistä tuli. Tajusin samalla, että tyypin kotioven kohdalla metelöi varpusparvi ja säntäilivät karkuun aina kun ovi kävi. Siinäpä oivallinen signaali! Muutamaa väärää hälytystä ja ylimääräisiä sydämenlyöntejä myöhemmin tyyppi tulikin, juuri sopivasti tulilinjalle. Oli taas ottanut kaverinsa mukaan, vaan ei voinut mitään. Onneksi se ei jäänyt laukausten tielle. Oli pakko ampua pari kertaa, koska tulitin sivusta. Veri kyllä lenteli jälleen, joten ei se henkiin voinut jäädä. Juoksin hemmettiin ja jätin pelästyneen kaverin kirkumaan kurkku suorana tyyppiparan viereen.
Vasta kotona tajusin, että minulla oli kengänpohjassani pala suolta! *bryöööggghh*
Uhri: raportti puuttuu -5p = -5p.
Murhaaja: murha 10p + raportti 2p + silminnäkijä -2p + kotiovimurha -2p = 8p.
9.10.2006 11.50 Hän on täällä taas, Norma Novak kaataa kolmannen viiden päivän sisään
Kaksi opiskelijaa ovat löytäneet Victor Birgen kuolleena myrkkyruiskeeseen psykologian laitoksen portaikosta. Tämä erityisen kylmäverinen murhatapa viittaa salamurhaaja Norma Novakiin. Poliisi on kauhuissaan, eikö kukaan saa pysäytettyä häntä?
Murhaaja kertoo:
H:gissä 9 p:nä lokak. 20__
Kunnianarvoisa Hra,
Viitaten toimeksiantoonne (annettu 6 p:nä lokak. 20__), olen tänään surmannut Nti H.:n. Annoin hänelle kohtalokkaan pistoksen vasempaan hartialihakseen kymmentä minuuttia vaille puolen päivän, Helsingin yliopiston psykologian laitoksella. Tässä kohden minun on tunnustettava, että vaikkakaan en luonnollisesti antanut pistosta kenenkään nähden, on silti olemassa kaksi henkilöä, jotka varsin luultavasti kykenevät yhdistämään minut tähän vainajaan, jonka he joutuivat portaikosta löytämään, ja tästä seikasta tahdon esittää nöyrimmät valitteluni. Sana vain Teiltä, niin otan asiakseni, etteivät nämä henkilöt saata tapauksesta kenellekään mainita.
Nti H.:n epäilin aamupäivällä tekevän kirjoitustyötä psykologian osaston työskentelytilassa, merkillisessä -1:ksi kutsutussa kerroksessa, ja suunnitelmani oli surma portaikossa, jahka Nti H. olisi tekemässä lähtöä rakennuksesta. Panin merkille, että vähän matkan päässä eteisaulaan johtavasta portaikosta oli hissi, jossa muuan Hra H. sai, tietääkseni, kohdata inhoittavan loppunsa. Minulla oli siten kaikki edellytykset ymmärtää, että psykologian laitosrakennus on kovin levoton näyttämö ammattini harjoittajalle, mutta en malttanut perääntyä. Tovin varrottuani astui Nti H., jonka välittömästi tunnistin, käytävään ja suuntasi saman tien portaikkoon. Minusta tuntui, että häntä arvellutti olla kanssani kahden käytävässä, mutta hän alkoi yhtä kaikki nousta portaita. Seurasin hänen kannoillaan, upotin ruiskun neulan puserokankaan lävitse hänen lihaansa ja tyhjensin ripeästi tämän noin 2 millilitran vetoisen ruiskun. Sisällön (150 mM NaCl – 2 M NaCN tislatussa vedessä), olin valmistanut samana aamuna havaittuani NaCN:n hyödylliseksi tuotteeksi. Vainajan jätin portaikkoon ja kiiruhdin takaisin alakäytävään poistuakseni toista reittiä. Tosiaankin kaksi kiusallista nuorta herraa asteli minua vastaan käytävässä ja näin heidänkin suuntaavan portaikkoon.
Olen luottavainen sen suhteen, että myös tulevaisuudessa katsotte työtäni suopein silmin, ettekä suotta korosta nyt tekemääni, myönnän sen, virhettä. Tämän Nti H.:n edesottamukset lienevät vielä hyvässä muistissa, ajatella nyt kaikkea sitä mitä hän teki tuottaakseen mitä kohtuuttominta hankaluutta seuralaisellenne – kuten myöhemmin myös Teille. Onhan siksi lopulta kerrassaan hyvä asia, että hän sai lähteä, siitäkin huolimatta, että hinta oli odotettua korkeampi.
Vastaisuudessa aion, näin vakuutan, osoittaa toimessani enemmän maltillisuutta sekä harkintaa, vaivojani milloinkaan säästelemättä.
Uskollinen palvelijanne,
Nti Norma Novak
J.K. — Kuten aikaisemminkin.
PISTEYTYS
Uhri: raportti puuttuu -5p = -5p.
Murhaaja: murha 10p + uusi murhatapa 2p + raportti 2p = 14p.
8.10.2006 18.18 k8 korjaa virallisen valvojan univelat! Yleisö vaatii ikärajoja lottoon!
k8 murhasi vaarallisen taparikollisen Aulis Gerlanderin. Samalla Aulis Gerlander onnistui kuitenkin viemään k8:in mukanaan.
Tappaja kertoo:
Hiljaisuus. Pimeää. Kylmä sunnuntaiaamu. Yhtäkkiä terävä ääni. Havahdun, haukon henkeäni. Kuolinko? En, se oli vain herätyskelloni, tuo kapistus, joka ääntelee laukausäänin. Todellisuudentajun hämärtyminen ei ollut odottamatonta huonosti nukutun yön jälkeen.
Lämpimän veden tulo katkeilee. Miten nyt saisin huuhdottua pois eilisen veren, edellisen yön kauhut? Kauhut, jotka aivan liian pian korvattaisiin uusilla, entisiä karvaammilla.
Olin vartonut elektroniikkafirmojen kuolettavaa yhteydenottoa jo vuosia. Kännykkäni ilkkui mielellään ”Katkaise Virta!”, eikä se suinkaan ollut ainoa. Kun mp3-soittimeni alkoi uhkailla ”Virta pois!”, tiesin, että aikani oli lähellä. Ne löytäisivät minut, vaikka olin vaihtanut identiteettiäni täysin ja ryhtynyt Veikkauksen viranomaiseksi.
Olin tulossa Vantaalta valonaroista puuhista eli valvomasta taitoluistelukilpailua, joka oli päättynyt suomalaisten kaksoisvoittoon. Olin siis hyvällä tuulella huolimatta siitä, että kotimatkani oli kestänyt päälle tunnin, ja olin joutunut kävelemään melko osan matkasta, paranoian vallassa tietenkin.
Kannoin mukanani Yleisradion tiloista nyysimiäni oransseja lottopallosia. Tasapainottelin kassini ja takkini kanssa, puristin toisessa kädessäni valmiiksi esille ottamiani avaimiani, ja toisessa asettani, jota samalla piilottelin taskussani. Pihalla ei näkynyt ketään, mutta silti minua arvelutti, ja valmistauduin jo kohtaamaan mahdollisia rapussaväijyjiä. Jostain syystä kokeilin huvikseni ovea, kuin varmistaakseni, että muut asukkaat olisivat vihdoin oppineet laittamaan sen lukkoon. Lukossa oli, kerrankin, mutta tämä yhtäkkinen päähänpisto, muutaman sekunnin uhraaminen uteliaisuuden alttarille, lienee maksanut henkeni. En tiedä, saiko minut kääntymään vaisto, vai jokin kuulemani rasahdus. Käännyin, näin nurkan takaa syöksyvän nuoren murhaajan, ja ammuin kaikella sillä raivolla, jolla lottopallojaan puolustava emo vain voi. Mutta jo tunsin, kuinka yläruumiiseeni iskeytyi monta pientä henkeni riistävää metallista pyörähdysparaboloidista kappaletta. Luoteja. Samanlaisia kuin ne valittuni, joihin olin jo niin kovasti kiintynyt, joita olin pitänyt kuin omiani, peitellyt nukkumaan ruutiseen petiinsä ja kertonut iltasatuja kaukaisten maiden urhoollisista lottoajasalamurhaajista.
Nyyhkeeni ei auttanut. Vereni värjäsi oranssin punaiseksi. Katkeralla hetkellä ainut lohtuni oli, että tuo murhanhimoisten elektroniikkayritysten kätyrikin vuodatti nyt viimeisiä karmiininpunaisia veripisaroitaan kotitaloni ulkoportailla.
Jälleen kerran äitini oli ollut oikeassa. ”Aulis”, hän sanoi, ”rupea anorektikoksi. Onhan niin, että ihmisen kuolemisen todennäköisyys on 100%, kun anorektikon todennäköisyys kuolla on vain kymmenen.”
Elämä on pelkkää arpapeliä, ja murskaavalla voittokertoimella kuolema otti omansa. Kello 18.15 eräänä pimenevänä sunnuntaina minä, virallinen valvoja Aulis Gerlander, sanoin Suomen kansalle viimeistä kertaa ”Hyvää iltaa”.
Murhaaja kertoo:
Kummitätini antoi minulle tehtävän. Luukurkussa otin sen vastaan. Tiesin, että jonain päivänä näin olisi kuitenkin käytävä. En ollut varma, pitäisikö minun olla peloissani vai iloissani siitä, että tehtävä oli annettu juuri minulle. Enkä tietenkään tahtonut tuottaa pettymystä rakkaalle kummitädilleni.
Yritän parhaani, ajattelin. Hankin kaiken tarvittavan ja harjoittelin aseella ampumista sekä sen vetämistä. Tutkin tarkkaan kohteeni aikataulut ja rutiinit.
Kaikesta työstä huolimatta en ollu vielä kylmäverinen ammattilainen. Tilaisuus toisensa jälkeen vain heitti minulle hyvästit ohi vilahtaessaan. Köysi kurkkuni ympärillä kiristyi päivien valuessa sormieni lävitse ja minun saamatta mitään konkreettista aikaan. Aloin panikoida. Mitä armas tätini sanoisi saamattomuudestani?
Arvelin saaneeni tilaisuuden, kun pääsin jonkun kiinalaisnaisen hajuveden tuoksun mainingeissa uhrini rappukäytävään. Aikaa kului ja kului. Muutama ihminen tuli ja meni. Olin aivan varma, että he näkivät lapsekkaan kuoreni lävitse. Aloin hermostua: missä tuo kalmankatkuinen nainen oli? Nuoruuden hurmassani en malttanut rauhassa odottaa, mitä tuleman piti vaan otin jäähyn. Kävelin tuskastuneena ulkona ja istahdin autoon.
Melkein unohdin tehtäväni, mutta vain melkein. Kohteeni käveli hermostuneesti ohitseni. Odotin hetken ja lähdin seuraamaan häntä. Huomasikohan hän minut? Aloin juosta. Kiersin viereisen ravintolan, jotta voisin yllättää tulevan murhani uhrin sen toisella puolella. Onnistuin, ja ehdin juuri ja juuri painautua talon seinää vasten, kun epäluuloinen katse vilkuili ympärilleen. Hän kai luuli olevansa vihdoin turvassa ja alkoi kaivelemaan avaimiaan. En nähnyt ketään muita paikalla. Lähdin rynnäkköön: tällä kertaa minulta ei karattaisi. En pettäisi tätiäni.
En luottanut pikkuiseen aseeseeni tarpeeksi. Tulin liian lähelle, mutta tajusin sen liian myöhään. Uhrini ei suostunutkaan olemaan toimeton lammas, vaan veti aseensa, ja ampui minua samaan aikaan kuin minä häntä. En saanutkaan käytettyä yllätyksen tuomaa etua.
Liiallinen harkitsemattomuus koitui kuolemakseni. Salamurhaaja ei voi hätiköidä. Malttia ei tällä mtv-sukupolven edustajalla ollut edes oman henkensä säilyttämiseksi.
-k8
PISTEYTYS
Tappaja: tappo 5p + raportti 2p= 7p.
Murhaaja: murha 10p + raportti 2p + kotiovimurha -2p = 10p.
8.10.2006 03.45 Et ole turvassa edes keskellä yötä. Routa voi iskeä milloin tahansa.
Espoossa on varallista liikkua yöllä. Sen todisti meille GreenGoblin, joka joutui Roudan myrkyttämäksi ja väijyttämäksi työvuoronsa loputtua.
Uhri kertoo:
Yö oli pikkuhiljaa muuttumassa aamuksi, viinanhuuruiset, lasittuneet katseet muuttumassa vähä vähemmältä väsyneemmiksi. Voittojeni keskellä varastan nopean vilkaisun kellooni, viittä vaikka pilkku.
Hyvä.
Asiakaspalveluammatti, sanovat. Eivät kuitenkaan kertoneet mitään työn todellisesta luenteesta. Hyväntekeväisyyteen, sanovat. Mitä hyvää siinä on kun kahmin työni puolesta viimeiset roposet humaltuneen opiskelijatyttösen tilipussista.
Laitan pyödän kiinni, tilitän (rahat ja muutenkin) baarimikolle, ja lähden sadatellen pois tupakansavuisesta, hämyisestä baarista. Vituttaa.
Ja kaiken lisäksi autoni tuulilasiin on joku spurgu iskenyt tupakka-askin takaosan.
”Anteeksi kolhu! Ennenkuin teet vahinkoilmoituksen soita numeroon 050XXX XXXX” Vituttaa enemmän, nykäisen mokoman pois ja alan tutkimaan autoa. Pyörryttää..?
Luulen että aiheutuu tupakansavusta, kunnes huomaan hämmästyksekseni oikean käsivarteni olevan täysin puutunut. Puutuminen leviää pelottavan nopeasti ympäri kehoani ja nostan lappusen valoa vasten.
Myrkkyä!
Koko lappu täynnä myrkkyä, ja minä lankesin niinkin alkeelliseen temppuun! Avaan autoni oven lähes viimeisillä voimillani kipuan istuimelle soittaamaan apua ja nopeasti.
Myrkky on todennäköisesti pelättyä Apobasea, vaaleaa ja hyvin nopeasti imeytyvää. Tiedän viimeisten minuuttieni lähestyvän ellen saa nopeasti apua. Ehdin näppäillä viimeisillä voimillani hätänumeron ja silmissäni alkaa sumeta. Ehtivät vastatakin.
Luulen pelastuvani.
Luulin.
Tummanpuhuva hahmo astuu esiin varjoista ja virnistää maanisesti.
”Vihdoinkin sain sinut kiikkiin lurjus! Liian kauan aikaa olet livennyt kynsistäni, mutta tämä on loppu! Buahahahahahaa!”
Ensimmäinen luoti on aina kivuliain.
Toinen osui kohteeseensa ja lopetti myrkyn aloittaman tuskan.
Kiitos siitä.
-GreenGoblin
Murhaaja kertoo:
Saavuin Helsingin keskustaan yöllä puoli kahden kieppeillä. Väkijoukot vaelsivat kaduilla huviensa parissa, mutta minä olin töissä, mielessäni murha. Olin varustautunut monin välinein, mutta yksi aikeelleni keskeinen vielä puuttui: poimin rautatieasemalla maasta tupakka-askin myöhempää käyttöä varten ja etenin Kampin bussiasemalle.
Bussissa revin askin ja kirjoitin sen irroitettuun kanteen lyhyen viestin. Kohteeni olisi töissä espoolaisessa ravintolassa, pelinhoitajana koko illan aina sulkemisaikaan asti. Noustuani bussista vähitellen tihentyvään sateeseen etsiydyin tuon juottolan läheisyyteen ja aloin tarkastella ympäristön parkkipaikkoja. Kuten uskoin ja toivoin, uhrini oli liikkeellä autolla. Läheisen parkkitalon ainoa auto oli odotettu valkoinen Fiat Punto ja omistajan selvittäminen rekisterinmeron perusteella toi odotetun tuloksen.
Vedettyäni hanskat käteeni, otin tupakka-askin kannen ja sivelin sen kontaktimyrkyllä. Viestini, jonka toivoin materiaalinsa puolesta vaikuttavan sopivan hätäiseltä improvisaatiolta, kuului ”Anteeksi kolhu! Ennen kuin teet vahinkoilmoituksen, soita.” Tekstin luulisi itsessään kylmäävän autonomistajan sydäntä, mutta kääntöpuolen myrkky toivottavasti pysäyttäisi sen. Allekirjoittamani puhelinnumero oli kohteeni oman mafiaperheen erään johtohahmon yksityisnumero; minua huvitti pohjattomasti ajatus uhristani soittamassa etäiselle esimiehelleen vain koristakseen itsensä kuoliaaksi puhelimessa.
Kiinnitin tappavan viestini tekstipuoli ulospäin tuulilasinpyyhkijään ja katselin sitä tyytyväisenä. Vilkaisu sivuikkunasta osoitti, että tuulilasin läpi kontaktimyrkyn voisi huomata korkeintaan taskulampulla ja tuskin silläkään. Kiertelin parkkihallia etsien paikkaa, josta voisin seurata tapahtumia ja tarvittaessa viimeistellä uhrin, jos hän osoittautuisi riittävän varovaiseksi välttääkseen ansani. Ovista ja musiikin jytkeestä päätellen parkkitaloon pääsisi miltei suoraan ravintolasta ja kohteeni auton kirkkaasti valaistulle tasolle pystyisi laskeutumaan kaksia eri portaita. Tasolla ei ollut paikkaa, johon jommasta kummasta portaikosta ei näkisi, enkä voinut olla varma kumman kautta kohteeni saapuisi. Autoa lähempi portaikko jatkui ainakin puolitoista kerrosta alas kellarin pimeyteen ja näytti tarjoavan hyvän mahdollisuuden väijymiseen, joten laskeuduin hipihiljaa puoli kerrosta hämärään ja jäin odottamaan koleaan, kosteaan, kusenhajuiseen portaikkoon. Noin viiden minuutin kuluttua kerrosta alempaa, pilkkopimeästä, kuului heikko, laahaava ääni, kuin joku kääntäisi unissaan kylkeä betonilattialla. Päätin, että yksi ihminen tässä rapussa oli aivan riittävästi, enkä kaivannut edes nukkuvia todistajia, joten etsiydyin muualle.
Parkkihallin alempi taso ei liittynyt samaan portaikkoon, oli varjoisa ja sieltä näkisi tapahtumat, mutta liian kaukaa, jotta niihin voisi mitenkään puuttua. Jokin suunnitelmassani muutenkin vaivasi minua: henkilökohtainen kosketus jäi puuttumaan – tappaisin ihmisen, jota en ollut vielä koskaan edes nähnyt. Päätin korjata puutteen ja hieman ennen kolmea hankkiuduin sisään ravintolaan.
Myöhäisillan asiakkaat huojuivat ympärilläni. Jos vahtimestareita ja baarimikkoja ei olisi ollut, olisin luultavasti voinut kävellä uhrini viereen ja tehdä hänestä Uzilla siivilän, eikä kukaan olisi huomenna muistanut mitään. DJ soitti ilahduttavan kovaa biittiä tyydyttävän matalalta. Istuin tuoppini kanssa tanssilattian viereiseen pöytään ja katselin väkijoukon yli pelipöytää, jossa uhrini, väärän perheen mies, veti uhkapelejä harkintakyvyttömälle kansalle.
Valokuvassa kohteeni näytti vain vaaleahiuksiselta, mutta todellisuudessa hän oli niin hohtavan blondi, että häntä oli helppoa seurata väkijoukossa. Tilasin toisenkin tuopin katsellessani ravintolan ihmisiä ja kohdettani, joka pahaa-aavistamtta teki työtään. Hieman pilkun jälkeen tuleva uhrini ryhtyi pistämään pöytäänsä kasaan ja alkoi selvästi tehdä lähtöä. Olisiko hän vainoharhainen? Huoleton? Vain väsynyt?
Säpsähdin kun uhrini tuntemattomasta syystä teki oudon kunniakierroksen ravintolasalissa ennen lähtöään. Etsikö hän jotain? Tai jotakuta? Kiinnitin katseeni muualle ja hetken kuluttua uhri poistui näkyvistä. Siemaisin tuoppini nopeasti loppuun ja siirryin narikan kautta ulos ehtiäkseni draamamme viimeiseen näytökseen.
Kävelin parkkipaikan ohi juuri oikeaan aikaan nähdäkseni kohteeni kouristelevan maassa tuskallisen kuoleman kourissa. Lopetin hänen kärsimyksensä parilla laukauksella keskivartaloon, sulloin ruumiin takakonttiin, otin auton ja hylkäsin sen Westendiin. Viesti toiselle perheelle oli välitetty ja vastaisuudessa ravintoloitsijalle olisi selvää keneltä suojelunsa ja uhkapelinsä kannattaa tilata.
– Routa
PISTEYTYS
Uhri: raportti 2p = 2p.
Murhaaja: murha 10p + tyylipiste 1p + pelitilannekuva 2p + yötyölisä 1p + raportti 2p = 16p.
7.10.2006 20.11 Lauantai-ilta on Gerlanderin kulta-aikaa
Aulis Gerlander on ollut töissä tapansa mukaisesti lauantai-iltana. Uhriksi joutui Night Crawler.
Murhaaja kertoo:
Minä, virallinen valvoja Aulis Gerlander, olin odottanut tätä päivää koko viikon. Olihan työaikani yleensä ollut juuri lauantai-iltaisin, silloin olin virkeimmilläni. Luotin myös yllätysefektiin. Kukapa arvaisi virallisen valvojan lähtevän tähän aikaan television äärestä!
Olin joutunut hoitamaan muita asioita, ja arvelin, että kohteeni, Aku Sonninen, olisi saattanut jo ehtiä kotiin koko päivän kestäneeltä uskonnolliselta rituaalimurhareissultaan. Päätin kuitenkin yrittää. En ehtinyt tarkistaa, missä kohteeni rappu sijaitsi, joten toivoin voivani hoitaa homman jo bussipysäkillä, jossa aioin vaania kohdettani.
Lie kuinka monetta kertaa tällä viikolla odotin. Odotin jännittyneenä kuin pokerihai täydellistä kättä, kuin ketjupolttaja seuraavaa savukettaan, kuin uhkapeliaddikti lottonumeroita!
Poliisin koppiauto ajoi ohi, viranomaiset olivat tehostaneet valvontaa murha-aallon takia. Vaan lopulta tärppäsi. Bussi saapui, ja uhrini astui ulos. Mutta Sonninen pelasikin kimppalottoa! Kirottua. Hänen seurassaan oli rikoskumppani, nuori nainen.
Teeskentelin olevani vain ohikulkija, ja lähdin nousemaan mäkeä uhrin talolle kiinnittämättä pariin mitään huomiota. Pahaksi onnekseni jouduin heidän edelleen. Mutta jatkaako mäkeä ylös, vai kääntyäkö? Koska en tiennyt, mikä rappu oli oikea, jouduin arvaamaan. Jatkoin ylös. Pari ei tullut enää perässäni, olin veikannut väärin. Kiersin talon ympäri, löysin oikean rapun. Rappu oli jo pimeä. Tähänkö tämä nyt päättyisi?
Kokeilin ovea. Se oli auki! Astuin sisään, rapusta kuului puhetta. Miksi he pimeässä kulkevat? Ja miten ihmeessä pystyisin hiipimään heidän perässään pilkkopimeässä tietämättä edes, missä kerroksessa kohteeni asui? Valot kuitenkin välähtivät päälle, ja tajusin äänien tulevan alhaalta. He tulivatkin kellarista! Pariskunnan nähdessäni ammuin. Ammuin kolme kertaa, ja kolmesti aseeni löi tyhjää. Toimisit nyt, senkin romu! Neljännellä yrityksellä pamahti. Kello 20.06 uhrini kaatui alas portaita. Hänen seuralaisensa vaipui shokkiin, ja minä kiiruhdin ulos.
Odottaessani kulkuyhteyttäni ohitseni ajoi taas mustamaija. Onnekseni poliisit eivät pysähtyneet tutkimaan taskujani, sillä mitäpä muuta he olisivatkaan löytäneet kuin savuavan aseen. Mukavaa, ettei tieto surmasta ollut vielä ehtinyt sinivuokkojen korviin.
Niinpä saavuin kotiin jäämättä kiinni, ja katsoin rakkaan lottoarvontani nauhalta. Ja illemmalla Yleisradio tarjosi – minun pyynnöstäni, tietenkin – sarjan nimeltä Murhaportaat
-Aulis Gerlander
PISTEYTYS
Uhri: raportti puuttuu -5p = -5p.
Murhaaja: murha 10p + raportti 3p + kotiovimurha -2p + silminnäkijä -2p = 9p.
6.10.2006 19.10 Norma Novak iskee jo toisen murhansa.
Norma Novak on saanut toisen kohteensa Agricolan viimeisteltyä. Tällä kertaa teolla oli kuitenkin silminnäkijä. Poliisi toivoo silminnäkijästä olevan hyötyä salaperäisen Norma Novakin henkilöllisyyden selvittämisessä. Myöhemmissä tutkimuksissa kävi kuitenkin ilmi että kyseessä oli ennemmin todistaja kuin silminnäkijä.
Uhri kertoo:
Työskentelin koko alkuviikon amfetamiinilaboratoriossani ja olin koko ajan varpaillani mahdollisen murhaajan vuoksi. Kemikaali siellä tai täällä, pullon ”vahinkoputoaminen” jalkoihini, syanidi eväsleivissäni, vetypullon jääminen auki – monia mahdollisuuksia päästä eroon minusta. Matkat työpaikaltani kotiin ja varustetäydennysreissuilla olin aina varustautunut pistoolilla ja varsinaisilla hiipivän tappajan erikoisaseilla: heittoplektroilla.
Viikko kului eikä odotettua hyökkäystä sattunut. Perjantai-illalla tarkkaavaisuuteni kohtalokkaasti herpaantui. Olin keskustelemassa perheeni johtajien kanssa seuraavasta muotihuumeesta, mitä minun olisi tuleva valmistaa kun jouduin lähtemään huoneesta hakemaan tutkimusvälineistöäni. En osannut aavistaa joutuvani yllätetyksi, sillä piilopaikkamme sijaitsee rakennuksessa joka suljetaan iltaisin yleisöltä.
Käytävällä näin tuntemattoman naishenkilön kävelemässä kohti ja huomasin hänen tuijottavan minua. Luulin häntä pomon Italiassa vaihdossa olleeksi tyttäreksi ja vastasin katseeseen. Juuri hänen ollessa ohittamassa minua, tuo ystävällinen katse muuttui murhanhimoiseksi kun hän survaisi minua machetellaan vatsaan. Kaatuessani voihkaisten maahan näin surmaajani juoksevan takaovesta ulos sateiseen yöhön. Vuosin kuiviin ajatellen niitä kaikkia ihmisiä jotka kehittelemäni huumeet ovat tappaneet. Tapaan heidät pian.
Agricola
Murhaaja kertoo:
H:gissä 7 p:nä lokak. 20__
Arvoisa Hra,
Viitaten toimeksiantoonne (annettu 2 p:nä lokak. 20__) minulla on ilo kertoa, että olen jälleen lunastanut lupaukseni Teille, ja toimittanut hengiltä Hra T.:n. Tämä kävi toteen 6 p:nä lokak. 20__, kymmenen minuuttia yli 7 illalla, Kumpulassa sijaitsevan Helsingin yliopiston kemian laitosrakennuksen käytävällä.
Tiesin, että Hra T. tulisi olemaan läsnä ammattiyhdistyksensä erään jaoston kokouksessa. Klo 5 aikaan etsin kemian osastolta oven, jonka takana kokous oli jo ehtinyt alkaa. Se oli pitkän käytävän varrella; toisesta päästä käytävää johtivat ulos lasiset ovet, toisesta päästään se avautui suureen, kolkkoon aulaan, josta niin ikään oli uloskäynti pihamaalle. Tutkisteltuani osastoa kävin tieteellisessä kirjastossa kirjoittamassa kirjeitä, mutta kellon lähestyessä puoli 7:ää, palasin aulaan. Jäin melko kauas käytävästä, naulakkojen katveeseen, ja odotin kokousväen vapautuvan työstään. Vahtimestari kulki sammuttamassa valoja, ja hän oli perin ystävällinen minua kohtaan, samoin kuin iltavartija. He molemmat läksivät pian klo 7 jälkeen.
Muutaman hetken odotettuani, Hra L.:ltä saamani veitsi päällystakkini oikeassa taskussa, kuulin kaukana avautuvan oven äänen. Päätin, että sen täytyisi olla kokoushuoneen ovi, ja lähdin kohti käytävää. Vastaani käveli kaunis vaalea nuorukainen, joka lienee matkannut naulakoiden takana olevaan miestenhuoneeseen. Jatkoin kulkuani autiolla käytävällä, ja tunnistin seuraavan vastaantulijan oitis Hra T.:ksi. Löin häntä veitselläni palleaan, minkä jälkeen riensin ripeästi eteenpäin, ulos vieviä ovia kohti. Juuri poistuessani kuulin kaukaa takaani naishenkilön huudahtavan.
Vaikka olen onneton sen suhteen, etten voi varmasti sanoa, saattoiko mainittu henkilö kenties, löydettyään vainajan, huomata hahmoni ovella, toivon, että työni tyydyttää Teitä. Näin ollen jatkan työskentelyä Teiltä jo saamani uuden toimeksiannon (annettu 5 p:nä lokak. 20__) parissa ja sulkeudun suosioonne.
Kunnioittavasti Teidän,
Nti Norma Novak
J.K. Muste haihtuu muutaman tunnin kuluessa
PISTEYTYS
Uhri: raportti 2p = 2p.
Murhaaja: murha 10p + raportti 2p = 12p.
6.10.2006 19.10 Toivon pettäjän toivo petti. Koodinimi Katti ilmoittautuu tekijäksi.
Toivon pettäjä on löydetty kuolleena. Vastuussa tästä on salamurhaaja Koodinimi Katti.
Murhaaja kertoo:
Viikko oli ollut stressaava. Rahat olivat lopussa eikä tavanomaisilta kontakteiltani löytynyt tarvitsemaani välineistöä hoitaakseni keikan, joka turvaisi selustani ja hoitaisi rahahuolet. Alkuviikosta kävin läpi jokaisen tuntemani asediilerin – turhaan. Kaikki varastot oli tyhjennetty, eikä tavaraa saapuisi ennen kevättä.
Viimeisenä oljenkortena turvauduin epävirallisempaan tahoon, sillä minulla oli omat epäilykseni siitä, kuka olisi saattanut putsata koko kaupungin asevarastot ja ryhtyä itse trokariksi. Minua onnisti, ja molemminpuolisen vaitiolon ehdoilla minulle toimitettiin ase. Nyt pääsin tositoimiin.
Tehtävänäni oli hoitaa pois päiviltä eräs tuima kollega, hyvin vartioitu ammattilainen. Hänellä oli kuitenkin yksi heikkous: urheilu. Perjantaina 6.10. asetuin vaanimaan kohdettani hänen harjoitustilansa ulkopuolelle hyvissä ajoin ennen treenejä, joihin hänen oli määrä saapua klo 18.
Katu oli lähestulkoon autio, vain ajoittain käveli yksittäisiä ihmisiä ohi. Puolen tunnin odottelun jälkeen piilopaikkani alkoi kuitenkin vaikuttaa epämukavalta eikä paikallaan pysyminen ollut kovinkaan helppoa, sillä olin jatkuvassa vireystilassa, valmiina hyökkäämään heti kohteen kasvot tunnistettuani. Nurkan takana kyyristely olisi sitä paitsi saattanut kiinnittää niiden harvojenkin ohikulkijoiden huomion. Päätin siis siirtyä partioimaan katua avoimemmin, näyttääkseni tavanomaiselta kulkijalta.
Vain hetkeä myöhemmin kissansilmäni havaitsivat jo kaukaa vastaani kävelevän tutun hahmon: kohde Jukka Kopra asteli täysin ympäristöään tiedostamatta minua kohti, ilmiselvästi keskittyen vain edessä olevaan parituntiseen suurimman paheensa, urheilun parissa. Hidastin vauhtiani ja annoin hänen mennä ohitseni. Hän ohitti minut kuin minkä tahansa kujakissan, aavistamatta hetkeäkään mitä hänen varalleen olin suunnitellut. Kello oli 17.48.
Käännyin hitaasti hänen peräänsä, vetäen aseeni esille. Mutta voi! se juuttui asekoteloon, ja jouduin riuhtaisemaan sen irti mitä epäeleganteimmalla tavalla! Tämä mutka matkassa lienee aiheuttanut sen, että kohteeni kääntyi katsomaan taakseen, kirosi ja lähti pinkomaan minkä koivistaan pääsi. Alkoi hurja ajojahti. Kulman taakse käännyttyämme jouduin hillitsemään vauhtiani ollakseni kiinnittämättä ohikulkijoiden huomiota. Kopra piiloutui tällä aikaa parkkeeratun auton taakse kaivamaan esille omaa asettaan. Virne kasvoillani ei silti pyyhkiytynyt pois: Tämän aioin voittaa, hinnalla millä hyvänsä.
Pujoteltuamme parkkeerattujen autojen välissä hetken aikaa olin etäisyydellä, josta en voisi enää epäonnistua: singahdin jaloilleni ja ammuin auton katon yli sarjan suoraan Kopran päähän, tämän räiskiessä kyykyssä jumittuneella aseellaan minne sattuu. Kohteeni kaatui maahan kylmänä kuin kivi.
Valitettavasti juuri sillä hetkellä havaitsin viereisen puiston laidalla kaksi pientä poikaa. Ainakin toinen heistä oli nähnyt veriteon. Kakarat ehtivät liueta ennen kuin sain heidät vaiennettua, joten en voi kuin luottaa painajaisten tekevän tehtävänsä ja pelon pitävän heidän suunsa suljettuna.
Homma oli joka tapauksessa hoidettu. Poistuessani paikalta kylmänviileän hillitysti onnittelin itseäni: ei veripisaraakaan tahrannut samettista turkkiani. In the dog-eat-dog world of organized crime, the Cat always comes up smelling like a rose.
Katti kuittaa.
PISTEYTYS
Uhri: raportti puuttuu -5p = -5p.
Murhaaja: murha 10p + raportti 2p + siminnäkijä (2×0,5=1) -2p = 10p.
6.10.2006 17.15 Uusi ampumauhri löydetty Viikistä.
Peitenimellä Mursu toimiva salamurhaaja varmisti kohteensa kuoleman ensin virittämällä autopommin ja sitten ampumalla Gogo Yubarin.
Uhri kertoo:
Peitetyöpaikallani oli ollut hurja viikko. Lähdin töistä perjantaina kiireisenä mieli pullollaan peitetyön ja oikean työn sotkuja. Yleensä olisin ollut valppaana poliisia ja kilpailevia perheitä peläten, mutta otteeni pääsi tällä kertaa lipsumaan. Näpyttelin viimeisiä työjuttujani kännykkään, kun astuin työpaikkani ulko-ovesta parkkipaikalle. Näin silmäkulmasta henkilön istuskelemassa työpaikkamme tupakointipaikalla hyvin rauhallisissa merkeissä.
Näpyttelin edelleen kännykkääni kun matkasin autolleni. Yht’äkkiä tajusin, että olin jättänyt tärkeitä ja salaisia papereita työpöydälleni muiden nähtäväksi. Käännyin takaisin päin ja kaivelin avaimiani laukustani mennäkseni ulko-ovesta takaisin sisään. Samaanaikaan tuo tupakkapaikan henkilö lähestyi minua. Hän otti aseensa esille ja hetkessä kaulavaltimoni pulppusi verta asvaltille.
”Pirullista” kuiskasin ennen kuin menetin tajuntani. Ajattelin, että ansaitsin tämän, sillä olin ollut aivan liian varomaton. Olin pettänyt Kummitätini. Matkalla helvettiin näin kuinka ovela murhaaja oli asentanut autopommin autooni. Olin aina pelännyt, että autoni koituisi kohtalokseni ja niin olisikin ehkä käynyt, jos en olisi kuollut luotiin.
Gogo Yubari alias Miia Bovellan
Murhaaja kertoo:
Ei ollut vaihtoehtoja
Se vei rakkaimpani. Ei ole vaihtoehtoja. Sen on kuoltava.
En voinut ajatella mitään muuta. Päässäni pyöri vain: ”Kuole, kuole, kuole, kuole…” Kokosin kuitenkin itseni ja kylmän rauhallisesti rakensin pommin, jonka kävin kiinnittämässä sen saastan auton pohjaan. Suututti sekin, että sillä kaiken päälle on noin hieno auto! Onneksi tiesin sen pian saavan kunnolla ansionsa mukaan, ja autokin lentäisi taivaan tuuliin.
Olin jo kaukana paikalta, kun yhtäkkiä aloin epäröidä, onko tekemäni pommi sittenkään pomminvarma. Lisäksi tajusin, ettei se nilviäinen ehtisi edes kärsiä ansaitsemallaan tavalla räjähtäessään silmänräpäyksessä kappaleiksi.
– Sen on ehdottomasti kuoltava, ja mieluiten kärsien, ajattelin palatessani paikalle. Pelotti hiukan, mutta sain psyykattua itseni valtavan raivon valtaan odotellessani sitä alhaista kuvatusta pimeässä tunnelissa, josta tiesin hänen kulkevan.
Sieltä hän tulikin, vain hieman odottamani kellonajan jälkeen. Lamaannuin enkä kyennyt ampumaan. Ajattelin pommin kuitenkin tekevän tehtävänsä, kunnes tyyppi kävelikin yllättäen takaisin tunneliin! Suunnatton viha purkautui sisältäni, kävelin häntä kohti, nostin aseen ja ammuin suoraan sydämeen.
Oi, kuinka nautinkaan nähdessäni sen hätääntyneen tuskan kasvoillaan luodin lävistettyä rintansa! Hymyilin onnesta purkaessani asentamani autopommin hitaasti. Olin napannut veriset autonavaimet sen taskusta. Ihan hyvä, ettei se auto räjähtänytkään.
Maailmassa on sittenkin oikeutta. Ja tämä oli ainoa vaihtoehto.
PISTEYTYS
Uhri: raportti 2p = 2p.
Murhaaja: murha 10p + melkein ensimmäinen pommi 1p + raportti 2p = 13p.
6.10.2006 Poliisi tekemässä läpimurron! Saadaanko nyt vaarallisia rikollisia kiinni ennen kuolonuhreja?
Ilmoitetusta kello käy -säännöstä poiketen kaikkia murhaa tekemättömiä pelaajia ei etsintäkuuluteta maanantaina. Sen sijaan murhaa tekemättömät pelaajat saavat 20% todennäköisyyden joutua etsintäkuulutetuiksi.
5.10.2006 21.30 Kannattaako avata ovi naapurille jos hänen internet ei toimi?
Karl murhattiin kotiovelleen veitsellä. Murhalla oli kuitenkin yksi silminnäkijä. Poliisi on kuulustellut silminnäkijää ja toivoo saavansa tietoja Spike-peitenimeä käyttävän murhaajan oikean henkilöllisyyden selvittämiseksi.
Uhri kertoo:
Keskiajalla oli tärkeää osata kuolla. Käsitykseni mukaan jokainen maailmassa elänyt ihminen on osannut sen varsin sujuvasti ilman minkäänlaista koulutustakin. Ei se tuntunut yhtään vaikeammalta kuin olin kuvitellutkaan, päinvastoin. Elää ei vilise silmissä, ei tullut kylmä, ei vapinaa, ei mitään. Oikeastaan se oli varsin vapauttava kokemus, jota tosin pääsin fiilistelemään vain kerran.
Se päivä oli helvetistä. Viime aikoina minulla on ollut enenevässä määrin vaikeuksia pitää yllä kulissia kunniallisesta elämästä eikä tämä päivä ollut yhtään helpompi. Vaivalla kiristämäni opiskelupaikka Taideteollisessa korkeakoulussa alkoi haitata yöllisiä työtehtäviäni ja päinvastoin. Olin jatkuvasti myöhässä joka paikasta. Heräsin pitkän yön jälkeen tuntia liian myöhään ja luulin kuolevani jo aamukahvin ääreen, koko keho huusi väsyneen tuskaansa. Heitin päivän taidehomppelipiirien pikkurilli-imagoon soveltuvat vaatteet päälleni ja säntäsin metroon.
Loppupäivä olikin taiteilua uskottavien selitysten, sosiaalisen kaksoiselämän epätoivoista ylläpitoa ja materiaalisen turhuuden perässä juoksemista. Ostettuani puolet ruotsalaisen kulttuuri-imperialismin lippulaivan kataloogista olin jälleen myöhässä keikalta. Ensimmäisen uhrini oli määrä kohdata damaskiteräksinen kuolemansa kuuden aikaan Kruunuhaan kujalla, mutta ei auttanut mikään. Mennyt mikä mennyt.
Illan toista päätä en silti aikonut jättää harteilleen. Valmistauduin huolella ja ostin tuliterät silikonikäsineet sekä alamaailman markkinoiden parasta kontaktimyrkkyä uhrini päänmenoksi. Hänen oli määrä kohdata loppunsa kurjassa työssään ravintolaksi kutsutussa läävässä oluthanojen takana koristen. Pukeuduin huolellisesti, olihan kyseessä melkein juhlapäivä. Sovitin liituraitaa, liian kliseistä. Valkea smokki, liian huomiota herättävä. Boheemi retkulook, ei sovellu paikan henkeen. Tein kompromissin ja pukeuduin tavallisiin puvunhousuihin, tummaan kauluspaitaan ja sen kuvion kanssa yhteensopivaan kravattiin. Nahkatakin kanssa ne näyttivät murhaavan tyylikkäiltä. Hieroin salakavalasti tappaviin kolikoihin myrkyn lisäksi erittäin hienojakoisia lasinsiruja, jotta myrkky läpäisisi ihon optimaalisella nopeudella. Huomaamattoman kirkkaat kumihanskat käteen, kolikot lompakkoon ja menoksi.
Sitten.
Ovikello soi. Koppasin välittömästi toisen takin harteilleni ja puristin sormet valkoisina veitseni kahvaa. Katsoin ovisilmästä kuka hemmetti tulee häiritsemään lähtöäni. Oven toisella puolella seisoi t-paidassa hämmentyneen näköinen nuori mies. Avasin oven valmiina puukottamaan hänet niille sijoilleen, mutta hämmästyksekseni hän ei tehnyt hyökäykseen viittaavaa elettäkään. Hän sanoi olevansa uusi naapurini ja kyseli aloittelijoille tyypillisiä kysymyksiä verkon toimimattomuudesta kerrostalossamme. En ollut koskaan ollut kovin hyvä tietokoneiden kanssa enkä osannut kuin antaa mikrotukihenkilöille tyypillisiä täysin hyödyttömiä neuvoja. Juttelimme aikamme ja paranoiani alkoi hiljalleen hälvetä. Adrenaliini nosti hien pintaan ja heitin kuumissani takkini takaisin naulaan. Kohtalokas virhe. Mies sanoi lähtevänsä, ja oli jo käänymässä poispäin, kun tajusin olevani nyt täysin aseeton. Samalla sekunnilla mies kaivoi ruosteisen Mora-puukkonsa takataskustaan ja repi torsoni silmänräpäyksessä kosken lailla virtaavaksi veriseksi mössöksi. Lämpimät elonnesteet tärvelivät pukuni ja tulvivat lattialle punaiseksi matoksi.
Rojahdin maahan ja näin kuinka mies löi oveen käyntikorttinsa post-it-lapulla. Luin siitä tekstin ”Menolippu helvettiin, ole hyvä. -Spike” ennen kuin silmissäni sumeni. En tuntenut mitään ja naisystäväni huuto muuttui koko ajan vaimeammaksi. Nyt minulla olisi iäisyys odottaa murhaajaani helvetissä, eikä tämä häirinnyt lainkaan, sillä minunlaiseni ylennetään tuonelan lauttureiksi.
Spike tulisi pian seurakseni, ja minulla olisi jo tarkastusmaksulappu kirjoitettuna sille pummille…
Murhaaja kertoo:
Kohde nro.1 on tehty vaarattomaksi.
Aika: 5.10.2006 n. klo 21.30
Paikka: Kohteen asunto, Harustie 7 A 4, Rastila
Murhatapa: Puukotus
Hetki koitti. Kävelin pimeällä hiekkapolulla pahamaineisessa Rastilan kaupunginosassa kerraten suunnitelmaani, hioen viimeistäkin sanaa tulevasta keskustelusta. Hiekka narisi kenkieni alla, pulssini jatkoi nousuaan ja pystyin jo maistamaan jännityksen suussani.
Pysähdyin kohteeni talon eteen ja tarkastin, että huoneiston ikkunasta loisti valoa. Jäin ulko-oven edustalle odottamaan kärsivällisesti talosta poistuvaa henkilöä, joka lähtiessään tietämättään auttaisi minut toteuttamaan tehtäväni.
Vihdoin alkoi tapahtua. Naishenkilö poistui talosta, ja pääsin varkain livahtamaan rappukäytävään. Kipusin toiseen kerrokseen, heitin ulkotakkini ja reppuni käytävän nurkkaan, asetin puukon oikeaan takataskuuni ja soitin ovikelloa. Kauluspaitainen mies avasi hieman epäröiden ulko-oven, ja katsoi minua kysyvän näköisenä. Esitin olevani yläkerran uusi asukas, jonka internet oli yhtäkkiä lakannut toimimasta ja tulin kysymään asiaan neuvoja. Mies alkoi selittää ohjeita ongelman korjaamiseksi minun alkaessa havitella oikean ongelman ratkaisuun tarvittavaa välinettä takataskustani. Hetken keskusteltuamme nostin veitseni esille iskien kohdettani vatsaan ja viilsin hänen sisuskalunsa kelvottomiksi. Mies kaatui veriroiskeen saattelemana maahan, hiljaisesti poistuen helvettiin.
Epäonnekseni huoneistossa olikin toinen henkilö, jota en ollut aiemmin huomannut. Nainen ilmestyi olohuoneen ja eteisen ovensuulle, ja näki työni tuloksen ja minut vieri vieressä eteisessä. Pakenin välittömästi paikalta luottaen siihen, ettei nainen järkytykseltään muistaisi kasvojani. Onneksi kirkkaanpunainen verimatto peitti osaa kasvoistani parantaen mahdollisuuksiani selvitä tunnistamattomana teostani. Juoksin tyhjää rappukäytävää pitkin pimeälle sisäpihalle ja katosin yönmustalle kujalle tyytyväinen hymy kasvoillani.
Aivoni täyttyivät vain yhdestä ajatuksesta: seuraavan kohteeni tuhoamisesta…
-Spike
PISTEYTYS
Uhri: raportti 2p = 2p.
Murhaaja: murha 10p + tyylipiste 1p + raportti 2p + silminnäkijä -2p + kotiovimurha -2p = 9p.
5.10.2006 19.51 Myrkytykset jatkuvat, uusi nimi Norma Novak yhdistetty tapaukseen.
Aeshlanius on kuollut murkytyksen uhrina. Huhutaan että Norma Novak olisi käsitellyt tenttimuistiinpanoja ennen kuolemaa.
Uhri kertoo:
Tyhmyys on Keeneissä
Ilta tiedekirjastossa, mikäs sen mukavampaa. Olin pesiytynyt jälkikäteen ajatellen ehkä turhankin rauhalliseen ylimmäisen kerroksen perimmäiseen nurkkaan genomeista kertovan puhelinluettelon ja luentomonisteideni kanssa. Silloin tällöin hiippailin ulkoilmaan tahi Interwebin ihmeelliseen maailmaan. Ikinä en olisi rampannut retkilläni niin monesti, jos kotonani olisi toiminut HOASnet, mutta eipä se tietenkään ollut selvinnyt sunnuntain ukkosista ilman vaurioita.
Pahimman lukemisinnon laannuttua ja kellon lähestyessä jo paikan sulkemisaikaa mieleeni ajautui ajatus toimittaa myrkkyterveisiä toiselle kohteelleni vielä samana iltana. Minulla ei tosin ollut mukana tarvittavia aineksia, sillä normaalisti en edes harkitsisi myrkytystappoja.. Toisaalta kohteestani olisi päästävä ehdottoman nopeasti eroon. Jos vaikka myrkyllä sitten, who cares. Kaupathan olisivat vielä auki – ehtisin hyvinkin hankkimaan kaiken tarpeellisen. Myrkyn sekoittelisin sitten vaikka metromatkalla. Jep, niin teen.
Kokosin pöytäni valloittaneet paperit tyylikkäällä uutisankkurikopautuksella kasaan, – ja tunsin jotain kylmää ja niljakasta sormillani. No kappas. Ajattelin myrkkyä hetki sitten, ja nyt minulla on sitä tässä. Missä välissä olin kehittänyt tällaisen aineellistamistaidon? Miksi ihmeessä käytin sitä näin? Päässäni humisi.
Seurasi useita ajatuksia. Mitenhän on… imaisinkohan ihoni läpi jotakin, jonka käsittelyyn saattaisi juuri ja juuri riittää kahdet nitriilihanskat? Sormissani kihelmöi, ja tunsin imelän tuoksun, jota toksinen töhkä käsilläni levitti. Tutkailin papereitani hetken. Myrkkyä oli loppujen lopuksi melko vähän, mutta olin jollain pettämättömällä vaistolla iskenyt kiinni juuri siihen. Ehdin harmistua toisiinsa liimaantuneiden tuoreiden tulosteiden takia, kunnes muistin mistä todella oli kyse.
Yritin tavoittaa lähellä istuneiden ilmeet…kenties murhaajani halusi nähdä…ei, tuskinpa hänestä olisi siihen…eikä taatusti soisi minulle sitä kyseenalaista kunniaa, että ilmoittautuisi tässä vaiheessa. Mutta mahtoivatkohan pänttääjäparat huomata, mitä tapahtui? Nousin lievää huimausta tuntien, tarkensin katseeni ja kysyin lähimmältä opiskeluunsa (?) uppoutuneelta, oliko hän havainnut ketään näpelöimässä papereitani. Vastaukseksi sain vain epäilevän tuijotuksen. Tajusin aivan hetken päästä, etten tosiasiassa ollut puhunut ääneen. Onpas tämä hyvää ainetta…
Yhtäkkinen lihasheikkous iski, ja romahdin kasaan kuin räjähteillä purettava rakennus. Melkein puhuttelemani kauhistunut naisparka liimaantui sijoilleen, taaempana istunut keksi huutaa apua. Silmissäni tuntui painetta. Kähisin lattialla ja mulkoilin tuota avutonta irkkaamisesta (!) havahtunutta sielua, joka ei vieläkään ollut tehnyt mitään. Tosin…mitä tässä edes olisi tehtävissä? Olisipa tämä edes tapahtunut kerrosta alempana, vieressä olisi silloin ollut puoli hyllyllistä Lääkärilehtiä…
Veri pakeni syvälle kehooni lukuunottamatta sitä desiä, joka löysi tiensä nenästäni ulos. Samalla metallinen aromi turrutti vasta kolajuomalla juhlineet makunystyräni. Mitä vielä, mitä? Mitä mieletöntä sekoitit tuohon myrkkyyn? Yritin tavoittaa aseeni tehdäkseni tästä lopun, mutta en onnistunut. Käteni olivat kauttaaltaan puutuneet ja nihkeän kylmät.
No niin. Olin siis taas onnistunut tuudittautumaan siihen samaan valheelliseen turvallisuudentunteeseen, joka vei minulta hengen kerran aiemminkin. Olin antanut vakuuttaa itselleni, ettei sitä voisi tapahtua juuri täällä eikä ainakaan tällä tavalla. Liian epätodennäköistä. Luulin olevani tilanteen tasalla…
Ymmärsin pian tehneeni yli puolet tappamisestani itse.
Katumus, itsesyytös…miksi ihmeessä vaihdoin entisen elämäni tähän…miksen miettinyt kahdesti värväytymiseni hetkellä…petin itseni ja ennen kaikkea toimeksiantajani…taas…ei tästä tule mitään, ei mitään…
Tuijottelin kattoa silmät lasittuneina kuin juuri verestetty pieni ahven. Yhtäkkinen huvittuneisuudentunne käväisi mielessä…hehee…ehkä murhaajani sai minut, mutta mitäs se nyt sitten kertoo…
No, takaisin todellisuuteen. Kyllä tämäkin minulle käy.
Mennään sitten, jos pyydetään.
Alitajuntani päätti tarjoilla minulle vielä pikaisen powerpoint slideshown erinäisistä tapahtumista elämässäni (ei yhtään tehtyä murhaa…olisin surrut tätä seikkaa, jos suinkin olisin jaksanut). Lopulta joltain tunkkaiselta leffafestarilta karanneen näköinen pätkä päättyi järvimaisemaan, jossa näin itseni painumassa pinnan alle. Vesi oli viileää, ja puristi joka puolelta kuin lyijy. Sukelsin silti ongelmitta yhä syvempään ja kylmempään veteen. Havahduin, koska huomasin palelevani oikeasti ja enemmän kuin koskaan. Talvinen luentosali olisi tuntunut saunalta tähän verrattuna.
Jäätävät väristykset ravistelivat kehoani, kunnes raskas humahdus tyhjensi tajuntani ajasta ja ulottuvuudesta.
Murhaaja kertoo:
H:gissä 6 p:nä lokak. 20__
Arvoisa Hra,
Viitaten toimeksiantoonne (annettu 2 p:nä lokak. 20__) saatan tietoonne, että olen toimittanut hengiltä Nti S. :n. Tämä sattui 5 p:nä lokak. 20__, jonkin verran ennen klo 8 illalla, Viikin tieteellisen kirjaston kolmannessa krs:ssa. Mainittakoon, ettei tapaus kiinnittänyt kenenkään huomiota.
Olin varomattomasti katsellut Nti S. :ää jo kahta päivää aiemmin ja epäilin hänen muistavan kasvoni. Joten e**tsiessäni häntä kirjastosta, poveni vakoa myöten aseistautuneena, olin siksi varuillani, etten keräisi katseita. Onnekseni tunnistin lukuihinsa keskittyneen Nti S. :n etäältä: hän istui ikkunarivistön taaimmaisen pulpetin ääressä, takanaan yksin kirjahylly. Lukupulpetit olivat koko lailla varattuja, enkä voinut istahtaa luontevasti paikkaan, josta olisin kyennyt seuraamaan Nti S:n edesottamuksia. Puolen tuntia joudun vierailemaan taajaan naistenhuoneessa pitääkseni aina ohi kulkiessani häntä silmällä. Viimein vapautui edempänä oleva lukupulpetti ikkunan vierestä. Se oli varustettu kirjoituskoneella, ja asetuttuani lukukirjoineni koneen ääreen, olin itse asiassa kasvotusten Nti S:n kanssa. Kengät riisuin jalastani, jotta saattaisin tarvittaessa liikkua ääneti hänen jäljessään.
Työskenneltyämme puolen tuntia kirjaston hiljaisuudessa Nti S. nousi ja suuntasi askelensa kohti naistenhuonetta – toki seurasin häntä. Kuitenkaan en muuannen rouvan käsienpesun vuoksi saanut olla hänen kanssaan kahden. Nti S. :n poistuttua viivyttelin jonkin hetken pesuhuoneessa, ja palatessani paikalleni ei Nti S. ollutkaan omalla paikallaan. Näin hänen jättäneen muistiinpanonsa pulpetilleen, ja samassa päätin käsitellä ne aineella, jota olin kauan epäröinyt koettaa kehenkään.
Kun tapasin viimeisen kerran Hra L. :n kaksi vuotta sitten, 16 p:nä marrask., sain häneltä muun ohella jonkinlaista voidetta sisältävän lasipurkin, jonka kyljessä oli kulunut merkintä NaCN. Pitoisuutta en ole tiennyt selvittää, enkä siksi ole osannut valita parahultaista annostusta (ihon kautta annettavaksi, nimittäin). Nyt oli mielestäni sopiva tilaisuus koetella aineen tehoa. Jouduin jälleen vierailemaan naistenhuoneessa, jotta saatoin palatessani kävellä tällä kertaa taaimmaisen lukupulpetin ohitse, huomiota herättämättä. Seisahdin pulpetin ääreen ja nenäliinan avulla sivelin aineen vasemmanpuoleisimman paperipinon alapintaan. Kukaan ei nähnyt eikä kuullut tekoani.
Hiivin paikalleni, sillä en tohtinut poistua kirjastosta. Jollei aine olisi vaikuttanut mitenkään, olisihan minun täytynyt yrittää kolmatta keinoa. Seuraavan tunnin kuluessa kolmas kerros tyhjeni ihmisistä, takanani ollutta neitiä lukuunottamatta. Lopulta Nti S. palasi retkeltään, ja saatoin puolen tuntia seurata hänen kasvojaan ikkunan heijastuksen kautta, koska ulkona oli käynyt pimeäksi. Lopulta näin, ettei hän ollut enää aikoihin osoittanut elonmerkkejä; hänen huulensakin olivat käyneet tummiksi. Tässä vaiheessa lähdin kirjastosta itsekin.
Jatkan näin ollen työskentelyä Hra T:n toimittamiseksi (toimeksianto annettu 2 p:nä lokak. 20__). Pyydän saada sulkeutua suosioonne.
Teidän uskollinen,
Nti Norma Novak
J.K. Muste haihtuu muutaman tunnin kuluessa
PISTEYTYS
Uhri: raportti 3p = 3p.
Murhaaja: murha 10p + tyylipiste 1p + raportti 3p = 14p.
4.10.2006 14.43 Outoa postia outoon aikaan? Ensimmäinen myrkkykirje vie Bertta P. Pyllerön hautaan.
Bertta P. Pyllerö on löydetty kuolleena kotoaan. Myrkkykirjeessä allekirjoittajana oli Gogo Yubari. Ovatko hengenvaarallisen Helsingin yakuzan jäsenet sotkeutuneet tähänkin murhavyyhtiin?
Uhri kertoo:
Hajamielisellä on katkera loppu
Poistuin opinahjoltani hieman aiottua aikaisemmin, palaveerausta oli siirretty. Lisätunnit eivät olleet ollenkaan pahitteeksi – nyt minulla olisi enemmän aikaa ladata aseeni ja hioa illaksi suunnittelemani murhan yksityiskohtia. Olin saanut luotettavasta lähteestä tietää erään henkilön liikkeistä, henkilön, josta olin halunnut jo pidemmän aikaa päästä eroon. Ja tästä murhasta tulisi täydellinen.
Kävelin metroasemalta kotiini, ajatukset pyörien talousvaikeuksieni ympärillä. Velkaa oli enemmän kuin luultavasti saatoin koko elämäni aikana maksaa takaisin, ja koko ajan sain pelätä jonkun saataviensa perimiseen kyllästyneen attentaattia. Onneksi kotitaloni alaoveen tarvittiin ovikoodia ja iltakahdeksan jälkeen avainta, joten rappuun päästyäni uskalsin yleensä taas hengittää. Mietin, olisiko tämäniltainen uhrini varakas, ehtisinkö napata tämän lompakon mukaani ennen kuin joku huomaisi veritekoni.
Avasin kotioven. Taas karhukirjeitä. Eräs oli HOK Elannolta, osoiteikkunasta näkyi sana ’valitus’ – mitä, olivatko velkani niin suuret, että S-etukorttihakemukseni oli otettu henkilökohtaisena loukkauksena? Tuohtuneena avasin kuoren (valitus koskikin yöllisiä dyykkausretkiämme) ja sekunnin kuluttua heitin sen kauhistuneena käsistäni, mutta liian myöhään! Tappava myrkky oli jo ehtinyt tunkeutua verenkiertooni! Ruumiini vavahteli kouristuksista ja tuskanhuutoni kuuluivat varmasti naapuriin, mutta ennen kuin kukaan ehtisi tänne, olisin jo siellä mihin velkojien kylmä koura ei ulotu. Joku oli sittenkin ollut minua ovelampi.
Bertta P. Pyllerö
Murhaaja kertoo:
Rakas Kummitätini otti minuun yhteyttä alkuviikosta Perheemme vaikeuksien vuoksi. Olen pitkään elänyt hiljaiseloa, sillä poliisi on kovasti yrittänyt löytää todisteita, joiden varjolla voisi pistää minut telkien taakse. Minulla ei ole ollut varaa tehdä yhden ainokaista virhettä. Perheen ongelmat ovat kuitenkin nyt paisuneet niin suuriksi, että apuni on välttämätöntä.
Kummitätini antoi minulle salaisen listan ihmisistä, joiden oli päästävä haudan lepoon. Perheemme liiketoimet ovat kärsineet näistä ihmisistä niin paljon, että vaihtoehtoja ei ole. Joudun vankilankin uhalla pistämään itseni likoon.
Alkuviikosta painiskelin syysflunssan kourissa ja yritin saada selvää listani ihmisistä. Kävi ilmi, että eräs kohteeni on häirinnyt Kulosaaren Kasinon, Meidän Kasinomme, toimintaa taloudellisesti. Olemme menettäneet hänen takiaan erittäin huomattavia summia pestyä rahaa. Kulosaaren Kasino on aina ollut lähellä sydäntäni, sillä siellä Isäni opetti minulle rahan teon taidon.
Kohteeni neiti Mäkipää sotki taloudelliset kuviomme tekemällä hämäriä kauppoja asiakkaidemme kanssa Kulosaaren Alepan jäteastioiden luona poissa silmistämme. Neiti Mäkipää oli niin kiero, että hänen tyhjät lupauksensa asiakkaillemme saivat meidät erittäin huonoon valoon. Onneksi eräs lojaali asiakkaamme, joka on suojeluksessamme, vihjaisi asiasta meille. Päätin, että Alepan tulee sinetöidä neiti Mäkipään kohtalo.
Ruumiini oli vielä flunssan kourissa, joten fyysinen kuntoni ja tähtäystarkkuuteni ei ihan vielä ollut terässä, joten päätin voittaa tämän erän puhtaalla mentaalityöllä. Perheemme jäsen, jonka peitetyö on olla Kulosaaren Alepan kauppias, lupasi tehdä minulle valituskirjeen neiti Mäkipäälle Alepan häirinnästä. Terästin kirjettä syanidilla ja vein sen neiti Mäkipään postilaatikkoon. Jätin kirjeen mukana viestin: Viikatemies Sinut Vieköön. Tämä sanaparsi kumpusi suoraan sydämmestäni neiti Mäkipäälle, kun ajattelin Isääni ja minua Kulosaaren Kasinolla.
Gogo Yubari
PISTEYTYS
Murhaaja: murha 10p + pelin ensimmäinen myrkytys 1p + tyylipiste 1p + raportti 2p = 14p.
Uhri: raportti 2p = 2p.
4.10.2006 10.09 Yöllä oli pakkasta. Nainen löydetty murhattuna. Siistiä työtä. Ei johtolankoja.
Linnut ovat kertoneet Roudan olleen jälleen asialla. Poliisi on tunnistanut uhriksi Beatrix Kiddon.
Uhri kertoo:
Olin vasta kiillottanut ja teroittanut Hattori Hanzon miekkani ja treenannut five point-palm exploding heart -tekniikkaani kun kuolema korjasikin minut, maailman hienoimman ja kauneimman tappokoneen. Täysin aseettomana jouduin kammottavaan väijytykseen omassa rappukäytävässäni palatessani kotiin yöjuoksulta. Olin liian itsevarma enkä osannut pelätä mitään. Tämä kostautui, hetkeni koitti ja luoti lävisti kylmän sydämeni.
Murhaaja kertoo:
Olin liikenteessä aamulla ja tiesin erään kohteeni kurssin alkavan Kumpulassa kymmeneltä. Hän liikkuisi julkisilla, joten hänen täytyisi todennäköisimmin lähteä kohti bussia 9:45-10:00. Minäpä tarjoaisinkin hänelle yksityisen kyydin Manalaan.
Saavuin uhrini asunnon läheisyyteen hyvissä ajoin, sillä olin maanantaiaamuna todennut koodilukon rapun ovessa ja sietämättömän avoimen kadun sen vieressä: Koska kohdetta ei voisi ampua kadulle, minun täytyisi päästä rappuun oven avautuessa.
Odotin, aika kului eikä kukaan tullut tai mennyt. Käänsin katseeni sisäpihalle vievään porttiin, jonka terävät metallipiikit tekivät selväksi, ettei sitä voisi ylittää eikä alittaa. Mutta voisiko siitä sittenkin päästä läpi? Portissa oli ovi, mutta sen avausnupin ympärillä oli hitsattu metallisuoja estämään juuri sitä mitä ajattelin, käteni työntämistä kalterien välistä kääntämään nuppia. Osoittautui, että vaikka suoja riittäisi pitämään poissa katuojareumaatikon, minä olin notkeampaa tekoa. Klik, ja olin sisäpihalla. Minulla oli onnea, surkuhupaisan dramaattiseen pikimustaan piikkiporttiinsa luottava taloyhtiö ei lukinnut sisäpihansa rapunovia ja hetkessä olin oikeassa rapussa ja hississä matkalla kuudenteen kerrokseen. Kohteeni asui neljännessä, enkä halunnut hänen edes ajattelevan, että rappukäytävässä olisi liikettä hänen lähellään.
Laskeuduin alas, viidenteen kerrokseen ja laskin tavarani tasanteen viereisille porrasaskelmille, jossa olin noin 9:37. Hiivin alas ja tarkastelin seutua, lopulta valitsin väijypaikakseni viidenteen kerrokseen vievien portaiden yläreunan, sillä siitä pystyisi sala-ampunaan suoraan ovelle. Toisaalta, se olisi juuri se piste, johon itse katsoisin ovea avatessani.
Vihasin toimintaani. Käyttäisin mieluummin myrkkyä tai pommia, jotain, joka ei tekisi minun ja kohteeni tapaamista kaksintaisteluksi, jossa reaktionopeus ratkaisisi. Olin tehnyt kaikkeni, jotta etu olisi puolellani, mutta riittäisikö se? Ulkoilma oli kostea, rappu oli lämmin ja kostea, hikoilin jatkuvasti. Lämmön takia, niin, lämmön, vakuutin itselleni.
Odottaessani harjoittelin valheita mahdollisille ohikulkijoille, mutta onnekseni ne harvat lipuivat ohitseni hississä, keskittyneinä omiin asioihinsa. Kirottu hissi! Vanhanaikainen rotisko, joka päästi kamalia ääniä jokaisen kerroksen kohdalla ja onnistui aina neljättä kerrosta ohittaessaan kuulostamaan avautuvalta oven lukolta. Viheliäinen talo! Vanha muinaisjäänne, jonka rappu soi omituisia kolinoita kaikkialta saaden minut säpsähtämään kerta toisensa jälkeen.
Hän ei tule, hän ei vieläkään tule. Nukkuuko hän? Jättääkö hän luentonsa väliin? Kello tulee kymmenen, päätän vielä odottaa myöhäislähdön varalta, sitten viittä yli kymmenen. Hissi. Taas. Matkalla ylös. Klonk, klonk, klonk, stop? Sehän pysähtyi neloseen! Olisiko hän ollut jo ulkona saapuessani? Miksi hän tulisi takaisin?
Kuulen liikkuvan ihmisen ääniä ja koiran tassutusta, olen perääntynyt vaille suoraa näköyhteyttä neljännelle porrastasanteelle, mutta näen kaksi sen ovea. Vierekkäisten ovien himmeästä heijastuksesta näen laukkuaan penkomaan kumartuneen naishahmon ja koiran, kurkistan varovaisesti saadakseni suoran näköyhteyden, näen takaa pitkät vaaleat hiukset, täsmää, arvioin iän, täsmää, ja pituuden, täsmää… Tämä lienee kohteeni, mutta haluan olla varma ja vielä paremmassa asemassa… Kumman oven hän aikoo avata? Avain tulee esille, avain menee juuri oikeaan oveen ja kohteeni molempien käsien ollessa täynnä astun esiin ja ammun ja ammun ja ammun kunnes saaliini makaa hengettömänä kotivensa edessä, koiransa tassujen juurella.
Olen valmis eliminoimaan koirankin, mutta tuo hurjan oloinen tappaja tuleekin luokseni häntää heiluttaen ja nuolaisee kättäni. Silitän koiraa ja saatuaan tervehdyksensä se menee kuolleen emäntänsä luokse kuin kärsivällisesti odottamaan hänen heräämistään. Säälittävästi jäljessä tapahtumista adrenaliini iskee kesken voitonriemuni, sydämeni alkaa hakata ja vapisen. Avaan oven vainajan avaimilla, vien ruumiin sisään, siivoan verijäljet rapusta, ruokin koiran, poistun ja soitan anonyymin ilmiannon eläinsuojeluyhdistykselle. Risti sun päälles, palkka mun taskuun.
– Routa
PISTEYTYS
Murhaaja: murha 10p + kotiovimurha -2p + raportti 2p = 10p.
Uhri: raportti 2p = 2p.
3.10.2006 16.30 Kaksi ruumista löydetty Väinö Auerin kadun parkkipaikalta
Toinen uhreista, Testament, löytyi puukotettuna ase kädessään verilammikosta. Hänen vieressään makasi puukottajansa von Stauffenberg luodinreikien lävistämänä.
Tappaja kertoo:
Uskomatonta, miten hyvältä tuntui lähteä metsästämään toista ihmistä! Tunsin eläväni taas, pitkästä aikaa. Eilen vaanin Vuosaaren synkillä kujilla treeneistään poistuvaa Mikkoa, mutta mokoma pääsi livahtamaan tyystin seulani läpi, enkä löytänyt kuin hänen harjoittelutovereitaan.
Tänään yritin kampusväiytystä. Odottelin kaveria tämän sählytreenien jälkeen liikuntakeskuksen pihalla, mutta tuo mokoma jäi jonkun pahaisen lehden kimppuun. Menin siis läheiseen rakennukseen odottelemaan. Kun hän lopulta lähti, hän otti aivan yllättävän suunnan, suoraan poispäin minusta. Seurasin häntä, mutta kun pääsin lähemmäs, hän oli jo kadonnut. Mokoma tietysti oli havainnut minut! Paikka olisi ollut mukavan hiljainen: mitä mainioin salamurhaa varten, mutta häntä ei löytynyt mistään. Pian huomasin erään läheisen ohikulkijan liikkuvan epämääräisesti ja vilkuilevan eri suuntiin minut ohittaessaan. Tässä tultiinkin hakemaan minua! Ripeästi poimin aseeni povitaskusta valmiiksi, kun äkkiä kuulin juoksuaskelia. Käännyin nopeasti ja ammuin häntä, mutta tunsin samalla hänen terävän veitsensä iskeytyvän päähäni. Miten nolo loppu! Mutta eipähän ainakaan tarvinnut olla se ainoa, joka sille syrjäpolulle jäi makaamaan.
Testament (unfortunately for himself, this time)
Murhaaja kertoo:
Olin tänään päättänyt ottaa hengiltä omalla lähialueella pyörineen kohteeni, Testamentin. Puolenpäivän aikaan kävin tuntemallani välikädellä tiedustelemassa kättä pidempää. Ah ja voi, tuliaseet eivät olleet päivän sana. Olisi tyydyttävä astetta kylmempään teräkseen, jota onneksi löytyikin jo kotopuolesta. Siirryin takaisin kampusalueelle tunnistaakseni tulevan uhrini. Odotus palkittiin, mies käveli muutaman minuutin ilmoitettua myöhemmin väkijoukossa ohitseni mitään huomaamatta. Päätin käydä hakemassa työvälineeni kotoa.
Palasin pyörällä hieman ennen annettua aikaa kampukselle – nähdäkseni kohteeni Liikuntakeskuksen viereisellä kävelytiellä minua vastapäätä! Mitä ihmettä, miksei hän ole kurssillaan? Ajoin hämmentyneenä hänen ohitseen ja katseemme kohtasivat. Mikä virhe! hänhän pani minut merkille selvästi. Vai paniko? Koska kohde ei tuntunut liikehtivän kadulta suuntaan tai toiseen, päätin siirtyä tarkkailemaan hänen liikkeitään Physicumin ikkunan takaa.
Vierähti tovi jos toinenkin miehen pyöriessä yhä samassa paikassa. Kun hetkeksi hairahduin katsomaan muualle, hän hävisi näkyvistä. Kiirehdin hitaasti ulos nähdäkseni juuri ajoissa hänen siirtyvän Chemicumin aulaan istumaan. Kävelin itse eri ovesta ja siirryin kerrosta ylemmäs tasanteelle, jotta voisin tarkkailla kohdetta hänen selkäpuoleltaan. Hän otti esiin City-lehden. Huokaisin mielessäni. Tämä saattaisi kestää vielä pitkään. Olisin toki painunut sivaltamaan hänen kurkkunsa auki vaikka heti, ellei parin pöydän päässä olisi istunut joku kirottu kemistinainen tehtäviään ratkomassa. Niinpä tyydyin seisoskelemaan tolpan takana yläviistossa kohteeni havaitsemattomissa hämmentäen satunnaisia ohikulkevia kemistejä.
Pitkän odotuksen jälkeen Testament nousi yllättävän nopeasti ja lähti kävelemään kiirehtien kohti Liikuntakeskusta. Seurasin pienen matkan päästä kävellen hieman eri suuntaan. Tällä kertaa hän ei jäänyt pyörimään keskuksen eteen vaan jatkoikin matkaansa Väinö Auerin katua eteenpäin – kohti kampusalueen syrjäistä kulmaa! Annoin välimatkan kasvaa hieman ja lähdin perään kadun toista puolta väistellen hänen katsettaan parkkeerattujen autojen takana. Yhtäkkiä kohde säntäsi juoksuun! Annoin hänen mennä menojaan erääseen rappukäytävään ja lähdin itse kävelemään samaisen talon toiselle seinälle. Mitä Testament mahtoikaan toimittaa siellä? Hänhän asui aivan toisaalla. Kenties tapaamaan ystäväänsä? Olihan hän puhunut puhelimessa pariinkin otteeseen seuraamanani aikana.
Juuri kun olen katoamassa kulman taakse, Testament ilmestyy ovesta ulos, minun suuntaani, näkee minut! Ei saasta, edessäni on hiekkapohjainen parkkipaikka, sen takana metsä, ei mitään luontevaa poistumistietä. Seinä, seinä, seinä, seinä! Mietin hetken ja päätän kävellä takaisin katua kohti kaiken uhalla.
Olen vielä parkkipaikalla, kun kohde tulee vastaani. Kääntyy parkkipaikalle. Kävelee ohitseni. Katseemme eivät kohtaa. Pari askelta. Käännyn. Veitsi! Kaula! Ja… laukaus?! Testament katsoo minua hetken ase kädessään. Näen hänen romahtavan kurkkuaan pidellen maahan. Rintaan pistää, mutta omatunto se ei ole. Minua alkaa huimata. Katson itseäni. Katseeni hämärtyy, maa allani saa punaisen värin. Se luoti tiesi paikkansa.
PISTEYTYS
Murhaaja: murha 10p + pelin ensimmäinen puukotus 1p + raportti 1p = 12p.
Tappaja: itsepuolustus 5p + raportti 1p = 6p.
2.10.2006 18.27 Routa kangisti kimppuunsa hyökänneen tanssivan kuoleman.
Poliisi on löytänyt Dancing Death Digitaliksen ruumiin. Alustavien tutkimusten perusteella hän oli tuntematonta henkilöä jahdatessaan kohdannut kuolemansa. Poliisi epäilee vahvasti toisen osapuolen olleen Routa-peitenimeä käyttävä salamurhaaja, joka on tunnettu kylmistä otteistaan.
Uhri kertoo:
Näin kertoi kauan sitten eräs rouva viaton – oli hänen silmänsä ainoot
todistajat tuon surkean kohtalon (Siispä yksi silminnäkijä!):
Tuns’ nuor’ neito veren merirosvoin kohisevan suonissaan,
vaan ei ollut merenkulkijat hänen uhreinaan
Oli saanut neito tehtävän – keneltä, sitä kerrota ei – riistä henki Mustan Ritarin
Ties neito Mustaa Ritaria odottaa luo Vuorenpeikon (Nimi sensuroitu), Ritarin ystävän
Hän tutki linnan, toisenkin (Osoitteet sensuroitu) – huomas, ettei
Peikkoa löydykään ja siks’ palas’ kotihin ratsullaan (Toyota Corolla ’90) suunnitelmia punomaan
Niin neito kääri matrassinsa ja makuusäkkinsä (2 hengen petauspatja & makuupussi),
heitti ne selkään hevosen ja karahutti laelle Vuoren Roihuavan, tielle Vuoren Peikkosen
Oli hällä matrassissaan veitsi kultakahvainen, niin kaunis välkkehessä syysauringon säteiden
Laella vuoren jalkautui neito pihaan linnan ja etsi uhriaan
Hän hiipi linnan käytävissä: ol’ linnan ainut vartija, keltainen leijona (yksinään kulkeva kissa),
holtiton toimissaan ja neidon ohi päästi livahtamaan!
Neito tiedusteli kansalta (rapuissa kulkevilta ihmisiltä) Vuoren Peikkoa – ei tätä kukaan tuntenut
Niin päätti neito tuo urhea, tai sanomattoman typerä!, käydä vastaan Ritaria tanterella linnanpihan
Hän päätteli: luokse ratsuin (parkkipaikalle) joutuin nyt!
Kas ratsut raitill’ linnanpihan isäntiään (ja tietysti emäntiään) odottavat
Pihalla on pitkään myös viaton rouvamme..(silminnäkijä)
Ja niin myös neito, ennen niin iloinen, aavistaa hetkensä koittavan
Vilahtaa musta verka, ja kasvot Ritarin
– vaan veitsi kultainen jää kätköön matrassin
Tempoo neito jo tosissaan, irtoo veitsi
– mutt’ heittäyssään päin omaa uhriaan
syöksähtääkin veri rinnastaan
Tappavat luodit aseestaan oli ampunut Ritari
Oli Musta Ritari – Routa – maineensa veroinen, ei hälle pärjännyt tuo
hupsu tyttönen Ritari paitsi taitojen, myös arvojen niin jalojen lohdutti kuolevaa
ja toivotti ’Hyvää kuoleman jälkeistä elämää!’
Niin tapahtui tuo surma neitosen, niin iloisesti tanssineen ’Dancing Death’ Digitaliksen
Saattoi hän kenties pitää parempana kuolla taistellen ja itse hyökäten
kuin joutua uhriksi toisten nuolten ja myrkkykeitosten!
Tappaja kertoo:
Kuvittelin työpäiväni jo päättyneen kun olin matkalla tapaamaan ystävääni. Aseöljy sotki takkini taskua ja etsin heikolla menestyksellä pistoolilleni asentoa, jossa valuma olisi edes siedettävä. Juuri noustuani bussista olin korjannut aseen asentoa vielä kerran ja täpärästi hylännyt kantotavan, josta pistoolia olisi ollut mahdotonta ottaa nopeasti esille.
Varovaisuuteni palkittiin. Tien reunassa seisoi nuori nainen sylissään makuupussi ja vilttejä, tien toisella puolen, myös paikallaan, oli vanhempi nainen. Ensivaikutelmani oli, että heidän keskustelunsa oli katkennut mustanpuhuvan olemukseni saapumiseen. Otin muutaman rauhallisen askeleen lähemmäksi ja äkisti huomasin nuoren naisen käden katoavan peittonyytin uumeniin.
Syöksähdin taaksepäin kiroten tilannearviotani hänen tempaistessaan veitsen esiin putoavista vällyistä. Hänellä oli veitsi, minulla pistooli, ja välillemme jääneet metrit ratkaisivat tilanteen täpärästi edukseni.
Veitsi oli hienoa tekoa ja tappaja selvästi ammattilainen: minulla olisi uutta huolestuttavaa kerrottavaa pomolle. Sydämenlyöntieni tasaannuttua huomasin todistajan nähneen parhaaksi poistua.
– Routa
PISTEYTYS
Tappaja: itsepuolustus 5p + raportti 1p = 6p.
Uhri: raportti 2p = 2p.
2.10.2006 11.56 Virallinen valvoja töissä jo aamulla! Gerlander kaataa karanneen Pantterin
Huhut kertovat alamaailman kasvatin Aulis Gerlanderin murhanneen Mustan pantterin. Motiivista ei ole tietoa. Poliisi ei kommentoi aamun tapahtumia.
Uhri kertoo:
Kiduttavan varhaisena aamun hetkenä, kuitenkin jo myöhässä, ryntäsin ulos lämpimästä kodistani. Kylmä ja kostea ilma kävi henkeen ja kirosin mielessäni pakollista eroa pehmoisesta vuoteestani ja kevyestä, mutta hyväilevän lämpimästä peitostani. Mieltäni olisi ehkä lohduttanut tieto, että pian saisin levätä ikuisesti.
Kiireestä huolimatta minun oli hankkiuduttava eroon eräistä kiusallisista jätteistä. Eräs ystävällinen nuori nainen piteli minulle katoksen ovea auki. Uhrattuani pikaisesti Biojätteen jumalalle kiiruhdin ulos roskakatoksesta – vain joutuakseni katoksen kulmalla vastatusten aamuvirkun ammattitappajan kanssa. Tiukkailmeinen nuori nainen tyhjensi lippaansa keskivartalooni, toivotti hyvää päivänjatkoa ja pakeni paikalta. Maahan kaatuneena, verta pulppuavana tuijotin ohikiitävän hetken pilviin.
Oliko murhaajani sama, joka niin kohteliaasti auttoi minua pääsemään katokseen? Olivatko synkkinä maan yllä riippuvat pilvet enne? Onko tästä tarinasta mitään hyötyä edes isänmaalle? Varttia vaille kaksitoista minulla ei ollut enää kykyä pohtia näitä kysymyksiä. Ymmärrettävistä syistä.
Murhaaja kertoo:
Aikanaan minä, virallinen valvoja Aulis Gerlander, työskentelin ainoastaan lauantai-illan hämyssä vahtien pieniä oransseja numeropalloja ja niiden kaunista leikkiä lottoarvontakoneen sisuksissa. Eläköidyttyäni entinen työnantajani Veikkauksessa tarjosi minulle toisenlaista työtä. Lotto oli ollut elämäntehtäväni vuosikymmeniä, ja nyt kuulin, että joku yritti tuhota kovien ponnistelujeni tuloksia.
Tietooni oli tullut, että Minna Klapuri oli käärinyt miljoonia lottohuijauksilla. Tätä en voinut sietää. Aulis-setä on nyt hyvin hyvin vihainen.
Pantteri piti eliminoida, ja mieluusti ilman tv-kameroiden läsnäoloa, ilmoitti pomoni. Samperi, ajattelin, uusi kravattini olisi näyttänyt komealta tv-ruudussa veriläiskäisenäkin. Vaan on pomon sana käsky.
Niinpä eräänä sumuisena maanantaiaamuna päivystin Klapurin talon nurkalla, ilman kameramiestä, tietenkin. Arvelin kohteeni poistuvan kotoaan noin klo 11.38-11.48 välisenä aikana, olettaen, ettei hän ollut keksinyt lähteä aiemmin esim. lounaalle. Mutta jo klo 11.36 astui tutunnäköinen naishenkilö ulos rapusta. Musta nahkareppu varmensi epäilykseni: hän se on. Pohdin, miten pääsisin tarpeeksi lähelle herättämättä epäilyksiä. Kuinka ollakaan, uhri suunnisti roskakatokseen (ilmeisesti jokin mädäntynyt ruumis oli alkanut haista liikaa, ja se piti viedä pois). Täydellistä. Hiippailin katoksen nurkan taakse ja odotin. Katoksen ovi kalahti kiinni. Syöksyin esiin ja annoin luotisarjan lävistää uhrini sisuskalut. Yllättynyt kohteeni rojahti maahan dollarinkuvat silmissään ja valutti maahan kauniin rubiininpunaisen verilammikon.
Pääpotti oli löytänyt ottajansa.
-Aulis Gerlander
PISTEYTYS
Murhaaja: murha 10p + kotiovimurha -2p + raportti 3p = 11p.
Uhri: raportti myöhässä 0p = 0p.
2.10.2006 07.48 Aikainen Arska saaliin nappaa
Saamiemme tietojen mukaan turnauksen ensimmäinen pisara on vuodatettu. Alamaailman aamujuorujen mukaan asialla on ollut Abyssaali-Arska, tuo syyshämärän hiipivä tiikeri. Ensimmäiseksi uhriksi joutui tällä kertaa Cheesewright.
Uhri kertoo:
Alas! Alack! I am no more. The following is my sad tale:
I left my flat at 7:40, after having loaded my pistol. While walking to Kumpula I planned the coming assasinations.
7:41 A truly splendid plan occured to me: I would slip a poisonous grasshopper into my victims coat pocket. A crow flew overhead, difficult to see in the morning mist.
7:42 Had even better idea: Why not drop a heavy weight on my victim, thus converting her to 70 kilograms of liquid jelly?
7:44 Rounded a wooden bend in the footpath. Was trying to decide witch of my plans was the best. Concidered dropping a poisoned, very heavy time-bomb, just to make absolutely sure. Glanced suspiciously at a passerby, but then told myself not to be ridicilous. What was the chance of an assasin turning up at eight o’clock on monday morning?
Five seconds later: Bang! Shot straight in the heart. No time to react. No chance surivival. No witnesses.
Murhaaja kertoo:
Mihin hittoon olenkaan itseni sotkenut? Eikö riitä, että heikkotahtoista- ja luonteista miestä kiusaavat diilerit ainaisine velanmaksuuhkauksineen, nyt jo järjestäytynyt rikollisuus haluaa hyötyä kustannuksellani. Miksi he minut haluavat? Mistä he saivat tietää addiktiostani? Vaan väliäkö sillä. Ainoa, mikä nyt merkitsee on se, että tiettyjen ihmisten on kuoltava. Arvatkaa kenen on heidät hoideltava päiviltä?
Pakko oli aloittaa heti. Kuitenkaan eivät olisi vielä aamusta virkeimmillään. Menin annetun osoitteen lähelle taskussani noutopaikasta löytämäni vaimennettu käsiase. Samanlaista kämppää toisensa perään, ihan normaalin asuinalueen näköistä. Tyyppi on varmaan jokin samanlainen luuseri kuin minä, ei kai täällä mitään isoja kihoja asuisi. Helvetti mikä homma. Onneksi alueella ei vielä liikkunut ketään. Katsoin tyypin todennäköisen reitin ja liikuskelin reitin varrella varmistellen, että näin muutkin mahdolliset tuloväylät. Pari väärää hälytystä myöhemmin näin tyypin tulevan. Valitsipa muuten juuri sopivan kohdan tulla, puskia joka puolella ei ketään muuta lähimailla. Raukkaparka. Lähdin kävelemään vastaan. Tyyppi jatkoi rauhallisesti eteenpäin. Lähestyimme toisiamme. Näin jo kasvot ja varmistuin, että oikea tyyppi on kyseessä. Hetkeksi sääli valtasi mieleni: mitä pahaa tuo muka on voinut tehdä? Mutta hei, se on joko minä tai hän, vakuuttelin itselleni, enkä ollut ajatellut vielä heittää kirvestä kaivoon. Käteni puristui aseen kahvan ympärille. Olimme jo todella lähellä, parin metrin päässä toisistamme. Vedin aseen hätäisesti taskustani ja laukaisin tyypin suuntaan. Helvetti, suoraan sydämeen! Tyyppi kaatui hiekalle vaimeasti koristen. Minä otin jalat alleni ja syöksyin karkuun puskiin. Tuosta se ei voinut selvitä. Sydän yhä pamppaillen tajusin olleeni onnekas. Nyt ei tarvinnut viimeistellä läheltä kuin teuraseläintä. Saipa edes jonkinsortin ihmisarvon pitää. Vaan paljonpa se tässä vaiheessa lohduttaa.
Olin nyt täysillä mukana. Pysähdellä ei saata, muuten kuolo korjaisi. Tapoin kerran, pystyisin siihen uudelleen? Pystyisinhän?
PISTEYTYS
Murhaaja: murha 10p + pelin ensimmäinen murha 2p + raportti 2p = 14p.
Uhri: raportti 2p = 2p.
2.10.2006 00.01 Tuntematon määrä salamurhaajia on päästetty liikkeelle. Kuka on ensimmäinen?
Syksyn turnaus: Viimeinen pisara on käynnistynyt.