Pelin palautetilaisuus järjestetään ensi viikon keskiviikkona, 27.2. kello 19.00 Punavuoren ahvenessa. Tervetuloa sankoin joukoin muistelemaan parhaita hetkiä, kuulemaan kuinka teitä on väijytty ja näkemään kanssapelaajanne. Sekä tietysti antamaan palautetta, risuja ja ruusuja tuomaristolle ja kertomaan kuinka pelistä voisi mielestänne ensi kerralla tehdä vieläkin paremman. Palautetta voi toki lähettää myös sähköpostitse, jollei pääse itse tilaisuuteen. Palautetilaisuudessa nähdään!

Tuomaristo

Tämän vuotinen järjestöturnaus on päättynyt. Pelin lopussa oli elossa neljä pelaajaa kolmesta eri joukkueesta.

Murhia ja tappoja tehtiin pelissä seuraavasti:

Pyssyllä: 22

Pommilla: 3

Myrkyllä: 1 ja 1 sivullinen

Pelaajat ja joukkueet pelissä olivat:

Kalkkarokäärme = Symbioosi ry

Lampipolyyppi

Mr Ruby

Seitikk

Musta Surma = HYK ry

Tequila Joe

Bill Noface

Apache Kid

Barbaarit = Karavaani ry

Barbaari nro 3 (hengissä pelin lopussa)

Dragomir

Yurika

Studentbladet = Studentbladet

Lars

Sven (hengissä pelin lopussa)

Åke (hengissä pelin lopussa)

Assasiinit = Karavaani ry

Haku

Korina

Selina

Triumviraatti = TKO-Äly

176-761 (’läski’)

Liinu

Tupu

Pelastusarmeija = Resonanssi ry

Dexter Morgan

Lauri Törni

Tuntematon Sivari

Kannunvalajat = Kannunvalajat ry

Suspicious Fuck

Ilari

Roxie

Masters of Epic = Yama ry

Lighting Blade

Pelaaja 1

Shion

Matrixmurhaajat = Matrix ry

Matriisitul

Pelaaja 1

Hullu-Aatu (hengissä pelin lopussa)

Kalkkarokäärme menehtyy lopullisesti, mutta heikentää mennessään Barbaareita. Kalkkarokäärmeen Mr. Rubyn ja Barbaarien Dragomirin ruumiit on löydetty rappukäytävästä.

Murhaaja kertoo:

Järjestömme jo edesmennyt Don lausui viimeisinä sanoinaan toiveen, jonka
toteuttaminen oli minulle tärkeintä kaikesta…

Luulin saapuneeni kohteen kotiovelle hyvissä ajoin aamutuimaan, mutta ehdin
odottaa vain kymmenen minuuttia kun kuulin hänen askeleensa yläpuoleltani.
Olin valmistautunut nopeaan toimintaan, huhu kohteen herkästä
liipasinsormesta oli kiirinyt korviini.

Hurja tulitaistelu käynnistyikin välittömästi kohteen saavuttaessa
väijypaikkani pohjakerroksessa. Välikohtaus kesti vain muutaman sekunnin kun
jo yhdessä lakosimme samaan verilammikkoon, jossa veremme eri punaisen sävyt
sekoittuivat kauniiksi kuvioiksi.

Kalkkarokäärme kiittää, R.I.P.

Uhri kertoo:

”Elämä on kuin kuuma tomuinen tie ja kuolema on kuin syvä viileä vesi”
Näin lohduttaa lääkäri Sinuhe kuolemaantuomittua ystäväänsä. Kunpa
voisinkin olla samaa mieltä. Valitettavasti, nyt rajan taakse
siirtyneenä, voin kertoa että kuolema on tulikuumaa tuskaa.

Ammattimme on riski-altis ja kun kollegoita kuolee päivittäin
ympäriltä, oppii olemaan varovainen. Siksi jo aamulla kotoa lähtiessä
puhdistin ja latasin aseen huolellisesti. Heti ulko-oven takana ei
odota ketään, mutta laskeutuessani portaita, katselen tarkkaavaisesti
alaspäin. Tuolla! Valkoinen käsi portaan mustaa kaidetta vasten.
Murhaajani vaanii kellarikerroksessa. Poistan varmistimen ja liu’un
nopeasti alaspäin. Tulitan raivokkaan sarjan kohti murhaajaani!
Valitettavasti hän reagoi salamannopeasti ja avaa myös tulen. Tunnen
ensimmäisen tulikuuman osuman vasemmassa olkavarressani. Sitten oikea
polveni murskautuu luodin voimasta. Tuska on sietämätön, kuin
tulikuumaa lyijyä. Tyydytyksekseni näen myös murhaajani vaipuvan
lattialle, yksi luodeistani on osunut häntä suoraan silmien väliin.
Tunnen tulikuuman veren valuvan vuolaana monista haavoistani. Se
muodostaa kauniita abstrakteja kuvioita kivilattialle. Silmissä
pimenee kun polttava tuska valtaa mieleni. Manalassa tavataan.

Murhaaja: 10p murha – 2p kotiovi + 1p raportti = 9p

Uhri: 5p tappo + 1p pelin ensimmäinen itsepuolustus + 2p raportti = 8p

Kalkkarokäärmeen Seitikki ja Lampipolyyppi ovat kuolleet Studentbladetin hyökkäyksessä. Seitikki ehti ampua takaisin, muttei saanut hyökkääjiään hengiltä. Asialla olivat jo aiemmin kauhua herättäneet Sven ja Åke.

Murhaajat kertovat:

Kvällen var mörk och regnet förvandlade snön till en slaskig sörja. Sven och Åke traskade fram i sina våta skor mot ”Bio-någonting”-avdelningen i Wik. De var på jakt efter Seitikki och hans grymma anhängare.

Seitikki är den värsta slaktaren som Sven och Åke känner till. Han skonar aldrig sina offer och tvekar inte en sekund för att sticka kniven i hjärtat på vem som helst. Seitikki är även känd för att ha skickat fruktansvärda napalmbomber till personer han inte gillat.

Det var alltså med hjärtat i halsgropen som Sven och Åke satte sig i stolarna utanför det mötesrum där Seitikki skulle samlas med sitt blodtörstiga gäng för att planera sina grymheter.

Rummet var tomt, men knappt hade Sven och Åke hunnit sätta sig innan självaste Seitikki kommer gåendes förbi våra tappra hjältar. Seitikki går förbi både en och två gånger och går sedan och hämtar sin ”kaveri in crime” Lampipolyyppi. De går in i rummet och förbereder sig för en total uppgörelse.

Sven och Åke går med darrande knän in i rummet med sina kulsprutor osäkrade i fickorna. Sven försöker avleda uppmärksamheten genom att säga något jättetufft som:

”heh anteeksi, onko teillä kokous täällä”

En sekund senare bryter helvetet löst. Kulsprutorna smattrar och dödar allt i sin väg. Seitikki blir träffad på flera ställen på kroppen, men trots att han har stora köttsår kämpar han som en tiger. Han skjuter tillbaka med sin pistol som tidigare skjutit utan att missa sitt mål. Men Seitikki förblöder utan att lyckas förgöra sina fiender.

Lampipolyyppi hinner inte dra sina vapen utan faller genast död ner på golvet.

En lugn lägger sig över mordplatsen. Sven och Åke andas ut. De har klarat av att döda den legendariske Seitikki.
Plötsligt bryts tystnaden av Seitikkis avgrundsvrål. I sina sista andetag ropar han för allt vad hans sönderskjutna lungor håller för.

”Kolmiolyyppi” tycker sig Sven höra. ”Tappulopplee” hör Åke. Hur som helst så står det klart att Seitikki försöker kalla på hela kavalleriet. Sven och Åke fryser till is och avföringen rinner långsamt ner för deras ben.
Snabbt som blixten springer våra jättesnygga hjältar genom skolbyggnaden och tanten i receptionen hoppar upp och ringer genast polisen. Sven och Åke tar sig snabbt bort från platsen med sin flyktbuss.

Sven ja Åke

Uhri kertoo:

Tänään se aika sitten koitti, viikatemies tuli käymään minun ja
Lampipolyypin luona. Olimme järjestelemässä järjestömme kevätkokousta
Lampipolyypin kanssa. Äkkiä kokouspaikkamme ulkopuolella näin kaksi liiankin
tutun oloista jätkää. Olisi pitänyt kuunnella sisäistä ääntä, ja niitata
äijät saman tien. Lähdin Lampipolyypin siipimieheksi hänen peräänsä. Herrat
pyörähtivät kokoussaliin sisään, jolloin tiesin kiskaista ysimilliseni
esiin. Yritin suojata puheenjohtajaani. Tulitaistelu oli raivoisa. Luodit
halkoivat kokoustilaa. Osumia sateli pitkin salin etuosaa. Kymmensenttisestä
vanerista rakennetut seinät reikiytyivät. Lopulta saliin jäi kalmot ja neljä
pelästyneen hölmistynyttä järjestömme jäsentä, joilla ei ollut tietoa millä
keinoin järjestömme yli kymppitonnin vuotuiset tulot hankitaan.
Oloni on kuitenkin huoleton, olenhan kouluttanut oppipoikani huolella.
Olen opettanut hänelle vaadittua röyhkeyttä, uskallusta ja
suunnitelmallisuutta, mutta myös kykyä improvisoida. Hän on valmis
täyttämään jälkeeni jääneet saappaat.

Kuolema on kuin vilvoittava yö kuuman päivän jälkeen.

Seitikki

Murhaajat: 20p murhat + 2p ryhmätyö + 1p tyylipiste – 2p tulitaistelu av-laitteiden lähellä + 2p raportti = 23p

Uhri: 2p raportti = 2p

Monta opiskelijaa tappanut Musta Surma on saatu kuriin Seitikin nujertaessa viimeisenkin jäsenen.

Murhaaja kertoo:

Tänään aamu valkeni huomattavasti kirkkaampana kuin eilen. Sain tietooni,
että kohde saapuisi Kumpulan Chemicumiin opettelemaan kemiallisten aseiden
valmistusta. Siirryin toiseen kerrokseen odottelemaan kemian prujua
lueskelemaan. Tänään päätin rankaista kohdetta luennolta myöhästymisestä
ankarimman kautta. Kun hän astui ulko-ovista sisään ammuin häntä viisi
kertaa toisen kerroksen parvelta. Pelästyin jo Mustan Surman kehittäneen
immuniteetin Selinan löytämälle lääkkeelle. Niinpä vielä parven toiselta
laidalta ammuin kolme laukausta ja viimeiseksi varmistukseksi injektoin
puhallusputken avulla vasta-aineen suoraan suoneen. Pandemia on estetty,
Musta Surma kaatui. Haluen onnitella heitä häikäilemättömän röyhkeistä ja
onnistuneista iskuista. Toivon, että liitytte ammattijärjestö HYS:iin.

Tulevia koitoksia odottaen, Seitikki.

Uhri kertoo:

Yö, aamu, päivä, mikälie, alkoi aivan normaalisti: Luotiliivit,
sienimyrkyt ym. rensselit kuntoon ja baanalle. Olin menossa pitämään hyvän
jätkän peiteroolia yllä ja matkalla paikkaan, missä muutkin samanlaiset
viettävät aikaansa. Saavuin paikalle, nopea tsekkaus, aula on tyhjä, ja
matka jatkui turvallisin mielin. Mutta ei, katala seitikki olikin levittänyt
rihmansa toiseen kerrokseen. Hiljaisuuden rikkoi vaimea suhahdus jos
toinenkin. Yritin jatkaa matkaa, mutta voimani eivät riittäneet muutamaa
metriä pidemmälle. Kaatuessani vilkaisin taaksepäin, josta hämärästi erottui
vielä ilmassa ollut nuoli, puhallusputki ja leveä hymy.

Tequila Joe / Musta Surma

Murhaajat: 10p murha + 1p tyylipiste + 1p raportti = 12p

Uhri: 1p raportti = 1p

Masters of Epicin viimeinenkin jäsen on kohdannut brutaalin kohtalon Barbaarien käsissä.

Murhaaja kertoo:

Tiistai-aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Kerrostalon seinää
vasten oli mukava nojailla pikku pakkasesta huolimatta. Pikapuoliin
naapuri päästi meidät myös rappukäytävän hämärään lämpimään
odottelemaan. Kävimme tutkailemassa kohteen ulko-ovea ja mietimme
erilaisia lähestymistapoja. Lopulta päätimme väijyttää kohteen
alakerrassa hissin tuntumassa. Kohteen oli tarkoitus ehtiä
aamuluennolle, joten arvelimme hänen saapuvan pikapuoleen.
Käpistelijöiden työmoraali ei silti selvästikään täytä humanistien
ankaria kriteereitä, sillä aikaa kului ja kului…. Ehdimme kollegan
kanssa keskustella pitkään eri pistoolien laatuluokituksista ja
merkityksestä toimenkuvassamme (totesimme Glockin yleisesti parhaaksi)
ennen kuin lopulta hissi tilattiin kuudenteen kerrokseen. Kun kohde
astui hissistä ja käveli ohitsemme, kutsuin häntä nimeltä. Hänen
kääntyessään kaksi vaimennetttua luotisarjaa omasta ja kollegani
aseesta tikkasivat uhrin täyteen reikiä. Ruumis huojui hetken ja
kaatui suoraan eteenpäin. Veri purskahti murskautuneesta nenästä,
mutta muuten ruumissa ei ollut elonmerkkiäkään. Poistuimme ilman
silminnäkijöitä juhlimaan voittoamme läheiseen kahvilaan. Masters of
Epic oli kaatunut, mutta saunan takana oli vielä tilaa…

Uhri kertoo:

Lähdin aamulla kotoa normaaleihin aikoihin noin 15 vaille kymmenen
aamulla kohti yliopiston Exactumin kampusta. Menin hissillä
alakertaan, jossa hissin viereisessä syvennyksessä näin kaksi noin
samanikäistä naista ja viimeinen asia, mitä ennätin ajatella oli, ”se
on nyt menoa”. Ja sitten (vesi)pyssy lauloi ja kaikki oli ohi.

Murhaajat: 10p murha + 3p täyskaato + 1p ryhmätyö – 2p kotiovi + 1p raportti = 13p

Uhri: 1p raportti = 1p

Assasiinien Selina on tällä kertaa joutunut Seitikin rei’ittämäksi! Pelästynyt silminnäkijä on Ystäviensä huostassa.

Murhaaja kertoo:

Eilinen kului juostessa pitkin kaupunkia. Toimeksiantaja ei taida olla kovin
hyvin perillä kohteen liikkeistä, koska miehestä ei näkynyt vilaustakaan.
Olimme molemmat, sekä minä, että partnerini liikkeellä buranan voimalla.
Jopa minä, pieni viilipytty olin illallla niin raivona, että olisin
niitannut miehen vaikka kymmenien silminnäkijöiden edessä. Toinen kohde oli
ilmeisesti pelästynyt, koska linnoittautui kotiinsa koko päiväksi.

Uusi aamu valkeni. Yritin vähentää kilpailijoita, mutta se meni aivan
reisille. Piti lähteä virittelemään verkkoja uusille apajille. Onneksi
toinen kohteista oli alamaailman kattojärjestön kokouksen takia pakoitettu
jättämään kotilinnakkeensa ja siirtymään Uudelle ylioppilastalolle. Siihen
se käveli b-rapun aulaan. Vastassa oli jonkin toisen järjestön edustaja.
Odottelivat hissiä selin minuun. Helppo juttu, nopeat laukaukset selkään ja
kellarin kautta pakoon. Niin luulin. Klik. Klik. Halvalla idästä ostamani
kannettava ilmastointilaite petti juuri pahimmalla hetkellä. Kiinalaiset
pikkukädet olivat hutiloineet. Glock olisi ollut vain 200€ kalliimpi… Pam!
Vihdoinkin se laukesi. Toinen laukaus kajahtaa. Kohde saa pistoolin mustasta
laukustaan ja laukaisee. Marmorilattia iskee tulta luodin ottaessa siitä
kimmokkeen kohti Mannerheimintietä. Samalla kohteesta tulee uhri. Hän
lyyhistyy aulaan. Pakenen rappuja pitkin kohti kellarista alkavia synkeitä
käytäviä. Siellä tunnen olevani sen verran turvassa, että tutkin itseni
ampumahaavojen varalta. Adrenaliinipiikin aikana niitä ei huomaa. En löydä
muita kuin vanhat vielä paranemattomat, jotka ovat peruja sadelippa
kiipeilystä. Matkaan kotiini Sörnäisten metroaseman kautta, jonka
konditoriasta ostan kaksi palaa turkkilaista herkkua, kuten aina onnistuneen
eliminaation jälkeen.

Seitikki, Jumalan ruoska.

Uhri kertoo:

Olin maannut koko viikonlopun sängyn pohjalla kuumeessa juostuani tunnollisena salamurhaajana perjantaimyrskyssä flunssaisena myrkyttämässä autoa, jota ei sitten löytynytkään. Kylläpä potutti. Maanantai valkeni aurinkoisena, mutta minä synkkänä ja kipeänä. Päätin pysyä poissa luennoilta, mutta illan kokoukseen oli pakko mennä. Ulkona kotini suojasta en voinut olla miettimättä kaikkia niitä luontodokumentteja, joissa petoeläimet iskevät silmänsä lauman sairaisiin eläimiin ja käyvät niiden kimppuun. Olin myös varma, että jos murhaajallani olisi yhtään älliä päässä, hän iskisi kimppuuni Uuden ylioppilastalon B-rapussa. Päätin silti rohkeasti kohdata tulevan. Kävellessäni kohti rappukäytävän ovea huomasin vieressä seinään nojailevan nuoren miehen ja muistelin kuinka olin itsekin siinä samoilla paikoilla odotellut uhrejani. Olisikohan hän..? Pidin käteni taskussa olevalla aseellani ja astuin rappukäytävään. Edelläni hissille oli ehtinyt pitkä mies. Ehkä hän..? Kuulin askelia takaani, käännyin ja näin nuoren miehen osoittavan minua pistoolilla jotensakin hämmentynyt ilme kasvoillaan. Piru-parka oli yrittänyt raukkamaisesti ampua minua selkään, mutta asepa ei lauennutkaan! Toimin refleksien varassa, vedin aseen taskustani ja ammuin. Pau! Silmissäni sumeni, päässä jyskytti. Tunsin jotain lämmintä valuvan kädelleni. Vajosin maahan ja viimeisillä voimillani kysyin: ”Osuinko minäkin sinuun?”

Pisteet:

Murhaajat: 10p murha -2p silminnäkijä + 1p raportti = 9p

Uhri: 2p raportti = 2p

Larsin kuolemasta yllättävän nopeasti toipuneet Sven ja Åke ovat ampuneet Matriisitulon Kumpulassa. Matriisitulo edusti MatrixMurhaajia.

Murhaajat kertovat(alempana myös englanniksi):

Vi förstod genast från början att ett offer på 199 cm var ett offer som vi
inte kunde klara oss utan. Han skulle bli vår trofé vår heliga graal vårt
första mord. Givetvis så satte vi ivrigt i gång och började bevaka hans hus
i skydd av några buskar. Det var kallt, men riktigt killers dricker varm té
för att hålla värmen. Märkligt nog lyckades vi inte få syn på honom. Var var
han? Hur kunde vi missa en man på 199 cm? Hur var det här möjligt? Varför
gick han aldrig på rökpaus?

Det visade sig att det skulle räcka ända till nästa dag innan vi fick se
vårt offer för första gången. Det var den modige Åke som lyckades få glimt
av honom i ett stort folkvimmel på någon sort pulktävling. Men tyvärr så
fanns här för mycket folk för ett mord, så vi började dricka i stället.
Tyvärr är vi så hårda mördare att vi måste dricka i en vecka varje gång vi
dricker.

Så när vi en gång väl nyktrat till en vecka senare, bestämde sig Lars och
Sven för att ge sig ut på jakt. De lyckades hitta offret på någon sorts
läroinrättning. De åkte hiss tillsammans med offret, åt lunch nära honom,
men aldrig vara han tillräckligt ensam för att ett mord skulle kunna ske.
Frustrerande. De blev tvugna att åka hem utan trofén.

Några timmar senare kommer Sven och Åke för sig att försöka igen. Vi åker
iväg tillsammans med mord i blicken. Men ungerfär så snart vi hängt av oss
våra kläder och försökt smälta in på läroninrättningen, så drabbas vi av ett
sorgebud. Vår evige kamrat Lars är död.

För Lars! svär vi.

Vi smyger runt och försöker smälta in, det känns som om vi inte riktigt
lyckas. Vi känner uppgivenheten komma på, skall vi bli tvungna att ge upp igen?

Plötsligt ser Sven en lång figur stå och röka utanför. Det måste vara han!
Vi smyger ut. Han ser oss me vi skrattar och är glada. Han vänder ryggen
till. Vi hälsar på honom och han tittar oss i ögonen och dör av Svens
skottsalvor.

Vi fick vår trofé.

Åke & Sven

Samma på engelska:

It was clear from the beginning that a victim standing 199 cm tall, was a
victim we couldn’t do without. He was going to be our trophy, our holy
grale, our first kill. In the begining we were eager, we arranged a stack
out outside his house in some bushes. It was cold, but real killers drink
warm tee. We waited for hours, but he never showed. Where was he? Did we
miss him? Why didn’t he ever go for a smoke.

It wasn’t until next day we got our first glimpse of him. It was the brave
Åke who saw in a huge crowd a some sort of pulkkacompetition. But there was
just too many people, so we started drinking instead. Unfortunately we are
so hardcore killers that we drink for a week when we drink.

So a week later, when we were finally sober again, Lars and Sven decided to
go hunting. They found the victim at some sort of school. They rode elevator
and had lunch with the victim, but they never managed to kill the victim.
They went home without the trophy.

A few hours later Sven and Åke decided to try again. So we went to the school
with murder in our eyes. But as soon as we got there, sorrow struck. Lars
was dead. Our comrad Lars.

To Lars! we swore.

We sneak around and try to blend in, but we don’t feel we do a very good
job. We feel desperation sneaking up on us. Will we be forced to give up again?

Suddenly Sven notices a tall figure smoking outside. It must be him? We
sneak out and he notices us. But we just laugh and mind our own business. He
turns his back on us, big misstake! We say hello 🙂 he looks us in the eyes
and dies when Svens gun blast him away.

We got our Trophy.

Åke & Sven

Uhri kertoo:

Jouduin lopettamaan kuoleman pakoilun keskiviikkona 13.2.2008 n. klo 18.30.

Olin ollut jo viikon verran pala kurkussa Uudella Ylioppilastalolla
sattuneen räjähdyksen jälkeen. Viranomaiset eivät tapahtumasta liikaa
medialle kertoneet, mutta kyllähän sitä arvasi ketä vastaan isku oli tehty
ja iltaan mennessä omat tietokanavatkin vahvistivat epäilykseni. Meidän
jengi oli usein tehnyt yhteistyötä kyseisen ryhmittymän kanssa, joten en
yhtään yllättynyt kun rupesin kuulemaan huhuja iskun takana olleiden tahojen
mahdollisesti lähettäneen kavereita meidänkin peräämme.
Viikko kului hiljaisena, ja tein viimein lopullisen virheeni antamalla
itseni huojentua hieman. Optimistit eivät tästä ammatista selviä. Olin
pitkän päivän jälkeen ulkona pienellä nikotiiniannoksella, omat keikat
mielessä, kun kuulin selkäni takana kulkevien kahden iloisen kaverin
puhuvan vierasta kieltä. Pahimmat pelkoni heräsivät ja kävivät toteen kun
kääntyessäni kirosin itseäni ja varomattomuuttani ehtiäkseni näkemään
kirkkaan suuliekin välähdyksen. Olin elämäni ensimmäistä ja viimeistä kertaa
unohtanut rakkaan .22:seni koteloon kahvihuoneen tuolin nojalle killumaan.

Matriisitulo

Pisteet:

Murhaajat: 10p murha + 1p ryhmätyö + 2p raportti = 13p

Uhri: 1p raportti = 1p

Studentbladet on menettänyt Larsin Barbaareille.Virkavallan mukaan Lars löydettiin ammuttuna.

Murhaajat kertovat:

Päivä alkoi pahaenteisesti, kun Mustan Surman jäljellä olevat konnat
yrittivät niittää allekirjoittaneen squash-kentälle. Joitain
hajalaukauksia vaihdettuamme (ja säikäytettyämme pelikaverini
henkihienveriin) Musta Surma kuitenkin perääntyi, huudellen jälkeensä
uhkauksia ja herjauksia.

Päivän kohokohta oli kuitenkin koettelemuksien arvoinen. Vihdoinkin
ensimmäinen murhani! Olimme kytänneet pahamaineisen suomenruotsalaisen
mafian edustajia jo pidemmän aikaa ja useammankin kerran turhaan
odottaneet heitä paikalle. Nyt kuitenkin tärppäsi. Kollegani kanssa
hiivimme iltahämärän langettua heidän synkkään pesäpaikkaansa. Sen
merkitsemättömien ovien takana tapahtui varmasti kauheampia asioita
kuin Orwellin huone 101:ssä. Eräs ilmeisesti mafiaan kuulumaton yksilö
paljasti minkä merkitsemättömän oven takana he majailivat. Ovi oli
lukossa, ja kun koputukseemme ei vastattu, otaksuimme jo saaliin
jälleen karanneen. Päätimme käsitellä tämän kauhujen huoneen
ovenkahvan hermomyrkyllä, jotta seuraavana aamuna nämä hirviöt
saisivat ansaitun palkkansa. Sipaisin myrkkyä hansikkaaseeni ja olin
juuri ryhtymässä käsittelemään ovenkahvaa, kun ovi yllättäen aukenikin
ja kohteeni Lars oli edessäni. Turvauduin nopeasti suunnitelmaan B:
nykäisin hansikkaan pois kädestäni ja kyselin huolestuneena, olinko
oikeassa paikassa. Äitini nimittäin halusi tilata kyseisen
organisaation lehden lahjatilauksena suomenruotsalaiselle serkulleni
Vaasaan. Juoni toimi, kohteen epäluuloisuus herpaantui ja hän kertoi,
ettei hän itse hoida tilausasioita. Ehdotin, että voisin jättää
serkkuni yhteystiedot. Tässä vaiheessa kohde päästi minut jo sisään
huoneeseen. ”Ne on mulla varmasti täällä jossain ylhäällä,” sanoin
käsi laukussa. Tehdäkseen työni helpommaksi, kohde vielä kääntyi
etsimään pöydänkulmalta muistiinpanovälineitä. Vetäisin aseen esiin
laukusta ja rei’itin kaverille uuden navan. En voinut olla nauramatta
uhrin hämmästyneelle ilmeelle. Yhä hihitellen poistuin käytävään,
jossa kollega oli odottanut taustavoimana. Hyvä mieli ja ilo säilyivät
koko illan ja lämmittävät pitkinä talviöinä tulevaisuudessakin.

Dragomir

Uhri kertoo:

Mina sista minuter

Tusenmiljoner saker går genom huvudet medan jag packar ihop mina saker för
att lämna redaktionen för dagen. Artiklar, mejl, tider att passa. Plötsligt
knackar någon på dörren. Väl medveten om att det kan gömma sig en mördare
bakom dörren går jag och öppnar. Tröttheten verkar ha satt kontakten mellan
hjärnan och kroppen ur spel. Min hjärna säger nej, men ändå går jag.

Jag öppnar dörren och möts av en främmande person som börjar prata en massa
om mormor i Vasa som skulle vilja ha en gåvoprenumerationer. Jag svamlar nåt
om att vår sekreterare inte är på plats. Jag köper hela showen och står
handfallen när min mördare drar fram sitt vapen.
”Pang”

Där dog jag. Med ett vitt, oskuldsfullt, mordlöst samvete. Jag blir nog
ingen lönnmördare.

Pisteet:

Murhaaja: 10p murha + 2p tyyli + 1p raportti = 13p

Uhri: 2p raportti = 2p

Asialla oli jälleen kerran nyttemmin pistooleihin siirtynyt Seitikki, joka kuuluu jo pelottavankuuluisaan Kalkkarokäärme-salamurhaajaliigaa.
Uhri Haku puolestaan kuului jo tänään otsikoissakin pyörineeseen Assasiinit ryhmään.

Murhaaja kertoo:

Taas oli lähdettävä matkaan. Tämän takia perustimme kolmen kimpan, mutta
jälleen on niin, että minä olen se joka painaa ympäripyöreää päivää.
Ymmärrän kyllä, että uskottavan peiteroolin ylläpito vaatii työtä, mutta
silti…

Jälleen oli aika lähteä hiljentämään eräs soittoniekka lopullisesti.
Tiedustelumatkallani olin havainnut kohteen asuvan 70-luvun rakennustaitoa
edustavassa kerrostalossa, jonka rappukäytävien ovien päällä törröttivät
sadelipat. Tiesin kohteen palaavan 22.00 jälkeen soittomatkaltaan. Niinpä
kiipesin odottamaan kotiinpaluuta lipan päälle, pistooli ladattuna ja
huollettuna. Kiroan hiljaa mielessäni 70-luvun talonrakentajat pohjimmaiseen
helvettiin, kun näen millainen uima-allas minua tasakattoisen lipan päällä
odottaa. Pienet sammaltupsut kasvavat ylös kauniisti valoa heijastelevasta
vedenpinnasta. Tulee mieleen näkymä joka levittäytyy oman pienen
piilomökkini laiturilta auringon noustessa horisontin takaa. Kesäisten
muistojen lämmittämänä pulahdan lammikkoon. Vettä ei onneksi ole senttiä
enenmpää. Valitettavasti naisellisen massiiviset pakarani paistavat
väijytyspaikastani ikävästi kohteen oletettuun tulosuuntaan. Noh, mitä
pienistä, ei se tänne ymmärrä katsoa. Yllättäen kymmenen metrin päähän
minusta ajaa bussi, josta on jäämässä pois kohde. Jähmetyn, lopetan
hengittämisen. Kohde ei huomaa mitään, kävelee rappukäytävän ovelle ja
kaivelee avaimia. Kissamaisesti pyörähdän roikkumaan lipan kulman yli. Aivan
kasvojeni edessä loistaa pihavalo. Sen häikäisevän valokeilan takaa
hahmottuu tuttu kohde. Nopeat laukaukset. Vainaja, ei kai edes tajunnut
mistä laukaukset tulivat. Jälleen poistun paikalta tyytyväisenä.

Seitikki

Uhri kertoo:

Koko päivän olin odottanut joutuvani murhayrityksen kohteeksi työpaikalta
poistumisen kriittisenä hetkenä. Mistään epätavallisesta ei kuitenkaan
näkynyt merkkiäkään. Outoa, olihan kiero Kalkkarokäärme-ryhmittymä ollut
turhankin aktiivinen viime päivinä. Mielessä kävi ajatus: mitä jos ne
odottaa kotiovella? Vielä bussissa vähän ennen kotipysäkkiä harkitsin
poistumista pysäkkiä aiemmin ja kiertämistä takaoven kautta. Mutta ihminen
on laiska ja se koitui kohtalokkaaksi.

Nousin omalla pysäkilläni, näkyvyys rappuun ja talon seinustalle oli hyvä,
ei välitöntä vaaraa. Nopeasti rapun ovelle, avain lukkoon… ja yhtäkkiä
outoa kolinaa rapun aivan liian pienen ja huomaamattoman katoksen päältä ja
heti sen jälkeen punainen kivun vihlaisu. Katsoin kuinka ruumiini lyyhistyi
kasaan jättäen verivanan taakseen ovilasiin. Yksinkertaista, mutta
nerokasta. Ja niin kaunista.

Pisteet:

Murhaaja: 10p murha – 2p kotiovi + 2p kiipeily- ja uimataitobonus + 2p raportti = 12p

Uhri: 1p raportti = 1p

Lääkitys suoritetaan tietojemme mukaan tukevalla annostuksella lyijyä taudin aiheuttajaan. Kohteeksi joutui Mustan Surman Bill Noface. Tämän lääkitysmetodin kehitti
Selina, joka edustaa Assasiineiksi itseään kutsuvaan ryhmää.

Murhaaja kertoo:

Heräsin aamulla masentuneena edesmenneen mieheni kuolemasta. Oli pilvinen ja
harmaa päivä ja päätä särki vimmatusti. Päivä olisi pitkä ja illalla
tiedossa kokous, jossa menisi auttamatta myöhään. Voi kurjuus! Mietin jo,
että jättäisin illan väliin, mutta päätin lopulta osoittaa uskomatonta
mielenlujuutta ja lähdin yön pimeyteen. Paikalle päästyäni katselin ympäri
salia, mutta en nähnyt ketään tuttua – vaan jälleen kerran olin väärässä.
Kokouksen alussa esittäydyimme ja kuinka ollakaan, siellähän istui itse
pelätyn Mustan Surman Bill Noface! Kas, kas. Tästähän olikin tulossa ihan
mielenkiintoinen kokous. >:)

Pidin Billiä silmällä ja tutkin hänen kasvonpiirteitään. Huomasin, että hän
istui yksin eikä puhunut kenenkään kanssa. Päättelin, että hän tuskin jäisi
kokouksen lopuksi saunomaan vaan lähtisi kotiin heti kokouksen päätyttyä.
Illan aikana jakauduimme ryhmiin ja kadotin Billin. Päätin kuitenkin uskoa
arviooni ja heti kokouksen loputtua lähdin pukeutumaan. Kuten arvasin, pian
Bill käveli naulakolle, pisti takin niskaansa ja lähti ulos. Pistin tarkasti
mieleeni hänen asunsa. Olin itse hidas pukeutumisessani ja ulos päästyäni
luulin jälleen kadottaneeni hänet. Mutta niinpä vain huomasin muutaman
minuutin kävelyn jälkeen tutun laukun ja hahmon edessäni. Billin edessä
käveli pieni joukko opiskelijoita, mutta kuin tilauksesta paikalle kurvasi
bussi, johon he kaikki juoksivat. Bill oli yksin. Vilkaisin ympärilleni – ei
ketään. Bill käveli bussipysäkille, hakeutui suojaisaan nurkkaan eikä
huomannut tarkkailla ympäristöään. Kävelin suoraan häntä kohti, vedin aseen
taskustani ja PAU! Bill putosi maahan kuolleena. Adrenaliini syöksyi vereeni
kun poistuin murhapaikalta. Käteni tärisivät vielä kun ohitseni ajoi pari
autoa – vain muutamia sekuntteja murhan jälkeen. Huomasivatkohan he mytyn
bussibysäkillä, joka ennen tunnettiin nimellä Bill Noface.

Uhri kertoo:

Miksi? Kysymysten tulva täytti mieleni tuijottaessani aseen piippua. Miksi
en ollut varovaisempi? Miksi olin yksin pimeällä bussipysäkillä? Ei näin saa
käyttäytyä tällaisessa ammatissa. Lukuun ottamatta yhtä hermoja raastavaa
tapahtumasarjaa olin saanut olla rauhassa kaikki nämä vainoharhaisuuden
täyttämät päivät. Eihän minun pitänyt alun perin edes olla täällä, kuka
minua täältä etsisi.

Kävellessäni pimeää katua omiin ajatuksiini uppoutuneena en huomannut, että
minua saatettaisiin seurata. Saapuessani bussipysäkille en vieläkään
aistinut lähestyvää vaaraa. Vasta kääntyessäni ympäri tajusin tuijottavani
kuolemaa silmiin. Kaikki kävi nopeasti. Maahan tuupertuneena katselin
voittajani katoavan yönpimeyteen.

Bill Noface/Musta Surma

Pisteet:

Murhaaja: 10p murha + 1p tyyli + 1p raportti = 12p

Uhri: 1p raportti = 1p

Virkavalta on tunnistanut ruumiin kuuluvan Yuriko nimiselle salamurhaajalle joka toimi Barbaarit ryhmittymässä. Vastuussa teosta on jälleen tuo kaupungin kauhu, Musta Surma

Murhaaja kertoo:

Heräsimme tapamme mukaan liian aikaisin ja olimme puol kuuden pintaan kohteen kämpillä. Tiesimme hänen lähtevän peiteoperaatioihin pian. Kohde tulikin odotetusti ulos rapustaan jonkin ajan kuluttua. Kid oli lähellä ovea kyttäämässä. Joe, joka oli kahdenkymmenen metrin päässä puiden suojassa, astui esiin ja ampui pari luotia.

Apache Kid & Tequila Joe / Musta Surma

Uhri kertoo:

”Astuin tavalliseen tapaan hieman yli kello kuuden ulos kerrostaloni ulko-ovesta ja lähdin mitään aavistamatta kävelemään mäkeä alas läheiselle kadulle ja bussipysäkille mennäkseni töihin. Tuskin olin ehtinyt viittä metriä kävellä kun varjoista minua lähti seuraamaan naispuolinen henkilö, joka näyttikin hämärästi samalta, joka oli eilisaamuna odotellut rappuni lähellä. Ehdin tuskin kiihdyttää juoksuksi, kun tunsin vihlaisevan kivun selässäni ja näin hiekoitetun asvaltin lähestyvän minua samalla kun silmissäni pimeni.”

Pisteet:

Murhaajat: 10p murha + 1p ryhmätyö – 2p kotiovi + 0p raportti = 9p

Uhri: 1p raportti = 1p

Kalkkarokäärme ryhmittymän Seitikki on on täällä kertaa vaihtannut pommit pistooliin. Uhriksi joutuu Assasiinit ryhmän salamurhaaja Korina.

Murhaaja kertoo:

Tämän takia niin vihaan silmästä silmään murhia. Se häkeltynyt katse
silmissä, kun uhri huomaa aikansa koittaneen. Eksyneen peuran katse, tässäkö
tämä nyt oli? Enkö enää saa kokea kesän lämpöä? Enhän edes päässyt puimaan
tuonen viljaa. Tähänkö minun piti taipaleeni lopettaa, loskaiseen Kontulaan?

Olin päättänyt harjoitella turvallisesti kotiovimurhalla. Odottelin ja
odottelin. Lopulta kohteen kuvaukseen sopiva neito tarpoi pihan poikki.
Valmistauduin jo ampumaan, mutta neito avasikin kerrosta alemman oven.
Neidon mentyä sisään alkoi välittömästi kuulua toiset askeleet. Valot
sammuivat käytävästä. Minä harhailin sieluni pimeydessä, hän
kotiportaidensa. Valot syttyivät ja keikkuen alkoi punainen pipo kohota
rappuja. Ei vilkuillut ylös, tuijotti portaita jotka jäivät hänen kenkiensä
alle. Näkyviin tulee sulkapallomaila. Puhuttelen häntä nimellä. Hän
säpsähtää. Pari nopeaa laukausta, spruiit, spruiit. Hän jää makaamaan tuttu
lasittunut katse silmissään, minä poistun omahyväisesti hymyillen. Olenhan
saanut sen mitä halusin. Päällysvaatteet puen vasta matkalla, kuten usein
ennenkin.

Kenties jonkinlaista myötätuntoakin tuntien, Seitikki.

Uhri kertoo:

Kävelen kohti kotia. Pitäisi olla valppaana, mutta ajatukseni harhailevat. Nukuin huonosti viime yön. Kuten tavallista. Katu on pimeä ja autio. Huomaan autossa istuvan miehen vasta, kun olen kohdalla. Liian myöhään. Mies kuitenkin pysyy autossa.

”Herää” käsken itseäni. Vaihdan kantamani mailan vasemmalle olalle vapauttaakseni oikean käteni. Kiipeän ylös jyrkän mäen asuintaloni ovelle. Katson valaistua ikkunaa; joku on kotona.

Menen sisään. Puristan pistoolia taskussani. Yleensä vedän sen valmiiksi esiin, mutta tänään olen varomaton. Kiipeän portaat. Ajatukseni harhailevat, ote pistoolista herpaantuu. Toinen kerros, toiset portaat. Väsyttää.

”Jenni, moi?” joku sanoo epävarmasti yläpuoleltani. Kohotan hämmentyneenä katseeni, ja menetän tasapainoni. Minuun osui. Kaadun portaisiin. Yritän kaatua varovasti, jotten satuttaisi itseäni. Hassua, olenhan jo käytännössä kuollut. Tieto iskee minuun pari sekuntia myöhemmin.

”Sori,” tappajani pyytää arasti anteeksi ja luikkii ohitseni, portaat alas.

”Ei se mitään,” korahdan. Kaikkihan me vaan tehdään työtämme. Väsyttää. Taidan jättää heräämättä huomenna.

Korina/Assasiinit

Pisteet:

Murhaaja: 10p murha – 2p kotiovi + 2p raportti = 10p

Uhri: 1p raportti = 1p

14.2. on ystävänpäivä. Tuomaristo on lähettänyt tällöin liikkeelle aivan
erityisiä Ystäviä joukkueille, jotka eivät ole saanut aikaiseksi yhtään
murhaa, tai ovat jollain muulla keinolla päässeet tuomariston Ystäviksi.
Ystäviä esiintyy koko loppupelin ajan 14.2. lähtien.

Ystävät tunnistaa täysin mustasta pukeutumisesta ja näkyvästä järeästä aseistuksesta.
Ystävät ovat kuolemattomia joten heitä ei voi tappaa. Sen sijaan he eivät
kuitenkaan ikinä juokse.

Lisäksi tuomaristo haluaa huomauttaa pelaajia seuraavista seikoista:

Virkavalta on löytänyt kontaktimyrkkyä uhrin ostoskärryjen kahvasta. Tiettävästi menehtynyt ei kuitenkaan kuulunut alamaailmaan.

Murhaaja kertoo:

Jokainen meistä osaa tehdä virheitä. Jopa minä. Menin nuolaisemaan, ennen
kuin uhri tipahti. Olin saanut tietooni uhrin mahdollisesti käyttämän
ruokakaupan (todennäköisyys 50%). Odottelin uhriani, ja onnekseni sain hänet
pian näkyviin. Valitettavasti näkyviin tuli myös hänen miehensä.
Herrasmiehenä hän onneksi laittoi daaminsa työntelemään ostosvaunuja. Ja
koska lämminkin kaupassa oli, ainakin minulla, teki daami sen paljain käsin.
Heti kun he pääsivät kärryineen ensimmäisten hyllyjen väliin ja irtautuivat
kärryistä pyyhkäisin myrkyn ostoskärryjen tankoon. Nyt tiedän, että olisi
pitänyt pyyhkiä leveämpi alue. Kohde ei sattunut osumaan kädellään myrkkyyn.
Kädet liikkuivat tangon yläpintaa, mutta pysyivät turvallisen 2,5
senttimetrin päässä alapinnalla vaanivasta myrkystä. Sitten vaihtuikin jo
työntäjä. Ilmeisesti vaunuissa alkoi olemaan niin paljon tavaraa, että oli
soveliasta tosimiehellekin alkaa niitä lykkimään. Mieskin pääsi kohtuullisen
pitkälle vaunujen kanssa, ennen kuin alkoi hölmistyneenä tuijottamaan
kättään. Daami ryntäsi puolisonsa luo ja yritti pyyhkiä myrkyn paperilla
pois, mutta oli liian myöhäistä. Siihen hän tuupertui daaminsa syliin,
kassojen eteen.

Seitikki

Murhayrityksen oikea kohde kertoo:

la 9.2.2008, klo 16.30

Selina/Assassiinit kertoo: Oli hyvin sumuinen iltapäivä kun lähdimme rakkaan
mieheni kanssa ruokakauppaan tekemään viikonlopun ruokaostoksia. Kaupassa
otin ostoskärryt ja lykin niitä eteenpäin hyllyjen välissä osaamatta
aavistaa pahinta, sillä minua tarkkailtiin. Ostosmatkan lopuksi päätimme
mieheni kanssa ostaa pussillisen irtokarkkeja ja silloin se tapahtui.
Punnittuamme saliimme, mieheni tarttui ostoskärryyn, nosti valkoiseksi
värjäytyneen kätensa ja ehti sanoa: ”Onko sulla paperia, tässä on jotain
maitotuotetta?” ennen kuin lyhistyi kuolleena maahan. Väkijoukko kirkui,
mutta syylliset olivat valitettavasti ehtineet paeta paikalta. ”Onni
onnetomuudessa,” ajattelin ja lähdin kotiin täyttämään henkivakuutuspapereita.

Kannunvalajat on kaatunut lopullisesti kun Musta Surma kaataa Roxien.

Murhaajat kertovat:

Tiistai:

Kolea aamu, kohteen piti lähteä ennen kymmentä Malmille tekemään ties mitä.
Joe meni kohteen kämpille Haagaan venttaamaan, mutta kohdetta ei näkynyt.

Keskiviikko:

Suunniteltiin iskua yhteen malmilaiseen kiinteistöön koko päivä. Joe
”lainasi” validin auton ja otti Kidin kyytiin, ja ajettiin kohteen
läheisyyteen. Löydettiin tosi hyvä kyttäyspaikka, ja jäätiin odottamaan.
Kohde kuitenkin tuli ulos valtavan ihmismassan keskellä, näki meidät siinä
hengaamassa, ja lähti turvasaattueessaan juna-asemalle. Ei se mitään,
matkailu avartaa, joten ajettiin siitä sitten Haagaan. Eipä näkynyt.

Torstai:

Tää oli nyt se tosi aikanen aamu, josta on jo ehditty kertaalleen avautua.
Ajettiin nyt kaikki kolme Haagaan venaamaan että kohde lähtee jollekin
propagandaluennolle. Puoltoista tuntia räntäsateessa seisoskeltiin, oli kivaa.

Perjantai:

Tylsä ja ankea päivä, piti saada jotain äksöniä. Päätettiin hoidella kohde
keinoja kaihtamatta viimeistään tänään. Lähettiin illalla taas Malmille,
puhelin kävi kuumana koko päivän, kun soiteltiin toisillemme ja keräiltiin
porukkaa kasaan iskua varten. Kid ja Joe saivat itsensä kasattua, mutta Bill
ei päässyt messiin. Sitten Malmille.

Saavuttiin Malmitalolle hyvin ajoissa ja alettiin piilotella itteämme.
Löydettiin hyvä mesta toisesta kerroksesta. Siellä oli parvi ja suora
näkyvyys alas, mutta alhaalta ei nähnyt sinne. Odoteltiin. Jossain vaiheessa
jengiä alkoi mennä ohi, ja Kid siirtyi alas varmistelemaan asemia, Joe jäi
parvelle odottamaan ampumiskäskyä. Kid näki kohteen vähän ajan kuluttua, ja
antoi Joelle merkin. Joe kuitenkin missasi kohteen, koska ei miehenä kykene
erottamaan kahta blondia toisistaan. No ei se paljoa siinä vaiheessa ottanut
päähän, kun oltiin jo muutenkin ihan huvikseen kyttäilty monta päivää.

Otettiin kuitenkin uusi suunnitelma siihen ja lähdettiin nopeasti seuraamaan
kohdetta kun se poistui juna-aseman suuntaan. Arvailtiin vähän, oliko kohde
jo havainnut meidät, esim. siinä vaiheessa kun Kid seisoi Malmitalon
ulkopuolella ja oli olevinaan ihan luontevasti siinä röökillä ilman röökiä.
Tultiin kuitenkin asemalle ja yhtäkkiä meidän ohi kiiti vastakkaiseen
suuntaan juuri sellainen blondi mimmi kuin pitikin. Lähdettiin tietysti ihan
sika kovaa perään, mutta kunto jäi johonki rullaportaisiin ja se sai hyvän
etumatkan. Malmin torilla jäätiin vähän miettimään seuraavaa suuntaa, ja
hajaannuttiin. Joe löysi kohteen bussipysäkiltä istumasta ja hälytti Kidin.
Kid tunnisti uhrin ja käveli puolen metrin päähän. Joe tuli siihen viereen
toiselta puolelta. Ei se ollutkaan meitä tajunnut, koska katteli vaan ihan
tsillisti ympärilleen. Joe pamautti pari luotia kylkeen, ja kohde putos
siihen. Joku random naishenkilö näki tilanteen, mutta kai tää ammuskelu
kuuluu normaaliin elämään Malmilla, koska tyyppi ei reagoinu mitenkään.


Apache Kid & Tequila Joe / Musta Surma

Uhri kertoo:

Kuultuani muiden ryhmäläisteni surkeista kohtaloista, liikuin koko viikon erittäin varuillani mahdollisista murhayrityksistä, kantaen pientä mutta tappavaa pistoolinia aina valmiina eliminoimaan mahdolliset tappajat.

Olin onnistunut monta päivää välttelemään varjostajiani, mutta perjantai-illan huumassa Speksi-esitysten päätteeksi Malmin talolla lähdin koko teatteriporukan kanssa juna-asemalle kohti keskustaa…luulin, että viimeinen bussini oli jo lähtenyt, mutta yhtäkkiä näinkin sen pyyhältävän pysäkkiäni kohti, joten hyvästelin äkkiä kaverini ja säntäsin juoksuun kauppakeskuksen läpi tiedostamatta takaa-ajaajieni liikkeitä.

Bussipysäkilleni päästyä en ehtinyt kuin haukkoa henkeä kuin pari sekuntia ennen kuin murhaajani tulivat paikalle, ja ennen kuin ehdin tarttua aseeseni, luodit lävistivät rintakehäni…se viimeinen bussi saapui kuin murhaajieni tilauksesta…aavistelen kavalaa salaliittoa HKL:n kanssa…

8.2.2008 Roxie, Kannunvalajat

Pisteet:

Murhaajat: 10p murha + 3p täyskaato + 1p ryhmätyö + 1p raportti – 2p silminnäkijä = 13p.

Uhri: 1p raportti = 1p

Tällä kertaa uhriksi joutuu Dexter Morgan Pelastusarmeijasta. Tekijäporukka on jälleen Musta Surma

Murhaajat kertovat:

Aamu alko vähän liian ajoissa about puol ysin pintaan, ku Joe
haki ”lainatulla” autolla broidinsa Kidin ja Billin ja suuntas eräänkin
toimeksiannon perässä johonki hevon kuuseen. No vitut siitäkään mitään
tullu, et sit oli pakko palata vähän omia jälkiä yhteen toiseen mestaan ja
toisen äijän perään.

Joskus 12.00 alko sil laskarit ja käytiin vähän siin ulkopuolel tsekkaa et
mikä tilanne. Tää nörde Dexter Morgan oli ehk kaks tuntii siel ja siin
välis ehti juoda paritki tsufet. No jäätiin venailee vihollisen maaperälle,
ja yks kolmas kohde käveli ineen siihen huoneeseen vähän ennen Dexterii.
Siis vittu täs menee jo sekasin et mitä vittuu. Ei siin ois ollu ku 15
heeboo tsiigaamas vieres jos ois molemmat kylmentäny siihen kohtaan.

Pysyttiin kuitenki viileesti alkuperäses suunnitelmas, varsinki ku Dexter
lähti yksin dallaa ruokalaan päin ihan tsillisti. Kid juoksi perään ja
soitti samal vähän eri kytiksel olleelle Billille. Joe tuli taktisesti
tapansa mukaan snadisti myöhäs, ku jäi tsiigailee viel sen kolmanne kundin
perään, mut eihän se mihinkään lähteny. Sit Kid ja Joe hengas siin ruokalan
ulkopuolel virnuilemas Dexterille ku se tulee ulos. Jostain se oli kuullu
Kidin verenhimosta ja säpsähti ihan hieman ku näki tyypit siin venaamas.
Jäbä lähti ku NATO-ohjus, mut se salainen ase joka sen tappo oliki Bill,
joka venas viel oven ulkopuolel pistooli valmiina.

No hittooks sit, jätettiin se kasa siihen ja lähettiin kiitään.

Apache Kid, Bill Noface & Tequila Joe / Musta Surma

Uhri kertoo:

Päivän suunnitelma oli selvä. Tänään se tulisi tapahtumaan. Olisi pakko
tapahtua. Tuleva uhrini olisi kieroutunut humanisti, joka oli onnistunut
välttelemään minua jo kolmen päivän ajan ja tulisi painumaan maan alle
loppuviikoksi jos en nyt onnistuisi.

Sijainti oli jo selvillä ja hyvin tiedusteltu. Kaikki humanistirakennukset
näyttävät samalta, siloiteltu persoonaton julkisivu peittämässä synkkää
totuutta. Aivan niin kuin minä itsekin. Saatan olla kylmäverinen sairas
tappaja, mutta humanisti en kuitenkaan voisi koskaan olla. Minulla on
periaatteita.

Siispä ensin laskareihin ylläpitämään vaarattoman nörtin peiterooliani ja
unicafeseen tankkaamaan energiaa illan humanistinpaloittelusessiota varten,
jonka jälkeen nopea reissu kotiin hakemaan veitseni ja sitten voisinkin jo
päästää pimeän matkustajani rattiin.

Laskareista päästyäni huomaan kuitenkin kaksi epäilyttävää henkilöä
seisoskelemassa portaikossa. Tavallisesti en kiinnitä tällaiseen
Kumpulassa mitään huomiota, mutta olin nähnyt nämä kaksi ennenkin ja toinen
kahdesta salaisuuteni tuntevasta henkilöstä oli löytynyt kuolleena
edellispäivänä. Käväisen nopeasti opiskelijahuoneessa ja he seuraavat minua.
Tämän vuoksi olin viimepäivinä mennyt luennoille ja laskareihin ennen muita,
väijyen ovien takana tyhjissä luokissa käsi veitsen kahvalla.

Nyt en kuitenkaan voi asialle mitään ja päätän edetä alkuperäisen
suunnitelmani mukaan. Toinen vainoajistani seuraa minua unicafeen suuntaan,
mutta katoaa pian näköpiiristäni ja syön luonaani rauhassa. Palatessani
hakemaan takkiani huomaan että molemmat heistä ovat aulassa minua
odottamassa. Tunnen verkon ympärilläni kiristyvän. Miksi minun täytyi
unohtaa veitseni kotiin juuri tänään?

Yht’äkkiä ovi avautuu ja joukko syömään aikovia ihmisiä tunkee aulaan. Tämä
on kuin veisi tikkarin lapsen suusta. En pysty peittelemään ylimielistä
voitonriemuani marssiessani vainoajieni nenän edestä ovesta käytävälle. En
myöskään kiinnitä huomiota käytävällä oleskelevaan kasvottomaan
perusopiskelijaan ennen kuin kuulen kuinka vaimennettu pistooli tuhahtaa
kahdesti hänen suunnastaan ja ovi jota olin juuri avaamassa värjäytyy
punaiseksi edessäni. Veri on varhaisin muistoni ja nyt se on myös viimeinen
asia jonka näen. Hitto, nämä tyypit ovat hyviä.

-Dexter

Pisteet:

Murhaajat: 10p murha + 3p ryhmätoiminta + 1p raportti = 14p

Uhri: 2p raportti = 2p

Joukkue Barbaarit on kunnostautunut pyyhkäisemällä kaksi jäsentä Masters of Epiciltä.

Murhaaja kertoo:

keskiviikko 6.2.2008

Tänään tuli loistava tilaisuus kolkata kaksi kohdetta kerralla. Raukat
luulivat olevansa turvassa omiensa joukossa kerhoillassa… Onneksi
olin soluttautunut tähän säälittävään organisaatioon jo kauan sitten,
joten saapuessani paikalle kukaan ei ihmetellyt läsnäoloani.
Seurustelin herttaisesti uhrien kanssa koko illan ja lopulta, kun
paikalla oli enää pari ulkopuolista ja kohteet lähtivät kahdestaan
keittiön puolelle, päätin toimia! Ensimmäisissä murhissani yllättävää
oli lähinnä helppous: kävelin vain pokien jäljessä keittiöön,
vetäisin pistoolini esille ja hento kosketus liipasimelle riitti
saamaan kaksi raavasta miestä polvilleen. Ja voi sitä suunnatonta
tyydytyksen tunnetta! Olin viimeinkin löytänyt
kutsumusammattini.


-Barbaarit

Uhrit kertovat:

Tunsin luodin tunkeutuvan olkapäähäni ja lämpimän, märän tunteen leviävän luodinreiän molemmin puolin. Käännähdin ympäri ja näin hänen kasvonsa. Niillä oli tyytyväisin hymy mitä olen nähnyt. Juuri sellainen, mikä voi olla vain, kun ensimmäistä kertaa riistää toiselta hengen. Sain vielä toisen osuman samaan olkapäähän ja kuulin takaani tuskanhuudahduksen kun toverini koki kanssani saman kohtalon. Vajosin maahan mielessäni vain yksi ajatus: En ikinä pääse tuntemaan samaa hurmosta, mikä juuri tällä hetkellä täyttää ampujani mielen.

Pisteet:

Murhaaja: 20p murhat + 1p tyyli + 1p raportti = 22p

Uhrit: 1p raportti = 1p

Edellisvuonna tuhoa kylvänyt Triumviraatti on pyyhkiytynyt pois kartalta yhdellä pommilla. Tekijäksi epäillään Seitikkiä Kalkkarokäärmeestä.

Murhaajat kertovat:

Aloitin pikkukultani rakennuksen jo sinä päivänä, kun sain tietää kohteeni
”työnantajaltani”. Rakensin sen rakkaudella. Ensimmäisenä rakensin
liikutteluun reagoivan sytyttimen, koska arvelin jonkun kotikutoisen
MacGyverin yrittävän pommin purkamista. Eihän järjestöitynyt rikollisuus
halua tietentahtoen pommiryhmää nurkkiinsa pyörimään. Sytytin koostui
metalliteipillä vuoratusta suppilosta, jonka pohjasta sojotti johdin. Toinen
johtimista oli kiinnitetty metalliteippiin. Jos pommia alkoi kopeloimaan,
tipahti metallikuula suppiloon. Sillloin kuula loi elektroneille riittävän
sillan johtimelta toiselle. Lisäksi pommin mekanismiin kuului yksinkertainen
herätyskellosytytin, johon asetin ajaksi n.18.45. Arvelin, että 15 minuuttia
kokouksen alusta olisi väkirikkain hetki.

Siirryin hyvissä ajoin Uudelle, missä tiesin Tko-älyn hallituksen
kokoustavan (vaikkakin yksi yritti hämätä aikataulullaan, jossa
ilmoitettiin kokouksen olevan torstaina). Kädet hikoillen ja sydämen
takoessa rinnassani aloin etsiä piiloa pikkukullalleni. Se löytyikin
nopeasti tolkuttoman romukasan alta aivan kokouspöydän vierestä.
Valitettavasti olin unohtanut ottaa pommiin jätettävän viestin kotiin, joten
avulias kumppanini joutui sen lähettämään tekstiviestinä. Oli kyllä
amatöörimäistä unohtaa viesti… Poistuessani Tko-älyn kertsiltä tunsin
voimakasta haikeutta. Sinne jäi pikkukultani aivan yksin odottamaan
käpistelijöitä. En voinut kuin odottaa. Minuutit olivat vielä pidenpiä kuin
pitkäveteisimmälläkään luennolla.

Lopulta nopeimmin tapahtumissa mukana pysyvä nettiuutiset tiesivät
kertoa iskuni onnistuneen. Tunsin suurta ylpeyttä katsellessani uutiskuvaa
Uudesta ylioppilastalosta, josta puuttui yksi kerros lähes kokonaan.
Alina-salin ikkunoiden alla olevat naisveistoksetkin olivat tippuneet
paikoiltaan, nyt retkottaen Ylioppilasaukion montussa. Vasta myöhäisuutiset
tiesivät kertoa kaikkien kolmen kohteen kuolleen iskussa. Tunsin ylpeyttä,
olinhan peitonnut kovamaineisen ryhmittymän.

Suosioonne sulkeutuen, Seitikki.

Uhrit kertovat:

Mä olin mun frendien kaa jo kaks päivää kytänny meiän toimeksantoi. Sateessa, pimeessä likasessa kaupungissa, rottien ja satunnaisten huorien keskellä jotka puistossa joutuu myymää itteensä jotta ne saa annoksensa. Venannu ja kastunu. Ja ei mitään. Ne runkkarit oli varmaan hiffannu, että niitä tarkkaillaan.

Me funattiin että wtu ny tarvii kekkasta jotain raadii settii ja dallattiin yhteen vakiluukkuun stadissa. Alakerras bastu ja baari ja frysikses bissee, ei silleen paskempi mesta. Otettiin vähä kippoo, soitettiin pari frendii messiin ja kelattiin mitä tekis. Me saatiin luottokaverilta infoo että kohde ois idässä liikentees illalla ja päätettiin et tsitataa viel timma ja lähetää sit liikenteeseen, ku rupes tapahtuu.

Kaikki kuuli sen yhtä aikaa. Me oltiin viritetty niitä yhes monta kertaa ennenki. Lyhyt, läpitunkeva ’pi-pi-pi-pi, pi-pi-pi-pi’ ennenku lasahtaa. Joka jannu ehti just säpsähtää. Kaikki näki frendin öögasta et ne ties: ny se on menoo. Ja sillon lähti, en tiijä montaks kiloo tenttuu, mut tarpeeks monta.

Pelastusmiehistä ja kyttien spessuryhmä kävi tutkii mestat. Ne rekonstruoi jäänteistä kolme Triumviraatin kaverii ja kuus muuta.

Triumviraatti onnittelee määrätietoisia surmaajiaan ja toivottaa pelionnea ja vastaavaa menestystä jatkossa.

176-761 (’läski’), Triumviraatti

Pisteet:

Murhaajat: (10p murha x 3) 30p + täyskaato 3p + 1p pelin ensimmäinen pommi + 5p tyylipistettä + 1p raportti = 40p

Uhrit: 2p raportti + 2p pelitilannekuva = 4p

Ruumis löytyi ammuttuna Uuden ylioppilastalon rappukäytävästä. Kuollut on tunnistettu olevan salamurhaaja Tuntematon Sivari joka palveli Pelastusarmeija nimellä toimivassa ryhmässä. Tekotapa viittaa selvästi Musta Surma-ryhmittymään rikostutkijoiden mukaan.

Murhaajat kertovat:

Murhattuamme onnistuneesti Suspicious Fuckin Tequila Joe poistui juhlista
tarkistamaan, joko olisimme saaneet uusia toimeksiantoja. Olimmehan me, ja
Joe lähetti kohteista viipymättä tiedot Apache Kidille ja Bill Nofacelle.
Kid ja Bill olivat ehtineet niinikään poistua juhlatilasta, mutta päättivät
palata huomattuaan tappolistalla erään tutun, juhlista aiemmin bongatun
henkilön.

Kehittelimme nopeasti ovelan peitetarinan, jolla saisimme uhrin kahden Kidin
kanssa. Puhuimme sille ainejärjestöjuttuja! Niitä piti sitten lähteä
selvittämään Uuden neljänteen kerrokseen, missä ei juhlista saati
juhlijoista näkynyt jälkeäkään. Kid veti pistoolinsa esiin ja Tuntematon
sivari sai kerrankin nähdä aseen läheltä.

Apache Kid, Bill Noface & Tequila Joe / Musta Surma

Uhri kertoo:

Mental note: Paheiden pesässä Uudella ylioppilastalolla ei kuunnella
ystävällismielisiä järjestöaktiiveja, ei, varsinkaan jos näiden
asiat koskevat jotakin, mikä tapahtuu vasta liki puolen vuoden kuluttua.
Mitä helvettiä oikein ajattelin?

Kaksoisagentin elämä on siis kovaa. Iltapäiväisen kyttäystoimikunnan
kokouksen jälkeen suuntasin vielä tsekkaamaan julkiseksi
tutkimuslaboratorioksi naamioidun tukikohdan, jossa humanistit
tietolähteemme mukaan toimivat. Näiden jäljittäminen oli tietolähteen mukaan
ollut erityisen hankalaa, sillä hän ei ollut saanut näistä edes valokuvia.
Tänään viimein uskaltauduin jopa tutkijanhuoneeseen, mutta paikalla ei ollut
enää kuin yksi henkilö ja sekin vain halpaa ulkomaista työvoimaa, joka oli
palkattu juuri tällaisia tilanteita varten: hämäykseksi. Turhautuneena
tutkin koko rakennuksen löytämättä jälkeäkään kohteistani. Tässä
toissijaisessa virka-asusteessani (viitta ja hämäävän värikkäät haalarit)
menin jopa paikalliseen ”opiskelijatilaan”. Nyt merkkinä käynnistäni sen
seinällä roikkuvalla liitutaululla komeilee pahaa enteilevä kolmoisintegraali.

Ennustajan taitoni ovat kuitenkin vajaat, ja koska taivas oli pilvessä,
syrjäytyneessä nuoruudessani opiskelemastani astrologiastakaan ei ollut
mitään hyötyä. Siten en kyennyt näkemään vääjäämätöntä tuhoani, kun menin
toisen järjestöni tukikohtaan Uudelle pitämään silmällä näiden juonia.
Alkuperäissuunnitelmani vaihtaa maisemaa ajoissa muuttuivat, kun sisäpiirin
lähteestä sain tietää seuraavassa kohteessani KY-klubilla olevan jo
käynnissä suuremman luokan ”puhdistusoperaatio”, jonka johdosta paikka oli
niin sanotusti suljettu. Siten jäinkin vain tarkkailemaan tilannetta
tukikohtaan.

Aamuyöstä aloin olla jo äärimmäisen väsynyt, ja luulin tarvitsevani sopivaa
vireysastetta selvitäkseni hengissä. Huuhdoin alas kofeiinipommin oluella,
joskin suunnitelmissani oli palata pian takaisin emojärjestöni salaiseen
tukikohtaan. Tätä ennen tuntematon järjestöaktiivi otti minuun yhteyttä ja
pyysi salaiseen palaveriin yläkertaan. Lainkaan ajattelematta (kofeiinista
hyperaktiiviset aivoni ylikuumenivat tehden sen mahdottomaksi) seurasin…

Kaksoisagentin elämä OLI kovaa.

• Tuntemattomaksi häivähdykseksi jäänyt sivari –

Pisteet:

Murhaajat: 10p murha + 1p ryhmätoiminta + 1p raportti = 12p

Uhri: 2p raportti = 2p

Kannu läikkyy pahasti muttei kaadu vielä salamurhjaaja Suspicious Fuckin (Kannunvalajat) kohdatessa kuolemansa. Kaatajaksi epäillään jälleen Mustaa Surmaa.
Murhaajat kertovat:

Maanantain röyhkeähkön ja adrenaliinihuuruisen Kuppala-keissin jälkeen piti
päästä eroon lopuistakin Kannu-mafian jäsenistä, jotteivät salaiset
peiteoperaatiomme paljastuisi. Tiistaina siis suuntasimme Uudelle, missä
seuraava kohteemme aikoi oleskella myöhään yöhön, tosin kuolleena, mutta
sitä hän ei vielä tiennyt.

Kävimme kohteemme läheisyydessä alkuillasta, mutta emme saaneet tarvittavaa
työrauhaa. Poistuimme nauttimaan parit tequilat ja muutamat muut, ja
saavuimme takaisin Uudelle muutama tunti myöhemmin, hyvin nauttineina siis.
Nyt kohde oli jo vaikeampi paikantaa, koska ihmismäärä oli vähintään
kymmenkertaistunut. Nestemäiset eväät kuitenkin vaikuttivat miten
vaikuttivat ja suuren uhon ryydittämänä päätimme hoitaa kohteen heti.

Tiedustelujen jälkeen kohde oli uudelleen paikannettu, keittiöstä.
Pikaneuvottelun tuloksena päätimme käyttää tappavaa hermomyrkkyä, jonka
Apache Kid veisi keittiön edessä olevien ihmisbarrikadien läpi
kaljakeissiksi naamioituna. Tequila Joe ja Bill Noface blokkasivat
näkyvyyden juhlakansalta kun myrkky siveltiin keissin kylkeen.

Suunnitelma toimi. Kid käveli keissi sylissä keittiöön ja ojensi sen suoraan
kohteen käsiin. ”Täs on jotain mömmöö”, ehti uhri todeta, mutta kaatui
sitten kuolleena maahan ja Kid pyyhki huolellisesti lopun myrkyn keissistä
sivullisten uhrien välttämiseksi. Episodilla oli valitettavasti yksi
silminnäkijä, jota emme saaneet vaiennettua.

Apache Kid, Bill Noface & Tequila Joe / Musta Surma

Pisteet:

Murhaajat: 10p murha + 1p ensimmäinen kontaktimyrkky murha + 1p ryhmätoiminta + 1p raportti – 2p silminnäkijät – 2p kerros täynnä todistajia murhan tapahtuessa umpikujassa = 9p

Uhri: Raportti 0p = 0p

Virkavalta on toistaiseksi kovin vaitonainen löytyneestä ruumiista, mutta tietolähteemme mukaan tällä kuolemantapauksella epäillään olevan jotakin tekemistä yliopiston järjestöjen välienselvittelyssä. Kuolleen vahvistetaan olleen Ilari joka tuli Kannunvalajat-nimisestä joukkueesta.

Murhaajat kertovat:

AK: Aamu sarasti ankeanharmaana, mutta pakko oli vääntää itsensä ylös ja
tsekata uusimmat toimeksiannot. Ja kas, tunnin päästä tsäänssi pistää
kylmäksi yksi vihollisliigan kätyri kohtuu lähellä. Tyyppi olisi jakamassa
jotain punapropagandaa liigansa huudeilla. Sopiva pikakeissi tähän
flegmaattiseen maanantaihin. Otin luurin käteen…

TJ: Puhelimeni soi puolen päivän maissa, Apache Kidin nimi vilkkui
näytöllä. Vastasin. Nyt olisi keikkaa tarjolla Kuppalassa. Sovimme
tapaamisen tunnin päähän, varmistin asearsenaalini ja lähdin kohti Kidin
viitoittamaa tietä…

AK: Tulin paikalle ajoissa, vaikka navigoinnin kanssa oli snadisti häikkää.
Tyyppailin hyvää paikkaa väijymiselle ja soittelin hämäyspuheluita, kun
kohde ihan kylmänrauhallisesti dallasi näköpiiriini. Vittu, liikaa jengiä
ympärillä. Yksi niistä otti puhekontaktin. Heittäydyin tyhmäksi
valtsikanfuksiksi, joka oli tullut hakemaan verenpunaista haalaria. Kohde
painui frendeineen sisätiloihin ja jäin venaamaan Tequila Joeta…

TJ: Saavuin paikalle, jossa Kid odotti. Lyhyt tilannekatsaus, kohde oli
sisällä kolmen muun hepun kanssa. Lyhyen arpomisen jälkeen menimme sisälle,
jossa kohde istui tiskin toisella puolella. Katseemme kohtasivat, hän kysyi
nimeä, johon vastasin nonverbaalisesti taskussani olleella pistoolilla. Hän
katsoi hieman hölmistyneen näköisenä, kun annoin aseeni laulaa. Yksi skode
ja keuhkot lysyyn. Sit Ärrälle hakemaan aamukahvit.

Apache Kid & Tequila Joe / Musta Surma

Uhri kertoo:

Luoti irtautui pyssynsuusta, sujahti läpi lineaarisen lentoratansa ja
olikin sitten jo siinä. Ällistyneenä tuijotin rintakehäni kohdalla
vääjämättä leviävää tummaa laikkua, joka mustan hupparinikin läpi lauloi
karua eulogiaa elämän päättyväisyydestä.

Brutaalia, karkeaa, tyylitajutonta. Jo kohdistamiskykynsä menettänyt
katseeni ehti juuri erottaa kahden kauhtuneen hahmon livahtavan
opiskelijatilojen ulko-ovesta. Kumpulan leikkiteekkareita.
Tein liikkeen noustakseni, myöhäistä. Brutaalia, mutta toimivaa, nopeaa ja
häikäilemätöntä. Käteni valahti tunnottomaksi, ensimmäinen veripisara
norahti käsivarttani pitkin ja tahrasi Kuppalan vastapestyn lattian. Sävy
sävyyn tiilipinnan kanssa.

Toinen.

Kolmas.

Perkele.

Pisteet:

Murhaajat: 10p murha + 1p pelin ensimmäinen murha + 1p ryhmätoiminta + 2p raportti – 6p silminnäkijät = 8p

Uhri: 2p raportti = 2p