Johdanto
“On aika uusien tähtien loistaa.”
Helsingin Yliopiston Salamurhaajien Syysturnaus 2024: Taivaallisten taisto pelataan 14.-27.10.2024. Osallistua voi kuka tahansa, jolla on tervettä leikkimieltä ja joka oleskelee pelin ajan enimmäkseen pääkaupunkiseudulla.
Turnaus pelataan murharingissä. Murharingissä osallistujat jaetaan rinkeihin, joissa jokainen osallistuja on sekä saalistaja että kohde. Peli on käynnissä vuorokauden ympäri, mutta pelaajat voivat halutessaan toivoa joitakin tiloja tai ajankohtia rauhoitetuiksi. Tavallisin ase on vesi- tai vaahtotikkapistooli, mutta tyylipisteitä havitteleva murhaaja operoi mieluummin veitsellä, pommilla, myrkyllä tai vaikkapa tappavalla käärmeellä.
Turnauksessa on myös vapaaehtoinen lisätehtävä, joka pelataan 26.10. Klo 18-20 Kampin ja Hietaniemen alueella.
Turnauksen palautetilaisuus pidetään 3.11. Klo 18 alkaen Bruuverissa Kampin kauppakeskuksessa. Palautetilaisuuteen ovat tervetulleita myös turnaukseen osallistumattomat sivulliset. Palautetilaisuudessa keskustellaan turnauksesta ja jaetaan turnauspalkinnot.
Turnaukseen osallistuminen on ilmaista. Huomaathan, että turnaus ei ole esteetön. Ilmoittautuminen turnaukseen on auki 13.10. Klo 23.59 asti turnausjärjestelmä Surmassa:
>> Surman suuhun ilmoittautumislomakkeelle!
Turnaukselle on olemassa Telegram-ryhmä, johon tuomaristo jättää yleisiä tiedonantoja. Ryhmä on avoin kaikille turnauksen menosta kiinnostuneille.
Tuomaristo vastaa mielellään kaikkiin turnausta koskeviin kysymyksiin sähköpostitse: .
Teema
Kaivopuiston korkeilla kukkuloilla ja jyrkänteillä, Taivaalliset valmistautuivat yhteen sen pyhimmistä rituaaleista — Ylösnousemusseremoniaan, joka valitsee uudet johtajat. Kymmeniä vuosia salaseura oli toiminut kuun ja tähtien valossa, vetäen vallan naruja ja muovaten historian kulkua, aina näkymättömänä, aina piilossa.
Tänä iltana uudet johtajat nousisivat salaseuran 12 kenraalin joukosta.
Puisto oli täynnä väkeä. Vain pari päivää oli kulunut siitä, kun Taivaallinen seremonia, uusien jäsenten vihkiminen, oli päättynyt. Seremonia ei ollut vain fyysinen matka; se oli kulku seuran syvimpään sieluun, suunniteltu testaamaan akolyyttien sisua ja ohjaamaan heidät mysteereihin, joiden saloihin he halusivat vihkiytyä. Jokainen oli valittu uskollisuudestaan seuran asialle, ja he tiesivät sydämessään, että he eivät enää olleet samoja ihmisiä kuin ennen seremoniaa.
Aurinkokellon takana seisoivat Taivaallisten hallitsevat johtajat, jalo, hehkeä ja pitkä pari, jotka olivat taivaallisen voiman ruumillistumia: Luna Cassiopeia ja Sol Rigel. Heidän hopeiset viittansa kimaltelivat vaaleassa kuunvalossa, ja pelkkä heidän läsnäolonsa sai aikaan hiljaisuuden. Heidän iättömät kasvonsa, vuosien viisauden uurtamia, hymyilivät hennosti seuran jäsenien ja kenraalien suuntaan.
”Kruunajaisseremonia alkakoon,” Sol sanoi. Vaikka hänen äänensä oli vain kuiskaus, se kantautui helposti yön yli hiirenhiljaa odottavan yleisön korviin. ”Tänä iltana kaksi teistä nousee kohti taivaita,” Luna jatkoi.
Luna ja Sol kääntyivät selin, viitaten kenraaleja astumaan eteenpäin lähemmäs jyrkänteen reunaa, jossa ajan sileäksi hioma kivialttari katsoi merta. Sen päällä lepäsi Syvällisyyden Safiiri, reliikki, joka oli yhtä vanha kuin itse seura. Kiiltävän, pyöreän jalokiven oli sanottu sisältävän kaikkien menneiden johtajien haalima tieto. Vain valituille kahdelle kiven koskettaminen myöntäisi nämä viisaudet täyden kuun yönä; muille kivi olisi edelleen vain kaunis esine.
Kenraalit hopeisiin viittoihin verhoutuneina, muodostivat täydellisen ympyrän Lunan, Solin, alttarin ja kiven ympärille.
Ilmassa oli jännitystä, ja tuntui siltä kuin luonto itse olisi tunnistanut tämän yön vakavuuden ja pysäyttänyt puiden kahinan.
Ja silti, erään kenraalin mieleen oli jo kylvetty pahan siemenet, ja ne olivat pian puhkeamassa täyteen kukkaan.
Yhdellä pitkällä askeleella Regulus Nox tarttui kiveen silkkihansikkain. Ennen kuin kukaan ehti edes huudahtaa yllätyksestä, Regulus oli langettanut kiveen oman taikansa ja safiiri halkesi palasiksi Regulusin kämmenellä.
”Koittakoon nyt uusi aikakausi, jossa johtajamme valitaan omien saavutustemme perusteella – sen sijaan että pölyttynyt muinaismuisto sen mielivaltaisesti sanelee!” Regulus huusi, heilutellen palasia kaikille nähtäväksi.
Sekasorto puhkesi. Regulus oli aina ollut kunnianhimoinen, mutta vain muutamat hänen kannattajistaan tiesivät hänen ajatustensa syvyyden ja sen voiman, jonka hän oli saanut matkoillaan. Regulusin kannattajat alkoivat vetämään veitsiä viitoistaan etsiäkseen toisinajattelijoita, kun loput seuran jäsenet alkoivat paeta peloissaan.
Kenraalit, Luna ja Sol katselivat kauhun ja vihan täyttäminä Regulusta, itkien menetettyä ystävyyttä ja petosta. Regulus heitti viimeisen katseen heihin päin ennen kuin käänsi selkänsä ja lähti seuraajiensa kanssa, huutaen viimeiset sanansa kaikille kuuluviksi:
”On aika uusien tähtien loistaa.”
