Su 10.4 klo 00.01 Turnaus on päättynyt
HYSin järjestyksessään viides turnaus on päättynyt. Viikon kestäneen intensiivisen pikaturnauksen aikana (3.-9.4.2006) suoritettiin 22 murhaa (yksi pelaaja murhattiin kahdesti saman päivän aikana), pelaajia herätettiin henkiin 18 kappaletta kahden henkiinherätyksen aikana ja pelin lopussa hengissä oli 10 pelaajaa. Turnauksen 15 pelaajasta 12 onnistui tekemään vähintään yhden murhan. 3 pelaaja selvisi pelistä kuolematta kertaakaan ja nämä pelaajat saivat pelin lopuksi 3 bonuspistettä. Suosituin murha-ase oli taas kerran pistooli, jolla tehtiin 20 murhaa. Yksi pelaaja puukotettiin ja yksi kuoli kontaktimyrkkyyn.
Toim. huom. Kaikki tällä tapahtumasivulla mainitut nimet ovat peitenimiä.
La 9.4 klo 10.20 Traktori jatkaa jyräämistä
Makeistrakrtori yritti aamulla väijyttää Susanna Rutqvistia, mutta saaliiksi joutuikin Suvi Nurmi.
Suvi kertoo:
Ensinnäkin pahoitteluni, jos joku oli väijymässä minua kotini läheisyydessä eilen yhdentoista aikoihin, jolloin olin lupaillut lähteä retkilleni. Lähdinkin todellisuudessa jo kaksi tuntia aiemmin ehtiäkseni vastaanottaa S. Rutqvistin luotisateella tämän lähtiessä kotoaan 10.30 raitiovaunupysäkille.
Tulinkin paikalle jo hyvissä ajoin. Olin varautunut niin pistoolilla, tikarilla, kontaktimyrkyllä kuin myrkyllisellä hämähäkilläkin, ja jäin väijyksiin raitiovaunupysäkille. Koska kuitenkin näytti epäilyttävältä, että hengasin pysäkillä nousematta kuitenkaan koskaan raitiovaunuun, kävelin välillä ympäriinsä, poikkesin kaupassa ja palasin aina välillä pysäkille.
Kun kello tuli 10.20, päätin lähteä Matruusikadulle Rutqvistia vastaan, sillä katu oli paljon hiljaisempi kuin pysäkki, jolle aina kertyi muutamassa minuutissa useita ihmisiä odottamaan ratikkaa. Olin vasta ehtinyt kääntyä kadunkulmasta ja kävellä muutaman metrin, kun kuulin takaani juoksuaskeleita, joihin en ehtinyt reagoida, ja tunsin, miten kylmä lyijy pureutui selkääni useassa kohdassa. Miten en ollut osannut varautua siihen, että joku muukin saattoi olla vaanimassa Rutqvistia? Olen varmaan tulossa vanhaksi. Lisäksi minulla oli niin paljon kantamuksia ollessani menossa kaupungilta suoraan järjestelemään pääsiäissyöminkejä, että en olisi mitenkään onnistunut vetämään asettani tarpeeksi nopeasti laukkujeni seasta.
Viimeisten hengenvetojeni aikana ehdin vielä kääntyä nähdäkseni murhaajani kasvot: sehän on vanha tuttu Makeistraktori – taas! Hetken aikaa ajattelin, että eikös hänen pitänyt olla kuollut – mutta olinkin ollut todistamassa hänen kuolemaansa torstaina, minkä jälkeen hän oli tietenkin herännyt jo uudelleen henkiin.
No, ainakin sain kunnian kuolla tuollaisen konkarin kädestä. Toivotin onnea Makeistraktorille yhteisen vihollisemme Rutqvistin metsästykseen katkeruutta tuntematta.
Lisäksi olin salaa hiukan helpottunut kuolemastani: nyt minun ei tarvinnutkaan herätä suunnitelmani mukaan sunnuntaiaamuna kuudelta mennäkseni vaanimaan Juho Kaarakaista kahdeksan aikoihin tämän työpaikalle, vaan saisin ensimmäistä kertaa koko pitkän viikon aikana nukkua kunnolliset yöunet. (”Kunnolliset yöunet” – kai kuolemaa voi niinkin luonnehtia.)
Sisar Nurmi kuittaa.
Makeistraktori kertoo:
Selailin aamulla toimeksiantojani, ei mitään kiinnostavaa, kunnes yksi sana hyppää silmille, BONUS! Sehän tietysti kiinnostaa ja päätän lähteä vierailemaan Katajannokalla neiti Rutqvistin asunnolla. Saavun paikalle 10 minuuttia aikaisemmin kuin reittiopas minulle lupailee. Se käy mainiosti, ehdin tarkastaa naapurustoa. N. 10.20 tutun näköinen hahmo kävelee paikallisesta Alepasta ratikkapysäkille, onko se, voiko se olla itse sisar Nurmi? Mutta minähän tapoin jo hänet. Talon vieressä on sopivasti 6 n. metrin levyistä pylvästä joiden taakse piiloudun ja seuraan tapahtumia ikkunan heijastuksen kautta. Hahmo seisoo pysäkillä, kaikki tämä on liiankin tuttua minulle, pysäkillä seisominen ei herätä epäilyksiä, kunnes ratikka saapuu. Sopivasti nelonen kaartaa paikalle ja päätän katsoa bluffin. Kyllä se on Nurmi, hän poistuu haluttomasti pysäkiltä ja lähtee ylittämään katua.
Tolppa tolpalta seuraan ja pysyn koko ajan piilossa. Nurmi ei aavista mitään. Hänen kääntyessään Matruusikadulle, tiedän tilaisuuteni tulleen. Nopea spurtti perään ja silmitön sarja selkään. Nurmi saa useita osumia ja kaatuu kadulle, tällä kertaa hän ei nouse ylös. Vilkaisen ympärilleni, ei ketään näköpiirissä, loistavaa.
Odotan neiti Rutqvistia vielä reilut puoli tuntia, mutta häntä ei koskaan näy.
PISTEYTYS:
Suvi Nurmi : raportti 2p = 2p.
Makeistraktori: murha 10p + raportti 2p + tyylipisteet 2p = 14p.
Pe 8.4 klo 15.30 Vääränlaista kemiaa
Muumi Pappa teki jo päivän toisen murhansa iltapäivällä kemian laitoksella. Uhrina oli Jelena Kivinen, joka ilmeisesti ei ollut murhan tapahtuessa kaikkein valppaimmillaan.
Jelena kertoo:
Tänään tapasin päivällä ennen labrasessiotani pahamaineisen Muumi Papan, mutta hän ei tappanut minua heti. Käytävällä oli vieraileva koululaisjoukko, eikä kunniallinen salamurhaaja tapa toista lasten silmien edessä. Pappa virnuili minulle ivallisesti ja uhitteli vähän, ja arvasin että hän olisi kyttäämässä labran ulkopuolella milloin pääsen. Poistuin labrasta kerran ennen sen päättymistä etsimään assistenttia, sormi liipasimella ja ympärilleni katsellen koko ajan. Hämmästyksekseni en nähnyt Muumia missään. Palasin laboratorion yhteydessä olevaan tietokoneluokkaan tekemään työni loppuun ja vähän ajan päästä lähdin. Keskittymiseni henkiinjäämiseen oli herpaantunut hetkeksi, kun ajattelin mennyttä labratyötä. En muistanut tarkistaa molempia suuntia, kun tulin ulos luokasta. Ja eikös pylvään takaa hyppääkin Muumi Pappa, joka ampuu minua selkään. Saamarin rutjake! Jo toisen kerran Muumi Pappa tappoi minut.
Tietokoneluokassa, jonka ulkopuolella kuolin, oli lasiseinät, mutta tietokoneet olivat niin päin että kaikkien luokassa olijoiden katse oli poispäin käytävästä. Aivan kuin murhaajani olisi lahjonut heidät katsomaan poispäin, kun hän tappaisi minut. He kuulivat kyllä laukauksen, he tiesivät! Mokomat lampaat, eivät suostuneet katsomaan raakaa totuutta silmiin. Joten: älkää enää vaivautuko metsästämään minua. Olen jo kuollut. Muumi Pappa ei pelkästään pilannut minun viikonloppuani vaan myös kaikkien muiden. Teillä olisi ollut niin hyvä tilaisuus tappaa minut ulkoiluttaessani koiraani, koska se ei uskalla kävellä portaita ylös ja on pakko ottaa rapussa syliin tai hissiin. Rappuni ulko-oven luona olisi ollut niin hyvä murhapaikkakin, että tappaisin minut jos olisin joku muu.
Muumi Pappa kertoo:
Päätin viimeinkin hankkiutua eroon ehkä pahimmasta uhkaajastani Jelena Kivisestä tänään iltapäivällä. Vaanin uhriani, joka odotusten mukaan oli kemian laitoksella muka labroja tekemässä, koko päivän. Hän ilmeisesti aavisti pahat aikeeni(tapasimme täydessä käytävässä aamulla) ja pysytteli sinnikkäästi labran suojissa aina puoli neljään asti. Hänen poistuessaan olin oven viereisen pylvään takana piilossa ja vilkuilusta huolimatta ei huomannut minua (0.5 m päässä). Odotin, että hän ehtii joidenkin metrien päähän, kunnes vapisevin käsin suuntasin aseeni hänen selkäänsä ja painoin liipaisinta. Kevyt yskähdys äänenvaimentajasta ja Jelenan yllättynyt ähkäisy ”osuiko minuun”, mikä kävi ilmeiseksi vain hetkeä myöhemmin. Jätin nopeasti ruumiin niille sijoilleen ja poistuin näkymättömissä kellariin. Viereisessä luokassa olijat jäivät ihmettelemään putosiko joltain kenties kolikko hylsyn kilahtaessa lattiaan.
Muumi Pappa
PISTEYTYS:
Jelena Kivinen : raportti 2p = 2p.
Muumi Pappa : murha 10p + raportti 2p + tyylipisteet 1p = 13p.
Pe 8.4 klo 15.20 Kevin Hotwheels aloittaa murhaajan uransa
Kevin Hotwheels on tehnyt turnauksen ensimmäisen murhansa. Markku Valtanen, joka ammuttiin työhuoneensa ovelle.
Markku kertoo:
Nunc dimittis
Kaikki kävi tänään yksinkertaisuudessaan näin: Vähän yli kolme lähdin työhuoneestani hakemaan kahvia Kluuvin ostoskeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta. Laitoksen käytävällä kiinnitin huomioni tenttituloksia selailevaan neitokaiseen. Neiti Rutqvistko? Mahdollisesti. Kasvot näin vain sivulta, en siis ollut varma. Silmälasit, siis ei välttämättä hän. Kuljin hänen jäljessään portaikkoon ja lähdin laskeutumaan portaita alas. Pidin henkilön visusti näkökentässäni kunnes olin päässyt turvallisen matkan päähän. Jatkoin Kluuviin ja ehdin jo unohtaa hänet. Tilasin Oriental Latten mukaan otettavaksi ja noukin matkalla vielä sämpylän ja valkosuklaacookien. Varasin vasemman käteni niitä varten. Oikea käteni oli vapaana tarttumaan takataskussani olleeseen pistooliini. Päätin kävellä portaat kuudenteen kerrokseen. Koko ajan oli käteni valmiina vetämään esiin pistoolin. Todennäköisimpänä uhkana pidin tyhjältä työhuoneeltani palaavia pettyneitä kollegoitani. Mutta käytävä oli tyhjä. Saavuin laitokselle. Kahvihuoneessa väkeä, hyvä. Laitoksen käytävä oli tyhjä. Katsoin käytävän kelloa, kohta ovet lukitaan, eikä sisääntunkeutuminen olisi enää helppoa. Työhuoneeni ovea vastapäätä avautuu ovi laitoskirjastoon. Katsahdin sinne mielessäni ajatus: TÄYDELLINEN VÄIJYTYSPAIKKA, uhri kääntää selkänsä sinne avatessaan huoneensa oven, ja joutuu käyttämään käsiään oven avaamiseen avaimella. Jos tarkoitukseni olisi salamurhata itseni, valitsisin juuri tuon paikan. Käytävä vaikutti kuitenkin tyhjältä ja käänsin selkäni sinne avatakseni huoneeni oven. Jouduin käyttämään käsiäni oven avaamiseen avaimella. Silloin käytävästä, jossa ei lyhintä mahdollista tuokiota aiemmin ollut ketään, singahtaa neiti Rutqvist pistooli kädessään ja ampuu kaksi, ilmiömäisen tarkkaa laukausta, joista toinen läpäisee kämmeneni, jonka vaistomaisesti olin nostanut suojakseni, ja toinen rintakehäni sen oikealta puolelta. Paiskaudun seinää vasten, ruumiini kouristuu kivusta ja ehdin tajuta, että keuhkoihini tulvivan valtimoveren ja kipushokin aiheuttaman kammiovärinän seurauksena sydämeni lakkaa lyömästä ja niin minä vajoan.
Kevin Hotwheels kertoo:
Mikä voi olla masentavampaa kuin räntäsateinen Helsinki? Ainakin maineikas salamurhaaja, jonka jokainen tähänastinen väijytysyritys on päättynyt tuloksettomana.
Tänään, perjantaina olin päättänyt saattaa jo aikaisemmin viikolla aloittamani työn. Markku Valtasen on kuoltava, ei enää yllättäviä takaiskuja. Saavun Systemaatisen teologian laitokselle noin kello 15 ja juuri astellessani sisään näen uhrin tulevan ulos huoneestaan. Yritän muina miehinä näyttää siltä, että ilmoitustaululla olevat tenttitulokset kiinnostavat minua kovasti. Uhri poistuu ilmeisesti hakemaan lounasta ja nopeasti piiloudun jo aikaisemmin valitsemaani väijytyspaikkaani tiedekunnan kirjastoon. Jokainen minuutti tuntuu äärettömän pitkältä, mutta kun uhri vihdoin palaa en aikaile toimia. Kaksi laukausta, kaksi osumaa ja uhri jää makaamaan elottomana työhuoneensa ovelle.
Kevin Hotwheels
PISTEYTYS:
Markku Valtanen: raportti 2p = 2p.
Kevin Hotwheels: murha 10p + raportti 1p + tyylipisteet 1p = 12p.
Pe 8.4 klo 13.00 Murha väkijoukossa
Sonja Virta murhattiin kylmäverisesti suuren ihmismassan joukossa Metsätalolla. Laukaus tuli aulan kaappirivistön takaa, jossa piileskeli Makeistraktori -nimellä esiintyvä salamurhaaja.
Sonja kertoo:
Perjantai-aamuni oli helpotuksekseni sujunut rauhaisasti. Erään kollegani kanssa olimme ystävällismielisesti jutelleet elämän vaaroista, molemmat turvassa opiskelijajoukon keskellä. Erotessamme toivotimme toisillemme turvallista jatkoa ja pitkää elämää. Ainakin sunnuntaihin asti. Jouduin matkaani varten hakemaan ystävältäni lainaksi makuupussin ja jätin matkaseurueeni hoitamaan omia bisneksiään. Tapaisin heidät kuitenkin Metsätalolla tai viimeistään rautatieasemalla, kaupungin keskustan vilinässä olisin turvassa kuitenkin. Pidin sisäpihalla sijaitsevaa alaovea liian vaarallisena paikkana, joten pyysin ystävääni tuomaan makuupussin kadun puolelle. Ystäväni kummasteli, miksi alituiseen vilkuilin hermostuneesti ympärilleni, ja selitin matkan vain hiukan jännittävän. Palasin helpottuneena Metsätalolle, mutten nähnyt seuruettani. Olin jättänyt matkatavarani turvaan Metsätalon lokeroon, mutten millään löytänyt laukustani avainta. Aloin taas hermostua, mutta koska aivan lähellä oli ihmisiä tietokoneella ja heidän lisäkseen paikalla oli vähintään kymmenen hengen opiskelijaporukka, ajattelin, että lokerikkojen vieressä olen aivan heidän näkyvillään, vain täysi hullu uhkaisi henkeäni. Ja niin juuri tapahtui. Kaivoin edelleen laukkuani, kun kuulin erittäin huolestuttavan pienen äänen. Sihahduksen. Aivan kuin erikoisvalmisteisella vaimennetulla aseella olisi ammuttu. Kauhun täyttäessä mieleni ehdin nähdä -kenenkäs muunkaan kuin- hihittävän Torikan tyytyväisenä lokerokkojen takana ase kädessään. Poliisi, palokunta, eikö kukaan tee mitään?! Kivusta ja järkytyksestä kiljuen vaivuin lattialle aiheuttaen sekasortoa väkijoukossa. Ihmisten kerääntyessä ympärilleni yritin viimeisillä tietoisuuden hetkilläni sanoa ”Se oli T… Tor… Tuol… Tuolla…” Pelästyneet opiskelijat eivät kuitenkaan huomanneet erästä ilkeästi virnistelevää nuorta miestä ja katkerasti verta itkien kirosin. Ensi kerralla maksan henkivartijoilleni rahassa, en ystävyydessä ja salamurhauspalveluilla!
Makeistraktori kertoo:
Lukiessani eilisiä raportteja, ihmettelin mihin maailma on menossa, eikö kellään enää ole mitään kunnioitusta? Valheet ja petokset eivät mielestäni kuulu salamurhaajan arvolle. Tästä syystä päätin eliminoida Vilja Rydmanin. Mutta ah ja voih, hänen aikataulun muutoksensa tekee hommasta lähes mahdottoman, en millään ehtisi ajoissa Uudenmaaliitolle tapaamisestani potentiaalisen asiakkaani kanssa. Koska kyseessä olisi iso keikka, joka kestäisi koko kesän, en voi uhrata sitä.
Olen paikalla auttamattomasti myöhässä, ja toivon että niin olisi Viljakin tapojensa mukaan. Häntä ei kuitenkaan näy, ja poistun paikalta vähän myöhemmin, vielä yksi päivä lisää hänelle.
Matkaan teologisen ohi ja tarkistan onko murhaajien tukikohdassa ketään paikalla, en ainakaan löytänyt, ja eikun metsätalolle. Toivon saavani vilauksen kohteestani, jotta voin myöhemmin helpommin löytää hänet juna-asemalta pakenemassa Turkuun, ei voi hyväksyä pakenemista kaupungista, se täytyy estää.
Nyt vasta kaikki hupi alkaa. Huomaan aseeni olevan vain puoliksi ladattu edelliseltä kerralta, mutta ei hätää, minulla on salainen ammuskätkö Metsätalon vessassa, ja menen sinne lataamaan aseeni. Poistuessani vessasta huomaan aulan sivustalla Sonja Virran lokerikkojen päädyssä. Hyvä nyt tiedän mitä hänellä on päällään tänään. En tiedä mikä minuun meni, mutta mieleeni tulee pirullinen ja erittäin riskialtis suunnitelma. Teen U-käännöksen ja jotenkin ihmeen kaupalla Virta ei huomaa minua vaikka kävelen hänen edestään n. 5m päästä kaksi kertaa. Kierrän sivustalle ja sieltä lokerojen taakse. Kukaan ei näe tänne. Aulassa on ihmisiä, mutta ei lähellä. Varmistan, että olen piilossa ja kurkistan kulman taakse, siinä Virta vieläkin kaivaa laukkuaan. Loistavaa. Yksi laukaus selkään pelin hengen mukaisesti ja täpärä pako. Puh pah pelistä pois.
Jatkan matkaani Kumpulaan Mika Mäkelän perään. Kun saavun paikalle, huomaan poliisiautot, ja tiedän että joku on ehtinyt ensin, Mäkelä on jo kuollut.
Makeistraktori
PISTEYTYS:
Sonja Virta: raportti 2p = 2p.
Makeistraktori : murha 10p + raportti 1p + tyylipisteet 1p= 12p.
Pe 7.4 klo 11.10 Muumi Pappa heräsi
Muumi Pappa on herännyt kuolleista ja ensimmäisenä tekomaan hän on teloittanut Mika Mäkelän neljän silminnäkijän edessä.
Mika kertoo:
Ja tänään päättyi tämän maallista taivaltaan kulkeneen matka. Ja millä tavalla! Alusta asti tappolistallani oli kaksi nimeä alleviivattuna punaisella: veli Torikka ja sisar Nurmi. Nämä kaksi olivat minulle jo ennastaankin tuttuja; naamoja, joita ei voi unohtaa eikä ohittaa, kunnioitettavia vanhan koulun ammattilaisia. Kumpakaan en heistä hengiltä saanut, mutta kiitokseni sekä Torikalle ja Nurmelle, jotka antoivat arvoisensa vastuksen.
Olin tänään tutkimassa Muumitaloa päivällä hieman tarkemmin, vaikka pinttyneistä huhuista huolimatta tiesin kyllä jo sen lukittavan yöksi. Muumitaloa tutkissani yhtäkkiä huomasinkin tutun valkoisen hahmon vaappuvan minua kohti. Ja vaikka silinteriä hänellä ei ollutkaan päässä, tunnistin hänet helposti. Ja niin myös hän minut.
Juttelimme käytävällä jonkun aikaa. Aluksi kireähkö tunnelma rupesi olemaan jo vapautuneempi, lisäksi käytävällä oli paljon ihmisiä, joten otin kädet pois taskuista ja… Hän ampuu minut! En voi uskoa silmiäni, keskellä ihmisiä, keskellä kirkasta päivää! Miten tämä on mahdollista? Olinko sittenkin liian varomaton?
Täällä haudan pohjalla maatessani vielä mietin, että ehkä hän vain olikin minua ovelampi. Ehkä hän vain laskelmoi, että vaikka kuinka hengen vastaista se onkin olla välittämättä silminnäkijöistä, on parempi eliminoida kilpamurhaaja, kuin tuhlata täydellinen tilaisuus.
Muumi Pappa kertoo:
Epäonnisen ja turhauttavan aamun jälkeen palasin töihini. Päätin kuitenkin käydä katsomassa olisiko seuraava uhrini mahdollisesti lojumassa alakerran sohvilla, jolloin voisin poistaa hänet listoiltani. Käytävällä törmäsin kuitenkin Mika Mäkelään, mutta läheistöllä hengailevista ihmisistä johtuen tulitaistelu ei alkanut heti. Huomasin kuitenkin, että Mikalla oli molemmat kädet takin taskuissa. Vaihdoimme muutaman sanan, kun tapahtui kohtalokas erehdys. Mika veti kädet taskuista, jolloin ammuin häntä salaman nopeasti suoraan rintaan. Ihmetykseni oli suuri kun en nähnyt asetta hänen kädessään. Hänen vajotessaan lattialle kuulin uhrini viimeiset sanat: ”Ihan vaan aselevon merkiksi vedin kädet taskuista”. No, seuraavan kerran pitää sopia asioista ja käsien näyttämisestä ennen äkkiliikkeitä. Lahjoin todistajat hiljaisiksi (kaikille kelpasi raha, kukaan ei halunnut lyijyä) ja poistuin paikalta.
Muumi
PISTEYTYS:
Mika Mäkelä: raportti 2p = 2p.
Muumi Pappa : murha 10p + raportti 2p + silminnäkijät -8p = 4p.
To 6.4 klo 14.30 Jo toinen kolmiodraama
Intensiivisessä varjostustilanteessa Varatuomari pääsi petoksen avulla kostamaan Lauri Torikalle tiistailta jääneet kaunat. Loppujen lopuksi Varatuomari päätyi kuitenkin Kapteeni Alatristen uhriksi, joka oli ollut sekä Varatuomarin että Torikan kohteena.
Lauri kertoo:
Jeps, vaihteeksi taas kuolin.
Tarina alkaa Aleksi 7:n edestä kello 13.25 suunnilleen. Olin käynyt juuri teologisella tutkailemassa eilisen pommi-iskun jälkiä, kun ovesta ulos tullessani törmään itse maestroon, Hiramatsun poikaan. Kadulla on satoja ihmisiä joten voimme keskutella rauhassa. Molemmilla keikkaa pukkaa enemmän kuin tehdä ehtii. Hän esittelee minulle uuden stilettinsä ja minä puolestaan oman kääntöveitseni. Keskustelu suuntautuu mystiseen mieheen huoneessa 611 ja hänen eliminointiinsa, kerron että juuri saavuin sieltä ja ketään ei ollut paikalla. Hiramatsun poika ilmoittaa kokeilevansa onneaan myöhemmin (ilmeisesti onnisti). Poistumme eriin suuntiin joskin saman kohteen perään.
Matkalla Arkadiankadulle huomaan tuttuakin tutumman hahmon juoksemassa tien toisella puolella, sehän on Kapteeni Alatriste. Ei muuta kuin perään. En ollut yksin asialla, myös toinen alamaailman kasvatti oli hännillä. Hän yllättää minut Economicumin pihalla. Hän ehdottaa yhteistyötä Kapteenin poistamiseksi, aseella uhaten. Pelini on pelattu. Minulle ei jää kuin vaihtoehdot kuolema tai yhteistyö. Helppo arvata etten valinnut kuolemaa. Yhteistyöehdotus olikin juoni vain saada minut tyhjälle käytävälle, jossa ei ollut todistajia, ovelaa, naisiin ei vaan voi luottaa. Kaksi laukausta selkään, ( aina vaan selkään ) ja vaivun unholaan.
Mutta minäpäs kuolen hymy huulillani, viimeinen asia jonka näen on kuinka Kapteeni teloittaa murhaajani laukauksella päähän. Siitäs sait. Jos joskus vielä satumme samaan paikkaan samaan aikaan, ehkä voisimme vaihteeksi poistua molemmat elävinä.
Huomenna kosto elää ja minä myös.
Varatuomari kertoo:
”Suomen rikoslaki 21. luku:
2 § (21.4.1995/578) Murha
Jos tappo tehdään
1) vakaasti harkiten,
2) erityisen raa’alla tai julmalla tavalla,
3) vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai
4) tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava.”
Ja niin minua rankaistiin.
Väijyin neiti Nurmea hänen opinahjonsa luona alkupäivästä. Näin hänen saapuvan ystävänsä kanssa vauhdikkaasti jutellen. En ollut aivan varma oliko hän oikea henkilö, joten päätin tarkkailla tilannetta enemmän. Yhtäkkiä hänen ollessaan aika lähellä minua hän kääntyi ja ampui aseellaan ilmaan. Keskellä kirkasta päivää ja katua!
Hetken luulin hänen huomanneen minut ja yrittäneen pelotella, mutta hän ei reagoinut muulla tavalla. Jäin lähistölle odottamaan. Hän oli ilmoittanut tapaavansa opettajansa ja palaverin piti päättyä 13.30. Odotin. Aivan ajallaan hän ilmestyikin näkyviin. Seurasin häntä raitiovaunuun ja lasipalatsille saakka. Sitten hän pinkaisikin juoksuun. Juoksin hänen perässään kohti Economicumia. Kadun toisella puolella havaitsin Lauri Torikan. Juttelimme niitä näitä ja totesimme olevamme saman kohteen perässä.
En voinut sille mitään. Mitä pidempaan juttelin Torikan kanssa, sitä karvaammalta maistui tiistain tapaaminen suussani, jolloin hänellä oli ollut hieman enemmän tuuria. Huijasin Torikan luottamaan minuun. (pitäisihan salamurhaajan tietää, ettei toiseen kannata luottaa) Hän hiipi tyhjällä käytävällä edessäni. Olin varma, ettei hän epäillyt mitään. Olin itse alle metrin päästä hänestä. Kiusaus oli vastustamaton ja ammuin kaksi laukausta. Ei silminnäkijöitä.
Sitten kohtasin Suvi Nurmen aulassa. Pitkä tuijoittelu päättyi väsymykseen. Sovimme Numren kanssa, että emme tapa toisiamme nyt vaan myöhemmin. Katsoin hänen lähtevän pois. Samalla näin Torikan ruumiin. En halunnut olla epäreilu. Olenhan aina kannattanut tasa-arvoa ja tasapuolisuutta. Kiersin Nurmen eteen käytävän suuaukolle. Kohtalokseni koitui hänen parempi aseensa, jolla oli pidempi kantama kuin omallani.
Tyynenä nukun ikiuntani huomiseen aamuun saakka, jolloin viimeisen kerran nousen kuolleista ja vaellan varjoissa.
Kapteeni Alatriste kertoo:
Otin peiteopiskelupaikastani kesken päivän omaa lomaa mennäkseni vaanimaan jo aiemmin tähtäimessäni ollutta Susanna Rutqvistia tämän päästessä peitetyöpaikaltaan Arkadiankadulta. Jo raitiovaunupysäkillä koulun liepeillä huomasin vaaleatukkaisen neitokaisen, joka näytti epäilyttävästi tutulta. En silti ollut aivan varma, oliko kyseessä yksi murhaajakollegoistani vai ei.
Matkustin raitiovaunulla Lasipalatsin kohdalle ja vilkaisin kelloa: jo viittä vaille kaksi! Pinkaisin juoksuun ehtiäkseni Rutqvistia vastaan ennen kuin tämä pääsisi töistä. En nähnyt häntä matkalla, joten arvelin ehtineeni ajoissa. Odottelin jonkin aikaa rauhassa jo kodikkaaksi käyneessä Arkadiankatu 7:n aulassa, kunnes huomasin kahden tutunoloisen hahmon astuvan saman talon ovesta sisään yhtä aikaa. Sieltä tulivat Lauri Torikka ja jo aiemmin näkemäni nuori nainen, joka tosiaan siis oli Vilja Rydman, kuten olin arvellutkin. Oletin heidän tulleen myös vaanimaan Rutqvistia, ja tilanne oli jokseenkin huvittava. Tosin minua epäilytti heidän liikkumisensa yhdessä, selvästi sulassa sovussa. Eivät kai he aikoisi hyökätä yhteistuumin minun kimppuuni?
Seisoskelimme pitkän tovin autiossa aulassa kolmiomuodostelmassa tuijotellen toisiamme käsi valmiina aseenkahvalla, mutta kukaan ei tehnyt elettäkään. Vasta hetkeä myöhemmin kävi ilmi, että itse asiassa Torikka olikin siinä vaiheessa jo kuollut, vaikkei ollut itsekään kai sisäistänyt sitä heti. Niinpä vastakkain olimme enää minä ja neiti Rydman. Susanna Rutqvistia ei kuulunut, vaikka kello oli jo selvästi yli kaksi.
Tilanteen rentouduttua hieman ja Viljan selittäessä jotain Torikan ruumiille huomasin tilaisuuteni tulleen ja laukaisin aseeni häntä kohti. Ammuin hudin, ja hän vastasi tuleen salamannopeasti, muttei osunut sen paremmin. Muutamia laukauksia vaihdettiin, ja kun se ei tuottanut tulosta, tilanne palautui pian ennalleen.
Lopulta tajusin, että minun olisi palattava pian peiteopiskelupaikkaani. Sovimme Viljan kanssa, että kumpikaan ei ampuisi toista, sillä olisi paljon tyylikkäämpää tulla murhatuksi suunnitelmallisesti ja väijyksistä kuin avoimessa tulitaistelussa. Pyysin vastustajaani lupaamaan, että hän antaisi minun rauhassa poistua talosta, ja voisimme ehkä kohdata joskus toiste. Hän lupasi viattoman näköisenä, ja uskoin häntä. Sanoin vielä, että olisin hyvin pettynyt häneen, jos hän nyt kuitenkin rikkoisi lupauksensa, ja hän vaikutti vilpittömältä. En kuitenkaan luottanut häneen täysin, tietäen hänen tekemänsä katalan tempun rikostoverilleen Torikalle, ja kiersin siksi varmuuden vuoksi ulko-ovelle sellaista käytävää pitkin, etten joutunut kääntämään Viljalle selkääni heti.
Kuinka ollakaan, havaitsin käytävän toiseen päähän saapuessani pientä liikettä sen suuaukon lähellä, ja pettyneenä arvelin Viljan kuitenkin aikovan yllättää minut. Sitä ei tulisi tapahtumaan! Peräännyin muutaman askeleen, ja hänen ilmaantuessaan oviaukkoon vedin liipasimesta. Minun tulitehoni riitti, hänen ei. Tähtäsin keskivartaloon, mutta kohteeni kyykistyi samalla hetkellä saaden siksi luodin päähänsä, mikä ei ollut alkuperäinen tarkoitukseni. No, kuolipahan kumminkin.
Mikä nykyajan salamurhaajia oikein vaivaa, kun ei enää kunniasanallakaan tunnu olevan merkitystä? En olisi missään tapauksessa ampunut tuota kaunista nuorta neitoa, ellei hän olisi pakottanut minua siihen. Tämä ei siis oikeastaan ollut murha, vaan tappo – tai oikeastaan itsepuolustusta, enkä ole ylpeä siitä. Ei tuollainen tilanne ole kunniaksi salamurhaajakonkarille.
Päätään pudistellen ja vanhoja hyviä aikoja muistellen,
Kapteeni Alatriste
PISTEYTYS (Varatuomari -> Torikka):
Lauri Torikka : raportti 2p = 2p.
Varatuomari : murha 10p + tyylipisteet 3p + raportti 2p = 15p.
PISTEYTYS (Kapteeni Alatriste-> Varatuomari):
Varatuomari: raportti 1p = 1p.
Kapteeni Alatriste : murha 10p + tyylipisteet 2p + raportti 2p = 14p.
To 6.4 klo 14.30 Hiramatsun poikaa nappaa vihdoin Valtasen
Pommilla jo kertaalleen Markku Valtasta tavoitellut Hiramatsun poika onnistui vihdoin missiossaan ja teloitti Markku Valtasen tämän työpaikalla yliopiston keskustakampuksella. Teolla ei ollut silminnäkijöitä.
Uhri kertoo:
Eeli, Eeli, lama sabaktani
Olin viimein saavuttanut peitetyöpaikkani ja ryhtynyt lähemmin tarkastelemaan eilisiä murhavälineitä, niistä vastaisuuden varalle jotain oppiakseni, kun kuulin työhuoneeni ovelta liikettä. Menetin keskittyneen tilani takia tarpeellisia sekunteja yhden, kaksi, enkä ehtinyt kunnolla edes kääntyä tulijaa päin kun näin hänen suuntaavan pistoolinsa minua kohti. Laukaus. Ihmettelin, miksei tunnu miltään, horjahdin työpöytääni päin. Käteni tapasivat jotain tahmeaa kyljessäni. Vieläkään ei tunnu miltään. Käännyn katsomaan ulos ikkunasta, yliopiston päärakennuksen seinä kylpee auringossa. Muistelen aikaa jolloin tulin tähän taloon. Muistelen lapsuuttani. Kohta on taas kesä! Tätä ei tapahtunut. Tartun työpöydälläni oleviin muistiinpanoihini, käännyn niitä päin, haluan jatkaa töitäni, on vielä niin paljon tehtävää. Ruumiini valuu tuoliltaan. En pysty ojentamaan itseäni. Ystävä, nosta minut ylös. Ystävä, sinua naurattaa, niin minuakin. Mutta mikset auta minua? Miksi pidät kädessäsi savuavaa pistoolia? Miksi kasvoillasi on tuo ilkeä hymy? Miksei kukaan kuule huutoani?
Told by a murderer:
Oikeus. Sen on toteuduttava. Sen on toteuduttava tänään. Valtanen oli ollut listallani jo maanantaista lähtien, mutta en ollut vaan saanut sitä ruojaa hengiltä. Ja sitten vielä kaunis pomminikin räjäytti sivullisen. Sen tapauksen ymmärrän kyllä hyvin, hän oli ollut alalla vasta vähän aikaa ja kaikki etikettisäännöt ei ole tulokkaille tuttuja. Mutta se oli silti anteeksiantamatonta. Minun rakas pommini…
Paikka oli käynyt jo kovinkin tutuksi. Saavuin käytävään, jossa Valtasen työhuoneen ovi sijaitsee. Käytävällä liikkuu yleensä aika paljon ihmisiä, mutta nyt oli sopivan hiljainen hetki. Huomasin oven olevan hieman raollaan ja hyvin, hyvin varovasti raotin sitä lisää. Vilkaisin sisälle ja huomasin Valtosen olevan pöytänsä ääressä varsin keskittyneenä johonkin. Livahdin sisään, otin ensin pari hiljaista askelta, sitten pari nopeampaa. Hän nosti katseensa pöydästä, jossa hän oli selvästikin tutkimassa eilisen pommini rakennetta. Hymyillen ammuin yhden tarkan laukauksen. Consummatum est.
– Hiramatsun poika
PISTEYTYS:
Markku Valtanen : raportti 3p = 3p.
Hiramatsun poika : murha 10p + raportti 2p = 12p.
Ke 5.4 klo 18.45 Suojatien ylitys kävi kohtalokkaaksi Heikkiselle ja Kiviselle
Illalla käytiin taas Töölössä verinen kaksintaistelu, jonka tuloksena murhaajien määrä väheni kahdella. Osapuolina olivat Johanna Heikkinen and Jelena Kivinen, jotka ottivat yhteen Mechelininkadun ylittävällä suojatiellä. Teolla ei ilmeisesti ollut silminnäkijöitä.
Jelena kertoo:
Olin matkalla erään järjestön kokoukseen, joka kuuluu peiterooliini. Minulla oli ollut pakollinen luento kuuteen asti, siis tasan kuuteen, joten myöhästyin samaan aikaan alkavasta kokouksesta. Huonojen bussiyhteyksien takia olin vielä enemmän myöhässä kuin oli tarkoitus. Joskus varttia vailla seitsemän maissa seisoin suojatien edessä Mechelininkadulla. Samassa paikassa seisoi epäilyttävän näköinen tyyppi. Kelasin mielessäni pärstägalleriaa niistä ihmisistä, jotka minun olisi määrä tappaa. Tiesin, että hekin olivat perässäni. En ollut varma kuuluiko tuo epäilyttävä henkilö heihin, ja välttyäkseni sivuillisilta uhreilta en ampunut heti. Lähdin ylittämään suojatietä kiihdyttäen vauhtia, ja tyyppi seurasi minua juoksuaskelin. Nyt olin varma, että hänellä oli pahat mielessä. Käännyin ja otin aseeni esiin, mutta hänelläkin oli jo pistooli kädessään. Onneksi olin saanut oman pistoolini korjattua, eikä tarvinnut turvautua puukkoon. Laukaisimme samanaikaisesti ja kumpikin osui. Liikenne oli poikkeuksellisen hiljaista, mutta en ole varma ajoiko ohi autoja. Viimeisenä ajatuksena mielessäni kulkivat murhattavien kuvat, ja muistin hänen naamansa. Johanna Heikkinen! Olisi pitänyt ampua hänet heti! Jo se tapa, jolla hän katseli poispäin, se huppu ja lippalakki olivat tarpeeksi herättämään epäilykseni, mutta nössöilin kun en halunnut ampua sivullisia. Seuraavassa elämässäni, mikäli minulle sellainen suodaan, ammun kyllä kaikki epäilyttävät tyypit kysymättä!
Johanna kertoo:
Kahlattuani tänään loskassa turhaan huonojen vihjeiden perässä (tapan ne vasikat, tiedän kyllä tasan miten paljon niihin voi luottaa..) päätin, että illan viimeinen kohde, neiti Kivinen, ei todellakaan jäisi henkiin. Tappaisin sen paskiaisen, vaikka se olisi viimeinen tekoni.
Mitä se olikin.
Saavuin Mechelininkatu 36:n lähettyville jo hyvissä ajoin klo 18.10. Kivisen ovela peitetarina oli Luonto-Liiton hallituksen kokous, mutta toki tiesin, että hän ei tulisi paikalle puhumaan ilmastonlämpenemisestä. Todennäköisesti hänen toimeksiantajansa piti majaa juuri tuossa rähjäisessä puuhökkelissä. Käveltyäni hieman ympäriinsä totesin pettyneenä sen tosiseikan, että paikka ei juuri tarjonnut hyviä piiloja. Siitä yhdestä kelvollisesta ei nähnyt juuri minnekään, ja sen sijainti oli huono, sillä uhri saattaisi kulkea toista kautta ja välttää ansan. Tämä ei sopinut suunnitelmiini tänään, joten päätin vetää lippalakin ja hupun päähän vaikeuttamaan tunnistustani, seisoskella viattomasti läheisellä bussipysäkillä, ja odottaa.
Odotettuani puolisen tuntia aloin käydä kärsimättömäksi. Lisäksi bussipysäkille tuli jotain tyyppejä pesemään sitä. Ei hyvä. Päätin lähteä kävelemään uhrin oletettuun tulosuuntaan, ja jos uhria ei vieläkään näkyisi, voisin painua kotiin. Ja sieltähän hän tulikin kuin tilauksesta, kävellen kadun toisella puolella. Käännyin nopeasti ympäri ja toivoin, että hän ei olisi tunnistanut minua. Jouduin kuitenkin vilkuilemaan hieman taakseni varmistuakseni hänen henkilöllisyydestään. Koitin hidastella niin paljon kuin pystyin näyttämättä epäilyttävälle, sillä olimme tulossa saman suojatien eteen, enkä todellakaan halunnut mennä ensin. Yritin katsella poispäin, mutta hän katsoi minua erittäin epäilevästi ja pinkaisi juoksuun suojatien yli kohti Luonto-Liiton taloa asettaan kaivellen. Lähdin juoksemaan perään ja lähetin ammussuihkun hänen peräänsä. Samalla hän kääntyi ja laukaisi tarkasti kohti vasenta käsivarttani. Osuimme tasan yhtä aikaa (oh no, not again!). Kello oli 18:45, kun tuuperruin lumihankeen elottomana. Viimeinen toiveeni oli, että oma toimeksiantajani tuntisi edes pienen piston sydämessään. 14 taitavan salamurhaajan tappaminen viikossa on melko kohtuuton vaatimus jopa minunlaiselleni ammattilaiselle. Joka tapauksessa parempi kuolla tällä tavalla, kaikkensa yrittäneenä, kuin häpeällisesti oman työnantajansa toimesta (mikä olisi varmasti tapahtunut, jos tänään ei olisi tullut tulosta)…
PISTEYTYS:
Jelena Kivinen: murha 10p + kuoli itse -2p + raportti 2p = 10p.
Johanna Heikkinen: murha 10p + kuoli itse -2p + raportti 2p = 10p.
Ke 5.4 iltapäivällä Penny Lane iskenyt kolmannen kerran
Penny Lane on listinyt jo kolmannen uhrinsa. Tällä kertaa hautausmaalle kärrätään Maiju Siltaniemi. Siltaniemi yllätti Penny Lanen kotioveltaan myrkkykirjettä väsäämästä. Penny Lanen tappajanvaistot toimivat tilanteessa Siltaniemen pakoviettiä paremmin ja niinpä Maiju jäi lojumaan pihamaalle kuolleena.
Uhri raportoi:
Mitäkö sitä odottaisi löytävän kotioveltaan….ei mitään, ei ikinä mitään. Ei yhtään mitään tähänkään asti.
Astelin kaikessa rauhassa kämpälleni. Matkalla kuvasin lumeen puoliksi hautautuneen ostoskärryn luurangon. Surullinen näky, mutta enpä arvannut, että se olisi suorastaan enne.
Jos näen ilmiselvän murhaajan askartelemassa asuntoni oven edessä, ja jos tämä vielä varmistaa henkilöllisyyteni- mitä IHMETTÄ teen? Ammunko näpertelijän siihen paikkaan – VAI jäänkö kiinnostuneena seuraamaan ”Myrkkykirjeen viimeistely, 2 op” -kurssia? Entä sitten, kun murhaaja kyllästyy demonstroimaan origamitaidettaan ja kaivaa aseensa esille? Olisiko sellainenkin vaihtoehto, että pinkaisisin loskaan kipittämään reppua kätevästi kädessäni raahaten ja etsisin mukavan umpikujan olemattoman etumatkan turvin? Kylläpä kyllä.
Surrealistisinta oli jähmettyä kurkimäkeläisten lähiöasukkien autojen väliin kuin pieni, pelästynyt eläin (mitä onkaan se puhe nurkkaan ajetun raivokkuudesta…) ja odottaa armonlaukausta. Osumaa en tuntenut, mutta en epäile, etteikö se olisi silti tullut. Penny Lane jäi valitettavasti ilman hänelle toki oikeutetusti kuuluvaa luotia (toimitettuna vapaavalintaiseen ruumiinosaan), mutta saipa sentään minut. Kohtalokkaalla kirjeellään se tuskin olisi onnistunut.
Näyttävät tai edes välttävät tavat kuolla eivät taida sopia minulle. Mutta näin tällä kertaa.
Told by a murderer:
Nukuin yöllä huonosti, ja heräsin kylmän hien peitossa. Olin koko yön nähnyt sekavia unia pienistä tanssivista pupujusseista, jotka ulisevin musikaalilauluin anoivat minua lopettamaan raa’an salamurhaajatyöni. Aamukahvia hörppiessä ajattelinkin synkästi, olisiko jo aika muuttaa takaisin aurinkoiseen Sisiliaan, perustaa perhe, ja elää onnnellinen loppuelämä la bella mafia familian kanssa viiniä ja oliiveja popsien.
Peitetyöni jälkeen päätin kuitenkin kipaista Kontulaan tappavaa (tosin hiukan keskeneräistä) postia toimittamaan. Kukaan hyvä salamurhaaja ei ole joskus ollut hyvä pieni partiolainen, ja niinpä harhailin aikani loskaisessa mäntymetsässä, savuun tottuneet keuhkoni pihisten ylimääräisestä myrkyllisestä hapesta. Lopulta löysin kohteeni lymypaikan epäilyttävän leikkikentän vierestä, ja viimeistelin ahkerasti hänelle tarkoitettua myrrkykirjettä, kun kohteeni ilmestyi nurkan takaa, yllättäen minut sormet liimassa. Yhteenottoa ei voinut välttää. Odotin hänen käyvän hyökkäykseen ja nappasin aseen käteeni, mutta hän singahti karkuun luodinnopeudella. Juoksin perään ja avasin tulen. Uhrini kääntyi umpikujaan ja ammuin hänet. Pahus, ajattelin jälkeenpäin, muistaessani uhrini viimeisen katseen ennen kuolemaansa. No, ajattelin, ainakaan en jättänyt häntä kärsimään myrkkyhuuruista vaan lopetin hänet nopeasti ja kivuttomasti. Poistuin todistajitta mutta lopen väsyneenä, kirjoitin tilityksen toimeksiantajalleni, eksyin (TAAS) ja suunnistin lähikauppaan etsimään oliiveja.
PISTEYTYS:
Maiju Siltaniemi: raportti 2p = 2p.
Penny Lane : murha 10p + kotiovimurha -2p + tyylipisteet 1p + raportti 2p = 11p.
Ke 5.4 iltapäivällä Voimakas räjähdys vavisutti keskustaa
Pakettiin kätketty pommi räjähti tänään Helsingin yliopiston keskustakampuksella. Iskun takana oli ilmeisesti Hiramatsun poika. Pommin kohde Markku Valtonen selvisi iskusta täpärästi, mutta hänen kollegansa sai iskussa surmansa. (HUOM: Sivullisten käyttäminen pommipakettien tai myrkkekirjeiden avaajina on tästä lähdin yksiselitteisesti kiellettyä).
Markku kertoo:
Saapuessani iltapäivällä työpaikalleni astuin samaan hissiin nuoren mieshenkilön kanssa. Henkilö muistutti etäisesti erästä kuvasta tuntemaani, mutta varma en ollut. Pidin kuitenkin katseeni tiiviisti hänen käsissään, jotka onnekseen eivät hakeutuneet kohti taskuja tai laukkua. Henkilö jäi pois kirjaston kerroksessa, ja jatkoin matkaani yksin työhuoneeseeni.
Kollegani (se meistä kolmesta, joka on usein täällä, huom. Lauri) poistui huoneesta sinne tullessani, mikä sai minut huomattavan epäileväksi. Epäilyni vahvistui havaitessani työpöydälläni laatikon ja kirjekuoren. Poistuin kauhun vallassa huoneesta käytävään, mutta – ei räjähdystä. Käytävällä näin rakkaan kollegani, rva A-P:n, jota – hieman hämilläni tämän tunnustan – pyysin ystävyyden nimessä olemaan kyselemättä mitään ja menemään huoneeseeni avaamaan pöydälleni tuodun laatikon. Tärykalvoja repivä räjähdys lennätti huoneen oven käytävään, laseja särkyi ja kauhistuneet kollegat ryntäsivät käytävään. Savun seasta erotin kollegani entistäkin punaisemman villatakin levinneenä kirjahyllyäni myöten. Tutkimuskirjallisuuteni oli kerta kaikkiaan kamalassa kunnossa, paradigmani olivat kenties enemmän sekaisin kuin koskaan. Riisikakkunikin oli pilalla! Etsin katseellani laatikon vieressä ollutta kirjettä, jossa oli ollut nimelläni varustettu lappu päällä, mutta en löytänyt sitä enää mistään hiiltyneiden papereiden joukosta.
Lähden nyt ravitsemaan yhä elinvoimaisen mutta nälkäisen ruumiini pr:n unicafeeseen. Matkalla piipahdan professorini huoneessa kysymässä, mitä rva. A-P:ltä vapautuneille apurahoille tehdään. Markku
Hiramatsun poika kertoo:
Valtanen, tuo nimi oli pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Ei sille mitään voi, murhanhimo lähtee vain murhaamalla. Lisäksi minun oli pakko päästä käyttämään pommia. Mikään ei ole kauniimpaa kuin hyvin suunniteltu pommi. Tarkoituksenani oli rakentaa työkalu, joka olisi mahdollisimman monikäyttöinen ja modifioitavissa paikan päällä tarpeen mukaan. Siispä päädyin ratkaisuun, jonka laukaisumekanismi oli upotettu pommilaatikon pohjaan. Jos tilanne olisi täysin optimaalinen ja saisin virittää pommin täysin rauhassa herra Valtasen työhuoneeseen, voisin käyttää pommia lankaherätteisenä ja sitoa sen työtuolin jalkaan kiinni niin, että tuolia siirtäessä pommi räjähtäisi. Täydellistä.
Mutta aina pitää varautua siihen, että tilanne ei ole täydellinen. Koska voin hyvällä syyllä olettaa, että herra Valtanen ei ole töissä aamulla, joudun pyytämään jotakuta avaamaan oven. Tämä puolestaan johtaa siihen, että on mahdollista, että tämä henkilö tulee mukaani työhuoneeseen, jolloin vapaa virittely ei ole mahdollista. Niinpä rakensin pommin myös sellaiseksi, että pystyin virittämään pommin jopa vierestäkatselijan huomaamatta. Tämä tosin vaati vähän harjoittelua kyllä.
Jotta asia olisi tehty kunnolla loppuun asti, tein vielä mukaan kirjeen. Tyhjän sellaisen. Ideana oli, että kirjeessä oleva post-it lappu oli myrkytetty kontaktimyrkyllä. Tutuista paperiinimeytymisongelmista johtuen päällystin vielä post-it lapun väärän puolen leivinpaperilla kuprustumisen estämiseksi. Ja sitten vaan toteuttamaan.
Kello kahdeksan saavuin Valtasen työpaikalle. Sain käsiini vahtimestarin, jolle kerroin, että minun pitäisi toimittaa tutulleni paketti. Hän tuli auliisti avaamaan oven. Huoneeseen päästyäni epäröin hieman ja kysyin vahtimestarilta, mikä näistä olikaan Valtasen pöytä, kun siitä on niin pitkä aika kun kävin viimeksi. Onneksi avulias vahtimestari auttoi tässäkin. Suureksi harmikseni hän kuitenkin jäi seurakseni huoneeseen ja rupesimme juttelemaan säästä, takatalvesta, lämpimästä pukeutumisesta ja teologien myöhäisistä töihintuloajoista. Siinä höpistessä otin pommipaketin repustani ja viritin sen pöydälle. Kerroin vielä laittavani kirjeenkin, että Valtanen tietää keneltä paketti on. Sanoin laittavani vielä vähän ”liimaa” post-it lappuun, jotta se pysyisi kunnolla kiinni. Tämäkin meni täydestä läpi.
Harvoinpa Suomessa saa enää näin ystävällistä palvelua.
PISTEYTYS:
Hiramatsun poika : pelitilannekuva 2p = 2p.
Markku Valtenen: sivullinen uhri -2p + sääntörikkomus -1p = -3p.
Ke 5.4 aamulla Sonja Virta myrkytettiin ja ammuttiin. Myös Muumi Pappa ottaa lukua.
Keiju Katala myrkytti aamulla Sonja Virran käyttämän pesutuvan pesukoneen luukun. Ilmeisesti myrkky oli hidasvaikutteista koska Virta ehti vielä yliopistolle käymään rajun tulitaistelun Muumi Papan kanssa ennen kuolemaansa. Muumi Pappa sai taistelussa surmansa ja Virta menehtyi hermo- ja lyijymyrkytykseen. (Sekä Keiju että Pappa saavat siis pisteet Sonjan murhasta, Sonja taas Papan murhasta)
Sonja kertoo:
Arvoisilla salamurhaajakollegoillani on ilmeisesti päivän mittaan ollut kovasti ihmeteltävää mitä minun hengissäolooni tulee. En ole aiemmin päässyt vahvistamaan epäilyksiänne tai korjaamaan vääriä luulojanne, sillä lähdettyäni yhdeksältä liikkeelle olen ollut lähestulkoon tietokoneen ulottumattomissa. Selvitys päivän tapahtumista lienee nyt paikallaan.
Klo 7.10 Raahaudun pyykkitupaan sille saamarin ainoalle pyykkivuorolle, joka aikatauluuni sopi. Puristan asetta taskussani, pyykkikorin kanssa olisin helppo saalis. Ketään ei kuitenkaan näy, ei edes pyykkituvassa (jos siellä olisi joku kykkinyt, olisin ampunut sen ruojan siltä seisomalta). Koneen pesuainelokerosta löydän edellisen käyttäjän sulamattomat pesujauheköntit. Nice. Ei sitä jauhetta koko kiloa sentään tarvitse kerralla käyttää! Kaavin niljaiset pakkurat pois, huuhtelen käteni ja lataan omat jauheeni sisään. Jossain vaiheessa luukkua avatessani ihmettelen, että mitä perkuletta, joku on koskenut siihen saastaisilla käsillään jättäen sen limaiseksi. Kiva, kiitti. Pesen käteni jälleen ja syytän mielessäni taloyhtiössä kuhisevia ulkkareita (=ulkomaalaisia jos joku ei tajunnu niinku), joilla on yleinen siisteyskäsitys muutenkin hiukan hakusessa. Tervetuloa meillepäin, meillä on aina saastaista!
Klo 10.05 Paikka X+y=z Lähdin paikkaan X+y=z hakemaan hra Muumi Papan henkeä, mielessä synkkä aavistus, että ruumiita saattaisi jälleen tulla enemmän kuin yksi. Piilopaikan valitseminen oli ongelmallista, sillä en tiennyt, mistä ovesta hra Pappa mahtaisi saapua paikalle. Kymmenen paikkeilla näin pienen matkan päässä aulassa miehen, mutta vilkaistuani häntä tarkemmin vakuutuin, ettei kyseessä ollut hra P. Miehen kävellessä ohitseni tajusin jälleen olleeni kuollettavasti väärässä, tuijotin kuolemaa silmiin. Onnekseni Pappa ei myöskään tunnistanut minua heti vaan jatkoi matkaansa. Vetäydyin nurkan taakse odottamaan, vaistosin, että hän tulisi vielä takaisin korjaamaan virheensä. Kuulin askelet, hänen askelensa. Tulitimme toisiamme. Papan ilme vääristyi tuskasta, tai no, mitä muumin suuren nenän peittämien kasvojen ilmeestä nyt edes näki. Luulin säilyneeni vahingoittumattomana kunnes Pappa ilkkui viimeisillä voimillaan, että vuodan verta. Ihmettelin kummallista osumaa jalkaterässäni. Taskussa ollut aseeni, joka tuppaa sirottelemaan ruutia ympäriinsä, oli tällä kertaa ampunut täyslaidallisen suoraan varpaisiini! Pappa kuitenkin huomautti vielä luodinreiästä, jonka oli minuun ampunut. Siinä samassa kipun sekä verenhukka sumensi kaiken ympärilläni. Jopa Muumi Papan suuri nenä ja silinteri (Miten en ollut huomannut niitä ajoissa? Miksi?!?) katosivat silmistäni (thank goodness for that).
Klo 10.30 Kaisaniemi Viimeiset ihmisyyden ja tietoisuuden rippeeni siirtyivät Metsätalolle. Vanha kaverini Torikka ei huomannut kantamaani verenpunaista kuolon merkkiä, läpinäkyvähkön olemukseni leijuvaa askellusta eikä maallisista huolista vapautunutta rauhaisaa ilmettäni ja tähtäsi luotinsa aineettoman ruumiini läpi suoraan Metsätalon seinään.
Klo 13.10 Yrjönkadulla erästä taidemuseon aulan vitriiniä tuijottanut henkilö huomasi ilmeisesti elämän liekkini sammuneen, sillä katosi sen enempää häiriötä aiheuttamatta vilkuiltuaan minua ensin epäilyttävästi. Ellei sitten kyseinen henkilö ollut vain viaton sivullinen, joka vain sattui oikeasti olemaan niin kiinnostunut siitä vitriinistä, että seisoi tuijottamssa sitä vielä silloinkin kun palasin pankkiautomaatilta, jolla jouduin käymään kun Andersonilla ei käynytkään Visa Electron.
Myöhään iltapäivällä minulta kysytään jonkin kumman spiritismilaudan välityksellä, olinko aamulla pyykkäämässä, miten sen myrkytysyrityksen kävi. Myrkkyä, missä? Ai se nilja, jota luulin siivottoman pyykkituvankäyttäjän pesuainejäämäksi? Jännittävää. Tuomaristo pohtikoon, mitä hittoa tässä oikein kävi.
Muumi Pappa kertoo:
Pappa oli hengailemassa kaikessa rauhassa(epäilyttäviä henkilöitä haeskellen käsi pistoolin kahvaa puristaen) kemialla alakerran aulassa ennen luentojen alkua. Huomasinkin etäisesti tutun oloisen henkilön odottelevan lähellä luentosaliani muka ilmoitustaulua lukien. Kävelin ampumavalmiiina hänen ohitseen, mutta mitään ei tapahtunut, joten menin vielä opintososiaaliseen tilaan vilkaisemaan olisiko aulan henkilö kuvakollaasissani. En kuitenkaan tunnistanut häntä kuvista, joten rauhoituin hieman ja istuskelin hetken sohvalla.
Päätin kuitenkin käydä vielä vessassa ennen luentoa (joku voisi iskeä siellä) ja lähdin takaisin aulaan. Olin kuitenkin varuillani(ase kädessä taskussa), enkä syyttä, sillä nurkan takana odotellut henkilö kaivoikin aseen esille ja alkoi tulittaa silmittömäsi. Tunsin luotien seinästä irroittamien laastinpalojen ropisevan selkääni kun vedin oman aseeni ja vastasin tuleen. Kahden epätoivoisen laukauksen jälkeen oli taistelu osaltani ohi. Yksi luodeista lävisti ensin vasemman olkapääni ja toinen, rintaan osunut sumensi näkökykyni hetkeksi. Kun taas sain silmäni auki katselin ympäristöäni vaakatasosta, hyökkääjän yhä seistessä edessäni. Tunsin kuinka vaatteeni alkoivat käydä märiksi ja katsoin pirstoutunutta ikkunaa hyökkääjän takana, jolloin harmittelin ettei aseessani ollut sarjatulta. Viimeinen mielikuvani on parrakkaasta pitkätukkaisesta kaverista, joka sanoi ”kovat jätkät nousee kolmantena päivänä” – sitä odotellessa.
Keiju Katala kertoo:
Aloitin aamuni salamurhaajalle niin tärkeällä taustatyöllä. Suuntasin kohti Sonja Virran taloyhtiön pesutupaa. Mikä olisikaan otollisempi murhapaikka kuin syrjäinen pesutupa, jonka koneiden kolina peittää sopivasti taustaäänet? Tutkailin varauslistaa. Sonja-niminen henkilö oli kuin olikin varannut pyykkivuoron, ja ilkeä virne levisi naamalleni, kun oivalsin, koska se oli. Se oli meneillään parasta aikaa. Pyykkitupa oli tyhjillään, joten sain rauhassa suorittaa toimenpiteeni, joka oli odotettua vaikeampi. Suojahanskat hankaloittivat aineen määrän tuntemista, ja ylimääräinen myrkky valui aktiivisesti pois kahvasta. Lopulta olin tyytyväinen tulokseeni ja juoksin tieheni pohtien mielessäni todennäköisyyttä siihen, että taloyhtiön viidestä rapusta voisi löytyä kohteeni kaima… Murhaaminen on syntiä, mutta niin olisi sääliminenkin.
-Keiju Katala
PISTEYTYS:
Sonja Virta: murha 10p + kuoli itse -2p + raportti 2p = 10p.
Muumi Pappa : murha 10p + kuoli itse -2p + raportti 2p = 10p.
Keiju Katala : murha 10p + ensimmäinen myrkytys 1p + tyylipisteet 1p + raportti 1p = 13p.
Ke 5.4 00.00 Kuolleet heräävät henkiin
Kaikki tähän menneessä pelissä kuolleet pelaajat on pelin sääntöjen mukaisesti herätetty henkiin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. He voivat jatkaa kohteidensa metsästystä ja he ovat taas vapaata riistaa muille murhaajille. Seuraava ja samalla viimeinen henkiinherätys tapahtuu torstain ja perjantain välisenä yönä.
Ti 4.4 illalla Tulitaistelu Penkereellä
Penny Lane hyökkäsi uudestaan tällä kertaa Siltavuorenpenkereellä. Kohteena oli Hertta Simola, joka osoittautui kuitenkin Lauri Torikan selkää vaikeammaksi vastustajaksi. Molemmat osapuolet menehtyivät seuranneessa tulitaistelussa.
Hertta kertoo:
Olin poistumassa tanssiuntini jälkeen Siltavuorenpenkereen Yliopistoliikunnan tiloista. Olin jo jonkin aikaa epäillyt, että peitenimeni on vuotanut vihamieliseen maailmaan, joten olin varuillani. Päivän aikana en ollut havainnut mitään epäilyttävää, mutta arvasin hetken vielä koittavan. En kuitenkaan malttanut olla ottamatta pientä riskiä ja lähdin tunnilta nopeasti välttääkseni väentungoksen.
Poistuessani ulko-ovesta tiesin heti arvioineeni tilanteen väärin. Räntäsateen kastelemat raskaat savukiehkurat ajoluiskan viereisestä syvennyksestä vahvistivat epäilyni. Hänellä olisi suojan suoma etu, minun lähestyessäni avoimen aukean yli hänen väijypaikkaansa. Väijyjäni oli varmasti jo kuullut korkojeni kalskeen asfalttia vasten, joten arvelin perääntymisen olevan myöhäistä. Tupakka – tuo syöpien ja keuhkoahtaumien jumala – olisi jälleen vaativa uhrin, päätin. Sormeni puristuivat aseeni ympärille kävellessäni askelrytmiä muuttamatta kohti luiskaa.
Hetken epäröinti maksoi henkeni. Pahamaineinen Penny Lanehän siellä seisoi sateessa. Hänen ensimmäinen laukauksenisa osui vasempaan olkavarteeni. Silmäni sumenivat kivusta. Ammuin sokeasti syvennykseen. Hänen toinen luotinsa upposi kaularankaani vieden kivun mennessään. Hetken tunsin ruumiini vaipuvan asfalttiin, ennen kuin kaikki tunto katosi. Tunsin leijuvani kohti taivasta ja valoa. Allani kaksi ruumista makasi luonnottomasti vasten kylmää kiveystä.
Hertta Simola
Penny Lane kertoo:
Sarjamurhaajan leipä ei ole leveä, ja siispä tartuin kohtalokkaaseen murhatilaisuuteen. Sörnäisissä ja Viikissä oli myöhemmin illalla tiedossa lupaavaa keikkaa, mutta kiusaus oli suuri, ja lähdin jo niitä ennen Siltavuorenpenkereelle. Kohteeni oli Simola, tuo alamaailman kovaksikeitetty Herttakuningatar, joka tunnetaan armottomasta liipaisinsormestaan. Haastava, mutta ei mahdoton toimeksianto, ajattelin.
Mutta onnettarella oli tiedossa muita suunnitelmia minulle, vaikken sitä vielä tiennyt. Puskin räntäsateen halki sisäpihalle vaanimaan Simolaa (auto)luiskan kupeeseen. Odotin synkeänä ja valmiina muurin suojissa ja poltin pari tupakkaa lämmitelläkseni. Tämä saattoi olla kohtalokasta, sillä piakkoin Simola jo saapuikin, varuillaan, kenties oli nähnyt autiolta parkkipaikalta tupruavat savut. ”Hertta Simola”, murisin haastavasti. Ilmeenkään värähtämättä hän sinkautti esiin aseensa ja puolustautui; tyhjensimme kummatkin lippaamme raivokkaassa tulitaistelussa. Hänen kylmän teräksiset silmänsä sumentuivat, ja luulin jo selvinneeni, kunnes tunsin voimakkaan lämpimän tyrskähdyksen veren pulputessa ruumiistani. Vaivuin polvilleni ja maailma katosi, hyisten räntähiutaleiden peittäessä kalmankankeat kasvoni.
PISTEYTYS:
Hertta Simola: murha 10p + kuoli itse -2p + raportti 2p = 10p.
Penny Lane: murha 10p + kuoli itse -2p + raportti 2p = 10p.
Ti 4.4 klo 12.00 Kolme kohtaa
Narrin teatterin rappukäytävässä Hietaniemenkadulla tapahtui kolmen paatuneen murhaajan yhteentörmäys. Kuten arvata saattaa, uhreilta ei voitu välttyä. Elossa rappukäytävästä poistui Penny Lane jättäen jälkeensä Lauri Torikan and Vilja Rydmanin ruumitt. Penny Lane oli ampunut Torikan, joka puolestaan oli hetkeä aiemmin teloittanut Rydmanin.
Vilja kertoo:
Lähdin pahaa-aavistaen kohti Narrin teatteria. Olin jälleen myöhässä (kuten aina ja kaikkialta) ja juoksin kohti sporapysäkkiä. Kaikki näytti tyyneltä. Kun jäin Domman lähellä pois huomasin, että minua seurataan. Kiirehdin kohti rappukäytävää. Rappukäytävän edessä pylvään takana oli toinen väijymässä. Ajattelin syöksyä rappukäytävän turvaan ja ampua sieltä molemmat seuraajat, jolleivät nämä ehdi ampua toisiaan.
Pääsin juuri ja juuri rappujen ylätasanteelle turvaan, kun ovi aukesi ja tulitus alkoi. Tyhjensin lippaani kohti tulijaa. En ilmeisesti osunut. Sain hurjassa tulitaistelussa osuman ja viimeisellä hengenvedollani näin kuinka ovi aukeni uudelleen ja pylvään takana väijynyt ampui surmaajani. Kaksi ruumista ja yksi pakeni.
Odotan puolta yötä, jotta voin nousta jälleen kuolleista ja KOSTAA… (jollei mennyt jo, niin nyt viimeistään menee henkilökohtaiseksi… buahahahahaa!)
Lauri kertoo:
Kirjoitan tätä viestiä haudan takaa, keskipäivän jälkeen Narrin teatterin rappukäytävässä käytiin tiettävästi suurin verilöyly aikoihin.
Kaikki alkoi omalta osaltani noin puoli kahdentoista aikaan, kun saavuin Töölöön väijymään uhriani Vilja Rydmania. Epäonnekseni rapun ovi oli lukossa, joten etsin toisen väijypaikan. Runeberginkatu oli aivan liian vilkas murhaamiseen tähän kellon aikaan, joten päätän väijyä kunnes uhrini menee rauhallisempaa paikkaan. Hieman kahdentoista jälkeen kohteeni juokseekin rapusta kohti sporapysäkkiä, jossa jo vaanin massan joukossa. Matka sujuu ilman kommelluksia ja jäämme samalla pysäkillä pois. Seuraan häntä Narrin teatterin rappukäytävään jossa käydään hirveä tulitaistelu. Molemmat tyhjentävät lippaansa toista kohti, luoteja viuhuu rappukäytävän seiniin ja kaiteisiin molempien etsiessä suojaa. Uhrini ei pysty hyödyntämään korkean paikan etuaan ja saa kuin saakin osumia. Lipas tyhjänä voitonriemuisena huomaan kohteeni olevan eliminoitu. Tästä saattaakin tulla hyvä päivä.
Ja pah! Kaksi sekuntia myöhemmin ovi takanani aukeaa ja hahmo astuu sisään, sanaakaan sanomatta ampuu luodin selkääni. Sankari ampuu selkään, vai miten se nyt meni? Toinenkin murhaaja oli väijymässä kohdetta, ja sai tyytyä minuun. Kosto elää!
Penny Lane kertoo:
Jo aamusta tein kohtalokkaan virheen murhatessani herätyskellon- salamurhaajalle on anteeksiantamatonta nukkua pommiin, kun tarkoituksena on tappaa ihmisiä eikä tikittävää Tiimari-tekniikkaa. Lähdin liikkeelle odotettua myöhemmin ja nyreissäni, sillä väijyvälle murhaajalle aika on kultaa. Aavistin pahaa ja arvelin, ettei murhaonni olisi puolellani tänään.
Asetuin väijymään neiti Riipolaa, jonka oli määrä tulla pahamaineiseen kirjasto 10:een puoli kahdeksitoista. Kirosin, sillä olin joutunut korvaamaan tappavan tarkat laserlinssini tavallisilla sankalaseilla, ja minun täytyisi luottaa enemmän vaistooni kuin näkööni. Kun Riipola pääsikin livahtamaan näpeistäni, päätin sen sijaan suunnata kulkuni Narrille, jonne Vilja Rydmanin oli määrä saapua.
Odottelin hytisten piilossa tiilipylväiden koleassa varjossa, poltin tupakan ja epäilykset täyttivät mieleni. En ollut tarkistanut toimeksiantojeni tietojen muutoksia koko aamuna, entä jos odotukseni olisi turhaa? Mutta puolenpäivän jälkeen nuori vaaleaverikkö lähestyi rakennusta, aivan toisesta suunnasta kuin olin odottanut, ja pysähtyi ovella vilkaisemaan minua epäilevästi. Tämä oli tilaisuuteni, mutta en ehtinyt liikauttaa evääkään kun kilpaileva murhaaja säntäsi hänen kintereillään sisään. Ei, ehei, tämä ei käy nyt laatuun. Näin hänen vetävän aseensa esiin ja rapussa alkoi räiskyä- vaistonvaraisesti kaivoin vanhan (huonokuntoisen) aseeni esiin ja astuin ovesta. Ammuin lähintä tulittajaa, ja jo portaissa korisevaa toista. Epäilykseni uhrini henkilöllisyydestä veivät hänen surmaamisensa kunnian minulta toiselle, mutta verenjanoni ei ollut tyydytetty. Minulla ei ollut varaa jättää niin tehokasta tappajaa kuin Lauri Torikkaa henkiin. Jätin ruumiit rappukäytävään ja poistuin hyytävään viimaan, aavistaen ettei päivän vernevuodatus ollut vielä ohi, ja että kuolleiden haamut nousisivat vielä kostonjanoisina kummittelemaan jäljissäni…
PISTEYTYS (Torikka -> Rydman):
Lauri Torikka: murha 10p + tyylipisteet (pitkä varjostus) 2p + raportti 1p = 13p.
Vilja Rydman: tyylipisteet (hyvä yritys selviytyä kahdesta murhaajasta) 1p + raportti 1p = 2p.
PISTEYTYS (Penny Lane -> Torikka):
Penny Lane : murha 10p + raportti 2p = 12p.
Lauri Torikka: raportti 1p = 1p.
Ti 4.4 klo 8.10 Kaksi ruumispussia Haagaan, kiitos.
Tänään aamulla Kylänevantiellä Haagassa käytiin verinen kaksintaistelu, jonka seurauksena erään kerrostalon rappukäytävästä löytyi kaksi ruumista. Toista uhreista, Johanna Heikkistä, oli puukotettu kylkeen ja toista, Mika Mäkelää, oli ammuttu rintaan. Myöhemmin Viikissä Muumi Pappa kävi vielä kurittamassa Heikkisen hengetöntä ruumista.
Johanna kertoo:
Heräsin tavallista aikaisemmin suorittamaan valmisteluja nerokasta murhasuunnitelmaani varten. Aikaa vierähtikin tovi, ja poikaystäväni ehti lähteä töihin ennen kuin sain valmistelut tehtyä ja astuin ulos ovesta varuillani (tiirailtuani ensin ovisilmästä tilannetta). Tunsin kuoleman varjon riippuvan ylläni ja puristin tiukasti taskussani olevaa asetta. Laskeuduin portaat ja eteisessä pahin pelkoni kävi toteen: Kulman takaa ilmestyi pelottava murhaaja terävällä veitsellä varustettuna. Otin aseeni esiin, tähtäsin suoraan sydämeen ja vedin liipasimesta. Samalla murhaajan veitsi upposi kylkiluideni väliin. Näkökenttäni sumeni, horjahdin ja kaaduin maahan. Viimeisinä hetkinäni näin, kuinka myös murhaajani lyyhistyi maahan elottomana, ja veri värjäsi hänen paitansa punaiseksi. Olin osunut täydellisesti, mutta se ei pelastanut henkeäni tällä kertaa. Nerokas murhasuunnitelmani valitettavasti lykkääntyy hamaan tulevaisuuteen…
Minut kuljetettiin muistotilaisuuteen Viikkiin. Kun kuljetukseni saapui, maineikas sarjamurhaaja Muumi Pappa oli paikalla odottamassa. Näin hänet jo kaukaa, ja tunnistin hänet saman tien. Hän ei selvästi huomannut elottomuuden merkkejäni ja kuolemannauhaa käsivarressani, ja kenties luuli, että vain teeskentelen kuollutta. Kun hänen laukauksillaan ei ollut mitään vaikutusta, poistui hän pettyneenä paikalla. Seuraava uhri saa täyttää hänen verenhimonsa…
Mika kertoo:
Viime sunnuntaina pomoni otti minuun yhteyttä: olisi kuulemma muutama hoidettava. Lupasin ottaa homman vastaan, kertoi ihan vakiokeikan olevan. Ai että vakiokeikka. Pomo löi 14 paikkakunnan kovimman rikollispomon naamat eteeni.
”Tossa, hoida noi”, hän sanoi.
Vilkaisin toinen toistaan petollisempia pärstiä, osa oli jo ennestaan tuttuja, osa vähän tuntemattomampia, mutta aivan varmasti tämän kaupungin ehdotonta eliittiä.
”Okei, homma selvä. Paljon saan aikaa?” kysyin.
”Viikko on ihan tarpeeksi. Tästä päivästä lähtien ei nuku kukaan. Me otetaan tämä kaupunki haltuun.”
Ja minä kun luulin, että tässä ammatissa ei tulisi burnouttia eikä deadlinet painaisi päälle. No, luvattu mitä luvattu, nyt tulee teurasjuhlat.
Maanantain taustatyön ja pienen kyttäilyn jälkeen päätin tiistaina ryhdistäytyä kunnolla. Olin juuri saanut uuden hienon stilettini teroitettua ja se janosi verta. Huomasin myös, että tiedot lääkärien aivan uudenlaisista parannuskeinoista olivat saaneet minut ottamaan aivan eriluokan riskejä vakiomenettelyihini verrattuna. Niinpä päätin tänäänkin käyttää tyylisyistä stilettiäni järeän pyssyni sijaan. Se oli kohtalokas virhe.
Löysin rapusta täydellisen paikan, josta näin juuri sopivasti kohteeni kotioven yläreunan. Toisaalta rapun alakerta tarjosi myös täydellisen nurkan, jonka taakse saattoi piiloutua oven avauduttua ja josta oli helppo yhdellä askeleella iskeä veitsi kohteeni sydämeen. Jonkun aikaa kytättyäni kohteeni ovi avautuikin ja vetäydyin nurkan taakse piiloon. Odotin viime hetkeen asti ja astuin eteenpäin vetsi ojossa iskien kuolettavan iskuni. Mutta ammattilaisten kanssa ei sovi leikkiä – samalla hetkellä hänellä oli jo ase kädessään ja kuulin äänenvaimentimen kuiskaavan kuoleman sanoja korvaani.
Olisi vain pitänyt kuunnella isäpappaa.Vielä kuollessani kuulin hänen opettavaisen äänensä sanovan minulle: ”Varo poika kotiovia, ne eivät ole ammattilaisen paikka murhata.”
-Mika Mäkelä
Muumi Pappa kertoo:
Aamuvirkkuna Muumi lähti piipahtamaan Viikissä – mikään ei saa päivää käyntiin niin hyvin kuin aamumurha. Olin saanut vihjeen, että Johanna Heikkinen saattaisi olla jossani epäilyttävässä seminaarissa aamulla, joten menin paikalle virkeänä jo hyvissä ajoin.
Tarkistin seminaarihuoneen ja valitsin todennäköisimmän sisäänkäynnin väijypaikaksi. Tarkistettuani aseeni kantaman kaikessa hiljaisuudessa, totesin omaavani korkean paikan edun ja jäin väijyyn. Hengailtuani jonkin aikaa sattui paikalle yksi ystäväni(loistavaa, ei hengailua rapussa vaan juttelua – vähentää epäilyjä), jonka kanssa jäin juttelemaan. Ja kuinkas ollakaan, hieman tuon jälkeen näin tutut kasvot. Ihmettelin kuitenkin tuota rauhallista ilmettä hänen kasvoillaan hetken aikaa. Aivan kuin hän ei tuntisi laisinkaan pelkoa murhaajia kohtaan, enkä saanut minkäänlaista kauhun reaktiota(jota olin odottanut). Vedin kuitenkin aseeni ja lähetin luodin suoraan hänen rintansa lävitse ja kas, ilmekään ei värähtänyt. Hetkeä myöhemmin havaitsin ruumiinkuljettajien työntävän hänen elotonta ruumistaan oviaukosta(voi rähmä). Sanoin ystävälleni inhoavani raatokuoriaisia ja tappaneeni juuri yhden, joka oli ryömimässä kohti ruumiin suuta, toivotin hyvää aamunjatkoa ja lähdin pettyneenä töihin.
– Muumi Pappa
PISTEYTYS:
Mika Mäkelä: murha 10p + kuoli itse -2p + pelin ensimmäinen puukotus 1p + kotiovimurha -2p + raportti 2p = 9p.
Johanna Heikkinen: murha 10p + kuoli itse -2p + raportti 1p = 9p.
Ma 3.4 klo 20.20 Tänä iltana Suvi Nurmi sai surmansa
Makeistraktori nimellä kulkeva alamaailman kasvatti murhasi tänään julmasti kovaksi keitetyn gansteri Suvi Nurmen Tapiolassa. Useat laukaukset kaikuivat Espoon illassa ennen kuin kahakka sai verisen päätöksensä. Tapahtumalla ei ilmeisesti ollut todistajia.
Uhri kertoo:
Sain eilen illalla surmani tulitaistelussa lähtiessäni Espoon Miekkailijoiden kotiluolasta Tuulimäen kalliosuojasta noin klo 20.20.
Olin jo etukäteen ollut aivan varma, että joku olisi minua vastassa maan alle rakennetun luolaston sokkeloissa. Tiesin sieltä lukemattomia hyviä vaanimispaikkoja, ja päätin, ettei minua päästäisi väijyttämään. Niinpä kehitin valtavalle miekkailulaukulleni kantosysteemin, jossa molemmat käteni pysyivät vapaina, ja pitelin pistoolia laukaisuvalmiina lähestyessäni harjoitussalia.
Saapuessani kalliosuojan ulko-oville vilkaisin varautuneesti pimeään parkkihalliin, joka aukeni oikealla puolellani. Ketään ei kuitenkaan näkynyt ja jatkoin sisälle. Ensimmäinen hyvä väijytyspaikka (jossa itse olisin varmasti ollut, jos odottaisin jotakuta murhattavaa) oli heti aulassa, missä oli tarkoitukseen täydellinen portaikon syvennys. Osoitin sinne pistoolillani valmiina laukaisemaan, jos olisin nähnyt pientäkin liikettä. Siellä ei kuitenkaan ollut ketään, ja yllättyneenä tilasin hissin. Alhaalla astuin hissistä ulos pistooli eteenpäin osoittaen, ja hissiä odottanut mies pienen poikansa kanssa katsoi minua jokseenkin kummeksuen. Onneksi olen naamioinut aseeni nerokkaasti vesipyssyksi, niin että paniikkitilannetta ei päässyt syntymään. Matkalla pukuhuoneeseen ja salille oli vielä useita epäilyttäviä kulmia ja nurkkauksia, mutta vaanijoita ei näkynyt. Olin melkein pettynyt.
Miekkailuharjoituksissa tappamishaluni vain kasvoi jaellessani pistoja vastustajiini niin suurella vimmalla, että sain kalpani hajoamaan. No, mitä pienistä. Olen tottunut rajuihin otteisiin. Yhä varuillani ja pistoolinkahvaa puristaen palasin puolentoista tunnin kuluttua pukuhuoneeseen mutkikasta käytävää pitkin, mutta edelleen sain olla rauhassa.
Vasta ulko-ovesta astuttuani alkoi tapahtua. Jälleen vilkaisin epäluuloisesti parkkihallin uumeniin, mutta jatkoin matkaani portaita ylös ulkoilmaan. Siellä jäin kuitenkin vielä kuulostelemaan tilannetta. Ja kas kummaa, huomasin, että takaani oli lähtenyt portaita nousemaan tuttuakin tutumpi hahmo, pahamaineinen ja äärimmäisen tehokas murhaaja, joka tunnetaan nykyään nimellä Makeistraktori. Kuvitteliko hän muka, etten huomaisi? Havaitessaan, että hänet oli nähty, Makeistraktori peruutti pikaisesti takaisin parkkihalliin. Kunnianhimoni heräsi ja lähdin seuraamaan häntä, mikä kuitenkin osoittautui virheeksi. Mutta enhän olisi voinut vain lähteä tiehenikään kuin mitään ei olisi tapahtunut! Kunniantuntoni vaati kostoa mokoman vaaniskelijan röyhkeydestä.
Laskeuduin portaat takaisin alas ja jäin miettimään seuraavaa siirtoani, kun yhtäkkiä Traktori ampui minua nurkan takaa. Olimme vain noin metrin päässä toisistamme. Ehdin laukaista aseeni samaan aikaan, mutta uskomatonta kyllä, ammuin ohi vain muutaman millin verran. Hän sen sijaan osui, ja lyyhistyin portaille. ”Hänenkin olisi pitänyt kuolla”, kaikui mielessäni vielä ennen kuin kaikki pimeni.
– S. Nurmi
Told by a murderer:
Tietojeni mukaan rikollispomo Suvi Nurmi oli harjoittelemassa miekkailua Espoon Tapiolan tuulimäessä. Vasikkani oli kertonut, että hänen oli oletettavaa poistua tiloista 20.00-20.30 välisenä aikana. Olin passissa piilossa pylvään takana jo hyvissä ajoin.
Uhrini oli kuitenkin ilmeisesti saanut vihiä murhayrityksestä ja oli erittäin vainoharhainen. Lieneekö vasikkani pettänyt meidät molemmat? Kohde sattui katsomaan kuolleeseen kulmaansa samalla kääntyen ympäri ja virnistäen vetäen esille aseensa. Minut oli huomattu! Tässä vaiheessa ajattelin jo luopua yrityksestä ja poistuin taka-alalle jääden nurkan taakse väijymään puolustusasemiin. Kohteeni teki virheen ja lähti seuraamaan minua. Hyökkäsin kulman takaa esiin ja molemmat ampuivat laukauksen. Minä osuin, hän ei. Luoti viuhui pääni ohi, tuuria tällä kertaa.
Luonnollisesti ei todistajia.
Kunnioittaen,
-Makeistraktori-
PISTEYTYS:
Makeistraktori: murha 10p + raportti 1p = 11p.
Suvi Nurmi: raportti 2p = 2p.
Ma 3.4 klo 16.50 Karkinvihaajan myrkkykirje ei huijannut Johannaa
Monta herkkusuuta hautaan vienyt psykopaatti Karkinvihaaja oli tänään ottanut kohteekseen Johanna Heikkisen ja lähestyi häntä myrkkykirjeellä. Valitettavasti karaistunut salamurhaaja Heikkinen ei langennut Karkinvihaajan HOAS-kuoreen:
Johanna kertoo:
Nice try, Karkinvihaaja!
Meitsi syö kuitenkin karkkia vielä pitkään, sillä myrkkykirjeyritelmästäsi näkyi jo kauas, että siihen ei kannata koskea ilman hansikkaita: Myrkky oli tehnyt tahroja kuoreen, ja kuoren läppä oli liimattu ryppyisesti. Lisäksi meitsi maksaa vuokransa ajoissa, joten hoasin ei tarvitse lähetellä lappusia. 😉
Parempi onni seuraavalla kerralla (not)!
Karkinvihaaja kertoo:
Kuollettavia terveisiä Hoasilta
Hoas – tuo Kelaa, Ylioppilastutkintolautakuntaa, lintuinfluenssaa, poliisia ja karkkikauppoja mukavampi mutta Yleisradiota ikävämpi laitos – saa toivottavasti pian ainakin yhden uuden vihaajan. Kuolleen sellaisen. Jalona tarkoituksenani sateisena maanantaina ei toki ollut mustamaalata Hoasia (se olkoon vain mukava ekstra salamurhaajan hommissa) vaan kertoa uhrilleni kontaktimyrkyn iloista. Sormien pahaenteinen kihelmöinti, hengitysteiden salpautuminen, viimeisenä mielessä vain yksi kysymys: olisiko sille Hoasin virkailijalle sittenkin pitänyt olla ystävällisempi…
Ja näin myrkkytiedotuksen nimissä kovasti Hoas-kirjettä muistuttava kuori kolahti eräästä etelähaagalaisesta postiluukusta iltapäiväkahden jälkeen. Salamurhaajan puuhille talo oli lähes ideaali. Alaovi oli auki. Rappu aivan tyhjä. Ja ylimmässä kerroksessa rauhallinen tasanne, jossa viimeistellä kuoleman viestin. Kalmanhiljaisessa rapussa saattoi melkein kuulla sielunmessun soivan…
-Karkinvihaaja-
Ma 3.4 klo ??.?? Ronnie väijyssä
Koitin saada neiti X:ää kiinni tänään ennen hänen ilmoittamaansa luentoa. Paikka oli erittäin hankala ja ruuhkainen, mutta löysin lopulta kelvollisen paikan uhrin vaanimiselle. Valitettavasti hän ei ilmaantunut paikalle, tai sitten hän oli käyttänyt jotain ovelista kiertoreiteistään. Otan kyllä kyseisestä reitistä selvää, ja ensi kerralla hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia välttellä minua…
– Ronnie
Ma 3.4 klo 14.04 Muumi Pappa antoi Jelenalle lyijyä oikein isän kädestä
Saamiemme tietojen mukaan turnauksen ensimmäisen murhan on tehnyt Muumi Pappa, joka ampui häntä jahdanneen Jelena Kivisen kahden maissa iltapäivällä. Tapahtumapaikka jääköön arvoitukseksi murhaajan henkilöllisyyden suojaamiseksi.
Uhri kertoo:
Pitkän tauon jälkeen olin saanut useita toimeksiantoja, joista yksi oli yllättäen tuttavani. Kovillehan se otti, mutta tässä ammatissa työ on tärkeämpää kuin peite-elämän kaverisuhteet. Tarkistin viikonloppuna kotona pistoolini, mutta sain epäonnekseni huomata että kolmesta aseesta kaksi oli epäkunnossa ja yksi kateissa. Kun en osannut rikkinäisiä aseita korjatakaan, ajattelin ostaa uuden, mutta sellaista oli yllättävän vaikea löytää. Löysin vain joitakin aseita, joista en ollut varma olivatko ne hyvän salamurhaustavan mukaisia. Siksi päätin toistaiseksi tyytyä veitsiin ja myrkkyihin.
Tiesin missä kaverini työskentelee. Hiippailin ylös portaita kerrokseen, missä hänen osastonsa sijaitsi. Katsoin sisään aulaan. Tuttavani takki roikkui naulakossa, joten aioin laittaa sen taskuun myrkytetyn viestilapun. Kun olin saanut valmistelut tehtyä, katsoin uudestaan sisään ja siellä hän oli, puhumassa kännykkäänsä! Hän oli varmasti huomannut myös minut, joten myrkkylappusuunnitelma piti hylätä ja mennä aulaan rohkeasti veitsi hihassa. Ovelasti tuttavani oli kävellyt hieman kauemmas ovesta ja katsoi eri suuntaan. Olin jo toiveikas, ettei hän olisikaan huomannut minua ja pääsisin salaa puukottamaan häntä selkään. Ikäväkseni sain todeta, että pyssy on veistä nopeampi ja vaivuin kirkaisten aulan lattialle. Tapahtumalla ei ollut yhtään todistajaa.
-Jelena Kivinen
Told by a murderer:
Olin juurikin sopimassa erinäisistä järjestelyistä yhteistyökumppanini herra X:n kanssa puhelimessa, aulassa edestakaisin kävellen, kun yhtäkkiä huomasin lasin takana vienoista liikettä. Kävelin kohti ovea pari askelta, kun huomasin pahamaineisen Jelenan perääntyvän oven toisella puolen nopeasti vasemmalle – suuntaan jossa vaatenaulakot peittävät näkyvyyteni.
Kiitin onneani tuolla hetkellä, koska olin edelleen hengissä ja Jelena luultavasti yrittäisi vielä yllättää minut sopiessani liikeasioita puhelimessa. Vetäydyin muka keskittyneesti puhelimeeni puhuen nurkan taa tekemään toimintasuunnitelmaa ja valmisteluja. Tiesin ettei aikaa ole kuin joitakin sekunteja, jolloin suunnitelma hahmottui kirkkaana mielessäni. Tarkistin nopeasti 6.35 mm taskupitoolini ammustilanteen ja huojennuksekseni huomasin lippaan olevan täynnä (varmistin oli poistettu jo ajat sitten). Käännyin kohti nurkan takana sijaitsevaa ovea ja jäin odottelemaan. Noin 15 sekunnin kuluttua kuulin oven avautuvan nopeasti, jolloin astuin piilostani ase ojossa kohti ovea. Onnekseni tulija oli Jelena, jolloin tulitin noepasti kaksi laukausta. Ensimmäinen laukaus oli osittainen huti, haavoittaen pahamaineista rikollispomoa ja palkkamurhaajaa oikeaan käteen, luodin kuitenkin jatkaessa matkaansa ikkunan läpi läheiseen pylvääseen. Laukauksesta yllättyneenä Jelena ei saanut suunnattua omaa asettaan tarpeeksi nopeasti ja toinen luodeistani osui häntä suoraan rintaan räjäyttäen suurehkon reiän tämän selkään, kuten Jaggeded Hollowpoint -luodeilla on tapana. Hylsyjen vielä kilistessä lattialla suuntasin nopeasti pois pitkin käytävää ja poistuin paikalta.
– Muumi Pappa
PISTEYTYS:
Muumi Pappa: murha 10p + pelin ensimmäinen murha sekä ensimmäinen pistoolimurha 3p + tyylipisteet (hyvä väijytys) 1p + raportti 1p = 15p
Jelena Kivinen: raportti 1p = 1p
Ma 3.4 klo 13.45 Kapteeni Alatriste seisoi vartiossa turhaan
Odotin tänään iltapäivällä puoli tuntia uhriani, kaunista neiti Rutqvistia, tämän peitetyöpaikan aulassa. Olin saanut tietooni hänen pääsevän töistä kahden aikoihin, ja saavuin paikalle mielestäni sopivasti hyvissä ajoin varttia vaille.
Aula oli mitä oivallisin paikka vaanimiselle: siellä ei liikkunut juuri ketään, ja ulko-oven ja vilkkaan kadun välillä oli vieläpä pitkä ja suojaisa pihakäytävä, jolla viimeistään teloitus voisi tapahtua katseilta suojassa. Jos uhrini ilmaantuisi, hänellä ei olisi mitään mahdollisuuksia. Adrenaliinihumala oli ihana tunne pitkästä aikaa, mutta säilytin ulkoisen tyyneyteni täydellisesti.
Olin ottanut myös digikamerani valmiusasemiin tehdäkseni suorituksestani täydellisen ottamalla herkullisesti valokuvan uhristani tämän vetäessä viimeisiä henkäyksiään. Sormeni puristivat pistoolini kahvaa, ja tuijotin osittain leveän pylvään tarjoamasta suojasta hissien ovia. Uhriani ei kuitenkaan näkynyt.
Silloin tällöin aulan läpi taapertava siivoojanaikkonen katsoi minua välillä epäluuloisesti. Lopulta hän kysyikin, odotinko jotain, ja vastasin huolettomasti odottelevani ystävääni. Mitäköhän hän ajatteli, kun kahtakymmentä yli kaksi kävelin pettyneenä ulos talosta yksin?
Jos kohteeni, mokoma pelkuri, olisi suvainnut tulla siihen aikaan kuin oli ilmoittanut, hän olisi nyt jo täynnä luodinreikiä. Olisin tappanut siististi ja nopeasti. Mutta nyt olen turhautunut ja vihainen, joten ensi kerralla en ole ehkä yhtä armollinen..
– Alatriste
Ma 3.4 klo 9.00 Onko Mors Subita tullut vainoharhaiseksi?
Yhdeksän maissa havaitsin tavallisuudesta poikkeavaa toimintaa asuintaloni nurkalla. Nuori punaiseen takkiin pukeutunut nainen käveli huomiotaherättävästi edestakaisin talon edessä puhuen äänekkäästi puhelimeen. Hälytyskelojen soidessa tarrauduin taskussani odottavaan käsiaseeseen ja lähestyin muina miehinä. Nainen käveli kohti ja ohitti minut kulkien pidemmälle kuin tasainen sahaus lähestyessäni. Aivan liian ilmeistä. Hän käännähti takanani ja lähti seuraamaan minua. Sydämeni jyskytti. Näinkö pian? Tein äkkikäännöksen takaovea kohti ja kaivoin asetta taskustani. Nainen säpsähti ja jatkoi matkaansa suuntaan josta olin nähnyt hänen tulevan. Vainoharhainenko lienen, mutta melko omitakeinen puhelinkeskustelu hänellä..
Vapauduttuani pakollisista menoistani aloin suunnitella iltapäiväksi aikomaani keikkaa, mutta kauhukseni huomasin myöhästyneeni. Muumipappa varokoon varjoaankin, jos vielä kajoaa huolella valitsemaani saaliiseen….
Mors Subita
Ma 3.4 klo 00.00 Alamaailman sota alkoi
Pääkaupunkiseudun rikollisliigat ovat julistaneet sodan toisilleen. Viisitoista pahamaineista rikollispomoa ja salamurhaajaa ovat vannoneet kostoa toisilleen. Poliisi on julkistanut heidän kuvansa, jotta sivulliset tietävät välttää heidän seuraansa. Tuleva viikko tulee näyttämään, ketkä heistä selviävät Suvihurmeen keskellä.
Su 2.4 klo 23.00 Ongelmia ilmoittautumisissa
Tietoomme on tullut ainakin kaksi tapausta, jossa ilmoittautumislomakkeella lähetetyt tiedot eivät ole tulleet perille. Mikäli olet ilmoittautunut peliin, muttet ole saanut vahvistusmailia, ota pikaisesti yhteyttä tuomaristoon.