Salamurhaajain valmistautuessa juhlimaan kiltaansa, tapahtuu viimeinen murha. Peli on päättynyt.

Gorku kertoo:

Mjinu nimi Gorku ja mjinä tule suuri Äiti Venäjä-maa. Mjinä tuntee kaikki hjuva ????? henkilö sieltä, te sano mafija, mutta meillä Venäjä-maa myös paha polizei. Polizei tappa jo kaksi mjinu a-kaveri. Heillä üksi ????????, te sano jelukka, da, halusi tappa minut ja lahetti mjinu a ??????????? ??????, te tieta, tarke nako kirje. Siinä kirje oli myrkky ja mjinu milaja ptitsa otti se postiluukusta ja kuolla mjinu silmä eteen mjinu eteinen! Mjinä ei pitä tämä a-toiminta, da, ja otta yhteys mjinu üksi üstava Ukrainisa, da, se lupasi se tule käymä viiko päästä ja anta mjinule hyvin potenza jauhe, suora Koltsovo tai Sergiev Posad ?????????????????? ?????? bio-ase-tehdas.

Mjinä hauta mjinu ????? ???????, mjinu rakas nainen, te tieta, ja iltasin mjinä odota se jeluka tulemas koti, koska mjinä kosta mjinu nainen. Mjinä viiko verta a-bosta mjinu kohde, muna huurussa, te tieta, Suomi talvi holotna kuin mjinu koti Siberia, mutta ei näke se jeluka. Sitte tule mjinu üstava Ukrainista ja se toimitta a-tavara.

Mjinä sano, pashol na hui se jelukka, tämä peli osaa leikki kaksi kaveri! Mjinä tekee ????????????? kirjekuori, hermetitseshkij, te tietä, ei mene läpi ilma, ja skanna hieno kirje a-bankista, se paha polizija, se on a-kapitalist, da, ja se pelaa pankki kanssa. Mjinä laitta bumaga sisällä hyvä jauhe yllätys.

Seuraava aamu mjinä menee paha polizija koti-ovela. Mjinulla hjuva ?????, onni te sano, ja ovi auke mjinu nenä edesä ku mjinä tule siihe. Kun mjinä varovasti laitta bumaga kirje-luukusta, mjinä ajattele mjinu rakas nainen. Oven takana kuulu rapina ja mjinä lähte ilman ääni hilja pois. Mjinu zavodskaja, te sano savotta, on tehty.

Lumi sata hilja hautakumpuille. Mjinu maailma nyt ilman moni ihminen. Yksi rakas, yksi paha, vain mjinä yksin jäljellä. Mjinä avaa pullo vodka ja muistele.

Dasvidania,

Gorku

Uhri kertoo:

Viikon verran olin keskittynyt puolukkasiideriin. En pystynyt tappamaan. Komisario Norpan muisto kallisti pulloa puolestani. Viimeiset mielikuvat Rakkauden Apinan takaraivosta kostuttivat huuliani.

Makasin eteisen lattialla, kun havaitsin kirjeen. Postia ei jaeta minulle näin aikaisin. Onneton murhayritys! Kietaisin huivin kasvojeni suojaksi ja vedin käsieni suojaksi silkkihansikkaat.

Rauhallisin ottein avaan kirjeen. Pulveria varisee kirjeen raoista. Pulveria? Olin odottanut sofistikoituneempaa kontaktimyrkkyä. Horjahdan pudottaen hyllyltä Friedrich Klunkin takissa kiinniolleen GPS-paikantimen. Katson paljaita varpaitani, niitä kutittaa. Palohaava, jonka sain laskeutuessani nylon-köydellä partioaseman katolta hoitelemaan Quarkia, kuplii. Pulveria on varissut jaloilleni useita teelusikallisia. Pernajauhetta, kiroan. Otan tukea Jacques Chateugn viinipullosta, jossa on yhä kiinni hälinää mittaava anturi, mutta pudotan pullon ja se rikkoutuu särähtäen.

Yritän hangata pulveria pois ensin hirvitutkaan hyvin näkyvällä kankaalla jota tietämättään kantoi Qnu ja sitten kyynerpäälläni. Kyynerpäätäni alkaa kutittamaan. Ensin yritän nuolla kyynerpäätäni puhtaaksi, mutta kun kieli alkaa turtua, lopetan. Sitten keksin: käynnistän kiihtyvyysanturiin kiinnitetyn pommin jota olin rakentamassa, ja sijoitan sen kulman taakse. Tönäisen sitä harjanvarrella. Saastunut käteni ja jalkani irtoavat paineaallon voimasta. Olen turvassa! Paitsi että suussa maistuu yhä oudolta.

Yritän nuolla kasvattamaani lemmikkisammakkoa, siitä tulee hetkeksi hyvä olo, mutta tunnen silti kuinka myrkky leviää suuni sisällä. Otan Komisario Norpan ruostuneen aseen ja ammun sillä kieleeni. Ei hyötyä, myrkky on jo levinnyt nieluun. Luovutan – ehkä minun on nyt aika mennä.

Pompin jalallani komentokeskuksen ääreen. Sammutan Gorkun keittiön lampun valotunnistimen. Kytken mikrofonit vaimennetuiksi. Sammutan näppäimistösalakuuntelijan.

Sekoitan kirjeessä tullutta myrkkyä puolukkasiideriini. Naukkaan. Tuuli ulvoo rakenteissa.

Tuulessa kuulen Komisario Norpan naurun.

Komisario Näätä

Corruptica Vigilante vähenee yhdellä YSTÄVÄN teloittaessa Rakkauden Apinan Ylioppilasaukion Unicafeen. Hmmm… näyttääpä tomaattikastike tänään täyteläiseltä.

Rakkauden Apina kertoo:

klo 14:00

Olin huumannut seuralaiseni ja kertonut saaneeni vihdoinkin pöytävarauksen Chez
Dominiquesta. Toin hänet ylioppilasaukion Unicafeen. Toivottavasti huumeet olivat
tarpeeksi vahvoja. Jälkiruoaksi olin suunnitellut aivoja hänen sievästä oranssista
päästään.

Oikeaoppinen syöminen on äärimmäisen tärkeää. Pyrin ajoittamaan makroravinnejakaumani
tarkasti. Hiilihydraatit nautin pääasiassa aamulla. Syön joka päivä kaksi lämmintä
ateriaa. Pidän huolen riittävästä kuidun saannista. Rasvoiksi minulle kelpaavat
ainoastaan monityydyttyneet.

Saatuani linjastolla aterian eteeni alan täristä raivosta. Unicafen salamikastikkeessa on
385 kaloria, 8,2 grammaa hiilihydraattia, rasvoja 2,9 sekä proteiinia 5,8 grammaa 100
gramman annosta kohden. Minun annokseni on isompi kuin sata grammaa. Lisukepasta on
pelkkää hiilihydraattia. Käteni alkavat vapisemaan.

Päästyäni kassalle olen hysteerisessä tilassa.
”Oletko opiskelija?” minulta kysytään.
”Syön kohta seuralaiseni aivot,” vastaan ja ojennan opiskelijakorttini hymyillen.

Juuri silloin tummiin pukeutunut mies rynnäkkökiväärin kanssa koputtaa olkapäälleni. 8,2
grammaa hiilihydraattia! Olin liian raivoissani huomatakseni tätä ennen kuin oli liian
myöhäistä.

Mies tiedustelee tunnemmeko me. Kiellän tuntevani, mutta tiedän pelini olevan jo pelattu.

Rynnäkkökivääri rätisee sarjan. Veri näyttää hyvältä liilalla L.O.G.G:n neuleellani. 2,9
grammaa rasvaa.

-Rakkauden apina

Corruptica Vigilante: 2 p raportti

Iglunrakentajien Quark rakentui sittenkin pienemmistä osasista. Ainakin niitä roiskui Partioaseman aulaan Rakkauden Apinan avustuksella.

Rakkauden Apina kertoo:

Noin kello 14:

”MEAT” Istun Aleksandriassa kirjoittamassa luentopäiväkirjaa. Taloudelliset termit
tutuksi. Helppoa. Kirjoitan. Mitä ajatuksia luento minussa herätti.
”MEATBONESMEATBONESMEATBONESME…” jatkan hurmioituneen inspiraation vallassa kun
neljänteen kerrokseen nousee rynnäkkökiväärillä aseistautunut YSTÄVÄ.
En tiennyt oliko YSTÄVÄ minun. Joku muu olisi päästänyt lusikallisen Bestpointin
boksereihinsa. Minä suojasin kaulani huolellisesti kaulaliinallani.
Skottiruutuisella. Tallensin muistiinpanoni Microsoft Works
tekstinkäsittelyohjelmalla.Siirryin rauhallisesti alakertaan.
Kynteni olivat tänään millin liian pitkät. Harmittelin huolimattomuuttani.

Klo 16:45

Töölönkadulla käy sieluanikin kylmempi tuuli ja partioaseman ovi on lukossa. Painan
summeria. Vastaanottovirkailija päästää minut sisään.
Paljastan Pepsodent Super Fluorin valkaisemat hampaani kun hymyilen valloittavasti.
”Hei! Minun pitäisi tavata eräs ystäväni täällä viideltä. Voisinko mitenkään odotella
sisätiloissa kun ulkona on niin harmillisen kylmä?”
Tiedän näyttäväni enemmän partiolaiselta kuin kukaan Partioaseman sisällä kuljeksija.
”Sehän sopii vallan mainiosti. Onko teillä jokin kokous alkamassa?” Nainen kysyy.
HOPKINSIN VIIMEINEN KOKOUS.
”Ei tänään, olemme vain lähdössä täältä yhtä matkaa!” vastaan iloisesti. IKUISUUTEEN.
”Istu vain odottamaan ystävääsi. Sieltä pitäisi löytyä päivän hesarikin luettavaksi.”
”Noh…tämä maanantain iltiskin riittää vallan mainiosti. Sekin kun on näet minulta vielä
lukematta!” vastaan ja nauramme molemmat

Istun oven taakse odottamaan ”ystävääni”. Komisario Näätä varmistaa kadulla liikkujat
vastapäisestä porttikongista käsin.

Luen Ilta-sanomia.
Mielipuuhaani on laskea kaikki lehden sivuilla mainitut ihmiset jotka haluaisin tappaa.
Sen jälkeen kuvittelen kuinka monella tavalla
haluaisin heidät tappaa. Yleensä menen laskuissa sekaisin.

17:20 Nokia 3310 soi. Komisario Näätä varmistaa kohteen tulevan. Kuulen oven käyvän. Näen
kohteen selkäpuolelta. Tämä kävelee pahaa-aavistamattomana
kohti respaa. Avaimia palauttamaan. Nousen tuoliltani ja nykäisen pistoolin pöydällä
pitämästäni beigestä Hama olkalaukustani. ”Hopkins” sanon.
Haluan saada uhrini kääntymään. Haluan nähdä silmien sammuvan. Hopkins kääntyy. Veri
tahraa aulapöydän. Vastaanottovirkailija ja toinen nainen tiskillä
kiljuvat. Se on musiikkia korvilleni kun käännyn ja kävelen rauhallisesti ulos
Töölönkadulle.

Pitäisi muistaa leikata kynnet.

-Rakkauden Apina

Uhri kertoo:

Hurry, hurry, hurry…

Too much of a hurry. When I rushed in to the Scout Station, I actually saw someone look out of the window. Suspicious, very suspicious, but I didn’t have time to think about it. Besides, it was a locked door, what’s the likelyhood of anyone getting in there?

The moment I came in, the self-same person got up and shot me. Another person who I’d never even noticed came in and asked whether I was dead or not. I didn’t feel able to answer.

My only regret is that there is now nothing preventing other organisations from outgrowing their resources. Though it does look as if they’ve started regulating each other. Either way, it now makes no difference to

the last of the Igloobuilders,

Quark

Corruptica Vigilante: 10p murha + 1p yhteistyö + 2p raportti – 2 p silminnäkijä – 2 p silminnäkijä = 9 p

Iglunrakentajat: 2 p raportti

Iglunrakentajien Qnu kiskaisee kenkänsä jalkaansa turhankin hätäisesti Siltavuorenpenkereellä. Kenkään on nimittäin hiipinyt pikku hämähäkki, jonka olivat rakkaudella kasvattaneet Corruptica Vigilante.

Uhri kertoo:

Kirjoitan tämän viestin viimeisillä voimillani ennen kuin hämähäkin lamauttaa minut.
Välittäkää viestini tuleville sukupolville: tarkistaa kenkänne ennen kuin laitatte ne
jalkaan – kengässä voi olla myrkkyhämähäkki.

Nyt, suustani valuu vaahtoa, kouristelen. Loppu on lähellä.

Qnu

Corruptica Vigilante: 10 p murha + 1 p ensimmäinen eksoottinen eläin + 2 p raportti (ks. alempaa) = 13 p

Iglunrakentajat: raportti myöhässä 0 p

Hallintorakennuksen liikuntatiloissa Andersson yrittää murhata Rakkauden Apinan, mutta saakin itse luodin selkäänsä.

Rakkauden Apina kertoo:

Klo 12

Verhouduin Porthanian kasvillisuuden sekaan tuorein City-lehti kädessäni. Kulmasohvilta
näkisi
ulos mutta ulkoa ei näkisi sisään. Viidakko oli tiellä. Apina oli elementissään.
Tarkkailin luennoilleen kiiruhtavien virtaa.
Laajentuneet sieraimeni haistoivat oman Hugo Bossini lisäksi
tämän päiväisen kohteemme, Qnun veren. Nokia 3310 piippasi. Komisario Näätä varmisti
omista asemistaan
kohteen päässeen jo turvallisesti luennolle. Pahus. Punaista pipoa en päästäisi ohitseni
toista kertaa.
Pitäisi palauttaa videot.

Klo 14:30

Blendin neuleeni hiostaa. Kohteeni pitäisi olla jo täällä. Kiertelen Siltavuorenpenkereen
ATK-luokkia.
Istun väijymään. Jauhan turhautuneena Jenkki Twistediä. Siinä maistuu sitruuna ja
salmiakki.
Tarkistan beigen Hama olkalaukkuni sisällön. Tupperware-kehdostaan minua tuijottaa Jaakko.
Brasilianvaeltajahämähäkki. Phoneutria fera. Maailman myrkyllisin hämähäkkilaji. Dieselin
farkuissani
pullottaa erektio.

Lopulta onnistun paikantamaan kohteeni. Istun tarkkailuasemiin. Minervan ATK-luokassa
näppäimistöt
pitävät ääntä. Opiskelijat tekevät mitä opiskelijoiden kuuluu. Olen pelkkä kuori tässä
näytelmässä.
Näytölläni lukee ”TAPATAPATAPATAPATAPA”.

Klo 17:45

Kohteeni nousee tulostamaan. Sukkasilteen. Mikä tyylivirhe. Otan Kanadassa valmistetun
Big-It-Up piponi, ja nappaan Jaakon siihen.
Syöksyn kohteeni työpisteelle. Asettelen Jaakon kohteeni kengän sisään ja syöksyn
nopeasti takaisin.
Kohteeni ehti nähdä minut haahuilemassa pipo kädessä takaisin kohti omaa työpistettäni.
En jää tarkkailemaan
tilannetta vaan vedän harmaan Jack & Jonesin takkini päälle ja katoan rikospaikalta.
Partiolaisten
sanotaan olevan aina valmiita. Toivon, ettei se päde kohteeseeni.

klo 18:00

Sairas mieli viihtyy terveessä ruumiissa. Lähden virittämään kehostani tappokonetta
hallintorakennuksen
liikuntatiloihin. Jo aulassa tunnen kylmien silmien tuijotuksen, melkein yhtä kylmien
kuin omani.
Epäilykseni varmistuvat kun alakerran pukuhuoneeseen rappusia pitkin siirtyessäni kuulen
ylhäältä juoksu-
askelia. Minusta oli tullut riistaa. Jollain sairaalla tavalla nautin tilanteesta.

Pukuhuone oli täynnä. Saalistajani ei uskaltaisi tehdä liikettään näin monen todistajan
läsnäollessa. Siirryn
kuntosalin puolelle. Alkuun lämmittelen viisi minuuttia soutulaitteessa. Lämmittely on
ensiarvoisen tärkeää seuraavan
urheilusuorituksen kannalta. Sen jälkeen siirryn tekemään jalkakyykkyä. Sarjat ovat 5×5
alkaen 45 kilosta ja päättyen 90 kilon nostoihin.
Kyykyt ovat äärimmäisen tärkeä koko kehon yleisliike. Vapailla painoilla tehtäessä se
aktivoi myös tukilihaksia, jotka laitteissa
jäisivät tyystin rasitusta vaille. Kyykkysarjoja tehdessäni tunnen jälleen kylmän katseen
niskassani. Penkillä punnersi tappaja,
olin siitä melko varma. Painan kasvot mieleeni ja raportoin kollegalleni Komisario
Näädälle. Komisario Näätä kehoittaa
minua hankkiutumaan miehestä eroon. Todistajista välittämättä.

Suoritin harjoitusohjelmani loppuun. Tappaja polkee kuntopyörää ja yrittää näyttää
harmittomalta. Kieroutuneet aivoni askartelivat
suunnitelman kimpussa. Mikäli menisin pukuhuoneeseen, minua seurattaisiin ja siellä olisi
tyhjää, tappaja listisi minut kuin kärpäsen.
Beretta-pistoolini odotti pukuhuoneessa, syvällä takkini povitaskussa. Ehtisinkö kaivaa
sen esiin?

Ladoin laitteen täyteen painoja ja vaihdoin salin toiselle puolelle. Äsken kuntopyörällä
loppulämmittelyjään tehnyt tappaja seurasi
minua saman tien ja alkoi tekemään hauiskääntöjä uudestaan minua sivusilmällä vilkuillen.
Tässä vaiheessa olin varma. Jätin hämäykseksi
treenipyyhkeeni sekä painot paikoilleen ja syöksyin pukuhuoneeseen. Tappaja seurasi
minua. Onneksi pukuhuone oli tupaten täynnä. Kiitin
uudenvuodenlupauksia, avasin kaappini ja hitaasti viritin pistoolini. Käärin kylmän
metallin pyyhkeeni sisään. Riisuin vaatteeni.

Siirryin suihkutiloihin. Seuraajani ei aavistanut mitään. Kolme terävää pamausta.
Ruudinkatku täyttää ilman. Hylsyt kilisevät kaakelilattialle.
Veri sekoittuu shampoosta vaahtoavaan veteen. Kuten edesmennyt kollegani osuvasti totesi,
mies kuolee siten kun on syntynytkin. Saalistajani kuoli
alastomana kuin vastasyntynyt.

Pesin roiskuneen veren itsestäni. Siirryin saunaan. Venyttelin huolellisesti. Sen jälkeen
levitin kasvoilleni mineraalinaamion, joka pitää
ihohuokoseni puhtaina. Pitäisi palauttaa videot.

-Rakkauden Apina

Andersson kertoo:

Masentava ja hyvin väsynyt maantaipäivä alkoi omalla kohdallani 06.00 kun herätyskelloni
naksahti päälle. Lähes sadistisen aikaisen heräämisen syy on jälleen kerran viimetippaan
jätetyt kouluhommat. Essee tehtävä pitäisi palauttaa Viikkiin kello 12.00 mennessä, ja se
oli vielä pahasti vaiheessa, viikonlopun vilahdettua silmieni ohitseni mm. kallion
baareja kierrellessäni…!? Pitkäksi mennyt viikonloppu juhlimisineen oli takana ja arki
jälleen edessä. Sain epätoivon vimmalla rypistettyä tarvittavan sivumäärän kasaan ja
lähdin tyytyväisin mielin bussilla Viikin suuntaan. Bussissa istuessani varmistin vielä
että ladattu pistoolini oli mukana ja silmäilin huolellisesti jokaista kanssa matkustajaa
mahdollisten seuraajien varalta. Mielessäni pyöri vieläkin edellisen viikon tapahtumat.
Biologian isän, Charles Darwinin, 200 vuotis syntymäpäivä oli häpäisty raukkamaisella
tavalla. Ainejärjestömme kokouksessa räjähtänyt pommi oli surmannut kaksi kolleegaani.
Olin siis ainoa hengissä oleva jäsen K.G.G:n joukkueesta. Tunsin oloni turvattomaksi.

Tiputin esseen Bio kolmosen neljännen kerroksen kansliaan kello 11.30 ja naureskelin
mielessäni, onnistunutta ajoitusta. ”puoli tuntia jäi aikaa deadlinen umpeutumiseen”
Seuraavaksi ohjelmassani olisi kello 13.15 alkava tentti. Ajattelin siirtyä rentoutumaan
kerhohuoneellemma ja silmäilemään vielä rauhassa tenttiin tulevaa monistetta. Kävelin
pahaa avistamattomana kerhohuoneemme ovelle ja ja vilkaisin hajamielisesti ketä muita
opiskelijoita olisi tappamassa aikaa sohvilla. Mitä vielä! Ensimmäinen henkilö, jonka
näen ovensuusta on koko mustaan pukeutunut mies joka on juuri nostamassa
täysautomaattista rynnäkkökivääriä minua kohti. Katson miestä silmiin, ja näen tyynen
lasittuneen katseen. Hän ei ollut tavallinen salamurhaaja, eikä välittäisi
silminnäkijöistä. Tunnen adrenaliinipiikin lihaksissani ja säntään samantien juoksuun
kapealle käytävälle, jota pitkin hetki sitten laahustin kohti väijytystä ja varmaa
kuolemaa. Kuulen takanani latausäänen ja mustien kenkien liikkuvan rauhallisesti perääni.
Juoksen avoimen aulan läpi… portaat ylös… ja ylemmän kerroksen käytävään joka kulkee
kerhohuoneemme ylitse, aivan oviaukon vierestä… vilkaisen taakseni… näen kiväärin
osoittavan perääni… luodit sinkoilevat kattorankenteisiin ja viereinen ikkuna hajoaa..
onnistun kuitenkin välttämään luodit kuin ihmeen kaupalla. Jatkan juoksuani Biokeskusten
yhdyskäytävään ja pysähdyn hengähtämään vasta ulospäästyäni. Tenttini alkuun on vielä
reilu tunti ja samalla kampuksella liikkuva, itseään YSTÄVÄKSENI kutsuva henkilö, on
perässäni järeällä sarjatuliaseella varustautuneena. Piiloudun kirjaston ylimmän
kerroksen perimmäiseen nurkkaan, josta voin tarkkailla kaikkia tulosuuntia. Hän ei
pääsisi yllättämään minua enää näin helposti. Olen vakuuttunut että hän odottaa minua
tenttisalin lähistöllä. Siirryn vainoharhaisesti joka puolelle tähyillen tenttisaliin
mutta ketään ei näy. Poistun salista tenttiajan umpeutuessa väkijoukon suojassa ulos eikä
vieläkään havaintoa henkilöstä. Totean olleeni tällä kertaa hyvin onnekas, mutta
peitenimeni ja profiilini on paljastunut. Olen selkeästi joutunut korkeamman tahon
mustalle listalle. On siis aika aloittaa kostotoimet kaatuneiden tovereideni puolesta.

Kottiin päästyäni päätän lopettaa hiljaiseloni ja tarkastan toimeksiantoni. Yksi
kohteistani on raporttien mukaan menossa tänään yliopiston päärakennuksen kuntosalille.
Mikä onkaan parempi tapa yhdistää työ ja huvi kuin salamurha ja hyötyliikuta. Asetun
kuntosalin aulaan odottamaan kohdettani noin 17.30. Raportin mukaan hänen pitäisi saapua
paikalle kello 18.00. Luen lehteä salin eteisaulassa ja tähyilen kaikkia sisään astuvia
henkilöitä. Noin 18.04 tuntomerkkejä vastaava mieshenkilö astelee sisään. Hän vilkaisee
suuntaani mutta en usko paljastuneeni (vielä). Nousen ylös ja menen perässä samaan
pukuhuoneeseen. Vaihdan treenivaatteet päällä ja siirryn kohteen perässä salin puolelle.
En vieläkään huomaa mitään epäilyttävää kohteen käytöksessään. Suunnitelmani on yllättää
hänet pukuhuoneessa treenin jälkeen, tai mahdollisesti pois lähtiessä.

Tunti kuluu rautaa nostellessa ja tasaisin väliajoin varmistaen, ettei hän vielä ole
ehtinyt poistua. Katseemme kohtaavat pelottavan usein. Yritän valita laitteet joita
käytän, siten että säilytän koko ajan näköyhteyden kohteeseen. Näin hän ei pääsisi
poistumaan täydestä kuntosalista huomaamattani. Noin 19.30 kohde kuitenkin yllättäen
poistuu nopein askelin pukuhuoneeseen jättäen painotkin paikoilleen tankoon. ”omituista”
Säntään perään ja lyödän hänet vaihtamassa vaatteita pukuhuoneessa. ”helpotus, ei päässyt
pakoon”, ajattelen. Pukuhuoneessa on kuitenkin aivan liikaa silminnäkijöitä, jotta voisin
yrittää mitään. Kohde siirtyy suihkuun ja menen hetken kuluttua perään. Jätän
pistoolinikin pukukaappiin ajatellen etten yritän siirtoani vielä täällä. ”aivan liikaa
sivullisia.” Tämä osoittautui viimeiseksi virheekseni. Otan suihkuun selin kohteeseeni ja
nopea vilkaisu kertoo, että suihkutilassa on kaksi sivullista. Seuraavaksi pukuhuoneessa
kuuluu vaimea tussahdus ja seinäkaakeleille leviää punainen roiske. Lyyhistyn lattialle.
En ehtinyt tehdä mitään. Hiljaiseloni salamurhaajana päättyy karkeasti
varjostusyritykseni epäonnistuttua.

Päälle jäänyt suihku huuhtelee vähitellen verilammikoni lattiakaivoon.

Andersson. K.G.G

Corruptica Vigilante: 5 p itsepuolustus + 1 p raportti = 6p

K.G.G: 3p raportti

Satiini on menettänyt kaksi jäsenistään Kumpulassa. Käärinliinoihin kietaistiin Jacques Chateugn ja Friedrich Klunk. Asialla on ollut ilmeisestikin nimellä Corruptica Vigilante itseään kutsuva ryhmittymä.

Corruptica Vigilante kertoo:

Perjantai, 13. helmikuuta klo 05:00, Komisario Näätä

Kiersin puolukkasiideripullon korkin kiinni. Humalassa kiiltävin silmin katsoin pullon pohjan läpi pöytää, ja ymmärsin että minun on otettava itseäni niskasta kiinni. En enää koskaan joisi mitään. Oli perjantai 13. päivä. Tulisin pitämään huolta siitä, että se olisi epäonnen päivä monelle. En tiennytkään, kuinka oikeassa olin.

klo 10:30, Komisario Norppa, Exactum

Exactum oli suuri, kylmä, ja täynnä potentiaalisia saalistajia. Paikansin kuitenkin pian työnantajani antamat iskupaikat ja asetuin kuuma kahvi hyppysissäni väijymään uhrejani. Silmä etsi tuntomerkkejä. Sydän tykytti – niin kuin vain murhan lähetessä se voi tykyttää.

Sain näkökontaktin kohteeseeni, nimimerkkiin Jacques Chateugn, joka istui kerhohuoneessaan suuren väkijoukon keskellä. En voisi iskeä vielä. Söin herkullista cheddar-kalaa, pohtien tilannetta, ja ei aikaakaan, kun tilaisuuteni tuli. Uhri oli yksin. Oven vieressä seisoen näppäilin matkapuhelimeeni uhrin numeron ja soitin tuntemattomalla numerolla. Tietokoneen edessä kyyhöttävä hahmo kaivoi kännykkänsä esiin, varmisti epäilykseni, ja sinetöi kohtalonsa. Ase ojossa syöksyin huoneeseen ja annoin lyijyn laulaa. Luotisateessa värisevä uhri kerkesi potkaista tuolinsa kauemmaksi pöydästä, mutta kuoleman korjaamille kasvoille jäi hämmästyksen hymy. Luoja oli ottanut omansa. Lähdin pois, kahvini oli hieman viileämpi, ja maailmassa yksi ohjelmistoasiantuntija vähemmän.

klo 10:50, Komisario Näätä, Porthania

Heräsin Rakkauden Apinan lähettämään viestiin: ”Hei jos sulla on käärme ja ehdit niin tule PIII, oikeita portaita alas ja etummaisen rivin reunassa istuu kohde, sen vieressä vasemmalla ja takana tyhjää”

Muistin hämärästi öisen päätökseni.Viestin perusteella tilanne oli päällä. Otin terraariosta kasvattamani kyynpoikasen, Lissun, vältin katsomasta peiliin ja nousin ojasta. Oli Lissun suuri päivä.

Viittä minuuttia myöhemmin astuin luentosalin ovesta sisään ja loin viirusilmilläni halveksuvan katseen opiskelijoiden paljaisiin niskoihin. Puolukkasiiderin tuoksuinen hengitykseni tiivistyi takimmaisen penkkirivin puisiin selkänojiin. Raskain askelin linkutin kohteeni taakse. Rakkauden Apinan antamat koordinaatit olivat olleet tarkkoja, kuten aina.

Pelkäsin, että raskaalta elämältä tuoksuva hengitykseni paljastaa minut. Kohteeni Friedrich Klunk tunsi jonkun istuneen taakseen. Hän oli valpas kuin kaniini aamuhämärässä. Odotin, hengitin sisää, pidätin henkeä, ja hengähdin syvään ulos. Oli Lissun aika. Kaivoin rakkaan luuikertelijan kätköstään silkkihansikkain – Lissu ei ansainnut yhtään vähempää. Kurotin kädelläni kohti Friedrich Klunkin takin hihaa, mutta kohde oli valppaana, ja kohteliaasti veti hihan syliinsä. Hän selvästi epäili minua, muttei kehdannut kääntyä ettei menettäisi kunniaansa.

Odotin hetken, ja annoin tyttökäärmeen valua kohteeni takille.

Poistuin. Friedrich Klunk oli osoittanut kylmähermoisuutensa, sillä vaikka käärme luikerteli hänen paitansa selyksellä, hän ei tehnyt elettäkään. Nyt kaikki olisi kiinni Lissusta. Kylmät väreet luikertelivat ahavoitunutta selkääni pitkin.

Salista ulos astuessani sain viestin komisario Norpalta. Exactumissa oli taas tilanne päällä.

klo 11:50 Komisario Norppa, Exactum

Janosin raikasta ilmaa. Kuoleman käryt olisi karistettava. Mutta murhaajan arki ei tunne armoa. Tuntomerkkeihin sopiva hahmo käveli minua vastaan ulko-ovella ja käännähti läheiseen auditorioon. Tarkistin työnantajani ilmoittamat kohteeni aikataulut. Ne täsmäsivät! Murhanhimon sokaisemana seurasin pitkähiuksista nuortamiestä auditorioon, jossa näin hänen jättävän nahkatakkinsa naulakkoon. Bingo! Hetken aikaa luentoa kuunneltuani (hämäykseksi) siirryin naulakolle ja myrkytin takin kauluksen siitä kohtaa, johon uhri lähtiessään tarttuisi. Ja näin kävi. Luento päättyi. Kohteeni tarttu takkiinsa, jähmettyi, tunsi jonkun murtuvan sisällään. Kohde raahautui vielä kylpyhuoneeseen, johon häntä seurasin ja kysyin ”onko nimesi Gorku?” Tähän uhrini korisi: ”ei”. Olin tappanut viattoman ihmisen. Puhtaan lampaan, joka laiduntaisi vastedes unissani. Puhdistin hänen takkinsa. Kuolemaa tehden hän kuunteli vilpittömät pahoitteluni. Luulen, että hän piti minua lopulta eri reiluna.

klo 13:15 Komisario Näätä, Rautatientori, Forum

Komisario Norppa ilmoitti puhelimitse etsivänsä Friedrich Klunkia Helsingin kaupungin keskustasta. Mikä optimismi! Mikä harkintakyvyn puute! Johtuiko huikea virhearvio Norpan murhahöyryisestä päästä? Meidän täytyi tavata. Kohtasimme Forumin lasikulmassa. Norppa oli myöhässä.

klo 13.30 Komisario Norppa, Forum / Stockman

Näätä oli myöhässä. Perkele. Missä vanha kehäraakki kuppasi? Vai koinko harhoja? Painoiko viattoman veren vuodatus järkeäni? Päätin ryhdistäytyä. Olin ollut maan alla liian pitkää. Olin etsinyt kohdettani Friedrich Klunkia kaupungin alla kulkevista tunneleista, joissa hänen oletettiin liikkuvan. Olin saanut vihjeen, että Friedrich Klunk oli onnistunut välttämään Lissun ah niin terävät ja ah niin nuoret myrkkyhampaat. Tarvitsin apua.

Pian löysin Näädän lattea tilaamasta. Mikä nössö! Vanha toverini kuitenkin vakuutti, että sekoitus sisälsi viskiä. Haistoin puolukkasiiderin dekadentin imelyyden. Näistä ristiriitoisista merkeistä hämmentyneenä annoin Näädän takoa minuun jonkinasteista järkeä. Emme koskaan löytäisi kohdettamme sattumaan luottaen, keskustaa kiertäen, ilman johtolankaa.

Päätimme siirtyä Stockmanin tavarataloon. Huomenna olisi ystävänpäivä. Uskoimme kohteemme etsivän sopivaa lahjaa rakkaalleen. Mutta samallla olimme kärsimättömiä. Liian vähän verta oli valunut (en tiedä, oliko Näätä tästä kanssani samaa mieltä. Se nössö!) Parfymien keskelle sukellettuamme päätimme käyttää hyväksemme Stockmanin info tiskiä ja avoimesti kuuluttaa kohdettamme saapumaan ala-aulaan.

Lähestyessämme tiskiä silmäkulmassani vilahti tuttu vihreä lätsä. Hitauden ja nopeuden yhdistäen, kuten vain kokenut murhaaja sen taitaa, vedin Näädän nurkan taakse ja osoitin kohdettamme. Friedrich Klunk seisoi kauppakasseineen aivan lähettyvillämme. Salamannopeasti hajauduimme eri puolille myymälää ja asetuimme väijymään. Tässä väentungoksessa olisi mahdotonta hoitaa kohdetta pois päiviltä. Pian Friedrich Klunkin seuraan liittyi hänen rakastettunsa, neiti Klunk. Pahus! Näätä oli perääntyä keikasta, se nössö, mutta minä tiesin, että näin paatuneen kovanaaman nirhaaminen saattoi vaatia uhreja. Rakkaudenkin on joskus kuoltava. En tiennyt vielä, että iltaan mennessä uhraisin itsenikin veren alttarille.

Kohde siirtyi rakkaansa kanssa ulos ja raitiovaunupysäkille. Näätä jäi vartioimaan ja minä kiiruhdin seuraavalle pysäkille. Arvasimme hyvin, minne uhri olisi menossa ja millä liikennevälinein. Emme halunneet ottaa riskiä astumalla samaan ratikkaan samalla pysäkillä. Jäin odottamaan. Laukkuni oli täynnä pommeja ja myrkkyjä. Taskussani pullottivat pistooli ja veitsi. Olin valmis. Tekisin tänään vielä kolmannen murhan. Hat trick! Jahti oli alkanut.

klo 14:15, Komisario Näätä, keskusta, Sörnäinen, Arabia,

Norppa lähetti viestin, josta huokui aggressio. Se mies oli menettämässä otteensa, minun on oltava tarkkana. Väijyin Friedrich Klunkia ja naista ensin mainostaulun takana, kunnes he hyppäsivät ratikkaan. Norppa meni samaan sporaan, toivottavasti pysyy aisoissa.

Friedrich Klunk ja nainen menivät Arabian ostoskeskukseen. Norppa halusi tehdä likaisen työn. Se kävi minulle, olen nähnyt jo liikaa. Vuosien kokemuksella jäin väijymään ostoskeskuksen ylätasanteelle, jonne tulin ratikan takana ajavalla bussilla ja metrolla Sörnäisten kautta. Norppa meni asentamaan pommeja ja ansoja pariskunnan asunnolle.

Tunnin kuluttua he lähtivät, mutta käyttivät yllättävää reittiä. Olimmeko paljastuneet? Friedrich Klunk katsoi monta kertaa taakseen kävellessään kohti asuntoaan. Olin varma, että hän tiesi. En kertonut epäilyistäni Norpalle. Miksi? En tiedä.

klo 15:20, Komisario Norppa, Arabia

Pommit ovat aina kiihottaneet minua. Olin onnistunut hankkiutumaan kohteemme rappukäytävään ja valmistelin kuumeisesti lihallisen repeämän ja veriroiskeiden sinfoniaa. Punatiilisen kerrostalon ovi laukaisisi kuolettavan pringles-pommin. Miksei jo pamahda? Missä Friedrich Klunk? Miksei Näätä soita kertoakseen lisätietoja?

Tiesin kohteen olevan lähettyvillä. Pommi oli tehokas ja suolainen, mutta en ollut sataprosenttisen varma sen naamioinnin riittävyydestä. Siispä jäin etuoven lähettyville nurkan taakse piiloon. Pommin paljastuessa voisin astua esiin ja täyttää uhrini lyijyllä. Naisen säästäisin. Jonkun on jäätävä suremaan. Tai sitten se on joku seksijuttu… Jännityksestä sekavana ja murhan ajatuksesta kiihottuneena nuoleskelin pistoolini piippua ja odotin tulevaa karnaalinautintoa.

Mutta en ollut huomioinut takaovea. Saatana!

klo 15:30 Komisario Näätä, Arabia

Kuulin laukaustenvaihtoa. Säntäsin juoksuun, kaiken kokeneet polveni narahtelivat kovempaa kuin tiehen pakkautunut lumi. Norppa on epäonnistunut, ajattelin, laukaustenvaihto ei ollut hyvä merkki. Oliko se minun syyni? Olisiko minun pitänyt varoittaa Norppaa tarkemmin ja kertoa epäilyistäni? En sanonut, koska Norppa aina sanoo minua nössöksi. En ole nössö. En varmasti ole.

Laukausten kaiku katujen kanjonissa vaimeni. Laskeutui vertahyytävä hiljaisuus. Ulko-ovella näin pommin. Selvästi Norpan käsialaa. Se ei ollut lauennut. Kirosin itsekseni. Purin pommin vanhalla rutiinilla, ja astuin ovesta ruudinkatkuiseen porraskäytävään. Näin Friedrich Klunkin täynnä reikiä, hän makasi suolet pitkin poikin naapurin aiemmin kovin siistiä tervetuloa-mattoa. Missä nainen oli? En välittänyt, jäljet eivät johtaisi minuun. Mutta missä Norppa oli?

Nikke Knattertonin tavoin seurasin kuvitteellisia luodin lentoratoja. Norppa oli ampunut portaiden ylätasanteelta. Suustani pääsi kauhistunut pikku inähdys (en silti ole mikään nössö, se oli kova paikka hei). Norppa makasi kuolleena seinää vasten. Yksi vaivainen luoti oli osunut vatsaan. Olin onnellinen: juuri näin, tulitaistelussa, Norppa olisi halunnutkin kuolla.

Otin Norpan ruumiin selkääni ja vein hänet läheiselle rannalle. Norppa oli aina halunnut Amerikkaan. Asetin ruumiin jäälautalle, ja tönäisin Norpan viimeiselle matkalleen. Kuulin syyllisyyden katalan äänen kuiskuttelevan pääni sisällä. Ääni ei ollut rehellinen. Se ei ollut syyllisyyden puhdas kipu. Siinä oli jotain pimeämpää, rosoisempaa… noloa. Olinko huojentunut vanhan ystäväni poismenosta? Avasin puolukkasiideripullon.

klo:? Komisario Norppa, Iäisyys

Mies kuolee siten, kuten on syntynytkin. Minä synnyin luotisateeseen, äitini korisevasta ruumiista. Isä oli heittänyt savuavan haulikon ladon taakse ja tiputtanut minut UFF-keräyslaatikkoon.

Rakkauden apina ja Komisario Näätä jatkavat taisteluaan Helsingin harmaissa sokkeloissa. Itämeren helmi? Ja vitut. En löytänyt kuin savuavia tuhkakuppeja, löyhkääviä ruumiita ja pettäviä naisia. Toivon heille pelkkää hyvää ja lähetän heille varmasti postikortin ameriikoista.

Oli perjantai kolmastoista päivä. Epäonnen päivä joillekin, kenties. Minä löysin vapauden.

Friedrich Klunk kertoo:

Klo 22.45, torstai 12.2.

Ovikelloni soi. Hämmentävää. Kaverini ilmoittaisivat kyllä tulostaan
etukäteen, eivätkä naapurit tuppaa häiriköimään tähän aikaan. Pyydän
varmuuden vuoksi puolisoani avaamaan oven. Kuulen rehdin miesäänen
pyytävän anteeksi väärää osoitetta ja saan puolisoltani summittaiset
tuntomerkit kävijästä.

Klo 11.05, perjantai 13.2.

Sosiologian luento on ehtinyt liki puoleenväliin, kun joku tulee saliin.
Harvoin kukaan jaksaa tulla luennolle noin myöhässä. Tulija istuu
vieläpä suoraan taakseni. Melkoisen epäilyttävää. Vilkaisen hieman
taakseni, mutten kehtaa kääntyä kunnolla. Ehdin nähdä vilauksen
puolisoni näkemän kaltaisesta takista ja kampauksesta. Tuntiessani
hieman liikettä takanani vedän käytävän puolella lojuvan hihani syliini.
Viisi minuuttia, ja tulija lähtee salista. Oliko kyseessä puhdas kohteen
varmistus? Luennon loputtua epäilykset karisevat ja sydämeni hyppää
hieman, kun näen pienen käärmeenpoikasen kiemurtelevan viereisillä
portailla. Henkeni on selvästi ollut höllässä.

n. klo 12-15

Poistun luennolta ostoksille puolisoni kanssa, kun saan hälyttäviä
uutisia: Jacques on kuollut. Tiimimme mobilisaatio oli kärsinyt
murskaavan iskun. Gorku ilmoitti saaneensa useita epäilyttäviä puheluita
ja viestinkin sekä tarkastavansa paraikaa ulkovarusteitaan vieraiden
aineiden varalta.

Seistessäni Stockmannin lasiosastolla saan itsekin puhelun
tuntemattomasta numerosta. Rehti miesääni tiedustelee minulta, olenko
kenties kosketellut käärmeitä lähiaikoina. Vastaan kaiken
kohteliaisuuden mukaisesti, ettei näin ole. Lopetamme puhelun. Lähden
puolisoni kanssa kohti Arabianrantaa melko varmana siitä, että
saalistajamme yrittävät vielä tänään jotakin.
Käymme uudelleen kaupassa vielä Arabianrannan ostoskeskuksessa ja
siirrymme kohti kotiamme lyhintä järkevää reittiä. Kaukana takanamme
tuntuisi kulkevan epäilyttävän tutunnäköinen mieshahmo. Kun katson
uudestaan, en näe häntä. Vainoharhani alkaa kohota melkoisiin sfääreihin.

klo 15.20-15.30

Menemme sisään talon pihan puoleisesta ovesta. Etenen rutiininomaisesti
pistoolin kanssa joka ovenvälin, kuten aina aamuisin. Kauppakassi
vaikeuttaa hieman etenemistäni. Viimeisen käytävänpätkän päässä näen
omituisen mytyn oven vieressä. Se paljastuu mustaksi takiksi, joka on
lyöty kasaan. En näe ansalankoja, joten sivuutan sen varoen ja avaan
viimeisen oven ennen rappukäytäväämme. Astun muutaman askeleen ja
tähtään portaikkoon, joka on seinän takana. Farkut. Ase. Kyykistyn ja
ammun välittömästi. Äänenvaimentimet päästävät vaimeita tussahduksia ja
rappaus takanani roiskuu. Punainen värjää portaikon ikkunan, tähtäykseni
ei petä. Jatkan hetken eteenpäin, kunnes minua alkaa huimata. Ne saivat
minut sittenkin, kolmannella kerralla. Istahdan portaiden juureen ja
ehdin nähdä puolisoni hämmennyksen. ”Hyvää tuonpuoleista”, kuulen
ampujani viileneviltä huulilta. Liikaa rutiinia.

Friedrich Klunk / Satiini

Jacuqes Chateugn kertoo:

Sacre bleu! Kävikin niin kuin ei pitänyt. Monta päivää olin ollut epäluuloinen, hiipinyt
takaovien kautta, vältellen tätä. Pidin kuitenkin omaa luolaa turvallisena paikkana,
mutta turhaan. Tuttujen naamojen suoma turva ympärillä auttoi vain hetken, sillä he
yhtäkkiä kaikkosivat ympäriltäni ikään kuin tietäen mitä tuleman pitää. Silti jäin
paikalleni suunnittelemaan vihollisten valloitustani, jättäen rakkaan aseenikin takkini
taskuun. Eipä aikaakaan kun kännykkä soi ja samassa vieras vihulainen räiskii minusta
seulan. Antauduin lailla kotimaani.

• Jacuqes Chateugn, Satiini

Corruptica Vigilante: 20 p kaksi murhaa + 2 p raportti + 1 p yhteistyö + 1 p perjantai kolmastoista – 2p silminnäkijä = 22 p

Satiini: 2 p raportti + 1 p raportti + 5 p itsepuolustus= 8p

Darwinin viitoittamalla tiellä jatkaa Iglunrakentajat. Kuohuviinipullojen iloisten poksahtelujen lomassa viikkiläisessä kerhohuoneessa pamahti pommi. Quarkin ovela isku vei muuassaan K.G.G:n Paradoksin sekä Aegisen.

Murhaaja kertoo:

Kiire, kiire, kiire..
Erään Viikkiläisen järjestön jäsenkanta oli paisunut kestämättömän suureksi, ja olimmekin päättäneet ehtiessämme harventaa sitä. Palattuani Franzeninkadulta huomasin tilaisuuden tulleen: heillä olisi kohta hallituksen kokous. Tarkemmin sanottuna ihan kohta… nyt tuli kiire!

Ryntäsin asuntoni varastoon ja kahmaisin sieltä mukaan ensimmäisen löytämäni pommin. 2 minuuttia, niin pommi oli tehty käyttövalmiiksi. 5 minuuttia, ja olin jo matkalla Viikkiin. Kiireen keskellä harkitsin toverini Qnu:n hälyttämistä, mutta tajusin ettei hän millään ehtisi paikalle.

Kerhohuoneen ulkopuolella käynnistin ajastimen; 12 minuuttia räjähdykseen. Astuin huoneeseen, ja mitä silmäni näkivätkään? Kaikkialla herkkuja: valtava kippo penkkarikarkkeja pöydällä, appelsiinejä, leipää, jossain taisi näkyä samppanjalasikin. Ilmeisen varoittava esimerkki siitä, kuinka liian suureksi paisunut järjestö kaappaa itselleen kaikki resurssit.

Väentungoksesta huolimatta- tai ehkä sen ansiosta- onnistuin jättämään pommini huomaamatta kokouspöydän alle. Otin mukaani pari karkkia ja asetuin suojaiseen paikkaan odottamaan kokouksen alkamista.

Olisikohan sittenkin pitänyt asettaa pommi 20:een minuuttiin? Enää pari minuuttia räjähdykseen, eikä kokous ollut edes alkanut! Lopulta kuulin helpotuksekseni puheenjohtajan nuijan koputtavan pöytää. Eikä aikaakaan, kun räjähdys levitti nuijan, pöydän ja sen ääressä olleet ihmiset ympäri huonetta.

On huomattava, ettei tapahtuneesta suinkaan ole haittaa järjestölle. Harventuneelle kannalle riittää nyt enemmän karkkia, minkä lisäksi olen edesauttanut leppoisan opiskelijatunnelman evoluutiota luomalla valintapaineen kokoustamista vastaan. Iloisena tehdystä päivän hyvästä työstä lähdin kävelemään asuntoani päin, samalla mutustellen raunioista pelastamaani hapankorppua.

Iglunrakentajien kannansäätelyvaliokunnan jäsen,

Quark

Uhri kertoo:

Torstai 12. päivä ja menoa riittäisi…

Aamuluennoille menemisen mahdollisuuden olin hylännyt jo aikoja sitten, olihan kuitenkin se päivä vuodesta, jolloin pienellä skarppaamisella ja sopivalla röyhkeydellä saisi haalittua itselleen kiloittain karkkia kadulta. Näinpä juuri, penkkaripäivä. Sadoittain hiprakkaisia, ellei jopa kännisiä abeja, aloittaisi rekka-ajelun Merisatamasta yhdeltä.

Kiskoin haalarin päälle – sen oli huomattu auttavan karkinkeräämisessä – ja otin mukaan kassin. Sujautin housuntaskuun varmuuden vuoksi aseen, enhän voisi tietää milloin sitä saattaisi tarvita…

Yadda yadda yadda, Merisatamaan, yadda yadda yadda, 5+ kiloa karkkia tunnin aikana mukaan kyykkyyn-ylös-uudestaan-taktiikalla, katsaus kelloon ja pikainen päätös liueta Viikkiin hallituksen kokoukseen. Kassin hihnojen ompeleet ratisivat penkkarikarkkien painosta.

Perillä kotoisalla kertsillä tyhjensin saaliini pahvilaatikkoon ja sain nopeasti paljon uusia ystäviä. Siivosin pöydän kokousta varten, joukkuetoverini Paradoksin tarkistaessa kertsiä vähä-äänisesti, hanskat kädessä. Ajattelin, että kokous ei mitenkään voi mennä pieleen. Kukaan ei voi meitä yllättää. Lähempänä kello neljää jatkoin avustamista kokouksen alkamiseksi kuorimalla ja pilkkomalla appelsiineja.

Istuimme pöydän ääressä, Paradoksi minua vastapäätä. Pj:n nuija kolahti pöytään.

Hetkeä myöhemmin räjähti. Siivoton tila kertsin pöydän alla oli edesauttanut ovelan pommin piilotusta, johtaen joukkueemme kannalta traagiseen lopputulokseen. Onni onnettomuudessa oli, että kuolema tuli nopeasti, yllättäen ja kivuttomasti. Kaipa sitä voisi kurjemminkin kuolla.

”Du sade du vill ha stulna, svarta rosor vid din grav,
en fleur-du-lys i guld på svart bredvid ditt namn”

Kent – Berlin

• Aegis

Iglunrakentajat: 20p kaksoismurha + 1p ensimmäinen pommi + 2p raportti + 1p perjantai kolmastoista = 24p.

K.G.G.: 2 p raportti

Luonnonvalinta on karsinut koko Baader-Meinhof-ryhmittymän Viikin Biokeskus kolmessa. Darwinin kaksisataavuotissyntymäpäivän teemaan sopivasti luonnonvalintaa edesauttoi murhaajaryhmä Satiini.

Murhaajat kertovat:

Torstaina, Elman päivänä 12.2.:

Aamuisen yllätystiedon ja sitä seuranneen piilo-offensiivisuunnittelun
myötä löysimme itsemme – minä ja Jacques Chateugn – Viikistä Biokeskus
3:n neljännestä kerroksesta norkoilemasta. Alhaalla tarjoiltiin kuohuvaa
Darwinin kunniaksi, meille siellä oli tarjolla korkeintaan epäsuotuisaa
julkisuutta. Nojailimme rauhassa kaiteeseen ja tarkkailimme aulaa
antamatta henkilökunnan epäilevien silmien häiritä oloamme.

Liki tunnin odotus palkittiin, kun kaksi tutun näköistä hahmoa puski
ovista sisään kolmannen takana. Jacques liikahti portaiden suuntaan,
minä taas tilasin hissin. Kiirehdintä oli turhaa, kolmikko suuntasikin
hissille eikä pohjakerroksen syövereihin. Palasin kaiteen ääreen ja
katsoin, kun hissi nousi kerros kerrokselta ylös ja pysähtyi lopulta
odottamattoman nätisti juurikin neljänteen kerrokseen. Nämä kolme hahmoa
säntäsivät ulos, tarkistivat kerroksen pohjapiirroksen ja etenivät kohti
viereistä käytävää. Jacques palasi samaan aikaan portaista.

Kun kaikki kolme olivat saaneet itsensä intoa puhkuen käytävään taakseen
katsomatta, kärsivällisyyteni loppui. Kaksi juoksuaskelta,
kaksoislaukaus – tyttö kaatui – käännös vasemmalle, kaksoislaukaus –
pitkä kundi kaatui – uudet juoksuaskeleet, kaksoislaukaus – kärkimies
kaatui. Eikä ketään näkemässä. JC varmisti kohteiden hengille
esteettömät poistumisreitit. Eivät tainneet edes nähdä, mikä iski.
Liukenimme paikalta.

Friedrich Klunk / Satiini

Uhrit kertovat:

Baader-Meinhofin joutsenlaulu:

Baader-Meinhof puhkui vallankumoustarmoa vielä iltapäivälläkin ja lähti toteuttamaan toista eliminointia imperialistien pesään Viikkiin. Suunniteltu seuraava kohde räpiköi tiedonantojen mukaan paraikaa jossain lähettyvillä kohti Biokeskus 3:n luentosalia 4403. Kaarsimme tyylikkäästi yksityisautolla Biokeskuksen pihaan suorittamaan vallankumouksellista tehtäväämme ja rymistelimme sisään seuraten HF15-ohjeistusta. Epäonnisesti ryhmämme ei kuitenkaan tällä kertaa kiinnittänyt riittävästi huomiota F-liitteisiin ja unohti varmistaa selustansa. Kokonaan. Portaikon suunnasta vyöryvä vastaliike pyyhki hissistä purkautuvan hurmoksellisen vallankumouspartion matalaksi käytävälle luentosali 4403 eteen, ennen kuin kukaan ehti Scheissea huutaa. Kapitalisteja, sortovaltaa ja korruptiobyrokraatteja syytetään tapahtuneesta.

Terveiset Styks-virran väärältä puolelta

Liekehtivä Kettu

Satiini: 30p kolmoismurha + 3p täyskaato + 2p tyyli + 1p yhteistyö + 2p raportti + 1 p perjantai kolmastoista = 39p

Baader-Meinhof: 3p raportti

Iglunrakentajat on jälleen tervehtinyt Kansalaisia hyisesti. Franzeninkadun paikallinen luotituisku koitui kohtalokkaaksi Amelielle.

Murhaajat kertovat:

Tahtoisimme huomauttaa, että nämä väkivaltaisuudet eivät millään tavalla ole meidän
syytämme. Kun tippuvat jäsenmäärät ja taloudellinen niukkuus loivat kilpailua
järjestöjen välille, me teimme kaikkemme rakentavan dialogin puolesta. Yritimme esittää
näkökulmamme kirjeitse; vastaanottaja kieltäytyi edes koskemasta siihen. Odotimme
pienkadun varrella samaa henkilöä tunnin ajan; häntä ei näkynyt. Eilen ilmaisimme
mielipiteemme fyysisemmin, veitsen avulla; keskustelun toinen osapuoli osoitti
jälkikäteen valitettavaa väliinpitämättömyyttä, melkeinpä apaattisuutta.

Aamulla saimme tiedon: järjestökollegamme oli raasti murhattu matkalla työpaikalleen.
Nyt riitti! Pienentynyt ryhmämme kerääntyi pikaisesti Franzenian ulkopuolelle, paikkaan
josta kohteemme -sillä nyt hän oli kohde- olisi pakko kävellä matkalla luennolleen.
Puolen tunnin odottelun jälkeen hän makasi luodinlävistämänä jalkakäytävällä, paikalle
sattuneen pakettiauton ajaessa väliinpitämättömänä ohi.

Olemme rauhaa rakastava järjestö, emmekä mielellämme turvaudu äärimmäisyyksiin. Rauha on
kuitenkin mahdoton niin kauan, kuin muissa järjestöissä on yhteistyökyvyttömiä jäseniä.
Rauhan nimissä heidät on karsittava.

Iglunrakentajien yhteistyötoimikunta, eli Qnu ja Quark

Uhri kertoo:

Epäonnistuneen myrkytysyrityksen jälkeen olin hyvillä mielin ja suunnittelin rauhassa
joukkueeni kanssa seuraavia siirtoja. Huonoksi onneksemme yksi joukkuetovereistamme
palasi salaiseen kokoukseemme verta vuotavana epäonnekkalta vessareissulta, mutta
jatkoimme strategian suunnittelua toisen eloonjääneen kansalaisen kera. Seuraavana aamuna
suunnitelmista tyytyväisenä ja iltaisen varjostusmatkan siivittämä kiiruhdin aamuiselle
luennolleni onnellisesti myöhässä…yhtäkkiä eteeni astui vanha tuttavani ja tervehdin
häntä ja kysyin ohi mennen kuulumisia, ja mitä näenkään…hän ottaa kylmän rauhallisesti
pistoolin esiin ja ampuu minua suoraan rintaan enkä ehdi ottaa pientä pinkkiä asettani
taskusta ja jään makaamaan kadulle…suunnitelmat murskattuna voivottelen itsekseni miten
voinkaan olla niin typerä että selvisin myrkytyksestä mutta kuolen kaverin surmaamana?ja
tämähän on jo toinen kerta, kun samainen henkilö minut tappaa…jään odottamaan seuraavaa
kertaa…kolmas kerta toden sanoo.

—

Amelie

Iglunrakentajat: 10p murha + 1p yhteistyö + 3p raportti = 14p

Kansalaiset: 0p (raportti myöhässä)

Pahamaineinen ryhmä Baader-Meinhof on värjännyt Kruunuhaan kadut punaisiksi Odysseuksen verestä, kun Nurja Varjo kera Onttomiehen ja Liekehtivän Ketun tervehti kohdettaan luodilla. Kylmennyt ruumis oli Iglunrakentajien riveistä.

Murhaaja kertoo:

Baader-Meinhof -ryhmä ottaa vastuun tänä aamuna klo 8.50 Meritullinkadun porttikongissa tapahtuneesta surmasta. Kyseessä oli suunniteltu teko imperialismia ja terroria vastaan. Sivullisten ei tule olla huolissaan turvallisuudestaan, sillä teloitetun kohtalo oli ansaittu esimerkki ryöstökapitalismin pimeille poluille uineelle.

Tietoomme tulleen kohteen eliminointi oli elintärkeää Aatteelle ja likvidointi suunniteltu. Aikaisemmin kuin bratwurstit on normaalisti saatu aamiaissämpylän päälle oli ryhmämme jo toiminnassa. A-tason kolmoisluokituksen suunnitelman mukaisesti Onttomies oli vastaanottamassa kohdetta rautatieasemalla tämän räpistellessä imperialismin pesää, Meritullinkadun konttoria kohden ja Nurja Varjo odotti Kruununhaan porttikongeissa vastaanottaakseen kohteen luodein kylmässä aamussa.

Iskuryhmämme oli jo vaipumassa hämmennykseen porvarin onnistuessa kuin ihmeen kaupalla välttämään ZCF-varjostuksen. Varjon ja Onttomiehen avatessa puhelinyhteyden kohde kuitenkin käveli suoraan Varjon jyvälle. Porvarin kalloon tarttuivat vain toverin sanat ”ehkä se onkin myöhässä” ja porttikongin kiviseinään vastaavasti sotku kohteen aamutuoretta verta. Miese Ratte. Back up -team Liekehtivä Kettu oli aatteessa mukana, mutta tapahtumahetkellä vielä HKL:n huomassa.

Baader-Meinhofin puolesta Nurja Varjo

Uhri kertoo:

Kiiruhdin aamulla rautatieasemalta työpaikalleni (salamurhat ovat minulle enemmänkin sivutoimi) Kruunuhakaan. Rakennuksen sisäpihalle johtavassa porttikäytävässä odotti kuitenkin tappaja. En aavistanut mitään, ennen kuin henkilön ohittaessani hän kaivoi aseen esiin ja ampui minut siihen paikkaan.

t. Odysseus

Baader Meinhof: 10p murha + 1p ensimmäinen pistooli +1p yhteistyö + 2p raportti = 14p

Iglunrakentajat: 1p raportti

Viranomaisten saamien tietojen mukaan valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa on tapahtunut kuolemaan johtanut puukotus. Tekijäksi epäillään kylmäverisen Iglunrakentajat-ryhmittymän Qnuta, joka poisti Kansalaisten joukosta peitenimi m.katkovin.

Murhaaja kertoo:

Puukotin m.katkovin tänään valtiotieteellisen tiedekunnan kirjaston miesten vessassa. Ennen puukotusta olin seuraillut kohteen liikkeitä kirjastossa. Hän yritti pysytellä ihmisjoukon keskellä ja istui mieluiten niin että näki, mitä huoneen jokaisessa nurkassa tapahtuu.

Tiesin kuitenkin, että varovaisimmatkin salamurhaajat antautuvat ennen pitkää ruumiillisille tarpeille. Seurasin kohdetta kirjaston vessaan ja puukotin häntä sydämeen lavuaarien edessä. Jätin katkovin ruumiin makaamaan hänen rikkoutuneiden rintalastan palasten päälle, ja pakenin paikalta. Uskon, että ruumiillisten toimintojen kontrollin puute sinetöi uhrin kohtalon.

Mielessäni pyörii jatkuvasti kysymys, kontroilloinko minä tarpeeksi hyvin omaa ruumistani.

Qnu

Iglunrakentajat: 10p murha + 1p ensimmäinen + 1p ensimmäinen veitsi + 2p raportti = 14p.

Kansalaiset: -5p raportti puuttuu