Assassination Game II

Table of contents

    Loppuraportti

    Peliin ilmoittautui 55 osanottajaa, joista muutama vetäytyi sairauden tai muun yllättävän henkilökohtaisen esteen vuoksi. Pelin päättyessä osanottajia oli 50. 33 pelaajaa surmattiin. Salamurhaajia pidätettiin 7, etsiviä 1. Yksi pelaaja tapettiin itsepuolustukseksi ja 28 murhattiin. Loppuun asti hengissä selvisi 13 pelaajaa. (Luvut eivät täysin täsmää kahdesti samana päivänä kuolleiden ja muiden kummallisuuksien johdosta.)

    Yleisin ase oli odotetusti oletusarvoinen vesipistooli. Kuusi pelaajaa myrkytettiin: neljä kontaktimyrkyllä, yksi ruokamyrkyllä 1 ja yksi myrkkykaasulla. Kolme tapettiin veitsellä: kaksi tavallisesti ja yksi puukotettiin drive-by-murhana polkupyörän selästä. Pommit (ml. HYSin historian ensimmäinen autopommi) kuoppasivat kaksi pelaajaa. Yksi pelaaja menehtyi lapaseen piilotetun myrkkyhämähäkin puremaan.

    Pelin päättyessä elossa olivat seuraavat pelaajat:

    • Hoppa Huopatossu*
    • CCCP
    • Luigi Lugosi
    • Vampira
    • Kilpikonna*
    • Laurentius
    • Korppi*
    • Moonman
    • Terminaattori*
    • Dr. Peter Laumann*
    • Beige kostaja
    • Harri Ruoska
    • Scaramanga

    Tähdellä merkityt eivät olleet etsintäkuulutettuja.

    Suurin osa pelin aikana annetuista etsintäkuulutuksista johtui toimeksiantajan kärsimättömyydestä tulosten suhteen, mutta joukosta löytyi myös esim. kokonaisen perheen myrkkykaasuteurastus.

    Tuomaristo ei ole erikseen tilastoinut tehtyjä murhayrityksiä tai kohteiden vaanimisia, koska toteutumattomien murhien raportointi on ollut vaihtelevaa ja vaikeasti numeroiksi tiivistettävää.

    Veitselliset palkintosijat:
    I sija Smjert
    II sija Dr. Peter Laumann
    paras murha Lumikko
    ansioitunein etsivä Cloaca Maxima

    Kunniamaininnat:
    ”Malja ystävyydelle” — Dr. Peter Laumann — Hävytön
    ystävyyden hyödyksikäyttö dyykkausreissulla.

    ”Kissamitali” — Terminaattori — Karoliina
    jouduttiin pelin aikana herättämään henkiin muutamaankin otteeseen.

    ”Paha poliisi” — Callidus 307 — Häikäilemättömästi teloitti satunnaisen sivullisen ja raportoi tappaneensa etsintäkuulutetun

    ”Hullu tiedemies” — Markku Purho — perheen hautaan vieneestä ruukkukasvista.

    ”Teetä & sympatiaa” — Katariina Unhola — Jäi kahville
    kotiovimurhan jälkeen.


    Palkintoveitset luovutettiin pelin rennossa purkutilaisuudessa maanantaina 8.12. klo 18:00 Vanhan kabinetissa. Toivomme palautetta pelin kulusta, tunnelmasta, järjestelyistä ja säännöistä, sekä ajatuksia siitä, miten voimme tehdä seuraavasta pelistä vieläkin vinkeämmän ja pahoittelemme tämän raportin suorastaan hävytöntä viivästymistä. Moinen ei tule toistumaan.

    Salamurhapeli II pisteet / Assassination Game II scoring

    Peitenimi / AliasMurhat / MurdersTapot / KillsPidätykset / ArrestsSivulliset uhrit / Collateral damageTodistajat / WitnessesSilminnäkijöitä / ObserversPisteet / Points
    Hoppa Huopatossu10000012
    Lumikko20000035
    Smjert41200078
    Ms. Mexico000020203
    Puuma0000002
    Hellä Ben000000-5
    CCCP10001010
    Luigi Lugosi40003040
    Aimo Häiriö00100011
    Gleb000000-5
    Noila0000001
    Gismonda20101135
    Isä Magnus10003528
    Vampira1000009
    Kilpikonna0000000
    Laurentius0000000
    Cloaca Maxima00300026
    Shakaali0000001
    Ketale0000002
    Sir Bommel the Seventh000000-10
    Jääkarhu0000000
    Katariina Unhola10100019
    Korppi0000000
    Gosalyn20010226
    Moonman0000000
    Kaapo0000001
    Terminaattori0000000
    Dr. Peter Laumann30000044
    Gore0000001
    Mimosa Al’Dare0000000
    Tennessee Gold0000000
    Double R0000001
    Markku Purho1002008
    Hovimestari0000002
    Alma10003016
    Revolverimies0000000
    Musta Leski20000226
    Verde 70000001
    Make0000003
    Beige Kostaja0000000
    Jusse0000001
    Callidus 30710000011
    Sandels000000-5
    Vasilisa0000003
    Scaramanga0000000
    Julius0000002
    Agent 860000002
    Harri Ruoska10001014

    Su 28.11. klo 23:59 – Peli päättyi

    Salamurhapeli 2 on päättynyt. Lisätietoja julkaistaan täällä pian.


    Ti 23.11.2004 klo 18:30 – Isä Magnus ammuttu

    Saamiemme tietojen mukaan HYSin tähän asti julkisimman onnistuneen murhan (35 todistajaa, 2 silminnäkijää) tehnyt ”Isä Magnus” on ammuttu filosofian laitoksen yläaulan nojatuoliin useiden todistajien läsnäollessa. Etsivien kerrotaan yrittävän löytää silminnäkijöitä ja odottavan tietoja sairaalasta.


    Ti 23.11.2004 klo 13:51 – Ketale pidätetty

    Ahkera etsivä L on pidättänyt Ketaleen. Kohde ammuttiin vastustaessaan pidätystä.


    Uhri kertoo:


    Aamulla en aavistanut tulevaa kohtaloani, aamupäivä tuntui menevän
    normaalisti, ehkä liiankin normaalisti. Päätimme porukalla poistua
    luennolta hieman etuajassa ja suunnistaa syömään. Aseeni kulki repussa
    mukana ja lähdimme syötyämme käymään opiskelijahuoneessa tarkoituksena
    ehtiä seuraavalle luennolle.


    Luennolle lähtö kuitenkin venyi kun ilmoittauduin opiskelijahuoneessa
    risteilylle joka myös vei huomioni kyseisellä hetkellä. Tiesin että
    kumpulastakin löytyi etsiviä jotka voisivat olla perässäni mutta kaikki
    tapahtui tänään liian nopeasti.


    Yht’äkkiä lähettyville käveli tuttu fyysikko, jonka tiesin etsiväksi.
    Kuitenkaan en huomannut asetta ennen kuin kuulin sanat ”olet pidätetty
    ketale, antaudu”, pakenemisen tarve näkyi varmaan silmistäni, mutta silloin
    oli jo liian myöhäistä, näin kuinka luoti lähti aseesta kohti minua. Ainoa
    ajatukseni oli ei, EI kun luoti lopulta iskeytyi vatsaani ja jouduin
    shokkiin.


    Ma 22.11.2004 – Tuomaristo tiedottaa: Loppu on lähellä

    Peli päättyy sunnuntain (28.11.) ja maanantain (29.11.) välisenä yönä
    keskiyöllä. Purkutilaisuus ja palkintojen jako tapahtuvat Vanhan
    ylioppilastalon kuppilan kabinetissa keskiviikkona 8.12. klo 18.
    
    Käyttäkää viimeiset päivänne hyvin :-)
    

    Ke 17.11.2004 klo 20:33 Etsivä F pidättää taas

    The detective F pidätti Kaapon. Kohde kuoli vastustaessaan pidätystä.


    Uhri kertoo:


    Tänään ehkä yheksän aikoihin ollessani oluthuone Kaislassa pelaamassa goota,
    ryntää paikalle mies huutaen ”Kaapo! Antautukaa!”. Paniikissa rupean
    katselemaan ympärilleni ja etsimään pakotietä, mutta tämä salapoliisi tukkii
    ainoan pakoreitin, ja ampuu minut kylmäverisesti. Varmasti rankka ammatti
    tuo salapoliisin virka…

    Etsivä kertoo:

    16.11 saan ylennyksen kersantiksi ja pomoni antaa minulle tehtäväksi
    vaaralliseen rikollisliigaan kuuluvan Juho Pakarisen alias Kaapon
    pidätyksen. Kaapo on kuulemma ollut jo muutaman muun etsivän
    toimeksiantona, mutta he eivät ole onnistuneet pidätyksessä. Kun avaan
    toimeksiannon tiedot ihmettelen kovasti miten on mahdollista, etteivät
    muut etsivät ole onnistuneet pidätyksestä. Tekniikan pojat ja tytöt ovat
    keränneet varsin kattavat tiedot Kaapon päivärutiineista. Jonkin aikaa
    tietoja tutkittuani päätän tehdä ensimmäisen pidätysyrityksen
    keskiviikkoiltana, jolloin Kaapo on viettämässä iltaa ravintola
    Kaislassa ”Go-peliporukan” kanssa. Pelailu on selkeästikin tekosyynä
    hänen pahamaineisen rikollisliigansa tapaamiselle.

    17.11 vietä koko päivän toimistolla tylsiä paperihommia tehden.
    Liipasinsormeani alkaa kutkuttaa pahasti, kun suunnittelen mielessäni
    illan pidätystä. Lähden toimistolta klo 17.45 ja suuntaan kohti
    leffateatteria. Kaapon tapaaminen alkaa klo 19 ja ajattelin itse tulla
    paikalle vasta klo 20 aikaan, jolloin tapaaminen on jo hyvässä
    vauhdissa. Kun ”Sky Captain and the World of Tomorrow” päättyy
    suuntaan kohti ravintola Kaislaa. Oletan Kaapon oleilevan ravintolan
    takaosassa olevassa savuttomassa tilassa, joten tilaan tiskiltä pienen
    oluen, jotta voin liikkua turhaa huomiota herättämättä. Kierrän
    ravintolan takaosan muka pöytää etsien ja bongaan nurkkapöydässä Kaapon,
    joka on keskittynyt peliinsä. Hän vilkaisee minuun päin, mutta ei näytä
    kiinnittävän liikaa huomiota kun jatkan kierrostani. Juon oluen lehden
    parissa ja pohdin tulevaa pidätystä: Suora lähestymistapa lienee paras.
    Käyn WC:n puolella tarkastamassa aseeni toiminnan ja toimeksiannossa
    saamani kuvan.

    17.11 klo 20.20-20.25 lähden päättäväisin askelein WC:stä kohti
    nurkkapöytää. Puristan takkini taskussa pistooliani. Kun lähestyn pöytää
    otan aseeni esille. Kaapo ei ole vielä tässä vaiheessa huomannut mitään
    vaan keskittyy peliinsä. Pysähdyn Kaapon viereen, osoitan häntä aseella
    ja lausun taikasanat ”Kaapo, antautukaa…”. Kaapo ei näytä tekevän
    liikettäkään, mutta lähistöllä olevat ”Go-pelaajat” kiinnittävät
    huomiota meihin. En halua koko rikollisliigaa kimppuuni, joten päätän
    varoitukseksi ampua Kaapoa käteen. Ikävä kyllä olin valinnut illan
    aseekseni Magnumin, joten luoti ei pysähdykään Kaapon hauikseen vaan
    jatkaa matkaa suoraan kohti keuhkoja. Kaapo katsoo kauhistuneena minuun
    ja lyhistyy maahan. Ambulanssin saapuessa mitään ei ole enää tehtävissä.
    No, tekevälle sattuu…


    Ti 16.11.2004 klo 16:15 Lugosi puukottaa hississä

    Luigi Lugosi surmasi Hellä Benin hississä Siltavuorenpenkereellä. Murhaajan suureksi yllätykseksi hissin avautuvien ovien takana oli kolme silminnäkijää, jotka näkivät verisen vainajan valuvaa veistä pitelevän Lugosin jaloissa.


    Told by a murderer:


    Olin synkistellyt päiviä. Olin nöyryytetty viikon takaisesta
    löperyydestäni. Päätin näyttää sekä itselleni että toimeksiantajilleni,
    että Lugosi on nerokas ja häikäilemätön ammattilainen.


    Kuuntelin luennon intentionaalisesta psykologiasta. Neljäs kohteeni istui
    edessäni kahden penkkirivin päässä. Kävin mielessäni läpi lukemattomia
    keinoja eliminoida hänet, muun muassa lapasten sisäisen kontaktimyrkytyksen
    luennon aikana (mikä on tämä pakkomielteeni lapasiin?).


    Tilaisuutta ei koitunut. Niin taivalsin hänen seuraavaan opetuspaikkaansa
    Siltavuorenpenkereen sokkeloon. Paikansin kohteeni naputtamassa
    tietokonetta -menin tekemään samoin. Tasan 16.14 nousin, sillä hänkään ei
    voisi enää kauan viivytellä. Suunnitelmani oli surma portaikossa, joten
    jäin hidastelemaan käytävään. Mutta kukapa kiipeäisi portaat kerroksesta -1
    kerrokseen 4? Kohteeni tuli odottamaan hissiä, joka lienee korkeassa
    talossa julkisin mahdollinen paikka etenkin juuri luennon alkamishetkellä.


    Mutta pedon vereni kuohui ja ymmärsin, etten pystyisi enää hillitsemään
    itseäni. Nuori mies antoi minun astua edellä hissiin. Ojensin etusormeni
    kohti nappuloita -kerrokset oli numeroitu arvoituksellisesti -1, 0, 1.
    Missä helvetissä tietokonesali oli? Mihin helvettiin olisin menossa? En
    ainakaan ylös asti, koska hissi täyttyisi varmasti matkan varrella.
    Valitsin numeron 1. Ovien sulkeuduttua otin veitseni vaivattomasti esiin ja
    survaisin sen kohteeni rintaan.


    Hissin pysähtyessä muutamaa metriä ylemmäs kaduin ankarasti. Ruumis peitti
    kopin lattiaa ja lämpimän veren löyhkä täytti sen ilmatilan. Ovien auetessa
    vastassani oli kolme nuorta naista, jotka jäykistyivät kauhusta. Sähisin
    heille karmeimmat kiroukseni ja nilkutin tieheni.


    Mihin olenkaan ajautunut? Kaikki omaa syytäni! Kohta ovat kimpussani ne
    kapiset koirat, ne viheliäiset vasikat, ne ruokottomat riivaajat!


    Äitini kunnian kautta, en ole sama kuin ennen.

    • Luigi Lugosi

    Ke 10.11.2004 klo 12:00 Lugosi iski puukolla

    Luigi Lugosi on tappanut jälleen: Gosalyn kuoli puukoniskuun Päärakennuksessa.


    Uhri kertoo:


    Kaksi murhaa ja 15 murhayritystä tehnyt Gosalyn kohtasi tänään loppunsa
    päärakennuksen salissa 14 noin klo 11.50.


    Olin varomattomasti yksin luokassa lukemassa romaania ennen tunnin alkua,
    mutta pitelin kättäni pistoolin kahvalla ja pälyilin epäluuloisena kaikkia
    luokkaa lähestyviä tuntemattomia lasioven läpi. Kun luokkaan asteli
    iloisesti hymyilevä vaaleatukkainen nuori nainen, jota en tunnistanut saman
    kurssin opiskelijaksi, sormeni puristuivat vaistomaisesti tiukemmin aseeni
    neonvihreälle kahvalle. Tyttö asteli rohkeasti sisään luokkaan ja kyseli
    kadonneita lapasiaan. Se oli niin itsestäänselvää, että minun olisi pitänyt
    ampua hänet siihen paikkaan, mutta en uskaltanut, sillä olisihan ollut
    noloa niitata joku viaton lapastenetsiskelijä vain vainoharhaisuuden
    vuoksi. Niinpä nousin vain tyynesti seisomaan ja odotin valmiusasemissa ja
    varuillani, mitä tuleman piti. Tyttö asetti laukkunsa pöydälle ja penkoi
    sitä hyväntuulisen näköisenä. Mielessäni risteili kysymyksiä: pitäisikö
    minun kysyä lapasten väriä, tai millä tunnilla hän on ollut siinä luokassa,
    ja jos hän empii, hän todennäköisesti valehtelee, ja voin hyvällä
    omallatunnolla ampua hänet. Ovelasti tyttö hämäsi minut kauniilla hymyllään
    ja päivittelemällä tuttavallisesti sään kylmyyttä, ja samassa hän
    lähestyikin minua nopeasti veitsi kädessään.


    Tilanne oli sekavuudestaan huolimatta ohi muutamassa hetkessä. En ollut
    huomannut terän kosketusta ollenkaan, ja ammuin pakenevaa murhaajaani vielä
    selkään. Ilmeisesti veitsi oli niin terävä, ettei sen uppoamista vatsaani
    edes huomannut. Tilanne kuitenkin päättyi murhaajani eduksi:
    opiskelutovereitteni tullessa luokkaan olin jo vuotanut kuiviin.

    • Gosalyn


    Told by a murderer:


    Nousin hissillä yliopiston päärakennuksen neljänteen kerrokseen. Jotten
    herättäisi huomiota, olin naamioitunut yliopisto-opiskelijaksi
    ja sullonut laukkuni täyteen luentomuistiinpanoja. Salissa 14
    alkaisi luento 18 minuutin kuluttua. Aioin asemoitua siten, että voisin
    helposti kohdistaa iskun luennolle saapuvaan kohteeseeni. Käännyin
    kulman takaa porrastasanteelle, jolta oli sisäänkäynti luentosaliin.


    Sain vetäytyä takaisin yksin tein. Lasiseinän läpi olin
    nähnyt kohteeni istumassa luentosalin eturivissä. Yksin.
    Erittäin todennäköisesti yksin, sillä vain yksi salin nurkka jää
    porrastasanteelta nähtynä katveeseen. Mikä uskomaton tilaisuus: uhri yksin
    luentosalissa, näinä aikoina. Aikaa ei ollut suunnitteluun, mutta luotin
    vanhaan pedon vaistooni.


    Astun suoraan sisään. Samalla hetkellä oivallan aseitteni olevan
    siviilivarusteideni alla -nopea aseen käyttö ei onnistuisi. Pelaan aikaa
    suuntaamalla katseeni etsivästi lattiaan ja kysyn, onko kohteeni ehkä
    huomannut unohtuneita lapasiani. Samalla hetkellä oivallan, että kohteeni
    paha maine on peräisin legendaarisesta lapasmurhasta -lapasten
    mainitseminen oli virhe. En voi enää viivytellä vaan yritän riuhtaista
    veitseni esiin -mutta sitä ei löydy. Kohde on valpas, hän on noussut
    seisomaan ja hänen katseensa on läpitunkeva. Väsyneesti hymyillen jauhan
    hänelle tyhjää ja kopeloin kiihkeästi rekvisiittaani. Hän on aivan
    vierelläni, kuin kerjäten tapetuksi tulemista. Viimein sormeni
    tapaavat uskollisen veitseni viileän kahvan. Kiskaisen esineeni esiin
    ja työnnän sen vimmaisesti nuoren naisen sydämeen.


    Jouduin iskemään kehnossa asennossa käsivarsi suorana, mutta veitseni, joka
    oli minulla jo Unkarin vuosinani, ei ole koskaan epäonnistunut. Sen
    viiltävä terä uppoaa ihmisen lihaan kuin voihin ja niin tarkasti, ettei
    sitä huomaakaan. Toden totta, suunnatessani ovelle kuulin kohteeni
    huudahtavan jotain. Vilkaisin taakseni ja näin hänen osoittavan minua
    pistoolilla, kasvoillaan epäuskoinen ilme. Hänen puseronsa miehustassa oli
    kuitenkin nopeasti laajeneva kirkuvanpunainen läikkä ja tiesin, että
    minuutissa enin osa hänen verestään valuisi rintaonteloon ja hän romahtaisi.


    Astuessani salista porrastasenteen ohitti opiskelija, joka ei tosin
    vilkaissutkaan saliin 14 päin. Portaita alas liikkuessani ei vastaani
    tullut ketään.


    Ehdittyäni kauas tapahtumapaikalta vaivuin mietteisiin, jotka ovat
    vaivanneet minua jo viikkoja. Liikkeeni ovat hidastuneet, vaistoni
    heikentyneet ja aatteeni pehmentyneet. Olen tulossa vanhaksi.

    • Luigi Lugosi

    La 6.11.2004 klo 13:19 – Revolverimies myrkytettiin sanomalehdellä

    Rappukäytävien pyssysankari Luigi Lugosi on myrkyttänyt Revolverimiehen.


    Uhri kertoo:


    Pyhäinpäivän aamu koitui kohtalokseni. Karkki tai kepponen, niinhän tänään
    kuuluisi sanoa. Minulle ei valinnanvaraa kuitenkaan jätetty, ja kepponen
    vei henkeni.


    Heräsin tapani mukaan vasta puolenpäivän jälkeen. Vielä puoliksi unessa
    raahauduin ovelle hakemaan sanomalehteä. Postiluukkuni on sen verran
    ahdas, ettei lehdenjakaja tavallisesti saa työnnettyä lehteä kuin puoliksi
    sisään. Näin oli nytkin käynyt, ja päätin yrittää vetää lehden itse
    sisään, ettei minun tarvitsisi mennä aataminasussa rappukäytävään, saati
    sitten pukeutua. Tarttuessani lehteen tunsin sormissani jotain tahmeaa.
    Tiesin heti, että nyt oli tarkkaavaisuuteni päässyt ratkaisevalla hetkellä
    pettämään. Yleensä käsittelen postini suojakäsineissä, mutta tällä kertaa
    nuo varotoimet unohtuivat. Murhaaja tiesi selvästi, milloin olin kaikkein
    haavoittuvaisin ja iski lauantaiaamuna.


    Silmissäni sumeni ja ruumiini alkoi kouristella holtittomasti. Yritin
    vielä pestä myrkkyä käsistäni pois, mutta se oli jo ehtinyt levitä joka
    puolelle. Jalkani pettivät alta ja tuuperruin kylpyhuoneen lattialle.
    Ajatukseni olivat täynnä epätoivoa. En halunnut kuolla. Olinhan elänyt
    vasta niin lyhyen aikaa. En ollut valmis lähtemään. Mutta mitään ei enää
    ollut tehtävissä. Onneksi kärsimykseni eivät kestäneet pitkään. Kurkustani
    kuului vielä hetken vaimeaa kuolonkorinaa, ennen kuin lakkasin olemasta.
    Mädäntyvän ruumiini tuoksu paljastanee ennen pitkää karmean kohtaloni
    naapureille.

    -Revolverimies


    Told by a murderer:


    Kohde oli hankala, koska toimeksiantajallani ei ollut antaa hänestä kuvaa.
    Siten ainoa mahdollisuuteni oli tavoittaa hänet asunnollaan. Pettämätön
    suunnitelmani edellytti kohteen oloa kotosalla. Ensi töikseni selvitin
    ovikoodin ja astuin sisäpihan kautta porraskäytävään.


    Jokaisen asunnon ovessa oli yllättäen suuri ryppypintainen lasi-ikkuna.
    Useimman takaa kajasti valo, mutta ei kohteeni ikkunan. Sisäpihalta näin,
    että hänen sälekaihtimensa olivat suljetut. Lisäksi huomioni kiinnittyi
    pienenpieneen postiluukkuun, johon postinkantaja oli huolimattomasti
    työntänyt kaksinkerroin taitetun Presson.


    Oletin, että Presso jaetaan varhain aamulla. Oletin, että kukaan ei
    lähtisi kotoaan tai tulisi kotiinsa kiskaisematta luukkuun jumiutunutta
    postia irti. Oli lauantaiaamupäivä: hän oli siis joko edelleen unessa tai
    ei ollut käynytkään kotonaan koko yönä. Jäin tummana hahmona
    porraskäytävään vartomaan elonmerkkiä kohteestani.


    Kului yli tunti. Ärtyneenä päätin jättää suunnitelmani toteuttamisen
    myöhemmäksi. Halusin silti jättää nuorelle miehelle terveiset ja sivelin
    hänen postinsa tappavalla hermomyrkyllä. Hellin ottein nykytin lehden ulos
    todella ahtaasta luukusta ja levitin myrkyn sen alapinnalle sille
    puolelle, joka oli ollut asunnon sisällä. Myrkkypinnan alle sijoitin
    laukusta ottamani sileäpintaisen mainoslehtisen. Työnsin nämä takaisin
    luukkuun ja sitten vedin mainoslehtisen ulos. Seuraavaksi myrkytin
    porraskäytävässä olevan lehdenpuoliskon alapinnan ja pyyhin roiskeet
    lattialta.


    Poistuin kenenkään huomaamatta sisäpihan ja raskaan rautaportin kautta
    raukealle etelähelsinkiläiselle kadulle.

    Luigi Lugosi


    Pe 5.11.2004 klo 18:05 Myrkkykukkalähetti Purho pidätetty

    The detective F pidätti myrkkykasvijoukkomurhastaan etsintäkuulutetun Markku Purhon tämän kotiovella.


    Etsivä kertoo:


    4.11 klo 14:36 saan vihdoin pitkään odottamani ilmoituksen pääliköltäni.
    Labran pojat ovat onnistuneet yhdistämään Hovimestarin perheen
    joukkomurhaan käytetystä kukkaruukusta löydetyt salamurhaaja Markku
    Purhon sormenjäljet oikeaan henkilöön. Aluksi olen järkyttynyt sillä hän on hyvä ystäväni, enkä uskonut hänen kykenemään moiseen hirmutekoon. Hetken kuluttua mielialani paranee, koska hänen
    pidättäminen varmaankin helpottuu koska tunnen hänet. Jonkin ajaa asiaa
    mietittyäni vaivun kuitenkin epätoivoon: Purho tietää minun olevan
    etsivä ja hän tunnistaa minut varmasti ulkonäöltä, joten hän tulee
    varmasti olemaan todella vainoharhainen läheisyydessäni. Pidätyksestä
    tulee todella vaikea.


    4.11 klo 17:00 saavun kotiin. Olen kehitellyt mielessäni suunnitelmaa
    Purhon kiinnisaamiseksi. Aikaisemmin syksyllä olin lainannut hänelle
    kasan scifi-kirjoja ja niiden takaisin pyytäminen antaa minulle hyvän
    tekosyyn lähestyä häntä herättämättä epäilyksiä. Yritän soittaa
    Purholle, mutten saa häntä kiinni, joten tyydyn lähettämään
    tekstiviestin, jossa kerron erään toisen ystäväni haluavan lainata erään
    hänellä olevan kirjan. Lähetän myös tekstiviestin eräälle toiselle
    etsivälle ja pyydän häntä mukaan tekemään pidätystä, mikäli Ruuskanen ei
    tartu syöttiini. Ko. etsivä ei vastannut, joten päädyn tekemään pidätyksen itse.


    5.11 klo 10:30 Purho soittaa minulle. Sovimme, että käyn joko
    hakemassa kirjan hänen luotaan illalla tai sitten hän tuo sen minulle
    lauantaina.


    5.11 klo 17:30 Purho soittaa taas ja kertoo olevansa matkalla kotiin.
    Sovimme, että haen kirjan noin klo 18 aikoihin. Lähden töistä ja hyppään
    hiljattain ostamaani käytettyyn autoon. Sain auton halvalla, koska se
    oli kuulemma ollut mukana joidenkin rikollisten välisessä
    välienselvittelyssä ja koko sen pohja ja kuljettajanpuolinen sivu on
    jouduttu uusimaan. Matkalla kohti Kulosaarta ihmettelen tuolien
    verhoilussa olevia tummia tahroja.


    5.11 klo 18:05 saavun Purhon kotiovelle. Sydämeni hakkaa kiivaasti ja
    minun on vaikea kätkeä jännittyneisyyttäni. Olen piilottanut aseeni
    repun ylätaskuun ja tarkoituksena on kaivaa se esille kun laitan
    Purhon palauttaman kirjan laukkuuni. Soitan ovikelloa ja jään
    odottamaan. Kuulen kuinka joku tulee ovelle ja ilmeisesti kurkkaa
    ovisilmästä. Purho avaa oven ja pitää kättään selkänsä takana.
    Vaihdamme pikaisesti tervehdykset ja hän kääntyy hakemaan kirjaa.
    Huomaan hänen pitävän kädessään pistoolia. Purho laittaa pistoolin
    eteisen pöydälle, ottaa siltä kirjan ja tulee takaisin ovelle. Avaan
    laukkuni ylätaskun ja alan kömpelösti kaivamaan asettani esille. Saan
    aseen esille ja käsken Purhon antautua. Purhon vastaus on jotain
    tyyliin ”Voi ei.” muttei suoraan vastustele pidätystä. Teen nopean
    laskelman päässäni: Purho tuntee minut ja mikäli hän joutuu
    vankilaan hän varmasti lähettää mafian tappajat minun, perheeni ja
    ystävieni kimppuun… Painan liipaisinta ja Purho sisäkalut lentävät
    eteisen seinälle. Otan puhelimeni, näppäilen pomoni numeron ja selitän:
    ”She was coming straight at me!”

    • Etsivä F

    Pe 5.11.2004 – Tuomaristo tiedottaa

    UUSI AIKARAJA
    Työnantajat alkavat käydä kärsimättömiksi. Jokaisella elossaolevalla
    salamurhaajalla on viikko aikaa yrittää murhaa. Synkeiden seuraamusten
    uhalla niiltä, jotka eivät ole vielä surmanneet yhtään uhriaan,
    edellytetään tuloksia. Muilta riittää uusi yritysraportti.
    
    ASEISTA
    Pommipakettien hylkääminen julkisiin kulkuneuvoihin on kielletty.
    Hiljattain metrossa oli evakuointiin johtanut väärä pommihälytys hylätyn
    salkun perusteella. Tapaus ei liittynyt meihin, mutta emme halua aiheuttaa
    vastaavaa tilannetta.
    
    PISTEYTYKSESTÄ
    Tekojen pisteytys parin päivän sisään kustakin tapahtumasta osoittautui
    epäkäytännölliseksi. Pistetaulukkoa päivitetään kerran viikossa
    tuomariston tapaamisten yhteydessä.
    
    Muistattehan, että puuttuva raportti tarkoittaa viittä miinuspistettä.
    
    Metsästysiloa! :-)
    

    Ma 1.11.2004 n. klo 15 – Etsivä U pidätetty

    The detective L (ex-”Cloaca Maxima”) pidätti etsivä U:n (ex-”Callidus 307”), joka perjantaina 22.10. häikäilemättömästi teloitti satunnaisen sivullisen ja raportoi tappaneensa etsintäkuulutetun. Kohde ammuttiin vastustaessaan pidätystä.


    Etsivä kertoo:


    (otteita kersantti Latikan päiväkirjasta)


    27.10 Uusi toimeksianto. IsoPomo otti minuun ja kolmeen muuhun tuoreeseen
    kersanttiin yhteyttä. Järjestöömme on mahdollisesti päässyt soluttautuja.
    Hoidetaan vakiomenettelyllä, valtion vankilathan ovat jo täynnä poliittisia
    vankeja.. Tutkin U:n tiedot ja huomasin tunnistavani kuvan, tämän
    pitäisi hoitua helposti..


    28.10 Turhaa väijymistä Exactumilla moneen otteeseen. Olen huomaavinani
    erään toisenkin henkilön seikkailevan päämäärättä aulan tienoilla. Toinen
    etsivä? Minulla on kollegoideni nimet, mutta haluan hoitaa tämän yksin.
    Kyseessä on minun reviirini.. ja myönnetään, haluaa kunnian itselleni ja
    taata urakehitykseni. Mutta tänään ei ollut onni myötä.


    29.10 Toinen turhauttava päivä. Kävin useita kertoja norkoilemassa
    Uusivuoren luentosalien tienoilla. Pisimmillään seisoin Exactumin aulassa
    puoli tuntia tuloksetta. Onko joku vihjannut Uusivuorelle jahdista? Toinen
    soluttautuja?.. Huomasin jälleen saman mahdollisen etsivän kuin eilen, mutta
    nähtävästi häntäkään ei onnistanut. ..tai ehkä olen tullut vainoharhaiseksi.


    Tänään on Halloween bileet, Uusivuoren profiilin mukaan hän voi hyvinkin
    saapua paikalle. Otan aseen mukaan.


    30.10 Krapula, ei Uutta.. Lähden illalla baariin hukuttamaan huoleni.


    1.11 U vihdoinkin hoidettu! Lopulta kaikki sujui niin hyvin kuin
    olin odottanutkin. Hän ilmestyi luennolle aivan tiedustelujen mukaan.
    Tauolla hän lähti salista, ja asetuin salin ulkopuolelle odottamaan hänen
    paluutaan. Lopulta hän tuleekin nurkan takaa kohti salin ovea. Kävelen häntä
    vastaan, ohitan hänet ja käännyn ympäri. Hän ei reagoi tähän mitenkään,
    joten ehdin ottaa aseeni rauhallisesti esille ja tähdätä häntä selkään. Hän
    kääntyy vasta, kun kerron hänen olevan pidätetty. Silloin on tietenkin jo
    liian myöhäistä ja teloitan hänet siihen paikkaan. Viralliseen raporttiin
    teen tietenkin normaalin selvityksen ”pidätyksen vastustamisesta” (koskaan
    ei tiedä mihin reportterit pääsevät käsiksi). Silminnäkijöitä oli paikalla
    enemmän kuin viime pidätyksen yhteydessä, mutta vaaratilannetta ei syntynyt.
    Loppu onkin poliittisen siiven heiniä..


    (myöhemmin) Näyttää siltä, että tiedustelupuoli mokasi viime viikolla.
    Ilmeisesti U oli päässyt livahtamaan maasta, enkä siksi tavoittanut
    häntä loppuviikosta (muista mainita asiasta ylemmille). Lisäksi sain tietää,
    että U:n rikos oli ”pidättää” väärä henkilö. Petturi tai pätemätön,
    olen iloinen, että hänestä on päästy.

    • L

    To 28.10.2004 pariinkin aikaan – Sandels valui kuiviin

    Assassins Vampira and Hoppa Huopatossu ovat murhanneet Sandelsin sekä hänen kaksoisveljensä. Vampira ampui Sandelsin ja Hoppa Huopatossu puukotti hänen veljensä. Molemmat kuolivat kotiovelleen.


    Told by a murderer:


    Olin todella kostonhimoisella tuulella; edellisestä väijynnästä oli
    tuloksena vain helvetillinen tappoflunssa. Eikä tälläkään kertaa miestä
    näy mailla halmeilla. Vitutti. Viimein turhautuneena soluttauduin rappuun
    naapureiden hyväuskoisuutta hyväksikäyttämällä.Soitin uhrin ovikelloa ja
    peitin ns ovisilmän kylmällä kädelläni. Uhri avasi. -Sandels, otaksun?
    kysyin ja hän läimäytti otsaansa. Se riitti. Ammuin osuman suoraan rintaan
    ja hän jäi haukkomaan henkeään. Poistuin voitonoluelle.


    ”Hän liittyi enemmistöön”
    -Petronius

    • Vampira

      Kaksoisveljen murhaaja kertoo:

      Lukuisten tuloksettomien päiväkyttäusteni johdosta aloin olla kovin
      turhautunut. Visioita vilisteli päässäni ja unelmani kouristelevista
      uhreista olivat jo pitkään tunkeutuneet uniini kuin härnäten vielä
      viatonta salamurhaajaa. Päätin siis hylätä täyteen yllätykseen perustuvat
      kulmantakaa-suunnitelmani ja siirtyä luoksemarssintataktiikkaan.

      Tiedostin hyvin aikeeni kulmakivet. Näinä vaarallisina aikoina uhrit ovat
      kovinkin varuillaan, joten ulosantini tulisi olla mahdollisimman viaton.
      Ajattelin itseäni uhrin asemassa. Kenelle avaisin oven? Ketä en suurempia
      miettimättä teloittaisi heti oven vieressä olevalla pumppuhaulikollani?
      Kuka olisi niin luotettavassa asemassa tässä epäluotettavassa maailmassa?
      Mieleeni tulvahti hetken arvonnan jälkeen kuva kilteistä lettipäistä,
      jotka taluttavat mummoja kadun yli. Pukeutuisin partiolaiseksi, joka myy
      niitä iki-ihania partiojoulukalentereita. Helppoa, partiolainen kun olen
      siviilissä. Viime Kongon reissultani laukkuun jäänyt viidakkoveitsi, jolla
      olin taistellut alkuasukkaita vastaan, mahtui huomaamattomasti
      kalentereiden väliin ja oli valmis uuteen verenvuodatukseen.

      Täyteen partiopukuun sonnustautuneena seisoin uhrini Sandelsin alaovella ja
      pääsin hetken yrittelyn jälkeen rappuun sisään klo 19.50. Katsoin
      viimeisen kerran pimeässä rapussa välkehtivää viidakkoveistäni ihaillen ja
      työnsin sen kalenterinipun väliin. Tässä sitä taas mennään, kuiskasin
      sille. Nousin hiljaa asuinkerrokseen ja painoin valot päälle.
      Soitin ovikelloa. Kuulin askeleita. Ovi aukeaa. Viritin hyväntahtoisimman
      hymyni naamalleni ja aloitin: ”Hei, haluaisitko ostaa partiolaisten
      joulukalentereita? Hinta on viisi euroa.” Pahaa-aavistamaton kohde katsoi
      minua hetken eikä vaikuttanut järin kiinnostuneelta tarjouksestani. ”Ei
      kiitos. En juuri nyt tarvitse.” Samalla kun aloitin ostaisitnytkuitenkin-
      lauselmaani jännitin käteni, vedin kalentereiden välistä kiiltävän
      veitseni esiin ja salamannopeasti iskin sen Sandelsin vatsaan-alhaalta
      ylöspäin kuten me kaikki puukottajat tiedämme. Jälki oli erinomaista. Tuho
      uhrini sisuskaluissa oli silminnähden kuolettava. Hän tuupertui maahan
      heti epäonnekas katse silmissään, joista veitseni hohto kajasti vedettyäni
      se ulos hänestä ja pidellessäni sitä hänen edessään. Viimeisillä
      hetkillään hän muodosti huulilleen sanat: ”Minut on tapettu tänään jo
      kerran.” Olin tyrmistynyt. Edessäni oli elävä kuollut. Tarut zombeista
      olivat sittenkin totta. Siinä vaiheessa koin parhaaksi poistua paikalta.
      Zombeista ei koskaan voi tietää, sanotaan.
    • Hoppa Huopatossu

    Ke 27.10.2004 aamuyöllä – Perhe löydetty myrkytettynä

    Markku Purhon umpikiero myrkkykasvi vei hautaan Hovimestarin, hänen isänsä, siskonsa ja kaksi koiraa. Kuolinsyytutkijat löysivät hapolla kastellusta kukkaruukusta jäänteitä gelatiinikapseleihin pakatusta kaliumsyanidista, joka yön aikana vapautui kukkaruukusta kuolettavin seurauksin.


    Tällaisen erikoisuuden toteuttaminen vaatii konsultointia asetuomarin kanssa.


    Uhri kertoo:


    Tiistai-iltapäivällä ehkä noin kuuden aikoihin ovikello soi. Väsyneenä
    menin avaamaan oven. Minulla oli tunne jo tuolloin, ettei se olisi hyvä
    ajatus, mutta edellisen viikon sairaus oli heikentänyt voimiani siinä
    määrin, etten jaksanut ajatella asiaa sen kummemmin.


    Oven takana oli kukkalähetti. Otin puketin vastaan ja epäilykseni
    vahvistuivat ja nousivat väsymykseni yläpuolelle. Avasin kuoren
    varovaisesti hansikkaat kädessä, jos kortti olisi myrkytetty. Ei ollut.


    Epäilykseni kasvoi, sillä kukkalähetti oli näyttänyt kummallisen tutulta.


    Tiesin, että ruukkukasvissa, jonka olin saanut oli jotain kummaa. En
    kuitenkaan ymmärtänyt, mikä se voisi olla. Ajattelin viedä kasvin roskiin,
    mutta unohdin kasvin keittiön pöydälle, kun koirat halusivat ulos.


    Yö tuli ja menin nukkumaan. Kasvi oli yhä keittiön pöydällä, ikkuna
    keittiössä oli auki ja ovi muihin huoneisiin kiinni. Yön aikana isäni oli
    ilmeisesti kuitenkin sulkenut ikkunan ja kasvin multiin piilotettu myrkky
    myrkytti huoneilman ja se siitä sitten.


    Sivullisia uhreja neljä: isä, sisko ja kaksi koiraa.


    Täydet onnittelut ovelasta suunnitelmasta. Loistavasti toteutettu.

    -Hovimestari


    Told by a murderer:


    Kohteeni asui tiedustelujeni mukaan yksin tai oli ainakin ainoa asuntoonsa
    rekisteröity. Taustatietojen perusteella olin vakuuttunut että hän pitäisi
    kasveista ja niinpä päätin lähettää hänelle myrkytetyn kukkatervehdyksen.
    Myrkyksi valitsin KCN, joka on huoneenlämmössä kiinteä jauhe ja muodostaa
    kosteuden ja ilman vaikutuksesta tappavaa vetysyanidi (HCN ) -kaasua.
    Kapseleiden sijoituskohteeksi valitsin ruukullisen viherkasvi, joka oli
    ideaali myrkyn sijoitukseen. Kostea multa edistäisi gelatiinikapseleiden
    hajoamista ja vetysyanidin muodostumista.


    Ostin kasvin ja piilotin myrkkykapselit multaan. Olin kuullut kohteeni
    sairastaneen edellisellä viikolla, joten laitoin mukaan parane pian -kortin.
    Astelin kohteeni kotiovelle rauhallisilla mielin, kukaan ei uskaltaisi ampua
    ovelleen kukkalähettiä. Ulko-ovin oli lukossa, mutta onneksi pääsin sisään
    soittamalla jonkin toimiston summeria. Astuessani hissistä kohteeni ovelle
    huomasin nimikyltissä myös toisen sukunimen. Kirottua! Oli jo liian myöhäistä
    muuttaa suunnitelmia ja joutuisin todennäköisesti poistamaan päiviltä myös
    viattomia sivullisia. Soittaessani ovikelloa alkoi korvia huumaava haukunta.
    Kohteeni saapui avaamaan oven kahden villisti haukkuvan koiran säestämänä.
    Sydämeni pamppaili säikähdyksestä. Huusin jotain hänelle osoitetusta
    kukkalähetyksestä ja ojensin paperiin käärittyä kasvia. Kohteeni kasvoille
    kohosi epäilys, ja hetken luulin pelini olevan pelattu. Koirien haukunta oli
    korvia huumaava ja huusin uudelleen ’Teille on lähettty kukkatervehdys!’.
    Lopulta hän tyytyi vastaanottamaan kasvin. Käveltyäni rauhallisesti kerroksen
    alas juoksin loput portaan adrelaniinin sähköistämänä. Olin varma että olin
    käyttäytynyt epäilyttävästi ja saatoin vain toivoa ettei kohteeni penkoisi
    multaa tai tohtisi heittää viherkasvia pois. Mieltäni kalvoi todennäköisyys
    sivullista uhreista. Ainakin koirat vaikenisivat iäiseksi…

    • Markku Purho

    Ti 26.10.2004 klo 21:20 – Lumikko myrkytetty Kalliossa

    Dr. Peter Laumann hyväksikäytti ystävyyttä ja ovelasti myrkytti pommeistaan tunnetun Lumikon.


    Told by a murderer:


    Uusi kohteeni oli Lumikko. Lumikko oli vanha ystäväni, tai pikemminkin
    kollega. Olimme työskennelleet saman pomon leivissä moskovan mafiassa
    muutama vuosi takaperin. Muistan kerran keskustelleemme monen monen votkan
    jälkeen työasioita ja hänen sanoneen että jos itse joutuisi salamurhan
    kohteeksi olisi tyylikkäintä kuolla myrkytykseen. Asevalintani oli siis
    selvä.


    Lumikko oli nimensä veroinen ovela paskiainen. Tiesin hyvin kuinka
    epäluuloinen ja varuillaan hän oli kokoajan.


    Vatvoin päässäni suunnitelmia suunnitelmien perään. Mikä olisi sopiva
    paikka ja aika? Unicafe? Ei. Liikaa todistajia. Lounas luonani? Ei. Liian
    läpinäkyvää. Olisin itse kuollut jo ennenkuin kutsuisin hänet.


    Lopulta keksin paikan; Harrastimme sillointällöin
    roskaruokadyykkausreissuja kallion slummeissa. Kallion pimeillä kujilla
    ollessamme kahden voisin onnistua Lumikon myrkyttämisessä.


    Jostain päähäni syntyi idea että voisin sekoittaa tappavaa myrkkyä kokakola
    pulloon ja tarjota sitä uhrilleni dyykkauksen ohessa. Mutta minun pitäisi
    ensin voittaa hänen luottamuksensa. Hän ei saisi esim. haistaa pulloa ennen
    maistamista, koska tiesin hänen pitävän asetta jatkuvasti mukanaan ja jos
    hän äkkäisi suunnitelmani olisin kuollut alta aikayksikön.


    Seuraavalla viikolla tapasimme koulussa pari kertaa ja puhuimme
    mahdollisesta dyykkausreissusta ja yhtenä iltana uhrini soitti minulle ja
    päätimme mennä illalla dyykkaamaan. Suunnitelmani olin hionut valmiiksi
    tähän mennessä. Ottaisin taskuihini kaksi puolen litran kokakolapulloa.
    Oikeassa taskussa olisi oikeaa kolaa ja vasemmassa myrkytettyä.


    Tapasimme illalla luonani. Olin laittanut myrkkypullon valmiiksi vasempaan
    taskuuni untuvatakkiini ja lähtiessämme ulos otin pokkana toisen pullon
    jääkaapista, ”matkaevääksi”. Uhrini ihmetteli kuinka minulla, pennittömällä
    oli moista juomaa ja selitin että olin käynyt äitin kanssa kahvilla ja
    kaupassa.


    Avasin täyden myrkyttömän kolapullon heti ulostauduttuamme ja otin siitä
    huikan. Tarjosin myös uhrilleni. Hän joi luottavaisesti nähtyään ensin
    minun ottavan huikkaa. Laitoin pullon oikeaan takintaskuuni ja me jatkoimme
    matkaa. Pulssini oli miljardi.


    Saavuimme alepan roskiksille. Oli pimeää, utuista ja autiota. Ihan meidän
    vierestä tepasteli yksi spurgu. Minun pitäisi odottaa vielä vähän aikaa.
    Jäimme seisomaan roskahuoneen viereen ja yritin vaikuttaa rennolta, jutella
    niitänäitä samalla kuin kaivoin vasemmasta taskustani pullon esiin. Pulloon
    olin lattanut myrkkysekoitusta sen verran kuin ajattelin toisessa pullossa
    olevan kolaa juotuamme siitä pari huikkaa. Avasin pullon ja huomasin
    samalla spurgun tulevan taas ohitsemme toisesta suunnastsa roskahuoneen
    kulman takaa. Jouduin taas odottamaan. Nyt pulssini oli tähtitieteellinen
    ja puheeni kuullosti varmasti hiukka kangertelevalta. Minun olisi nyt
    toimittava. En voisi ottaa itse huikka myrkkypullosta, mutta en myöskään
    voinut pidellä sitä avattuna kädessäni ikuisesti. Lumikko alkaisi epäillä.
    Odotin vielä muutaman sekunnin että spurgu häviäisi kulman taakse ja juuri
    hänen kääntyessään pois ojensin tärisevin käsin pulloa uhrilleni. Hän otti
    pullon käteensä. Hän joi. Tyhjä katse silmissään hän luhistui märkään
    asfalttiin. Viimeisinä sanoinaan hän taisi lausua venäjäksi jotain
    ystävyydestä. Laitoin ruumiin roskikseen ja liukenin paikalta.

    • Dr. Peter Laumann

      Uhri kertoo:

      Maanantaina sovittiin parin hyvän ystävän (ja koulukaverin) kanssa tiistai-
      illan dyykkausreissusta. Pirautin siis tiistaina illan lähestyessä että
      olen yhä tulossa mukaan. Kun lähestyin ystäväni kämppää, kuoleman läsnäolo
      tuntui niin selvältä selkäpiissäni, etten voinut asiaa epäillä: tänä
      iltana kuolen. En kuitenkaan voinut enää vetäytyä, se olisi ollut mitä
      epätyylikkäintä.

      Saapuessani ystäväni kämpälle sivelin reikärautaani taskussa, se antoi
      mukavasti kaivattua turvallisuudentuntua. Kämpällä ei tapahtunut mitään
      epäilyttävää, mutta yhä tunsin viikatteen karmaisevan varmasti huojuvan
      varjon.

      Lähtiessämme reissulle ystäväni otti mukaansa pienen kokiksen, avasi ja
      joi sitä tarjoillen välillä myös minulle. Päästiin kallion valintatalon taakse
      roskiksille klo 21.20, hämyiseen soppeen, jossa odottelimme kaksin
      kolmannen paikalle saapumista.

      Ketään ei ollut näkemässä, kun taas kerran ystäväni ojensi pulloaan
      tarinoidessaan. Otin ja join. Heti kun erotin kaliumsyanidin harvemmin
      maistetun aromin, tiesin tulleeni murhatuksi mitä tyylikkäimmin.
      Hirvittävien kouristusten lomasta sopersin onnitteluni. Jättäessäni
      maallisen majani näin alapuolellani ruumistani sullottavan roskikseen, ja
      en nähnyt ketään tulevan paikalle. Hengettömässä katseessani pystyin vielä
      näkemään suurta ihailua nerokasta murhaajaani kohtaan!
    • Lumikko

    Ti 26.10.2004 klo 9:42 – Ms. Mexico pidätetty

    The detective K (ex ”Aimo Häiriö”) on ilmoittanut Ms. Mexicon pidätyksestä. Kohde ammuttiin vastustaessaan pidätystä.


    Etsivä kertoo:


    Olin saanut kyseisen toimeksiannon jo viikko sitten, mutta jouduinkin
    yllättäen taistelemaan paperihommien parissa enkä päässytkään kentälle
    kuten olin suunnitellut. Oletin etsiväkollegojeni suoriutuvan keikasta
    nopeasti, joten en liiemmin miettinyt asiaa. Aikatauluni helpottaessa ja
    Ms. Mexicon ollessa yhä vapaalla jallalla päätin tänä sateisena
    tiistaiaamuna suunnata Kumpulaan kyttäyskeikalle.


    Saavuin paikalle vasta 8.20, jolloin Exactumin löydettyäni jäin ala-aulaan odottelemaan Unicafen avautumista. Vaikka olin laskelmoinut epäillyn, Ms. Mexicon, ehtineen ajoissa luennolleen, yllätyin positiivisesti hänen tuntomerkkeihinsä sopivan henkilön astellessa sisään ja noustessa kierreportaita kolmanteen kerrokseen. Seurasin hetken kuluttua perästä ja paikallistin kohteen
    erääseen luokkahuoneeseen. Arkkitehdille kiitos luokkien suurista
    ikkunoista, joista erään sälekaihtimien välistä tarkkaillen vakuutuin
    kohteen henkilöllisyydestä.


    Seuraava tunti kuluikin rattoisasti aamukahvin merkeissä. Kahdeksannen donitsin ja kolmannen santsikupin jälkeen kello lähestyikin jo puolta yhdeksää, jolloin siirryin kolmanteen kerrokseen paikkaan, josta pystyin tarkkailemaan luokkahuoneen ovea. Vain kymmenen minuutin odottelun jälkeen luento päättyikin ja kohteeni käveli ulos luokasta opiskelutoverinsa kanssa, ohittaen minut muutaman metrin päästä.


    Nousin ylös, seurasin heitä muutaman askeleen ja käskin hänen antautua.
    Hämmentynyt Ms. Mexico ilmoitti antautuvansa, minkä tulkitsin ovelaksi
    hämäysyritykseksi ja ammuin kohdetta lähietäisyydeltä maksaan (PUM!).
    Kohteen lyyhistyttyä ympärilleen laajenevaan verilammikkoon poistuin
    paikalta vihellellen. Loistava alku taas yhdelle kunniakkaalle päivälle
    Lain ja Oikeuden puolustajana!

    • Etsivä K

    Ma 25.10.2004 aamulla – Lumikko räjäyttää jälleen

    Pommitehtailija Lumikko on iskenyt taas. Shakaalin vei mukanaan nuken sisään rakennettu pommi.


    Uhri kertoo:


    Herättyäni tänä aamuna huomasin rapussamme pienen, epämääräisen näköisen
    pussin. Jo siinä vaiheessa arvasin, että murhaaja lienee kannoillani.
    Luontaista uteliaisuuttani menin kuitenkin asiaa tutkimaan, ja näin
    pussissa nuken ja oman nimeni nimilapussa. Oloni ollessa jo valmiiksi
    puolikuollut, päätin tutkia sisällön tarkemmin ja viime hetkellä ennnen
    sinkoutumista taivaan tuuliin näin Lumikin viimeiset tervehdykset.

    • Shakaali

      Told by a murderer:

      Hoideltuani Smjertin havaitsin räjähteitä olevan vielä riittämiin toiseen
      jekkuun. Pirtan murhaaminen oli aiemmin ollut tuloksetonta, kävin jo
      kerran asunnon ovella ”leivinpaperia lainaamassa” ja jouduin vetäytymään koska
      asunnossa oli muita ihmisiä.

      Kierrätyskeskuksen ilmaishuoneella näin söpön mollamaijan, jonka viaton olemus sai kieron ja häijyn mieleni muotoilemaan maijasta pommia. Rakensin sen sisään mekanismin, joka laukaisisi pommin kun maijan oikeata jalkaa kääntäisi istuvaan asentoon. Mekanismi toimi testauksissa hienosti, joten uskalsin virittää pommin, ommella nuken kiinni ja lähteä sunnuntai-illan epäilyttävän hiljaiseen ja sateiseen yöhön mollamaija kassissani.

      Perillä pelkäsin varhaisesta (klo 22) ajankohdasta johtuen tulevani nähdyksi, mutta kukaan ei liikkunut sisäpihalla koko aikana. Otin kassistani kirkkaan muovipussin ja mollamaijan, ja jätin lahjani roikkumaan uhrini nimellä varustettuna asunnosta laskevien portaiden kaiteeseen. Sitten poistuin myhäillen sateiseen pimeään.
    • Lumikko

    Pe 22.10.2004 klo 17:14 – Hämä-hämä-häkki kiipes Almalle

    Huomaavainen ”Gosalyn” toimitti Almalle lämpöiset käsineet talven varalta. Käsineeseen kätketty myrkyllinen hämähäkki vei hautaan Chemicumin hissimurhaajan.


    Uhri kertoo:


    Olin ollut varuillani ja tarkkaillut ympäristöäni epäilyttävien
    hiippareiden varalta, enkä ollut nähnyt ketään erityisen epäilyttävää. Aloin
    siis jo tottua alituiseen kuolemanpelkoon (ja laukkuun vuotavaan aseeseen).
    Saavuin perjantaina kotiini kilisevän kauppakassin kanssa (valmistelin
    seuraavan päivän syntymäpäiväkutsujani) klo 16, tarkistin postilaatikkoni ja
    huomasin ilmoituksen saapuneesta suurikokoisesta kirjeestä. Ajettelin jonkun
    sukulaisen lähettäneen minulle syntymäpäivälahjan, ja ilahtuneena lähdin
    käymään postissa. Kävelymatkan mietin seuraavan uhrini myrkyttämistä.


    Sain paketin, ja postitäti taisi huomata pienen epäluuloisuuteni sen
    suhteen. En uskaltanut avata pakettia kuin vasta kotona. Paketti oli
    leimattu kaksi päivää aikaisemmin Hyvinkäällä, eikä se tikittänyt, mutta
    laitoin nitriilikäsineet käteen ja suojalasit päähän ja avasin paketin.
    Lapaset! Luin saatekirjeen, ihmettelin kuka Pia minulle oli kirjoittanut, ja
    varomattomasti otin labrakäsineet pois ja kokeilin lapasia.
    Huippumyrkyllisen argentiinalaisen vihertäplähämähäkin myrkky on niin
    tehokasta, että viimeiseksi ajatukseksi jäi ilahtuminen lapasista.


    Syntymäpäiväjuhlista tulikin ruumiinvalvojaiset, onneksi boolitarvikkeet
    olivat jo valmiina kaapissa, ja näihin hautajaisiin pääsi vainaja itsekin
    osallistumaan 🙂


    Kiitos Gosalyn, hauska tapa kuolla!”

    • Alma

      Told by a murderer:

      Olen useampaan otteeseen ollut Keskustoimistolla väijymässä kohdettani
      Almaa, mutta päätin nyt lähestyä häntä toisella tavalla, kun en ole
      kertaakaan vielä nähnyt häntä hänen aikataulunsa mukaisina aikoina. Kävin
      maanantaina Vallilassa pyrkimyksenäni päästä hänen asuntonsa ovelle, mutta
      talon alaoveen olisi tarvittu ovikoodi, eikä kukaan mennyt ovesta ulos tai
      sisälle sen puolen tunnin aikana, jonka odotin ulkona, joten lähdin lopulta
      pois. Nyt päätin lähestyä kohdettani postitse ja jatkaa (aiemmin
      epäonnista) hämähäkkikampanjaani.

      Olin jo aiemmin hyväksyttänyt aseista vastaavalla tuomarilla aikeeni
      lähettää leikkihämähäkin uhrilleni postitse. Sen piti olla kuitenkin
      paketissa, ei kirjeessä, sillä elävä hämähäkki ei välttämättä selviäisi
      hengissä postin kirjeenkäsittelystä. Niinpä pakkasin postipakettiin
      itsekudotun näköiset punaiset lapaset (joululahjalapaset, joita en ole
      käyttänyt kertaakaan, kun eivät sovi omiin väreihini) ja ujutin toiseen
      niistä hämähäkin sekä sen ohessa lapun, jossa kerrottiin, mistä oli kysymys
      (ulkopuolisenkin ymmärrettäväksi), sekä omat terveiseni uhrilleni ja
      maininnan siitä, että hämähäkkiin koskeminen tappoi. Lapasten lisäksi
      laitoin pakettiin viattoman oloisen kirjeen, jossa joku itseään sen
      tarkemmin esittelemätön ”Pia” kertoo innostuneensa kutomaan ja päättäneensä
      lähettää lapaset muutamille tutuilleen, joiden kanssa ei ole tullut
      pidettyä aikoihin yhteyttä. Lopuksi hän vielä toivotti ”lämpöä syksyyn”.
      Jos Alma kokeilee lapasia, hänen kätensä osuu ensimmäiseksi hämähäkkiin.

      Laitoin paketin postiin keskiviikkona, joten pakettilapun pitäisi tulla
      Jaanalle perjantaina. Jos hän ehtii käydä postissa samana päivänä, hän avaa
      paketin siis jo silloin. Toivon kohteeni luottamuksen heräävän paketin
      tullessa oikeasti postissa: eihän esim. pommeja ja myrkkykirjeitä voisi
      lähettää postin kautta.

      Nyt on vain toivottava, ettei kukaan muu ehdi listiä Jaanaa ennen paketin
      saapumista!

      Mahdollisesti närkästyneille eläinsuojelijoille vielä tiedoksi, että
      argentiinalaisen vihertäplähämähäkin laittaminen lapasen sisälle on
      mielestäni perusteltavissa siten, että lapanen on hämähäkille mukavan
      pimeä, joustava ja hengittävä piilopaikka, ja lisäksi se pitää lämpimään
      ilmastoon tottuneen otuksen ruumiinlämmön tasaisena, kun pakettia
      kuljetetaan ulkona pakkassäässä. 🙂
    • Gosalyn

    Pe 22.10.2004 klo 12:16 – Etsivä Latikka tekee pidätyksen

    Etsivä L (ex ”Cloaca Maxima”) pidätti Glebin Kumpulassa Physicumin edustalla. Kohde ammuttiin vastustaessaan pidätystä.


    Etsivä kertoo:


    Epäilty sai surmansa klo 1216 Physicumin (Gustaf Hällströmin katu 2)
    edustalla vastustaessaan pidätystä. Sivullisille ei koitunut vaaraa.


    Aluksi haluan henk.koht. huomautuksena todeta, että arvostan salaisen
    poliisin luottamusta allekirjoittaneeseen. Sain tämän toimeksiannon huolimatta
    ystävyyssuhteestani edesmenneeseen Kauppiseen.


    Tapahtumien kulku:


    22.10.2004 n. klo 0100 varmistauduin epäillyn saapumisajasta fysiikan
    laitokselle, jonka olin valinnut pidätyksen suorittamispaikaksi. Epäilty henk.koht. kertoi saapuvansa paikalle n. klo 1210.


    22.10.2004 klo 1200 olin odottamassa epäiltyä laitoksen ulko-oven
    läheisyydessä. Poltin tupakan, jotten herättäisi Kauppisessa epäilyksiä seisomalla ilman syytä laitoksen edustalla. Klo 1207 päätin käydä tarkistamassa ettei epäilty ollut saapunut etuajassa ja ollut jo laitoksen sisällä. Nopean etsinnän perusteella päättelin, ettei hän ollut vielä paikalla. Päätin palata ulko-oven läheisyyteen, missä sivullisiin kohdistuisi pienempi vaara kuin sisätiloissa. Jäin odottamaan epäiltyä jälleen tupakkaa polttaen.


    Klo. 1214 epäilty saapui Physicumin portaille. Tervehdin häntä ja hän käveli
    luokseni. Meidän välittömässä läheisyydessämme ei ollut sivullisia, joten päätin
    suorittaa pidätyksen. Otin aseen taskustani, osoitin epäiltyä ja käskin hänen antautua. Hän ei kuitenkaan totellut, vaan alkoi käyttäytyä uhkaavasti. Näin ollen jouduin ampumaan häntä, ennen kuin hän aiheuttaisi vaaraa allekirjoittaneelle tai siviileille (yleisen ohjesäännön mukaisesti). Laukaus osui vasempaan käsivarteen, josta luoti jatkoi keskivartaloon.
    Epäilty menehtyi verenvuotoon parissa minuutissa.


    Pe 22.10.2004 klo 11:05:36 – Etsivät tavoittelevat Terminaattoria

    Huhujen mukaan Terminaattori on pidätetty. Yllättävää kylläkin, alustavat tiedot antavat ymmärtää hänen olevan edelleen hengissä. Lisätietoja odotetaan.


    Pe 22.10.2004 klo 9:10 – Autopommi vie Smjertin

    Lumikon taitavasti toteuttama HYSin historian ensimmäinen autopommi räjäytti taivaan tuuliin mestarimyrkyttäjä Smjertin.


    Tuomaristo huomauttaa, että autopommeihin liittyy erityisiä ehtoja ja sellaista ei tule toteuttaa kysymättä ohjeita aseista vastaavalta tuomarilta.


    Uhri kertoo:


    Sitten Jääkarhun epäonnistununeen väijytysyrityksen en ollut tietääkseni
    joutunut murhayrityksen kohteeksi. Muutama epäilyttävä henkilö oli
    hengaillut aina välillä siellä täällä, mutta toisaalta he saattoivat
    olla vain aivan tavallisia kaduntallaajia. Minulla oli jo kehittynyt
    selkeä rutiini: avasin kaikki kirjeeni hanskat kädessä, tarkastin aina
    rapun ja pihan ovisilmästä sekä ikkunasta ennen ulos menoa, kotiin
    tullessani pidin asettani esillä, kannoin aina taskussani pistoolia…
    Kerran olin jopa tarkastanut autoni pommien varalta. Ilmeisesti
    rutiinien luoma turvallisuuden tunne oli turruttanut vaistoni.


    Perjantai-aamuna minulla oli noin yhdeksältä alkava palaveri töissä.
    Tiesin, että pieni myöhästyminen oli aivan normaalia, joten aamulla
    painoin kännykän snoozea useasti ennen kuin nousin ylös. Tästä johtuen
    pääsin ulos Roihuvuoren asunnostani vasta yhdeksän jälkeen, vaikka
    kokous Pasilassa oli alkamassa samaan aikaan. Lähetin tekstarin ja
    ilmoitin myöhästyväni. En ollut käyttänyt autoani sitten tiistain, mutta
    nyt oli sen verran kiire, etten voinut turvautua julkisiin.


    Kävelin ripeästi autolleni, lähiseutu oli rauhallinen, eikä murhaajia
    näkynyt. Pahaa aavistamattomana avasin auton oven. Samalla kuulin auton
    alta piipitystä ja pian räjähdys sekä ympäriinsä lentelevät pellin
    kappaleet repivät vartaloni riekaleiksi. Makasin keskellä tietä
    asfaltilla ja tiesin kuolevani pian. Näin vieressäni maassa hajonneen
    pommipaketin. Viimeisillä voimillani raahauduin paketin luokse. Pommi
    oli erittäin taitavasti rakennettu Hiramatsu-pommi, jonka sytytyslanka
    oli ilmeisesti ollut kiinnitettynä auton oven alareunaan, jonka takia en
    ollut nähnyt sitä. Pommipaketti oli musta, joten se näkyi erittäin
    huonosti auton alta. Kuka murhaajista oli onnistunut tekemään näin
    hienon ja onnistuneen murhan? ”Mustan Lesken” olin itse hoidellut,
    joten nokkela ”Alma” oli seuraava arvaukseni. Paketin sisältä löytyi
    viesti murhaajalta, jonka luin viimeisillä voimillani. Asetuin selälleni
    ja annoin periksi lähestyvälle pimeydelle. Kasvoilleni nousi hymy ja
    viimeinen ajatukseni oli ”Onneksi olkoon Lumikko!”.

    • Smjert

      Told by a murderer:

      Maanantaina 11.10. päätin murhata Smjertin autopommilla. Kävin samantien
      hankkimassa tarvittavat materiaalit kätyreiltäni tiimarista ja stokkan
      rautakaupasta. Päivällä rakentelin pommin ekebergin kakkulaatikkoon.
      Suunnitelmani oli selkeä: kuskin ovi aukeaa ja siinä teipillä kiinni oleva
      siima laukaisee pommin, joka on kiinnitetty auton pohjaan.

      Tiistaiaamuna 12.10. kello 04:30 olin etsimässä uhrini autoa Roihuvuoresta. Se ei ollut asunnon oven edessä ja olin varautunut siihen. Noin 45 min. etsintöjen
      jälkeen löysin viimein auton seudun vilkkaimman ja valaistuimman kadun
      reunasta. Aikani yritin turhaan puhdistaa auton pohjaa rätillä, jotta
      olisin saanut teipattua pommin kiinni. Vilkuilin ympärilleni ja tajusin
      että aamuvirkuimmat alkavat kerääntyä läheiselle bussipysäkille. Oli
      vetäydyttävä. Kotiin hipsiessäni mielessäni oli vahvana ajatus ”mä vielä
      näytän!”.

      Tiistaina herättyäni ennen puoltapäivää päätin hankkia pari
      tarkoituksen mukaista magneettia. Suuntasin kulkuni kohti kallion
      epäilyttäviä elektroniikkaliikkeitä. Sain ilmaiseksi yhdestä pienestä atk-
      putiikista parin entisen emolevyn magneettia, erittäin keveitä ja erittäin
      tehokkaita! Vielä samana iltana palasin Roihuvuoreen. Asennus oli nopeaa
      ja vaivatonta, ja klo 01:30 ei tarvinnut varoa ”autovarkaita” vihaavia
      kansalaisaktivisteja. Seuraavana aamuna (ke 13.10.) värjöttelin
      bussipysäkillä tunnin todetakseni uhrini nousevan samalta pysäkiltä
      bussiin. Sitten poistin paketin ja sain flunssan.

      Nyt parannuttuani ja pommia paranneltuani päätin iskeä uudelleen. Madalsin
      pommin profiilia ja naamioin sen pyöränkumilla (vähemmän räikeä). Torstai-
      iltana (21.10.) klo 00:30 sain paketin kiinnitettyä niin tukevasti että
      saatoin jättää sen siihen kunnes kuulisin kieroa mieleltäni miellyttäviä
      uutisia Roihuvuoresta.
    • Lumikko

    Pe 22.10.2004 aamupäivällä – Sir Bommel the Seventhin kaksoisveli surmattu

    ”Luigi Lugosi” surmasi Sir Bommel the Seventhin kaksoisveljen perjantaina aamupäivällä.


    Mikäli salamurhaaja ei ole ajoissa saanut tietoa kohteensa kuolemasta, tuomaristo olettaa salamurhaajan tappaneen uhrinsa samalla alalla toimineen kaksoisolennon hieman vähennetyin pistein. (On syytä olettaa, että kuolemansa jälkeen salamurhaaja ei enää ole yhtä varuillaan kuin tavallisesti, joten pistearvo on hieman pienempi.)


    Told by a murderer:


    Pidin ovea auki lastenvaunuja työntävälle naiselle ja pienelle taaperolle.
    Nuori äiti hymyili minulle sädehtivästi kiitokseksi. En usko hänen
    aavistaneen, kenet hän tuli samalla päästäneeksi sisälle porraskäytävään.


    Asukasluettelossa asunnon 51 alla oli viisi sukunimeä. Tiedän kuinka
    herkässä vanha liipaisinsormeni on, joten minun ei kannattaisi soittaa
    ovikelloa. Asetuin neljänteen kerrokseen ja tarkkailin viidennessä
    kerroksessa olevan asunnon ovea.


    Kohteeni oli edellisenä yönä juhlinut ja rellestänyt kuin viimeistä päivää.
    Siten arvasin hänen nukkuvan pommiin tänään. Vaikka matkaa luentosaliin oli
    35 minuuttia ja aikaa luennon alkuun 15, odotin tyynesti.


    Ovi aukesi -lähdin nousemaan portaita samalla kun niitä alas rynnisti nuori
    mies. Tervehdimme toisiamme kuin naapurukset. Miehen ystävällisistä
    kasvoista paistoi elämänilo ja vilpitön nuoren ihmisen uteliaisuus maailmaa
    kohtaan. Nuo kasvot olivat minulle niin tutut, niin tutut.


    Heti ohitettuamme toisemme käännyn,

    tähtään

    tasanteelle ehtinyttä kohdettani vasempaan solisluuhun

    hän havaitsee aseeni

    hän kyyristyy

    hän kompuroi

    hän pyrkii portaiden katveeseen

    hän yrittää suojata metallin edessä voimatonta ruumistaan

    ja minä annan aseeni laueta.


    Luunsirpaleet silpoivat osumakohtaa ympäröivää pehmytkudosta ja roiskuva
    veri kuvioi porraskäytävän seinät ja lattian. Kohteeni lyyhistyi. Ennen
    jähmettymistään hän kangersi ”I’m dead already”.


    En tiedä, ymmärsinkö hänen sanomansa oikein. Laukaushan epäilemättä
    vaurioitti hänen ääntöväyläänsä melkoisesti. Toisaalta tämä antaa aihetta
    mielenkiintoiseen pohdiskeluun: onko niin, että ihminen kuolemansa hetkellä
    itse asiassa ymmärtää, että paluuta ei enää ole? Että hän voi faktisesti
    myöntää olevansa jo kuollut? Voiko tuonpuoleiseen siirtyvä sielu puhua
    maallisen asuinpaikkansa suulla vielä sillä hetkellä, kun on irtoamassa
    siitä?


    Poistuin porraskäytävästä. Ei ristin sieluakaan mailla halmeilla. Tämän
    ainoan lisäksi.

    • Luigi Lugosi

    To 21.10.2004 klo 22:30 – Ensimmäinen pidätys!

    Detectives M (ex ”Katariina Unhola”) ja K (ex ”Gismonda”) pidättivät Sir Bommel the Seventhin. Kohde ammuttiin vastustaessaan pidätystä.


    Etsivä kertoo:


    Heti toimeksiannon saatuani otin sähköpostitse yhteyttä kolleegoihini.
    Ms. Mäkinen vastasi kutsuuni, ja tapasimme rautatieasemalla.
    Etsintäkuulutettu oli usein havaittu torstaisin Baarikärpäsessä
    vaihto-oppilaiden kokoontumisajoissa, joten suuntasimme sinne. Otimme
    erinomaiset tarkkailuasemat baaritiskin äärestä ja nautimme
    kansainvälisessä tunnelmassa onnea tuntien edullisista euron hintaisista
    drinkeistämme.


    Tunnin odottelun jälkeen uhrimme ilmaantui paikalle. Hänen
    henkilöllisyydestä ei ollut epäilystäkään: 195-senttisen hollantilaisen
    kirkuvanoranssin pelipaidan selkämykseen oli bodeerattu hänen sukunimensä.
    Tarkkailtuamme kohdettamme puolisen tuntia oli aika alkaa tehdä töitä.


    Siniverinen kohteemme oli asettautunut seurueineen yökerhon keskellä
    sijaitsevaan sohvien ympäröimään keitaaseen. Astelimme määrätietoisesti
    paikalle, ja tiedustelin, onko paikka hänen vieressään kenties vapaa.
    Istuuduttuani Ms. Mäkinen lateli muodollisuudet päin hollannikkaan
    kasvoja, ja avasimme säälimättömän veden hänen rintaansa. Jätimme
    tyypertyneen seurueen kummastelemaan tilannetta ja poistuimme paikalta.

    • Anu Korhonen

      Etsivä kertoo:

      Tapasin etsivä Korhosen rautatieasemalla klo 21.00. Siitä siirryimme
      pikimmiten Baarikärpäseen, jossa etsintäkuulutettu Martens oli ilmoittanut
      viettävänsä torstaiyönsä. Martensia ei näkynyt saapuessamme paikalle,
      joten jäimme asemiin baaritiskin ääreen, josta pystyimme melko hyvin
      tarkkailtua ulko-oven suunnasta tulevia.

      Noin tunnin saimme rauhassa nauttia Happy Hourin juomatarjouksista ja
      toistemme seurasta kunnes klo 21.55 etsivä Korhonen teki ensimmäisen
      havainnon Martensista. Huolemme siitä, että tunnistaisimme uhrin oli aivan
      turha; hän oli huomaavaisesti pukeutunut erittäin hyvin näkyvään kirkkaan
      oranssiin t-paitaan, jonka selässä luki tikkukirjaimin MARTENS. Päätimme
      kuitenkin tarkkailla tilannetta ja odottaa että kohteemme siirtyisi
      otollisempaan paikkaan; emmehän halunneet hänen pinkovan karkuun saati
      sitten ampuvan meitä.

      Noin 22.20 harmiksemme hukkasimme kohteemme ja pelästyimme hänen jo
      lähteneen aiemmin jututtamansa naisen seurassa. Huolemme oli sen verran
      suuri, että varmuuden vuoksi kävimme jopa kysymässä asiaa narikan
      työntekijöiltä, jotka onneksi vakuuttivat miehen vielä olevan paikalla.
      Pian Martens kuitenkin löytyi; hän oli vain siirtynyt pöytään istumaan
      miesseurueensa kanssa. Päätimme toimia heti, sillä silminnäkijöistähän ei
      tarvitsisi välittää. Kävelimme seurueen eteen ja etsivä Korhonen istuutui
      varmuuden vuoksi kohteen vieressä olevalle tyhjälle istuimelle valmiina
      ampumaan. Itse käskin Martensia antautumaan, jonka jälkeen ammuin häntä
      rintaan.

      Totesimme Sjors Martensin kuolleeksi kello puoli yhdeltätoista, jonka
      jälkeen erosimme etsivä Korhosen kanssa jatkaaksemme matkaa omiin
      suuntiimme.
    • Kaisa Mäkinen

    To 21.10.2004 klo 15:15 – Dr. Laumann kaataa Puuman

    Dr. Peter Laumann ampui Puuman Viikin Infokeskuksen narikassa.


    Uhri kertoo:


    Olin kovasti tyytyväinen itseeni kävellessäni ulos
    hyvin suoritetusta kokeesta. Omahyväisyyteni karisi
    kuitenkin pian tajutessani, että penkillä istuva
    vieras henkilö vilkuili minua. Aulassa oli ehkä noin
    viisi ihmistä sillä hetkellä.


    Aseeni oli takin taskussa, ja takki oli naulakossa.
    Pienen pienet aivoni raksuttivat hurjaa vauhtia käyden
    läpi eri vaihtoehtoja. Onnekseni kaverini käveli juuri
    silloin vastaan ja jäi juttelemaan kanssani. Tunsin
    heti oloni turvallisemmaksi. Hänen tehdessä lähtöään
    päätin, että jos haen takkini nopeasti, ehdin ehkä
    vetää aseeni esiin ennen kuin murhaaja pääsee
    lähietäisyydelle.


    Kiirehdin naulakolle ja vedin takin niskaan. Haparoin
    jo valmiiksi taskuani, mutta murhaajani oli nopeampi.
    Hänen kutsuessaan minua nimeltä tiesin jo loppuni
    koittaneen. Ennen kuin ehdin saamaan aseeni esiin,
    olin jo saanut samaiseen käteen luodinrei´än, josta
    viaton henkeni valui verenä Viikin Infokeskuksen
    lattialle. Syrjäisillä naulakoilla kukaan ei ollut
    todistamassa, kun potkaisin tyhjää, eivätkä
    tuskahuutoni houkuttanut edes yhtä uteliasta
    ihmisenpuolikasta paikalle.

    • Puuma

      Told by a murderer:

      Uusi kohteeni opiskeli Viikissä, missä minäkin usein pyörin. Tulisin siis
      saamaan vain yhden mahdollisuuden hoitaa hänet tyylikkäästi pois
      päiviltään, sillä jos epäonnistuisin yrityksessäni saisi hän mahdollisesti
      tietää ulkonäköni ja se tuottaisi aivan liikaa mutkia matkaan. Oli siis
      valittava oikea aika ja oikea paikka.

      Tentti. Hän tulisi toivottavasti poistumaan yksin tenttisalista ja voisin
      napata hänet heti tenttihuoneen oven ulkopuolelta, hänen olessa vielä
      sekavissa tenttitunnelmissa.

      Aseekseni valitsin vanhan sodanaikaisen oravapyssyni, joka mahtuu
      pieneenkin taskuun.

      Istuuduin tenttisalin oven viereen ja otin esille lehden jota lueskelin
      odellessani. Minuutit juoksivat. Ihmisiä rupesi poistumaan salista.
      Kohdettani ei vielä näkynyt. Oliko hän varmasti tentissä? Noin tunnin
      pitkän odottelun jälkeen ihmisiä rupesi virtaamaan ulos. Sitten
      virtaaminen taas rauhoittui. Yhtäkkiä kohteeni käveli ulos salista. Hän
      vilkaisi minua nopeasti epäilevällä katseella. Paikalla oli nyt paljon
      todistajia, joten en voinut toimia. Kohteeni käveli naulakoille päin, jäi
      juttelemaan hetkeksi jonkun kanssa. Kun jutustelu oli ohi hävisi kohteeni
      naulakoiden sekaan. Nousin ylös ja kävelin naulakoille kiertäen toista
      kautta niiden ympäri ja nyt kohtasimme. Olimme kahden. Huomasin hänen
      poskiensa hieman punottavan ja hänen liikkeensä olivat hermostuneita. Nämä
      seikat varmistivat minut siitä että hän oli kohteeni. Lähestyin häntä
      nopeasti ja hän rupesi hermostuneesti kaivamaan laukkuaan. Ammuin hänet
      nopeasti ja liukenin paikalta.
    • Dr. Peter Laumann

    Ke 20.10.2004 23:59 – Pistetaulukko on avattu

    Syksyn pelin pistetaulukko on nyt nähtävillä viereisen menun kohdassa pelaajat. Murhat päivittyvät taulukkoon korkeintaan kahden arkipäivän viiveellä. Tuomaristo muistuttaa, että raportit vaikuttavat pisteytykseen ja raportin puute tietää viittä miinuspistettä.


    Ti 19.10.2004 21:40 (?) – Smjert iskee ravintolassa

    Tähän asti myrkkykirjeistään tunnettu Smjert tavoitti Musta Lesken ravintola Marian Helmessä.


    Uhri kertoo:


    Aavistin pahaa. Aamuinen väijymiseni ei ollut taaskaan johtanut teloitukseen.
    Ehkä murhaajan vaistoni oli jättämässä minut… ja verinen omatuntoni kalvoi
    mustaa sieluani. Siksi kannoin housujeni kastumisenkin uhalla asettani
    kaikkialle, jopa Ravintola Marian Helmeen, jossa keskustelu anarkististen
    yhteisöjen realistisista toimintaedellytyksistä velloi vilkkaana.


    Pari tuntia keskusteltuani käväisin miestenhuoneessa, mutten arvannut
    heittäväni siellä viimeiset veteni. Vaikka kuulin Hadeksen porttien avautuvan,
    luulin niitä vessan oveksi. Astelin ulos kopistani ja tuijotin Noutajaa suoraan
    kasvoihin huomaamatta hänen murhaavia aikeitaan. Ohitimme toisemme, hän
    matkalla kohti huusin istuinta, minä tavoitellen ulospääsyä.


    Laukaus repi lihaani ja täytti keuhkoni verellä. Huutoni jähmettyi korinaksi
    jäädessäni Noutajan kanssa kahden Manalan esikartanoon, Marian Helmen
    miestenhuoneeseen. Kirosin sitä epäoikeudenmukaista kohtaloa, joka antaa
    viattoman sarjamurhaajan, Pyöräilevän Puukottajan, Kumpulan Teloittajan, joutua
    väkivaltaisen kuoleman uhriksi. Mutta Kuolema vain nauroi hyväntahtoisesti
    matkallaan pöntölle…

    • Musta Leski

      Told by a murderer:

      Iltapäivällä sain toimeksiantajaltani uusia kohteita vanhojen tilalle.
      Heidän tietojaan tarkastellessani huomasin, että Mustalla Leskellä oli
      jokin tapaaminen Marian Helmessä klo 19 alkaen. Olin aikaisemmin käynyt
      kyseisessä ravintolassa ja sen pieni miestenhuone sopi mainiosti
      väijytykseen. Tiesin, että pääsisin paikalle vasta kahdeksan maissa,
      mutta päätin yrittää hänen murhaamistaan joka tapauksessa.

      Saavuin ravintolaan klo 20 ja tilasin oluen tiskiltä. Kiertelin
      ravintolaa ja huomasin savuttomassa tilassa ryhmän, joka oli varmastikin
      juuri se, jossa myös kohde oli. Iso nuori porukka puhumassa
      ulkopolitiikkaa. En halunnut herättää epäilyksiä menemällä huoneeseen
      vaikken ollutkaan takuuvarmasti tunnistanut kohdetta. Siirryin sen
      sijaan savulliseen tilaan tarkoituksenani tarkkailla WC:n ovea. Kaksi
      parasta kyttäyspaikkaa oli varattuna, joten siirrryin kolmanneksi
      parhaimpaan pöytään. Sillä aikaa kun odottelin kohteen WC-käyntiä
      pöydät tyhjenivät ja onnistuin siirtymään suoraan WC-käytävän viereiseen
      pöytään. Muut asiakkaat varmaan ihmettelivät pomppimistani ja
      vilkuilujani savuttoman tilan ja WC:n suuntaan. En antanut tämän häiritä
      minua.

      Hieman vajaan kahden tunnin, puolentoista tuopin ja yhden turhan
      WC-käynnin (erehdyin henkilöstä) jälkeen kohteen kuvasta vastaava mies
      meni WC:hen. Marian Helmen WC:ssä on ainoastaan käsienpesutila ja yksi
      koppi. Jäin odottamaan pesutilaan ja kun ovi avautui olin varma, että
      kyseessä oli Musta Leski. Pidin tyhjät käteni esillä ja ohitin hänet
      matkalla koppiin. Kohde ei vaikuttanut epäilevän mitään vaan kääntyi
      pesemään käsiään. Tässä vaiheessa vedin aseeni, käännyin ja ammuin häntä
      rintaan. Uhrin kasvoille nousi yllättynyt ilme, jonka jälkeen hän
      romahti lattialle. Poistuin WC:stä ja varmistuin siitä ettei murhalla
      ollut yhtään todistajaa (kukaan ei voinut nähdä meidän menevän samaan
      aikaan WC:hen). Kulautin tuopin loppuun ja lähdin kotia kohti. Vaatteeni
      haisivat savulta, mutta onneksi olin sentään saanut luettua hieman
      tenttikirjaa WC:n ovea väijyessäni.
    • Smjert

    Ti 19.10.2004 iltapäivällä – K. saa taas postia

    Maanantaina myrkkykirjeen saanut K. (nimi muutettu) joutui uuden myrkkyhyökkäyksen uhriksi. Vastoin ensivaikutelmaa hänen tyttöystävänsä odotetaan toipuvan – kirjeen kemikaali ei ollut tappavaa. Tällä kertaa kirjeen oli allekirjoittanut ”Gosalyn”.


    Tuomaristo muistuttaa, että kontaktimyrkystä käy vain ja ainoastaan käsivoide.


    Kohde kertoo:


    Eilisestä kirjeestä yhtään viisastumattomalta tyttöystävältä tuli
    karmaiseva tekstiviesti: ”Mä sitten kuolin just”. Kotiin kiirehdittyäni
    löysin ruumiin vierestä myrkyllä hyvin perusteellisesti
    sivellyn ”vaalimainoksen”, jonka alareunassa oli terveiset Gosalynilta.


    Gosalynille terveisiä: Siirappi on kehno käsivoide. Toisaalta puoli
    eteistä sotkeva kerros takaa että sitä on mukavasti käsissä aina ulos
    lähtiessä?

    • K.

    Ma 18.10.2004 21:30 – Myrkkykirje löydetty

    Helsingissä on tapahtunut outo rikos, jota tähän mennessä tutkitaan joko kotirauhan häirintänä tai murhan yrityksenä. Nimettömänä pysyttelevä K. on saanut tuntemattomalla kemikaalilla kyllästetyn kirjeen, jonka oli allekirjoittanut jo yhteen murhaan liitetty Dr. Peter Laumann.


    Kohde kertoo:


    Joko Smjert on jälleen vauhdissa tai sitten hän on saanut tyylikkäillä
    murhillaan copycatit liikkeelle. Vain muutama pikkuseikka sai epäilykseni
    heräämään:


    -Tapahtumia seuranneena osasin varautua myrkkykirjeisiin

    -Kuoren takapuoli oli keskeltä kosteudesta ryppyinen

    -Mainoskirje saapui puoli kymmeneltä…illalla 🙂


    Mafia-pelin pahasti keskeyttänyt kirjeenpurkusessio (asianmukaisin
    suojavarustein, tietenkin) paljasti kirjeestä oman nimeni kauniisti
    kirjeeseen teipattuna ja lähes kokonaan papereihn imeytyneen myrkyn.

    • K.

      Told by a murderer:

      Yritin tappaa K.:n kontaktimyrkkykirjeellä. Yritys taisi
      epäonnistua. Kuulin kohteeni kotiovensa takaa selostavan kämppikselleen
      jotain epäilevää tilitystä myrkkykirjeestä sen jälkeen kun olin pudottanut
      kirjeen postiluukusta.
    • Dr. Peter Laumann

    Ma 18.10.2004 klo 21:00 – Dr. Peter Laumann operoi

    Dr. Peter Laumann surmasi Vasilisan.


    Murhaaja kertoo:


    Vasilisan eliminointi oli kauan pyörinyt mielessäni. Kohteistani hän oli
    kätevimmin hoideltavissa. Vatvottuani strategiaa jo kauan huomasin
    yht´äkkiä olevani pattitilanteessa. Aika oli juoksemassa hihaani. Oli
    nimittäin viimeisiä hetkiä toimia, tai saisin etsivät, nuo säälimättömät
    kirotut verikoirat perääni.


    Vasilisa työskenteli pienessä ruokakaupassa keskustassa. Otin vanhan
    luotettavan ystäväni Triuqs retsam:in laukkuuni mukaan ja sukelsin
    kotiluolastani syksyiseen sumuun kadulle. Matkalla kaupalle mietin
    strategiaa. Kuinka varmistua uhrin henkilöllisyydestä ja kuinka minimoida
    todistajien lukumäärä.


    Astuin sisään kauppaan ja kassalla istui kohdettani etäisesti muistuttava
    nuori nainen. Hermostuneisuus oli sumentanut näköaistini. Pujahdin
    hyllyjen väliin miettimään seuraavaa siirtoani. Palasin kassalle ja kysyin
    tytöltä jotain thaimaalaisiin mausteisiin liittyvää. Seuraavaksi
    ihmettelin emmekö tunteneet toisiamme. Olimme varmasti tavanneet jossain.
    Kysyin tytön nimeä. Hän kertoi. Se oli virhe. Menin varmistuneena hyllyjen
    väliin odottamaan että kauppaan astellut ainoa toinen asiakas haihtuisi.
    Tämän jälkeen kohteeni tuli ystävällisesti minua palvelemaan hyllyjen
    väliin ja kohtasi siellä myös kohtalonsa. Viimeisit sanat olivat: ” Aah,
    minä arvasin tämän…”


    Taas poistuin syksyseen sumuun.

    • Dr.Peter Laumann

    Su 17.10.2004 klo ? – Makekin avasi postinsa

    Smjertin kolmas myrkkykirje eliminoi juuri maahan palanneen Maken.


    Uhri kertoo:


    Raskaan ja salaisen ulkomaankeikkani jälkeen saavuin jo vuorokauden
    vatsatautia ja vilustumista potevana kotiini Helsinki-Vantaan
    lentokentältä. Tavaroineni hypähdin oven takana odottavan postikasani yli
    ja onnistuin pudottamaan ruokakassini lattialle. Keräilin tavarani ja
    nostin postipinon ruokapöydälleni.


    Juuri ennen viikon mittaista ulkomaanmatkaani olin kyllästynyt
    helsinkitelevision ylihintaiseen verkkopalveluun ja heivannut
    kaapelimodeemini keskustan palautuspisteeseen. Ärtyneenä en jaskanut
    haastatella virkailijaa, vaan jätin kalusteet tiskille sopimuspaperini
    kera. Eipä ollut yllätys saada Welholta A4-kokoinen kirje, jossa
    yhteystietoni muovi-ikkunassa. Helvettiäkö ne vielä haluaa.


    Tartuin lähimpään teräaseeseen, ruokaveitseen ja vedin kirjeen auki. Veitsi
    kulki kevyesti kuin märkää paperia leikaten ja huomasin sen aivan
    tahmeaksi. Oliko veitsessä voita vanhastaan vai oliko kauppakassini
    vuotanut jotain kirjeiden päälle? Revin kirjeen nopeasti auki estääkseni
    kirjeen enemmän tuhoutumisen ja sain tahmaa nyt jo sormillenikin.


    Toiseksi viimeinen ajatukseni oli ”näinkö helpolla”, kun viimeinen oli
    puolestaan ”ansaitsin tämän”.

    • Make

      Told by a murderer:

      Tieto myrkkykirjeistäni oli ehtinyt jo levitä yleiseen tietoisuuteen,
      joten oli hyvin epätodennäköistä, että kukaan enää availisi kirjeitään
      varomattomasti. Onnekseni yksi kohteistani, Johannes Tiusanen, oli
      viettänyt viikon ulkomailla ja oli palaamassa viikonvaihteessa Suomeen.
      Hyvällä tuurilla hän ei ollut ehtinyt tarkkailla uutisia yhtä hyvin kuin
      Suomessa kuluvalla viikolla oleilleet kohteeni. Ajattelin antaa
      Tiusaselle reippaan tervetuloa kotiin toivotuksen. Harkitsin hetken
      pommia myrkkykirjeen sijaan, mutta ajattelin säästää pommit tuleville
      kohteilleni.

      Saavuin Tiusasen kotirapun ulkopuolelle lauantaina iltapäivällä. Rapussa
      oli ovisummerit, joten kokeilin aluksi Tiusasen summeria siltä varalta,
      että hän olisi jo palannut Suomeen. Ei vastausta. Ryhdyin painelemaan
      summereita läpi satunnaisessa järjestyksessä. Hetken aikaa kokeiltuani
      olin jo lähes varma, että summerit eivät ole toiminnassa viikonloppuna.
      Viimein kuitenkin tärppäsi ja naisääni tiedusteli asiaani. Kerroin
      olevani tuomassa pakettia hänen naapurilleen, joka ei ollut kotona
      (miksi valehdella, jos ei ole tarve?). Naapuri päästikin minut ovesta ja
      siirryin hissillä ylimpään kerrokseen ja tipautin myrkkykirjeeni
      Tiusasen postiluukusta sisään. Näin postiluukusta, että lattialla oli
      iso kasa postia, joten Tiusanen oli vielä matkoilla. En usko oven
      avanneen naapurin nähneen minua, koska hän asui eri kerroksessa kuin
      Tiusanen.

      Lähdin ulos ja suunnistin asunnon lähellä sijaitsevaan ”Punavuoren
      Ahven”-ravintolaan oluelle hyvin suoritetun työn kunniaksi. Kyseinen
      paikka oli todenäköisesti myös kohteeni kantapaikka. Harmikseni
      ravintolassa ei ollut jukeboxia, joten tyydyin hyräilemään mielessäni
      Queenin klassikkoa. ”Another one…”
    • Smjert

    La 16.10.2004 klo ? – Tappo tanssilattialla


    Isä Magnus surmasi Dommalla Alter Egon, Harmaasusien, HYFSKin ja Tolkien-seuran bileissä Callidus 307:n häikäilemättömästi tanssilattialle. Murhaaja valitsi sekuntinsa oikein ja tapahtumalla oli vain kaksi silminnäkijää, mutta etsivät pitävät itsestäänselvänä, että uhrin lyyhistyttyä tanssilattialle ainakin joku 35:stä todistajasta pystyy tunnistamaan tekijän.


    Uhri kertoo:


    Minut eliminoitiin viime yönä dommalla Alter Egon yms järjestämissä
    bileissä.


    Minua ammuttiin lähietäisyydeltä rintaan. Tilanne oli nopeasti ohi ja vaikka
    teko tapahtui bileiden päätilassa jossa oli kymmeniä ihmisiä, en usko, että
    yli kaksi ihmistä olisi nähnyt aseen tai itse ammunnan.

    • Callidus 307

      Told by a murderer:

      Olin tavannut kohteen jo kerran aiemmin tietyissä yhteyksissä, joten
      tunsimme toisemme entuudestaan. Täten pahaa aavistamattomana uhri itse
      törmäsi minuun Alter egon, Harmaasusien, HYFSK:in ja Tolkien-seuran X-
      bileissä dommalla lauantaina 16.10. Seurueessamme oli muutamia muitakin
      yhteisiä pahan päivän tuttuja, joista oli hieman hankalaa hankkiutua eroon.

      Muutaman epätoivoisen irtautumisyrityksen jälkeen sain tilaisuuden iskeä-
      ammuin kohdetta melko röyhkeästi lähietäisyydeltä tanssilattian
      laitamilla, kun muu seurueemme oli poistunut baaritiskille. Kukaan ei
      mielestäni kiinnittänyt meihin juuri silloin huomiota, ja kasarihitit
      vaimensivat vaimennetun vesipistoolini äänen kuulumattomiin. Suorituksen
      jälkeen piilotin aseen välittömästi laukkuuni ja astelin baaritiskille.
    • Isä Magnus

    Pe 15.10.2004 klo 20:17 – Smjert puolustautuu verisin seurauksin

    Myrkkykirjeiden mestari Smjert ampuu kotiovelleen häntä saalistaneen Jääkarhun.


    Uhri kertoo:


    I tried to kill Smjert today. I went to his place of living,
    rang the door bell and waited next to the door. As he came out after some
    time, he shot immediately and me of course too! We both hit each other.
    I was difficult to say, but we thought that he may been faster. So I was
    killed in gunfight.

    • Jääkarhu

      Told by a murderer:

      Olin tyytyväinen saatuani Vihisen pois päiviltä, mutta samalla myös
      hieman huolestunut siitä, etten ollut vielä joutunut kertaakaan
      murhayrityksen kohteeksi. Oletin, että olisi vain ajan kysymys koska
      murhaajat yrittäisivät iskeä. Olin tavallisen paranoidi tullessani
      illalla kotiin ja pidin rappukäytävässä aseeni valmiina, mutta kukaan ei
      ollut väijymässä minua. Minulla oli tulossa ryhmä ystäviä pelailemaan
      illalla, joten tiesin odottaa ovikellon soittoja. Tarkistin kuitenkin
      aina ovisilmästä rimputtajat. Kolme ensimmäistä tulijaa olivat
      ystäviäni, ja aloimme pelaamaan.

      Joskus kahdeksan tienoilla ovikello soi taas. Oli mahdollista, että
      tulija olisi neljäs ystäväni, joka saattoi olla tulossa mukaan peliin.
      Menin ovelle ja kurkkasin ovisilmästä: en tuntenut tulijaa, joten
      kyseessä oli joko tv-lupatarkastaja tai murhaaja. Koska henkilö asettui
      oven reunalle ja hänellä oli jotain kädessään lehden alla päädyin
      jälkimmäiseen vaihtoehtoon. En pidä amatööreistä, joten päätin hoidella
      kaverin pois päiväjärjestyksestä. Avasin oven ja tulitin heti oven
      vieressä hengailijaa. Hän oli yllättävän nopea ja vastasi tulitukseen.
      Tunsin jotain kosteaa rinnassani, mutta kyseessä oli onneksi vain
      pintanaarmu ja vastustajani kaatui kuolleena rappuun. Suljin oven ja
      palasin jatkamaan keskeytynyttä peliä ystävieni kanssa.
    • Smjert

    Pe 15.10.2004 klo 15:25 – Hissimurha Kumpulassa

    Alma teloitti kanssaan hissiin narraamansa Goren.


    Uhri kertoo:


    Olin jälleen kerran laboratoriossa sakkaamassa, kun kuulin jonkun kysyvän
    assariltamme minua. Käännyin ja näin asiallisen näköisen naisen joka
    kertoi tehtäväkseen viedä minut kansliaan. Tuhannet kysymykset alkoivat
    pyörimään päässäni, päällimäisenä huoli siitä että salainen identiteettini
    julmana murhaajana on paljastunut opinahjoni ohjaajille. Luottavaisin
    mielin lähdin kumminkin ”kanslisti” perässä kohti hissiä joka veisi minut
    aina taivaan porteille saakka. Viimeisenä ajatuksenani pyöri ”Ei enää
    yhtään sakkaa.” samalla kun nauroin kuolemalle päin naamaa.

    • Gore


    Told by a murderer:


    Olin selvittänyt uhrini aikataulua, ja tullut siihen
    tulokseen, että paras iskeä röyhkeästi silloin kun hän vähiten osaa pelätä
    murhatuksi tulemista.


    Kävelin kylmän viileästi laboratorioon, kysyin asssistentilta kohdettani,
    selitin, että häntä oli pyydetty tulemaan kansliaan juttelemaan.
    Ystävällinen assistentti osoitti kohteeni minulle (labratakissa ja –
    laseissa kaikki eivät näytä aivan samalta kuin passikuvissa), ja pyysin
    häntä tulemaan mukanani kansliaan. Osaaottavaiset huokaukset säestivät
    lähtöämme, opiskelijatoverit olivat huolissaan, mutta tuskin tiesivät miten
    vakavasta asiasta, ihmishengestä, lopulta oli kyse.


    Johdatin uhrini hissiin, hän vaikutti hieman levottomalta, syynä taisi
    kuitenkin olla julma verukkeeni kansliakäynnistä. Hissin lähdettyä
    liikkeelle otin aseeni esiin ja hoidin tehtäväni. Ruumiin siirsin kolmannen
    kerroksen viikonlopuksi jo tyhjenneeseen laboratorioon.


    Pe 15.10.2004 klo 11:55 – Surma Viikissä

    Harri Ruoska ampui selkään Katariina Unholaa.


    Uhri kertoo:


    Menin Viikin Infotalon naistenvessaan, jossa oli lisäkseni kaksi muuta
    naishenkilöä. En kuitenkaan huomannut tilanteessa mitään epäilyttävää ja
    naiset näyttivät olevan lähdössä pois, joten en osannut olla varuillani.
    Pestessäni käsiäni kuulin kuitenkin voitonriemuisen äänen: ”kuolit” ja
    huomasin jotain outoa selässäni: toinen naisista oli raa-an kylmästi
    ampunut minua selkään lähtiessään ulos! Kello oli tapahtuman aikaan noin
    11.55.


    En ole varma näkikö toinen poistujista tapahtuman vai ei, vaikka he
    näyttivätkin lähtevän yhdessä. Toisessa wc-kopissa oli kuitenkin joku
    ja lähes heti tapahtuman jälkeen vessaan saapui kaksi muuta tyttöä.

    • Katariina Unhola

      Told by a murderer:

      Surmasin tänään ensimmäisen uhrini, Kaisa Mäkisen ampumalla häntä selkään
      Viikin tiedekirjaston vessassa.

      Sain ensimmäisen näköhavainnon kohteestani, kun hän lähti espanjan
      tunnilta Viikin kehitystalosta toisen naisen seurassa. Lyöttäydyin itsekin
      sopivasti paikalle tulleen puolitutun seuraan ja kävelin hänen kanssaan
      kohteeni perässä kohti tiedekirjastoa. Yhtäkkiä kohde vaihtoi kadun puolta
      ja hänen kulkunsa nopeutui. Itse en voinut huomiota herättämättä tehdä
      samaa, koska en ollut yksin. Lopulta välimatkaa kohteeseeni oli lähes sata
      metriä ja näin hänen katoavan sisään Infotalon ovesta. Ajattelin pelin
      olevan tältä erää menetetty, mutta menin kuitenkin perässä.

      Kohdetta ei aulaan tultuani näkynyt missään. Päätin kuitenkin vielä
      kokeilla naisten vessoja. Kohdetta ei näkynyt käsienpesutilassa, joten
      päätin odottaa vielä hetken ja jäin niistämään nenääni paperitelineen
      viereen. Lopulta kohteeni ilmaantui kopista. Hieman sen jälkeen
      käsienpesutila tyhjeni muista ihmisistä, paikalla oli ainoastaan minä ja
      uhrini, joka vielä kääntyi selin minuun pestäkseen kätensä. Suoritin
      verityön ampumalla häntä selkään. Vielä ennen hänen kuolemaansa katseemme
      kohtasivat peilin kautta. Poistuin huomiota herättämättä aulan vilinään.
    • Harri Ruoska

    Pe 15.10.2004 klo 10:10 – Callidus 307 saalisti Gismondan

    Callidus 307 onnistui teurastamaan Gismondan Aleksanteri-instituutin hissillä käydyssä kaksintaistelussa.


    Uhri kertoo:


    Gismondan ura salamurhaajana oli hektinen mutta ah niin valitettavan
    lyhyt. Olin ilmoittanut käyväni joka päivä klo 10-12 luennoilla Bottalla
    (!) ja ehdinkin jo ihmetellä, miksei kannoillani ollut pyörinyt lainkaan
    epämääräisiä hiippareita. Laskeskelin todennäköisyyden joutua attentaatin
    uhriksi kasvavan koko ajan, joten perjantaiaamuna olin skitsofreenisista
    tuntemuksista huolimatta varautunut kohtaamaan kaltaiseni.


    Luentosalini Aleksanteri-instituutissa sijaitsee ylimmässä kerroksessa.
    Ajattelin hissin olevan pitkiä yksinäisiä portaita turvallisempi
    vaihtoehto, ja hississä asettelin aseeni repun sivutaskuun
    valmiusasentoon.


    Hissi saapui viidenteen kerrokseen ja avasin hitaasti oven. En ensin
    huomannut ketään, ja astuessani ovesta ulos tajusin tuijottavani portaissa
    seisovaa irokeesiin koristautunutta poikaa. Puolustautuminen on
    ongelmallista, sillä murhaajasta voi todella varmistua vasta aseen
    nähtyään, jolloin kaikki oli ainakin minun tapauksessani jo myöhäistä.
    Yritin vielä väistää ja avasin vastatulen, mutta turhaan.

    • Gismonda

      Told by a murderer:

      Kohde (Anu Korhonen) eliminoitu lyhyen tulitaistelun jälkeen Aleksanteri-instituutin 5 krs. oven edessä noin klo 10.10. Silminnäkijöitä 0, 2 todistajaa näkivät minut poistumassa talosta.
    • Callidus 307

    Pe 15.10.2004 klo 8:35 – Musta Leski sanoo PUM

    Musta Leski nappasi toisen uhrinsa, Cloaca Maximan, Kumpulassa.


    Uhri kertoo:


    Kuolon luinen, kylmä nyrkki kouraisi minut pois syksyisenä perjantaiaamuna.
    Asuin viiden minuutin kävelymatkan päässä Kumpulan kampukselta ja tapani mukaan lähdin luennolle myöhässä. Kotiovellani muistin vielä olla varuillani, mutta valitettavasti kohtaloni odotti minua vasta edempänä. Kampuksen läheisyydessä tuudittauduin valheelliseen turvallisuuden tunteeseen ja kiirehdin puoliunisena kohti Chemicumia. En koskaan saapunut perille.


    Huomasin rakennuksen syvennyksessä yksinäisen nuorukaisen, joka vilkaisi
    minua pikaisesti. En aistinut vaaraa tuon sekunnin murto-osan kestäneen katsekontaktin aikana. Murhaajani kasvot eivät paljastaneet mitään, niin kylmäverinen hän oli. Harpoin vielä muutaman metrin, kunnes yhtäkkiä kuulin juoksuaskelia takaani. Silloin oli kuitenkin jo liian myöhäistä.


    Ehdin kääntää päätäni ja nähdä vilaukselta vainoojani, kun luoti jo repi tiensä käsivarteni läpi upoten keskivartalooni. Kaatuessani maahan ehdin nähdä yksinäisen hahmon horisontissa, ainoan ihmisen itseni ja teloittajani lisäksi. Hahmo oli kuitenkin niin kaukana, ettei hän ehtinyt luokseni ennen pimeyttä, eikä hän taatusti pystyisi tunnistamaan murhaajaani. Jäin vuotamaan kuiviin yksin katkerien ajatusteni kanssa. Loppuelämäni jäi armollisen lyhyeksi.


    Kaikkina aamuina ei kannattaisi nousta sängystä.

    • Cloaca Maxima


    Told by a murderer:


    Olin päässyt murhaamisen makuun ja niinpä edes uni ei voinut pidellä minua
    veritöiden tieltä. Aiemmat valmisteluni olivat paljastaneet, että kohteeni
    olisi parhaiten eliminoitavissa hänen kotinsa ja laitoksensa välisellä
    kävelymatkalla. Aamuhämärä olisi surmalle otollinen aika. Tällä kertaa
    käyttäisin dramaattisen drive-by taktiikan sijaan väijytystä.


    Odotus venyi ja järkevältä näyttävän tekemisen keksiminen osoittautui
    hankalaksi. Tarkastelin ensiksi myytävänä olevaa autoa, mutta Corsan
    osoittauduttua perin ruosteiseksi siirryin lopulta porttikongiin
    näpyttämään kännykkääni. Kohteeni oli myöhässä luennoltansa mutta saapui
    viimein kohdalleni. Katseemme kohtasivat. Ketään ei ollut näkyvillä, mutta
    hillitsin itseni ja annoin pahaa aavistamattoman kävellä ohi. Astelin heti
    hänen peräänsä ja – PUM – teloitin hänet armottomasti katuun vettä
    käyttämättä. Uhrini kuoli urhoollisesti, koristen viimeiseksi
    sanoikseen ”onnea!” Silminnäköijöitä ei ollut.

    • Musta Leski

    To 14.10.2004 illalla – Smjertin kirjekampanja korjaa satoa

    Smjert iski jälleen ja myrkkykirje tavoitti Agent 86:n.


    Uhri kertoo:


    Tulin kotiin torstai-iltana tarkoituksenani vain käväistä nopeasti
    syömässä. Huomasin kotiin saapuessani eteisessä lojuvan postin joukossa
    saapuneen joukkokirjeen. En noteerannut sitä.


    Syötyäni kiireellä olin jo lähtemässä ulos, kun hetken mielijohteesta
    päätin vielä käydä läpi saapuneen postin. Poimin käteeni kirjeen ja
    mietin hetken jaksanko avata sitä. Jokin siinä oli pielessä, alitajuntani
    yritti kertoa, mutta tietoinen minäni ei kuunnellut. Varoituskellojen
    olisi pitänyt soida, mutta käsi oli ajatustoimintaa nopeampi ja ryhtyi
    avaamaan kirjettä. Sormen repiessä auki kirjettä myös tietoinen minäni
    huomasi nopeasti, ettei kaikki ollut kunnossa. Sormi oli jonkin valkoisen
    tahnan peitossa. Myrkkyä! Olin lievästi pettynyt huomiokykyyni vaipuessani
    tiedottomuuteen ja lukiessani murhaajan jättämää viestiä. Viimeisenä
    mieleeni jäi vain viestin allekirjoittanut Smjert.

    • Pasi


    Told by a murderer:


    Tuhkalaisen jälkeen päätin ottaa kohteekseni Vihisen. Ajankohdaksi
    valitsin noin klo. 18 jolloin tiesin kohteen yleensä lähtevän töistä.
    Saavuin hieman ennen ajankohtaa kohteen asunnon lähistölle. Mukanani oli
    kattava asearsenaali. Tavoitteenani oli aluksi vaania asunnon lähistöllä
    ja yrittää ampua hänet. Mikäli kohde olisi jo kotona tarkoituksenani
    oli yrittää eliminoida hänet kotiovellaan. Kolmantena vaihtoehtona oli
    käyttää samanlaista myrkkykirjettä, joka tehosi myös toiseen kohteeseen.


    Kiertelin kohteen kotitaloa jonkun aikaa ja totesin lähiseudun liian
    rauhattomaksi väijytykseen. Naapurin peesissä pääsin sisälle rappuun.
    Hetken aikaa pyörin ihmeissäni ympäriinsä. Osoitetaulussa oli Vihisen
    nimi 1. kerroksessa, mutta hänen nimellään varustettua ovea ei löytynyt
    mistään. Lopulta tajusin hänen asuntonsa olevan kellarikerroksessa.
    Outoja nämä vanhat talot. Kohteen asunnon edusta oli kuin luotu
    väijytykseen ja ilokseni huomasin ettei hänellä ollut ovisilmää.
    Kokeilin soittaa/koputtaa oveen, mutta kukaan ei ollut paikalla.
    Kirottua. Asunnon edustalla olisi ollut hyvä vaania, mutta minulla alkoi
    olla jo kiire muualle, joten tyydyin jättämään myrkkykirjeen
    postiluukkuun ja palaamaan myöhemmin mikäli tarve vaatii.


    Onnekseni kohde ei ollut tarkkaillut uutisia ja myrkkirjeeni tappoi
    taas. Nyt kohti uusia murhia.

    • Smjert

    To 14.10.2004 klo 14:29 – Kuolema korjaa Siltavuorenpenkereellä


    Gismonda eliminoi toisen uhrinsa, Juliuksen, tällä kertaa Siltavuorenpenkereellä.


    Uhri raportoi:


    Lähestyin Siltavuorenpengertä tavalliseen tapaan luottavaisin mielin.
    Remontin takia kulku laitokselle ohjautui vain yhden oven kautta,
    jolloin uskoin jatkuvan trafiikin takaavan sen ettei murhaajalla olisi
    kanttia paljastaa itseään. Säälikseni jätin kuitenkin huomiotta ainaisen
    myöhästymiseni luennolta, jolloin tyhjät käytävät suorastaan odottivat
    kylmäpäistä tappajaa.


    Astuessani sisään laitoksen käytävään, kiinnitin huomiota vain kelmin
    näköiseen vanhempaan opiskelijaan, joka tupakoi oven suussa ja jätin
    täysin huomiotta sen vaarattoman näköisen tytön, joka tarjoutui avamaan
    minulle oven. Kolmen sekunnin päästä oli kuitenkin jo liian myöhäistä.
    Laitoksen vahtimestarin silmien alla rintani ammuttiin täyteen reikiä.
    Veren valuessa pitkin portaikkoa ja valkoisen luun loistaessa rinnastani
    kaaduin lattialle vaikeroiden.


    Parin sekunnin päästä portaita nousi myös toinen opiskelija, joka olisi
    pystynyt todistamaan murhassa.

    • Julius


    Murhaaja raportoi:


    Gismondan seuraava uhri oli Julius. Tein ensimmäisen
    näköhavainnon kohteestani jo ensimmäisenä päivänä sattumalta Metsätalon
    Unicafessa, mutta omat kiiret estivät tositoimiin ryhtymisen.


    Kohteen oli määrä osallistua luennolle torstaina klo 14.15 joko
    Vuorikatu 20:ssa tai Siltavuorenpenkereellä. Valitsin ensin väärin, ja
    kävin toteamassa Vuorikadun ankeassa bunkkerissa, ettei kyseisessä
    luentosalissa ollut sinä päivänä lainkaan luentoja. Äkkiä siis
    Siltavuorenpenkereelle, jonka pohjapiirrustukset ja remontit olivat
    minulle vielä aivan tuntemattomia.


    Pikaisen seikkailun jälkeen löysin haluamani seminaarihuoneen, jonka
    lähistölle jäin odottelemaan. Kohdettani ei kuitenkaan näkynyt, ja luulin
    jo hävinneeni erän. Klo 14.15 päätin poistua paikalta.


    Odotellessani Liisankadulla raitiovaunua jouduin hieraisemaan silmiäni:
    siellähän se veijari tallusti kadun toisella puolella, kiireetönnä ja
    selvästi myöhässä luennolta. Lähdin varjostamaan Juliusta, ja lopulta olimme
    kaksin porraskäytävässä -tai niin luulin. Kalkki oli katkera niellä, kun
    portaita laskeutui juuri H-hetkellä naisvahtimestari, joka tosin kylmän
    viileästi asteli rikospaikan ohi kuin mitään huomaamatta. Jätin ruhon
    viilenemään ja karistin Siltavuorenpenkereen työmaapölyt kannoiltani.

    • Gismonda

    To 14.10.2004 klo 11:55 – Drive-by puukotus Helsinginkadulla

    Pyöräilevä Musta Leski suoritti HYSin pelien ensimmäisen puukotuksen uhrinaan Mimosa al’Dare. Etsivät haastattelevat silminnäkijöitä selvittääkseen murhaajan todellisen henkilöllisyyden.


    (Tuomaristo toivoo, että vastaisuudessa puukotukset tapahtuvat jalan: koska ”veitsi” edellyttää kosketusta, potentiaali todellisiin onnettomuuksiin juoksevan ja väistelevän uhrin ja pyöräilevän murhaajan välillä on ilmeinen.)


    Uhri kertoo:


    Kuolin tänään torstaina n.klo 12.00 matkallani Franzenialta
    metrolle. Tuntematon pyöräilevä mieshenkilö puukotti minua epäonnistuneen pakoyritykseni jälkeen.

    • Mimosa

      Told by a murderer:

      Muutaman tuloksettoman väijyntäkerran jälkeen turhauduin keskustan
      väkijoukkoihin ja päättelin Franzenian rauhallisen ympäristön tarjoavan
      paremman murhapaikan. Tutustuin rakennuksen tiloihin ennaltakäsin ja
      päättelin uhrini poistumisreitin metroasemalle. Laitoin polkupyöräni
      otolliseen paikkaan ja odotin. Odotin lisää. Lopulta ovesta alkoi astella
      muutamia humanisteja joiden joukosta oli vaikeaa tunnistaa uhriani.
      Onnekseni hän oli kuitenkin joukon lähes ainoa vaaleahiuksinen. Ja muusta
      joukosta erillään.

      Kaasutin mustalla murhapyörälläni uhrini kohdalle ja puhuttelin häntä
      varmuuden vuoksi vielä nimellä. Hetken molemminpuolisen epäröinnin jälkeen
      uhrillani välähti ja hän lähti pakoon ennen kuin sain veitseni esiin. Vaikka
      pyöräni oli nopea uhrini ehti Helsinginkadulle ennenkuin näki paon
      hyödyttömäksi. Yksi veitsen isku ja peli oli selvä. ”Drive-by” puukotus oli
      onnistunut, mutta uhrini sankarillisen paon ja hitaitten refleksieni takia
      kaksi opiskelijaa oli ehtinyt nähdä teon. Pakenin paikalta ajoneuvollani,
      mutta luulen, ettei kukaan muu ehtinyt tunnistaa minua ennen kuin hävisin
      Torkkelinmäen sokkeloihin.
    • Musta Leski

    To 14.10.2004 n. klo 11 – Tulitaistelu Pirkkolassa

    Puuma väijyi uhriaan ja päätyi tämän paon jälkeen lyhyeen tulitaisteluun. Molemmat selvisivät vammoitta. (Toim. huom.: Tuomaristo julkaisee harkintansa mukaan yritysraportteja silloin kun on varmaa, että ne eivät vaikeuta seuraavaa yritystä.)


    Murhaaja raportoi:


    N. klo 11 astelin pihaan ja jäin
    väijymän pahaa-aavistamatonta uhriani talon
    nurkan taakse. Paikka oli kyllä helposti arvattava –
    oikeastaan ainoa väijytykseen sopiva paikka koko
    pihalla – mutta paremman puutteessa päätin sen
    kelpaavan.


    45 minuutin odottelun jälkeen aloin epäillä, josko
    taas saisin kirjoittaa samanlaisen ”uhria ei
    näkyvissä” raportin, joita olin jo ehtinyt
    kirjoittelemaan muutaman. Oikaisin hieman jalkojani ja
    vilkuilin uhrin kotiovelle päin, kun samassa se
    aukeni! Syöksyin takaisin kulman taakse asettani

    tiukasti puristaen, ja toivoin, että uhri ei olisi
    kovin vainoharhainen tänä aamuna, vaan kävelisi
    suoraan syliini niin kuin olin suunnitellut.


    Ei kävellyt. Ilmeisesti hän huomasi, kuuli tai
    vaistosi jonkun odottelevan häntä kulman takana ja
    pinkaisi 100 metriä toiseen suuntaasn sellaista
    vauhtia, joka jättäisi Maurice Greenenkin
    sanattomaksi. Lähdin perään, mutta pysähdyin sitten
    odottelemaan ja yritin pysyä piilossa siltä varalta,
    että uhri alkaisi uhkarohkeaksi ja tulisi takaisin.
    Hyvää piiloa ei taaskaan ollut tarjolla (miksi
    helvetissä ihmiset leikkaavat pensasaidatkin nykyään
    niin mataliksi että niistä ei ole mitään apua?) ja
    uhri näki minut kävellessään takaisin päin.


    Mittailimme hetken toisiamme noin 15 metrin
    etäisyydeltä. Molemmat kokeilivat pyssynsä kantomatkaa
    todeten sen liian lyhyeksi.


    En voinut vain rynnätä lähemmäs ja ampua, sillä hänen

    Super Soakerinsa päihittäisi kyllä kevyesti minun
    Euroshopper-pyssyni. Uhri päästi suustansa verisiä
    uhkauksia ja käski minun häipyä. Minä vannoin vielä
    saavani hänet kiinni. Ainakin tiedän nyt, että hänen
    aseensa on niin iso, että hän ei voi kantaa sitä
    taskussaan. Mutta hän näki kasvoni, mikä on ankara
    takaisku. Täytyy punoa uusia juonia hänen päänsä
    menoksi…

    • haavojaan nuoleva Puuma

    Ke 13.10.2004 klo 17:20 – Jusse löydetty myrkytettynä asunnostaan

    HYS:n pelien ensimmäinen myrkytys vei hautaan Jussen. Kontaktimyrkytetyn jäähyväiskirjeen oli allekirjoittanut salaperäinen Smjert.


    Uhri kertoo:


    Saavuin keskiviikkopäivänä koulusta tapani mukaan kotiin hieman viiden
    jälkeen hiilivetyjen konformaatioita päässäni pyöritellen, olinhan tulossa
    viikon kiinnostavimmilta luennoilta; Prof. Yli-Kauhaluoman orgaaniselta
    kemialta. Tein voileipiä ja niitä syödessäni auoin päivällä tullutta
    postia. Anttilan mainos, Elloksen mainos, HTV:n mainos… Sivistymättömään
    tapaani en käyttänyt kuorien avaamiseen kirjeveistä, vaan revin ne
    brutaalisti auki käsin. Tämä koitui yhden kohdalla kohtalokseni.


    Tunsin kuorta avatessani sormissani jotain tahmeaa ja lähes samassa
    hetkessä alkoivat hengityslihakseni halvaantua. Kompuroin äkkiä hanan
    ääreen pesemään käteni, mutta veden sijaan minut olisi voinut pelastaa enää
    vastalääke tälle petolliselle salamurhaaja Smjertin lähettämälle, ihon läpi
    vaikuttavalle hermomyrkylle. Kuolemani oli tuskainen.

    • Jusse

      Told by a murderer:

      Ongelmana Tuhkalaisen kohdalla oli, ettei
      minulla ollut hänen kuvaansa, joten murhaa täytyisi yrittää jollain
      muulla tavalla kuin tuliaseella. Päädyin käyttämään kontaktimyrkkyä.

      Hankin erään tunnetun yrityksen mainoskuoren kohteeni nimellä
      varustettuna, johon sujautin myrkyllä sivellyn mainoslehtisen ja viestin
      kohteelle. Hän ehtisi lukea viestin juuri ennen kuolemaansa. Ikävä kyllä
      olin huomannut, että käyttämäni myrkky imeytyy kirjekuoreen ja näin
      ollen olisi toivottavaa, että kohde avaisi kirjeen mahdollisimman pian
      myrkyn asettamisen jälkeen.

      Päätin toimittaa kirjeen kohteeni
      postilaatikkoon aamupäivällä suunnilleen samaan aikaan kuin tavallinen
      posti saapuu. Olin kohteeni talon nurkilla n. klo 11 aikoihin ja
      huomasin lähistöllä myös posteljoonin. Mainiota. Naapurin avustuksella
      onnistuin pääsemään porttikäytävään ja kävin tiputtamassa kuoren
      kohteeni postiluukusta sisään. Poistuin tyytyväisenä paikalta.
    • Smjert

    Ke 13.10.2004 n. klo 16 – Gosalyn väijytti saaliinsa Kielikeskuksen eteisessä

    ”Gosalyn” yllätti uhrinsa Aimo Häiriön tämän ollessa poistumassa Kielikeskuksesta ja häikäilemättä teloitti tämän tyttöystävänsä viereen. Etsivät kuulustelevat järkyttynyttä tyttöystävää ja toista silminnäkijää, sekä muita todistajia, jotka saapuivat paikalle hetkeä surmatyön jälkeen selvittääkseen murhaajattaren henkilöllisyyden.


    Uhri raportoi:


    Tänään n. klo 16 kohtasin loppuni Fabianinkadulla kielikeskuksen
    eteisportaikon ylätasanteella.


    Koska kyseisenä ajankohtana talossa on paljon väkeä ja ovesta kuljetaan
    jatkuvasti sisään ja ulos, olin varsin huoletonna liikentessä luullen
    olevani turvassa minua väijyviltä salamurhaajilta, joskin aiemmin
    miestenhuoneessa käydessäni olin noudattanut erityistä varovaisuutta.


    Tyttöystäväni astellessa kielikeskuksen ala-aulan ovesta eteiseen
    seurasin häntä noin puolentoista metrin etäisyydellä. Ehdittyäni eteisen
    puolelle havaitsin oikealla puolellani salamyhkäisen hahmon, joka sekunnin
    murto-osan kuluttua ampui minua vatsanseudulle. Täydellisen hämmennyksen
    vallassa heitin lusikkani nurkkaan.


    Tapahtumaa todistanut tyttöystäväni on varsin traumatisoitunut eikä omien
    sanojensa mukaan tule toipumaan kovinkaan pian.


    Haudan takaa,

    Aimo Häiriö


    Murhaaja raportoi:


    Kiirehdin Kielikeskukseen valmiusasemiin jo hyvissä ajoin ennen uhrini
    espanjanluennon alkamista. Tunnistinkin Karvisen heti hänet nähdessäni,
    mutta hän oli punatakkisen tytön seurassa, ja lisäksi käytävissä liikkui
    niin paljon ulkopuolisia, ettei mahdollisuutta murhaan tullut. Jäin
    odottamaan luennon ajaksi luokan ulkopuolelle viattomasti romaania lukien
    ja eväitä syöden.


    Luennon päättyessä huomasin, että uhrini jäi viimeisten joukossa luokkaan.
    Ajattelin tilaisuuteni tulleen ja menin sisälle esittäen etsiskeleväni muka
    sinne jättämiäni lapasia. Luokassa oli kuitenkin Karvisen ja hänen
    ystävättärensä lisäksi myös opettaja, enkä uskaltanut avata tulta. Lisäksi
    luokasta oli vain yksi ovi ulos, ja sen edustalla oli useita ihmisiä.
    Sormet aseen kahvalle puristuneina päätin odottaa parempaa tilaisuutta.


    Seurasin uhriani hiljalleen ala-aulaan varmana siitä, että hän epäili jo
    jotain minun pyöriessäni jatkuvasti hänen kannoillaan. Koska aulassa oli
    useita ulkopuolisia, päätin väijyä pienessä eteisessä oikeaa hetkeä. Uhrini
    vihdoin kävellessä eteisen läpi oli hänen seurassaan edelleen sama tyttö,
    ja lisäksi heidän perässään tuli vielä eräs sivullinen. Olin malttamaton ja
    ammuin kuitenkin, sillä olin varma, että jos päästäisin uhrini kadulle
    asti, ei toista yhtä hyvää tilaisuutta enää tulisi. Vain yksi laukaus
    tarvittiin.

    • Gosalyn

    Ke 13.10.2004 klo 14:45 – Katariina Unhola yllättää rappukäytävässä

    Katariina Unhola todisti, että koti on ihmiselle vaarallisin paikka niittaamalla Double R:n tämän kotiovelle.


    Uhri raportoi:
    It was on the 13th of october. It was 14h00, I was at home checking the
    emails. Someone rang the doorbell, I thought that it was not normal at
    that time of the day (usually there are people ringing in the evening). As
    I was alone in the flat I opened the door. There was a girl who I didn’t
    know of course. She told me something very strange, so I knew at once that
    she was from the game. As I didn’t read carefully the instructions, I
    didn’t know that I could defend myself, so she had time to shoot me.

    • Double R

      Murhaaja raportoi:

      Murhasin Regis Renoul’n hänen kotiovellaan tänään noin kello puoli kahden
      ja kahden välillä iltapäivällä.

      Noin puoli tuntia aiemmin saavuin Itä-Pasilaan uhrini kotitalon luokse.
      Olin aiemmin hänen aikataulustaan päätellyt, että näihin aikoihin hän
      saattaisi olla kotonaan. Myös silminnäkijöiden riski olisi mahdollisimman
      pieni iltapäiväaikaan.

      Olin etukäteen suunnitellut tekosyitä, joiden nojalla voisin jututtaa oven
      avaavaa henkilöä ja saada selville onko hän varmasti uhrini. Päädyin
      höpöttämään jotain ESN-tapahtumista, mutta ilmeisesti en ollut kovin
      vakuuttava, sillä uhrini näytti hyvin epäilevältä alun alkaenkin. En
      kuitenkaan uskaltanut ottaa asettani heti esille, sillä miehen kädet
      olivat oven takana piilossa: arvelin hänen mahdollisesti pitävän kädessään
      asetta. Kun en kuitenkaan enää keksinyt mitään sanottavaa peiteaiheestani,
      tungin käteni laukkuuni, otin aseen esille ja ammuin luodin Renoul’n
      rintaan toivoen, ettei hän ehtisi ampua minua ensin mahdollisesti piilossa
      olevalla aseellaan.

      Poistuessani rakennuksesta rappukäytävä oli tyhjä, joten todistajia
      ei ollut.
    • Katariina Unhola

    Ti 12.10.2004 klo 19:45 – Gismondalta murha sujuu kuin tanssi

    ”Gismonda” soluttautui keskiaikaisten tanssien harjoitukseen ja väijytti uhrin.


    Uhri kertoo:


    Olin normaaliin tapaani käymässä Linnean keskiaikatanssiharjoituksissa
    Lauttasaaressa. Jossakin vaiheessa iltaa huomasin, että paikalle oli tullut
    tuntematon henkilö, mutta koska sellainen ei ollut mitenkään epätavallista,
    kiinnitin asiaan liian vähän huomiota. Lähtiessäni pois harjoituksista jäin
    hetkeksi yksin aulaan laittamaan kenkiä jalkaan, ja murhaajani käytti
    tilaisuuden loistavasti hyväkseen. Ainoa toivoni on, että ystäväni
    pystyisivät nähdessään ruumiini eteisessä tunnistamaan tämän vaarallisen
    henkilön.

    Murhaaja raportoi:

    Gismondan ensimmäinen veri/vesityö on suoritettu (12.10. klo 19.45).

    Toimeksianto harrastaa tiistaisin Linnean keskiaikatansseja Lauttasaaren nuorisotalolla. Itse en ole harjoituksissa koskaan käynyt, mutta jo vuosien ajan olen sitä suunnitellut. Tuttavani on harjoituksissa jo vanha konkari, joten sain kätevästi keploteltua itseni
    hänen daamikseen.

    Tunnin parketilla pyörähtelyn ja uusien askelkuvioiden
    opettelun jälkeen pahaa aavistamaton kohteeni alkoi pukea takkia ylleen, ja
    oli aika toimia. Eräs pariskunta teki samaan aikaan lähtöä, ja rukoilin
    mielessäni mahdollisten silminnäkijöiden häipyvän paikalta mahdollisimman
    pian. Onnekseni tuleva uhrini viivytteli aulassa, ja itse olin
    näpyttelevinäni tekstiviestiä tuulikaapin edessä. Kun kohteeni oli vihdoin
    yksin tuulikaapissa laittamassa kenkiä jalkaansa, vedin henkeä, otin
    repustani vesipistoolin, tervehdin uhriani ja ruikautin vesivanan suoraan
    hänen viattomaan rintaansa. Ketään ei ollut näköpiirissä, ja jätin raadon
    eteiseen: oli aika palata takaisin ”vessareissulta” saliin tanssin
    pyörteisiin. Tuntui pahalta likvidoida joku jo näin alkumetreillä,
    mutta ”kill first and you don’t get hurt”…

    • Gismonda

    Ti 12.10.2004 klo 10:05 – Ms. Mexicon ampumavälikohtaus Kumpulassa

    Toiminimellä Ms. Mexico tunnettu pahamainen salamurhaaja tempaisi aseen esille matematiikan laitoksen käytävällä. Sivullisten suuri määrä lienee häirinnyt tähtäystä, sillä uhri selvisi vahingoittumattomana ja jatkaa normaalia elämäänsä. Etsivät yrittävät selvittää Ms. Mexicon henkilöllisyyden.


    Ma 11.10.2004 klo 18:03 – Murha Liisankadulla!

    Syyspelin ensimmäisen surman suoritti ”CCCP”, joka eliminoi Noilan Liisankadun osakuntien talossa.


    Uhri raportoi:


    Osasin jo etukäteen arvata, että Liisankadun pimeässä porttikäytävässä
    olisin helppo maali. Olin siis suunnattoman helpottunut kun tapasin toisen
    henkilön ovella. Meitä vastaan käveli hämärästä porttikäytävästä henkilö,
    jota suuresti epäilin, mutta tämä vaikutti menevän suoraan ulos.
    Odottaessamme hissiä tarkkailin ympäristöäni, mutta luotin kuitenkin
    (liikaa) siihen, että toisen henkilön seura suojaisi minua, enkä halunnut
    aiheuttaa ongelmia pitämällä asetta esillä. En ehtinyt tehdä mitään, kun
    murhaaja asteli nopeasti kulman takaa ja teloitti minut kylmäverisesti
    todistajan läsnäollessa.


    Murhaaja raportoi:


    Murhasin Inkeri Kontron vesipyssyllä 18:03 Liisankadun osakuntatilojen
    alakerran hissin edessä. Tapahtumalla oli yksi todistaja.


    17:25 soluttauduin Liisankatu 17b:n rappukäytävään. Ensimmäinen ongelma
    oli, että en voisi jäädä istumaan portaille ja väijymään, jospa Inkeri
    tulisi tänä iltana kuoroharjoituksiin, sillä rakennuksessa luonnollisesti
    tulisi liikkumaan muitakin ihmisiä siihen aikaan, jotka voisivat kiinnittää
    huomion kummalliseen hiippariin. Tulin siis tulokseen, että minun pitäisi
    puoli tuntia näyttää kiireiseltä, siltä että olen oikeasti menossa
    johonkin.


    Tajusin, että voisin väijyä osakuntien ovea siten, että olen
    hiukan neljännen kerroksen alapuolella ja olen muka käveleväni sinne
    samalla nähden kuka on hississä. Jos se olisi uhrini, voisin juosta
    nopeasti viidenteen kerrokseen.


    Kun kyllästyin tähän ja kello läheni kuutta, menin uudestaan alakertaan.
    Aina kun joku tuli sisään, kävelin 2. kerroksesta pois ja leikin että menen
    ulos. Viimeisen kerran kiivettyäni ylös hissiin oli menossa 4 ihmistä. Jäin
    piiloon 1:n ja 2:n kerroksen väliin ja lähdin taas alas kun hissi lähti
    ylös. En voi objektiivisesti arvioida oliko ajoitukseni täydellinen, siten
    että kukaan ei nähnyt minua.


    Mennessäni ulko-ovelle tutut kasvot tulivat vastaan ja joku toinen
    ihminen. Harkitsin muuutaman sekunnin ja sitten käännyin takaisin, menin
    hissin viereen ja ammuin uhriani vesipyssyllä. Tämän jälkeen lähdin pois ja
    tietääkseni kukaan ei tullut välittömästi jälkeeni osakuntatiloihin.

    • CCCP

    Ma 11.10.2004 klo 00:00 – Salamurhaajat irti

    Peli alkoi. Tuntematon määrä salamurhaajia liikkuu Helsingin yliopistolla.