| Järjestöturnaus 2012 (12.3.-25.3.) | Pelaajia murhattu: | 9 | Tappoja: | 2 | Pidätyksiä: | 0 |
| Sivullisia uhreja: | 0 | Todistajia: | 0 | Silminnäkijöitä: | 5 |
Tapahtumat
21.03.2012 klo 20.30 Viimeinen kamppailu!
Pitkään toisiaan tuloksetta vaanineet SPSS-Jäbien Gauss ja Lonerin Ladyiridium sopivat kohtaavansa toisensa kunniakkaasti kaksintaistelussa, joka käytiin arvostavan yleisön edessä salamurhaajien Uhrijuhlassa. Ottelijoiden silmät sidottiin, ja aseikseen he saivat pelkät puukot. Verta janoavan ringin keskellä parivaljakko päästettiin toistensa kimppuun. Ladyiridiumin sähäkät otteet koituivat Gaussin kohtaloksi, kun tämä sai veitsen rintaansa varsin pian taistelun alettua. Kuolevaa kuitenkin lohdutti tieto siitä, että hänen joukkueensa oli selviytynyt koko turnauksen voittajaksi.
Järjestöturnaus on päättynyt. Lopullinen pisteytys ilmoitetaan pian.
Uhri kertoo:
Viimesen murhan jälkeen luulin jo et tää ois vihdoin ohi. Olin sotkenu käteni vereen viiden murhan merkeissä ja toivoin, et saisin vihdoinki keskittyä normaaliin elämään. Mut sellasta dataahan täst tuli, et jos hoitelee viis tyyppiä nii siin on sellane varjopuoli, et on sulla aina
kytät niskas. Vähän aikaa pakoiltuani sain kuitenki sellase tarjouksen, et ei siit kehdannu kieltäytyä.
Joku seurue oli kuullu mun suorituksista ja ne oli valmiita maksamaan 500 000 euroa, jos voittaisin kaksintaistelun yhen tyypin kanssa. Aattelin et puol miljoonaa on iso summa, ainaki isompi ku mun viikkoraha. Tol määräl tuohta mä oisin voinu hommaa uuden identiteetin ja muuttaa juliaanisille alpeille elämään rauhallista elämää regressioanalyysin merkeissä. Mä otin tarjouksen avosylin vastaan ja jäin jännittämään tulevaa koitosta.
Oltiin sovittu, et taistelu käytäis keskiviikkona iltakaheksalta, ku täl porukal oli joku tapaaminen. Mä ehin jo kuvitella olevani sairas murhaaja, mut nää tyypit on iha toiselta planeetalta. Ne istu siel puvut päällä ja laulo murhaamiseen ja verenhimoon liittyviä biisejä.
Sit ne söi jotai uhria siellä ja kaikki oli enemmän tai vähemmän raskaasti aseistettuja. Huh huh, niinku mun isotädillä oli tapana sanoa.
Mut siellä mä sit olin. Tiesin et täst taistelusta vaan toinen tulis selviämään hengissä. Nää pervot oli ajatellu, et ois huvittavaa katella ku otetaan puukkotappelu silmät sidottuina. Yllätykseks me sit otettiin puukkotappelu sillmät sidottuina. Siinä sit silmät sidottiin
ja otettin puukko käteen. Se tuli olemaan todellinen puukkotappelu silmät sidottuina. Vähä muo pelotti, mut Jäbä’s got to do, what a Jäbä’s got to do, niinku mun pikkuserkulla oli tapana sanoa.
Puukko kädessä seisoin katsoen silmieni eteen sidotun kravatin aiheuttamaa pimeää tyhjyyttä. Otin pari nopeaa askelta oikealle ja yhtä nopeasti sain kokea ruosteisen keittiöveitsen uppoavan turpeaan vatsaani. Elämäni näkyi filminauhana silmissäni. ”Ei ollu kummonen” ajattelin, kun viimeisenä kuvitelmanani klikkasin elämäni filminauhalle arvosanan 2/10 IMDB:ssä. Olisin antanu ainaki 3/10, jos oisin päässy juliaanisille alpeille elämään peite-elämää, mut nyt kävi näin, niinku mun mummolla oli tapana sanoa.
19.03.2012 klo 14.01 Väki vähenee
Habeas Corpuksen viimeinen jäsen Tiira on löydetty kuolleena kotioveltaan. Asialla oli SPSS-Jäbien viimeinen elossa oleva jäsen.
Murhaaja kertoo:
Viime päivät oli ollu mulle vaikeita. Mun kaks parasta ystävää oli viety multa ja viha ja kyynisyys oli vallannu mieleni. Olin päättäny viikonloppuna hukuttaa suruni juomalla. Tänään aamulla heräsinki yksin, ainoina seuralaisinani silmiinkantamattomiin jatkuvat kasat tyhjiä energiajuomatölkkejä. Olin viettäny lähikuppilas aikaa parin batteryn äärellä, mut siellä hengailevat Marx ja Newton ei ollu läheskää nii hyvää seuraa ku Gallup tai Bayes. Päätin et ainoo tapa saada mielenrauha on suorittaa kosto. Luin Wikipediasta, et lääkikses ei ees tehä gradua, joten sil sydäntenkeräilijäl oli varmaa jotku iha muut motiivit. Tää oli kuitenki täysin henkilökohtasta.
Tää tyyppi kuvotti muo. Se oli ampunu Bayesin, eikä se tuntunu osaavan kohdella kirjeitä niille kuuluvalla kunnoituksella. Voin vaa kuvitella, ku se aina hiplailee sen joulu- ja synttärikortteja jollai lentokentän turvatarkastuksesta tutuilla hanskoilla ja heittää ne sit roskiin. Varmaa viel lähettää sukulaisilleen jonku kuvasarjan siit toimenpiteestä. Mut älkää sukulaiset huoliko. Ens jouluna ei tartte enää muistaa tätäkään tyyppiä muuten ku kynttilöin.
Päätin hoitaa homman samasta paikasta, missä Bayes sai kokea kohtalonsa. Se oli myös testamentannu aseensa mulle, joten onnistuessani tää olis samalla tyylikäs muistoele. Ennen lähtöä kuuntelin viel yhen yksinkertaisesta skeittitempusta kertovan kappaleen. Se oli ollu Gallupin lempibiisi. Itsevarmuutta ja suoraa ryhtiä uhkuen lähin sit suorittamaan elämäni tärkeintä tehtävää.
Seisoin siel rappukäytävässä kulman takana joku 10 minuuttia Bayesin mulle jättämää asetta puristaen. Sielt kämpäst kuulu yskintää ja jotain häröä paukahtelua, joten tiesin, et kohde ois paikalla. Pian korviini rupes kantautumaan lähdön ääniä ja kohteen varjo lipui verkkaisasti siihen mun eteen. Oisin kyl halunnu oppia miten ovi aukastaan sillee, et siit ei kuulu pienintäkään ääntä, mut en ehtiny jäädä rupattelemaan, ku jo TIIRAilin sitä tyyppiä mun tähtäimen läpi.
Se oli pari tarkkaa laukausta rintaan ja kohde ei ehtiny reagoida ollenkaa mun liipasinsormen kellokäyräntarkkaan työskentelyyn. Vähän se päästeli huvittavan kuulosta korahtelua kyyristyessään maahan verilammikon alkaessa muodostua hiljaseen rappukäytävään. En jääny siihe enään jakelemaan sääliä vaan mun tehtävä oli suoritettu. Gallup ja Bayes, nyt voitte maatua rauhassa.
-Gauss
Uhri kertoo:
Aamu siinä missä moni muukin. Päivällä kulissielämää, illaksi luvassa valmiiksi kaavailtu toimeksianto. Karttalaukku ja kompassi odottivat pöydällä muun varustuksen kanssa: Esiintyisin mahdollisuuksien mukaan tietä kysyvänä partiolaisena, ja käyttäisin veistä vasta päästyäni lähietäisyydelle.
Rutiininomaisesti vilkaisin ovisilmästä, kun raotin ovea valmiina ampumaan ensimmäisestä yllättävästä liikkeestä. Viereinen porraskäytävä sijaitsee näkösuojassa niin lähellä ovea, että vaatisi nopeita refleksejä puolustautua sieltä mahdollisesti hyökkäävää tappajaa vastaan. Samaiseen käytävään olin edellisellä viikolla surmannut sen SPSS:n jannun, joka yritti hyppiä nenille ja pistää matalaksi.
Kolahdus, ja äkkiä huomasin katsovani viimeinkin silmästä silmään SPSS:n viimeistä eloonjäänyttä. Gauss. Sinnikäs kaveri. Hänen aseensa sanoi PAM, kuten tällaisissa tapauksissa asiaan kuuluu.
Minun sanoi ”klik”.
Voi, paska.
17.03.2012 klo 16.48 Avoin kirje Gaussille
Ehtoota!
Ajattelin ilmaista SPSS-ryhmittymän jäljelläolevalle edustukselle pahoitteluni siitä, että olen ollut hiukan jäljessä aikataulustani eilen ja tänään. Flunssa ja sen myötä kertyneet kehnot yöunet ovat syöneet tehoja, tarkoitukseni ei luonnollisestikaan ole ollut sotkea mahdollisten rehtien väijyjien aikatauluja.
Iloksenne voin kuitenkin ilmoittaa, että lenssuni on nyt väistymään päin. Valitettavasti minulla on vielä toimeksiantoja hoidettavana ennen kuin voin keskittyä täysipainoisesti sinuun – Gaussko se oli? – mutta uskoisin, ettei sinun tarvitse odottaa paljoakaan ennen kuin pääsen etsimään sinut käsiini lopullista välienselvittelyä varten.
Lisään ennen sunnuntaiaamua elektroniseen kalenteriini sinulle pari tärppiä. Siihenhän sinulla varmaan onkin jo hakkeroitu pääsy? Liikun yleensä sen verran silminnäkijäpitoisilla alueilla, että lienee ihan reilua hyvittää aikataulujen pieni mutta harmillinen viive lisäämällä pari syrjäisempää menoa. Luonnollisesti odotan sinua ja jotakin virheliikettä käsi liipasimella, mutta en ehtinyt nähdä kasvojasi kun kävitte tervehtimässä.
Kiitos muuten kirjeestäsi. Se oli oikein sympaattisen kotikutoinen. Kannattaa ensi kerralla laittaa sen päälle jotain isompaa, yliopisto-lehti tai jokin geneerinen pizzamainos.
Rakkaudella, Tiira
15.03.2012 klo 14.52 Tiira sai postia
Joku ystävällinen tilastosielu on lähettänyt Habeas Corpus -joukkueen Tiiralle postia, mutta posti on kadonnut arkistoista.
15.03.2012 klo 08.36 Välikohtaus Chemicumissa
Habeas Corpuksen Jóse Geromon ja lonerin MrT:n ruumiit ovat löytyneet Chemicumista. Viranomaiset neuvovat, ettei välienselvittelyä kannata hoitaa asein.
Murhaaja kertoo:
Olin lähtenyt liikkeelle ajoissa. Ulkona on hieman pakkasta, mutta se vain auttaa aisteja heräämään. Nyt pitää olla skarppina. Aamuyön katkonainen uni ja painajaiset pyörivät mielessä. Yritän silti keskittyä tehtävään ja toistelen itselleni, että tämä on helppo keikka. Kohde saapuisi noin puoli yhdeksän ja olisimme Tiiran kanssa valmiita asemissa, kohteella ei olisi mahdollisuuksia.
Saavuin sovittuun paikkaan ja odotin. Tiiraa vaan ei näkynyt missään. Tarkastus viesti ja pian puhelimeni soi. Keikka olisi tehtävä soolona, koska Tiiran matka oli viivästynyt. Saan ohjeet väijytyspaikalle ja asetun asemiin. Kokeilen asetta taskussani ja kirjaudun yliopiston koneelle. Ovi aukeaa muuan tyttö kulkee ohi vaihdamme nopeasti katseita, mutta ei muuta. käytävän pääty on sopivasti tyhjä. Kohteeni työhuone on aivan vieressa ja hänen on kuljettava tätä kautta. Nappaisin hänet varmasti. Ovi käy kohde saapuu aulaan, mutta perässään aivan liian monta uteliasta silmää. En voi toimia.
Tilaisuus meni ohi suun. Ilmoitan Tiiralle, kohteen saapuneen, mutten pysytnyt toimimaan. Jään paikalleni ja mietin miten jatkan. Hetken kuluttua kohde palaa takaisin hän kävelee ohi ja näyttää varomattomalta kun hän olen häneen nähden sivusuunnassa päätän toimia. Vedän aseeni esiin ja laukaisen. Näen luotini osuvan maaliinsa, mutta samalla hetkellä näen piipun osoittavan minuun päin. Yritän heittäytyä sivuun, kun kohteeni ampuu. Tunnen, kuinka luoti uppoutuu ruumiseeni. Silmissä alkaa pimetä enkä jaksa nousta ylös vaikka sitä yritän. Näen kohteeni kasvot, jotka ovat leveässä virneessä.
-Jóse
Puolustautuja kertoo:
Mr. T viimeiset sanat:
”Aavistelin jo aamulla, että tänään minut murhattaisiin. Joku näköjään suuttui suorittamistani teoista. Näin jo keskiviikkona epämääräisiä henkilöitä, jotka ei kuuluneet laitokseni ympäristöön laisinkaan. Aamulla saapuessani laitokselle huomasin vieraan hahmon valtakunnassani ja aavistelin kohta tapahtumien käynnistyvän. Pidin kättä koko ajan laukussa valmistellessani koulutuspäivääni. Viimeisellä matkallani kohti luokkahuonettani aavistin, että nyt tapahtuu. Aulassa olimme vain me kaksi. Minä ja Habeas Corpuksen jäsen. Hän veti aseensa ensimmäisenä, mutta hänen kuljettavana ollut matka, antoi minulle kriittiset sekunnit vetää aseeni esiin. Luodit viuhuivat ja aseiden hiljentyessä katsoimme toisiamme silmiin. Tiesimme koulevamme. Hän rojahti lattialla ja minä ikkunalasia vasten ja valuin sitä pitkin viimeiseen asentooni. Voin levätä onnellisena: sain matkaseuraa helvettiin”
Poliisin tarkemmissa tutkimuksissa on myös selvinnyt kuolemien liittyvän Helsinkiä koettelevaan murha-aaltoon. Tutkimuksissa on myös selvinnyt Mr. T:n laiton koulutusohjelma, jonka tavoitteena on ollut kouluttaa uusia räjähdeammattilaisia. Kuolemat ovat kumminkin pysäyttäneet koulutuksen täysin.
14.03.2012 klo 17.54 Verinen valtataistelu Vaasankadulla!
SPSS-Jäbät yrittivät epäonnistuneesti pönkittää otettaan Helsingin alamaailmasta. Habeas Corpuksen Tiira oli tällä kertaa nopeampi, sillä virkavaltaa jäikin tervehtimään Bayesin irvistävä ruumis. Supo pelkää, että olemme nähneet välienselvittelystä vasta jäävuoren huipun, ja vetoaakin poliitikkoihin määrärahojen pikaiseksi nostamiseksi.
Epäonninen murhaaja kertoo:
Alettiin jahtaa Gaussin kanssa uutta kohdetta, koska toimeksantaja ei ollu vieläkää tyytyväinen pumppujen määrään. Varjostuksemme alkoi Päärakennuksen vanhalta puolelta luennon jälkeen ja seurasimme uhria aina kotiinsa asti Vaasankadulle. Tilaisuutta listimiseen ei kuitenkaa tullu ja tultii takas sen himalle parin tunnin päästä.
Gaussin kanssa laskimme todennäköisyyksiä, että suurin estimaatti onnistumiselle olisi heti kotiovella. Gaussin piti eka harhauttaa ja mun tuhota se nurkan takaa. Harhautus aiheutti kuitenkin kohteen toimimaan varman päälle. Se ennakoi mun olevan nurkan takana ja pisti heittolaukauksen. Se oli Bayesin loppu. Onneks sentään Gauss pääs karkuun. Toivottavasti toverini kostaa vielä tämän suunnattoman tilastotappion.
Puolustautuja kertoo:
17:53. Aika mennä. Käytävästä oli kuulunut ääniä jotka eivät alkaneet tai päättyneet oven avautumiseen ja sulkeutumiseen, eikä ollut vaikea arvata, että minua oltaisiin vastassa. Nämä jätkät olivat lahdanneet jengiä liukuhihnatahtia, eivätkä vissiinkään meinanneet jättää hommaa meidän ryhmämme osalta Sergios-parkaan.
Raotin ovea ase valmiina. Oven edessä ei ketään, takana…? Ei, hissin takana! Kumpikin laukaisi, kumpikaan ei osunut, väijyjä pakeni portaita ylöspäin. Hetken epävarma hiljaisuus, syke pinnassa. Tiesin Sergioksen seulaksi ammutun ruumiin perusteella, että tämä joukkio tykkäsi liikkua porukalla – seuraava odottaisi epäilemättä kulman takana. Askel eteenpäin, ase laukaisuvalmiina… Jep. Siellähän se.
– Tiira
13.03.2012 klo 22.40 MrT ei mahtunut Gallupin virhemarginaaliin!
Yleisötiedustelumme mukaan MatLun klusterilla, kolmannella ylioppilastalolla, on kuolleisuus poikennut odotetusta tilastollisesta jakaumasta. Ainut silminnäkijä arvelee selityksen piilevän pienessä otannassa. Loner-järjestön MrT:n pistoolinjäljet kuittaavat tulokseksi 1 (+/-0) ruumista, ja näin SPSS-jäbien rivi saa epäjatkuvuuskohtansa.
Murhaajat kertovat:
Olemme saaneet käsiimme salaisen sähköpostiviestin, jonka haluamme paljastaa teille. Sähköposti käsittelee Helsingissä tapahtuvia raakoja salamurhia. Tässä viestissä kerrotaan yhdestä suoritetusta murhasta. Emme ole saaneet vielä tietoomme murhan suorittaneen henkilöllisyyttä tai tilaajaa. Murha suoritettiin kylmäverisesti niskalaukauksella. Seuraavaksi käsiin saamamme sähköposti:
Vastaanottaja:
Lähettäjä:
Otsikko: Kukka on kuihtunut
Kukka on kuihtunut. Valitettavasti ei täydellisessä rauhassa. Yksi näki kukan kuoleman. Yritimme ryhmänä hoitaa tilanteen, mutta emme saaneet tilaisuutta kasvienhoitoon. Sain tietää yhden kukkamme sijainnin myöhemmin samana päivänä ja pystyin käydä hoitamassa kukkaa. Hoidossa oli ongelmana monien ihmisten määrä, jotka ihailivat kukkaamme ja jouduin odottamaan rauhallista tilaisuutta, jotta pystyin hoitamaan kukkamme.
Odotamme lisää hoito-ohjeita.
-Mr.T
Uhri kertoo:
Tänää piti olla SPSS-jäbille suuri päivä: yks tosi iso potentiaaline asiakkaiden joukko oli ottanu yhteyttä ja kutsu meidän jengii sit semmoseen neuvotteluu. Niit häiritsi sama juttu, mikä meitki, nimittäin just nää länsirajalt tänne itää loikkaavat teekkarityypit. Ne oli joo huomannu tän meidä alkuviikon tehokkaan toiminnan kaikist näist paikallismoodeist ja -medioist vai mitä nää ny on, ja ne oli sit päättäny tehä yhteisen tilauksen meilt. Oikeeshan ne oli, näkeehän sen fiksuhko humanistiki kysyntä- ja tarjontakäyrist et keskittämine kandee molemmin puolin. Iha törkeen tärkee juttu siis kysees. Arvottii sit jäbien keske noppaa heittämäl ja mäpä sit sain isoimman silmäluvun, sain sit lähtee sinne. Mä saavuin paikalle niinku oli sovittu ja jätin mun aseen aulaan, turvallisuussyist. Se oli hemmetin pitkä kokous, vaik oli silleen tosi letkee meininki. Saatii se soppari tehtyy siin parin tunnin aikana. Melkein kaikki osapuolet oli siit yksmielisii, vaan yks niist oli eri mieltä, makso kuulemma vähän liikaa.
Saatiinhan me tosiaa hyvä diili aikaseks ja lähettiinkin tyytyväisenä yhes yhen pääasiakkaan kaa pois siit salist. Loput jäi sinne viel juhliin meidän alkanutta yhteistyötä. Sit sielt tuliki yhtäkkii silleen viereen sniikisti yks tosi tuttu naama – se oli yks näis murhabisnespiireis vähän varjoon jääny, mut tosi pahamaine heebo. Se veti pyssynsä esiin ja ampu mua mahaa, mitää sanomatta. Ehin päätellä kuitenki monel tilastollisel mittaril, et se oli ilmeisestikki ollu lafkan sisäl iha koko ajan ja kuunnellu salaa kaikki nää meidän jutut. Sain ku sainki viel otteen mun säilös olleest omast aseest ja onnistuin ampuun koko lippaan tyhjäks, mut ei mitää toivoo osumisest, mä olin jo niin huonos kunnos siin vaihees. Siin hidast kuolemaa tehes selvis seki, et tää asiakas, joka oli joutunu ainooks silminnäkijäks, tuns kans tän tyypin, merkitseväl todennäkösyydel paremmin ku mä. Tyyppi kuitenki häippäs heti siit ja mä kupsahdin siihen lattialle.
Diili on täl hetkel vaakalaudal, ku jäbii on ny kaks. Kuulemma tarttee täs tapaukses vähä lisää näyttöö, mut sithän on ihan salee tulos – meihin sä voit luottaa!
Gallup,
SPSS-jäbät
13.03.2012 klo 18.18 Uusi ryhmittymä nostaa päätään keskustassa
Arskan toimintasankaruus tyssäsi Tiiran ja Jóse Geromon ammattimaiseen hissiansaan Uuden ylioppilastalon B-rapussa. Poliisi epäilee, että tekijät kuuluvat Suomeen juuri rantautuneeseen Habeas Corpus -liigaan.
Murhaajat kertovat:
Kokosimme joukkomme, jotta voisimme virittää ansan. Odotellessamme Tiiran kanssa kolmatta jäsentämme, tunsin kylmän väreen kulkevan selkäpiitäni pitkin. Pian arvasin, ettei hän tulisi, koska on siirtynyt toisille teille.
Nyt oli kuitenkin palattava tehtävään, kohteemme oli saapumassa ylioppilastalolle noin kello kuuden aikaan. Otin alhaalta vahdin paikan, kun toverini Tiira asettui ylempään kerrokseen varmistamaan hissin. Jokainen ovenkolahdus jätätti miltei yhden lyönnin väliin. Varmistelin asettani ja silmäilin hissiin kulkijoita, ei vieläkään kohdettamme. Tehtäväni oli ilmoittaa jos kohde siirtyi hissiin ja varmistaa ettei hän pääse portaikosta pakoon tai hoidella hänet itse, jos hän yrittäisi paeta tai käyttää portaita.
Oven kolahdus. Näen peilistä, että hissin eteen siirtynyt henkilö on kohteemme. Ilmoitan Tiiralle ja varmistan, ettei kohde yritä paeta, sillä tiedän hänen nähneen minut. Hissi lähtee liikkeelle. Jään odottamaan mitä tapahtuu.
-Jóse Geromon
Nojasin seinään hermostuneena, käsi valmiina piilotetun aseen liipasimella ja sovittua merkkiä odottaen. Jokainen kolahdus, jokainen askel viereisen käytävän portaissa, aisteihin tulvivat ärsykkeet ja avautuva ovi. Casual hymy ohikulkijalle.
18:00. 18:07. Kolahduksia, askelia, etäistä puhetta. Naurua. Ja sitten… merkki. Jóse oli yhä hengissä ja kohde tulisi hissin kautta. Astuin eteenpäin ja painoin kutsunappia, hissi nousi neljänteen ja laskeutui sitten ensimmäiseen. Otin parempaa tuntumaa aseeseen. Oven avautuessa väläytin hymyä, astuin lähemmäs ja vedin aseeni esiin. Uhri ennätti napata esiin veitsen ja syöksyä kohti, mutta peli oli jo selvä. ”Gotcha”, totesin vaimeasti, ja soitin Jóselle matkalla ylöspäin. ”One down.”
-Tiira
13.03.2012 klo 17.44 Verta!
Habeas Corpus -joukkueen Sergios on löydetty kuolleena. Murhaajiksi ilmoittautuu SPSS-jäbien kolme pistoolisankaria. Murha tapahtui Siilitiellä.
Murhaajat kertovat:
Eile oli ollu loistopäivä. Meiä työ etenee uskomatomal nopeudel ja tänää oli lisää tiedos. Oltii saatu selville, et meiä seuraava kohde lähtis kahen aikaan pois Kaisaniemes sijaitsevast mestasta. Venattii siel rappukäytäväs parikyt minuuttia ja suunniteltii mite tylysti tapettais se, mut eihä sielt ketää tullu. Gallup joutu lähtee viemää ne meiä sydämet sille tyypille. Gauss ja Bayes meni tankkaa safkaa tulevaa koitosta varten. Sovittii, et nähtäis Porthanias siin sopivasti enne neljää.
Siin me istuttiin taas, kaikki kolme SPSS-jäbää Porthanian aulas. Ei meit kiinnostanu et siel talos pyörii jotai lakiopiskelijoit, ku oli tullu sellane fiilis, et ollaa kaikkie pykälien yläpuolel. Tän seuraavan operoitavan jonku tylsän luennon piti loppuu siin alakerras enne neljää ja me venattii salin ulkopuolel vertaillen meiä kuluneita liipasinsormia. Gaussil se oli jo iha ahavoitunu.
Sielt sit rupes väkee lappaa ulos. Oli kieltämät iha kiva katella sitä riemun määrää, ku ne pääs vihdoin pois sielt. Meiä riemu oli kyl vähenemään päin ku ei sielt tullukkaa ulos tuntomerkkien mukasta punatakkista naishenkilöä. Lopuks käytii viel sisäl siel salis ja tyhjähän se oli. Oisko ollu mahollista, et meiä toimeksantaja ois syöttäny meille iha väärää dataa. Hetki viel palloiltii siin ympäriinsä melkeen valmiina tappamaan jokane punatakkine tyyppi. Pakko myöntää, et me luovutettiin jo se homma ja talsittiin ulos Porthanian pyöröovien vingahtaessa.
Siin pihal sit tapahtu jotai kaikkie todennäkösyyksien vastasta ku Bayes teki mullistavan havainnon. Tää kohde oli ohittamas Porthaniaa iha toisesta suunnasta tullen. Peräänhän me lähettii ja varmistettii ekaks, et se on se sama tyyppi. Se meni seuralaisensa kanssa siihe viereiseen leipämestaan syömään. Seisoskeltii siin ulkona ja kateltii ku ne tilas jonku leivän joho ne halus iha väärän makusta majoneesia. Lopult päätettii mennä iteki sinne ku Gallup oli nälkänen. Se jäiki sit oikeestaa Gallupin vikaks ateriaks. Se sai just sen leipänsä messiin ku nää oli syöny sen omansa. Ne palautti sen tarjottimensa viel sillee ärsyttävästi et se kasa lähtee vinoon. Annettii vähä etumatkaa ja lähettii taas seuraamaan.
Sitä iloahan ei sit kauaa kestäny ku tää kohde meni edellee se seuralaine mukanaan johonki vaatekauppaan. Siel oli nähtävästi joku ihanan ihana kevätmallisto myynnis. Iha hyvä homma kyl, mut ei meit jäbii kiinnostanu ruveta seuraamaan jotai parituntista ostossessiota. Aika paljo ollaa koettu, mut shoppailevan naisen venaaminen on kyl pahinta mitä karulle miehelle voi tapahtua. Onneks se kauppakäynti oliki vähä niiku me SPSS-Jäbät, nopea ja tehokas. Visa vingahti ja matka jatku eteenpäin.
Seuraavaks tää duo jatko matkaansa kohti Esplanadia ja sen yli. Laskettiin meiän uudel mallil jo hyvis ajoin et ne on varmaa menos siihe yhteen kirjastoon ja sinnehän ne sujahti. Siel me poukkoiltii niitten hyllyjen seas varmaa aika epäilyttävän näkösinä ja puhuttii jostai kirjasta, mikä ei taho löytyä. Tokas kerrokses Gauss katteli olevinaa jotai hyllyä, ku tää kohde käveli siihe ja kehotti väistämään. Gauss sit veti kehiin tilastollisesti uskottavimman ilmeensä ja sano ”joo”. Ei ois kohde hymyilly siin tilantees, jos ois tienny kenen kans ollaan tekemisissä. Ne lainas sielt jonku kirjan joka oli niin paksu, et ainakaa me ei jaksettais lukee sitä ellei siin ois paljon kuvia. Kirjastokortti vingahti ja matka jatku eteenpäin.
Ne lähti sit takaspäin samaan suuntaan mist tultiinki ja seuraamine jatku taas Esplanadin yli. Meiä luotettavat ennusteet sano, et ne ois menos Kaisaniemen metroasemalle ja näinhän se oli. Matkakortit vingahti, ku lähettii laskeutumaan laitureille. Ne käveli iha sinne aseman toisee päähän ja nous seuraavaan itään lähtevään metroon. Me otettii hyvä mesta siit saman vaunun puolivälistä. Bayesil oli hyvä näköyhteys niihi, Gauss kävi asemil vaunun ulkopuolel kattomas ettei ne jää pois ja Gallup kannusti vieres suu täynnä sitä leipää. Siilitiel ne sit jäi vihdoin pois vähä niinku me oltii salaa toivottuki. Meki poistuttii vaunusta ja metron ovet vingahti kiinni.
Tajuttii siin sit, ettei oltu varmaa koskaan oltu näin idässä ilma vanhempia. Kyl siin pelko hiipi puseroo ku lähettii seuraa niit kauemmas asemasta. Ei siin kauaa ehtitty mennä ku nää käveli sisään siihe sinivalkoseen lähikauppaan. Eiks nää tyypit malttanu olla hetkeäkään kuluttamatta? Venattii siin ulkona sit yllättävänki pitkään kunnes sielt sisält kuulu vihdoin bonuskortin vingahdus ja matka jatku eteenpäin.
Ne lähti jatkaa sitä samaa tietä viel vaa eteenpäin ja me tajuttii pikkuhiljaa, et koht vois olla aika iskeä. Kurottiin koko aja etäisyyttä kiinni ja katottii, ettei lähistöl pyöris taaskaan liikaa väkeä. Sit siin tuli sellane otolline kohta. Ensin Bayes ampu sitä lähietäisyydelt rintaan, mut se jäi viel pystyy. Sit Gauss ja Gallup toisti ”varmuuden vuoksi” saman useasti ja uhri vingahti. Sen jälkee se oli vähintää yhtä reikänen, ku Gaussin hampaat. Yli neljä tuntia kestäny operaatio kakstuntisine jahteineen oli päättyny onnistumiseen. Lopuks me laitettii sille ruholle sellane punanen hyväntekeväisyysnenä. Gauss ja Bayes viel stögäs röökit sen kauhusta auki jääneisiin silmiin ja sit Gallup otti hyvii kuvia eri perspektiiveistä. Voitais viel perustaa varmaa joku taidekollektiivi.
Lopus viel diagrammi pelin murhista tähä mennessä ja kuva niist tyypeist.
Uhri kertoo:
Tiistai oli hyvä päivä. Olimme rakastajani kanssa vierailleet madame Novan luona hankkimassa yhtä sun toista tarpeellista, nimittäin mainiot mustat nahkasaappaat tikarikoteloineen ja luodinkestävän sinisen takin, joka oli suunniteltu kuumimman kevätmuodin mukaan. Rakastajani kantoi kasseja puolestani ja minä keskityin ympäristön tarkkailuun. Aurinko paistoi, kevät tuoksui ilmassa ja sydämeni oli keveä, sillä tiesin, että parhaillaan kaksi luotettua toveriani valmistautuivat suorittamaan murhan, enkä epäillyt laisinkaan heidän kyvykkyyttään – olinhan itse osallistunut suunnittelemiseen.
Sukelsimme rakastajani kanssa metroon ja keskustelimme koko matkan C. S. Lewisista ja hänen hurmaavista ajatuksistaan rakkautta ja kuolemaa koskien. Mietin, miten lähekkäin nuo kaksi todella kulkivatkaan – eihän rakastajani tiennyt, että minäkin olin todellisuudessa murhaaja.
Nousimme metrosta. Tie oli jäinen, joten tarjosin rakastajalleni käsivarteni. Kello lähestyi viittä, ilta oli jo viilenemään päin. Odotin innolla kotiinpääsyä ja sitä, että saisin potkaista kivistävät kengät jaloistani ja rentoutua jonkin vanhan film noir -dekkarin parissa. Keskittymiseni herpaantui.
Se siitä sitten. Luoti iskeytyi selkääni ja raastava kipu levisi hetkeä myöhemmin. Rakastajani sieppasi minut kiinni ja vilkuili kauhuissaan ympärilleen. Minä pudistin kevyesti päätäni.
”Mitä vähemmän näet, sitä todennäköisemmin he säästävät sinut.”
Hän pudisti raivokkaasti päätään. Hupsu, hupsu mies.
”Minä kostan puolestasi”, rakastajani vakuutti.
”Naurettavaa”, sihahdin. ”Älä höpise. Pidä minusta kiinni.”
Hän noudatti pyyntöäni. Kun näköni hämärtyi, ajattelin kahta muuta, kahta luotettuani. He kostaisivat puolestani.
12.03.2012 klo 19.50 Veriteko Vallilassa
Murhientäyteinen maanantai huipentuu verenvuodatukseen Vallilassa, kun Dilemma-joukkueen viimeinenkin jäsen Abelard kaatuu SPSS-Jäbien luoteihin. Illan hämärtyessä kaupunkilaiset kuiskivat pahamaineisen ryhmittymän nimeä ja lukitsevat ovensa tavallista huolellisemmin. Tänä yönä vain harvat nukkuvat hyvin.
Murhaajat kertovat:
Kaks oli jo takana ja päätettiin, et kyl me tänää tapetaa se viimenenki. Saatii selville et sil olis jotku treenit Vallilas, melko lähel meiä salaist piiloo. Ei me kyl ymmärretä miks joku treenais jotai, ku voi olla muutenki täydelline niinku me. Treenaus on muutenki sellane vastenmieline lainasana. Gauss lähetettii taas asialle, ku Bayes ja Gallup oli menny lähimetsään ettimään korrelaatioita.
Gauss:
Sain kunnian hoidella myös viimeisen kohteemme. Hän oli Helsingin Vallilassa treeneissä. Kävelin paikalle nopeasti ja otin selvää mistä mies mahtaisi tulla ulos. Odotin aikani ja meinasin jo luovuttaa, kun tutun näköinen kasvo vartaloineen asteli kaverinsa kanssa ulos rakennuksesta. Sain jatkoaikaa suunnittelulleni, kun he menivät viereiseen kauppaan ostoksille.
Vihdoin he olivat saaneet treenimaltaansa ostettua ja lähdin varjostamaan heitä turvallisen matkan päästä. Heidän ilmeisen treenatut jalkansa etenivätkin arvattua nopeammin ja koin vaikeaksi saada eroa kurottua sopivan paikan tullen. Lopulta otollinen tilaisuus iski, en epäröinyt vaan toimin kylmäverisen tappajan elkein. Samoin elkein, joilla tänään piilotin ylimääräisen uunimakkaran perunamuusikasan alle lounasravintolassa. Pari laukausta treenattuun vatsaan ja hänen viimeiset treeninsä olivat takana. Paikalla oli sen verran rauhallista, että saatoin ottaa sydämen lisäksi koko ruumiin talteen. Eräs tuttavani harrastaa taksidermiaa, joten saamme oivan koristeen majaamme
12.03.2012 klo 15.45 Päärakennuksella pamahtaa.
Päärakennuksen aulassa viuhuivat luodit, kun SPSS-Jäbät kylmäsivät jo toisen uhrinsa, Dilemman AeroSheepin. Teolla oli yksi silminnäkijä.
Murhaajat kertovat:
Oltiin jäbien kanssa iha innoissamme ku eka homma saatii hoidettuu heti. Oltii menty vapaaehtosesti käymään parilla ekan vuoden luennol, ku ne on nii siistejä, mut sit tajuttii et meil oli työ kesken. Joku tyttö ois pian lähös päärakennukselt opiskelemasta jotai kuollutta kieltä. Vissii ois koht kuollu itekin. Bayes ja Gallup oli nii keskittyineitä luennoitsijan juttuihi, et Gauss sai luvan lähtee hoitaa homman.
Gauss kertoo:
Juu, lähdin luennolta päärakennukselle odottamaan seuraavaa uhria. Hän oli saapuva aulaan luultavasti ennen kello neljää. Odottelin rakennuksen vanhan puolen aulassa tarkkaillen, jos joku vastaisi saamiani tuntomerkkejä. Istahdin aulan penkille ja otin käteeni Yliopisto-lehden. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta mielestäni kyseinen lehti ei ole hyvä. Vihdoin yläkerran portailta alkoi astelemaan väkeä. Yksi heistä vaikutti oikealta ja odotin hyvää hetkeä iskeä ilman että liian moni ihminen olisi näkemässä.
Hän seisoi siinä kaverinsa kanssa ja jutteli varmaan jotain järkevää. Mietin, että eihän tuon näköinen tyttö ole voinut tehdä mitään pahaa kenellekään ja epäröin. Olin kuitenkin hetkeä aiemmin ottanut Unicafe-ravintolassa neuvoa-antavan ja toteutin murhan. Halusin suorittaa sen kivuttomasti joten ammuin kaksi laukausta sydämeen. Sitten muistin että sydän olisi pitänyt ottaa talteen ja nyt se oli käyttökelvoton. Onneksi työnantajamme oli luvannut jo lisää kohteita, joten hätä ei ollut tämän näköinen. Lopuksi nyljin hänen nahkansa, jotta voisin ommella siitä itselleni uuden vyölaukun. En haluaisi rehennellä, mutta veikkaan että seuraavalla Tallinnan risteilyllä Bayes ja Gallup tulevat olemaan hyvin kateellisia siitä.
Uhri kertoo:
Olin ensimmäistä päivää uudessa työssäni: vuosien simulaatioharjoittelu oli valmistanut minua tähän, mutta silti pikainen tyrkkäytymiseni Kentälle oli aika kuumottavaa. Kiireisten peiteoperaatioiden vuoksi omien kohteitteni hätyyttäminen olisi mahdollista vasta lähipäivinä, joten vannoin pysyväni hengissä ensimmäiseen verenvuodatustehtävääni asti. Uskollisella pistoolillani varustettuna olin valmis niin uhrien onnekkaaseen ilmaantumiseen tarjottimella (hyvin epätodennäköistä) kuin myös mahdollisen uhan eliminoimiseen.
Hakeuduin rientoihini väkijoukkojen suojissa ja toljotin epäilevästi vanhan yliopistorakennuksen pylväitä; noiden katveessa voi väjyä vaikka mitä! Sydän pamppaillen kiiruhdin aution käytävän läpi latinanopintojeni pariin.
Luennolta poistuessa tuudittauduin vilkkaan aulan luomaan turvallisuuden tunteeseen. Laskelmoin tilan olevan kyllin liikennöity puidakseni joitakin lomaviikon kohokohtia leppoisan smalltalkin merkeissä toverini kanssa. Läpänheiton tiimellyksessä havainnoin tukaluudekseni, että aulan populaatio oli radikaalisti pienentynyt, mutta tämä huomio kirkastui minulle vasta, kun koin ilman kitkan kuumentavien luotien lävistävän rinnukseni. Murhaaja oli syöksynyt ilmeisesti takaoikealta ja ehdin nähdä hänestä vain kiitävän paidanselkämyksen, sumenevina välähdyksinä. ”Osui varmaankin sydämeen,” ajattelin, sillä anatominen eksaktius on olennaista näinkin dramaattisella hetkellä. ”Latinaksi se on ”pector”. Loppu tuli ajatusta seuraavaa ajatusta nopeammin.
12.03.2012 klo 10.15 Ensimmäinen veri vuodatettu!
Kumpulassa tapahtui heti aamutuimaan puukotus, josta olivat vastuussa SPSS-Jäbät. Teolla kuuluu olleen yksi silminnäkijä. Uhriksi päätyi Dilemma-joukkueen Matemaattori.
Murhaajat kertovat:
Me oltiin jo ehitty unohtaa, kun puol vuotta sitte lyötiin muutaman tiedekunnan ilmotustauluille lappu, jossa tarjottiin apua, jos data tuottaa joillekki päänvaivaa.Siin luki, et ”SPSS-Jäbät, niihin sä voit luottaa”. Viime viikolla kuitenki tuli viestii lääkiksen suunnilta, et tän jonku tyypin gradun eteneminen takkuilee ja se haluis meiltä vähän apua. Me siin sit lyötiin kaikki maholliset ohjelmistot tulille ja venattiin jo sormet syyhyten, et minkähänlainen aineisto tulis analysoitavaks.
Mut eihä se sit mennykkää iha niinku meiän päiväunissa. Tää kaveri nimittäin kerto tarvitsevansa siihen juttuunsa tuoreita ihmissydämiä ja meiän pitäis niinku kerätä ne. Alukshan me oltii toki, et ei me voida millää lähtee puuhastelemaan tollasia ku se on laitonta ja kaikkee. Se on kuitenki vähän tekemätön paikka ku tää valmistumaisillaan oleva kirurgismies tulee odottamatta meiän puuhun rakennettuun piilomajaan se meiän vanha ilmotus kädessä ja uhkaa kuluttajansuojajutuilla, jos me ei suostuta auttamaan.
Ei siin mitään sit. Onneks tää tyyppi on muuten mukava ja vaikuttaa ehdottomasti todelliselt rautaiselta ammattilaiselta. Se opetti meille mite homma hoidetaan oikeeoppisesti ja nopeesti. Lisäks se varusti meiät sellasil kivan sinisil kylmälaukuil, joihin elin -niinku ne ammattikielellä sanoo- laitetaan. Se oli valinnu kolme tiettyä kansalaista, joide sydämet pitäs tuoda. Jostai geeneistä ja veriryhmistä se horisi, mut ei me niistä tiedetä.. eikä kyl oikeestaan halutakaan. Eniten arvostettiin sitä et se oli valinnu nää tyypit sellaselta alalta, et ketään ei oikeestaan haittaa, et niitten elämä loppuu tieteellisissä merkeissä.
Mut sit päästiin itse asiaan. Oltiin saatu selville, et tää yks valittu tapaus ois aamul luennolla jossai Exactumissa. Seistiin siin aulassa ja puhuttii sivistyneitä, ku kohde käveli ohi. Ei me kehattu sitä operaatiota siinä suorittaa, ku se ois varmaan ollu aika karua nähtävää monelle. Päätettiin siis venata hetki ja kattoo mihin tää jätkä jatkais. Onneks se sit pääty sellaseen pieneen opetustilaan mis vois rauhas ottaa sen pumpun talteen. Katottiin siit ikkunasta ku se meni yhen kaverinsa viereen. Vähä sääliks kävi sitä sen kaveria, mut ”Bad for him, good for me” – erästä tuoretta lentomäen maailmanmestaria lainataksemme. Arvottiin sit et kuka pääsis suorittaan ekan toimenpiteen.
No Gausshan se oli (käytetään tollasii salanimii, ku kyl meit silti vähä epäilyttää tää puuha, Gauss on se kellokäyrätyyppi). Bayes (sil on teoreema) ja Gallup (se on se hemmo, joka soittaa aina sulle ja kyselee kaikkee) jäi siihe ulkopuolelle varmistamaan ettei liia moni innokas tuu kattelee siihe ikkunaan. Nopeesti se kävi, viereen vaa istumaan ja väsyny moikkaus. Vähä yllättyneenä kaveri siin katto ku sellane 210-senttine tyyppi tulee viereen, mut nii katottais meki. Sit vaa puukko rintaan ja sydän talteen, nii helppoo se on ku sen osaa. Se sen kaveri katteli vaa hölmistyneenä vieres, et nyt kävi näin. Oli muute törkeen hyvä veto viel väännellä sitä ruumista hauskoihi asentoihi. Saatii sikahyvää matskuu meiä blogiin.
Uhri kertoo:
Vainoharha, ja murhanhimo – siinä ne kaksi ominaisuutta, jotka eivät pelastaneet minua tänään, niiden ilmeisen puutteen vuoksi. Olin toki pakannut aseen mukaan, siltä varalta, että murhattavani kävelisi ohi (tuskin, olinhan viettämässä päiväni eri kampuksella). Saavuin exactumiin jokseenkin kiireessä, että ajatus aseen lataamisesta ei tullut edes mieleeni, sen verran luottavainen olin yleiseen turvallisuudentunteeseeni – aloittelijan virhe. Törmäsin ystävääni, jonka kanssa menimme pienehköön luentosaliin n. klo 10.10 odottamaan luennon alkua. Selkäni takana ovi kävi, kuten usein käy muutamia minuutteja ennen luentojen alkua. En osannut huolestua näin tavanomaisesta tapahtumasta. Muutamaa sekuntia myöhemmin viereeni istui tyyppi, joka sanoi ”Moi” ja puukotti minua suoraan sydämeen. Tähän kaikkeen meni muutamia sekunteja. Vainoharhaisuuteni oli kertakaikkiaan riittämätöntä, mutta tämä on ymmärrettävää: kuinka moni meistä on saanut vaativuusteorian luennolla puukosta? Eikö puukotukset olekaan vain peruskoululaisille? Vaikka olisinkin yrittänyt varautua paremmin, olisin parhaimmillaankin pitänyt ladattua asetta pöydälläni aiheuttaen kohtuutonta jännitystä muutoin niin rauhallisella luennolla, enkä olisi jatkuvasti vilkuillut sisäänsaapujoita. Tällöinkin lojuisin yhtä kuolleena kuin nyttenkin.
12.03.2012 klo 00.01 Turnaus on käynnistynyt.
Tuntematon määrä järjestöjä vaaniskelee nyt toisiaan Helsingin kaduilla ja kampuksilla. Armoa ei anota eikä anneta. Kaupunki on muuttumassa verenhimoisten ryhmittymien salaiseksi taistelukentäksi. Keiden joukkio on tehokkain ja ovelin, ketkä jäävät viimeisinä henkiin? Penkkiurheilijat odottavat vesi kielellä uutisia veritöistä.
TESTI:
Infolaatikko:
Länsi-Pakila on pientalovaltainen peruspiiri ja Pakilan osa-alue Pohjois-Helsingissä.
Länsi-Pakilassa asuu 6 465 henkeä (1.1.2005). Pientalovaltaisuuden takia asuntojen keskikoko, 97,5 m2, on Helsingin kaupungin osa-alueista suurin. Perheitä alueella on paljon, keskimäärin asunnossa asuu 2,5 henkeä. Alueella toimii kohtuullisen paljon pieniä ja joitain keskisuuria yrityksiä. Työpaikkoja alue tarjoaa 1 732 (tilanne 31.12.2003). –Wikipedia