Leikkimielistä salamurhaamista ja hilpeitä teurasjuhlia jo vuodesta 2004
Syysturnaus 2023: Veri on vettä sakeampaa
This is the event page for the Fall Tournament 2023: Blood is Thicker than Water.
In this year’s tournament two crime families, the Fiores and the Moores, battled each other in a series of assassin games.
Table of Contents
Tournament scoring
Syysturnaus 2023 pisteet / Fall Tournament 2023 Scoring
Alias
# of murders
Murder points
# of arrests
Arrest points
# of self-defenses
Self-defense points
Style points
Report points
Total
Charlotta Fiore
0
0
0
0
0
0
0
0
0
Marcus ”Urgent Fury” Fiore
1
10
0
0
0
0
1
-5
6
Andy Moore
0
0
0
0
0
0
0
0
0
Amelia Fiore
1
10
0
0
0
0
1
6
16
Phonos Fiore
0
0
0
0
0
0
0
6
6
Dead Rabbit
0
0
1
5
0
0
0
-5
0
Syysmyrkkylilja
0
0
0
0
0
0
0
0
0
Hortulanus Fiore
2
20
0
0
1
5
1
9
37
Morty Moore
1
10
0
0
0
0
0
2
10
Johan Liebert-Moore
0
0
0
0
0
0
0
4
4
Tuubatabbaja
1
10
0
0
0
0
1
2
13
Setyli Fiore
1
10
0
0
0
0
1
5
17
Ensio Pirén-Moore
0
0
0
0
0
0
0
0
0
Fiona Fiore
1
10
1
5
0
0
2
5
26
Mars Moore
0
0
0
0
0
0
0
0
0
Events
29.10. 23.59 The Ring of Death ends!
The dons and mobsters shall have their final conspiring dinner at Oluthuone Kaisla (Vilhonkatu 5, 00100 Helsinki) on 3.11. at 18 o’clock. Prepare by bringing all the guns and a long memory with you!
29.10. 16.00 Helsinki: Uncle hate
Somebody wasn’t happy with the uncle, as Amelia Fiore caught Setyli Fiore and snuffed his life out! Looks like somebody else was itching for that honour too.
The murderer tells:
Minun ja vallan kahvan välissä on sen puutarhurin maatumisen jälkeen enää yksi varteenotettava este, armas setämme. On ehkä vähän julmaa suunnitella omaisensa murhaa… Mutta sillä ei ole väliä. En kumartele Belladonnan jälkeen enää muille sukulaisille.
Pelkäsin, että joku olisi saanut vihiä aikeistani. Kuljin sivukujia ja tarkistin selustani useammin kuin kerran. Kuinka alhaista; suunnitella nyt kenenkään väijyttämistä kotiovellaan. Minuutti minuutilta lähestyin silti kohteeni asuntoa.
Käsi taskussa, leikin liipasimella. En tiedä vuosiko pistoolini öljyt vai oliko käteni vain hikinen. Pienikin hipaisu ja luodilla olisi oma, tappava, tahtonsa. Murha oli siis lähes varma, enkä riskeeraa henkeäni puukkotappelussa näin lähellä loppua. Voih, olen vajonnut jo Moorejakin alemmas… Veisten kauneudelle, korukuvioille ja välkehtivälle verelle, ei mikään vedä vertoja. Ehkä sitten seuraavalla kerralla…
Kuljen avoimen pihan poikki, muutamia ohikulkijoita, en viitsi jäädä kärkkymään liian lähelle heitä, joten palaan seinän vierustaa pitkin ulko-ovelle. Katsahdan kelloa ja jään odottamaan.
Ulko-oven avautuminen. Laukaus. Ja ruumis.
Yhdestä ohikulkijasta huolimatta palaan kotiin, puutarhaan. Fioren ruusut ovat kohta minun.
– Amelia Fiore
The victim tells:
Ever since I was adopted into this family I have felt like home. But now everything is starting to crumble. What happened to the great Fiores? Let us take what we can and save ourselves, mia rosa. Leave this city for good. No one is safe here, not even you, Belladonna.
I quickly prepare a suitcase full of essential travel supplies and a small amount of cash (a few hundred thousand at maximum) and head into the night. But is that not a familiar face waiting for me at the yard?
A sudden bang. Sharp pain in my chest. I lose my balance and drop to my knees in a puddle. Belladonna, mi amore, why did it have to end like this? The last thing I see is that smirk on my niece’s face. How rude.
– Uncle Setyli Fiore
Scoring
The murderer: the murder 10 points + the report 2 points + 1 point for the closing act + 1 point for the pro level difference + -2 points for a witness = 12 points.
The victim: the report 2 points.
28.10. 21.33 Helsinki: Desperate stab
Morty Moore struck down Phonos Fiore, but a veritable crowd can point accusing fingers.
The murderer tells:
Tapasimme uudestaan lauantai-iltana. Minä ja rakas veljeni, joka oli yrittänyt viedä henkeni. Toinen veljemme oli mukana varmistamassa, että neuvottelu sujuisi rauhanomaisesti.
Keskustelimme pitkään. Faktat eivät tuntuneet sopivan yhteen, ja aloin aavistella että Fioret olivat tämänkin takana. Mikä oli todennäköisempää: että oma perheeni yritti hankkiutua eroon jäsenestään, vai että kilpailija yritti sytyttää veljessotaa?
Sitten kuulin kun hän saapui paikalle. Vanha viholliseni, jonka kanssa olemme pitkään tanssineet tätä kuoleman valssia. Tilanne oli heti päivänselvä.
Tarkkailin häntä viereisessä huoneessa, mutta ympärillä oli liian monta muuta, joiden uskollisuudesta en ollut varma. Hän oli kuitenkin melkein saanut sekä minut että veljeni hautaan. Olin valmis uhraamaan itseni perheeni puolesta, mutten ihan noin varomattomasti.
Vetäydyin takaisin neuvotteluhuoneeseen jatkamaan keskustelua. Vähän myöhemmin hän astui sisään, ilmeisen hämmentyneenä sovustamme. Jäi sisälle tarkkailemaan meitä ilkkuva ilme kasvoillaan. Kyseli vointia.
Kuulin viereisestä huoneesta toisen äänen. Tuttuni oli tekemässä lähtöä. Riensin ovelle ottaakseni hänet kiinni.
En minä mitään kuullut.
Halusin vain päästä hänen ja oven väliin.
Vilkaisin nopeasti, ettei kukaan ollut tulossa sisään. Vedin oven kiinni, ja samalla liikkeellä pyörähdin ympäri ja upotin veitseni hänen sydämeensä. Saman veitsen, joka oli yritetty usuttaa veljeäni vastaan. Nyt se löysi oikean vihollisen.
Hänen lyyhistyttyään lattialle istuin takaisin pöydän ääreen. Toinen veljeni tuijotti ällistyneenä, toinen paiskasi kättäni voitonriemuisesti.
Mooret voittivat tämän erän.
– Morty Moore
The victim tells:
Jollain on elettävä, vaikka olisi ollut parempi olla kuollut. Töitä on kuulemma aina tarjolla vanhalle soturille. Mutta kun katselen ympärilläni tapahtuvia murhia ja perheiden etsivien harventamia rivejä, koen itseni vanhaksi.
Hämärässä, maan-alla, mafian suosimassa ja sikarinsavun tummentamassa tilassa on joku, jonka tieltä raivaaminen parantaisi Fioreiden tilannetta. Jotenkin, kai. Joskus kauan sitten kirjoittamaton sääntö piti tämänkin paikan puhtaana verestä, mutta ei enää. Puristan veitseni kahvaa. Vaan huoneessa on sivullisia, joille välien selvittelymme ei kuulu. Ja ulkopuolella on väkijoukko, juhlien viettämässä iltaa. Ei, tämä ei ole oikea paikka. Jos joskus liiketoimien rattaita onkin kasteltava verellä, niin se tehdään tyylikkäästi ja hienovaraisesti aiheuttamatta häiriötä muulle yhteiskunnalle.
Kaikki eivät tietysti jaa mielipidettäni. Ehkä olen liian vanhanaikainen.
Katselen veistä vatsassani, sen ohutta kahvaa ja mietin vain, miten turhaa työtä lääkärit tekivätkään.
– Phonos Fiore
Scoring
The murderer: the murder 10 points + -4 points for witnesses + the report 2 points + the pro level difference 2 points = 10 points.
The victim: the report 2 points.
28.10. 15.52 Helsinki: Payback time
Fiores have literally paid back, as Detective L caught Hortulanus Fiore!
The detective tells:
Tästä kaupungista on tullut rikollisten sotatanner, jossa he jakavat kyseenalaista oikeuttaan toinen toisilleen. Olin jo pidemmän aikaa seurannut erästä italialaissyntyiseksi itseään väittävää hahmoa – tarkempi tutkimus ei antanut minulle juuri tukea hänen italialaiselle syntyperälleen – jonka tiesin varmasti olleen osallisena ainakin kahdessa kuolemantapauksessa. Olin saanut kuulla luotettavasta lähteestä, että Kaivopuistossa on tapahtumassa jonkinlainen sukujen välinen mittelö, jossa pistoolit laulavat ja ruskaisille lehdille leviää verenpunaa. Kuinka kaunis näky – ei mitä minä puhun. Ei kaunis, kaamea. Järkyttävä. Sivistysvaltion vastainen. Kaltaiseni suoraselkäinen kansalainen ja niin eteenpäin ja niin eteenpäin…
Tarkkailin tilanteen kehittymistä Kaivopuistossa. Useampaan kertaan epäilin, että kohteeni olisi kuolla vastakkaisen suvun käsissä, mutta hän oli vain väsynyt, ehkä haavoittunut, muttei suinkaan kuollut. Vielä. Sain kyseenalaista hurmiota ajatuksesta, että minä itse pääsisin tekemään lopun tuosta Helsingin katuja verellä tahraavasta hahmosta! Laittamaan aseeni hänen vielä hetken sykkivää sydäntään vasten – ei minähän olen tullut pidättämään hänet. Kuuliaisena lainvalvojana tottakai.
Kohde lähti Kaivopuistosta ratikkaan, johon itsekin muka sattumalta istuin häntä vastapäätä. Tarkkailin hänen käsiään – aivan liian kaukana aseesta. Hän ei ehtisi tehdä mitään. Hetken mietin, aionko viedä tämän loppuun asti. Millainen kosto minua odottaisikaan? Joitakin mielikuvia välkkyi mielessäni ja häpeäkseni tunnustaan niiden enemmän kiehtoneen mieltäni kuin järkyttäneen.
Lopulta pyydän häntä antautumaan. Ennen kuin hän ehtii tehdä mitään – edes nostaa käsiään ylös aseettomuuden merkiksi – sormeni koukistuu vastoin kaikkea järkeä ja luoti sinkoutuu ja uppoaa lihaan. Katson silmiä, jotka ensin aukeavat säikähdyksessä, sitten niiden hehku katoaa kuin kynttilän liekki puhaltaessa jättää pienen savukiehkuran, ja on sitten poissa.
–
Seuraavana päivänä saan postitse kirjeen eräältä arvostetulta amerikkalaiselta, joka kuvaa huomanneensa piilevät kykyni. Kävellessäni tapaamiseen tajuan, että minusta on tullut juuri se, mitä ennen kammoksuin: murhaaja.
– Detective L
The victim tells:
Raitiovaunussa puutarhuri istuu rauhallisesti ja riipustaa muistiinpanojansa kirjaa: ”Fioren suuri puutarha-opas, luku…”
Kunnes ajatuksen katkaisee varmalta kuulostava, ylpeydellä lausuttu huudahdus:
”Hortulanus Fiore, antautukaa”
Pistooli on povitaskussa. Hän ei yltäisi sinne. Puukon hän oli jättänyt tyhmyydessään reppuun, joka nojaa häneen viereisellä penkillä. Pakoreitit on tukittu.
Ei, tämä olisi hänen loppunsa. Vaunun täytti korvia riipaiseva pamaus.
Hän ei ollut olettanut jäävänsä torstain teostansa etsintäkuulutetuksi. Toisin kuin puutarhuri toivoi, kaupungissa tapahtuva sukujen taisto ei ollut käynyt niin kovaksi, että silmännäkijän todistama röyhkeä murha olisi jäänyt rankaisematta.
Hän oli ollut valmistautunut kaikkeen, paitsi omien tekojensa seurauksiin, ja nyt hän saisi kokea saman kohtalon, kuin hänen useat omat uhrinsa. Hän toivoi sydämensä pohjasta, että hänen seuraajansa löytäisi kirjoittamansa ohjekirjan. Se ei ollut valmis, mutta sen pitäisi riittää.
Luoti painoi itsensä syvemmälle ja syvemmälle puutarhurin rintaan. Hän kuitenkin huolehti vain yhdestä asiasta. ”Ruusut, nuo kukista kauneimmat. Kuka niistä nyt pitäisi huolta?”
– Hortulanus Fiore
Scoring
The detective: the arrest 5 points + the report 2 points = 7 points.
The victim: the report 2 points.
28.10. 15.30 Helsinki:Corrupt police
Looks like money has slipped between the hands of police and Fiores, as Detective O caught Andy Moore!
Scoring
The detective: the arrest 5 points + -5 points for the missing report = 0 points.
28.10. 12-15 Kaivopuisto, Helsinki
Families fought over a mysterious briefcase twice. Bullets rained down the gray sky and greens of Kaivopuisto in a chill wind of the winter, only to resolve the fight in a tie. What shall be the end of this ceaseless dueling?
26.10. 17.05 Helsinki: Dead meat
Apparently Dead Rabbit was caught in Hortulanus Fiore’s aim, with one passers-by watching on.
The murderer tells:
Elossa.
Molemmat. Myös koiranulkoiluttaja. Miten se on edes mahdollista…
Kuinka hän oli ollut niin huolimaton? Oliko vuosien palvelus Fioren suvun riveissä lopulta lopussa? Oliko hän tulossa liian vanhaksi tappamaan muutamaa petturia? Pelkkä ajatus kauhistutti puutarhuria, kun hän tuijotti mahonkipöydällä lepäävää revolveria ja sen vieressä tuppeen asetettua sukutikaria.
Hänen täytyi näyttää sukunsa valtiattarelle, arvon rouva Belladonnalle, että hän on edelleen kykeneväinen murhaamaan sukunsa puolesta. Hoitamaan tehtäväänsä. Uskoa edelleen, että kun kehenkään muuhun ei voi luottaa, on Hortulanus ja hänen ruusunsa vielä suvun asialla.
Revolverin hän piilotti helposti taskuun, ja puukko mahtui hihaan. Puutarhuri soluttautui hyvin arkisissa vaatteissaan hiljaisen puheensorinan täyteiseen toimistorakennukseen. Hetken hän epäröi katsoessaan raollaan olevaa ovea syrjäiseen huoneeseen.
Hortulanus muistutti itseänsä olevansa kunnialla Fioren suvun asialla loppuun asti.
Avattuaan oven hän näki kahdet silmäparit tuijottamassa häntä. Toiset niistä muuttuivat uteliaisuudesta puhtaaseen kauhuun, kun niiden omistaja tunnisti puutarhurin. Toivottomana tuleva uhri yritti hypätä pöydän alle suojaan. Valitettavasti luoteja on vaikea väistää. Liipasin painui alas, ja sen mukana myös kyseinen Moore luhistui maahan. Pöydän toisella puolella istuva sivullinen katsoi jähmettyneen kauhussa, kuinka murhaaja vielä terällään varmisti, ettei uhri nousisi ylös kuolleista. Veri valui avonaisesta kaulasta ja olkapään ampumahaavasta. Hortulanus Fiore hymähti tyytyväisyydestä, ja lähti hoitamaan puutarhaansa.
-Hortulanus Fiore
The murderer: the murder 10 points + -2 points for the witness + the report 2 points + 1 point for pro level difference = 11 points.
24.10. 17.05 Helsinki: Barking dog’s bite
Looks like a scary dog is on the prowl thanks to Setyli Fiore, and Fiona Fiore was caught in the dog’s jaws.
The murderer tells:
Belladonna, mi amore. They’re coming for you. We are not safe, even from the members of our own family. Luckily my most trusted informant, The Florist, had been following our beloved Fiona so I was up to their schemes. And oh, Belladonna, were they nasty ones! They’re trying to overthrow you, mia rosa, and seize power of the family. And they already murdered poor Phonos! They must not succeed.
I had kept the hounds starving for weeks, so I knew they wouldn’t turn away from human flesh. On a silent back alley I released those little fellas upon the unsuspecting traitor. Everything was over quickly.
Even though we are not related by blood, I am a Fiore at heart. For me, family always comes first. And I will do anything to protect you, my dear Belladonna.
Even if that means turning on our own family.
Yours, forever
Uncle Setyli Fiore
– Setyli Fiore
The victim tells:
En ole ollut oma itseni viime sunnuntain tapahtumien jälkeen. Toisaalta, kuka olisi? Kaksi päivää sen jälkeen, kun rakkaani oli kuollut äkillisesti. Korjaan – kaksi päivää sen jälkeen kun olin itse surmannut rakkaani. Eihän siinä ole mitään järkeä-
Olin pienestä pitäen oppinut elämään vain itselleni. Maailma on julma – joku vie pieneltä lapselta tikkarin – toinen surmaa saadakseen taas yhden päivän elää – sellaiseen minä olin kasvanut. Minua oli kasvatettu kuin metallia karaistaan, jotta se kestäisi lyödä enemmän, upota syvemmälle lihaan kuin se ei tuntuisi missään-
Nyt minä tiesin, että se tuntui. Nyt minä tiesin – liian myöhään – aivan liian myöhään-
Liian myöhään huomasin myös tuon koiran, jonka leuat pusertuivat kaulani ympäri kuin pihdit, jotka ovat täydellisesti kaulaani sopivat. Vakka ja kansi, ruuvi ja meisseli. Tähänkö sen piti aina loppua? Soveliasta kaltaiseni saastaisen kulkukoiran – mafian käsikassaran – kuolla koiran leuoissa. Kun näen murhaajani seuraamassa tyynesti koiran toimintaa, en voi olla tuntematta helpotusta. En olisikaan enää kestänyt kertaakaan katsoa peiliin ja nähdä siellä kasvot, joita olin oppinut vihaamaan-
Tämä on parempi näin, yritän uskotella itselleni. Ehkä ehdin uskoa sen ennen kuin kaikki loppuu-
– Fiona
The murderer: the murder 10 points + 1 point for killer dog’s first appearance + 1 point for thematic weapon + 2 points for report + 1 point for picture = 15 points.
The victim: the report 3 points.
24.10. 15.30 Espoo: Blank shoot-out
Amelia Fiore had a scare, but only a scare, much to the sorrow of Andy Moore…
24.10. 13.20 Vantaa: Seeing you out
Marcus ”Urgent Fury” Fiore threw a lethal farewell to Mars Moore! Now the body is buried out in green pastures, where no one shall disturb the peace – though somebody else was lurking in the shadows to see if they too could have participated in the celebrations.
Scoring
The murderer: the murder 10 points + the missing report -5 points + the style of last-minute ambush 1 point = 6 points.
22.10. 00.01-24.10. 12.01Helsinki: Let’s liven up
Nefarious, devious, backstabbing higher powers have entered the fight, and people have been narrowly escaping death since Sunday! Belladonna del Fiore and Gil Moore are fuming and screaming their frustration, vowing to avenge this. The mobsters are flooding the streets once more as we speak and no one is safe from anyone, so stay on your guard!
24.10. 12.01 Helsinki, Too dark coffee (not to wake up), part 2
The no-longer victim tells:
Valkoinen katto. Valkoiset seinät. Elektroniset piippaukset ja tuulettimen hurina. Sairaala.
Perhe on vienyt minut Leideniin, tulppaanipeltojen kätköissä sijaitsevaan turvasatamaan jossa päivien kuluessa lääkärit vähitellen kursivat sisäelimeni takaisin kokoon. Sisuksissani kaihertava tuska ei enää ollut pääosin fyysistä, ei ainakaan kaikkien näiden lääkehuurujen alla.
Parannuttuani riittävästi, oli aika matkata takaisin taistelun repimään Helsinkiin. Oli aika kostaa. Siihen olin valmis, tai niin ainakin kuvittelin, mutta kentällä saamani uutiset veivät jälleen kerran maan jalkojeni alta. Fiona, rakkaani, kavaltajani – oli kuollut. Jossain mitättömässä rajakiistassa, nimettömänä uhrina kuten ne kaikki muutkin.
Mitä minä enää täällä teen?
– Phonos Fiore
Scoring
The no-longer-victim: the report 2 points.
22.10. 00.01 Espoo, Taking a (final) walk, part 2
The no-longer-victim tells:
Poliisin raportti:
16.10.2023 klo 23.56
Vakavasti loukkaantunut henkilö toimitettu sairaalaan
Maanantain ja tiistain välisenä yönä Espoosta löydettiin vakavasti loukkaantunut henkilö anonyymin vihjeen ansiosta. Tämän hetkisten tietojen mukaan hän kaatui oman puukkonsa päälle ja taintui verenhukan vuoksi ruusupensaaseen.
Henkilö on lähetetty sairaalaan hoitoa varten. Lähiomaisia ei olla vielä tavoitettu. Ympäristöstä ei löytynyt ylimääräistä esineistöä.
Esitutkintaa tapauksesta ei käynnistetä.
Lääkärin raportti: Tuntematon potilas
17.10.2023 klo 00.22
Torsossa syvä pistohaava, jossa multaa ja muita epäpuhtauksia. Puhdistettu ja tikattu kiinni neljällä (4) tikillä. Lisäksi paljon pintapuolisia naarmuja, jotka desinfioitu asianmukaisesti. Potilaalle on annettu hätäverensiirto ja määräys tiputuksessa olemisesta 20.10.23 asti. Kivun lievitykseen morfiinia ks. liitteet annostelusta.
Oikeassa ranteessa nauhamainen hiertymä. Syy tuntematon.
17.10.2023 klo 18.12
Potilas on tunnistettu, tajuissaan ja lähiomaiset on tavoitettu.
Hiertymä johtunut talutushihnasta. Rauhallinen koira löytyi potilaan kotoa asianmukaisesti huollettuna onnettomuuden jälkeen.
21.10.2023 klo 17.39
Potilas on riittävän terve jatkaakseen normaalia elämää 22.10.2023 alkaen.
– Amelia Fiore
Scoring:
The no-longer-victim: the report 2 points.
22.10. 00.01 Rode to (near) death, Helsinki, part 2
The no-longer-victim tells:
Hohhoi, nukuinpa hyvin! En ole vuosiin ollut näin virkeä aamulla herätessäni. No ei minulla ole kuitenkaan kiire vielä töihin, joten voisin levätä vielä hetkisen pidempään. Tyynyni on kyllä hieman epämukavampi kuin yleensä. Minun täytyy näköjään ostaa uusi tyyny. Hetkinen, ei tämä ole tyynyni, tämä on jotain metallista! Avasin silmäni kunnolla ja huomaan, että olen nukkunut pyörätelineeseen nojaten kuin joku koditon. Miten minä, mahtava Johan Liebert-Moore olen saattanut alistua moiseen! Ei tämä ole minulle lainkaan tyypillistä.
Yritin nousta pystyyn, mutta rintaani alkoi sattua. Sitten huomasin, että takillani oli kuivunutta verta. Ei kai joku ole yrittänyt satuttaa minua. Ei kai kukaan olisi kehdannut. Mutta sitten muistinkin viime kerran tapahtumat ja kuinka minua oli seurannut henkilö pimeälle kujalle, ja hän oli ottanut pistoolin esiin. En muista mitä sen jälkeen tapahtui, mutta oletan veriläikän olleen hänen tekemisiään.
Nostin hieman takkiani tarkastaakseni millaista jälkeä minulle oli jäänyt. Rinnassani oli luodin läpäisemä kohta, mutta veri oli jostain kumman syystä tyrehtynyt. Tunnustelin haavaa ja huomasin luodin olevan edelleen siinä. Kylkiluuni olivat onnistuneet estää luodin läpäisyn sisäelimiini. Onnekseni murhaajani oli käyttänyt liian heikkoa asetta ja onnekseni olen myös niin kova jätkä, että selvisin. En haluaisi kerskua, mutta kovinkaan moni ei ole selvinnyt suorasta osumasta minun laillani.
Kaivoin luodin esiin ja paikkasin nyt taas vuotavan haavan tunkemalla nenäliinan sen sisälle. Nousin varovaisesti ylös ja katsoin kelloa kännykästäni. Puhelimen mukaan olin tajuttomana neljä kokonaista päivää. Enpä siis ihmetellyt miksi vatsani tuntui niin tyhjältä. Luonnollisesti siis menin ensimmäisenä ravintolaan syömään ison aterian miehisyyteni kunniaksi.
Epäkunnioitettavasti, Johan Liebert-Moore
– Johan Liebert-Moore
Scoring
The no-longer-victim: the report 2 points.
22.10. 00.01 Espoo, Rosy retaliation (and right back at you), part 2
The no-longer-victim tells:
Murhan yritys Jupperissa – poliisi kaipaa vihjeitä
Noin klo 11:15 viime maanantaina Jupperissa Kaivomiehentien pysäkillä ammuttiin nuorta miestä.
Ampumista tutkitaan muun muassa murhan yrityksenä ja ampuma-aserikoksena. Sosiaalisessa mediassa on liikkunut väitteitä, joiden mukaan uhri olisi kuollut. Miehen vammat vaativat sairaalahoitoa, mutta eivät uhanneet henkeä. Vahvistamattomien lähteiden mukaan uhri on päässyt sairaalasta. Miehen läheltä löydettiin maasta käsiase, jota epäillään käytetyn ampumisessa.
Mies ei ole suostunut kertomaan tapahtumien kulusta. Ase on varastettu mökkimurron yhteydessä Leppävirralta 2004. Uhri oli hetkellisesti epäiltynä ampuma-aserikoksesta, mutta häntä ei enää epäillä mistään rikoksesta. Poliisilla ei ole epäiltyjä.
– Marcus ”Urgent Fury” Fiore
Scoring
The no-longer victim: the report 1 point.
23.10. 20.01 Helsinki: Not so deadly altercations
Johan Liebert-Moore and Morty Moore have had a feisty argument over nothing and consequently, a change of heart, in a family home!
Johan tells:
Olin mielekkäällä tuulella. Sain juuri tietää, että minulle oli annettu kohde murhattavaksi, ja olin tavalliseen tapaan innoissani toiminnan lupauksesta. Mieleni kuitenkin kääntyi, kun sain tietää kohteen olevan oma veljeni. En voinut käsittää, miten hän oli saanut itsensä johtajamme Gil Mooren mustalle listalle. Harkitsin jopa, että jättäisin tehtävän jollekin toiselle, mutta itsetuntoni ei sallinut sellaista. Enhän ollut koskaan aiemmin jättänyt mitään tehtävää tekemättä. Päätin sitten tehdä mitä kuka tahansa hyvä veli tekisi ja valmistauduin päästämään hänet hengiltä mahdollisimman kivuttomasti.
Kävin siis piipahtamassa veljeni kotona sillä tekosyyllä, että halusin käyttää hänen toimistoaan opintojani varten. Tyrmistyksekseni hänen koko perheensä olikin kotona, mikä hankaloitti tilannettani suuresti. Päätin silti mennä hänen toimistoonsa yläkertaan ja sain siellä täydellisen työrauhan. Tiesin, että minua ei tultaisi häiritsemään pitkään aikaan, joten etsin sopivia paikkoja mihin laittaa kivutonta kuolemaa lupaavia myrkkyjäni.
Päästyäni rauhaan veljeni yksityisalueelle aloin hiukan epäröimään, josko pystyisinkään viedä henkeä omalta veljeltäni. Olimmehan kasvaneet yhdessä ennen kuin päädyimme nykyisiin piireihimme. Aloin muistella niitä hyviä aikoja, jolloin elämämme olivat vielä täynnä pelkkiä triviaaleja ongelmia sekä leikkejä ja pelejä. Jäin pitkäksi aikaa pohtimaan ja muistelemaan ja menetin hetkeksi ajantajuni, kunnes säpsähdin takaisin nykyhetkeen ja muistin mitä olin tullut tänne tekemään. Päätin jättää menneisyyden taakseni ja puskea eteenpäin, koska nyt myös maineeni oli vaakalaudalla. Tajusin jättäväni perheen ilman isää, mutta koin sen nyt pakollisena pahana ja jatkoin tehtävääni.
Tarkistin veljeni yleisimmin käytetyn alueen huoneessa, hänen tietokonepöytänsä, jonka tiesin hänen vaimonsa ja muun perheensä käyttävän harvoin, jos ollenkaan. Löysin heti pöydältä jättipotin, eli puolillaan olevan vesilasin, josta hän juo aina koneella ollessaan. Tiputin veteen pari tippaa myrkkyä, jonka jälkeen sekoitin sitä hieman pyörittelemällä lasia. En kuitenkaan halunnut jättää vain yhtä ansaa, vaan halusin varmistaa onnistuvani ja asetin vielä hieman kosketusmyrkkyä hänen tietokonehiireensä. Tuo ihan rottaruton mieleen.
Olin juuri levittämässä myrkkyä paperisella nenäliinalla mahdollisimman tasaisesti, kun kuulin askelia portailta. Käärin paperin varovasti myttyyn ja tungin sen taskuuni toivoen, etten jäisi sen kanssa kiinni. Se varsinkin tuomitsisi minut syylliseksi, jos saisin muuten vältettyä epäilyt myrkytyksestä. Yritin vaikuttaa mahdollisimman rennolta, kun veljeni astui huoneeseen. Sanoin olevani valmis opiskelujeni kanssa, jos hän haluaisi saada huoneen itselleen. Otin siis kamani kasaan ja lähdin hänen huoneestaan, samalla kun hän itse istahti koneensa ääreen. Tämä pilasi hieman suunnitelmaani, sillä en halunnut olla enää talossa myrkyn vaikuttaessa, mutta en voinut asialle enää mitään.
Aloin kävellä alakertaan suunnitelmanani häipyä talosta vielä kun pystyin, mutta en ehtinyt edes portaita alas kun veljeni huudahti huoneestaan ja tiesin olevani myöhässä. Olisi ollut perheelle epäilyttävää olla nyt menemättä takaisin, joten käännyin ympäri ja varmistin, että pistoolini olisi nopeasti käytettävissä. Astuin takaisin veljeni huoneeseen pidellen pistooliani piilossa. Hän kertoi minulle huomanneensa jotakin olevan pielessä hänen hiiressään, joten hän ei koskenut siihen. Hän vaikutti sitten hoksaavan jotain, jolloin päätin vain ottaa pistoolini esiin. En halunnut tilanteen menevän tähän, koska en haluaisi nähdä veljeni ruumista, jos mahdollista. Pistoolin laukaus olisi myös liian kovaääninen ja jäisin varmasti kiinni hänen perheelleen.
Kerroin olevani Gil Mooren lähettämänä ja pyysin häneltä viimeisiä sanoja. Hän sanoi vain, että olin tehnyt virheen tullessani tänne ja kuinka en pääsisi täältä vapaana karkuun, koska paikalla oli peräti kolme mahdollista todistajaa minua vastaan. Yritin nopeasti keksiä, miten korjata tilanteen, mutta keskittymiseni oli herpaantunut ja olin epähuomiossa kulkenut liian lähelle. Velikulta oli onnistunut vetämään veitsen kaulaani vasten ennen kuin olin edes tajunnut sitä. Miten olin onnistunut munaamaan tämän tilanteen niin täysin!
Nyt portaikosta alkoi kuulua lisää askelia. Olimme nyt pattitilanteessa ja päätös oli tehtävä nopeasti. Veljeni tarjosi aselepoa, koska hän ei halunnut levittää verta oman perheensä nähden, jolloin sovimme laskevamme aseemme samaan aikaan. Piilotin nopeasti pistoolini asekoteloon paitani alle, jonka jälkeen veljen vaimo avasi oven ja uteli, että onko meillä kaikki kunnossa, koska hän oli kuullut pientä mellakkaa. Huikkasin vain, että olin juuri pakkaamassa kamojani reppuuni ja lähtemässä, ja kävelin rauhassa hänen ohi alakertaan ja ulos.
Vasta ulkona saatoin antaa itseni pysähtyä hetkeksi ja huokaista. Tein siinä päätöksen, etten enää jahtaisi veljeäni, koska se olikin minulle aivan liikaa. Antaisin vihdoin periksi ja luovuttaisin minulle annetun tehtävän suhteen. Antaisin pomon löytää jonkun toisen onnettoman siihen tehtävään. En tosin usko, että siihen löytyisi ketään sopivaa.
Loman tarpeessa: Johan Liebert-Moore
– Johan Liebert-Moore
Morty tells:
Hän soitti minulle, sanoi tarvitsevansa rauhallista työskentelytilaa. Olin lähdössä asioille, mutta hän oli vapaa käyttämään toimistoani. Tämä mies, jota olin kutsunut veljeksi.
Palatessani myöhemmin takaisin, löysin työpöytäni kirjojen ja paperinivaskojen peitossa, ja hänet niiden keskellä. Hän oli kuulemma valmis lopettamaan, ja odotin sivussa kun hän hitaasti keräsi materiaalinsa kasaan ja poistui huoneesta. Asetuin itse esilämmitettyyn tuoliini, ja aloin asetella omia materiaalejani paikkoihinsa.
Omituista. Hänellä oli koko pöytä paperin peitossa. Miksi siis hiireni on noin keskellä?
Olin jo siirtämässä sitä sivuun, kun huomasin sen pinnassa kiiltävän kerroksen. Millä hän on sen noin tahmannut? Huusin hänet takaisin ja jäin tutkimaan liimakerrosta täysin ymmälläni.
Hän käveli sisään voitonriemuinen virne kasvoillaan ja tähtäsi pistoolin kohti päätäni. Oma veljeni, jonka kanssa olin juuri muutama päivä aiemmin viettänyt koko illan kahden kesken, huomaamatta mitään epäilyttävää hänen käytöksessään.
Petturi. Luopio. Veli.
“Et selviä tästä. Sinulla on liikaa todistajia.”
Hänen hymynsä jähmettyi.
Hän oli ylimielisyydessään kävellyt aivan viereeni, melkein painanut piippunsa ohimooni. Portaikosta kuului ääniä. Hänen huomionsa herpaantui. Vedin veitseni esiin ja hänen kaulalleen.
Et selviä tästä.
Parin sydämenlyönnin jälkeen portaikosta kuului lisää ääniä. Joku oli tulossa.
“Ei perheeni nähden. Selvitetään tämä myöhemmin.”
Laitoimme kumpikin aseet takaisin piiloon. Lapseni peuhasivat oven takana.
Ennen lähtöään hän vielä varoitti minua vesilasista. Käytti omia myrkkyjäni minua vastaan. Ovela ansa, en olisi välttämättä huomannut sitä ajoissa.
Jäin yöhön miettimään. Miten suuren synnin voi vielä antaa anteeksi?
– Morty Moore
Johan: the report 2 points + the style of double poison trap 1 point.
Morty: the report 2 points.
22.10. 14.07 Helsinki: Too dark coffee
The morning coffee had a sourer aftertaste than usual for Phonos Fiore. Seems like one of the Fiores made a drastic and sneaky wake-up call!
The murderer tells:
Sunnuntaipäivä oli koittanut kylmänä, mutta kirkkaana. Yhtä kirkkaana mielessäni oli ajatus – ajatus, jota vastaan olin jo pitkään taistellut. Katselin pitkään nukkuvaa hahmoasi sängyssä vierelläni. Nyt veitsi – niin helppoa – liian helppoa. Sen olin luvannut itselleni, että niin helppoa se ei saattaisi olla, oman rakkaan murhaaminen. Helppoa? Jos se olisi helppoa, olisin tehnyt sen jo vuosia sitten-
Paine minua kohtaan oli alkanut voimistua. Jos en pian toimisi, ruumiita olisi yhden sijaan kaksi. Eihän siitä olisi kenellekään mitään iloa, eihän? Eihän tässä ollut muita vaihtoehtoja? Niin yritän uskotella itselleni. Nytkin, kädet täristen illan pimetessä, yritän uskotella sitä itselleni. Jospa se vielä onnistuu? Ehkä huomenna uskon, tai ylihuomenna, tai kuukauden päästä, tai vuoden päästä…
Sujautin myrkyn kakkupalan joukkoon aivan silmiesi edessä, ja et sitä huomannut. Mikä varomattomuus! Ei se olisi keneltäkään muulta onnistunut. Kehenkään muuhun et olisi niin luottanut. Vielä viime hetkellä pelkäsin, että huomaat myrkyn – toivoin, että huomaat myrkyn. Katseesi, kun tajusit mitä olin tehnyt. Tuon katseen olen yrittänyt hangata irti verkkokalvoiltani mutta se on kuin siihen palanut – eikä näitä petturin käsiä saa enää koskaan puhtaiksi tuosta myrkystä-
Petturi? Suvulleni – mitä siitä. Kaikki kulkukoiria, jotka järsivät toistensa lihaa. Paitsi sinä. Ja miksi minä sitten petin sinut? Miksi minä sitten petin sinut. Missä on se tiimalasi, jonka voisin kääntää toisinpäin, missä ne tienhaarat, joissa olisin voinut kääntyä toiseen suuntaan-
– Fiona
The victim tells:
Viimeiset päiväni kuluivat epäilyksen sumussa. Perheen pää, itse iso Fiore, varoitti luottamasta omaan uskottuuni, rakastettuuni. Oli viitteitä takinkäännöstä, petoksesta, mustaakin mustemmasta.
Suunnitelma jos toinenkin, hänen uskollisuutensa varmistamiseksi, petoksensa peittämiseksi vaiko sittenkin valan varmistamiseksi, kirotun kavaltajan kuolemaksi? Aika kului, sielun tuska syveni.
En kyennyt siihen. Jokaisella on rajansa, sanovat, ja minä löysin omani. Hän, sen sijaan, ei.
Olimme matkalla puutarhaan, katsomaan perheen ruusuja. Kaunis ruska ja punaiset kukat. Pitihän matkalla poiketa syömään, kantapaikkaan, tuttuun pöytään jonka omistaja tietää kuka hänen leipänsä voitelee. Myöhäinen brunssi, hyvää kuten aina. Rakkaani tarjosi minulle omastaan, kun ei itse kaikkea jaksanut. Vaan maku ei ollutkaan sama, terävä, katkera olo joka alkoi kiertää vatsaa ja nostaa kylmää hikeä iholle.
Me niin romantisoimme omia tekojamme, perheemme historiaa, kutsumme katujen verivanoja sodaksi ja puhumme kunniasta. Vaan loppujen lopuksi me emme kuulu yhteiskuntaan, sivistyneisiin pöytiin vaan hienoine pukuinemme ja jalostettuine ruusuinemme silti viemäreihin ja katuojiin. Raadollinen totuus piiloutuu naamioidemme taakse, jos sen tavallinen kansa tietäisi niin ei meistä kirjoitettaisi kirjoja ja ohjattaisi elokuvia vaan meidät kitkettäisiin pois, juurinemme, tästä roudan karaisemasta maasta.
Minä luulin löytäneeni jotain todellista tästä lokakaivosta jota perheeksi kutsumme. Rakkautta, tai ainakin jonkinlaisen hellyyden hivenen, palan ihmisyyttä vallan- ja voitontavoittelun keskellä. Tämä virheeni on maksanut minulle kaiken. Vaan oliko minulla koskaan edes mitään?
– Phonos Fiore
Scoring
The murderer: the report 2 points + 10 points + 1 point for weapon + 1 point for 1st appearance of poison + 3 points for pro level = 17 points.
The victim: the report 2 points.
21.10. Helsinki
The little birds are positively humming with excitement – something new is incoming!
18.10. Helsinki
The little birds chirp again – but to no one’s harm, as scissors have been applied on murderous regards…
17.10.2022Helsinki: Rode to death
One of the Moores, Tuubatappaja, had a deadly plan for Johan Liebert-Moore, which succeeded – despite Johan’s wealth of knowledge about martial arts. One can never be too careful!
The murderer tells:
Pienessä mökissä Vantaanjoen varrella eräänä synkkänä ja pimeänä torstai-iltana.
Hyvä herra tuomari,
Sain tietooni tiistaina päivällä että eräs sukuni vanha vihollinen oli päätynyt töihin kaukaiseen kaaren Hesburgeriin. Tämä ei voi tietenkään tarkoittaa mitään hyvää, joten minun piti pistää tämä poikki, jotta vihollisemme eivät pystyisi häiritsemään liiketoimiamme tällä alueella. Sain käskyn sukuni johtajalta roskien hävittämisestä. Valmistelin murhamökissäni aseeni ja muut tarvikkeeni pitkää väijytystä varten. Minun piti saada aseita valmistettua, jotta niitä ei voisi jäljittää minuun ja perheeseeni. Tämän jälkeen lähdin kaukaiselle kaarelle. Saavuttuani kaareen kävin koko kauppakeskuksen läpi. Löysin kohteeni tekemässä töitä ja todennäköisesti suunnittelemassa tapoja tuhota liiketoimemme ja perheeni kokonaan. Italialais-amerikkalaisena näin kohteeni tekemässä amerikkalaisen ruoan irvikuvaa ja tahtoni hänen murhaamiseen tuplaantui. Olin aikaisemmin saanut tietooni, että kohteeni matkustaa työpaikaltaan kotiin pyörän avulla. Tämän takia etsin lähimmän pyöräparkin ja päättelin mikä pyöristä oli hänen. Jäin tähän odottamaan sen jälkeen, kun tarkastin että kohteeni oli työpaikalla. Kun olin kulunut jo hetki odottamastani hänen töidensä loppumisesta, menin tarkastamaan tilanteen. Hän tuli tässä vastaan. Hän saattoi huomata, että jotain oli pielessä, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Seurasin häntä pyöräparkkiin ja ammuin hänet sinne. Siellä ei ollut yhtään silminnäkijää. Ostoskärryjen pitopaikan toisella puolella oli porukka ihmisiä, mutta sieltä ei nähnyt murhapaikkaa. Sieltä ei myöskään nähnyt sitä, kun pyöräilin pois. Ennen pakoani syötin ruumiin lemmikkihailleni (see file).
Kunnioittavasti teidän
Salamurhaaja
– Tuubatappaja
The victim tells:
Lähdin tavalliseen tapaan pyörällä töihin ja olin tavalliseen tapaan hieman väsynyt, koska uni on nynnyille. Pyöräilin tavalliseen tapaan nopeasti, koska olen niin vahva ja mahtava, enkä väsy koskaan. Pyöräillessäni huomasin kuitenkin, että olin tavalliseen tapaan unohtanut ottaa minkäänlaista itsepuolustusvälinettä mukaani. En kuitenkaan välittänyt siitä, koska kuka nyt olisi niin typerä, että pyrkisi uhkailemaan minua, mahtavaa Johan Liebert-Moorea!
Menin siis töihin ja tein tavalliseen tapaan työni paremmin kuin kaikki muut työntekijät yhteensä. Nousen aivan varmasti koko paikan johtajaksi hyvin nopeasti, vaikka aloitin vasta tämän työn aika äskettäin. Uppouduin työhöni täysin, joten olin yhä väsyneempi lähtiessäni illalla töistä kotiin päin. Astuessani työpaikaltani ihmisten ilmoille en siis ajatellutkaan muuta, kuin omaa kotia ja ihanaa sänkyäni, jota rakastan melkein yhtä paljon kuin itseäni. En siis osannut odottaa, mitä tulisi käymään seuraavaksi.
Heti astuttuani työpaikan ovista ulos huomasin erittäin epäilyttävän henkilön kävelevän minua kohti. Ympärillä oli paljon muitakin ihmisiä, mutta silmäni ovat hyvin tarkkaavaiset ja huomasin, että tässä henkilössä on jotakin mätää. Hän oli pitkä, tummasti pukeutunut mies, jolla oli selvä vaaniva katse.
Huomatessaan minut hän äkillisesti käänsi katseensa sivuun ja alkoi kulkea eri suuntaan, mikä ei ollut lainkaan epäilyttävää. Halusin vielä varmistua asiasta kävelemällä pylvään takaa, jonka jälkeen katsoin hänen suuntaansa astuessani takaisin esiin, ja hän oli aivan selvästi tarkkailemassa minua. Hymyilin hänelle uskoen, että saisin hänet peloteltua karkuun ilman, että minun tarvitsisi liata omia käsiäni.
Kävelin pyöräni luo, jonka olin jättänyt pimeään piiloon kulman taakse, koska en pelkää mitään eikä kukaan uskaltaisi kuitenkaan seurata minua. Ryhdyin avaamaan pyöräni lukkoa ja huomasin, että tarkkailijani ei ollutkaan älynnyt karata, kun hänellä oli siihen mahdollisuus. Hän kulki itsevarmasti minua kohti, jolloin päätin, että minun täytyy näyttää hänelle, kenelle hän on ryppyilemässä. Yllättäen hän veti esiin vaimennetun pistoolin, mutta en välittänyt, koska tiesin nyrkkini olevan mitään asetta vaarallisempia ja osasinhan kaikkia mahdollisia kamppailulaj…
– Johan Liebert-Moore
Scoring
The murderer: Murder 10 points + the theme weapon 1 point + the report 1 point + the picture 1 point = 13 points.
The victim: the report 2 points.
16.10. 23.05 Espoo: Taking a final walk
Amelia Fiore was enjoying a cool breeze, until it turned a little too cold, thanks to Hortulanus Fiore.
The murderer tells:
Fioren suvun suuri puutarhanhoito-opas, seitsemäs luku. ”Aiheesta kierrätys, kompostointi ja lannoitteet”
-Hortulanus Fiore
The victim tells:
Miksei se Moore saanut sitä helvetin puutarhuria hengiltä! Vaivalla ansaitsemani pennoset valuivat suoraan niiden tahmaräpylöiden taskuun. Sitten kukaan ei olisi enää seissyt minun ja Fioren ruusujen välissä, rakkaan äitikultamme ajan jälkeen siis, mutta ilmeisesti se puskissakyykkijä aavisti aikeeni ja päätti selvittää valtajärjestyksen lopullisesti. Olisinpa ollut hanakampi pääsemään siitä liikkuvasta osasesta eroon…
Huolimattomuuteni kostautui nopeasti, kun lähdin yöllä viemään haukkuvaa, vaikkei muuten kovin hurjaa, hurttaani iltaulkoilulle. Syksyinen ilma pisteli mukavasti; harhauduin ihastelemaan jo kellertäviä lehtiä iltahämärässä. Ja jouduin väijytetyksi! Aivan yhteisellä takapihallamme. Vertahyytävä kirkaisu tiputti loputkin lehdet puista, jonka jälkeen sukutikari sisuksissani kaaduin maahan.
Ovatpa tähdet kirkkaita muuten pimeällä taivaalla.
Lehdet ympärilläni nyt niin kauniin punaisia.
Huomaan, vain oikeissa ruusuissa on piikkejä.
– Amelia Fiore
Scoring
The murderer: the murder 10 points + the theme weapon 1 point + the report 2 points + the picture 1 point + the first appearance of knives 1 point = 15 points.
The victim: the report 2 points.
16.10. 11.23 Espoo: Rosy retaliation
Fiores’ roses have been watered with blood in the early morning! Hortulanus Fiore has had a glorious bloom as a result, while Marcus ”Urgent Fury” Fiore’s plans were nipped off in the bud.
The murderer tells:
Fioren suvun suuri puutarhanhoito-opas, kolmas luku. ”Aiheesta puutarhan suojeleminen ulkoisilta tekijöiltä”
Puutarhan kauneudesta huolimatta ei kasvusto elä kauaa, jos sen suojelu on puutteellinen. Pelargonit, verenpisarat, mustasilmäsusannat, petuniat, sekä tietysti kaikista kauneimmat, ylväät, viininpunaiset ruusut, vaativat puolustajaansa. Kuten edellisistä kappaleissa mainittu, on puutarhurin tehtävä suojella näitä kauniita luonnonkappaleita heiltä, jotka niitä julmasti ja itsekkäästi itselleen havittelevat. Vanha suvun sanontahan kuuluu: “Fioren suku elää niin kauan, kun ruusut vielä kukkivat sen päämiehen takapihalla.” Kukinnon lisäksi on puutarhurin kyettävä suojelemaan itseänsä. Itsepuolustuksen konkretisomiseksi käymme nyt läpi erään tapahtumasarjan, joka tapahtui kuluvan vuoden lokakuun, kuudennentoista päivänä.
Oli viileä syysaamu, kun suvun puutarhuri, Hortulanus, lähti hoitamaan velvollisuuksiaan suunnitelmien mukaisesti. Kuitenkin oli Mooren pahamaineisen suvun jäsen päättänyt hidastaa arvoisan jäsenen matkaa nostaessaan epäsiveellisesti pistoolillaan häntä vastaan. Voidaan olettaa ettei riiviö tuntenut puutarhuria hyvin, sillä Fioren suvun edustajana puutarhurin velvollisuutena on aina olla valmis. Pian hän ei kuitenkaan tuntenut mitään; sillä hänen loppunsa oli ripeä ja laskelmoitu. (…)
– Hortulanus Fiore
Scoring
The murderer: the self-defence 5 points + the report 2 points + the first appearance of pistols 1 point + the first blood 1 point = 9 points.
The victim: the report is missing, 0 points.
16.10. 00.01 The Ring of Death begins!
The air is vibrating, the systems are humming, families are lurking, ominous music is lingering…something is bound to happen soon!
14.10. 12-16 Paparazzi Game
After the fight in Suomenlinna, both families retreated into their hoods for little R&R. Not long though after some shooting practice, families started regrouping and sniffing each other’s hoods in a valiant reconnaissance effort. The things escalated in the last minutes, and a tight fight was fought in the shrouds of greenery! After the dust settled down, Fiores had come on top, evening the score to 1-1. Sometimes it really pays off to be a snitch!
7.10. 12-15 Suomenlinna Game
Fiores and Moores took over Suomenlinna in a heated fight! While the fight was fought until to the last minute, Moores steeply took the victory with big guns, while Fiores made a glorious last duel.
2.10. 18-20 Initiation to the Family at Cat
The weapons are prepared, skills honed. The old blood is present to judge the worthiness of the new recruits. Who shall stand victorious and be welcomed to the family?
2.10. 00.01 It all begins!
Helsinki, flourishing port city by day, festering war zone by night. A city of counterfeiters, smugglers, and boiling, deadly emotions.
Gil Moore, the hard leader of the Moore smugglers, is waging a deadly war with a new arrival in town – the Fiores. Though the Moores have firepower on their side, the Fiores – lead by the noblewoman Belladonna del Fiore – have something just as powerful: an almost endless supply of money.
Though few in the Moores dare speak about it, all know that the Fiores pay handsome bounties to those who switch sides. Question is, do they pay enough?
The Fiores in turn know the rules of nobility all too well: The monarch shall not be the one who is born first. Rather the monarch shall be the one who dies last.
In both cases, family loyalty has been reduced paper thin. Soon enough, kin will prey on kin.
Blood and rain trickle on the streets of Helsinki, only to be washed away by the sea. Will any survive as the crime families settle their deadly score?
