General Games

General Game is by tradition a slightly newer rabbit game, which is played in December for one day with modified witness and resurrection rules. In this game, witnesses don't matter, for the rabbit (aka the General), a high-profile VIP target i.e. the current chairperson of the Student Union of the University of Helsinki, gets a special team of bodyguards for protection against the Employer's (head umpire's) henchmen. Hence not only the General with their black-clad bodyguards but also the assassins are in for a real test of skills, and as such, no game has been bloodless on either side. At least the successful assassins can take comfort from their mortal pains in their esteemed prizes: "I killed the chairperson of HYY" -badges. Needless to say, it is wise to give a wide berth to anyone carrying the badge before a knife finds its way between your ribs when you least expect it.

On this page is a short recap about the history of General Games. Please take note that the reports are available mostly in Finnish (we recommend a machine translation).

”Ja saattue saapui jo taas Pohjolaan, luotiliivit jo rintoihinkin
Ja suuliekit kirkkaasti luo loistoaan, jo suojautuu hyökkääjätkin
Mut ylhäällä tornissa vielä on vaan se piippu, mi tähdätty on johtajaan”
– Kenraalipelilaulu

Kill well, die with style!
– Employer

Jump straight into the year:

  • 2014:

General Game 2014 was held on 10.12.2014. The General was the chairperson of HYY, Anne-Maija "Annis" Riekkinen. The Employer was Esa Perkiö.

  • 2015:

General Game 2015 was held on 10.12.2015. The General was the chairperson of HYY, Mari Lehtoruusu.

  • 2016:

General Game 2016 was held on 8.12.2016. The General was the chairperson of HYY, Susanna Jokimies. The Employer was Tuomas Puikkonen.

  • 2017:

General Game 2017 was held on 14.12.2017. The General was the chairperson of HYY, Laura Luoto. The Employer was Tuomas Puikkonen.

  • 2018:

General Game 2018 was held on 13.12.2018. The General was the chairperson of HYY, Lauri Linna. The Employer was Juho Gröhn.

The General's Facebook post about the upcoming day.

Told by murderers:

Lopun alku – Death by kokoustekniikka

Olimme ensimmäinen joukkue, joka onnistui kenraalin murhaamisessa. Tämä tapahtui lähes organisaatiomme tasolle yltävän ketteryyden ohella hyödyntämällä ominaistaitoamme, eli kokoustekniikan hallintaa.
HYYn hallituksen kokous 44/18 oli puheenjohtajallemme kohtalokas hetki, kun teimme esityksen siitä, että kenraalin henkivartijoille ei myönnetä läsnäolo-oikeutta kokoukseen. Hallituksen jäsen Hiltunen ja kenraalin pitkäaikainen liittolainen yritti estää tämän vastaesityksellä, jonka hallitus kuitenkin demokraattisesti peittosi ylivoimaisen enemmistön kannattaessa tekemäämme esitystä. Tämän jälkeen, suunnitelmien mukaisesti, puheenjohtaja murhattiin hyödyntäen NERF-pohjaisia ampuma-aseitamme. Näin ollen ensimmäinen tavoitteemme oli saavutettu ja rituaali aloitettu.

Kenraalin loppu – Puheenjohtajan uhraaminen edustajiston alttarille

Suunnitelmamme oli murhata puheenjohtaja Linna ennen hänen kenraalikautensa päättymistä, juuri ennen kuin kello lyö 17:00. Murha, joka muistettaisiin ikuisesti. Murha konsistorin arvovaltaisessa salissa yliopiston päärakennuksessa, murha kesken Kolbelaisen eliittiin kuuluvan edustajiston kokousta. Murha, joka toteuttaa tarun asettamat vaatimukset ja päättää virallisesti ylioppilaskunnan 150. juhlavuoden.

Aamun kokouksen jälkeen joukkueemme piti matalaa profiilia iltaan asti. Osana suunnitelmaa indusoimme kenraaliin epäluuloa ja pelkoa uhkaavalla läsnäolollamme ja yksittäisiä murhia lukuun ottamatta keskityimme lopulliseen salamurhaan.

Suunnitelmamme oli monivaiheinen ja toteutui kokonaisuudessaan. Lopullisen salamurhan tapahtumakulku oli seuraavanlainen:

1)     Salamurhaaja Sebastian ”Unarilojalisti” Österman valmisteli murhasuunnitelman ja harhautusääniraidan.

2)     Salamurhaaja Jane ”Kellarimestari” Kärnä toimi kollektiivin asejakelijana, huolehtine myrkyistä, veitsistä ja ampuma-aseista. Salamurhaaja Julius ”Yammerslayer” Uusinarkaus salakuljetti aseita huomaamatta eteenpäin oikeille henkilöille konsistorin salissa.

3)     Poliittisia varjosuhteita hyödyntäen, joskin oikeat aikeemme pimittäen, Laura ”Hyvinvointi” Wathén sai toisen suulla esitettyä hallituksen puheenjohtajalle suunnatun kysymyksen. Kysymys pakottaa puheenjohtajan poistumaan paikaltaan salin reunassa ja astumaan parrasvaloon salin keskelle.

4)     Salamurhaaja Jane ”Kellarimestari” Kärnä kaappasi tämän tapahtuessa käyttöönsä konsistorin salin äänentoistojärjestelmän, josta soitimme harhautuksena ja paniikin lietsomisen välineenä tilanteeseen räätälöidyn rituaalimusiikin lausahduksineen.

Salamurhaajan äänimaailma.

5)     Puheenjohtajan lähtiessä liikkeelle salin valot katkaistaan. Tästä huolehti salamurhaaja Laura ”Hyvinvointi” Wathén.

6)     Edustajistossa oli läsnä yksi henkivartija, joka oli kollektiivillemme suurin yksittäinen uhka. Hänet tulee eliminoida heti salamurhan alkaessa. Tämän hoiti salamurhaaja Julius ”Yammerslayer” Uusinarkaus, käyttäen hihaansa piilotettua NERF-käsipistoolia. Henkivartija oli kuitenkin tästä huolimatta keskivertoa vahvempaa tekoa, joten haavoittuneen vartijan viimeisteli Salamurhaaja Jane ”Kellarimestari” Kärnä astetta isomman luokan NERF-aseesta lähteneen pääosuman avulla. Kenraali jäi yksin.

7)     Kohtalon hetkellä kollektiivi yhdisti voimansa lopullisesti surmatakseen Kenraali Linnan. Salamurhaaja Laura ”Hyvinvointi” Wathén iski ampuen salin keskikäytävältä ja Salamurhaajat Sebastian ”Unarilojalisti” Österman sekä Jane ”Kellarimestari” Kärnä iskien kenraalia puukolla suoraan sydämeen, näin päättäen HYYn 150 vuotta kestäneen eliitin ajanjakson uhraamalla hallituksen puheenjohtaja edustajiston alttarille. Kohtalomme ja 150 vuotta vanha profetia oli käynyt toteen.

Tappo lähetti vahvan signaalin ylioppilaskunnan edustajistoryhmille ja
suoratoiston kautta koko ylioppilaskunnan jäsenistölle. Vanha valta on nujerrettu, kuin Caesarin murhassa konsanaan. Tästä alkaa uusi aikakausi – meidän aikakautemme.

Told by a bodyguard:

NO. I'm not going out anymore. Especially to the Representative Council meetings. A public humiliation and a slaughter fest...I just want to cry in peace. In a grave.

A report from the murder 1:

Salamurhaajaryhmämme jäsenet kokoontuivat yksi kerrallaan Ylioppilasaukion Unicafeseen. Olimme valmiita toimintaan klo 11:45, vaikka meidän oli tarkoitus lähteä seuraamaan kenraalia jo 11:30 hänen poistuessaan uudelta ylioppilastalolta. Ryhmän jäsenten oli kuitenkin saatava syödä.

Seuraavaksi lähdimme hakemaan työkaluja aseiden valmistamiseen. Valmistimme veitsemme juuri ennen murhan toteuttamista, jotta jäljillemme ei päästäisi. Aseiden valmistuttua jäimme seisomaan portaille Unicafen eteen. Henkinen valmistautumisemme oli ollut turhaa. Vaihtoehtoja oli liikaa. Emme tienneet mistä suunnasta kenraali oli tulossa takaisin uudelle ylioppilastalolle eikä kenelläkään ollut järkevää suunnitelmaa murhan toteuttamiseen. Paniikki alkoi hiipiä kimppuumme. Kiertelimme Uuden ylioppilastalon edessä, harkitsimme Forumin oviaukkoja tähystyspaikaksi. Uuden puolelta ei näyttänyt löytyvän paikkaa, josta näkisimme kaikki tarpeelliset suunnat.

Sitten päädyimme Lushiin.

Siellä makeassa käsintehtyjen kosmetiikkatuotteiden tuoksussa kohtasimme ensimmäisen puhuvan ongelmamme. Myyjät olivat varsin innokkaita auttamaan, ja vaikka olisi epätodennäköistä, että meidät heitettäisiin ulos, yritimme keksiä tekosyitä siellä oleskelulle. Aku huomasi valtavat kasat monivärisiä lahjapaketteja ja sai inspiraation. Hän alkoi miettiä myyjän kanssa lahjaa äidilleen. Panu päätti lähteä tarkkailemaan B-rapun ovea, sanomatta tarkemmin, mihin menee.

Erika tutki lahjapaketteja ikkunan vieressä, kun toiselta puolelta käveli ohi kaksi ihmistä, joista toinen oli vahvasti aseistettu. Silloin hän tunnisti myös kenraalin. Kenraali sekä hänen henkivartijansa kävelivät sisään B-rapun ovesta.

Aku ei ehtinyt nähdä mitään. Myyjä oli juuri lähtenyt johdattamaan häntä liikkeen toiselle puolelle, kun muut alkoivat kiirehtiä ulos. Liikkumista hidasti entisestään se, että Panu oli yhä kateissa. Kun salamurhaajat pääsivät B-rappuun, kohteista ei näkynyt enää jälkeäkään. Toisilla alkoi jo adrenaliini nousta pintaan. Paranoia loi kaaosta riveihimme. Ja yhä Panu oli hukassa.


Hetken tutkimme tilannetta HYY:n palvelutoimistolla. Huomasimme, että suurin osa ovista vaati avaimen. Näiden uusien strategiapohdintojen keskellä Panu vihdoin vastasi viesteihimme. Ensin saimme vastauksen kysymykseen ”Panu kuoliksä jo?”, vastaus kuului ”en”. Panu kirjoitti jäisillä sormillaan pitkän selityksen siitä, miten joutui venäläisen turistin kaappaamaksi. Olimme jo spekuloineet muiden puuttuvien henkivartijoiden pian marssivan toimistolle toverimme päätä kantaen. Nyt lopulta ryhmämme lukumäärä oli taas täysi.

Erikan suhteiden kautta saimme lopulta varmistuksen kenraalin olinpaikasta. Valitettavasti tehtävämme salaisuus vaarantui, sillä keskustelu kuultiin ja A-rappuun päästyämme näimme meitä kuunnelleen henkilön toimistolla. Toisaalta tästä oli se etu, että hän tuli päästämään meidät sisään.

Tässä vaiheessa meille oli selvää, että kaikki tiesivät mistä oli kyse. Yllätyshyökkäyksen mahdollisuus oli jo menetetty. Astuimme leijonanluolaan, tietäen vain odottavamme kohtaloamme. Aku ja Erika edellä kurkkasivat nurkan takaa sinne, missä kenraali ilmeisesti odotti henkivartijoineen. Kaikkia todennäköisyyksiä vastaan meitä ei tervehtinyt ammusten tulva, eikä veitsi edellä juokseva huutava soturi.

”Odottakaa hetki”, kenraali huusi toisesta huoneesta.

Pian viholliset seisoivat aulassa neuvotteluasemissa. Kenraali ja hänen henkivartijansa osoittivat meitä aseillaan; valtavilla konetulituhokoneilla, joita vastaan meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia. Täristen ja änkyttäen yritimme selittää missä tarkoituksessa olimme tunkeutuneet heidän toimistoonsa. Yritimme kukin vuorollamme piiloutua toistemme taakse. Panun työnsimme etummaiseksi ihmiskilveksi.

Keskustelun jatkuessa Aku huomasi kätensä olevan juuri sopivasti Erikan takana. Hänen aseensa oli lataamattomana juuri samanpuoleisessa taskussa. Jos keskustelu vain peittäisi lataamisen äänen, eikä kukaan siirtyisi juuri silloin. Hän veti aseen toverinsa tarjoamassa suojassa ja onnistui vetämään sen latausvedintä. Jos ensimmäinen laukaus ei osuisi, meidät teurastettaisiin. Vain viereinen verho tarjoaisi toisen mahdollisuuden ja kaaoksessa kuolleiden tovereiden ruumiit.

Keskustelu, änkytys ja selittely jatkuivat edelleen. Tilanne ei voisi tästä parantua. Aku teki päätöksensä. Hän nosti aseen Erikan olan yli ja laukaisi. Ei ollut aikaa katsoa oliko se osuma. Tuleen vastattiin siinä silmänräpäyksessä ja kaikki hakivat suojaa. Mutta tilanne oli ohi ennen kuin se oli kunnolla alkanutkaan.

Luoti oli lävistänyt kenraalin ja vastustajamme myönsi tappionsa. Panu oli uhrattu, mutta Aku ja Erika, jotka olivat ladanneet aseitaan verhon takana, ja Outi ja Iina, jotka muutaman sekunnin kaaoksessa olivat menneet mataliksi, astuivat vahingoittumattomina tervehtimään lyötyjä vastustajiaan.

A report from the murder 2:

Astelimme Aleksanterinkatua pitkin kohti päärakennusta. Meillä oli mahdollisuus ja suunnitelma murhata kenraali matkan varrella, mutta reitti ei ollut tiedossamme. Pääsimme päärakennukselle näkemättä jälkeäkään vihollisesta.

Jätimme tiedustelijan päärakennuksen aulaan. Panu oli hieman vastentahtoinen ottamaan tätä tehtävää uudelleen kontolleen, mutta suostui. Saisimme tiedon kohteen liikkeistä hyvissä ajoin ja voisimme piirittää kenraalin henkivartijoineen portaiden päässä. Asetuimme valmiusasemiin lähelle consistorium-salia.


Aika kului. Outi alkoi ladata puhelintaan. Erika ja Aku alkoivat kokeilla aseidensa kantamaa, joka pian eskaloitui tarkkuusharjoitukseksi ja liikkuvan maalin ampumiseksi. He siis ampuivat toisiaan. Iina leikki vesipyssyllä. Kaikki kyllä tarkkailivat puhelintaan Panun viestien varalta, mutta mitään hälyttävää ei kuulunut. Aloimme tylsistyä. Tutkailla paikkoja huviksemme ja jutella mukavia.

Portaista ilmaantui kaksi hahmoa.

”Kappas, tuttuja naamoja!” kenraali huudahti.


Salamurhaajat rynnivät suojaan henkivartijan valtavan aseen edeltä. Pää kolmantena jalkana Iina, Aku ja Erika kompuroivat nurkan taakse.

Joku ilmestyi nurkan takaa ja heti kaksi asetta laukesi.

Valitettavasti olimme ampuneet omia. Outi oli jäänyt repimään puhelintaan seinästä ja maksoi siitä nyt hengellään.

Henkivartija oli aivan kannoillamme. Raskas tulitus alkoi nurkan takaa. Yritimme parhaamme mukaan vastata tuleen heikommilla käsiaseillamme. Aku hiipi ikkunoiden viertä nurkalle, missä Iina jo seisoi hädin tuskin suojassa. Käytävän toisella puolella Erika sai osuman olkapäähänsä.

Aku kierähti nurkan ympäri ja ampui, mutta henkivartija sai hänet. Iina kuitenkin sai mahdollisuuden ja ampui henkivartijaa päähän.

Kaaoksessa kenraali livahti kokoussaliin, kun Iinakaan ei huomannut hänen yhä olevan elossa. Kaikki toverinsa menettäneenä Iina kävi sisäistä kamppailua salin ovella. Mutta kenraali petettiin. Iina sai tietää kenraalin istuvan salin perällä ja marssi sisään.

Laukaus oli siisti, kenraali kuoli huutaen ja viimeinen salamurhaaja pakeni esteittä.

Ulkona selvisi, että tiedustelijamme, Panu, oli aulan sijaan lähtenyt vahtimaan ulkopuolista katua.

Told by a murderer:

Olin tarkkaillut kohdettani koko päivän, ja oli viimeiset hetket pysäyttää kenraali ennen kuin hän pääsisi kokoukseen tekemään tuhoisia päätöksiä. Kello 16.21 tilaisuus toimeksiannon täyttöön avautui: Kohde seisoi päärakennuksen käytävällä siten, ettei meidän välissämme ollut henkivartijoita. Kenraali ei osannut odottaa mitään. Hän luuli, että olin itsekin menossa kokoukseen. Vedin pistoolini esiin takkini taskusta ja laukaisin sen kerran. Osumasta järkyttyneen näköinen kenraali hapuili asettaan ja yritti vielä laukaista sen – epäonnistuen täysin ja lysähtäen maahan. Tyytyväisenä toimeksiannon täyttämisestä en kuitenkaan huomannut, kuinka yksi henkivartijoista oli huomannut tapahtuneen, ja pian pääsin itsekin nauttimaan lyijystä. Kuten eräs sananlasku toteaa: ”Tarkka aina elää, visu ei kuole milloinkaan”. Nyt kuolo koitti kummallekin huolimattomalle.

Told by a murderer:

”Oli aivan tavallinen päivä HYYn keskustoimistolla. Kiirehdin HYYn hallituksen kokoukseen, sillä olin tänä vuonna myöhästynyt jo monta kertaa, enkä halunnut kärsiä puheenjohtajan määräämiä rangaistuksia. Tällä kertaa olinkin ajoissa, mutta mitä silmäni näkivätkään kun pääsin kokoushuoneeseen: Rakas puheenjohtajani ja ystäväni Lauri Linna viivästytti kokouksen alkua, osoitteli rakkaita hallituslaisiaan aseilla ja vaati sivullisia ihmisiä kokoushuoneeseen norkoilemaan.

Mielestäni tällainen käytös oli aivan järkyttävää, enkä minä tai muut hallituksen jäsenet voineet suvaita luottamuksen piirin rikkomista sivullisten ihmisten läsnäololla. Vaadimme, että kokoushuoneeseen jää vain ihmisiä, joilla on oikea syy olla siellä. En voinut ymmärtää, mikä Lauriin oli näinä vuoden viimeisinä päivinä mennyt. Ehkä hän oli vähän höpsähtänyt, tai sitten kyseessä oli todellinen paranoia ihmisiä kohtaan, joiden hän koki vieneen hänen valtansa. Epäluottamus ja kohtuuttomat vaatimukset rakkaalta puheenjohtajaltani, johon olin luottanut ja uskonut, sai vereni kiehumaan. Raivoani lisäsi, että hän määräsi taas yhden rangaistuksen minulle, sillä olin myöhästynyt edellisestä konklaavimme tapaamisesta.

Noudin laukustani pistoolini (koska toki minulla oli pistoolit mukana, kuten joka päivä. Koskaan ei voi olla liian varovainen), ja kävin odottamaan. Tuhlasin arvokasta työaikaa, mutta mielestäni puheenjohtaja Linnan käytös oli epädemokraattista ja hänen pitämänsä viran arvoon sopimatonta, joten hänet oli aika päästää päiviltä. Klo 11.25 kävin istumaan puheenjohtajan pompöösin työpisteen lähelle, josta hän oli hirmuvaltaisin ottein ohjannut ylioppilaskuntaa kuluneen vuoden aikana. Klo 11.30 alkoi tapahtua. Puheenjohtaja Linna, jonka arvolle ei tietenkään sopinut esimerkiksi kantaa omia tavaroitaan, lähetti hännysmiehensä noutamaan laukkunsa ja jatkoi minun osoittelua aseilla sekä rienaavien syytösten esittelyä. Toki, siinä vaiheessa pitelin taskuissani ladattuja aseita mutta ei se mielestäni anna syytä epäillä kunniaani, koska ei hän voinut tätä tietää. Raivoni oli nyt noussut äärimmilleen. Olin koko vuoden tehnyt kaiken hänen mahtikäskyjensä mukaan, ja hän palkitsi uskollisuuteni näin. Ei enää. Enää en suvaitsisi hänen törkeitä syytöksiään. Kuin diktaattorin, jonka valtakausi on päättymässä, tavoin hän antoi harhaisia käskyjä minulle ja henkivartijalleen. Kun henkivartija käänsi selkänsä minua kohti nostaakseen puheenjohtaja Linnan laukun, jouduin ampumaan tuon harhautuneen työläispojan, jonka diktaattorin valheet olivat hämänneet. Samaan aikaan käänsin aseeni entisen armoitetun puheenjohtajani kirottua olemusta kohti. Aseet laukesivat, ja myös toinen luotini löysi tiensä tuon sairaan eläimen tavoin riehuvan diktaattorin vatsaan.

En kuitenkaan kauan ehtinyt hekumoida hirmuhallitsijan valtakauden loppumista, sillä aloin tuntea kylmyyttä ja kovaa kipua omassa ruumissaani. Sekä diktaattori Linna että hänen kätyrinsä olivat onnistuneet viime voimillaan laukaisemaan aseensa minua kohti. Kuin Schauman Bobrikovin, onnistuin minä lopettamaan Lauri Linnan, tuon despootin, vaikka se tiesikin omaa kuolemaani. Kun silmäni sulkeutuivat viimeisen kerran, tunsin edesmenneiden ylioppilaiden hyväksyvän katseen iäisyydestä. Ylioppilaskunta oli viimeinkin vapaa.”

  • 2019:

General Game 2019 was held on 16.12.2019. The General was the chairperson of HYY, Laura Wathén. The Employer was Sara Pyykölä.

Told by a murderer:

Tehtävä suoritettu onnistuneesti klo 11:53.

Kohde eliminoitu.

Ase: (vesi)Pistooli


Ei sivullisia uhreja.

Ei omia kuolettavia vammoja tai haavoittumisia

Raportti:
Saavun keskustoimistolla. Vähän matkaa edettyäni vastassa on henkivartiosto. Näkyvillä raskasta aseistusta. Kun lähestyn henkivartiosto kohottaa aseensa. Lähestyn tyynesti toisessa kädessä kahvikuppi ja molemmat kädet kohotettuna. Piilotettu ase kuumottaa hupparin kätköissä.

Henkivartiosto arvoi lähestymisen vaarattomaksi ja pääsen jatkamaan keittiötiloihin, jotka ovat kokoushuoneen vieressä. Hallitus on juuri päättänyt aamukoulunsa. Siirryn kokoushuoneeseen toisen oven kautta välttäen näin joutumasta liian lähellä liikkeelle lähteneitä henkivartijoita.

Henkivartiosto katsoo minuun mutta vältän äkkinäisiä liikkeitä ja pidän kädet nykyvillä.

Kohde on näkyvissä.

Lähestyn kohdetta. Kohde sieppaa aseensa lähestyessäni. Pidän kädet ylhäällä ja tiedustelen kohteelta hallituksen jäsen Kelokarin olinpaikkaa (kyseinen hallituksen jäsen on tietojeni mukaan sairaslomalla). Kohteen epäluulot hellittävät ja hän laskee aseensa ja kertoo mainitun henkilön olevan kipeä. Vartiosto on siirtynyt huoneen toiselle laidassa tilanteen kireyden kadottua. Joku puhuttelee kohdetta ja hän kääntyy.

Ase ilmestyy hupparin uumenista. Tähtään nopeasti ja ammun kohdetta kaulaan.

Tehtävä suoritettu.