Talovanhus havahtuu talviuniltaan, kun opiskelijat irrottavat kaappia seinästä. Mitä he ovat tekemässä? Mihin he ovat menossa? Päälle sadan vuoden liitto on loppumassa. Huvit kaikkoamassa.
Edes salamurhaajat eivät ole viime vuosina ilahduttaneet talovanhusta tarpeeksi. Tanssittu toki on, mutta murhia talossa on tapahtunut liian vähän. Kenraali on kaikonnut.
Ilmoitus tulee seuraavissa Alina-bileissä, kun äänentoisto toistaa ainoastaan monotonista viestiä: “Tuokaa minulle ruumiita tai tämä on viimeinen vappunne.”
Tule mukaan kevään salamurhaturnaukseen lepyttämään Uutta ylioppilastaloa murhilla ja rituaaleilla.
Turnaus ajoittuu vappua edeltävälle puolelletoista viikolle ma 20.4.-ke 29.4.
Pelin tuomaristo
- don Tuomas Puikkonen (päätuomari)
- veli SP Hirvonen (asetuomari)
- don Erika Ojanperä (pelaajatuomari)
- don Juho Gröhn (pelaajatuomari)
- don Seena Kuula (pelaajatuomari)
Tuomaristo vastaa mielellään kaikkiin peliä koskeviin kysymyksiin sähköpostiste:
2.5. klo 16:50 Ensimmäisen viikon pisteet ja info palautetilaisuudesta (12.5.)
Ensimmäisen viikon pisteet löytyvät nyt raporttien alta.
Turnauksen palautetilaisuus järjestetään tiistaina 12.5. klo 17-19 Kumpulassa Chemicumissa. Tarkempi info tulee osallistujien sähköposteihin lähipäivinä.
30.4. klo 0.01
Niin päättyi yhteinen matka Uuden ylioppilastalon ja salamurhaajain.
Rappukäytävissäsi murhattiin,
naamiohuveja tanssittiin,
kellarissasi saunottiin,
kerhoiltoja pidettiin,
lauluja sanoitettiin.
Kiitos Uusi ylioppilastalo näistä kaikista vuosista, joina toivotit meidät aina tervetulleeksi syövereihisi.
—
”Aika kulkee, kellot laukkaa
Monta raukkaa hauta haukkaa
Ennen iltaa siis kulje siltaa
Mut varo murhamiesten kiltaa”
29.4. klo 21:00 Haaga
Liekiö ja Emil Korhopoika kaksintaistelivat Alppiruusupuistossa. Ensin veitsillä ja kun siitä ei tullut mitään, vaihtoivat aseisiin. Liekiön luoti osui.
Uusi ylioppilastalo ilahtuu murhaamisesta ja toivottaa Liekiölle mitä mainiointa iltaa:
”Liekiö kulkee veitsenterää
Tyhjä ilme kasvoillaan
Hän kantaa miehen taakkaa
Väsynyttä, typerää”
Murhaaja kertoo
Me olemme nähneet jo muutamaan otteeseen. Itse asiassa turhankin monta kertaa.
Ei sillä, että panisin pahakseni pientä kettuilua, noin ystävien kesken. Kuumottelua lasin läpi, oksien lomasta napsittuja valokuvia. Mutta on epäkohteliasta jättää toinen odottamaan kovin kauaa. Yksi kohtaaminen voi olla sattumaa, toinen on varoitus.
Kolmannella kerralla pitäisi jo tapahtua.
Ruostetta vaiko reumaa, mutta kaipailen kyllä niitä aikoja kun kohteita sai niitata etäältä. Ja silminnäkijöitäkin sai joskus olla yksi jos toinenkin. Korhopojalla tuntuu olevan aina joku mukanaan, ja niin haudalle piilotettu hämähäkki kuin ruokaan livautettu myrkkykin jää puolitiehen.
Lopulta ei jää muuta mahdollisuutta kuin turvautua keinoista vanhimpaan.
Kaksi kohtaa, yksi jää. Tai voihan aina olla ettei jää ketään, niinkin surullisen usein käy. Tällä kertaa pensaiden varjossa, tulevan kevään kukkaloiston tuoksun jo melkein tuntuessa sieraimissa, käydään kohtaaminen veitsin. Osumien osoittautuessa pintanaarmuiksi ja taistelun pitkittyessä siirrytään terästä lyijyyn. Nyt ollaan minun maallani, ja kokemus kertoo viimein. Laskemani lippaan viimeinen laukaus viuhuu ohitseni, ja astun eteenpäin. Kohde yrittää karkuun, vetää lisää panoksia vyöltään, mutta oma ammukseni osuu suoraan lapaluiden väliin.
Hänen kaatuessaan polulle alan keräillä hylsyjä talteen. Luontoon ei jätetä myrkkyjä, varsinkaan näin kauniiseen paikkaan. Kompostia sen sijaan, no, aina sitä yhden raadon verran.
Pisteytys
Murhaaja: 10p (murha) + 3p (raportti) = 13p
Uhri: 0p (raportti puuttuu)
29.4. klo 20:20 Patola
Etsivä N pidätti Shirazin veitsellä pikaratikkapysäkillä.
Uusi ylioppilastalo miettii joukkoliikennevälineitä:
”Sieltä ne tulee pyörivät sähkökoneet
Ne tuhoaa kaiken tullessaan tanssimaan”
Etsivä kertoo
Tämä aamu alkoi oudosti. Heräsin painajaiseen, jossa henget kuiskivat minun tehneen edellisessä elämässäni jotain kauheaa. Uhrin omainen ei jättäisi minua rauhaan, vaan hän tulisi kiertämään noidankehän yhdesti ja pakottaisi minut elämään elämäni uudelleen ja uudelleen. Hämmentyneenä ja tokkuraisena heräilin, kun pian etsivätoimistosta soitettiin, minulle olisi tehtävä. Joku pikkurikollinen oli hakkeroinut yliopiston tietojärjestelmää Meilahdessa ja saanut salasanan näkymään käyttäjänimenä. Siinä sitten istuskelin Haartmanin pöydän ääressä odottelemassa kohdetta, kun sisään astui itse rikollispomo Liekiö, ilmielävänä, ja heti ovella loi lyhyen katseen minuun. Mitä ihmettä tuon tason roisto täällä teki? Tietysti jokainen tämän kaupungin etsivä tuntee hänet, mutta ei hän ollut koskaan tavannut etsivä N:ää. Mitä hän minusta tiesi? Hän teki jonkinlaisen kierroksen rakennuksen sisäosan ympäri ja poistui samasta ovesta mistä oli tullutkin.
Tämän jälkeen päivä sujui seuraavasti:
Seurasin ensimmäistä kohdettani bussissa, ja kohteen jäädessä pois pidätin hänet bussipysäkille veitsellä. Ihan vain koska se sattui olemaan helpoiten käden ulottuvilla ahtaassa bussissa. Tuo veitsi oli kertakäyttöiseksi tarkoitettu, päätynyt etsivätoimiston pöydälle joltain entiseltä työntekijältä, joka oli kuulemma käsin tehnyt sen Tampereella asti romusta. Kertaalleen se oli jo jätetty rikolliseen kiinni, mutta palautunut silti takaisin omistajalleen. Otin sen aamulla mukaan varmuuden vuoksi, ei ikinä tiedä jos sitä tarvitsisi.
Seurasin toista kohdettani ratikassa, ja kohteen jäädessä pois pidätin hänet ratikkapysäkille veitsellä. Ohi ajoi sen verran autoja, että en halunnut alkaa luodeilla leikkimään. Tämä kohde oli kuulemma melkein murhattu aiemmin. Ilmeisesti oli siitä sen verran traumatisoitunut, että ei pystynyt havainnoimaan ympäristöään ollenkaan.
Kolmas kohde olisikin vaikea tapaus. En tiennyt hänen liikkeistään oikeastaan muuta kuin että hän olisi tänään ehkä kotona. Seuraavasta käänteestä itse Sporalogikin olisi ylpeä teoriansa todistusaineistosta, nimittäin kuin ihmeen kaupalla hän löytyi samasta pikaratikasta, jolla olin matkalla kohteen asumukselle. Seurasin kolmatta kohdettani pikaratikassa, ja kohteen jäädessä pois pidätin hänet pikaratikkapysäkille veitsellä.
Oli ollut poikkeuksellisen tuottoisa päivä. Veitsikin oli kovasta käytöstä aivan loppuun kulunut ja olisi aika palauttaa se takaisin sinne mistä oli tullutkin, eli kierrätysastiaan. Kävin vielä ajamassa neljännen joukkoliikennemuodon eli lähijunan läpi varmuuden vuoksi, ja päätin päiväni.
Ai niin, henget kertoivat minun olleen edellisessä elämässäni joku kopiokone… vai oliko se elukka. Mitä lie pahaa sellainen voisi tehdä.
Pisteytys
Etsivä: 5p (pidätys) + 2p (raportti) = 7p
Uhri: 0p (raportti puuttuu)
29.4. klo 19:20 Etu-Töölö
Etsivä N pidätti Lopen Uupuneen veitsellä ratikkapysäkillä.
Uusi ylioppilastalo on menettänyt puhekykynsä.
Pisteytys
Etsivä: 5p (pidätys) + 1p (raportti (löytyy ylempää)) = 6p
Uhri: 0p (raportti puuttuu)
29.4. klo 16:55 Pasila
Etsivä N pidätti Salasanan veitsellä Pasilan aseman bussipysäkillä.
Uusi ylioppilastalo on hermostunut. Missä ovat aidot murhat? Murhaajat, ryhdistäytykää!
”Kun kaikki on turhaa, taistele
Kaikki on liikaa, taistele
Kaikki on loppu, taistele!”
Uhri kertoo
Viimeisen päivän päätteeksi
Rojahdin kollegan viereen
Bussissa hänelle valitin
Miten kaikki on mennyt pieleen
En päiviä päättänyt keneltäkään
Ajan hiekka valui sormien läpi!
Ainoa lohtu jota kaipaamaan jään
On kuoleman kylmä käsi
Kuin salamaniskusta
Jumalan ivasta
Pidätys! Surma! Tyhjästä ilmasta!
Veitsi sivalsi
Tuijotin takaisin
Tiesin tämän olevan
Viimeinen vappuni
Haudan takaa nauran
Sain mitä manasin
Ehkä seuraavalla kerralla
Saan antaa takaisin
Pisteytys
Etsivä: 5p (pidätys) + 1p (raportti (löytyy ylempää)) = 6p
Uhri: 3p (raportti)
28.4. klo 18:25 Etu-Töölö ^^
Copycat sai tuta Liekiön vihan kun kopiokissasta tulikin saalis. Liekiö puolusti onnistuneesti ja kosti samalla aiemmin murhatun sivullisen puolesta.
Uusi ylioppilastalo hykertelee asetelmaa:
”Se murskaa kätesi
Ja jalkojesi luita kalvaa
Rusentaa toivon
Valaa jalot mietteet lyijyyn”
Kuollut murhaaja kertoo
Puolustautunut uhri kertoo
On jääneet taakse ajat ylioppilaiden,
lakkien,
talonkin, melkein vaan ei aivan jo itse Vapun.
Uudet sukupolvet ovat astuneet vanhojen askelmerkkeihin. Hankkineet pyssyt, veitset, hermomyrkyt ja kunnon käsineet. Minä olen jäänyt viipyilemään nurkkiin, katselemaan korkealta ja kaukaa haikean nostalgian herkistämin silmin, miten uudet kujeet maustavat vanhoja virheitä.
Myrkytetty viesti kaataa rakkaani silmieni edessä. Olisin voinut vain kävellä pois, vaipua unholaan. Antaa muiden hoitaa uhraukset ja verenvuodatuksen. Mutta hänen kouristellessaan käsivarsillani tunnen, että on sittenkin aika opettaa nykyajan nuorille vähän tapoja.
– Myrkky laitetaan kuoren sisäpuolelle.
– Pistooli tulee olla kädessä väijytyksen alkaessa.
– Aseistettu vastustaja kaadetaan selkäpuolelta.
Laukausten kaiku hiljenee, ja astun verisen mytyn yli hymähtäen.
Oppiipahan olemaan.
Pisteytys
Kuollut murhaaja: 3p (raportti)
Puolustautunut uhri: 5p (itsepuolustus) + 2p (raportti) = 7p
27.4. klo 20:38 Kamppi
Etsivä T pidätti Katsojan Hämäläis-Osakunnalla.
Uusi ylioppilastalo on hieman yrmeissään virkavallan astuessa kuvioihin ja osoittaa seuraavan viestin heille:
”Minä sanoin heille
Tulkaa myöhemmin jos ollenkaan”
Pisteytys
Murhaaja: 10p + 0p (raportti puuttuu)
Uhri: 0p (raportti puuttuu)
26.4. klo 20:45 Vallila
Copycat löysi tiensä Juanin kotirappuun ja ampui Juanin sinne.
Uusi ylioppilastalo pitää siitä, että Copycatin nimi pulpahtaa taas esiin ja lausuu tälle:
”Moni syöksyi kohtaloonsa
Moni seisoviltaan sortui
Moni väsyi, luovutti
Ne jatkoi jotka kesti”
Murhaaja kertoo
Uhri kertoo
Olisi pitänyt tietää, että tämä petokuiskaaja olisi murhan takana. Klaanimme petomestari oli tuonut työpaikalleni useita uusia lemmikkejä. Valitsin oikein delegoidessani sihteerini niitä hoitamaan. Mutta delegoidessani en vain saanut pääkoppaani kyseenalaistaa niiden alkuperää. Se kävi turmiokseni. Petturi pysyi lähipiirissäni, ja heti toisella kokouskerralla se tapahtui. Jo ennen kokouksen alkua, kun arkistoon suuntasin dokumentteja hakemaan, hän iski. Hissiä odottaessani kaksinaama astui oven takaa sosiopaatin silmin. Suuri rauta vyötäröllään haavoitti suurinta osaa sisäelimistäni ja selkärankaani, ja jälkeenpäin hän vaan astui kehoni yli hakemaan tarvittuja dokumentteja. Hänen käyttäytymisestään voinee päätellä, ettei hällä ole minkäänlaista hätää palatessaan klaanilaisten luo. Eivät he kuitenkaan minua kaipaa. Kaikki pettureita.
Pisteytys
Murhaaja: 10p (murha) + 3p (raportti) -2p (kotirappu) = 11p
Uhri: 2p (raportti)
26.4. klo 20:00 Hietaniemen hautausmaa
Lisätehtävän suorittivat kaikki neljä salamurhaajaa, jotka tehtävälle osallistuivat
Pisteytys
Liekiö: 10p
Koekaniini numero 4: 10p
Copycat: 10p
Emil Korhopoika: 10p
25.4. klo 18:10 Fabianinkatu
Kevätpäivään raastavaan kokoontuneet silminnäkijät todistavat Laulunjohtajan aloittavan laulun väärässä sävellajissa. Kohteena ollut Lopen Uupunut välttää kirosäkeet täpärästi.
Uusi ylioppilastalo on lähes sanaton ja kommentoi tapausta kryptisesti:
”Ihminen on petosta
Ihminen on ansa
Elämä on roviolla
Liekehtivä, uskomaton”
Epäonninen murhaaja kertoo
Arvoisa, suopea ja anteeksiantava talovanhus. Arvon sitsikansa.
Laulunjohtajana saattaa helposti tottua huomioon, ja unohtaa ettei jokainen teko kestä päivänvaloa ja sen tuomaa yleisöä. Jopa laulunjohtaja on ihmisen kaltainen, ja siten kykeneväinen inhimillisiin virheisiin. Tämä seuraava laulu kertoo siitä. Lauluhan lähtee jotakuinkin näin:
Ei lapsille
(säv. Oi kuusipuu, san. joku muu kuin Laulunjohtaja)
||: Voi saatana, ai perkele,
ei jumalauta, vittu. :||
24.4. klo 17:30 kantakaupunki
Viaton sivullinen löytää Liekiölle suunnatun myrkkykirjeen surullisin seurauksin. Kirjeen on allekirjoittanut epäonninen Copycat.
Uusi ylioppilastalo on järkyttynyt viattoman sivullisen kuolemasta ja saattelee sivullisen viimeiseen uneen:
”Nyt päivänvalo haipuu, saa luvan kaipuu
Se tähti joka kiertää tähteään
Kun etsii kirkkautta, kauneuden nälkää
Ja löytääkin vain öiden ikävää
Pimeää”
Epäonninen murhaaja kertoo
23.4. klo 15:00 Etu-Töölö
Laulunjohtaja haluaa olla paras laulaja tässä porukassa ja ampuu Santeri Sokean. Koelaulua todistaa yksi silminnäkijä.
Uusi ylioppilastalo iloitsee murhien lisääntyessä ja tahtookin toivottaa Santeri Sokealle makoisia ”unia”:
”Laske pääsi rauhaansa
Lepää hetki lennostasi
Anna maailman mennä teitään
Aina suurta yötä päin”
Murhaaja kertoo
Arvoisa talovanhus, arvon sitsikansa.
Tärkein laulunjohtajan ominaisuus ei suinkaan ole laulutaito, vaikka omani onkin erinomainen. Laulunjohtajalle tärkein ominaisuus on kyky omistautua ja heittäytyä. Hyvä laulunjohtaja käyttää jokaisen hengenvedonsa sen eteen, että pöytäjuhlista tulee oikeaoppiset. Tahtoisin laulaa tästä ominaisuudesta kertovan laulun, joka lähtee jotakuinkin näin:
Pääse viel’ en tappaa
(säv. Drunken Sailor, san. Laulunjohtaja)
Kovin on hiljaista Ruskeasuolla.
Kovin on hiljaista Ruskeasuolla.
Kovin on hiljaista Ruskeasuolla,
pääse viel’ en tappaa!
Voi ei, kohde selvii.
Voi ei, kohde selvii.
Voi ei, kohde selvii,
pääse viel’ en tappaa!
Liikaa on väkee Manskun varres.
Liikaa on väkee Manskun varres.
Liikaa on väkee Manskun varres,
pääse viel’ en tappaa!
Voi ei, kohde selvii…
Ei näy uhria Sibiksellä.
Ei näy uhria Sibiksellä.
Ei näy uhria Sibiksellä,
pääse viel’ en tappaa!
Voi ei, kohde selvii…
Ammuin ohi mut ei se huomaa.
Ammuin ohi mut ei se huomaa.
Ammuin ohi mut ei se huomaa,
pääse viel’ en tappaa!
Voi ei, kohde selvii…
Syöksyn sisään kirjakauppaan.
Lyhennän kohteen elinaikaa.
Sohvan verellä luotini tahraa,
vihdoin pääsin tappaa!
Hei hei, kohde kuoli.
Hei hei, kohde kuoli.
Hei hei, kohde kuoli,
vihdoin pääsin tappaa!
Uhri kertoo
Ajattelin sovittaneeni synnit.
Ajattelin pysyväni aisoissa.
Ajattelin kärsineeni tuomioni, mutta eihän tosiasiassa mikään sammuta heidän janoaan.
Yritän ymmärtää kunnianarvoisan Uuden ylioppilastalon näkökulmaa:
Liian monta yöhön asti venynyttä iltaa Hän joutui kärsimään äänestäni, joka levisi äänisaasteena bottalta kolmen kilometrin säteelle. Aina liian kovaa, liian korkealta, sekä aivan liian pitkiksi venyvät kadenssit. Luulin kahden minuutin kohdalla saamieni tökkimisten olevan vain leikkimielistä huomauttelua, mutta ne olivatkin varoituslaukauksia.
Luulin kaiken olevan kunnossa, olinhan rukoillut anteeksiantoa Illuminatista polveutuneelta laulunjohtajain liitosta, jonka olemassaolon nyt näin kuoleman takaa kirjeitse paljastankin! Wapiskaa te wanhat weikot! Ei mikään enää pyhää ole, eikä mikään enää salassa pysy!
Se jäi minulle mullan alla ikuisiksi ajoiksi ratkaistavaksi mysteeriksi, miten he osasivat lähettää kätyrin tehtävään juuri heikoimmalla hetkelläni? Olin juuri paneutunut opastamaan ohjattavaani, kuinka lavalla kuollaan mahdollisimman dramaattisesti, todenmukaisuus ja arvokkuus säilyttäen. Täydellisen kliimaksin kohdalla, täysin uppoutunueena, tunnen, kuinka sydämeni ja kylmä metallinen luoti olivat ryhtyneet rakkauden todelliseen valssiin ilman minua.
Voi minun oma pieni Rodinini, mitä jouduitkaan todistamaan! Pystytkö enää ikinä jatkamaan normaalia elämääsi? Niin monta sanaa minulla olisi vielä ollut sinulle sanottavana, kuinka esimerkiksi sormesi näyttävät edelleen hölmöltä tahdin 43 kohdilla. Kuka sinut nyt saa oikeille raiteille?
Sinun,
Camille Claudel.
Elämää valtavampi kiljunta, joka saa koko rakennuksen vapisemaan ja koko tienoon ryntäämään paikalle, säestää valssia taustalla, kun keskityn maata kohti levittyen antamaan kivilattian tanssiparin käytettäväksi. ”Solistien liittouma kostaa tämän vielä”, hän lupaa. Samalla käännän katseeni ovea kohti ja sanon Plutolle: ”Olen valmis.”
Pisteytys
Murhaaja: 10p (murha) +3p (raportti) -2p (silminnäkijä) = 11p
Uhri: 3p (raportti)
23.4. klo 9:45 Sörnäinen
Sumppi löytyy kotoaan kuolleena kirje kädessään. Kirjeen on allekirjoittanut salaperäinen Copycat.
Murhatapa on mieluinen Uudelle ylioppilastalolle ja hymyillen hän tokaisee:
”Minne paha haudattiin
Sinne sinut haudatkaa”
Murhaaja kertoo
Uhri kertoo
Viime aikoina olin tullut yhä varmemmaksi siitä, että kämppäni on kirottu. Aina siitä lähtien kun olin muuttanut siihen, oli tapahtunut kaikenlaista kummallista: murtoyrityksiä, salaperäisiä rakkauskirjeitä, oudosti käyttäytyviä kodinkoneita ja naapureita sekä muuta hämärää. Olin siis tottunut outouksiin. Kun huomasin hämärän oloisen postikortin luukussani, ajattelin sen olevan yksi näistä sattumuksista muiden joukossa. Mutta kortin oli lähettänyt kuolema, ja se jäi viimeiseksi kirouksekseni. Muutan taas uuteen osoitteeseen, tällä kertaa pysyvästi. Ripotelkaa tuhkani Uuden ylioppilastalon raunioille.
Pisteytys
Murhaaja: 10p (murha) + 3p (raportti) + 1p (ensimmäinen myrkytys) = 14p
Uhri: 2p (raportti)
21.4. klo 22:45 SYK:n lähistöllä
Laulunjohtaja avaa äänensä ja Manta tuupertuu maahan luodin lävistäessä hänet. Onko vappu vaarassa? Kenet lakitetaan? Tekoa ei todistanut kukaan.
Uusi ylioppilastalo ihmettelee Laulunjohtajan valintaa ampua kulttuurihistoriallisesti arvokas Manta ja saattelee Mantan ikiuneen seuraavin sanoin:
”Olisitpa oikea ihminen
Olisitpa elävä
Olisitpa todellinen”
Murhaaja kertoo
Arvoisa talovanhus, arvon sitsikansa.
Minä olen Laulunjohtaja. Päätän siitä mitä, kuka ja milloin näissä pöytäjuhlissa laulaa. Vaan eräs ei vuoroansa odottanut, vaan avasi suunsa ja kaatoi kohteensa ennen kuin sitsietikettti sen salli. Minun oli tietenkin pakko jakaa tästä rikkeestä rangaistus. Tahtoisin laulaa tästä rangaistuksesta, sekä yleisesti näistä lähipäivistä kertovan laulun, joka löytyy laulukirjan sivulta satakaksikymmentä. Lauluhan lähtee jotakuinkin näin:
Vaani ja murhaa
(säv. Paavi ja Sulttaani, san. Laulunjohtaja)
On vaaniminen ihanaa,
seuraa kotiin vaik’ Mantaa!
||: Stalkkaus, kyttäys piilosta
oi jospa vois vain vaania. :||
Mut ei, ei tuijottelusta,
kiitosta saa Uudelta.
||:Jää talo ilman uhraustaan,
en vaania vain tahtoiskaan. :||
Mut murha onnen mulle tuo
ja veren talolle se suo!
||: Nuo tapot, surmat törkeät
niin monet uhrit kärsivät! :||
Mut kannata ei räiskintä,
pian perässä on etsivä!
||: Johtaa vauhti mokiin, munauksiin,
– kyttien kanssa vaikeuksiin. :||
En tahdo muit’ vain vaania,
tai hosumalla murhata.
||: Mut vuoroin työtä kumpaakin
mä mielelläni tekisin. :||
Otan henkes sun, Amanda,
kosk’ Uusi on mun jumala.
||: Sit lähden toista kohdet’ jahtaamaan,
kun uuden vainottavan saan. :||
Uhri kertoo
Kirottu, kirottu! He eivät vielä ymmärrä, mitä tulivat tehneeksi. Ei ole vappua ilman Mantaa, kerron tämän. Minun olisi pitänyt arvata, että maan päällä on merta katalampaa kansaa, joihin ei pidä luottaa. Olin liian hyväuskoinen, ja Laulunjohtaja liian uskottava. En voinut elää ilman huomiota, ja se koitui kohtalokseni. Kerron teille tämän, koska haluan uskoa, ettei kuolemani ollut turhaa. Pitäkää nimeäni elossa, vaikka ette voi minua enää ympäröidä – se tuottaisi minulle suurta iloa. Uudella Ylioppilastalolla vaanii kataluuksia, joihin ette ole valmiita. Olkaa siis varovaisia.
Pisteytys
Murhaaja: 10p (murha) + 3p (raportti) = 13p
Uhri: 2p (raportti)
21.4. klo 13:45 Aleksandria
Bätmän kaatuu vastapainohississä Mantan luotiin. Tekoa ei todistanut kukaan.
Uusi ylioppilastalo hymyilee mielissään ja lausuu:
”Kukaan ei ole yksin
Jokaisen luo on saapumassa
Kutsumatonna aivan hiljaa
Tanssikaveri laihanlainen
Sanat vaan jäävät kynnykselle taas”
Murhaaja kertoo
Nimeni on Manta, tutummille Amanda. Hieman yli sata vuotta sitten päätin jättää kotini meressä, ja asetuin rooliini vapun siunaajana. Joka vuosi minut ympäröi vappuaattona tuhatpäinen joukko, jotka suovat päähäni valkoisen lakin hurraahuutojen saattelemana. Nautin tästä huomiosta – enhän sitä kovin usein saa. Sen takia saatan hieman turhautua, jopa vihastua, kun kuulen vihiä “viimeisestä vapusta.” Ei, ei vappua voi lopettaa. Kuka minut sitten ympäröi? Kuka hurraa ja antaa kukkia? Kuka siunaa vapun?
Jotain on tehtävä, ja tiedän jo ensimmäisen kohteeni.
Pisteytys
Murhaaja: 10p (murha) +2p (raportti) +1p (ensimmäinen murha) = 13p
Uhri: 0p (raportti puuttuu)
20.4. klo 0:01 Turnaus alkaa
Opiskelijat bilettävät kuin viimeistä päivää Uuden ylioppilastalon syövereissä.
Uusi on jo hetken tapaillut tuttua melodiaa:
”Vihollinen sielun tietää mihin lyödä syvät haavat
jotka eivät parane kuin hitaasti, niin hitaasti
jos ollenkaan
Käy tanssiin, käy uhmaan, ei pelko ole turhaa
on viimeinen ilta ennen syntiinlankeemusta”