Murhamaster 2.0
| Assassins 2011 (26.4.-8.5.) | Status: Peli on päättynyt | Pelaajia murhattu: | 10 | Tappoja: | 2 | Pidätyksiä: | 3 |
| Sivullisia uhreja: | 0 | Todistajia: | 0 | Silminnäkijöitä: | 4 |
Assassins 2011 26.4.-8.5.2011
Tapahtumat
14.05.2011 klo 20.00 Kiitokset kaikille!
Kiitokset vielä kaikille turnaukseen osallistuneille ja erityisesti vielä palautetilaisuuteen saapuneille! Palautetilaisuudessa jaettiin seuraavat palkinnot:
I sija: S-P ”Himoshoppaaja” Hirvonen, lahjakortti Teräasekeskukseen
II sija: Mikko ”Paahtimo” Mänttäri, mustateräinen Underdog-veitsi
III sija: Tuomas ”Hallituksen jäsen” Puikkonen, kahden pikkutikarin setti
Kunniamaininnat:
Paras murha: SP ”Himoshoppaaja” Hirvonen ja autopommi
Lupaavin aloittelija (erinomaiset murhasuunnitelmat ja esimerkilliset aikataulut): Minna ”Smelly Cat” Santalahti
Last man standing (viimeisenä hengissä): S-P ”Himoshoppaaja” Hirvonen
Työläin raportti (niin kirjoittaa kuin lukeakin): Ville ”Harri ’Hurma’ Harvaja Hervannasta” Lovikka ja savolaismurre
Romanttisin raportti: Arttu ”Mr. Darcy” Leinonen
Yhteispeliä samoilla apajilla: S-P ”Himoshoppaaja” Hirvonen ja Mikko ”Paahtimo” Mänttäri
Innokkain aloittelija (niin murha- kuin pidätyspuuhissakin ensimmäisenä liikkeellä): Markku ”Gabrielle” Karhunen
Suosituin myrkytettävä: Juha ”Mr. Vandemar” Alander
HYS:n historian pisin peitenimi: Ville ”Harri ’Hurma’ Harvaja Hervannasta” Lovikka
Tarkin ajoitus (turnauksen ekan viikon torstaina klo 10.35 saman henkilön surmaaminen samassa paikassa): Esa ”Neula” Perkiö
Miellyttävin kohde (hankkiutui murhaajansa läheisyyteen tieten tahtoen): Tuomas ”Hallituksen jäsen” Puikkonen
14.05.2011 klo 18.30 Pelin palautetilaisuus Punavuoren ahvenessa
Kevätpelin palaute- ja palkintojenjakotilaisuus pidetään lauantaina 14.5. klo 18.30-20.00 Punavuoren ahvenen kabinetissa, osoitteessa Punavuorenkatu 12.
Iltaa voi toki viettää pidempäänkin kanssamurhaajien seurassa, mutta kabinetti on varattu meille vain kahdeksaan asti.
Kannattaa tulla paikalle tilaisuuteen tapaamaan kilpakumppaneita sekä tuomareita, keskustelemaan pelin mieleenpainuneimmista hetkistä ja antamaan palautetta pelistä!
Tilaisuudessa jaetaan pelin veitsipalkinnot sekä useita kunniamainintoja.
04.05.2011 klo 11.27 PELI ON PÄÄTTYNYT
Viimeisenä eloonjääneenä finalistina lavalle jäi paistattelemaan Himoshoppaaja eli Sami-Pekka Hirvonen. Tuomaristo onnittelee!
Selityksenä varmasti monen pelaajan mielessä tässä vaiheessa herääviin kysymyksiin: tuomaristo intoutui viime perjantain kerhoillassa huijaamaan paikalle tulleita keksimällä aivan hatusta muutamia hämäyspeitenimiä mukaan äänestykseen tarkoituksenaan sekoittaa pakkaa hiukan. Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään asiasta!
Turnauksessa oli mukana 16 pelaajaa, joista kaksi oli vasta toisella viikolla mukaan tulleita ylimääräisiä kohteita, jotka eivät itse jahdanneet ketään.
Pelissä tehtiin kymmenen murhaa, kaksi tappoa ja kolme pidätystä. Murhista yksi suoritettiin kontaktimyrkyllä, yksi pommilla, yksi keihäällä ja loput 7 ampumalla.
Tuomaristo haluaa kiittää erityisesti raporttien korkeaa tasoa!
Pelin palaute- ja palkintojenjakotilaisuus pidetään ensi viikon lopulla. Tarkempaa tietoa tulossa pian!
04.05.2011 klo 11.27 Etsivät tehokkaina: jälleen pidätys.
Etsivä Lovikka pysäytti Sanna ”Verna Verinen” Särkikosken Physicumin opiskelijahuoneeseen. Kumpulassa saatiin huokaista helpotuksesta.
Etsivä kertoo:
Tapaus oli simppeli. Kävin aamulla tarkistamassa tiedustelutiedot – hyvä niin, sillä kohteeni kalenteri oli muuttunut. Tiedossa ei ollutkaan rauhallista kyttäyskeikkaa kirjastossa omien koulutöideni äärellä, sillä kohteella oli strukturoitu kalenteri, mikä myös entistä varmemmin houkuttelisi kilpailijoita paikalle. Olisikin ollut erikoisesti ja liian hyvin saada kerrankin keikka, joka olisi johtanut tavallista tehokkaampaan opiskeluun. 😉
Saavuin yhdeksäksi sille Kumpulan pysäkille, jolle Viikistä tuleva 506 pysähtyy. Tarkistin kolme bussia aina välissä käyden vilkaisemassa kirjastoa, kertaamassa Physicumin arkkitehtuurisia ratkaisuja ja hoitamassa omia asioitani. Kohtasin jokaisen bussin lähtemällä kävelemään kohti bussipysäkkiä etäältä siten, että olisin kymmenisen metrin päässä pysäkiltä viattomana ohikulkijana pysäkkikopin takana vilahtaen, kun matkustajat viimein astuisivat linja-autosta ulos. Pysäkiltä en tavannut ainuttakaan potentiaalista kohdetta, vaikka muuten kampuksella tuntui vilisevän kohteen näköisiä ihmisiä. Paranoiataso: riittävä.
Kävin kysymässä Dynamicumissa ryhmätyömahdollisuuksista, sillä kohde oli maininnut kalenterissaan ryhmätöistä siellä. Vahtimestari ei uskonut talosta löytyvän hyviä paikkoja. Menin kyttäämään ulko-oven lähistölle. Ei kohdetta. Toivoin, että kukaan ei ollut raahautunut kohdetta vastaan Viikkiin. Kävin tarkistamassa kirjaston ryhmätyötilan ja Physicumin opiskelijahuoneen kai kolmatta kertaa. Söin Exactumissa, kun olin ensin tarkistanut kaikkien pöytien ihmiset. Suuntasin sitten Physicumin opiskelijahuoneelle, jossa aioin odotella kunnes kohteen luentoaika olisi käsillä.
Astuin sisään Physicumin opiskelijahuoneeseen. Tunnistin kohteeni takaapäin suurella varmuudella. Hän istui pöydän ääressä selkä kohti ovea muutaman muun ihmisen seurassa. Tuttu kasvo tervehti minua ihmetellen ilmestymistäni. Eläköityneenä salamurhaajana veli Hynönen pysyi viisaasti muuten vaiti. Kävelin kohteeni vieritse ja huoneen halki. Jätin repun huoneen toiseen päähän, vilkaisin kohteeni kasvoja ja kävelin takaisin huoneen poikki.
Kohteen kädet olivat pöytäpinnan alapuolella, käsissä muki ja ilmeisesti paperia. Arvelin hänen olevan varomaton ja vailla miniaseita. Tokaisin aivan vierestä hänen olevan peitenimessään pidätetty ja ruiskaisin hienovaraisesti hihalle muutaman luodin. Ruumis jäi virnistämään itsevarmasti. Niin jäin minäkin, sillä tiesin tällä suorituksellani yleneväni killan ylempään luottoluokkaan. Veli Hynönen kertoi olleensa varma, että olin siellä murhaamassa – en kuulemma koskaan käynyt täällä muuten kuin murhat mielessä. Tunnustin.
Samaan aikaan, toisaalla Physicumissa, murhaaja etsi viimeistä lajitoveriaan.
~ etsivä Lovikka ~
Points:
Etsivä: Pidätys 5p + raportti 2p = 7p
Uhri: Raportti puuttuu: 0p
03.05.2011 klo 22.00 YLIMÄÄRÄISIÄ KOHTEITA KOKOUKSESSA!
Helsingin yliopiston salamurhaajien kevätkokous pidetään tiistaina 3.5. puoliltaöin Kaivopihan Dublinerissa. Sitä edeltää samassa paikassa pidettävä hallituksen kokous.
Hallituksen puheenjohtaja, isosisko Nurmi, ja varapuheenjohtaja, sisar Siltaniemi, ovat ylimääräisiä kohteita kaikille murhaajille hallituksen kokouksen alusta (22.00) kevätkokouksen päättymiseen (noin 0.30) saakka. Käytössä ovat normaalit turnaussäännöt silminnäkijä-, ase- ja pisteytyssääntöineen. Molemmat kohteet pysyvät murhattavissa kevätkokouksen päättymiseen asti, joten useampi pelaaja voi saada heistä samat pisteet (kukin kuitenkin vain kertaalleen). Näin ollen kyse ei ole nopeuskilpailusta. Molemmat kohteet ovat aseistettuja ja varuillaan.
Jos olet tulossa paikalle Dublineriin, muista myös mainita siitä aikatauluissasi!
03.05.2011 klo 14.20 Etsiväyhteistyötä Porthaniassa
Detectives Puikkonen and Mänttäri saivat satimeen Henrik ”Foppa” Forsgårdin Porthanian ruokalassa. Forsgård ei selvinnyt pakoyrityksestä ja kuoli etsivä Puikkosen luoteihin.
Etsivä Puikkonen kertoo:
Taas yksi koodaajan uneton yö. Java ei käänny, JBoss vittuilee ja Web Servicet alkavat ärsyttää. Minusta piti tulla webbikoodaajalahjakkuus, mutta sitten joku alkoi kertoa UDDI:sta.
Alku oli harmitonta. Kirjoitin pieniä pätkiä JavaScriptiä ja koodasin purkallista PHP:tä, ihan niin kuin kaikki muutkin. Ensimmäiset työprojektit olivat PHP:llä. Nykyään varmaan pääsisin jokaiseen niistä sisälle. Silloin ei tullut edes mieleen, että syötteet pitäisi tarkistaa.
Parin työprojektin jälkeen tuli notkahdus, sekaannuin vääriin aineisiin. Kavereideni tutkiessa Pythonia Djangoineen ja Rubya raiteilla, minulle tarjottiin paikkaa Javakoodarina. Termiviidakko vei menneessään, oli JBossia, Antia, UDDI:a, SOA:a, SOAP:ia, WSDL:ää, JSON:ia, COBRA:a, OMG:tä, DCOM:ia ja RMI:tä.
RoRiin haksahtaneet entiset kaverini leijailevat päivästä toiseen yläpilvessä, itse makaan katuojassa. Olen liian syvällä päästäkseni irti. Viimeisin yritykseni korvata nautintoaineideni huonot hapot oli etsiväksi ryhtyminen.
—
Kun koodi ei käänny ja pidätysmääräys odottaa mailissa, päätän katsoa Harjunpää ja pahan pappi -elokuvan vielä ennen nukahtamistani.
Keskipäivällä vääntäydyn vuoteestani, puen vaatteet ylleni ja raahaudun junaan. Päästessäni keskustaan ja taas yhteen opiskelijahelvettiin alan etsiä katseellani kohdetta. Valitettavasti katseeni löytää kohteen sijasta Mänttärin, tuon ydinasekemistin, joka vetää kanssa vääriä aineita, ihan kirjaimellisesti. Siinä se haistelee liimaa edessäni ja selittää, että senkin kohde on kahdelta
Portsussa syömässä. No kumpikin tarvitsee adrenaliinia, joten otan pitkin hampain vastaan avustuspyynnön.
Kohteemme tulee noin kymmenen minuuttia myöhässä näyttäen hieman erilaiselta kuin olemme odottaneet. Sovimme Mäntsyn kanssa, että minä kierrän kauempaa ja otan aseeni näyttävästi esiin, hän huutaa pidätyskäskyn. Kaikki tapahtuu kuin unessa ja UDDI:n ajatteleminen yhdessä adrenaliinin kanssa tuottaa liipasinherkkyyttä. Kävellessämme pois (aseeni ollessa puolityhjä) uskottelemme toisillemme, että se yritti kaivaa asettaan.
– Etsivä Puikkonen
Etsivä Mänttäri kertoo:
Viskin kirot vaikeuttivat uutta uraani, sillä heräsin kovin myöhään. Seuraavalla kerralla jotain muuta palautumisjuomaksi jälkeen treenien, kiitos vain. Rikollisen, joka esiintyi peitenimellä Foppa, oli määrä mennä Porthanian ruokalaan syömään klo 14:ksi. Taistelin itseni hereille ja söin hätäisesti aamiaista. Kiirehtimisestä huolimatta olin paikalla vasta viittä vaille. Pelkäsin jonkun toisen napanneen jo Foppan, mikä olisi ensimmäistä tehtävääni ajatellen paha juttu. Pomo ei todellakaan silittelisi päätä, joutuisin varmaan katupartioon. Onneksi bongasin paikan päältä etsivä Puikkosen, mikä tarkoitti kohteen olevan todennäköisesti vielä vapaalla. Puikkonen oli harmissaan joutuessaan jakamaan työt, mutta vakuutin hänelle, ettei onnistuneen kaadon kunnia juurikaan yhteistyöstä himmene. Oli parka muutenkin nuutuneen näköinen, isot silmäpussit ja kaikki. Viettänyt vissiin unettoman yön paperitöiden parissa; olinkin kuullut heidän piiristään kammottavia juttuja pikkumaisesta päälliköstä ja kaikenlaisen byrokratian ylistyksestä. Epäilin mielessäni Puikkosen valmiuksia tehtävään, mutten viitsinyt alkaa rähjätä asiasta tietäen Puikkosen omalaatuiset toimintakeinot: tyypillä on aina jokin järkyttävä tykki mukanaan. Väsyneen sekava kyttä plus iso pyssy = bad karma. Voi vain toivoa parasta…
Huomattiin epäilyttävästi kohteen näköinen tyyppi tulevan aulaan ja jatkavan ruokalaan. Sillä ei ollut kuitenkaan partaa, joten pysäytin määrätietoisesti Puikkosen, joka oli jo hypistelemässä asettaan laukausta varten. Tarvittiin suunnitelma. Onneksi tuo milloin tahansa napsahtava karman minulle tähän tehtävään suoma partneri suostui hajautukseen. Menimme ruokalan molemmille oville, Puikkosen tarkoituksena pelästyttää kohde karkuun suoraan syliini. Katsoin kyttäyspaikaltani, kuinka partnerini ruokalan toisella ovella vetäisee laukustaan jumalattoman kokoisen kanuunan ja lähtee Rambon elkein etenemään kohti kohteen pöytää, kiilto silmissään. Jouduin syöksymään nopeasti kohteen taakse antamaan antautumiskäskyä. Onneksi Puikkonen havaitsi tämän ja näytti tajuavan tehtävämme olevan pidätys, ei murha. Antautumiskäskyn kuullessaan kohde myönsi olevansa Foppa, mutta samassa tilan täytti leimahdus ja järähdys Puikkosen kanuunasta ja Foppan selkä räjähti perunapelloksi rintakehän lävistämän dum-dum -luodin raadellessa itselleen ulosmenotien. Minulta paloivat molemmat kulmakarvat. ”Se liikkui, yritti kaivaa asettaan”, oli Puikkosen ainoa kommentti asiaan. Ei jumankauta, tämän raportoimiseen tarvittaisiin paljon viskiä…
Pesulalaskun lähetin Puikkosen pomolle.
Etsivä Mänttäri
Uhri kertoo:
Syön. Noin kahdenkymmenen metrin päässä tummiin pukeutunut henkilö lähestyy määrätietoisesti. Ei kai Toimeksiantajani ole ilmiantanut minua toimettomuuden johdosta? Painan pääni alas tunnistamisen vaikeuttamiseksi. Turhaan. Ymmärrän, että minut on tunnistettu, kun kuulen kysyvän äänensävyn, jonka sisältö koskee henkilöllisyyttäni. Eniten minut kuitenkin yllättää toinen henkilö, jonka aistin takavasemmallani. Mistä se sinne ilmestyi? Kaksi etsivää aseet esillä ympärilläni ja minulla suu täynnä ruokaa. En edes yritä viedä kättäni kohti pistooliani, kun samalla kaksi laukausta lävistää vasemman keuhkoni ja olkapääni.
Points:
Etsivä Puikkonen: Pidätys 2,5p + raportti 2,5p = 5p
Etsivä Mänttäri: Pidätys 2,5p + raportti 2p = 4,5p
Uhri: Raportti 1p
03.05.2011 klo 00.05 Yössä pössähtää verisin seurauksin!
Hämärä huviretki kävi kalliiksi Esa ”Neula” Perkiölle. Pomminvarman räjähteen viritti Himoshoppaaja.
Told by a murderer:
Olin taas tuhlannut fyrkkani lähes viimeistä penniä myöten. Kilta vihjaisi ilmeisen hienovaraisesti minun eläneen rutkasti yli varojeni antaessaan seuraavan kohteeni. Kohde oli pelottava. Ei vaan kauhistuttava! Mietin kuinka monta niin ihanan turhaa asiaa pitää ostaa velaksi saadakseen tämän kohteen. Kohteen, jonka kohtaamisesta en todennäköisesti selviäisi hengissä (tosin saisin varmaan myös hänet hengiltä). Tämän hienovaraisen vihjeen nimi oli Esa Perkiö. Hänen tilillään oli toistaiseksi yli 20 murhaa/tappoa, enkä todellakaan toivonut päätyväni yhdeksi tikku-ukoksi lisää hänen muistikirjaansa.
Pitkällisen pohdiskelun jälkeen, tulin siihen tulokseen, ettei ampuminen ole hyvä vaihtoehto. Olenhan pohjimmiltani pelkuri ja ajatus käymisestä laukaustenvaihtoon Veli Perkiön kanssa ei siis tullut kysymykseenkään, paitsi ehkä aivan viimeisessä hädässä. Harkittuani erilaisia tapoja hoidella kohteeni turvallisen matkan päästä päädyin lopulta autopommiin. Käväisin Biltemassa hakemassa tarpeet pommiin plus pikkaisen heräteostoksia, kaikkihan tarvitsevat pensasleikkurin, eikö vain, ja pensaan voin ostaa myöhemmin. Huolellisen rakentelun jälkeen se oli valmis. Tripla-kiinnityksellä ja lankalaukaisimella varustettu 1.5 L maitopurkkiin pakattu kaunokainen. Se koituisi toivon mukaan Veli Perkiön kohtaloksi.
Olin saanut vihiä Veli Perkiön olevan ”harrastustensa” parissa Haagassa, ja mikä parasta, hän oli liikkeellä Mersullaan, jonka keulamerkki on ihan oikeasti tähtäin. Odottelin pimeän saapumista kaupunkiin. Pimeän, jonka turvin murhaajat kuten minä, käyvät toimeen uteliailta katseilta salassa.
Hämärän laskeutuessa saavuin kohdealueelle. Ajoin hitaasti pitkin hiljaista katua katulamppujen alkaessa hiljalleen loistaa kalmean keltaista loistettaan. Sitten näin sen. Kohteeni auto, parkkeerattuna kahden kuorma-auton väliin, jotka antaisivat mainion suojan pommin virittämiselle. Ainut huono puoli oli se, että kuljettajan puolen ovi oli juuri sen talon puolella, missä arvelin kohteni olevan. Hän näkisi minut, ja se olisi lyhyt tarina. Ampuisi kadulle kuin koiran. Päätin asettaa pommin matkustajan puolelta, jolla oli pelkkää puistoa ilman koirankusettajia tai muita hörhöjä. Ei ihanteellisin paikka pommille mutta pommini oli suuri, sen teho riittäisi helposti. Parkkeerasin autoni ja kävelin varovaisesti kohteeni Mersulle pommi takkini alla piilossa. Ketään ei ollut näkyvissä ja kumarruin nopeasti auton viereen kaivaen samalla taskulampun esiin. Nopea vilkaisu lampun valossa paljasti auton pohjan olevan ihanteellisen sileä pommin kiinnittämiseen. Lonks, pommi tarttui kuin Junttilan tuvan seinään. Vedin laukaisunarun varovaisesti takarenkaan kohdalle ja huomasin sen. Pölykapseli, mattahopea pölykapseli, josta roudarin teippi ei erottuisi pimeässä. Teippasin laukaisunarun nopeasti kiinni pölykapseliin – liikahdus vain ja PUM.
Kävelin pois nopeasti mutta tyytyväisenä. Nyt tarvitsi enää odottaa ja Kilta yllättyisi Veli Perkiön lähtiessä vauhdilla kohti taivasta. Kun ajoin pois oli taivaan puna jo sammunut tältä illalta – toistaiseksi.
– Himoshoppaaja
Uhri kertoo:
Erinomaisen roolipelisession päätyttyä lähdin tovereineni pelinjohtajan talosta. Katsoin koko seuruetta sillä silmällä kaiken iltaa, mutta he vaikuttivat viattomilta ja epäilyttävin heistä oli jopa sairaana. Tämän olisi ehkä itsessään pitänyt olla pelottavaa. Annoin muiden poistua ovesta ensin. Missään ei näkynyt hulluja japanilaisia tai muita ylimääräisiä ihmisiä. Etenin viritetylle vehkeelleni. Ovenkahva oli myrkytön. Tutkin hetken kuljettajanpuoleista ovea, mutta siitä ei lähtenyt mitään epäilyttävää. Katsoin auton alle, liian korkealta, hämärässä. Avasin oven. Tutkin takaovea, yhtä selvä. Laitoin reppuni takapenkille.
Nousin autoon ja lähdin matkaan ja sen ainoan – ainoan – kerran kun yksinkertaisesti unohdin ajatella lähtölaukeavaa pommia ovilaukeavan asemasta, sellainen oli autoni alla, matkustajan puolella. Suurin pudottaja, Himoshoppaaja, oli kauhukeittiössään rakentanut hirveyksiä ja ällistyttävä kilpailu oli osaltani lopussa.
Vereni jäähtyessä ympärilläni katsoin katon riekaleiden läpi taivaan kylmiä valoja. Tänä yönä tanssisin tähtien kanssa.
– Neula
Neulan kohtaloksi koitunut pommi
Points:
Murhaaja: Murha 10p + eka pommi 1p + tyyli 2p + KK->LL 2p + pelitilannekuva 1p + raportti 2p = 18p
Uhri: Raportti 2,5p
02.05.2011 klo 13.10 Ensimmäinen pidätys!
Yksi ongelma ratkaistiin lopullisesti, kun virkavaltaa pakoillut Tiamo ”Ongelma” Laitakari kuoli vastustaessaan pidätystä Kaisaniemessä. Asialla oli etsivä Karhunen.
Uhri kertoo:
Olin hoitanut kaikki raha-asiat. Kaikki oli kunnossa ja kävelin vakiopaikalleni. Tiesin, että virkavallat olivat lähettäneet yhden kyvyttömän tapauksen taas kerran perääni. Tunnistin hänet jo kahvilan ovella ja astuin sisälle. Tiskin lasin heijastuksesta näin, että tämä hapuili asetta, joka raukalla ei kaiketi edes ollut heti käden ulottuvilla. Tilasin viittaamalla harvinaisen japanilaisen yrttiteen tiskiltä ja istuin vakiopaikalleni. Näin sivusilmälläni kuinka tämä kokematon ”aloittelija” hapui minua kohti. Painoin varmistimen molemmista aseistani pois. Etsivä sanoi nimeni, minä iskin molemmat aseet kohti tuota onnetonta. Lasertähtäin piirsi kaksi punaista täplää tämän otsaan. Painoin liipaisinta ja kaksi kumeaa laukausta leikkasi hiljaisuuden. Aseeni piipusta ei ollut lentänyt mitään.
Etsivä hitaasti artikuloi sanan: ”Antautukaa.” Pahuksen virolaiset olivat varastaneet hopealuotini… Yritin vielä pelastaa tilanteen pudottamalla toisen aseen ja repimällä takkini auki, jossa oli ”onnen” lippaani. Pudotin lippaan aseestani, katsoin etsivän täriseviä sormia. Iskin uuden lippaan aseeni sisälle. Ammuin kerran, hän ampui kahdesti. Viimeinen halpa paukkuluodin hylsy lensi ulos aseestani. Pystyin jo arvioimaan minne etsivä oli osunut minua. Ensimmäinen lävisti keuhkoni, ei kuolettava osuma. Toinen lävisti aorttani, kuolettava osuma…
Yritin tähdätä aseeni etsivää kohti. Yritin tukea rintaani. Keskitin ajatukseni, jos saisin viimeisen laukauksen osumaan. Sain juuri ja juuri painettua liipaisinta, kova raskas laukaus rikkoi lintukodon rauhan lopullisesti. Minä romahdin verilätäkköni päälle.
Etsivä kertoo:
Toukokuun 2. päivän aamu valkeni krapulahoureiden keskellä. Olinko tosiaan juonut tuon ginipullon melkein kokonaan ennen nukkumaan menoa? Olinko kuunnellut Juicea… ja Spaissareita!? Eteisessä minua odottivat kolmen kuukauden viemättömät lehdet.
”Ei tää oo vielä niin paha, ei tää oo vielä niin paha”, toistelin itselleni ja menin suihkun alle makaamaan. Vartti viileän vesivirran alla selvitti päätäni. Saatoin kuin saatoinkin mennä nettiin katsomaan uusia etsintäkuulutuksia. (Ennen oli tyylikkäämpää, kun käytettiin vielä poliisiradiota.)
Ongelma! Se pahamaineinen sarjamurhaaja oli siis palannut kaupunkiin. Hyvästi krapulapäivä ja ajatus myöhäisestä, kosteasta lounaasta! Miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä, ja minun tapauksessani se tarkoitti, että ottaisin Ongelman kiinni vaikka oman henkeni uhallakin.
Se liero siis aikoi mennä Mangacafeeseen iltapäivällä. Kuka voisikaan keksiä ovelampaa paikkaa piilotella? Päätin, että minun oli oltava siellä ennen häntä. Otin cokiksen ja Hellsing-albumin, ja kävin istumaan kahvilan oven ulkopuolelle, johon oli rakennettu pieni terassi.
Ongelma tuli ympärilleen pälyillen. Annoin hänen mennä sisälle ja olin keskittyvinäni Hellsingiin. Sitten kokosin rohkeuteni, tempaisin aseen esille ja ryntäsin hänen perässään kahvilaan. Ongelma ei tietenkään aikonut antautua. Hänen kätensä meni taskuun, ja tiesin, että minun oli tapettava hänet. Tyhjensin lippaan hänen rintaansa. Siinä särkyi taas yksi ihmiselämä.
Etsivä Karhunen
Points:
Etsivä: Pidätys 5p + raportti 2,5p = 7,5p
Uhri: Raportti 2p
01.05.2011 klo 09.00 VAPPUPÄIVÄ ON VEITSIPÄIVÄ!
Vappupäivänä 1.5. aamuyhdeksän ja puolenyön välillä suoritetuista puukotuksista saa ylimääräiset +2 pistettä. Silminnäkijäsäännöt ovat kuitenkin normaalit, joten enää ei kannata hamstrata ilmapalloja!
30.04.2011 klo 18.15 Ammuskelua keskellä vappuhulinaa!
Tuomiokirkon portailla käytiin tulitaistelu kahdenkymmenen ilmapallon tarjoaman suojan turvin. Asialla olivat Mikko ”Paahtimo” Mänttäri ja Arttu ”Mr. Darcy” Leinonen, jotka molemmat olivat lähestyneet toisiaan murha-aikein. Kumpikin sai selkkauksessa surmansa.
Paahtimo kertoo:
Ovat menneet sekaisin yksikössä. Lähettivät minut nimittäin keskelle vappuhuumaa pysäyttämään seuraavan operatiivin. Kukaan ei muka kiinnittäisi pamaukseen humussa huomiota, pitäisi vain kuulemma naamioitua sopeutuakseen joukkoon. Haalari päälle ja kännit, vai? Huono juttu, tulisi sivullisia uhreja hutiloiden ammuskellessa. Pakko vain improvisoida, siihenhän meidät oli koulutettu. Nykäisin yhdeltä pallomyyjältä kasan niitä karseanräikeitä heliumpalloja ja siirryin iltasella kohti Tuomiokirkkoa. Väkeä oli kuin pipoa. Mantan lakitusta seuranneet massat olivat siirtymässä kirkolle aukion ämyreistä kailottavan musiikin säestämänä, joskin minulla vain itsepäisesti soi päässä vieläkin se jokin biisi. Mistä se oikein oli tuttu? Missä olin sen aikaisemmin kuullut?
Havaitsin kirkolla operatiivin, josta oli varoitettu. Se oli varmaan suunnittelemassa jotain terrori-iskua juhlijoiden sekaan. Hetken minua vaivasi outo mielikuva räjähdyksestä, jonka jälkimainingeissa taivaalla leijui verta tippuvia irtoraajoja kannattelevia vappupalloja. Puistattavaa, oli parempi vain hoitaa tämä homma nopeasti alta pois. Otin hyvän otteen aseestani, mutta samalla huomasin operatiivin tulleen luokseni. Se sanoi jotain mitä en kuullut, sillä jonkin pamahduksen säestämänä se biisi alkoi soida ja soida, pyyhkäisten samassa alitajuntaani rakennetun esteen pois. Piilotettuja muistoja tulvi esiin. Vain hämärän verhon läpi näin ampumani Killan operatiivin vajoavan hitaasti polvilleen ja siitä maahan, sillä olin liian keskittynyt prosessoimaan – kyllä, prosessoimaan – sitä yhtä kaikkein merkittävintä salattua:
Minäkin olin Killan jäsen. Olin ollut sitä jo alusta saakka. Saamarin purkkiaivo.
Veljeni oli osunut myös, hyvin. Se siitä sitten.
Tämä kaikki on jo tapahtunut. Tämä kaikki on vielä tapahtuva uudelleen.
Paahtimo
Mr. Darcy kertoo:
Muistan ne sanat niin hyvin. Nuo sanat jotka saivat minut jättämään taakse vanhan elämäni Derbyshiressa. ”Cheerio! I fancy you are a chap who wouldn’t mind a spot of murdering, eh?” sanoi tuo hillityn harmaaseen tweedtakkiin ja housuihin pukeutunut herrasmies eräissä tanssiaisissa joihin olin saapunut velvollisuudentunnosta erästä nuorta neitosta kohtaan. Hieman myöhemmin olin jo laivassa matkalla tähän kylmään kaupunkiin osallistuakseni jaloimpaan metsästyksen lajiin, sillä mikä onkaan vaarallisempi saalis kuin toinen metsästäjä? Ennen lähtöäni olin kirjoittanut tuolle neidolle jäähyväiskirjeen jossa kerroin etten saata olla hänen kanssaan, sillä olemme niin erilaisia ja toivoinkin että hän jättäisi minut mielestään ja etsisi itselleen sopivan herrasmiehen, joten voitte kuvitella hämmästykseni nähdessäni hänet hieman saapumiseni jälkeen tämän kylmän kaupungin kaduilla.
Tehdessämme lähempää tuttavuutta eräissä erittäin omituisissa juhlissa yhteisen tuttavamme kesäresidenssissä sain selville, ettei hän ollutkaan se joksi häntä luulin ja yhdennäköisyys oli vain sattumaa. Seuraavien viikkojen kuluessa aloimme käydä toistemme luona teellä ja nautin huomattavasti tämän nuoren neidon seurasta, joten hämmästykseni olikin suuri hänen kertoessaan tulleensa tänne osallistuakseen tuohon samaan kisailuun jota varten minäkin olin tänne saapunut. Päästyäni yli alkuperäisestä hämmästyksestäni ja tyrmistyksestäni, sillä eihän metsästys ylipäätään ollut sovelias harrastus tuollaiselle kauniille ja suloillaan minut valloittaneelle neitokaiselle, kaikkein vähiten ihmismetsästyksen kaltainen mahdollisesti jopa vaarallinen urheilu. Kuitenkin opin rakastamaan tuota puolta rakkaassani ja aloimmekin lempeän leikin jossa yritimme murhata toisemme mitä omituisimmissa tilaisuuksissa ja vaikka käytimmekin vaarattomia versioita oikeista aseista, aiheutimme silti huomattavasti hämmennystä niissä piireissä joissa liikuimme, jopa siihen asti että eräs yhteinen ystävämme tokaisikin erään tapauksen jälkeen luulleensa kyseessä olleen vain yleinen ”Ammu Fitzwilliamia päähän -päivä”. Lähes puolivuotta kului kuin huumassa, kunnes tuli sen koitoksen aika jota varten olimme tänne tulleet.
Tuona aamuna istuessamme rakastettuni aamuhuoneessa nauttimassa aamupalaa ja lueskelemassa päivän postia toivotimme toisillemme onnea ja kohotimme kuppimme yhteiseen onnen toivotukseen. Voi jos olisin silloin tiennyt, että vain kaksi päivää myöhemmin rakkaani makaisi kuolleena venäläisen palkkamurhaajan tappamana, olisin tehnyt niin paljon muutakin kuin vain toivottanut onnea, mutta menneet ovat menneitä, niitä ei voi muuttaa. Saadessani kuulla menetyksestäni ja lukiessani kirjeen jonka Mary oli minulle osoittanut luettavaksi siinä tapauksessa että hänen hento elämänlankansa katkeaisi, minulle selvisi kuin salamaniskusta monta asiaa.
Rakkaani oli todellakin Mary Sue jonka vuoksi olin jättänyt Englannin vihreät rannat ja myös vihamieheni herra Wickham, tuo petturuuden perikuva, oli tullut peräämme aikeinaan estää onnemme. Hän oli palkannut tuon palkkatappajan Maryn perään ja hän itse esiintyi Paahtimona näillä kaduilla, mutta minä olin varma hänen henkilöllisyydestään. Tavatessani hänet kahvilla seuraavana aamuna hän vaikutti vilpittömältä, mutta taitettuamme peistä sanansäilillä puolituntia rakkaani haamun äärellä olin varma että hänen täytyi kuolla. Tuo niljake ei ansainnut haastetta kaksintaisteluun mutta kumpikin ymmärsi että se oli edessä, sillä miksi muuten hän olisi tullut tuonne kahvilaan tietäessään mitä edellisenä päivänä oli tapahtunut. Seuraavana päivänä törmäsimme kumpikin tämän nyt jo paljon lämpimämmän kaupungin tuomiokirkon luona, sillä olihan se sopiva paikka kaksintaisteluille.
Tervehdin häntä viileän ystävällisesti tavatessamme ja niin kaksintaistelu alkoi. Paikallisten tapojen mukaan kaksintaisteluissa molempien pitäisi pitää kädessään kahtakymmentä ilmapalloa, mutta palvelijani oli ikävä kyllä unohtanut hankkia sellaisia, joten jouduin lainaamaan kilpailijani ilmapalloja josta hän ei vaikuttanut kovinkaan iloiselta. Hänen saadessaan viimeisen ilmapallonauhan kiinni koko nippua kannattelevaan palloon otin kiinni hänen ilmapallonipusta ja molemmat vetivät esiin aseensa ja ammuimme noin puolen askeleen etäisyydeltä. En tiedä ammuinko ensin, mutta lyyhistyessäni maahan näin tuon niljakkeen romahtavan maahan viereeni ja tiesin kostaneeni rakkaani.
Suutelin vielä viimeisillä voimilla hiuskiehkuraa, jonka Mary oli minulle antanut osoituksena rakkaudestaan ja suljin silmäni onnellisena. Toivoin vain että Mary haudattaisiin viereeni Derbyshiren sukuhautaan, mutta täältä on pitkä matka Englantiin.
Sincerely Yours,
Mr. Fitzwilliam Darcy, alias Arttu Leinonen
Points:
Paahtimo: Murha 10p + raportti 2p = 12p
Mr. Darcy: Murha 10p + raportti 3p = 13p
30.04.2011 klo 09.00 VAPPUAATON PAINETEHTÄVÄ
Vappuaattona aamuyhdeksästä puoleenyöhön asti on käytössä vappupallosääntö. Jos kantaa yhtäaikaisesti vähintään kahtakymmentä (20) ilma- tai heliumtäytteistä ilmapalloa mukanaan, silminnäkijäsäännöistä ei tarvitse välittää. Ilmapallonmyyjät kannattaa siis kiertää varmuuden vuoksi kaukaa, sillä he saattavat olla aseistettuja!
29.04.2011 klo 18.00 KERHOILTA PERJANTAINA!
Perjantaina 29.4. klo 18-21 on tavalliseen tapaan salamurhaajien kerhoilta Uuden ylioppilastalon B-rapun 4. kerroksessa (Mannerheimintie 5B). Kerhoillassa on tarjolla rattoisaa ajanviettoa mukavan vaivautuneessa seurassa ja luonnollisesti kiihkeää metapelaamista, mutta sen lisäksi on myös BB-henkistä erityisohjelmaa.
Kerhohuoneella päivystää päiväkirjahuone, jossa voi avautua tuomaristolle liian hankalista kohteista ja pieleen menneistä murhayrityksistä.
Lisäksi kaikki, jotka saapuvat paikalle annetun aikaikkunan sisällä, pääsevät näkemään jäljellä olevien pelaajien peitenimet ja antamaan näille plus- ja miinus-ääniä parhaan arvionsa mukaan. Tuomaristolla on omat suunnitelmansa sen varalle, mitä eniten plus- tai miinus-ääniä saaneet pelaajat saavat osakseen. Kannattaa tulla paikalle vaikuttamaan asioiden kulkuun! Muistathan mainita ajoissa myös aikataulussasi, mikäli aiot tulla kerhohuoneelle.
Yleisölläkin on mahdollisuus äänestää tässä vaiheessa, joten kannattaa tulla piipahtamaan kerhohuoneella, vaikka ei itse olisi pelissä mukana. Onhan sitäpaitsi aina yhtä viihdyttävää kuumottaa toisia sopivan vainoharhaisella käytöksellä – vaikka vain hämäyksen vuoksi!
29.04.2011 klo 10.29 Uudella ylioppilastalolla ei ole turvallista.
Tuomas ”Mr. Anderson” Lahti kohtasi loppunsa tunnetusti vaaralliseksi paikaksi tiedetyssä Uuden ylioppilastalon rappukäytävässä, vastassaan alamaailmassa jo mainetta niittänyt Himoshoppaaja. Kilpailu kovenee.
Told by a murderer:
Herra Alander jäi toisen saaliiksi. Oli siis etsittävä uusi kohde. Kiertelin mietteissäni keskustan kauppoja ostellen hieman sitä ja tätä kun huomasin sähköpostiini saapuneen uuden toimeksiannon. Koodinimi Mr. Andersson olisi lähetettävä taivaalliseen tavarataloon mutta toimeksiantoa lukiessani epäilin hänen päätyvän lähinnä kellarikerroksen halpishelvettiin.
Hän oli menossa käymään Uudella Ylioppilastalolla aivan hetken kuluttua, eikä varmaankaan hakeakseen vippilainaa. Jätin puoliksi lastatut ostoskärryni sillä sekunnilla ja suuntasin Uuden A-rappuun, tuohon porraskäytävien kauhugalleriaan.
Kävin rapun nopeasti läpi. Joitain ihmisiä, kaikki ylemmissä kerroksissa. Asetuin odottamaan ensimmäiselle porrastasanteelle ja testasin aseeni kantamaa. Kantama riitti suoraan alatasanteelle asti, kohteella ei olisi mitään käytännön mahdollisuuksia.
Loputtomalta tuntuva odotus. Joitain ihmisiä käveli ohitseni ja toivoin, että kohde ei tulisi sisään muiden kanssa yhtä aikaa. 10:22 odotukseni palkitaan kun kuulen oven käyvän ja jonkun astuvan rappusiin. Astun esiin, tunnistan kohteen melkein heti ja kaksi laukausta (edelleen pinkeillä luodeilla) kajahtaa. Kohde kaatuu rappusiin. Kuulen ylempää rapuista ihmisten ääniä ja livahdan nopeasti ulos ovesta Mannerheimintien ihmisvilinään. Luottoa on, suuntaan siis Kampin keskukseen.
-Himoshoppaaja
Uhri kertoo:
Viisi päivää kestänyt ajojahti oli kiristänyt hermoni äärimmilleen. Maanantaista lähtien liikkumiseni julkisilla paikoilla oli ollu äkkipikaista ja olin vältellyt ihmiskontakteja. Oma peitetoimintani oli tähän asti kuitenkin onnistunut koska en ollut tietoisesti huomannut kenenkään varjostaneen minua. Itse olin muutamaan otteeseen kuljeskellut toimeksiantajani käskystä ruskeahiuksisen naishenkilön perässä mutta saamani aikataulut eivät näyttäneet pitävän. Oliko kyseessä vain harmillinen sattuma? Sitä en saa koskaan tietää.
Perjantaiaamu alkoi liian kiireisenä. Salamurhaus täytyisi unohtaa aamupäiväksi ja juosta pitkin helsinkiä hoitamassa muita asioita. Heräsin kello 9.30. Pitkäksi menneen illan jälkeen väsytti. Olin huonolla tuulella. Tämä ei olisi minun päiväni. Ensin täytyi käydä hyy:n toimistossa maksamassa ainejärjestömme alina varaus sunnuntaiksi ja sieltä sännätä takaisin viikkiin tenttiin kahdeksitoista. Tiesin kyllä että uuden ylioppilastalon aula ja portaikko on surmanloukku, mutta valitettavasti Hyyn toimistoon ei pääse muuta kautta. Luotin siis sokeasti onneen joka oli johdattanut minut tähän asti. Avasin ulko-oven varovasti. Aulassa ei näyttänyt olevan ketään aloin nousta rappusia hitaasti kun ylemmälle tasanteelle ilmestyi kulman takaa mustaan pukeutunut hahmo. Mitään ei ollut tehtävissä. Aseeni oli taskussani mutta aivan liian kaukana tilanteessa jossa tuijotan jo itse piippua. Kaksi luotia päätti kauniin kevät päivän liian aikaisin.
MR. Anderson
Points:
Murhaaja: Murha 10p + raportti 2p = 12p
Uhri: Raportti 2p
28.04.2011 klo 22.00 Torstai on toimintaa täynnä: vielä yksi uhri.
Jo neljä kuolemaa vaatinut torstai näki illan pimeydessä vielä yhden ruumiin, kun Juha ”Mr. Vandemar” Alander tuupertui Opelinsa ääreen erehdyttyään koskemaan kontaktimyrkyllä käsiteltyyn ovenkahvaan. Myrkytyksen takana oli jo oman tiensä päähän tullut Hallituksen jäsen, joka näin sai vielä yhden murhan tililleen haudan takaa. Alkukarsinnat ovat nyt ohi, ja semifinaalit alkavat.
Told by a murderer:
Kohta alkaa jo kilpailun viides kuukausi, vaikka muut joukkueet ovat kokeneet kovia, emme mekään ole tappioitta säästyneet. Vuoden aluksi ”puheenjohtajamme” alkoi ärsyttää, joten hänet lynkattiin niin rappukäytävässä kuin kenkäkaupassakin. ”Varapuheenjohtaja” ei ollut parempi tapaus. Tulitaistelut päämajassamme ja sen välittömässä läheisyydessä sekä ravintolassa myöhemmin aiheutettu veriteko poistivat hänetkin vahvuudestamme. Nyt viimein alamme olla tyytyväisiä joukkueemme kokoonpanoon.
—
Seuraava kohteeni oli saatava sairaalaan maksoi mitä maksoi. Paras tapa oli myrkyttää sopiva ovenkahva. Onnistunut myrkytys aiheuttaisi tajunnan menetyksen aamuliikenteessä, toivottavasti paljon ryttääntynyttä peltiä ja yhden lunastuskuntoon saatetun miehen. Onnettomuuslautakunta lahjottuine jäsenineen saisi taas ajateltavaa.
Opimme kuitenkin, ettei myrkytystä voi ihan kenelle tahansa nakittaa. Laita amatööri asialle, mene itse perässä. Jos se saatana ei osaa pitää rahoistaan huolta edes pääsiäisen yli, niin ei voi olettaa aivotoiminnan yltävän onnistuneen myrkytyksen tasolle.
—
Aamu valkeni aurinkoisena ja hyväntuulisena. Olin varmistanut kohteeni aikataulut ja liikkeet mielestäni tarpeeksi hyvin. Jotta kaikki menisi kohteen päässä nappiin, olin varannut itselleni noin 40 minuuttia aikaa ennen tiedusteluinformaation rajaamaa liikkeellelähtöikkunaa. Harppoessani läheisellä kadulla ja miettiessäni minkä oven myrkyttäisin ja missä kohdin väijyisin, huomasin pihasta kaartavan tuntomerkkejä vastaavan auton. Tässä se sitten taas oli, satumaisen hyvä onneni aikataulujen suhteen katsoessani kohdettani silmiin tuulilasin läpi vain muutamalla minuutilla myöhästyen.
Alkoi vituttaa.
Tarkistin muodon vuoksi kohteeni _molemmat_ asunnot. Ei se miltään rikkaalta paskiaiselta näyttänyt vaikka sillä kaksi kämppää olikin. Ja se auto, joku ruosteen syömä peltikasa. Saksassa kuulemma kutsuvat niitä Ooppeleiksi. Ainoa hyvä puoli siinä romumetallissa oli myrkytykseen sopivat ovenkahvat.
Tulokset voi lukea lehdistä.
-Hallituksen jäsen
Uhri kertoo:
Päivä alkoi todella lupaavasti. Heräsin ennen kellon soittoa ja oloni oli todella pirteä. Sisälläni syttynyt verenhimo antoi selkeästi uutta voimaa minulle. Hetken mielijohteesta päätin yrittää tavoittaa kohdetta yksi, koska tiesin, että jos toimin tarpeeksi nopeasti, ehdin saavuttamaan hänet kotinsa lähettyvillä. Nopeasti suihkun kautta liikenteeseen peitetyön autolla. Joku katsoi pitkään perääni kadulla mutta olin niin tyytyväinen ajatukseeni etten paljoa huomiota häneen kiinnittänyt.
Olin perillä hyvissä ajoin. Ehdin rakennella uuden piilon isommalle pistoolilleni koska tunsin että tällä kertaa tulisin tarvitsemaan parempaa kantamaa. Asettauduin näköetäisyydelle kohteen ulko-ovesta hyvissä ajoin ja rupeasin odottamaan. Aika tuntui hidastuvan järjettömän hitaaksi. Epäilys hiipi ajatuksiini.. Olisiko hänellä jokin toinen poistumisreitti jolla pääsisi ohitse huomaamatta? Ei perhana, taasko maaston tutkiminen jäänyt vajaaksi..? Huomasin yllättäen että olin ajatuksissani lähtenyt kävelemään pitkin kohteeni oletettua reittiä joten käännyin takaisin. Oho.. Melkein törmäsin ohi kävelevään mieheen. Ei ole totta! KOHDE! Käännyin jälleen ympäri .. ’tana. Hän huomasi minut. Tai vähintäänkin tuli epäluuloiseksi koska lisäsi hieman nopeuttaan. Nyt en voisi enää saada häntä kiinni ajoissa ja paikalle oli ilmestynyt mahdollisia silminnäkijöitäkin.
Amatööri! Kirosin itseäni ja päätin yrittää yllättää kohteen hänen määränpäässä. Joten siirryin nopeasti autolle ja kaasutin matkaan. Liikenne sujui mukavalla nopeudella ja olin varma että ehtisin Malmille ennen häntä. Sitten iski se surullisen kuuluisa Murphy Lakeineen. Trukki kehätiellä! Loppujen lopuksi pääsin perille juuri kun kohde näppäili ovikoodin ja hyppäsi sisään rakennuksen suojaan. Perään ei ollut menemistä koska talo olisi varmasti täynnä väkeä ja peitetyöni vaati minua olemaan toisaalla lopun päivää. Kyllä sapetti niin hyvältä tuntuneen aamun jälkeen mutta olin varma että saisin uuden mahdollisuuden myöhemmin.
Käänsin ajatukseni toiseen kohteeseeni. Tänään hän olisi töissään joten ehkä saisin siellä tilaisuuden poistaa hänet seuraavaan hiippakuntaan. Mutta kukas se taas koputti olalle .. se sama ärsyttävä Murphy. Päivän tapahtumat pitivät minut niin kiireisenä että en ehtinyt katsastamaan kohteen työpaikan ympäristöä kuten olisi pitänyt. Pikainen pintavilkaisu oli ainoa mihin ehdin joten päätin yrittää kun hän poistuisi töistään. Paikkoja varmasti olisi.
Niin saapui ilta ja se sama jo turhan tutuksi tullut Lain kannattelija. Ei vain osaa pysyä poissa. Olin niin pahasti myöhässä että ehdin nähdä kohteen hyppäävän bussiin. Aaargh! Kiireesti autoa säälittömästi rääkäten odottamaan kodin lähistölle. Kyllä hän sieltä tulee. Päätin ottaa käyttöön raskaan aseistuksen mutta sille piti tehdä lennossa parempi kantolaite josta sen saisi nopeasti esiin. Käsineet pois ja hommiin. Auton tavaratilassa oli onneksi varusteita juuri siihen. Hansikkaat tiellä, pois ja taskuun. Piilo valmiiksi ja olin lähes ylpeä itsestäni. Katselin ympärilleni ja olin näkeväni kohteen kiertelevän asuntoaan väijytyksen pelossa. Lähdin seuraamaan sopivan etäisyyden päässä. Seurasin häntä seuraavalle sivukadulle, sormet illan viileydessä kylmeten. Pakko saada tuo kiinni ja .. Ei halvattu! Ei se olekaan hän vaan joku turha sivullinen. Nyt kyllä…
Autolle takaisin. Katsoin kelloa ja päätin että tämä päivä saa nyt loppua tähän. Tarkistin viestit auton vieressä mutta kun mitään tilannetta muuttavaa ei ollut ilmestynyt niin heitin aseen tavaratilaan ja avasin auton oven…
Sormet kihelmöivät oudosti..
Näkö hämärtyy..
Ei kai vain..
MYRKKYÄ!
Missä ne hansikkaat..?
Taskussa!
MURPHY PERK…
Tähän päättyy Mr. Valdemarin tapahtumaköyhä mutta lyhyt salamurhaajan ura. Kylmään yöhön vasten kylmää auton kylkeä.
Points:
Murhaaja: Murha 10p + ensimmäinen onnistunut myrkytys 1p + raportti 2,5p = 13,5p
Uhri: Raportti 2p
28.04.2011 klo 16.10 Luodit lensivät opiskelijakirjastossa – kilpailijoiden rivit harvenevat entisestään
Lyhyen mutta kiivaan ammuskelun jäljiltä opiskelijakirjaston rappukäytävään jäivät kahden kilpailijan ruumiit. Surmansa saivat Miila ”Mary Sue” Romana sekä hänen murhaamistaan yrittänyt Lasse ”Igor Ivanov” Hämäläinen. Romanan seurassa olleet kaksi silminnäkijää joutuivat todistamaan verenvuodatusta.
Told by a murderer:
Tapahtui niinä aikoina, että Suomen epävirallinen mafia, ovela ja organisoitunut Helsingin Yliopiston Salamurhaajat oli joutunut taloudellisesti tiukoille. Enää ei ollut toimeksiantajalla varaa palkata huippukoulutettuja suomalaisia alan pitkän linjan mestareita, vaan oli tyydyttävä halvempaan työvoimaan. Mistä sitä sitten saisi? Venäjältä tietysti, samoin kuin kaikkia muitakin iloa ja autuutta tuottavia hyödykkeitä tai palveluita, miksi palkkamurhaajat nyt sitten ikinä laskettiinkaan.
Siitä johtuen oli Siperian perämetsistä tuotu Igor Ivanov, yksinkertainen mutta sydämellinen karhunmetsästäjä, tänne Suomen vilkkaan elämänmenon keskipisteeseen. Sanoivat vain herrat Igorille, että ala ampua laskuumme ihmisiä, niin saat enemmän rahaa kuin mitä saisit jos ampuisit karhuja vaikka koko elämäsi. Igor siinä hetken pyöritteli päätään, ei hän ollut koskaan saanut lantin lanttia yhdestäkään ampumastaan karhusta, joskin hyvää lihaa ja taljoja takanedustan täydeltä senkin edestä. Eli ei lupaus sinänsä kummoinen ollut. Mutta kommunistinen yhteiskunta oli kasvattanut Igorin siinä määrin tahdottomaksi, että hän vain teki mitä käskettiin asian järkevyyttä tai moraalisuutta enempää kyselemättä.
Niinpä hän olikin pian päätynyt paikallisen opiskelijakirjaston pohjakerrokseen väijyksiin. Sinne tulisi käymään nuorenlainen naisihminen, josta kuulemma pitäisi päästä eroon, oli Igorille sanottu ja näytetty kuvaa. ”Jaa sellaista”, oli Igor todennut (venäjäksi) ja nostanut uskollisen metsästyskiväärinsä olalleen.
Ihmisiä kulki ohi, mutta huolittelematon hahmo karvalakki päässään, kivääri tähtäysvalmiudessa oli piiloutunut hyvin kierreportaiden alle, aivan kuin hän yhä odottelisi vain satimelle saapuvaa karhua pensaikossa. Aikaa ehti kulua hyvä tovi, mutta viimein portaista ilmestyi oikea henkilö. Tämän ympärillä kulki kaksi muuta henkilöä, mutta tällaisesta pikkuseikasta piittaamaton Igor vain naurahti ”Hähää!” ja tähtäsi kiväärillään. Mutta juuri samalla hetkellä, kun hän oli painamassa liipaisinta, kohde veti laukustaan aseen ja tulitti Igoria päin.
”Mitä hemmettiä?! Ampuuko täällä saalis takaisin?” parahti Igor mielessään, samalla hetkellä kun hän lyhistyi kirjaston kiviselle lattialle. Metsästäjän vaistot olivat ilmeisesti toimineet vielä viimeisellä hetkelläkin, sillä vaikka Igor ei sitä enää nähnytkään, myös hänen kohteensa oli ehtinyt saada Vanhan Uskollisen (metsästyskivääri) lähettämän osuman ja kaatui tiedottomana maahan.
Näin murheellisesti siis päättyi metsästäjä-Igorin lyhyt retki suureen maailmaan. Voi olla, ettei hänen tarinansa liikuta ketään suuremmin, mutta kenties se sentään tarjoaa mikrohistoriallisen esimerkin ihmisen pienuudesta tässä peleistä julmimmassa, yhteiskunnassa. Vapaana ja itsenäisenä hän menestyi, mutta myytyään nuo arvot pois tuli hänestä vain nappula itseään suurempien vaikuttajien pelilaudalla. Voimme vain toivoa, että silmiemme kantamattomissa Igor saa jälleen vapautensa takaisin.
Uhri kertoo:
Neiti Mary Sue seisoi ikkunan edessä katsoen kaipaavasti kaukaisuuteen puristaen kirjettä kädessään. Hän oli juuri saanut tietää perivänsä rikkaan iso kummisetänsä, josta hän ei ollut koskaan kuullutkaan. Perintöön kuului sedän valtava tila kartanoineen entinen toimeksianto sekä pistooli.
Kun neiti Mary Suen vanhemmat olivat kuolleet traagillisesti onnettomuudessa palkkamurhaajan luoteihin hänen ollessaan vasta lapsi, oli hänen katkera tätinsä vastentahtoisesti ottanut tytön luokseen asumaan. Täti oli jatkuvasti torunut häntä ja teettänyt hänellä palvelijantöitä likaiset työnsä, mutta tästä huolimatta oli neiti Mary Suesta varttunut sievä nuori neito.
– En varmasti ikinä tule löytämään miestä, joka haluaisi minut vaimokseen hengiltä oman itseni vuoksi! Neiti Mary Sue huokaisi kaihoisasti purren huultaan.
Kukaan niistä miehistä, jotka hän tapaisi eivät piittaisi hänestä laisinkaan, vain hänen mittavasta perinnöstään. Kukaan paitsi yksi! Mary Sue ymmärsi, että kukaan ei ollut koskaan rakastanut häntä kuin lapsuudenystävä Rikhard!
Mary Sue riensi läheiseen kirjastoon tapaamaan kahta rakkainta ystävätärtään.
He olivat tuskin laskeutuneet kirjaston kierreportaista, kun niiden varjosta astui esiin nuorukainen. Mary Sue tunnisti miehen sydän pamppaillen. Se oli Rikhard!
Mies veti selkänsä takaa esille sormuskotelon aseen. Mary Sue oli varma pyörtyvänsä! Hänen povensa kohoili kiihtymyksestä, jonka hän yritti kätkeä. Rikhardin polvistuessa ampuessa Mary Sue vastasi myöntävästi tulitukseen.
– Oi, olen odottanut tätä niin kauan! Mary Sue henkäisi timanttisormus nimettömässään luoti sydämessään and posket onnesta vaatteet verestä punehtuneina. Hän painautui hymyillen elottomana Rikhardin lämpimään syleilyyn kuollutta ruumista vasten.
Mary Suen ystävättäret olivat haltioissaan ja kertoivat kaikille häissä hautajaisissa päässeensä todistamaan kosintaa tulitaistelua.
Points:
Murhaaja: Murha 10p + silminnäkijät -4p + raportti 3p = 9p
Uhri: Tappo 5p + raportti 3p = 8p
28.04.2011 klo 10.35 Seivästys rappukäytävässä!
Tuomas ”Hallituksen jäsen” Puikkonen sai kuolettavan iskun keihäästä rappukäytävässä, ei tosin omassaan. Seivästyksen takana oli Neula.
Told by a murderer:
Haluan miljonääriksi. Ensimmäiseksi diilikseni toimeksiantaja oli tarjonnut herkun: kohteen puhelimessa oli isoveliohjelma, joka päivitti hänen sijaintiaan salaiselle WWW-palvelimelle jossainpäin Temptation Islandin veroparatiisia. No, käytännössä tämä toimi miten toimi ja ajoittain sijainti oli tunteja vanha, mutta eräs reissu, jonka piti olla pelkkää tiedustelua, koki hurjan muodonmuutoksen öiseksi väijyksi kun kohde lähti spontaanille lenkille. Pelkokerroin kohosi kun täplä liikkui lähialueen kartalla kuin synkemmässäkin scifigorepätkässä. Ja kriittisellä hetkellä katosi. Pimeys. Vaimeita askeleita? Hiljaisuus. Ja viimein tieto siitä, että 02:15 hän oli unelmakämpässään parin askeleen päässä vuoteestaan kun minä kyyhötin kosteassa pusikossa.
Tiedusteluretkeni aikana hänen ei edes pitänyt olla kotosalla. En voinut olla varma olinko jäänyt kiinni rysän päältä ja lähtikö hän liikkeelle nähtyään minut ikkunastaan. Oli aika tehdä jotain suorasukaista. Koska mikään ei ilmaise välittämistä niin kuin kunnon penetraatio, teroitin heittokeihääni ja hankkiuduin rappuun talossa, jonne kohde oli tulossa teelle. Asetuin asemiin huolella etuajassa. Toimeksiantaja loisti jälleen: Minuutilleen ilmoitettuun aikaan rappukäytävän ovi kävi ja kohteen askeleet nousivat ylös portaita. Valmistauduin. Hän saapui ovelle, jolle oli menossa…
…ja sivuutti sen noustakseen kurkistamaan seuraavaan kerrokseen, ase kädessään. Suunnitelmani heikoin lenkki oli koetuksella. Ponnahdin pystyyn, sinkosin heittokeihääni ja heittäydyin syrjään tempoen omaa pistooliani linjaan. Hänen pistoolinsa laukesi, ikkuna vieressäni helähti, mutta kun aseeni vihdoin osoitti kohdetta, tämän lasittunut katse oli kiinnittynyt rinnasta törröttävään keihääseen ja ase kolahti äkisti voimattomista sormista lattialle. Hän putosi tyrehtyväksi suihkulähteeksi keskelle laajentuvaa verilammikkoaan. Olin selviytyjä.
– Neula
Uhri kertoo:
Selviydyttyäni itä-Helsingistä takaisin sivistyksen kehtoon, aloin suunnitella hyvän ystäväni kanssa sopimiamme teekutsuja. Ystävän tarjotessa teen, jäi minulle hiukopalan hankkiminen. Onnekseni läheinen konditoria pelasti hyvällä ja laadukkaalla tarjonnallaan.
Olinkin jo alkanut epäillä, ettei se ryöstöksi naamioitu ”Hupsista, upsista” ollut jäänyt ihan vain kahdenkeskiseksi salaisuudeksi, ja joku ehkä olisi kiinnostunut satuttamaan myös minua. Epäilyni osuivat oikeaan astuessani ystäväni hienostokerrostalon rappukäytävään. En aluksi tunnistanut pistelevää hajua, mutta viimeistään viimeisillä askelmilla se iski kunnolla hajuhermooni.
Rapussa seisoi jokin puolialaston heimokuvioilla maalattu ”Ugabugahuga”. Ensijärkytyksen laantuessa kaivoin takin taskusta asetta nenästäni kiinni pidellen. Kylläpäs se haisi. Mutta mikä oli tämän alkuasukkaan aseistus? Perkeleen puukeihäs! Ei siinä oikein sitä asetta saanut tarpeeksi nopeasti ulos taskusta, kun joku jalkatelineeksi tarkoitettu viskaa sua keihäällä. Maassa maatessani se tuli vielä siihen tanssimaan jotain voitontanssiaan tai ehkä se manasi sadetta Suomeen.
Olisin odottanut jotain hieman _sivistyneempää_ ratkaisua kilpailevalta joukkueelta, mutta minkäs teet kun kaikille ei ole jaettu aivoja syntymälahjana. Toivottavasti korruptoimamme virkavalta korjaa tämänkin luonnonoikun parempaan talteen.
– Hallituksen jäsen
Points:
Murhaaja: Murha 10p + tyyli 2p + raportti 2,5p = 14,5p
Uhri: Raportti 2,5p
28.04.2011 klo 09.45 Kuolema korjaa Kumpulassa!
Ville ”Harri ’Hurma’ Harvaja Hervannasta” Lovikka sai surmansa Chemicumissa käydyssä kiihkeässä laukaustenvaihdossa, jota todisti yksi järkyttynyt silminnäkijä. Aamuisen ammuskelun aloitti Paahtimo, joka onnistui livistämään tilanteesta ehjin nahoin.
Told by a murderer:
Minut hälytettiin aamuksi Kumpulaan, jossa kemian laitoksella oli havaittu Killan operatiivi. Tämä yksikkö oli mitä ilmeisimmin tekemisissä jonkinlaisen kehittyneen kemikaaliaseen valmistamisen kanssa, joten se tuli ”sammuttaa”. Sen ulkomuoto oli tuttu; olin nähnyt sen joskus ja jopa vaihtanut sanan tai kaksi sen kanssa. Liian lähellä ovat olleet, jos minulta kysytään. Pelottavaa, onneksi erikoisyksikkömme oli ryhtynyt toimeen.
Matkalla toimintapaikkaan iski linja-autossa korvamadollinen outoa biisiä. Hermot varmaan kireällä.
Yksikkö oli paikalla edellä aikataulustaan ja varuillaan. Oli ehkä kuullut Killan eilisistä menetyksistä? Vaihdoin pari sanaa sen kanssa ja poistuin tilanteesta. Jääköön hetkeksi panikoimaan. Odottelin jonkin aikaa ja lähdin taas hakemaan käsiini tuota ihmiskunnan petturia. Etsin sitä ympäri rakennusta ja bongasinkin sen taas aulasta, yksin. Menin sen luokse, heitin jonkin kuivan läpän rentouttaakseni sitä. Juoni onnistui, se kääntyi hetkeksi pois. Tyhmä veto, purkkiaivo. Vedin aseeni kotelostaan ja laukaisin kahdesti sen keskivartaloon. Jessus sentään, että sekin oli nopea! Ehti mokoma vetää oman piilotetun aseensa ja melkein saikin minut. Ainoastaan juoneni ansiosta sain riittävän aloitteen.
Tämähän meni hyvin, yksin oli parempi toimia. Joku aulavahti jäi taakseni kirkumaan suorittaessani poistumisen, mutta mitäs tuosta. Eiköhän valtion spesiaalirahastoista liikene sille rahat terapiakäynteihin… Palkitsin itseni Dark Shots –salmiakilla, heh heh.
– Paahtimo
Uhri kertoo:
Kylläe olj pijelly pitkee päevee kilipaeluja kahluutessa. En piässy jatkoon nykysessä kotkylässä Hervannassa, enkä suvun tuomarjlahjojenkaan siivillä Savonlinnassa. Piätin koetella jiätä Hesassa.
Olin löytännä tolokun huilipaekan kun jo näjin kilipasisaren kulukovan pihamualta. En joutanna huastelemmaan, niinpä kiersin sivupolkuloitse takas passipaekalle. Pettymykseksein se ketkun hoilaelija oljkin männynnä paskahuussiin ja ilimaantu piakkoen takas aolaan. Sanoen parit vittuilut muutaman sylen turvalliselta etäisyydeltä, ja suuntasin raahallisemmille vesille, kanssa poikkeen aalavaksin palaviin silimiin alta.
Mun piti huastella erreelle toiselle, jo Varkaavessa pujonneelle kilipaelijalle yhtä sun toesta, mutta hän sitä olj piässynnä huomoomattaa tahikka pirruuttaan kiertemmee siiheastiset turpaelut. Pijan kuitennii näin hänen suuntoovan ulkoota käsin toeseen siipeen, juuriki piilopaekastani poijespäen, ja mä vaen jäin seisommaan lapaset jääkkänä ku uatokset jo laakkasivat perrään. Viimein ounaelut suavuttivat kintuttii ja kirin rapuille, mutta olin jo myöhässä. Kohteeni olj jo nousemassa samaan kerrokseen ja näki mut. Ryykkäsin ja ounaelin ehtiväni. Riuhtaisin ovea auki, mutta sepä avvautui erj suuntaan ku muistin ja minun ovea rymistee paakatessa hän ehti alta poijes. Mänin yläkerroksiin vastaan. Satuin kai tutkailemmaan lähestyvvää iäntä vähän liian innokkaasti elevaattorin vieritse, kun se jo äkkäsj ja lähti kalappimmaa kuin salakka ruovikosta enne kun olj kantaman piässä. Kiireellä tulloo huono kukko.
Ounastelinhan mä tuassiisa mistä se yrittäis seoroova kerran. Menin vastaan kolomanteen portaekkoon. Ovi portaekosta lapraan olj lukossa, ja sikspä rymäläese pitäes pysähtyväkin siihen avvailemmaan, selekä minnuu päin. Täävellistä suorastaa, jollei iha etohyvästi. Typeryyttäin jäin vaen ihaelemoon lapraa ikkunoette läpitte ja unohin että lasihan se heijjastaa myös nilikeille – niinpä hän näki musta varomattomasta uavistuksen, ku olj jo varttija vaelle jyvällä. Pommahin esiin aevan liijan myöhään. Pisarat näättivät osuvan, mutta eivät sitten kai kuitenkaan, kun kerran sajattelua ee kuuluna. Jäin tuassiisa ihmettelemään, oottaen josko se tulis takasin ylös. Ee se turjake tehnyt sitäkään. Juoksin perään ja oisin suavuttanna pihamualla het ulko-oviloitten jäläkeen. Jostae syystä en sitten koettannukkaa ennee. Iäntä pittäis säästää, kun ee rehukuurilla iäti jaksa männä rymistee. Mul olj palajo harjoituksia tehtävänä, eekä siks ollunna aekaa vain muijen kisaelijoiden syykkaamissee, joka sitä paitti alako jo kovasti kiäntyä tekijääsä vastaan. Pohin mahollisuuksiani, vuan enpä suanukkaa oleskella jurnuttoo ennee yksikseen.
Mittee täätistä? Se eka multakurkku tulj jo takasi. Haastoen sille jotta paenuis kuakin synnytintiehylöehi mistä olj tullunnakkii. Kiänsin katseeni rovosoevasti poikkeenpäen, nuamaruopsutusta kovasti jo uotellen. Sieltä se koettikkii, mutta minneepä olin etevästi aena valamiina. Olin suanut katkerija opetuksia Hervannassa ja Savonlinnassa siitä, mitenkä käypi, jos pippurjsuihketta ee vejä suojastaan poikkeen tae jos ee laakase hetj lonkalta. Tiesin nyt, mitenkä teotorantit laakasta lassaatettiin silleesä tosnoppeesti, ja aalavaksi voes aena tojistaa, jotta hän se alotti. Kiskaisin purnukan taskusta sokerjkrapulassa kuitennii liijan taakse, eekä sormi taepunut laakaakseen ajoessa. Käräjiks män. Tällä nuamalla ee ennee kisailla kehtoo ja se huahka kehtas vielä väettee, että siihe ee sattunu sitte taevaallistakkaa. Pittää pakata ja hilipaesta Yyterriin toepuilemmaan ja tekemää puuttuvia harjoetuksija enneku seoroovat karsinnat alakaa. Tuomarit haukkuki tuassiisa, jotta laalukoulut o jiämässä käämättä. Silläe se uus akkakkii hiljenis, liekkö tuo.
~Hurma ”Harza Love” Harvaja, Hesa
Points:
Murhaaja: Murha 10p + silminnäkijä -2p + raportti 2p = 10p
Uhri: Raportti 3p
28.04.2011 klo 00.01 TORSTAI ON HISSIPÄIVÄ!
Eivät pommit vielä mitään! Torstaina teemana ovat hissit. Jos kilpailija onnistuu murhaamaan kohteensa hississä/hissistä/hissiin torstain 28.4. aikana klo 0.01-23.59, hän saa ylimääräiset +4 pistettä! Muistakaa kuitenkin, että kohteen rappukäytävässä tapahtuneesta hissimurhasta veloitetaan joka tapauksessa -2p (kotiovi), joten kannattaa suosia muita hissejä.
27.04.2011 klo 16.45 Uusi myrkytysyritys!
Edellisenä päivänä auton ovenkahvan myrkyttämistä tuloksetta yrittänyt Himoshoppaaja joutui nyt itse samanlaisen murhayrityksen kohteeksi, mutta oli onnekseen osannut varautua hansikkain. Myrkytysyrityksen takana oli tällä kertaa Harri ”Hurma” Harvaja Hervannasta.
Kohde kertoo:
Iltapäivä, aika lähteä töistä jossa olin muutenkin kuluttanut työaikaani tuhlailemalla nettikaupoissa aamun kaadosta saatuja rahoja. Kuitenkin tiistain tapahtumat parkkipaikalla olivat jääneet lähtemättömästi mieleeni. Tänään oli syytä olla täysin paranoidi. Kaduilla oli ihmisiä, vieraita ja tuntemattomia ihmisiä – selkäpiitäni kylmäsi.
Päätin pitää turvallista parinkymmenen metrin etäisyyttä mieluiten kaikkiin. Ja mahdollisimman suurta määrää ihmisiä kerrallaan näkyvissä. Lähestyin autoani äärimmäisellä varovaisuudella ja tarkastettuani sen pommien varalta laitoin hanskat käteeni (vanha myrkyttäjä ei mene omaan ansaansa). Kas, ovenkahvassa oli kuin olikin myrkkyä. Puhdistin kahvan hanskalla ja hävitin hanskat, onhan noita kotona laatikoittain. Pommit – check, myrkky – check. Nousin autooni helpottuneena ja ajoin pois.
– Himoshoppaaja
Epäonnistunut murhaaja kertoo:
~Tutkielma valinnoista ja niiden mielekkyyksistä~
Olin missannut edellisenä iltana kohteen lähes varmasta paikasta. Istuin pubissa ja paikastani oli näkymä kadulle pölyisen ikkunan reunasta. Kuohuvisaan tulijan täytyisi kulkea edessäni näkyvän käytävän kautta, paikasta, jossa olisi ehkä yksi silminnäkijä – mahdollisista todistajista viis. Ajattelin parantaa mahdollisuuttani olla paljastumatta ja kaivaa esiin jotakin lavastusta. Juuri kun satuin vilkaisemaan pois, kohde käveli kadulta sisään. Nostin katseeni ja näin hänet siinä hetkessä varoittamatta kävelevän valitsemani tappopaikan ohitse. Hosumalla ei tule hyvää, mutta minkäs teet. En jäänyt visan päättymistä odottelemaan, vaan ajattelin paikata seuraavana päivän murhalla virheeni.
Seuraava aamu käynnistyi hitaasti. En jaksanut nousta vuoteesta ajoissa, mutta menin myöhässä Chemicumiin hiljattain löytämääni loistavaan kyttäyspaikkaan. Tällä kertaa en halunnut kyhätä lavastusta ja selitystä epäilyttävälle norkoilulleni. Se olisi ehkä kannattanut, sillä kohteeni kyllä ilmaantui paikalle, mutta väärästä suunnasta. Hän piti selvästi olemustani hyvin epäilyttävänä ja säntäsi äkäisesti takaisin yläkertaan. Yritin kaapata pian liikkeelle lähteneen hissin, mutta kutsunappi toi minulle viereisen kopin äänekkäästi piippaillen. Hetkeä myöhemmin näin kohteen poistuvan sivuovesta pihalle taakseen vilkuillen. En halunnut riskeerata ja antaa lopullista varmistusta olevani hänen perässään, joten en lähtenyt vielä yrittämään mitään liian ilmeistä. En halunnut käyttää tähän paljoa aikaa, vaan päätin siirtyä hänen autonsa kimppuun ja yrittää livenä paremmin vaikka seuraavana aamuna. Ehtisin täydellisesti yrittämään ennen samassa talossa pidettävää aamuluentoa. Siirryin Exactumin parkkipaikalle ja yritin väistellä aulavahtia, joka jostakin syystä päätti tulla Physicumin taakse tauolle. Kaikkialla siihen törmääkin.
Kävin sivelemässä auton kuljettajanpuoleiseen kahvaan kosteuttavaa ihonhoitotuotetta, joka pysyy jähmeänä kai johonkin 30 asteeseen asti (karitevoi). Sitten juolahti mieleen varmistella ja myrkyttää kaikki muutkin kahvat. Eihän sitä tiedä, jos kohde unohtaisi olla varovainen kotinsa päässä ja vaikkapa alkaisi lastata takapenkille huomenna tarvitsemaansa tavaraa. Silloin myrkky kannattaisi jopa pyyhkiä pois siitä kahvasta, jossa sen ensimmäiseksi olettaisi olevan. Normaali lähestymistapa, kuljettajan oven myrkyttäminen, tuskin toimisi näin kokeneeseen peluriin.
No, käännyin takaisin ja huomasin epäonnekseni parkkeerattujen autojen lomitse, että aivan kohteen auton viereen oli ilmaantunut vanha kainalosauvaansa luottava mies, tai ainakin siltä se ensin näytti. Tarkempi tiirailu paljasti hänet työmieheksi. Haalariin pukeutunut työläinen nojaili lapioon ja puhui puhelimeen. Puhelua kesti vähän liiankin kauan ja olin aikeissa lähteä, kun puhelu päättyi ja hän alkoi äkkiarvaamatta töihin. Mies kaiveli kapeaa ja siistin näköistä maasuikaletta aikansa ja näytti olevan lähtöä tekemässä, mutta siirtyikin entistä lähemmäksi kohteen autoa. Etäisyyttä kohteen autoon muuten kyllä rauhallisella parkkipaikalla olikin ollut ruhtinaalliset kymmenkunta metriä. Aikani tätä seurattuani ajattelin ottaa yhden silminnäkijän ja selitellä sitten työmiehelle olevani ihan laillisilla asioilla, kun sitten paikalle ilmaantui pientraktorilla toinen työmies. Kaksi silminnäkijää tämmöisestä yrityksestä, ehkäpä ei kannata? Odotin aikani, kunnes päätin lipsua kalenteristani ja syödä Chemicumissa ja altistaa itseäni mahdollisuudelle päästä yrittämään paremmin tai jopa yllättämään kohteen ruokalasta.
Söin rauhalliseen tahtiin ja palasin parkkikselle. Molemmat miehet viipyilivät edelleen kohteen auton molemmin puolin muutaman metrin päässä. Toinen nojaili traktorin rattiin ja toinen hääräsi jotakin lapionsa kanssa. Katsesuunnat olivat autolle – kuin vartiomiehet tilauksesta! Päätin lähteä jo kohti seuraavaa menoa. Käyköön tämä helppo myrkytysyritys harjoitustyöstä ja karttukoon turnaustarusto turhautuneiden salamurhaajien kollektiivisen surkuttelun edistämiseksi.
27.04.2011 klo 09.50 Yhteistyömurha Viikissä!
Minna ”Smelly Cat” Santalahti joutui Viikissä kahden murhaajan häikäilemättömän väijytyksen kohteeksi. Saman kohteen perässä olleet Himoshoppaaja and Paahtimo päättivät asian todettuaan tehdä yhteistyötä ja saartoivat kohteen julmasti. Himoshoppaaja oli lopulta se, joka painoi liipaisinta.
Told by a murderer:
Ikkunashoppailuni keskiviikkoaamuna keskeytyi ikävästi tekstiviestiin, joka kertoi kohteeni selvinneen myrkytysyrityksestä. Ikävää, nyt pitäisi ehkä lähestyä toista kohdetta suoralla hyökkäyksellä, mikä on aina hiukka riskialtista. Mutta ei auta, pakko saada käteistä ennen kuin päädyn itse mullan alle ja niin jätin shoppailut sikseen ja suuntasin kohden Viikkiä.
Kierrettyäni hyvän tovin aluetta, jolla todennäköisesti kohtaisin uhrini, huomasin Hra X:n norkoilevan samoilla nurkilla. Menin tervehtimään häntä hyvän, noin kymmenen metrin etäisyydeltä, jonka päätimme säilyttää myös välittömässä lähitulevaisuudessa. Juteltuamme niitä näitä hetken aikaa huomasimme, että toivomme tapaavamme saman henkilön juuri tänä kyseisenä aamuna ja päätimme odottaa häntä yhdessä. Kierrellessämme aluetta yritin kertoa Hra X:lle hyvistä ostospaikoista mutta hän ei vaikuttanut kiinnostuneelta.
Pitkähkön odottelun jälkeen päätimme luovuttaa. Lähdin kävelemään poispäin ja juuri ohittaessani kohteeni taloa näin hänen astuvan ulos. Rimpautin kytkykauppapuhelimellani X:lle ja sovimme tapaavamme läheisessä tienristeyksessä. Ikävä kyllä kohde ei ollut mikään eilisen teeren tyttö vaan haistoi maksuhäiriömerkintäni jo kaukaa ja lähti kiertämään toista kautta. Päätimme X:n kanssa kipitellä kohteen työpaikan oven lähistölle.
Matkalla mieleen tuli ikävä ajatus mahdollisesta toisesta sisäänkäynnistä. Hra X päätti varmistaa kellarikerroksen ja itse jäin odottelemaan käytävään. Odotukseni palkittiin hetkeä myöhemmin kun kohde saapui pääovista. Onneksi hänen kanssaan tulleet ihmiset hajaantuivat ja kohteeni käveli ohitseni vain yhden ihmisen kanssa, joka onneksi jatkoi pitkin pääkäytävää. Käännyin perään sulkien mielestäni kaikki ne ihanat asiat jotka voisin hankkia hänestä saatavilla rahoilla. Kohde arvasi aikeeni ja säntäsi sivukäytävän ovelle, minun seuratessa aivan kintereillä. Ja ah, syvennyksen tuoma suoja iski kuin hullujen päivien ensimmäinen minuutti – nyt on aika kahmia kaikki. Vedin aseeni ja ammuin kohdettani selkään kerran ja se riitti. Käännyin ja poistuin. Matkalla sanoi vielä X:lle tuttavamme olevan hieman hiljaisempaa sorttia tänään.
– Himoshoppaaja
Murhaaja 2 kertoo:
Tavalliset ihmiset loivat Killan ja sen operatiivit käyttääkseen niiden taitoja itsekkäisiin tarkoituksiin. Kilta nousi kapinaan. Se koki evoluution. Sen operatiivit näyttävät ja tuntuvat ihmisiltä. Jotkut niistä on ohjelmoitu luulemaan itseään ihmisiksi. Niitä on monia; niillä on suunnitelma.
Kilta oli pysäytettävä. Siksi minutkin värvättiin. Olin kyllä tehokkaasti koulutettu, mutten uskonut kykyihini ennen kuin pomoni sai ylempää käskyn lähettää minut erikoisyksikköön. Siellä minulle selitettiin karmea totuus Killasta ja sen operatiiveista. Ymmärsin heidän pysäyttämisensä olevan ensiarvoisen tärkeää ihmiskunnan säilymisen kannalta, joten raskain mielin otin vastaan synkän vastuun: jahdata minulle tuntemattomia ja ehkä myös tuttuja Kiltaan kuuluvia henkilöitä.
Ilmoitus havaitusta operatiivista tuli tiistaiyöllä. Tämä yksikkö oli töissä yliopiston kampuksella Viikissä, varmastikin kehittelemässä jotain superbakteeria ihmiskunnan tuhoksi. Kävin tiistaina tiedustelemassa kampuksen ja katsomassa mahdollisia paikkoja iskeä. Tänään keskiviikkona toimin. Menin hyvälle paikalle operatiivin todennäköiselle reitille odottamaan, kun huomasin Hra Y:n, tuttuni, lähestyvän. Mieleni kehitti koulutuksestani huolimatta paranoideja ajatuksia: jospa hänkin on Killan operaattori ja lähetetty tänne päättämään päiväni? Vaihdoimme hetken väkinäisesti kuulumisia puhumatta sen tarkemmin mistään. Nopeasti oli kuitenkin pääteltävissä, että hän on samankaltaisella asialla kuin minä. Ehkä jokin toinen erikoisyksikkö? Ehkä jopa sama? Päätimme joka tapauksessa jakaa vastuun operatiivin pysäyttämisestä.
Hetken partioinnin jälkeen saimme operatiivin näkyviin, mutta se ilmeisesti epäili jotain, sillä kääntyi pois kulkusuunnastaan. Menimme Hra Y:n kanssa nopeasti operatiivin peitetyöpaikan läheisyyteen, minä kellarikerrokseen, Y yhtä ylemmäs. Suunnitelmamme toimi: Y ampui operatiivin väijystä yliopiston käytävälle. Kukaan ei onneksi nähnyt mitään. Poistuimme kampukselta helpottuneina mutta mietteliäinä: kohtaisimmeko toisemme näissä merkeissä uudelleen?
– Paahtimo
Uhri kertoo:
Edellinen ilta venähti pikkutunneille kun höyrähtäneen mikrobiologin aivot vääntyivät turboteholle. Kaikki kauniit luomukseni täytyi saada välittömästi valmiiksi. Tieto teemapommipäivästä kirvoitti aivosoluni äärimmilleen ja rupesin muokkaamaan bioaseeksi kehittämääni, huipputappavaa pernaruttobakteerikantaa räjähtäväksi pommiksi. Lisäksi valmistin salaisessa laboratoriossani syanobakteereista eristettyä tappavaa hermomyrkkyä, jonka sekoitin käsivoiteeseen jotta myrkky imeytyisi paremmin uhrin ihon läpi. Mutta kuinkas kävi?
Aamu valkeni kauniina ja edellisen yön valvominen ei ollut hyväksi loppuun palaneelle mikrobiologian opiskelijalle. Kännykän torkkutoiminto piipitti toistamiseen ja alitajunta viestitti että se on pommi. Siitä huolimatta laboratorioon lähtö viivästyi noin 20 minuuttia. Alaovelle päästyäni havaitsin epäilyttävän henkilön seisomassa ulkona ja vetäydyin äkkiä nurkan taakse suojaan. Joku oli ilmeisesti päässyt selville hulluista aikeistani ja yritti pysäyttää minut! Laboratorioon oli kuitenkin päästävä, pommi oli saatava valmiiksi.
Päätin tarkkailla tilannetta vähän ja kiertää pidempää reittiä. Onnekseni epäilyttävä henkilö tapasikin toisen henkilön ja poistui reitiltäni. Kävelin kohti laboratoriotani varuillani ja tarkkaillen. Rakennukseen päästyäni kehittämäni upeat luomukset valtasivat taas pääkoppani ja suojaustasoni laski välittömästi. SE oli suuri virhe. Viimeiset kaksi askelta kohti laboratoriokäytävää ja kuulin voimakkaan ja nopean askeleen takanani. Yritin paeta viime tipassa mutta mitään ei ollut tehtävissä… Viiltävän kipu vihloi olkapäässä ja silmissä pimeni. Siihen päätyi biovaarallisen Smelly Catin tarina. Pernaruttopommi ja hermomyrkky eivät päässet koskaan näyttämään todellista tehoaan.
Smelly Cat – Viimeisen kerran.
Points:
Murhaaja 1: Murha 5p + raportti 2p = 7p
Murhaaja 2: Murha 5p + raportti 2,5p = 7,5p
Uhri: Raportti 2,5p.
27.04.2011 klo 07.15 Keskiviikkoaamu paljastaa kalmon
Viikin maalaisidylli jäi Suvi”Ebola”Känän viimeiseksi leposijaksi. Pysyvän lääkkeen verenvuotokuumeeseen tarjosi Hallituksen jäsen.
Told by a murderer:
Selviytyjät 2011
Eikö Selviytyjien pitänyt kestää vaan kuukausi tai kaksi? Tämä kilpailuhan kestää vuoden!
Joukkueemme nimi on Helsingin yliopiston Salamurhaajien hallitus 2011.
Hallituksemme ”valitut” jakoivat meille viimeisimmät kohteemme maanantain ja tiistain välisenä yönä. Jokaisen pitäisi ”aiheuttaa onnettomuus” ainakin yhdelle kilpailevien joukkueiden jäsenistä. Näin voisimme sitten seuraavassa kilpailussa piestä kilpakumppanit, kun heiltä ”valitettavasti” uupuisi jäseniä.
Minä sain jonkun puunhalaajahipin, tai no ainakin se Viikissä asui. Alkuperäinen tarkoitus oli tönäistä leidi kotopihansa kalliolta alas, ”hupsista, oho, ei kai sattunut?”. Yleensä suunnitelmat eivät kuitenkaan toimi pilkulleen, ainakaan omani. Ensimmäisen aamu oli täysin turha keikka, jopa viereisen talon koiranulkoiluttaja tuli kyselemään onko jokin hätänä kun seison paikassa, jossa ei ole yleisesti ajatellen mitään järkeä seistä.
Toisena aamuna olikin sitten paremmat speksit. Ongelmia silti oli, kun leidi ei lähtenytkään oletettua polkua pitkin vaan kiersi täysin järjetöntä reittiä. No takataskusta kaivettu pistooli, muutama huolella perseelleen tähdätty osuma ja rahapussin vienti ehkä huijaavat viranomaisia luulemaan koko tapausta väkivaltaiseksi ryöstöksi.
-Hallituksen jäsen
Uhri kertoo:
Heräsin aamulla epäilyttävä tunne sisässäni, onko kenties kuolema lähellä vai korventaako sisuksiani edellisen illan epäilyttävä ateria. Ehkä sisälläni korventaa ikävä virus. Edellisenä iltana punotut juonet verenhimoni tyydyttämiseksi pyörivät mielessäni. Poistuin asunnostani sydän pamppailen klo 7.15, olisiko vastassani kenties jahtaajani, muita epäilyttäviä hiippareita tai ehkä kiukkuinen lehdenjakaja. Laskeutuessani rappusia päätin rauhoittua, kukaan ei voi olla näin kauniina kevätaamuna minua vaanimassa. Yritän kuitenkin kuulostella, mutta ainoastaan linnun laulu osui korviini astuessani ulos ulko-ovesta. Kuolema ei tuntunut enää hetkenkään verran läheiseltä ajatukselta ihastellessani alati lisääntyviä valkovuokkoja ja leskenlehtiä matkalla roskikselle.
Normaalisti lähden töihin asuntoni edestä lähtevää romanttista polkua. Tänään kiersin ensin roskiksen kautta, roskisreissu jäi viimeisekseni sillä yhtäkkiä kääntyessäni kohti polkua verkkokalvolleni piirtyi henkilö romanttiselta polulta pistoolin kanssa. Minut on yllätetty. Pulssini nousi taivaisiin, vereni seisahtui ja kaikki raajani lähes halvaantuivat näystä. Korventava tunne tuli takaisin. Missä on aseeni? En ole varautunut tarpeeksi hyvin. Alkeellinen moka, aseeni oli repussa. Oma pieni pistoolini ei juurikaan auttanut hetkessä epätoivoiseksi muuttunutta tilannetta. Ainoa keinoni oli paeta, pistoolin esiin kaivamiselle ei ollut aikaa. Lähdin juoksuun sen minkä halvaantunein jalkoineni pääsin, mutta vastassa oli parempi. Muutamien juoksuaskelien jälkeen tunsin luodin uppoutuvan olkapääni läpi suoraan sydämeeni ainoana ajatuksenani ”Miksi pistoolini oli repussani?”
-Ebola-
Points:
Murhaaja: Murha 10p + raportti 2p = 12p
Uhri: Raportti 2p
27.04.2011 klo 00.01 KESKIVIIKKO ON POMMIPÄIVÄ!
Ensimmäinen teemapäivä on käsillä! Keskiviikkona 27.4. klo 0.01-23.59 toteutetusta onnistuneesta pommimurhasta saa ylimääräiset kaksi pistettä. Nyt siis virittelemään pommeja, mutta muistakaa tarkistaa vielä pommisäännöt ja tarvittaessa konsultoida asetuomaria (yhteystiedot löytyvät ennen pelin alkua lähettämästämme infomeilistä).
Sivullisia uhreja pommimurhalla saa olla maksimissaan neljä, mutta yksikin sivullinen uhri nostaa todennäköisyyttä joutua etsintäkuulutetuksi. Neljää useammasta sivullisesta uhrista rangaistaan miinuspisteillä sekä varmalla etsintäkuulutuksella. Pommipaketteja ei myöskään jätetä lojumaan valvomatta julkisiin paikkoihin!
Toki muillakin aseilla saa edelleen operoida, mutta ainoastaan pommeista palkitaan lisäpisteillä.
26.04.2011 klo 23.55 Hanskat pelastivat toiselta murhayritykseltä
Himoshoppaajan myrkytysyritys epäonnistui, kun valpas Mr. Vandemar huomasi myrkyn autonsa ovenkahvassa.
Epäonnistunut murhaaja kertoo:
Asemies parkkipaikalla, ei kiva. Taisin olla velkaa väärille ihmisille ja epäilin syyksi ottamiani virolaisia pikalainoja. Ja tästä palattiinkin ykkösprojektiini – fyrkan hankkimiseen. Vanhojen kontaktieni kautta sain tietää, että eräs Mr. Vandemar haluttiin hengiltä ja hommasta on luvassa kohtuullinen palkkio. Otin tehtävän vastaan. Päätin yrittää epäsuoraa lähestymistapaa, sillä en halunnut jakaa parkkipaikkamiehen kohtaloa. Alkuillasta kävin ohikulkiessani sipaisemassa hieman Prismasta hankkimaani S-kontaktimyrkkyä kohteeni auton ovenkahvaan ja toivoin hieman apua Mr. Murphyltä. Jos vaikka pientä, aivan pientä huolimattomuutta sattuisi aamutuimaan.
– Himoshoppaaja
Kohde kertoo:
Ja kun päivä alkoi niin hienosti…
Aamuyöllä sain kaksi toimeksiantoa joka yllätti minut. Olin odottanut että uuden Salamurhaajan luotto olisi täysin luokaton mutta ei, jopa kaksi kohdetta kerralla. Aaa.. Verenjano syttyi sisälläni. Vihdoin saisin tuoda maailmaan järjestystä poistamalla siitä osia joita kukaan ei halua saati kaipaa. Vietin yön tutkiessani kohteideni asuinympäristöä erinäisten karttojen avulla. Missä heidät voisi siirtää seuraavaan hiippakuntaan hiljaisesti ja mahdollisimman siististi. Kartoista kuitenkin oppii vain osan, paikanpäältä saa parhaat tiedot joten päätin vielä nukahtaa hetkeksi ennen aamun valkenemista.
Päivä alkoi suunnitelmien mukaisesti. Peitetyöni ei onneksi vaivannut aikataulujani joten sain rauhassa tutkia maastoa molempien kohteiden läheisyydestä. Oi, mitä paikkoja missä heidät voisi päästää riutumasta turhaa elämäänsä. Sitä mukaan kun sain lisätietoa heidän liikkeistä tulevien päivien ajalle, sain myöskin lisää tutkittavaa. Kaikki näytti niin hyvältä ja selkeältä mutta sitten…
Mikään ei enää osunut kohdillensa. Kohteet olivat joko juuri lähteneet alueelta joissa heitä odotin tai tulivat sinne vain minuutteja sen jälkeen kun olin poistunut. Aargh! Minun suunnitelmani, pyrkimykseni, verenhimoni. Ne kaikki tuntuivat alkavan katoamaan käsistäni kuin valuva hiekka. Epätoivo nosti päätään ja minä päätin lähteä takaisin tukikohtaani jatkamaan tutkimusta etäältä jos vaikka olisi mahdollisuus että löytäisin jotain mitä en aiemmin ollut huomannut.
Kun pääsin pihalle minulle tuli olo että jokin ei ole aivan kunnossa. Katselin peitetyöni ajoneuvoa ja niskavillani nousivat pystyyn .. Sitä on käsitelty! Varoen rupesin tutkimaan sitä silmämääräisesti pommien varalta mutta en löytänyt yhtäkään. Jotain kuitenkin on pielessä… Laitoin hansikkaat käteen, avasin lukituksen ja kurkistin kuskin ovesta sisään. Ei täälläkään. Seuraava ovi .. AVOT! Hansikkaat reagoivat rajusti kontaktimyrkkyyn jota joku oli siihen sivellyt! Sillä hetkellä ymmärsin että myös minä olen kohde ja olin välttänyt ensimmäisen ansan! Epätoivo kaikkosi sen sileän tien koska tämä pirullinen Kissa ja Hiiri -leikki sai aivan uuden hengen.
Nyt uudistuneella innolla punomaan vieläkin parempia suunnitelmia!
Mr. Vandemar
p.s. Himoshoppaaja! Vielä minä sinun luottosi leikkaan!
26.04.2011 klo 15.56 Onnistunut itsepuolustus Kumpulassa: ensimmäinen kilpailija kylmänä!
Rohkeasti oman pistetilinsä avaamista yrittänyt Markku ”Gabrielle” Karhunen sai surmansa tulitaistelussa Exactumin parkkipaikalla, kun kohteena ollut Himoshoppaaja onnistui ampumaan väijyttäjänsä ja säilyi itse naarmuitta.
Epäonninen murhaaja kertoo:
Tämän piti olla helppo kohde. Mitä tarkimmat tiedustelutiedot kertoivat kohteen lähtevän autolla rekisterinumero se ja se Exactumin parkkipaikalta kello 1600. Mielissäni tästä etenin suoraviivaisesti: klo 1500 asekauppa (Viikin Prisma) – klo 1515 aseen kokoaminen Viikissä – klo 1530 siirtyminen linja-autolla maalialueelle – klo 1545 perillä, varmistin pois.
Näin kohteen tulevan jo kaukaa. Seisoin avoimesti pyöräkatoksen vieressä. Kohde teki muutamia väistöliikkeitä, mutta lähti lopulta menemään kohti oikeaa ajoneuvoa. Klo 1550 kohde varmistettu. Säntäsin juoksuun ja tempaisin aseen esille. Kohteen ei pitänyt olla aseistautunut!
Leukaan kohdistunut .45 kaliiperin luoti lopetti salamurhaajan urani. Amatöörit eivät elä kauan.
Kohde kertoo:
Pääsiäispyhät! Himoshoppaajan painajainen kauppojen ollessa kiinni miten sattuu. Onneksi on sentään nettikaupat. Vietettyäni useamman päivän nettitavaratalojen virtuaalisissa ostosparatiiseissa kylmäsi selkääni tiistaiaamusella. Olinko kenties ylittänyt luottolimittini? Jos olin, niin kuinka paljolla? Katselin koko päivän kauhunsekaisin tuntein kun pyhien ostokset kirjautuivat luottorajan lähestyessä ja viimein ylittyessä. Se tarkoitti vain yhtä asiaa, tai ehkä kahta. Ensiksi pitää hommata fyrkkaa ja nopeasti. Toiseksi, pitää vältellä velanperijöitä.
Lähtiessäni iltapäivällä kohti autoani panin merkille sen lähistöllä norkoilevan herrashenkilön. Suoramarkkinoija? Se tietäisi todennäköisesti taas rahanmenoa. Ehkäpä ulosottomies, joka aikoo ulosmitata autoni ”unohtuneiden” luottokorttilaskujen kuittaamiseksi. Kiersin autoani varovaisesti ja herrashenkilö alkoi harppoa kohti vetäen samalla jotain taskustaan. Pelkäsin pahoin, ettei taskusta tällä kertaa löydy käräjäoikeuden päätöstä ulosmitattavasta omaisuudesta ja että tämän kaverin kanssa ei pärjäisi vakioselityksillä. Pelkoni osoittautuivat oikeiksi kun taskusta ilmestyi ase. Otin muutaman pakoaskeleen (sankarit ammutaan usein niille sijoilleen) ja vedin oman tarjouspyssyni. Aloimme molemmat tulittaa ja onnekseni pinkit design-luotini (hyvästä kannattaa maksaa) tekivät tehtävänsä. Selvisin tilanteesta kuin ihmeen kaupalla ehjin nahoin ja päätin palkita itseni ostosreissulla Prismaan.
– Himoshoppaaja
Points:
Puolustautuja: Tappo 5p + raportti 2p = 7p.
Epäonnistunut murhaaja: Raportti 1p + ensimmäinen murhayritys 1p = 2p.
26.04.2011 klo 00.00 Alkuerät käynnistyvät.
Kolmentoista päivän mittainen suora lähetys alkaa. Tapahtumapaikkana on koko kaupunki. Yleisö odottaa henkeään pidättäen, kuka pudotetaan ensimmäisenä.