Syysturnaus 2014: Hallanvaara – Helsingin Yliopiston Salamurhaajat

Hallanvaara (29.9.-18.10.)	Pelaajia murhattu:	20	Tappoja:	2	Pidätyksiä:	2
	Sivullisia uhreja:	0	Todistajia:	2	Silminnäkijöitä:	13

Tilastoja turnauksesta.

Table of contents

28.10.2014 klo 19.03 Pisteytys ja palautetilaisuus

Syysturnauksen kolmen kärki näyttää seuraavalta:

Jaettu ensimmäinen sija:
Kaiser, 83,5 pistettä
Sihteerikkö, 83 pistettä
Kolmas sija:
Jack Frost, 47 pistettä

Syysturnaus 2014 pisteet / Fall Tournament 2014 scoring

Peitenimi / Alias	Murhat / Murders	Tapot / Kills	Pidätykset / Arrests	Todistajat ja silminnäkijät / Witnesses and observers	Pisteet / Points
Kaiser	5	0	1	0	83.5
Sihteerikkö	6	0	0	5	83
Jack Frost	4	0	0	7	47
Harlekiini	1	0	0	0	22
Ruusu	1	1	0	1	14.5
Mehrfachstecker	1	0	0	0	12.5
Verinen paronitar	1	0	0	0	12.5
TerraE	1	0	0	2	7.5
I am the one who knocks	0	1	0	0	6.5
Vulture Sam	0	0	1	0	6
killer	0	0	0	0	3
Orwell	0	0	0	0	2
Ramboa	0	0	0	0	2
Maximilian von Guggenheim	0	0	0	0	1.5
Michael Wood	0	0	0	0	0
Salkku	0	0	0	0	0
Härmäsieni	0	0	0	0	0
Pappipaha	0	0	0	0	0
Diilimies	0	0	0	0	0
Elovenatyttö	0	0	0	0	0
Mystery	0	0	0	0	0
Herra Mursu	0	0	0	0	0
Gonzales	0	0	0	0	0
Seppo Kinnunen	0	0	0	0	0

Leffaillan pisteytys:
Suvi Klapuri: 4+1 = 5 pistettä
Simo Lehtinen: 4+1 = 5 pistettä
Suvi Nurmi: 4+1 = 5 pistettä
Diego Salvador: 2 pistettä

Palautetilaisuus järjestetään 6.11. alkaen klo 19 Juttuvassa. Palautetilaisuudessa jaetaan osallistumismaksuilla hankitut veitsipalkinnot sekä kunniakirjoja eri asioista ansioituneille salamurhaajille.

19.10.2014 klo 00.00 Turnaus on päättynyt

Syysturnaus Hallanvaara päättyi lauantain vaihtuessa sunnuntaiksi. Tuomaristo kiittää kaikkia osanottajia.

Pelissä oli lopulta 25 aktiivista pelaajaa. Pelin aikana tehtiin 20 murhaa, kaksi pidätystä ja kaksi tappoa. Murhista yksitoista tehtiin pistoolilla, kuusi veitsellä, kaksi myrkyllä ja yksi viikatteella.

Pelin päättyessä elossa olivat:
Jack Frost
Salkku
Härmäsieni
I am the one who knocks
Michael Wood

Lopullinen pisteytys varmistuu lähipäivinä: Viimeisten raporttien palautuksella alkaa olla kiire. Palautetilaisuudesta tiedotetaan pian lisäyksenä tähän viestiin ja sähköpostina pelin osanottajille.

18.10.2014 klo 21.00 Kokous on päättynyt

Suvi ”Sihteerikkö” Klapuri yritti Espoon Haukilahdessa niittää viikatteella nopeajalkaiseksi osoittautuneen I am the one who knocks:in. Nopeiden jalkojen lisäksi aiotulla uhrilla lopulta oli myös pistooli.

Told by a murderer:

Pöytäkirja

Kokouksen aika: 18.10. 2014 klo 21

Kokouksen paikka: Haukilahti, Espoo

Paikalla: asiakas ja sihteeri

Sihteeri saapuu asiakkaan pihalle noin kello 20.25 viikatteella ja vesipistoolilla aseistautuneena ja jää puun varjoon odottamaan. Tarkoituksena on käyttää tässä kokouksessa viikatetta jos mahdollista, mutta asiakas on kokenut kokoustaja, jota lienee vaikea yllättää, joten sihteerillä on mukana myös järeämpi ampuma-aseensa.

Noin kello 21 asiakas saapuu autiolle pihalle yksin. Sihteeri astuu esiin ja lähestyy asiakasta, mutta tämä lähtee juoksemaan ennen kuin sihteeri ehtii edes pistoolinkantaman päähän ja on nopeampi. Sihteeri pysyy kyllä perässä, mutta ei saa asiakasta kiinni. Perhana. Olisi pitänyt tajuta laittaa tähänkin kokoukseen epämuodollisesti tennarit ja ninja-asu, ei maihinnousukenkiä ja pitkää takkia. Näissä on paljon raskaampi juosta. Huolimaton pukukoodin noudattaminen on vienyt monta hautaan.

Sihteeri seuraa asiakasta läheisen huoltoaseman pihalle, jossa tämä pysähtyy neljän muun ihmisen antaman suojan turvin. Sihteeri seisahtuu aseenkantaman päähän tästä ja miettii, mitä tehdä. Jäädä tähän odottamaan ja toivoa silminnäkijöiden vähenemistä? Vaiko lähteä liikkeelle ja odottaa, että asiakas palaa taas kotiovelleen?

Sihteeri tajuaa kohtalokkaan virheensä vasta, kun asiakas ampuu häntä suoraan rintaan. Koskaan ei kokouksessa saa epäröidä eikä unohtua omiin ajatuksiinsa.

Sihteeri lyyhistyy espoolaisen huoltoaseman pihalle. Ilmoittaa valittaen olevansa kykenemätön viimeistelemään pöytäkirjaa äkillisesti ilmenneen elottomuuden johdosta.

Tappaja kertoo:

Takana oli rankka viskin hakureissu laivalta, kun saavuin kotiin lauantaina yhdeksän aikaan illalla. Astellessani kotipihaan tajusin aseeni olevan poikkeuksellisesti reppuni pohjalla eikä taskussani. Jos joku nyt on täällä, henki varmasti lähtee, ehdin ajattelemaan. Samassa pensaassa rapisee ja viikatteen terä välähtää yössä. Murhaaja on kuitenkin liian kaukana ja otan jalat alle. Pakenen viereiselle huoltoasemalle, jossa väkijoukko suojaa minua ja ehdin kaivamaan aseen repustani taskuun. Murhaaja saapuu perässäni asemalle ase vilkkuen takin helman alta. Näen kuinka jahtaajani selvästi laskee paikallaolijoita ja toteaa niitä olevan liikaa hänelle. Sama ei kosketa minua ja ammun hänet Shellin pihaan. Otan naisen hansikkaan muistoksi, ei minua napata niin helposti. Kuten Walter White sen sanoisi:

I am not in danger. I am the danger. A guy opens his door and gets shot and you think that of me? No.

I am the one who knocks

Points:
Epäonnistunut murhaaja: 2 hahmo+raporttiuskollisuudesta + 1,5 raportista = 3,5
Itsepuolustanut uhri: 5 + 1,5 raportista = 6,5

18.10.2014 klo 11.50 Kun kirjeveitsi ei riitä

Tuukka ”Herra Mursu” Ryypön tie tuli viimein päätökseen kun Sihteerikkö löysi hänet kotioveltaan. Sihteerikkö oli päivittänyt kirjeveitsen kokoa isompaan viikatteeseen ja huolehtinut paikalle lisäksi yhden silminnäkijän.

Told by a murderer:

Pöytäkirja

Kokouksen aika: 18.10.2014 klo 13.50

Kokouksen paikka: Kalasatamassa asiakkaan kotiovella

Paikalla: sihteeri, asiakas sekä tämän kämppäkaveri/tyttöystävä/muu samassa asunnossa asuva henkilö (tarpeeton yliviivataan)

Niin, sihteerikön työsuhde lähestyy loppuaan, ja tuloksia pitäisi saada aikaan. Asiakkaitakin on jäljellä enää yksi, eikä tämän tavoittaminen ole helppoa. Häneen on yritetty ottaa yhteyttä useampaan kertaan viikon aikana, mutta jostain syystä tämä ei ole koskaan siellä, missä hänen kalenterimerkintöjensä mukaan pitäisi olla. Hankalaa. Ja loppuviikolle tämän kalenterissa ei lue yhtikäs mitään mitään.

Kun tilanne on tämä, ei sihteerillä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin mennä asiakkaan luokse. Jos vuori ei tule Muhammedin luokse ja niin edespäin. Sihteeri saapuu kohteen kotitalolle väijymisasuunsa pukeutuneena ja varustautuneena odottamaan, kunnes kohde mahdollisesti tulee ulos. Tehotonta ajankäyttöähän se on, mutta muuta mahdollisuutta ei nyt ole – tai niin sihteeri luulee, kunnes ystävällinen koiranulkoiluttaja avaa asiakkaan kotitalon alaoven, ja hän pääsee sisään. Tilanne kehittyy mukavasti. Sisällä on i) lämpimämpi odottaa ii) ei ole riskiä, että asiakas käyttääkin talon toista ulko-ovea ja livahtaa ohi iii) aina voi yrittää ovikellon soittamista. Minkä sihteeri tekeekin. Ovessa lukee myös toinen nimi, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Oven avaa nainen, jota sihteeri ei tunne. Käyttää puheenvuoron ja kysyy, onko asiakas paikalla. Saa vastaukseksi, että on, nukkumassa. Sihteeri ei haluaisi herättää asiakasta, mutta kuten oven avannut nainen huomauttaa, kello on melkein kaksi iltapäivällä, ja pianhan asiakas pääsee taas makuuasentoon, jos kokous sujuu sutjakkaasti. Sihteeri kiittää naista tämän vaivannäöstä, ja tämä katoaa sisään hakemaan asiakasta.

Hetken odottelun jälkeen asiakas ilmestyy ovelle vaatteita päälleen kiskoen, selvästi unisena ja pahaa-aavistamattomana. Sihteeri on varustautunut kokoukseen kahdella ampuma-aseella ja kosketusmyrkyllä, mutta vain sen vuoksi, että kaikkiin tilanteisiin pitää olla varustautunut: varsinaisesti on tarkoitus käyttää viikko sitten hankittua uutta työvälinettä, viikatetta, ja nyt tarjoutuu ensi kertaa mahdollisuus sen hyödyntämiseen. Pitkä, kiiltävä terä iskeytyy asiakkaan tai siis uhrin rintakehään. Veristä puuhaa, mutta ah niin tyylikästä.

Sihteeri merkitsee pöytäkirjaan osallistujaksi myös uhrinsa asuinkumppanin, pyytää asiakkaalta anteeksi aiheuttamaansa vaivaa, ja poistuu paikalta. Kokous julistetaan päättyneeksi.

Points:
Murhaaja: 10 – 2 silminnäkijästä + 1 piste uudesta murhatavasta + 1 (tyyli, ei kotiovimiinusta, koska sisäpuoli) + 2 raportista = 12
Uhri: 0 (Raportti puuttuu)

17.10.2014 klo 09.55 TerraE taas kohteena Kumpulassa

Erno ”TerraE” Tryggin onni loppui lyhyeen, eikä hän saanut väistettyä luoteja toista kertaa. TerraE:tä tulitti tällä kertaa Kumpulassa Sihteerikkö, eikä teolla ollut silminnäkijöitä.

Told by a murderer:

Kokouksen aika: 14.10.2014 klo 9.55

Kokouksen paikka: Physicumin tuulikaappi

Paikalla: asiakas ja sihteeri

Tänä aamuna sihteerin astuessa ulos häntä tervehtivät syksyn ensimmäinen pakkasilma ja lähes sokaiseva auringonpaiste. Matkalla töihinsä hän panee merkille, kuinka pienikin tuulenvire saa puiden kadmiuminkeltaiset lehdet ryöppyämään alas kuuran puraisemalle ruoholle. Kyllä. Tänään on hyvä päivä kuolla.

Siis muille.

Sihteeri on aseistautunut tähän kokoukseen tavanomaista järeämmin, sillä i) määräaikaisen työsuhteen päättymispäivä lähestyy, minkä vuoksi tämä kokous on luultavasti viimeinen tilaisuus kartuttaa CV:tään ii) sihteeri tapasi asiakkaan jo toissapäivänä yrittäessään myrkyttää tämän polkupyörän lukkoa, kahvoja ja kypärän hihnoja. Asiakas tuntee sihteerin siis jo ulkonäöltä, joten yllätyksen varaan ei tänään voi onnistumistaan laskea.

Toissapäiväisestä tapaamisesta on tosin hyötyäkin: sen ansiosta sihteeri tietää, mistä suunnasta asiakkaan voi olettaa Kumpulan kampukselle saapuvan, ja jää odottamaan Physicumin kupeeseen, ase huivin alle piilotettuna. Hetken kuluttua asiakas saapuukin odotetusta suunnasta, mutta samaan aikaan paikalle ilmestyy myös joukko muita työmatkalaisia. Asiakas huomaa sihteerin ja nyökkää tervehdykseksi alkaessaan lukita pyöräänsä. Sihteeri vastaa tervehdykseen, tiukentaa otettaan aseella ja usuttaa mielessään silminnäkijöitä liikkumaan ripeämmin. Hus siitä. Piha tyhjäksi.

Asiakas on saanut pyöränsä lukittua ja lähtee sisään, silminnäkijöitä on edelleen liikaa. Sihteeri seuraa ja pitää sormia ristissä ja liipaisimella. Asiakkaan ja sihteerin astuessa tuulikaappiin sihteerille avautuu muutaman sekunnin ikkuna, joiden aikana hän ja asiakas ovat läpinäkymättömien ovien välissä kaksin, ja hän ampuu. Ensimmäinen luoti osuu asiakkaan reppuun ja pysähtyy ilmeisesti siellä olevaan tablettiin, mutta toinen lävistää käsivarren ja uppoaa syvälle uhrin vartaloon. Uhri kaatuu verta yskien, käsi ovenkahvalla, eikä kukaan ole näkemässä.

Sihteeri varmistaa asiakkaan olevan kuollut, viimeistelee veritahraisen pöytäkirjan, ja poistuu tilasta. Kokous julistetaan päättyneeksi.

– Sihteerikkö

Points:
Murhaaja: 10 + 2 raportista = 12
Uhri: 0 (Raportti puuttuu)

16.10.2014 klo 16.40 Diilimiehen viimeinen diili

Etsivä L pidätti Diilimiehen Exactumissa. Epäilty kuoli vastustaessaan pidätystä.

Etsivä kertoo:

Vacation’s over.

Siis takas duunii. Paras juttu mihi herätä kloonilabrast on et edelline Prime on kussu nilkoille, lähteny vetää, dipannu bonukset ja pistäny pystyy jonku ihme ragefest kostonkierteen. Sinänsä respect että tiputti kuitenki melko monta agenttia. Mut täst on taas hyvä lähtee jatkaan perus päivätyötä. Mark on record ja sillai.

No eiköhän tää tästä. Samantien eka keissi tipahtaa luurista, pitäis käydä siivoomassa yks diileri Exactumin kaduilta. Musta takki naulaan myrkkyineen ja puukkoineen, sininen takki päälle, pistooli koteloon ja virkamerkki hihaan.

Ei mee kovin kauaa spotata kaveri. Istuu keskellä koko tilaa, kuvittelee olevansa turvassa. Ehkä agenteilta, mutta if you fight the Law, the Law wins.

Kävelen viereen. HYSistä päivää, olisi asiaa muutaman päivän takaisista asekaupoista? Kaveri yrittää vetää, muttei ehdi. Nise try ja silleen.

Vi ses.

~ Etsivä L

Points:
Etsivä: 5 + 2 raportista = 7
Pidätettävä: 0 (Raportti puuttuu)

15.10.2014 klo 15.08 Kumpulassa tapahtuu taas

Jack Frost jatkoi ammuskelua Kumpulassa, mutta erehtyi vetämään aseensa esiin turhan näkyvällä paikalla. Joukko silminnäkijöitä kauhistui laukauksia ja TerraE pääsi livahtamaan hämmentävän tilanteen turvin karkuun, välttyen samalla myös tilannetta todistaneen Sihteerikön myrkytysyritykseltä.

15.10.2014 klo 14.05 Jack Frost murhaa Kumpulassa

Jack Frost toimitti pakkaseen neljännen uhrinsa, Elovenatytön. Uhri ammuttiin Kumpulassa Kemian laitoksen takapihalle.

Told by a murderer:

Seuraavan kohteeni kalenteri kertoo miehellä olevan luento osoitteessa U35, seminaarihuone A113. Snellmania siis. Saavun paikalle vähän turhan pienellä marginaalilla luennon loppuun, viitisen minuuttia. Täytyy liikkua nopeasti. Mutta huonetta A115 ei tunnu löytyvän mistään. Aikani pyörittyäni astun sisäpihalle ja mietin olisiko kyseessä toinen rakennus samalla sisäpihalla. Oven päällä näen kyltin Unioninkatu 37. Eihän U35 olekaan Snellmania. Miten nää rakennukset menee? Noh, ehkä ehdin vielä tavoittaa kohteen bussipysäkillä. Siispä rivakkaan kävelyyn.

Ja kappas, siinähän tuo näyttäisi seisoskelevan. Frostentes fortuna adjuvat. Muina miehinä samaan bussiin ja suunta kohti Kumpulaa. Jäätyämme bussista parin muun matkustajan kanssa suuntaamme kohti Kumpulan kampusta. Pysyttelen melko lähellä, koska mietin, että kampukselle johtava rinne voisi olla sopiva paikka, jos silminnäkijöiden määrä vain sen sallii. Mikä voisikaan paremmin rauhoittaa stressaantunutta mieltäni kuin murha luonnon helmassa. Tilaisuutta ei kuitenkaan tule, ja harmikseni törmään rinteessä myös keskustakampuksella opiskelevaan tuttuuni. Kertoo hakevansa täältä oppia metafysiikkaa ja filosofiaa yhdistävään kandiinsa. Aika kunnianhimoista. Itse kerron hänelle vain olevani täällä kaveria tapaamassa. Noh, tapaamassa, tappamassa. Rinteen yläpäässä käännyn kohteeni perään ja tuttu onneksi jatkaa eri suuntaan. Olisi voinut olla kiusallista selittää äkillistä salamurhaa tai peräti ampua tuttu silminnäkijä. Kohteen käännyttyä sisäpihalle huomaan tilaisuuteni vihdoin tulleen ja annan uskollisen Lugerini laulaa.

Points:
Murhaaja: 10 + 1,5 raportista = 11,5
Uhri: 0 (Raportti puuttuu)

15.10.2014 klo 12.15 Murha Metsätalossa – Jack Frostille kolmas uhri

Jack Frost kylmäsi Ramboan pistoolilla Metsätalossa. Ei silminnäkijöitä.

Told by a murderer:

Kello lyö kaksitoista. Tänään minulla on yksi kohde keskustassa, yksi Kumpulassa, ja yksi liikkuu päivän aikana keskustasta Kumpulaan. Molemmilla keskustan kohteilla on luento 12-14. Eliminoisin liikkuvan kohteen mieluummin kotikentälläni keskustassa kuin Kumpulassa, tuossa käärmeiden pesässä, missä tiedän lukuisien muidenkin salamurhaajien operoivan. En haluaisi viettää siellä yhtään ylimääräistä aikaa. Mutta en välttämättä saa enää yhtä hyvää tilaisuutta päästä keskustan kohteen kimppuun, joten täytyy priorisoida hänet.

Tarkistan luokan sijainnin Metsätalossa ja seisoskelen hetken käytävässä. Joku käväisee luokassa ja menee edelläni portaikkoon odottelemaan. Vilkuilee välillä minua, välillä alas. Epäilyttävää. Hyvin epäilyttävää. Itsekin teen kyllä juuri samaa. Pitääköhän meidän ottaa erä kivi-sakset-paperia, kysäisen lopulta. Tyyppi vaikuttaa aidosti hämmentyneeltä, mutta parasta olla varuillaan. Kun akateeminen vartti on kulunut, hän palaa helpotuksekseni luokkaan. Mutta missä viipyy kohde, onko hän livahtanut luokkaan vainoharhaisesti takakautta? Pian huomaan kuitenkin tuntomerkkeihin sopivan henkilön portaiden alapäässä. Pujahdan nopeasti sisään käytävän lasiovesta, kävelen luokan ohi ja käännyn viattomana katselemaan tyhjää ilmoitustaulua. Kohde kävelee hieman perässäni. Käännyn häntä kohden ja suoritan tehtäväni kahdella tarkalla laukauksella. Kohteen kasvoilla ehtii käväistä turhautunut ilme. Ei taaskaan silminnäkijöitä. Piilotan silti ruumiin viereiseen luokkaan ja siivoan nopeasti jälkeni, jos vaikka kasvoni ovatkin painuneet sen epäilyttävän tyypin muistiin. Ehdin siivota juuri ennen kuin ketään ilmestyy paikalle. Onnea matkassa, mutta ammattiylpeys valtaa silti mieleni.

Points:
Murhaaja: 10 + 1,5 raportista = 11,5
Uhri: 0 (Raportti puuttuu)

14.10.2014 klo 17.35 Kaiser on kaatunut

TerraE toimitti maineikkaan veitsenkäyttäjän Kaiserin multiin Alter Egon kerhoillassa Uudella YO-talolla. Tapahtumalla oli kaksi silminnäkijää.

Told by a murderer:

Tänään onneni vihdoin kääntyi. Olen ottanut ensimmäisen askeleen kohti vapaata maailmaa. Ja jo oli aikakin. Ne ovat osoittautuneet ovelammiksi kuin osasin olettaa. Katoavat keskeltä katua ja välttävät kaikki ansat. Luulin jo Niiden saaneen tietää minusta, kun sain tietää että yhden aikataulu meni yksiin omani kanssa.

Tasasin hengitykseni, nappasin pistoolini ja foliovuoratun piponi ja kompaktin kuularuiskuni ja lähdin kohtaamispaikkaan. Kuljin kohteeni mukana, pälyillen ympärilleni ja odottaen sopivaa hetkeä, jännitykseni kasvaessa hetki hetkeltä. Aika kului, ja minun täytyi rauhoitella itseäni, etten lasauttaisi ennen aikojaan, keskellä vilkasta katua.

Lopulta aika koitti. Huone jossa olin vain minä, kohteeni ja kaksi ulkopuolista. Ovesta pari metriä hissiin. Mietin hetken kahta muuta, ja totesin, ettei ulkopuolisia ole olemassakaan. Vedin esiin aseeni ja upotin lyiypelletin kohteeni keuhkoihin ja kumpaankin munuaiseen. Sekunnin tuijotin kätteni jälkiä, pidättäen hengitystäni, ja miettien, olinko ehkä kuitenkin arvioinut väärin.

Ne ovat ovelia, ja saivat minut epäilemään. Mutta minä olen ovelampi, MINÄ tiedän.

TerraE

Uhri kertoo:

No jaa-a. Se ultimaattinen etu mikä noilla agentinperkeleillä on tavallista mosuria vastaan kävi sitten loppujen lopuksi kohtaloksi. Olishan se pitäny arvata. Nimittäin, vaikka semmosen kaatais kuin monta kertaa tehtävässä ni se vaan tulee takas, nytkähtää jotenki ajassa tai jotai sellast kvanttisoopaa. Extra Life on kyl kaikkien aikojen epäreiluin teknologia.

Tuli nimittäin tuttu naama vastaan taas kylillä. Vähän piti ihmetellä, kun muistelisin viimeksi kaverin silmien pullistuneiden kuopistaan kosketusmyrkyn pullistaessa tämän henkitiet umpeen. Mutta siinähän se istui ja katteli takasin hädin tuskin piilotettu viha silmissään. Näin julkisesti tietenkin ammattilaiset teeskentelivät ystävällistä, mutta sovittuamme myöhemmin kulkevamme yhdessä erääseen tapaamiseen pidin kyllä tarkasti silmällä kyseistä kaveria. Ei agentit nimittäi pääse mitää kostoiskui tekeen, niinku meikä – ne tekee mitä käsketää ja jos en ole kaverin kohde ni se ei voi muuta ku tuijottaa ilkeesti.

Matkalla annoin sille pari hyvänolosta tsemssiä paljastaa karvansa, vaikka kädet oli koko ajan aseiden kahvoilla. Ei mitään. Mut kun käännyin toisen sivullisen kanssa hakeen ruokaa nii herra agentti mainitsi syöneensä jo ja lähtevänsä edeltä. Heh, just joo – siellä se virittelee ansoja. Ovela, muttei tarpeeksi ovela.

Kun itse saavuin tapaamispaikalle niin hidastelin sen verran että keräsin mukaani muutaman muun matkalaisen, joiden kanssa joukolla siirryimme sisään. Katoin ohimennen huoneet ja hissit pommien tai myrkkyjen varalta, muttei siel mitään ollu. No huhhuh, mitähä se kaveri oli sit tänne hipsiny tekeen? Siellä se oli muun väen seassa kun me tultiin ruokien kans. Tää isompi huone oli vähä hankalan täynnä, en pystyny oikee kattoon oisko siel jotaki ilkeetä asennettuna, ni ajattelin et meenpäs parin kaverin kanssa sinne jo tarkistettuun sivuhuoneeseen.

No, sielt se agentti tulee mukana, mikäs siinä. Ei kai kenenkään ammattimaisuus anna periksi ruveta näin monen sivullisen edessä suoraan hyökkäämään kun koko ilta on vielä aikaa etsiä parempi kohta?

Tällä kaverilla antoi. Näin vielä hämmentyneet katseet ystäviltäni kaatuessani pöydälle luoti kyljessä, agentin perääntyessä huoneesta. Ei sittenkään ovela. Juuri tarpeeksi suora etten osannut odottaa. Olisiko kuitenkin ovela?

~ Kaiser

Points:
Murhaaja: 10 – 2 x 2 silminnäkijöistä + 1,5 raportista = 7,5
Uhri: 1 hahmouskollisuudesta + 2 raportista = 3

14.10.2014 klo 16.56 Sitkeä Maximillian von Guggenheim löydetty vihdoin kuolleena

Ambulanssikarkulainen Maximillian von Guggenheim on löydetty kuolleena Aleksandriasta. Jack Frostin epäillään lisänneen jo kuolemaa tehneen aiemmin haavoittuneen uhrin lyijypitoisuutta entisestään.

Told by a murderer:

Seuraava kohteeni on von Guggenheimin suvun nuori jäsen, joka on lähetetty Helsinkiin lobbaamaan sukunsa nimeä kantavan museon puolesta. Helsinkiin ei Guggenheimeja kaivata, ei museoita eikä ihmisiä, tämä salamurha lähettää siitä selkeän viestin, on työn tilaaja ilmoittanut. Guggenheimin on kuoltava.

13:40 saavun Topelian sisäpihalle. Asetun odottelemaan tupakkapaikalle, kännykkääni muka räpläillen. Pian kohde astuukin ulos D-rapusta. Silminnäkijöitä on liikaa, joten päätän seurata häntä. Von Guggenheim on seuraavaksi varmastikin menossa lobbaamaan historian opiskelijoita heidän taukohuoneeseensa. Jos ehtisin toisesta ovesta häntä vastaan, saisin ehkä portaikosta oivan historiallisesti tietoisen murhapaikan. Mutta koettamani ovi onkin lukossa, ja joudun lykkäämään suureellisia suunnitelmiani, sillä nyt on kiire toisaalle.

16:55 huomaan sivusilmällä kohteen Aleksandrialla. Verissäpäin. Mitä onkaan tapahtunut kolmen tunnin aikana? En taida olla ainut, jolla on von Guggenheimin huonon karman realisointi asianaan. Hän hoipertelee vessaan, minne seuraan häntä. Aika lopettaa tuo sairas eläin. Ammun hänet pisuaarille, ja hän lyyhistyy maahan. Sopivan kunniaton tapa kuolla.

Points:
Murhaaja: 10 + 1,5 raportista = 11,5
Uhri: 0

14.10.2014 klo 13.45 Pidätys Topeliassa

The detective H suoritti pidätyksen Topeliassa. Paikalta ambulanssikyydillä poistuneen Maximillian von Guggenheimin epäillään vähintään haavoittuneen vakavasti.

[Tuomaristo muistuttaa haluavansa tiedon tapahtumasta sekä uhrilta että murhaajalta / etsivältä mieluiten tekstiviestinä – Näin Murhamaster päivittyy nopeammin.]

Etsivä kertoo:

Yhteisen folkloristiikan peruskurssimme jälkeen yhytin Maximilian von Guggenheimin poistumasta Topelian D-rapusta, jolloin pidätin hänet 14. päivän lokakuuta noin kello 13.50.

Uhri kertoo:

Olin Maximillian von Guggenheim. Tuhlattuani isoisän Valtakunnasta tuomat kulta-aarteet naisiin ja päihteisiin, jouduin värväytymään salamurhaajaksi. En kuitenkaan onnistunut tappamaan kohteitani ennen määräaikaa, jolloin juutalaisbolsevikiksi epäilemäni toimeksiantaja laittoi etsivän perääni.
Mitä siis tapahtui? Poistuessani kansallisesti eheyttävältä folkloristiikan luennolta en epäillyt olevani vaarassa. ”Tokihan arjalainen mies voi rauhassa kulkea Helsingin kaduilla,” ajattelin. Väärin. Julmasti ja nopeasti kommunistietsivä pidätti minut, mutta ampui siihen paikkaan, vaikka en edes ehtinyt tehdä vastarintaa!

Bolsevikit ovat voittaneet. Alles ist verloren.

Points:
Etsivä: 5 + 0 (raportti) = 5
Pidätettävä: 1,5 raportista

12.10.2014 klo 23.17 Harlekiini kaatuu Mariankadulla

Nykyisin jo vähemmän mystinen Harlekiini on löydetty kuolleena kotikadultaan. Kahdenkeskisistä kokouksistaan tunnettu Sihteerikkö on saanut tällä kertaa hankittua paikalle kaksi silminnäkijää, jotka varmasti osaavat kertoa virkavallalle mitä oikein tapahtui.

Told by a murderer:

Pöytäkirja

Kokouksen aika: 12.10.2014 klo 11.30-23.15

Kokouksen paikka: useita paikkoja eri puolilla kantakaupunkia

Paikalla: sihteeri, uhri ja kaksi muuta sattumalta paikalle osunutta jotka värvättiin mukaan kokoukseen

Sihteeri on vähäsen turhautunut. Viikon aikana on kaksi kertaa käynyt niin, että on sovittu kokous, sihteeri on laittanut kaiken valmiiksi, vienyt kirjeet ja levittänyt myrkyt, ja sitten asiakas onkin ilmoittanut päättävänsä yhteistyön tämän firman kanssa, kokous peruttu. Ja jäljellä olevat asiakkaat ovat vaikeita tavoittaa toimistotyöajan puitteissa, mutta pomo odottaa silti kokouksien jotenkin järjestyvän ajallaan.

Meni viikonlopputöiksi. Tämän nimenomaisen asiakkaan kanssa oli yritetty järjestää kokousta useampaankin otteeseen kuluneella viikolla, niin tämän kotikulmilla, yliopistolla kuin firman perjantaisessa virkistysillassakin, mutta tuloksetta. Aina oli asiakas kiireinen tai liikaa muita osallistujia tai huomasi teekupin kahvaan levitetyn myrkyn. Sunnuntaina sihteeri päätti hoitaa tämän asian pois roikkumasta, kerta kaikkiaan.

Yritys yksi: väijytys asiakkaan kotikadulla vähän ennen kello kahtatoista, jolloin tämän pitäisi lähteä töihinsä. Epäonnistui, kun asiakas ilmaantui porttikongista jo valmiiksi pyörän selässä ja vilahti ohi liian nopeasti ammuttavaksi.

Yritys kaksi: käymään asiakkaan työpaikalla kenkäkaupassa noin kello kaksi. Epäonnistuu, koska paikalla on aivan liikaa ihmisiä kokouksen pitämistä varten. Pöytäkirjan pitämisestä ei tule mitään, jos paikalla on yli kaksi ihmistä uhrin lisäksi, kukaan ei ehdi kirjoittaa ylös sitä kaikkea kirkumista ja poliisin huutamista. Mutta juuri, kun sihteeri on lähdössä, asiakas sujauttaa hänelle lapun, jossa ehdottaa mahdollisia tapaamisaikoja ja -paikkoja myöhemmin sinä päivänä. Sihteeri on asioiden saamasta käänteestä hieman hämmentynyt, mutta mielissään, että asia vihdoinkin etenee. Kun asiakas tällä tavalla tulee vastaan, niin olisi hyvin epäkohteliasta sihteerin taholta olla tekemättä yhteistyötä hänen kanssaan.

Yritys kolme: Helsinginkadulla, kello puoli kahdeksasta kahdeksaan illalla. Sihteeri on vaihtanut mustiin, joustaviin vaatteisiin liikkumisen ja piiloutumisen helpottamiseksi, löytänyt hyvän tarkkailupaikan talojen välissä olevasta hämärästä portaikosta ja odottaa asiakasta paikalle. Kun tämä vihdoin saapuu, on kadulla kuitenkin jälleen kerran liikaa ihmisiä, ja asiakas häipyy portaikkoon, jonne sihteerin ei ole onnistunut päästä. Tässä vaiheessa alkaa jo vähäsen lannistaa, mutta asiakkaan kalenterissa on tälle päivälle vielä yksi aika, ja sihteeri päättää yrittää vielä kerran.

Yritys neljä: asiakkaan kotikadulla. Sihteeri saapuu paikalle kello 22.45 ja asettuu hetken harkitsemisen jälkeen porttikongin kulmaan näkösuojaan odottamaan, ase valmiina. (Toinen mahdollisuus olisi ollut kadulle pysäköityjen autojen väli, mutta joku ikkunasta katseleva viaton sivullinen voisi tulkita sen kiusallisesti väärin ja soittaa paikalle poliisin. Itsekin paperitöiden ja työtaakkojensa alla kamppaileva sihteeri ei halua tuhlata poliisin aikaa kutsumalla heitä paikalle aivan viattomien salamurhien tähden.)

Asiakas saapuu paikalle 23.15, mutta eri suunnasta kuin sihteeri arveli, ja yllätyksen suoma etu jää saamatta. Lisäksi kadunkulmassa seisoo mies ilmeisesti tupakalla, ja yksi taksikuskikin on näköpiirissä, mutta ei voi mitään. Tämä kokous pidetään nyt, siitä ovat sihteeri ja asiakas samaa mieltä.

Niittipistoolit viuhuvat hetken aikaa armottomasti, sihteeri ja asiakas kiertelevät toisiaan kadulla. Lopulta sihteerin onnistuu pidempikantamaisella aseellaan niitata asiakas katuun, ja pitkäksi venähtänyt kokous saadaan vihdoin päätökseen.

Sihteeri viimeistelee pöytäkirjan, pyytää kahta muuta osallistujaa tarkistamaan sen, ja julistaa kokouksen päättyneeksi.

Uhri kertoo:

Painajaisunien riivaamana Rebecca oli ymmärtänyt, ettei verenvuodatus ollut enää häntä varten. Vuosien ajan hän oli elänyt salamurhalle: hän oli ollut kylmähermoinen, säälimätön ja viileä ammattilainen ja rakastanut työn tarjoamaa jännitystä yli kaiken. Nyt nuo ajat olivat ohi, eikä hän voinut enää jatkaa. Jotakin hänessä oli peruuttamattomasti muuttunut, sillä hän ei saanut mielestään edellisenä päivänä myrkyttämänsä tytön hämmentynyttä katsetta ja kalpenevia poskia.

Päätös oli kypsynyt Rebecan mielessä yön levottomina tunteina, ja aamun valjettua hän varmistui siitä. Hän jättäisi uransa palkkamurhaajana, etsisi jälleen rakastamansa Ricardon ja asettuisi aloilleen. Hän voisi aloittaa vielä alusta, olihan hän yhä nuori. Kun he vuosia sitten olivat eronneet Málagassa, Ricardo oli riuhtaissut hänet vielä hetkeksi rintaansa vasten ja kuiskannut, että hän tulisi joka ilta samalle syrjäiselle rannalle odottamaan Rebeccaa, kunnes tämä palaisi. Hän löytäisi Ricardon sieltä, siitä hän oli varma. Hän voisi vain kävellä hiljaa miehen vierelle ja tarttua tämän käteen, eikä sanoja tarvittaisi.

Oli kuin valtava taakka olisi kohotettu Rebecan sydämeltä. Hän tunsi huojentavaa keveyttä jokaisella askeleella, jonka otti kohti uutta, onnellista elämäänsä. Tuntematon tumma hahmo varjosti kuitenkin Rebeccaa aamusta alkaen kuin aave. Nähdessään tuon mustiin pukeutuneen salamyhkäisen kulkijan oli kuin hän olisi katsonut silmästä silmään omaa syyllisyyttään, tai synkkää aavistusta siitä, ettei hän voisi koskaan todella paeta sitä elämää, jonka oli kerran valinnut.

Rebecca palasi kotiinsa vielä viimeiseksi yöksi ennen uuden elämänsä aloittamista. Jo tutuksi käynyt tumma hahmo odotti häntä portilla kuin itse Kuolema, ja Rebecca ymmärsi, että kohtaaminen oli tällä kertaa väistämätön. Hämärä ja hiljainen katu tarjosi kauniit puitteet tanssille, johon synkkä vainoaja Rebecan viekoitteli. Tuntematon liikkui notkeasti ja ketterästi. Hänen aseensa oli tehokkaampi ja sihtinsä tarkempi. Lopulta osuma reiteen pudotti Rebecan polvilleen. Kaiken hänen vuodattamansa veren jälkeen se tuntui olevan oikein: hän ansaitsi sen. Hän pudotti oman aseensa luovuttamisen merkiksi ja katsoi surmaajaansa silmiin hyväksyvästi, vailla syytöstä, kun tämä kohotti aseensa lopulliseen armonlaukaukseen.

Kaukaisella rannalla Málagassa seisoi mies tuijottaen synkkänä ulapalle. Yhtäkkiä jokin sai hänet säpsähtämään. Aivan kuin hänkin olisi kuullut.

Points:
Murhaaja: 10 – 2 x 2 (silminnäkijät) + 1 tyylipiste (pitkä varjostus) +3 lisensiaatin murhaaminen + 2 raportista = 12
Uhri: 1 tyylipiste saalistajan käteen toimitetusta aikataulupäivityksestä + 2 (autenttisen kauhea raportti) = 3

12.10.2014 klo 21.46 Murha William K:ssa

Kaiser jatkaa väkivallankierrettään ampumalla killerin oluthuone William K:ssa. Sunnuntai näkyy hiljaisuutena anniskeluravintoloissakin, koska silminnäkijöitä teolle ei löydy.

Told by a murderer:

Joo siis täl viikol on taas kaikki kaatunu niskaa ni ei o tullu taas hirveest tasailtuu tilejä. Parii jannuu oon käyny kattelemas mut eipä siit sen enempi. Ja jumalaut kun vihaan lasiseiniä. Kuka piru on keksiny tunkee niitäki joka paikkaan nii ettei missää saa ammuskella rauhassa ettei oo jotai turisteja kyyläämäs.

Mut siis. Lähin tos taas vähä maaseudun rauhaan, kävin uimassa ja saunoin, sosiaalisia velvoitteita tai mitä paskaa. Tossa sunnuntaina illalla pääsin kotio rauhaan ja hädin tuskin ehin heittää tavarat nurkkaan kun alko taas hälyttää viestiä et pitäs mennä töihi. Eiks näis viikonloppukeikois vois pitää jotai rajaa hei? Mut kaveri oli kuulemma ihan tos muutaman sadan metrin pääs kulkemas ni kiskoin sit takin niskaa ja lähin ulos.

Sielt humalaiste ja ties keide hiippareide keskelt löyty tää yks jannu joka kulki ku amputoitu veteraani, ei meinannu millää selvitä seuraaval kadulle. Ehin kiertää kortteliiki varmaa viis kertaa et pysyin suunnillee järkevän matkan pääs. Ja taas joku tunti puoltoista kuljetaa peräs ku kaupunki täynnä ties mitä hihhuleita ettei mies saa työrauhaa.

No kohdeha poikkee lopult johonki juottolaa ja mietin et eihä täält pääse mistää käsiks et pitääks täs ny taas odottaa ulkona ku se kittaa kaljaa mut ku tarkemmi katto ni hää ol män istuu just vessan oven kohtaa. Sinne ku käveli nurkkaa ja katto ettei o ketää vieres ni siit oli ovelt nii kiva paikka et tyhjensin kummatki pistoolit. Sit äkkiä vessaa sisää ennenku joku tajuu kattoo et mitä helvettiä sille kävi. Kykitää siel jonki aikaa ja sit livahdetaa ulos muitte peräs ku siel on sopivast sekaannusta ruumiin ympäril. Hasta la vista.

Meikäläine lähtee pakkailee kamans taas paikoillee, ku tääki keissi tuli tällai puun takaa. Mut tulipaha tehtyä.

GL HF UD

~ Kaiser

Uhri kertoo:

Broads spell nothing but trouble and I had been tempting fate every evening of the week like a deafblind chainsaw juggler.
I’d gotten nowhere with my cases and I had to clear my head. Nothing beats a bottle of rum but the empty bottles in my drawer were all clinking like spent shells on frosty pavement. Typical. I’d have to make a note to buy more later, but I had more pressing matters.

I ended up going for a walk. I was wary and stayed to roads I knew wouldn’t be empty. I kept thinking of all the things I’d seen throughout the week. The shady people.
My gut told me there was someone after me. Had been telling half a week.Well, the more the merrier. I was packing heat and the lack of rum didn’t help my thirst for blood.

The city reflected on the water urging me to reflect on my choices. Not tonight. I’ll be dead before I start taking advice from dirty ponds. I needed a drink.
My steps took me to my old hood. I felt safe – poorly lit streets and few people around – just like old times.

I entered the bar, not too quiet for a late Sunday evening. I ordered my regular and sat down choosing a place where I could see the door. I wanted to keep my eyes on people coming and going – like a tiger lying in ambush for the hunters.
The ice cold drink soothed my throat as I felt my phone vibrating in my pocket telling me I’d gotten a message. I was busy. Still I pulled it out, not expecting much, slave to my own habits.
It was from her. Not just some broad but a real proper dame – cherry red lips, blond flowing hair, sweet like a fine Italian dessert. The memory of her perfume filled my mind.
Blam. I felt the bullet ripping through my flesh like a freight train. It had taken just a single lapse of vigilance for them to catch up with me. I cursed my folly.
No dame is worth dying for.
Broads spell nothing but trouble.

Points:
Murhaaja: 10 + 1,5 raportista = 11,5
Uhri: 3 noir-raportista

11.10.2014 klo 09.39 Myrkytys Hong Kongissa

Eilen veitsensä esiin ottanut Mehrfachstecker on tänään löydetty myrkytettynä Hong Kong -kauppaketjun myymälästä. Teon taakse piiloutuu mystinen Harlekiini.

Told by a murderer:

Aamuisen taivaan leiskuva puna kilvoitteli loistossaan puiden värikkäiden lehtien kanssa, kun yksinäinen hahmo vaelsi kohti kaukana siintävää määränpäätään. Nainen oli kulkenut pitkään yksin; hän tuskin muistikaan enää, miltä rakastajan kosketus iholla tuntui. Sitä hän kuitenkin kaipasi, ja sulkiessaan hetkeksi silmänsä hän saattoi yhä kuvitella vierelleen salskean Ricardonsa, jonka syvä ja karhea ääni helli häntä lohduttavilla sanoillaan, ja jonka suuret ja lämpimät kädet saivat hänet tuntemaan itsensä jumalattareksi hyväilyillään. Rebecca huokaisi syvään muistellessaan tuota miestä, jonka sylistä kohtalon julma koura oli hänet raastanut. Nainen kuitenkin tiesi hyvin, että kahlehdittuna hänen sydämensä olisi vain ikävöinyt vapauteen, jopa sellaisen miehen luota kuin Ricardo. Hän oli kuin kesyttämätön eläin, jonka oli toteltava todellista luontoaan ja seurattava intohimoaan. Ja hänen intohimonsa oli murha.

Toimeksiannot olivat vieneet häntä maailman joka kolkkaan, ja hänen maineensa sulavaliikkeisenä ja varmana tappajana oli kasvanut jokaisen onnistumisen myötä. Rebecca oli jo kauan sitten oppinut kivettämään sydämensä eikä enää tuntenut syyllisyyttä vuodattamastaan verestä. Tällä kertaa saadessaan uuden kohteensa tiedot hän oli kuitenkin epäröinyt, ensimmäistä kertaa vuosiin. Hänen oli näet määrä murhata nuori tyttönen, jonka valokuvaa katsoessaan Rebecca oli hätkähtänyt: se oli kuin hän itse kukkeimmassa neitoiässään. Iho kuulsi heleänä ja virheettömänä, ja silmät loistivat nuoruuden viatonta päättäväisyyttä. Rebecca ei kuitenkaan voinut perääntyä. Ellei hän riistäisi tytön henkeä, joku julmempi ja raaempi murhaaja tekisi sen joka tapauksessa. Niinpä hän kulki raskain mielin kohti rakennusta, josta tiesi kohteensa löytyvän.

Rebecca näki tytön heti ovelta, ja koska muita ihmisiä liikkui tilassa vain harvakseltaan, naisen harjaantunut katse havaitsi heti lukuisia mahdollisuuksia onnistuneeseen murhaan. Hän ei kuitenkaan tahtonut käyttää väkivaltaa tuota kaunista, nuorta olentoa kohtaan, vaan päätti tehdä tämän kuolemasta niin siistin ja miellyttävän kuin mahdollista. Hän käyttäisi korkeatasoista myrkkyä, jonka tiesi tuottavan nopean ja kivuttoman kuoleman, ja antaisi tytön tehdä itse ratkaisevan liikkeen, jotta syntyisi edes illuusio valinnan mahdollisuudesta. Rebecca siveli huolellisesti myrkyllä esineen, johon tyttö tulisi väistämättä koskemaan, ja kohta niin tapahtuikin. Hetkellä, jolla tappava aine tavoitti uhrin sormenpään, heidän katseensa kohtasivat. Tytön silmissä oli ensin sydäntäsärkevää hämmennystä, mutta se vaihtui häilähdykseen tyyntä hyväksyntää juuri ennen kuin hän lyyhistyi elottomana lattialle.

Rebecca poistui rakennuksesta ripeästi, mutta raskain mielin. Hän tiesi tehneensä tytön kuolemasta niin helpon kuin mahdollista, mutta omatunto soimasi häntä silti. Seuraavana yönä hän heittelehti vuoteessaan painajaisten riivaamana, ja levottomista unista hetkeksi havahtuessaan hän ikävöi Ricardon vahvoja ja lohdullisia käsivarsia ympärilleen enemmän kuin koskaan ennen.

– Harlekiini

Points:
Murhaaja: 10 + 2 tyylipistettä (taitava myrkytys) + 2 autenttisen kauhea raportista = 14
Uhri: 0 (Raportti puuttuu)

10.10.2014 klo 18.25 Veitsi Vallilan illassa

Tällä kertaa Vallilasta löytyy puukotettuna Orwell. Teon taakse piiloutuu uusi tuttavuus Mehrfachstecker.

Told by a murderer:

Paikannettuani kohteeni seurasin häntä tiiviisti Kumpulasta lähellä olevaan kauppaan, josta kohde lähti kohti asuntoaan. Ikävä kyllä, vielä silloin ei minulle sopivaa hetkeä avautunut, vaikka hykertelin silkasta ajatuksesta, mitä pääsisin tekemään kyseisen hetken koittaessa… Odotettuani puolitoista tuntia kohde lähti asunnostaan ja lähti kävelemään ruskaisia katuja pitkin bussipysäkkiä kohti. Mielessäni pyöri pettymyksen tunne, sillä jos hän astuisi bussiin olisi paikalla aivan liikaa todistajia. Yllätyksekseni kohde äkisti lähtikin nopeasti takaisin kohti asuntoaan, vaikuttaen ehkä jopa pelokkaalta tai erittäin vainoharhaiselta. Oliko hän huomannut minussa jotain epäilyttävää, ja jos oli, ehtisinkö kuitenkin iskemään häntä kuolettavasti?

Ilta vain jatkoi pimenemistään, ja ihmisten määrä kaduilla alkoi vähetä samaa tahtia. Potentialisia silminkäkijöitä ei siis onnekseni ollut mailla halmeillakaan. Kohde olikin loppujen lopuksi varsin helppo pistää päiviltään, sillä vaikutti ettei hän osannutkaan odottaa, että hänen henkensä lunastaisi joku, johon hän luotti kuin vanhaan, hyvään ystäväänsä. Huomasin tilaisuuteni tulleen viimeinkin, ja välittömästi pistin puukkoni hänen kylkeensä. Huulilleni nousi välittömästi suorastaan psykopaattinen hymy, joka kenties heijastuu sadistisesta mielihyvästä, jota koin onnistueassani täysin yllättämään kohteeni. Tyytyväisenä tyydyin katsomaan hänen viimeisiä hengenvetojaan, molempien tiedostaessa, ettei kukaan tulisi häntä auttamaan. “Et siis taida olla tietoinen ikivanhasta sanonnasta, jonka mukaan sinun kannattaa toki pitää ystäväsi lähellä, mutta vihollisesi vieläkin lähempänä.“

Todettuani hänen olevan varmasti poissa elävien kirjoista suuntasin kohti asuntoani, jossa aioin viettää rauhallista koti-iltaa Nelosen “Vain Elämää” uusintojen kanssa.

– Mehrfachstecker

Uhri kertoo:

Tässä pahasti rikkinäisessä maailmassa ei ole mikään enää pyhää. Tiesin niiden olevan perässäni, joutuvani vielä taistelemaan henkeni puolesta, mutta kaikki meni myttyyn pahemmin kuin uskalsin aavistaakaan.

Istuin työtuolissani pistooliani puhdistaen, ikkunasta ulos tuijottaen. Olin koko päivän ollut tavallistakin enemmän varuillani. Jotain pahaenteistä oli ilmassa. Kaikki varusteeni olivat valmiina. Tuliase ladattuna toisessa takintaskussa, veitsi toisessa. Huolella teroitettu veitsi. Jos minut yllätettäisiin, olisin taatusti valppaana vastaamassa tuleen.

Kävelin syksyistä katua kohti linja-autopysäkkiä. Märät vaahteranlehdet olivat litistyneet asvalttia vasten surumieliseksi matoksi. Vesilammikot heijastivat puista hiljalleen putoilevien, ruskankultaamien lehtien hahmot.

Tien kääntyessä, kohdassa jonne kukaan ei olisi saattanut nähdä, hän odotti. Joku, johon luotin niin paljon, että unohdin hetkeksi kaiken varovaisuuden. Olin aivan varma, ettei ainakaan hän olisi ikimaailmassa henkeni perässä. Jos hän olisi, tilaisuuksia myrkyttää ruokani tai ampua niskaan oli mennyt ohi lukemattomia.

Ja tuolla hetkellä veitsi iskeytyi kylkeeni. Koko tämän ajan hän oli odottanut, että luottaisin häneen varmasti. Ja varmistuttuaan, ettei kukaan nähnyt veritekoa…

– Orwell

Points:
Murhaaja: 10 + 1 tyylipiste (veitsi) + 1,5 raportista = 12,5
Uhri: 2 raportista

09.10.2014 klo 16.35 Laukauksia Siltavuorenpenkereellä

Siltavuorenpenkereellä on kuultu laukauksia. Ammuskelijaa tai kohdetta ei löydetty.

09.10.2014 klo 09.20 Puutarhurointia vallilassa osa II

Viime viikon puutarhurointivinkeistä viisastuneena Verinen Paronitar käy itsekin kokeilemassa Ruusun poimintaa Vallilasta. Piikikkäät Ruusut ovat kuitenkin vaarallisia, joten tämä poiminta päättyy tulitaistelun jälkeen kahteen ruumiiseen.

Told by a murderer:

Ajattelin, että nyt oli kyllä mennyt jo vaarallisen pitkään murhaa
yrittäessä ja kohta toimeksiantaja saattaisi esittää
tyytymättömyytensä kykyihini. Päätin, että tänään, hinnalla millä
hyvänsä oli minun saatava kohteeni listittyä. Nousin aikaisin ja
matkustin hänen kotipihalleen, missä sitten odotin. Ideaalia olisi
ollut, jos olisin päässyt sisään rappukäytävään, mutta ovi oli lukossa
eikä kukaan odotteluni aikana kulkenut sisään eikä ulos. Alkoi jo
tulla kylmäkin. Vihdoin kuitenkin kohteeni tuli ovesta ulos. Olin
valmiina nurkan takana odottamassa ja heti kun kohde ilmestyi nurkan
takaa laukaisin aseeni suoraan rintakehään. Uhri kuitenkin oli
selvästi ollut tarpeeksi vainoharhainen kantaakseen asetta kädessään
valmiina ja onnistui siksi ennen viimeistä hengenvetoaan ampumaan
kostolaukauksen varmistaen, ettei hän lähde tästä maailmasta yksin.

Olikohan tämäkään keikka nyt tämän arvoista..

– Verinen paronitar

Points:
Murhaaja: 10 + 1 raportista = 11
Uhri: 5 + -5 (Raportti puuttuu) = 0

07.10.2014 klo 19.25 Idästä puhaltaa

Vuosaaresta kotiovensa läheisyydestä on löytynyt Vulture Samin ruumis. Tekopaikan läheltä on löydetty sekavan oloinen vanhempi rouvashenkilö, joka on virkavallan kuulusteluissa toistellut nimeä Ruusu.

Told by a murderer:

Ruusu ei ole kovin monimutkainen ihminen. Itseasiassa nimeä voisi kutsua melkein ironiseksi. Kaunis, tulipunainen kukka edustaa ylvästä romanttista kaipuuta: Ruusu henkilönä puolestaan pitää veitsistä ja tuliaseista, kivusta ja pelosta, naamiopuvuista ja itsensä mudalla ja uhrien verellä maalaamisesta. Voitte itse keksiä jonkin väkisin väännetyn rinnastuksen ruusun teräviin piikkeihin jos tahdotte, jokin taso tekstissäkin on pidettävä.

Katsokaas, normaalisti Ruusu nauttii uhrinsa väijymisestä. Jenni Halkola puolestaan on liukas. Ehkä vähän liiankin liukas. Näkökontakti uhriin saatiin jo viime viikolla, useaan otteeseen, mutta joka kerta neito on onnistunut karkaamaan. Hemmetti, uhri ei varmaan ole ikinä edes kokenut vaaran tunnetta ja tiennyt kenenkään olevan hänen perässä. Jo viime viikolla Ruusu seurasi uhriaan pitkin kaupungin hämäriä sivukujia, muttei milloinkaan nähnyt sopivaa tilaisuutta iskeä. Ehkä kyseessä oli vain huonoa tuuria, mutta pikkuhiljaa alkoi näyttää siltä, että nainen on jonkin sortin ammattilainen ja elää pakoilusta.

Ei se mitään. Tiistaina mitta tuli täyteen. Ruusu päätti hoidella uhrinsa päiviltä, kovaa ja likaisesti. Joten uhrin oli kuoltava. Keinolla minä hyvänsä.

Salamurhaaminen on taidetta, kauniisti toteutettuna. Mutta taidettakin on monenlaista. Taide voi olla myös kuin isku vasten katsojan kasvoja kylmällä kalalla, ja tämä taide on Ruusun mielestä ainoaa oikeaa taidetta, shokkiarvolla läpi pilvien lyövää mielipuolista tanssahtelua. On toki kunnioitettavaa murhata uhrinsa pimeässä hennosti kylkeen tökäten, ilman että uhri ikinä edes tietää kohdanneensa murhaajan. Sitten on sellainen murha, jossa murhaaja juoksee pensaasta huutaen kasvoillaan verinen maski ja räiskii reikäraudallaan sarjatulta. Siinä ei ole enää kyse pelkästä tyylistä. Se on taidetta. Uhri tietää kohdanneensa henkilön. joka haluaa hänet hengiltä ja nauttii joka sekuntista.

Koska uhri oli todistetusti murhaajien välttelyn ammattilainen, Ruusu päätti saapua tunnin ilmoitettua ajankohtaa aikaisemmin uhrin asunnolle Vuosaareen. Täällä hän suoritti hieman maastontiedustelua ja päätti valita väijytyspaikakseen porraskäytävän. Ehkä tylsä ratkaisu, mutta tässä tapauksessa ainoa kunnollinen ratkaisu. Porraskäytävässä Ruusu vaihtoi patentoidut murhavaatteet päälle, pitkä takki, pipo, hätätilanteessa nopeasti poistettava terävillä hampailla koristeltu maski ja tuliase.

Hyvät ja huonot uutiset: positiivisesti Ruusun aikainen saapumisajankohta kantoi hedelmää, sillä uhri lähteekin asunnostaan tuntia etuajassa, noin 17.30, mikä lie harhautus oli kyseessä. Luultavasti yritti koijata murhaajaa, melkein onnistuneesti vieläpä. Sitten huonommissa uutisissa, oven läpi kuului ”no mä lähden nyt” ja Ruusu seisoi portaikossa maski kourassa ja yhä vesipistoolia täyttäen, täysin vaiheessa ja taistelukyvyttömänä. Sattuikin hyvä ajoitus. Ei se mitään. Äkkiä selkä aukeavaa ovea päin ja pois talosta ensimmäisenä.

Ei uhrikaan mikään idiootti ollut, päinvastoin. Epäilyttävyyspisteet siinä pitkään takkiin kääriytyneellä selin pihalla seisovalla hiipparilla olivat varmasti yli katon. Uhri säntäsi heti juoksuun, vaikka ei varmaan ole vielä maskin peittämiä kasvoja edes nähnyt. Nainen haluaa elää, joten intressit ovat hieman risteävät. Helvetti soikoon, perään vaan, huutaen ja räiskien. Kovin pitkälle ei ehtinyt juosta, ennenkuin sai selkäänsä lippaallisen lyijyä. Ovela neito sinänsä, suuntasi koko ajan kohti talon vieressä kulkevaa autotietä, siellä ei hullukaan olisi häntä viitsinyt tulitella. Onneksi osuma tulee selkään lähes välittömästi ajojahdin alkaessa, muuten olisi Ruusukin joutunut nöyrästi perääntymään ja jatkamaan luuserimaisesti väijymistään. Täysin puhdas murha kyseessä ei ole, lähistöllä hiipparoi vanhempi rouvasihminen, joka toivottavasti painoi ainoastaan muutaman sekuntin kestäneen ajojahdin lähestyvän dementian piikkiin.

Äkkiä pois paikalta ja vaatteet heti viereisen talon varjossa vaihtoon. Paikalta poistui ihan joku toinen henkilö ja murhaaja on kadonnut savuna ilmaan.

-Ruusu (miksi kirjoitan itsestäni kolmannessa persoonassa)

Uhri kertoo:

Näin tummaan pukeutuneen hahmon vilahtavan kotitaloni nurkan taakse. En kuitenkaan kiinnittäny häneen huomiota, sillä minulla oli kiire. Ryntäsin ovesta kohti bussipysäkkiä ja yht’äkkiä kuulin askeleet takanani, eikä aikaakaan kun tunsin osuman.

– Vulture Sam

Points:
Murhaaja: 10 – 2 silminnäkijästä + 1,5 raportista = 9,5
Uhri: 1 raportista

06.10.2014 klo 18.15 Kalliossa kajahtaa

Pappipaha on löytynyt ammuttuna kotinsa edustalta. Huhujen mukaan papin päästi hengiltä Jack Frost.

Told by a murderer:

Kohde on kalenterinsa mukaan neljään asti tekemässä ryhmätyötä Kaisa-kirjaston huoneessa 6040. Saavun paikalle 15:45. Käytännöllisen lasiseinän läpi näen, että huoneessa on kaksi henkilöä, joista toinen vastaa kohteen tuntomerkkejä. Lähempää en uskalla asiaa tarkastaa. Toimeksiantajani tunnetaan siitä, että hän lähettää kohteiden perään yleensä useamman salamurhaajan, ja joku on jo saattanut herättää kohteen epäilykset. Mielelläni olisin syöksynyt sisään huoneeseen ja ampunut koko työryhmän seuraavien käyttäjien löydettäväksi, mutta tätä eivät käytännöllinen lasiseinä ja lukuisat silminnäkijät salli. Jään siis odottamaan, kunnes seuraava työpari saapuukin vuorolleen. Kohde ja hänen työparinsa lähtevät kulkemaan alas portaita, ja heidän kadottua horisontin alle syöksyn juuri saapuvalle hissille. Ehdin varmaankin sopivasti katutasoon yhtäaikaa kohteen kanssa…

Mutta onko täällä aina näin paljon ihmisiä? En erota kohdetta. Olisi pitänyt mennä perässä portaita. Olisi pitänyt painaa mieleen kohteen vaatetus. Aloittelijan virheitä. Seuraava merkintä kohteen kalenterissa on Unisportin kuntosali 16:30-17:30, joten suuntaan suorinta tietä sinne päin. Tähyilen varovasti kohdetta matkalla, mutta en vieläkään löydä häntä. Noh, menen siis hoitamaan omia opintojani tuntityöskentelynä.

Mahtaako kohteeni ollla salilla juuri merkitsemänsä ajan? Toimeksiantajansa mukaan hän kävelee salilta kotiinsa Kallioon Hakaniemen S-marketin kautta. Ilmeisesti siis tapojensa orja. Se saattaa vielä koitua hänen kohtalokseen. Reitti kuhisee silminnäkijöitä, mutta ehkä saan tilaisuuden. Päästyäni tunnilta 17:45 hyppään oitis raitiovaunuun kohti Hakaniemeä. Jään kyydistä klo 18:05. Ajoitukseni on täydellinen. Kävellessäni kohti S-marketia minua vastaan tulee kuvan näköinen henkilö. Aivan varma en ole, mutta S-marketin muovikassi ja Stadiumin oranssi muovikassi, joka sopii teemansa puolesta salivarusteille, ovat vahvoja viitteitä, että kyseessä on kohteeni. Lähden seuraamaan häntä sopivan etäisyyden päästä, oranssin muovikassin toimiessa majakkana. Silminnäkijöiden määrä vähenee hiljalleen, kun astelemme syvemmälle Kallioon. En ole tarkistanut osoitetta etukäteen, joten lyhennän välimatkaa, ja pelkään paljastuvani. Kohde ei kuitenkaan vilkuile taakseen, ja itse pidän katseeni hieman alhaalla. Saapuessamme mitä ilmeisimmin hänen kotiosoitteeseensa hän alkaa kaivaa avainta (tai asetta?) repustaan. Vilkaisen nopeasti ympärilleni. Uskomaton tuuri – ei yhtään silminnäkijää. Kaksi laukausta päähän. Autorivi peittää näkyvyyden tien toiselle puolelle, mutta joku ilmaantuu varmaan pian paikalle. Luikahdan siis nopeasti karkuun.

– Jack Frost

Points:
Murhaaja: 10 + 1 varjostuksesta + 1,5 raportista = 12,5
Uhri: 0 (Raportti puuttuu)

04.10.2014 klo 18.25 Myrkytys kerhohuoneella

Kynään tarttunut TerraE on löytynyt kuolleena Alter Egon kerhohuoneelta. Kynän myrkytys näyttää Kaiserin tekosilta, mutta silminnäkijöitä teolle ei ole löytynyt.

Told by a murderer:

Kynä on miekkaa väkevämpi,
ja kivinen on miehen tie.

Tänään meinasin relata kavereiden kanssa klubilla kun tuli taas viime hetkessä uutta infoa. Taas töihin, viikonloppunakin. Jotain lisiä tästä pitäs kyllä saada. Kuulemma yks tuttu on sivubisneksenä myyny markkinoille vääriä tietoja ja sille pitäis näyttää mistä kana kusee. No, työn ohessa varmaan ehtii ees jonkin aikaa ottamaan rennosti.

Kaveri saapuu pari tuntia itseäni myöhemmin. Kuulemma jostai vähä kauempaa tulos. Kirjottelee jotakin numeroita ylös samalla kun puhellaan porukalla, ja siitähän saankin ideani. Katsos kun nää on kuitenkin mukavia kavereita suurin osa niin ei olis hirveen kosher jos näkisivät itseäni täällä työhommissa lauantaina. Jonkin aikaa kun odottaa niin sopiva vessatauko antaa mahdollisuuden valella sen pirun kynä kunnon aineilla. Seuraavan kerran kun imeksii kynän päätä mietteissään niin loppuu ajatuksen lento siihen.

Eihän siinä kauaakaan mene kun taas mies habituksessaan paikalla. Niin ne totutut tavat tappaa. Kukaan ei epäile minua, ihan selvä sydärihän se oli, huonot elämäntavat ja sillee.

No, ensin työ, nyt on hupi.

~ Kaiser

Points:
Murhaaja: 10 + 1 piste pelin ensimmäisestä myrkytyksestä + 2 tyylipistettä (taitava myrkytys) + 1,5 raportista = 14,5
Uhri: 0 (Raportti puuttuu)

03.10.2014 klo 13.56 Puukotuskierre jatkuu

Vallilasta on löydetty murhattu Mystery, kirjeveitsen takaa paljastuu tuttua tutumpi Sihteerikkö. Ovatko nämä kokoontumiset edes laillisia saatika päätösvaltaisia, kun muita osallistujia ei koskaan löydy paikalta?

Told by a murderer:

Pöytäkirja

Kokouksen aika: 3.10.2014, n. klo 13.50-14.20

Kokouksen paikka: Kielikeskuksesta Vallilaan

Paikalla: uhri ja sihteeri

Tänään olisi tarkoitus kokeilla uutta työtapaa, ns. kävelykokousta. Sihteeri saapuu Kielikeskukseen noin kello 13.50 odottamaan uhrin edellisen tapaamisen päättymistä. Uhri saapuu käytävään toisen kollegan kanssa, lähtevät kävelemään Aleksandriaan päin. Sihteeri seuraa valmiina tekemään muistiinpanoja. Joutessaan julistaa kokouksen erittäin laittomaksi, ja päätösvaltaisuus… no, eiköhän tässä kuitenkin jokin päätökseen saada. Vaikka sitten väkivallalla, jos muunlaista ei ole.

Kollega häipyy uhrin viereltä omille teilleen Rautatientorille tullessa ja sihteeri seuraa uhria bussiin. Kätevää, että asutaan samassa paikassa – töitä ei periaatteessa pitäisi viedä kotiin, mutta ehkä tämän kerran voi joustaa. Ja ainakin toisen osallistujan olisi tarkoitus päästä haudan lepoon hyvinkin pian.

Vallilaan saavuttua sihteeri jättäytyy tarkoituksella erilleen uhrista hälventääkseen tämän epäluuloja, sillä uhri kulkee bussipysäkin ja kotitalon välin reittiä, jota sihteeri itse ei koskaan käytä. Ammattitaitoisen sihteerikön tulee aina olla tilanteen tasalla, joten sihteeri kiertää nopeasti omaa tuttua, hieman pitempää reittiään ja ottaa uhrin kiinni matkalla ovelle. Kun uhri pysähtyy avaamaan ovea, sihteeri ottaa jo tutuksi käyneen kirjeveitsensä ja silpaisee uhrin kyljen auki. Miettii, pitäisikö ehkä vaihtaa niittipistooliin tai pyytää siirtoa postitusosastolle, ettei monotonia aiheuta työuupumusta. Ehkä seuraavassa kokouksessa.

Sihteeri viimeistelee pöytäkirjan ja julistaa kokouksen päättyneeksi.

Points:
Murhaaja: 10 + 1 (veitsi) + 1,5 raportista = 12,5
Uhri: 0 (Raportti puuttuu)

03.10.2014 klo 00.39 Puukkotappelu Vallilassa

Kaiser tuntuu rohkaistuneen puukon käytössä ja käy poimimassa Ruusun Vallilasta. Valitettavasti taidokasta puutarhurointia ei kukaan ole seuraamassa.

Told by a murderer:

Isontalon Kaiser ja Vallilan Ruusu ne jutteli kaharen kesken
Otetaanko matsia niin kuin tosi miehet vai jätetäänkö leikki kesken?
”Sitten on piru” sano Vallilan Ruusu, ”jos minä miestä pelkään!”
Pistoolit nurkkaan ja takkia naulaan, pistän puukolla pitkin selkää.

HYSläisen veri ei vapise, eikä murhaajan rauta ruostu.
Kaadan pois ne taskut ja muutkin tappomatskut niin eiköhän kohde suostu.

Ei saa laulaa Vallilan Ruususta Vallilan Ruusu on kuollu…

Häjyä.

Yleens näihi sepustuksii pitää aina vähä ladella omiaa et työnantajalt saa bonuksensa ajallaa. You know, tulihan se tappo tehtyy mut jos ei oo kunnon PR ni ei siit leipä levene. Mut tänkertanen kyl varmaa hoituu iha omillaankin.

Nääs, olin tän kaverin nähny jo tos ennen tota aikasempaa junareissuu mut se ehti edestä pois jenginsä luo jotai pelaamaa tai mitä lie ni siks piti lähtee sinne landel pistään se yks sika. Mut takasi tulles aattelin viel et jos kävis vilasee ohikulkies nopeest et onks ne viel siel. No, tuun sielt talon oven viereen hetkeks kattelee paikkoi ja ei helvetti, se ovi on auki. Tästhä pääsis sisää vaik mikä varas tai sekopää. Onneks sentää ite satun olee iha kunnialline murhaaja ni suljen sen oven kunnolla peräs. Rappukäytäväs kuuluu kivast läpi kun ne jannut siel meluaa pelinsä kans ni käy aik pikasest selväks et onhan ne siel. Mut mitenhän kauan? Jonkin aikaa kun salakuuntelee oven läpi ni vaikuttais et on ne piakkoi lähös.

No, rupeen kattoon et mihin pistän tykit pystyy ku sielt ovi aukee ja tulee pari kauniimman sukupuolen edustajaa ulos. Kohteliaasti avataan tietysti ovi ja toivotetaan illanjatkot. Uhri taas istuksii vielä oven takana jotai odottamassa. Pari minaa kun venailee nii käytäväst sammuu valot. Kengät pois ja reppu nii voi melko hiljaa kulkee oven viereen. Siin on valokatkasija mut siin ei pala valo ni oon just tesaamas toimiiks se kun ne avaa oven suoraa päin mun lärviä. No kyl tyhmempiki ’agentti’ huomaa et kun oven takana on joku kun sen avaa ni paree pistää ovi suoraa vaa kiinni ja keksiä joku toine reitti. Pirun surkee tuuri, jos olis vaa odotellu siel ylhääl rapus ni olis ollu varma nakki.

Ja sit kytätää. Kyl se sielt joskus tulee. No, tuliha se – ikkunan kautta kiipes johkii ja läks kulkemaa kotiinsa. Aattelin jo et siin meni tää tsäännssi et jos menis vaik itekki koisiin vihdoi mut kun se em. sisu, ni kuljen viel uhrin oman kotitalon kautta. Ja siin se seisoo oven takana nauramassa. Ehdotan viel et otetaa täs ja nyt reilu mano-a-mano ilman sivullisia ni saadaa tääki keissi pakettii ja kuusi jalkaa syvään, mut kaveri pistää vastaa et puukoilla. Aika kalaista touhua. No, sanon ettei mul mitää puukkoa oo, vaikka just tiputan sen maahan hihasta, ja se sanoo vastaa et käy hakemas omansa ja lainaa.

Brass balls of steel on kyl jätkäl et se pitää myöntää. Ni ei kai täs vaihees kukaa oikeest luovuttais? Kaveri menee yläkertaa puukkoja metästää ni mietin et fair game is for dead people. Pommist puuttuu sopiva ajastin tähä kohtaa mut myrkytän kyl ovenkahvat ja oman puukkoni ja kaivan esiin kaikki pyssyt mitä vaa löytyy. Mut ku se tulee takas ni välttää ovenkahvan ihan munkil ja kun tarjoon puukkojen vaihtoo et ois reiluu ni ei ku mun terä o liian lyhyt tai jotai. Ja on kyl tarkka kaveri. Taskusta ensi käskee pistoolin maahan, ja hihasta toisen. Reideltä myrkkypullot ja harteilta takki, pommitki käskee jättämää kauemmas ennenku viittii tulla esii luodinkestävän lasinsa takaa. Vähä o se fiilis et aikookoha toi tulla vaa ja ampua, mut kyl mä aika lujaa pystyn ite pinkoon jos se meinaa asetta vetää ja on mul omat trikkini.

Siin vaihees ku se sanoo et otas hanskat pois ni alkaa kuumotel. Kun mä sanon et mun puukko on myrkytetty, ni sehän on kahvaa myöten aineissa. Aika helvetin varovaan tiputan sen ja heitän hanskat sivuu, onneks kaveri lainaa toist teräänsä et ois kummalki samanlaiset. No, siinähä sitä sit oon jumissa puukkohipassa selkeen ammattilaisen kanssa yöllisellä pihalla ilman vara-vara-vara-varasuunnitelmaa. Tää on se syy miks suunnitellaa paremmin, jätkät.

Ei kai siin muuta voi ku pelata reilust kun kaikki xiitit on jo käytetty. Siin kierretää jonki aikaa ja huidotaa. Viimene ässä on kuitenki viel hihas. Kato, puukkotappelus tappava osuma on kurkkuun tai vartaloon. Sillai normisti näin ja siihen tää jätkä on koulutettu. Mut jokane kunnon tappaja tietää et terää tungetaa aina sen verran soossia et kaataa kyl vaik leikkaisit kaverilt vaa varpaankynnen. Onnistun raapaseen naarmun kaveria olkaan ja se ehtii nauraa pari sekuntia ennen ku kaatuu. Sit pitää viel kerätä mun roinat jotka on levällää ympäri pihaa. Aika noloo settii.

Nyt viimestää nukkuun. Tänää on taas tullu juostuu ja tapeltuu iha tarpeeks, tai siis eile oikeestaa. Alkaa tulla vanhaks kun ei enää jaksa. Toivottavast bussit viel kulkee.

Palkka lämmittää. Jos vaikka ostan jonkun muun hoitamaan nää juoksemiset pian?

– Kaiser

Uhri kertoo:

Noin kello kahdeksantoista 2.10. lähdin vainoharhaisena aatelismiesten herrasmiesklubille keskustelemaan politiikkaa ja sotastrategioita, matkalla kohtasin yhden jos toisenkin epäilyttävän henkilön.

Oikea murhaaja tosin taisi väijyä koko tapaamisemme ajan kerrostalon rappukäytävässä, mikä tuli harvinaisen selkeäksi aikaisemmin lähteneiden tovereiden raportoidessa puhelimitse ”epäilyttävästä porraskäytävässä pyörineestä miehestä”, myöhemmin, ”vesipyssyä kantavasta naamiomiehestä”. Avasin oven tarkistaakseni rappukäytävän tyhjyyden, mutta yllätyksekseni avautuva ovi osuikin takana seisovaan, kumman ihmismäiseen hahmoon, joka ilmeisesti väijyi minua oven takana: tiesin välittömästi mitä oli menossa, ja päätin paeta atleettisena nuorukaisena jumalaisilla parkour-taidoillani ikkunasta ulos. Vainoajani oli selvästi ammattilainen, tosissaan ja halusi verta.

Kohtalokkaasti puoliltaöin kotiovelle Vallilassa päästyäni huomasin minulle irvokkaasti vilkuttelevan huivipäisen hahmon: taisteluintoisena vetäisin kotilokerosta oman käsiaseeni, ja hetken räiskittyämme selkeäksi tuli, ettei kumpaakaan kiivaan tulitaistelun osapuolista oltu siunattu tarkka-ampujan lahjoilla.

Koska kotioven taakse lukittautuminen olisi ollut perin kuiva ratkaisu, ehdotin vaihtoehtoista tapaa ratkaista konfliktimme: kuin herrasmiehet, aavemaisen tyhjällä parkkipaikalla päätimme tasata tilimme lopullisesti perisuomalaisella harrastuksella, puukkohipalla tähtitaivaan alla.

Ainoastaan yksi lähtisi elossa tältä parkkipaikalta.
Ei silminnäkijöitä,
ainoastaan veitset,
viimeinen määränpää.

Molemmat osapuolet laskivat aseensa, jäljelle jäivät ainoastaan tuimat parrat, hopeisena kiiltävät terät ja hiljaisesti ilmassa riippuva kunnia. Miehisemmän kaksintaistelun olisi saanut aikaan ainoastaan jos parkkipaikalle olisi vapautettu muutama karhu ja paikallinen lumimyrsky. Minuutteja pitkäksi venyneen taistelun jälkeen tein yhden virheliikkeen, ja liian pitkäksi venyneen viillon jälkeen mora upposi olkapäähäni. Tämän jälkeen lyyhistyin parkkipaikalle, tuntematta vihaa tai katkeruutta, ainoastaan tyytyväisyyttä minun tappaneen miehen kunniallisuutta kohtaan. Mikä loistava yö kuolla. Terve pimeys, ystävistäni vanhin.

– Ruusu

Points:
Murhaaja: 10 + 2 tyylitaju + 2,5 raportista = 14,5
Uhri: 2 raportti + 2 tyylitaju + 1 ikkunasta pakenemisesta = 5

02.10.2014 klo 21.30 Lisää puukotuksia Espoossa

Tällä kertaa puukon kahvaan tarttuu Kaiser ja verisenä maahan kaatuu Seppo Kinnunen. Silminnäkijöitä ei kylmenevästä Leppävaarasta löydy.

Told by a murderer:

Kaiken takana on Kaiser
Joka ihanasti puukottaa
Jota kukaan ei voi vastustaa
Hei kaikki nyt mä sanon sen
Kaiken takana on Kaiser
Hyvin meni elo mainen.

Katellu ja kiertäny keskustaa ja periferiaa koko päivän mut ei tu mitää ku kipeet koivet. Aioin jo kaatua sohvalle loppuyöks mut viel tuli tieto et joku saatanan salamurhaaja on päättäny lähtee kavereittensa kans juhliin illaks. No, en koskaa sano ei juhlille varsinkaa jos mua ei o ees kutsuttu, eli sinne siis. Ei hirveen kauaa tarvii venailla kun se ja pari muuta lähtee ulos. Ja sit taas tuttua rataa kuljen perässä, paitsi et ne hidastaa jossai valois ja en voi ku mennä ohi tai näyttää iha törkeen epäilyttävält. Ja sit ku vilasen taakseni seuraavan kerran ni ne nousee jo bussii. Ihme vätykset jaksa ees kävellä tollast matkaa. No, mikä muu eteen kun et sit juostaan ja lujaa. Bussi kiinni seuraavalle pysäkille ja kyytiin. Ei ne huomaa vielkää mitää.

Mitäs sit kun suoraa asemalle. Yks kaveri jää matkasta mut kaks muuta jatkaa junaan. Johonki landellekko tässä pitää illaks vielä lähteä? Espooseen, sano. Mut jos jotai on oppinu tässä hommassa ni sisua. Viime asemalla jää junasta tän kohteen lisäks varmaan parikymmentä muutakin ja kaikki tietty kävelee samaan suuntaan. Oon niin lähellä että ylettyisin koskemaan. Joka kadunkulmassa kääntyy taas pari ihmistä pois, väki vähenee ja pidot paranee. Vedän helvetin varovaan taskusta kosketusmyrkkypurkin – se tavara on muuten todella tujua – ja koitan lirittää sitä kohteen laukkuun alikulkutunnelissa, mut purkki yskähtää vaan vähän eikä ainetta ilmaannu. Luulin jo et se kuuli, purkki äkkiä hihaan ja pistooli vasemmasta oikeeseen käteen, mut ei se käänny kuitenkaa. Ja sit seuraavan kadun päässä vihdoin viimenenki matkatoveri siirtyy pois, jättäen itseni autuaille metsästysmaille. Nyt on oikeessa kädessä pistooli ja hihanvarressa se myrkkyputeli mut pitää kuitenkin pitää itseni ns. ’terässä’ niin vedän vielä siihen puukon ja takaapäin kurkku auki.

Sit talsitaan takas sinne asemalle ja seuraavaa junaa ootellessa. Alkaa olla vähän kylmä. Pitäis pistää lämmintä päälle.

– Kaiser

Points:
Murhaaja: 10 + 2 tyylipistettä (veitsi, varjostus) + 2 raportista = 14
Uhri: 0 (Raportti puuttuu)

02.10.2014 klo 17.35 Espoon Ikeassa heiluu veitsi

Sihteerikkö jatkaa veritekojaan Espoon Ikeassa, jossa veitsen alle jää Salkku. Toimeksiantaja pohtii kahden todistajan kanssa, olisiko silti parempi ostaa salkku ihan oikeasta laukkukaupasta.

Told by a murderer:

Pöytäkirja

Kokouksen aika: 2.10.2014 klo 17.35

Kokouksen paikka: Espoon Ikean keittiöosasto

Paikalla: uhri ja sihteeri, sekä kaksi myöhässä tullutta osallistujaa

Sihteeri saapuu kokoukseen vähän puoli kuuden jälkeen ja tarkastaa tilan. Uhri on jo paikalla, kiivennyt jakkaralle ja pyyhkii pölyjä työn touhussa, ei kiinnitä sihteeriin erityisempää huomiota. Asiakaspalvelutiskillä on kaksi myyjää, mutta sieltä ei näe tähän nurkkaan.

Sihteeri päättää odottaa puheenvuoron pyytämistä siihen asti, että uhri astuu alas jakkaralta, sillä puukotus on yllättävä asia ja voisi saada uhrin horjahtamaan alas ja loukkaantumaan. Ajankuluksi ja epäilyjä välttääkseen sihteeri tutkailee näytillä olevia kalusteita ja nappaa työtasolta veitsen valmiiksi. Pitää samalla silmällä ihmisiä, joita silloin tällöin kulkee tilan läpi, ja kyttää hetkeä, jolloin saisi parhaan mahdollisen työrauhan.

Uhri astuu jakkaralta alas, kokoustila on hetkellisesti tyhjä, sihteeri pyytää puheenvuoron ja upottaa veitsensä uhriin. Pari kertaa varmuuden vuoksi, koska Ikea-laatu. Uhri lyyhistyy keittiösaarekkeen taakse juuri ennen kuin taas kaksi rouvasihmistä ilmestyy näköpiiriin. Eivät ne ehtineet nähdä. Ehkä. Ja kai se verinen veitsikin katosi näkyvistä ajoissa.

Kokous julistetaan päättyneeksi.

Allekirjoittanut: Sihteerikkö

Points:
Murhaaja: 10 + 1 tyylipiste (veitsi) + 1,5 raportista = 12,5
Uhri: 0 (Raportti puuttuu)

02.10.2014 klo 13.30 Kielikeskuksessa kylmenee

Keskustan Kielikeskuksesta on löydetty hyvin Verinen Paronitar. Kirjeveistä on huhujen mukaan heilutellut Sihteerikkö, mutta silminnäkijöitä teolle ei olla löydetty.

Told by a murderer:

Pöytäkirja

Kokouksen aika: 2.10.2014 klo 13.30

Kokouksen paikka: Kielikeskuksen 2. kerros

Paikalla: uhri ja sihteeri

Sihteeri saapuu kokoukseen puoli kahden maissa, toinen osanottaja on jo paikalla. Kokoustilassa ei ole muita ja poistumisteitä on useita. Kokouksen voi siis luottaa jäävän salaiseksi.

Sihteeri havainnoi toista osanottajaa (tästä lähin ”uhri”), joka ei vaikuta kiinnittävän häneen juuri huomiota. Uhri näyttää syventyneen kokouksen esityslistaan, joten sihteeri ottaa esiin paperiveitsen ja painaa sillä puumerkkinsä uhrin kylkeen.

Sihteeri viimeistelee pöytäkirjan ja poistuu kokoustilasta. Kokous julistetaan päättyneeksi.

Allekirjoittanut: Sihteerikkö

Uhri kertoo:

Tänään se sitten tapahtui. Kuolema. Olen aavistanut sen läsnäolon jo
muutaman päivän ja ollut siksi erityisen vainoharhainen. En ole
astunut kertaakaan ulko-ovesta ulos tarkistamatta jokaista nurkkaa ja
aina ulkona kävellessäni olen vahtinut ympärilläni olevia ihmisiä kuin
haukka. Mutta nyt. Niin tyhmää ja varomatonta. Olin yliopistolla aivan
syventyneenä erääseen tekstiin enkä huomannut lähestyvää hahmoa tai
sitä, että tämä veti veitsen laukustaan. Ehdin juuri ja juuri tuntea
viiltävän iskun kyljessäni samalla kun sydämeni löi viimeisen iskunsa.
Lukeminen on vaarallista.

Points:
Murhaaja: 10 + 1 piste pelin ensimmäisestä puukotuksesta + 1 tyylipiste (veitsi) + 1,5 raportista = 13,5
Uhri: 1,5 raportista

01.10.2014 klo 15.35 Ruumis löydetty Pitäjänmäen kirjastosta

Ramboa löydettiin ammuttuna Pitäjänmäen kirjastosta. Kynnen kylmensi Kaiser.

Told by a murderer:

Jäätä maassa tänään
Ja pakkasta ilmassa
Tuuli on kylmä
Kohteella reikä rinnassa.

Tiätteks mikä on paskin ammatti päällä maan?

Se on EvilCorp™:n vartija. Okei, vormu on siisti, pyssyjä on, mutta palkat on surkeita ja etuja ei ole. Joka helvetin päivä kävelet samaa käytävää ees taas. Yleensä mitään ei tapahdu. Sit kun tapahtuu niin et näe mitään ja heräät lähimmästä puskasta seuraavana päivänä. Työpaikka on yleensä räjäytetty, bonukset poissa ja entisaikaan lensit pihalle. Nykyään sentään unioni on saanut läpi säännöksen, että vartijaa ei voi syyttää ties minkä semi-rogue-agentin tekosista.

No, sitäkin duunia kitkutin puol vuosikymmentä mut viime viikolla tuli viimenen niitti mun kamelin selkään. Oltiin just jätkien kanssa tauolla, juotiin kahvia ja jauhettiin paskaa, ja seuraava muistikuva on kun herätään. Ja mistä? Joku oikein kunnon kusipää agentti oli päättäny olla luova ja tunkenu koko köörin, seittemän raavasta äijää, siivouskomeroon. Ja vielä taitellu niin että mahollisimman inhottava keissi yrittää irrota. Tiiäks miten awkward on kattoa monta vuotta tuttua kaveria silmiin sen jälkeen kun oot ähissy puol tuntia pää sen haarovälissä jumissa?

Otin loparit. Mookkivartijan opas saa lentää helvettiin. Käyn ja etin ne ’agentit’ ihan omin kätösin ja näytän että ei oo niin helppoa jos et ite oo siellä niskan päällä.

Eka kaveri oli aika helppo löytää. Kulkee nekin omia rutiinejaan ees taas joka päivä. Mut osas olla liukas rotta, katteli taakseen kun seurasin ja kiersi varmaan puol kaupunkia. Kymmeneltä näin ekan kerran kun se tuli johonki tapaamiseensa, parin tunnin pääst sit läks sielt ja menin perässä ja sit se kulkee toiseen tapaamiseen viereiseen taloon. Ei tullu syötyä aamulla niin alkaa vähitellen ärsyttää tää nitkutus. Kaverit kutsuu bisselle mut en kyl jätä tätä kesken nyt kun tääl asti oon. Kun kakkosmeetti loppuu niin sit lähen taas perään, ja eikö kaveri mee taas johonkin istuun naama ruudussa vaikka tiedot väitti että vihdoin lähtis kotiin? Ja senkin mestan kiertää rappuja ylös alas ensin etten meinaa pysyy ees peräs. Ja joka paikassa ihmisiä, ei mitään tsemii kun firma vei lisenssin kun lähin. Jos olis kortti rinnas niin olisin kyl pamputtanu jo useest. Polite Brutality ja sillee.

Sit se lähtee siit kun oon jo melkee nukahtanu. Ja perästä kuuluu, nimittäin minä. Vielkii lössii on ku sanonko mitä ja tungetaa viel johonki VRn vehkeesee joka ei kuitenkaa pääse koskaa perille asti. Lopult se on talsimas kotiins ja oon jo sormi linkulla peräs, mut ei se saviaivo vielkää tee perää, vaa poikkeeki johonki kirjastoo plärää jotai lehtii tai mitä helvettiä. Ja sit taas naama ruutuu. En o varmaa noin kauaa enne ollu kirjastossakaa. Siin vaihees jotai napsahtaa. Nimittäi kaks luotia allekirjottaneen pistoolista. Sielt vihdoi löyty sopivan hiljane nurkka ettei joku siviili oo koko ajan kyttäämäs.

Kyl tuli taas käveltyy, mut tätähä sitä duunis tuli treenattua. Kyl mä kävellä jaksan, kauemmin kun noi ainaki. Ja fyffet tuli tilil niinku piti ni voi taas kattel niit bissejäki joskus. Et ihan plus miinus kymppitonni tai jotai.

~ Kaiser

Points:
Murhaaja: 10 + 1 piste pelin ensimmäisestä murhasta + 1 tyylipiste (pitkä varjostus) + 2 raportista = 14
Uhri: 0 (Raportti puuttuu)

30.09.2014 klo 10.30 Tuomaristo muistuttaa: Sienestys on vaarallista

Toiminimellä Amanitavirosa esiintynyt huolimaton sienestäjä vietiin katatonisena sairaalaan, jossa hän kohtapuolin menehtyi. Tuomaristo kiittää onnekasta kudosyhteensopivuutta valkovenäläisen miljardöörin kanssa ja muistuttaa todella tarkoittaneensa, että infomaili pitää kuitata.

29.09.2014 klo 00.01 Kuuraa nähty rakennusten pinnoilla

Helsinki odottaa hiljaisena tulevaa. Yöpakkasia on jo koettu paikoin ja silminnäkijät ovat väittäneet nähneensä Kuuraa rakennuksissa. Toimeksiantaja kuitenkin rauhoittelee nälkäisimpiä ja vakuuttaa, että olemme saaneet siirrettyä Kuuran turvallisempaan sijaintiin.